Kuopion eteläpuolella tehdään parhaillaan harvennushakkuuta reilun kymmenen hehtaarin alueella suometsässä ja kangasmaan kuusikossa. Lunta maastossa on reippaasti, mutta routaa ei lainkaan. Puun korjuu onkin varsin haasteellista myös tällä kohteella, sanoo Keitele Forestin hankintaesimies Ari Jäntti.

– Nykyisinä talvina routaa ei ole ja varsinkin pehmeäpohjiaset alueet ovat vaikeita puun korjuun kannalta. Kun sulan maan päälle sataa lumi, ei alta pääse enää mikään jäätymään, Jäntti kertoo.

Jäntin mukaan ammattitaitoisella työn suunnittelulla sekä hakkuu- ja ajoporukan saumattomalla yhteistyöllä moni kohde pystytään korjaamaan vaikeissa olosuhteissa, mutta siinäkin rajat tulevat vastaan.

– Vaikka monitoimikone kulkisikin, painolasti päällä oleva ajokone tuottaa viimeistään ongelmia.

Jäntti sanoo, että jo viime talvena joitakin leimikoita ei voitu korjata lainkaan maaperän pehmeyden takia.

"Vetoriimut mukana – pehmeys on pahin"

Jotta maan pinta kestäisi raskaat metsätyökoneet, routaa pitäsi olla etenkin turvemailla vähintään parikymmentä senttiä, sanoo tutkija Jari Ali-Ilomäki Luonnonvarakeskuksesta

– Nykytalvina siihen päästään harvoin, Ali-Ilomäki huomauttaa.

Vesantolainen metsäkoneen kuljettaja ja urakoitsija Matti Pellikka on ollut alalla vuosikymmeniä. Hän on nähnyt talvien muutoksen konkreettisesti omassa työssään. Nykyisin hän joutuu varustautumaan leutoihin talviin järein konstein.

– Koneiden telat ja ketjut pidetään kunnossa ja riimut ovat mukana, vetoriimut näes, Pellikka velmuilee.

– Pehmeys on pahin, kun routaa ei ole maassa ollenkaan. Sen kanssa on vain elettävä.

Juurikääpäriski kasvaa

Edistämispalveluiden päällikkö Markku Remes Metsäkeskus Pohjois-Savosta kertoo, että kaikki suometsien ja kuusikoiden harvennukset on tähän asti tehty talvella silloin, kun on routaa ja lunta.

– Nyt on tultu siihen tilanteeseen, että iso osa kuusikoiden harventamisista joudutaan tekemään sulan maan aikana ja se on johtanut siihen, että metsiin on on tullut syviä ajouria ja vaurioita runkoihin sekä puiden juuristoon. Se taas lisää merkittävästi juurikääpäriskiä.

Remeksen mukaan juurikäävästä eroon pääseminen on hyvin vaikeaa sen jälkeen, kun se levittäytynyt metsiin.

– Juurikääpää kyllä torjutaan harmaarorvokkaliuoksella ja urealiuoksella, mutta aina käsittely ei peitä kantoja kokonaan. Osassa kohteita käsittelyä ei tehdä lainkaan. 

Puuta tarvitaan yhä enemmän                   

Puun tarve lisääntyy Suomessa koko ajan ja jos kaikki kaavaillut investoinnit totetuvat, tarvitaan lisää puuta peräti kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa. Se edellyttää tasaista puuvirtaa läpi vuoden, ja yhä enemmän myös talvella.

Ajourien leventämisellä, niiden havutuksella ja metsäkoneiden telavarustuksella tai lisäpyöräpareilla pyritään puuta saaman ulos entistä enemmän talvihakkuilla, mutta silti puuhuolto voi jatkossa vaarantua, Remes varoittaa.

– Kyllä riski on olemassa, että puuhuolto vaarantuu. Nyt täytyy todellakin miettiä uusia metsänhoitomenetelmiä ja sitäkin, joudutaanko metsänhoidon tasoa laskemaan nykyisestään. Tällaisia riskejä tulevaisuudessa on.

Remes muistuttaa, että  suurin osa tutkijoista on vahvasti sitä mieltä, että ilmasto on lämmennyt pysyvästi ja muutos jatkuu myös lähivuosikymmeninä.

Urpo Koponen osui torstaina sattumalta paikalle, kun poliisi jahtasi sutta Kotkan Kyminlinnassa.

– Olin kirpputorin kohdalla, kun poliisiauto pysäytti ja kertoi, että lapset tulevat koulusta kotiin ja susi hölkkäsi juuri jään yli, luontotutkija kertoo.

Tällä kertaa Koponen ei nähnyt sutta omin silmin. Susi ei ole kovin yleinen näky edes miehelle, joka viettää vuoden aikana noin 300 päivää luonnossa.

– Olen tehnyt kymmenen vuoden aikana noin kymmenen susihavintoa, etupäässä meren jäällä. Tuoreita jälkiä olen nähnyt paljon enemmän.

Susi ja kyy eivät yleensä tapa

Luontotutkija haluaa oikoa vääriä luuloja suden vaarallisuudesta. Hän muistuttaa, että Suomessa on viimeksi kuollut ihminen suden vuoksi 1800-luvun lopulla.

– Tämä on Pohjois-Karjalasta ja Varsinais-Suomesta metsästäjien kautta lähtenyt buumi, koska metsästäjät menettävät jonkun verran koiria susille. Kuvitellaan, että ihmisetkin olisivat vaarassa, mutta ei ole oikein näyttöä siitä. Ei sudesta ole sen kummempaa vaaraa esimerkiksi lapsille.

