Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Arno Kasvi talvisuojaa hedelmäpuun luomusti – katso video

0
0

Moni on tottunut käyttämään hedelmäpuiden suojauksessa kanaverkkoa ja runkosuojaa, mutta niitä ei Kasvin mukaan välttämättä aina tarvita. Vaihtoehtoinen ja luonnonmukainen keino on käyttää suojauksessa tuoksuvia oksia.

– Tuomi, mustaherukka, selja ja sumakki, Kasvi luettelee mahdollisuuksia.

Ideana on, että pitkäkorvat ja maan alla hedelmäpuun runkoa himoavat eläimet pidetään puun ääreltä poissa tuoksuvilla oksilla.

– Eläimillä on niin tarkat nenät, että ne kyllä aistivat jo kaukaa, ettei hedelmäpuuhun kannata hampaitaan iskeä, kun runko on verhottu esimerkiksi tuomen oksilla, vakuuttaa Arno Kasvi.

Oksat aseteltava oikein

Tuoksuvia oksia työnnetään maahan puun rungon tyveen, ihan lähelle puuta. Kasvi asettelee oksia myös ylhäältä alaspäin. Puu verhoutuu oksilla vain kevyesti ja oksat sidotaan yhteen mielellään maatuvalla narulla.

Näky on luonnollinen ja istuu syksyiseen maisemaan hyvin.

– Jos hedelmäpuussa alaoksia on paljon, niin niille voi vielä laittaa tuoksuvia oksia lepäilemään. Tärkeintä on kuitenkin rungon suojaaminen, sillä se on se tärkein osa, josta puu voimansa saa. Saattavat jotkut eläimet toki napsia oksanpäitä, mutta se ei ole niin vakavaa, Kasvi kuvailee.

Talvisuojaus ei siis vaadi eurojen viemistä puutarhamyymälään. Halvassa luomusuojauksessa on sekin hyvä puoli, että konstilla pääsee talvellakin puun lähelle. Se on tarpeen, jos lunta alkaa tulla kunnolla.

– Lumi pitää muistaa tampata tiukkaan siitä puun ympäriltä, jotta vielä hankaloitetaan myyrien kulkua lumen suojissa. Kanaverkon läpi on usein hankala päästä polkemaan lunta puun ympäriltä, Kasvi toteaa.


Toimittajat joutuivat maatilaeläinten syötäviksi – katso videolta, mitä tapahtui

0
0

Somerolainen eläinten turva- ja vanhainkoti Tuulispää palkittiin Vuoden eläinsuojeluteko -palkinnolla. Yle Turku teki aiheesta alueuutisiin jutun. Uutisjuttua kuvatessa sattui ja tapahtui, kun eläimet alkoivat käydä tuttavallisiksi.

Videosta näette kuvamateriaalia, joka ei koskaan päätynyt valmiiseen juttuun. Myös valmis uutisjuttu löytyy videon lopusta.

Joutsenet sietävät toisiaan muuton aikana

0
0

Joutsen on Ismo Kreivin mukaan yllättävän sosiaalinen eläin näin muuttoaikana. Ne kerääntyvät useiden satojen lintujen parviin, kuten Lainaanselällä  on juuri nyt käynyt. Kokoontumispaikkoina ovat ruokaisat vedet, Rovaniemellä nimenomaan Lainaanselkä.

– Joutsenet saattavat viipyä paikalla jopa useita päiviä. Ne kaivavat pohjasta syötävää, lepäilevät ja seurustelevat. Ei niillä ole mihinkään kiire, kylmä ei niitä haittaa. Sitten kun jääkansi peittää vedet ne lähtevät, koska samalla ruoka-aitan ovi pamahtaa kiinni, Ismo Kreivi sanoo.

Joutsenet suuntaavat talvehtimaan Tanskan salmiin ja Ruotsin rannikolle. Viime aikoina on myös Suomenlahdella näkynyt talvehtivia joutsenia. Selkeä kriteeri paikalle on ruuan riittävyys, kylmä ei haittaa.

– Joskus Ylä-Lapissa Inarissakin on tavattu talvehtivia joutsenia, Kettukoskella ja Kirakan sulassa. Se kertoo, ettei kylmä karkoita joutsenia, Kreivi kertoo.

Tavallista tallaajaa huolestuttaa joutsenten mahdollinen jäihin tarttuminen, kun ne kylpevät jäätyvässä vedessä. Ismo Kreivi ei ole huomannut pitkän lintumiehen uransa aikana vielä yhtään sellaista tapausta, joten uhka jäätyä kiinni ei ole kovin suuri.

– Linnun pitää olla jo muutenkin vaurioitunut, jos se jää kiinni jääkanteen. Sitä tapahtuu tosi harvoin, joten en olisi huolissani siitä. Kyllä ne sieltä lentoon lähtevät, käykää vaikka tarkastamassa, Ismo Kreivi naurahtaa.

"Soidensuojelusta noussut kohu on dramaattisempi kuin todellisuus"

0
0

Sekä vuosia valmisteltua soidensuojelun täydennysohjelmaa että soiden vapaaehtoiseen suojeluun perustuvaa selvitystä on mahdollista viedä eteenpäin rintarinnan, uskoo Kainuun luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Janne Kumpulainen.

Hänen mukaansa on tärkeää, että maanomistajien kuuleminen valmistellusta ohjelmasta aloitetaan mahdollisimman pian. Samaan aikaan on kuitenkin mahdollisuus saada täydentävä selvitys vapaaehtoisesta soidensuojelusta.

– Ympäristöministeri haluaa selvityksen toisenlaisista menettelytavoista. Koska soidensuojelun täydennysohjelmaa on kuitenkin valmisteltu kuusi vuotta, on maanomistajien kuuleminen syytä aloittaa mahdollisimman pian.

Pakkolunastus on viimeinen keino

Janne Kumpulaisen mielestä koko asiassa on kysymys vain pienestä aikataulutarkistuksesta.

– Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen itse ilmoitti järkevän aikataulun, eli noin kuukauden päästä hän vastaanottaisi selvityksen toisenlaisista menettelyistä, joita hänen mielestään entinen ympäristöministeri Ville Niinistö ei ollut selvittänyt.

