WWF:n vapaaehtoisena Raaheen saapunut Paula Nurminen Längelmäeltä, Orivedeltä lähti matkaan kotoaan maanantaiaamuna kello neljän aikaan. Äkkilähtö öljyntorjuntatöihin oli hänelle ensimmäinen.  

 - Ei ole hätäkutsuja tullut ennen. Varuilla olen joskus ollut, mutta harjoituksissa olen päässyt kokeilemaan, miltä öljyn siivoaminen tuntuu. Ihan mahdoton hommahan se on, Nurminen pohtii.

Paula Nurminen päätti lähteä matkaan, kun WWF käynnisti sunnuntaina haun vapaaehtoisista.

- Laiton sähköpostiin, että jos lähempääkin löytyy, en lähde, mutta sähköpostilistalla oli yhdeksän nimeä, kun kolmeakymmentä kutsuttiin koko valtakunnasta. Päätin, että kyllä minun on lähdettävä.

Huoli rannoista ja eläimistä sai matkaan

Paula Nurmisen kyytiin hyppäsi Jyväskylästä myös Anu Vitala. Huoli rannoista ja eläimistä sai hänet lähtemään matkaan. Hän pelkää, että tämä ei välttämättä ole viimeinen reissu.  

- Kyllä tuolla laivoissa ja muuten niin paljon öljyä liikkuu, että näitä tulevaisuudessa jossain vaiheessa tapahtuu varmasti, Vitala sanoo.

Vapaaehtoiset tekevät Iso-Kraaselissa mitä käsketään.

- Tulenjohto määrää, miten siivotaan ja jakaannutaan. Sitten se on sitä rapsuttelua, Nurminen ennakoi päivän ohjelmaa.

Aurinkorasva puuttuu

Maanantaipäivä on aurinkoinen. Aurinkorasvatilannetta olikin kartoitettu vapaaehtoisten kesken ennen lähtöä saareen, sillä monella olivat suojakertoimet jääneet kotiin.

- Saareen otan päiväkamat ja paljon eväitä. Päivämakuupussi ja lämpöalusta on päivätorkkuja varten. Se tiedetään, että jossain vaiheessa väsy tulee varmasti, Nurminen sanoo.

- Lintuja on löydetty ja paljon riittää siivottavaa, summaa Anu Vitala ennen lähtöä kohti Iso-Kraaselin saarta Raahen edustalla.

Typen vaikutus Perämeren rannikkovesiin selvitetään. Oulun yliopisto tutkii, olisiko jätevedenpuhdistamojen syytä tehostaa typenpoistoa ja millainen vaikutus sillä olisi veden rehevöitymiseen Kemin, Kokkolan ja Kalajoen edustalla. Vesinäytteet otetaan kesällä.

– Näytteisiin lisätään laboratoriossa typpeä ja fosforia. Näin selvitetään, onko vesi typpi- vai fosforirajoitteista, eli kumpi ravinne lisää levän kasvua, sanoo Kemin veden toimitusjohtaja Juha Hiltula.

Tulokset huomioidaan esimerkiksi Kemin Peurasaaren jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan päivityksessä kahden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä Kemissä typen poistoteho on 10 - 20 prosenttia.

Hiltula kertoo, että viimeisimmän arvion mukaan tehon lisääminen maksaisi 3 - 5 miljoonaa euroa. Siitä seuraisi vesimaksuihin jopa viidenneksen korotus.

Fosforin poistoteho Peurasaaren puhdistamossa oli viime vuonna 93 - 94 prosenttia.

Yle Oulun toimittaja Iita Pirttikoski saapui aamupäivällä Raahen edustalla olevaan Iso-Kraaselin saareen, joka on yksi neljästä öljyn tahrimasta saaresta.

Hänen mukaansa, rantakivikkoon on ajautunut muutamia isoja öljylauttoja. Varusmiehet kaivavat sitä pois kädet mustana.

Tekemistä riittää ja öljy lähtee irti todella huonosti, varusmiehet arvioivat saaressa.

Iita Pirttikosken mukaan myös öljyn haju on saaressa todella voimakas. Vapaaehtoisilla on käytössään lapioita ja katuharjoja, joilla öljyä putsataan pois rannasta.