Koponen vertaa susipelkoa ennakkoluuloihin, joita ihmisillä on kyykäärmeitä kohtaan. Hän sanoo, että kyyn puremaankin on kuollut sadassa vuodessa varmuudella vain yksi ihminen.

– Tietämättömyys luo tällaista epäluuloa. Susi, ahma, karhu ja kyy ovat erityisen vihan tai epäluulon kohteena olevat lajit.

Kohtaaminen metsätiellä

Koponen kertoo, kuinka hän tapasi toissa syksynä karhun metsätiellä.

– Se seisoi keskellä tietä. Ajattelin, että pitääkö kaivaa ajokortti ja rekisteriote esiin, kun se ei väistynyt ollenkaan ja nousi takajaloilleen. Lopulta se sitten lähti jatkamaan matkaa.

Luontotutkija toivoo, että ihmiset lopettaisivat turhan pelon lietsomisen petoeläinten ympärillä.

– Jos näkee suden, niin ei siinä muuta kuin ihailee näkemäänsä. Susi liikkuu hyvin ketterästi ja aika vauhtia pitää varsinki ihmisten ilmoilla.

Joensuun kantakaupungista löytyy yksi, erityisesti lintujen suosima suistoalue, joka on suojeltu lailla. Höytiäisen kanavan suiston suojelualueeseen kuuluu niin kaislikkoa kuin monimuotoista rantametsääkin. Pinta-alaltaan 143 hehtaarin suojelualue rajautuu Noljakanmäen 50 ha:n Natura-alueeseen. Natura-alue sijaitsee yhdeltä sivultaan myös aivan asutuksen tuntumassa.

Joensuun uuden ja vielä rakenteilla olevan Penttilän kaupunginosan kyljessä puolestaan sijaitsee Kuhasalo (Kukkosensaari), jota ei ole suojeltu lailla, vaan kaupungin omilla ratkaisuilla.

– Suojelua voidaan tehdä myös niin sanotusti epävirallisesti. Suojelua voidaan harjoittaa myös eri kaavatasojen avulla.

– Kuhasalo on määritelty Penttilän osayleiskaavassa virkistysalueeksi ja suojelualueeksi, kertoo Joensuun kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen.

Kuhasalossa tehdään hoitotoimenpiteitä luonnonmukaisesti, jotta ihmisten liikkuminen alueella olisi vaivatonta. Hakkuilla ja muilla keinoin pyritään myös poistamaan alueelta sinne ajautuneita vierasperäisiä lajeja, jotta Kuhasalo palaisi mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaansa.

Joensuun kantakaupungista löytyy myös Repokallion alue, joka on kaavassa määritelty niin virkistyksen kuin suojelunkin alueeksi. Pielisjoessa, Utran kaupunginosassa on niin ikään rakentamaton ja virkistyskäyttöön tarkoitettu Utransaarten alue, jota hoitaa paikallinen asukasyhdistys.

Koko Joensuussa satakunta virallisesti suojeltua aluetta

Nykyinen Joensuu on kuntaliitosten myötä tullut lukuisten virallisten suojelualueiden isännäksi. Koko Joensuun alueelta löytyy vajaat 70 virallista luonnonsuojelualuetta ja runsaat kymmenen Natura-aluetta.

Suojelualueiden runsas määrä selittyy muun muassa maanomistajien oma-aloitteisuudella.

– Suojelualueiden suuri määrä selittyy sillä, että suurin osa näistä alueista on yksityisiä luonnonsuojelualueita. Ne ovat hyvin pieniä alueita, jotka maanomistaja on halunnut suojella omilla maillaan, kertoo Leinonen.

Yksityisen maanomistajan suojelussa voi olla kyse esimerkiksi jonkun metsälehmusmetsikön suojelusta.

Maanomistaja voi suojella maitaan tekemällä esityksen Ely-keskukseen. Ely-keskus puolestaan suorittaa tarvittavat kuulemiset ja tekee suojelusta päätöksen. Sen jälkeen alue saa luonnonsuojelualueen statuksen.

Rauman risukoissa lymyilee varsin harvinainen vieras. Kuningaskalastaja-lintu on linnoittautunut Raumalle lähelle Pitkäjärveä. Korea yksilö kortteeraa lintuharrastaja Pertti Aarnion naapurissa.

– Kuningaskalastajia on Suomessa joidenkin mukaan vaan noin kymmenkunta. Yleisimmät arviot ovat 10-30 yksilöä, kertoo Aarnio.

Hän sai kuulla linnusta viime viikolla siskon mieheltään. Havainnot linnusta pidettiin aluksi pienen piirin tietona, ettei paikalle liihottelisi isoa bongariparvea säikäyttämään kuningaskalastajaa matkoihinsa.

– Nyt tieto on jo levinnyt ja tänäkin aamuna oli kymmenisen ihmistä kuvaamassa pientä lintua risukossa.

Ruokailurauha kuningaskalastajalle

BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved vahvistaa Pertti Aarnion arvion kuningaskalastajan harvinaisuudesta.

– Leutoina talvina voi tänne jäädä muutama yksilö pesimään. Suomessa lintu on ihan pesimisalueensa äärirajoilla, Söderved valottaa.

Hän kehottaa lintuharrastajia tarkkailemaan kuningaskalastajaa etäältä. Lintu on hyvin arka.

– Kuningaskalastajalle pitää antaa ruokailurauha. Jos se ei pääse saalistamaan rauhassa, niin se on kohtalokasta.

Viiriäinen on pieni, ruskeankirjava ja pelloilla asustava kanalintu, jota tavataan Suomessa luonnonvaraisena nykyään hyvin harvakseltaan.

