Ypäjä–Koijärvi-akselilla odotetaan lentävän 30 000-50 000 kurkea, mikäli sää pysyy suotuisana, sanoo lintuharrastaja Jouko Alhainen.
Kurjet lähtevät tänä syksynä kolmessa aallossa. Ensimmäinen muutto nähtiin runsas viikko sitten maanantaina, tänään on kurkien toinen muutto ja kolmas ensi kuun puolen välin tietämillä.
Viime yönä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla yöpyi 25 000 kurkea, jotka nyt ovat lennossa kohden Hämettä. Lintuja yöpyi runsaasti myös Punkalaitumella ja Nivalassa, kertoo Alhainen.
Useat yhdysvaltalaiset ja kansainväliset sijoittajat ovat maanantaina julkistaneet suunnitelman siirtää kymmenien miljardien arvosta sijoituksia fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Kolme vuotta kasassa olleeseen sijoitusliittoumaan kuuluu yli 800 sijoitusrahastoa ja yksityishenkilöä. Yhteensä varoja on tarkoitus siirtää 50 miljardin Yhdysvaltain dollarin, eli 40 miljardin euron arvosta.
Mukana liittoumassa on muun muassa Rockefeller Brothers -sijoitusrahasto, jonka varallisuus on peräisin Rockefellerin suvun öljyliiketoiminnasta. Liittouman tarkoituksena on viiden vuoden aikana siirtää luvattu määrä varojaan ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan. Rockefellereiden sijoitusrahasto aikoo ensimmäisenä vetää varansa pois öljyhiekkateollisuudesta.
– Mukana on lukuisia hyvin erilaisia sijoittajia, mikä tarkoittaa, että uusiutuviin energialähteisiin sijoittaminen on muuttunut valtavirran toiminnaksi, sanoi John D. Rockefellerin perillinen Stephen Heintz julkistustilaisuudessa New Yorkissa.
– Paitsi että kyse on moraalisesta velvollisuudesta, sijoitukset voivat tuottaa myös taloudellista hyötyä, Heintz jatkoi.
Sijoittajaryhmän ilmoitus julkistettiin vain päivää ennen kuin YK:n ilmastokokous alkaa New Yorkissa. Ryhmään kuuluu Rockefellereiden ja muiden sijoitusrahastojen lisäksi lukuisia yksityishenkilöitä, uskonnollisia yhteisöjä, yliopistoja ja kaupunkeja. Rockefellereiden sijoitusrahaston varallisuus on lähes 700 miljoonaa euroa, mistä vajaa kymmenen prosenttia on sijoitettuna fossiilisiin polttoaineisiin.
Rockefellereiden mukanaolon on laajasti ajateltu tuovan arvovaltaa muuten sekalaiselle joukolle sijoittajia. Rockefellereiden lisäksi mukana on myös lähes 600 miljoonaa kristittyä edustava Kirkkojen maailmanneuvosto, joka maanantaina luopui fossiilisiin polttoaineisiin tekemistään sijoituksista. Lisäksi ryhmittymään kuuluu kymmeniä kaupunkeja, kuten Seattle ja Santa Monica. Stanfordin yliopisto on myös luvannut, että se ei enää sijoita hallinnoimansa 15 miljardin euron sijoitusvarallisuuden rahoja hiiliteollisuuteen.
Harvardin yliopisto ei sen sijaan ole taipunut opiskelijoiden ja henkilökunnan vaatimuksiin vetää varansa pois fossiilisista polttoaineista. Yalen yliopisto on luvannut tutkia, olisivatko uusiutuvat energialähteet fossiilisia parempi sijoituskohde pitkällä aikavälillä. Kalifornian yliopisto sen sijaan päätti syyskuussa säilyttää sijoituksensa fossiilisiin polttoaineisiin, mikä aiheutti laajaa turhautumista opiskelijoiden keskuudessa.
Sijoitusliittoutumaa johtava Beth Dorsey on silti toiveikas Harvardin liittymisestä mukaan.
– Edellisen vastaavan kampanjan aikana Harvard sanoi ei, ennen kuin sanoi kyllä. Luulen, että on vain ajan kysymys, milloin he liittyvät mukaan. Tämä ei ole vain eettinen kysymys, vaan myös suuri taloudellinen mahdollisuus, Dorsey sanoi.
Rockefellereiden sijoitusrahasto on jo aiemmin tukenut uusiutuvia energialähteitä ja ryhmiä, jotka ovat vastustaneet muun muassa öljyputkia ja vesisärötystä. Sijoitusrahaston omaisuus on peräisin John D. Rockefelleriltä, joka perusti aikoinaan maailman suurimmat öljynjalostamot omistaneen Standard Oil -yhtiön, josta hajoamisen jälkeen muodostuivat muun muassa sellaiset yhtiöt kuten Exxon, Mobil ja Chevron.
Sijoitusryhmittymää on tukenut myös muun muassa Etelä-Afrikan arkkipiispa Desmond Tutu, joka totesi julkistustilaisuuden yhteydessä, että ilmastonmuutos on nykyajan ihmisoikeuskysymys.
– Emme voi enää jatkaa riippuvuuttamme fossiilisiin polttoaineisiin ikään kuin huomista ei olisikaan, sillä tätä vauhtia huomista ei tule, hän sanoi.
Pekingin laidalla, Changpingissa, pakataan luomutuotteita lähetettäväksi asiakkaille. Muutaman kuukauden ajan tuotteita on voinut tilata suoraan kännykän ilmaisella WeChat viestipalvelulla. Tilauksen voi myös maksaa WeChat -tilin yhteyteen perustetusta rahapussista.