Kumpulaisen mukaan liikadramaattisuutta asian ympärille ovat luoneet myös sanavalinnat.

– Käyttämällä sanaa "vapaaehtoista" korostetaan sitä, että muut toteutuskeinot olisivat pakollisia, mutta näinhän ei ole. Kansanedustaja Pertti Salolainen on kertonut, että molemmissa tapauksissa on kyse erittäin pitkälle vapaaehtoisuudesta. Pakkolunastus on aivan viimeinen keino.

Kainuussa edetään muuta Suomea myöhemmässä aikataulussa. Kumpulaisen mukaan maanomistajien kuuleminen selkeyttäisi myös Kainuun tilannetta. Lisäksi hän toivoo ympäristöministeriltä lisää tietoa siitä, miten valtion soiden osalta menetellään Kainuussa.

Metso ammuttiin raviojasta Lieksassa – metsästysrikosta epäillään

0
0

Lieksalaismiehen epäillään syyllistyneen metsästysrikokseen. Pohjois-Karjalan rajavartioston partio osui paikalle Lieksan Viitajärventielle juuri, kun mies ja nainen siirsivät ammutun metson autoon. 

Tutkimuksissa ilmeni, että 69-vuotias mies oli maannut raviojassa ja ampunut metson tien läheisyyteen. Partion mukaan ampuminen olisi myös tapahtunut heti auton pysäyttämisen jälkeen.

Metsäkanalinnun ampuminen tiealueelta käsin on kielletty. Metsästystilanteessa ei myöskään saa käyttää moottoriajoneuvoa. Tapahtuma on saatettu syyttäjälle syyteharkintaan. 57-vuotiasta naista epäillään saaliin kätkemisrikoksesta.

Vuosi sitten vastaavanlaisessa tapauksessa ampuja tuomittiin muun muassa noin 1500 euron sakkoon, vuoden metsästyskieltoon, sekä menettämään aseensa valtiolle.

Jyrsijän käytös ja kynnet arvioidaan näyttelyssä

0
0

Jyrsijöiden lemmikkinäyttelyissä eläimet eivät esitä temppuja tai pyri olemaan muita kauniimpia. Eläimen rotuominaisuuksilla ei ole merkitystä, vaan huomiota kiinnitetään siihen, miten hyvin eläin on hoidettu.

Eläimen täytyy siis lähinnä osata olla nätisti tuomarin käsittelyssä. Jos jyrsijä ei ole tottunut käsittelyyn, sille saattaa käydä vahinko. Tämä voi heikentää pisteitä tai huonontaa arvostelua.

– Osa hyvää hoitoa on se, että jyrsijä on opetettu käyttäytymään hyvin, kun sitä käsitellään käsissä ja sylissä, kertoo Oulun seudun jyrsijäharrastajien puheenjohtaja Nelli Kihniä.

Toisaalta lemmikkinäyttelyn valioyksilöt ovat myös sopivassa massassa eli ne ovat liikkuneet ja syöneet sopivassa suhteessa, niillä on puhdas turkki, hyvin hoidetut kynnet ja hampaat ja puhtaat silmät ja korvat.

Kihniä kehuu jyrsijäharrastusta seuralliseksi ja sosiaaliseksi, joka kokoaa samanhenkiset ihmiset yhteen. Jyrsijät kiinnostavat eniten naisia. Miehet käyvät esimerkiksi lemmikkinäyttelyissä lähinnä puolisoiden ja lasten seurana, vaikka toki miehiäkin on joukossa.

Degu on diabetesherkkä lemmikki

Yksi vaativimmista jyrsijöistä on degu eli torvimyyrä. Se on pienen rotan kokoinen jyrsijä. Degu ei sovellu ensimmäiseksi eikä toiseksikaan jyrsijäksi, sillä se on vilkas ja nopealiikkeinen ja tuhoaa helposti paikkoja. Degu ei kuuntele käskyjä tai huutoja, sillä se tottuu siihen, ettei komentamisestakaan seuraa mitään pahaa.

Erityisen haastava degu on ruokavalionsa takia, sillä luonnossa se syö hyvin yksinkertaisesti. Se syö lähinnä heinää ja siemeniä ja on äärimmäisen herkkä sairastumaan diabetekseen. Ensimmäiset lemmikkidegut olivat 1970-luvulla Eurooppaan diabetestutkimuksen koe-eläimiksi tuotujen yksilöiden jälkeläisiä. 

– Periaatteessa degu voi joskus syödä porkkanaa tai muuta sokeripitoista, mutta jos se syö liikaa, se voi sairastua.

Deguja pidetään älykkäinä. Ne suhtautuvat vieraisiin varauksellisesti, mutta jos omistaja vaikuttaa rentoutuneelta, degutkin lopettavat vartioinnin.

– Tässä ovat Saku, Mika ja Sami, joista Saku ja Mika ovat kaksosia. Niillä on sirkuttava, lintumainen ääni. Kun ne tappelevat ruuasta, ne kuulostavat vinkuleluilta, kertoo Kihniä degukolmikoskaan. 

Kani- ja jyrsijänäyttely 18.10.2014 klo 10 Limingan nuorisoseurantalolla, os. Krankantie 1. Eläinten vastaanotto klo 8.45 – 9.45.

"Vantaanjoki Suomenlahden paras taimenjoki"– kutu on nyt kiihkeimmillään – video

0
0

Vantaanjoen pohjasoraikot saavat kyytiä, kun lähes 80-senttinen meritaimen on suvunjatkamispuuhissa. Koiras häätää pienemmät, paikalliset taimenet edestään kisatessaan oikeudesta hedelmöittää naaraan laskemat mätimunat. Virtavesien hoitoyhdistyksen Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm on kiertänyt viikon päivät ympäri Vantaanjokea suorittamassa kutuvalvontaa. Tämänvuotinen nousu merestä lemmenleikkeihin alkoi viime vuotta aikaisemmin.