– Se on peltopyiden ja fasaanien sukulainen, joka on hyvin vähälukuinen. Tosin viime vuosina se on ollut runsastumaan päin, kertoo BirdLife Suomen aluevastaava Tuomo Pihlaja.

Lajin taantuman syyksi on arveltu muun muassa maatalouden tehostumista. Suomen lintuatlaksen mukaan vuoden 2010 uhanalaisuusarviossa viiriäinen luokiteltiin palanneeksi Suomen pesimälajistoon, mutta sen todettiin olevan yhä erittäin uhanalainen.

Viiriäisiä on vuosien saatossa metsästetty lihan vuoksi ja niiden munia on pidetty suurena herkkuna. Pihlaja arvioi, että munien keruun takia luonnonvarainen viiriäinen ei ole Suomessa harvinaistunut.

– En ole kuullut, että Suomessa luonnosta munia olisi kerätty, sillä pesän löytäminen on tavattoman vaikeaa, koska lintu pesii piilossa pellossa. Viiriäistä on aika ankarasti metsästetty varsinkin etelämpänä Euroopassa muuttoreitin varrella. Siellä metsästyspaine aikuisiin yksilöihin on ollut kova, sanoo Pihlaja.

Kanojen tapaan viiriäisiä tarhataan jonkin verran ja niitä voi kasvattaa kotioloissakin. Pihlajan mukaan tarhatut viiriäiset ovat kuitenkin usein aasialaista alkuperää ja eri lajia kuin luonnonvaraiset linnut.

Munia voi käyttää kananmunien tapaan

Jyväskyläläinen Juuli Kainulainen on kolmekymmenpäisen viiriäiskatraan emäntä. Pienimmät lintupesueen piipertäjät ovat kuukauden ikäisiä. Lemmikkinä viiriäinen on melko helppohoitoinen. Lintuja pitää ruokkia säännöllisesti ja häkki siivota.

– Kaikki meillä ovat samaa rotua, mutta eri väriversioita on useita. Perinteisin on ruskeanpilkukas, riistanvärinen, kuvailee Kainulainen.

Kainulaisen innostus viiriäisiin on alkanut perhepiiristä.

– Äidillä on ollut niitä nuoruudessa ja innostuin sitten hankkimaan itsellekin. Munia laitettiin hautomakoneeseen ja odoteltiin pari viikkoa, niin alkoi kuoriutumaan tipuja. Kuoriutuminen on mielenkiintoinen seurattava, luonnontapahtuma.

Viisi viiriäisenmunaa vastaa suunnilleen yhtä kananmunaa. Viiriäinen pyöräyttää päivässä tavallisesti yhden pienen munan.

– Käytämme niitä munakkaaseen, leivontaan ja mihin nyt kananmuniakin käytetään.

Pikkuruisten munien maku ei Kainulaisen mukaan juurikaan eroa kananmunasta.

Juuli Kainulaista haastatteli Marja Roiha ja Tuomo Pihlajaa Esko Pulliainen

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Selvä enemmistö Yhdysvaltain asukkaista haluaa tulevissa vaaleissa äänestää ehdokasta, joka toimisi ilmastonmuutoksen estämiseksi. Asia selviää kyselystä, jonka ovat tehneet sanomalehti The New York Times, Stanfordin yliopisto ja puolueeton ympäristöjärjestö Resources for the Future.

Demokraattipuolueen kannattajat ovat aikaisemminkin olleet republikaaneja enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tammikuun alussa tehdyn kyselyn mukaan myös 48 prosenttia republikaaneista ja 72 prosenttia puolueisiin sitoutumattomista äänestäjistä sanoi, ettei mielellään äänestäisi ehdokasta, jonka mielestä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on huijausta.

Huomattava osa republikaanipuolueeseen kuuluvista poliitikoista kyseenalaistaa ilmastotutkijoiden puheet ilmastonmuutoksesta tai sivuuttaa asian kokonaan.

Kyselyssä peräti 83 prosenttia yhdysvaltalaisista arveli, että jos ilmastopäästöjä ei saada vähenemään, ilmaston lämpeneminen tulee olemaan melko tai erittäin suuri ongelma. Tätä mieltä oli myös 61 prosenttia republikaaneista ja 86 prosenttia sitoutumattomista. Selvä enemmistö vastaajista uskoi ilmastonmuutoksen haittaavan heidän elämäänsä tulevaisuudessa myös henkilökohtaisesti.

Tästä huolimatta vain 18 prosentille republikaaneista asia oli tärkeä, kun taas demokraateista 63 prosenttia ilmoitti pitävänsä ilmastonmuutoskysymystä joko erittäin tai äärimmäisen tärkeänä.

Kolme neljästä vastaajasta ja samalla puolet republikaaneista halusi, että Yhdysvaltain hallituksen toimisi ilmastonmuutosta vastaan.

47 prosenttia republikaanivastaajista uskoi ilmastonmuutosten vastaisten toimien haittaavan maansa taloutta.

Suomi, Viro ja Venäjä toteuttivat viime vuonna ensimmäistä kertaa yhteisen seurantatutkimuksen Suomenlahden tilasta. Yhteisen Suomenlahti 2014 -teemavuoden puitteissa tutkimus oli poikkeuksellisen laaja. Tutkimuksissa mitattiin muun muassa veden lämpötilaa, suolaisuutta, ravinteita sekä pohjaeläinten määriä.

Vertailtavuuden helpottamiseksi näytteitä otettiin samoina päivinä lähes sadalla näytteenottopisteellä. Seurannat tehtiin tammikuussa, touko-kesäkuussa, elokuussa ja loka-marraskuussa.

