Suomen 21 merkittävästä tulvariskialueesta neljä sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla: Lapua, Ilmajoki – Seinäjoki, Ylistaro – Vähäkyrö sekä Laihia – Runsor. Tulvariskien hallintasuunnitelmiin voi tutustua paperiversioina Lapuanjoen, Kyrönjoen ja Laihianjoen alueen kunnissa ja keskeisissä kirjastoissa sekä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Seinäjoen, Vaasan ja Kokkolan toimipisteissä.  Sähköisesti asiakirjat löytyvät verkkosivun www.ymparisto.fi/vaikutavesiin kautta. Sähköinen kommentointi on mahdollista myös www.otakantaa.fi -palvelun kautta.

Asiantuntija Erika Raitalampi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta sanoo, että tulva-alueiden asukkailta saatava paikallistieto on tärkeää suunnitelmien tekemisessä.

– Toivomme, että kansalaiset tutustuvat suunnitelmiin ja arvioivat oman kokemuksensa ja paikallisen tietonsa perusteella, ovatko esitetyt toimenpiteet oikeita ja tavoitteet riittäviä.

Jos supertulva tulee - oletko valmis?

Tulvakartoitusten perusteella on arvioitu, että kerran sadassa vuodessa toistuva tulva aiheuttaa Lapualla 15 miljoonan euron vahingot ja uhkaa noin 200 asukasta. Kyrönjoen merkittävillä tulva-alueilla uhattuna on vastaavasti lähes 400 asukasta ja arvioidut vahingot ovat 18 miljoonaa euroa. Laihianjoella on kerran sadassa vuodessa toistuvalla tulvalla uhattuna puolestaan 50 asukasta ja arvioidut vahingot ovat kolme miljoonaa euroa.

Kaikilla alueilla tulva uhkaa merkittävästi myös liikenneyhteyksiä. Erityisen ongelmallinen tilanne on Laihianjoella, jossa tulva uhkaa yhteyttä Vaasan lentokentälle sekä Vaasan ja Seinäjoen välistä moottoritietä ja rautatietä.

Tarkempia tietoja tulvan uhkaamista kohteista löytyy tulvakarttapalvelusta www.ymparisto.fi/tulvakartat.

Tulviin voi, kannattaa ja pitää varautua

Erika Raitalammen mukaan kaikissa nyt nähtävillä olevissa ehdotuksissa painotetaan maankäytön suunnittelun ja omatoimisen varautumisen merkitystä.

– Vaikka pääpaino on viranomaisten - valtion ja kuntien - toimenpiteillä, pitää muistaa, että omatoiminen varautuminen tulviin on tärkeää, sanoo Raitalampi.  Asuinrakennuksen suojaaminen tulvalta on asukkaan omalla vastuulla.

Tulvariskien hallintasuunnitelmassa Etelä-Pohjanmaan eri tulva-aleille ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä.

Kyrönjoen alueella keskeiseksi toimenpiteeksi on nostettu Kyrönjoen yläosan pengerrysalueiden käytön muutos niin, että suurten tulvien uhatessa jokivettä päästettäisiin pengerrysalueille nykyistä myöhemmin ja näin voitaisiin merkittävästi pienentää Ilmajoen tulvavahinkoja. Lapuanjoella on nostettu esille mm Kuortaneenjärven säännöstelyn mahdollinen muutos ja Lapuanjoen pengerrysalueiden käytön mahdollinen muutos. Laihianjoella on erityisesti kiinnitetty huomiota tulva-alueen ohittavan moottoritien suunnitteluun ja rautatieyhteyttä suojaavaan penkereen suunnitteluun.

Kansalaisten kuulemisen jälkeen suunnittelusta vastanneet ELY-keskusten tulvaryhmät hiovat suunnitelmat lopulliseen muotoon. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy suunnitelmat ensi vuoden lopulla.

Tänäkin päivänä moni rytmittää puutarhanhoitonsa ja viljelynsä luonnonilmiöiden mukaan. Taikauskoiselta kuulostava tapa on kansanperinteen tutkija Anne Pöyhösen mukaan tehokkaaksi todistettu.

– Kokemusperäinen tieto osoittaa, että nousevan kuun aikana istutetut kasvit lähtevät parempaan kasvuun kuin laskevan kuun aikana istutetut.

Tieteellisiä syitä tälle ei ole todistettu, mutta Pöyhönen uskoo syyn löytyvän magneettikentästä.

– Nykytiedehän tietää, että soluilla on magneettikenttä. Siksi ihmisiäkin magneettikuvataan. Kasvien soluillakin on magneettikenttä ja niin on myös maapallolla. Astronomit ovat saaneet selville, että maan magneettikenttä vahvistuu täyttä kuuta kohden. Jotain logiikkaa voisi sitä kautta hakea, Pöyhönen pohtii.

Kuun vaikutukset voi testata kotikonstein

Jos kuun vaikutus istutuksiin tuntuu liian kaukaa haetulta, kehottaa Pöyhönen testaamaan asiaa itse.

– Jos istuttaa esimerkiksi sipuleita päivää ennen ja päivää jälkeen uuden kuun, joka on lokakuun 24. päivä, niin eron huomaa selkeästi. Vähenevän kuun viimeisenä päivänä sipuli jää kitukasvuiseksi, mutta kasvavan kuun puolella istutettu kasvaa kaksinkertaiseksi, Pöyhönen vakuuttaa.

Nousevan kuun aika päättyy ensi viikolla

Kuunkiertoon perustuvassa viljelyssä istutusaika valitaan sen perusteella, miten kuu taivaalle nousee. Kuu nousee kiertonsa aikana yhä korkeammalle taivaalla ja korkeimman pisteen saavutettuaan sen nousu jää jonkin aikaa yhä matalammaksi ja matalammaksi. Tällä hetkellä kuu on nousevassa vaiheessa ja tutkija Pöyhösen mukaan nyt onkin paras aika istutuksille.

– Paras aika istuttaa on ennen sunnuntaita. Nousevan kuun vaikutus heikkenee juuri ennen täysikuuta, joka on ensi viikon keskiviikkona. Sen jälkeen alkaa sitten perkauksen ja maan kääntämisen aika. Sitä ennen maata ei kannata tonkia ja istutuskin pitää tehdä maltilla, jotta rikkaruohot eivät ala kasvaa, Pöyhönen ohjeistaa.

Poliisi joutuu harvoin lopettamaan kaupunkiin eksynyttä luonnonvaraista eläintä. Useimmiten poliisi turvautuu ampumiseen kolaripaikoilla maanteiden varsilla, kun esimerkiksi peura tai hirvi on juossut auton eteen, kertoo Hämeen poliisin komisario Taisto Kuhlman.

– Toisinaan ne ovat kissoja tai koiria, mitä poliisi joutuu lopettamaan. Toimimme aina tilanteen mukaan ja harkitsemme, onko parempaa keinoa. Eläimen kärsimysten lopettamiseksi se (ampuminen) on joskus paras keino.

Kuhlman korostaa, että poliisin mahdollisuudet viedä esimerkiksi loukkaantunut eläin eläinlääkärille ovat rajallisia.

Poliisin toimintaa Lahdessa on arvosteltu viime päivinä voimakkaasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sunnuntaina lapsiperheiden suosimassa Launeen perhepuistossa poliisi lopetti ketun ampumalla, vaikka paikalla oli lapsia näkemässä.

Tapauksesta uutisoi ensimmäisenä MTV.

"Poliisi katsoi parhaaksi lopettaa ketun"

Tapahtumaketju sai alkunsa, kun puistossa ollut kettu ei lähtenyt ihmisiä karkuun ja päästi esimerkiksi lapset lähelleen. Ketusta tehtiin ilmoitus poliisille, koska ilmoittaja epäili ketun olevan sairas.

