Kaksi sutta on seikkaillut Janakkalan Leppäkoskella alkuviikosta. Leppäkosken koululaisten vanhemmille lähetettiin varmuuden vuoksi tieto maanantaina, että alueen asukkailta on tullut havaintoja sudennäköisistä eläimistä.

Myös Yle Hämeen toimittaja törmäsi susikaksikkoon varhain tiistaiaamuna.

Aluksi paikalliset metsästäjät arvelivat, että liikeellä oli ihmisasutuksen tuntumassa viihtyvä ilves, mutta mieli muuttui myöhemmin aamupäivällä.

Maastoon lähdettiin päivän valjettua ja pian tuli puhelimella tieto.

–Täällä oli jälkiasiantuntija Markku Kuossari paikalla ja hän sanoi, että ne ovat kahden suden jäljet, kertoi janakkalalainen metsästäjä Jarmo Saha puhelimessa.

Kiinnostivatko susia Vanantaan fasaanit?

Ylelle Markku Kuossari toppuuttelee sen verran, ettei hänkään voi aivan varma olla että kyse olisi susista. Koirat ja ilvekset eivät kuitenkaan voi tulla kyseeseen.

Saha ja Kuossari havaitsivat jälkien kulkeneen Leppäkoskella vain kivenheiton päässä lähimmistä taloista.

Lopulta jäljet hävisivät Vanantaan kartanon fasaanipitoisille maille, kun lumisade lopetti jäljestämisen.

– Siinä oli kaksi erikokoista jälkeä päällekkäin. Isompi alla ja pienempi päällä. Ei siitä ollut kuin 200-100 metriä asutukseen missä me ensimmäisen kerran jälkiä katseltiin, kertaa Markku Kuossari, joka on Etelä-Janakkalan Erätoverien suurpetoyhdyshenkilö.

Aiheuttaako havainto jotakin toimenpiteitä?

– Ei, kyllä vaeltavia yksilöitä liikkuu. Pitäähän susia metsässä olla, mutta ei tietenkään asutuksen keskellä.

Torniolainen jäteyrittäjä on rikkonut ympäristömääräyksiä laskemalla kiinteistöjen kaivoista tyhjentämiään lietteitä luontoon. Lisäksi yrittäjän suorittamista jätekuljetuksista ei ole pidetty kirjaa asianmukaisesti.

Meri-Lapin ympäristölautakunnalle tuli vuonna 2013 ilmoitus, jonka mukaan kyläjokelainen yrittäjä oli laskenut kaivoista kerättyjä jätelietteitä ojaan Laivakankaalla.

Viime vuoden elokuussa ympäristötarkastajat totesivat, että jätettä oli laskettu luontoon myös toiminnanharjoittajan omilla tiluksilla. Uusi tarkastuskäynti tämän vuoden tammikuussa paljasti, että toiminta on jatkunut samanlaisena.

Yrittäjä: Liete joutui luontoon säiliötä huuhdellessa

Yrittäjä antoi asiasta oman selvityksensä. Sen mukaan elokuussa havaittu liete oli joutunut luontoon kellarista pumpatun veden ja traktorin lietesäiliöstä huuhdellun hiekan mukana

Selitys ei tyydyttänyt virkamiehiä, sillä ympäristötarkastajat löysivät maastosta wc-kaivolle tyypillistä lietettä joka sisälsi muun muassa tamponin ja kondomin.

Yrittäjä määrättiin saattamaan toimintansa asianmukaiselle tolalle uhkasakon nojalla. Jokaisesta muualle kuin asianmukaiseen jatkokäsittelypaikkaan kuljetetusta lietekuormasta toiminnanharjoittaja joutuu maksamaan 8 000 euron sakot.

Myös kirjanpitovelvoitteen täyttämistä vauhditetaan tuhansien eurojen uhkasakolla.

Pohjoismaiden suurimpiin varainhoitoyhtiöihin kuuluva Nordea aikoo poistaa sijoitussalkuistaan hiilikaivosyhtiöitä noin 100 miljoonan euron arvosta.

Taustalla on se, että hiilen hinta on sukeltanut rajusti muutamassa vuodessa, mikä on puolestaan romahduttanut monien hiilikaivosyhtiöiden osakkeiden arvon. Hiilen kysynnän kasvu on myös taittumassa.

– Pitkällä aikavälillä hiilen kysyntä polttoaineena vähenee. Kysyntä on jo pienentynyt kehittyneissä maissa, ja kehittyvillä markkinoilla notkahdus tapahtuu seuraavien vuosien aikana. Lisäksi asiakkaiden kysyntä tämäntyyppisille sijoitusratkaisuille kasvaa koko ajan, kertoo vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Antti Savilaakso Nordeasta.

Hiilimarkkinaa seuraavan ajatushautomon Carbon Tracker Initiativen mukaan hiilen hinta on pudonnut 40 prosenttia vuodesta 2011. Uutistoimisto Bloombergin Global Coal -indeksistä puolestaan selviää, että samassa ajassa 32 merkittävän pörssinoteeratun hiilikaivosyhtiön arvo on syöksynyt 56 prosenttia alaspäin.

Uudet kaivokset pannaan

Savilaakson mukaan Nordea on tehnyt periaatepäätöksen, jonka mukaan konsernin hallinnoimista rahastoista poistetaan yhtiöt, jotka suunnittelevat uusien hiilikaivosten perustamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtiöiden osakkeet myytäisiin pois, eivätkä salkunhoitajat enää kävisi kauppaa kyseisten yritysten osakkeilla jatkossakaan.

Mustalle listalle joutunee eniten keskisuuria Aasiassa toimivia hiilikaivosyhtiötä. Mukana on myös australialaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä yrityksiä. Joukossa ei kuitenkaan ole AngloAmericanin kaltaisia monialaisia kaivosjättejä.

Asian valmistelu on vielä kesken, joten Nordea ei halua kertoa yhtiöiden nimiä julkisuuteen.

– Tulemme seuraavien kuukausien aikana tutkimaan noin 40 hiilikaivosyhtiötä. Keskustelemme yhtiöiden johdon kanssa investointisuunnitelmista. Teemme jokaisen yhtiön kohdalla erikseen päätöksen, ovatko ne sopivia Nordean rahastoihin, Savilaakso sanoo.

Sijoittaminen muuttuu

Nordea ei ole ensimmäinen merkittävä pohjoismainen sijoittaja, joka aikoo vetää rahansa pois kivihiilikaivoksista. Viime syksynä Pohjois-Euroopan suurimpiin eläkerahastoihin lukeutuva ruotsalainen Andra AP-fonden ilmoitti, että se myy pois sijoituksiaan hiili-, öljy- ja kaasuteollisuudesta noin 90 miljoonan euron arvosta.

Norjan suurin eläkerahasto KLP puolestaan tiedotti marraskuussa, että se sijoittaa noin 57 miljoonaa euroa lisää uusiutuvaan energiaan ja vetäytyy samalla kivihiileen tiukasti kytkeytyvistä yrityksistä.

– Varsinkin uuden hiilikapasiteetin rahoittaminen ja rakentaminen ovat kallistuneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Nyt voidaan jo puhua siitä, että sijoittajat alkavat pikkuhiljaa ohjata sijoituksiaan hiilestä vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, sanoo Savilaakso.

Myös isot kansainväliset rahoitusinstituutiot, kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat viime vuosina linjanneet, etteivät ne tue uusien hiilikaivosten tai hiilivoimaloiden rakentamista. Tämä nostaa entisestään kaivosten perustamisen kynnystä.

– Samalla tavalla Nordean tapaisten sijoittajien päätökset tulevat nostamaan uuden hiilituotantokapasiteetin hintaa.

