Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Hiilen avolouhinta hävittää kokonaisia vuoria Yhdysvalloissa

0
0

Nousemme Scott Simontonin pienkoneeseen Länsi-Virginian osavaltion pääkaupungin, Charlestonin lentokentällä. Varttitunnin lennon jälkeen saavutamme ensimmäiset avolouhokset. Ensimmäiset merkit ovat metsän keskellä olevia kaljuja kohtia.

– Ne ovat vanhoja kaivoksia, jotka ovat jo maisemoituneet louhinnan loputtua, sanoo Scott Simonton.

Simonton on vapaaehtoispilotti, joka ympäristöjärjestö SouthWingsin jäsenenä vie halukkaita lennoille katsomaan vuorten avolouhinnan ympäristövaikutuksia. Hän on myös ympäristötieteen professori länsivirginialaisessa Marshallin yliopistossa.

– Kokonaiskuvan seurauksista saa parhaiten ilmasta käsin, toteaa Scott Simonton.

Kaljujen länttien takaa siintää jo suuri aktiivinen kaivosalue. Se on Hobet 21 -niminen kaivos, jossa hiiltä on avolouhittu vuori vuorelta jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Scott Simenton osoittaa pienkoneensa ohjaimista korkealle kalliolle, keskelle louhosta jäänyttä metsänyppylää.

– Sen uumenissa on hautausmaa, joten tuota kohtaa ei voi louhia. Omaiset pääsevät käymään haudoilla vain saattajien kanssa, Scott Simonton kertoo.

Pienkoneemme alapuolella valtavat kauhakuormaajat siirtävät räjäytettyä maa-ainesta yhtä valtavien kuorma-autojen lavoille poiskuljetettavaksi. Hiili puolestaan kulkee kymmeniä kilometrejä pitkää liukuhihnaverkostoa myöten varastoitavaksi.

Avolouhinta kaivosyhtiöille edullista

Hiilen louhinnasta tuli Länsi-Virginiassa varsinainen teollisuudenala vuonna 1883, kun rautatien tulo avasi hiilelle tien laajemmille markkinoille. Hiiltä louhittiin perinteisesti maan sisällä kaivoskuiluissa.

1980-luvulla avolouhinta alkoi yleistyä, koska se oli edullisempaa ja turvallisempaa. Avolouhinta vaatii vähemmän ihmistyövoimaa kuin perinteinen kaivoslouhinta.

Vuorten avolouhinnassa kirjaimellisesti vuorta ryhdytään räjäyttämään huipulta lähtien hiileen kiinnipääsemiseksi. Se on hyvin ympäristöä kuluttava tapa louhia hiiltä.

– Muuta maa-ainesta on louhittava päältä pois kaksikymmenkertainen määrä hiilen määrään verrattuna, mikä on valtavaa tuhlausta. Louhosten maa-aines kuljetaan pois ja sillä täytetään läheisiä laaksoja, Scott Simonton sanoo.

Appalakeilla arvioidaan avolouhoksista peräisin olevan täyttömaan peittäneen jopa 3 000 kilometriä puroja ja jokia.

Jos kaivosyhtiö omistaa mineraalioikeudet, maanomistaja ei voi estää pääsyä niihin käsiksi. Konflikteja ei kuitenkaan pääse syntymään, koska useimmiten maanomistajinakin ovat kaivos- tai metsäyhtiöt. Avolouhinnan osuus on kymmenen prosenttia koko Länsi-Virginian hiilentuotannosta.

Ympäristövaikutukset askarruttavat

Ilmasta katsoen kaivosten vieressä näkyy myös suuria vedenpuhdistusaltaita. Vuonna 2012 Environmental Science & Technology -tiedejulkaisussa julkaistuissa tutkimustuloksissa Länsi-Virginian kaivosalueen joista ja puroista yli viidennes kärsi avolouhinnan aiheuttamasta saastumisesta.

– Minun silmissäni avolouhinnan maisemallinen vaikutus on merkittävä, mutta silminnäkemättömät asiat kuten vaikutukset pohja- ja pintavesiin sekä ilmaan ovat minulle vielä huolestuttavampia, ympäristötieteen professori Scott Simonton sanoo pienkoneensa ohjaimissa, kun kierrämme vesialtaita.

Hiili on hupeneva voimavara. Joka vuosi yhä harvempi ihminen saa siitä esimerkiksi Länsi-Virginiassa elantonsa. Tästä huolimatta elinkeinon suojelu mielessään hiiliosavaltiot ovat jarru ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kiristämiselle Yhdysvalloissa.

Asenteet kuitenkin pikkuhiljaa muuttuvat. Syynä on huoli ympäristöstä.

– Suvaitsevaisuus hiiliteollisuuden ympäristölle aiheuttamia sivuvaikutuksia kohtaan vähenee. Paikalliset ovat alkaneet huolestua ja organisoitua, sanoo Scott Simonton.

Poliittisesti hiili on arka asia kuitenkin Appalakkien osavaltioissa. Valtakunnallisesti täältä lähtee pohjavire sille vastustukselle, joka tehokkaasti on estänyt Yhdysvaltoja liittovaltion tasolla kiristämästä ympäristö- ja ilmastolakeja.

Tämän syksyn vaaleissakin ehdokkaat yli puoluerajojen Appalakeilla vannovat suojelevansa kaivosalaa kiristyviltä määräyksiltä.

Olli-Pekka Sulasma, Yle Uutiset, Charleston, Länsi-Virginia


Kotisaaren kesälampaat pääsevät kotiin tiistaina

0
0

Tänä kesänä lampaat ja hevoset ovat hoitaneet maisemaa Rovaniemellä kolmessa eri kohteessa. Koivusaaressa ja Pöykkölän kotiseutumuseolla on ollut lampaita pitämässä maisemaa avoimena, ja Hiansaaren arvokasta tulvaniittyä on laiduntanut yhdeksän hevosta.

Pöykkölän lampaat haettiin viime viikonloppuna takaisin Pirjo Gullstenin tilalle Kittilään. Koivusaaren lampaat palaavat kotilampolaan tiistaina. Hevoset ovat saarellaan syyskuun loppuun.

