Vuodet eivät ole veljeksiä ainakaan täällä Pohjois-Karjalassa. Jos heinäkuun lopussa viisi vuotta sitten ihmeteltiin Liperin ennätyshelteitä, niin tänä kesänä on päivitelty koleaa alkukesää.

Viime syksy puolestaan toi yllätyslumet Pohjois-Karjalaan. Varsinkin Ilomantsissa syksyinen maisema oli lumivalkoinen. Toimittajamme oli 23.9.2014 työmatkalla Ilomantsin suunnalla ja kamera tallensi runsaan lumipeitteen niin teillä kuin pihoillakin.

Arvaa tai tiedä, milloin ensilumi sataa maahan tänä vuonna?

Mennyt kesä on ollut huono siilikesä. Siili on hyönteissyöjä ja kylmä kesä on vaikeuttanut ravinnon löytämistä. Kylmyys on vaikeuttanut myös poikasten selviytymistä luonnossa, kertoo eläinsuojeluvalvoja ja luonnonvaraisten eläinten asiantuntija Sari Valtanen.

Tänä kesänä myös loiset ovat haitanneet piikillisten luontokappaleiden elämää. Valtanen muistuttaa, että tuupertuneet tai huonovointiset siilit pitää toimittaa mahdollisimman nopeasti ammattilaisen hoidettavaksi.

– Ensimmäiseksi on annettava ensiapua. Siilin voi nostaa pahvilaatikkoon, jossa on vaikka pyyhe alla. Siilin viereen voi laittaa lämpöpullon, joka on pujotettu villasukkaan. Pienet tuupertuneet siilit kärsivät yleensä hypotermiasta, kertoo Sari Valtanen.

Vironneelle siilille voi tarjota ruokaa. Sen jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen, mistä osataan antaa ohjeita ja osoittaa hoitopaikka.

Siili on ahmatti luontokappale

Siili tarvitsee ravintoa paljon. Muutama lusikallinen ruokaa päivässä ei riitä liikkuvalle luontokappaleelle.

– Meillä hoito-olosuhteessa oleva puolikiloinen siili voi syödä parinsadan gramman suuruisia päiväannoksia ja jopa suurempia. Maitoa ei saa antaa missään tapauksessa, sillä siili juo vettä. Huonokuntoiselle siilille voi antaa hunaja- tai sokerivettä, jotta sen verensokeri saadaan nousuun. Ruuaksi sopii parhaiten kissojen tai koirien tölkkiruuat, sanoo Valtanen.

Pienen siilin selviämiseen syksyn ja talven yli vaikuttavat monet tekijät. Ensimmäinen tekijä on yleiskunto ja toiseksi siili tarvitsee aika paljon painoa, vähintään 800 grammaa, että se pääsee horrokseen. Siilien talvehtimista voi auttaa rakentamalla pesän.

– Hyviä ohjeita saa netistä, tärkeintä on laittaa hyvälaatuista kuivaa heinää ja kuivia haravoituja lehtiä. Pesässä pitää olla maapohja ja sen sijainti on tärkeä, sinne ei saa päästä vettä, sanoo eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen.

Suomalaiset kyykkivät kesät syksyt metsissä marjaämpäreiden kanssa, mutta sienestäminen ja sienien syöminen on yhä vierasta monelle.

– Suomessa syödään hyvin vähän sieniä, vain puoli kiloa henkeä kohden vuodessa. Esimerkiksi Aasiassa ihmiset syövät sieniä yli 20 kiloa vuodessa, kertoo sieniharrastaja Kirsti Eskelinen Pohjois-Savon sieniseurasta.

Sienten terveyshyödyistä luennoineen Eskelisen mukaan metsässä kasvaneita sieniä voi Suomessa syödä melko huoleti. Teiden läheisyydestä, tehtaiden läheltä ja puistoista niitä ei kuitenkaan tule poimia, sillä sienet keräävät itseensä raskasmetalleja.

Terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat

Sieniä on tutkittu melko vähän, mutta terveysvaikutuksia niillä kiistatta kuitenkin on.

– Sienet ovat ravitsemuksellisilta ominaisuuksiltaan kalan ja kasvisten välimuoto, Suomen luonnontuotealan toimialajärjestö Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo.

Moisio nostaa sienten terveysvaikutuksista esiin erityisesti niiden sisältämän D-vitamiinin. Eskelinen lisää vitamiinien listaan vielä B- ja C- vitamiinit.

– Ne tosin ovat vesiliukoisia ja pitkälti haihtuvat, kun sieniä keitetään tai paistetaan.

Eskelisen mukaan eräs sienten parhaista puolista on se, että ne sisältävät paljon sellaisia kuituja, jotka hajoavat elimistössä hitaasti. Näin ollen sienet pitävät olon kylläisenä pitkään.

– Sienet sisältävät myös hyvin paljon vettä. Ne ovatkin kevyttä ja vähäkalorista ruokaa. Niissä on myös hivenaineita, kuten rautaa, sinkkiä ja seleeniä.

Erityisen terveellisiksi sieniksi Eskelinen mainitsee monille tutut kantarellit, suppilovahverot ja herkkutatit, sillä niissä on paljon D-vitamiinia.

Vaihtoehto lihalle?

Sienissä on paljon proteiineja, joten ne sopivat hyvin kasvissyöjien ruokavalioon. Niin Eskelisen kuin Moision mukaan myös lihansyöjien kannattaisi kuitenkin syödä entistä enemmän sieniä.

