Rehtijärven kalastuksenvalvojat Lounais-Hämeessä Jokioisilla havaitsivat torstai-iltana järvessä yli 30 luvatonta rapumertaa.
Valvojien mukaan pyydyksissä ei ollut lupamerkkejä eikä muitakaan yhteystietoja.
Hämeen poliisi kävi noutamassa laittomat merrat parempaan talteen. Poliisi kehottaakin pyydysten haltijoita käymään paikallisella poliisiasemalla selvittämässä luvat kuntoon ennen ravustuksen jatkamista.
Aiemmin omistajanohjausasioista kehitysministerinä vastannut Pekka Haavisto (vihr.) arvioi, että mikäli Talvivaaralle ehdotettu velkasaneerausohjelma hyväksytään, se voi vaikuttaa dramaattisesti ympäristötuhojen vahingonkorvauksiin.
Ohjelmassa ehdotetaan, että ennen velkasaneerauksen alkua syntyneiden vesistöpäästöjen vahingonkorvauksia käsitellään saneerausvelkana. Haaviston mukaan vahingonkorvauksien käsitteleminen saneerausvelkana vaikuttaisi lähiseudun asukkaiden hakemiin korvauksiin merkittävästi.
– Ehdotus pienentää korvausten hakijoiden etuja dramaattisesti, sanoi Haavisto Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.
Mikäli velkasaneerausohjelma toteutuu, korvausten koko tippuu sadasosaan haetuista korvauksista. Haaviston mukaan on kohtuutonta jos ympäristövahingoista kärsinyt saa yhden prosentin siitä mihin on oikeutettu.
– Siellä on ihan oikeita ympäristövahinkoja tapahtunut, totesi Haavisto.
Haaviston mukaan on tärkeää, että juristit selvittävät miten käy ympäristön vaurioitumisesta vahinkoa kärsineiden yksityisten ihmisten vahingonkorvaussaatavien.
– Pahimmillaan tämä on sellainen tilanne, jossa ne, jotka ovat ympäristövahingoista kärsineet jäävät vaille korvausta. On kiinnostavaa nähdä, miten heidän etujaan tässä tilanteessa valvotaan.
Haaviston mukaan on tärkeää, että saneerausmenettelyssä kaikki velalliset valvovat etujaan ja harkitsevat suostuvatko he ehdotukseen.
– Nyt on se hetki, että pitää olla hyvää juridista apua.
Talvivaaralle ehdotetussa velkasaneerausohjelmassa aikarajaksi ehdotaan 15. marraskuuta 2013. Mikäli ympäristöä vahingoittava asia on tapahtunut ennen aikarajaa, se määriteltäisiin viimesijaiseksi velaksi. Tämä tarkoittaa, että viimesijaiseksi määritelty velka ei menisi lainkaan maksuun, jos muita velkoja ei pystytä hoitamaan täysimääräisenä. Asiasta kertoi ensimmäisenä torstain Vihreä Lanka.
Tutkijat asensivat keskiviikkona Kanta-Hämeessä Vanajanselän ulapalle mittareita selvittämään, miten iso, rehevä järvi luovuttaa ilmaan kasvihuonekaasuja.
Ensiksi mitataan hiilidioksidin siirtymistä veden ja ilman välillä. Kasvihuonekaasuilla on määräävä rooli ilmastonmuutosprosessissa.
Omalta osaltaan rehevä Vanajavesi edistää ilmastonmuutoksen etenemistä, arvioi professori Lauri Arvola Lammin biologiselta asemalta.
– Ihminen vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, millainen esimerkiksi Vanajavesi on elinympäristönä. Sillä on vaikutusta näihin kasvihuonekaasuihin.
Lauri Arvola arvioi, että Vanajavesi tuo ilmakehään suuren määrän kasvihuonekaasuja, koska järven sedimentti on hyvin mineraalivoittoinen.
– Vaikuttaa siltä, että järvessä muodostuva ja valuma-alueelta tuleva orgaaninen aines palaa sedimentissä hyvin tehokkaasti.
Eniten tutkijoita askarruttaa nyt, tuleeko järvestä ilmaan haitallista typpioksiduulia, joka on on hiilidioksidia 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sitä vapautuu Suomessa turvepelloista.
– Se, tuleeko järvestä enemmän ulos hiilidioksidiakin haitallisempia kasvihuonekaasuja kuten metaania ja varsinkin typpioksiduulia, on kysymys, jota me emme vielä ymmärrä lainkaan, Lauri Arvola pohtii.
Valtaosa kaasuista vapautuu matalilta ranta-alueilta ja vesikasvillisuuden kautta. Vanajanselälle asennetut mittarit kertonevat, miten järven ulappa on myös merkittävä väylä ilmaan pyrkiville kaasuille.
– Nyt, kun me saamme tätä tutkimustietoa, niin kyllä meidän ymmärrys näistä asioista uskoakseni ihan merkittävällä tavalla lisääntyy.
Vanajanselän mittausten kaltaisia tutkimuksia on tehty viime vuosina eri puolilla maailmaa. Tiettävästi nyt mitataan ensimmäistä kertaa kaasujen liikumista suurissa ja rehevissä järvissä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.
Vastaava laitteisto paljasti Lammin Evon alueen Valkea-Kotisella tutkijoiden mukaan mielenkiintoista aineistoa pienten ja vähäravinteisten metsäjärvien hiilen sitomisesta ja vapautumisesta.
