Sääskiä vaikuttaa olevan tulevana kesänä runsaasti Pohjois-Suomessa. Määrään voivat vaikuttaa vielä seuraavien viikkojen kelit.

– Jos lähiviikkoina ei tule pitkiä kuivia jaksoja ja helteistä keliä, sääskiä on reippaasti. Sääsket tarvitsevat kehittymiseen nyt 2–3 viikkoa semmoista kesästä lämpötilaa ja lammikoissa on sen aikaa pysyttävä vesi. Voidaan puhua normaalista sääskikesästä eli niitä voi tuntua olevan ihmisten mielestä enemmän kuin aikaisempina vuosina, sillä muutamat viime kesät ovat olleet heikkoja kesiä sääskien kannalta, hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo.

Osa viime vuoden munastoista on voinut säilyä talven yli, mutta mitään suurta lisäystä ne eivät aiheuta.

Rovaniemen koskikajakkiharrastajat pääsivät kokeilemaan harvinaista pelipaikkaa, niin kuin he itse kutsuvat sellaista koskea, jossa kajakilla voi tehdä erilaisia temppuja.

Korkealla virvaan veden ansiosta Kemijokeen Hotelli Pohjanhovia vastapäätä koski kuohuu kuin entiseen aikaan ennen voimaloita. Vesi virtaa uimarannan puoleisen rantakallion yli ja paikalla on sopivia kuohuja kajakilla surffailuun ja temppuiluun

- Eihän tämä mikään paras mahdollinen ole, mutta kerrankin kun pääsee näin lähelle koskeen niin piti lähteä katsomaan, että minkälainen tämä on. Jos ei muuta niin ainakin eskimokäännösharjoittelua tulee ihan mukavasti tuossa, kuittaa Rovaniemen Melojien Olli Vainio.

Paikka on Vainion mukaan kuitenkin vaativa, koska veden määrä vaihtelee nopeasti ja virtaus kova.

- Aina mitä vauhdikkaampi vesi niin sitä hauskempaa se on mennä. Tuossa tuo kallio jarruttaa veden virtaamaa ja siihen muodostuu pieni aalto, taikka hontto siihen taakse ja siinä yritetään nyt temppuja tehdä. Aika vaikea se on kun se virta viistää tuonne keskelle jokea aika paljon. Sitten siinä on niin pyörteinen vesi alla, kun siihen kaatuu, niin se aika mukavasti pyörittelee miestä ennen eskimokäännöstä, kuvailee Olli Vainio paikkaa.

Tyrskyt ja kuohut ovat välillä kovat ja vaativat ja hetken päästä lähes katoavat. Virtaama on kuitenkin kova ja vesi jääkylmää. Kuivapukuihin pukeutuneet melojat pysyvät kuitenkin lämpiminä koska virrassa joutuu melomaan koko ajan.

- Ei ole helppo paikka, helpompiakin paikkoja on olemassa, mutta ei näin lähellä, naurahtaa Vainio.

Rovaniemen Melojat järjestää kaikille vapaan lajitutustumistilaisuuden tiistaina toukokuun 26. Rovaniemellä Ounaspaviljongilla. Tilaisuus alkaa klo 17.

Suomen harvoihin täysammattilaisiin lukeutuva mikkeliläinen Sami Karppinen kuvaa kilpailjoiden tunnelmia yllättyneiksi ja pettyneiksi. DM-titteli vaaditaan vähintään 90 arvostelupistettä. Viidessä sarjassa mikään työ ei yltänyt vaaidttavaan pistemäärään.

– Oli aivan huippukova tuomariarvostelu. Siellä oli kuitenkin kavereita, jotka ovat voittaneet mestaruuksia sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Nyt sellaisia kavereita jäi alle 70 pisteeseen, Karppinen kertoo.

Oulun kilpaan osallistui lähes 170 työtä. Mestaruuksista kilpailtiin ainoastaan masters-luokassa. Vaadittuun pistemäärään ylsivät vain nisäkäs-, kalat- ja linturyhmien voittajatyöt.

– Kyllä tuntui, että se oli shokki kaikille kilpailijoille, Sami Karppinen kuvailee.

"Loppuu ainakin pullistelu"

Vuosina 2012 ja 2014 SM-tittelillä palkittu Sami Karppinen löytää tiukasta tuomarilinjasta jotain myönteistäkin.

– On se toisaalta hyväkin, että jokaisen pitää nyt mennä peilin eteen ja miettiä, miten teemme jatkossa töitä paremmin. Loppuu ainakin pullistelu.

Sami Karppinen osallistui kilpailuun kahdella työllä, ilveksellä ja koppelolla. Ilves sijoittui keskikokoisten nisäkkäiden sarjassa toiseksi ja koppelo keskisuurissa linnuissa kolmanneksi. Mikkeliläisen täyttämä koppelo sai kilpailun parhaan kanalinnun palkinnon.

– Ilves taisi saada 75 pistettä ja koppelo 83. Sijoituksiin pitää kyllä olla tyytyväinen. Seuraaviin kisoihin kahden vuoden päästä lähden ehdottomasti mukaan ja hieman eri strategialla, Karppinen linjaa.

Harvinaisen tiukka

Kilpailutoimikunnan jäsen, Helsingin luonnontieteellisen museon ylikonservaattori Ari Puolakoski myöntää, että tuomarilinjan tiukkuus oli yllätys, ja nousi puheenaiheeksi kilpailijoiden keskuudessa.