– Kudun aloitusaika vaihtelee. Tänä vuonna alkoi hieman aiemmin kuin viime vuonna ja se alkoi sillä tavalla vilkkaana että meritaimenia oli täällä latvavesillä paljon, Stenholm kertoo.

Stenholmin mukaan on liian aikaista sanoa, että nouseeko taimenia merestä ennätystahtiin. Latvavesien pienet kutupurot huutavat kipeästi nyt vettä.

– Jos nyt ei pian sada, niin moniin pikkupuroihin jää taimenet nousematta.

Kutevat kalat kertovat kuitenkin jo nyt, että Vantaanjoella vuosien ajan tehdyt kunnostustoimet ovat tepsineet. Pelkkien näköhavaintojen varassa ei silti olla. Muun muassa Virhon ja RKTL:n sähkökoekalastuksissa on saatu tänä vuonna ennätyksellisiä määriä taimenen poikasia. Parhaimmilta paikoilta saatiin roimasti yli sata poikasta sadalta neliöltä.

– Yhdellä oli jopa yli 200 poikasta sadalla neliöllä. Se on tosi hyvä luku, Stenholm innostuu.

Jos otantaa vertaa jokiin Suomessa joissa taimenet lisääntyvät, niin ero on melkoinen.

– Pari vuotta sitten monella meidän kunnostetulla purolla oli tämmöisiä 70–80 kalaa sadalla neliöllä. Suomessa on aika hyvin, jos on jo 30–40 kalaa otannassa. Taimenista kun puhutaan, niin voidaan sanoa että Vantaanjoki on Suomenlahden paras taimenjoki tällä hetkellä.

Syksy on taimen bongareiden kulta-aikaa

Taimen aktivoituu kutupuuhiin useimmiten hämärän saapuessa, mutta ei ole harvinaista nähdä kutevia kaloja päivänvalossakaan. Päivällä kalat vain näkee huonommin, koska veden heijastukset estävät pinnan alaisen maailman lähemmän tutkiskelun. Kalat ovat myös valoisalla huomattavasti herkempiä ympäristön häiriöille kuin pimeällä. Siksi moni suuntaakin joen varteen taskulampuin varustautuneena.

Vantaanjoen latvavesillä, joen varressa löytyi myös isä Juha Paukku ja 4-vuotias kalamiehen alku Lari.

Mikä sai miehen ja pikkupojan tulemaan tänne joen varteen näin pilkkopimeällä?

– Syksyinen taimenen kutu on semmoinen, jota tulee seurattua aina välillä. Lapsiakin täytyy ajaa sisälle tähän asiaan, että mitä isä touhuaa. Isä juoksee muutenkin niin paljon joella, Paukku naurahtaa.

Virho on pitänyt matalaa profiilia paikoista, joissa taimenet lisääntyvät. Moni jakaa silti tietoa kutupaikoista sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Longinojalla on useita aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat jakaa syksyisen näytelmän kaikille. Myös Stenholmilta kysellään viikoittain, etunenässä valokuvaajat, että missä kutevia kaloja pääsisi valokuvaamaan. Virhossa kutupaikkojen tarkkoja koordinaatteja ei kerrota, koska se voi lisätä lieveilmiöitä.

– Se on kaksiteräinen miekka. Longinoja on hyvin urbaani ympäristö, jossa on asukkaita lähellä. Ihmiset, jotka liikkuvat puron varressa valvovat, että mitään asiatonta ei pääse tapahtumaan. Meidän kohteet ovat niin syrjässä, että jos niistä menee tieto väärille henkilöille, niin siellä väärien henkilöiden on mahdollista toimia ihan kaikessa rauhassa ja kalastaa niitä kutukaloja, Stenholm perustelee.

Lokkien taiteellinen lento valittu Vuoden Luontokuvaksi

0
0

Kotkalaisen Matti Pukin Lokkien taidelento on valittu Vuoden Luontokuvaksi. Tuomaristo ihastui kuvan maalauksellisuuteen. Tuomaristo huomauttaa perusteluissaan, että luontokuva voi sittenkin olla taidetta.

– Kuva-alan muoto on kaunis ja puut rajattu reunoissa huolellisesti. Kuvaaja on kamerallaan onnistunut maalaamaan liikkuvaan taustaan mielenkiintoiset valkoiset hahmot. Kevyen kevyesti lepattavat, hätkähdyttävän valkoiset linnut ovat osuneet juuri oikeille paikoilleen, perusteluissa todetaan.

– Taustan upea värimaailma luo kuvaan mielenkiintoisen kontrastin. Kuva on värimaailmastaan ja liikkeestään huolimatta rauhallinen ja täynnä symboliikkaa.

Kuvaaja Matti Pukki kertoo viettäneensä kesäkuista yötä karhumailla sijaitsevassa kojussa.

– Yö oli sateinen ja tuulinen, eikä karhuja liiemmin näkynyt. Aloin ajankuluksi kuvaamaan lokkeja pitkällä valotuksella liikuttaen samalla kameraa ylös ja alas. Tuloksena syntyi kuva Lokkien taidelento.

Vuoden Luontokuvan valitsee Suomen Luonnonvalokuvaajat. Luontokuvasta on kilpailtu 34 kertaa, vuodesta 1981 lähtien. Kilpailuun lähetettiin tänä vuonna ennätysmäisen paljon kuvia, yhteensä 12 857 kuvaa kahdeksaan eri sarjaan. Palkitut kuvat löytyvät Suomen luonnonkuvaajien kotisivulta.


Naismetsästäjiltä tyttökalenteri - Suomen ensimmäinen tyttöjen metsästysleiri suunnitteilla

0
0

– Meillä oli alkuvuodesta naisten ampumaharrastuspäivä, jossa tavattiin isommalla naisporukalla. Kävi ilmi, että aika moni olisi kiinnostunut metsästyksestä, mutta ei ollut osaavaa kaveria tai sellaista porukkaa, jonka avulla käydä lajin saloja tutkimaan. Siitä tämä Jahtinaisten tarina lähti liikkeelle, kertoo sihteerin pestin vastaan ottanut Kati Saurula.