Johtava tutkija Kai Myrberg Suomen Ympäristökeskuksesta sanoo, että aineisto vahvisti aiempien seurantamatkojen tuloksia. Merkittävin havainto oli se, että Itämeren pääaltaan hapettomuudella on suuret vaikutukset Suomenlahden tilaan.

– Pääaltaan hapettomuus on iso asia myös Suomenlahden kannalta. Tutkimus osoitti myös sen, että tilanteen parantamiseksi toimia vaaditaan laajasti myös Suomenlahden ulkopuolella.

Hapettoman ja runsaasti fosforia sisältävän veden kulkeutuminen pääaltaasta näkyi varsinkin läntisellä ja keskisellä Suomenlahdella, jossa syvän veden happitilanne oli keväällä ja kesällä poikkeuksellisen huono. Myös fosforipitoisuus oli merkittävästi keskimääräistä korkeampi. Sinilevää havaittiinkin viime kesänä runsaasti läntisellä Suomenlahdella, johon vaikutti myös erittäin lämmin heinäkuu.

Itäisellä Suomenlahdella levätilanne oli parempi Venäjän vähentyneen kuormituksen vuoksi. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli elokuussa selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja pienempi koko itäisimmällä ja koillisella Suomenlahdella.

Positiivinen uutinen koko Itämeren kannalta on suuri suolapulssi, joka havaittiin viime vuoden lopulla. Yhtä suuri suolapulssi mitattiin kymmenkunta vuotta sitten. Pohjassa olevan vesimassan uusiutumisen kannalta suolapulssi on tärkeä, sillä kun vesi on riittävän suolaista ja raskasta, se syrjäyttää vanhan pohjalla olevan veden ja työntää sen edellä mukanaan. Suolapulssin vaikutuksia tarkkaillaan mielenkiinnolla myös Ympäristökeskuksessa.

– Tilapäisesti tilanne voi tosin huonontua Suomenlahdella, kun hapetonta vettä siirtyy pääaltaasta Suomenlahdelle. Pitkällä aikavälillä suolapulssi on kuitenkin Itämeren kannalta hyvä. Alustavan tiedon mukaan suolapulssi on edennyt vauhdikkaasti, mutta tarkempia tuloksia saadaan parin viikon päästä, toteaa Kai Myrberg.

Lähes 90 prosenttia Kiinan suurista kaupungeista ei täytä ilmanlaadulle asetettuja vaatimuksia. Kiinan ympäristöministeriön seurannassa olleista 74 kaupungista vain kahdeksan pystyi täyttämään vaatimukset viime vuonna.

Silti tilanne parantui viime vuonna edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2013 vain kolme kaupunkia täytti ilmanlaadulle asetetut vaatimukset.

Viime vuonna ilmanlaatuvaatimukset täyttyivät Haikoussa, Lhasassa, Zhoushanissa, Shenzhenissä, Huizhoussa, Zhuhaissa, Fuzhoussa ja Kunmingissä.

Kiinan ympäristöministeriön mukaan maassa viime vuonna julistettu sota saasteita vastaan on alkanut tuottaa tulosta. Osana tätä sotaa Kiina on muun muassa sulkenut satoja kaivoksia, jotka ovat tuottaneet huonolaatuista hiiltä. Kiina tavoittelee myös saastuttavien teollisuuslaitosten sulkemista ja hiilenkäytön vähentämistä.

Kymmenestä saastuneimmasta kaupungista peräti seitsemän sijaitsee pääkaupunki Pekingiä ympäröivässä Hebein maakunnassa.

Viljelijöiden on syytä olla nyt liikenteessä, mikäli mielii saada ajoissa poikkeusluvan vahinkoa aiheuttavien lintujen hävittämiseksi keväälle ja kesäksi. Poikkeuslupa tarvitaan rauhoittamattomalle linnulle sen rauhoitusajaksi. Variksen, harmaalokin, merilokin, kesykyyhkyn ja räkättirastaan rauhoitusaika on Kainuussa 1.5.–31.7. ja harakan 10.4.–31.7.

– Muuna aikana vuodesta näitä saa hävittää, jos muut edellytykset ovat kunnossa, sanoo Riistakeskus Kainuun erikoissuunnittelija Marko Paasimaa.

Korppi on rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella kokonaan, eikä sen hävittämiseksi myönnetä poronhoitoalueen ulkopuolelle lupia lainkaan. Poronhoitoalueella rauhoitusaika on sama kuin harakalla.

– Käytännössä korpille ei ole koskaan myönnetty poikkeuslupaa Kainuussa, koska se ei syö mansikoita tai vastaavia, kertoo Paasimaa.

Uusi viljelmä ei saa lupaa

Kainuussa poikkeuslupia haetaan vuosittain puolenkymmentä. Sen sijaan muualla Suomessa poikkeuslupahakemuksia voi tulla 60–70 per riistanhoitoalue. Koko maassa käsitellään vuosittain satoja hakemuksia.

– Luvat ovat lintudirektiivin mukaisia, joten ne eivät ole ihan yksinkertaisia tehdä. Jos lupia on käsiteltävänä useampia, niin niitä ei tehdä 1–2 päivässä, vaan se on muutaman kuukauden projekti. Sen jälkeen kun päätös on tehty, on vielä 30 päivän valitusaika. Lupaa ei laiteta heti täytäntöön kuin vain poikkeuksellisissa tapauksissa, selvittää Marko Paasimaa.