– Väestöä kehotetaan välttämään punaisen lihan käyttöä. Monia liharuokia pystytään hyvin jatkamaan sienillä, Moisio toteaa.

Terveelliset sienet on kuitenkin helppo pilata väärillä ruoanlaittotavoilla.

– Meillä Suomessa perinteinen sienten käyttö ruoassa on virheellistä. Jos verrataan Italiaan, siellä sieniä käytetään oliiviöljyn, kalan ja kasvisten kanssa. Kerma ja voi voidaan jättää kokonaan pois, samoin suolasienet, Moisio sanoo.

Turussa Halistenkoskella on paljastunut laittomia kalaverkkoja. Airiston-Velkuan kalastusalue poisti keskiviikkona kosken alapuolelta kolme verkkoa, joissa oli kahdeksan uhanalaista meritaimenta, yksi merilohi ja yksi hauki. Kalat vapautettiin.

Kalataloussuunnittelija Timo Saarinen kertoo, että verkkoja on joessa jatkuvasti ja toiminta on hänen tietojensa mukaan hyvin organisoitua.

– Nämä verkot ovat olleet joessa korkeintaan pari päivää. Jos niitä on joessa lisää ja tätä paljon tapahtuu, sieltä viedään valtava määrä kalaa. Eikä tällaista määrää kukaan syö tai saa edes pakastimeen mahtumaan, Saarinen sanoo.

Hän pitää mahdollisena, että kala päätyy jotain kautta myyntiin.

Verkkokalastus on Aurajoessa kielletty. Kalastusalue ilmoittaa verkoista poliisille.

Saarinen muistuttaa, että kuka tahansa voi ilmoittaa poliisille, jos näkee epäilyttävää toimintaa.

Saksassa aloitetaan rikostutkinta autovalmistaja Volkswagenia vastaan, kertovat uutistoimistot.

Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto kertoi viikonloppuna Volkswagenin kaunistelleen dieselautojensa päästölukuja. Tiistaina Volkswagen kertoi, että 11 miljoonassa yrityksen valmistamassa autossa on laitteisto, jonka avulla on huijattu päästötesteissä.

Volkswagenin osakekurssi syöksyi yli kolmanneksen paljastusten vuoksi. Kysymyksiä herättää nyt muun muassa se, kuinka laajasti vastaava käytäntö on ollut vallalla autoteollisuudessa. Epäilykset ovat näkyneet myös muiden autovalmistajien laskeneissa osakekursseissa. Eurooppalaisen autoteollisuuden järjestö ACEA on painottanut, ettei toistaiseksi ole todisteita siitä, että päästöhuijauksessa olisi kyse koko alaa koskevasta asiasta.

Brittilehti Guardian kertoo, että Volkswagen olisi päästölukujen vääristelyn takia vastuussa jopa miljoonasta ilmansaastetonnista vuosittain.

Saksalaismedian mukaan Volkswagenin hallitus pohtii toimitusjohtaja Martin Winterkornin asemaa tänään keskiviikkona. Hallitusjohto on tentannut toimitusjohtajaa asiasta tänään. Päätöstä Winterkornin kohtalosta odotetaan perjantaina. 

Saksan hallitus on vakuuttanut tänään keskiviikkona, että autoteollisuus on Saksan taloudelle tärkeä tulevaisuudessakin, vaikka kriisi suuren autovalmistajan ympärillä syvenee.

Kajaanilainen lintuharrastaja Hannu Rönkkö teki keskiviikkoaamuna ilahduttavan havainnon, kun Kajaanin entisen UPM:n kaatopaikalle ilmestyi harvinainen taigakirvinen. Rönkön bongaus on ensimmäinen vahvistettu havainto taigakirvisestä Kainuussa.

– Pistin puhelimesta linnun kutsuääntä kuulumaan, ja eipä mennyt kauaakaan, kun tuli lintu aivan yllättäen. Saatiin kuvat ja kaikki, joten laji saatiin vahvistettua. Lintu oli paikalla vielä iltapäivälläkin, Rönkkö kertoo.

Rönkön mukaan lajia on tavattu Suomessa kautta aikain vain noin 75 kertaa. Suurin osa havainnoista on tehty rannikolta. Pohjois-Suomessa lintua on nähty hyvin niukasti.

Taigakirvinen on sekä kooltaan, että ääneltään hyvin samankaltainen kuin metsäkirvinen, mutta pieniä eroja löytyy. Idän tulokkaan pään kuviointi on kontrastikkaampaa, ja sen selkä on lähes viiruton, kun metsäkirvisen selkää koristaa voimakkaat viirut.

– Se on vaikea laji tuntea, mutta ääni yleensä paljastaa sen: sekin muistuttaa metsäkirvisen ääntä, mutta on ohuempi ja pidempi. Ääni on erikoinen, mutta sen kyllä tunnistaa jos on harjaantunut korva, toteaa Rönkkö.

Taigakirvishavainto ei välttämättä jää yksittäiseksi onnenkantamoiseksi, sillä sääolot ovat linnulle tällä hetkellä hyvät. Rönkön mukaan ajanjakso syyskuun lopusta marraskuulle on otollista aikaa itäisten harvinaisuuksien löytämiseen.

– Tämähän tulee tuolta idästä, kuten nimestäkin voi päätellä. Nyt on ollut sopivat säät sielläpäin, ja Suomeen on tullut paljon itäisiä lajeja, kuten valkoposki- ja sepelhanhia. Toiveissa on, että muutakin tulisi, Rönkkö toteaa.