Pohjois-Karjalan Jahtinaisten pääasiallinen tavoite on päästä metsälle ja oppia metsästämään. Tavoitteena on myös vihkiytyä metsästyksen eri muotoihin aina riistanhoitoa myöten.

– Porukasta löytyy jo nyt hirvinaisia, karhujahdista kiinnostuneita, lintunaisia, majavan metsästyksestä kiinnostuneita; innostusta on aivan laidasta laitaan. Me haluamme mennä metsään naisina, emme äijäilemään miesten ehdoilla; siksi oma seura tuntui hyvältä ratkaisulta, Kati Saurula kertoo.

Kutsujahtina naiset ovat jo päässeet hirvimetsälle, ja kokemukset ovat kannustavia.

– Hieman yllätyksenä tuli, miten myönteisesti metsästävät miehet meihin naismetsästäjiin ja jahtiporukkaamme suhtautuvat. Hehän tosin jakavat saman kiinnostuksen kohteen kanssamme, joten ymmärrystä löytyy varmaan jo sen myötä. Metsä vetää tietynlaisia ihmisiä luokseen, Saurula pohtii.

Koirat vievät naiset metsään

– Minun tarina on varmaan sieltä tavallisimmasta päästä. Koiraharrastaja olen aina ollut, mutta sitten taloon tuli metsästyskoira, ja oikeastaan se houkutteli minut astumaan metsästyskynnyksen yli. Mieheni kyllä metsästää, mutta koiran tuoma kipinä vielä tarvittiin, että rohkaistuin ottamaan aseen olalleni, Saurula kertoo.

Kati Saurulan kaverina metsällä kulkee talon picardienspanieli, ranskalainen lintukoira. Rotu on Suomessa vielä uusi, mutta arvaten metsästäjien keskuudessa vähän kerrassaan yleistyy.

– Tähän asti ikimuistoisin metsäreissu on varmaan se, kun sain esimmäisen saaliini. Aivan naisporukassa oltiin liikkellä, kun ensimmäinen kyyhky tuli. Onhan se sellainen juttu aikuiselle naiselle, että aika hienoa! Kati Saurula hehkuu.

– Lintupaistia on nyt päästy maistamaan, oikein itse kaadettua ja lautaselle asti valmistettua.

Metsästä löytyy koko yhteiskunta

Pohjois-Karjalan Jahtinaisten riveissä on jäseniä tällä hetkellä noin 50. Toiminta on lähtenyt liikkeelle ripeästi ja jäsenmäärä kasvaa koko ajan.

– Se on ollut jännää huomata, miten monenlaisia ihmisiä metsästys kokoaa yhteen. Ei voi ajatella, että metsästys olisi vain jonkin tietyn ammattiryhmän tai yhteiskuntaluokan harraste. Metsästäjinä on aivan kaikenlaisia ihmisiä; näin myös Pohjois-Karjalan Jahtinaisissa, seuran sihteerinä toimiva Kati Saurula kertoo.

– Myös se on ollut loistavaa huomata, miten paljon monenlaista osaamista jo viidenkymmenen jäsenen keskuudesta löytyy, Saurula innostuu.

Tyttökalenterilla rahaa tyttöjen metsästysleirille

Näinä päivinä julkaistaan Suomen todennäköisesti ensimmäinen naismetsästysseuran tekemä 'tyttökalenteri'. Tarjolla ei ole paljasta pintaa, vaan tormakoita naisia koirineen, kiikareineen, ja aseineen harrasteensa äärellä.

– Kalenteriin on kuvattu yhdistyksen väkeä, joten sivuilla on ihan kaiken kokoisia ja näköisiä tavallisia naisia. Mannekiinikalenterista ei siis ole kyse, Kati Saurula hymyilee.

Kalenterilla kerätään rahaa ensi kesäksi suunnitellulle tyttöjen metsästysleirille. Toteutuessaan se on tiettävästi ensimmäinen  lajiaan.

Haluatko kannon pois pihalta? Varaudu vuosien taistoon tai isoon laskuun

0
0

Kun kantojyrsin jyristää pihamaalle ja alkaa nävertää ikikuusen kantoa pois maisemasta, hinta voi kohota kolminumeroiseksi. Keino on nopea ja tehokas, mutta kaikki eivät halua sijoittaa tuhatlappusia pihansiivoukseen. Hinta saattaa olla esimerkiksi euron senttimetriä kohden plus 24 %:n arvonlisävero.

Vanhat keinot käyttöön

Metsätalousinsinööri Ahti Räinä Kokkolan kaupungilta vinkkaa muita keinoja. Jyrsimen ja kaivinkoneen lisäksi voi ottaa käyttöön perinteiset moottorisahan, kirveen, lapion ja rautakangen ja valjastaa näiden varteen mies- tai naistyövoimaa.

Metsätalousinsinööri on sitä mieltä, että kantotaisteluun ei niinkään tarvita supervoimia kuin sitkeyttä.

– Enemmän se on tekniikka- ja sitkeyskysymys kuin voimakysymys. Minusta ei hirveästi kannata laittaa aikaa ja panostusta jokaisen kannonsirun poistoon. Se varmaan riittää, että kannon paikalle voi lopulta laittaa multaa ja nurmikon. Kyllä se siihen maahan lopulta hajoaa.

Työhön uppoavan ajan määrä riippuu sitten siitä, kuinka reippaasti rautakankea jaksaa heilutella.

Kemikaali leviää helposti

Kanto voidaan hävittää myös lahoamista nopeuttamalla. Tuoreeseen kantoon tehdään reikiä esimerkiksi poraamalla. Reikiin voidaan sitten laittaa erilaisia aineita, jotka leviävät juuriin.

Jotkut ovat käyttäneet merisuolaa. Ahti Räinä tietää, että suolahappoakin on kokeiltu.

– Siinä kyllä lähtee kannon lisäksi kaikki muukin, toppuuttelee metsätalousinsinööri.

Lahoamista voidaan nopeuttaa kemikaaleilla, esimerkiksi lyfosaattipohjaisella Ecoplug-valmisteella tai ureavalmisteilla.