Paikalle mennyt poliisikaan ei onnistunut hätistelemään kettua liikkeelle. Sen sijaan kettu puri poliisia.

Kuhlmanin mukaan poliisi arvioi ketun olleen mahdollisesti kapinen.

– Poliisi katsoi parhaaksi lopettaa ketun siinä paikalla, vaikka siellä oli lapsia. Toinen vaihtoehto olisi ollut tyhjentää alue, mutta silloin kettu olisi saattanut purra jotakuta lasta. Silloinkin poliisin toimintaa olisi arvosteltu.

Kuhlmanin mukaan jälkikäteen on helppo sanoa, että tilanteessa olisi voinut toimia toisin. Hän kuitenkin korostaa, että poliisi toimi lain mukaan.

Poliisilaki antaa poliisille oikeuden lopettaa loukkaantunut tai sairas eläin.

– Poliisin toiminnan täytyy aina kestää päivänvalo. Tässä tapauksessa vaara poistettiin. Mutta aina, kun poliisin toiminta nousee julkisuuteen, esimiehet ja paikalla olleet poliisit keskustelevat ja miettivät, olisiko voitu toimia muulla tavalla, Kuhlman sanoo.

Ilmoituksia eläimistä tulee paljon

Esimerkiksi Hämeen poliisilaitokselle tulee usein ilmoituksia eläimistä. Kuhlmanin mukaan ihmiset ovat aktivoituneet ilmoittamaan petohavaintojaan.

– Välillä tulee ilmoituksia, että on nähty karhu tai susi jossain, mutta oletettu susi saattaakin olla koira. Harvemmin on sellainen tilanne, että eläin ei poistu hätistelylläkään paikalta.

Leikkipuistossa ketun hampaista saanut poliisi on Kuhlmanin mukaan kunnossa. Hän kävi lääkärillä ja sai tarvittavan hoidon.

– Poliisin käteen tuli pieniä haavoja. Aaina, kun kyse on villieläimen puremasta, lääkärissä on käytävä. Tautivaara on olemassa.

Lopetetun ketun poliisi korjasi leikkipuistosta nopeasti mukaansa.

Pirkanmaalla leveäpyrstökihuja on nähty erityisesti Kangasalla Längelmävedellä sekä Pälkäneen ja Valkeakosken välillä Mallasvedellä, kertoo Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys tiedotteessaan.

Muualla maassa havaintoja on tehty ainakin Rääkkylässä, Mustasaaressa sekä Kirkkonummella.

Tämänsyksyinen muutto on ollut harvinaisen aikainen. Normaalisti  leveäpyrstökihut pistäytyvät Suomessa loka- ja marraskuussa. Syyskuinen joukkotulo on erittäin poikkeuksiellista.

Leveäpyrstökihu muistuttaa harmaalokkia

Syksyisin havaitut leveäpyrstökihut ovat valtaosin nuoria lintuja. Tästä syystä kihujen erottaminen nuorista ruskeista harmaalokeista on vaikeaa. Leveäpyrstökihu on suunnilleen harmaalokin kokoinen ja roteva lintu.

Nuorella leveäpyrstökihulla on siivissä selvät vaaleat kihulaikut. Linnun lento on jäntevämpää kuin lokkien. Leveäpyrstökihuja on kahta eri värimuotoa - tummia ja vaaleita, mutta myös välimuotoja havaitaan.

Lintutieteellisestä yhdisyksestä kerrotaan, että leveäpyrstökihut hakeutuvat paikoille, joissa on lokkeja. Tähän on syynä, että ne pyrkivät riistämään lokeilta kalaravintoa ja ajavat tästä syystä lokkeja takaa.

Ruokaa harvinaisille lintuvieraille riittää, sillä Pirkanmaan vesistöissä viihtyy tähän vuodenaikaan paljon harmaalokkeja.

Vantaanjoen tulvaryhmä ja Hämeen Ely-keskus ovat julkaisseet verkkoon karttoja, joista näkyy miten tulviva Vantaanjoki valtaisi kaupungin katuja ja asuinalueita.

Kerran 50 vuodessa voisi käydä niin, että tulvavesi nousisi lähinnä Riihimäen Peltosaaren kaupunginosan itäpuolella ja Uhkolan omakotitaloalueella sekä eteläosissa Parooninmäessä ja Korttiomäen pelloilla.

Kerran 100 vuodessa voisi käydä niin, että tulvavesi ympäröisi lisäksi Peltosaaren urheilupyhättöä ja jäähalleja. Karttoja voi katsella alla olevasta linkistä.

Putkisiltoja rumpuputkien tilalle

Vantaanjoen tulvaryhmä on hyväksynyt ehdotuksen joen tulvariskien hallitsemiseksi Riihimäen kaupungin tulvariskialueella.

Tulvaryhmä ehdottaa Vantaanjoen rumpuputkien muuttamista putkisilloiksi Riihimäen keskustan alueella. Vuoden 2004 tulva osoitti, että ison tulvan sattuessa vesi ei mahdu virtaamaan niistä läpi tarpeeksi nopeasti.

Kerrostalovaltaisen Peltosaaren kaupunginosan suojaamiseksi ehdotetaan kunnon pengerrystä Bad Segebergin puistolammen ympärille. Juuri tästä lammesta vesi nousi yli äyräiden elokuussa 2004 ja valtasi Marsinkadun.

Jatkossa selvitetään myös keinoja miten tulvaveden kulkua valuma-alueella voisi pidättää ja hidastaa. Peltosaaren asemakaavassa ehdotettiin aiemmin erityisten hulevesialtaiden rakentamista alueelle, mutta idea ei mennyt läpi asukkaille eikä kaupungin päättäjille.

Hämeen Ely-keskuksen tiedotteessa painotetaan, että Vantaanjoen alueen muutostöillä pyritään varmistamaan ihmisten terveys ja turvallisuus sekä vähentämään vahinkoja infrastruktuurille, ympäristölle ja omaisuudelle.

Riihimäkeläisten pitäisi tietää enemmän tulvista ja niihin varautumisesta

Tulviin varautumista pohtinut työryhmä ehdottaa viranomaisten varautumisen kehittämistä ja valmiussuunnitelmien laatimista. Tulvariskialueella pitäisi myös lisätä tavallisten ihmisten tulvatietoisuutta.

Tulvaryhmän ehdotus on nähtävillä verkkopalvelussa sekä vesistöalueen kuntien ilmoitustauluilla. Suunnitelmaehdotuksesta voi antaa Hämeen Ely-keskukselle palautetta vuoden 2015 maaliskuun loppuun asti.

Palautetta otetaan vastaan netin kautta sähköisellä lomakkeella, sähköpostilla sekä kirjeitse. Lopulliset suunnitelmat syntyvät palautteiden läpikäynnin jälkeen.

Romuautoja ei tarvitse kauan etsiä: navetan takana, jättömaalla ja pusikossa niitä rönöttää.

– Näitä liikennekäytöstä poistettuja autoja riittää satoja tuhansia. Suurin osa on jo romumetallina tai viety Afrikkaan. Tilasto alkoi nollasta marraskuun alusta 2007, kertoo Arto Silvennoinen Suomen Autokierrätys Oy:stä.

Tällä hetkellä maassamme on Autopurkamoliiton mukaan 845 000 haamurekisterissä olevaa ajoneuvoa. Ne ovat rekisterissä, mutta eivät liikenteessä. Ja määrä kasvaa koko ajan.

Rekisteröinnin heikko kohta antaa tilaa hämäräbisneksellekin.

Jokainen haluaa romuautosta osansa

Romuauto on rautaa ja metallia, josta on hyvinä aikoina saatu noin 10 senttiä kilolta.

Autohajottamon pito vaatii kuitenkin ympäristöluvan. Virallisesti toimien maksetaan myös veroa.  Ala houkuttaa kuitenkin hämärämiehiä, jotka vääristävät kilpailua.