Maanantaista alkaen vapaaehtoiset ja viranomaiset ovat keskittyneet keräämään rannoilta sinne ajautunutta öljyä. Merialueella on pelastuslaitoksen yksikköjen lisäksi noin 60 vapaaehtoista.

Yhtiö pahoittelee vahinkoa

- Olemme hyvin pahoillamme tapahtuneesta ja jatkamme torjunta- ja puhdistustyötä, kunnes ympäristö on saatu puhdistettua, sanoo Raahen Voima Oy:n toimitusjohtaja Pekka Inkala.

Voimalaitoksen kattilan huoltotöiden yhteydessä perjantaina valui maahan noin 13 000 litraa öljyä. Tästä suurin osa saatiin kerättyä heti vahingon satuttua talteen, mutta satama-altaaseen pääsi öljyä yhtiön arvion mukaan vajaat 5000 litraa.

Satama-altaasta kerättiin suuri osa öljystä pois imemällä sekä öljyntorjunnassa käytettävällä imeytyskalustolla.

Tapahtumien kulkua selvitellään

Tapahtumaketjun kulkua ja ympäristövahinkojen määrää selvitetään edelleen tiiviisti yhteistyössä viranomaisten kanssa, kerrotaan Raahen Voimasta.

Yhtiö ei vielä osaa arvioida vahingon taloudellisia kustannuksia.

Ympäristöön päässyt öljy ei liity tehtaan tuotantotoimintaan, vaan se oli tarkoitettu voimalaitoksen polttoaineeksi. Tapahtuma ei vaikuta Raahen tehtaan tuotantoon.

Perinnekasveilla tarkoitetaan lajikkeita, jotka ovat vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja. Vanhat kasvit ovatkin ajan kuluessa sopeutuneet ilmastoomme ja ovat uusia jalostettuja serkkujaan huomattavasti kestävämpiä.

– Perinnekasvit ovat helppohoitoisia, ja kaikki haluavat nykyään helppohoitoisen puutarhan. Lisäksi ne ovat kauniita ja sopivat vanhaan suomalaiseen pihapiiriin. Aivan yhtä hyvin perinnekasveista voi kuitenkin koota myös uuden puutarhan, sanoo Hanna-Leena Kaihola Yläneen museopuutarhasta.

Kaiholan mukaan perinnekasvien kerääminen on sosiaalista puuhaa, sillä joskus lajikkeita joutuu hieman metsästämään. Paras tapa hankkia uusia kasveja on vaihtaa niitä naapureiden ja ystävien kesken. Monilla paikkakunnilla myös järjestetään kasvienvaihtotoreja. Useimmiten perennat leviävät kasvupaikallaan niin voimakkaasti, että niitä on hyvä jakaa joka tapauksessa.

Myös jotkut taimistot hankkivat ja viljelevät vanhoja lajikkeita, mutta ostaessa on tarkistettava, että kasvit todellakin ovat vanhaa kantaa. Myynnissä voi olla myös ulkomailta tuotuja saman lajikkeen uudempia muotoja.

– Hyvä esimerkki on juhannusruusu, josta tuotiin pitkään Suomeen ulkolaista kantaa. Se ei edes ollut ihan samanlainen kuin vanha suomalainen, Kaihola sanoo. 

Istuta syksyllä tai keväällä

Vanhan talon ostajan kannattaa tarkistaa, mitä omalla pihalla ennestään kasvaa. Useimmat perinneperennat ovat niin sitkeitä, että ne selviävät villiintyneelläkin pihalla rikkaruohojen joukossa. Jos aloittaa harrastuksen tyhjästä, helppoja aloittelijan kasveja ovat sellaiset, jotka kasvavat ja leviävät nopeasti, jotta kukkapenkkiin saadaan nopeasti näkyvyyttä.

– Esimerkiksi päivänliljat ja harmaamalvikki ovat hyviä. On hyvä valita sekä aikaisin, keskikesällä että myöhään kukkivia erikorkuisia kasveja. Valikoimaa on vaikka kuinka paljon.