– Kemikaaleista on huomioitava, että ne ovat juuri sitä. Ne voivat kulkeutua pohjaveteen tai haitata paikalle jääviä kasveja. Puilla on usein juuriyhteyksiä muihin puihin. Myös kotieläimet voivat altistua.

Kemikaalit kuitenkin tekevät työtään hitaasti. Pahimmassa tapauksessa lahoamiseen menee useita vuosia. Nopeimmin lahoavat haapa, leppä ja paju ja hitaimmin kuusi.

Tuore tutkimus tuo toivoa: Maanjäristysten ennustamiseen voi löytyä keino

0
0

Islannin maanjäristysalueella tutkimuksia tehnyt ryhmä on löytänyt viitteitä siitä, että pohjaveden kemiallinen koostumus muuttuisi ennen maanjäristyksiä, kertoo Phys.org-nettilehti.

Nykytietämyksellä maanjäristyksiä ei voida ennustaa, eikä myöskään islantilais-ruotsalais-saudiarabialainen tutkimusryhmä väitä tutkimuksensa tuottaneen sellaista. He uskovat saattavansa kuitenkin olla jonkin jäljillä.

Tutkijat ovat jo aiemmin epäilleet, että pohjaveden koostumus voisi muuttua maanjäristyksen alla. Muutoksia havaittiin, kun analysoitiin paikallisen lähteen vettä ennen ja jälkeen Japanin Kobessa vuonna 1995 sattuneen maanjäristyksen. Samanlaisia tuloksia saatiin Kiinassa vuoden 1976 maanjäristyksen aikoihin.

Kummassakaan tutkimuksessa aineisto ei ollut kuitenkaan riittävä ja koska kyseessä olivat yksittäistapaukset, varmasti ei voinut sanoa, liittyivätkö veden kemiallisen koostumuksen muutokset maanjäristyksiin.

Muutoksia kuukausia ennen järistystä

Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat selvittivät asiaa systemaattisemmin. He ottivat vuosina 2008–2013 viikottain näytteitä porakaivovedestä Húsavíkissa, jossa on ollut usein maanjäristyksiä.

He havaitsivat vedyn ja typen määrän lisääntyneen pohjavedessä sekä vuoden 2012 että vuoden 2013 maanjäristysten alla. Muutokset havaittiin 4–6 kuukautta ennen järistyksiä, jotka olivat voimakkuudeltaan 5,6 ja 5,5.

Pitkän tutkimusajan ansiosta tutkijat saattoivat sulkea taustavaihtelun pois. Koska muutoksia havaittiin kahdesti, tutkijat eivät pelkästään usko, että muutokset liittyvät maanjäristyksiin vaan myös, että muutoksia vedessä aiheuttavat maaperän muutokset, jotka johtavat maanjäristyksiin.

Tutkijat toteavat, ettei tämä tarkoita, että keino ennustaa maanjäristyksiä on löytynyt. Sen sijaan se tarkoittaa, että tutkimuksia pitäisi tehdä maanjäristysherkillä alueilla eri puolilla maailmaa.

Jos samanlaisia tuloksia saadaan, ehkä lopulta löydetään keino ennustaa lähestyvää katastrofia.

Tutkimus on julkaistu Nature Geoscience -lehdessä.

Vuodessa tehdään yli 700 pakkolunastusta – vain 18 luonnonsuojelun vuoksi

0
0

Tuore ympäristöministeri, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen nosti keskiviikkona tikun nokkaan maiden  pakkolunastukset. Hän keskeytti soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun loppumetreillä, koska pakkolunastuksen oli tarkoitus kuulua sen keinovalikoimaan. Grahn-Laasosen mukaan "pakko on yksinkertaisesti huono keino". 

Ministeriltä näyttää unohtuneen, että pakkolunastusta käytetään Suomessa paljon muuhunkin kuin vain luonnonsuojeluun.

– Pakkolunastusta käytetään, kun sen katsotaan olevan yleisen edun mukaista. Yleisin käyttökohde on maanteiden rakentaminen. Lisäksi sitä käytetään erilaisiin kaavoituksen toteuttamiseen, erilaisiin hankkeisiin ja voimansiirtolunastuksiin, listaa Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Petri Notko.

Professori: pakkolunastusmahdollisuus tarvitaan

Viime vuonna pakkolunastuksia tehtiin 711. Näistä reilu viisisataa tienrakennusten yhteydessä. Luonnonsuojelullisiin tarkoituksiin pakkolunastuksia tehtiin vain 18 eli 2,5 prosenttia kaikista lunastuksista. Luonnonsuojelussa onkin nojattu viime vuosina pehmeisiin keinoihin.

– Nyt pyritään vapaaehtoisiin maakauppoihin tai yksittäisen alueen suojeluun, kertoo Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professorin Kai Kokko.

Kokko pitää pakkolunastusmahdollisuutta kuitenkin tärkeänä.

– Jos on erityisen arvokas alue, kuten suoalue, niin lunastaminen on viimeinen keino, jolla alue saadaan suojeltua. Täytyy muistaa, että luonnon monimuotoisuus on jatkuvasti vähenemässä. Siksi tarvitaan luonnonsuojelua, jossa voidaan käyttää lunastamista, hän painottaa.

Myös yritykset käyttävät pakkolunastuksia

Pakkolunastuksia käytetään myös muun muassa kaivosten ja ydinvoimaloiden rakentamisen yhteydessä. Esimerkiksi Fennovoima on hakenut suunnittelemansa ydinvoimalan ympäriltä neljää tonttia pakkolunastukseen, koska tonttien omistajat eivät ole suostuneet vuokraamaan tonttejaan yhtiölle.

Jos hankkeen katsotaan olevan yleisen edun mukainen, lupa annetaan. Valtioneuvoston odotetaan tekevän päätöksen pakkolunastuksesta lähiviikkoina.

Pakkolunastuksesta voi olla hyötyäkin

Pakkolunastus kuulostaa pahalta, mutta joskus maanomistaja voi itse vaatia sitä. Lain mukaanvaatimuksen voi esittää, jos valtioneuvoston periaatepäätöksessä on määritelty suojeltava alue, ja lunastus on maanomistajan mukaan viipynyt.