Luomutuotteiden suosio ei Kiinassa ole vielä suurta, mutta jutut jatkuvista ruokaskandaaleista lisäävät kysyntää. Esimerkiksi joidenkin kasvislannoitteiden tiedetään olevan myrkyllisiä. Hurjimmissa tapauksissa viemäreistä imuroitua öljyä on käytetty uudelleen ravintoloissa.
Kiinan kaupungit kuuluvat maailman saastuneimpiin, mutta tietoja ilmanlaadusta on julkistettu vasta vuoden 2011 lopusta alkaen. Nyt 190 kaupunkia julkistaa tunneittain ilmanlaatutietoja, joita voi seurata kännykästä.
Jokin aika sitten 25 kansalaisjärjestöä ryhtyi yhdessä vaatimaan, että myös yksittäisten yritysten on julkistettava päästötietojaan. Erityisen aktiivinen on ollut IPE (Institute of Public and Environmental Affairs) –kansalaisjärjestö, jota johtaa ympäristöaktivismin veteraani Ma Jun.
– Yllätyimme kun hallitus laati vaatimamme asetuksen. Tämän vuoden alusta alkaen osa pahimmista saastuttajista on julkaissut päästötietojaan. Monet niistä ovat energia- sekä teräs- ja sementtitehtaita, Ma Jun sanoo.
Ma Junin järjestö on ollut luomassa Saastekartta (Wuran ditu) -kännykkäsovellusta, joka kertoo suoraan eniten saastuttavien tehtaiden paikat ja päästöluvut. Sovellusta ei ole vielä virallisesti julkistettu, koska kaikki tiedot eivät ole Ma Junin mukaan vielä luotettavia, mutta kymmenet tuhannet kiinalaiset ovat jo ladanneet sovelluksen kännykkäänsä.
Saastekartta -sovellus on Ma Junin mukaan koko maailmassa uraauurtava. Kansalaiset voivat yrittää vaikuttaa yritysten toimintaan mm. jakamalla kartan Kiinan Twitterissä. Näin voidaan painostaa myös maakuntien viranomaisia.
– Tietotekniikan ja sosiaalisen median nopea kehitys ovat todellinen siunaus Kiinan kaltaiselle maalle, hymyilee Ma Jun.
IPE aikoo myöhemmin tänä vuonna julkistaa tarkkoja listoja Kiinan suurimmista saastuttajista.
Muutamat kalasääkset aloittivat syysmuuttonsa Suomesta Afrikan lämpöön reppu selässään. Eurajoella satelliittipaikannin asetettiin Samu-sääkselle. Kainuussa lähetinrepun hartioilleen saivat aikuinen Jaska-sääksi sekä tämän tytär Onerva.
Paltamolainen biologi, kainuulaissääksille lähettimet kiinnittänyt Vesa Hyyryläinen, on seurannut innolla Jaskan ja Onervan matkaa. Jaska-sääksi on matkannut jopa 450 kilometriä päivässä aina Latviaan saakka kalastelemaan.
– Jaska aloitti matkansa etelään 13. syyskuuta. Se lensi aika suoraan ensimmäiset vuorokaudet, Viron yli Latviaan ja Liettuaan. Ensimmäisinä päivinään se lensi 400 kilometriin pätkiä, Hyyryläinen kertoo.
Lintujen muuttotaivalta voi seurata Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivuilta.
Jaska jatkoi Balttiasta matkaansa edelleen Valko-Venäjän yli kohti Ukrainaa.
– 17. syyskuuta se ylitti Ukrainan rajan.
Vaikka Ukraina on ollut viime aikoina kaikkea muuta kuin rauhan tyyssija, kalasääksikoiras on selvästi jäänyt sinne keräämään voimia.
– Ukrainaan saapumisen jälkeen lintu on tehnyt vain lyhyitä päivämatkoja. Viimeiset kolme päivää se on ollut samalla isolla peltoaukealla, jonka läheltä löytyy myös järviä, missä lintu pystyy kalastamaan. Jaska tankkaa Ukrainassa, Vesa Hyyryläinen kuvailee matkalaisen edesottamuksia.
Jaskan tyttären, Onervan, tilanne näyttää huolestuttavammalle. Onerva lähti muuttomatkalle ennen isäänsä, jo 4. syyskuuta, ja suuntasi suoraan Venäjän Karjalaan. Onervan lähetin lopetti toimintansa 10. syyskuuta.
– Se oli tuolloin Äänisjärven eteläpuolella, erämaassa, Vesa Hyyryläinen tarkentaa.
Mahdollisuuksia on kaksi: lintu on kuollut tai lähetin on rikki.
– Kyseessä on nuori lintu. Kalasääksellä kuoleman mahdollisuus ensimmäisen elinvuoden aikana 50–50. Kaikkki eivät opi kalastamaan ajoissa, jolloin ne voivat käytännössä nääntyä muuttomatkalla. Tai sitten siihen on voinut iskeä kanahaukka tai maakotka tai tietysti ihminen.
Satakuntalaissääksi Samu on edennyt matkallaan Unkariin. Jaska ja Samu ovat edenneet samantyylisesti, mutta eri reittejä.
– Se on tiedossa, että meidän petolinnuillamme on kolme pääreittiä etelään. Keskireitti ylittää Apenniinit, länsireitti menee Gibraltarin kohdalta ja itäreitti kulkee Israelin Eilatin yli, biologi Vesa Hyyryläinen kertoo.