– Aina on tietysti niin, että kansainvälisessä tapahtumassa linja on kovempi, mutta nyt maailmanmestaruuden aiemmin saavuttanut kilpailija ei yltänyt edes kolmannen luokan ruusukkeeseen eli 70 pisteeseen, Ari Puolakoski kertoo.

Ari Puolakoski ei vielä perjantaina ollut ehtinyt tarkemmin tutustua tuomariraportteihin, ja arvioi kilpailun tasoa varovaisin sanakääntein.

– Pitää muistaa, että tuomarit tutkivat töitä suurennuslasin kanssa ja näkevät asioita, joita muut eivät näe. Sellainen maku kuitenkin jäi, että linja oli harvnaisen tiukka.

Avoimiin EM-kilpailuihin osallistui 66 kilpailijaa 16 eri maassa. Kilpailutöitä oli kaikkiaan 166.

– Näitä kisoja saadaan Suomeen harvoin, joten hieman kurja juttu oli se, että suomalaisia kilpailijoita oli vain 16, Ari Puolakoski harmittelee.

Mestaruudet Liettuaan, Ruotsiin ja Saksaan

Oulussa jaettiin kolme EM-titteliä. Mestaruudet menivät Liettuaan, Saksaan ja Ruotsiin.

Nisäkkäiden sarjaan tittelin voitti liettualainen Kestubis  Bybarkas Siperian metsäkauriilla. Saksalainen Jürgen Fiebig linnullaan venezuelankypärähokko (lat. pauxi  pauxi).

Bo Wessman ylitti mestaruuteen vaadittavaan pisterajan yli kala-sarjassa kuhalla, jolla oli elävänä painoa lähes 10 kiloa.

Poliisi tutkii merimetsojen pesinnän luvatonta häirintää Uudenkaupungin merialueella, Selkämerellä. Tutkintapyynnön asiasta on jättänyt Varsinais-Suomen Ely-keskus.

Uudenkaupungin edustalla on useita merimetsoyhdykuntia. Lintu on rauhoitettu.

Ely-keskuksen mukaan kyse on vastaavan tyyppisistä häirintätoimista, joita on keväällä tehty luvan kanssa Mynälahden alueella. Siellä merimetsojen pesintää pyrittiin vaikeuttamaan erilaisten pelättimien ja paloruiskujen avulla.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kanta-Hämeen pelastuslaitos ajoi perjantaina Janakkalassa peräti kahdeksalla yksiköllä katsomaan auringon lämmöstä höyryävää talon kattoa.

Pelastuslaitos sai hälytyksen iltapäivällä ennen klo 14:sta, mutta ei löytänyt tulipaloa.

Sen sijaan oletetusta palokohteesta löytyi vain vesisateen jälkeen auringon lämmöstä höyryävä rakennuksen katto.

Päivystävä palomestari kertoo, että vastaavia hälytyksiä tulee silloin tällöin.

Esimerkiksi tehdashallien mustat auringossa kuumenneet bitumikatot voivat höyrytä sadekuuron jälkeen niin paljon, että se saa epäilemään tulipaloa.

Myymälävastaava Marjo Kankare Pirilän Kukkatalon Raision myymälästä sanoo, että koleasta keväästä huolimatta ihmiset ovat tehneet puutarhaostoksia innokkaasti. 

– Kesäkukkia, pelargonioita, sulfinioita  ja orvokkeja  on haettu runsaasti, Kankare sanoo.

Kankareen mukaan taantuma ja lama ei ole näkynyt puutarhakaupassa oikeastaan millään tavalla.

– Ihmiset haluavat kuitenkin väriä ja iloa koteihinsa, sanoo myymälävastaava Marjo Kankare.

357 euroa per lärvi

Kankaren havainnot käyvät yksiin myös tilastotietojen kanssa. Kotipuutarha-tutkimuksen mukaan asiakkaat käyttivät viime vuonna  kaksi prosenttia enemmän rahaa puutarha-ostoksiin kuin edellisvuonna.

Rahaa käytettiin puutarhaostoksiin keskimäärin noin 357 euroa taloutta kohti. Etenkin taimiostosten määrä on lisääntynyt. Puutarhakaupan kokonaismyynnistä kolmannes on taimiostoksia.

Marjo Kankare sanoo, että etenkin kaupunki- ja hyötyviljely ovat lisääntyneet.

– Ihmisillä on lasitettuja parvekkeita, jonne voi istuttaa jo vähemmän aiemminkin. Esimerkiksi chileja ja paprikoita ostetaan paljon.

Pistetään pistetään banaania poskeen

Reino Saarelmalla on pieni kesäpaikka Peltolan siirtolapuutarhassa Turussa. Miehen pihapiirissä kasvaa niin palmuja kuin banaaneitakin.

– Kevät on ollut aika ankea. Toivotaan, että alkaisi lämmetä, pääasia ettei tulisi halloja.

Saarelman palmut ovat matkamuistoja Nizzasta ja Istanbulista.

– Toinen palmu alkaa nyt ensimmäistä kertaa kukkia. Nuput ovat vähän vahingoittuneita, saa nähdä tuleeko mitään, mies aprikoi.

Reino Saarelman mukaan banaanipuun pitäisi periaatteessa selvitä Turun talvesta. Mies pelaa kuitenkin varman päälle.

– En luota Suomen talveen. Leikkaan rungon 90 sentin korkeudelta ja sitten vien sen talveksi kaupunkiin vintille. Siellä se pärjää, eikä tarvitse edes kastella koko talvena.

