1. Niitä hillitysti

Lumpeet, kaislat ja muu kasvillisuus saattavat viedä tilaa pulikoinnilta. Pieni raivaus saattaa olla aiheellista ja täysin suotavaa.

Kaislikot ja muu kasvillisuus ovat kuitenkin tärkeitä suojapakkoikkoja linnuille ja kutupaikkoja kaloille, siksipä kaikkea ei tulisi niittää vain oman viihtyvyyden vuoksi. Rannan kasvillisuus myös suodattaa rannasta valuvia ravinteita.

– Ranta täytyy pitää mitoitukseltaan sellaisena, ettei se joka vuosi laajene työleirin omaisesti. Kasvillisuutta voi pitää kurissa, mutta ei liikaa, sanoo Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin.

Niitetty kasvimassa tulee korjata kuivalle maalle. Koneellisesta niitosta tulee myös ilmoittaa ely-keskukseen.

2. Istuta kasvisi kuivalle maalle

Kasvimaat, kukkapenkit ja irtonurmet tulisi istuttaa vähintään kymmenen metrin päähän rantaviivasta. Kasvimaista valuvat lannoitteet ja esimerkiksi multa rehevöittävät järveä.

Hämeen ely-keskuksen ylitarkastaja Heini-Marja Hulkko toivoo, että rantamökeillä lannoitus olisi kaiken kaikkiaan mahdollisimman vähäistä.

– Vaikka ne [kasvimaat, nurmi] pitävät kesällä sen veden, joka siihen sataa, niin syksyn ja kevään vesisateiden aikana sieltä huuhtoutuu paljon ravinteita. Meillä on paljon esimerkkejä pienistä järvistä, joissa pelkästään kesämökeillä on saatu järvi rehevöitymään, sanoo vesiensuojelupäällikkö Malin.

Rannan tuntumassa myös monet vieraskasvit ovat kiellettyjen listalla, sillä ne leviävät helposti vesistöjä pitkin.

– Olen nähnyt, kun punaisia lumpeita on tuotu omaan rantaan. Yleensä mökin omistaja ei edes omista vesialuetta, vaan osakunta. Monet tällaiset kasvit vaativat, että ne istutetaan ruukussa veden pohjaan ja haetaan syksyllä pois. Ei tällaista voi toisen alueella tehdä, sanoo Malin.

3. Järvi ei ole pesupaikka

Pese itsesi, autosi, ruokasi, mattosi ja hiuksesi muualla. Laiturin voit pestä esimerkiksi mäntysuovalla tai etikalla. Tärkeää on, että aine on fosfaatintonta.

– Kaikki, mikä järveen menee – mäntysuopakin – hajoaa ja kuluttaa happea. Silloin, kun pestään jotakin omassa rannassa, niin yleensä se jää siihen omaan rantaan hajoamaan. Harvoin se kulkeutuu minnekään kaueammas. Se saattaa liettää ja rehevöittää nimenomaan sitä omaa rantaa, muistuttaa Hulkko.

Hiusten pesu järvivedessä saunan jälkeen saattaa tuntua vähäiseltä ympäristön kannalta. Malin muistuttaa, että todennäköisesti naapurimökissä ajatellaan aivan samalla tavalla.

– On hyvä muistaa, että siinä on usein monta sataa mökkiä vieretysten. Kun on joukkovoimaa takana, niin sillä on jo vaikutusta järven tilaan.

4. Tarkista, ettei jätevesi valu veteen

Käymälää ei tule sijoittaa liian lähelle rantaa. Mitä kauemmas, sen parempi, neuvoo Hulkko.

– Kompostoiva käymälä on mökkiläisenkin kannalta hajuttomin ja helpoin vaihtoehto. Sekin tulee pitää kaukana rannasta, ja sillä tavalla hoidettuna, ettei sieltä valu mitään järveen. Sieltä voi tulla bakteerejakin rantaan, jos se jää hunningolle.

– Saunasta kannattaa tarkistaa, että harmaat vedet menevät jonkun suodatuksen kautta, jotta vedet eivät valu suoraan järveen, vaan jonkin imeytyksen kautta, lisää ylitarkastaja Hulkko.

5. Älä ruoppaa turhaan

– Mökkiläisen tulee muistaa, että järvi on, mitä se on. Jos se on matala, niin se on matala, kiteyttää Hämeen ely-keskuksen ylitarkastaja Heini-Marja Hulkko.

Jos järvi on matala, ei asiaa auta edes koneellinen ruoppaus. Sellaisella järvellä on vain kaihlailtava tai rakennettava pidempi laituri. Se on järven valinta -kysymys, sanoo Hulkko.

– Monet haluavat syvän mökkirannan, vaikka itse ranta-alue on matala. He kaivavat poteron ja seuraavan syys- tai kesämyrskyn jälkeen se on täynnä lietettä. Silloin se on todella vaikea saada kuntoon enää.

Ruoppausta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon järven pohjan muoto. Jos pohja ei vietä järvelle päin, ruopattu ranta voi olla yhden kesä huvi.

– Jos ruoppaus on mahdollista, niin rannan tulisi syventyä edelleen järven selälle päin. Silloin ruoppaus toimii, ja kun vielä laitetaan suodatinkangas ja hiekka päälle, niin ei pöllyä, neuvoo Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin.

Ruoppauksesta tulee myös tehdä asianmukaiset ilmoitukset. Koneellinen ruoppaus vaatii aina ilmoituksen ely-keskukseen. Jos ruopattava alue on yli 500 kuutiota, pitää aluehallintovirastosta hakea lupaa. Malin huomauttaa, ettei ruoppauksesta kannata tinkiä, jotta ranta ei liety uudestaan heti seuraavana kesänä.

+ 1: Anna luonnon hoitaa

– Luonnontila on aina valttia. Mitä vähemmän rantaa muokkaa, sitä parempi.

Näin summaa Hulkko. Jokainen mökki on pieni päästölähde, ja mitä lähempänä mökki on rantaviivaa, sitä enemmän se altistaa järveä rehevöitymiselle.

Luontoa voi edesauttaa keräämällä kasvijätteet alkukeväästä rannalle kasaan. Suomalainen mökkikansa saakin kiitosta ylitarkastajalta: mökkiläiset ovat ympäristötietoisia. Kaljatölkkejä ja muuta roskaa heitetään yhä vähemmän tuhansiin järviiimme.

– Ihmiset kyselevät paljon vesiensuojelusta ja perustavat järvien suojeluyhdistyksiä, jotka vaativat esimerkiksi mökkiläisten ohjetauluja, Hulkko iloitsee.

Mutkikkaan byrokratian, tietojärjestelmäongelmien ja tukilajien muutokset ajoivat kymmeniä vuosia voimassa olleen metsien varhaishoitojärjestelmän kriisiin tänä kevään. Ministeriö joutui sulkemaan tukihakujärjestelmän vapun jälkeen, kun hakemusten euromäärä ylitti kymmenillä miljoonilla euroilla myönnetyn euromäärän.

Samalla alalle nousi vakavan katastrofin uhka – neljännestä koko metsurikaartia uhkasi työttömyys keskellä kiivainta työsesonkia.

Ongelmaan halutaan ratkaisua Kemera-asetuksen muutoksilla. Alkajaisiksi rahan myöntövaltuutta ollaan siirtämässä tulevalta vuodelta 30 miljoonaa euroa hetimiten käytettäväksi. Tästä on tehty päätös eduskunnan valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa.

Lisäys mahdollistaa asetetun hakukiellon purkamisen ja samalla vapauttaa metsurit töihin. Metsään kun ei ole voinut mennä, ennen kuin hakemus on jätetty.