Vanajanselän kasvihuonekaasujen vapautumista selvittävät Maria Provenzale Italiasta sekä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen tutkijat. Provenzale on tekemässä aiheesta väitöskirjaa.
Työtä rahoittaa Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto.
Tilastojen mukaan riski loukkaantua hirvikolarissa kasvaa jyrkästi nopeuden noustessa. Henkilöautolla sattuneista kuolonkolareista 75 prosentissa nopeus on ollut vähintään 100 km/h.
– Jos ajaa sen sijaan 80 km/h, niin se on jo ihan eri asia, muistuttaa laatupäällikkö Solja Varke-Lipponen If Vahinkovakuutusyhtiöstä.
– Kuolonkolareissa puhutaan useimmiten hirvistä, muut hirvieläimet ovat niin paljon pienempiä.
Yhtiön julkaisemassa videossa näkyy, kuinka peura pääsee yllättämään kuljettajan täysin, kun eläin singahtaa esiin tien oikeasta reunasta. Autoilija ei edes ehdi tajuta mitä tapahtui. Videon lopussa tilanne näkyy hidastettuna.
Tien vierustoja on hyvä pitää silmällä erityisesti silloin, kun pusikko ulottuu lähelle tietä. Kaukovalot kannattaa kytkeä aina päälle, jos mahdollista, jolloin eläimen silmistä heijastuva valo voi auttaa havaitsemisessa.
Törmäystilanteessa hirven takaosa aiheuttaa pienemmät vahingot. Hirvi saattaa myös ehtiä hyvin auton alta pois, jos tähtää peräpuoleen.
Peura osuu yleensä auton etuosaan tai jää auton alle. Hirvi puolestaan korkeajalkaisena rysähtää törmäyksessä helposti tuulilasin päälle.
Jos eläimeen törmää, on syytä ajaa heti tiensivuun, laittaa varoituskolmio näkyviin ja soittaa hätäkeskukseen. Vahingoittuneen eläimen perään lähetetään yleensä partio.
Kannattaa myös odottaa ja rauhoittua jonkin aikaa, ennen kuin jatkaa matkaa.
Ifin tilaistoista käy ilmi, että noin puolet kaikista hirvieläinvahingoista tapahtuu syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Juuri alkanut hirvenmetsästys ajaa myös eläimiä teille.
Hirven, peuran tai poron aiheuttamia kolareita tapahtuu Suomessa vuosittain noin neljätuhatta.
Vakuutusyhtiön tiedotteen mukaan hirvieläimen autolle aiheuttamien vahinkojen korjaaminen maksaa keskimäärin 3 500 euroa. Esimerkiksi If lunastaa vuosittain lähes kaksisataa autoa.
– Vahingot ovat selvästi keskimääräistä suurempia, kun on sitä massaakin, mihin auto törmää, Solja Varke-Lipponen tietää.
Aurinko on juuri noussut. Lappeenrantalainen Markku J. Hytönen saapuu Konnunsuolle kuvaamaan syysmuuttoa tekeviä lintuja.
Tällä kertaa hän ei mene lintutorniin, sillä siellä on jo porukkaa. Hytönen jää maan tasalle.
Sumu heikentää jonkin verran näkyvyyttä.
– Sumun seasta saattoi pellolla erottaa hanhia, Hytönen kertoo.
– Kuului jokunen hanhen törähdys, kunnes yhtäkkiä taivas alkoi täyttyä törähtelevistyä hanhista. Niitä tuli,tuli ja tuli. Uskoisin, että tuhansia. Hetki oli henkeäsalpaava.
Useana vuotena lintujen syysmuuttoa kuvanneelle Hytöselle perjantain tapahtumat ovat ennenkokemattomia.
– Hanhien kailotus ja kiertely pään yläpuolella ja laskeutuminen muutamien kymmenien metrien päähän oli mahtava kokemus.
Kaikki on ohi noin viidessä minuutissa.
– Pellolle tuli hiljaisuus ja tuhansien hanhien parvi aloitti hiljaisen ruokailun.
Sumu alkoi hälvetä.
Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.
Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.
Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.
Tuulispään perustaja Piia Anttonen avaa aitauksen portin. Sen edessä seisoo villisika kytiksellä, toivoen pääsevänsä livahtamaan pihan puolelle omenavarkaisiin. Anttonen joutuu houkuttelemaan sen sivuun leivällä, vaikka eläimiä ei normaalisti ruokitakaan kädestä. Osku seuraa kiltisti ja syötyään kellahtaa rapsutusten toivossa kyljelleen maahan.
Keväällä 2013 laumallinen kesyjä villisikoja terrorisoi ihmisten kotipihoja Janakkalassa. Poliisin päätöksellä eläimet määrättiin lopetettaviksi. Julkisen painostuksen vuoksi sikojen lopettamissuunnitelmista kuitenkin luovuttiin. Sitä ennen neljä sikaa oli ehditty ampua. Yksi selvinneistä yksilöistä oli Osku, joka muutti Tuulispäähän toukokuussa 2013.
– Osku on tämän paikan julkkis ja maskotti. Onnekas sika, Anttonen kertoo.
Pihan puolelta aitaukseen on eksynyt myös Agda-kana, joka luulee olevansa kukko.
– Agda on sairastanut munajohtimen tulehduksen. Tästä syystä sen elimistö on alkanut tuottaa testosteronia, ja se on alkanut muuttua kukoksi. Nyt se kasvattaa kannuskynsiä ja pyrstösulkia sekä kiekuu, Anttonen selittää.
