Kolilainen mökkimatkailuyrittäjä Sulo Eskelinen muistetaan eritoten kansallispuiston perustamisen vastustamisesta. Puistoksi suunniteltu alue torppasi hänen maillaan olevia teitä ja siten olisi haitannut liiketoimia Eskelisen mukaan merkittävästi.

– No niitä aikoja kun muistelee, niin en varmaan niin raskasta taistelua jaksais enää tehdä. Muutama taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Vaikka meillä oli täällä kyläyhteisön tuki ja kylätoimikunnan tuki ja Lieksan maaherra Esa Timosen tuki, siitä huolimatta ei painanut Helsingissä tämä. Nyt ollaan tässä tilanteessa oltu jo vuoskymmeniä.

Pitkällisten keskustelujen ja erilaisten hallinnollisten vääntämisten jälkeen Eskelinen sai pitää mökkinsä ja rakentaa niitä lisää. Rakennusluvat, sähkökaapeliasiat ja jopa ajoluiskan rakentaminen kävivät Eskelisen mukaan jokaisessa oikeusasteessa käsiteltävänä, ja ajoluiskasta Eskelinen kirjelmöi jopa Euroopan ihmisoikeustoimikuntaan.

– Mulla on tuolla kellarissa varmaan metrin verran hyllyssä näitä asiakirjoja. Hannu Karpo kävi tekemässä kaksikin ohjelmaa täällä, että kokemusta tästä taistelusta on. Minä olen joskus sanonutkin että tuolla idässä, Neuvostoliitossa Stalin oli paljon armollisempi kun hän lopetti hangoittelijat välittömästi, toteaa Eskelinen.

Koli voisi olla Pohjois-Karjalan lippulaiva

Kansallispuisto rajoitttaa Eskelisen mukaan edelleen hänen liiketoimiaan. Hänen mukaansa uusia matkailuyrittäjiä ei tule Kolille, koska kynnys yrittämiseen on erittäin korkea.

– Joka asiasta, joka rakennuksesta joka näkyy Kolille, valitetaan kaikkiin oikeusasteisiin, ja tämä omalta osaltaan vaikeuttaa yrittämistä. Meillähän ei ole vertailukohtaa siitä että millaista olisi jos kansallispuistoa ei oltaisi tehty. Meillä on vaan tämänhetkinen tilanne jota on peilattava siihen, että kansallispuisto meillä on.

Vaikka Eskelinen myöntää, että alueen rajat edelleen häntä harmittavat, hän pyrkii kuitenkin ottamaan alueesta irti kaiken hyödyn, minkä voi.

– Kyllä harmittaa. Todella. Ja voi olla että minä en oo ainut niistä henkilöistä joita se harmittaa. Ei tämä luonto, kaunis maisema olisi siitä minnekään kadonnut, vaikka sitä matkailua olis eri tavalla kehitetty. Eikä niitä taisteluita joita käytiin, olisi tarvinnut käydä.

Eskelinen kuitenkin painottaa sitä, että tilanne on pikkuhiljaa kehittymässä parempaan suuntaan, Metsähallituksen hallinnoinnin myötä. Eskelinen kertoo myös, että on pyrkinyt hyödyntämään kansallispuiston läheisyyttä parhaansa mukaan.

– Toivotaan että saadaan tänne enemmän aktiviteettija. Koli voisi olis todella koko maakunnan lippulaiva, jona sitä markkinoidaankin.

Viime vuoden alussa alkaneessa remontissa Riihimäen Vesi uudistaa lähes kaikki jätevedenpuhdistamon koneistot ja ilmastointialtaat. Tämän vuoksi osa puhdistuslinjoista on ollut pois käytöstä. Tällä hetkellä etuselkeytys on pois käytöstä ja sen vuoksi laitoksen biologia on normaalia kovemmalla, toteaa puhdistamon työnjohtaja Reijo Tyvijärvi.

Osa puhdistuslinjoista saadaan käyttöön jo elo-syyskuussa. Kokonaan peruskorjaus valmistunee marraskuussa. Vesilaitos ei ota suoraan syytä Vantaanjoen sinilevälautoista, mutta Tyvijärvi myöntää, että remontin takia fosforimäärät ovat olleet lähellä lupaehtojen ylärajalla.

- Normaalikesään verrattuna typpi- ja fosforikuormat ovat olleet hieman suurempia. Silti ne ovat olleet lupaehtojen mukaisia. Kokonaistypen poiston osalta vuosikeskiarvolla voi olla, että lupaehtoihin ei päästä.

Vesinäytteidenottoa lisätään

Vantaanjoen ja Helsingin vesiensuojelyhdistyksen limnologi Heli Vahtera suoraan syytä Riihimäen jätevedenpuhdistamoa joen tavallista suuremmasta kuormituksesta.

Vahtera katsoo, että Riihimäen jätevedenpuhdistamon vaikutus ulottuu Nurmijärvelle saakka. Helsinkiin on matkaa 90 kilometriä.

Vahtera kuitenkin muistuttaa, että Vantaanjoki on hyvin erilainen ylä-, keski- ja alajuoksulta.

- Helsingissä tavattuja sinileväesiintymiä on vaikea muodostua joen voimakkaasti virtaaville alueille, missä on voimakas puuston varjostus tai keskijuoksulla, jossa on voimakkaasti virtaavat kosket. Koskipaikat eivät ole kelluvien sinilevien kotipaikkoja.

- Vasta Vantaanjoen alajuoksulla Helsingissä joki rauhoittuu ja veden virtaus vähenee. Nyt kuivana aikana on mahdollista, että levät pystyvät kasvamaan jokivedessä.

Nyy havaitun kasvaneen kuormituksen vuoksi vesiensuojeluyhdistys lisää vesinäytteiden ottoa. Seuraavat näytteet otetaan ensi viikolla, lupaa Vahtera.

Happi uhkaa loppua Arolammilla

Limnologi Heli Vahtera on huolissaan myös Arolamminkosken happitilanteesta. Koskessa on jatkuvatoiminen mitta-anturi, joka osoittaa jokiveden happitilanteen olevan melko heikko.

- Se on huolestuttavan matala ja ilmeisesti se liittyy kuurosateisiin. Joessa on sameaa, happea kuluttavaa ainesta. Me seuraamme tilannetta.

- Jos ukkossateita esiintyy hellejaksolla, happitilanne voi heikentyä. Se olisi haitallista joen eliöstölle, varoittaa limnologi Heli Vahtera.

Edellisen kerran Arolammilla havaittiin iso kalakuolema neljä vuotta sitten heinäkuussa.

Tutkijat kiistelevät siitä, paljonko Selkämerellä on silakkaa. 