Kesät lampaiden kanssa sujuvat jo rutiinilla, kertoo Juhani Pöykkö kotiseutumuseolta.

– Lampaista tykkäävät etenkin lapsiperheet, mutta myös ulkomaisia matkailijoita hoidettu rantamiljöö miellyttää. Syksyisin museolla vierailee paljon koululaisia, ja lampaat ovat ilahduttaneet selvästi myös heitä.

Lampaiden lisäksi kotiseutumuseon alueella laiduntavat kesäisin läheisen Rovaniemen ratsastuskeskuksen hevoset.

– Jollei laiduneläimiä olisi, suurtyöllä raivatut niityt peittyisivät taas nopeasti pajukon alle.

Eläimet työssä kylämaisemien puolesta

Maisemat ruotuun -hanke on tarjonnut apua maisemanhoitoon reilun kolmen vuoden ajan, kertoo hankkeen vetäjä Merja Lipponen Lapin Ely-keskuksesta.

– Lähtökohtana on ollut kylistä kantautunut huoli pensaikkojen alle peittyvistä peltoaukeista ja puskien taa katoavista kauniista näkymistä, niityistä ja kedoista, jotka aiemmin kuuluivat olennaisena osana kylämaisemaan.

Hankkeessa on kartoitettu maakuntien arvokkaat maisema-alueet, selvitetty kylätasolla maiseman ongelmakohtia ja järjestetty niiden alkukunnostusta.

Yhteistyössä kyläläisten ja lähiseudun viljelijöiden kanssa on saatu kunnostettuja alueita pitkällä tähtäimellä hoidon piiriin. Myös arvokas perinnemaisemien kasvi- ja eläinlajisto hyötyy hoidetusta kylämaisemasta.

Maisemat ruotuun -hanke toimii Etelä- ja Keski-Lapissa sekä Kainuussa vuoden 2014 loppuun, ja se saa rahoituksen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Lintujen muuttoryntäys alkamassa – suuri hanhivaellus luvassa tällä viikolla

0
0

Lintujen syysmuutossa eletään kohta kiivaimpia hetkiä. Liikkeelle lähtevät lähipäivinä erityisesti hanhet.

Suuri hanhimuutto lieneekin luvassa tiistaiksi ja keskiviikoksi, arvioi rääkkyläläinen pitkän linjan lintuharrastaja Markku Halonen.  Silloin hanhiparvia saattaa laskeutua lepäilemään maakunnan pelloille huomattavia määriä.

- Lepäilevien valkoposkihanhien määrä on ollut kasvussa varsinkin Rääkkylän Oravilahdella, missä oli sunnuntaina parkissa jo 15 000 hanhea. Pienempiä kerääntymiä on huomattu esimerkiksi Kiteen Puhoksessa ja Kiteenlahdessa sekä useammalla Joensuun seudun isolla pellolla. Kiteenlahdella on viipynyt myös harvinainen punakaulahanhi, Halonen kertoo.

Monen muunkin lintulajin syysmuutto saanee uutta puhtia alkuviikon säänmuutoksesta. Piristystä on luvassa muun muassa kurkien, haukkojen, sepelkyyhkyjen ja peippojen muuttoon. Lämmin sää on pidätellyt useimpia lintuja aloillaan, joten sään viilentyessä syystaivaalla onkin odotettavissa monenkirjavaa linturuuhkaa.

Neljälle henkilölle syyte Talvivaaran ympäristörikosasiassa

0
0

Itä-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Heikki Ylisirniö ja Oulun syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Kimmo Vakkala ovat nostaneet tänään syytteen neljää henkilöä vastaan kaivosyhtiö Talvivaaraa koskevassa ympäristörikosasiassa.

Syytteen törkeästä ympäristön turmelemisesta saavat Pekka Perä, Harri Natunen, Lassi Lammassaari ja Ville Heikkinen. Lisäksi Talvivaara Sotkamo Oy:lle vaaditaan yhteisösakkoa. Vaatimus on lain sallima maksimi, eli 850 000 euroa.

Haastehakemuksen mukaan asianomistajia ovat Jormaskylän-Korholanmäen kalaveden osakaskunta, Laakajärven osakaskunta, Lahnasjärven kalastuskunta, Metsähallitus, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kaksi kiinteistönomistajaa.

Itä-Suomen syyttäjäviraston tiedotteen mukaan syyte koskee Talvivaaran kaivoksen suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen sekä ympäristö- ja vesitalousluvan hakuun liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä, eri jätejakeiden käsittelyyn ja sijoittamiseen liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä, kipsisakka-altaan rakentamiseen ja käyttöön liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä sekä Talvivaaran kaivoksen hallitusti luontoon johtamia ja hallitsemattomasti luontoon päässeitä jätevesiä.

Syyttäjillä ei ole rangaistusvaatimusta pöly-, melu- ja rikkivetykaasupäästöihin liittyen eikä siihen liittyen, että myöhemmin toteutettua uraanin talteenottoa ei ensi vaiheessa mainittu haettaessa ympäristö- ja vesitalouslupaa

Kaikki epäillyt ovat esitutkinnassa kiistäneet teon.

Asian käsittely alkaa Kainuun käräjäoikeudessa kirjallisella valmistelulla, jossa muun muassa selvitetään asianomistajien vaatimukset ja kehotetaan vastaajia vastaamaan heitä vastaan esitettyihin vaatimuksiin tuomioistuimen asettamassa määräajassa.

Näiden ja mahdollisten muiden valmistelutoimenpiteiden jälkeen käräjäoikeus päättää asian jatkokäsittelystä. Kirjallisen valmistelun kestoa ei voida tarkemmin ennakoida tässä vaiheessa, mutta sen voidaan olettaa saatavan päätökseen vuoden 2014 aikana, ennakoidaan käräjäoikeudesta.

Lisätty 22.9 klo 15.25 yhteisösakon euromäärä 850 000 euroa.

Hämähäkkien imurointi saattaa olla eläinsuojelurikos

0
0

Turun Biologisen museon tutkija Pekka Käär sanoo, että jos hämähäkeistä haluaa päästä eroon, ne pitäisi tappaa nopeasti liiskaamalla.

