Ylitorniolta kultaa etsivää kaivosyhtiötä syytetään muun muassa uhanalaisten kasvien neidonkengän ja tikankontin tuhoamisesta luonnonsuojelualueilla.

Käräjäoikeuden, syyttäjän ja Metsähallituksen edustajat jalkautuivat maastoon kaivosyhtiön toivomuksesta katsomaan, millaisia ovat malminetsinnästä maastoon jääneet jäljet.

Kallioon tehtyjen leikkausten lisäksi maastosta löytyi kuoppia, kaivantoja ja muun muassa katkottuja puita ja juuria.

– Tämmöisen katselmuksen tarkoitushan on vaan käydä paikan päällä ja katsoa tilanne eikä käydä oikeutta metsässä. Sen takia keskustelu oli hyvin asiallista ja tasapuolista tuolla metsässä, luonnehtii kaivosyhtiö Mawsonin operatiivinen päällikkö Tapani Hyysalo.

Käräjätuomari Jukka Jama muistutti välillä katselmukseen osallistuneita siitä, että nyt on tarkoitus tehdä havaintoja eikä kuulla todistajia.

Laaja kokonaisuus

Erimielisyyttä on paitsi tuhojen vakavuudesta, myös niiden laajuudesta. Paikalla olleet Metsähallituksen edustajat eivät suostuneet haastatteluun.

– Vastaajathan lähtee muutamasta sadasta neliöstä ja minä syyttäjänä lähden kaikkiaan noin sadasta hehtaarista, jossa luontovaikutusta olisi havaittu tai olisi tapahtunut, sanoo syyttäjä Mikko Valanne.

Kemi-Tornion käräjäoikeudessa jutun käsittely alkaa marraskuussa. Kyseessä on yksi laajimmista luonnonsuojelurikosasioista Pohjois-Suomessa.

Hallitus on päässyt sopuun uuden kalastuslain viimeisestä kiistanaiheesta. Yli 65-vuotiaiden ei tarvitse maksaa valtakunnallista kalastusmaksua. Eläkeläisten maksuvapautus nostaa muilta kalastajilta perittävän maksun hintaa.

Yle Uutisten tietojen mukaan valtakunnallisen maksun hinta nousee 35 eurosta 39 euroon. Hallitus päättää lakiesityksen lopullisesta sisällöstä huomenna.

Riita eläkeläisten kalastusmaksusta jumiutti pitkään lakiuudistuksen etenemistä. Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) on halunnut maahan yhden valtakunnallisen kalastusluvan ja kaikki täysi-ikäiset kalastajat maksumiehiksi. Sosiaalidemokraatit ovat pitäneet kiinni 65-vuotiaiden maksuvapautuksesta.

Onginta ja pilkkiminen säilyvät jatkossakin maksuttomina. Myös alle 18-vuotiaat on vapautettu maksusta.

Valtakunnallinen maksu korvaa läänikohtaiset luvat. Se tarvitaan virvelöintiin, perhosteluun, uisteluun, pohjaongintaan ja pyydyskalastukseen.

Uuden kalastuslain on määrä tulla voimaan ensi vuoden alussa. Se korvaa nykyisen yli 30 vuotta vanhan lain.

Repoveden kansallispuiston ensimmäiset viralliset oppaat ovat valmistuneet koulun penkiltä. Yhteensä kansallispuisto-oppaita valmistui keskiviikkona kuusitoista.

Oppailta voi tilata valmiiksi hiottuja kierroksia, joissa perehdytään mm. kansallispuiston metsien historiaan, luonnon moninaisuuteen ja kestävään kehitykseen.

Kestävyys on päivän sana Repovedellä, sillä vuosikymmennessä kansallispuiston kävijämäärät ovat kasvaneet noin nelinkertaisiksi. Viime vuonna puistossa vieraili yli 93 000 ihmistä.

Koulutuksen järjestäjät toivovat oppaista kestävän matkailun viestinviejiä, jotta ihmiset oppisivat kunnioittamaan luontoäitiä.

– Toivotaan ehdottomasti, että tämä parantaisi ihmisten luontosuhdetta, että saadaan ihmisille syvempi kiinnostus ja rakkaus luontoon, kertoo Metsähallituksen projektipäällikkö Mirja Nylander opaskoulutuksen tavoitteista.

Repoveden herkkä luonto

Repovesi on ollut vuodesta 2008 asti roskaton puisto. Silti esimerkiksi vuonna 2013 puistoon jätettiin noin 2000 litraa erilaista jätettä. Pillimehut ovat Mirja Nylanderin mukaan roskista pahimpia. Vasta leivottu kansallispuisto-opas muistuttaakin, että Repoveden luonto on herkkä. 

– Hirveesti ei kannata poiketa polulla tuonne kallion päälle maisemia katsomaan, koska siellä on hirveän herkkä sammal kallion päällä. Sen kun kerran polkaisee irti, niin se on kyllä todella kauan ennen kuin se tulee siihen takaisin, sanoo opas Pentti Kesäniemi. Työkseen Kesäniemi on luontovalvoja Repovedellä.

– Täällä olen ollut jo toistakymmentävuotta töissä. Tulee sellainen sokeus, että kaikilla ei ole näin hienoa konttoria, työpaikkaa, kuin esimerkiksi minulla on.

Aiemmin sertifioituja kansallispuisto-oppaita on ollut kolmessa kansallispuistossa, muun muassa Oulangalla ja Pyhä-Luostolla. Repoveden kansallispuisto-oppaiden koulutuksesta vastasi Kouvolan seudun ammattiopisto.

Noin puolet koulutuksen käyneistä on kansallispuistossa toimivia yrittäjiä. Koulutuksen toivotaankin tuottavan lisäeuroja Repovedelle kävijöiden tilatessa opastuksia.

Hollolaisen Rakennusbetoni ja Elementti -yrityksen teollisuushallin katto peittyi viherpintaan vuosi sitten.