– Yksi henkilö pelasti Agdan ja otti sen asuntoonsa, jossa se laumautui koiran ja ihmisen kanssa. Sitten yhtenä aamuna Agda alkoi kiekua. Koska kyseessä oli kimppa-asunto, se tuotiin tänne.
Anttonen perusti Tuulispään, koska hän halusi tarjota kodin myös niille eläimille, joita muut eivät halunneet. Esimerkiksi vanhoilla hevosilla on suuria vaikeuksia löytää uutta omistajaa. Monet Tuulispään eläinasukeista ovatkin olleet ennen saapumistaan lopettamisuhan alla.
Tuulispäässä hevoset, vuohet ja siat liikkuvat samassa aitauksessa sulassa sovussa keskenään. Eläinsuojelukeskuksessa on tällä hetkellä 46 eläintä. Kaikkia tarjottavia eläimiä Anttonen ei voi ottaa vastaan.
Jokaisella eläimellä Tuulispäässä on oma tarinansa. Tilalla järjestetään opastettuja kierroksia, mutta Tuulispäässä ei ole kyse mistään tavanomaisesta maatilamatkasta, jossa pääsee silittämään söpöjä eläimiä aitojen yli.
– Emme halua tehdä rahaa eläimillä. Haluamme pitää paikan ideologisena, jotta ihmiset saisivat uusia ajatuksia omaan eläinsuhteeseensa. Kerromme, miten eläimet ovat tänne tulleet ja miten vastaavat eläimet elävät tuotantotiloilla.
Tuulispäätä pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton (SEY) myöntämä tunnustus Vuoden Eläinsuojeluteosta tuli Tuulispään perustajalle iloisena yllätyksenä, sillä hän ei edes tiennyt ehdokkuudesta.
– Tuntuu kivalta, että palkitaan, vaikkei tätä työtä palkintojen takia tehdäkään. Tällaisten palkintojen myötä julkisuus tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tuoda eläinten asiaa esille, sanoo Anttonen.
Levähdyspaikkojen sotkeminen ja turmeleminen on ihan käsittämätöntä, harmittelee Antero Ylinärä Lapin ELY-keskuksesta.
– Ongelma on monin paikoin pitkin nelostietä. Ihmiset vievät levähdyspaikkojen roska-astioihin talousjätteitä jotka eivät sinne kuulu. Olemme joutuneet poistamaan osan roska-astioista levähdyspaikoilta, koska ne ovat täyttyneet talousjätteistä.
Roskien lisäksi levähdyspaikalta on löydetty muun muassa hirvenpäitä ja auton moottoreita.
– Onhan siellä kaikenlaista. Sohvia, autonrenkaita, moottoreita ja jopa hirvenpäitä, Ylinärä ihmettelee.
Esimerkiksi Kaakamon Luukkaankankaalta löytyy suuri määrä irtoroskia pitkin luontoa, vaikka vieressä on kaksi isoa roska-astiaa.
– Paikalla on kaksikin kolmen kuution roska-astiaa joita tyhjennetään säännöllisesti, kertoo Ylinärä.
Ihmisten välipitämättömyys ja paikkojen sotkeminen hämmästyttää pitkänlinjan virkamiestäkin.
– Onhan se ihmeellistä ja en millään ymmärrä ihmisten mietteitä. Esimerkiksi WC-tilojen seiniltä ja katostakin voi löytyä ihan sitä itseään, Ylinärä harmittelee.
Tilanteeseen on vaikea puuttua, mutta tapauksista voi ilmoittaa ELY-keskukselle.
– Jos saadaan roskaajan rekisterinumero ylös niin asiaan voidaan puuttua.
Liika urakointi pihalla ei ammattilaisen mukaan kannata. Jos puita on paljon, enimmät syksyn lehdet voi haravoida pois, sanoo ammattipuutarhuri ja puutarhakauppias Pernilla Lindvall. Itse hän on valinnut toisen tien:
– Minä olen laiska puutarhuri: en haravoi koskaan syksyisin ja nurmikko on pärjännyt oikein hyvin, nauraa Lindvall.
Myös perennojen päälle on hyvä jättää lehtiä suojaksi ja siivota ne vasta vasta keväällä. Onttovartisia perennojakaan ei pidä poistaa nyt, sillä vanha lehdistö suojaa juurakkoa varsinkin, jos taas sattuu tulemaan vähäluminen talvi, Lindvall muistuttaa.
Satunnaisista yöpakkasista huolimatta istuttaa voi vielä hyvin, sillä maa on kuitenkin lämmin, sanoo kokkolalainen puutarhuri Pernilla Lindvall. Ei kuitenkaan kaikkea:
– Lehtipensaat, marjapensaat ja puut ovat varmoja tapauksia. Havujen ja perennojen suhteen ollaan hieman rajamailla. Se riippuu syksyn etenemisestä.
Kohopenkki on tärkeä, muistuttaa Lindvall. Myös kunnon kertakastelu tarvitaan eli monttuun pitää kaataa vettä ämpäritolkulla.
Perennojen siirron jättäisi varmempaan ajankohtaan eli kevääseen. Samoin leikkaamiselle kevät on parempi ajankohta, koska syksyllä ilmassa on aina enemmän sieni-itiöitä.