– Nopea kuolema on aina paras ja humaanein vaihtoehto.

Tutkija Pekka Käärin mukaan hämähäkki kärsii ja kuolee hitaasti, mikäli sen imuroi pölynimurin pölypussiin.

– Hämähäkki ei kuole aina heti, mutta ennen pitkää se kuolee sinne pölypussiin. Imuroitaessa hämähäkin jalat katkeilevat, se menettää liikuntakykynsä ja kuolee pölypussiin pikkuhiljaa tukehtumalla tuskallisesti.

Eläinsuojelulaki koskee myös selkärangattomia

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola sanoo, että eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä, myös selkärangattomia kuten hämähäkkejä.

Eläinsuojelulain mukaan eläin on lopetettava nopeasti ja kivuttomasti. Pullolan mukaan hämähäkkien imurointi voisi näin ollen olla eläinsuojelurikos.

– Periaatteessa oikeus voisi tuomita imuroijan eläinsuojelulain vastaisesta teosta, mutta en tiedä yhtään tapausta, jossa selkärangattomien kohtelua olisi punnittu tuomioistuinkäsittelyssä, Tiina Pullola sanoo.

Myös hämähäkeille ja kaloille arvokas kuolema

Eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullolan mukaan mikäli hämähäkkien tappaminen imuroimalla etenisi tuomioistuimeen, yksi keskeinen kysymys oikeuden pohdittavaksi olisi se, onko hämähäkki kokenut kipua ja onko sen tappamisessa aiheutettu tarpeetonta tuskaa.

Turun Biologisen museon tutkija Pekka Käär sanoo, että on mahdotonta tietää minkälaista kipua ja tuskaa hämähäkki kokee, kun siltä irtoaa raajoja.

– Kukaan ei pysty vastaamaan siihen, että onko hämähäkin kokema kivun tunne samanlaista kuin meillä ihmisillä, mutta kipua se tuntee, Pekka Käär sanoo.

– Jos hämähäkiltä katkeaa jalka, niin kyllä siitä kipuaistimus lähtee.

Pekka Käär vertaa hämähäkkien imurointia toiseen ihmisten tekemään epähumaaniin eläinten tappamiseen kotioloissa.

– Kun akvaariokala heitetään vessanpönttöön, se kuolee viemärissä hitaasti tukehtumalla ulosteliejuun. Toivoisin, että tällaista ei enää tehtäisi, sen enempää kuin hämähäkkien imurointiakaan, sanoo Pekka Käär.

Unakiitti, hullunbreksia ja limsiö saavat monet turvautumaan kivitohtoriin

0
0

Rantakivet ovat hioutuneet kauniisti: niiden sisällä on maapallon liikkeen muisti. Näin runollisesti kiviä kuvataan Kokkolassa pidettävän kivien tunnistusillan kutsussa. Iltaa vetää kivitohtoriksikin kutsuttu geologi Olavi Kontoniemi Geologian tutkimuskeskuksesta (GTK).

Hän kertoo, että tunnistusillat kiinnostavat kymmeniä ihmisiä.

– Eniten tunnistettavaksi tuodaan kauniita kiviä tai erikoisia näytteitä kuten kivihiilikappaleita. Rannikolla yleisiä ovat myös purjelaivakaudella painokivilastissa olleet limsiönäytteet.

– Tyypillistä on myös se, että sileää kiveä pidetään meteoriittina. Ne ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, ja esimerkiksi Kokkolan tunnistusilloissa meteoriittia ei ole tullut vastaan.

Kauniin kiven löytäjän Kontoniemi ohjaa yleensä korukiviasiantuntijoiden luo. Muun muassa kivikerhoista saa vinkkejä, miten kiven voi esimerkiksi sahata ja kiillottaa.

Aina silloin tällöin arpapeliä

Geologi myöntää pitävänsä itsekin kauniista kivistä. Oma suosikkitunnistettava valikoituu kuitenkin toisilla kriteereillä.

– Olen ammatiltani malminetsijä, joten kyllä minua kiinnostavat kivet, joissa voisi olla viitteitä malmiesiintymään.

Vastaan tulee myös vaikeita tapauksia, jolloin kivitohtorikin tyytyy arvaukseen.

– Usein asiaa auttaa kuitenkin se, että tietää, mistä näyte on lähtöisin. Se auttaa jäljille paremmin. Kyllä minulta aina jonkinlaisen vastauksen saa, Kontoniemi naurahtaa.

Kansannäytetoiminta tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden lähettää GTK:lle löytämiään mineraali-, maa- ja kivinäytteitä tutkittavaksi maksutta. Esimerkiksi Pohjanmaalta on lähetetty viime aikoina paljon kultapitoisia kiviä.

Yyterin merkittävälle lintualueelle ensi kertaa kuivin jaloin

0
0

Yyterin lietteille on rakennettu uusi luontoreitti. Pitkospuista rakennettu reitti kulkee Yyterin dyynialueelta lietteiden halki.

– Vastaavan kokoluokan luontoreittejä näin vaikeakulkuisella alueella ei ole muualla Suomessa. Tämä antaa ihmisille mahdollisuuden tutustua muuten vaikeakulkuiseen maastoon, projektipäällikkö Antti Mäkelä Porin ympäristövirastosta sanoo.

Yyterin lietteet ovat eräs Satakunnan ja Suomen Suomen tärkeimmistä lintualueista. Reitin lähelle on rakennettu myös uusia lavoja, joilta maisemaa ja luontoa voi havainnoida.

Rannalta luontoon

Mäkelä toivoo, että Yyteriin vierailulle tulevat auringonpalvojat vierailisivat jatkossa myös lietteiden alueella.

– Totta kai toivomme, että löytyisi synergiaetua rantaturismista ja luontomatkailusta. Lietteet on tunnettu erityisesti linnustostaan. Ne ovat eräs arktisen muuttolinnuston tärkeimmistä pysähdyspaikoista Suomessa, Mäkelä kertoo.