– Päätös merkitsee taimikon varhaishoidon, nuoren metsänhoidon sekä terveyslannoituksen hakusulun purkamista ja metsän hoitotöiden jatkumista. Tämä on hyvä uutinen metsänomistajille. Päätös merkitsee myös reilun 700 metsurin töiden jatkumista parhaaseen metsänhoidon aikaan, sanoo Keskustan eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Matti Mönttinen.

Tukijärjestelmään merkittäviä muutoksia

Keskustalaiset kansanedustajat Timo Korhonen ja Lasse Hautala arvioivat asetusmuutoksen vievän parisen viikkoa.

– Asetusmuutokseen tarvitaan vain ministeriön omat päätökset ja asian kiireellisyysluokka on punaisella, sanoo Timo Korhonen.

– Toive on, että pari viikkoa riittää, alkavat lomat voivat sitä vielä sotkea, sanoo puolestaan Lasse Hautala.

Korhosen mukaan muutos olisi todella iso asia hyvän metsänhoidon jatkuvuuden kannalta.

– Merkittävä osa suunnitelluista töistä olisi voinut jäädä ilman tukea ja metsureille tämä on merkittävä asia.

Asetuksessa on tarkoitus muuttaa tuen rakennetta reaaliaikaisempaan suuntaan, jotta tämän kevään kaltaiselta tilanteelta vältyttäisiin jatkossa. Nyt raha sitoutuu hankkeisiin jopa vuosiksi. Hautalan mukaan muutoksia tukeen on tulossa.

– Jäävän puuston alamittaa pienennettäisiin 16 sentistä 13 senttiin. Toteutettavaa pinta-alaa ei voisi lisätä hakemuksen jättämisen jälkeen, kuten nyt. Lisäksi työn toteutusaikaa lyhennettäisiin. Kuinka paljon, sitä ei vielä ole tiedossa.

Ruotsalaistunut Lasse Aarnipuro kehuu estotta ruotsalaisia kalavesiä ja kalastuskulttuuria Oulujärven rannalla Kajaanissa. Yli 30 vuotta Skandinavian kalavesiä kolunnut oululaislähtöinen Aarnipuro on sitä mieltä, että suomalaisilla on paljon opittavaa länsinaapurilta.

– Ruotsissa on ensinnäkin kirkkaita vesiä, ja niitä on paljon. Myös kalastuskulttuuri on täysin toisenlainen. Nuoret ovat muuttaneet kaupunkeihin, ja rannoille jääneet hakevat mieluiten kalansa kalapuikkoina kaupasta. Se antaa kaloille mahdollisuuden kasvaa, jolloin urheilukalastajille löytyy saalista.

Aarnipuro on kulkenut parin päivän ajan Oulujärvellä, ja ihastelee maisemia.

– Oulujärvi on valtavan hieno järvenä ja siinä tuntuu olevan hyvin monta kalalajia. Järvi on matala, jolloin yleensä pikkukaloille riittää ravintoa. Pikkukalaa on kuitenkin niin paljon, että täällä on taidettu kalastaa aika rankasti isompia petokaloja pois, ja se ei ole hyvä asia.

Tilaa urheilukalastukselle

Aarnipuro tuumailee, että jos Oulujärvelle haluttaisiin kalastusmatkailua, silloin kannattaisi tutustua esimerkiksi Ruotsin tapaan hoitaa vesiä.

– Ruotsissa verkkokalastusta ei juurikaan näe ja kalojen istutuksilla on myös pitkä perinne. Ruotsalaisjärvissä kalojen annetaan kasvaa. Suomestakin käydään varsin usein kalamatkoilla Ruotsin saalisvarmoilla vesillä.

Tie kalastusmatkailun nostamiseen on kuitenkin haastava.

– Minun mielestäni pitäisi perustaa isoja suojelualueita, joissa ammattikalastusta ja verkkoja ei saisi olla. Urheilukalastajat ovat ennätyskalan perässä, monta sinttiä ei vedä ketään.

Edellytys sille, että Aarnipuro lähtisi uudelleen kalastamaan Oulujärvelle, on selkeä.

– Täältä pitäisi saada isoja kuhia. Taimen ei kiinnosta, sillä Ruotsissa on paremmat taimenvedet.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

– Kesällä ei yleensä ole näin voimakkaita matalapaineen aiheuttamia tuulia, vaan ne liittyvät ukkosmyrskyihin, Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoo.

Viime viikolla riehui Salomo-myrsky. Nyt etelää, kaakkoa ja itää koetteleva myräkkä ei meteorologisesti vielä täytä myrskyn tunnusmerkkejä. Paikoitellen tuuli on kuitenkin ollut myrskylukemissa. Lappeenrannassa tuulen voimakkuudeksi on mitattu 22 metriä sekunnissa.

Hieman alempikin tuuli voi olla puuskissa vaarallisen voimakasta, Huutonen muistuttaa.

– Talvella tällaiset lukemat eivät olisi niin ihmeellisiä, kun maa on jäässä eikä puissa ole lehtiä. Nyt kesällä on lehtiä ja vettä.

Tuuli katkoo sähköjä

Ennusteen mukaan tuulet heikkenevät puolen yön maissa.

Iltayhdeksän maissa sähköt olivat poikki noin 6 000 kotitaloudesta. Voit seurata tilannetta Energiateollisuuden sähkökatkokartasta. Paikkakuntasi hälytystilanteen voit tarkastaa tästä linkistä.

Pohjois-Karjalassa 40 tehtävää

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos kertoo saaneensa 40 vahingontorjuntatehtävää reilun kuuden tunnin aikana. Tehtävät aiheutuivat pääosin puiden kaatumisista. Henkilövahinkoja Pohjois-Karjalassa ei ollut.

Festivaalilavoja suljettiin

Sääolosuhteet ovat aiheuttaneet muutoksia joihinkin viikonlopun julkisiin tapahtumiin. Esimerkiksi Helsingissä Sideways-festivaalin kolme lavaa päätettiin lauantaina sulkea loppupäiväksi turvallisuussyistä.

Tänään sunnuntaina vietetään Luonnonkukkien päivää. Luonnonsuojeluliiton teemapäivänä pyritään edistämään kasvien tuntemusta, kiinnostusta ja harrastusta. Päivän aikana järjestetään luontotapahtumia eri puolilla maata. Ilmaisilla luontokierroksilla oppaat esittelevät eri luonnonkukkia.

Tämän vuoden teemalaji on koiranputki. Luonnonsuojeluliiton mukaan kulttuurikasvi on yksi Suomen yleisimmistä sarjakukkakasveista siellä, missä on puutarhoja, pihoja, niittyjä ja laitumia. Liiton mukaan koiranputki on yleisnimi kaikille samannäköisille valkoisille putkikasveille. Se toimii muun muassa kasvivärinä ja hyönteiskarkotteena.

Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että kasvia ei saa sekoittaa myrkyllisiin hukanputkeen tai myrkkykeisoon.

Luonnonkukkien päivän suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tervehdyksessään presidentti toivoo mahdollisimman monen suomalaisen tutustuvan kesäiseen luontoon.   

Eija Luhtasela etsi miehensä kanssa pitkään taloa. Unelmien paikka löytyi lopulta Merenkurkusta Bergön saarelta. Itä-Suomesta Enosta kotoisin oleva Eija näki heti, että talo ja varsinkin tontti tarjoavat paljon mahdollisuuksia.

Runsas vuosi sitten avattiin Niittytilan taimisto.

– Pikkuhiljaa se alkoi rakentua oman puutarhan ympärille. Huomattiin, että harvinaisempia puita on vaikea saada Suomesta ja siitä kypsyi ajatus, että miksei voitaisi itse tuoda niitä ja myydä.