On kuitenkin syytä muistaa, että 100 miljoonan euron vetäminen pois kaivoksilta on energiasijoitusten mittapuulla kolikoiden siirtelyä taskusta toiseen. Nordea hallinnoi rahastoissaan asiakkaittensa varoja yhteensä 150 miljardin euron arvosta.

Pohjoismaisittain ison pankkikonsernin linjauksella voi olla kuitenkin suurikin merkitys, mikäli se rohkaisee muita varainhoitajia tekemään samoin.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että uusiutuvaan energiaan investoitiin vuonna 2013 noin 250 miljardia dollaria. Fossiiliseen energiaan käytettiin samana vuonna yli 1 000 miljardia dollaria. Luku sisältää esimerkiksi fossiilisen energian etsinnän, tuotannon, kuljetuksen sekä voimalaitosinvestoinnit.

Öljy ja kaasu jäävät

Nordea kohdistaa monen muun tapaan toimensa nimenomaan kivihiilen energiakäyttöä vastaan. Tämä johtuu osaltaan siitä, että hiili voidaan korvata sähköntuotannossa olemassa olevilla tekniikoilla melko vaivattomasti. Öljystä ja kaasusta irrottautuminen on aivan eri luokan haaste.

– Fossiiliset polttoaineet ovat aika iso osa yhteiskuntajärjestelmiä ja sitä kautta ne ovat iso osa kenen tahansa sijoittajan portfoliota. Myös Nordean portfolioihin tulee jäämään jonkun verran fossiilisia polttoaineita, lähinnä öljyä ja kaasua, painottaa Savilaakso.

Sijoittaminen on kuitenkin muuttumassa radikaalisti jo melko pian. Tämä johtuu siitä, että hiilidioksidipäästölle muodostuu lähivuosina hinta, joka on selvästi nykyistä korkeampi. Hinta suosii toisia yrityksiä ja haittaa toisia. Kaukonäköiset sijoittajat alkavat jo valmistautua tähän.

– On aikalailla selvää, että ilmastonmuutoksen takia tapa, jolla me sijoitamme nyt, tulee olemaan hyvin erilainen seuraavien 5–10 vuoden kuluessa, Savilaakso sanoo.

Energianjärjestö IEA on laskenut, että ilmastonmuutoksen hillitseminen siedettävälle tasolle vaatisi vuoteen 2035 mennessä noin 900 miljardin investoinnit vähäpäästöiseen energiaan ja yli 1 000 miljardin investoinnit energiatehokkuuteen.

Kysyntä ei palaa ennalleen

Hiilen ahdinkoa voi olla hankala uskoa, kun maailmalla tulvii halpaa kivihiiltä. Tämä lisää hiilen houkuttelevuutta polttoaineena. Kuitenkin vaikka maailmantalous kääntyisi uudelleen nousuun, ei kivihiilen kysynnän kasvu nouse enää entiselle tasolleen. Näin arvioi Maailman energiajärjestö IEA joulukuussa julkaisemassaan raportissa.

IEA arvioi, että kivihiilen kysyntä kasvaa vuosittain 2,1 prosenttia vuoteen 2019 mennessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kysyntä on noussut selvästi rivakammin, keskimäärin 4,6 prosenttia vuodessa.

Kivihiilen kysynnän kasvu hiipuu, sillä erityisesti Kiina pyrkii hillitsemään hiilen polttoa suurkaupunkien hengitysilman pilaantumisen takia. Yhdysvallat ei puolestaan tarvitse enää hiiltä entiseen malliin liuskekaasun takia, ja Eurooppa leikkaa hiilen käyttöä ilmastotavoitteiden vuoksi.

Kivihiilen energiakäyttö on ilmastotutkijoiden mukaan suurimpia yksittäisiä syitä sille, että ilmastonmuutos kiihtyy vaaralliselle tasolle.

Nordean aikomus myydä pois eniten ilmastonmuutosta kiihdyttävät hiilikaivossijoituksensa voi kertoa siitä, että sijoittajat alkavat herätä niin sanottuun hiiliriskiin. Tätä mieltä on vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

– Taustalla on tosiasia, että hiiliomistukset alkavat käydä yhä riskialttiimmiksi. Ilmastonmuutos jatkuu kiihtyvää vauhtia, ja maailman eri valtiolla on tarve hillitä sitä. Kivihiili on yksi suurimmista hiilidioksidin lähteistä. Toisaalta nyt alkaa olla teknologisesta ja kaupallisesta näkökulmasta yhä merkittävämpiä vaihtoehtoja aurinkovoiman, tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian sekä energiatehokkuuden puolella, Halme arvioi.

Hiiliriskillä viitataan siihen, että iso osa fossiilisen energian omistuksista voi muuttua lähes arvottomiksi, mikäli maailman maat haluavat hillitä tosissaan ilmastonmuutosta. Carbon Tracker Initiative -ajatuspajan kuuluisan raportin mukaan 80 prosenttia fossiilisen energian varoista pitää jättää polttamatta energiaksi, mikäli maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata turvarajana pidettyyn kahteen asteeseen.

"Tärkeä esimerkki"

Nordea suunnittelee myyvänsä hallinnoimistaan rahastoista hiilikaivososakkeita 100 miljoonan euron arvosta. Vaikka poisvedettävä summa on pieni, Halme pitää Nordean aikomusta tärkeänä esimerkkitapauksena.

– Jos näin tulee tapahtumaan tulevaisuudessa laajemminkin, niin pitäisin tätä todella hyvänä näkymänä maailman energiantuotannon näkökulmasta.

Halmeen mukaan suurin vaikutus saataisiin siten, että Nordea sijoittaisi vapautuvat varat uusiutuvaan energiaan tai energiatehokkuuden parantamiseen.

Nordea ei vielä kerro, miten rahat sijoitetaan. Päästötön teknologia lienee vahvoilla, sillä jatkossa hiilidioksidipäästöistä rokotetaan yrityksiä nykyistä enemmän.

– Hiilidioksidipäästölle tullaan asettamaan jollakin aikavälillä tietty hinta. Tämä hinta hyödyttää joitakin yrityksiä ja haittaa toisia. Sijoitussalkkujen täytyisi olla sen mukaisessa linjassa, sanoo Nordean vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Antti Savilaakso.

Divestointi-liike kasvaa

Yhdysvaltain yliopistokampuksilta liikkeelle lähtenyt kansalaisliike on vaatinut jo vuosia sijoittajia divestoimaan eli vetämään rahojaan pois fossiilisesta energiasta. Mukaan ovat lähteneet muun muassa Stanfordin yliopisto, Maailman kirkkoneuvosto sekä symbolisesti merkittävä Rockefellereiden öljysuvun Rockefeller Brothers Fund.

Nordea on päätynyt samaan johtopäätökseen liiketaloudellisen analyysin ja asiakkaiden suunnalta tulevan kysynnän perusteella. Nordean päätöstä lienee vauhdittanut tosiasia, että hiilikaivosyhtiöiden osakkeiden arvo on romahtanut muutamassa vuodessa hiilen matalan hinnan vuoksi.

Suomessa Rahat pois fossiilisista -kampanjaa vetävän 350 Suomi -järjestön puheenjohtaja Sarianna Mankki kiittelee Nordean aikeita.

– Sillä on mielestäni tosi iso merkitys. Varmasti monet muut sijoittajat seuraavat nyt, miten päätös vaikuttaa sijoitusten tuottoihin, sanoo Mankki.

Entä jos Nordea vain haluaa kiillottaa imagoaan asiakkaiden silmissä?

– Kyllä se tekee sitäkin. Mutta todennäköisesti Nordea on miettinyt hiilisijoitusten riskiä, mikäli valtiot alkavat toteuttaa suunnittelemaansa ilmastopolitiikkaa ja yrittävät rajoittaa ilmastonlämpenemisen kahteen asteeseen, sanoo Mankki.