Ilman valvontaa toimivat romuautojen ostajat saattavat päästää nesteet sinne, minne parhaaksi näkevät – vaikka luontoon.

Viimeinen omistaja maksumieheksi

– Ympäristöluvan saamiseksi purkamon täytyy tehdä investointeja, suojata maakerroksia, rakentaa aitoja ja säiliöitä. Kustannukset nousevat helposti sataan tuhanteen, arvioi Suomen Autopurkamoliiton toiminnanjohtaja Kari Heikkilä Tampereelta.

Myös Arto Silvennoinen tietää alan helppoheikit.  

– Harmaat veijarit laittavat lehti-ilmoituksen, jossa on vain puhelinnumero ja sekin prepaid-liittymään. Heillä on selkeä kustannusetu, koska näitä yrittäjiä eivät verot ja muut maksut rasita, Silvennoinen kertoo.

– Autosta voi maksaa kuluttajille muutaman kympin. Sitten luvataan hoitaa paperiasiat kuntoon vaan ei hoidetakaan. Kuluttaja sitten ihmettelee kun posti tuo ajoneuvoverolapun tai vakuutusmaksun.

Valvontaa voisi tiukentaa

– Luvattomien purkajien määrää on vaikea arvioida, mutta Pirkanmaalla niitä lienee kymmeniä, sanoo Juha Vähäoja Fusti Oy:stä.

Häntä kismittää laittomien toimijoitten kustannusetu. Se vääristää kilpailua. Vähäoja toivoisi tiukempaa valvontaa.

– Jos autoja poistuu käytöstä vuodessa noin 40 000 kappaletta, niin kyllä romuista myrkkyjäkin tulee, hän huomauttaa.

– Yhdestä autosta tulee erilaisia nesteitä, öljyä ja muita 15 litran verran.

Vain luvanvaraiselta toimijalta saatu romutustodistus vapauttaa viimeisen käyttäjän kaikista vastuista.

Panttimaksu voisi auttaa

Purkamoala on ehdottanut erityistä rekisterissäpitomaksua – onhan euro paras konsultti.

Myös panttimaksu parantaisi tilannetta. Se toimisi kuin pulloja kierrätettäessä. Esimerkiiksi Tanskassa auton omistaja maksaa 12 euroa vuodessa. Se rahastoidaan ja viimeinen käyttäjä saa osapuilleen 240 euroa kun vie  auton lailliselle romuttajalle.

Osa autoista laivataan Afrikkaan, jossa valvonta on olematonta. Sekin on osa Suomen romuautobisnestä.

Perhossa toissa talvena tapahtuneen susien salakaadon käsittely alkaa oikeudessa tänään. Syyte koskee törkeää metsästysrikosta. Vastaajina on 15 jahtiin osallistunutta miestä.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden niin sanotussa valmistavassa istunnossa selvinnee haastehakemuksen sisältö ja se, mitkä tulevassa oikeudenkäynnissä ovat riidanalaisia asioita. Pääpaino on kuitenkin käytännön asioiden sopimisessa, eli esimerkiksi oikeudenkäynnin aikataulussa ja siinä, ketkä astuvat todistaja-aitioon.

Tulevan oikeudenkäynnin yksi isoista teemoista on kaadettujen eläimien geneettinen puhtaus eli olivatko ne ylipäänsä susia lainkaan, kuten puolustus tullee väittämään. Lopputuloksen kannalta sillä on suuri merkitys. Lain mukaan metsästysrikoksen tekee törkeäksi jo se, että ammuttu eläin on susi.

Tuleva oikeudenkäynti tuleekin pureutumaan syvälle rotumäärityksen saloihin. Tutkimuksia eläinten alkuperästä on teetetty ulkomaita myöten.

Euroopan Unioni alkaa torjua haitallisia vieraslajeja entistä pontevammin. EU hyväksyi syyskuun lopussa asetuksen haitallisista vieraslajeista, joita aletaan torjua koko unionin alueella. Käytännössä tämä tapahtuu luetteloimalla torjuttavat lajit.

Luetteloon päätyvien kasvien ja eläinten kasvattaminen, levittäminen, maahantuonti ja myyminen kiellettään. Jos esimerkiksi luettelossa oleva kasvi löytyisi omasta puutarhasta, pitäisi se kitkeä pois.

– Emme tiedä vielä, kuinka pitkä listasta tulee ja aikooko Suomi ehdottaa lajeja, mutta valtioilla on oikeus toteuttaa myös asetusta tiukempaa linjaa. Vaikka meille erityisen haitallinen espanjansiruetana ei tulisi EU:n listalle, voimme kuitenkin jatkaa kansallisia toimia, kertoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti.

Suomi haluaa vakuutuksen Itämerelle

Lounais-Suomessa haittaaavat etenkin jättiputket, kurtturuusu, rapurutto ja espanjansiruetana. Ne ovat riesana kuitenkin lähes ympäri Suomen. Lisäksi esimerkiksi jättiputki on yleiseurooppalainen ongelma, joten on hyvin todennäköistä, että se päätyy vuonna 2016 valmistuvalla listalle.

– Aika moni jäsenmaa taistelee jättiputken kitkemiseksi. Ainakin Viro ja Latvia toivovat, että jättiputki tulisi listalle. Kanadanvesirutto on myös sellainen vesikasvi, jota aika moni haluaisi torjua.

Asetuksen tarkoitus ei kuitenkaan ole saada ihmiset vain kitkemään pihoiltaan karkuun päässeitä vieraslajeja. Sen turvin ei ole myöskään tarkoitus kuluttaa kaikkia voimavaroja jo käsistä riistäytyneiden kaniinikantojen karsimiseen.

EU:n tähtäimessä ovat etenkin sellaiset lajit, jotka eivät ole vielä levinneet Eurooppaan lainkaan. Asetuksella yritetään estää esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana kulkevien haitallisten simpukoiden leviäminen Itämereen.

– Jos esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on havaittu laji, joka voisi levitä Eurooppaan, voidaan se ottaa listalle, jotta sen leviäminen voitaisiin estää. On kustannustehokkaampaa ennakoida ja se on myös Suomen kannalta erittäin hyvä lähtökohta, huomauttaa Johanna Niemivuo-Lahti.

Ennakoinnille onkin tarvetta, sillä laivaliikenteen määrän Itämerellä ennustetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana ja suuri osa vieraslajeista saapuu laivojen mukana. Viime vuosikymmenen aikana uusia vieraslajeja on löydetty kahdeksan mm. vaeltajasimpukka ja kaksi eri petovesikirppulajia.

Euroopan vieraslajijärjestön NOBANIS kertoo, että koko EU:n alueella tunnetaan arviolta 1 400 haitallista vieraslajia.

Syyttäjä vaatii Perhon susijahtiin osallistuneille miehille ehdollista vankeutta. Hän vaatii myös 15 syytetylle sakkoja törkeästä metsästysrikoksesta, ja vähintään kuuden vuoden metsästyskieltoa. Lisäksi miesten käyttämät aseet on tuomittava valtiolle.

Perhossa toissa talvena tapahtuneen susien salakaadon käsittely alkoi Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa tänään.

Syyttäjän mukaan metsästysrikoksessa on tapettu kolme sutta. Rikos on hänen mukaansa kokonaisuudessaan törkeä. Hän perustelee näkemystään metsästykseen osallistuneiden suurella lukumäärällä, ammuttujen susien määrällä, sekä teon suunnitelmallisuudella.

Susijahdissa käytettiin syyttäjän mukaan seitsemän kilometrin pituista, hajustettua lippusiimaa, jolla oli tarkoitus pitää susilauma metsästysalueella. Kaadetut kaksi sutta yritettiin hävittää polttamalla ja yksi pakastettiin.

Jahdissa käytettiin myös moottorikelkkoja susien jäljittämiseen, mikä on vastoin metsästyslain rajoituksia.