– Jos kyseessä on esimerkiksi suoalue, jolla ei ole rahallista arvoa, niin se saattaa olla jopa maanomistajan kannalta edullista, Kokko muistuttaa.

Hirvisonnit pääsevät vähällä Kainuussa

0
0

Hirvisonnien säästämiseen kehoittava kampanja on saanut hyvin tuulta alleen Kainuussa. Muun muassa Suomussalmella, Kajaanissa ja Kuhmossa metsästysseurat ovat pyrkineet säästämään vahvimmat sonnit pitääkseen hirvisonnien ja hirvilehmien tasapainoa yllä.

Kajaanilaisseurojen yhteispäällikkö Sakari Vesterinen toteaa kuitenkin, että tilanne voi vaihdella seuroittain isosti.

– Pienissä seuroissa voi olla vain yksikin lupa ja silloin ammutaan se mitä saadaan. Isommissa seuroissa pyritään säästämään sonneja.

Sama tilanne on myös Kuhmossa. Kaupunki jaettiin kolmeen alueeseen, joilla on kaikkiaan yhteensä ollut noin 300 lupaa. Yhdellä luvalla saa ampua joko yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Kuhmon Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan Olavi Pääkkösen mukaan metsästys on sujunut hyvin.

– Luvista on käytetty vähän yli puolet. Kuhmossa toteutetaan valikoivaa metsästystä, eli vasoja ammutaan mahdollisimman paljon sekä lehmiä, jotka eivät enää vaso. Isoja ja vahvoja sonneja yritetään säästää. Saatujen kaatoilmoitusten perusteella näyttää siltä että metsästäjät ovat noudattaneet valikoivaa metsästystä.

Valikoivalle metsästykselle on löytynyt metsästäjiltä ymmärrystä.

– Kuhmon hirvikanta on aika heikko ja meidän täytyy myös katsoa, että tuottavia lehmiä jää, koska sillä tavalla kantaa voidaan saada nousuun, Olavi Pääkkönen sanoo.

Metsästäjille harmaita hiuksia ovat luoneet kuluneena syksynä vain susien liikkeet. Susien vuoksi muun muassa rajanpinnassa ja Kuhmon pohjoisosissa metsästystä on vältetty.

– Maan ollessa sula emme ole saaneet oikein tietoa susilaumojen liikkeistä. Eli hirveän varovaisesti ovat metsästäjät metsään lähteneet koiriensa kanssa. Metsästys on jouduttu ajoittain myös keskeyttämään, kun susista on saatu näköhavaintoja, Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen kertoo.

Pien-Saimaan kunto on kohentunut kunnostuksen myötä

0
0

Pien-Saimaan kunto on parantunut kunnostustöiden myötä. Kunnostustytöt aloitettiin viisi vuotta sitten järven rehevöitymisen pysäyttämiseksi, sillä veden laadun huonontuminen uhkaa jo juomavettä.

Pien-Saimaan veden laatu luokitellaan kuitenkin Maaveden ja Lavikanlahden alueella välttäväksi. Näillä alueilla etenkin mataluus huonontaa veden laatua. Muualla Pien-Saimaalla veden laatu on tyydyttävä. Rehevöityminen aiheuttaa esimerkiksi sinilevää, verkkojen limoittumista sekä veden sameutta.

Pien-Saimaata on kunnostettu esimerkiksi hoitokalastamalla sekä rakentamalla 30 kosteikkoa vähentämään ravinnekuormitusta. Vuodenvaihteessa valmistuvan Kivisalmen pumppaamon odotetaan myös parantavan tilannetta.

Suurin Pien-Saimaan kuormittaja on maatalous. Myös metsätalous, turvetuotanto, ojitukset ja teollisuus kuormittavat Pien-Saimaata. Läntisellä Pien-Saimaalla kuormitus tulee useasta eri lähteestä hajakuormituksena, joten siihen on vaikeampi puuttua.

Rakennettujen kosteikkojen sekä kohta valmistuvan pumppaamon odotetaan parantavan Pien-Saimaan laatua tulevaisuudessa.

Kuvagalleria: Rumat ankanpoikaset ja kaunis pikkupakkanen


Kainuu on nyt Suomen lumisin maakunta

0
0

Puolangan Paljakassa on noin 17 senttimetriä, Suomussalmella noin 16 senttimetriä ja Kuhmon Kalliojoella noin 10 senttimetriä lunta. Alkuviikon pakkaset pitänevät sataneen lumen maassa toistaiseksi.

– Viikonlopun sateet alkavat olla väistyneet Kainuusta. Korkeapaine vahvistuu ja sää kylmenee. Kainuuseen on siis luvassa kuivaa ja kylmää, kertoo päivystävä meteorologi Eero Ojala.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan maakunnassa on myös keskimääräistä kylmempää. Meteorologi Pauli Jokinen kertoo, että lokakuun aikana on ollut harvinaisen kylmiä päiviä.

Alkuviikon päivälämpötilat laskevat Kainuussa -5 asteen tienoille ja yölämpötila voi kivuta jo ensi yönä lähemmäs kymmentä pakkasastetta.  Alkuviikon lukemat eivät ole maata mullistavan poikkeuksellisia, mutta eivät aivan jokavuotisiakaan.

Viikonlopun sää näyttää vielä maanantaiaamuna hyvin epävarmalta, painutaanko maakunnassa reilusti pakkaselle vai kipuaako lämpötila plussalle.

– Mikäli päivälämpötila olisi lämpimimmillään 13 pakkasastetta, voitaisiin puhua poikkeuksellisen kylmästä. Tällaiseen ei kuitenkaan ole viitteitä tämän hetken ennustuksessa, Jokinen selvittää.

Pääteillä vallitsee normaali alkutalven ajokeli

Sateen väistyttyä Kainuussa vallitsee normaali alkutalven keli. Oulun tieliikennekeskuksesta peräänkuulutetaan kuitenkin malttia liikenteeseen.