Biotuotetehtaan ympäristö- ja vedenottoluvassa on myönnetty myös aloituslupa, jonka perusteella toiminta voidaan aloittaa mahdollisista valituksista huolimatta.

Metsä Fibren Äänekoskelle suunnitteleman biotuotetehtaan ympäristöluvan hakua varten perustettiin pilottihanke heti yhtiön suunnitelmien tultua julki viime keväänä. Pilotin avulla prosessi on käyty läpi tavallista nopeammin.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston johtaja Tarja Savea-Nukala kuvaa lupaprosessia hyvin poikkeukselliseksi.

– Aikataulu on ollut tiukka ja hanke on iso, ja se on vielä tarkentunut matkan varrella huomattavasti ja monta kertaa. Normaaleihin lupaprosesseihin ja käsittelyihin verrattuna tämä on ollut hurja. Tämä on ollut meille valtava puristus valtavassa paineessa, äärirajoilla on menty.

Johtaja myöntää, että monia muita työtehtäviä on jouduttu jättämäään odottamaan biotuotetehtaan luvan käsittelyn vuoksi.

Ympäristölupa annettiin Metsä Fibren  biotuotetehtaalle, kuoren kuivaukselle ja kaasutuslaitokselle, mädättämölle, integraatissa syntyville jätevesille, Äänekosken kaupungin yhdyskuntajätevesien yhteiskäsittelylle ja Metsä Boardin jätevedenpuhdistamolle.

Luvan mukaan biotuotetehtaan jätevedenpuhdistamolle voidaan johtaa myös Äänekosken yhdyskuntajätevedet.

Rakentamisesta päätös kevään kuluessa

Metsä Fibren toimitusjohtaja Ilkka Hämälä toteaa yhtiön tiedotteessa, että ympäristölupa on tärkeä askel valmistautumisessa mahdolliseen investointipäätökseen.

Noin miljardi euroa maksavan tehtaan rakentamisesta on määrä tehdä päätös tänä keväänä.

Uudella tehtaalla on tarkoitus valmistaa valkaistua sulfaattisellua, jonka raaka-aineina käytetään pääasiassa havupuuta ja koivua. Tehtaan tuotantokapasiteetti on noin 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Tuotantoprosessin sivutuotteina syntyy muun muassa höyryä, sähköä, kuorta, tärpättiä, mäntyöljyä, rikkihappoa ja mädättämätöntä biokaasua.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan sellutehdas ja toisessa vaiheessa siihen suunnitellaan liitettävän tehtaan sivutuotteita jalostavia biotuotelaitoksia, joille haetaan erikseen ympäristöluvat.

Klo 10:25 lisätty Hämälän kommentti sekä tarkennettu luvan sisältöä.

Klo 11:00 lisätty tietoja tehtaan toiminnasta.

Tuulivoimaloiden alla liikkuva kulkee vaara-alueella omalla vastuullaan. Esimerkiksi Lappeenrannan Muukossa voimaloiden ympärillä on 80 metrin vaara-alueet, jotka on merkitty maastoon.

Muukosta on tehty useita ilmoituksia tuulivoimaloista ulkoilijoiden niskaan tippuvista jäistä. TuuliMuukon toimitusjohtaja Petteri Laaksosen mukaan tuulivoimapuiston vaara-alueelta on löytynyt useiden ihmisten jälkiä, vaikka alue on merkitty selkeästi.

– Meillä on 80 metrin vaara-alue mitattuna voimaloiden juurelta. Viime talvena kävin itse tutkimassa miten kauas irtoavia jäitä lentää ja kauimmaiset jäljet olivat noin 80 metrin päässä, Laaksonen kertoo.

Laaksonen muistuttaa, että tietyllä säällä kaikkiin rakennelmiin muodostuu jäätä ja sen putoamista täytyy jokaisen varoa.

– Kyllähän tämä pitäisi meille suomalaisille olla melko tuttu juttu, Laaksonen sanoo.

Pieni perhonen pistää Joensuun kaupungin ja ELY-keskuksen napit vastakkain.

Lähellä Kontiolahden Kulhoa sijaitsevalla Paritsansuolla on havaittu suovenhokasta, joka on pieni yöperhoslaji. Uhanalaiset perhoset pörräävät alueella, johon on suunniteltu Multimäen alueen puhtaiden joutomaiden kippausalue. ELY-keskus vaatii maa-aluetta suojeltavaksi, sillä perhonen on luokiteltu erityisessä katoamisvaarassa olevaksi lajiksi.

Kaupungin mukaan perhosta esiintyy rutkasti myös viereisillä mailla, eikä suojelun rajaaminen vain suunnitellun maankaatopaikan alueelle ole tarkoituksenmukaista eikä oikeudenmukaista.

Joensuun kaupungin mukaan suojelu toisi suuren yhteiskuntataloudellisen haitan, eikä näin merkittävälle päätökselle ole riittäviä perusteita.

PÄIV 15.23: Tarkennettu perhosen suojelun määritelmää

Metsä Fibren projektijohtaja Timo Merikallion mukaan ympäristöluvan vaatimukset ovat yhtenevät yhtiön omien linjausten kanssa.

– Lähtökohta uudelleen tehtaalle on koko ajan ollut, ettei se vaikuta oleellisesti ympäröivään luontoon. Ympäristönsuojelu ei ole kustannusasia, vaan osa prosessia.

Metsä Fibren päätavoite on, että uusi tehdas – yli kaksinkertaistuvasta tuotantokapasiteetista huolimatta – pääsee nykyisen tehtaan jätevesilupaehtoihin. Merikallion mukaan nykyinen tehdas alittaa tällä hetkellä lupaehtonsa selvästi.

Useita selvitysvelvotteita tehtaan käynnistyttyä

Viideksi vuodeksi myönnetty ympäristölupa tietää Metsä Fibrelle lukuisi selvitysvelvotteita, kunnes tehdas saadaan käyntiin.

Yksi sellainen liittyy jäähdytysveden ja jätevesien yhteisvaikutukseen järviluonnolle ja kalataloudelle. Merikallio pitää yhtiön velvotteita "luonnollisina, hyvinä ja normaaleina".

Esimerkiksi kalastajat ovat ilmaisseet jo huolensa tehtaan aiheuttaman lämpökuorman vaikutuksista. Ympäristöluvassa on mallintamalla arvioitu, että keskimääräiset pintalämpötilat nousevat yli kahdella asteella noin puolen kilometrin etäisyydellä purkupaikasta, vaikutuksia voi olla esimerkiksi koskikalastukseen käytettävällä Kapeenkoskella tai Vatianjärvellä asti.

Merikallion vastaus on, että vaikutuksia tutkitaan tehtaan käynnistyttyä.

Päästöt ilmaan vähenevät

Merikalliolla on vahva luottamus uuden tehtaan ympäristöystävällisyyteen. Ympäristöluvassa esimerkiksi vesistöön pääsevien fosforin ja typen osalta ehdot ovat tiukat, mutta projektijohtaja ei epäile, etteikö niihin päästäisi.

Hän myös uskoo, että uusi tehdas pystyy alentamaan ilmaan joutuvia päästöjä nykyisestä tasosta, koska käytössä olevalla tehtaalla on ikää jo 30 vuotta.

– Me olemme sen jälkeen rakentaneet muutamia tehtaita niin Suomeen kuin ulkomaille ja niissä päästään todella hyvään tasoon.

Ei "teknologisia riskejä"

Uudessa tehtaassa pyritään vähentämään vesimäärien kiertoa.

– Se ei tarkoita pelkästään vesikierron sullkemista, vaan prosessista joudutaan myös poistamaan vesikiertojen mukana tulevia haittakemikaaleja. Koko prosessia joudutaan virittämään ihan uuteen asentoon verrattuna perinteiseen sellutehtaaseen.