Yhteistyökumppanina kohteessa on Helsingin yliopiston Viides Ulottuvuus -hanke.

Neljänsadan neliön alalla testataan erilaisia kasveja ja kasvualustoja. Viherkaton pohjaratkaisuissa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja, mm. Vesijärven ruokoa ja kevytbetonin valmistuksessa sivutuotteena syntyvää soraa.

Kesällä katolla vietettiin viihtyisiä kahvihetkiä, poimittiin mansikoita ja bongattiin perhosia.

– Perhosten ja pieneliöiden perässä tulivat linnut. Kivitasku on käynyt kylässä ja myös hemppo, jota alueella ei ole aiemmin nähty. Työntekijöiden kiinnostus luontoa kohtaan tuntuu viherkaton myötä lisääntyneen, sanoo tuotantopäällikkö Sami Konsti.

Virkistyskäytön ohella viherkatosta on ollut hyötyä sade- ja sulavesihuippujen tasaajana.  Tästä on ollut konkreettista näyttöä.

– Kesällä oli rankkasateita ja silloin näki, kuinka muilta katoilta syöksyi vettä, mutta viherkatolta vain pieniä tippoja.

Luonto kiittää – vai kiittääkö?

Tutkijoille viherkatot ovat runsaudensarvi, jossa riittää möyhennettävää.

Viherkaton voi rakentaa periaatteessa mihin tahansa, kunhan painorajoitukset ovat tiedossa ja laskelmat kunnossa. Katon pitää kantaa niin istutukset kuin talvinen lumikuormakin.

Tutkija Kirsi Kuoppamäki Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta sanoo, että viherkatot yleistyvät sellaista vauhtia, että viimeistään nyt olisi aika laatia toimivat ohjeet viherkattorakentajille.

Muuten voi käydä niin, että kattojen haitat ovat hyötyjä suuremmat.

– Tutkimuskohteena on ollut esimerkiksi se, kuinka hyvin viherkatot pidättävät vettä, mutta myös se, millaista veden laatu on ja kuinka siihen voidaan vaikuttaa. Joskus saattaa käydä niin, että viherkatolta valuvien vesien ravinnepitoisuudet ovat taivaalta satavaan veteen verrattuna huomattavasti korkeammat.

Tavoitteena tutkijoilla onkin Kirsi Kuoppamäen mukaan yhdistää voimat ja löytää pohjoisen niukoissa kasvuolosuhteissa toimiva ja helppohoitoinen ”viherkattoresepti”.

Keski-Suomen luonnonsuojelijat kummeksuvat loppusuoralle ehtineen soidensuojelun täydennysohjelman jäädyttämistä. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kahden kesän aikana kartoitettu tuhansia hehtaareja soita.

Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin hallituksen puheenjohtaja Matti Aalto pelkää, että työ on pahimmassa tapauksessa mennyt kokonaan hukkaan

– Toivon, ettei työ ollut ollenkaan turhaa, vaan ohjelma saataisiin vielä jatkumaan, mutta se pelkohan tässä on. Tottakai soiden kartoittaminen tuottaa muutakin aineistoa, mutta nämä kartoitukset on kyllä tehty ihan tätä ohjelmaa silmällä pitäen, Aalto sanoo.

Ohjelmassa yhdyshenkilönä toiminut Aalto pitää erikoisena, että näin pitkälle edennyt ohjelma keskeytetään.

– Valtakunnallinen soidensuojeluohjelman työryhmä oli jo valinnut arvokkaimmat kohteet, joiden olisi nyt pitänyt tulla kommentti- ja kuulemisvaiheeseen. Näitä kohteita ei ole vielä julkistettu missään. Erona aiempiin soidensuojeluohjelmiin, nyt on pyritty enemmän keskittymään reheviin lettosoihin ja korpiin, puustoisille soille, joita on aiemmin suojeltu vähemmän.

Vapaaehtoisuus ei takaisi arvokkaimpien soiden suojelua

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti eilen , että haluaa selvittää mahdollisuuksia suojella soita vapaaehtoisuuden pohjalta. Matti Aallon mukaan se ei olisi paras ratkaisu, vaikka esimerkiksi vapaaehtoisen metsiensuojelun METSO-ohjelma on toiminut Keski-Suomessa hyvin.

– Se olisi ehkä mahdollista, mutta sillä tavalla ei saataisi niitä kaikkein arvokkaimpia soita suojeltua. METSO-ohjelmassa on saatu hyviä kohteita suojeltua, mutta paljon todella arvokkaita kohteita jää myös ulkopuolelle.

Aallon mukaan soiden- tai metsien suojelu ei muuten periaatteessa eroa toisistaan paljoa. Eniten eroa on maanomistuksen suhteissa.

– Arvokkaita metsiä on enemmän yksityismailla, kun taas soita on enemmän yhtiöiden ja valtion mailla.

Matti Aalto toivoo, että ministerin päätös on väliaikainen.

– Toivottavasti keskytys on lyhytaikainen. Pahempi skenaario on tietysti se, että ohjelma jää tähän vaiheeseen, että valmisteltu on, mutta eteenpäin ei päästä.

MTK pitää vapaaehtoisuutta hyvänä asiana

Maa- ja metsätaloustuottajia edustava MTK puolestaan on tyytyväinen ympäristöministerin päätökseen ja pitää sitä merkittävänä luonnonsuojelutekona.

Järjestön mukaan vapaaehtoisuus parantaa luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa. MTK:n mukaan soiden suojeluohjelmassa oltiin ottamassa selvää takapakkia.

Vapaaehtoisessa suojelussa maanomistajaa arvostetaan, eikä ajeta nurkkaan, kerrotaan MTK:n tiedotteessa.

Kaikki kotikompostointia harrastavat tietävät, että vaahteranlehti on hankala tapaus kompostorille. Se maatuu selvästi hitaammin kuin muut lehdet.