Soilla ja nevoilla koko maassa kasvava karpalo on kypsynyt pomintakypsäksi. Karpaloa voi kerätä lumen tuloon saakka. Tänä vuonna karpalosta saadaan ihan hyvä sato, arvioi luonnontuotteiden talteenottoa edistävä Arktiset Aromit ry.

Pääosa karpalon 20 - 25 miljoonan kilon vuosisadosta jää keräämättä. Kotimaista karpaloa poimitaan lähinnä kotitalouksien tarpeisiin, torikauppaan sekä pienille yrityksille, jotka tekevät kotimaisista marjoista tuotteita.

Yrityksillä on ollut tänä syksynä vaikeuksia saada suomalaista karpaloa. Ulkomaiset poimijat lähtevät maasta puolukkakauden päättyessä, eikä kotimaisilta marjastajilta saada marjaa myyntiin riittävävästi, kertoo Arktiset Aromit ry tiedotteessaan.

Elintarviketeollisuus tuo karpaloa Suomeen Venäjältä tai viljeltynä Pohjois-Amerikasta.

Kirpeän makuisesta karpalosta voi valmistaa mehuja, hyytelöitä ja hilloja. Karpaloa voi säilöä pakastettuna tai puolukan tapaan survoksena.

Arktiset Aromit ry:n mukaan myös puolukoita löytyy luonnosta vielä hyvin talven tarpeisiin.

Arvioiden mukaan jopa 35 000 mursua kerääntyi rannalle lepäämään Alaskan luoteisrannikolla Point Layssa. Mursukeskittymä havaittiin Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen USGS:n tutkimuslennon yhteydessä.

Normaalisti mursut nousevat merijäälle lepäämään ruokailuhetkiensä välillä, mutta kesäkauden merijään raja on nykyään niin kaukana avomerellä pohjoisessa, että niiden on pakko nousta lepäämään rannalle. Mursut ruokailevat meren pohjassa ja avomerellä merenpohja on liian syvällä niille.

Mursujen massakerääntymisiä on nähty alueella aikaisemminkin viime vuosina, esimerkiksi vuosina 2010 ja 2011. Vuonna 2013 mursuja kerääntyi Point Layn alueelle niin paljon, että hiekkarannan tungos pakotti jotkin yksilöt vielä ylemmäs rannalle tundraheinikkoon saakka.

Ilmaston lämpenemisen vuoksi arktinen merijää sulaa yhä enemmän kesäisin. USGS:n mukaan merijään raja pysyi vielä kymmenen vuotta sitten kesäisinkin mantereen tuntumassa, niin että mursut pystyivät nousemaan jäälle lepäämään.

Viimeisten muutaman vuoden aikana mursujen massakerääntymisiä on havaittu useilla rannoilla sekä Alaskassa että Venäjän rannikolla.

Tutkijoiden mukaan mursujen kerääntyminen joukoittain rannoille saattaa johtaa poikasten tallautumiseen hengiltä tungoksessa. Mursujen käyttämät merenpohjan ruokailualueet eivät myöskään ole rannikon läheisyydessä niin hyviä kuin kauempana merellä.

Haarapääskyjen pitkä muuttomatka verottaa pääskypopulaatioita. Haarapääskyjen muuttoja tutkinut tohtori Sari Raja-aho Turun yliopistosta kertoo, että vain noin 20-30 % tämän kesän haarapääskypoikasista palaa ensi vuonna takaisin muuttomatkaltaan eteläisestä Afrikasta.

10 000 kilometrin mittainen muutto on linnuille raskas, vaikka haarapääskyt ovatkin taitavia lentäjiä. Parinkymmenen gramman painoiset linnut lihottavat itseään useilla grammoilla muuttoon valmistautuessaan, vaikkei sille välttämättä olisi tarvettakaan – haarapääskyt nimittäin pystyvät syömään lentäessään.

Syysmuuton aikana linnuilla ei ole kiire, joten tarvittaville tankkaustauoille on aikaa. Kevään paluumuutto on haastavampi, sillä silloin on kiire pesimään.

– Silloin pitää päästä valtaamaan parhaat reviirit. Siitä on tietysti kova kilpailu, Raja-aho sanoo.

Maatalouden muutos vie pääskyiltä pesäpaikkoja

Myös talvehtimisalueen ympäristömuutoksilla on oma osansa haarapääskykannan pienenemisessä.

– Talvehtimispään ympäristömyrkyt ja saasteet kerääntyvät ravintohyönteisiin, kertoo Raja-aho.

Lisäksi haarapääskypopulaatioiden vähentymiseen vaikuttaa Raja-ahon mukaan yhteiskunnan muuttuminen sekä Suomessa että muualla maailmassa.

– Haarapääskyt ovat ihmisten seuralaisia ja pesivät mielellään esimerkiksi navetoissa ja talleissa. Kun maatalouden rakenne muuttuu, pesimispaikkoja ei ole enää tarjolla.

Vaikka haarapääskyt vähenevät, on niitä silti edelleen runsaasti. Koko maailmassa haarapääskyjä on lähes 200 miljoonaa.

Ilman pelastuslaitoksen hyvää paikallistuntemusta ja ripeää toimintaa olisi Ylitornion öljyvahingosta koitunut paljon suuremmat vahingot.

Tätä mieltä ovat Ylitornion ympäristövahingon hoitamisesta vastaava ympäristötarkastaja Harri Katainen Rovaniemen kaupungilta ja ympäristönsuojeluyksikön ylitarkastaja Eira Luokkanen Lapin ely-keskuksesta. Katainen ja Luokkanen olivat mukana öljyvahingon torjunnassa onnettomuuspaikalla.

Luokkasen mukaan pelastuslaitoksen väen paikallistuntemus oli ensiarvoisen tärkeää öljyvahingon torjunnan kannalta, sillä paikalliset tiesivät, mistä apuun saadaan nopeasti kaivinkoneen kuljettaja ja muuta kalustoa.

– Näin jo varhaisessa vaiheessa saatiin estettyä öljyn leviäminen onnettomuspaikan lähellä sijaitsevasta ojasta suoraan Tornionjokeen. Lisäksi padottiin onnettomuuspaikan yläpuolella sijaitseva oleva oja, jotta sieltä ei päässyt vettä onnettomuuspaikalle, kiittelee Luokkanen.

Saastuneet maat Kemiin

Öljyn saastuttamia maita on poistettu vielä torstaina onnettomuuspaikalta sekä Tornionjokeen johtavan ojan varrelta. Edellisenä päivänä öljyvahingon jälkiä siivottiin lähes puoleen yöhön saakka.

– Saastunutta pintamaa kuljtettiin keskiviikkona puhdistettavaksi Savaterran laitokselle Kemiin kuusi perävaunullista ja torstaina vielä 10 täysperävaunullista rekkakuormaa, sanoo Katainen.

Saastunut maa-alue on noin 300–350 neliömetrin kokoinen ja kevyttä polttoöljyä on imeytynyt maahan paikoin metristä puoleentoista metriin.

– Paikan päällä on ollut keskiviikkoillasta lähtien konsultti, joka selvittää erityisen laitteen avulla, mitkä paikat ovat saastuneita. Tämä laite viedään lähelle maata ja se ilmaisee, onko paikassa vielä polttoainetta, kertoo Katainen.

Lapin ely-keskus ottaa torstaina vesinäytteitä kaksi kilometriä onnettomuuspaikan alapuolelta sekä vertailun vuoksi myös onnettomuuspaikan yläpuolelta. Lisäksi lähellä sijaitsevasta kaivosta ja kahdesta lähteestä selvitetään, onko pohjavesi saastunut.

– Pohjavedestä otetaan seurantanäyte noin kuukauden päästä ja näistä näytteistä analysoidaan polttoaineperäiset hiilivedyt.