Reino Saarelman pihassa on tulppaaniloistoa kerrakseen. Mies osti tulppaaneja aikoinaan kukkakaupan loppuunmyynnistä vähän enemmänkin.

– Jos laskutaito riittää niin niitä on nyt kuusisataaviisikymmentä.

Saramojoki Nurmeksen suunnalla Pohjois-Karjalassa kuohuu ja ryöppyää matkallaan Pieliseen, jossa sielläkin on vedenpinta vinhassa nousussa.

Viinijärvi on kohonnut ajakohdan keskiarvoa korkeammalle, ja Arvinsalmen mittauspiste Pyhäselällä kertoo, että myös Saimalla mennään reippaasti yli keväisten keskivertolukujen.

– Pohjois-Karjalan talvi oli tällä kertaa tavallista lumisempi, ja huhtikuun lämmin jakso sulatti lunta nopeasti. Viime päivien vesisateet vielä korostavat tilannetta. Tästä aiheutuvat tämän hetkiset korkeat vedenpinnat, kertoo Suomen Ympäristökeskuksen hydrologi Juho Jakkila.

– Erityisesti Pohjois-Karjalan itä- ja pohjoisosien vesistöille voi luvata tulvapaikkoja, Jakkila tarkentaa.

Pielisen vedenpinnan ennustetaan nousevan nykyisestä tasostaan toukokuun loppuun mennessä vielä jopa 80 cm. Saimaan pohjoisen osan suurilla selkävesillä lopulliset lukemat saadaan vasta heinäkuun puolella, kun pienempien vesistöjen pinnat ensin asettuvat.

– Me olemme seuranneet tämän Saramojoen kevätkuohuja usean vuosikymmenen ajan, eikä tässä nyt ainakaan vielä aivan ennätyspärskeissä olla. Tavallista kevättä enemmän vettä silti on. Pitkäkosken kohdalla on kerrassaan komeaa kuohua katseltavana, kertoo joen elämöintiä valokuvannut  Maija Savolainen Nurmeksesta.

Matkailuyrittäjä, eräopas Mikko Minkkinen on aloittanut kelluntarengaskalastuksen Mäki-Kaipio -lammella Äänekosken ja Laukaan rajalla. Minkkinen on vuokrannut lammen luontomatkailukohteeksi. Maksimissaan Minkkinen päästää lammelle 20 kellujaa kerrallaan. Tarvittaessa Minkkiseltä löytyy kalastajalle vavat, kahluuvaatteet, räpylät, kelluntarenkaat ja kaikki tykötarpeet.

Lampeen on istutettu kirjolohia, siikaa ja taimenta ja kalat ovat keskimäärin reilun kokoisia.

– Sieltä pitäisi löytyä haastavallekin kaverille selättäjä, lupaa Minkkinen.

Mäki-Kaipion suurimmat taimenet ovat jopa kahdeksan kiloisia, siiat kuusikiloisia ja kirjolohet viiden kilon paikkeilla.

– Kalastus luonnon ehdoilla on täällä pääasia, linjaa Minkkinen.

Räpylät jalkaan ja kellumaan lammelle

Kelluntarengas ei nimestään huolimatta ole rengasmainen. Siinä veneen kokkaa muistuttava keula. Peräosa on auki ja sieltä löytyy pieni penkki, johon kalastaja istahtaa räpylät jalassaan.

– Räpylöillä polskistaan, ohjaillaan ja hallitaan lauttaa. Näissä on erittäin hyvin suunniteltu kalan vapauttamiset, heittomahdollisuudet ja säilytystilat. Tämä on varsin ekologinen tapa liikkua vesistössä, rannat eivät vaurioidu ja kalat eivät pelkää niin kuin venettä, kuvailee Minkkinen.

Kelluntarengas vapauttaa perhokalastajan rannan kahleista

– Jos kalastaa pelkästään rannassa, jää monia hyvä paikkoja käymättä. Kelluntarenkaalla pääsee kalojen tykö.

Kun iso kala iskee perhoon, saattaa kelluvasta kalastajasta tulla matkustaja.

– Reilummat kalat kyllä vie tätä rengasta ja kelluntarenkaiden kanssa vesillä ollessa täytyy aina muistaa pelastusliivit. Jokiin ja koskiin ei kannata lähteä, koska tämä on hankalasti hallittavissa.

Kelluntarenkaat ovat varsin vakaita ja niitä ei saa ympäri, vaikka kuinka yrittäisi.

Minkkinen suosittelee kelluntarengasta seisoviin vesiin esimerkiksi hauen perhokalastukseen ja jalokalojen pyyntiin lammista.

Uusi kalastustapa on rantautunut Suomeen Amerikasta muutama vuosi sitten. Harrastajamäärä on kasvamassa ja uuden lajin kylkeen on kehitetty jo kilpailutoimintaa.

Joona Kunelius harrastaa kilpailemista ja on ehtinyt jo käydä muutamissa kisoissa.

– Suomessa on parikymmentä kisaajaa, jotka kiertää kisoja, ynnäilee Kunelius.

Perhokalastuksessa on Kuneliuksen mukaan kyse siitä, että heittää perhoa oikealla ajoituksella vavan ja siiman yhdistelmällä.

– Perhokalastuksessa on eriluokkaisia vapoja erikokoisille kaloille. Siinä pitää löytää oikea rytmi, että siima pysyy ilmassa, kiteyttää Kunelius.

Tenho Tornberg haastatteli Mikko Minkkistä ja Joonas Kuneliusta.