Tämän mysteerin selvittäminen ei ollut kovin helppoa, sillä asiantuntija toisensa jälkeen joutui tunnustamaan, ettei osaa selittää asiaa.

Puolen tusinan soiton jälkeen löytyi Suomen dendrologian seuran varapuheenjohtaja Juha Raisio. Hän uskoo, että kyse on lehtien sisältämistä väriaineista.

– Uskon, että ilmiön taustalla ovat lehden sisältämät parkkiaineet ja antosyaanit, jotka vastustavat maatumista. Kyse on aineista, jotka vaikuttavat lehden syysväreihin.

Kompostointi on hyvin kaupunkilainen ilmiö ja ilmeisesti tästä syystä aihepiiristä ei juuri tieteellistä tutkimusta löydy. Asiantuntija uskoo, että kyse voi hyvinkin olla kasvien välisestä kilpailusta.

– Ehkä vaahtera pystyy kilpailemaan tämän ominaisuuden avulla paremmin muiden lajien kanssa. Huonosti hajoavat lehdet tekevät maahan lehtikatteen ja estävät näin kilpailijoiden lisääntymisen, pohtii Suomen dendrologian seuran varapuheenjohtaja Juha Raisio.

Kainuussa on haettu poikkeuslupaa sudenkaatoon, ja siitä tehdään päätös, kun lumi saadaan maahan. Elo-syyskuussa metsästyskoiria joutui Kainuussa susien suuhun kuusi.

– Valitettavasti näitä tapauksia on ollut turhan paljon, se kuulostaa huolestuttavalta. Mutta ennen kuin mitään poikkeuslupia myönnetään, pitää selvittää perinpohjaisesti se, mistä susien käyttäytyminen johtuu, ja mitä seurauksia poikkeusluvan myöntämisellä on muuhun susilaumaan, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmästä Marko Kettunen.

– Pitää pohtia, aiheuttaako suden tappaminen lisää murheita esimerkiksi sitä kautta, että sudet alkavat entistä enemmän liikkua ihmisastutuksen lähellä, kun lauman rakenne muuttuu. Oletan, että vahingot vähenevät lumen tullessa maahan, kun metsästäjät pääsevät havainnoimaan paremmin susia, eivätkä laske koiria riistan perään alueella, jolla on susia.

Susien käytös luontaista

Kainuussa on koettu myös, että sudet eivät juuri ihmistä kavahda. Marko Kettusen mielestä suden käyttäytyminen ei poikkea normaalista

– Kysymyksessä voi olla esimerkiksi seurusteluvaiheessa oleva susipari, joka on erityisen äkäinen reviiristään ja sinne tuleville koirille. Sellaisessa tilanteessa susi voi käydä napsimaan koiria saaliiksi. Sudethan syövät Suomessa vuosittain noin 30 koiraa.

– Tämä on tilanne, johon pitää tottua niin kauan kuin Suomessa susia on, että tällaisia vahinkoja metsästyskoirien osalta tulee. Samoin siihen, että metsästyskoiria jää auton alle tai hukkuu huomattavasti enemmän kuin mitä pedot syövät, Kettunen sanoo.

Lokakuun alkupuolella Yle Kainuulle kerrottiin, että Sotkamon pohjoisosissa susitilanne vaikeuttaa metsästystä. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmästä Marko Kettunen perää metsästäjien vastuuta koiristaan jo koulutusvaiheessa.

– Työssä olevan koiran tulo kutsusta luokse pitäisi opettaa jo pentuvaiheessa, että esimerkiksi pilliin viheltämällä koira tulee luokse. Koiraa ei myöskään saa missään tapauksessa jättää yksin jahtialueelle, vaan metsästäjän tulee pyrkiä olemaan mahdollisimman lähellä koiriaan.

Susi ei voi hyvin Suomessa

Yleisesti ottaen Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmän Marko Kettunen kokee, että susi ei voi hyvin Suomessa.

– Terveitä laumoja on vähenevissä määrin. On epäterveitä laumoja, joissa alfasusista toinen on menehtynyt joko ihmisten toiminnan seurauksena tai luonnollisesti kuolemalla esimerkiksi saalistustilanteessa. Epäterve lauma voi alkaa hakeutua ihmisasutuksen lähelle ja on myös herkempi ottamaan metsästyskoiria saaliiksi.

– Metsästäjien vastuulla on se, että salametsästyksessä menetetyt sudet aiheuttavat muun lauman osalta ei-toivottua ja poikkeavaa käytöstä. Siinä mielessä Suomen sudet voivat mielestäni huonosti, Kettunen sanoo.

Kettusella on tiedossa tältäkin syksyltä epäilyjä susien salametsästyksestä.

– Esimerkiksi Pohjois-Savon puolella on yksi susilauma, joka on käyttäytynyt poikkeavasti ja meinannut viedä metsästäjiltä koiria – näin ei ole onneksi käynyt. Tästä laumasta on tavalla tai toisella menetetty jompi kumpi tai molemmat alfasudet, ja lauman pennut käyttäytyvät poikkeuksellisesti ja hakeutuvat ihmisasutuksen lähelle. Ne voivat myös viedä koiria, koska niiden normaali saaliskäyttäytyminen on estynyt tai ainakin erittäin vaikeaa tuollaisella haavoittuneella laumalla.

Kanssakäyminen faktapohjalta

Marko Kettunen kertoo, että luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä on vastakkainasettelua susiasioissa.

– Henkilökohtaisuuksiin meneminen on yleistynyt luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä, kun on sanallista erimielisyyttä. Sosiaalisessa mediassa käydään molemminpuolista tunnepohjoista keskustelua, ja jopa henkilöiden haukkumista esiintyy valitettavan paljon.

– Tunnepohjainen keskustelu pitäisi lopettaa kokonaan, ja perustaa yhteinen kanssakäyminen faktatietoihin. Se on hyvä lähtökohta viedä asioita yhdessä eteenpäin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tarjoaa ainoan luotettavan tiedon susien määrästä Suomessa tällä hetkellä.