Reitin avajaiset pidetään virallisesti lauantaina 27.9. kello 11 alkaen. Tuolloin lietteille pääsee Porin keskustasta bussilla. Bussi lähtee ympäristöviraston edestä osoitteesta Valtakatu 11 kello 10.15.

Kokemäenjoen kalat ja nahkiaiset säästyivät nikkeliltä

0
0

Kokemäenjoen edustan merialueelta on kerätty elokuun lopulla kalanäytteitä nikkelin, koboltin ja kadmiumin mahdollisen kertymisen seuraamista varten. Pitoisuuksia testataan kesällä Harjavallassa sattuneen laajan metallipäästön takia.

Pitoisuudet olivat ely-keskuksen mukaan erittäin pieniä kaikkien tutkittujen metallien osalta. Tulosten mukaan nikkeli ei juuri kerry kalan lihakseen.

Edellisen kerran merialueen kalastoa tutkittiin nikkelipäästöön liittyen heinäkuun lopulla. Tutkimus uusitaan vielä syyskuussa.

Nahkiaista myös tutkittu

Kokemäenjokeen nousevia nahkiaisia on tutkittu metallien kertymisen varalta. Tutkimusten mukaan nahkiaisten metallipitoisuudet ovat erittäin pieniä.

Pyyntikokoiset nahkiaiset eivät altistuneet teollisuuspäästöille, koska ne olivat päästön tapahtuessa vielä merialueella valmistautumassa kutunousuun.

Porin kaupungin terveysvalvonta ei näe syytä rajoittaa kalojen ja nahkiaisten käyttöä elintarvikkeena.


Itäisestä Suomenlahdesta kertova dokumentti palkittiin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla

0
0

Itäisen Suomenlahden saaristosta kertova dokumentti palkittiin kansainvälisillä luotoelokuvafestivaaleilla Virossa.

Veden saartamat -dokumenttisarja palkittiin parhaasta kuvauksesta eilen päättyneillä Matsalun luontoelokuvafestivaaleilla. Dokumentti on taltioitu suurimmaksi osaksi Porvoon Pellingissä ja Kotkan Haapasaaressa. Dokumentin on kuvannut ja ohjannut Petteri Saario ja tuottanut porvoolainen tuotantoyhtiö DocArt yhteistyössä Yleisradion kanssa.

Matsalun festivaaleille osallistui 435 dokumenttia 57 maasta.

Palkitussa dokumentissa seurataan perinteikkään pellinkiläisen Marsund-veneen valmistumista, käydään kalassa paikallisen ammattikalastajan kanssa sekä tutustutaan Pellingin kyläkaupan ja sittemmin lakkautetun saaristolaiskoulun elämään. Ääneen pääsevät myös Haapasaaren merivartijat - ja itäisen Suomenlahden upea luonto, myös pinnan alta ja taivaalta kuvattuna.

Lokan kalastajat ikääntyvät – mistä uusia pyytäjiä tilalle?

0
0

Lokalla kalastaa ammatikseen tai puoliammatikseen nelisentoista henkilöä. Pyhäjärven mukaan heistä vain kaksi on alle 50-vuotiasta. On siis pakko pohtia tulevaisuutta. Luonnonvaraosuuskunta voisi toimittaa kalaa tukkureille paljon nykyistä enemmän, jos vain kalaa olisi. Pyytämisestähän sen määrä riippuu.

Risto Pyhäjärven mukaan nuoret eivät innostu kalastajan ammatista, koska se ei turvaa ympärivuotista toimeentuloa. Pitää olla muutakin työtä. Joillakin se on poronhoito.

– Onhan tämä sellainen elämäntapa-ammatti, johon pitää olla synnynnäinen pyytövietti, hän pohtii.

Jo nyt kalastetaan liian vähän

Risto Pyhäjärven mukaan Lokan tekojärveä kalastetaan jo nyt liian vähän. Sen seurauksena vaellussiikaa on liikaa ja se on kääpiöitynyt. Myös roskakala on lisääntynyt. 

Lokan luonnonvaraosuuskunta toimittaa tukkureille vuosittain noin 100.000 kiloa kalaa. 

– Tänä vuonna jäämme varmaan 80.000 kilon vaiheille, Pyhäjärvi sanoo ja lastaa kuormaa lähetettäväksi kalatukkuun Ouluun. Sieltä se sitten leviää ympäri Suomen, milloin minnekin. Siikaa, haukea, ahventa... 

- Meille sompiolaisille hauki on aina ollut tärkeä kala, huomauttaa poromies-kalastaja Aaro Pyhäjärvi. Hän ihmettelee, kun jotkut eivät sitä arvosta. 

– Kyllä hauki käy kaupaksi, vahvistaa Risto ja lisää:

– Mutta ahvenfilettä ei voita mikään... paitsi sellainen soppelinkokoinen tammukka.

Talven siiat vakuumiin ja pakkaseen

Lokkalainen Aaro Pyhäjärvi ja Savukosken Kuoskusta oleva Tapani Pulska fileroivat peledsiikaa kotitarpeikseen.

– Eipähän miesten tarvitse syödä omaa poroa, kun on kalaa pakkasessa, Risto naurahtaa vierestä.

Eikä se ole mitään puuhastelua, vaan filerointi on parhaimmillaan taidetta. 

– Tarvitaan vain terävä ja siialle sopiva veitsi ja siitä vain suihkis, Aaro näyttää ja syötävä fileehän siitä tuli.

Syötäviä fileitä veteli myös Tapani Pulska, vaikka olikin ensi kertaa kalaa fileeroimassa. Veitsi oli poromiehelle tuttu.

– Hyvä opettaja mulla, hän kiitteli ja osoitti pöydän yli Aaroa.

Sibeliuksen, Paasikiven ja Eino Leinon nähneet yli satavuotiaat lehmukset kaadettiin Hämeenlinnassa

0
0

Hämeenlinnan Lyseota ovat käyneet aikanaan niin Jean Sibelius, Juho Kusti Paasikivi kuin Eino Leinokin. Nyt saman oppilaitoksen tontilta Rauhankadun varrelta on kaadettu lähes 20 vanhaa lehmusta. Kolme runkoa katkaistiin Lukiokadun puolelta.