Öljy sekoittuu veteen

Ojaan kaatuneen säiliöauton lastina oli kevyttä polttoöljyä 50 000 litraa, josta maahan valui 12 000–13 000 litraa. Ympäristöviranomaisten mukaan tästä määrästä suurin osa on saatu talteen.

– Onnettomuuspaikalla oli kaksi imuautoa, joista toisen säiliö veti 10 kuutiota ja toinen vähän vähemmän. Ne olivat molemmat täynnä öljyä ja vettä sisältävää nestettä, mutta akuutin tilanteen ollessa päällä on Tornionjokeen päässyt öljyä yhdestä kahteen kuutiota, arvioi Katainen.

Tornionjoen kannalta ympäristöviranomaiset eivät pidä määrää erityisen huolestuttavana, koska Tornionjoessa on kova virtaama ja paljon vettä. Onnettomuuspaikan kohdalla Tornionjoen keskivirtaama on syksyisin 400–450 kuutiota sekunnissa.

– Jos jokeen on mennyt öljyä kaksi kuutiota eli 2 000 litraa, niin yläpuolelta tulee 400 kuutiota vettä sekunnissa ja huuhtelee tuota paikkaa. Eli öljymäärä laimenee äkkiä joen vesimäärään, mutta toki suvantopaikoissa voi vedenpinnalla näkyä öljykalvoa ja lievää hajuhaittaakin voi esiintyä, mutta suurempia ongelmia ei tule, painottaa Katainen.

Kataisen mukaan öljyvahinko ei estä Tornionjoen virkistyskäyttöä ja joella voi esimerkiksi kalastaa normaalisti.

Perhossa 19.1.2013 ammutut kolme sutta aiheuttavat visaisen pulman Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudelle – sen pitää määritellä, mikä on susi. Voiko sillä olla koiran geneettistä perimää, ja mahdollisesti kuinka paljon? Miten se mitataan ja määritellään? Törkeästä metsästysrikoksesta syytettyjen 15 miehen puolustus on sitä mieltä, että edes DNA-testi ei riitä luotettavaan määritykseen.

Salajahdin oikeudenkäynti alkoi torstaina valmistelevalla istunnolla, itse pääkäsittely alkaa 17. marraskuuta. Paikalla olivat vain vastaajien avustajat.

Torstain istunnossa käytiin läpi pääasiassa tulevaa todistelua, jo aamupäivä näytti tulevan oikeudenkäynnin päälinjan. Lajimääritykseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa.

"DNA-tutkimus ei riitä"

Puolustukseen mukaan lajimääritystä ei voida tehdä pelkästään DNA-tutkimuksella, vaan lisäksi olisi tarvittu niin sanottu morfologinen tutkimus eli ruhoja ja niiden osia olisi pitänyt muun muassa mittailla ja punnita sekä arvioida turkkia.
 

– Suomalaisessa lainsäädännössä on tässä iso aukko. EU-direktiivi kehottaa määrittelemään puhtaan suden ja poistamaan muut yksilöt luonnosta. Näin ei ole tehty. Metsästyslaissa tämä direktiivi on jätetty huomioimatta, muistuttaa asianajaja Teppo Laine.

Lajimäärityksellä on lopputuloksen kannalta suuri merkitys. Laki määrittelee suden ampumisen törkeäksi metsästysrikokseksi. Syyttäjä Kosti Kurvisen mukaan kyseessä on "tavallinen" metsästysrikos, jos osoittautuu, että ammutut eläimet eivät olleet susia. Puolustuksen mukaan se kaataisi kaikki syytteet, koska silloin jahti ei täyttäisi metsästyksen määritelmää, lakitekstissä kun on tarkkaan lueteltu riistaeläimet.

Syyttäjä nojaa Oulun yliopiston tekemään DNA-tutkimukseen. Puolustus on hankkinut omia lausuntojaan muun muassa Venäjältä ja Yhdysvalloista. Kaukaisin todistaja saapuneekin oikeuteen Moskovasta.

Ruhot on hävitetty – puolustus vaati DNA-näytteiden hylkäämistä todisteista

Heti jahdin jälkeen kaksi eläintä yritettiin hävittää polttamalla, yksi löytyi yhden syytetyn pakastimesta. Ruhot lähetettiin Eviralle tutkittavaksi. Metsästäjien asianajajat olivat anoneet, ettei ruhoja hävitetä ennen oikeudenkäynnin päätöstä, mutta poliisi oli ennättänyt antaa hävitysluvan. Jäljelle jäivät vain kallot ja kudosnäytteet.

– Ei niissä hiiltyneissä ruhoissa olisi paljoa morfologista tutkimista ollut, heitti syyttäjä Kosti Kurvinen.

Puolustus anoikin oikeudelta, ettei DNA-tutkimusta liitettäisi todistusaineistoon, koska heillä ei ollut yhdenvertaisia mahdollisuuksia omiin tutkimuksiin, eivätkä yksin DNA-näytteet riitä lajimääritykseen. Oikeuden puheenjohtaja Erkki Sepän päätöksen mukaan vastaajien oikeusturva ei vaarantunut niin paljoa, että DNA olisi pitänyt hylätä todisteista.

Asianajaja Erkki Lukkarila vaati tiukasti Oulun yliopistolta tietoa mihin vertailuaineistoon DNA-tutkimus perustuu ja milloin sen laitteisto on kalibroitu. Puolustus oli saanut samoista näytteistä erilaisia tuloksia.

Jahdin johtajat kokeneita riistanhoitomiehiä

Syyttäjä Kosti Kurvinen pitää tekoa törkeänä jo sen perusteella, että se oli tarkkaan suunniteltu ja  jahtiin osallistui monta metsästäjää. Hän perustelee törkeyttä myös  saaliin määrällä.  

Metsästäjät valmistautuivat kohtalokkaaseen jahtiin jo  edellisenä päivänä.  Silloin he vetivät seitsemän kilometriä hajustettua lippusiimaa, minkä oli määrä pitää eläimet rajatun alueen sisäpuolella. Metsästyksessä käytettiin haastehakemuksen mukaan myös moottorikelkkoja, mitä metsästyslaki ei salli. Lisäksi porukalla oli käytössään esimeriksi VHF-puhelimet.

Haastehakemuksen mukaan jahtiporukalla oli kaksi johtajaa, molemmat virallisen riistanhoitojärjestelmän aktiiveja.

Perhon kunnan tekninen johtaja Pasi Rannila oli Kurvisen mukaan perholaisten metsästäjien tosiasiallinen johtaja. Hän toimi tapahtuma-aikaan Maa- ja metsätalousministeriön asettaman valtakunnallisen Riistaneuvoston jäsenenä. Sen tehtävänä on tukea valtakunnallista riistapolitiikkaa ja osallistua sen valmisteluun. Riistaneuvoston tehtävänä on myös edistää avointa yhteistyötä alan toimijoiden kesken.

Jahtiin osallistuneiden halsualaisten johtajana toimi tälläkin hetkellä yksi alueen SRVA-miehistä.  SRVA:n eli suurriistavirka-avun tehtävänä on toimia poliisin ja metsästäjien linkkinä. He välittävät poliisille metsästäjien apua esimerkiksi loukkaantuneiden eläimien jäljityksiin ja petojen karkottamiseen asuinalueilta.

Talvivaaran kaivosyhtiö on jättänyt kunnostussuunnitelmaehdotuksen kaivoksen lähimpien vesistöjen tilan parantamiseksi.

Yhtiö suunnittelee vaihtavansa alusveden ensin kaivoksen läheisestä Salmisesta suolanpoistolaitoksen avulla. Myöhemmin samaa menetelmää käytettäisiin Kalliojärvessä ja Kivijärvessä.