SDP ei hyväksy valmisteilla olleen soidensuojeluohjelman jäädyttämistä, kirjoittaa SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin.

Marinin mukaan SDP tulee ottamaan asian esille hallituksessa.

Keskiviikkona kerrottiin, että kokoomuksen tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jäädyttänyt ministeriössä vuosia valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman. Grahn-Laasonen haluaa vielä selvityttää mahdollisuuksia edetä suojelussa vapaaehtoisuuden pohjalta.

Hallituksen ja ympäristöministerin salkun äskettäin jättäneet vihreät ovat päätöksestä tyrmistyneitä. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö toivoikin SDP:n puuttuvan jäädytyspäätökseen.

Sen sijaan MTK pitää Grahn-Laasosen päätöstä hyvänä, koska se parantaa luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa.

Tenojoen Suomen puolen kalastusmatkailijoiden arvioitu lohisaalis kalastuskaudella 2014 oli 26 065 kiloa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurannan mukaan saalis kasvoi viime vuodesta vajaat 30 prosenttia.  Pitkän aikavälin keskisaalis on 24 300 kiloa.

Teno-Inarijokivarren kalastusmatkailijoiden lohisaaliin pääosan muodostivat alle kolme kiloa painavat pikkulohet. Näiden osuus kaikista saaliskaloista oli yli 70 prosenttia.

Keskikokoisia, 3-7 kilon lohia saalissa oli reilut 20 prosenttia ja isoja, yli 7 kilon lohia vain 6 prosenttia.

Tenojoki säilytti asemansa suosittuna kalastuskohteena

Teno- ja Inarijoen Suomen puoleiselle osalle kalastusluvan lunasti 8000 henkilöä, jotka kalastivat yhteensä vajaat 33 000 kalastusvuorokautta.

Lunastettujen kalastusvuorokausien määrä väheni hieman (0,9 %) vuoteen 2013 verrattuna.

Lisäksi lunastettiin reilut 930 nuorisolupaa.

Ulkomaalaisia kalastajia Tenolla vieraili reilut 200, eniten ruotsalaisia ja venäläisiä.

Kokonaisarvio vuodenvaihteessa

Tenojoen kalastusmatkailijoiden lohisaalisarvio perustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ylläpitämään saalisseurantajärjestelmään sekä tietoihin myytyjen kalastusvuorokausien määristä.

Kokonaisuudessaan Tenojoen vesistön lohisaalistilastot valmistuvat vuodenvaihteen tienoilla, jolloin saatavilla on tietoa myös paikallisten kalastajien ja muiden kalastajaryhmien lohisaaliista.

Toissa vuoden marraskuussa tapahtuneesta kipsisakka-allasonnettomuudesta peräisin olevat metallit ovat edelleen lähimpien vesistöjen eli Kalliojärven, Kivijärven ja Salmisen pohjien vesikerroksissa. Tämä selviää Kainuun ELY-keskuksen katsauksesta.

Metallipitoisuudet ovat Kalliojärvessä, Kivijärvessä ja Salmisessa eliöstölle haitallisella tasolla. Metallien pitoisuudet pienenevät, kun etäisyys kaivosalueeseen kasvaa.

Suolaiset vedet kerrostaneet lähijärvien vedet. Kerrostuneisuus ei ole kokonaan purkautunut kevät- ja syyskierroissa. Suolojen eli sulfaatin ja natriumin pitoisuudet ovat edelleen korkeita Salmisessa ja Kalliojärvessä, jotka sijaitsevat Talvivaaran pohjoispuolella.

Kolmisopessa sulfaattipitoisuus on laskenut, mutta sen alapuolisessa Jormasjärvessä sulfaattipitoisuus noussut. On todennäköistä, että Kolmisopesta purkautuneet vedet näkyvät Jormasjärven veden laadussa, todetaan Kainuun ELY-keskukset katsauksessa.

Kaivoksen eteläpuolella Kivijärvessä sulfaattipitoisuus on ollut korkea, mutta se on hienoisessa laskussa. Kivijoessa sulfaattia oli kesällä ja syksyllä enää puolet viime syksyn määrästä, kerrotaan ELY-keskuksesta. Laakajärvessä sulfaattipitoisuudet olivat korkeammat kuin viime ja edellisvuonna samaan aikaan. Poikkeuksena oli vain järven pohjoisosan syvänne, jossa alusveden sulfaattipitoisuus oli kahteen edelliseen kesään verrattuna keskimääräisella tasolla.

GTK tutki Talvivaaran lähivesistöjä

Geologian tutkimuskeskus GTK selvitti talliumin, uraanin ja harvinaisten maametallien esiintymistä Talvivaaran lähivesistöissä syyskuussa. Selvityksessä on mukana kahdeksan lähivesistön lisäksi viisi sellaista lähialueen vesistöä, jonne kaivoksen toiminnalla ei ole vaikutusta.

GTK:n tutkimuksessa havaittiin, että kaivoksen lähimmissä alapuolisissa vesistöissä tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet olivat lievästi suurempia verrattuna selvityksen tausta-alueen vesistöihin. Pitoisuudet vähenivät nopeasti, kun etäisyys kaivosalueeseen kasvoi.

Kainuun ELY-keskuksen mukaan tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki vesistä mitatut ainepitoisuudet olivat hyvin pieniä, eikä pitoisuustasoista tiedetä olevan haittaa ihmisille tai eliöstölle. GTK:n raportti julkaistaan kokonaisuudessaan ensi kuussa.

Tilanne on herkästi haavoittuva

Kainuun ELY-keskuksen mukaan Talvivaaran lähivesistöjen tilan kehitykseen vaikuttaa kaivoksen purkuvesien laatu ja määrä sekä lähijärvien kerrostumisen säilyminen.