Lehmusten tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta puistomestari Vesa Vuorinen Hämeenlinnan kaupungilta epäilee, että lehmukset ovat peruja Lyseon perustamisen ajoilta.

Lyseon rakennus valmistui vuonna 1888 eli puut saattoivat olla jopa yli 120 vuotta vanhoja. Suurimmat poistetut rungot olivat tyvihalkaisijaltaan jopa metrin paksuisia.

Lahot rungot olivat turvallisuusriski

Rakennustekninen asiantuntija Mika Metsäaho Linnan Tilapalveluista kertoo, että puut olivat jo turvallisuusriski.

– Rungot olivat niin lahoja, että niitä ei voinut enää jättää pystyyn. Ulkokehällä oli enää 10-15 senttiä tervettä puuta, ja sellaisia ei voi koulutontilla enää pystyssä pitää.

Kiinteistöpäällikkö Petri Ylämurto täsmentää, että puiden kunto paljastui viime vuonna kuntotutkimuksessa.

– Ne olivat sisältä huonokuntoisia. Linnan Infra hoiti niiden kaadon ja kannot jyrsitään vielä pois.

Tilalle istutetaan uudet puut

Arboristi tutki viime syksynä tontin kaikki 45 lehmusta. Kuntotutkimuksen mukaan huonokuntoisimmissa puissa oli onkaloita, osa oli sisältä onttoja ja niiden rungon rakenne oli heikko.

Yksi puista oli tuettu vaijereilla rakennukseen. Poistamatta jätetyt lehmukset voi kuntotutkimuksen mukaan hoitaa rakenne- tai hoitoleikkauksin.

Kaupunki istuttaa tilalle syksyllä tai keväällä uudet puut.

Tuottoisampaa kuin kokaiini tai timantit – sarvikuonojen salametsästys uhkaa hävittää koko lajin

0
0

Afrikkalaisten sarvikuonojen kiihtyvä salametsästys uhkaa hävittää koko lajin luonnosta, asiantuntijat varoittavat. Neljän viimeisen vuoden aikana Etelä-Afrikassa on kuollut 3 500 sarvikuonoa salametsästyksen vuoksi, mikä tarkoittaa keskimäärin kolmea eläintä päivässä.

Afrikassa elää luonnossa tällä hetkellä noin 20 000 leveähuulisarvikuonoa ja noin 5 000 suippohuulisarvikuonoa. Suurin osa niistä elää neljän maan – Etelä-Afrikan, Namibian, Zimbabwen ja Kenian – alueella. Suippohuulisarvikuonot hävisivät luonnosta lähes täysin vuosikymmeniä kestäneen salametsästyksen vuoksi. Vuosien 1970 ja 1992 välillä 96 prosenttia kannasta metsästettiin.

Tänä vuonna salametsästäjät ovat surmanneet virallisten lukujen mukaan 769 eläintä, joista pelkästään Krugerin kansallispuistossa 489. Krugerin kansallispuistossa elää puolet maailman villeistä sarvikuonoista, ja viime aikoina salametsästäjät ovat alkaneet liikkua entistä enemmän puiston alueella.

Sarvien uskotaan parantavan jopa syövän

Salametsästäjät tavoittelevat sarvikuonojen sarvea, jota pidetään itämaisessa lääketieteessä lääkkeenä useisiin sairauksiin, jopa syöpään. Yhtenä syynä salametsästyksen kasvuun on Vietnamin kasvavassa keskiluokassa leviävä tapa hankkia kokonaisia sarvikuonon sarvia statussymboleiksi. Lääkkeenä sarvia käytetään Vietnamin lisäksi esimerkiksi Kiinassa.

Sarvikuonon sarven kilohinta laittomilla markkinoilla oli vuonna 2013 noin 65 000 Yhdysvaltain dollaria, eli lähes 53 000 euroa. Yksi sarvi painaa yhdestä kolmeen kiloa.

Sarvikuonojen sarvien laittomasta kaupasta kirjan kirjoittanut Julian Radeymer sanoo, että salametsästäjät ovat voittamassa taistelun. Hänen mukaansa sarvikuonojen sarvien laiton kauppa on jopa tuottoisampaa liiketoimintaa kuin kokaiini- tai timanttimarkkinat.

– Taistelu salametsästystä vastaan ollaan häviämässä. Ainakin tilanne pahenee, ennen kuin paranee. Krugerin kansallispuisto kantaa salametsästyksen pahimmat seuraukset, kun yhä useammat salametsästäjäjoukkiot alkavat liikkua puiston alueelle, Radaymer sanoo.

Hieman alle 20 000 neliökilometrin laajuista kansallispuistoa valvoo vain noin 400 puistonvartijaa, joiden on hyvin vaikea taistella järjestäytyneitä salametsästysjoukkioita vastaan. Kansainväliset rikollisliigat käyttävät salametsästäessään pimeänäkölaitteita, helikoptereita ja äänenvaimentimia aseissaan.

Luonnonpuistoja avustavan Focus-Africa-järjestön puheenjohtaja Nigel Morgan sanoo, että 400 vartijaa on aivan liian vähän Krugerin kansallispuistolle.

– Valvottava alue on valtava, eivätkä vartijat pysty selviytymään tehtävästään.

Morgan ei syytä Etelä-Afrikan hallitusta haluttomuudesta suojelutoimiin ryhtymisessä, mutta sanoo, ettei se ollut valmistautunut salametsästyksen nopeaan kasvuun.

– Ongelma kasvoi vaivihkaa neljän, viiden vuoden aikana, eikä hallitus ymmärtänyt tilanteen nopeaa pahenemista.

Köyhyys ja työttömyys ajavat salametsästykseen

Sarvikuonojen sarvien laittoman kaupan estämiseksi on kokeiltu erilaisia keinoja, mutta monikaan niistä ei ole toiminut täysin toivotulla tavalla. Villien sarvikuonojen sarvia on katkaistu ennaltaehkäisevästi ja sarvia on myös värjätty, jotta ne olisivat hyödyttömiä salametsästäjille. Molemmissa tapauksissa sarvikuono on kuitenkin nukutettava, mikä saattaa olla sille jopa hengenvaarallista.