Verkko tuo asiakkaat lähelle

Bergön saari kuuluu Maalahden kuntaan. Saarella on viitisensataa asukasta. Siltaa saarelle ei ole, mutta reilun kilometrin mittainen lossimatka sujuu joutuisasti. Niittytilan taimisto ei ole aivan Bergön keskustassa, sinne ajetaan metsän läpi kapeaa tietä pitkin.

Kun taimistolle tulee, huomio kiinnittyy heti aitoihin, jotka reunustavat puutarha-aluetta. Eija Luhtasela kertoo, että aitojen tehtävä on pitää hirvet loitolla.

– Ensimmäinen kesä oli vaikea, kun asiakkaat eivät vielä löytäneet kaupungista tänne, mutta tänä keväänä ja kesänä yhä useampi on jo alkanut löytää paikan. Markkinointi ja esimerkiksi messuilla esittäytyminen alkavat tuottaa tulosta.

Luhtasela myöntää, että taimiston syrjäinen sijainti on haaste. Toisaalta hän näkee mahdollisuutensa sen, että yritys sijaitsee idyllisellä saarella, jota voi markkinoida käyntikohteena. Verkkokauppa on kuitenkin yrityksen tärkeä kivijalka.

– Merkittävä osa myynnistä tapahtuu verkossa. Verkkokauppa on löydetty hyvin, iloitsee Luhtasela.

Niittytilan taimistosta löytyy perinteisten puutarhakasvien lisäksi uusia ja erikoisiakin hyötykasveja, esimerkiksi aprikoosi- ja persikkapuiden taimia.

– Ne ovat kestäviä latvialaisia lajikkeita, jotka talvehtivat hyvin täällä. Haluamme tarjota asiakkaille sellaisia kaveja, joita on vaikea Suomesta löytää, mutta jotka kuitenkin ovat menestyneet tällä vyöhykkeellä.

Eksoottisista puistaan Eija Luhtasela odottaa tänä vuonna jo hedelmiä. Aprikoosi- ja persikkapuut ovat tehneet kukkia mukavasti.

Harrastuksesta tuli yritys

Saman tien varrella, melkein taimiston naapurissa, on myös Janette Westin yritys. Janette on pyörittänyt hevosvaellustallia Bergössä jo 17 vuoden ajan. Alkukesän aamuna metsän ympäröimällä Westin tilalla vallitsee täydellinen rauha. Saariston idylliä ei voi kuin ihailla.

– Kunpa osaisinkin katsoa tätä samoilla silmillä kuin vierailijat. Itse näen kuitenkin täällä lähinnä tekemättömiä töitä, naurahtaa West.

Hevosyrityksessä on työtä enemmän kuin yksi nainen ehtii tehdä. Tallissa on kahdeksan hevosta ja yksi poni. Janetten apuna tallin hoitamisessa on puoliso. Hän sanoo, että enemmän kuin bisneksestä heillä tallin pitämisessä ja hevosvaellusten järjestämisessä on kysymys elämäntavasta.

– Yrittäjäksi ryhtyminen ei aikanaan pelottanut. Tämä kehittyi rakkaasta harrastuksesta ja alkoi sillä tavalla kuin luonnostaan.

Kesäasukkaille kahvia ja kalaa

Janette West on syntyjään vaasalainen. Bergön saarelle hän on muuttanut miehen perässä. Mies on tuonut saarelle myös Susanne Kuusikorven, joka hänkin on alkujaan vaasalainen. Susannella ja hänen kalastajamiehellään on kaksi alle kouluikäistä lasta.

– Ajatus siitä, että pitäisi lähteä täältä äitiyslomien jälkeen kaupunkiin töihin, ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Ryhdyimme mieheni kanssa miettimään vaihtoehtoja.

Kuusikorpi vuokrasi Bergön kylän keskustasta vanhasta talosta tilat ja perusti kesäkahvilan. Kahvilassa hän myy itse leipomiaan tuotteita ja myynnissä on myös tuoretta ja savustettua kalaa. Bergön kesäasukkaat ovat Kuusikorven vakioasiakkaita.

– Täällä on talvisin niin vähän väkeä, että ympäri vuoden toimintaa ei kannata pyörittää, mutta kesäisin asiakkaita on riittänyt.

Hyvää elämää Bergössä

Kaikki kolme Bergön saaren yrittäjänaista ovat tehneet elämässään rohkeita ratkaisuja. Heille yhteistä on myös se, että he ovat itse valinneet oman tapansa elää.

Bergön saari luo elämälle turvalliset puitteet. Maalahden kunta saa naisilta kiitosta. Saarelle on vastikään valmistunut uusi ala-asteen koulu ja nyt koulun kylkeen rakennetaan palvelutaloa vanhuksille.

– Onhan se valtavan hienoa, että täällä ikänsä asuneiden vanhusten ei tarvitse lähteä mantereen puolelle sitten kun eivät enää pärjää kotona, sanoo Susanne Kuusikorpi.

Parannettavaakin olisi. Paikallista yritystoimintaa tukisi se, että kylään saataisiin edes vähän majoitus- ja ruokapalveluita. Nyt sellaiset puuttuvat kokonaan.

– Jonkinlaiselle bed and breakfast -tyyppiselle toiminnalle täällä olisi tosiaan tarvetta, toteaa Janette West ja toivoo, että joku ottaisi vinkistä vaarin.

Yrittämisen ja itsensä työllistämisen mahdollisuuksia siis on, mutta aloittaminen vaatii rohkeutta. Eikä alku ole aina helppo. Eija Luhtasela sanoo, että varsinkin toimintansa alussa yrittäjiä kannattaisi tukea. Sillä tavalla saataisiin syrjäisillekin alueille lisää työpaikkoja ja veronmaksajia.

Kaupunkiekosysteemin professori Heikki Setälän silmät loistavat. Hän on päässyt Helvettiin. Metsiä rakastava tutkija samoilee tottuneesti lehmänpolkuja rotkolaaksossa Hollolan Hämeenkoskella Huljalan kylässä.

Tupalan tilan mailla sijaitseva Helvetti lymyää lähes valtatie 12 kupeessa. Äkkijyrkkien seinämien reunustamassa kapeassa rotkossa kasvaa isoja, vanhoja havupuita ja vehreitä kotkansiipisaniaisia.

Helvetissä virtaa kirkasvetinen lähdepuro, jossa saattaa vilahtaa ihka oikea järvitaimen.

– Oikeastaan Helvetti on luonnonystävän paratiisi, toteaa Heikki Setälä istahtaessan puron yli kaatuneen liekopuun päälle. 

Tupalan tilan isäntä Mika Hämäläisen mukaan nimitys "Helvetti" saattaa tulla siitä, että metsäinen rotko on syvä ja pohjalta tumma. Äkkijyrkän seinämän reunalla kulkee vanha kylätie, josta alas katsottuna Helvetti on liki pohjaton.

– Pelottavakin varmasti. Vallankin jos täällä liikkuu öiseen aikaan, toteaa Heikki Setälä, joka työskentelee professorina Helsingin yliopistossa.  

Salpausselän harjun tuntumassa on oma mikroilmasto. Harjun kainalossa sijaitsevassa rotkolaaksossa korkeuserot ovat mittavat. Pohjoissuuntaiset harjujen kupeet ovat kylmempiä kuin normaalisti, harjujen päälliset osat ja eteläpuoli taas lämpimämpiä kuin yleensä.

Näillä seuduilla elää monia eteläisemmiltä alueilta tuttuja lajeja, jotka ovat viihtyvät lämpimämmissä paikoissa.