– Kainuussa poikkeuslupien hakijat ovat lähinnä mansikanviljelijöitä ja lupia haetaan lähinnä räkättirastaalle. Luvalla saa tappaa käytännössä muutamasta kymmenestä pariin sataan räkättirastasta, hän jatkaa.

Paasimaa ei usko, että poikkeuslupahakemuksia tulee tänä vuonna kuitenkaan yhtä paljon kuin aiempina vuosina, sillä viime vuoden keväänä voitiin ensimmäistä kertaa myöntää viisivuotisia lupia. Suurimmalla osalla pitkänlinjan viljelijöistä Paasimaa uskoo nyt olevan pidempi lupa.

Jotta poikkeusluvan voi saada, pitää toiminnan olla ammattimaista. Kotitarpeisiin mansikoita viljelevän ei siis ole mahdollista saada poikkeuslupaa vahinkoa aiheuttavien lintujen hävittämiseksi. Ammattimaistakin viljelyä on pitänyt olla pidempään, jos luvan mielii saada.

– Jos aloittaa ensi kesänä mansikanviljelyn ja spekuloi, että varmasti niitä räkättirastaita tulee, niin se ei riitä perusteeksi. Ensin on myös kokeiltava muita konsteja vahinkojen torjumiseksi.

Lumivyöryindeksiennuste laaditaan kuudelle Pohjois-Suomen tunturialueelle päivittäin. Ne koskevat kuluvaa ja kolmea seuraavaa vuorokautta.

Sunnuntaiaamuna laaditun ennusteen mukaan Kuusamon Rukalla on huomattava lumivyöryriski eli luonnolliset lumivyöryt ovat mahdollisia, ja ihmisen aiheuttamat todennäköisiä.

Samanlainen riski on Luosto-Pyhällä, Ylläs-Levillä, Ounas-Pallaksella, Saariselällä ja Kilpisjärvellä.

Taivas tiputti lunta Puolangalla viime viikon lopulla lisää noin parikymmentä senttiä. Viimeisen vuorokauden sisään lumensyvyys on lisääntynyt vain muutamalla sentillä, mutta silti Puolangan Paljakassa on lunta 106 senttimetrin verran.

– Puolangalla on eniten lunta koko Suomessa. Tämä ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellista, sillä alue on vaaraseutua, missä lumi kertyy helposti, Ilmatieteen laitoksen päivystävän meteorologi Ari Mustola kertoo.

Mustola arvioi karkeasti, että lunta olisi keskiarvoon verrattuna kymmenisen senttiä enemmän.

Viime viikonlopun kovimmat lumisateet osuivat Kainuun lisäksi Etelä-Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Metsähallituksen erikoissuunnittelijan Hannaleena Mäki-Petäyksen mukaan suomalaiset kohtaavat suurpetoja luonnossa yhä useammin. Se näkyy kasvaneena suurpetoilmoitusten määränä.

Nyt Suurpedot.fi -sivusto on koonnut nettisivuilleen toimintaohjeet suurpetojen kohtaamisen varalle.

Esimerkiksi suden kohtaamisesta neuvotaan muun muassa seuraavaa:

– Pyri poistumaan uhkaavasta tilanteesta tai liian tungettelevien susien seurasta. Muista, että susi, vaikka se vaikuttaisikin kesyltä ja vaarattomalta, on aina kookas villieläin ja suurpeto. Vältä pakoon juoksemista, vaikka se olisikin ensimmäinen reaktiosi. Jos sinulla ei ole muuta poistumismahdollisuutta, kiipeä jonkun korkean esineen päälle, kuten kiven tai asutuksen läheisyydessä rakennuksen päälle tai kapua puuhun.

– Mikäli susi jatkaa uhkaava käytöstä, etkä heti pääse poistumaan tilanteesta, vältä suoraa kontaktia suteen ja pyri käyttäytymään mahdollisimman rauhallisesti ja pelottomasti. Pyri siihen, että pääset poistumaan tilanteesta tavalla tai toisella, tai että susi jättää sinut rauhaan.

Suurpedot.fi -sivustoa toimittavat Metsähallitus, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö.

Luonnonvarakeskuksen tavoitteena on pannoittaa susia neljän riistakeskuksen alueilla. Mikäli lumiolot sallivat, pannoitukset aloitetaan helmikuun alussa.

Ne jatkuvat enintään huhtikuun puoleenväliin.

Viime talvena susia ei pystytty pannoittamaan vähäisen lumipeitteen takia. Tänä vuonna lumiolot näyttävät olevan suotuisammat. Sudet etsitään ja nukutetaan helikopterista, jonka jälkeen ne mitataan ja merkitään GPS-pannalla.

Pantasudet antavat tietoa reviireistä muun muassa suden kannanhoidon suunnittelun avuksi. Lisäksi nuorten susien sateelliittiseurannassa saadaan tietoa susien levittäyttymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.

Pannoitettavien susien seurantatietoja julkaistaan netissä helmikuun aikana osoitteessa riistahavainnot.fi.

Maaliskuun ja elokuun välisenä aikana paikannustietoja ei julkaista suden lisääntymisajan takia.

Samalla estetään vapaan metsästysoikeuden laajentuminen näin rajatun alueen ulkopuolelle kuin myös alueen sisällä kuntien yhdistyessä. Kemiläiset ja torniolaiset ovat jäämässä vapaan metsästysoikeuden ulkopuolelle kokonaan.

Metsästyslain 8. pykälä uudistettiin maa- ja metsätalousministeriössä nopealla aikataululla, koska aluehallintolain uudistamisen viiden vuoden siirtymäaika oli umpeutumassa. Vanhassa pykälässä vapaa metsästysoikeus määriteltiin Lapissa läänikohtaisesti  ja etelämpänä kuntakohtaisesti.