Aktiivisesti ekobongausta eli lintujen bongausta jalkaisin tai pyöräillen harrastava Hannu Rönkkö on bongannut tänä vuonna jo 210 lajia. Uuden lajin löytäminen on aina erityistä.

– Se on aina hieno tunne, kun löytää uuden lajin. Mahtava juttu.

Monet marjastajat ja sienestäjät antavat kuulua itsestään ennen kuin iskevät kiinni uuteen apajaan. Hyppimällä tai pusikkoa kahisuttamalla pyritään varmistamaan, ettei pensaiden kätköissä lymyile kyitä.

Käärmeasiantuntija Urpo Koponen sanoo, että metodista ei ole loppukesästä tai syksyllä – parhaimpaan marjastus- ja sienestysaikaan – mitään hyötyä.

– Käärmeet synnyttävät elo-syyskuussa. Siellä on erittäin vihaisia, puhisevia kyyäitejä, kun synnytys on lähellä. Kantava naaras ei väistä marjastajaa. Siinä ei auta, vaikka hyppäisi vieressä letkajenkkaa, Koponen toteaa.

Koponen neuvoo marjastajia ja sienestäjiä olemaan hyvin varovaisia, sillä takana on kaiken lisäksi ennätyksellinen käärmekesä.

– Vaikka olisi kuinka paljon puolukoita, niin kannattaa mieluummin väistyä syrjään. Naaras hautoo sikiöitä uskollisesti kohdussaan. Pensaiden potkimisesta ja tömistelystä ei ole hyötyä.

Valtavasti kyynsiirtoja

Käärmeitä on ollut tänä kesänä paljon, sillä talvi oli niille helppo. Ruokaa sen sijaan ei ole ollut riittävästi.

– Horrostuhoja ei ollut viime talvena lainkaan. Myyrät ovat käärmeiden pääravintoa, ja niitä on ollut vähän. Siksi kyyt ovat etsineet ruokaa levottomina joka paikasta.

Koponen on tehnyt kesän aikana valtavasti kyynsiirtoja mökeiltä ja omakotitonteilta.

– Niitä on ollut ihan jatkuvasti. Pihoilta on siirretty metsään keväästä lähtien yli 60 kyytä. Lisäksi on tullut valtavasti yhteydenottoja ja kysytty neuvoa.

Luonnonsuojeluyhdistys on pettynyt hallinto-oikeuden susiluvista tekemään ratkaisuun.

Turun hallinto-oikeus jätti käsittelemättä valitukset Varsinais-Suomen ja Satakunnan sudenmetsästyksen poikkeusluvista. Perusteluna oli se, että valituksen tehnyt yhdistys Tapiola ei toimi kyseisellä alueella vaan Mänttä-Vilppulan seudulla.

Laintulkinta jäi saamatta

Susia ei valituksen käsittelyn takia pystytty viime talvena metsästämään, mutta luonnonsuojeluyhdistys Tapiola olisi halunnut saada oikeudelta lainvoimaisen ratkaisun.

– Lähdimme hakemaan laintulkintaa ja tulevaisuuden linjauksia. Suomessa on voimassa asetus, joka sallii metsästyksen maaliskuun loppuun asti, vaikka silloin on jo suden lisääntymisaika, sanoo yhdistyksen varapuheenjohtaja Leena Iivonen.

Valitus voi uusiutua

Iivosen mukaan yhdistys voi valittaa sudenmetsästyksen poikkeusluvista myös ensi talvena, jos lupia myönnetään samoin perustein.

– Jos määrät ovat kohtuullisia ja mennään kannanhoitosuunnitelman mukaan eli metsästetään yksi nuori susi per lauma keskellä talvea, silloin ei ole ongelmia, Iivonen sanoo.

Leena Iivonen arvostelee oikeuden päätöstä jättää asia käsittelemättä yhdistyksen kotipaikan perusteella. Hänen mukaansa luonnonsuojeluyhdistys Tapiola toimii koko maan alueella kotipaikastaan riippumatta.

Yhdistys harkitsee Iivosen mukaan valitusluvan hakemista korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Valituksia eri puolilla Suomea

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola on alle vuosi sitten perustettu yhdistys, joka on valittanut sudenmetsästykseen annetuista luvista eri puolilla Suomea. Alkuvuodesta yhdistys sai julkisuutta avattuaan nettikaupan, jossa pystyi ostamaan osuuksia valituksiin.

– Valittaminen on yksi keinoista vaikuttaa lainsäädännön tulkintaan. Vaikutamme ja nostamme kysymyksiä esille. Teemme myös lausuntoja ja tiedotamme sekä järjestämme muun muassa jälkiretkiä luontoon, Iivonen kuvaa yhdistyksen toimintaa.

Lintujen käytös on ihmetyttänyt kokenutta luontoasiantuntijaa Urpo Koposta tänä syksynä. Hän kertoo, että kylmä kesä on siirtänyt lintujen pesintää huomattavan myöhäiseen ajankohtaan.

– Huono kesä vaikutti niin, että pikkulintujen normaaliaikaiset pesinnät epäonnistuivat. Sen vuoksi linnut ovat tehneet merkillisen ryntäyksen uusintapesintään, Koponen kertoo.

Tiaiset ja muut pikkulinnut pesivät normaalisti huhti- ja toukokuussa. Osa linnuista tekee toisen pesueen yleensä heinä-elokuussa. Paitsi tänä vuonna.