Merikallion mukaan uusi tehdas ei sisällä "teknologisia riskejä" eli uusia innovaatioita, vaan lähtökohtaisesti tehtaaseen tulee teknologiaa, jota on jo käytössä. Siitä huolimatta prosessiratkaisut ovat Merikallion mukaan perinteistä sellutehdasta joltain osin kalliimmat.

– Aika näyttää, mihin hintaan tehdas valmistuu. Meillä on tiukat tavoitteet myös siinä.

Nelostien remonttia pitäisi kiirehtiä

Suurin osa tehtaalta ulkomaille lähtevistä tuotteista kuljetetaan satamiin rautateitse. Merikallio pitää hyvänä, että Äänekosken ja Jyväskylän välisen rataosuuden sähköistyksen suunnittelu on käynnissä.

Raaka-aine eli puu sen sijaan tulee tehtaalle 75-prosenttisesti rekoilla, ja se kasvattaa liikennettä alueella, mutta nelostien tasolla vaikutus kokonaisliikennemäärään ei ole Merikallion mukaan kovin merkittävä.

– On erittäin tärkeää, että valtateiltä päästään turvallisesti Äänekosken katuverkkoon ja päinvastoin. Nelostien oikaisuprojektin aikataulu on meille merkityksellinen.

Merikallion mukaan tieremontin aikataulu ei ole optimaalinen Metsä Fibrelle.

- Olisi suuri etu, jos sitä voitaisiin kiirehtiä.

Jätevesisopimus kaupungin kanssa odottaa

Moni asia odottaa vielä Metsä Fibren lopullista investointipäätöstä. Yksi sellainen on Äänekosken kaupungin kanssa jätevesien yhteisestä käsittelystä tehty aiesopimus.

– Siihen palataan, kun tai jos tehdas päätetään rakentaa. Kunnallisten ja teollisten jätevesien yhteisestä puhdistamisesta on meillä kyllä hyviä kokemuksia, esimerkiksi Raumalta.

Timo Merikalliota haastatteli Kari Ikävalko.

Luonto-Liiton ja muiden järjestöjen mielenosoitus kokosi Joensuun torille viitisenkymmentä ihmistä. Näistä valtaosa oli tullut osoittamaan mieltään sudenkaatolupia vastaan, mutta joukkoon mahtui myös muutama henkilö haastamaan tätä ajatusta. Mielenosoituksia kannanhoidollisia kaatolupia vastaan pidettiin keskiviikkona Joensuun lisäksi Helsingissä ja Tampereella.

Riistakeskus on myöntänyt Suomeen yhteensä 24 kaatolupaa, joista Pohjois-Karjalaan kuusi. Mielenosoittajien sanoma on, että tällaisia lupia ei pitäisi myöntää lainkaan.

– Meidän mielestä kannanhoidollisia lupia ei pitäisi myöntää, koska susi on uhanalainen eläin. Vaikka susien määrä on viime vuodesta kasvanut, niin se ei ole riittävä turvaamaan kantaa vielä, kiteyttää Joensuun Animalian Elina Hietanen.

– Susi kuuluu suomalaiseen luontoon ja meidän pitäisi pystyä turvaamaan se. Meidän pitäisi pystyä elämään muiden lajien kanssa, Hietanen perustelee.

Susimielipiteiden toisella laidalla ovat eläinten aiheuttama pelko ja huoli. Lapsille on järjestetty ovelta asti koulukyytejä susien pelossa. Sudet ovat myös tappaneet koti- ja tuotantoeläimiä, esimerkiksi koiria ja lampaita.

– Olen itse maalta kotoisin, joten voin ymmärtää tämän pelon todella hyvin. Olen itse kävellyt niitä metsäteitä ja miettinyt, että apua ja vähän jännittää. Pelko on luonnollinen tunne, mutta pitää pohtia, mistä se johtuu. Kun me pohditaan faktatietoa, että susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun viimeiseen 100 vuoteen, niin onko pelko perusteltua? Oikeuttaako se tällaiseen susien lahtaamiseen, Hietanen kysyy.

Eläinten suojaamisessa Hietanen katsoo omistajien suuntaan.

– Kotieläimiin kohdistuvissa hyökkäyksissä vastuu on myös omistajilla. Ollaan suositeltu, että koiria ei jätettäisi ulos susialueilla. Pitää osata varustautua siihen, että susi voi tulla pihaan.

Suojelija perää keskustelua

Vaikka luvat on jo myönnetty, mielenosoituksella halutaan kiinnittää huomiota huoleen susien tilasta. Tempauksella halutaan myös herättää keskustelua.

– Ensisijaisen tärkeää olisi avata keskusteluyhteyttä kaikkien osapuolten välillä. Mielestäni olisi erittäin tärkeää molempien osapuolten päästä samaan neuvottelupöytään, jossa kaikki saisivat puhua rakentavasti ja yhdessä tästä asiasta.

Tällaisia tilaisuuksia pidettiin siinä vaiheessa, kun kannanhoitosuunnitelmaa valmisteltiin. Pohjois-Karjalan tilaisuuksissa näkyi lähinnä metsästäjiä ja tilaisuuksissa pahoiteltiin sitä, että järjestöt loistivat poissaolollaan. Miksi suuta ei avattu tuolloin?

– On hyvin valitettavaa, että siellä ei oltu paikalla. Informaatio ei varmaan tavoittanut. Itse en tällaisista tilaisuuksista ole kuullut, Hietanen kertoo.

Hietanen toivoo, että susikeskustelun ääripäät pääsisivät lähemmäs toisiaan.

– Tuntuu, että on kaksi ääripäätä, jotka tappelevat keskenään. Tämä on erittäin valitettava tilanne. Pitäisi lähestyä ymmärryksen, eikä vastakkainasettelun kautta. Toivon, että lisäämällä ymmärrystä ja rakentavaa keskustelua päästäisiin lähemmäs toisiamme. Saisimme sitä kautta sudelle paremman tulevaisuuden, Hietanen toivoo.

Kiinassa ulkomaanmatkailu on suhteellisen uusi asia. Varakkaat kiinalaiset matkustavat Eurooppaan, joka on haluttu matkakohde.

– Länsi-Euroopan matkakohteista kiinalaisten kiinnostus on siirtymässä Pohjoismaihin. Suomen olisi hyvä oppia markkinoimaan superlatiiveilla omia kohteitaan, jotta saisimme osan kiinalaisista turisteista. Meidän pitäisi tarjota kiinalaisille ainutlaatuisia, unohtumattomia kokemuksia, Visit Finlandin tutkimusanalyytikko Katarina Wakonen toteaa.

Useat suomalaisille tavalliset asiat ovat eksoottisia kiinalaisille.

– Puhdas luonto, ilma ja vesistöt ovat eksoottisia asioita. Kiinalaiset tietävät esimerkiksi saunan ja sitä kohtaan heillä on kiinnostusta. Kova tarve olisi suomalaisille kesätuotteille, järviin ja luontoon liittyville tuotteille, Wakonen mainitsee.

– Kiinalaiset haluavat aktiivista, pehmeää tekemistä, esimerkiksi luontovalokuvausta tai eläinten katselua yhdistettynä kulttuurillisiin kohteisiin. Tällaiset erilaiset hybridimatkat ovat suosittuja.

Kainuulla on potentiaalia saada kiinalaisia matkailijoita.

– Meillä on täällä luontoa, vuodenajat, luontovalokuvausta. Olosuhteet tukevat paitsi kiinalaisten myös muiden aasialaisten turistien saamista tänne, ja meidän pitäisikin lähteä aktiivisesti Aasian markkinoille, Kainuun Edun johtaja Tuomo Tahvanainen toteaa.

Venäläiset matkustavat nyt kotimaassaan

Kainuussa pidetyssä matkailufoorumissa puhuttiin kiinalaisten turistien lisäksi muun muassa venäläisistä matkailijoista.