Hyyryläisen mukaan Israelista on saatu jo aiemmin tietoa Kainuussa rengastetuista linnuista, eli tämän tiedon mukaan Kainuun matkalaiset käyttäisivät usein itäistä muuttoreittiä.
– Nyt halutaan kuitenkin tehdä sen verran historiaa, että saataisiin ensimmäistä kertaa tarkka tieto siitä, missä kainuulainen sääksi talvehtii.
– Suomalaissääkset päätyvät jonnekin Länsi-Afrikkaan, Senegalin eteläpuolelle. Mutta sekä lintujen että meidän matkaa seuraavien täytyy jaksaa vielä puolitoista kuukautta ennen kuin määränpää on saavutettu.
Villitaimenet lähes hävisivät suomalaisista metsäpuroista vuosikymmeniä sitten. Soiden ojitus kuivatti suuren osan puroista, jolloin taimenten elintila kaventui merkittävästi.
Lisäksi liian ahnas kalastus vei sukukypsät yksilöt vesistöistä.
Tällä hetkellä villitaimenia ei Sisä-Suomen vesissä juuri molski, mutta metsäpurojen kunnostamista julistavan Aito Taimen ry:n nokkamies Janne Arponen uskoo villitaimenen tulevaisuuden löytyvän mätirasiaistutuksista.
– Onnistuminen ratkeaa vasta muutaman vuoden päästä, jolloin täysikasvuisiksi kasvaneiden taimenten pitäisi palata järveltä kutuhommiin kotipuroonsa. Jos näin käy, olemme onnistuneet tehtävässämme.
Kesän sähkökalastuksessa kävi ilmi, että purossa uiskentelee satoja ellei tuhansia poikasia.
– Näyttää lupaavalta, sillä ensimmäiset mätirasiaistutukset onnistuivat hyvin. Koekalastuksissa selvisi, että Pato-ojassa on aarilla noin 30–40 poikasta.
Taimenet eivät molskisi pienessä vuolenkoskelaispurossa, elleivät innokkaat kalaharrastajat olisivat tehneet töitä asian eteen.
Aluksi puro kunnostettiin kaivamalla sopivia kutualueita, joihin kärrättiin tonnikaupalla soraa. Sen jälkeen tilattiin mätimunat, jotka istutettiin sopiviin kivenkoloihin.
Kaikki kävi hankkeen puuhamies Janne Arposen mukaan helpommin kuin ennalta olisi kuvitellut. Myös viranomaisten myötämielinen suhtautuminen helpotti hankkeen eteenpäin viemistä.
Nyt metsäpurossa uiskentelee noin kymmensenttisiä villejä ja vantteria taimenenpoikasia.
– Teemme vielä parina vuonna tässä purossa mätirasiaistutukset, jotta saadaan riittävän monta sukupolvea taimenia.
Villitaimenia Suomen vesiin palauttavalla Arposella on tällä hetkellä jo uusi kunnostettava puro mielessä.
Kimolan Myllyojan kunnostaminen alkaa tänä syksynä. Kunnostamiseen yhdistys hankki rahaa muun muassa hyväntekeväisyyskonsertilla.
Taimenelle sopivia puroja Suomi on Arposen mukaan väärällään, sillä taimen ei ole hänen mukaansa erityisen ronkeli.
– Kunhan purossa virtaa vettä läpi vuoden, eikä se pääse kokonaan kuivumaan, hän kuvailee.
– Tiedän kyllä, että talvi karsii poikasia rankalla kädellä. Henkiin jäävät yksilöt ovat varmasti kovimpia veijareita. Ne selviävät mistä vaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on käyttänyt Suomen puheenvuoron YK:n ilmastohuippukokouksessa. Niinistö totesi, että ilmastonmuutos etenee vääjäämättä ja ryöstäytyy hallinnasta, jos mitään ei tehdä.
Niinistön mukaan maailmanlaajuinen ilmastosopimus on saatava aikaan ensi vuonna Pariisissa, ja Suomi itse nopeuttaa ilmastonmuutokseen vaikuttavia toimia.
– Kuten Varsovan ilmastokokouksessa viime vuonna todettiin, Suomi osallistuu Vihreään ilmastorahastoon. Voin ylpeänä ilmoittaa, että Suomi aikoo tukea rahaston resurssien mobilisoinnin alkurahoitusta, Niinistö sanoi puheessaan.
Suomen pitkän tähtäimen tavoite on hiilineutraali yhteiskunta, mikä on eduskunnalle annetun ilmastolain henki. Lain tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Hiilivoimasta Suomi pyrkii luopumaan vuoteen 2025 mennessä.
New Yorkin konferenssin yhteydessä monet suuryritykset tekevät myös omia sitoumuksiaan ilmastotalkoiden hengessä.
– Toiminta ilmastonmuutoksen lieventämiseksi voidaan nähdä mahdollisuuksien lähteenä, presidentti Niinistö sanoi. Hänen mukaansa johdonmukainen ilmastopolitiikka toimii myös perustana matalahiiliselle yritystoiminnalle.
Yhdysvaltain puheenvuoron tiistai-iltana käyttää presidentti Barack Obama. Hänen odotetaan ilmoittavan toimista, kuinka liittovaltion hallinnollisissa toiminnoissa jatkossa on otettava huomioon ilmastoa kuormittavat vaikutukset. Yhdysvaltain ei kuitenkaan odoteta ilmoittavan uusista päästötavoitteista ainakaan ennen ensi vuotta. Pahimpiin ilmaston kuormittajiin lukeutuvat Kiina ja Intia eivät osallistu ilmastohuippukokoukseen.