– Nyt ne yrittivät uudestaan suurella joukolla vasta sydänkesän jälkeen, ja se on jatkunut syyskuuhun saakka. Oman pihani tuntumasta lähti viikko sitten viisi talitiaisen poikasta. En ole koskaan aikaisemmin kokenut tällasta.

Talitiaisen lisäksi Koponen on bongannut poikkeuksellisen myöhäisiä sinitiaisen, kuusitiaisen ja puukiipijän poikasia.

Syysmuutto alkamassa

Kylmät yöt eivät Koposen mukaan aiheuta linnuille haittaa.

– Ne pärjäävät kyllä. Kaikki ovat jo kaikki lennossa. Enontekiölläkin kuulemma haarapääsky vielä kurvailee kymmenen asteen lämpötilassa, joten eiköhän etelässäkin pärjätä.

Sää kuitenkin vaikuttaa lintujen muuttoaikatauluun, ei tosin kaikkien.

– Afrikkaan muuttavat lähtevät sinne joka tapauksessa, oli syksy lämmin tai kylmä. Eurooppaan jäävät sen sijaan odottavat vaikka jouluun saakka, jos sää on lauha. Esimerkiksi punarinta muuttaa vasta lumien alta pois.

Ympäristöpäällikkö Michael Hagströmin mukaan Potin tilanne on huono. Veden laatu ei ole hyvä, väri on ruskeaa ja kasvusto on voimakasta.

Hänen mukaansa heikko kunto on useiden tekijöiden summa.  Aikoinaan tehdyn ruoppauksen jäljiltä on nyt alkanut pohjasta nousta  kasvillisuutta. Ruoppauksen yhteydessä olisi myös pitänyt parantaa lahden  vesien virtausta.

– Lisäksi syyskuusta  2011 ainakin helmikuulle  2012  muutamia huoneistoja käsittävien rakennusten jätevedet ovat valuneet sakokaivon lävitse Pottiin. Ja kun se tapahtui talvisaikaan, niin sitä ei edes huomattu, sanoo Hagström, jonka mukaan jätevettä on mennyt arviolta 200 kuutiota.

– Se on ollut puhdistamatonta kaikkine ravinteineen, totta kai silläkin on vaikutusta veden laatuun.

Vaikka vuoto on tapahtunut vuosia sitten, tilanne tuli kaupungille yllätyksenä.  Hagströmin mukaan vedestä ryhdytään ottamaan näytteitä lähiaikoina, kun on selvitetty mitä ja mistä Pottiin valuu. Näytteitä otetaan myös ensi talvena ja ensi keväänä.

–  Ympäristötutkimusten tekeminen on sellaista, että se kestää. Mutta kyllä veden laadusta pitää saada kattava kuva.

Jätevesipäästö tutkinnassa

Korvausvelvollisuuden setviminen vie sekin oma aikansa. Kokkolan Vesi on selvittänyt rakennuttajan ja vastuulliset. Tutkinnassa on myös, mitä tapahtui ja miksi.  Kyseessä on kaksinainen ongelma, sanoo Hagström.

– Sehän on tietenkin korvausvelvollinen asia varmasti , että he ovat johtaneet  jätevettä sadevesiviemäriin. Se mitä siitä seuraa on yksi kysymys.

Toinen kysymys on Hagströmin mukaan jätevesipäästön seuraus.

– Onko jätevesi aiheuttanut sen, että Potti on rehevöitynyt.  Miten se todistetaan, ja seuraako siitä korvausjuttu?

Hagström toivoo, että asiassa päästäisiin kohtuulliseen neuvotteluratkaisuun ilman oikeudenkäyntejä. 

– Sen jälkeen olisi olemassa jonkinlainen peruspotti rahaa, koska ongelmaa ei voi hoitaa millään muulla kuin isolla kaivinkoneella. 

Hagström neuvookin, että Ykspihlajan asukkaat, rannan käyttäjät ja veneilijät  lähestyisivät kaupunkia vaatimalla ruoppaussuunnitelmaa.

 – Jospa se saisi asiaan hieman potkua ja nopeuttaisi käsittelyä kaupungissa. Hyvä jos ruoppausasia menisi eteenpäin, sanoo ympäristöpäällikkö Michael Hagström, jonka mukaan ruoppaus pitäisi tehdä talvella.

 – Rahaa ei ole, mutta sehän on tahtoasia.

Pyhät Polut ry:n puheenjohtaja Veli-Matti Hynninen haluaa kehittää Itä-Suomen kirkkopoluista ja pyhiinvaelluksista niin tunnettuja, että vanhoilla reiteillä kulkisi matkailijoita kuten Espanjan maineikkaalla Santiago de Compostelan vaelluksella.

Toistaiseksi Imatran ja Enonkosken välillä on vielä metsä-, hiekka- ja kirkkoteillä sekä poluilla hyvin tilaa kulkea. Pyhät Polut ry. on järjestänyt alueella ohjattuja ja tuettuja ryhmävaelluksia kuutena kesänä ja seitsemänteen valmistaudutaan jo näin syksyllä.

Pyhien Polkujen peruspatikkareitti lähtee Imatralta ja kulkee Parikkalan, Kerimäen ja Punkaharjun kautta Enonkoskelle. Hiihtovaelluksena Enonkoskelle on tultu Joensuusta Heinäveden Valamon ja Lintulan luostarien kautta. Melontareittejä on Enonkosken ympäristössä ja kirkkoveneellä on soudettu Karvion kanavan kautta.