Talvisuojauksen kanssa Pernilla Lindvall ei ainakaan Kokkolan korkeudella vielä kiirehtisi. Syyslannoituksen kanssa taas ollaan jo myöhässä, mutta kalkita voi milloin vain:
– Kalkitus on tärkeä asia ja sitä voi tehdä läpi vuoden. Sen moni unohtaa, muistuttaa Lindvall.
Hänen mukaansa sopiva määrä kalkkia on 50-100 kiloa sadalle neliölle, varsinkin jos edellisestä kerrasta on vierähtänyt pidemmästi.
Kulunut kesä oli Hollolan Kiikunlähteellä vilkas. Matkailijoiden ja satunnaisten kävijöiden ohella kirkasvetiselle lähteelle löysivät sukeltajat ja uimarit, myös nelijalkaiset.
– Viikoittain on käynyt sukeltajaporukoita. He liikkuvat yleensä pareittain, mutta myös isommissa, 6–8 hengen ryhmissä, kertoo Kiikunlähteen äärellä asuva Sisko-Liisa Saarela.
Hän arvelee, että yksi tekijä suosion kasvuun saattaa olla mediahuomio, jota luontodokumentti Järven tarinan kuvaaminen keväällä ja kesällä kohteelle toi. Ensi-iltansa ensi vuonna saavan elokuvan yksi kohde on Kiikunlähde.
Jo aiemmin lähteellä on vieraillut isompia ja pienempiä kävijäryhmiä. Turistit ovat tulleet kaukaakin.
– Kerran soitettiin, voiko tänne tuoda bussilastillisen japanilaisia hakemaan kipposiinsa vettä. Laiturin nokasta rannasta otettu vesi ei heille kelvannut, joten tarjosin mahdollisuutta ottaa keittiön kraanasta lähteestä johdettua vettä. Jono ulottui tiskipöydästä pihamaalle. Viihdykkeeksi soitin heille vielä sähköuruilla suomalaisia kansanlauluja, Saarela kertoo.
Kiikunlähde sijaitsee usean maanomistajan mailla ja kiertää hevosenkenkää muistuttavana Saarelan taloa sekä pihapiiriä.
Lähteestä kertova ilmoitustaulu on sijoitettu maanomistajan luvalla yksityistien varteen. Rantaan viettävästä rinteestä näkee, että trafiikkia on riittänyt. Kasvillisuus on kulunut pois.
Vastapäätä yksityistietä pääväylän varressa on parkkipaikka, jonne kävijöiden toivotaan jättävän ajoneuvonsa. Talon pihassa vierailijoita riittää silti.
– Kaikki eivät hahmota, että lähteen muoto saattaa olla muutakin kuin pyöreä vedensilmä. On saattanut käydä niinkin, että jotkut ajavat pihaan kyselemään, missä se lähde oikein on ja eikö tästä pääse eteenpäin.
Lähdettä katsomaan tulevat eivät maanomistajaa harmita, sukeltajat, uimarit ja koirien uittajat kyllä.
Saarelan talous on yksi kolmesta, joihin talousvedet johdetaan viiden metrin syvyydessä lähteenä pulpahtavista silmäkkeistä. Sukeltajien ja uimareiden pelätään rikkovan putkia ja sotkevan vettä.
– Lähteessä on mutapohja. Kai pitäisi olla jokin lakikin, ettei vedenottopaikkojen päällä voi miten tahansa liikkua ja koiria uittaa.
Maanomistaja toivoo, että ilmoitustaulun tuntumaan saataisiin vedenottopaikasta kertova kyltti.
– Ehkä jokin virallinen taho voisi tuoda sellaisen tänne. Pienet pahvikyltit tuhoutuvat helposti. Jos sanomme asiasta, todetaan, ettei eihän tällä ole kieltoja missään.
Lahden seudun vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin tunnistaa ongelmat. Aina maa- ja vesialueiden omistajien ja kävijöiden intressit eivät osu yksiin.
Kiikunlähde poikkeaa Malinin mukaan luonnonlähteestä siinä, että Y-kirjaimen muotoinen allas on patoamalla aikaansaatu ja siinä mielessä oikeastaan lampi.
Kiikunlähteessä on luontaisesti kalaa, mutta myös kalaistutuksia on tehty. Patoallas on erotettu rummulla Kiikunojasta ja vaikka vesi purkautuu ulos Vesijärveen, kalat eivät pääse karkaamaan muualle. Esimerkiksi yleiskalastusoikeutta ei Kiikunlähteellä ole.
– Tilanne on verrattavissa siihen, jos joku hyödyntää järvialuetta rakentamalla lähelle yksityismaille kalastusaltaan. Siellä eivät ulkopuoliset voi pilkkiä, onkia eivätkä virvelöidä. Vesialueen kolmisenkymmentä omistajaa ovat järjestäytymässä ja tiukennuksia on tiettävästi tulossa, Malin kertoo.
Vesiensuojelupäällikön mukaan kansalaisilla on jokamiehenoikeudella lupa liikkua rannoilla, kunhan talojen pihapiirit jätetään rauhaan. Suotavaa olisi liikkua opasteiden mukaisesti ja jättää auto erikseen osoitetulle parkkipaikalle.
Koirien uittamista Malin pitää lähteessä kyseenalaisena, mutta sanoo, että myös veden johtamisessa juomavedeksi on riskejä.