Olli-Pekka Sulasma, New York
YK:n ilmastokokouksessa valtionpäämiehet ovat vaatineet eri mailta toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi. Harva maa kuitenkaan antoi sitoumuksia ilmastopäästöjensä vähentämisestä.
Kokouksessa oli määrä luoda perusta vuonna 2015 hyväksyttävälle ilmastosopimukselle.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vaati muita maita seuraamaan Yhdysvaltain esimerkkiä päästöjen vähentämisessä. Hän suuntasi sanansa erityisesti kehittyville talouksille ja toivoi maailman pääsevän yhteisessä ilmastopolitiikassa eroon rikkaiden ja köyhien maiden välisestä vastakkainasettelusta.
– Yhdysvallat on tehnyt suurisuuntaisia investointeja puhtaaseen energiaan ja suurisuuntaisia vähennyksiä hiilidioksidipäästöihinsä, Obama sanoi.
Kokouksessa kävi kuitenkin ilmi maiden väliset jyrkät mielipide-erot mm. metsäkadon vähentämisessä, hiilidioksipäästöjen vähentämisessä sekä kaasun- ja öljyntuotannossa aiheutuvien metaanipäästöjen rajoittamisessa.
Vaikka presidentti Obama vaati muita maita ryhtymään välittömiin toimiin päästöjen rajoittamiseksi, myöskään Yhdysvallat ei esitä omia tavoitteitaan päästöjen rajoittamiseksi ennen ensi vuotta.
Euroopan unioni toimi päästöleikkausten esitaistelijana. EU on asettanut tavoitteekseen leikata ilmastopäästöjään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Kiina ilmoitti myös vähentävänsä päästöjään vuoteen 2020 mennessä 45 prosenttia bruttokansantuotteeseensa suhteutettuna. Koska Kiinan BKT on viime vuosina kasvanut huikeasti, tavoite merkitsee, että päästöt voivat joka tapauksessa kasvaa.
Kokouksen hyviin uutisiin kuului 150 maan sitoutuminen pysäyttämään metsäpeitteen hupeneminen vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta latistaa se, ettei Brasilia luvannut olla mukana tavoitteessa.
73 maata ilmoitti olevansa mukana hankkeessa, jossa hiilidioksipäästöille asetetaan hinta. Yhdysvallat ei voi olla tässä mukana, koska maan kongressi vastustaa sitä.
Kokouksessa kerättiin varoja rahastoon, joka auttaisi köyhiä maita kehittymään ilmaston kannalta kestävämpään suuntaan, eli mm. luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Rahalupauksia saatiin runsaan viiden miljardin dollarin edestä.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä, sekä tiistaina Pohjois-Karjalaan satanut lumi on painanut varsinkin koivuja kohden maata. Taipuneet ja kallistuneet puut ovat tukkineet teitä ja aiheuttaneet ongelmia sähkönjakeluun maakunnassa. Koivuille ensilumi tuli hankalaan aikaan:
– Varsinkin nuorissa, noin kolmimetrisissä, koivuntaimikoissa oli tiistaina lumituho jo melkoista. Koivut olivat taipuneet maata vasten lähes kokonaan, kertoo metsäasiantuntija Timo Puustinen Metsäkeskus Pohjois-Karjalan Ilomantsin toimipisteeltä.
Puustinen sanoo tilanteen olevan lehtipuiden kannalta hankala, koska lehti on vielä puussa, jolloin lunta ja räntää on päässyt kertymään puihin todella helposti. Lumi on ollut myös erittäin märkää ja siten myös painavaa.
– Sateita on ollut luvassa myös lähipäiville, joten tilanne ei varmaankaan juuri helpotu, ellei sää lämpene ja lumi sula pois puiden oksilta, pohtii Puustinen.
Metsänomistajat odottavatkin lähipäivinä sitä, mihin suuntaan säätila kääntyy.
Aktiivisia, monipuolisesti harrastusta käsitteleviä metsästysfoorumeita löytyy netin syövereistä runsaasti. Sen myötä myös keskustelun taso vaihtelee: yksi retostelee, kuinka koira retuuttaa kettuja ja supeja niin että rutina käy, toinen kertoo tökkivänsä haavoittuneita eläimiä tikulla silmään.
Metsähallitus päätti keväällä tarttua asiaan ja perusti määräaikaisen nettierätarkastajan pestin.
– Netissä kerrotaan ihan laittomuuksista tai vähän yllytetään toisia luvattomaan toimintaan. Niihin pyritään puuttumaan ja kerrotaan, mikä olisi se oikea toimintatapa, kertoo aluepäällikkö Erkki Turtinen.
Suomen ensimmäisen nettierätarkastajan työ on pitkälti valistusta, ja esimerkiksi lupa-asioista kysytään usein. Vinkkejä arveluttavista keskusteluista tulee runsaasti, eikä kaikkia ehditä tarkastaa. Neljä tapausta on jo edennyt tämän kesän aikana poliisin tutkittavaksi. Kolme niistä liittyy epäiltyyn salametsästykseen.
– Usein siihen liittyy vähän tämmöinen kehumismeininki. Ennen kehuttiin kylän baarissa, nyt on helppo kehua sosiaalisessa mediassa. Siellä se leviää nopeasti ja laajasti, Turtinen kuvailee.