Metsänkävijä löytää levon puiden katveessa

Heikki Setälä rakastaa metsää. Hänen mukaansa suomalaisilla on geeneissä se, että tunnemme olomme turvalliseksi metsässä. Esimerkiksi Venäjällä, Pohjois-Amerikkassa, Aasiassa tai Kiinassa metsä koetaan monesti pelottavaksi paikaksi, joka täytyy kaataa pois.

– Metsä täytyy valloittaa ja raivata niin, että maisema avartuu, naapurit näkyvät ja pedot eivät pääse häiritsemään. Mutta me suomalaiset metsäkävijät tunnemme metsässä syvää rauhaa, lähes hengellisyyttä.

Työ sitoo professorin usein päiväkausiksi laboratorioon ja tietokoneen ääreen, mutta ehdottomasti parhaita hetkiä ovat ne, jolloin pääsee puiden keskelle.

– Kaupunkiekosysteemin tutkijana pystyn onneksi yhdistämään tutkimuksiini sekä kaupungin että metsän. Pidän yhtä lailla kaupunkipuistoista, talousmetsistä kuin näistä lähes koskemattomista metsistä. 

Matoja tonkivasta pikkupojasta proffaksi

Heikki Setälä työskentelee kaupunkiekosysteemin professorina Helsingin yliopistolla. Uravalinta juontaa juurensa lapsuudesta. Setälän isoisä oli innokas luontoharrastaja ja kotipuutarhuri. Hänen mukanaan pikku-Heikki pääsi erilaisiin metsiin ja biotooppeihin.

Heikki Setälä oli lapsena matoja innokkaasti tonkiva pikkupoika, joka otti kaapista kaikki purkit ja pönikät omaan käyttöönsä.

– Kasvatin äidin hillopurkeissa leppäkerttuja, lieroja ja kovakuoriaisia. Kuinka monta eri lintulajia minulla onkaan ollut aljona! Olen kasvattanut niiden poikasista täysikasvuisia lintuja.

Jo lapsena Setälälle selvisi, että hänestä tulee luonnontietelijä. Pikkupoikana suurin kiinnostuksen kohde olivat ötökät, etenkin maan sisällä elävät lierot. Siilloin hän ei ymmärtänyt maaperän eläinten tärkeää ekologista ja yhteiskunnallista roolia, joka avautui hänelle myöhemmin maaperätutkijana.

Esimerkiksi kastelierot sekoittavat maakerroksia toisiinsa. Ne kuohkeuttavat maata, vievät leuoissaan hedelmällistä lehtikariketta syvemmälle maaperään ja sekoittavat eloperäistä maata syvempiin kerroksiin.

– Mitä runsaampi mikrobitoiminta on lierojen vaikutuksesta, sitä hedelmällisempi on maaperä, sitä isommaksi kasvit kasvavat ja sitä parempaa leipää me syömme. 

Puistot eivät puhdistakaan ilmaa

Heikki Setälä on selvittänyt viime aikoina metsien ja kaupunkipuistojen vaikutusta ilmansaasteisiin. Tutkimukseen liittyen hänellä on parin vuoden ajan ollut vieraileva professuuri Kiinassa.

Yleisesti on uskottu, että kaupunkien puistot ja viheralueet puhdistavat ilmaa. Setälä on tehnyt ilmansaastepitoisuuden mittauksia Suomessa muun muassa Lahdessa, Amerikassa Baltimoressa ja Kiinassa Shenyangin miljoonakaupungissa, jossa ilma on professorin mukaan paksua kuin puuro.

Väite siitä, että puut puhdistaisivat ilmaa ei Heikki Setälän mittausten mukaan pidä paikkaansa.

– Ilmanlaatu on kaupunkipuistoissa itse asiassa huonompi kuin alueilla, joissa puita ei ole.

Professori epäilee, että syynä on yksinkertaisesti sen, että avoimella paikalla tuuli pääsee puhaltamaan pakokaasut ja muut saasteet pois.

– Jos edessä on metsä tai puisto, se toimii ikään kuin sateenvarjona, joka estää myrkyllisten partikkeleiden pääsemisen pois metsästä. Saasteet jäävät pyörimään puiden alle.

Viheralueet estävät kaupunkitulvia

Pinnoittamaton ala kaupungeissa vähenee kokoajan, kun rakennamme uusia parkkiluolia, kauppoja, kouluja ja asuinrakennuksi. vettä läpäisevä maaperä vähenee. Ainoa paikka, missä vesi pääsee läpäisemään maaperän, ovat kaupunkipuistot ja viheralueet.

– Mitä enemmän viheralueita on, sitä vähemmän hulevettä muodostuu ja sitä vähemmän on kaupunkitulvia.

Puistot ja nurmikot myös puhdistavat likaista hulevettä. Maan alla elää monenlaisia mikrobeja ja muita eliöitä, jotka sitovat kaupunkien ilmansaasteita maaperään, jolloin saasteet eivät pääse valumaan järviin tai jokiin.

Luola on aina bongattava!

Luonnontieteilijä on kiinnostunut myös siirtolohkareista, rotkolaaksoista ja muista tunnetuista maastomerkeistä, jotka liittyvät jollain tavalla jääkauteen ja harjujen muodostumiseen.

Erityisesti viehättävät luolat, joita Suomessa on geologisen maaperän vuoksi hyvin vähän. Luolissa on oma mikroilmastonsa, joten ei koskaan voi tietää mitä sieltä löytyy.

– Luolasta voi bongata päivehtiviä lepakoita, mielenkiintoisia maakiitäjäis- tai kovakuoriaislajeja tai sääskiä, luettelee Setälä. 

Monarkkiperhosten muutto sykähdytti

Henkeen ja vereen lintumieheksi tunnustautuva Heikki Setälä on pyörinyt lähes koko ikänsä kiikarit kaulassa Suomessa ja ulkomailla. Parhaat luontomuistot littyvät usein lintuihin.

– Kun on viikkokaupalla odottanut hanhien massamuuttoa jollain saarella ja yhtäkkiä yli lentää satoja tuhansia hanhia. Mieleen on jäänyt myös, kun kerran Yhdysvalloissa Meksikonlahdella ollessani miljoonapäiset monarkkiperhoset tulivat Teksasissa meren yli ja jatkoivat kohti Pohjois-Amerikan osavaltioita ja Kanadaa.

Kotioloissa Heikki Setälä hoitaa puutarhaa, jonne hän yrittää luoda omaa perinnebiotooppia. Puutarhassa on monenlaisia hedelmäpuita ja pieni ryytimaa. Setälä on neljäntoista vuoden ajan yrittänyt kasvattaa useamman aarin kokoista ketoa. Hän on pikku hiljaa köyhdyttänyt maaperää, jotta se ketoutuisi.

– Ehkä minulla joskus kymmenen vuoden kuluttua on kunnon kasviketo. Ainakin toivon niin!

Kyytöt painuvat kesäksi Helvettiin 

Hollolassa Huljalan Tupalan tilan kyytöillä on oma perinnebiotooppi, kun ne painuvat kesäksi Helvettiin ja rotkon vieressä sijaitsevalle aurinkoiselle kedolle. Lähes kahdeksankymmentä kyyttöä käsittävä karja on tehnyt metsään ja niityille omat polkunsa.

Lehmillä on kymmenen hehtaarin kesälaidun, josta osa on harvinaislaatuista perinnebiotooppia. Siellä kasvaa tyypillisesti lehto-alueelle kuuluvia kasveja. 

– Täällä kasvaa niin harvinaisia kasveja, että tälläinen Heikki Setälä sellaisia tuskin voisi helposti muualta löytää! Yksi jännittävä löytö on myskiltä tuoksuva tesmayrtti.

Lintumies lumoutui myös Helvetin linnuista.