– Talousvettä lähteestä on aina otettu ja mittauksissa veden laatu on todettu hyväksi, mutta siinä ympärillä laidun- ja peltomaata. Niistä aiheutuva kuormitus, samoin kuin vesilinnusto, on hienoinen riski veden laadulle, jos siitä juomavetensä ottaa.
Vesiensuojelupäällikkö ei löydä sukeltamiseen ja uimiseen lain mukaista kieltoa, mutta pohtii, missä vaiheessa käytölle pitäisi asettaa rajoja.
– Kirkas vesi houkuttaa ja kun sukelletaan, kyllä siinä pohjaa pöllytetään. Rannoillakin näkyy jo runsaan liikkumisen aiheuttamaa kulumista. Pitäisi löytää sellainen kompromissi, jossa niin virkistyskäyttö kuin vedenottokin voitaisiin huomioida, Malin pohtii.
Helsingin ympäristölautakunta esittää tuntuvia rajoituksia Santahaminan sotilassaaren ampumaharjoituksiin. Lautakunnan mielestä aseharjoituksissa syntyvää melua tulisi rajoittaa esimerkiksi maavallin rakentamisella ja kieltämällä raskaiden aseiden käyttö yöaikaan (22-07) kokonaan.
Santahaminan lähistöllä asuvat ovat tehneet ampumaharjoitusten ja räjäytysten melusta lukuisia valituksia. Kaartin Jääkärirykmentin ammunnoille tarvitaan ympäristölupa, joka sitoisi sotilaat noudattamaan luvassa määriteltyja melu- ja ympäristörajoituksia.
Turussa kukkiva jättiagaave on herättänyt runsaasti huomiota Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Elokuun lopulla alkaneen kukinnan jälkeen jättiagaavea on käyty ihmettelemässä runsain joukoin.
– Kyllä tästä on tullut meidän julkkis. Vähäksi aikaa jätän sen nykyiselle paikalleen, vaikka tätä huonetta kohta uudistetaankin.
Jättiagaave kukkii vain kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Kukinnan jälkeen koko kasvi kuolee. Ylipuutarhuri Simo Laine kertoo, että kasvin selviämisestä kukinnan jälkeen on ollut epäselvyyttä.
– Yleensähän vain kukinto kuolee, mutta tässä tapauksessa koko kasvi kuolee, painottaa Laine.
Ylipuutarhuri huomasi sattumalta kukinnan lähestyvän. Kasvi alkoi kasvaa pituutta huimasti. Elokuun lopulla kasvin latvan kukat aukesivat.
Jättiagaaven kukinta on lopuillaan, mutta ampiaiset kiertävät kukintoja ahkerasti. Niitä on kukkien ympärillä niin paljon, että osa ampiaisista eksyy välillä pörisemään kasvihuoneessa vierailevan korvan juureen. Ylipuutarhuri Simo Laine toivoo, että ampiaiset saisivat pölytystä aikaan, ja näin kasville saataisiin jälkeläisiä.
– Siellä on ollut runsaasti ampiaisia. Kun näitä alimpia kukkaryhmiä katselee, huomaa ettei mitään siemeniä ole tulossa. Odotamme, jos tuonne ylös tulisi.
Lähiviikkoina kukinnot muuttuvat ruskeiksi. Niin on tapahtunut jo alimmille kukille.
– Viimeinen kärkikukkanuppu tai kukintoryhmä on avautunut. Alimmissa on enää kuihtuneita kukkia.
Villikoiralauma häiriköi Imatralla. Kolmen koiran lauma kävi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lammaskatraan kimppuun. Koirat tappoivat yhden ja haavoittivat kahta lammasta Imatran Räikkölässä.
Todennäköisesti sama koiralauma on tehnyt vahinkoa jo aikasemminkin. Lauma on nähty myös Vuoksen pohjoispuolella. Koirat ovat mm. vieneet yhden kissan talon pihasta.
Poliisi on aloittanyt yhteistyön paikallisten metsästäjien kanssa koiralauman löytämiseksi.
– On aika todennäköistä, että koirat joudutaan lopettamaan. Varsinkin, kun kulkukoirat on usein sairaita. Sairaan eläimen lopettaminen on jopa velvollisuus, sanoo Veijo Brofeldt Kaakkois-Suomen poliisista.
Varmaa tietoa ei ole, mutta poliisi epäilee koirien tulevan Venäjän puolelta. Yleisön havaintoja toivotaan koiralauman kiinni saamiseksi.
Yksi koirista on saksanpaimenkoiran näköinen, tumma ja suurikokoinen. Toinen on suuri ja vaalea ja kolmas koira on kahta muuta pienempi. Koirien rodusta ei ole tietoa.
Luonnontutkijat ovat arvelleet merivesien lämpenevän ilmastonmuutoksen seurauksena. Asiasta on julkaistu kaksi tutkimusta. Pintavesien lämpötilojen todettiin nousseen selvästi odotettua enemmän. Sen sijaan syvissä vesissä ei lämpenemistä havaittu.
Matalan veden tutkimuksen teki Yhdysvaltain Kaliforniassa toimiva tutkimuslaitos. Veden lämpötilaa selvitettiin eri puolilla maapalloa 700 metrin syvyyteen saakka.
Tutkimusaineistoa ei ole varsinkaan eteläiseltä pallonpuoliskolta kovinkaan paljon tarjolla. Tutkimuslaitteita onkin pyritty lisäämään nopeaan tahtiin viime vuosina.