Vanhan pykälän läänimääritelmä poistettiin ja samalla vuoden alussa voimaan tulleessa pykälässä määriteltiin myös se, että vapaa metsästysoikeus pysyy vuoden 2014 lopun tilanteen mukaisena vaikka kunnat joskus yhdistyisivät.

- Näin sitä metsästyslain kasipykälän säädöstä on tarkoitus lukea. Eli siinä oli se idea,  että se vuodenvaihteen tilanne ei muutu. Kenenkään oikeus ei lakkaa, mutta ei toisaalta myöskään laajene, vahvistaa maa- ja metsätalousministeriön hallitusneuvos Vilppu Talvitie.

Kukaan ei saa lisää metsästysmaata

Tämä tarkoittaa sitä, että Kainuun tai Lapin kuntien yhdistyessä ei vapaa metsästysoikeus laajene nykyisestä. Ei edes kemiläisille tai torniolaisille. Simon, Keminmaan ja Kemin yhdistyminen on ollut vahvasti esillä viime aikoina. Kunnat tekevät ratkaisunsa kevään kuluessa.

- Vapaa metsästysoikeus on sidottu siellä kotikunnassa oleviin valtionmaihin. Jos siellä tilanne on,  ettei niitä kunnassa juuri ole  niin kuin Kemin ja Tornion osalta on,  mennään tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön nojalla,  jolloin se ei kuntafuusiossa laajenisi, toteaa Talvitie.

Tuntuu epäreilulta

Kemiläiset ja torniolaiset metsästäjät joutuvat jatkossakin lunastamaan Metsähallitukselta heille räätälöidyn 67 euron kausiluvan valtionmaille,  vaikka yhdistyisivätkin kuntaan jossa valtionmaita olisi tarjolla. Tätä ei kemiläinen metsämies noin vain hyväksy.

-  No, eihän se oikein oikeudenmukaiselta tunnu, että kunnassa ihmiset olis eriarvoisessa asemassa kun toisilla vapaa metsästysoikeus olisi ja toisilla ei ole, kertoo metsästystä harrastava Juha-Pekka Perälä.

Perälä on viime vuosina lunastanut Metsähallitukselta kausiluvan Simon kunnan alueella oleville valtionmaille. Hirvenpyynnissä hän on käynyt Rovaniemellä.

Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyminen vuonna 2006 antoi automaattisesti kaupunkilaisille vapaan metsästysoikeuden maalaiskunnassa oleville valtionmaille.

Poikkeuslupa-alueella sudet ovat toistuvasti liikkuneet lähellä asutusta, minkä vuoksi koulukyydityksiä on järjestetty lapsille heidän kotipihastaan saakka. Petoyhdyshenkilöt ovat dokumentoineet viimeisen puolentoista kuukauden aikana yli 30 erillistä tapahtumaa, joissa sudet ovat käyneet joko lähellä pihaa tai jopa aivan pihoilla.

Lisäksi sudet ovat alueella tappaneet ainakin kolme koiraa ja vahingoittaneet yhtä. Maaseutuelinkeinoviranomainen ja petoyhdyshenkilö ovat tarkastaneet sunnuntaina viimeisimmän suden tappaman koiran.

Poikkeuslupa on myönnetty rajatulle alueelle, missä vahinkoja ja ongelmia on tapahtunut eniten. Lupa on voimassa 20 vuorokautta.

Poikkeusluvassa on ehto, jonka mukaan pyynti voidaan aloittaa vasta, kun susi on tullut päätöksen antamisen jälkeen sadan metrin päähän tai lähemmäksi asuttua rakennusta tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa pyynnin kohdistuminen juuri tähän asuinrakennuksen tuntumassa vierailleeseen yksilöön. Pyynti voidaan myös aloittaa vastaavalla tavalla koiravahinkokohteelta.

Hilkka ja Salomo Laajala ruokkivat innokkaasti lintuja Lappeenrannan Kasukkalassa. Pihapiiri on puustoinen. Jykevä kuusikko humisee vieressä, vanhat paksurunkoiset koivut, männyt ja pensaat tarjoavat mainion suojan linnuille.

Pihalla on kaksi suurta ja viisi pientä linnunruoka-automaattia. Lisäksi alueella on useita avoimia ruokapaikkoja, joissa myös oravat vierailevat ahkerasti.

Säkki viikossa, sata euroa kuukaudessa linnunruokaan

Pikkuvarpuset lentävät pihalle suurena parvena. Lisäksi sinitiaiset, hömötiaiset, kuusitiaiset ja  keltasirkut käyvät päivittäin monipuolisen ruoan perässä.

– Yksi käpytikka käy myös nokkimassa läskinpalaa, jonka olen laittanut roikkumaan puuhun. Punatulkkuja ei ole näkynyt tänä talvena lainkaan. Pari viikkoa sitten ilmestyi kookas mustarastas, kertoilee pihan linnuista Hilkka Laajala.

Närhet ja harakat Laajala hätistää ruoka-automaateilta koputtamalla ikkunaan ja taputtamalla käsiään.

– Nyt linnut ovat olleet pikkusen säikympiä kuin ennen. sillä pihalla vieraillee varpushaukka, joka on pelotellut pikkulintuja. Monesti olen juossut ulos varpushaukan perään,  kun pikkulintu on huutanut hädissään.

Linnunruokaa Laajalan pihalla menee ison säkin verran viikossa sydäntalvella. Kevään edetessä ruokinta vähenee.