– Vähän sen jälkeen kun näin purossa järvitaimenen, kuulin yhden säkeen todennäköisestä pikkusieposta. Lintu lopetti laulun siihen, joten en uskalla merkitä havaintoa vielä. Ehkä pikkusieppo täytyy tulla joku päivä bongaamaan täältä. 

Se, mitä tulevassa Hossan kansallispuistossa Suomussalmella saa ja voi tehdä, on tällä hetkellä vielä auki, sillä kansallispuistoa koskeva lakimuutos on juuri aloitettu. Ympäristöministeriö vastaa lain valmistelusta ja pyrkii saamaan Hossan kansallispuistoon liittyvän lakimuutoksen valtioneuvoston käsiteltäväksi syysistuntokaudella 2016. Uusi laki astuisi voimaan vuonna 2017.

Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden aluejohtaja Samuli Sillman sanoo, että lähtökohta lakimuutoksessa olisi, että paikallisilla säilyy jatkossakin metsästysoikeus. Lupametsästys ei ole yleensä sallittua missään kansallispuistossa. Paikallisten metsästysoikeudet ovat puistojen alueilla usein pohjoisessa säilyneet, etelässä eivät.

– Ministeriössä pohditaan tätä nyt ja lakimiehet miettivät, mitä on tehtävissä, Sillman sanoo.

Hossan kansallispuisto on merkittävä kalastuspaikka. Kansallispuiston raja puiston eteläosaan vedettiin niin, että tärkeimmät kalavedet jäivät alueen ulkopuolelle.

– Tällä mahdollistettiin se, ettei kalastukseen liity ongelmia, ja maisema säilyy, Sillman kertoo.

Metsähallitus on jo pitkään istuttanut alueelle vain kalanpoikasia, ei aikuisia kaloja.

– Nämä vedet ovat hyvin säädeltyjä ja hoidettuja. Toivomus ja lähtökohta on, että tämäntyyppinen toiminta jatkuisi, Sillman sanoo.

Lisää majoitusta

Hossan alueella on tällä hetkellä liian vähän majoitustilaa. Kansallispuistossa sijainneet Laatumaan vuokrakämpät siirtyvät Luontopalveluiden hoitoon. Tavoitteena on nykyisen kaltaisen vuokraustoiminnan jatkuminen. Kämpät kunnostetaan kansallispuiston sisällä hankerahoituksen turvin. Luontokeskus jää luontopalveluiden hallintaan, vaikka se ei sijaitsekaan kansallispuistossa. Tavoitteena on, että Luontokeskus kokoaa kaikki palvelut yhteen.

– Suomussalmen kunta käynnistää Hossan alueen yleiskaavan päivityksen. Siinä yhteydessä pyritään varmistamaan, että majoituskapasiteettia lisätään myös kylälle, jotta turisteja saadaan alueelle eri vuodenaikoina, aluejohtaja Samuli Sillman sanoo.

Paitsi pinta-alaltaan 11 075 hehtaarin kokoisella alueella, myös koko Hossan kylän alueella ennakoidaan kasvua ja kehitetään aluetta vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.

Hossan ikoniksi tulee uusi kalliomaalausten katselulava. Se kunnostetaan Kainuun maakuntarahaston tuella. Koko Hossan kansallispuiston uudistusmääräraha 2,5 miljoonaa euroa on saatu valtion lisätalousarviosta.

Suurpedot hallintaan

Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden aluejohtaja Samuli Sillman sanoo, että suurpedot kuuluvat Hossan luontoon. Erityistilanteissa on varmistettava, että viranomaisten yhteistyö on sujuvaa ja lainsäädäntö mahdollistaa myös ongelmatilanteiden hoitamisen. Hossa on merkittävä alue porotaloudelle.

– Paikalliset ihmiset ja lupametsästäjät tietävät, miten toimia. Metsähallituksen erävalvonta ja rajavartioston valvonta toimivat, Sillman toteaa.

Hän lisää, että jos jossakin paikassa aktiivisesti valvotaan, asioita tulee ilmi. Ja kun valvontaa tehdään säännöllisesti, se korjaa tilannetta.

Vuosikymmeniä metsästystä harrastanut Matti Härkönen kertoo, että metsästäjän kesäloma on kuulemma jo voiton puolella, sillä elokuun 20. päivä pääsee harjoittelemaan koiran kanssa tulevaa jahtikautta varten.

– Kesällä pidetään omaa ja metsästyskoiran kuntoa yllä, ja se tähtää siihen, että syksyllä jaksaa jahtikauden alkaessa. Ei tämä loma enää pitkältä tunnu, nyt ollaan jo voiton puolella, kun on kuukausi aikaa koiran treenauksen aloittamiseen.

Härkönen on metsästysseura Naapurinvaara-Torinkylän Erä ry:n puheenjohtaja ja kertoo, että usein metsästäjät harrastavat kesäisin kalastusta ja ylipäätään luonnossa liikkumista. Tekemistä moni hakee myös hirvenjuoksu-, ammunta- ja koirakisoista, joilla pidetään yllä myös metsästystaitoa. Riistakolmiolaskennoista Härkösen seuralla on jäänyt viimeisen 25 vuoden aikana vain yksi kävely välistä.

– Metsämiehellä on aika paljon mahdollisuuksia harrastaa, ja kaikenlainen luonnon seuraaminen valmistaa metsästyskauteen. Meilläkin on metsässä nuolukiviä, joilla liikkuvia eläimiä ja niiden määriä seurataan riistakameroilla. Lintumiehet seuraavat pesinnän onnistumista ja poikueiden määrää.

Isäntä koiraa enemmän innoissaan jahtikauden alkaessa

Metsästyskoira ymmärtää kesäloman päälle, vaikka saalista nähdessään vaisto saakin pyrkimään hirven perään. Matti Härkösellä on vuosikas norjanharmaahirvikoira ja ensi jahtikaudella jo eläkkeelle jäävä koira. Kolmikon ulkoillessa sattui näköpiiriin hirvi.

– Pellon yli näimme hirven lähtevän liikkeelle ja silloin oli nuoremman hihnassa pitelemistä. Siinä minulla toive nousi, että vielä tästä hirvikoira tulee. Vanhempi koira varmisti, että hirvi se oli.

– Seurassa meillä on monta hirvikoiraa, ja jahtivuorot arvotaan. Vanhemman koiran kanssa on kaadettu yli 30 hirveä, ja joskus on yötä myötenkin metsästä sitä haettu, että joko tulet pois sieltä. Vanhus pääsee jo eläkkeelle, nuoremman kanssa aloitetaan treenaaminen elokuussa, Härkönen kertoo.

Hän arvelee, että vaatteet, ase ja vuorokausirytmi liikkeelle lähtöön ovat merkkejä koiralle metsästyskauden alkamisesta. Kesäloman jälkeen metsämies on kuitenkin koiraansa enemmän innoissaan kauden alkamisesta.

– Metsästysmajamme on keskellä 3 500 hehtaarin metsästysaluettamme, ja koirat odottavat lähtöä majalla olevassa isossa häkissä. Toiset saattavat haukkua, toiset odottavat rauhallisemmin.

Metsästysseurassa nuoriakin mukana

Keväällä metsämies on huoltanut aseensa, mutta syksyllä ne putsataan rasvoista ja katsotaan välineet muutenkin kuntoon.

– On koiratutkat ja muut, ja uutta kampetta, jos on mainosten uhrina jotain uutta hankkinut, Matti Härkönen naurahtaa.

Hänen johtamansa metsästysseura on perustettu vuonna 1962, ja sen 76 jäsentä ovat 17–82-vuotiaita. Viime kaudella lupahirvet ampuneiden keski-ikä oli 26 vuotta, ja seuran nuorin, 17-vuotias tyttö, kaatoi ensimmäisen hirvensä viime syksynä.