Tutkijoilla on käytössään sama tutkimusaineisto, mutta siitä vedetään päinvastaiset johtopäätökset. Helsingin yliopiston kanta-arvioinnin mukaan silakkakannat ovat pudonneet kolmasosaan 80-luvun alusta. RKTL:n mukaan kannat olisivat kasvaneet hieman.

– Se on aika huikea ero, sanoo professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistolta.

Erilaisia analyysejä

Itämeren asiantuntija Kuikka selittää eron johtuvan eri tavoista määritellä saaliin osuus koko silakkakannasta. Kannan arvioitu koko riippuu siitä, kuinka suureksi kalastetun silakan osuus määritellään.

Rautalangasta vääntäen: Jos vuoden silakkasaalis on sata tonnia ja kalastuskuolleisuudeksi määritellään viisi prosenttia, koko kanta on 2000 tonnia. Jos saman saaliin ajatellaan olevan 20 prosenttia kannasta, koko kannaksi muodostuu 500 tonnia.

Helsingin yliopisto on määritellyt 80-luvun alussa nostetun saaliin osuuden huomattavasti pienemmäksi kuin RKTL. Sen vuoksi yliopisto arvioi silloisen kannan huomattavasti nykyistä suuremmaksi. Professori Kuikka tietenkin pitää yliopiston analyysiä tarkempana.

– Me otamme paremmin huomioon eri vuosina tapahtuneen kokonaispyyntiponnistuksen. Meidän mielestämme menetelmä on tarkempi ja kaiken teorian mukaan sen pitäisikin olla.

Yle Uutiset ei tavoittanut RKTL:n asiantuntijoita kommentoimaan omaa laskentatapaansa sen tarkemmin.

Kalastetaanko silakkaa liikaa?

Väärillä johtopäätöksillä voi olla vakavat seuraukset, Kuikka muistuttaa.

– Tässä on se vaara, että silakkaa kalastetaan liikaa. jos tulee parikin vuotta, jolloin silakka ei lisäänny kunnolla, niin silloin on riskinä, että kanta romahtaa.

Kuikka toivookin, että jatkossa kalastussuosituksia tehtäisiin yliopiston, eikä RKTL:n arvioiden pohjalta.

Silakoiden koko on Kuikan mukaan myös pienentynyt.

– Kalastuskuolleisuuden ollessa suurempi kalojen koko pienenee. Niitä otetaan nuorempina ylös, joten yksilöt eivät ehdi kasvaa niin vanhoiksi, Kuikka sanoo.

Kainuun Ely-keskuksesta arvioidaan, että mikäli helteet ja tuulettomat säät jatkuvat, leväkukintoja voi muodostua kaikkiin Kainuun järviin.

– Rankkasateen jälkeen ei tarvita kuin ripaus fosforia niin sinilevä poksahtaa massakukintaan. Mutta se ei tarkoita, että järvi olisi pilalla, vaan on ihan normaalia, sanoo Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen.

Fosforia valuu vesistöihin kaikkialta hajakuormituksena. Jos vihreää kelluvaa levää on reilusti rannassa, sitä ei tule käyttää pesu-, talous-, tai löylyvetenä.

– Me kaikki lisäämme fosforin valumista. Sinilevä on ikuinen selviytyjä, ja se tuottaa happea siinä missä muutkin vihreät kasvit, lisää Leinonen.

Kainuussa levää on runsaasti Suomussalmen Jumalisjärvessä ja Nuasjärven Karankalahdella Kajaanissa. Sinilevää on hieman ainakin Kuhmon Haatajanjärvellä, Syvä Tervajärvellä ja Iso-Sintiöllä.

Kajaanissa sinilevää on hieman Sokajärvellä, Sotkamossa Heinosessa ja Suomussalmella Korpijärvellä.

Horsmat rehottavat lähes koko maassa vihreinä ja elinvoimaisina. Tähän aikaan kesästä ne loistavat kukista punaisina muun muassa Keski-Suomessa.

Maitohorsma viihtyy hyvin avonaisilla paahteisilla paikoilla ja kasvi valloittaa nopeasti esimerkiksi hakkuuaukeat.

Moni suomalainen suhtautuu horsmaan rikkaruohona ja pihapiirien riesana. Horsmasta on tullut jopa yleisnimi kasveille, joita ei tunneta tai arvosteta. Kasvin vähättely saattaa johtua lajin yleisyydestä, tietämättömyydestä, kenties sen ulkonäöstäkin.

- Maine johtuu osin varmaan siitä, että kukinnan jälkeinen haituva ja rämettynyt kasvusto ei ole ehkä silmänilo. Kun puhutaan horsmikoista, niin ihmisille tulee hoitamattoman paikan mielikuva, luonnehtii MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola.

Peltola toteaa, että harvemmin horsmikossa kulkiessaan tulee ajatelleeksi, että liikkuu eräänlaisessa mehiläisten aarreaitassa ja apteekissa.

- Kukkivan horsmikon tuoksu, joka vielä korostuu kun kukkia kuivaa, on samankaltainen kuin mehiläispesien propoliksessa, joka on mehiläisten oma suoja-aine haitallisia mikrobeja vastaan. Propoliksen kombonentteja on muissakin kasveissa ja ne ovat kasvikunnan tehoaineita, joita löytyy pihkastakin, valottaa Peltola.

Tutkijan mukaan mehiläiset saavat horsmikoista raaka-ainetta muun muassa oman yhdyskuntansa suojaamiseen infektioilta. Kirkkaana loistava horsmankukkameri on myös meden keräämiselle otollinen ja tärkeä apaja.

Vanha kansa on osannut hyödyntää

Kansanperinteessä horsmaa on toki osattu hyödyntää. Peltola kertoo, että historian saatossa kasvilla on hoidettu monenlaisia vaivoja.

- Horsman lehdillä, kukilla ja juurikeitteellä on hoidettu vatsatauteja, mahahaavaa ja keitteitä on käytetty suun ja nielun tulehdusten hoidossa kurlausvesinä. On uskottu, että horsma lisää maidoneritystä ja sitä on lisätty lehmien rehuun. Venäjällä on tehty horsmanlehdistä teetä ja sitä on käytetty piipussa tupakan korvikkeena.

Vanhan kansan viisaudet ovat saaneet Peltolan mukaan tieteellistä vahvistusta sikäli, että eläinkokeissa on todettu maitohorsmauutteen rauhoittavan tulehdusreaktioita.

Monipuolinen ja maukas syötävä

Villiyrttispesialisti, keittiömestari Sami Tallberg tietää, että horsmasta on paljon muuhunkin kuin rohtokäyttöön. Horsma taipuu taitavissa kokin käsissä moneksi. Kasvista saa yleensä jo toukokuussa nuoria herkullisia versoja.