Australia laajentaa Isoa valliriuttaa ympäröivän suoja-alueen yli kaksinkertaiseksi. Hallitus päätti laivaliikenteen lisärajoituksista suojellakseen riutan herkkää eläimistöä. Australian viime vuonna tekemä esitys hyväksyttiin kansainvälisen meriliikennejärjestön IMO:n kokouksessa Lontoossa myöhään perjantaina. 

Australia ryhtyi lisäämään rajoituksia, kun YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco oli ilmoittanut harkitsevansa Ison valliriutan määrittelemistä vaarantuneeksi. Riutta on Unescon maailmanperintölistalla.

Rajoitukset ulotetaan asteittain 140 prosenttia aiempaa suuremmalle merialueelle, kaikkiaan 565 000 neliökilometrille.

Alueen vilkkaita laivaväyliä käyttävät kauppa-alukset saavat vastedes saattajakseen erityisen riuttaluotsin, ja viime vaiheessa väylistä tehdään kaksikaistaisia törmäysriskin eliminoimiseksi.

Huoli laivaliikenteen uhasta Isolle valliriutalle heräsi vuonna 2010, kun hiililastissa seilannut kiinalaisalus ajoi riutalle ja aluksesta uhkasi vuotaa öljyä. Australian Queenslandin osavaltion hiiliteollisuuden vaatimia laivakuljetuksia on sen jälkeen pidetty erityisenä riskinä. 

Unesco päättää ensi kuussa, pannaanko riutta vaarassa olevien kohteiden listalle. Viime kesänä päätöstä lykättiin.

Lintuharrastuksen voi aloittaa vaikkapa tutustumalla lintujen lauluun. Lintujen omaleimaisen lauluäänen tuntemus voi syventää luonnossa liikkumisen kokemusta.

Lintujen tunnistaminen pelkän äänen perusteella vaatii harjoittelua, koska joskus äänessä onkin muita lintuja matkiva laji. Lauluäänen yhdistäminen tiettyyn lintuun onnistuu linnunlaulun rytmin ja toiston erityispiirteisiin.

– Liro esimerkiksi on helppo laji, kun se sanoo nimeään eli kuuluu "liro", lintuasiantuntija Juha Miettinen kertoo.

Äänten tunnistaminen vaatii harjoittelua. Miettinen suositteleekin hyödyntämään havaintoja tehdessä useaa aistia ja ottamaan kiikarit avuksi laulavaa lintua etsiessä.

Matkija huijaa lintubongaajaa

Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lehtorannan mukaan lauluääntä kuunnellessa on hyvä tiedostaa myös matkimisen mahdollisuus.

– Kottarainen on taidokas matkimaan muiden lintujen laulua, Lehtoranta toteaa.

Kun lintulajeja oppii tunnistamaan pelkän laulun perusteella, luonnossa liikkumisen kokemus monipuolistuu, luonto- ja ympäristöalan lehtori Juha Miettinen arvioi.

Lintuharrastajien ja alan ammattilaisten havainnot lintulajien liikkeistä auttavat kartoittamaan eri alueiden lintukantaa ja siinä tapahtuvia muutoksia.

Hannu Lehtorannan mukaan näköhavaintojen lisäksi myös pelkät kuulohavainnot etenkin pesimisaikaan ovat tärkeitä.

Tulvavahinkorajaa ei kuitenkaan Lapin Ely-keskuksen tulvavastaavan Jukka Kuoksan mukaan ylitetä Torniojoessa eikä Kemijoessa, koska sää on pohjoisessa viilentynyt eikä kovia sateita ole luvassa.

Torniojoen vesi nouse hiljakseen ja tulvahuipun arvioidaan olevan sunnutaina. Suomen Ympäristökeskuksen arvion mukaan vesi nousee Torniojoessa lähelle vahinkorajaa, mutta tuskin ylitetään.

Perjantain iltäpäivän arvioiden mukaan vesi jatkaa nousuaan myös Kemijoessa Rovaniemellä muutamien päivien ajan sunnuntaista tai maanantaista lähtien, koska Kemijärven juoksutusta joudutaan lisäämään. Vahinkorajaan on vielä noin kaksikymmentä senttiä.

Tilannetta kuitenkin seurataan Rovaniemellä tarkasti, mikäli vahinkoraja saavutetaan, lopetetaan silloin juoksutus Kemijärvellä. Kemijärven säännöstelyrajan ylitykseen on olemassa lupa.

Lapin ELY-keskuksen Jukka Kuoksa arvioi, että säännöstelyraja joudutaan ehkä ylittämään noin kymmenellä sentillä, mutta se ei aiheuta mitään vahinkoja Kemijärvellä. Perjantain viimeisten tietojen mukaan tulovirtaamat Kemijärveen ovat kuitenkin laskussa joten myös Kemijoen vedenpinnan nousu loppuu.

Kittilässä viikon aikana jännättiin nouseeko tulva yli vahinkorajan, mutta Ounasjoen vedennousu taittui jo eilen ja vedenpinta on nyt pelastuslaitoksen mukaan laskemassa. Kittilässä jäätiin noin 60 sentin päähän vahinkorajasta.

Pienet joet aiheuttaneet tulvavahinkoja

Tulvavahinkoraja on ylitetty joissakin pienemmissä joissa, kuten Rovaniemen Vikajärvellä Raudanjoen harvinaisen korkean tulvan vuoksi. Vikajärvellä veden saartamaksi on jäänyt useita loma-asuntoja, muutamia on myös kastunut.

