Savonlinnan norppatiimi on palkittu Metsähallituksen innovaatiopalkinnolla. Palkintoperusteluissa tiimin kerrotaan kehittävän jatkuvasti saimaannorpan kannanseurantamenetelmiä ja uusia tapoja suojella maailman tarkimmin seurattua hyljekantaa.

Norppatiimiin kuuluvat Miina Auttila, Tero Sipilä, Jouni Koskela ja Raisa Tiilikainen.

Metsähallitus kiittelee erityisesti mittavaa työtä, jota tiimi tekee saimaannorpan pesälaskennoissa. Laskenta tehdään aina keväisin muutaman viikon aikana.

Vuonna 2014 kasattiin ensimmäisen kerran myös apukinoksia, kun luonnonkinokset uupuivat lauhan talven vuoksi kokonaan Saimaan rannoilta. Apukinoksia kasattiin kaikkiaan 240 ja valtaosa kuuteista syntyi niihin.

Ylöjärven Mutalassa sijaitsevalle matonpesupaikalle saa rakentaa uuden maasuodattamon. Rakentamisen laillisuus on nyt todettu korkeinta hallinto-oikeutta myöten. KHO:n mukaan matonpesupaikan maasuodattamolle annettu toimenpidelupa täyttää lain vaatimukset.

Kysessä on vanha matonpesupaikka, joka on ollut pois käytöstä kiistelyn takia useamman vuoden. Ylöjärven kaupungilta saatujen tietojen mukaan vanhan maasuodattamon käyttö kiellettiin jokusia vuosia sitten. Kaupunki teki suunnitelman uudesta maasuodattamosta ja myönsi sille toimenpideluvan syksyllä 2012.

Luvasta valitettiin hallinto-oikeuteen mm. sillä perusteella, että suunniteltu maasuodattamo aiheuttaisi kesän lämpimimpään aikaan erittäin voimakkaan pistekuormituksen, joka puolestaan aiheuttaisi vesistön huomattavan rehevöitymis- ja likaantumisvaaran, haittaisi valittajien sekä muiden lähikiinteistöjen rantojen käyttöä sekä pilaisi matonpesupaikan vieressä olevan lasten uimarannan veden.

Valittajat katsoivat lisäksi, että rakennuspaikan pinta-ala sekä maasuodattamon koko ja rakenne ovat riittämättömät. Maasuodattamo sijoittuu lähimmillään noin 50 metrin ja purkupaikka noin 35 metrin etäisyydelle rannasta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen äänestyksen jälkeen, mutta valitusprosessi jatkui korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

KHO:n nyt tehty päätös koskee vain uudelle maasuodattamolle annettua lupaa. KHO ei päätöksessään ota kantaa myöskään siihen, antaako matonpesun ympäristökuormitus aihetta muihin toimenpiteisiin.

Ylöjärvellä on tällä hetkellä yhdeksän toimivaa matonpesupaikkaa.

Metsähallituksen laatima Kainuun luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2015–2020 ei saanut täysin puhtaita papereita Kainuun ELY-keskukselta. Lausunnossaan ELY-keskus huomauttaa muutamista seikoista, kuten ympäristövaikutuksista, sidosryhmätilaisuuksista sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä.

– Ympäristövaikutusten arviointi oli puutteellista suunnitelmassa. Metsänkäytöllä on aina vaikutuksia, Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Jouko Saastamoinen toteaa.

ELY-keskus katsoo, että maankäyttösuunnitelmalla on mitä ilmeisemmin laaja-alaisia ja monitahoisia ympäristövaikutuksia, sillä suunnitelmakauden aikainen uudistamisala on noin 24 000 hehtaaria. Alue pitää sisällään vanhan metsän alueita, joilla on merkittäviä monimuotoisuusarvoja. ELY-keskus painottaakin, että luonnonvarasuunnitelma on käytännössä viimeinen Kainuun valtion maita koskeva suunnitelma, jossa on enää merkittävästi mahdollista vaikuttaa metsäluonnon monimuotoisuuden suojeluun.

– Uudistamisessa tulisi ottaa huomioon metsän monimuotoisuus käytännön tasolla. Kohteet tulisi inventoida tarkasti. Metsätalous on siinä mielessä poikkeus, että esimerkiksi tuulivoimalaa suunniteltaessa täytyy tehdä hyvin yksityiskohtaiset suunnitelmat. Metsää kuitenkin voi hakata aika kevyin selvityksin, Saastamoinen huomauttaa.

– Toki ymmärtääkseni metsissä on puuta liikaakin, mutta hakkuusuunnitelmat pitäisi mitoittaa metsän kestävyyden mukaisesti.

Lisäksi lausunnossa ELY-keskus huomauttaa, että suunnitelman valmisteluvaiheessa sidosryhmätilaisuudet olivat lähinnä Metsähallituksen järjestämiä esittelytilaisuuksia, joissa sidosryhmien kuuleminen ja aidon vaikuttamisen mahdollisuudet olivat vähäiset.

Metsähallituksen Kainuun ja Pohjanmaan aluejohtaja Arto Tolonen kommentoi lausuntoa tulevana perjantaina perehdyttyään siihen.

Suomen ympäristökeskuksen ja ilmatieteen laitoksen Tulvakeskus päivystävät myös helatorstain ja viikonlopun aikana. Ne seuraavat tulvatilanteen kehittymistä ja päivittävät tulvaennusteita.

Tarpeen mukaan maakunnalliset ely-keskukset varautuvat mahdollisiin vesistöjen säännöstelyyn ja tarvittaviin muihin töihin.

Varautuminen on omalla vastuulla

Riskialueilla asuvien ja mökkeilevien kannattaa seurata vesitilanteen kehittymistä ympäristökeskuksen verkkopalvelun vesitilanne -sivulta.

Jos tulvatilanne aiheuttaa varsinaisia pelastustoimia, niistä vastaavat pelastuslaitokset. Ympäristökeskuksesta muistutetaan kuitenkin, että asukkaiden ja kiinteistön omistajien omalla vastuulla on mahdollisuuksiensa mukaan suojella itseään ja omaisuuttaan jo ennakolta.

Ympäristökeskuksen nettisivuilta löytyvät myös tulvaohjeet, joissa kerrotaan miten tulviin voi varautua etukäteen ja miten toimita tulvatilanteissa. Tulvakarttapalvelulla kuka tahansa voi vertailla mihin asti vesi yltäisi erisuuruisilla tulvilla.

Tulvahuippuja odotellaan lähipäivinä

Lämmin sää ja sateet ovat nopeuttaneet lumen sulamista Pohjois-Suomessa ja Kainuussa. Sen seurauksena vesistöjen vesipintojen korkeudet ovat monin paikoin nousseet vahinkorajan tuntumaan. Pahin tilanne on tällä hetkellä Pudasjärvellä, jossa on jo kastunut muutamia mökkejä ja teitä on poikki Jongunjärven seuduilla.