Ennen metsästyskauden alkua seuran väki maalaa talkoilla metsästysseuran kodan ja lahtivajan, ja ennen juhannusta kodalla on järjestetty myös moniottelutapahtuma seuran jäsenille perheineen.

– Verrattuna siihen, miten paljon porukkaa on mukana hirvimetsällä, niin aika vähän nämä talkoot ja muut seuran tapahtumat vetävät väkeä, mutta ne järjestetään kuitenkin, Matti Härkönen sanoo.

Korallien väriloistoa uhkaavat ilmastonmuutos ja meriveden lämpeneminen. Taustalla vaikuttaa poikkeuksellisen voimakas ja pitkittynyt el Niño -ilmiö.

Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin kertoi Ylen aamu-tv:ssä, että maailman koralleista jo noin kolmannes on kuollut.

– Ilmastonmuutos on tässä se ajava voima. Hiilidioksidipitoisuus on liian korkea. Jos nousua voitaisiin hidastaa, sillä olisi positiivisia vaikutuksia, intendentti Dernjatin toteaa.

Hän muistuttaa, että noin 500 miljoonaa ihmistä on enemmän tai vähemmän riippuvaisia koralliriutoista. Ne suojaavat rannikoita, ja tarjoavat elantoa.

Kaivosyhtiö Belvedere Mining hakeutui konkurssiin viime vuoden lopulla, mutta konkurssipesä toivoo parin ostajaehdokkaan kanssa käytävien neuvottelujen päättyvän hyvin.

– Toivo kaivoksen myynnistä elää edelleen. Ostajaa voidaan odotella korkeintaan vuosi tai puoli vuotta, arvioi konkurssipesän hoitaja Salla Suominen. Jos uutta omistajaa ei löydy, kaivos suljetaan.

Ympäristöviranomaisen mukaan kaivos ei aiheuta erityistä ympäristöriskiä. Alueen turvallisuudesta huolehtii kuusi kokenutta työntekijää.

– Kaivos on tiukasti Elyn valvonnassa ja riskit ovat hallinnassa, sanoo Ely-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtaja Jonas Liimatta.

Elyn valvojat ovat vierailleet alueella keväällä useaan otteeseen ja toukokuussa kaksi kertaa.

– Viime keväänä lähialueelle pölynnyttä rikastehiekka-allasta on kalkittu tänäkin keväänä. Altaan pintaan on myös kylvetty ruohoa, mikä sitoo pölyä. Pölyämisongelmalta on nyt siis vältytty, kertoo Liimatta.

Myös altaissa olevia vesiä on juoksutettu tänäkin keväänä lähivesiin, eikä mitään poikkeavaa ei ole havaittu.

Hituran vedet sisältävät jonkin metalleja eli muun muassa nikkeliä ja sulfiittia, joita käsitellään kemikaaleilla.

Erimielisyyttä sulkemissummasta

Hituran alue on tällä hetkellä kaivosyhtiölle kuluerä.

Konkurssinpesälle ja valtiolle koituu laskua kaivosalueen vesien puhdistuksesta ja patoturvallisuudesta. Suurimmat kulut kertyvät kuuden työntekijän palkoista ja kemikaalikustannuksista.

Päätöstä kaivoksen sulkemistavasta tai arviota sen kustannuksista ei ole vielä olemassa, sillä yhtiö on valittanut Aluehallintoviraston sulkemispäätöksestä hallinto-oikeuteen.

Avi vaatii muun muassa huomattavasti suurempaa summaa varattavaksi kaivoksen sulkemiseen kuin, mitä yhtiö ehdottaa.

– Avi haluaa kaivoksen sulkemiseen 4,2 miljoonan euron vakuussumman, kun kaivosyhtiön ehdotus on puolet pienempi eli noin 2 miljoonaa euroa, arvioi Jonas Liimatta Elystä.

Lisäksi erimielisyyttä on myös sulkemiseen liittyvissä ratkaisuissa. Hallinto-oikeus päättää asiasta syksyyn mennessä.

Kaivoksen sulkeminen olisi pitkä, monivuotinen urakka. Se saattaa kestää arviolta 2–5 vuotta, sillä 100 hehtaarin rikastushiekka-alue pitää peittää uusilla maamassoilla ja lisäksi kaivosalueen vedet on johdettava jatkossakin jonnekin.

Malmin louhinta ja rikastus ovat olleet kaivoksella keskeytyksissä jo reilut kaksi ja puoli vuotta. Pohjois-Pohjanmaan Ely:ssä valmistaudutaan jo sulkemissuunnitelman päivittämiseen.

"Digitaalinen ei voi korvata omin silmin näkemistä"

Euroopan matkailukaupunkien kongressissa kesäkuussa kuultiin todellisesta "ensimmäisen maailman ongelmasta": entä jos matkailijoita on jo yksinkertaisesti liikaa?

Helsingin kaupungin matkailumarkkinointia edustanut Tuulikki Becker kertoo kuulleensa huolen niiltä suurimmilta ja kauneimmilta kulttuurikohteilta, joihin me suomalaisetkin totutusti suuntaamme – Barcelonalta, Berliiniltä, Pariisilta ja Amsterdamilta. Pahimmillaan niissä joillakin keskusta-alueilla asuu vain matkailijoita. Se on toki mukavaa kaupungin tuloille, mutta kiristää asukkaiden hermoja – kyselyssä barcelonalaiset kokivat turistimeret isommaksi ongelmaksi kuin köyhyyden.

Matkailusivustot ja sosiaalinen media paitsi ruokkivat matkakuumetta myös levittävät sanaa uniikeista nähtävyyksistä.

– Kaikki tiedonvälitys on nykyään niin helppoa. Mutta digitaalinen ei voi kuitenkaan korvata sitä, että näkee omin silmin, sanoo Becker, Visit Helsingin toimitusjohtaja.

Matkakuumeiset suomalaiset tekivät viime vuonna yli kahdeksan miljoonaa matkaa ulkomaille. Olemme pisara meressä, mutta meri hyökyy parhaillaan valtavaksi aalloksi. Yksi keskeinen tekijä on aasialaisten vaurastuva keskiluokka.

– Aasiasta matkailu kasvaa kovaa vauhtia. Euroopan metropolit halutaan nähdä ensin, toteaa Tuulikki Becker.

Kotimajoitus menossa liiallisuuksiin

Turistisumppuihin vaikuttavat monet muutkin kehitykset. Lennot pääkaupunkeihin ovat kilpailtuja ja halpoja. Eläkeläiset elävät pidempään ja terveempinä, ja heillä on aikaa matkailla. Netissä alati kasvava matkailubisnes tuo lähes jokaisen tarjolle valtavasti vaihtoehtoja, myös hyvin lyhyitä ja pienen budjetin lomareissuja.

Yksi tuoreimmista markkinan muuttajista on Airbnb:n kaltaisten kotimajoituspalveluiden kasvu ja laaja suosio.

– Esimerkiksi Airbnb on kiva juttu, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Matkaajat haluaisivat elää paikallisten keskellä, mutta pahimmillaan naapureina onkin pelkästään muita turisteja, Becker kuvaa.

Kun yhdestä kohteesta tulee turismin sumppu, tilanne voi ratketa itsestään.

– Kun tietyistä kohteista tulee "jo nähtyjä", matkailu leviää: ensin Kanariansaarista matkailtiin vain Teneriffalle, mutta sen jälkeen muista saarista tuli suositumpia. Nyt pitkästä aikaa Teneriffa on palannut trendikkääksi.

Matkailuammattilainen tähdentää, että aina kannattaa muistaa turistien tuoma hyvä.