- Kun versot ovat purppuranvärisiä ja vielä vähälehtisiä ne ovat elinvoimaisia, mureita ja maukkaita. Niitä voi käyttää sellaisenaan salaateissa, lisäkevihanneksena ja tankoparsan tapaan. Mielestäni horsma on maultaan tankoparsaa luonteikkaampi. Jos horsmaa käyttää parsan tapaan, niin sitä ei kannata keittää, vaan pyöräyttää vain lämpimähkössä liemikastikkeessa, vinkkaa Tallberg.

Kesän mittaan horsmanlehtiä voi poimia salaattiin, mutta vanhemmiten lehdet muuttuvat maultaan puiseviksi. Horsmankukkiakin kannattaa hyödyntää salaateissa sekä vaikkapa leivonnaisten koristeena. Kukista syntyy myös maittavia juomia. Keittiömestari Tallberg kuvailee nuorten horsmanlehtien makua miedoksi.

- Maku on mieto ja elinvoimainen, ehkä hyvällä tavalla rautainen. Horsma on aliarvostettu, mutta myös haastava eli jos väärässä vaiheessa kerää ja maistaa versoja, niin saattaa ajatella, että tämähän on rikkaruohoa, mutta kun kasvin poimii oikeaan aikaan, niin oivaltaa ja tajuaa kuinka monimuotoinen se on.

Luonnon supermarket on villi ja vihreä

Tallberg aloitti villiyrtteihin perehtymisen kymmenisen vuotta sitten ja kertoo nykyään katselevansa luontoa suunnilleen vapusta syyskuun loppuun saakka sillä silmällä, että mitä kasveja milloinkin nousee, missä vaiheessa ne ovat ja milloin niitä pääsee keräämään.

- On paljon eri lajeja ja lajikkeita, luonteikkaita raaka-aineita, joita kannattaa hyödyntää sesongin mukaan. Olen aina tykännyt käyttää persoonallisia raaka-aineita silloin kun ne ovat optimitilassa. Niitä ei turhia prosessoida, vaan raaka-aineen oma luonne tuodaan esiin. Villiyritit tarjoavat tähän oivan kirjon, kuvailee Tallberg.

Tallbergin mielestä villiyrtit ovat jopa Suomen hienoin raaka-aineryhmä.

- On lottovoitto syntyä Suomeen, kun oivaltaa meidän villin luonnon, vihreän supermarketin antimet. Villivihanneksest ovat tuoreempia kuin kaupan ja niistä tulee elinvoimainen olo, joka sekin kertoo, että ne ovat ravintotiheitä.

Villiyrttien kerääminen tuottaa Tallbergin mukaan yhtä hienoja ahaa-elämyksiä kuin vaikkapa sieni- tai marja-apajan löytäminen.

- Se on palkitsevaa ja hyvällä tapaa ekstaattinen kokemus - vähän kuin löytäisi kantarelliapajan juuri silloin, kun ne ovat sopivan pieniä. Esimerkiksi horsmien priimavaihe menee neljässä viidessä päivässä ohi eli pitää olla tarkkana.

Horsman säilömiseen keittiömestari ei erityisesti kannusta.

- Kokin vinkkelistä kuivattu vihreä on vähän viimeinen vaihtoehto. Horsman versoja voi pakastaa ja niitä voi säilöä suolaliemeen kuten tankoparsoja. Kukintoja voi uuttaa juomiksi ja se onkin ehkä paras tapa säilöä horsmaa, mutta jokainen tietysti itse päättää mistä tykkää, sanoo Tallberg.

Vaaleanpunainen makuelämys hivelee silmiäkin

Suomen luontoyrittäjien puheenjohtaja, luonnontuotealan yrittäjä Katja Misikangas on hänkin hyödyntänyt jo vuosia horsmaa ruuanlaitossa ja on horsmankukkamehusta keittiömestari Tallbergin kanssa samoilla linjoilla. Mehu on Misikankaan mukaan kauniin vaaleanpunaista ja maultaan kukkamaista.

- Se on sekä visuaalinen elämys että makuelämys. Maku on kukkaismainen eli kyllä siihen kukka-aromia kasvista irtoaa, kuvailee Misikangas.

Horsmankukkamehun voi valmistaa kuten monelle tutun mustaherukanlehtijuoman.

- Kerätään kukkia, kiehutetaan vesi ja kaadetaan se kukkien päälle ja annetaan noin vuorokausi hautua viileässä. Sitten voi lisätä maun mukaan sokeria ja jos haluaa, että juoma säilyy niin sitruunahappoa myös.

Misikangas vinkkaa, että kukkia kannattaa mehua varten kerätä vähintään puoli ämpärillistä ja kiehuvaa vettä tarvitaan tähän kukkamäärään viitisen litraa.

- Jos on täysi kukkaämpäri, nin sitten tulee aika vahvaa mehua, mutta sitähän voi laimentaa vedellä mielensä mukaan, ei sen tarvitse olla naama irvessä nautittavaa, opastaa Misikangas aloittelijaa horsmankukkamehun saloihin.

Pääosin Kannukseen sijoittuvan Mutkalammin suuren tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointi on saatu päätökseen. Kannuksen lisäksi Kalajoelle ja Kokkolaan ulottuvaan puistoon on kaavailtu enimmillään jopa sataa tuulivoimalaa, pienin tutkittu vaihtoehto rajoittui enimmillään 36 voimalan pystyttämiseen. ELY-keskus toteaa, että hankkeen merkittävimmät vaikutukset ympäristölle on tunnistettu ja niitä oli arvioitu riittävästi.

Pohjanmaan ELY-keskus korostaa yhteysviranomaisen loppulausunnossaan, että ensisijainen meluntorjuntakeino on sijoittaa voimalat niin kauas asutuksesta, että kohtuutonta rasitusta ei synny. Tällöin voimaloille ei tarvita myöskään ympäristölupaa. ELY-keskus kehottaa tarkistamaan myös melumallinnukset voimassa olevan lainsäädännön ja ohjeistuksen mukaisiksi kaavoituksen ja rakennuslupien yhteydessä.

Lisäksi ELY-keskuksen mukaan maakunnallisesti arvokkaiden harjualueen moreenimuodostumien ja voimaloiden väliin tulee jättää enemmän etäisyyttä.

Sähkönsiirto herätti huolta

Yva-selostuksesta annettiin 28 pyydettyä lausuntoa, mielipiteitä saatiin 38 kappaletta. Lausunnoissa ei löydetty juuri huomautettavaa arviointiselostukseen, mutta useimmissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota sähkönsiirtoon sekä luonto- ja meluvaikutuksiin,

Mielipiteet koskivat pääosin sähkönsiirtoa, jossa vastustus keskittyi lähinnä toteutustapaan eli ilmajohtoihin ja sen rakenteisiin. Sähkölinjan katsottiin tuovan haittoja arvokkaalle maisema-alueelle ja peltoviljelylle. Myös järjestetyssä yleisötilaisuudessa sähkönsiirto herätti eniten kommentteja ja huolta.