Talvivaaran juoksutusten ympäristöluvassa määrätyt haitta-ainekiintiöt pienenevät edelleen ensi vuonna. Se johtanee vesien varastointiin alueella, jolloin on vaarana, ettei allastila riita, arvioidaan Kainuun ELY-keskuksessa.

Bioliuotuksen varoaltaissa on kuivan kesän ansiosta tilaa. Varoaltaat eivät kuitenkaan riittäisi koko bioliuotuskierrossa olevan liuosmäärän varastointiin mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kalkkikäsiteltyjen vesien varoallaskapasiteettia lisätään noin miljoona kuutiometriä syksyn aikana rakennettavalla Kuljun padolla. Lisäksi Talvivaaralla on vireillä lupahakemus louhokseen johdettujen vesien varastoinneille.

Kun puhutaan susista, kilpailevia totuuksia on monia ja tunteet roihahtavat herkästi pintaan. Yksi seikka uudessa suden kannanhoitosuunnitelmassa on saanut kuitenkin lähes yksimielisen kannatuksen: susia koskevia päätöksiä tulisi saada tehdä siellä, missä sudet ovat.

Toiveena on saada muodostettua paikallisia päätöksentekoelimiä, jotka voisivat itsenäisesti käsitellä, kuinka alueen susilaumoihin suhtaudutaan.  

– Susireviirille asetettaisiin tavoitteet; mitä vahinkoja siedetään, millaisia kannanhoidollisia lupia olisi mahdollista saada, kuka ne käyttää ja millä muodoin, Riistakeskus Pohjois-Savon vs. riistapäällikkö Teemu Lamberg hahmottelee.

Maa- ja metsätalousministeriö on uusimassa susien yhdeksän vuotta vanhaa hoitosuunnitelmaa. Sitä varten susialueiden ihmisiä on kuultu paitsi verkossa käydyn keskustelun kautta myös kasvokkain. Ääneen ovat päässeet niin metsästäjät, luonnonsuojelijat, maanomistajat kuin tuotantoeläinten kasvattajat.

Suunnitelmaa tehdessä on myös tuotu esille mahdollisuutta tarkastella sudenpyyntiä nimenomaan yksittäisten laumojen, ei niinkään koko kannan näkökulmasta.

– Susien reviirit poikkeavat toisistaan niin paljon. Joillain reviireillä ongelmia ei ole laisinkaan, ja toisessa vahinkoja tulee paljon.

Lampuri toivoo sudelle rauhaa

Huhut susilaumoista saavat helposti siivet alleen. Esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla liikkuvaa susilaumaa on ehditty jo pelätä. Riistaviranomaisten tietoon on tullut yksi koiravahinko alueelta.  

Annaelina Kotilaisenkin pihassa Lapinlahdella vieraili kolme viikkoa sitten susi, joka tappoi yhden lampaan. Ikävästä tapauksesta huolimatta hän peräänkuuluttaa maltillista suhtautumista susiin. 

– Todennetut havainnot pitäisi kuitenkin ilmoittaa riistanhoitoyhdistykselle, ei lähteä levittämään epämääräisiä huhuja.

Kotilainen on jo vahingon jälkeen hakenut maa- ja metsätalousministeriöltä petoaitaa lampaidensa suojaksi.

– Kyllähän aita tietysti yöunia lisää, jos ajattelee ensi kesän laidunkautta. Nyt eläimet on pitänyt tuoda yöksi sisälle, mikä on lisännyt työmäärää tilalla huomattavasti.

Ministeriön kaavailema paikallinen päätöksentekomalli kuulostaa lampurin korvaan hyvältä.

– Ilman muuta heitä pitää kuunnella, ketkä alueella asuvat. Me olemme vahingon kärsijoitä, kun jotain sattuu.

Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon alueilla on nähty susipentue, johon kuuluu havaintojen mukaan kolme poikasta sekä kaksi täysikasvuista sutta.

– Susi tekee itse valintansa reviirinsä suhteen ja nyt ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ovat sudet päätyneet tälle alueelle, kertoo Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Vartiaisen mukaan sudet ovat tätä nykyä levittäytyneet ympäri Suomea eivätkä ne pelkää mennä asutusten lähelle.

– Esimerkiksi tästä uudesta pentueesta on tullut havaintoja ihan taajama-alueeltakin, selventää Vartiainen.    

Konfliktitilanteet mahdollisia

Susien laajojen reviirien takia myös kohtaamiset ihmisten kanssa ovat mahdollisia.

– Suurimmat ongelmat ovat vahingot kotieläimille ja metsästyksessä käytettäville koirille, sanoo Vartiainen.

Myös susien salametsästystä harrastetaan, koska susikanta on kehittynyt paljon hitaammin, kuin mitä sen biologinen kanta mahdollistaisi.

– Kaikilla meillä on sudesta mielipide, ja se vaihtelee äärimmäisestä suojelusta äärimmäiseen vihaamiseen. Keskustelua syntyy yleensä silloin, kun susista on omakohtaista kokemusta, veistelee Vartiainen.

Hallitus on antanut pitkään valmistellun esityksen uudeksi kalastuslaiksi. Siinä yksinkertaistetaan kalastuslupajärjestelmää.

Kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksut yhdistetään yhdeksi kalastonhoitomaksuksi. Esityksen mukaan eläkeläisten ei edelleenkään tarvitse maksaa kalastuksesta.

Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestössä uudistusta pidetään tervetulleena.

– Se parantaa kalastuksen sääntelyä siten, että alueellinen kalastusviranomainen saa lisää valtuuksia. Verkkokalastusta säädellään, yleiskalastusoikeuksiin ei kosketa ja sitten siellä on vielä vapaa-ajankalastajilla kelaonginnnan mahdollisuus maksuttomana jokamiesoikeutena, listaa toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä.

Mäkelä löytää hallituksen esityksestä myös puutteita.