Tuloksista ilmenee, että vuosina 1970–2004 tapahtunutta lämpenemistä on aiemmissa tutkimuksissa vahvasti aliarvioitu, tutkimuksesta riippuen 24–55 prosenttia. Virhe johtunee aineiston puutteellisuudesta.
Tutkijat ovat tienneet, että ilmaston lämmöstä huomattava osa sitoutuu meriin. Tällä ilmiöllä on suuri merkitys, kuinka paljon ilmasto lämpenee.
– Voi olla, että lämmön sitoutuminen meriin on voimakkaampaa kuin olemme ajatelleet, sanoi tutkimuksista uutisoineelle BBC:lle Southamptonin yliopiston valtameritutkija Jan Zika.
Syvän veden mittaukset tehtiin kahden kilometrin syvyyteen saakka. Myös tämän tutkimuksen teki kalifornialainen tutkijaryhmä.
Syvän meren tutkimusta on tehty takavuosina vielä vähemmän. Uudet tulokset kertovat, etteivät merten syvyydet ole lämmenneet. Aineiston puutteesta johtuen virhemarginaali on kuitenkin korkea, tutkijat toteavat.
– On olemassa hyvin uskottavia selityksiä sille, miten valtameret varastoivat lämpöä ja siten vähentävät ilmaston lämpenemistä. Mutta sen arvioiminen, mihin lämpö menee ja pullahtaako se jossain takaisin, vaatii lisää tutkimusta, sanoi tohtori Zika.
Tutkimukset on julkaistu Nature Climate Change -tiedejulkaisussa.
Eläinsuojelulain uudistus käynnistettiin syksyllä 2012. Tuolloin perustettiin laajempi ohjausryhmä ja suppeampi työryhmä, joiden tarkoituksena oli valmistella ehdotus uudesta laista. Ryhmät jatkavat työtään tämän vuoden loppuun, minkä jälkeen niiden toimikausi päättyy.
– Vuoden lopussa on tarkoitus pohtia missä mennään. Esitys eduskunnalle ei ehdi ennen vaaleja, kertoo ministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola.
Pullola kertoo, että isoja kokonaisuuksia on vielä kokonaan käsittelemättä. Eläinsuojelulain uudistus on valtava ponnistus, joka koskee kaikkia eläimiä ja kaikkea eläintenpitoa. Ryhmien täytyy päästä yhteisymmärrykseen muun muassa löytöeläinten hoidon ja eläinsuojeluvalvonnan järjestämisestä, lemmikkieläinten pitämisestä ja jalostuksesta, vasikoiden nupotuksesta ja sikojen kastraatiosta, sekä loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitamisesta.
Ryhmissä on edustajat ministeriöistä, Kuntaliitosta, eläinsuojelujärjestöistä, tuottajajärjestöistä ja Eläinlääkäriliitosta. Asiantuntijoita kuullaan niin ikään laajasti.
– Aina kun eläinsuojelusta puhutaan, on vastakkaisia mielipiteitä. Kaikilla on jotain sanottavaa, Pullola kuvailee.
Vaikka lain uudistaminen jää käytännössä tuleville vuosille ja seuraavien poliitikkojen päätettäväksi, jatkavat ryhmät työtään täysipainoisesti vuoden loppuun saakka.
Tavoitteena on päästä uudistuksessa niin pitkälle kuin mahdollista.
– Tähän mennessä tehty työ ei mene missään nimessä hukkaan, jos uusi eduskunta päättää sitä vielä jatkaa. Kaikki riippuu siitä, miten seuraava hallitus ja eduskunta tähän suhtautuvat. Lainsäädännön uudistamiseen on tarve, Pullola kertoo.
Ilveksen pyyntilupia haettiin Kajaaniin neljä, Vuolijoelle kolme, Paltamoon 10, Sotkamoon 10, Puolangalle kuusi ja Ristijärvelle 10. Suomen riistakeskus ei ole vielä saanut Kuhmon hakemusta.
Elokuun lopulla riistakeskus myönsi jo ilveksen pyyntiluvat kannanhoidolliseen metsästykseen poronhoitoalueella, jossa tupsukorvien metsästyskausi alkoi jo lokakuun ensimmäinen päivä. Metsästyskausi jatkuu helmikuun loppuun. Poronhoitoalueen ulkopuolisilla alueilla ilveksen metsästys alkaa 1. joulukuuta ja kestää niin ikään helmikuun loppuun.
Viime vuonna Kainuun alueelle myönnettiin 36 ilveksen kaatolupaa, joista seitsemän poronhoitoalueelle.
Kainuussa ilveksiä on 150–200 yksilöä.
Viime lauantaina Kajaanin riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilö Ahti Kärkkäinen sai tietoonsa Kainuun viimeisimmän ilveshavainnon.
– Autoilija ilmoitti Kajaanin pohjoispuolella isokokoisen ilveksen ylittäneen 5-tien. Ei sieltä enää mitään jälkiä löytynyt, mutta ilmoittaja oli luotettava henkilö, joten todennäköisesti siellä on ollut ilves.
Kärkkäinen saa ilmoituksia ilveshavainnoista viikoittain.
Talvivaaran sotkemista vesistöistä ja muista koetuista vahingoista on vaadittu eri tahoilta jo vähintään 16 miljoonan euron korvausvaatimukset. Mukana luvussa ovat tiedossa olevat, euromääräiset vaatimukset, joita on esitetty Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tai rikosprosessissa.