Tulvahuippu saavutetaan torstaina tai perjantaina, jolloin Pudasjärvellä voi kastua myös joitakin asuintaloja.

Oulankajoella vedenpinta on jo kääntynyt laskuun. Se ehti nousta korkeammalle kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1966 alkaneella mittausjaksolla ja katkoi muun muassa Oulangan maastoissa kiertelevän Karhunkierroksen vaellusreitin polkuja.

Ounasjoella tulvahuipun ennakoidaan sattuvan torstaiksi tai perjantaiksi, jolloin Kittilässä tulvavesi nousee ennusteen mukaan aivan vahinkorajan tuntumaan tai sen yli. Vesi nousi Kittilässä viemäreihin jo maanantaina.

Lappiin ennustetut suuret sateet nostavat myös Rovaniemellä vedenkorkeuden keskimääräistä kevättä korkeammalle, jopa lähelle vahinkorajaa.

Tornionjoella keskimääräistä korkeammalle nouseva tulvahuippu on viikonloppuna tai ensi viikon alussa. Tornion kaupungin kohdalla vesipinnan ennustetaan pysyvän tulvapenkereen alapuolella.

Torstaina avautuvalle Retket.fi –sivustolle on alkuvaiheessa koottu puolensataa erilaista matkailukohdetta ja niihin liittyviä palveluja. Mukana on muun muassa kalastusta, villiyrttien keruuretkiä, venematkoja merelle sekä melontaretkiä. Palveluntuottajia on palvelun auettua mukana vajaat kolmekymmentä.

Apua pienyritysten markkinointiin

Sivuston avulla autetaan pienyrittäjiä markkinointia, joka on useimmille oman toiminnan kompastuskivi. Luontomatkailupalveluja järjesteävät yritykset, yhdistykset ja yhteisöt voivat itse nostaa palvelujaan sivustolle. Tietojen listaaminen on ilmaista ja tuottajat voivat itse ylläpitää omia tietojaan.

– Yhteismarkkinointisivuston avulla toivomme yhä useamman matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden löytävän alueen monipuolisen luontomatkailutarjonnan, kertoo sivuston kehittämisessä mukana ollut Nousevan Rannikkoseudun projektipäällikkö Harri Kontio.

Vesiputoukset ovat nyt komeimmillaan. Käynnissä on tulva-aika Kainuussa sekä Pohjois-Suomessa, joten vettä virtaa tavanomaista runsaammin ja myös pienemmät vesiputoukset ovat edustavampia.

Kautta historian vesiputoukset ovat kuuluneet suosituimpiin nähtävyyksiin kaikkialla. Niagaran putouksia Pohjois-Amerikassa ihailee vuosittain lähes 30 miljoonaa ihmistä, myös Suomessa tunnetuilla luonnontilaisilla putouksilla on vuosittain tuhansia kävijöitä.

– Suunnilleen nyt on paras aika kokea ja nähdä suomalaiset vesiputoukset. Jos säät pysyvät kuivana, niin loppukesästä pienemmät vesiputoukset eivät enää säväytä. Monet putoukset ovat kuitenkin katsomisen arvoisia aina sulan aikana, sanoo espoolainen Jussi Laine, joka tuntee tarkkaan Suomen vesiputoukset.

Vesiputousten löytyminen helpottunut

Jussi Laine on perustanut nettisivuston, jossa on lueteltu 53 suomalaista vesiputousta. Verkkosivuilla kerrotaan näiden luonnon ihmeiden synnystä, historiasta, nykytilasta, hyödyistä ja uhkaavista tekijöistä. Luettelossa vesiputoukset on luokiteltu korkeuden, virtaaman ja saavuttavuuden mukaan. Laine on antanut myös arvosanat vesiputouksille, ja lista päivittyy koko ajan.

– Niitä tulee lisää sen mukaan miten karttojen ja muiden tietojen perusteella niitä löydän. Merkittävää on se, että itse olen käynyt jokaisen luona. Olen kuvannut ne ja kirjoittanut niistä omien kokemusten perusteella, kertoo Laine.

Suomalaisten kokemukset vesiputouksiin perustuvat siihen miten helposti ne ovat tavoitettavissa. Erityisesti Pohjois-Suomen, Koillismaan ja Kainuun jylhistä metsistä sekä vaarojen ja tunturien kätköistä paljastuu unohtumattomia elämyskohteita, joita luonto voi matkailijoille tarjota. Jussi Laine on saanut monia viestejä nettisivuistaan.

– Monet ovat hämmästyneet siitä miten paljon Suomessa on vesiputouksia. Retkeilijät ja monet muut ovat kiitelleet jatkuvasti uudistuvista sivuista, kertoo Laine. 

Anne-Mari Kuvaja haaveili matkasta Nepaliin vuosikausia. Hän pääsi huhtikuun lopulla vihdoin elämään unelmaansa todeksi, mutta paljon dramaattisemmissa olosuhteissa kuin olisi koskaan arvannutkaan.

– Elin siellä vuoristossa henkisten ja fyysisten voimieni ääriajoilla, kun huomasin maan järisevän.

– Siinä tuntee itsensä niin pieneksi, niin pieneksi. Ihan niin kuin jättiläinen olisi ravistellut vuoria. Horisontti aivan kuin tärisi. Se oli jotain niin häkellyttävän pysähdyttävää.

Kuvaja kertoo, että hetki oli kaikesta huolimatta hämmentävän hiljainen, vaikka luonto tärisi ympärillä.

Hämeenlinnalainen kukkakauppias kiikkui Mount Everestin alueella Island Peak -vuoren rinteellä huhtikuun 25. päivänä. Samalla hetkellä Nepalia koetteli voimakkuudeltaan 7,8 momenttimagnitudin maanjäristys.

Kuvajan kiipeämisryhmä oli 6 100 metrin korkeudessa köysien varassa, kun järistys iski. Tavoite, Island Peakin 6 189 metrin korkeudessa oleva huippu, oli jo näkyvissä.

– Kun olimme huipulla, tuli jälkijäristys. Tuntui, että se oli aika kova, vaikka en koskaan ole ollut maanjäristyksessä. Se ei hetkeäkään lannistanut meidän etenemistämme. Kaikilla oli yhteinen päämäärä ja luotimme sherpa-oppaisiimme, kuvailee Anne-Mari Kuvaja ainutlaatuista tilannetta korkealla vuoren rinteellä.

Järisyttävä kokemus monella tavalla

Kuvaja myöntää matkan olleen tunteikas monella eri tavalla. Maanjäristyksen katastrofaalisuus selvisi kiipeilijäryhmälle vasta heidän palattuaan perusleiriin ja nukuttuaan yön yli.