– Pääasiassa annan kuorellisia auringonkukansiemeniä, sillä kuorettomat maksavat niin paljon enemmän. Pikkuvarpuset tykkäävät erityisesti hirssistä. Erilaiset siemenseokset, kaurat, murskatut pähkinät ja rasvatangot ovat myös ostoslistalla. Talipallot eivät ole tänä talvena jostain syystä maistuneet pikkulinnuille.

Lintujen ruokaan menee Laajalan perheessä reilu sata euroa kuukaudessa. Hilkka saa suurta tyydytystä lintujen ruokkimisesta.

– En käytä rahaa ulkomailla matkusteluun. Saan suuremman tyydytyksen kun ruokin pikkulintuja ja katselen niitä kodin ikkunoista. Se antaa suuren tyytyväisyyden tunteen, kun huomaa, että ruokkiminen on tarpeellista pikkulinnuille. Varsinkin sinitiaiset ja pikkuvarpuset ovat lisääntyneet rutkasti ruokinnan ansiosta.

– Linnut ovat ystäviäni ja ne tuntevat minut. Linnut visertävät kiitosta heti kun ruoka-automaatit on täytetty. Osa tuttavistani sanoo, että hönttihän sie oot, kun käytät niin paljon rahaa ja aikaa lintuihin.

Ruokinta-aika joka aamu

Lintujen ruokkiminen on jokapäiväinen touhu Laajalan pihalla.

–Jos on kovat pakkaset käyn jo illalla laittamassa automaatteihin ruokaa. Monesti aamulla panen takin yöpaidan päälle ja käyn varmistamassa, että automaateissa on syötävää ja täytän astiat tarvittaessa. Iltapäivällä teen kierroksen ja varmistan, että ruokinta-automaatit myös toimivat kunnolla.

Tuntemattomat linnut Hilkka etsii ja tunnistaa internetin avulla tai alati keittiön pöydällä olevasta lintukirjasta.

Vähintään kerran viikossa Hilkka Laajala puhdistaa ruokinta-automaattien ja muiden ruokintapaikkojen alustat ja maan kaikesta töhnästä. Pilaantuneet jyvät menevät kompostoriin.

– Salmonellaa pitää varoa. Etenkin jos tulee suojaisia ja sateisia säitä, niin silloin jyvät pilaantuvat helposti. Erityisesti punatulkut ovat varsin herkkiä sairastumaan salmonellaan.

Kevään edetessä lintujen ruoka-apu vähenee ja huhtikuulla Hilkka odottelee muuttolintuja saapuvaksi. Pihapiirissä on 32 linnunpönttöä odottamassa etelän
tulijoita. Keväällä Laajalan pihapiirissä konsertoivat uudet solistit.
 

Vuoden 2014 ensimmäinen lämmin kevätpäivä huhtikuussa palkitsi lappeenrantalaisen Eero Korholan upeilla norppahavainnoilla. Hän oli ottanut suunnan eteläiselle Saimaalle, tutuille norppavesille – ja tapasi tuttuja! Yhden päivän aikana kuvatuille videolle tallentui viisi norppaa, joita kuvaaja pitää tuttuna edellisiltä vuosilta.

– Kyllä niistä jokaisen yksilön omakseen tunnistaa, hymyilee Korhola tietäväisenä. Hänen mukaansa tässä auttaa tietokone.

– Kun tietokoneelta katsoo kunkin norpan sivukuvaa, näkee siinä yksilölliset kuviot ja värityksen. Näissä oli mukana kaksi ruskeakasvoista norppaa ja yksi, millä on vaaleaa kaulassa.

Vain yksi norppa yhdessä avannossa

Norppavideoissa näkyy keväinen avanto, jossa molskahtaa norppa ja toinenkin. Sen jälkeen kuuluu hetken loiskuntaa, ja sitten vesi jää hiljaa väreilemään, kun norpat poistuvat paikalta. Eero Korhola selvittää tapahtunutta.

– Yhteen avantoon mahtuu vain yksi norppa kerrallaan. Oman kuuttinsa norppa päästää samaan avantoon, mutta muut se häätää pois.

Sama tilanne on norppakuvaajan mukaan myös aurikoisilla kivillä. Kun sinne on yksi norppa päässyt päivää paistattamaan, ei sinne muita mahdu.

– Norppa häätää muut lepokiveltään räpylöillään pois!

Liiku kuin etana – älä hihku, vaikka innostuisit

Moni haaveilee näkevänsä norpan Saimaalla liikkuessaan. Saattaa kuitenkin olla niin, että norppa näkee ihmisen, mutta ihminen ei norppaa. Ja varsinkin ensikertalaiset hätistävät norpan helposti tiehensä hihkuessaan innostuksesta, tietää Eero Korhola. Norpan näkeminen vaatii rauhallista liikkumista ja käytöstä.

– Norpan nähdessään pitää liikkua kuin etana. Ei saa hihkaista että "katso, norppa"!

Siksi vuosia norppia kuvannut Korhola ei muita yleensä kuvausreissuilleen mukaan ota. Perusohje norppabongarille on yksinkertainen.

– Kun norppa katsoo kohti, älä liiku. Kun se ummistaa silmänsä tai katsoo muualle, silloin voi liikkua!

– Videokuvaaminen on helpompaa, koska tavallisen kameran sulkijan napsahduskin saa norpan sukeltamaan, tietää Eero.