Toni Murto on työskennellyt nettierätarkastajana tämän kesän ajan. Murto on yllättänyt siitä, miten kiihkeästi ihmiset suhtautuvat metsästykseen ja kalastukseen. Kaikenlainen keskustelu otetaan hyvin henkilökohtaisesti.
– Viimeksi otin kantaa metsästäjien ja metsästyksen vastustajien väliseen vastakkainasetteluun. Kirjoitin Facebookiin aika pitkän jutun tästä niin sanotusta vihanpidosta heidän välillään, Murto kertoo.
Kynnys kuvien julkaisuun on viime vuosina laskenut. Murto kertoo törmänneensä Facebookissa toistuvasti laittomiin valokuviin. Yleensä niissä esitellään alamittaisia kaloja.
Murron mukaan sivustojen ylläpitäjillä sekä moderaattoreilla on iso merkitys keskustelun tasolle. Kun keskustelu pysyy asiallisena, antaa se myönteistä mallia myös nuorille eräkävijöille.
– Yksittäinen kommentti voi leimata koko ryhmän, Murto muistuttaa.
Hirvestäjienkin on ensimmäistä kertaa noudatettava uutta metsästysvaatteita koskevaa asetusta. Helmikuun alussa voimaan tullut asetus edellyttää, että metsästysvaatteesta ja -päähineestä kaksi kolmannesta on oranssia.
Muutoksen uskotaan lisäävän turvallisuutta, sillä erityisesti punavihersokeiden on ollut vaikea erottaa punaisiin sonnustautuneita hirvestäjiä puiden seasta.
– Ihan hyvin muutos on otettu vastaan. Oranssi näkyy selvästi paremmin. Tummanpunainen ei näy sateisella kelillä, joten turvallisuus tulee nyt otettua paremmin huomioon, sanoo toiminnanjohtaja Lasse Perttola Lahden seudun riistanhoitoyhdistyksestä.
Vaikka hirvestyskausi käynnistyy virallisesti lauantaina, kovin ruuhka koetaan yleensä lokakuussa.
– Aiemmin hirvijahti alkoi vasta lokakuussa, joten monella käytäntö on edelleen aloittaa vasta lokakuun puolessa välissä. Ensimmäisenä viikonloppuna aloittavat ne seurat, joilla on kesälaidunaluetta, josta hirvet siirtyvät syksyllä pois.
Myöhäisempi kauden aloitus voi tuoda myös käytännön etuja.
– Jahdin kannalta on helpompaa, mitä vähemmän on lehtiä puissa. Eläimet näkyvät paremmin ja on se turvallisuudenkin kannalta parempi.
Hirvijahtia ajatellen myös viileä sää on enemmän kuin tervetullut.
– Lihankäsittelyn osalta se on parempi. Kaikilla metsästysseuroilla ei ole lihavajoissa kylmäkoneita. Eli jos on lämpöiset kelit, liha täytyy paloitella saman tien, Perttola muistuttaa.
Lahden seudulla hirvien lupamäärät ovat suunnilleen samoissa lukemissa kuin viime vuonna. Kaatolupia on tänä vuonna myönnetty Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen alueelle 841, mikä kolmisenkymmentä enemmän kuin viime vuonna.
Valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin 3 234, kun edellisen kauden lupamäärä oli noin 3 033.
– Aiempina vuosina hirvikanta painui jo aika alhaalle. Oli alueita, jotka olivat ihan tyhjillään. Nyt on yritetty tasata tilannetta. Näkymät ovat tälle vuodelle paremmat eli kanta on tasaantunut, Perttola arvioi.
Metsähallitus siirtää yli 13 000 hehtaaria valtion metsää suojeluun. Pysyvästi METSO-suojeluohjelmaan siirtyy 150 valtion talousmetsäkohdetta. Suurin osa kohteista on Kuhmo–Oulu-linjan alapuolella.
Kainuusta suojeluun siirtyy 11 talousmetsäkohdetta, yhteensä reilut 1 400 hehtaaria. Kainuun suurin kohde löytyy Puolangalta, Paljakasta suojeluun siirtyy yli 750 hehtaarin kokoinen metsä.
Suojeluun siirtyvien 150 kohteen arvo olisi markkinoilla yli 50 miljoonaa euroa. Nyt kohteet siirretään suojeltaviksi ilman rahaa. Kyseessä onkin suurin yksittäinen METSO-ohjelman suojelupäätös.
Nivalassa Hituran altailla nähtiin maanantaina lähes 10 000 kurkea. Vaasassa, Haapajärvellä ja Ylivieskassa kurjet taittoivat matkaa noin 4500 parvissa. Sievissäkin pellolla nähtiin yli 3000 kurkea.
Tiistaina muutto voimistui entisestään. Lounais-Suomessa tuhannet kurjet muuttivat heti aamusta. Iltapäivällä Sauvossa muuttajien määrä ylitti 20 000.
Birdlife Suomen mukaan suurin osa kurjista on nyt lähtenyt maasta.
Myös hanhien muutto on jatkunut vilkkaana. Pikkulinnuista runsaimpia muuttajia ovat peippo, niittykirvinen ja kiuru.
Lapin kauppakamari ja Lapin Yrittäjät vaativat varastoaltaiden rakentamista Kemijoelle. Valtioneuvostolle tehdyn esityksen mukaan tulva-altaat tulisi rakentaa Kemijoen yläpuolelle, jolloin voitaisiin säädellä virtaavan veden määrää sähköntuotannon ehdoilla.