– Jos Helsingissä ei olisi vierailijoita, ei meillä olisi niin paljon tarjontaa, mistä itse nauttia, kuten ravintoloita, kauppoja, kiinnostavia käyntikohteita ja tapahtumia.

Vadelmasadon pahin pilaaja on vadelmakuoriainen. Sitä torjutaan esimerkiksi feromoni-tuoksua levittävän purkkiansan avulla. Valkoansa taas huijaa vadelmakuoriaisen kukan väriä matkien ja tahmainen pinta koituu tuholaisen kohtaloksi, kertoo luomutila Henkireiän viljelija Seija Halme.

– Täällä on purkkiansoja, joihin on pistetty sisälle feromonipanos. Se houkuttelee tuoksullaan vadelmamatojen äitejä eli vadelmakääriäsisiä, jotka menevät kohti valkoista, koska valkoinenhan on vadelman kukan väri.

Luomuviljelijällä on tehoviljelijää vähemmän torjuntakeinoja käytössä, joten ne vähätkin kannattaa käyttää. Katso vinkit videolta.

Kansallispuistojen kunnossapito nojaa vahvasti vapaaehtoistyöhön. Pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevassa Salamajärven kansallispuistossa kunnostettiin tänä kesänä pitkospuita talkoilla. Rakennustyön lisäksi vapaaehtoiset vastasivat myös rahoituksesta.

Osuuskunta Polku ja Pitkos on perustettu kolme vuotta sitten. Osuuskunnan puheenjohtaja Heikki Susiluoma kertoo, että osuuskuntaan on kertynyt retkeilystä ja luonnosta kiinnostuneita ihmisiä.

– Pitkospuiden korjauskuorma kasvaa. Moni haluaisi tehdä osansa ja kokeiltiin nyt, onnistuuko se joukkorahoituksella ja yhteistyökumppaneiden etsinnällä, Susiluoma sanoo.

Kunnostustalkoisiin rahaa kerättiin reilun kuukauden ajan joukkorahoituksella ja keräys pääsi yli minimitavoitteensa. Vähän reilulla tuhannella eurolla vapaaehtoiset saivat kunnostettua pitkospuuta Metsähallituksen luontopalveluita laajemmin.

Kerätyillä euroilla osuuskunta pystyi kattamaan muun maussa talkoiden huoltokustannukset. Esimerkiksi puutavara rakennustyöhön saatiin lahjoituksena Pietarsaaresta.

Poikkitaiteellista ja pitkospuuta

Vajaan viikon kestäneissä kunnostustalkoissa saatiin rakennettua yhteensä 515 metriä valmista pitkosta. Kyseessä osuuskunnan ensimmäinen poikkitaiteellinen kunnostushanke. Tässä tapauksessa poikkitaiteellisuus syntyy ruumiillisen työn ja taiteenteon yhdistelmästä, kertoo Ilkka Kuukka osuuskunnasta.

Kuukka kuitenkin lisää, että poikkitaiteellisuutta säästellään enemmän tuleviin projekteihin.

– Paremmalla ajalla ja isompaa kokonaisuutta. Peuran polusta voitaisiin tehdä ympäristötaidepolku. Siinä on useampi kilometri tilaa tehdä taidetta.

Joukkorahoituksen päätavoite oli neljä tuhatta euroa, jolla olisi voitu osuuskunnan joukkorahoitussivun mukaan hankkia ympäristötaidettakin pitkospuuosuuksille. Kyseisellä summalla Metsähallituksen luontopalveluiden rahaa olisi säästynyt seuraavaan kunnostusvaiheeseen ensi vuodelle.

Puolentoista kilometrin vuositavoite

Kuluvana kesänä Salamajärven kansallispuistoon rakentuu harvinaisen vähän kunnostettua pitkospuupolkua. Matkaa pitäisi kunnostaa yli puolitoista kilometriä vuodessa, jotta korjausvelkaa ei kertyisi.

Osuuskunnan pitkospuutalkoiden jälkeen kunnostettavaa jää vielä pieni pätkä.

– Tälle kesälle ei ole enää muita töitä kuin 200 metrin pätkä. Se tehdään loppuun Laukaan avovankien kanssa, kertoo Metsähallituksen luontovalvoja Tapani Pohjonen.

Salamajärven kansallispuisto sijoittuu Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntiin. Se on perustettu vuonna 1982.

Salamajärven kansallispuiston pitkospuutalkoita kävi katsomassa toimittaja Tenho Tornberg.

Kesä on hiljaista aikaa metsästyksen saralla. Metsästysseurojen kämpillä tehdään talkootöitä ja käydään ampumaradoilla. Muun muassa hirvien ja riistalintujen metsästysaika alkaa vasta syksymmällä, jolloin aseet kaivetaan säilöstä käyttöön.

Syksyä varten metsästäjä on säästänyt kesälomastaan. Metsästäjän puolisolle tiedossa ovat puolestaan joko vuoden pisimmät kuukaudet tai aivan tavallista arkea. Suomussalmelaisen metsästysseura Kiannan Erä ry:n puheenjohtaja Tauno Seppäsellä ja hänen vaimollaan Marja Seppäsellä tästä ei tule ongelmaa.

Seppäset ovat tottuneet elämään metsästyksen kanssa, sillä heillä on yli 30 vuoden kokemus metsästyksen ja parisuhteen yhteensovittamisesta. Myös Marja Seppänen on aktiivisesti mukana seuran toiminnassa, joskaan ei metsällä vaan metsästysseuran kilpailujaostossa ja kanttiinitoiminnassa.

Metsästys mielletään yhä edelleen enemmän miesten harrastukseksi. Jos oma isä, veli tai muu läheinen on metsästänyt paljon, nainen on saattanut kasvaa metsästykseen pienestä pitäen ja ottanut sen osaksi elämäänsä.

– Kun hirvenmetsästys alkaa, maailma pysähtyy, Marja Seppänen naurahtaa.

– Jos lähdetään reissuun, niin sinne mennään ennen hirvenmetsästystä tai hirvenmetsästyksen jälkeen. Minusta se on luonnollista. Kun on hirvenmetsästys, niin se on, hän jatkaa.

Pitkä pinna on hyväksi puolisolle

Joissain perheissä metsästysaika ei ole auvoisinta aikaa. Hirvimetsällä menee viikonloppu, joskus jopa viikkoja, ja kaikki puolisot eivät ole tästä kovin iloisia. Sunnuntai-iltaisin kotiin tuotavat lihat aiheuttavat myös stressiä, sillä niiden laittaminen ei ole mikään helppo homma.

– Joissain perheissä ollaan metsästystä vastaan. Ensinnäkin mies on poissa ja tuo vain töitä palatessaan, Marja Seppänen kertoo.

– Hirvenmetsästysaikaan voidaan olla kaksikin viikkoa reissussa. Jos ajattelee niitä, jotka etelästä tai kaupungista kulkevat tänne metsälle, niin kyllä se varmaan vaatii jotain järjestelyitä. Itselläni on suuri etu, kun metsästysmaja on kilometrin päässä kotoa, Tauno Seppänen sanoo.

Joidenkin puolisot ovat jopa kateellisia, kun toisella on rakas harrastus, jonka parissa voi viettää aikaa ulkona. Metsästys ei ole kuitenkaan pakko kenellekään, vaan tapa viettää vapaa-aikaa.

– Metsästys on harrastus. Ei sinne ole pakko lähteä, syksyllä kun sataa räntää ja parhaimmillaan on ollut -30 astetta pakkasta, niin ei kukaan halua silloin lähteä metsälle, Tauno Seppänen miettii.