Tuulipuisto on suunniteltu liitettäväksi valtakunnan sähköverkkoon Nivalassa Uusnivalan sähköasemalle rakennettavalla 42 kilometrin pituisella 11 kV:n ilmajohdolla. 

Esimerkiksi Nivalan kaupunki vaati maakaapelointi avoimilla peltomaisemilla ja junaradan varressa, Ylivieska omilla maillaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus valtakunnallisesti merkittävillä maisema-alueilla. Myös Kalajokilaakson metsänhoitoyhdistys liputti maakaapeloinnin puolesta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus yhteysviranomaisena totesikin, että maakaapelointia olisi syytä tarkastella vielä laajemmin.

Vaasalaisen Prokon Wind Energy Finlandin suunnitelmissa on aloittaa rakentaminen 2014-2015. 3 MW:n voimaloiden napakorkeus olisi 142 metriä ja roottorin lapojen pituus olisi noin 58 metriä.

Tänä viikonloppuna Oulujärvellä järjestettävä regatta on kainuulaisten veneilijöiden suurkatselmus. Perjantai-iltapäivänä Kajaanista Uiton laiturista lähtevään regattaaan osallistuu useita kymmeniä aluksia.

Kajaanin purjehtijoiden katsastusmies Jouko Jokelaisen mukaan alusten kirjo on laaja.

– Mukana on kaikenlaisia aluksia: asuntoveneitä, moottoriveneitä ja höyrylaivoja.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi, mutta kokoon suhteutettuna Oulujärvellä on veneitä yllättävän vähän. Oulujärven aalloilla olisi uusille veneilijöille hyvin tilaa.

– Jos otetaan Kuopio vertailukohdaksi, niin Oulujärvelle mahtuisi hyvinkin pari tuhatta venettä lisää, naurahtaa Jouko Jokelainen.

Ammattikalastajat ja huviveneilijät eri laitureihin

Yle Kainuu kertoi aiemmin, että ilmahyökkäykset ja ulostetut laiturit kuumentavat tunteita Oulujärvellä. Lähes neljännesvuosisadan veneillyt Jouko Jokelainen tietää, miten lokin uloste pilaa myös veneen kuomun – lokin uloste kadottaa kuomukankaan vedenpitävyyden, ja sadevesi läpäisee sen.

Esimerkiksi Manamansalon Martinlahdessa venelaituri on usein paksun valkoisen ulosteen peitossa.

– Yksi syy lokkien runsauteen huvivenesatamissa on se, että huviveneily ja ammattikalastus kohtaavat. Onko kukaan nähnyt kalastusalusta, jota ei seuraisi suuri lokkiparvi? Kun kalastusaluksen annetaan kiinnittyä huvivenelaituriin, niin lokit seuraavat perässä, Jouko Jokelainen selvittää.

– Mielestäni järkevin ratkaisu olisi, että ammattikalastajat kävisivät myymässä veneilijöille tuoretta kalaa, ja sen jälkeen siirtäisivät veneensä omiin satamiinsa. Näin vastakkainasettelulta ja turhalta harmitukselta vältyttäisiin.

Kaikesta huolimatta Jouko Jokelainen nauttii kiireettömistä kesäpäivistä vesillä ja laiturissa.

– Kun kiinnitän asuntoveneeni laituriin, niin saan kesämökkini aina auringon puolelle, hän hymyilee.

Älypuhelimen levävahdissa napataan kuva sinileväesiintymästä ja pian tieto on muiden sovelluksenkäyttäjien, järviwikin ja näin myös Suomen ympäristökeskuksen käytössä. Sovellus on nopea tapa havainnoida ympäristöään ja ennen muuta saada havainto myös muiden tietoon.

Kansalaisten huomioita luonnosta kerätään levävahti-sovelluksen lisäksi esimerkiksi järviwikissä, vieraslajit-fi –sivustolla ja punkkihavainnoillekin on oma keräyspaikkansa.

Suomen ympäristökeskuksen viestintäasiantuntija Matti Lindholm tietää, että Suomessa luontohavaintoja on tehty aina tiiviisti, mutta nyt ne halutaan hyötykäyttöön.

– Kyllähän havaintoja  on tehty Suomessakin maailman sivu, mutta se on uutta, että niitä ruvetaan oikeasti hyödyntämään viranomaistyössäkin. Ymmärretään, että kansalaisten tekemä havainto voi olla yhtä hyvä kuin viranomaisen tai mittalaitteen, Lindholm pohtii.

Lindholm toteaa, että jo nyt älypuhelin on varsin monipuolinen välinen havaintojen teossa ja uusia ominaisuuksia sekä sovelluksia syntyy jatkuvasti.

Vapaaehtoiset suuressa roolissa

Esimerkiksi valtakunnallisessa leväseurannassa viranomaiset ovat saaneet merkittävää apua vapaaehtoisilta jo pitkään. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla noin puolet levien seurantapisteistä on vapaaehtoisten hoidossa. Yksi meren tilaa seuraavista on oululainen Tiina Latva-Aho, joka tuntee rantavedet niin kotinsa kuin mökkinsä edustalla.

– 1998 aloitin tuuraajana ja vuonna 2000 aloin päätoimisesti tehdä tätä. Minä olen ainut virallinen tarkkailija tällä rannalla, Latva-Aho kotirannassaan Oulun Haukiputaalla. 

Viime vuodet hän on seurannut myös mökkirantansa levätilannetta Oulun pohjoispuolella Iissä. Vapaaehtoisille ei makseta työstä palkkaa ja se myös velvoittaa seuraamaan oman rannan tilannetta. Kiinnostus omaa elinympäristöä kohtaan saa toimimaan, vaikka työ sitouttaa.

– Jos itse olen pois, niin sitten hommaan tuuraajan. Me merenrannassa asuvat haluamme, että sinilevätilannetta ja merta tarkkaillaan. Jos viranomaisilla ole siihen mahdollisuutta, niin toki me vapaaehtoiset kansalaiset siihen osallistutaan, Latva-Aho sanoo.

Havainnot varsin tarkkoja

Tiina Latva-Aho on saanut tehtäväänsä varten koulutuksen ja näytteenotto kulkee aina saman kaavan mukaan, mutta myös yksittäisten kansalaisten tekemät havainnot ovat varsin luotettavia. Suomen ympäristökeskus on tutkinut aihetta esimerkiksi levähavaintojen osalta.