– Sherpa-oppaat tulivat aamulla kertomaan, minkälainen katastrofi oli tapahtunut. He eivät hermostuttaneet meitä kesken kiipeämisen, koska emme olisi voineet asialle yhtään mitään. Oppaat olivat äärimmäisen fiksuja siinä, että saimme keskitettyä voimamme turvalliseen etenemiseen.

Itse maa, Nepal ja sen ihmiset piirtyivät Anne-Marin sydämeen.

– Kaikki ne ihanat ihmiset, jotka elävät siellä äärimmäisessä köyhyydessä. Miten niin pientä maata ja miljoonia ihmisiä kohtasikaan näin suuri katastrofi. He eivät tule pärjäämään ilman muiden ihmisten apua, painottaa Kuvaja nepalilainen villapipo päässään.

Anne-Mari Kuvaja ihasteli nepalilaisten ihmisten rauhallisuutta ja määrätietoisuutta toimia vaikeassa tilanteessa.

– Olimme niiden viimeisten joukossa, jotka pääsivät lähtemään maailman vaarallisimmaksi luokitellulta Luklan lentokentältä. Siellä ei ollut minkäänlaista paniikkia. Katmandun lentokentällä alkoi jo olemaan väkeä: avustusjoukkoja ja kansainvälisiä ryhmiä. Kaikki toimivat tosi määrätietoisesti ja rauhallisesti, todistaa seikkailultaan Suomeen palannut Anne-Mari Kuvaja.

Vaikka luonto on meillä useimmiten hyvin lähellä, luontokasvatuksella on kysyntää ja tarvetta. Kokenut opettaja tietää että työsarkaa riittää ja tehtävä on vaikea.

– Se on erittäin haasteellinen. Sitä on tehty kauan, mutta merkittäviä saavutuksia ei ole vielä tullut, miettii rehtori Seppo Saloranta.

Vuonna 2016 astuu voimaan uusi opintosuunnitelma. Yksi keskeinen arvo siinä on kestävään elämäntapaan kasvattaminen.

– Maailma muuttuu, opetustakin tarvitsee muuttaa, perustelee Saloranta.

Luontokoulussa ei välttämättä tarvita uutta teknologiaa. Päivän paras anti ovat mukavat muistikuvat.

– Tunnetta, aistien käyttämistä, savun tuoksua ja kädetkin lyödään mutaan, kuvailee Saloranta päivän sisältöä.

Metsä on suomalaiselle lähes aina lähellä. Siihen on totuttu, mutta sen syvempi sisältö voi säikäyttää joitakin lapsia. Hyönteiset saattavat aiheuttaa kiljahtelua.

– Sellaisiakin on. Elementtinä metsä saattaa olla vieras, sen huomaa varusteissa.

Ekaluokkalaiset haistavat ja maistavat luontoa

Keskiviikkona luontokoululle pyöräili Korvenkylän koulun ekaluokkalaisia. Ilmassa oli sateen tuoksua. Pikku koululaisten varusteissa ei ollut moitteen sijaa. Metsässä tutustuttiin muun muassa tuoksuihin. Kasveja kerättiin purkkeihin, joista niitä tuoksuteltiin.

Ekaluokkalainen Lilja Peiramon purkista löytyi katajaa, hiirenkorvia, pajua ja havunneulasia.

– Ne on niin raikkaita, tykkään sellaisesta raikkaudesta, maalailee Lilja tuoksumaailmaa.

– Täällä voi haistaa, maistaa, tuntea ja kuulla kaikenlaista. Täällä voi nähdä kaikenlaista kivaa ja jännää, innostuu Lilja.

– Oli se aika kivaa, mutta pyörämatkalla oli aika paljon ylämäkiä, sanoo ekaluokkalainen Sohvi Kiiskinen.

Suomen Kissaliiton mukaan aikuisen kissan on saatava vähintään 14 prosenttia ja kasvavan kissan 29 prosenttia tarvitsemastaan energiasta valkuaisaineista, eli proteiineista. Koirilla vastaavat prosentit ovat 4 ja 12.

Käytännössä kissan on siis syötävä koiraa enemmän lihaa. Eläinlääkäri Tomas Häggvik kertoo, että kissa tarvitsee lihaa aminohappo tauriinin vuoksi. Sitä on vain eläinperäisissä valkuaisaineissa.

– Kissa sairastuu, jos se ei syö tarpeeksi lihaa. Esimerkiksi sydänsairauksia voi esiintyä, Häggvik toteaa.

Liika hiilihydraatti tuntuu vatsassa

Myös hiilihydraattien kanssa tulee olla tarkkana. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliininen opettaja Suvi Taponen kertoo, että kissoille ei voi syöttää niitä suuria määriä. Taposen yhtenä opetusalana on eläinten kliininen ravitsemustiede.

– Kissojen kyky sulattaa hiilihydraatteja on huomattavasti huonompi kuin esimerkiksi koirien.

Taposen mukaan liika hiilihydraatti voi aiheuttaa kissalle ripulia ja kaasun muodostumista sekä suurina määrinä mahdollisesti myös hyperglykemiaa ja glukosuriaa, eli liian korkeaa veren sokeripitoisuutta ja sokeria virtsassa.

– Lähinnä liika hiilihydraatti aiheuttaa kuitenkin imeytymishäiriöitä. Ne näkyvät vatsavaivoina, kuten ripulina, ilmavaivoina ja niistä johtuvana kipuna.

Esimerkiksi Suomen Kissaliitto auttaa löytämään lemmikille oikeanlaisen ruokavalion. Sen laatimassa omistajan oppaassa neuvotaan esimerkiksi valkuaisaineiden, rasvojen, hiilihydraattien ja vitamiinien antamisessa.

Kilpailu pääkaupunkiseudun luontomatkailijoista kiihtyy. Nyt myös Hyvinkää haluaa oman osansa kasvavasta luonnossa liikkujien virrasta. Hyvinkää on elvyttämässä kuuluisaa Sveitsin aluetta uudelleen matkailukäyttöön. Sveitsiin kaavailtiin takavuosina jopa kansainvälisen tason hiihtokeskusta.

Hyvinkäällä kerätään yhteen eri tahoja, jotka voisivat tarjota palveluja matkailijoille Sveitsin alueella. Myös merkittyjä reittejä ollaan uusimassa. Sveitsi ei ole vain luontoa, alueella on myös hotelli, iso uimala, jää- ja curlinghalli, laskettelurinne, golfkenttä, merkittyjä reittejä satoja kilometrejä ja jopa ratsastustalleja. Juna-asemakin on kävelymatkan päässä.

– Luonto ja puitteet ovat Sveitsissä hienot, nyt puuttuu tekijöitä. Luonnossa liikkuville pitää olla tarjolla ruokaa ja palveluja, Hyvinkään matkailusihteeri Tarja Haukkasalo sanoo.