Määrä ei jää tähän. Lisää vaatimuksia tullaan esittämään – oikeudenkäynti yhtiötä ja sen muutamia johtohenkilöitä vastaan on vasta alkamassa.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto käsittelee osan korvausvaatimuksista, osan se siirtää tai pyytää hakijoita siirtäämään oikeudenkäyntiin vahingonkorvausasiana. Mikä osa siirtyy ja mikä jää, on vielä epäselvää.
Konkurssi tai toiminnan siirto sotkee vakiintunutta korvauskäytäntöä. Kukaan ei tunnu olevan varma, siirtyykö mahdollinen korvausvelvollisuus uudelle toimijalle ja missä laajuudessa. Saneerusvelkoina määrättäviä korvauksia leikattaisiin, mutta joidenkin oikeusoppineiden mukaan leikattu osa siirtyisi myös uuden toimijan vastuulle. Oikeuskäytäntö on vähintäänkin epäselvä.
Talvivaara on ympäristöasioissa yhtiönä elänyt aiemmin kuin sika pellossa – tyhmyyttään, ahneuttaan, huonoa tuuriaan vai tietämättömyyttään, sen ratkaisee aikanaan korkein oikeus. Nyt sika on parantanut juoksuaan. Se, että tekee omasta mielestään parhaansa, riittää vain suomalaisessa urheilussa.
Uutena kauhana soppaa hämmentämään tulee EU-ympäristövastuudirektiivin soveltaminen Talvivaaraan. Merkittävistä luontovahingoista annetussa laissa määrätään toiminnanharjoittaja ennallistamaan pilaantuneet kohteet samanlaisiksi kuin ne olivat ennen pilaantumisen alkamista.
Kainuun ELY-keskus käytännössä pakottaa Talvivaaran, tai sen toimintaa jatkavan, siivoamaan kaivosalueen ulkopuoliset pilaantuneet alueet. Sillä ei ole merkitystä, kuka toimintaa jatkaa, toiminnanharjoittajalla on vastuu. Jos toiminta ei jatku, ELY-keskus voi teettää ennallistamistyöt valtion kustannuksella.
Ympäristövastuudirektiivin soveltaminen ennallistamisiin ei ole kovin tavallinen toimenpide. Ympäristöministeriön mukaan lain soveltamisesta ei juuri ole ennakkotapauksia, joten tässä niitä nyt luodaan. Suunnitelmien eteneminen on nyt asiantuntijalausunnoilla, eikä ole lainkaan varmaa, riittääkö Talvivaaran esittämä oma suunnitelma täyttämään direktiivin vaatimukset. Yhtiössä on laskettu, että sen suunnitelmien toteuttaminen veisi varoja jonkun verran alle 10 miljoonaa euroa.
Epäilen, ettei Talvivaaran oma suunnitelma riitä. Lähijärvien suolaveden poisto ei riitä, vaan järvien pohjat on siivottava tarkemmin. Saa nähdä, mitä mieltä viranomaiset ovat.
Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallion mukaan ennallistamisen onnistuminen voi vaikuttaa myös korvauksiin, joita Talvivaaralle mahdollisesti määrätään. Miten, se on vielä epäselvää. Paljon riippuu ennallistamisen aikataulusta ja onnistumisesta.
Talvivaaran ympärillä kaikki on suurta. Niin ovat yksityisten esittämät korvausvaatimuksetkin. Jotakuta voi suututtaa seuraava ajatus, mutta on vaikea ymmärtää, mistä syntyy satojentuhansien eurojen vahinko mökkiläiselle, joka on lähinnä pelästynyt kaivoksen ympärillä leijuvaa mediamanalaa. Onko joukkohysteria vahingonkorvausperuste?
Todellisia vahinkoja on syntynyt myös viranomaisten mukaan (video terveysvaikutuksista, vesistöjen tila, vaikutukset pohjavesiin, vaikutukset kaloihin, terveysvaikutukset), mutta ei lähellekään siinä mittakaavassa kuin moni näyttää ajattelevan. Vakiintunut käytäntö on ollut huomattavasti maltillisempi muun muassa ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän mukaan. Korvaustasot ovat olleet muutamista satasista muutamiin tuhansiin euroihin.
Korvauksia vaaditaan muutamasta tuhannesta eurosta 600 000 euroon. Ja sitten on erikseen Metsähallitus, jonka vaatimus on tähtitieteellinen 8,6 miljoonaa euroa. Metsähullutukseksi Kainuussa nimetty laitos ei ole suostunut julkisesti yksilöimään vaatimustaan vedoten oikeudenkäynnin keskeneräisyyteen.
Todelliset vahingot on korvattava. Se on selvä. Mielikuvitukseen, mielikuviin tai budjettipaikkaushaaveisiin perustuvia vahingonkorvauksia on vaikeampi ymmärtää. Totuus voi olla karu sille, joka oikeudessa joutuu näyttämään toteen vaatimansa vahingon.
Toisaalta, se ei ole hullu, joka pyytää.
Paljon maata käyttävä teollisuus seuraa tarkkaan tilannetta. Mikäli esimerkiksi Metsähallituksen 8,6 miljoonan euron vanhingonkorvaus menee läpi, joutuu esimerkiksi tuulivoimalateollisuus vaikeaan tilanteeseen.