– Vetouisteluun olisi tarvittu tällainen valtion järjestämä lupa, koska vetouistelujärjestelmä ei ole kunnossa. Sitä kaipaa noin 350 tuhatta vetouistelijaa.

Siian rauhoitusaika on alkanut Pohjanmaan rannikolla. Keskiviikosta 15. lokakuuta lähtien siikaa ei ole saanut kalastaa verkoilla suuressa osassa Pohjanmaan rannikkoa.

– Siian kutuajan rauhoitus on pitkä perinne, joka alkoi jo 70-luvulla ja koskee lähinnä merikutuista karisiikaa ja saaristokutuista siikaa. Rauhoituksen tarkoitus on tänä päivänä se, että kannat ovat heikot. Karisiika on Selkämerellä heikko johtuen rehevöitymisestä, ja paikalliselle saaristokutuiselle siialle on haittaa sekä rehevöitymisestä että happamuudesta, kertoo Österbottens Fiskarförbundin toiminnanjohtaja Guy Svanbäck.

Siian vapaaehtoiseen rauhoitukseen on lähtenyt tänä syksynä mukaan 17 rannikon kalastusseuraa tai jakokuntaa. Kalastusseurojen ja vesialueosuuskuntien määrä on kuitenkin vähentynyt takavuosista.

– Alkuaikoina oli mukana ehkä noin 30 kalastusseuraa ja vähimmillään kymmenkunta. Osittain tämä johtuu merikutuisesta karisiiasta Selkämeren alueella, eli silloin kun ei tule enää siikaa, ei mielletä myöskään, että se kannattaa rauhoittaa. Ehkä se pitäisi olla ajatuksena päinvastoin, eli silloin kun tulee vähän, on tärkeää suojella niitä loppuja kaloja, Svanbäck sanoo.

Siian rauhoitusaika koskee Österbottens Fiskarförbundin toiminta-aluetta rannikolla Korsnäsin ja Luodon välillä, ja kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Rauhoitusajat vaihtelevat hieman alueittain.

Hyljekanta verottaa siikakantaa

Österbottens Fiskarförbundin toiminnanjohtaja Guy Svanbäck sanoo heikon siikakannan johtuvan myös hyljekannasta.

– Hylkeet syövät paljon siikaa ja jopa suoraan kalastajan verkosta. Hylje aiheuttaa aika paljon tuhoa loppusyksyllä, joka on ollut hyvää kalastussesonkia. Asialle voitaisi tehdä paljonkin, mutta esimerkiksi meidän pitäisi säädellä hyljekantoja sillä tavalla, että ne ovat tasapainossa kalastuksen ja kalakantojen kanssa, Svanbäck sanoo.

Rauhoituksesta myös soraääniä

Guy Svanbäckin mukaan siikatilanne on esimerkiksi Perämerellä karisiian osalta toistaiseksi hyvä, mutta hän toivoisi Selkämeren alueelle lisää rauhoitusalueita.

Tällä hetkellä rauhoituksessa mukana olevat seurat ja osakaskunnat eivät ole kuitenkaan asiasta aina yksimielisiä.

– Kyllähän sieltä kuuluu myös soraääniä, koska sehän on ihan selvää etteivät kaikki voi ajatella samalla tavalla. Pääsääntöisesti kuitenkin siellä, missä meillä on paikallisia siikakantoja, ollaan kiinnostuneita niiden suojelemisesta ja siitä, että saadaan kannat paremmiksi ja kalastamista riittää tulevaisuudessakin, Guy Svanbäck kiittelee.

Rauhoitusajan ei pitäisi myöskään aiheuttaa ammattikalastajille tulonmenetyksiä pitemmällä aikavälillä.

– Oletus on, ettei siian hinta ole tippunut rauhoituksen jälkeen niin alas, että se vaikuttaisi pidemmän päälle kalastajan toimeentuloon. Ainahan voi myös kalastaa valtion vesillä, koska valtiohan ei suojele siikaa sillä tavoin, että se rauhottaisi siian kutuaikana, Svanbäck sanoo.

Pohjalaismaakuntien kaikki suot on kartoitettu edellis- ja viime kesänä. Etelä-Pohjanmaalla 30 prosenttia maakunnan pinta-alasta on suota. Viranomaisten tekemä suuri työ on viittä vaille valmis.

Suoalueita on nyt syksyllä pisteytetty ja lopullisen ehdotuksen suojelusoiksi piti olla menossa eteenpäin ihan kohta. Kuulemisvaihe on nyt kuitenkin lykkääntymässä, kun tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti jäädyttävänsä soidensuojelun täydennysohjelman. ELY-keskuksessa jäädytyksestä ei vielä huolestuta.

– On tehty monivuotinen kova työ ympäristöviranomaisten puolella, ja me nähdään että se ei ole mennyt hukkaan. Tämä koskee koko soitten tulevaisuutta, tärkeitä kohteita on aika vähän jäljellä. On hyvä että ne saadaan selvitettyä, ja ohjelman toteutumisen kannalta halutaan miettiä millä hyvällä tavalla vietäisiin läpi, pohtii Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luontoympäristöyksikön vetäjä Esa Koskenniemi.

Koskenniemi arvelee, että ministeri haluaa nyt käydä läpi vaihtoehdot, miten soidensuojelua voitaisiin toteuttaa ja uskoo jäädytyspäätöksen olevan enemmän aikalisä.

Luonnonsuojeluliitto ihmeissään

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Seppo J. Ojala ei ole aivan yhtä toiveikas.

– Kyllähän se oli ihmeellistä, että ympäristöministeri lähtee muuttamaan hallitusohjelmassa sovittua ja pitkälti valmisteltua asiaa. Kuulosti aivan, että oltaisiin tekemässä uutta politiikkaa vaaleja ajatellen, Ojala toteaa.