Leikattu sarvi kasvaa ennen pitkää takaisin. Eläintensuojelijat leikkaavat sarven niin, että jäljelle jää tyvi, josta uusi sarvi kasvaa. Jos salametsästäjät eivät tapa koko eläintä, he yleensä poistavat sarven ihoa myöten, niin että eläin useimmiten kuolee haavasta leviävään tulehdukseen.

Salametsästyksestä jaetaan myös kovia vankilatuomioita. Kahdessa vuodessa on Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan saatu kiinni yli 400 sarvikuonojen salametsästäjää. Yli 20 salametsästysjoukkioissa korkealla tasolla toimivaa henkilöä on tuomittu vankilaan. Rangaistukset ovat olleet viidestä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.

Lisäksi esimerkiksi WWF kouluttaa sekä sarvikuonojen elinalueilla asuvia ihmisiä että kiinniotettuja paikallisia salametsästäjiä ymmärtämään elävien sarvikuonojen pidemmän tähtäimen arvon esimerkiksi ekosysteemille ja turismille.

Salametsästys on usein kansainvälisten rikollisliigojen hallinnassa ja köyhyydestä ja työttömyydestä kärsiviä paikallisia on kuitenkin helppo värvätä mukaan. Etelä-Afrikkaakin vaivaavat kasvava työttömyys ja pienenevä talous. Osa Krugerin kansallispuistossa liikkuvista salametsästäjistä tulee Mosambikista, jonka vastaiseen rajaan puisto rajoittuu. Viime vuonna lähes 50 mosambikilaista kuoli salametsästyksen yhteydessä.

Sarvikuonon sarvien kasvava kysyntä Aasiassa on syypää salametsästykseen. Morganin mukaan huomio pitäisikin kiinnittää sinne.

– Ongelman ratkaisemiseksi on kiinnitettävä huomio eritoten kysyntään, eikä pelkästään tarjontaan. Niin kauan kuin on kysyntää, sarvikuonojen metsästys jatkuu, hän sanoo.

Salametsästykseen kuolleiden sarvikuonojen määrän pelätään nousevan tänä vuonna jopa tuhanteen. Morgan ja useat muut asiantuntijat vaativat Etelä-Afrikan hallitukselta lisäresursseja ja tukea salametsästyksen pysäyttämiseksi. Heidän mukaansa maan sarvikuonokanta uhkaa hävitä kokonaan, ellei ongelmaan puututa tiukasti.

Maanantaina vietettävä kansainvälinen sarvikuonopäivä sai alkunsa vuonna 2010 Etelä-Afrikan WWF:n aloitteesta. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota pieneneviin sarvikuonokantoihin ja eläinten merkitykseen ekosysteemille. Päivään osallistuu lukuisia kansalais- ja luonnonsuojelujärjestöjä, eläintarhoja, yrityksiä ja yksityishenkilöitä ympäri maailman järjestämällä esimerkiksi erilaisia teemaan liittyviä tapahtumia.

Uusi kalalaji valkoevätörö onkin luultua yleisempi

0
0

Saimaan Kanavasta kesäkuussa löydetty Suomen uusin kalalaji valkoevätörö on luultua yleisempi. Esiintymiä on löydetty useammasta paikasta Saimaan kanavaa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle on lähetetty jo 14 valkoevätöröä tutkittavaksi. Kalaa on saatu saaliiksi muun muassa Saimaan kanavan Soskua sulun alapuolelta, jossa kanava laajenee hiekkapohjaiseksi järveksi.

–Pojat oli pilkillä Soskuan sulun penkereellä. Sieltä niitä saa. Koukku pitää olla pieni ja syöttinä surviaisentoukka.

Suurimmat valkoevätöröt ovat olleet pituudeltaan noin 9 cm. Ne on ilmoitettu myös ennätyskalarekisteriin.

Kaikki saaliiksi saadut kalat on pakastettu, ja ne lähtevät tutkittavaksi riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle.

Valkoevätörö on tullut kanavaan todennäköisesti laivojen pilssivesitankeissa tai Pietarin halki virtaavaa Neva-jokea pitkin. Luontaisesti kala elää mm. Puolan ja Mustanmeren joissa sekä Volgalla.

Uusia vahingollisiakin kalalajeja saattaa tulla kanavaan

Saimaan kanava on ainoa vesireitti Itämereltä Saimaalle. Kaukaa maailmalta tulevien laivojen pilssivesien mukana saattaa levitä myös muita lajeja kanavaan tai Saimaalle.

–Mustatäplätokko on ikävä, jos se leviää, koska se hävittää muuta pohjakalaa, sanoo Lappeenrannan urheilukalastajien puheenjohtaja Pekka Turunen.

Valkoevätöröllä ei ilmeisesti ole vaikutusta muuhun kalakantaan.

Väitös: Ympäristövaikutuksia pitäisi tarkastella laajemmin

0
0

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on vähentää tai jopa estää suurten rakennus- ja teollisuushankkeiden ympäristölle aiheuttamia haittoja. Eli kun rakennetaan uusi moottoritie, kaivos tai kaatopaikka, ensin on selvitettävä, miten hanke voidaan toteuttaa, millaisia ympäristövaikutuksia kullakin vaihtoehdolla on, miten haittoja voitaisiin vähentää ja mitä mieltä osapuolet ovat.

Samaa kaavaa käytetään hyvin erilaisten hankkeiden tarkasteluun.

– Se on itseasiassa YVA:n vahvuus, että periaatteet ovat sovellettavissa erilaisiin hankkeisiin. YVA:n perusajatus on universaali kysymys, miten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Vaikeampi kysymys on, kuinka hyvin näitä vaikutuksia osataan arvioida, väitöstutkija Kimmo Jalava selittää.

Jalava tutki ympäristötieteen ja -teknologian väitöskirjassaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua yleisellä tasolla. Yksittäisiin hankkeisiin hän ei ota kantaa.