Jos tonttien lohkomisella saadaan korvausta laskennallisesta arvonalennuksesta, miten paljon se maksaisi tuulivoimalalle? Parhaillaan kiistellään, kuinka suuri on yhden tuulivoimalan ympärille muodostuva rakennuskieltoalue. Onko se puoli kilometriä, kilometri vaiko enemmän?
Montako tonttia tulisi voimalan korvata rakennuskieltoalueella? Eikö yhtään? Ja millä summalla, silläkö mitä alueella ennen maksettiin, vaiko sillä summalla, jolla omistaja olisi mielestään valmis tontista luopumaan?
Ja tämä on vain yksi esimerkki kalliista sivuvaikutuksesta.
Summa summarum: Ei lopu poru Talvivaaran ympärillä – ei silloin, jos yhtiö jatkaa, eikä silloin, jos yhtiö lopettaa. Jos kaikki meteli ja asianajajiin käytetty raha saataisiin kanavoiduksi Talvivaaran ympäristön siivoamiseen, olisi siellä jo melkoisen puhdasta.
Voit laittaa palautetta lyhyesti twitteriin @HeikkiRonty tai pidemmästi sähköpostiin heikki.ronty@yle.fi
Noin kolmasosa Pohjois-Pohjanmaan hirviseurueista ei ole vielä aloittanut metsästystä. Erityisesti Oulun riistakeskuksen eteläisillä alueilla metsästysseurueet odottavat säiden kylmenemistä, jolloin myös lihojen säilytys ja riiputus helpottuvat.
Hirviä on muun muassa Kuusamossa ja Pyhäsalmen alueella kauden alkuvaiheessa ollut melko runsaasti.
Pyhäjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Heikki Kopposen mukaan Pyhäjärven seudulla hirvikanta on suurin piirtein viime vuoden kaltainen.
- Se on jopa vahvistunut paikoin, Kopponen toteaa.
Oulun riistakeskus tarkastelee hirvitilannetta tarkemmin marraskuun alkupuolella ja antaa metsästäjille raportin myötä suositukset loppukauden jahdista.
Metsästäjien ja metsässä liikkujien kiusaksi viime vuosina ilmaantuneiden hirvikärpesten määrät vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan eteläisissä osissa on tänä syksynä ollut hirvikärpäsiä tavallista vähemmän. Myös viileä sää karkoittaa hirvikärpäsiä.
Heikki Kopposen mukaan hirvikärpästen määrä on tänä syksynä vähentynyt viime syksystä.
- Vähäluminen talvi ja pakkaset ovat vähentäneet kärpästen määrää.
Ruotsissa jätteenpoltto on noussut merkittäväksi energiantuotannon haaraksi. Maassa on jo 32 jätteenpolttolaitosta ja uusia rakennetaan kaiken aikaa.
Ruotsin Radion mukaan kahden vuoden kuluttua maan jätteenpolttokapasiteetti on 6,6 miljoonaa tonnia vuodessa. Ruotsissa tuotetaan vuosittain runsaat kaksi miljoonaa tonnia jätettä, joten maahan on tuotava suuria määriä jätteitä, jotta polttolaitokset voisivat toimia.
Viime vuonna maahan tuotiin polttokelpoista jätettä ulkomailta noin 830 000 tonnia ja määrä nousee tänä vuonna 1 - 1,5 miljoonaan tonniin, kertoo Ruotsin jäteyritysten yhteistyöjärjestö Avfall Sverige.
Jätteitä tuodaan laivoilla eri puolilta Eurooppaa, mm. Norjasta, Britanniasta ja Irlannista.
Ruotsin radion mukaan Vesteråsissa hiljattain käyttöön otettu jätevoimala toimii pääsääntöisesti ulkomailta tuodulla jäteraaka-aineella.
Laajamittainen energiantuotanto jätteillä jakaa mielipiteitä. Jätteenpolttoyrittäjien mukaan toiminta on ympäristön kannalta järkevää, koska lähtömaissa jäte päätyisi kaatopaikalle. Esimerkiksi Irlannissa ja Britanniassa ei ole tarpeeksi polttolaitoksia, joissa jätteen sisältämä energia voitaisiin hyödyntää.
Polton vastustajat painottavat, että jätemateriaalien kierrättäminen olisi järkevämpää. Polttaminen vie mahdollisuuden kierrätykseen ja aiheuttaa valtavan tuhkamäärän, joka myös on sijoitettava jonnekin.
Västeråsin jätepolttolaitoksen omistaja Mälarenergi huomauttaa, että jätteiden polttaminen hyödyttää alueen asukkaita. Jätteenpoltto alentaa yhtiön asukkaiden lämpölaskua 35 prosenttia, yhtiö sanoo.
Etelä-Savoon perustetuista tryffelitarhoista on syksyn aikana noussut satoa.
Kaikkiaan Juvan tryffelikeskuksen tarhoilta on tämän ja viime viikona aikana löydetty kuusi tryffeliä, joista suurin on hieman tennispalloa pienempi 58 grammainen tryffeli.
Löytöjä on odotettavissa vielä lisää, sillä tryffelin paras satokausi on tulossa vasta lähiviikkoina. Tryffeleitä etsitään koiran avustuksella, vaikka ensimmäinen tämän syksyn tryffelisienistä löydettiinkin näköhavainnon perusteella.
Ensimmäiset kotimaiset tryffelit löydettiin Juvalta kaksi vuotta sitten. Tryffelien tutkimukseen keskittynyt Juvan tryffelikeskus perustettiin vuonna 2007.