Koillismaalaisten arvostusasteikolla kärkeen nousivat metsien puhdas ja raitis ilma sekä puhtaat vedet. Huomattava osa arvosti myös marjoja ja sieniä, maisemaa, metsän äänimaailmaa ja kaloja. Suuri osa oli kiinnostunut metsäpurojen ja niiden alajuoksun vesistöjen tilasta. Erityisesti toivottiin toimenpiteitä taimenen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Yleistä huolta vastaajissa herättivät metsäpurojen pohjan hiekoittumisen vaikutukset. Lähes puolet koki purojen tilan huonoksi. Lähes viidennes metsänomistajista kertoi kunnostaneensa puroja vapaaehtoisesti.

Kyselyssä vastaajia pyydettiin kuvittelemaan, että Koillismaalle perustettaisiin metsäpurojen kunnostus- ja hoito-ohjelma, jonka avulla parannettaisiin 200 huonoimmassa tilassa olevaa puroa. Ohjelman kustannuksiin osallistuisivat valtio ja toiminnanharjoittajat, mutta varoja kaivattaisiin myös kotitalouksilta.

Lähes 60 prosenttia vastaajista uskoi, että ohjelma voisi kohentaa metsäpurojen tilaa. Yli puolet oli myös valmis rahoittamaan ohjelmaa 15–21 eurolla vuodessa viiden vuoden ajan. Viidesosa kaikista vastaajista oli valmis osallistumaan Koillismaan metsäpurojen kunnostustalkoisiin.

Suurin osa puroista tarvitsee kunnostusta

Vain kaksi prosenttia Koillismaan puroista on säilynyt luonnontilaisina. Vain viidennes on niin hyvässä tilassa, että ne selviäisivät ilman kunnosta. Yleisimmin purot kärsivät metsäojitusten ja metsänpohjan muokkausten vapauttamista ravinteista ja sedimentistä.

Kysely lähetettiin 1 800 henkilölle ja vastauksia saatiin yli 700. Vastaajista 64 prosenttia oli metsänomistajia, joista yli puolella oli puroja omissa metsissään. Kaikista vastaajista hieman yli puolet oli naisia. Keski-ikä oli 54 vuotta.

Metsähallitus on kartoittanut Koillismaan purojen tilaa vuodesta 1998 lähtien. Tähän mennessä on arvioitu yli 1700 purokilometriä ja kaikkiaan 450 metsäpuroa. Kyselyn toteuttivat Suomen ympäristökeskus SYKE ja Metsähallitus osana Suomen Akatemian rahoittamaa ja Oulun yliopiston vetämää projektia.

Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden vetämä hanke pyrkii katkaisemaan huhuilta siivet, ja antamaan vastauksen siihen, kuinka puhtaita nykyisten ja entisten kaivosympäristöjen sienet, marjat ja vesi oikein ovat.

– Kokonaisnäkemys näyttää jossain määrin puuttuvan. Tiedetään, miten kaivokset saattavat ympäristöihinsä vaikuttaa ja kuinka se näkyy luonnontuotteissa, mutta kuinka yhdistää nämä, mikä on todellinen vaikutus, siitä ei olekaan välttämättä kauhean paljon tietoa, sanoo hankepäällikkö Anu Arresto Pohjois-Karjalan Ympäristöterveydestä.

Tutkimushankkeen aikana Pohjois-Karjalassa tehdään muun muassa maaperän raskasmetallimittauksia. Liikkeellä ollaan toimivilla kaivosteollisuuden paikoilla kuten Kylylahdessa Polvijärvellä, Ilomantsin Pampalossa ja Juuan vuolukivialueilla.

Mutta myös vanhat paikat käydään läpi, kuten Enon Paukkajanvaara ja Outokummun kaivosalueet. Totuutta kaivetaan esiin myös muun muassa Lieksan Mätäsvaarasta, jossa kaivos sulkeutui jo vuonna 1947.

– Vaikka louhos on veden peittämä, niin totta kai mahdolliset raskasmetallit pääsevät siirtymään vesiin. Katsotaan kaikki läpi, jotta voidaan torjua pelkoja, jos ne ovat perusteettomia. Ei lähdetä kaivelemalla kaivelemaan ja etsimään syyllisiä.

– Jos sitten huoli on aiheellinen, annetaan esimerkiksi rajoituksia sienten keräilylle tai veden käytölle, toteaa Anu Arresto, ja painottaa, että terveysvalvontaan kuuluu riskinhallintaa ja tiedotusta.

Kaikki hyötyvät

Erikoista alkavassa hankkeessa on, että mukaan kutsutaan laajalti luonnon- ja kaivosalan, sekä muun muassa ympäristöteknologian toimijoita. Ohjausryhmä kokoaa asiantuntijoita yhteen niin elinkeinoelämästä, kuin Luonnonvarakeskuksesta.

Mutta hyötykin on yhteinen. Esimerkiksi pohjoiskarjalaisella herkkutatilla on jo nyt kansainväliset markkinat, ja todistus taatusti puhtaasta luonnon tuotteesta ei ainakaan ole vahingoksi alan markkinoinnille.

Kaivosala ei puolestaan juuri saa osakseen sosiaalista hyväksyntää, etenkin Talvivaaran tapahtumat ovat Anu Arreston mukaan vieneet koko alan niin sanotusti takajaloilleen.

– Yhtälailla kaivosteollisuus ansaitsee sen, että se tulee kohdelluksi oikeudenmukaisesti ympäristökysymyksissä ja ettei sitä esimerkiksi syytetä asioista, joihin se ei ole syyllinen, sanoo Arresto.

Pohjois-Karjalan kaivosympäristön luonnontuotteiden ja talousveden raskasmetallit - hanketta rahoittavat Euroopan Aluekehitysrahasto, Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys, Ilomantsin, Joensuun, Lieksan ja Polvijärven kunnat, sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.