Raudanjoen vedenkorkeus on sellaisissa lukemissa joka Suomen Ympäristökeskuksen mukaan esiintyy keskimäärin kerran 60 vuodessa. Tämä tulva ei kuitenkaan ole Vikajärvellä asuvan Reino Niemen mukaan vielä ennätys vaikka harvinainen onkin.

Reino on kirjannut Vikajärvellä Suomen Ympäristökeskukselle vedenkorkeusmittauksia parisenkymmentä vuotta. Reino muistaa, että vesi oli Vikajärvellä tämän hetkistä tulvaa korkeammalla 70-luvun lopussa. Hän laittoi oman merkin silloin virallisen mittauspaikan lähelle.

- Ei tämä vielä aivan ennätys ole, mutta lähellä se on. Merkkiin on vielä kolmisenkymmentä senttiä. Silloin vesi oli noussut nelostielle asti, muistelee Reino Niemi.

Nyt Vikajärven vesi huuhtelee nelostien reunapenkkoja, mutta ei yllä tielle saakka. Tien tasolle on arviolta varaa vielä puoli metriä. Reino Niemen naapurissa on muutama loma-asunto, jotka ovat kastuneet.

- Ainakin kaksi mökkiä on tässä ihan minun näköpiirissä jäänyt veden varaan. Muitakin on tuolla kauempana, kertoo Reino Niemi.

Raudanjoen vedenpinnan nousu taittui perjantaina. Reinon tekemä mittaus lauantaiaamuna osoitti samaa korkeuslukemaa kuin edellispäivänä.

- Nyt on tainnut taitekohta tulla, viime yö oli niin kylmä. Vesi on totellut sitä ja on palaamassa kyllä takaisin normaaliin jos ei hirveitä sateita tule. Nyt ei ole kyllä luvattu semmosta. Kyllä mie piän, että tämä on nyt huipussa, vakuuttaa Reino Niemi pitkän kokemuksen perusteella.

Ecuador on tehnyt metsityksen maailmanennätyksen, kertoo maan presidentti Rafael Correa uutistoimisto AFP:n mukaan.

Kymmenet tuhannet ihmiset eri puolilla Ecuadoria istuttivat lauantaina yhteensä lähes 650 000 puuta 2 000 hehtaarin laajuisesti. Puulajeja oli Correan mukaan yli 200.

Presidentti sanoo saaneensa vahvistuksen Guinnessiltä, että saavutus on hyväksytty ennätysten kirjaan.

Ecuadorilaiset ovat aiemminkin kunnostautuneet ympäristönsuojelun saralla. Guinnessin kuuluisaan kirjaan merkittiin vuonna 2012 muovipullojen kierrätysennätys yhden viikon ajalta.

Ecuadorilaisten hieman hämmentävämpiin saavutuksiin lukeutuu 684 ihmisen hautaaminen hiekkaan yhtä aikaa.

Ympäristöministeriö, WWF Suomi ja useat muut tahot aloittavat sunnuntaina kampanjan, jossa kerätään havaintoja äärimmäisen uhanalaisista Itämeren pyöriäisistä.

– Kaikki näköhavainnot ovat todella tärkeitä, sillä niiden avulla saamme arvokasta tietoa pyöriäisten esiintymisestä merialueellamme, kertoo neuvotteleva virkamies Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

Raportointi onnistuu helpoimmin ympäristöhallinnon verkkosivujen kautta. Havaintojen perusteella voidaan arvioida tulevia suojelu- ja tutkimustarpeita.

Ilmoituksia ryhdyttiin keräämään vesilläliikkujilta vuonna 2001. Siitä lähtien Suomen alueella on tehty noin 70 pyöriäishavaintoa noin 120 yksilöstä.

Suurin osa havainnoista on Saaristomereltä. Yhteensä Itämeressä arvioidaan elävän 450 pyöriäistä, mutta ne eivät ilmeisesti lisäänny Suomen vesillä.

Noin puolitoista metriä pitkän pyöriäisen tunnistaa rullaavasta pintakäynnistä, jonka aikana näkyy tummanharmaata selkää ja pieni kolmiomainen selkäevä.

Pyöriäinen on Itämeren ainoa valaslaji. Kantaa uhkaavat ympäristömyrkyt, verkkokalastus sekä vilkkaan vesiliikenteen aiheuttamat häiriöt.

Toukokuun 17. on kansainvälinen pyöriäispäivä.

Japanin rannikolla merenpohjasta vastikään kohonnut saari antaa japanilaisille tutkijoille poikkeuksellisen tilaisuuden tarkkailla, miten elämä valloittaa karun maan.

Marraskuussa pintaan yltäneellä tulivuorisaarella on pinta-alaa nyt hieman vajaat 2,5 neliökilometriä. Lopullinen koko se ei ole, sillä saari toisaalta kasvaa yhä valuvasta laavasta, mutta toisaalta reunoista murtuu kappaleita mereen.

Uudesta Nishinoshiman saaresta tuli lisä Ogasawaran saariketjuun, joka on tunnettu rikkaasta ja vaihtelevasta ekosysteemistään. Elämä ei vielä ole päässyt asettumaan kuumalle Nishinoshimalle, mutta tutkijat odottavat innokkaasti aikaa, jolloin saari kuhisee elämästä.

He ovat erityisen tyytyväisiä siitä, että pääsevät seuraamaan kehitystä alusta asti askel askeleelta.