Hyvinkää hakee Sveitsille uutta nousua Hyrian opiskelijoiden voimin, jotka tuotteistavat Sveitsin tälle vuosituhannelle. Kaupunki on kutsunut myös koolle tukun yrittäjiä ja muita tahoja, jota voisivat tarjota palveluja luonnossa lliikkujille.

Luontoa ja lattea

Hyvinkään Sveitsistä päivän pyörämatkan päässä on Nuuksion kansallispuisto. Sen kupeeseen rakennettiin Luontokeskus Haltia kolme vuotta sitten. Keskuksen johtajalle Tom Selänniemelle on kertynyt melkoinen takapuolituntuma siitä, mitä tämän päivä luonnossa liikkuja haluaa.

– Meillä tuotteet tehdään edelleen valitettavasti kokeneille retkeilijöille. Urbaani retkeilijä haluaa käydä kahvilla kun huvittaa, mennä valmiille tulille ja syödä muutaman tunnin ulkoilun päätteeksi ravintolassa maistuvan lounaan, Selänniemi sanoo.

Haltiassa vieraili viime vuonna 120 000 ihmistä. Nuuksion kansallispuistossa patikoijia oli 300 000 ja jos mukaan ynnätään lähialueen muut kohteet nousee kävijämäärä 700 000.

Selänniemi toivottaakin Hyvinkään Sveitsin tervetulleeksi apajille.

– Kysyntä hyville luontokohteille on kova, Selänniemi korostaa.

Raha kasvaa puissa

Metsähallituksen tuoreen tutkimuksen mukaan verovaroin ylläpidettäviin kansallispuistoihin sijoitettu euro jättää lähialueelle 10 euroa retkeillijää kohden. Suosituimmissa kansallispuistoissa hyötysuhde on vielä tätä korkeampi, keskimäärin 14 euroa. 

Selänniemi uskoo, että kaava pätee myös muissa hyvin hoidetuissa luontokohteissa. Selänniemen mukaan pelkkä kaunis maisema ei riitä, sillä suomalaisesta luontomatkaajasta on tullut parissakymmenessä vuodessa vaativa ja maksukykyinen asiakas.

– Alueen yrittäjien on verkostoiduttava ja unohdettava kateus. Yksi hoitaa majoituksen, toinen ruuan, kolmas opastaa metsässä, Selänniemi luettelee.

Luontokeskus Haltialla on peräti 50 yhteistyöyritystä.

Selänniemen mukaan markkinointi on monissa upeissakin luontokohteissa jorpakossa.

– Matkatoimistoilla on aivan turhaan huono kaiku yrittäjien silmissä, koska ne ottavat oman siivun kakusta. Mutta nehän hoitavat juuri sen markkinoinnin millä niitä asiakkaita saa tulemaan, Selänniemi painottaa.

Selänniemen mukaan viimeistään nyt sosiaalinen media on valjastettava mukaan luontokohteiden markkinointiin, muuten menee metsään.

Mosambikin poliisi on tiistaina takavarikoinut 1,3 tonnia norsunluuta ja sarvikuonon sarvia. Torstaina takavarikosta kertoneen poliisin mukaan kyse on maan suurimmasta laittomien villieläintuotteiden takavarikosta ikinä.

Takavarikoidut eläinten osat löytyivät talosta pääkaupunki Maputon lähistöltä. Poliisi pidätti takavarikon yhteydessä aasialaisen miehen.

Takavarikossa löytyi yhteensä 340 norsun syöksyhammasta ja 65 sarvikuonon sarvea.

– Pidätetty mies asui talossa yksin ja hän teeskenteli olevansa kierrätysalalla, poliisin tiedottaja sanoi.

– Joissain syöksyhampaissa oli yhä tuoreita verijälkiä, mikä tarkoittaa, että osa eläimistä on tapettu vasta äskettäin.

Poliisin mukaan löydön arvo oli noin 5,5 miljoonaa euroa. Poliisi toivoo, että pidätetty henkilö johdattaisi heidät salametsästysjoukkion jäljille. Poliisin mukaan takavarikoidut sarvet ja syöksyhampaat olivat valmiit lähetettäviksi pois maasta.

Mosambikissa ei ole sarvikuonoja, mutta salametsästäjät ylittävät säännöllisesti laittomasti rajan Mosambikin rajanaapuriin Etelä-Afrikkaan ja rajan tuntumassa sijaitsevaan Krugerin kansallispuistoon. Salametsästettyjen sarvikuonojen määrä Etelä-Afrikassa on lisääntynyt rajusti viime vuosina ja todennäköisesti nyt takavarikoidut sarvet ovat peräisin juuri Krugerin kansallispuistosta.

Etelä-Afrikassa elää 80 prosenttia maailman sarvikuonoista ja viime vuonna niistä salametsästettiin yli 1 200. Norsujen salametsästys on Etelä-Afrikassa harvinaista, mutta muualla Afrikassa niitä tapettiin arvioiden mukaan yli 20 000 vuonna 2013. Eläinsuojelujärjestöjen mukaan se on todennäköisesti enemmän, kuin mitä norsuja syntyy vuodessa.

Yhdysvaltalaistutkijat ovat löytäneet ensimmäisen kokonaan tasalämpöisen kalalajin. Tietty kiiltolahnalaji (Lampris guttatus) pystyy lämmittämään itseään ja säilyttämään koko ruumiinsa lämmön riippumatta ympäristön lämpötilasta. Tutkijat kutsuvat löytöä "merkittäväksi".

Kyseinen kiiltolahnalaji on ruosteenpunaisen värinen ja painaa täysikasvuisena noin 90 kiloa. Se elää valtamerissä ympäri maailman ja viettää suurimman osan elämästään yleensä 50–200 metrin syvyydessä saalistaen pienempiä kaloja ja kalmareita.

Tasalämpöiset eläinlajit, kuten linnut ja nisäkkäät, lämmittävät itse kehonsa ja pystyvät säilyttämään sen ympäristön lämpötilasta riippumatta. Vaihtolämpöisten eläinten, kuten matelijoiden, sammakkoeläinten ja useimpien kalojen, ruumiinlämpö riippuu ympäristön lämpötilasta.

Tasalämpöisyyden taustalla suuret lihakset ja poikkeava kidusrakenne

Tutkijoiden löytämällä kiiltolahnalla on ainutlaatuinen ruumiinrakenne, joka estää sitä jäähtymästä liikaa.

Tutkijat huomasivat, että laji pystyy lämmittämään koko kehoaan liikuttamalla jatkuvasti valtavia rintalihaksia ja siipimäisiä rintaeviään. Sen ruumiinlämpö on yleensä keskimäärin 4-5 Celsius-astetta ympäröivää vettä korkeampi. Myös sen kidukset ovat tavallisesta poikkeavat.