– Venäläiset tekevät ulkomaanmatkoja 30 prosenttia vähemmän tällä hetkellä. Vastaavasti heillä kotimaanmatkailu on lisääntynyt saman verran. Nyt vaikuttaa siltä, että seuraavat pari vuotta venäläisten matkustaminen Suomeen on heikkoa. Tähän kuitenkin kannattaa suhtautua maltillisesti ja neutraalisti, ja käyttää tämä aika matkailustrategioiden miettimiseen. Kaikkia venäläisiä matkaryhmiä ei ole vielä huomioitu, erityisasiantuntija Jaana Myllyluoma FCG-yhtiöstä kertoo.

Kainuuseen itänaapureita houkuttelevat puhdas luonto, hiljaisuus, turvallisuus ja laadukkaat ostokset.

Luonnonsuojeluväki on sekä hyvillään että huolissaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Äänekoskelle suunnitellulle biotuotetehtaalle myöntämän ympäristöluvan vuoksi.

– Luvan vaikutukset ovat kompleksisia. Vesistöön liittyvät vaatimukset ovat siedettäviä, mutta toisaalta vaikutuksia metsiin ei käsitellä, ja ne kyllä huolettavat jossain määrin,  Luonnonsuojeluliitto Keski-Suomen toiminnanjohtaja Juhani Paavola sanoo.

Paavola pitää hyvänä, että ympäristölupa vaatii uutta tehdasta pitämään päästöt vanhan ltehtaan ympäristöuvan tasolla.

– Himpun verran on vielä tiukennustavoitetta fosforin osalta vesistöpäästöissä. Päästöt vesistöön lisääntyvät tuotannon kasvun mukana, myös lämpökuorma kasvaa. Lisäksi typpidioksidipäästöt ilmaan lisääntyvät suorassa suhteessa tuotannon kanssa, niitä ei luvassa rajoiteta.

Haitat eliöille huolestuttavat

Myös metsähakkuiden määrä huolestuttaa luonnonsuojeluväkeä, koska hakkuut etenkin turvemetsissä toisivat kielteisiä vaikutuksia vesistöihin.

–  Myös eliöiden suhteen olemme hieman epäileväisiä. Emme usko, että yritys katsoo luonnonsuojelua pääasiakseen.

Paavolan mukaan Keski-Suomessa on noin 50 eliölajia, jotka ovat koko maan tasolla erittäin tai äärimmäisen harvinaisia. Niiden selviytymiseen vaikuttaa, millaisia metsiä hakataan.

– Jos ne pysyvät pienemmän läpimitan puussa, niin haitat eivät ole niin merkittäviä. Jos kuitenkin mennään näin suuren puuntarpeen vuoksi varttuneempiin metsiin, niin silloin haitat lisääntyvät.

"Metsäalan asenteet kunnossa"

Metsäkeskuksen Keski-Suomen aluejohtaja Helena Reimanin mukaan Keski-Suomen metsävarat ovat kasvaneet 1960-luvulta saakka.

– Hakkuumahdollisuudet tulevat edelleen kasvamaan eli en ole huolestunut.

Metsien suojelu on Reimanin mukaan kehittynyt huimasti. 1990-luvulla metsälainsäädännön muutos toi metsien talouskäytön rinnalle myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden.

– Osaaminen on lisääntynyt. Myös asenteet niin metsänomistajilla kuin metsäammattilaisilla luontokäyttöä kohtaan ovat arvostavat.

Esimerkiksi Keski-Suomessa 4,5 prosenttia metsistä on suojeltuja tai käyttöä on rajoitettu.

– Se on totta, että uhanalaisuuskehitys metsälajeilla ei ole vielä saatu pysäytettyä, mutta tausta työlle on kunnossa.

Metsäteitä kunnostettava

Reimanin mukaan Suomen metsiä on inventoitu jo sata vuotta. Esimerkiksi Keski-Suomessa metsävarat ovat muutamassa kymmenessä vuodessa liki kaksinkertaistuneet, keskimottimäärä on kasvanut noin 70:stä 130:een, vaikka samaan aikaan metsiä on myös hyödynnetty.

– Suomessa metsien hyödyntäminen osataan. Metsäntutkimuslaitos Metla on laskenut niin Suomen kuin Keski-Suomen metsille suurimman, kestävän hakkuuarvion ja se nousee edelleen. Näen tehtaan tavattoman tärkeänä ihmisten kannalta. Olemme metsäpuolella olleet muutenkin huolissamme, kun metsien kaikkia mahdollisuuksia ei hyödynnetä, oli se sitten taloudellista, ekologisia tai sosiaalista kestävyyttä.

Reiman sanoo, että tiestö vaatii kunnostusta, että riittävä määrä puuta saadaan kuljetettua metsästä tehtaalle. Pääosa metsäteiden runkoverkosta on tehty 1960-80 -luvuilla.

Tiestöä kunnostetaan suunnilleen 25 vuoden välein ja tällä hetkellä tavoite on lähes saavutettu. Reiman kuitenkin uskoo, että tehtaan suuren raaka-ainetarpeen vuoksi kunnostusta joudutaan lisäämään.

Juhani Paavolaa ja Helena Reimania haastatteli Titta Puurunen.

Laukaan Vatian osakaskunnan puheenjohtaja Markku Peuran mukaan ravinteet ja veden lämpeneminen uhkaavat kalakantoja.

– Vesi on pikkuhiljaa toipumassa, virkistyskäyttömielessä veden tila on nyt välttävän ja tyydyttävän rajamailla. Vaadimme puhtaita vesiä ja kunnon jätevedenpuhdistamon. Muuten meillä rupeaa vesi edelleen likaantumaan kuten 60- ja 70-luvulla ja sitten kalakannat rupeaa häviämään ja kuolemaan.

Peura on eniten huolissaan veden lämpenemisestä uuden tehtaan vaikutuksesta.

– Kahden asteen veden lämpötilan muutos vaikuttaa jo kalanpoikasten tuotantoon. Se haittaa maakuntakalan eli järvitaimenen kehitystä ja myös sitten muikun, siian, mateen ja harjuksen kehitystä, listaa Peura.

Sulffiittitehtaan sulkeminen pelasti vesistön

Juhani Hänninen Vatian osakaskunnasta muistaa tarkasti, kun vesistö pilaantui.

– Isä oli kova kalastaja ja jo ihan pennusta lähtien oli oltava aina airoissa kiinni kun piti verkkoa sinne ja verkkoa tänne. Kun tulin armeijasta niin yhtäkkiä selvisi, että eihän tänne enää voi verkkoja laskea kun vedet meni likaisiksi, muistelee Hänninen.

– Likaisuusaika kesti 80-luvun alkupuolelle asti. Voi sanoa, että tämän vesistön onnellisin hetki oli kun vanha sulfiitti pistettiin kiinni ja alkoi puhdistus. Luonto on ihmeellinen, kun saa aikaan semmoista puhdistusta mitä me tavalliset ihmiset emme osaa ajatellekaan.

Uusi tehdas sijoittuu vesireitille, jonka varrella on runsaasti vakituista ja vapaa-ajan asutusta sekä virkistystoimintaa, kuten koskikalastusta ja uimarantoja.

Vesistön kosket, muun muassa Kuusankoski, Luijankoski ja Kapeekoski on kunnostettu sulfaattitehtaan jäljiltä. Juhani Hänninen arvioi, että puhdistuminen on saanut Laukaan kunnan räjähtävään nousuun.

– Paluumuuttajia paljon. Tonttia ei tahdo enää saada mistään, ne on jo kiven alla. Ei tänne olisi rakennettu kesämökkejä, yrittämistä eikä uusia taloja rannoille, jos tässä ois ne hajut ja vaahdot ja muut erittäin vaikeasti puhdistettavat orgaaniset aineet.