– Päätiet ovat vielä paikoin sohjoiset, mutta ajouriltaan kuitenkin paljaat ja märät. Päätiet on suolattu ja sekin on jo ehtinyt vaikuttaa. Kainuussa on parempi ajokeli kuin Pohjois-Savossa, missä sataa enemmän, kertoo liikennepäivystäjä Pasi Mällinen.

Viikonloppuna Kainuussa oli useita ulosajoja eri puolilla maakuntaa. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Tuliko hätä? – Vessapaperi voi olla metsäretkesi pelastus!

0
0

Sadussa Hannu ja Kerttu pudottelevat leivänmuruja polulle metsään mennessään, jotta löytäisivät niiden avulla takaisin kotiin. Oikeassa elämässäkin on hyvä varautua eksymiseen, sillä tuttu maasto voi tehdä tepposet kokeneellekin luonnossa liikkujalle. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Mikkelin toimikunnan puheenjohtaja Ilkka Järvinen antaa muutaman neuvon, mitä tehdä jo ennen metsään menoa.

– Eksymiseen on hyvä varautua jo etukäteen. Metsään mentäessä varusteiden tulee olla kunnossa. Kännykän tulee olla ladattuna ja kosteudelta suojattuna muovipussissa, tulentekovälineet kosteudelta suojattuna niin ikään, puukko ja huomioliivi reppuun pakattuna. Punainen väri tummuu kastuessaan, joten huomioliivi on hyvä pukea päälle eksymisen hetkellä.

Järvinen painottaa, että lähipiirille on hyvä ilmoittaa minne on menossa. Myös arvioitu kotiintuloaika on hyvä kertoa, jotta omaiset voivat ripeästi hälyttää apua, jos eksymistä epäillään.

Aivan tuntemattomalle alueelle mennessään ja eksymistä pelätessä, voi oman reittinsä merkata vessapaperilla.

– Puiden oksiin laittaa paloja vessapaperista ja takaisin tullessa seuraa sitä linjaa takaisin. Vessapaperi on siitä hyvä että se häviää luonnosta vuodessa. Sitä vapaaehtoinen pelastuspalvelu käyttää kun etsittävää aluetta rajataan. 

Pysähdy – mieti – hälytä apua

Ensimmäinen asia kun huomaa eksyneensä on pysähtyminen.

– Pysähtyy, rupeaa miettimään missä voisi olla eikä hätäänny. Jos ei tiedä missä on, ei kannata lähteä hortoilemaan vaan pysyy pienellä alueella. Siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, ettei löydä mitään maamerkkejä, joita seurata eikä suuntavaisto kerro minne mennä, kannattaa soittaa omaisille, Järvinen opastaa.

Jos omaisilla ei ole tarkkaa kuvaa siitä missä eksynyt voisi olla, ei omatoimisiin etsintöihin kannata ryhtyä. Soitto hätäkeskukseen laittaa poliisit asialle.

– Kännykästä soitettaessa poliisi pystyy aika hyvin nykyään peilaamaan paikan mistä puhelu tulee. Kannattaa siis soittaa mieluummin hyvissä ajoin, ettei etsittävä alue laajene. Sanotaan, kun lapsi lähtee liikenteeseen, etsittävä alue laajenee tunnissa nelinkertaiseksi.

Nykyaikaisissa puhelimissa on useimmissa ladattuna karttaohjelma, jonka avulla voi paikallistaa itsensä. Ohjelma vaatii tietysti puhelimelta akkua, ja matkapuhelinsignaalia.

– Karttapalvelu on hyvä väline silloin, kuin puhelimen akku on täydessä latingissa. Ohjelma kuitenkin kuluttaa paljon akkua, joten kannattaa miettiä löytääkö sen avulla varmasti takaisin vai säästääkö akun puheluita varten.

Perinteiset kartta ja kompassi ovat Järvisen mukaan edelleen toimivia pelejä maastossa liikuttaessa, sikäli kun niitä osaa käyttää.

– Luulen että suurin osa ihmisistä ei osaa kartasta lukea eikä kompassia käyttää. Ehkä nuoret armeijan käyneet siitä hyötyvät mutta monelle ne ovat ihan tuntemattomia välineitä. Kartanlukutaito olisi kyllä hyvä kansalaistaito kaikille.

Kun eksyminen tapahtuu, ja apua on hälytetty, kannattaa mennä avoimelle paikalle ja pysyä paikallaan. 

– Jos etsintöjä tehdään ilmasta käsin, avoimella paikalla värikkäässä asussa oleva ihminen näkyy helpommin. Säästä riippuen tulet kannattaa tehdä, vaikkei se jokamiehen oikeuksiin kuulukaan. Pienet tulet voi hätätapauksessa tehdä, jotta pysyy itse lämpimänä ja pimeällä nuotio helpottaa etsimistä.

Eksyneenä ihminen alkaa pyöriä ympyrää

Elokuvista tuttu ilmiö, ympyrän pyöriminen on Ilkka Järvisen mukaan totisinta totta metsään eksyneenä.

– Ihmisillä on tavallisesti jompi kumpi puoli vahvempi ja se tekee sen, että puut kierrettään aina tietyltä puolelta, ja lopulta tajuaa pyörineensä ympyrää. Maastossa liikkuessa olisikin hyvä painaa mieleen tiettyjä maamerkkejä, isoja puita, kiviä jokia tai lampia, joista saa kiinnekohdan lähtöpaikalle palatessaan.

Omaisten on syytä huolestua metsäretkeläisestä siinä vaiheessa, kun arvioidusta kotiintuloajasta on kulunut tunti pari. Ilkka Järvinen ei suosittele omaisia itse lähtemään etsintöihin, ellei ole aivan varma eksyneen sijainnista.

– Ei kannata itse lähteä etsimään ensimmäisenä, koska siinä tulee viivettä. Sinne olisi hyvä saada etupainoisesti vapaaehtoisetkin etsimään viranomaisten avuksi.

Eksyneen ainoa turva katoamisen hetkellä, siinä tilanteessa että kännykkä ei ole matkassa tai akku on loppunut, ovat läheiset ihmiset.