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation tutkijat olivat vuonna 2012 tekemässä tutkimusta Kalifornian edustalla Tyynellämerellä, ja saivat saaliikseen muutaman kiiltolahnan. Kalat pyydystänyt Owyn Snodgrass lahjoitti niiden kidukset tuntemalleen biologille Nicholas Wegnerille, joka on erikoistunut kalojen kiduksiin.

Kidukset odottivat tarkempia tutkimuksia muutaman kuukauden, mutta kun Wegner lopulta katsoi niitä tarkemmin, hän huomasi niissä jotain erikoista.

Kalan kidusten verisuonet poikkeavat kalojen tavanomaisesta kidusrakenteesta. Ainutlaatuisen kidusrakenteen vuoksi kalan sisuksista kiduksiin virtaava lämmin veri auttaa kiduksista palaavan viilenneen veren lämmittämisessä.

Samanlainen verisuonten rakenne auttaa merilintuja pitämään jalkansa lämpiminä niiden uidessa meressä. Myös joillain valaslajeilla on kielessään samantyyppinen verisuonisto, mutta Lampris guttatus on ensimmäinen kala, jonka kiduksissa on kyseinen suonirakenne.

Tasalämpöisyys tuo monia etuja

Tonnikalat ja tietyt hait pystyvät lämmittämään tiettyjä kehonosiaan, kuten uimiseen käyttämiään lihaksia, aivojaan ja silmiään, mutta niiden on säännöllisesti palattava pintaan estääkseen tärkeitä elimiään jäähtymästä liikaa valtamerten syvyyksien kylmässä vedessä.

Wegner, Snodgrass ja heidän kollegansa seurasivat ja pyydystivät kiiltolahnoja merellä, mittasivat niiden ruumiinlämmön meressä ja meriveden lämpötilan. Vaikka kala ui neljäasteisessa meressä, sen lihakset olivat 13–14 asteen lämpöisiä. Keskimäärin kalan lihakset olivat viitisen astetta ympäröivää merivettä lämpimämpiä.

Tasalämpöisyys antaa kalalle monia etuja sen vaihtolämpöisiin kilpailijoihin ja saaliseläimiin nähden. Se voi uida ja reagoida niitä nopeammin, sen silmät ja aivot toimivat paremmin ja sen tärkeät elimet kestävät valtameren kylmyyttä paremmin.

Syvällä valtameressä elävät kalat ovat yleensä hidasliikkeisiä ja ne mieluummin väijyttävät saaliinsa kuin jahtaavat sitä. Tutkijat epäilevätkin, että kyseinen kiiltolahna on aktiivinen saalistaja muista syvänmeren kaloista poiketen.

Tutkijat ovat seuranneet kiiltolahnoja merellä pitkään, mutta sanovat, että niistä on vielä paljon opittavaa.

– Tämä vain osoittaa, kuinka ihmeellisin tavoin kalat voivat sopeutua ympäristöönsä, Wegner sanoi.

Tutkimus on julkaistu Science-lehdessä.

Korjaus 15.5. kello 0.16: Ruumiinlämmön säilyttämiseen pyrkiviä eläimiä kutsutaan tasalämpöisiksi, ei lämminverisiksi.

Nettihuutokaupassa on myynnissä hehtaarikaupalla Keminmaan kunnan omistamaa metsää. Kunta on viime aikoina myynyt muun muassa kaksi tyhjillään ollutta koulua ja nyt vuorossa ovat tyhjänpanttina seisovat metsät.

Metsän määrä yllätti pitkään kunnallispolitiikassa mukana olleen hallituksen puheenjohtaja Hannu Tikkalan.

– Täytyy sanoa ihan itseänikin yllätti, kuinka paljon metsää kunnalla on. Metsäpalstat ovat vähän unohtuneet ja huomiota on kiinnitetty rakennuksiin, Tikkala summaa.

Metsureita ei enää ole kunnan palkkalistoilla

Keminmaan kunta myy yhteensä 14 metsäpalstaa eri puolilta Keminmaata. Yhteensä metsäpalstojen pinta-ala on 500 hehtaaria.

Alunperin kunta suunnitteli pitävänsä osan palstoista, mutta päätyi lopulta myymään kaikki metsämaat, koska kenelläkään ei ole aikaa eikä resursseja metsänhoitoon.

– Ei kunnan palkkalistoilla ole enää metsureita. Päätimme laittaa kaikki metsät myyntiin, jotta niille löytyisi paremmin metsistä huolehtivat omistajat, Tikkala sanoo.

Metsän myynnillä ei ratkaista taloushuolia

Huutokauppaan on tullut palstoista useita tarjouksia. Suosituimmalla kohteella on toistasataa huutoa.

Suurimman kunnan kauppaaman metsäpalstan koko on runsaat 220 hehtaaria, jonka korken ostotarjous on tällä hetkellä reilut 120 000 euroa.

– Eihän metsäpalstojen myynnillä kunnan talousongelmia ratkaista, Tikkala toteaa.

Metsien lopullisesta myynnistä Keminmaan kunnanhallitus päättää kesäkuun alkupuolella.

– Tavoitteena on saada vähintään puuston pohjahinta. Vielä on pari päivää aikaa, joten saa nähdä, nousevatko hinnat vielä, Tikkala toteaa.

Kokeiluluontoinen metsäpalstojen myynti nettihuutokaupassa on yllättänyt kunnanhallituksen puheenjohtajan myönteisesti.

– Netissä myynti on avointa ja sieltä löytyy tarkat tiedot esimerkiksi palstojen puustoista.

Jaloleinikka on myyty loppuun monen kukkakauppiaan myymälöistä tältä keväältä. Kajaanilainen yrittäjä Asko Ojavuo on seurannut pitkän aikaan muodikkaiden kukkien menekkiä.

– Esimerkiksi jos alan lehdissä on näyttäviä kuvia tai artikkeleita jostain tietystä kukasta, niin kyllä se näkyy myynnissä. Meillä myynnissä olleet jaloleinikit menivät hetkessä.

Kukkien menekistä samaa mieltä on myös Hortonomien yhdistyksen varapuheenjohtaja Tellervo Summanen.

– Tietyt kukat tietyssä vaiheessa kevättä viedään käsistä. Monelle on voinut jäädä idea jostain kukasta jo edelliseltä kesältä, ja sitten uuden kasvukauden alussa halutaan istuttaa sitä. Maljaköynnös on siitä esimerkki, sitä kyseltiin jo viime vuonna. Sitä voi luonnehtia hitiksi, sanoo Summanen.

– Myös alueellisia eroja esiintyy, että joku kukka ei välttämättä saa aikaan innostusta toisessa osassa Suomea. Facebookilla on iso merkitys siihen, mikä kukka saa aikaan joukkoinnostuksen.

Moni tuoksuttelee kukkaa, joku toinen syö sen

Hortonomien yhdistyksen varapuheenjohtaja Tellervo Summanen on huomannut, että myös pelargonioilla on ollut kysyntää.