Äänekoski ajamassa Jämsän ohi

Vatian miesten mielestä vesien puhtaudella on suuri merkitys kaupunkien imagolle ja vetovoimalle.

– Jos puhdistuminen jatkuu uuden tehtaankin jälkeen, niin saa melkein sanoa, että Jämsä jää toiseksi Äänekosken kanssa, leukailee Hänninen, mutta murehtii samalla puhdistumisesta huolimatta yhä sameaa koskivettä.

– Kun koskea katsoo, niin näyttää kuin pikkuisen kahvinporoja olisi heitetty joukkoon. Toivotaan että uudet menetelmät kirkastaisi tätä vesistöä.

Vielä paljon selvitettävää

Sellutehtaan ympäristölupa edellyttää useita jatkoselvityksiä lähivuosina. Lisäselvitykset eivät vaikuta tehtaan rakentamiseen. Metsä Fibren täytyy esimerkiksi tehdä selvitys jätevesien ja lämpökuorman yhteisvaikutuksista vesistöihin viiden vuoden kuluessa toiminnan aloituksesta.

Toinen vaadittu selvitys koskee kalateiden toimivuutta. Selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle kolmen vuoden kuluessa. Jos selvityksissä havaitaan merkittäviä vaikutuksia, Metsä Fibren täytyy esittää suunnitelma asioiden korjaamisesta. Aluehallintovirasto voi tällöin tarkastella ja täsmentää lupaehtoja.

Biotuotetahtaan saamassa ympäristöluvassa ei olla huolissaan kalastuksen tulevaisuudesta.

"Kalataloustarkkailun tulosten perusteella Äänekosken tehdasintegraatin jätevesien vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat pysyneet lähes ennallaan 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 2011 toteutetussa velvoitetarkkailussa kaloissa havaittin vain pieniä pitoisuuksia hartsihappoja, kloorifenoleita ja PCB:tä. Näiden tulosten perusteella kalojen käyttöä ei tarvitse millään tavalla rajoittaa.

Markku Peuraa ja Juhani Hännistä Radio Keski-Suomelle haastatteli Timo Hytönen.

Herajoen vedenottamoille johdettavan raakavedenlaatu on täyttänyt pääosin talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Viitisen vuotta sitten vuonna 2011 havaittiin kuitenkin raakavedessä laatuvaatimukset ylittäviä torjunta-ainepitoisuuksia BAM 2,6-diklooribentsoamidi. Aine on on rikkakasvintorjunta-aineena käytettyjen diklobeniilin ja klortiamidin hajoamistuote.

Torjunta-aineiden esiintyminen raakavedessä edellyttää puhdistusprosessin tehostamista aktiivihiilisuodatuksella. Herajoen vedenottamolla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä poikkeuslupa vedenottoon BAM-pitoisuuden vuoksi. Poikkeuslupa on voimassa kesäkuun loppuun 2015.

Muutoinkin Herajoen vedenottamon koneisto, LVIS-laitteet ja automaatio ovat myös tulleet siihen ikään, että laitoksen perusteellinen saneeraus on välttämätöntä. Peruskorjaus ja laajennus on tarkoitus toteuttaa vuosina 2015–2016. Edellisen kerran ottamoa on uusittu vuonna 1996. Lisäksi vuonna 2005 Herajoelle asetettiin uv-suodatus.

Herajoen vedenottamon uusimisen ja peruskorjauksen alustava kustannusarvio on 3,2 miljoonaa euroa. Riihimäellä on käytössä nykyään kaksi vedenottamoa Herajoki ja Piirivuori, jotka molemmat ovat vedensaannin suhteen tuottoisia.

Veden käyttö lisääntyy kaupungin kasvun myötä.  Myös elintarvikeotollisuus, etenkin Valion tuotannon kasvu Riihimäen Herajoella lisää veden kulutusta. Valio on parhaillaan rakennuttamassa uutta 170 miljoonan euron välipalatehdasta meijerin eteläpuolelle. Välipalatehtaan odotetaan valmistuvan loppuvuodesta 2016.

Saimaannorppa saattaa tänäkin talvena tarvita apua pesäntekotarpeiden saamiseksi. Osassa Saimaata rannoille ei ole syntynyt riittävän suuria kinoksia saimaannorpan pesän rakentamiseksi. Tilannetta huononsi tammikuun puoleen väliin osunut lauha jakso. Jäälle satanut lumi muuttuikin sohjoksi, joka sittemmin jäätyi.

Norpan kuutit syntyvät helmi-maaliskuussa. Lumitilanteen kehittymistä seurataan, ja Metsähallitus on varautunut apukinosten kasaamiseen.

Tarpeen vaatiessa apukinoksia tehdään tammi-helmikuun vaihteessa niille alueille, joilla lumitilanne on heikoin.

Metsähallitus on apukinosoperaation ohjaksissa, ja kinokset kasataan ELY-keskusten myöntämien lupien turvin. Mukaan saadaan vapaaehtoisia, joista moni oli apuna jo viime talvena. Yhteistyössä ovat Itä-Suomen yliopisto ja luonnonsuojelujärjestö WWF.

Norppa hyväksyy avun

Norppa näyttää hyväksyvän ihmisen tarjoaman avun. Viime talvena yli 90 prosenttia kuuteista syntyi apukinoksiin. Pesän turva vähensi pesäpoikaskuolleisuutta.

Apukinokset sijoitetaan tarkan suunnitelman mukaan, eikä niitä pidäkään lähteä kasaamaan omin päin.

– Norppia ei saa houkutella pesimään ihmisen aiheuttaman häiriön lähelle, kuten kesämökkien, jääteiden ja moottorikelkkaurien ääreen, toteaa suojelubiologi Miina Auttila Metsähallituksesta.

Eurooppalaiset eläinsuojelujärjestöt ovat yhdistäneet voimansa delfinaarioiden sulkemiseksi. Dolphinaria-Free Europe -koalition (DFE) tavoitteena on delfiinien, valaiden sekä pyöriäisten viihdekäytön eli delfinaariotoiminnan lopettaminen kaikkialla Euroopassa.

Suomen ainoan delfinaarion sulkemiseksi kampanjoi Animalia, joka on DFE:n jäsenjärjestö.

– DFE:n ja Animalian yhteinen näkemys on, että delfiinejä, valaita tai pyöriäisiä ei pidä vangita ihmisten viihdyttämiseksi. On aika, että myös Suomessa otetaan askeleita delfinaarioiden sulkemiseksi, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara järjestön tiedotteessa.

Animalian keskeinen eduskuntavaalitavoite tähtää kaikkien villieläinlajien sirkuskäytön kieltämiseen tekeillä olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa, mukaan lukien delfinaariot.

Tampereella on keskustelu paljon delfinaarion kohtalosta. Tampereen Särkänniemi Oy:n omistaa Tampereen kaupunki. Viime syksynä Tampereen kaupunginvaltuusto linjasi, että delfinaarion sulkemista ei selvitetä.

Porissa on suunniteltu jo vuosia Kokemäenjoen kunnossapitoruoppausta keskustan alueella. Jokea pitää saada syvemmäksi, koska keskustan kohdalle on vuosien saatossa valunut maa-ainesta. Se aiheuttaa tulppaa Kokemäenjoen virtaukselle Porin keskustan kohdalla. Kunnossapitoruoppauksesta on laistettu eri syillä jo usean vuoden ajan ja sillä olisi jo kova kiire.

Ruoppaukselle oli jo myönnetty ympäristölupa ja sen oli määrä alkaa ensi syksynä. Kesällä tapahtuneen nikkelivuodon jälkeen joesta löydetyt vuollejokisimpukat kuitenkin muuttivat suunnitelmia.