Laajempi keskustelu parantaisi arviointien laatua

Pääsääntöisesti YVA-menettely toimii: tutkimuksessa ei noussut esiin suuria puutteita, arvioinnit noudattavat lakia ja järjestelmää pidetään joustavana. Hyvistä puolista huolimatta tutkija löytää kehitettävää.

– Ympäristövaikutusten arvioinnissa ei voida koskaan onnistua täysin, sillä tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Itse näkisin, että YVA:ssa ei edes pitäisi yrittää löytää optimiratkaisua tai parasta vaihtoehtoa, vaan sen sijaan menettelyssä pitäisi kartoittaa mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia näkökulmia ja vaihtoehtoja, mitä kaikkea hankkeesta voi seurata. Eli vielä YVA-vaiheessa ei suljettaisi pois mitään vaihtoehtoa, vaan niin tehtäisiin vasta päätöksenteon yhteydessä, Jalava toteaa.

Erilaiset tulkinnat ja näkökulmat kannustaisivat Jalavan mukaan jatkokeskusteluun ja sitä kautta parantaisivat arviointien laatua.

– YVA voisi toimia laajemman keskustelun promottorina.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely pitää jo nyt sisällään keskustelua, mutta aina vuoropuhelu ei toteudu.

– Periaatteessa YVA mahdollistaa esimerkiksi lähialueiden asukkaiden kuulemisen ja osallistumisen, mutta käytäntö on aina toinen. On tapauskohtaista, miten hyvin kuuleminen lopulta toteutuu. Se riippuu ihmisten kiinnostuksesta ja siitä, miten kussakin hankkeessa lopulta järjestetään mahdollisuuksia osallistumiseen ja suunnitteluun, Kimmo Jalava huomauttaa.

FM Kimmo Jalavan ympäristötieteen ja -teknologian väitöskirjan "Quality of Environmental Impact Assessment in Finland" tarkastustilaisuus Jyväskylän yliopistossa perjantaina 26.9.2014. Vastaväittäjänä professori Tuija Hilding-Rydevik (Swedish University of Agricultural Sciences) ja kustoksena professori Jussi Kukkonen (Jyväskylän yliopisto).

Ikääntyvät lintumiehet eivät jaksa enää huoltaa linnunpönttöjä – huono pönttö vaarantaa pesinnän

0
0

Hämeenlinnan metsissä ja ulkoilualueilla, kuten Aulangolla, Ahvenistolla, Hattelmalanjärvellä tai Lammin Evon metsissä näkee jopa satamäärin pienille kolopesijöille tarkoitettuja pönttöjä.

Ne alkavat olla kovin huonossa kunnossa: seinät halkeilevat, pohjat ja katot putoilevat.

Lintuharrastaja Juhani Koivu Hämeenlinnasta myöntää osasyyllisyytensä siihen, että pönttöjä aikanaan ahkerasti rakennettiin ja ripustettiin.

Linnunpönttöjä valmistivat harrastajat ja lisäksi Hämeenlinnan kaupunki itse.

Pönttö voi täyttyä liiaksi pesätarvikkeista

Nyt lintumiesten veteraanit alkavat olla siinä iässä, että he eivät enää kierrä tarkistamassa ja hoitamassa pönttöjä. Tarvittaisiin uusi sukupolvi pitämään huolta pesimäpaikoista.

Juhani Koivu sanoo, että suuret pöllönpöntöt ovat melko hyvässä hoidossa jatkuvan seurannan vuoksi, mutta pienten kolopesijöiden pönttöjä ei hoida juuri kukaan.

Niissä pahin ongelma on hajoamisen lisäksi pönttöjen täyttyminen. Vuosi vuodelta pönttöön kertyy uusi kerros pesäntekotarpeita.

Niiden seassa on eläviä lintukärpäsiä ja muita lintuja kiusaavia selkärangattomia. Jos pönttö kestää aikaa ja säätä, se saattaa lopulta kuitenkin täyttyä kelvottomaksi.

Jos tekotarpeita löytyykin, löytyykö tekijöitä?

– Pönttöjä ei ole vuosikausiin hoidettu, ja on selvä että rapistumista tapahtuu. Olen itsekin muun muassa Aulangon alueella katsellut, että upeistakin pöntöistä alkavat katot irtoilla ja pöntöt irtoilevat rungoista. Pikkulinnuille niitä on tehty, tiaisten ja sieppojen pöntöistä kottaraisen kokoluokkaan. Vuosihuollon puute on ongelma ja se on tiedostettu, sanoo Juhani Koivu.

– Tekijöistä on selvästi suurempi puute kuin tarvikkeista. Tekijöitä ei tahdo olla vapaaehtoistyöhön, vallankin kun se maksaa tekijälle jonkin verran. Täytyy vain luottaa siihen, että yhdistyksistä vielä vapaaehtoisvoimia löytyy.


Tutkimusprofessori: Ulkomaiset kaivosyhtiöt osaavat huomioida paikalliset olot

0
0

Talvivaaran tapahtumia ei pidä yleistää kaikkiin kaivosyhtiöihin, sanoo ympäristöoikeuteen perehtynyt tutkimusprofessori Timo Koivurova Lapin yliopistosta. Hänen mukaansa useat monikansalliset yritykset ovat huomioineet sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät riskit erittäin hyvin.

Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain välisen vapaakauppasopimuksen on arvioitu lisäävän yritysten mahdollisuuksia ajaa entistä voimakkaammin oikeuksiaan. Koivurovan mielestä pelko on turha.

– Pohjoisamerikkalaisten yritysten kautta Suomen on rantautunut yhteiskuntavastuun käsite: pyritään vuorovaikutukseen lähialueiden ihmisten kanssa ja keskustellaan riskeistä, sanoi Koivurova Yle Radio 1:n Ykkösaamussa tiistaina.

Koivurovan mukaan on joka tapauksessa ymmärrettävää, että Talvivaaran ongelmat kasvattavat kaivosten lähialueilla asuvien ihmisten huolta.

Eilen maanantaina Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä sai syytteen törkeästä ympäristön turmelemisesta. Sama syyte nostettiin entiselle toimitusjohtajalle Harri Natuselle sekä kahdelle kaivoksen metallitehtaan johdossa työskenneelle.