– Pelargonioiden joukossa on hyvinkin tuoksuvia kukkia, niissä tuoksuu sitruuna ja suklaa. Pelargonioissa onkin paljon valinnanvaraa, ja niitä kysytään paljon. Tuoksu on kukan erityispiirre joka erottaa sen tavallisesti lajikaveristaan. Tavallisen pelargonian lehdethän eivät kovin hemaisevalta tuoksu.

– Harrastuksesta voi tulla hyvin läheinen, ja kukista henkilökohtaisia. Ne laitetaan isolla sydämellä myös talvehtimaan.

Kukat ovat löytäneet myös lautaselle. Niillä koristellaan kakkuja ja salaatteja.

– Ne ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa. Eli myrkyttömät ja ei-allergisoivat krassit ja orvokit käyvät luotettavasti elintarvikkeeksi. Syötävissä kukissa pitää muistaa se, että niiden pitää olla viljelty ilman torjunta-aineita. Jos itse viljelee ne siemenestä asti, niin silloin voi olla hyvinkin varma niiden syötävyydestä, kertoo Tellervo Summanen.

Kompostointi kannattaa aina, sillä sen seurauksena jätteiden määrä vähenee ja lopputuloksena syntyy ravinnerikasta multaa – eli rahanarvoista tavaraa.

Samalla säästää myös jätemaksuissa. Kun jätettä syntyy vähemmän, voi jäteastian tyhjennysväliä pidentää.

– Kompostoinnissa pääsee helposti alkuun, jos hankkii valmiin lämpökompostorin, jossa voi kompostoida ruoanjätteet. Se on helppo ja turvallinen vaihtoehto, eivätkä tuhoeläimet pääsee jätteisiin käsiksi, neuvoo kompostointikursseja vetävä Anna Puolakka Lahden 4h-yhdistyksestä.

– Jos asuu omakotitalossa, pihalle voi laittaa erikseen puutarhakompostorin puutarhatöissä syntyville, esimerkiksi risu- ja ruohonleikkuujätteille.

Kompostoinnin idea perustuu siihen, että eloperäinen aines lahoaa haitattomasti hiilidioksidiksi, vesihöyryksi, ravinteiksi ja humukseksi. Lahoaminen tapahtuu bakteereiden, sienten ja muiden happea vaativien pieneliöiden avulla.

Jotta komposti toimii hyvin, pieneliöt tarvitsevat biojätteen lisäksi sopivassa suhteessa happea ja vettä.

– Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta todellisuudessa prosessi on hyvin yksinkertainen, muistuttaa Puolakka.

Näin käytät ruoanjämät hyödyksi

Ruoanjätteet kompostoidaan taajama-alueella suljetussa, hyvin ilmastoidussa kompostorissa, johon haittaeläimet eivät pääse. Vain puutarhajätettä kuten risuja saa kompostoida kompostikehikossa.

Suljettuun kompostoriin voit laittaa pilaantuneet ja syömättä jääneet ruoantähteet, kahvinporot, käytetyt talouspaperit, kukkamullat ja kodin kasvien jätteet sekä esimerkiksi kotieläinten häkkien siivousjätteet.

Kompostointiin tarvitaan myös seosainetta kuten kariketta tai haketta, joka parantaa jätteiden maatumista. Kun kompostointia aloitellaan, kompostorin pohjalle tulee laittaa reilu kerros esimerkiksi risuhaketta.

Pieniä määriä puutarhajätettä voi kompostoida ruoantähteiden seassa.

Toisaalta taas puutarhajätteille tarkoitettuun avokompostiin ei saa laittaa ruokajätettä eikä myöskään esimerkiksi omenoita, sillä ne voivat houkutella haittaeläimiä.

Kompostoitumisprosessissa aluksi sädesienet ja bakteerit nostavat kompostin lämpötilaa. Kuumavaihe kestää joitakin päiviä tai muutaman viikon.

Lopulta sienten lisäksi jätteen hajottavat mullaksi esimerkiksi kovakuoriaiset ja lierot. Koko prosessi vie kuukausia, eli ruokajätteiden kompostointi mullaksi ei tapahdu käden käänteessä.

Suojaa puutarhajätteet liialta sateelta

Puutarhajätettä kompostoidaan samanlaisilla periaatteilla kuin elintarvikejätteitä, kerrotaan Päijät-Hämeen jätehuollon kompostointiohjeissa.

Myös puutarhajätekomposti tarvitsee toimiakseen pohjalle ilmavan kerroksen seosainetta tai risuja.

Jotta komposti toimii, se tarvitsee happea. Siksi jätteiden sekaan on syytä lisäillä oksasilppua.

Jäte muuttuu mullaksi sitä nopeammin, mitä paremmin komposti saa happea ja on suojattu esimerkiksi liialta sateelta. Jos kompostoituminen vaikuttaa hitaalta, puutarhajätettä voi lannoittaa esimerkiksi kanankakkarakeilla.

Kompostia on myös muistettava kääntää.

Kompostoinnissakin voi hifistellä

Yksinkertaisestakin kompostointiprosessista voi ottaa paljon irti, jos haluaa. Kompostointikursseja vetävä Anna Puolakka tietää innokkaita kompostoijia, joilla on käytössä jopa neljä kompostoria.

Jos puutarha- ja lämpökompostorit eivät riitä, valikoimaa voi kasvattaa mato- ja jälkikompostoreilla.

– Matokompostori on kylmäkompostori, jossa madot syövät biojätettä ja tuottavat siitä multaa. Kaikki tietävät, että kastemato on aina hyvän kasvumaan merkki, muistuttaa Puolakka.

Jälkikompostoria taas tarvitaan, jos puutarha- ja lämpökompostoreiden tuotos on liian raakaa puutarhassa käytettäväksi.

– Jälkikompostorissa tapahtuu ruokajätteen lopullinen palaminen – liian raakaa tuotosta ei kannata käyttää, Puolakka sanoo.

Markkinoille on viime vuosina tullut kymmeniä uusia marjalajikkeita, jotka ovat muun muassa aiempaa makeampia.

– Marja-alalla tapahtuu nyt paljon. Uusia lajikkeita on tullut suuri määrä esimerkiksi viinimarjoihin ja vadelmiin. Marjasinikuusamaankin on tullut ainakin kymmenen uutta lajiketta, toteaa useita puutarhakirjoja kirjoittanut puutarhuri ja pomologi Leif Blomqvist.

Hänen mukaansa marjalajikkeet kehittyvät nyt parempaan suuntaan. Esimerkiksi marjasinikuusamat olivat aikaisemmin suhteellisen pieniä marjoja. Ne olivat makeita mutta myös hieman kirpeitä.