– Rakentamalla varastoaltaat Kemijoen yläpuolelle, saadaan sähkötuotannon säätökapasiteettia vuodenaikojen vaihtelujen tuotantotarpeisiin merkittävästi lisää. Vesivoiman rakentaminen lisää säätöenergian lisäksi sähköenergian huoltovarmuutta, sanoo Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki.
Lapin Yrittäjien toimitusjohtaja Pirkka Salo korostaa vesienhallintahankkeen merkitystä aluetalouden ja Itä-Lapin heikon työllisyystilanteen kannalta.
Työryhmän laskelmien mukaan altaan rakentamisen myötä syntyy 3000 henkilötyövuotta kymmeneksi vuodeksi. Lisäksi rakentaminen tietäisi merkittäviä tulojen lisäyksiä alueen kunnille ja yrityksille, 30 vuoden aikana 1,6 miljardin euron kokonaishyöty.
Hennalan kasarmialueen tulevaisuuden suunnittelua Lahdessa mutkistavat alueella tehdyt liito-oravahavainnot.
Alueen tulevaisuutta pohtivan Lahden kaupungin työryhmän projektipäällikkö Pirkko-Leena Jakosen mukaan liito-oravahavainnoilla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta alueen suunnitteluun.
– Kahdeksassakymmenessä hehtaarissa se on vain pieni osa. Kyseiselle alueelle ei voi kaavoittaa mitään uutta, joten se jää metsäalueeksi. Ne (liito-oravat) ovat onneksi vain sillä alueella, Jakonen sanoo.
– Yksi pieni metsikkö riittää liito-oraville, hän lisää.
Alustavissa asemakaavaluonnoksissa liito-oravien asuttamaan metsikköön oli kaavailtu asuintaloja. Ne jäävät kuitenkin tulevista asemakaavaluonnoksista pois.
– Mahdollisesti siihen olisi kaavoitettu taloja estämään Helsingintien meluakin, mutta kun liito-oravat ovat nyt sinne muuttaneet, emme voi asialle mitään, Jakonen toteaa.
Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan liito-oravilla pitäisi olla yhden säilytettävän metsäalueen lisäksi riittävästi puita ympärillään eli ekologisia käytäviä, joita pitkin ne pystyvät siirtymään paikasta toiseen.
– Rakennetussa ympäristössä se asettaa aikamoisia haasteita, ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara toteaa.
– Kaavoittaja on aikamoisten haasteiden edessä, koska metsäalueiden välille olisi hyvä jättää myös reitti, mitä pitkin oravat pystyvät liikkumaan paikasta toiseen, hän sanoo.
Ekologisten käytävien säilyttäminen saattaisi muuttaa tekeillä olevan asemakaavan ulkonäköä merkittävästi. Jos käytäviä metsiköiden välille jätetään, voi olla, että asemakaavaan tulee vihreitä alueita entistä enemmän, ja asuin- ja toimistotaloja sen sijaan vähemmän.
Lain tulkinta saattaa kuitenkin kääntyä liito-oravia vastaan, koska käytävien säilyttämistä ei ole lakiin kirjattu.
– Peruslähtökohta on se, että lisääntymis- ja levähdysalueen heikentäminen on kielletty. Tosiasia on se, että menestyäkseen ne tarvitsevat käytäviä ja saarekkeita, Osara summaa.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Osaran mukaan liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalueet määritellään aina tapauskohtaisesti. Näiden metsäalueiden koko vaihtelee muutamasta hehtaarista vajaan hehtaarin kokoisiin alueisiin.
– Laissa ei ole määritelty käytävien säilyttämistä. Uusia ohjeistuksia ollaan kuitenkin koko ajan tekemässä, ja niissä määritellään tarkemmin liito-oravan suojelualueen rajaaminen.
Osara muistuttaa myös, että ei myös suojeltu eläin voi saada tappotuomion.
– Poikkeuslupia liito-oravien hävittämiseen on jo annettu. Muun muassa Turun moottoritien viimeisen pätkän vuoksi liito-oravan asuinpaikka piti tuhota, koska tielinjaa ei olisi muuten saatu vedettyä.
Ympäristöjärjestö WWF vastustaa koskiensuojuelulain purkamista. Järjestön mukaan vesivoimayhtiöt saattavat olla halukkaita lain uudelleenarviointiin ja osan puolueista uskotaan tukevan tätä.
WWF:n mukaan vesivoima on ympäristön kannalta erittäin haitallista, vaikka se onkin uusiutuvaa energiaa.
– Vesivoimaa pidetään usein edelleen ympäristöystävällisenä energiantuotantomuotona, vaikka todellisuudessa se aiheuttaa pysyvää tuhoa esimerkiksi vaelluskalakannoille, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska.
Samoilla linjoilla on näyttelijä ja vapaa-ajankalastaja Jasper Pääkkönen, joka on mukana organisoimassa keskiviikkona järjestettävää Virtavesien tulevaisuus -seminaaria.
– Vesivoiman ympäristöhaitoista ei Suomessa, toisin kuin muualla maailmassa, ole keskusteltu lainkaan. Vesivoimaa on voitu mainostaa "ympäristöystävällisenä" ja "vihreänä" vailla minkäänlaisia perusteita väitteille. Tämän vuoksi valtaosa ihmisistä ei ymmärrä, että vesivoimalla on tuhoisat ympäristövaikutukset, Pääkkönen sanoo.