– Arviointi onko sinilevää vai ei oli hyvinkin eksakti. Kansalaisten tekemät havainnot verrattuna asiantuntijoiden havaintoihin pitivät paikkansa yli 90 prosenttisesti.

Tänä kesänä levätilanne on ollut Latva-Ahon kotirannassa hyvä. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti. Latva-Aho seuraakin tilannetta päivittäisillä uimareissuillaan ja huomauttaa tarvittaessa myös muita rannankäyttäjiä levätilanteesta.

– Kun käyn uimassa itse täällä päivittäin niin huomautan, jos täällä enemmän näkyy. Varsinkin pieniä lapsia ja koirien uittopaikalla käyn varoittamassa, etteivät koirat juo vettä.

Hämeessä on tehty ensimmäiset havainnot hirvikärpäsistä.

– Ajankohta on erittäin poikkeuksellinen, sanoo professori Hannu Ylönen Jyväskylän yliopistosta.

Tavallisesti hirvikärpäset alkavat kiusata metsässä liikkujia vasta elokuun puolivälissä.

– Syytä aikaiseen lentelyyn ei tutkimus vielä tiedä, Ylönen jatkaa.

Hirvikärpänen on paitsi riesa, se myös aiheuttaa monille luonnossa kulkijoille hankalia ihottumia ja allergisia reaktioita.

Hirvikärpäsen esiintyvyydessä ei näytä olevan maakunnallisia eroja. Se pystyy lisääntymään jopa Utsjoella.

Tänä kesänä uimareille on riittänyt rannikolla vaihtelevia kelejä: lämpötilat ovat sahanneet ylös ja alas. Kesäkuun alussa vesi lämpeni nopeasti ja erityisesti rannikoila päästiin nauttimaan tavallista mukavammista meriuimakeleistä.

Mutta kesäkuun puolivälissä tuli takapakkia ja kylmyys jäähdytti vedet. Heinäkuussa taas lämpöä on riittänyt.

– Pitkän tyynen jakson aikana vesi on lämmennyt paikoin todella nopeasti, jopa 10 astetta viikossa, kertoo Ilmatieteenlaitoksen erikoistutkija Pekka Alenius.

Suomen merialueilla selvästi lämpimintä vesi on tällä hetkellä Haminassa, jopa 22 asteista. Suomenlahdella ainakin Helsingissä sekä osassa Saaristo- ja Selkämerta lämpötilat ovat normaalin kesän paikkeilla. 

Viime päivinä Pietarsaaressa ja Vaasassa meriveden pintalämpötilat ovat keikkuneet 16–17 asteen nurkilla, kun vielä kesäkuun lopulla pyörittiin 14 asteessa. Sen sijaan Kaskisissa ja Kemissä pääsee polskimaan paikoin jo tavallista lämpimämmässä meressä.

Vanhaa uskomusta Jaakosta ja kylmästä kivestä ei meriasiantuntija allekirjoita.

– Eihän sen nyt joka kesä suinkaan niin mene, että 25. heinäkuuta lähtien tulee vilpoiset vedet, naurahtaa Anni Jokiniemi Ilmatieteenlaitokselta.

Meri alkaa viiletä yleensä elokuun loppupuolella. Syyskuun loppupuolella lämpötila painuu yleensä jo alle 10 asteen.

Rannikolla lämpötilojen vertailua hankaloittaa se, että havaintopisteet ovat kovin erilaisissa paikoissa.

– Lämpötilat on mitattu hieman eri syvyyksistäkin, kuitenkin korkeintaan kahden metrin syvyydestä, kertoo Alenius.

Pohjois-Savossa, Kaavin Lakkanevan suolla on tällä viikolla tutkittu tarkkaan kasvillisuutta, maaperää ja eläinlajeja, kun ely-keskuksen tutkijaryhmä jalkautui alueelle maastotutkimuksia varten. Tarkoituksena on selvittää, sopisiko Lakkaneva soiden suojeluohjelmaan.

Kaiken kaikkiaan ely-keskukset käyvät Itä-Suomessa läpi runsaat 300 suota, koko Suomessa tuhat. Suojeluohjelmaan valitaan pääasiassa luonnontilassa olevia soita. Itä-Suomessa suot ovat tutkimusten myötä osoittautuneet hyväkuntoisiksi, mutta luonnontilassa olevia soita on vähän.

– Melko karuja, isoja soita on luonnontilaisena, mutta nyt haluttaisiin suojella lisää ravinteikkaita korpisoita sekä lähde- ja lettosoita. Hyvin monihan niistä on ojitettu ja niiden ekosysteemi on käytännössä tuhottu, sanoo Pohjois-Savon ely-keskuksen ylitarkastaja Sanna-Kaisa Rautio.

Maanomistajat mukaan suolle

Pohjois-Savossa jopa 75–85 prosenttia soista on jo ojitettu maa- tai metsätalouskäyttöön. Ojituksia ei ole enää viime vuosina tehty paljon, suurimmat ojitukset tapahtuivat 1960-luvulla. Myös koko maassa yli puolet soista on ojitettu.

– Luonnonmukaisia soita ei ole enää paljon jäljellä. Tosin jäljellä olevat suot on kyllä hienoja ja maastotutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Luonnonmukaiset suot ovat sekä vesitaloudeltaan että puustoltaan hyvässä kunnossa.

Ely-keskukset tekevät maastokartoituksia sekä yksityisillä että julkisilla soilla. Esimerkiksi Pohjois-Savossa suurin osa kartoitusalueista on yksityissoita. Ely-keskus on ilmoittanut maastotutkimuksista maanomistajille kirjeellä.

– Moni onkin ottanut sen jälkeen yhteyttä. Yleensä asiaan suhtaudutaan positiivisesti tai neutraalisti, mutta kyllä negatiivistakin palautetta on tullut. Se on mukavaa, että moni on halunnut lähteä suolle mukaan, Rautio sanoo.

Kaavin Lakkanevan suolla ely-keskuksen mukana oli maanomistajan edustaja Seppo Räsänen. Hän lähti mukaan mielenkiinnosta.

– Halusin lähteä mukaan, kun itsekin liikun luonnossa aika paljon. Tästähän saa tietoa maanomistajakin sitten mitä luontoarvoja täällä on.

Neuvottelut soiden myymisestä syksyllä

Suokierrosten jälkeen ely-keskukset ehdottavat suojeltavaksi sopivia soita ympäristöministeriöön. Suojelun piiriin uskotaan saatavan vähintään 100 000 hehtaaria luonnonmukaista suota koko maassa.

Ympäristöministeriö ehdottaa suojeltavia soita ja tämän jälkeen asiasta käydään neuvotteluja maanomistajien kanssa.