Aleksis Kiven tekstissä oravainen makaa sammalhuoneessansa. Se on paikka, jonne maailman pahuus ei yllä. Turun yliopiston Kasvimuseon amanuenssi, dosentti ja tutkija Sanna Huttunen tutkailee tarkkaan maanpintaa Turun tuomiokirkon vierustalla. Kirkkoa ympäröi nurmi, jonka seassa kasvaa myös monin paikoin sammalta.

– Pitäisiköhän tuomiokirkolle ehdottaa jotakin palkintoa siksi, että täällä sammal on osattu pitää niin hienosti osana tätä arvokasta pihapiiriä, Huttunen ajattelee ääneen.

Hän kiittelee, että tuomiokirkon kupeessa sammal on päästetty kasvuun sellaisissa paikoissa, joissa nurmikko ei viihdy. Tutkijan silmä havaitsee nurmikon seasta nopeasti useita sammallajeja.

– Tässä on paljon ainakin metsälehväsammalta, lehtohaivensammalta ja nittyliekosammalta. Puiden rungoilla kasvaa nuoria hiippasammalia, hän luettelee.

Sammalta varjoihin ja nurmikkoa aurinkoon

Sanna Huttunen tietää, että sammal pitää varjoisista kasvupaikoista. Se ei pärjää kilpailussa vahvasti kasvavalle nurmikolle, mutta jos nurmikko ei ole voimissaan, nin sammal valtaa siltä nopeasti kasvualaa.

Hän ei osaa kertoa syytä siihen, miksi jotkut eivät pidä sammaleista kotipihallaan.

– Pihan rauhallisessa kolkassa saa mielestäni sammal kasvaa ihan rauhassa. Silloin välttyy ruohonleikkuulta ja sammal pitää myös maan tasaisen kosteana, hän luettelee.

Kaikesta kuulee, että Huttunen kuuluu heihin, jotka pitävät sammaleista. Ja sammaleissa on mistä pitää, sillä Suomessa eri lajeja kasvaa noin 900.

Heitä, joiden mielestä sammal ei kuulu ainakaan omaan pihaan, taitaa kuitenkin olla vieläkin enemmän. Huttunen tietää, että monet ihmiset janoavat sammaleenpoisto-ohjeita.

– Jos sen tahtoo poistaa pihasta vaikka repimällä, niin kaikki pitää saada todella pois. Sammal lähtee uudelleen leviämään tosi pienistä versonkappaleista, hän sanoo.

Ilmastus on monesti avain sammaleenpostossa.

– Maa kannattaa rei'ittää, jotta nurmikko pärjäisi paikalla sammalta paremmin. Reikiin voi haravoida myös hiekkaa. Kalkitus antaa nurmikolle enemmän ravinteita kasvuun, Huttunen ohjeistaa.

Kannattaa silti koko ajan muistaa, että sammal on kasvikunnan sitkeimpiä edustajia. Olosuhteet saavat vaihdella hyvin kuivasta todella märkään, mutta sammal ei kärsi.

– Sammal pystyy vaipumaan lepotilaan kuivalla jaksolla, jolloin niissä ei tapahdu juuri mitään. Elämä palautuu niihin taas sateella, Huttunen sanoo.

Sammal kasvaa, kun kukaan ei häiritse

Netin puutarhasivustoilla ja alan lehdissä jaetaan usein ohjeita myös sammaleen määrän lisäämiseen pihoilla. Sanna Huttunen muistuttaa, että sammal kasvaa hitaasti, vain sentin tai pari vuodessa.

Sammaleet viihtyvät paikoissa, joissa maata ei jatkuvasti tallata.

– Maaperä saa olla aika karua, koska sammal ei ole kasvualustansa suhteen kauhean tarkka. Aina ei tarvita edes multaa, Huttunen sanoo.

Sammal syntyy ja voi hyvin oikeastaan silloin, kun sille ei tee mitään. Syksyisin voi kyllä haravoida pihalta ylimääräiset karikkeet pois, jottei sammal kuole niiden alle.

Lisäsammalta voi saada pihaansa sekoittamalla happaman piimän ja sammalaineksen keskenään.

– Kiville ja muureille tämä sekoitus kyllä toimii. Kannattaa kuitenkin koko ajan muistaa, että kasvu on aina aika hidasta, Huttunen toppuuttelee.

Savukoskella on tavattu erittäin harvinainen luonnonilmiö, eli erikoinen luutamänty.

Harvinaisuuden löysi Metsähallituksen suunnittelija Tuomo Ahola, joka kiinnitti huomiota puun poikkeavaan muotoon.

– Havaitsin heti, että kyseessä on harvinaisuus. En ollut aiemmin nähnyt noin selkeästi poikkeavaa mäntyä, Ahola kertoo Metsähallituksen tiedotteessa.

Luutamännyllä ei ole lainkaan varsinaista päärunkoa, vaan sillä on monta runkoa. Puun erikoinen muoto on syntynyt geneettisen mutaation kautta.

Luutamännyn monet rungot kasvavat kuitenkin yhteen pituuskasvun myötä ja vanhempana puu näyttää siltä, kuin sen yhdestä rungosta haarautuisi monta haaraa.

Suomessa on rekisteröity vain hieman toistakymmentä luutamäntyä.

Savukoskelta löydetty harvinainen puu on nyt suojeltu ja merkitty maastoon.

Okalukki eli Lacinius dentiger havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2013 Kotkan Hallassa. Lukkilajin on arvioitu kulkeutuneen Suomeen Venäjältä puutavaran mukana. Tutkijat luulivat lajin esiintyvän vain yhdessä tietyssä metsikössä, mutta lopulta lukista tehtiin havainto myös Imatralla viime vuoden syksynä.

Nyt okalukki on valittu vuoden 2016 hämähäkkieläimeksi. Valinnan teki hämähäkkien uhanalaisuutta selvittävä hämähäkkityöryhmä.

Ulkonäöltään okalukki eroaa kotimaisista lajitovereistaan. Se on suurikokoinen, pitkäjalkainen, piikikäs ja väritykseltään muihin lukkilajeihin verrattuna poikkeuksellinen, koska sen selkäpuoli on sävyltään oliivinvihreä tai -harmaa.

– Koska okalukin ulkonäkö on huomiota herättävä, on todennäköistä, että lajia ei kovin laajalti ja yleisenä Suomessa esiinny. Muuten siitä olisi varmasti enemmän havaintoja, sanoo tutkija ja hämähäkkityöryhmän jäsen Annika Uddström Suomen ympäristökeskuksesta.

Ympäristökeskuksen tutkijat toivovat edelleen ihmisiltä havaintoja okalukista. Paras aika niiden havaitsemiseen on loppukesä, jolloin lukit ovat jo aikuisia. Lukki viihtyy avoimissa metsissä, puistoissa sekä puutarhoissa. Päivisin se lepäilee mieluiten puiden rungoilla.

Havaintoihin pyydetään liittämään valokuva tai yksilö näytteeksi. Havainnon yhteydessä tulisi ilmoittaa havaintopaikka mahdollisimman tarkasti sekä päivämäärä.

Muualla Euroopassa okalukki on levinnyt laajalle. Lajia esiintyy kuitenkin paikoittaisena, eikä ole missään kovin yleinen. Suomen lähialueilla okalukkiin voi törmätä Venäjällä.

Viime yönä tarkalleen kello 1.34 oli kesäpäivänseisaus. Tästä päivät alkavat jälleen pikku hiljaa lyhentyä.

Tänä vuonna kesäpäivänseisaukselle sattui harvinainen tapahtuma, kun samaan aikaan oli myös täysikuu. Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella Suuressa Jänkäsalossa lomaileva Olli Järvenkylä ikuisti kuun liikkeen videolle.

Nopeutetulla videolla kuuden tunnin yö vilahtaa minuutissa.