WWF:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa vapaiden virtavesien suojelua. Järjestö aikoo selvitellä puolueiden vesivoimakantoja ennen kevään eduskuntavaaleja.
Tiistaina Pohjois-Karjalaan tuulen voimalla piiskautunut märkä ja painava lumi sai monen asian sekaisin. Lumi muun muassa painoi 110 kilovoltin suurjännitelinjan maadoitetut ja jännitteelliset johdot yhteen, mikä aiheutti harvinaisen laajan sähkökatkon Joensuun keskustassa.
Pimentyneessä kaupungissa ihmiset jouduttiin muun muassa poistamaan toimimattomista myymälöistä ja liikekeskuksista.
Toisaalta tilanteesta osattiin paikka paikoin ottaa myös ilo irti - esimerkiksi yhdessä silmälasiliikkeessä kehyksiä kokeiltiin sähkölampun valossa, ja myyjät tekivät tarjouksia vanhaan malliin taskulaskimen, kynän ja paperin avulla.
Suoranaisia vaaratilanteita syntyi, kun liikennevalot lakkasivat toimimasta ruuhka-aikaan iltapäivällä ja autoilijat unohtivat liikennesäännöt.
– Liikennevaloristeyksissä ei noudatettu väistämissääntöjä, siellä ajettiin kolmioiden takaa eteen ja samoin vasemmalle kääntyvä ei väistänyt suoraan meneviä. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, ettei normaaleja sääntöjä osattu valoristeyksissä noudattaa ollenkaan, Joensuun kaupungin liikennevalojärjestelmän parissa työskentelevä suunnitteluinsinööri Timo Ritala puuskahtaa.
Miehen työ osoittautui siis tilanteessa sangen tärkeäksi?
– Kyllä se näin on, vaikka aina joskus valituksia tuleekin valojen tarpeellisuudesta, hän naurahtaa.
Autoilija koki myös muualla katkon vaikutuksen. Sähköllä toimivat bensapumput eivät inahtaneetkaan ja muun muassa Centrumin parkkihallista ruuvattiin ajopuomi kokonaan irti.
Pahempi koettelemus oli se, että Pohjois-Karjalan pelastuslaitos kutsuttiin apuun seitsemään eri liikenneonnettomuuteen. Onnettomuuksissa ei tapahtunut vakavia loukkaantumisia.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitos teki vuorokauden sisällä vajaat seitsemänkymmentä hälytystehtävää. Joensuussa jumiin jäi sähkökatkon vuoksi ihmisiä kahteen eri otteeseen, ja automaatit antoivat tilanteessa turhia hälytyksiä.
Eniten pelastuslaitosta työllistivät sähkölinjoille ja teille lumen ja tuulen takia kaatuneet puut. Huono ajokeli aiheutti myös tilanteen, jossa auttajaa jouduttiin auttamaan.
– Ilomantsissa jouduttiin pelastuslaitoksen toimesta avustamaan ambulanssia, että se pääsi perille kohteeseen. Siellä oli satanut lunta niin paljon, ettei auto päässyt enää liikkumaan, valmiuspäällikkö Markus Viitaniemi kertoo.
Kymijoen ja sen järvien sukukypsät taimenet kalastetaan jo ennen joelle suuntautuvaa kutuvaellusta.
Jyväskylän yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on tutkinut taimenen järvivaelluksia, pyyntikokoa, kasvua ja pyyntimenetelmiä Kymijoen vesistössä vuosina 1999-2013.
Tutkimuksen aikana merkittiin lähes 6 000 jokitaimenta, joista saatiin noin tuhat havaintoa merkintävirtavesiltä ennen kalojen mahdollista järvivaellusta. Järviltä merkintävirtaveteen kutemaan palanneista sukukypsistä kaloista tehtiin vain yksi merkkihavainto.
Tutkijoiden mukaan merkkihavaintoja kudulle palanneista kaloista pitäisi olla vähintään useita kappaleita tuhatta merkittyä taimenta kohti, jotta elinkierto toimisi.
Kymijoen järviltä pyydetyistä merkkikaloista vain yhdeksän prosenttia saavutti järvitaimennaaraan sukukypsyyskoon alarajan eli 60 senttimetrin pituuden. 70-senttisiä ei ollut lainkaan.
Ihannetilanteessa sukukypsien merkkitaimenten osuus havainnoissa pitäisi olla 50 prosentin luokkaa. Lisäksi joukossa pitäisi olla useita 70–80-senttisiä taimenia.
Tutkimuksen mukaan taimenen elinkierto ei toimi kalastuskulttuurilla, jota Kymijoen vesistön järvillä on harjoitettu 2000-luvulla.
Taimen voi lisääntyä luontaisesti Kymijoen vesistössä, jossa on vapaita koskia, mutta lisääntyminen on paikallisten pienikokoisten taimenten varassa. Taimenkannan elvyttäminen on mahdollista kalastuksen säätelyllä.
Tärkeimmät tutkimusvesistöt olivat Päijänne lähivesistöineen, Rautalammin reitti ja Mäntyharjun reitti.
Tutkitut kalat olivat merkintähetkellä 14−65 senttimetrin pituisia, ja ne pyydettiin merkintään virtavesistä. Taimenista noin 90 prosenttia oli luonnossa syntyneitä ja loput villiintyneitä istukkaita.
Tutkimustulokset perustuvat kalastajien ilmoittamiin merkkihavaintoihin.