Oksennukset ja ulosteet ovat tervetulleita

Tokion metropolin yliopiston TMU:n professorin Naoki Kachin mukaan saarella alkaa tulla eläimiä heti, kun pinta on kyllin viileä. Linnut lentävät saarelle ja tuovat jaloissaan ja mahoissaan kasvien siemeniä. Myös merivirrat ja tuulet kuljettavat niitä upouuteen rantaan, Kachi kertoo.

Hän sanoo olevansa erityisen kiinnostunut siitä, miten linnut vaikuttavat ekosysteemiin. Saari lienee niille aluksi vain pysähtymispaikka, mutta aikaa myöten ne ottanevat sen kodikseen.

Samalla ne lannoittavat kivipintaa ulosteillaan ja pudottelemillaan höyhenillä. Linnunpoikaset oksentavat, ja lintuja myös kuolee, mistä vähitellen muodostuu maata, johon kasvit pääsevät juurtumaan.

Naapurisaarella elämä jo hiipuu

Nishinoshima on perinyt nimensä naapurisaarelta, joka alkujaan oli sitä isompi, mutta on tulivuorenpurkauksissa kutistunut 220 neliömetrin kokoiseksi. Uusi tulokas on kasvaessaan miltei nielaissut edeltäjänsä.

Vanhalla saarella eli suuri lintuyhteiskunta, ennen kuin purkaukset karkottivat useimmat linnut tiehensä. Muutamat sitkeimmistä kuitenkin pesivät yhä saaren viimeisissä pensaissa, jotka ovat lähes tuhkan peitossa.

Uutta Nishinoshimaa voidaan tällä hetkellä tarkkailla vasta ilmasta. Ensimmäisinä sinne rientänevät geologit ja tulivuoritutkijat. Biologit varoittavat heitä tallaamasta ensimmäisiä pieniä elämän merkkejä omaan tutkimusalaansa keskittyessään.

Saimaanlohen kannan elvyttämiseksi ajateltuja kalateitä saadaan vielä odottaa Pielisjokeen. Niiden rakentaminen kahteen Pielisjoen voimalaitokseen erittäin uhanalaisen Saimaan järvilohen elvyttämiseksi sisältyy jo kalatiestrategiaan vuodelta 2012.

Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Veli-Matti Kaijomaan mukaan päätöksiä saadaan odottaa vielä vuosia.

– Kalatiet eivät vielä ole ajankohtaisia. Hyviä tuloksiahan Ala-Koidalta on saatu ja nyt tutkitaan ja seurataan sitä miten se saadaan toimimaan parhaiten Saimaan järvilohen lisääntymisalueena.

Kaijomaa kertoo, että vuonna 2019 tulee aluehallintoviraston uusi lupakäsittely ja lopulliset johtopäätökset tehdään silloin. Se ratkaisee sitten sen, kuinka kalaportaisiin suhtaudutaan.

– Lopullinen tavoite on siis se, että siellä olisi kalatiet joita pitkin kalat pääsisivät kulkemaan vapaasti ylös ja alas. Siihen saakka kuitenkin varmin tapa on siirtää kalat kuorma-auton kyydissä voimaloiden ohi.

Sukupuuton välttäminen pääasia

Veli-Matti Kaijomaa muistuttaa, että koko lajin pelastaminen on erittäin suuri kuvio, jossa yksittäiset rakennelmat ovat kuitenkin pieni tekijä.

– Tämä on todella hidasta hommaa. Pitää korostaa sitä, että nyt järvilohikantaa pyritään hoitamaan niin, ettei se kuolisi sukupuuttoon.

– Se on iso kuvio johon liittyy muun muassa kalastuksen sääntely Saimaalla, pienpoikastuotanto ja emokalojen vaellus. Siinä kokonaisuudessa joku kalaporras ei ole niin tärkeä näille nouseville emokaloille.

– Toinen juttu on sitten se, että jos Ala-Koitajoesta laskettaisi näitä poikasia vaellukselle alaspäin. Jos ne tarvitsisvat turvallisen väylän vaeltaa alaspäin, se on jopa kiireisempi tässä aikataulussa.

–Tässä vaiheessa poikaset kuitenkin pyydetään Ala-Koitajoelta ja siirretään Pielisjokisuuhun, toteaa Kaijomaa.

Retkeilyreitistöjen kunnossa on paikoin suuria eroja Pohjois-Karjalassa. Puistonjohtaja Kyösti Tuhkalainen Metsähallituksesta sanoo, että tasoerot johtuvat ylläpitäjien moninaisuudesta.

– Metsähallituksen ylläpitämät reitistöt, joita on Pohjois-Karjalassa satoja kilometrejä, ovat keskimääräistä paremmassa kunnossa, uskoo Tuhkalainen.

Sen sijaan kuntien ylläpitämillä osuuksilla taso voi olla heikkokin. Tämän allekirjoittaa myös Joensuun Ladun puheenjohtaja Liisa Oura, jonka mukaan kunnat helposti nipistävät rahapulassaan retkeilyreitistöistä.

– Esimerkiksi puuhuoltoa voidaan laiminlyödä, toteaa Oura.

Pohjois-Karjalaan suunniteltiin yhteistä tahoa ylläpitoon, mutta suunnitelmat karahtivat vuodenvaihteessa, koska rahoitusmallia ei saatu kasaan.

Itä-Suomen yliopistossa on saatu lupaavia tuloksia tutkimuksessa, joka tarkastelee biohiilen käyttöä ravinteiden kierrätyksessä ja jätevesien puhdistuksessa.