– Uudet lajikkeet tekevät isompia marjoja, jotka ovat todella hyvänmakuisia ja makeita. Kirpeä tai katkera maku puuttuu kokonaan.

Helppohoitoisuus, hyöty ja estetiikka

Blomqvistin mukaan uusien lajikkeiden lisäksi edelleen istutetaan paljon perinteisiä viinimarjapensaita ja karviaisia. Kotipuutarhoista löytyy tuttujen puna- ja mustaviinimarjojen lisäksi myös valko- ja viherherukoita. Myös herukoihin on tullut uusia lajikkeita.

– Ennen erittäin aromaattinen Brödtorp-lajike oli monen suosikki. Sen jälkeläisenä on nyt tullut uutena lajikkeena Mikael. Se on yhtä hyvänmakuinen kuin Brödtorp, mutta pystykasvuisempi ja helppohoitoisempi.

Uusista lajikkeista suosittuja ovat hänen mukaansa ne, joissa voi yhdistää estetiikan ja hyödyn. Ne ovat samaan aikaan sekä hyöty- että koristekasveja.

Valo ja viileät yöt hyväksi maulle

Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta Suomi tarjoaa marjoille hyvän kasvualustan. Pohjanmaalla marjoja viljelevä Blomqvist toteaa, että etelämmässä viljellyt marjat eivät ole yhtä maukkaita.

Hän perustaa väitteensä muun muassa valon määrään. Kypsymisen aikaan ajoittuvat pitkät valoisat päivät tuovat marjaan paljon aromia.

– Meillä on myös viileät yöt, minkä vuoksi marjat kypsyvät hitaammin. Tällöin sokeripitoisuudet nousevat. Päivänvalossamme on myös paljon infrapunavaloa, minkä takia marjoissa on enemmän antioksidanttia.

Blomqvist toteaa, että esimerkiksi Espanjasta tulleet marjat ovat kypsyneet suhteellisen nopeasti, joten ne eivät ole yhtä makeita kuin suomalaiset marjat.

Yhdysvaltain mehiläiskasvattajat ovat menettäneet kuluneen vuoden aikana 42 prosenttia pesissä eläneistä hunajamehiläisistä, kertoo mehiläiskasvattajien yhteinen tutkimuslaitos Bee Informed Partnership.

Järjestö tutki mehiläistarhojen oloja viime vuoden huhtikuusta tämän vuoden huhtikuuhun. Lopputulos oli, että hunajamehiläisten populaatioista kuoli tuona aikana 42,1 prosenttia. Järjestön mukaan kuolleisuus on aivan liian korkealla tasolla, jotta populaatiot kestäisivät menetykset.

Eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa mehiläisten kuolleisuus oli jopa 60 prosenttia.

Tutkijoita ällistytti eritoten havainto, että suurin osa hävikistä tapahtui kesäkuukausina ja kesän kuolleisuuden määrä näytti myös olevan kasvussa.

Mehiläisten laajaa kuolleisuutta on havaittu jo vuodesta 2006 lähtien. Mehiläisten häviäminen on vakava asia hunajaa tuottaville mehiläiskasvattajille, mutta se on huolestuttava merkki myös maataloudelle, sillä mehiläiset tekevät korvaamatonta työtä kasvien pölyttäjinä.

– Mitä näemme mehiläisten kohdalla, on selvä merkki siitä, että jotain todella pahaa on meneillään koko maatalousekosysteemissämme. Olemme huomanneet sen vain mehiläisten kohdalla, koska ne ovat helppoja laskea, sanoo tutkimukseen osallistunut Marylandin yliopiston tutkija Dennis van Engelsdorp.

Mehiläiskadon syistä ei ole varmaa tietoa. Tutkijat ovat pohdiskelleet punkkien ja muiden loiseläinten osuutta, samoin kuin torjunta-aineiden ja saasteiden vaikutusta.

Yhä voimakkaampi epäilys kohdistuu Yhdysvalloissa edelleen käytettyyn, neonikotinoideja sisältäviin torjunta-aineisiin. EU-maissa neonikotinoidit on toistaiseksi kielletty. Hiljattain julkaistu Ruotsissa tehty tutkimus antoi vahvoja viitteitä siitä, että neonikotinoidit ovat tuhoisia pölyttäville hyönteisille.

Mehiläisten osalta kuolleisuutta voidaan korjata jonkin verran siten, että pesät jaetaan, jolloin niiden sisällä oleva mehiläismäärä alkaa nopeasti kasvaa. Tämä on kuitenkin hyvin rasittavaa mehiläisille.

Torjunta-aineita tuottava Bayer-yhtiö ei usko myrkkyjen haittaava mehiläisiä. Yhtiön edustajan mukaan mehiläiskuolemien määrä ei ole epätavanomainen. Hän muistuttaa myös, että mehiläispesien määrä Yhdysvalloissa itse asiassa nousi tutkimusaikana.

Van Engelsdorpin mukaan tämä ei kuitenkaan ole todiste mehiläisten hyvinvoinnista.

Tornionjoella tulvaveden ennustetaan pysyvän tulvapenkereiden sisällä – elleivät runsaat vesisateet muuta tilannetta. Lapin ely-keskuksen mukaan rajajoen tulvahuippu saavutettaneen sunnuntaina.

Ounasjoessa vedenpinta on kääntynyt uudelleen nousuun vesisateiden myötä. Kittilässä vedenpinta ehti jo laskea muutaman sentin mutta kääntyi uudelleen nousuun. Perjantaina aamulla vesi oli 68 senttiä vahinkorajan alapuolella.

Vahinkorajana pidetään tasoa, jossa vesi tunkeutuu ensimmäisiin kellareihin.

Ely-keskuksen ennusteen mukaan vesi nousee tänään tasolle, joka on yli 50 senttiä vahinkorajan alapuolella. Vuonna 2005 Kittilän tulva nousi puolitoista metriä ennustetta korkeammalle.

Kemijoen pinnan nousu on pysähtymässä Rovaniemen kohdalla. Vesi on noussut Rovaniemen Kirkonjyrhämässä yhtä korkealle kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Lainaanrannassa oltiin perjantaina aamulla noin 20 senttiä vahinkorajan alapuolella eikä vedenpinnan odotetan menevän vahinkorajan yli. Ely-keskuksen ennusteen mukaan vesi on huipussaan viikonlopun aikana, jos lähipäivinä ei satu suuria sateita yliselle Kemijoelle.

Rovaniemen tulvakuvaa löytyy videona Lapin Radion Facebook-sivuilta.

Kemijoen pääuomassa vettä juoksutetaan kaikilla voimalaitoksilla myös tulvaluukkujen läpi.

Raudanjoessa vesi on noussut yhtä korkealle kuin keskimäärin 60 vuodessa. Osmo Petreliuksen mukaan Vikajärvellä on kastunut jo monia mökkejä. Ennusteen mukaan vesi alkaa nyt laskea Raudanjoessa.