Kokkolan kaupunki on valittanut Vaasan hallinto-oikeuteen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätöksestä, jonka mukaan puolustusvoimat tarvitsee Lohtajan Vattajan harjoitusalueelle ympäristöluvan ainoastaan polttoaineen jakeluasemalle sekä kuorma-autojen ja muun kaluston varikolle. Kaupungin mielestä alueelle pitäisi saada kaikenkattava ympäristölupa.
Kokkola on vedonnut muun muassa Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, joka velvoittaa Santahaminan harjoitusalueen hakemaan ympäristöluvan raskasaseammunnoille. Vattaja kuuluu Natura 2000-verkostoon.
Yksi keskeisistä asioista pohdittaessa ympäristöluvan tarvetta on toiminnasta koituva melu. Puolustusvoimat vetoaa Ramboll Oy:n 2013 tekemään tutkimukseen, minkä mukaan Lohtajalla ympäristössä raskaiden aseiden melulle altistuvia asukkaita on neljä ja vapaa-ajan asuntoja 88. Selvityksen melualueet määräytyvät eniten ääntä tuottavien aseiden tai laukausmäärältään suurimpien aseiden perusteella eli käytännössä 23 mm ilmatorjuntakanuunojen perusteella.
– Näissä laskelmissa on siis mukana vain osa ammunnoista, niistä puuttuvat esimerkiksi räjäytykset ja laajalle kantautuva lentomelu, muistuttaa ympäristösihteeri Juhani Hannila.
Rambollin raportin mukaan koko maassa suositusarvon ylittävälle raskaiden aseiden ja räjäytysten melulle altistuu noin 4 000 asukasta ja noin 2 000 vapaa-a¡an asuntoa.
Vuonna 2005 samainen Ramboll teki puolustusvoimien tilauksesta Lohtajalla meluselvityksen. Tämän selvityksen mukaan laajimmillaan Vattajan ympäristössä liki 4 300 asukasta altistui raskaiden aseiden melulle.
Maavoimien esikunnan allekirjoittamassa lausunnossa sanotaan, että puolustusvoimille jää epäselväksi, mitä kaupunki ja kolme muuta valituksen tehnyttä tarkoittavat puhuessaan harjoitusalueesta toimintakokonaisuutena. Puolustusvoimien mukaan Vattajan aluetta ei voida käsitellä yhtenä toimintakokonaisuutena, koska eri toiminnat ja niiden ympäristövaikutukset voivat vaihdella paljon laajalla alueella.
Kokkolan kaupunki haluaa, että oikeus ottaisi samassa yhteydessä kantaa myös yritysten kuten Patrian harjoituksiin alueella. Samoin Vattajalla harjoituksia pitävät myös esimerkiksi poliisi, tulli ja eri yhdistykset. Vain puolustusvoimat saa erityiskohtelun ympäristölain säädöksissä.
Puolustusvoimien ja kaupungin lausunnot hallinto-oikeudelle myötäilevät pitkälle aikaisempia kannanottoja, myös ELY-keskus tyytyi vetoamaan aikaisempaan päätökseensä ympäristölupa-asiassa.
Metsähallituksen suojelupäätös lykkää vaarallisesti kahden korvaamattoman kansallispuistohankkeen, Vaara-Kainuun ja Hossan toteuttamista. Metsähallituksen leimikoita on valmiina molempien alueella. Hossa on vuodesta toiseen äänestyksissä Suomen suosituin retkeilykohde ja juuri hakkaamattomuuden vuoksi, Kumpulainen sanoo.
Kumpulainen arvostelee entisen ympäristöministerin Ville Niinistön toimia.
– Ville Niinistö ei ryhtynyt toimiin, joilla metsälajien katoamista olisi torjuttu tehokkaasti. Hän tuki Kainuun ELY:n toimia liito-oravan levinneisyyden säilyttämisessä, mutta tarvittavat päätökset jäivät tekemättä.
– Metsähallituksen rooli Kainuun metsälajien taantumisessa on otettava valtion erillishankkeeksi. Valtio ei täytä velvoitteitaan GreenBeltin turvaamisessa, jos Metsähallitus voi toimia nykyisillä ylisuurilla hakkuumäärillä, Kumpulainen vaatii.
Ruotsin ympäristöviranomaiset selvittävät, onko Pajalan kaivoksen jätevesiä valunut ympäristöön.
Sekä Lapin ympäristökeskus että Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio ovat olleet yhteydessä Norrbottenin lääninhallitukseen, koska pitkin kesää ja syksyä on liikkunut huhuja mahdollisista jätevesivuodoista.
Norrbottenin lääninhallituksen ympäristöinsinöörin David Berggårdin mukaan kaivoksen rikastushiekka-allas on tulvinut yli, mutta se ei uhkaa Tornion-Muonionjokea.
- Muonionjokeen ei ole mitään suoraa vaikutusta, jos vuotoalue ei laajene nykyisestä. Olemme vaatineet kaivosyhtiöltä selvitystä asiasta, jonka he ovat antaneet ja perehdymme siihen parhaillaan, toteaa Berggård.
Hänen mukaansa tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että suoria haitallisia ympäristövaikutuksia ei olisi, mutta sitä pitää arvioida vielä tarkemmin.
Pajalan kaivoksen valvontavastuu on Norrbottenin lääninhallituksella, jonka virkamiehet ovat käyneet paikan päällä pari viikkoa sitten.
Kaivosyhtiö Northlandin Pajalan kaivoksen mahdollisista ylivuotovesistä on huolestuttu muun muassa suositulla suomalaisella kalastusaiheisella nettisivustolla.