Ruska-aika hyödyntämättä

Seuran aktiivi ja Enonkosken kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Kautonen kehuu maisemia varauksetta, mutta vaikka syksy olisi loistavaa aikaa ihailla myös Itä-Suomea, toiminta painottuu kesään. Kautonen on itsekin syksyisin Lapin-kävijä.

– Meillä vaellukset ovat kesällä, kun luonto on upeimmillaan. Kyllä tänne mahtuisi myös syyskulkijoita, mutta syysvaellukset meillä ovat olleet sellaisia päivän mittaisia. Toivomme toki lisää matkailijoita.

Pienille kunnille, joissa väki vähenee ja vanhentuu ja uudet työpaikat ovat harvassa, matkailu on tavoiteltava kasvun ala.

– Mökkeilijät ja matkailu, nehän meidän toivoja ovat, myöntää enonkoskelainen.

Esimerkiksi Suomen Lapissa ohjatut ”lakanoista lakanoihin”-vaellukset ovat löytäneet kohderyhmänsä retkeilijöistä, jotka jaksavat ja haluavat patikoida, mutta omatoiminen telttamajoittuminen ja ison rinkan kuljettaminen ei maistu.

Pyhät Polut järjestää samanlaisia tuettuja vaelluksia Itä-Suomessa. Luontoelämykset ovat Lapin erämaihin verrattuna asutuimmilla seuduilla. Reitti on merkitty osittain oranssipäisin tolpin ja kilometripylväin. Kulkureittien varrelta löytyy niin laavuja kuin kaupallisiakin matkailuyrityksiä.

Rakenteista ei ole polkujen imu kiinni, mutta markkinoissa olisi tehtävää, myöntää Kautonen.

Äärimmäisen uhanalaisen sumatransarvikuonon kanta on vahvistumassa kokonaisella prosentilla, jos indonesialaisessa eläinpuistossa elävän naaraan tiineys päättyy onnellisesti. Maailmassa lasketaan olevan enää noin sata sumatransarvikuonoa.

Lopputulosta joudutaan odottamaan toukokuuhun, sillä sumatransarvikuonon tiineys kestää 16 kuukautta.

Iloinen uutinen tiineydestä ajoitettiin tarkoituksella kansainväliseen sarvikuonopäivään. Päivän tarkoituksena on herättää ihmiset huomaamaan sarvikuonojen ahdinko.

Lisäksi haluttiin odotella, että tammikuussa alkaneen tiineyden ensimmäisten kuukausien vaarat olisivat ohi, kertoo sarvikuonojärjestö IRF:n johtaja Susie Ellis.

Poikanen on Ratun toinen

Ratu eli alkujaan villinä, mutta vaelsi kymmenkunta vuotta sitten omin päin Way Kambasin luonnonpuistoon. Siellä elää nyt kaikkiaan viisi sumatransarvikuonoa, myös Ratun ensimmäinen poikanen, vuonna 2012 syntynyt Andatu.

Andatun ja sen tulevan sisaruksen isä Andalas on syntynyt Los Angesesin eläintarhassa. Myös sen pikkuveljen Harapanin on määrä muuttaa tänä vuonna Yhdysvalloista – Cincinnatin eläintarhasta – Way Kambasiin, jotta sarvikuonokantaa saataisiin vahvistettua entisestään.

Malesiassa kuoli tänä vuonna viimeinen

Säkäkorkeudeltaan korkeintaan puolitoistametrinen ja painoltaan enintään 900-kiloinen sumatransarvikuono on pienin maailman viidestä sarvikuonolajista. Aikoinaan sen elinalue ulottui Bhutanista ja Intiasta Myanmarin ja Thaimaan kautta Vietnamiin, Kiinaan ja Malesiaan.

Nyt pörrökarvainen laji, jonka kuonolla on kaksi sarvea, on aivan sukupuuton partaalla. Malesiassa salametsästäjät tekivät tänä vuonna lopun maan viimeisistä sumatransarvikuonoista.

IRF:n uutisen ohessa on muun muassa ultraäänikuvia tulevasta pienokaisesta sekä sen isonveljen Andatun lapsuudenkuvia.

Labradorinnoutaja Ronja kävi omistajansa kanssa koirakoulun sienikurssin vuosi sitten. Kurssi tuotti tulosta, sillä nyt Ronjasta on omistajalleen entistä enemmän iloa syksyn sieniretkillä.

– On tulllut palautetta, että sieniä löytyy – jopa silloinkin, kun niitä ei ole oltu etsimässä, koirakouluttaja Katja Jokiniemi nauraa.

Etsiminen ja löytäminen perustuu tietenkin koiran tehokkaaseen hajuaistiin. Koulutus aloitetaan haistattamalla koiralle sitä sientä, jota sen halutaan etsivän. Aluksi sieni heitetään lähistölle, josta se löytyy helpommin. Koulutuksen edetessä matkaa pidennetään.

Katja Jokiniemi suosii koulutuksessa naksutinta, jonka avulla koiran saa nopeasti huomaamaan, millainen toiminta on palkinnon arvoista. Kun koira löytää sienen, naksautus kertoo, että tulossa on palkinto. Koira oppii yhdistämään löytämisen naksautukseen ja sitä seuraavaan herkkupalaan.

Koiraa voi kouluttaa sienestykseen ilman naksutintakin, mutta herkkupala ja vähintäänkin kehut ovat aina paikallaan. Palkkio on tärkeä.

– Eihän kukaan ilman palkkaa työtä tee, Katja toteaa.