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä suomalaista työtä suomalaisilla raaka-aineilla ja saada samalla vesistöt puhdistumaan sekä vähentää lannoitustarvetta pelloilla, kertoo tutkimusta vetävä kemian professori Jouko Vepsäläinen.

– Tavoitteenamme on selvittää, millaista biohiiltä voidaan tuottaa meidän laitteillamme, mihin sitä voidaan käyttää ja mitä käyttötarkoituksia siitä saatavilla nesteillä on, Vepsäläinen sanoo.

Biohiili on termisesti kuumennettavaa biomassaa, jota saadaan esimerkiksi puusta. Biohiiltä syntyy, kun puuta kuumennetaan siten, että puussa olevat nesteet poistuvat.

– Käytännössä tässä on kysymys sellaisesta tervan poltosta, joka tuottaa hiiltä ja nesteitä. 

Ravinteet talteen maatalousvesistä

Vepsäläisen mukaan tutkimus alkoi miniprojektilla jo noin vuosi sitten. Silloin tutkijat osoittivat, että biohiiltä voidaan muokata imemään vesistöihin päätyviä ravinteita kuten fosfaattia ja nitraattia.

– Tällä hetkellä pystymme ottamaan talteen kaiken fosforin ja noin 70 prosenttia typpipäästöistä siitä vedestä, joka tulee biohiileen.

Vepsäläisen mukaan tutkijoiden ajatuksena on poistaa ravinteet pelto-ojan vedestä biohiilen avulla, joilloin vesistöt puhdistuvat.

Biohiili, johon ravinteet ovat sitoutuneet, laitetaan takaisin peltoon. Siellä se toimii lannoitteena, vesivarastona ja mikrobien kasvualustana.

– Muissa tutkimuksissa sillä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia kasveille.

Mielenkiintoisia tuloksia kaivosvesien puhdistamisessa

Biohiiltä voidaan mahdollisesti käyttää myös kaivosvesien puhdistamiseen. Alustavissa kokeissa tutkijat ovat yrittäneet poistaa esimerkiksi sulfaattia kaivosvedestä.

– Tämä on toistaiseksi vielä semmoista työn alla olevaa tutkimusta, jossa ei ole vielä läpimurtoa saavutettu. Mielenkiintoisia tuloksia on kuitenkin tullut.

Tutkimusryhmä on muun muassa tutkinut Talvivaaran kaivosvesien puhdistamista vanhojen näytteiden pohjalta. Tutkimus on toistaiseksi vielä kesken.

Vepsäläisen mukaan biohiilestä näyttäisi periaatteessa olevan ainakin jotain hyötyä kaivosvesien puhdistamisessa metalleista.

Nesteet hyötykäyttöön

Biohiilen valmistuksessa syntyvät tislausnesteet sopivat moniin käyttötarkoituksiin. Vesipohjaiset nesteet käyvät esimerkiksi myyrien torjumiseen. Muita yhdisteitä voidaan käyttää muun muassa maaleihin ja liimoihin, Vepsäläinen kertoo.

– Käytännössä tämmöisellä puuperäisellä materiaalilla voidaan pinnoittaa metallia siten, että se ei ruostu.

Vepsäläisen mukaan biohiilen valmistuksessa syntyville nesteille on olemassa useita muitakin käyttötarkoituksia yksinkertaisista sovelluksista monimutkaisiin lääketieteellisiin ratkaisuihin, joiden tutkiminen vie vuosikymmeniä.

Lintujen suunnistustaito on kehittynyt evoluution myötä. Meren kuohut viestivät linnuille vesistöstä monen kymmenen kilometrin päästä.

– Pitkän matkan reitit perustuvat oikeaan suunnistamiseen ja siinä linnut käyttävät yöllä tähtikarttaa, illalla auringonlaskun suuntaa ja päivällä taivaan valon polarisaatiota. Maan magneettikenttä on ennen kaikkea iso kompassi, jolla suuret linjat, pohjoinen ja etelä pystytään aistimaan, eläinfysiologian professori Esa Hohtola kertoo.

Lintujen maamerkit eivät suinkaan ole kuten ihmisillä. Rakennusten ja nähtävyyksien sijaan linnut matkaavat merien ja vuoristojen avulla.

– Kyllähän kirjekyyhkyt ja muut oppivat käyttämään teitä, mutta rannikkolinjat, vuoristot – niiden avulla linnut suunnistavat. Tutkimuksien mukaan ainakin osa linnuista pystyvät kuulemaan infraääniä, jotka kantautuvat kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Linnut voivat tietää, että tuolla päin on rannikko, kun aaltojen aiheuttamat hyvin matalat äänet kuuluvat. Me emme kuule niitä, Hohtola sanoo.

– Linnuilla on synnynnäinen tieto siitä suunnasta mihin pitää lentää. Linnut ovat loistavia havaitsemaan suuria ja pieniä maamerkkejä. Pohjoisen ja etelän aistiminen perustuu niihin aisteihin mitä me emme näe, Hohtola jatkaa.

Osa muuttaa perhekunnittain, osa yksin

Toiset linnut lähetevät pesästä yksin, toiset emonsa kanssa. Kyse on vaiston sijaan oppimisesta.

– Joillakin linnuilla vaisto on synnynnäinen. Yleislintumme pajulintu muuttaa yksin syksyllä, yöllä. Eivät ne muuta isän ja äidin kanssa, eläinfysiologian professori Esa Hohtola valottaa.