– Nyt tehdään vasta alustavia inventointeja, syksyllä on sitten viralliset kuulemiset. Toiveena on saada soidensuojeluohjelmaan mukaan useita valtion tai yksityisiä luonnonsuojelualueita, Sanna-Kaisa Rautio sanoo.

Jos suo on yksityisellä maalla, maanomistajan kanssa voidaan esimerkiksi käydä neuvotteluja sen myymisestä valtiolle.

– Toivottavasti saadaan useita soita suojeltua. Suot ovat tärkeitä kasveille ja linnuille ja ne toimivat vedentasaajina, vesivarantoina ja vesisuodattimina. Ja ne ovat tietenkin virkistyspaikkoja ihmisille.

Soidensuojelun täydennysohjelma täydentää alkuperäistä, vuonna 1980 luotua ohjelmaa.

Uintiseura TaTU Tampere on järjestänyt jo vuosikymmeniä Viikinsaaren ympäriuinnin Pyhäjärvessä. Lauantain tapahtumassa on tänä vuonna tarjolla kaksi uintimatkaa perinteinen koko kierros eli 2 100 metriä sekä Viikinsaaren puolikas eli noin 800 metriä. Lyhyemmän matkan voi taittaa joko uiden tai vesijuosten.

Tamperelainen Jaana Liimatta ui viime vuonna ensimmäisen kerran Viikinsaaren ympäri. Liimatta lähti urakkaan, kun mies ilmoitti, että nyt mennään. Toki kahden kilometrin ja 100 metrin uintimatka jännitti, mutta toisaalta järveen teki mieli.

– Sitä oli ajatellut jo muutaman vuoden. Olin miettinyt olisiko minusta tuohon. Näin jälkikäteen sanoisin ehdottomasti, kyllä kannatti ja menen uudestaan.

Epäilyt hälvenivät ensimmäisen uinnin edetessä

Ennen ensimmäistä Viikinsaaren ympäriuintia Jaana Liimatalla oli muutamia asioita, jotka askarruttivat.

Pitkä matka avovedessä pistääkin miettimään: kietoutuvatko heinät jalkoihin, kolhiiko muiden uimareiden kanssa, nielaiseeko vettä ja käyvätkö laineet liian korkeina?

– Otin varman päälle ja lähdin viimeisten joukossa, enkä saanut iskuja polviini. Heiniä ei ollut matkan varrella. Aallokko oli tosi pientä, eli ei salpaantunut missään vaiheessa rintakehä, hengitys tai ei tullut mitään kylmän veden tunnetta, Liimatta kertoo tyytyväisenä ensimmäisestä Viikinsaaren kierroksesta.

– Se meni tosi hyvin. Kun koko ajan näkee maan siinä ja periaatteessa maihinkin on mahdollisuus nousta, niin ei se pelottavaa ole. Hetken aikaa uitiin vähän kauempana ja kierrettiin kivikot. 

Jaana Liimatta kiersi Viikinsaaren 43 minuutissa.

– Jotenkin sen jaksoi hirveän hyvin. Loppua kohden pääsi vähän kiristämään ja vaihdoin vähän uintityylejäkin.

Uintitempauksen jälkeen tunnelmat Liimatalla olivat aivan mahtavat.

– Tuli niin itsensä voittanut olo!

Muisto matkan varrelta

Jos Jaana Liimatta uskaltautui Viikinsaaren kiertämiseen ensimmäisen kerran viime vuonna, Vekku Lepola on ottanut osaa perinteiseen uintitapahtumaan jo parikymmentä kertaa.

Lepola on kerran voittanut 2 100 metrin uintimatkan 1960-luvulla. Silloin aika oli 32 minuuttia.

Lepolalle on jäänyt mieleen vuoden 1974 uinti. Silloin veden lämpötila oli vain 14 astetta.

– Seuran (TaTU) paras uimari Timo Santavuori oli kovassa kunnossa. Hän ui matkan 35 minuuttiin. Päästyään laivalaiturille ja rantaan hänet autettiin kivikkoisesta rannasta ylös. Hänet talutettiin saunalle ja meinattiin pistää löylyyn, mutta onneksi yksi sairaanhoitaja sanoi, että ei missään tapauksessa, siinä on hypotermia aika lähellä.

– Hänet peitettiin huopiin, verryttelypukuihin ja annettiin hiukan lämmintä mehua, Lepola muistelee.

Timo Santavuorelle kävi hyvin, jatkaa Lepola. Hän pääsi saaresta omin jaloin laivaan ja satamasta kotiin.

Viikinsaaren ympäriuinti järjestetään lauantaina 77. kerran. Uinnit starttaavat kello 12.30.

Nikkelipitoisuudet ovat Kokemäenjoessa tällä hetkellä yhtä suuret sekä pinnassa että pohjassa. Porin ympäristövalvonnan torstaina ottamissa näytteissä pitoisuudet olivat joen eri syvyyksissä samanlaisia.

Kokemäenjoen veden nikkelipitoisuudet olivat torstaina Harjavallassa 8, Nakkilassa 18, Ulvilassa 18, Kirjurinluodossa 27, Pihlavassa 6 ja Reposaaressa 220 mikrogrammaa litraa kohden.

Kokemäenjoesta, Linnansillan ja Porin sillan väliseltä alueelta on lisäksi otettu erillisiä vesinäytteitä neljästä eri pisteestä, pinnasta aina pohjaan eli neljään ja puoleen metriin asti. Näytteiden nikkelipitoisuudet olivat 26–28 mikrogrammaa litrassa.

Teollisuuden päästö nosti pitoisuudet

Viikonlopun aikana porilaisviranomaiset eivät ota Kokemäenjoesta vesinäytteitä.

Kokemäenjoen nikkelipitoisuudet ovat kohonneet lähes kahden viikon takaisen nikkelivuodon takia. Norilsk Nickelin tehtaalta Harjavallasta pääsi jokeen 66 tonnia nikkeliä ja runsaasti muita metalleja.

Nikkelivuoto on muun muassa tappanut runsaasti simpukoita. Jokiveden käyttöä on suositeltu rajoittamaan vuodon takia.

Kokemäenjokeen runsas viikko sitten Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalta päässyt nikkelimäärä oli selvästi suurempi kuin ne nikkelimäärät, joita teollisuus päästi jokeen ennen vihreiden arvojen nousua eli 70-luvulla.

Vielä 70- ja 80-luvulla teollisuus päästi Kokemäenjokeen vuosittain nikkeliä 10–25 tonnia. Lähes kaksi viikkoa sitten Kokemäenjokeen pääsi tehtaalta 66 tonnia nikkeliä.