Tosiharrastaja voi myös kasvattaa perennansa siemenestä.

– Siemenlisäyksellä ei saada aivan samaa kantaa kuin taimista, mutta moni perinnekasvi on joka tapauksessa elänyt kymmenet vuodet siemenlisäyksen varassa.

Perennakasveja voi myös keräillä teeman mukaan. Joku saattaa kerätä puutarhaansa oman suvun kasveja, ja moni Karjalasta lähtenyt on myös perustanut vanhan kotiseudun penkkejä. Samalla tulee säilytettyä kulttuuriperimää.

Kasveja voi hankkia sopivien tullessa vastaan, vaikkei niille heti olisi paikkaa valmiina. Keskikesällä perennoja ei kannata istuttaa, vaan järkevämpää on laittaa kasvi kesän ajaksi ruukkuun hyvään multaan ja istuttaa vasta syksyllä. Myös kevät on hyvää aikaa istuttaa perinnekasveja.

Kaihola uskoo, että perinnekasvi-innostus on yksi ilmentymä siitä, että puutarhanhoito on nykyään huippusuosittua. Moni haluaa rajata harrastusta tiettyyn osa-alueeseen, kun kasveja on niin valtavasti tarjolla.

– Ehkä uusien lajikkeiden kanssa on myös tullut pettymyksiä ja innostukseen on taloudellinenkin syy, Kaihola arvelee.

Jaana Tapio

Kuusikkoja tuhoava kirjanpainajakuoriainen on jo ensimmäiset parveilut Kaakkois-Suomessa tehnyt. Toukokuun viimeisen viikon kolea sää hidasti kuoriaisen liikehdintää, mutta kuusikkotuholainen alkaa parveilla taas heti sään lämmettyä.

Ensimmäisiä kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamia tuhoja on jo havaittu koko Kaakkois-Suomen alueella.

- Kyllä tuhoja on jo nyt, vaikka virallisesti aloitamme tuhojen kartoituksen riskikuusikoissa kesäkuun puolessa välissä, sanoo esittelijä Pekka Kuitunen Suomen metsäkeskuksen Kaakkois-Suomen alueyksiköstä.

Torjuntaan tulisi ryhtyä pikaisesti

Kirjanpainajakuoriaisen torjunta tulisi aloittaa hakkuilla nyt, jos haluaa vähentää lisääntyvää kantaa. 

- Torjunta-aika on lyhyt, joten se kannattaisi aloittaa nyt. Heinäkuussa voi olla liian myöhäistä, jos tuhot ovat jo liian suuret, sanoo Kuitunen.

Metsäkeskus muistuttaa metsäomistajia tarkkailemaan etenkin aukeita reunakuusikoita, koska ne ovat tyypillisiä paikkoja kirjanpainajakuoriaiselle.

Kirjanpainajakuoriaisen voi havaita esimerkiksi siitä, että se pureutuu puun sisään ja jättää vaaleanruskeaa purua puun pinnalle. Sateet huuhtelevat purun puun juurelle.

Viime vuonna kirjanpainajakuoriaisen tuhot olivat Kaakkois-Suomessa isommat kuin koskaan. Riski jopa pahempiin tuhoihin on nyt suuri.

Suomen syvimpiin järviin kuuluva Pääjärvi Hämeenlinnan Lammilla on tutkijoille katkojen aarreaitta. Niiden avulla saa tuntumaa jääkauden aikoihin, sillä tuolloin lajikkeet jäivät jumiin Pääjärveen. Järvi on syvimmiltä kohdilta 90 metriä, joten tuhannet katkat pystyvät elämään pohjalla hyvin. Plankton ja järven pieneliöstö ovat tärkeää kalojen ruokaa.

–  Katkat tarvitsevat kylmää vettä ympäri vuoden. Kun järvi on tarpeeksi syvä kuten Pääjärvi, pohjalta löytyy myös kesäisin kuuden asteen lämpöistä vettä, kertoo tutkija John Loehr Lammin biologiselta asemalta. Hän tutkii järven pieneliöstöä. Katkat viihtyvät hyvin pohjassa ja syövät kariketta. Myös made viihtyy valottomassa paikassa hyvin, mutta juuri muuta elämää siellä ei ole.