Tulvatilanne on pahin tällä hetkellä Iijoessa, joka uhkaa asuinrakennuksia Pudasjärvellä.  Pudasjärvellä on kastunut useita mökkejä, ja kymmenkunta paikallistietä on suljettu tulvan vuoksi.

Ivalojoessa ja Tenossa ei odoteta syntyvän suurempia ongelmia. Ivalojoen vesi on jo laskussa. Tenon ensimmäinen tulvahuippu osunee toukokuun 25:nnen päivän tienoille.

Päivitetty 15.05. kello 10.05: Poistettu vedenkorkeudet ja lisätty vahinkorajat.

Päivitetty 15.05. kello 11.29: Lisätty Lapin ely-keskuksen ennusteen tiedot.

Metsähallituksen Kainuun luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2015–2020 sai lausuntoja 20 kappaletta, joista yksi oli Kainuun ELY-keskuksen. Lausunnossaan ELY-keskus huomauttaa muutamista kohdista, kuten ympäristövaikutusten puutteellisesta arvioinnista, sidosryhmätilaisuuksien luonteesta sekä on huolissaan luonnon monimuotoisuuden säilymisestä.

Metsähallituksen Kainuun ja Pohjanmaan aluejohtaja Arto Tolonen toteaa ELY-keskuksen lausunnossa olevan erikoista se, että siitä puuttuu kokonaan Elinkeinot-vastuualueen ja kalatalouden näkemykset.

– ELY:llä oli kolme edustajaa yhteistyöryhmässä, mutta lausunnossa on käsitelty asiaa vain ympäristövastuualueen näkökulmasta. Kuitenkin Elinkeinot-vastuualueella on tärkeä rooli Kainuussa. Epäselvää on, miksi näin on tehty, mutta toki voi olla, että ELY:ltä tulee vielä lisääkin lausuntoja.

Lähtökohtaisesti luonnonvarasuunnitelma ei ole suojeluohjelma, vaan siinä määritellään toiminnan taso viiden vuoden välein. Suunnitelmaa seurataan mittariston avulla vuosittain.

– Metsähallitus toteuttaa omistajan päätöksiä, ei meillä ole valtuuksia päättää, millä alueilla metsää hakataan ja millä ei. Esimerkiksi varaus Hossan ja Vaarakainuun kansallispuistojen perustamiseen ei ole meidän käsissämme, siitä tekee linjaukset omistaja, Tolonen toteaa.

Ristiriitaisia toiveita metsien suhteen

Lausunnossaan ELY-keskus ei ollut tyytyväinen sidosryhmätilaisuuksiin. Keskuksen mielestä ne olivat lähinnä Metsähallituksen järjestämiä esittelytilaisuuksia.

– Aikaisemmin olemme pitäneet kyläkierroksia, mutta emme saaneet niistä hirveästi irti. Sen takia tällä kertaa yhteistyöryhmän kokoa kasvatettiin, eli pääpainoa laajennettiin asiantuntijoiden kommentteihin, Arto Tolonen kertoo.

– Emmekä me voi ottaa kaikkia eri näkökulmia mitenkään huomioon, sillä joidenkin välillä on selkeitä ristiriitoja. Joissakin kannanotoissa on myös sellaisia asioita, ettei meillä ole valtuuksia niiden päättämiseen.

Metsähallitusta hämmästyttää myös Kainuun ELY-keskuksen lausunnossa liito-oravien mukaan ottaminen.

– Meillähän on liito-oravien suhteen hyvin jyrkät näkemyserot ELY-keskuksen kanssa. ELY voisi tässä kohdassa noudattaa ministeriön liito-oravaohjeita sekä hallinto-oikeuden langettamia päätöksiä.

Metsähallitukselle tulee erilaisia ja ristiriitaisiakin toiveita Kainuun metsien suhteen. Osa sidosryhmistä toivoo enemmän hakkuita, kuten puunkäyttäjät ja urakoitsijat. Kainuuseen on esitetty 1,4 miljoonan kuution vuosihakkuita.

– Määrä on lisääntynyt 100 000 kuutiolla aikaisempaan verrattuna, mutta en usko, että määrä kasvaa enää siitä. Tuolla määrällä pystymme ELY-keskuksen toiveiden mukaisesti kestävyyteen sekä säilyttämään luonnon monimuotoisuuden. Tosin nyt on mielenkiintoista nähdä, mitä uusi hallitus tekee. Uskoisin, että Sipilän hallituksessa metsä- ja biotaloudet ovat tärkeässä roolissa. Silti en näe, että hakkuiden määrät lisääntyisivät, Tolonen mainitsee.

Tolonen huomauttaa, että ELY-keskuksen lausunnossa oli myös positiivisia asioita. ELY muun muassa pitää suunnitelmaa pääosin perusteellisesti ja ammattitaidolla tehtynä.

Pohjoisesta ja luoteesta puhaltava vastatuuli ja kylmä sää ovat hidastaneet arktisilla alueilla pesivien muuttolintujen matkaa. Vihkiytyneiden lintuharrastajien tietojen mukaan merellä Haapasaaren lähistöllä odottaa satatuhatpäinen vesilintuparvi suotuisia lentosäitä.

– Punakuirien ensimmäinen päämuutto pitäisi olla tällä hetkellä menossa, mutta huonosti niitä on nähty. Kylmät virtaukset ja vastatuulet eivät laukaise muuttoa, sanoo lintuharrastaja Jari Venemies.

Etelästä pohjoiseen vaeltavia lintuja on matkalla vielä miljoonia. Osa mustalinnuista, valkoposki- ja harmaahanhista on jo ohittanut Suomenlahden itäosat.

Sen sijaan kuikkien, kaakkureiden ja sepelhanhien päämuutto tapahtuu vasta toukokuun lopulla. Myös punaiset isosirrit ovat vielä matkalla.

Lintuharrastajien mukaan lajien laaja kirjo ja lintujen määrä tekee arktisesta muutosta poikkeuksellisen koko maailmassa. Muuttolintujen suorin mahdollinen reitti etelästä kohti pohjoisen pesimäalueita kulkee Virolahden eteläkärjen yli.

Pari tuhatta linnuista ja luonnosta kiinnostunutta kokoontuukin vuosittain Virolahdelle seuraamaan luontoäidin tarjoamaa näytöstä. Arktika-päivät on yksi lintuharrastajien tärkeimmistä tapahtumista Suomessa.

– Jotenkin tämä on harmonista. Saa olla rauhassa. Kukaan ei hätistä eikä patista, kuvailee Jari Venemies lintuharrastusta.

Virolahden kunta on päävastuussa Arktika-päivien järjestelyistä. Arktika-päivät jatkuu aina 24. toukokuuta asti. Tapahtuman järjestäjät odottavat paikalle noin 2 000 vierailijaa.