Nyt ely-keskus vaatii ruoppaukselle ympäristöluvan lisäksi myös poikkeuslupaa, koska ruoppauksen alle jäisi uhanalaisia vuollejokisimpukoita. Porin tulvasuojelupäällikkö Pekka Vuola on asiasta erittäin tuohtunut.

– Me emme kaupungin puolella tee yhtään mitään, vaan odotamme minkälainen tästä luvasta tulee. Alustavasti ilmoitus on ollut sellainen, että vuollejokisimpukat pitäisi tuolta poistaa. Me pidämme sitä kohtuuttomana, Vuola ärähtää.

Vajaa prosentti simpukoista vaarassa tuhoutua

Kesän jälkeen tehdyissä tuhotutkimuksissa paljastui, että joessa on uhanalaista vuollejokisimpukkaa, myös ruopattavalla alueella. Selvitysten perusteella Kokemäenjoessa on ollut noin viiden miljoonan vuollejokisimpukan populaatio, josta nikkelivuoto tuhosi miljoona yksilöä. Ruopattavalla alueella simpukoita on noin 30 000 eli vain murto-osa koko populaatiosta. Kysymys on nyt siitä, kuinka suuren uhan ruoppaus aiheuttaa joen simpukkapopulaatiolle.

– Sitähän tässä poikkeuslupa-asiassa pohditaan. Yksi mietittävä lähtökohta on nimenomaan tämän suotuisan suojelun tason määritelmä. Siihen se ei saisi kovin paljon vaikuttaa, sanoo poikkeuslupaa vaatineen Varsinais-Suomen ely-keskuksen luonnonsuojeluyksikön päällikkö Esko Gustafsson.

"Ihmisiä tärkeämpiä"

Pekka Vuola kyseenalaistaa vahvasti vuollejokisimpukan elinvoimalle ruoppauksesta aiheutuvan vaaran. Porissa esitetään nyt kysymys, mennäänkö luonnonsuojelussa jo liian pitkälle. Vuola muistuttaa, että mahdollisessa tulvatilanteessa uhattuna on ihmishenkien lisäksi kolmen miljardin euron omaisuus ja koko Satakunnan taloudellinen elinvoima.

–- Toistaiseksi näyttää siltä, että jos ilkeää sanoa, lähes aivottomat möhkäleet ovat ihmisiä tärkeämpiä, Pekka Vuola täräyttää.

Myyrillä ja muilla pienillä nisäkäslajeilla on hyvät edellytykset sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin pohjoisessa luonnossa.

Tutkija Saana Sipari tarkasteli väitöstutkimuksessaan metsämyyrän talvehtimiskäyttäytymistä, sekä olosuhdemuutosten mahdollisia vaikutuksia keväällä alkavaan lisääntymiseen.

Lumipeite on tärkeä lämmön ja suojan lähde talvehtivalle lajille, sillä lämpötila hangen alla on tasainen ja lähellä nollaa. Ilmastonmuutos on kuitenkin tehnyt Suomenkin talvista epävakaista, eikä lunta välttämättä ole.

Siparin tutkimuksessa koeympäristönä toimivat Konneveden tutkimusaseman laboratoriot ja lämpösäädettävät ilmastokammiot, sekä suuret ulkoaitaukset.

Väitöskirja osoittaa, että metsämyyrien talvehtimisstrategiat ovat riippuvaisia monista tekijöistä, kuten populaation sukupuolijakaumasta. Muuttuvat talviolosuhteet vaikuttivat muun muassa myyrien vuorokausirytmeihin sekä käyttäytymiseen petoriskitilanteessa.

Eri ympäristötekijät vaikuttavat myös naaraiden ja koiraiden lisääntymisen aloitukseen talven jälkeen eri tavoin. Muuttuvissa oloissa tämä voi heikentää myyrien lisääntymismenestystä.

Myyrät kuitenkin osoittivat huomattavaa mukautumiskykyä, eivätkä voimakkaasti vaihtelevat lämpötilat aiheuttaneet niille odotetun kaltaisia stressireaktioita.

FM Saana Siparin ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirja "Overwintering strategies of a boreal small mammal in a changing climate" tarkastetaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla 30.1.2015.

Kokenut kauppias tietää, että pillimehurosvolta on turha ottaa sormenjälkiä. Kauppapäivän hiljetessä syyllinen ilmestyy liihottelemaan kattopalkkien lomaan ja tähyilemään mehuosaston sijaintia.

– Talitintit ovat viehtyneet hopeaan ja erityisesti pillimehujen foliokannet ovat niille mieluisia. Varmasti ne myös juovat mehua, koska janohan nille sisätiloissa tulee, tänäkin talvena muutaman tintin kaupasta pois häätänyt kauppias kertoo.

Sotkuiset linnut kaupassa ovat lainsäädännönkin kannalta ongelma, mutta kun kaupassa on sisäkorkeutta yli kymmenen metriä, haavia on kauppiaan turha kaivaa esille.

Jos siivekkäät eivät sivistyneellä ohjauksella ulko-oville suostu poistumaan, kauppa joutuu yleensä hälyttämään tuholaistorjujan apuun. Desinfektorit pyydystävät lintuja kaupoista häkeillä, joiden toimintaperiaate muistuttaa katiskaa.

– Leivänmuruja tai jyviä on turha laittaa häkkiin syötiksi. Eniten talitinttejä kiinnostavat pienet foliopallot. Ne kiinnostavat lintuja ihan valtavasti, siksi ne pillimehujen kansiakin nokkivat, kauppias ihmettelee.

Pyyntiin tarvitaan poikkeuslupa

Useimmiten kauppoihin sisälle lennähtävät juuri talitiaiset, sen vahvistaa myös kokenut desinfektori.

– Loka-marraskuussa lintuja pyydystetään eniten, silloin ilmat alkavat viiletä. Kun kauppaan on tulossa tavarakuorma ja lastauslaiturin ovi avataan, vikkelät talitintit marssivat jonossa sisälle. Talven mittaan lintuja on kaupoissa enemmän yksittäisiä, Urpo Turunen Kuopion Desinfektiopalvelusta kertoo.

Turusella on kauppojen tuholaistorjunnasta yli 30 vuoden kokemus, ja hänen yrityksensä hoidossa on kauppoja Hangosta Tornioon ja Sallaan saakka. Myös hän on huomannut, että erityisesti pillimehut ovat talitinttien suosiossa.

Siivekkäiden alivuokralaissuhde päättyy jo lainkin vaatimana nopeaan häätöön, tosin ei välttämättä samana päivänä. Nimittäin jos kauppaan lennähtää rauhoitettu lintu, kuten talitintti tai varpunen, sen poistamiseen tarvitaan ely-keskuksesta poikkeuslupa.

– Luvan käsittely kestää kahdesta päivästä viikkoon, mutta joissakin ely-keskuksissa lupapäätöksen käsittely vie jopa toista kuukautta. Luvassa määritellään ehdot, miten linnun poistamisessa tulee toimia, Turunen sanoo.

Luvan avulla lintu voidaan joko ampua ilmakiväärillä tai houkutella se häkkiansaan. Turusen mukaan ampumiselle paras aika on aamulla ennen myymälän avaamista.

– Kun valot sytytetäään, linnut tulevat esiin piilopaikoista. Linnun poistaminen isosta kaupasta on työlästä ja hidasta ja vaatii mieluiten kaksi ihmistä. Varsinkin marketit ovat vaikeita paikkoja, ne ovat korkeita ja katossa on paljon palkkeja.

Häkkipyynti onnistuu mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Turusen mukaan häkki kannattaa laittaa paikkaan, jossa linnut mielellään oleskelevat.

– Kun lintu on satimessa, häkki viedään ulos ja lintu voidaan vapauttaa.