Kaikissa kohteissa on runsaasti yhtiön toiminnan aikana kertyneitä metalleja, ja vedet ovat kerrostuneita runsaiden sulfaattimäärien takia. Ensimmäiseksi kohteeksi valitussa Salmisessa on myös mangaanin ja raudan lisäksi alumiinia, nikkeliä, sinkkiä ja uraania.

Suolanpoistolaitoksen kautta kierrätettävä vesimäärä olisi Salmisessa 100 000 kuutiometriä, Kivijärvessä 1 500 000 kuutiometriä ja Kalliojärvessä jotain siltä väliltä. Vettä voi joutua kierrättämään useita kertoja, ennen kuin tulos on hyväksyttävä.

Salmisessa veden täyskierto häiriintyi talven 2009–2010 aikana eli heti kaivoksen aloitettua toimintansa. Kalliojärvessä ja Kivijärvessä täyskierto häiriintyi seuraavana vuonna. Järvien pohjat ovat hapettomia ja niissä ei ole pohjaeläimiä lainkaan.

Kunnostustoimia ei voi aloittaa, ennen kuin järviin tuleva uusi sulfaattikuormitus on niin pieni, ettei kerrostumista enää tapahdu.

Yhtiö suunnitteli ensimmäisen kerran Salmisen veden vaihtamista syksyllä 2011, mutta luopui tuolloin ajatuksesta.

Ylä-Lumijärven pohja siirretään

Neljäs kunnostettava kohde olisi Ylä-Lumijärvi ja sen läheinen jokialue, josta imuruopattaisiin pohjat noin kuuden hehtaarin alueelta. Ylä-Lumijärveen kertyi kipsisakka-altaan vuodon aikana runsaasti metallipitoista sakkaa, kun vuotovesistä saostettiin metalleja lammen läheiselle suolle ja lampeen. Suoalue on kunnostettu jo aiemmin.

Lammesta ja jokialueelta on tarkoitus ruopata 12 000 kuutiometriä massoja. Talvivaara aikoo varastoida sakat Kortelammen altaaseen. Altaassa on jo aiemmin kertynyt sakkaa, jonka varastointi on edelleen luvittamatta. Tarkoitus on käsitellä uudet sakat samassa yhteydessä. 

Yhtiön mukaan Kolmisoppijärvi ja Lumijoessa oleva Lumijärvi eivät kaipaa kunnostusta. Kolmisoppijärvessä on myös ollut kerrostumista. Lisäksi Lumijoen sivuhaaran Lumijärvessä havaittiin kipsisakka-altaan vuodon aikana samaa metallihydroksidisakkaa kuin nyt kunnostettavaksi aiotussa Ylä-Lumijärvessä. Yhtiö kuitenkin katsoo, etteivät Kolmisoppi tai Lumijärvi kaipaa kunnostusta.

Talvivaaran tapaus on ensimmäinen vesistöjen pilaantumisen kunnostusmääräys

Suunnitelmaa vaadittiin ensin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston keväällä 2013 antamassa ympäristölupapäätöksessä. Myöhemmässä vaiheessa asia siirtyi Kainuun ELY-keskukselle.

Kyse on ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta ja vesistöjen pilaantumisesta, jolloin toimivaltainen viranomainen on ELY-keskus eikä aluehallintovirasto. ELY-keskus on pyytänyt suunnitelman antaakseen asiassa hallintopakkon kaltaisen määräyksen.

Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Raija Urpelaisen mukaan tällaista prosessia Suomessa ei ole missään muussa tapauksessa käyty loppuun, joten menettelyssä on kyse uudesta asiasta.

Talvivaaran suunnitelmista odotetaan asiantuntijalausuntoja Geologiselta tutkimuslaitokselta ja Suomen ympäristökeskukselta lokakuun loppuun mennessä. Sen jälkeen ELY-keskus arvioi, mitä kunnostussuunnitelmaan tulee kuulua. Tämän jälkeen suunnitelmista voivat myös kansalaiset jättää mielipiteensä ennen niiden hyväksyntää. Mahdollisesti tarvittavat ympäristö- ja muut luvat on haettava suunnitelmien valmistuttua.

Suunnitelmat kuuluvat osana kaivoksen lähivesistöjen kunnostusohjelmaan, jonka yhtiö on jättänyt Kainuun ELY-keskukselle. Suunnitelmista voivat myös kansalaiset jättää mielipiteensä ennen niiden hyväksyntää.

Suomalaisella maatiaiskanalla pyyhkii nykyään hyvin.

Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Suomalaiset perinnekanarodut olivat jäädä tehokkaasti munivien kanarotujen jalkoihin, sillä ne yleistyivät ja syrjäyttivät perinteiset maatiaiset vuosikymmeniä sitten. Maatiaiskanat olivat jopa kuolla sukupuuttoon.

Vasta 1990-luvulla maatiaiskanojen häviämiseen havahduttiin.

– Valveutuneet ihmiset löysivät sattumalta erään kanapopulaation, jota he eivät tunnistaneet. Selvityksissä ilmeni, että kyseessä oli Savitaipaleen kannaksi nimetty maatiaiskanarotu, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkija Mervi Honkatukia kertoo.

Vuonna 1998 myös MTT:ssa herättiin maatiaiskanojen ahdinkoon. Alkoi säilytysohjelma, jossa maatiaiskanojen tukala tilanne konkretisoitui.

Pieniä populaatioita, jotka nimettiin löytämispaikkakuntansa mukaan, alkoi pian löytyä. Joitakin perinnekanarotuja ei kuitenkaan ennätetty pelastaa.

– Jotkut maatiaiskanakannat ennättivät hävitä ennen kuin suojeluun herättiin. Muun muassa Kihniöläistä kantaa ei enää ole olemassa, tai se on liiaksi risteytynyt muiden kantojen kanssa, Honkatukia kertoo.

Sosiaalinen media otti maatiaiskanat lemmikikseen

Maatiaiskanojen kasvatus on edelleen pitkälti kotikanalaharrastajien varassa. Isot kanalat suosivat tehokkaasti munivia kanarotuja.

Harrastekanaloihin kelpaavat sen sijaan myös vähemmän munivat, mutta kanankasvatusperinteitä vaalivat maatiaiskanat.

Maatiaiskanojen tipuille onkin nykyään paljon kysyntää sosiaalisen median harrastekanalaryhmissä.

– Voi sanoa, että jotkut aiemmin todella harvinaiset maatiaiskanakannat ovat yleistyneet hyvin. Sosiaalinen media on tehnyt muun muassa Tyrnäväläisestä maatiaiskanasta todella suositun, ja siksi se on yleistynyt hienosti, Honkatukia summaa.

Maatiaiskanojen geenipuhtaus askarruttaa

Kauan kadoksissa olleet maatiaiskanakannat ovat herättäneet MTT:n tutkijoiden mielenkiinnon myös siksi, että maatiaiskanojen geenipuhtaudesta ei voida olla täysin varmoja. 

Maailmassa on satoja kanarotuja. Monien kanarotujen tiet ovat kulkeneet vuosikymmenten aikana myös Suomeen.

Tähän päälle summattuna vielä se, että eri rotujen tiedetään myös risteytyvän tehokkaasti keskenään.

Käynnissä olevista tutkimuksista odotetaan kuitenkin selvyyttä siihen, ovatko nykyiset maatiaiskanat geeniperimältään samanlaisia, joita tepasteli mummoloiden pihamailla vuosikymmeniä sitten.

– Kaikki maatiaiskanakannat eivät ole ihan puhtaita. Joihinkin on vaikuttanut jokin toinen kanakanta, MTT:n erikoistutkija Miika Tapio toteaa.

Joidenkin kanakantojen tiedetään siis risteytyneen keskenään. Tutkijoita kuitenkin ilahduttaa se, että myös puhtaita maatiaiskanakantoja näyttää säilyneen.