Koirakoulussa sienikurssi kestää kahdeksan viikkoa, ja kouluttajan mukaan siinä ajassa oppi kyllä menee perille. Koiran voi opettaa etsimään useampiakin sienilajeja – kunhan muistaa varata koulutukseen riittävästi aikaa.

– Kannattaa opettaa yksi asia kerrallaan ja siirtyä uuteen lajiin vasta sitten, kun se edellinen on kunnolla opittu, Katja Jokiniemi muistuttaa.

Jokaiselle sienelle pitää olla myös oma käskysanansa. Johdonmukaisuus on tärkeää koiran kouluttamisessa.

Onko kaikilla koirilla sitten yhtä hyvä hajuaisti? Katjan mukaan periaatteessa on, mutta jotkut koirat käyttävät nenäänsä huomattavasti enemmän kuin toiset.

Myös koiranjalostuksessa kehittyneet ominaisuudet voivat edistää koiran hajuaistin käyttöä.

– Ainakin väitetään, että semmoisilla lyhytjalkaisilla koirilla, joilla on paljon kuonoa ja korvia, olisi kehittyneempi hajuaisti, Katja kertoo.

Sienikurssin tavoitteena on opettaa koira "merkkaamaan" sienilöytö – käytännössä siis pysähtymään löydöksen luo. Ronja on nuorelle labradorinnoutajalle tyypilliseen tapaan melkoisen ahne ja innokas, ja luontoon heitetty sieni uppoaa nopeasti karvaisen löytäjän hampaisiin.

– Se on noutaja, ja se yrittää tuoda sienen ihmiselle. Pitäisi varmaan olla sienikori, johon Ronja voisi sienen pudottaa, Katja Jokiniemi nauraa.

Viime maanantaina julkistettiin yrityskauppa, kun joensuulainen Naumanen Oy osti Kuopion Yamaha Centerin. Yrityksen diplomikauppiaasta ei kuitenkaan kuulunut pihaustakaan.

Matti Naumanen jäi nimittäin eräkaverinsa kanssa sumumottiin tiettömien taipaleiden taakse, Kevon luonnonsuojelualueesta parikymmentä kilometriä itään päin.

Vesitasokoneen piti tulla hakemaan erästelijöitä kairasta perjantaina, mutta sakean sumun vuoksi kone ei voinut laskeutua.

Maanantai-iltana puhelimitse tavoitettu Naumanen oli vielä hyvillä mielin.

– Pakko on kalastella ja metsästellä, kun eväät loppuivat jo lauantaina, hän naurahtaa tilannetta.

– Koirat syö haukea, minä ja kaveri syödään riekkoa ja harjusta, Naumanen kehuu reissun saalista.

Kaverukset punnitsivat tilannetta tarkoin.

– Katsotaan tehdäänkö pieni kävelemisreissu. Pohjoiseen päin olisi tielle 40 kilometriä. Etelään 20, mutta siinä on soita välillä.

Päätös kävelyreissusta kypsyy

Koska kone ei pystynyt lentämään vielä tiistainakaan, eikä sääennustuskaan lupaillut hyvää, kaksikon oli lähdettävä kävelyreissulle.

– Onneksi minulla oli vanhoja kontakteja. Soitin yhdelle vanhalle poromiehelle. Hän kertoi, mitä kautta pääsee pois ja minkä suon läpi ei voi mennä, Naumanen kertaa tapahtumia.

Kaverukset lähtivät noin 20 kilometrin matkalle ja kiertelivät poromiehen ohjeistuksella niin sanotut huonot suot.

– Pääsimme 20–30 metriä leveälle joelle. Sinne poromies tuli mönkijällä, jonka perässä oli vene. Sillä hän vetäisi meidät yli, Naumanen muistelee.

Tunnelma vaihtui nauruksi

Avuliaan poromiehen kyydissä miehet pääsivät Inariin, josta matka jatkui keskiviikkona Pohjois-Karjalaan omalla autolla.

– Kaverikin sanoi, että tulihan tästä vähän erilainen kuin mitä käsikirjoitus oli. Kyllä se muuttui nauruksi, kun illansuussa pääsimme Inariin, Matti Naumanen kertaa vaiherikkaan reissun päätöstä.

Itäisellä poronhoitoalueella kuluvan syksyn kiintiö on lähes täynnä, sillä 37 karhun kiintiöstä saaliiksi on saatu jo 34 karhua. Läntisen poronhoitoalueen 15 otson kiintiöstä on puolestaan metsästetty viisi.

Kainuussa on kaadettu tämän syksyn aikana 19 karhua, joista porohoitoalueilla kiintiön perusteella on metsästetty kuusi mesikämmentä ja loput 13 on kaadettu kannanhoidollisella luvalla.

Kainuusta itäiseen porohoitoalueeseen kuuluu Suomussalmi ja läntiseen poronhoitoalueeseen Hyrynsalmi ja osa Puolankaa. Poronhoitoalueen itäisessä kiintiössä on jäljellä enää kolme karhua ja läntisessä kiintiössä on vielä 10 karhunkaatolupaa.

Karhunmetsästys poronhoitoalueella päättyy lokakuun viimeisenä päivänä tai mikäli alueellinen kiintiö täyttyy.

Viime syksynä kiintiöt täyttyivät syyskuun lopussa

Viime syksynä sekä läntisen että itäisen poronhoitoalueen kiintiöt täyttyivät syyskuun lopussa.