Jättiläiskatka on 4,5 sentin kokoinen. Tämän lisäksi Pääjärvessä elää kaksi muuta katkalajia. Jäännehalkoisjalkaisen lempinimi on Mymis. Lajin kiinnostava ominaisuus on, että ne vaeltavat aina päivisin syvyyksien pimeydessä, missä kalat eivät näe niitä ja öisin ne palaavat takaisin kymmenen metriä ylemmäksi ruokailemaan. Katkarapu on toinen lahko.

– Täältä löytyy runsaasti näitä ns. reliktilajeja, jotka jäivät jääkauden jälkeen jumiin järven syvänteisiin, mutta kanta on yhä säilynyt. Katka on kalojen ruokaa ja varsinkin made syö paljon katkoja. Samoin kuha.

Katkaa on yritetty istuttaa myös muihin järviin. Esimerkiksi Ruotsissa on istutettu okakatkoja, että kaloilla olisi enemmän ruokaa.

John Loehr ei ole itse käynyt koskaan Pääjärven syvimmässä kohdassa, mutta on onnistunut saamaan näytteisiinsä muutaman jättikatkan.

– Kyllä mä mietin voisiko sitä syödä, mutta en kuitenkaan maistanut.

Lammin Pääjärvi on humuspitoinen ja alhaalla on hyvin pimeää. Syvänne on pysynyt hyvässä kunnossa, koska 13,5 neliökilometrin kokoisessa järvessä on paljon vettä ja riittävästi happea. Katkat ovat juuri sellaisia, jotka tarvitsevat paljon happea, että pystyvät lisääntymään.

Helsingin Yliopiston Lammin biologisella asemalla tutkitaan vedenlaatua ja vedessä olevaa pieneliöstöä.

Mustasaaressa sijaitsevan Villieläinhoitola Nordic Wild Life Caren toiminnanjohtaja Markku Harju päivitti maanantaina hoitolan Facebook-sivuille tarinan, joka sai sivun seuraajat heti kommentoimaan ja välittämään ihastuksensa.

Harju oli saanut ilmoituksen Seinäjoelta löytyneestä kuolleesta liito-oravan poikasesta. Koska puussa ylempänä oli liito-oravan pesä, otti Harju yhteyttä pelastusviranomaisiin, jotka lähtivät normaalista poikkeavaan eläintehtävään.

- Kyllä siellä päällikkö ihmetteli, onko heillä riittävästi taitoa tähän työhön, mutta hyvin kaikki meni, naureskelee Markku Harju.

Kuollutta liito-oravaa ei enää toki kukaan voinut auttaa. Pelastuslaitoksen tehtäväksi jäikin käydä katsomassa, että ylhäällä pesässä on kaikki hyvin. Liito-oravaemo ei välttämättä mieltänyt pelastajia avuliaiksi olennoiksi.

- Sydän pamppaillen siellä oli aikuinen orava pesässä ja ilmeisesti sillä oli poikasia mahan alla, kertoi Markku Harju pelastajien hänelle raportoineen.

Huolehtiva emo ei kuitenkaan jättänyt pesäänsä viranomaisten ilmestyttyä paikalle. Pelastuslaitos totesikin kaiken olevan hyvin ja jätti liito-oravaperheen viettämään maanantaipäivää kaikessa rauhassa.

Eläinhoitolan toiminnanjohtaja antaa ison tunnustuksen pelastuslaitokselle.

- Oli kyllä niin eläinystävällistä kuin vaan voi olla.

Markku Harjun mukaan liito-oravat joutuvat harvakseltaan sellaiseen pulaan, että ne tarvitsisivat ihmisen apua. Eläinhoitolaan tulee liito-oravailmoituksia noin kerran vuodessa.

Rytmikäs musiikki kuuluu Kauppatorin toiselle laidalle asti. Jalat polkevat rytmiä ja jouset heiluvat ilmassa. Käynnissä on Fiulbaltica – seitsemän Itämeren maan lasten ja nuorten yhteiskonsertti.