– Joutsenet, kurjet ja hanhet muuttavat perhekunnittain, jolloin oppimisella on suuri merkitys. Hanhilla vanha naaraslintu johtaa parvea. Muuttosuunta on varmaan synnynnäinen, mutta sen missä pysähdytään, opettaa äitilintu.

Määränpäässä lintu kyllä tietää ympäristönsä.

– Kun linnut saapuvat Afrikkaan, ne oppivat lähiympäristönsä, missä on ruokaa, minne voi mennä pakoon. Se ei ole niinkään suunnistamista, vaan paikanhallintaa, Hohtola pohtii.

Matkalla eksyneet linnut eivät oikeastaan olekaan välttämättä reitiltään eksyneitä.

– Aina havaitaan niitä, jotka lähtevät väärään suuntaan. Siperiasta linnut muuttavat Kaukoitään, mutta osa niistä harhautuu tänne päin. Arvellaan, että niillä olisi virhe suunnan aistimisessa. Siitä väitellään. Osa populaatiosta saattaakin haluta muuttaa länteen päin, eikä Aasiaan. Mutta varmasti on yksilöitä, jotka muuttavat väärin. Ne menehtyvät ja karsiutuvat populaatiosta, Esa Hohtola mainitsee.

Päättävätkö linnut ryhmänä suunnata jonnekin?

– Esimerkiksi Oulun seudulle on äskettäin levittäytynyt pussitiainen, joka pesii ruohikossa. Yhtäkkiä kahdenkymmenen linnun parvi ottaa korkeutta ja lentää sata kilometriä johonkin suuntaan ja etsii uuden ruohikon. Uusien pesäalueiden hakemista on runsaastikin.

Reitillä opitun jäljiltä lentäjillä on matkamuistia.

– Välimerta ei kannata ylittää ihan joka paikasta. Kyllä linnut muistavat, ja vaikka ei muistaisikaan, ne aistivat, että tuolla on maata, minäpä menen tuolta. Korkealta myös näkee missä maata on. Esimerkiksi kun Oulun lentokentältä nousee lentokoneen kyydissä, näkee jo pian, että tuolla on Raahe.

Kanta-Hämeessä nähdyt sudet saattavat olla peräisin Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta. Pöytyän, Köyliön ja Mynämäen laumoihin on viime vuosina syntynyt poikueita tasaiseen tahtiin. Jokaisesta laumasta lähtevät vuosittain pennut liikkeelle. Esimerkiksi Humppilasta on Köyliöön matkaa vain 70 kilometriä, mikä on vain pikkumatka sudelle.

Säkylän-Köyliön riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Mauri Krusberg laskee, että Köyliössä susia havaittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Tänä päivänä sudet ovat jo arkipäivää Köyliössä ja niistä tehdään havaintoja usein. Suurimmat vahingot ovat Köyliössä koituneet lammastiloille, sanoo Mauri Krusberg. 

– Edellisen vuoden pennut lähtevät aina liikkeelle kevättalvella, ja nämä todennäköisesti ovat niitä, jotka ovat ilmestyneet Kanta-Hämeen puolelle sekä täältä Satakunnan puolelta, että myös Varsinais-Suomen puolelta.   

Köyliön-Säkylän riistanhoitoyhdistyksen alueella on siis susista jo vuosien kokemus. Susista on aiheutunut lammastaloudelle erittäin merkittäviä haittoja, sanoo Krusberg.

– Lammastaloutta on jopa jouduttu lopettamaan. Metsästäjille niistä on ollut haittaa, esimerkiksi oman metsästysseurani alueesta toinen puoli on aluetta, johon ei kertakaikkiaan uskalla koiraa irti laskea.

Reviirin perässä reilujakin etäisyyksiä

– Tähän tilanteeseen on nyt jollain tavalla totuttu ja me uskomme, että meillä on jatkossa mahdollisuus saada lupia kannanhoidolliseen metsästykseen, koska susi on riistaeläin. Ei metsästäjillä sen suurempaa himoa niitä ole täydellisesti hävittää, mutta ihmisarkuus niihin täytyy saada.

Mauri Krusbergin muikaan ainoa tapa saada aikaan ihmisarkuutta on se, että lauman perässä kulkee ihmisiä, jotka jäljittävät niitä. Toisaalta on myös passimiehiä, jotka pyrkivät korjaamaan jonkun pois laumasta.

– Jahtiin me emme vielä ole päässeet ja tämä on erittäin valitettavaa sikäli, että sudet kuljeskelevat edelleen ihmisten pihoissa. Varsinkin lapsiperheissä tunnetaan pelkoa, Krusberg kertoo.

Riistamiehet arvasivat miten tulee käymään

Kantahämäläiset riistamiehet ennustivat jo pari vuotta sitten, että jossain vaiheessa satakuntalaiset ja varsinaissuomalaiset sudet etsivät reviirejään Kanta-Hämeestä. Samaa on ennusteltu rajojen toisella puolella.

– Niin siinä varmasti käy. Toki nuoret sudet kulkevat tosi paljon ja saattavat tulla pidemmältäkin, aina Keski-Suomesta asti. Jopa Oulunjärven läheisyydestä on tullut susia eteläiseen Suomeen.

– Köyliön-Huittisten laumasta, Pöytyän laumasta ja Mynämäen laumasta,näistä kolmesta lähtee joka kevät edellisen vuoden pentuja liikkeelle. Korkeintaan yksi jää lastenhoitajaksi alfaparin kanssa, sanoo Krusberg.