Karhunmetsästys poronhoitoalueella päättyy lokakuun viimeisenä päivänä tai mikäli alueellinen kiintiö täyttyy. Kiintiön tultua täyteen Suomen riistakeskuksen on valtioneuvoston poikkeuslupa-asetuksen mukaisesti määrättävä karhunmetsästys kyseisellä kiintiöalueella lopetettavaksi.

Viime syksynä sekä läntisen, että itäisen poronhoitoalueen kiintiöt täyttyivät syyskuun lopussa. Läntisen poronhoitoalueen karhusaalis oli vuosi sitten 14 ja itäisen 30 karhua.

Suomen riistakeskus kehottaa metsästäjiä seuraamaan kiintiötilannetta riista.fi -nettisivuilta. Lakisääteiset ilmoitukset karhunkaadoista tulee tehdä viipymättä Suomen riistakeskukselle Oma riista -palvelun kautta tai sähköpostitse osoitteeseen lappi@riista.fi.

Taigauunilintuja on tänä syksynä nähty Suomessa enemmän kuin koskaan.

Taigauunilintu pesii lähimmillään Venäjällä, Suomen rajan tuntumassa. Parhaimpina syksyinä niitä on Suomessa nähty 100 - 200 yksilöä. Nyt näitä pajulinnun kokoisia taigauunilintuja on bongattu moninkertainen määrä.

– Tänä syksynä taigauunilintuja on jo nähty lähemmäs tuhat yksilöä eli niiden määrä on moninkertainen tavanomaiseen hyvään vuoteen verrattuna, kertoo BirdLifen Suomen lintuasiantuntija Antti J Lind.

Tuuli painanut Suomen puolelle

Todennäköisesti tuuli on tuonut taigauunilintuja tavallista enemmän rajan yli.

– Juuri sopivaan aikaan puhaltaneet, melko voimakkaat etelän ja ja kaakonpuoleiset tuulet ovat ilmeisesti painaneet niitä Suomen suuntaan, kertoo Antti J Lind.

Taigauunilintuja on nähty eri puolilla maata, eniten Pohjanmaalla ja länsirannikolla. Esimerkiksi Porissa niistä tehtiin torstaina kymmeniä havaintoja.

– Se on kirkkaan, näyttävän ja hauskan näköinen. Mukava sitä on tarkkailla, kun kerran niin harvoin näkee.

Jyväskyläläiset osallistuivat menneenä kesänä ahkerasti haittakasvitalkoisiin.

Noin sata porukkaa, eli arviolta neljä sataa talkoolaista kitkivät jättipalsamia, lupiinia ja pujoa kaupungin omistamilta maa-alueilta ympäri Jyväskylää. Mukana oli muun muassa paikallisia asukas- ja luonnonsuojeluyhdistyksiä sekä yksittäisiä asukkaita.

– Iso kiitos kaikille haittakasvien torjuntatyöhön osallistuneille! On hienoa, että asukkaat ovat ottaneet kampanjan omakseen ja lähteneet joukolla torjuntatöihin haittakasvien saamiseksi kuriin, kiittelee Jyväskylän kaupungin ylläpitohortonomi Tarja Ylitalo.

Tänä kesänä lupiinin torjunta herätti keskustelua puolesta ja vastaan.

– Itse toivon, että lupiini saadaan takaisin kukkapenkkiin – pois luonnosta viemästä elintilaa kotimaisilta kasveilta, linjaa Ylitalo.

Kaupunki tarjosi mukaan ilmoittautuneille talkoolaisille suojahanskat ja jätesäkit sekä nouti tarvittaessa täydet jätesäkit pois, mikäli kitkettyjä kasvinvarsia ei jätetty maatumaan paikoilleen. Ilmoittautumisia vastaanotti JAPA ry, josta sai myös neuvontaa ja ohjeita talkoiden järjestämiseen ja kitkentätyöhön.

Sata vinkkiä jättiputkista

Haittakasvien kitkemisen lisäksi asukkaat kunnostautuivat myös erityisen haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltavan jättiputken kasvupaikkojen ilmoittamisessa. Tänä vuonna asukkailta saatiin yli sata yhteydenottoa kaupungin mailla olevista jättiputkikasvustoista.

Jättiputken kasvineste aiheuttaa voimakkaita iho-oireita sekä ihmisille että kotieläimille. Siksi jättiputkea ei torjuta asukastalkoilla samaan tapaan kuin muita haittakasveja.

Ilman asukkaiden osallistumista torjuntatyö olisi kuitenkin mahdotonta. Kaupungin torjuntapartio tietää käydä tarkistamassa ja hävittämässä kaupungin mailla olevat jättiputkiesiintymät asukkailta tulevien havaintoilmoitusten perusteella.

Jatkoa kampanjalle ensi kesänä

Haitallisten kasvilajien torjuminen ei onnistu kertarysäyksellä vaan vaatii pitkäjänteistä työtä. Jyväskylässä on taisteltu haittakasveja vastaan tuloksellisesti jo vuosia, ja torjuntatöiden ansiosta monia esiintymiä on saatu häviämään kokonaan tai ainakin estämään niiden leviämistä.

Moni talkoolainen onkin mukana talkoissa vuodesta toiseen.

– Haittakasvikampanja jatkuu jälleen ensi kesänä. Ensi kesän talkoita jo miettiville hyvä vinkki on, että kannattaa lähteä liikkeelle mahdollisimman ajoissa. Alkukesästä maa on vielä kosteaa talven jäljiltä ja kasvit pieniä, joten kitkentätyö sujuu vähemmällä vaivalla ja kasvijätettä kertyy vähemmän, joten sitä ei tarvitse pakata ja kuljettaa pois, vinkkaa Ylitalo.