Päästöt vähenivät 90-luvun alussa,  ja nykyään joessa virtaa normaalisti teollisuuspäästöinä nikkeliä vain 1–3 tonnia. Yhteensä joki kuljettaa nikkeliä huuhtoumana valuma-alueelta 30 tonnia vuodessa, mutta koska teollisuuspäästö tuli liukoisessa muodossa, se oli ely-keskuksen mukaan selvästi haitallisempaa kuin normaali vuosittainen valuma.

Vuodon määrä tarkentunut

Ely-keskus on arvioinut, että Kokemäenjokeen pääsi yhteensä yli 500 kuutiometriä nikkelisulfaattiliosta Norilsk Nickelin tehtaan häiriötilanteen aikana. Mukana oli nikkelin lisäksi 1,3 tonnia kobolttia. Käytössä ollut rikaste ei sisältänyt uraania, joten jokeen ei päässyt uraania.

Tällä hetkellä arvioidaan, että päästö on pääosin jo kulkeutunut pois Kokemäenjoesta. Arvio perustuu siihen, että nikkelipitoisuudet ovat nyt merialueella Pihlavanlahdella ja Ahlaisten edustalla suuria, kun taas joessa arvot ovat laskeneet.

Seurantaa jatketaan

Ympäristöviranomaiset selvittävät jatkossa nikkelin leviämistä ja vuodon vaikutuksia eliöstään. Parhaillaan tehdään muun muassa koekalastuksia ja -ravustuksia.

Kalojen haitta-ainepitoisuuksia selvitetään koko vahinkoalueen laajuudelta. Nikkelin ohella tutkitaan myös koboltin ja kadmiumin pitoisuudet ahvenesta, särkikaloista ja hauesta. Ensimmäisiä tuloksia saadaan ensi maanantaina.

Lisäksi Kokemäenjoessa kuolleiden simpukoiden metallipitoisuudet tutkitaan. Lintujen on havaittu syöneen kuolleita simpukoita, mutta lintukuolemia ei ole havaittu.

Viranomaiset ovat toimittaneet poliisille tutkintapyynnön Norilsk NIckelin vuodosta. Yhtiö on pyytänyt anteeksi aiheuttamaansa vahinkoa.

Yli puolet suomalaisista vastustaa turpeen kaivamista soista, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton teettämä tutkimus. Heinäkuun alussa tehtyyn kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista. Heistä 54 prosenttia vähentäisi turvetuotantoa ympäristösyistä. Kolmannes vastaajista oli eri mieltä ja reilu kymmenes ei kertonut kantaansa.

Naiset olivat turvevastaisempia, kun taas miesten kannat jakautuivat tasaisesti puolesta ja vastaan. Turvekriittisintä väestöä löytyy kaupungeista ja pääkaupunkiseudulta, mutta myös maaseudulla enemmistö olisi valmis vähentämään turpeen nostoa. Pohjois-Suomessa kannat jakaantuivat tasan.

Puolueista vain Keskustan ja Perussuomalaisten kannattajien enemmistö pitäisi kiinni turpeen kaivamisesta. Keskustan kannattajista 54 prosenttia vastusti turpeen kaivamisen vähentämistä. Perussuomalaisten kohdalla ero ei ollut yhtä selvä: 44 prosenttia kannattaa ja 51 prosenttia vastustaa.

Kaikkien muiden puolueiden kannattajista enemmistö vähentäisi turpeen kaivuuta.

Tulokset julkaistiin Porissa SuomiAreenalla luonnonsuojeluliiton järjestämän turvekeskustelun yhteydessä.

Poliisi on aloittanut esitutkinnan Norilsk Nickel Harjavallan lähes kahden viikon takaisesta päästöstä. Kokemäenjokeen pääsi nikkeliä 66 tonnia ja lisäksi muun muassa kobolttia.

Poliisi tutkii tapausta tässä vaiheessa törkeänä ympäristön turmelemisena.

Esitutkintaa jatketaan yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Muun muassa ely-keskus tekee parhaillaan tutkimuksia päästöjen ympäristövaikutuksista.

Riistan määrä lasketaan taas lähipäivinä. Niin sanotut riistakolmiolaskennat alkavat 26.7. ja jatkuvat seuraavan viikon loppuun eli elokuun alkuun asti. Noin 5 000 metsästäjän kaksi kertaa vuodessa tekemän laskennan perusteella arvioidaan, kuinka paljon riistakannat kestävät metsästystä.

Tänä vuonna riistakolmioiden laskentatulokset voi ilmoittaa sähköisesti internetissä, joten tulokset saadaan selville lähes reaaliajassa. Nettipalvelu helpottaa riistakolmioiden laskijoiden urakkaa, mutta työ on silti välillä varsin turhauttavaa, sanoo Muonion riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Niemelä.

– Se on vähän kaksijakoinen juttu. Toisaalta [nettipalvelu] helpottaa ja yksinkertaistaa ja nopeuttaa. Mutta onko sillä vallitsevaan käytäntöön mitään merkitystä? On ne tähänkin asti ehtineet sinne ministeriöön ne tulokset, mutta niitä ei ole siellä huomioitu.

– Se rupeaa pikku hiljaa syömään miestä, kun meidän laskentatuloksia ei noteerata missään. Olemme esittäneet muutoksia metsäkanalintujen metsästysaikoihin monina vuosina, mutta meitä ei ole kuunneltu vaan meitä käsitellään ison massan mukana. Yksittäisiä riistanhoitoyhdistyksiä ei kuulla näissä asioissa.

Lisää kolmioita, jos Metsähallituskin osallistuu

Riistakolmioita on suhteellisen vähän Suomessa kolmella alueella, joista yksi kulkee suurin piirtein Muoniosta Savukoskelle. Niemelän mukaan Muonion alueen tuloksissa ei kuitenkaan ole ollut suuria heittoja vaan ne ovat olleet samansuuntaisia vuodesta toiseen.

Niemelä uskoo, että isompikin kolmiomäärä saataisiin tarvittaessa hoidetuksi vapaaehtoisvoimin. Hän perää kuitenkin roolia myös Metsähallitukselle, joka myy lupia laskentojen antamien tietojen perusteella.

– Ymmärrän vallan hyvin sen, että meillä on niin vähän kolmioita pinta-alaan suhteutettuna eikä niistä saa niin kattavaa tulosta. Mutta mikäli kolmioita lisätään, pitäisi Metsähallituksenkin tulla mukaan laskentatalkoisiin.

Metsähallituksen mukaan se saattaa osallistua tulevaisuudessa riistakolmioiden laskentaan, mutta tänä kesänä se ei vielä ehdi siihen mukaan.