– On luotettava että apua hälytetään. Silloin on syytä hakeutua avoimelle paikalle, pukea huomioliivi päälle ja odotettava apua. Nuotio kannattaa tehdä etsintöjä jouduttaakseen ja pysyäkseen lämpimänä, Vapepan Mikkelin toimikunnan puheenjohtaja Ilkka Järvinen sanoo.

Hirvi liukastui jäätä ylittäessään – metsästäjä ikuisti tilanteen

0
0

Jaakko Mäkäräinen vietti parin viikon metsästysloman kotiseuduillaan Ristijärvellä, ja viikonloppuna Pyhännänkylällä metsästysporukan kohdalle sattui melko erikoinen tilanne.

– Hirvi oli koiralla haukussa, ja jäljistä päätellen kolme hirveä oli lähtenyt ylittämään jäätä. Viimeisenä kulkenut isohko vasa liukastui, ja samalla hetkellä sain otettua tilanteesta kuvan. Kun kävelimme isoveljen kanssa paikalle, ehdin vähän kameran asetuksia säätämään.

– Ostin vuosi sitten järjestelmäkameran, ja olen opetellut kuvausta. Nyt parin viikon metsästysreissuilla kamera oli joka päivä matkassa, että jos sattuu hyviä tilanteita, niin saa muistot talteen, Mäkäräinen kertoo.

Metsästysporukkaa huoletti miten jää kestää hirveä tai rannalla haukkuvaa koiraa.

– Pelotti lähinnä koiran puolesta, ja hirvenkin, etteivät tipu jäihin. Muilta metsästysmiehiltä kuulin, että vastaavissa tilanteissa on saattanut hirveltä menneä esimerkiksi jalka poikki tai tulla vahinkoa lonkkiin. Vähän onnetonhan se hirvi tuommoisessa paikassa ja tilanteessa oli.

Metsästysporukalla oli lupa hirvenkaatoon, ja kolmen miehen tuumin hirvi myös saatiin jäältä maalle.

– Jää kesti hyvin, eikä eläin ehtinyt kitua eikä kukaan hukkunut, Jaakko Mäkäräinen kertoo.

Jaakon sisar ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen julkaisi kuvan sunnuntaina Facebook-sivullaan.

Seurantapannat kertovat peurakannan liikkeistä ja petojen vaikutuksista kantaan

0
0

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pannoittaa lisää metsäpeuroja Pohjois-Pohjanmaalle Pyhännälle muodostuneesta pienestä peurakannasta. Noin puolensadan yksilön lauma vaeltaa ylensä talveksi Etelä-Pohjanmaan suuntaan Lappajärven seudulle, mutta palaa kesäisin Pyhännän ja kestilän alueelle vasomaan.

Pantojen avulla riistatutkijat keräävät tietoa muun muassa metsäpeurojen levinneisyydestä ja vasojen määrästä. RKTL:n tarkoitus on pyrkiä laittamaan pantoja myös Suomenselän alueen peuroihin.

Tutkijoita kiinnostaa paitsi peurojen määrä myös se millainen vaikutus suurpedoilla on metsäpeurakantaan. Pannoissa on paikannuslaite sekä gsm-yhteys.

Pyhännällä pieni peurakanta

Pyhännällä Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa elää hyvin pieni metsäpeurakanta. Pääosa Suomen metsäpeuroista elää Kainuun, Suomenselän ja Lieksan alueilla. Pyhännän lisäksi pieniä laumoja on  myös muualla Suomessa.

Kivikaudella metsäpeura oli tärkeä suomalaisten metsästyskohde. Suuri osa nykyisistä metsäpeuroista on tullut Suomeen Venäjältä. Peurakantaa on myös uudelleenistutettu Suomeen.

Tammi ei paljoa vaadi – terho itää vaikka kasvimaalla

0
0

Monella pihalla kasvimaa alkaa näinä päivinä näyttää vähän surulliselta. Kasvimaan voi kuitenkin valjastaa hyötykäyttöön talvenkin ajaksi monella tavalla.

Ylipuutarhuri emeritus Arno Kasvi patistaa ihmisiä istuttamaan kasvimaille esimerkiksi tammia.

Tammien juurilla makaa nyt erittäin runsaita määriä mehukkaita terhoja.

– Itämiskelpoisimmat voi erotella vesiastiassa. Mätämunat nousevat pintaan ja hyvät, painavat pysyvät upoksissa, Kasvi sanoo.

Kaksi tapaa päästä alkuun

Tammenterho lykätään sellaisenaan suoraan multaan, noin viiden senttimetrin syvyyteen. Kasvi lupailee nopeaa kasvuvauhtia.

– Kasvuvauhti on nopea, katsos vaikka! hän huikkaa ja näyttää vuoden vanhojen terhojen tuotoksia. Taimi on saanut pituutta vuodessa reilusti yli 20 senttimetriä.

Ellei kasvimaata ole, mutta jalopuun kasvattaminen houkuttelee, niin terhot kannattaa pistää turpeen ja hiekan sekoitusta sisältävään astiaan ja viedä viileään paikkaan talveksi.

– Maalis-huhtikuussa siellä on tapahtunut jo ihmeitä. Sieltä ne nostetaan sitten todella hellin käsin ja pistetään mullan päälle, juuria varoen, ruukkuihin. Jo seuraavana keväänä kasvattajalla on sitten vaikka kymmenittäin komeiden puiden alkuja.

Kuulostaa helpolta, mutta mikä on mennyt pieleen, jos tammen kasvattamista on kokeillut ennenkin, mutta ilman tulosta?

– Silloin se on päässyt varmasti kuivumaan. Ja on pidettävä mielessä, että erityisesti peurat pitävät tammista paljon ja syövät pienet taimet hetkessä. Niitä on siis alussa suojeltava.

Tammenterhoja himoavat paitsi oravat ja närhet, niin myös heinäsorsat.

– Ne syövät niitä niin, etteivät liikkeelle meinaa päästä! Kasvi nauraa.

Jalopuusta on iloa monelle.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live