Lähde: Kristiina Pentikäinen, Jyväskylän kaupunki

Ensimmäiset naparetket 1950-luvulla olivat uskomattoman vaativia, jopa henkeä uhkaavia. Silti ranskalainen jäätikkötutkija Claude Lorius tunsi palavaa poltetta päästä Antarktikselle, kerta toisensa jälkeen.

– Miksi tein sen? En todellakaan tiedä. Pelasin jalkapalloa, kaikki oli hyvin, minulla oli tyttöystäviä, ja yht'äkkiä päätin, että lähden Antarktikselle vuodeksi, Lorius itse selittää.

Tiede saa kiittää, että lähti, yli 20 kertaa, ja vietti napa-alueilla 10 vuotta elämästään. Loriuksen ja tutkimusryhmien jäätiköillä tekemien syväkairausten ansiosta me tiedämme millainen ilmasto maapallolla vallitsi esihistoriallisella ajalla.

Esihistoriallisia ilmakuplia

Lamppu syttyi tutkijan pään päällä odottamattomalla hetkellä: viskilasi kädessä keskellä etelänapamannerta, kun harvinainen viskipullo korkattiin tutkimusaseman uumenissa. Viskin seassa jääpaloista vapautui ilmakuplia, ja tutkija ymmärsi, että niihin on kirjoitettu ilmaston historia vuosisatojen ajalta. Mitä syvemmältä jäätä kairataan, sitä pidemmälle historiassa voisi mennä. Hiilidioksidin määrä jään ilmakuplissa sekä jääkiteet alkoivat kertoa toistuvaa tarinaa: Mitä enemmän ilmakuplissa oli hiilidioksidia, sitä lämpimämpi oli ollut ajanjakson ilmasto.

– Se oli pieni tapahtuma, joka pisti kaiken uusiksi. Tämän tapauksen jälkeen Loriuksen koko työura meni sen todistamiseen, että tämä pieni oivallus oli totta, dokumentin ohjaaja Luc Jacquet sanoo.

Lorius siis ennusti omalla tavallaan ja sen aikaisin metodein, että hiilidioksin määrä ilmakehässä on yhteydessä ilmaston lämpötilaan. Tästä yhteydestä Lorius teki omat päätelmänsä, ja kairauksien perusteella ennusti miten ilmastonmuutos tulisi etenemään.

Loriuksen tekemä extrapolaatio eli lämpötilakäyrän jatkaminen tiettyyn suuntaan siitä mihin se päättyy ei ole tämän päivän ilmastotutkimuksen perusta. Jäätikkökairaukset antavat kuitenkin historiallisen pohjan ilmastoskenaarioille menneisyyden ilmastoista. Lorius on myös palkittu työstään kansainvälisellä Blue Planet -ympäristöpalkinnolla.

Tiede voitti kylmän sodan

Dokumentin kansainvälinen tutkijaryhmä todistaa myös sen, miten tieteen tekeminen kaatoi raja-aitoja. Lorius työskenteli alunperin neuvostoliittolaisella Vostok-tutkimusasemalla itäisellä Antarktiksella, jossa on tehty syvimmät jäätikkökairaukset.

– Heillä oli tunne, että he tekevät jotakin todella tärkeää. Venäläiset, amerikkalaiset ja ranskalaiset työskentelivät yhdessä kylmän sodan aikaan, koska tiede oli paljon tärkeämpää kuin politiikka, Jacquet sanoo.

Kauniilla kuvilla on vakava tausta

Oscarin napanneen Pingviinien matka -dokumentin tavoin myös Ice and the sky:n kuvasto on henkeäsalpaavaa. Hienojen kuvien taakse kätkeytyy vakava viesti.

– Emme puhu ilmastonmuutoksesta, että kyllästyisitte. Me puhumme ilmastonmuutoksesta, koska tiede on osannut kertoa, että jotakin tapahtuu, ja me olemme syypäitä omaan ongelmaamme. Joten, meidän täytyy toimia, ja meidän täytyy toimia nyt, Jacquet sanoo.

Jacquet on tehnyt Wild-Touch-organisaationsa kanssa dokumenttinsa oheen myös opetusmateriaaleja esimerkiksi kouluille yhdessä Ranskan opetusministeriön kanssa. Jacquet'n mukaan ilmastonmuutos vaatii kaikkien tekoja.

– Emme saa olla pessimistejä ilmastonmuutoksen edessä. Jos jokainen pystyisi muuttamaan mielensä ja sitomaan omat taitonsa muutokseen, asiat muuttuisivat todella nopeasti, Jacquet sanoo. Uudet sukupolvet ovat innokkaita, koska kyse on luovuudesta, innovaatioista ja jostain paremmasta. Se on oikein hyvä utopia.

Ranskalaisohjaaja Luc Jacquetin dokumentti Ice and the sky sai Suomen-ensi-iltansa perjantaina Rakkautta&Anarkiaa-festivaalilla.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan. Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Itäiseen poronhoitoalueeseen kuuluvat Utsjoen, Inarin, Sodankylän, Pelkosenniemen, Savukosken, Sallan, Kuusamon ja Suomussalmen kunnat. Alueen karhukiintiö oli tänä vuonna 37 karhua.

Läntisellä poronhoitoalueella on kaatamatta vielä 10 karhua. Alueen kiintiö on 15 otsoa. Läntiseen alueeseen kuuluvat muuta kukin yllämainitut poronhoitoalueen kunnat.