Keski-Suomen läpi kulkeva retkeilyreitti, niin sanottu maakuntaura, on vuosikymmenten saatossa päässyt ränsistymään pahoin. Aikoinaan reitti kulki Jämsästä Jyväskylän kautta Pihtiputaalle.

Nykyään Metsoreittinä tunnettua uraa on ehostettu yhtenäiseksi ulkoilureitiksi muun muassa Laukaan rajalta Äänekoskelle.

Myös Jyväskylän Saukkolassa on tehty kunnostustöitä. Kylän aktiivijäsenten avulla on äskettäin kunnostettu Hangasjärven retkikämppä ja rantasauna.

Hangasjärven retkikämpästä eteläinen tukikohta

Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys sai Hangasjärven retkikämpän ja ulkoilualueen kunnostukseen EU-rahaa. Kaikkiaan remontti ja alueen ehostaminen maksoivat noin 80 000 euroa.

EU-rahan lisäksi kämpän kunnostus on vaatinut myös aikaa ja vaivaa: kahden vuoden aikana talkootyötä on tehty satoja tunteja.

Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen puheenjohtaja Paula Määttä kertoo, että paikasta on tarkoitus tehdä Metsoreitin eteläinen tukikohta.

- Metsoreitti on suunnitelmissa hienossa vaiheessa. Sehän menee aika valmiina Jyväskylästä Laukaan suuntaan, ja suunnitelmien mukaan sen pitäisi ulottua etelään, Ladun majalta aina tänne Hangasjärven kämpälle asti.

Jyväskylä suunnittelee Metsoreitin kunnostamista

Kolmisenkymmentä vuotta vanha retkikämppä on arkkitehti Risto Vuolle-Apialan suunnittelema hirsirakennus, jonka omistaa Jyväskylän Tilapalvelu. Metsähallitukselta ulkoilualueen vuokraaja on Jyväskylän liikuntapalvelut.

Kenttämestari Kari Nättisen mukaan virkamiehet suhtautuivat aluksi hieman epäillen Hangasjärven kämpän kunnostussuunnitelmiin.

- Hattua pitää Paulalle nostaa. Kyllä se on vähän meitä potkinut takapuolille, että nyt pitää ottaa tosissaan, että me laitetaan tämä paikka kuntoon.

Nättinen kertoo, että myös Jyväskylän kaupungilla on suunnitelmia Metsoreitin kunnostamiseksi.

- Kyllä selviä suunnitelmia on tehty paperille, mutta maastotyö on vielä tekemättä tai kesken. Nyt kun kämppä on kunnostettu niin varmasti aktivoidutaan lisää.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Pohjoisessa heinäkuun puolivälin kuuma puheenaihe on ollut Tornionjoesta löytyneet kuolleet lohet. Kalakuolemien syy on toistaiseksi mysteeri. Elintarvikevirasto Eviran kalatutkija, eläinlääkäri Satu Viljamaa-Dirks Evirasta on tullut Tornionjoelle toiveenaan saada kuolleista lohista näyte mahdollisimman tuoreeltaan.

– On hyvin poikkeuksellista, että Evirasta saavutaan paikalle. Luonnonkalojen vanhentuneet näytteet ovat kuitenkin tutkimuksen kannalta ongelma, sanoo Satu Viljamaa-Dirks.

Kesäisessä luonnossa kuolleiden kalojen mädäntyminen alkaa nopeasti ja niistä otetut näytteet tulevat tutkijoiden käsiin liian myöhään. Eviran tutkimuksiin on saatu yksi kuollut Tornionjoen lohi. Sen perusteella pystyttiin ainoastaan sulkemaan pois mahdollisuus, että kuoleman olisi aiheuttanut vesihome.

– Tutkittu kala oli tyypillinen näyte eli hyvin pitkälle pilaantunut. Kovin paljon ei kuolinsyystä voinut päätellä, kertoo Viljamaa-Dirks.

Vesihome kuuluu lohen normaaliin elinkiertoon, mutta sitä esiintyy kutuajan päättyessä syksyllä eikä keskikesällä. Viljamaa-Dirksin mukaan tutkitussa kalassa vesihometta oli, mutta kuoleman perimmäisenä syynä oli jokin muu.

– Oleellista on selvittää syy kalan ihovaurioihin, jotka mahdollistivat vesihomeen tarttumisen. Toiveena on viikonlopun aikana saada tuoreempia näytteitä, toteaa Viljamaa-Dirks.

Ihokuolio on yksi vaihtoehto

Tutkimusten alkuvaiheessa on useita mahdollisia syitä lohien kuolemiin. Tarkoituksena on käydä läpi ja mahdollisesti poissulkea eri vaihtoehtoja. Itämereltä tulevilla kaloilla voi olla tarttuvia tauteja tai lohet ovat voineet vaurioitua mekaanisesti. Myös poikkeuksellisen vahvan kannan tai nopeasti lämmenneen veden vaikutusta selvitetään.

Yhtenä syynä voi olla UDN-tauti, joka on lohien ihokuoliotauti. Brittein saarillla eräiden jokien nousulohissa jopa 10 - 30 prosenttia menehtyy tautiin, joka on elänyt hiljaiseloa 1970-luvulta lähtien.

– Tautia on diagnisoitu myös Ruotsin joista, joten se on yksi mahdollisuus. Ongelmana on, että UDN:n aiheuttajaa ei tiedetä, sanoo Viljamaa-Dirks.

– Ihokuoliota on vaikea poissulkea syiden joukosta ennen kuin muut taudit on suljettu pois. Se siis jää jäljelle mahdollisena kuoleman aiheuttavana tautina, sanoo Viljamaa-Dirks.

Suomalaiset tekevät yhteistyötä skotlantilaisten kanssa, jotka tutkivat lohien ihokuoliota.

Veden laadusta lisäselvityksiä

Tornionjoessa lohia on tänä kesänä poikkeuksellisen paljon. Niitä on tullut lähes 100 000. Tiheä lohikanta antaa tautien leviämiselle normaalia otollisemmat olosuhteet.

Myös luonnonolosuhteet ovat erikoiset; Tornionjoessa vesi on lämmennyt nopeasti ja se on huomattavasti tavallista lämpimämpää. Tämä aiheuttaa stressiä isoille kaloille ja altistaa niitä taudeille.

Muutoin vesi ei ole Lapin ELY-keskuksen rutiinitutkimuksissa osoittautunut poikkeukselliseksi. ELY-keskus seuraa jatkuvasti Tornionjoen tilaa.

– Lohikuolemien ilmenemisen jälkeen olemme ottaneet lisänäytteitä, mutta niiden tuloksia pitää odottaa vielä ensi viikkoon, sanoo Lapin ELY-keskuksen asiantuntija Kare Koivisto.