– Kantojen erillään pysyminen onneksi näkyy. Kannat eivät ole menneet täysin sekaisin keskenään, eivätkä ne ole olleet täysin sisäsiittoisia.

– Kansainvälinen vertailu muihin rotuihin on vielä kesken. Sen jälkeen tiedetään lopullisesti, ovatko munintarodut vaikuttaneet maatiaiskanarotuihin, Tapio kertoo.

Viimeksi keskiviikkona eduskunnan kyselytunnilla ministeri Sanni Grahn-Laasosta (kok.) hiillostettiin jätevesiasetuksesta. Grahn-Laasonen on aiemmin sanonut olevansa valmis harkitsemaan haja-asutusalueiden jätevesiasetusten perumista.

Vaikka keskustelu jätevesiasetuksen ympärillä on kiihtynyt, niin ympäristöministeriössä kuin Suomen ympäristökeskuksessa tilanteeseen suhtaudutaan rauhallisesti. Asetus on voimassa, ja sen mukaan eletään.

– Koko kesän ja alkusyksyn ajan kentältä on tullut viestiä, että yhä useampi käärii hihansa ja ryhtyy toimeen, uudistaa tai vaihtaa järjestelmänsä, toteaa suunnitteluinsinööri Johanna Kallio Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomen ympäristökeskus tekee parhaillaan laskelmia siitä, miten moni kiinteistö ei vielä ole siirtynyt jätevesiasetuksen aikaan. Alustavien laskelmien mukaan vakituisesta haja-asutusalueen asutuksesta 55–67 prosenttia ei vielä täytä asetuksen vaatimuksia. Vapaa-ajan asuntojen jätevesijärjestelmistä 22 prosenttia ei täytä vaatimuksia.

Moni jättää viime tippaan

Se, että moni haja-asutusalueen kiinteistönomistaja on vielä odottavalla kannalla, on Kallion mielestä osoitus ihmisluonnon taipumuksesta siirtää asioita, kunnes takaraja häämöttää. Samoin tulkitsee ympäristöministeriön yli-insinööri Jorma Kaloinen. Kumpikaan ei ota kantaa siihen, pysähtyvätkö asukkaat nyt heränneen keskustelun takia odottamaan, perutaanko asetus.

– Keskustelun käyminen on kansalaisyhteiskunnan merkki. Kysyä kuitenkin sopii, onko keskustelu esimerkiksi mökkien osalta saanut jo kohtuuttomat mittasuhteet. Puhutaan kalliista järjestelmistä, vaikka monelle nykyiselle mökille riittäisi vesikäymälän poistaminen, sillä muuten kesäasunnot ovat vielä varsin vaatimattomasti varusteltuja, toteaa Kaloinen.

Kunnissa käynnistynyt kuohunta kuitenkin huolestuttaa. Esimerkiksi mökkimaakunta Etelä-Savossa Savonlinna on tähän saakka ollut yksi jätevesiasetuksen mallioppilaista. Savonlinnan ympäristöpäällikkö Matti Rautiainen on huomannut, että ilmoitukset järjestelmien uusimisesta ovat hiipuneet viime päivinä.

– Tämähän on täyttä politikointia vaalien alla. Tämä keskustelu lopettaa nämä saneeraukset, jäädään odottamaan, mitä uutta asetukseen on tulossa, sanoo Rautiainen.

Rautiainen pitää Suomen ympäristökeskuksen tämänhetkisiä laskelmia yllättävinä.

– Tuo määrä tuntuu pieneltä, että noin vähän olisi laittamatta.

Vilunkipeli puhuttaa, vesistökuormitus ei

Rautiainen arvioi, että median esiin nostamat tapaukset, joissa asiakkaille on myyty tarpeettoman kallis järjestelmä, on kääntänyt keskustelun jätevesiasetuksesta nurinkuriseksi. Rautiainen muistuttaa, että suurimmassa osassa kiinteistöjä selvitään ilman kymmenien tuhansien eurojen investointeja.

Ympäristöministeriön yli-insinööri Jorma Kaloinen ei kuitenkaan usko, että liian innokkaista jätevesijärjestelmien myyjistä noussut kohu yksinään olisi syypää jätevesiasetuksen herättämään vastahankaan.

– Joka alalle tulee näitä ylilyöntejä, ja eivätköhän tietoon tulleet tapaukset ole poliisiasioita, sanoo Kaloinen.

Kaloinen ihmetteleekin, mihin on kadonnut keskustelu vesistöjen kuormituksesta.

– Haja-asutus on kuitenkin vesistöjemme toiseksi suurin kuormittaja. Maatalous toki on suurin, mutta haluammeko me tosiaan puhdistaa ympäristöä ja vähentää kuormitusta? Jos aina perustellaan tekemättä jättäminen sillä, että eivät toisetkaan, olemmeko oikeasti sitä mieltä, että haluamme pitää huolta luonnostamme, pohtii Kaloinen.

Savonlinnan ympäristöpäällikkö Matti Rautiainen muistuttaa, että oli jätevesiasetuksen kohtalo mikä tahansa, kaikki kunnat ovat kaavoitettuja ja kaavojen jätevesimääräyksiä pitää joka tapauksessa noudattaa.

– Useimmissa kunnissa on ympäristönsuojelumääräykset, jotka on annettu ympäristönsuojelulain, ei tämän jätevesiasetuksen perusteella. Ne pysyvät voimassa. Meilläkin Savonlinnassa on monia kaavoja, joissa on huomattavasti tiukemmat jätevesimääräykset.

Allekirjoittanut otti iloiten vastaan ensimmäiset huhut uusista kalastusluvista. Yksi 35 euron lupa riittäisi tulevaisuudessa koko maahan, eikä läänirajoista tarvitsisi enää välittää. Siimat ovat kuitenkin menneet pahasti sykkyrälle uuden lain valmistelussa. Pahin umpisolmu on 65 ikävuoden rajapyykissä.

Kalastuslupaa ei nykyisessä systeemissä vaadita yli 65-vuotiailta, mutta uuden lain luonnoksessa maksu rapsahtaa kaikille.

Pilkkimiseen ja onkimiseen ei tarvita lupaa nyt eikä tulevaisuudessa. Virvelöintiin, perhosteluun, uisteluun, pohjaongintaan ja pyydyskalastukseen tarvitaan. Mikään näistä harrastuksista ei ole halpa. Kaislikoita haukien perässä koluava virvelöijä saattaa menettää kaudessa parin kympin edestä uistimia. Todennäköisesti tilalle ostetaan uusia kolmella kympillä. Tiedetään, koska kokemusta on.

Kalastuksessa maksavat myös bensat, eväät ja muut vermeet. Perämoottoriinkin pitäisi vaihtaa vaihteistoöljyt. Ja sanotaan nyt ääneen sekin, minkä monen kalastajan vaimo jo tietää: kalastuslupia manataan ympäri Suomea samalla, kun pullo kalastajien mielijuomaa kiertää laiturilla kädestä käteen. Alkon hinta pullolliselle pohjalaista hapanta on tätä kirjoitettaessa 13,69 euroa. Alkaa kerran vuodessa maksettava 35 euron kalastuslupa olla aika marginaalinen kulu.

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne on todennut, että eläkeläisillä on aika heikot tulot tällä hetkellä ja siksi heille ei saisi säätää kalastusmaksua.

Kaikki yli 65-vuotiaat eivät kuitenkaan ole köyhiä, ei lähellekään. Osa heistä on rikkaita, uskokaa pois. Jorma Ollila pääsee ilmaiseksi kalaan ensi vuonna, Björn Wahlroos joutuu odottamaan vielä kolme vuotta. Uskon kuitenkin, että Nalle pärjää.

Kalastajien keskuudessa puhutaan jopa ihmisistä, jotka kalastavat henkensä pitimiksi. En suostu tätä keskustelua edes jatkamaan. Kyllä hyvinvointivaltiolta täytyy äärimmäiseen köyhyyteen löytyä jokin muu lääke kuin vapautus kalastusluvasta.