Kaikki neljä ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin. Myös yhtiö on ilmoittanut olevansa sillä kannalla, että kipsisakka-altaan vuotoihin ja vesistöpäästöihin ei liity rikosta.

Talvi tuli – Ilomantsissa yli 25 cm lunta – kuvat ja video

0
0

Viime yön ja tämän aamun sateet ovat tuoneen valkean peitteen Pohjois-Karjalaan. Esimerkiksi Ilomantsissa on lunta arviolta toistakymmentä senttiä.

Teillä on paljon loskaa ja monin paikoin liikenne kulkee hyvin varovasti. Silti loskaisilla teillä on sattunut paljon ainakin peltikolareita ja ojaan suistumisia.

Koira kehitti kivipelin – katso videolta kuinka kahdeksan kilon kivi vierii Ellin hampaissa

0
0

8-vuotias Elli on rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Pedersöressä asuva kuusikymmentäkiloinen koira on ottanut kunnia-asiakseen vieraiden vastaanottamisen. Se on kehittänyt seremoniaan oman pelin, johon liittyy kivi.

Käytännössä peli etenee niin, että Elli vierittää kiven pihaportin ali. Vieraan täytyy potkaista kivi takaisin.

– Heidän täytyy pelata Ellin 8-kiloisella kivellä avauspeli, jotta he pääsevät sisälle. Ennen lähtöä pelataan tietysti myös loppupeli ja haukutaan kovasti, kun peli jää aina muka kesken, naurahtaa omistaja Maija-Liisa Nieminen.

Omistajan mukaan Elli menee kuin transsiin kiviä löytäessään.

– Se etsii kiviä esimerkiksi hiekkakuopilta sekä pyörittelee ja pesee niitä.

Harrastuksen varjopuolena on se, että Ellin hampaat ovat kärsineet.

– Olen yrittänyt viedä kiviä pois, koska koiran hampaat ovat lohkeilleet.

Nieminen on koettanut muuttaa vieraiden vastaanottorituaalia sellaiseksi, että vieraat antavat sille tullessaan jotakin hammasystävällisempää purtavaa, esimerkiksi siankorvan.

– Tämän jälkeen vieraat kyllä toivotetaan tervetulleeksi!

Nieminen paljastaa, että kivien lisäksi Elli tykkää leikkiä jumppapallolla.

– Sitä pyöritetään vedessä ja pelloilla sekä yritetään kantaa kuonon päällä. Kaikki jumppaliikkeet loppuvenytyksineen on nähty.

Pohjoisnavalla alkoi puoli vuotta kestävä yö

0
0

Tänään tiistaina on syyspäiväntasaus. Päivä ja yö olivat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla aamulla kello 5.29 Suomen aikaa, kertoo Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Syyspäiväntasauksessa Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Samalla pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen yö eli kaamos ja etelänavalla päivä.

Bambillekin maistuu suomalainen omena

0
0

Kantahämäläisen Lammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kati Heinonen kertoo, että omenoita rahdataan nyt laatikkotolkulla riistan ruokintapaikoille.

– Hyvänä omenasyksynä satoja litroja kerätään, tutuilta ja itseltä, ja viedään ruokintapaikoille metsiin ja pelloille. Lammin alueella on noin 30 ruokintapaikkaa ja omenoita viedään yleensä pari kertaa viikossa, ehkä sata litraa viikossa. Omenat viedään sellaisille paikoille, missä on ruokinta-automaatti tai -katos, missä on viljaa. Syksyllä viedään omenoita ja kun omenaa ei enää saa säiden kylmennyttyä, viedään juureksia tai perunaa viljan lisäksi.

Omenat katoavat nopeasti ahnaisiin suihin.

– Niitä syövät peurat ja kauriit, mutta myös hirvet, ja kyllä siellä käyvät pienpedotkin, kuten supikoira ja mäyrä, sekä jänis ja muitakin. Mutta erityisesti pienille hirvieläimille ne on tarkoitettu eli kauriille ja peuroille.

– Mieluusti ne tulevat ruokintapaikoille. Omenat ovat tosi mieluisia, niiden avulla eläimet löytävät ruokintapaikat syksyisin ja alkavat niitä käyttää. Kaipa se tuoksu ainakin houkuttelee.

Ylijäämäsadolle löytyy ottajia

Jos siis omenoita on kotona riesaksi asti, kannattaa ottaa yhteyttä metsästysseuroihin ja riistanhoitoyhdistyksiin, kehottaa Kati Heinonen.

– Varmaan kaikki metsästäjät innokkaasti niitä keräilevät. Itsekin olen kerännyt työkaverien omenapuiden alta ja mistä vain on saanut. Innokkaasti metsästäjät niitä kyselevät ja tulevat keräämään ja vievät ruokintapaikoille.

– Tänä vuonna jo satoja litroja, useita laatikoita parikin kertaa viikossa on viety. Huonompana vuonnahan omenia ei niin paljon riitä, ne menee ihmisille käyttöön. Nyt omenat vielä kypsyivät samaan aikaan ja tuli paljon ylimääräistä omenaa eikä sitä pystytty käyttämään, niin nyt on paljon kerätty ja viety.

Aiemmin kaupat saivat antaa vanhentunutta ruokaa muun muassa riistanhoitoyhdistyksille ja silloin eläinten ruokintapaikoilla nautittiin muun muassa banaania ja leipää. Säädösten muuttuessa näin ei enää voi toimia. Omenakauden jälkeen riistaruokinnassa turvaudutaankin viljan lisäksi juureksiin, joita saadaan juuresten ammattimaisilta käsittelijöiltä.

– Juureksia, perunaa, porkkanaa ja punajuurta, saadaan talviaikaan ylijäämää ja lajittelujätettä. Metsästäjät ostavatkin niitä, esimerkiksi porkkanasta ei niin paljon tule lajittelujätettä, mutta se on eläimille mieluista, niin sitä ostetaan kuution laatikoissa ja kuskataan talvella metsään eläimille, kertoo Kati Heinonen.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live