Ojala arvioi, että jäädytys lisää maanomistajien epävarmuutta asiassa, ja tähän asti toteutetun ohjelman perusteella olisi saatu kunnolliset korvaukset maanomistajille. Samoin energiapoliittinen linjaus turpeen käytöstä mietityttää suojelun näkökulmasta.

– Kyllä tämä on paha takaisku. Turvetta ollaan pakkosyöttämässä polttoaineeksi ja siltä osin ajatus siitä, että kun me olemme turvemaakunta ja työllistävä turpeennostaja niin tämä on vaikea kysymys. On kuitenkin muistettava, että turpeen päästöt ovat jopa suuremmat kuin kivihiilen – vaikka ei kivihiiltäkään pitäisi missään tapauksessa käyttää polttoaineena, Ojala pohtii.

Kohtalainen sienisyksy jatkuu. Suppilovahveroita on metsässä vielä runsaasti, vaikka ne ovat jääneet pieniksi.

– Pari viikkoa sitten kävin katsomassa nämä paikat, eivät sienien lakit ole juuri siitä kasvaneet. Lakin halkaisijat ovat pieniä, mutta niitä on sen verran runsaasti, että viitsii kerätä, sanoo Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala Lemiltä.

Muiden sienien osalta kylmät säät ovat päättäneet kauden tältä erää. Paikoin sieniä on ollut erittäin hyvin. Esimerkiksi tatteja on ollut runsaasti.

– Joissain paikoin on ollut aivan mahdottomasti tatteja. Kantarellikausi sen sijaan loppui varsin lyhyeen, harmittelee Lemin sienimies Hakala.

Tämän syksyn sienisato on kokonaisuudessaan jäämässä kohtalaiseksi. Erot sienisaaliissa ovat tänä syksynä vaihdelleen paikoitellen huomattavasti maaston kosteuserojen vuoksi.

Useat keskipohjalaiset hirviporukat aloittivat pyynnin lokakuun toisena viikonloppuna, jolloin sää oli metsästäjien mukaan kehittynyt otolliseksi. Viimeisetkin porukat menevät metsälle tulevana viikonloppuna.

– Sää oli yksi meidän kriteereistämme metsästyksen aloitusajankohtaa pohtiessa. Odotimme lehtien putoamista ja pakkasta. Luonnon haju ei ole niin voimakas kun pakkanen on puraissut, joten koirat pelaavat paremmin, Ullavan Ylipään metsästysseuran puheenjohtaja Aulis Junka kertoo.

Halsuallakin odoteltiin otollista aikaa metsästyksen aloittamiseen.

– Marjastajat ovat poissa metsästä tähän aikaan. Se on kuitenkin pieni turvallisuuskysymys, kun ei koskaan tiedä missä he ovat. Viileämmällä ilmalla on myös helpompaa elää hirvikärpästen kanssa ja toimia lihojen kanssa,  Halsuan hirviporukan pyynninjohtaja Anssi Mastokangas kertoo.

Halsualla halutaan kasvattaa hirvien määrää

Lohtajalla hirvenkaato on alkanut vauhdikkaasti: kahden viikonlopun aikana on käytetty 39 lupaa.

– Meillä on yhteensä sata lupaa, joista käytämme 70 ja katsomme sitten tilanteen uusiksi. Lämmin syksy on vaikuttanut sen verran, että hirviä oli ihan hyvä määrä rannikolla vielä alkusyksystä, Lohtajan metsästysseuran hirvenpyynnin johtaja Mikko Erkkilä kertoo.

Halsualla on 25 hirvilupaa, jotka aiotaan käyttää. Samalla on tarkoitus saada hirvien määrä kasvamaan.

Aulis Junka taas kertoo Ullavan Ylipään metsästysseuran alueella olevan sarvipäitä jopa ruuhkaksi asti.

– Pohdimme porukalla, että olisivatko naapuripitäjässä olleet susilaumat kasanneet poikkeuksellisen paljon hirviä meidän alueellemme, Junka sanoo.

Hirvimiesten kohtaamiset ovat paljon muutakin kuin vain metsästystä. Sen osoitti ensimmäinen runsassaaliinen hirvestysviikonloppu.

– Paloimme lihoja ja jotkut olivat jo huolestuneita, että nytkö tämä jo loppuu. Osan mielestä hirvimetsällä pitäisi käydä jouluun asti. Ei saalis ole aina niin tärkeä, se on sosiaalinen tapahtuma, mielenkiintoinen makkaranpaistohetki. Jälkipeli on sitten aina tärkeintä illalla, Junka sanoo.

Elämyskeskus Jättiläisenmaan yrittäjä Vesa Homanen katselee yhdessä Kari Heikkisen ja Jarkko Ruhasen kanssa Paltamossa sijatsevan Kivesvaaran päältä maisemaa, joka on pysäyttänyt kävijät satoja vuosia.

– Nyt tähän paikkaan kirjoitetaan tavallaan uutta historiaa, kun uusi retkeilyreitti avataan tänne tulevana viikonloppuna, sanoo projektipäällikkö Kari Heikkinen.

Kivesvaaran retkeilyreittialueelle on toteutettu neljä eri mittaista maastoon merkittyä reittiä. Reitin varrella sijaitsevat Yölinnunkuru, Pahalouhoksen alue ja Valkeisen kalliot on tahdottu nostaa muiden yläpuolelle.

– Esimerkiksi Yölinnunkuru on jopa sadunomainen, kaikki paikallisetkaan eivät paikoista tiedä, muotoilee Vesa Homanen.

– Ensimmäisen kerran käydesssäni Pahalouhoksen alueella, mieleeni tuli, että onpa pahannäköinen paikka. Katsoin jälkeenpäin kartasta, että missä oikein olin ja täytyy sanoa, että kyllä oli oikea nimi osunut oikealle paikalle, naurahtaa Kivesvaaralla ikänsä liikkunut Jarkko Ruhanen.