Pienituloisuus on paljon yleisempää esimerkiksi alle 24-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden keskuudessa. Jos köyhyydellä halutaan perustella maksuvapautuksia, eikö olisi helpompaa vapauttaa maksuista esimerkiksi toimeentulotuen tai kansaneläkkeen saajat? Eipähän enää tarvitsisi nelikymppisen pitkäaikaistyöttömän tukea eläköityneen lääkärin harrastuksia.

65 vuotta ei ole mikään rajapyykki, jonka ohitettuaan ihminen automaattisesti putoaa köyhyyteen. Yli 65-vuotiaat ovat kuitenkin harmittavan innokkaita äänestäjiä.

Maksu ei ole rangaistus kalastamisesta, vaan kerättyä rahaa käytetään harrastuksen tukemiseen. Yli 65-vuotiailta keräämättä jäävä miljoona on suoraan pois istutuksista, kalavesien kunnostuksista ja järjestötoiminnasta. Kalastuslupa ei siis ole pelkkä kulu. Se on sijoitus, joka kasvaa korkoa istutettuina taimenina ja siikoina.

Sitä paitsi sen oikea nimi on kalastuksenhoitomaksu.

Oulujärven eteläpuolella Vaalassa mökillään syyskuussa käynyt kajaanilaisnainen on huomannut pohjaveden huvenneen loppukesän aikana.

– Kaivosta ei meinaa saada saunaan pesuvesiä, kun vesi on niin vähissä. Sangolla saa nostettua vähän kerrallaan, mutta pumppua ei ole voinut enää käyttää. Onneksi on vähän satanut, niin sadevettä on käytetty pesuvetenä.

Suomen ympäristökeskuksesta kerrotaan, että suuressa osassa maata pohjavedet ovat 10–45 senttimetriä alle keskiarvon.

– Kyllähän vedet ovat alhaalla ja täydennystä tarvittaisiin. Vaikka ihmiset eivät niistä sateista niin piittaa, niin viikon parin sateet tekisivät nyt hyvää – 50–100 millimetriä vettä tarvittaisiin, että pohjavedet olisivat enimmäkseen keskimääräisissä luvuissa, kertoo geohydrologi Risto Mäkinen.

– Oman kaivon varassa tilanne saattaa olla paikoin hankala. Kainuun lisäksi esimerkiksi Perämeren rannikolla on kuiva vyöhyke, johon sateita ei vain ole osunut.

Ei poikkeuksellista viime vuosien tilastoissa

Risto Mäkinen Suomen ympäristökeskuksesta toivoo, että ennen pysyvää talvea saataisiin vesisadetta, jotta pohjavesien tilanne parantuisi ensi kevääksi. Vesilaitoksille pohjavesitilanne ei geohydrologin mukaan ole hälyttävä.

– Suurissa hiekkasoramuodostumissa on vielä mistä ottaa, ja ne kaivot ovat niin syviäkin. Parin kolmen vuoden sateiden määrä vaikuttaa näin isoissa pohjavesiesiintymissä.

Pohjavesien ja pintavesien korkeudella on suuntaa antava yhteys, joka vaihtelee vesistöjen suuruuden mukaan.

– Ne menevät samaan tahtiin, mutta viiveet ovat erilaisia vesistön koosta riippuen, Risto Mäkinen sanoo.

Hän arvioi myös, että matalalla olevat pohjavedet eivät viime vuosien tilastojen valossa ole kovinkaan poikkeuksellisia.

Pintavesien korkeus on ollut sateiden vähäisyyden vuoksi pääasiassa laskussa syyskuun aikana. Viime viikkojen sateet käänsivät vedenpinnat kuitenkin nousuun monella järvellä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Keski- ja Länsi-Suomessa järvien pinnat olivat syyskuun lopussa yleisesti keskimääräistä alempana, kuten myös Kallaveden ja Pielisen vedenpinnat.

Luonnossa elävien selkärankaisten määrä on puolittunut 40 vuodessa, kertoo luontojärjestö WWF:n julkaisema Living Planet 2014 -raportti. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kertoi perjantaina Ylen aamu-tv:ssä, mitä tavallinen suomalainen voi tehdä lajien säilyttämiseksi.

Rohwederin mukaan tilanne on erittäin huolestuttava, sekä luonnon itsensä vuoksi, että myös ihmisten vuoksi. Syypäätä selkärankaisten määrän romahtamiseen ei kuitenkaan tarvitse hakea kaukaa.

– Selkärankaisten väheneminen johtuu ihan meistä ihmisistä, totesi Rohweder.

Asiassa ei kuitenkaan ole syytä vaipua synkkyyteen. Rohweder muistutti, että ihmisten on myös mahdollista löytää ongelmaan ratkaisut.

Villieläinten määrän vähentymiseen on monia syitä: muun muassa maanviljely, asutus, salametsästys ja kalastus vaikuttavat lajien elinmahdollisuuksiin.

Uutena uhkatekijänä vaanii ilmastonmuutos, joka uhkaa erityisesti tunturilajeja, joiden elinympäristön muutos voi kaventaa niiden asuinaluetta tai tehdä esimerkiksi lisääntymisestä lähes mahdotonta. Rohwederin mukaan kotimaassa tämä näkyy esimerkiksi saimaannorpan tarpeena keinokinoksiin. Kun lunta ei talvella ollut, kuuttien pesämateriaaliksi jouduttiin kolaamaan keinokinoksia.

– Ilmastonmuutos on seuraava uhka lajeille. Siitä saimaannorppa on hyvä esimerkki.

Raportti: Makean veden eläinten määrä vähentynyt jopa 70 prosenttia

WWF:n tiistaina julkaistun raportin piirtämä kuva on huolestuttava.

– Maalla ja meressä elävien eläinten määrä on vähentynyt noin 40 prosenttia. Makeassa vedessä elävien eläinten määrä on vähentynyt jopa 70 prosenttia, kertoi Liisa Rohweder raportin löydöksistä.

Rohwederin mukaan makean veden lajit ovat kärsineet erityisen paljon, koska ihmiset asuttavat tiiviisti alueita makean veden läheisyydessä.

– Makeaan veteen on kohdistunut erittäin suuria paineita.

Eteläisellä pallonpuoliskolla eläinten määrän väheneminen on ollut pohjoista voimakkaampaa, koska pohjoisen pallonpuoliskon tuotanto ja kulutus rasittaa myös eteläisen pallonpuoliskon resursseja.

– Monimuotoisuuden heikkeneminen näkyy erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla. Syy hyvin pitkälle on pohjoisen pallonpuoliskon kuluttaminen.

Ruokahävikkiä vähentämällä voi vaikuttaa

Tavallinen suomalainenkin voi Rohwederin mukaan kantaa kortensa kekoon.

– Suomalaiset kuluttavat kolme kertaa enemmän kuin, mikä maapallon kestokyky on.

Rohwederin mukaan omaa hiilijalanjälkeään pienentämällä kuka tahansa voi omalta osaltaan tukea lajien monimuotoisuutta. Arjessa helppo tapa vaikuttaa on kiinnittää huomiota esimerkiksi liikkumiseen tai syömiseen.

– Jos ajatellaan, että me suomalaiset vähentäisimme esimerkiksi puoleen lihan kulutuksen, niin sillä olisi suuri vaikutus.

Rohweder suosittaa myös kotimaisen kalan syöntiä. Helpointa hänen mukaansa olisi kuitenkin yksinkertaisesti pienentää hiilijalanjälkeä vähentämällä ruokahävikkiä.

– Ehkä kaikista helpoin keino olisi se, että emme heittäisi ruokaa roskiin. Me suomalaiset heitämme päivittäin miljoona kiloa ruokaa roskiin, sanoi Rohweder.