Tuoksuansoja ja sähköisiä pyydyksiä

Lintujen lisäksi desinfektoreita tarvitaan kauppoihin jyrsijöiden ja elintarviketuholaisten häätämiseen. Esimerkiksi riisihäröt voivat pesiytyä leseisiin ja näkkileipiin, jauhokoisa tykkää nimensä mukaisesti jauhoista, mutta myös auringonkukansiemenistä. Muita yleisiä ovat Turusen mukaan hinkalo- ja rohmukuoriaiset, riisi- ja jyväkärsäkkäät, sokeritoukat ja keväisin muurahaiset.

– Joinakin vuosina tuholaisia on enemmän, toisina taas vähemmän, mutta kaikkia näitä yleisimpiä tavataan joka vuosi.

Elintarviketuholaisia voidaan hävittää kaupan kiinni olessa ruiskutteilla, mutta myös tuotteiten ylä- tai alapuolelle laitettavilla feromoniansoilla, jonka tuoksu houkuttaa tuholaisia.

– Myös sähköisiä ansoja käytetään niin jyrsijöiden kuin muiden tuholaisten torjunnassa. Jyrsiköiden pyydästämisessä ollaan menossa koko ajan myrkyttömämpään suuntaan, joten myös perinteisiä loukkuja voidaan käyttää.

Tintit jo maitomiesten riesana

Tinttien mieltymys hopeaan on tuttua lintuharrastajille. BirdLife Suomen aluevastaava Tuomo Pihlajan mukaan tiaiset olivat iso riesa englantilaisille maitomiehille.

– Kun maitomiehet jättivät foliokantiset maitopullot portaille, tiaiset oppivat nokkimaan kannet niistä rikki. Kai siihen kannen alle kertyi kermaa, jota ne sitten söivät. Linnut alkoivat nokkia kansia ihan järjestään. Sama voi näköjään tapahtua pillimehuille.

Pihlajan mukaan se, että kiiltävä kiinnittää linnun huomion liittyy eloonjäämisviettiin.

– Yleensä ne poimivat ympäristöstä poikkeavat asiat ja nokkaiset, koska kyse voi olla mahdollisesta syötävästä. Monien hyönteisten pintahan on kiiltävä tai metallinhohtoinen.

Kauppoihin linnut pyrkivät lämmön ja ruoan perässä – vahingossa tai tarkoituksella.

– Tiaiset ovat oppivaisia lintuja, ne voivat kulkea ovista sisään ja ulos ihan tarkoituksenaan hakea ruokaa.

Tuomo Pihlajaa haastatteli Esko Pulliainen.

Puolen yön jälkeen maitokierroksella olleen säiliöauton tankista oli päässyt vaihdon yhteydessä valumaan bussipysäkille ja tienpenkkaan ensi arvion mukaan tuhatkunta litraa maitoa, joka oli matkalla meijerille.

– Vahinko on tapahtunut yöllä kun maitoauton kuljettaja on tyhjentänyt vetoautonsa tankkia pysäkillä seisoneeseen suurempaan säiliöperävaunuun, kertoi Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Kari Ursin Ylelle

Vanhalla kolmostiellä eli nykyisin tiellä 130 lähellä Janakkalan kirkonkylän risteystä lumihankeen kaatunut suurehko maitolasti ei aiheuttanut minkäänlaista vaaratilannetta. Vuotanut säiliöauto oli parkissa bussipysäkillä. Vetoauto pääsi jatkamaan madonkeruuta saman tien seuraavalle maitotilalle.

Maito kerättiin iltapäivällä pois

Palomestari Ursinin mukaan maito pitää poistaa maastosta. Määräys tästä on ollut voimassa Suomessa viitisen vuotta. Talvella työ käykin hyvin, sillä jäinen routinut maa estää maidon uppoamisen syvemmälle. 

Pelastuslaitos poisti perjantaina klo 14 jälkeen maitopitoisen lumisohjon pyöräkuormaajalla ja kuorma-autolla kuljetti sen Ekokemille Riihimäelle hävitettäväksi.

Edellisen kerran maitoa imuroitiin Hämeenlinnan toukokuussa 2014, kun viitisen tuhatta litraa maitoa valui Hämeenlinnan Osuusmeijeriltä laskuojaa pitkin Hämeenlinnassa puistojen lävitse Vanajaveteen. Myös Vanajavesi kaupungin alajuoksulla värjäytyi osin rasvattoman maidon kaltaiseksi.

Poistettu 30.01.2015 12.30 väite, että maito olisi emäksistä.

Tällä viikolla DocPointissa ensi-iltansa saanut Talvivaaran miehet -dokumentti kuvaa kaivostyöntekijöiden arkea työpaikallaan, hengenvaarallisten kaasujen ympäristössä. Sivussa kuvataan myös paikallisia ympäristöaktivisteja ja koomisessa valossa näyttäytyvää Talvivaaran johtoa.

Aamu-tv:n Tähtihetkessä vieraillut ohjaaja Markku Heikkinen ei halunnut alun perin tehdä elokuvaa aiheesta.

– Se van jysähti syliin asuessani Kainuussa paluumuuttajana. Talvivaara veti mukanansa niin kuin joku olento, magneetti.

Nuoret työntekijät pulassa

Heikkinen kantaa huoltaa nuorista työntekijöistä.

– Talvivaarassa on tosi nuori työyhteisö. Prosessityön ja teollisuustyön ammattilaisten työpaikkoja on Suomessa kadonnut 10 vuoden aikana noin 160 000. On huoli nuorista ammatti-ihmisistä. Me voidaan pian saada omat Isis-joukot Itä-Suomeen. Tämä oli kärjistettyä, mutta ihminen turhautuu, jos ei saa tehdä työtä, sanoo Heikkinen.

Aloittaessaan aiheen parissa 2012 Heikkisen ajatus oli selvittää dokumentissaan Talvivaaran vaikeaselkoista tuotantoprosessia.

– Minua kiinnosti tieto ja valta eli se kuka hallitsee prosessia. Matkanvarrella alkoi kiinnostaa työmiesten arvostus ja kunnia, miten he selviävät siellä etulinjassa.

Kaivostyöläiset lähtivät dokumenttiin harkinta-ajan jälkeen

Talvivaaran työntekijät eivät aluksi olleet kiinnostuneita elokuvasta koettuaan negatiivista julkisuutta. Projekti alkoi kuitenkin edetä, kun Heikkinen sai kontaktin Talvivaaran silloiseen työntekijään Juha Korhoseen.

– Markku otti yhteyttä, että haluaisi tehdä elokuvan ja antoi miettimisaikaa. Otin yhteyttä työkavereihin ja pohdittiin, että lähdetään mukaan. Oli tärkeä, että nähdään asiat työntekijän kannalta, sanoo entinen kaivostyöntekijä Juha Korhonen.

Elokuvan päähenkilöiltä ei puutu huumoria. Itseironista vitsiä väännetään kaasunaamarit päässäkin.

– Työkaverit auttavat paljon, ei ilman hyviä työkavereita ja huumoria onnistuisi. Kyllä se on taloudellinen toimeentulo, minkä takia siellä loppuun asti pyristeltiin, sanoo Korhonen.

Talvivaaran miehet -ohjaaja ei tiedä, palaako enää Talvivaaraan työn merkeissä.

– Toivoisin, että Talvivaara lähtisi minusta pois. Siellähän se olento jyskää itsekseen, sanoo Heikkinen.

Talvivaarasta on valmistumassa toinenkin dokumentti ja muita elokuvia on ollut vireillä. Entinen työntekijä Juha Korhonen toivoo, että Talvivaara vielä nousisi ja joku kertoisi sen tarinan.

– Toivon, että siellä säilyisi työpaikat. Ne saisivat käydä siellä töissä, jotka haluavat. Tahdon, että Talvivaara säilyy, kunhan kaikki asiat vaan saadaan kuntoon.

Twitter: @tahtihetki