Hiljaisuuden perässä tullaan kaukaakin

Alueella yrittäjänä toimiva Vesa Homanen ryhtyi Jättiläisenmaan vetäjäksi muutama vuosi sitten.

– Olen näiden vuosien jälkeen entistä vakuuttuneempi, että ihmiset tulevat kaukaakin tänne tämän hiljaisuuden ja rauhallisen luonnossa samoilun perässä.

– Yksikin perhe tuli Vantaalta kesällä ensimmäistä kertaa, ja halusivat tulla nyt uudestaan, mutta majoitus on myyty monena viikonloppuna loppuun.

Vesa Homanen uskoo vakaasti Kivesvaaran tulevaisuuteen.

– Olen vahvasti siinä uskossa, että hulinasta halutaan pois, vaikka vain yhdeksi yöksi. Tämä hiljaisuuden markkinointi ei ole jäänyt pelkäksi ideaksi paperille, vaan se on täällä iso tekijä.

– Oulustakin tuli kerran mies, joka sanoi, että kun tunnin jaksaa matkata tänne, niin pienenkin reissun jälkeen takaisin palaa eri mies, Homanen sanoo.

Kivesvaaran alueella kiertelevä retkeilyalue on rakennettu luonnon ehdoilla

Kivesvaaran uuden retkeilyreitin varrella on kuusi suojelualuetta, joiden maisemissa viitoitetut ja maastoon merkityt reitit kiemurtelevat. Myös eri lintulajit huomioidaan, sillä alueelle on rakennettu satoja linnunpönttöjä.

– Tässä on ollut monia tahoja mukana, jotta tästä on saatu paikka, joka kunnioittaa maisemaa ja täällä olevaa luontoa. Reitin varrella olevissa infotauluissa kerrotaan kasveista ja linnuista, Kari Heikkinen kuvailee.

– Reitti poikkeaa ELY-keskuksen erityisluvalla Yölinnunkurun suojelualueelle.

Korkeista kohdistaan ja jylhästä maisemastaan huolimatta Kivesvaaran retkeilyreitillä on haluttu panostaa niihin retkeilijöihin, joilla liikkuminen luonnossa on hitaampaa.

– Näköalatasanteelle pääsee hyvin vaivattomasti. Reitin varrelle on tehty levähdyspisteitä, joten esimerkiksi lapsiperheiden on helppo kulkea täällä, Kari Heikkinen sanoo.

Syskyn veneilykausi alkaa kääntyä loppuaan kohti. Oulussa moni veneilijä on vielä odotellut veneen noston kanssa, sillä varsinkin kalastajat haikailevat vielä merelle siian pyyntiin. Ilmatieteenlaitoksen sääennusteen mukaan sää on kuitenkin normaaliin vuodenaikaan verrattuna jo varsin vilakkaa.

Viime hetket nostaa vene talviteloille

Kohta alkaa olla monessa venerannassa ainakin pohjoisessa jo viimeiset hetket nostaa vene talviteloille. Oulussa monen veneenomistajan viikonlopun askareet ovatkin jo tiedossa,  sillä säiden kylmetessä myös vedet alkavat saada jääkantta päälleen. Vielä loppuviikosta Oulun suurimmassa venesatamassa Rajahaudan laitureissa värjötteli vielä melko monta venhoa odotellen ylösnostamista.

Pakkasta on ollut Sallan Naruskassa jo reilusti toistakymmentä astetta ja muuallakin maassa lämpötilat ovat pysytelleet laajoilla aluiella pakkasen puolella.

Maan pohjoisosaan odotetaan viikonlopun aikana lumikuuroja, jotka tosin Perämeren rannikolla voivat olla myös vesikuuroja. Etelässä ja idässä on laajalti selkeää, muualla pilvisyys on vaihtelevaa.

Lapissa kummeksutaan loppusuoralla olevan soidensuojelun täydennysohjelman jäädyttämistä. Lapin luonnonsuojelupiirin mielestä uuden ympäristöministerin toiminta on ennenkuulumatonta.

– Tämä on myös erittäin vastuutonta toimintaa ympäristöministeriltä, jolla ei ole kokemusta ympäristöasioista, painottaa piirin toiminnanjohtaja Tarja Pasma.

Aineisto oli jo kasassa

Lapin ELY-keskuksessa harmitellaan eniten turhaan tehtyä työtä ja maanomistajille ohjelman keskeyttämisestä koituvaa haittaa.

– Saimme jo valmisteluvaiheessa useita puheluita maanomistajilta, jotka miettivät suojelumahdollisuutta, joten keskeyttäminen harmittaa heidän puolestaan, luonnehtii ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö Päivi Lundvall.

Lapissa potentiaalisia alueita inventoitiin viime ja toissa kesänä, joten kasassa on jo käytännössä kuulemiselle valmis aineisto. Valtakunnallisesti tarkoituksena on ollut täydentää ohjelmaa erityisen arvokkailla soilla tai kohteilla, joiden suojelussa on havaittu puutteita.

– Lapissa tarjolla on isojen soiden reuna-alueita sekä esimerkiksi korpimaisia soita, joilla on jonkin verran puustoa, kuvailee Lundvall.

Soidensuojelun täydennysohjelmaa oli tarkoitus toteuttaa kahdessa osassa. Ensin maan eteläiset osat ja sen jälkeen Pohjois-Suomi kokonaisuudessaan. Lapissa se olisi tarkoittanut, että työt olisivat alkaneet vuonna 2018.

Maitaan voi yhä tarjota suojeltavaksi

Vaikka suojeluohjelman toteuttaminen on nyt pantu jäihin,  Lapissa vapaaehtoiseen suojeluun voi tarjota alueita METSO-ohjelmaan liittyvän erillishankkeen turvin.

Tähän työhön saadulla lisärahalla on voitu palkata lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä metsien vapaaehtoisen suojelun parissa.

Tarkennettu kartan kuvateksiä sanalla "nykyiseen" klo 10.38.