Fiulbaltica on osa Turun Itämeri-päivien ohjelmaa. Konsertin järjestäjä kansanmusiikkiyhdistys Kaustisen Näppärit on kutsunut paikalle yli 200 soittajaa Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Saksasta ja Venäjältä.

Musiikki vaihtuu ruotsalaisesta kansanlaulusta sujuvasti suomalaiseen ja sitten virolaiseen. Kaikki lapset soittavat ja laulavat toistensa kansanlauluja. Ilmeet ovat keskittyneet. Yleisöä on kerääntynyt paikalle runsaasti ja kaikki taputtavat.

Konsertti huipentuu Itämeren suojelupolkkaan, joka on sävelletty varta vasten Fiulbalticaa varten.

– Kaislikossa suhisee, toistaiseksi. Elämää kuhisee, toistaiseksi. Meri kaunis, toistaiseksi sininen, muistuttavat lapset Itämeripolkan tahtiin.

Itämeri-päiviä vietetään Turussa 1.-5.6.2014

Talvivaaran kaivosyhtiön mukaan uudessa ympäristöluvassa on vaatimuksia, joiden täyttäminen on mahdotonta. Ympäristön seurannalle asetettujen vaatimusten toteuttaminen edellyttäisi yhtiön mielestä yrityssalaisuuksiksi tai sisäpiiritiedoksi luokiteltujen tietojen antamista Talvivaaran prosesseista.

Kaivosyhtiöllä on paljon huomautettavaa myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöluvan kohdista, jotka koskevat sekä vesiin että ilmaan kulkeutuvien päästöjen määrää ja seurantaa.

Vastoin AVIn lupapäätöstä, Talvivaara haluaa avata Kolmisopen avolouhoksen, koska sen suunnitelluilla toiminnolla olisi vaikutusta koko kaivoksen toimintaan. Kolmisopen toimintoja säätelevien lupaehtojen lisäksi Talvivaara vaatii myös useiden muiden ehtojen kumoamista tai lieventämistä.

Ympäristövahinkojen varalle vaadittavia vakuuksia Talvivaara pitää suurina. Valituksen kohteena olevan päätöksen yhteen laskettu vakuussumma on 107 miljoonaa euroa. Summa voi johtaa valituksen mukaan ylivoimaisiin vaikeuksiin.

Lakeaharjun laskettelukeskusta ylläpitävä Lakis-yhtiö on myynnissä Vimpelissä. Lakiksen pääomistaja, Kuntalehden päätoimittaja Hannu Kataja lähestyy eläkeikää ja haluaa myydä rinnekeskuksen kokonaisuutena. Kaupan on koko rinnekeskus eli maa-alueet, rinnelaitteet ja kalusto sekä kiinteistöt.

– Rinne on hyvässä kunnossa ja yhtiö erinomaisessa. Haluamme myydä rinnekeskuksen kokonaisuutena niin, että toiminta Lakeaharjulla jatkuisi, Hannu Kataja selvittää.

Yhtiö on tehnyt positiivisen tuloksen joka vuosi, jopa tänä vuonna, vaikka kausi jäi yhtiön historian lyhyimmäksi.

Lakiksen nettisivujen mukaan alueen rinteet ovat syntyneet, kun meteoriitti törmäsi maahan ja nosti vuorijonon nykyisen Lappajärven itärannalle. Sen jälkeen jääkaudet ovat kulkeneet vuorten yli ja jäljellä on nykyinen kalliomuodostelma, joka kohoaa noin 160 metriä meren pinnan yläpuolella.

Lakis Oy on pyörittänyt Lakeaharjua vuodesta 1992 saakka. Hannu Kataja omistaa vaimonsa kanssa 90 prosenttia Lakis Oy:n osakkeista. Rinnettä on käytännössä pyörittänyt Kullervo Kataja ja ravintolaa Satu Kataja.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää metsähanhen pyynnin kieltämistä vuoden ajaksi koko maassa. Tehokas pyynti on vähentänyt metsänhanhien määrää tuntuvasti vaikka metsästystä on rajoitettu jo useampana vuonna. Maa- ja metsätalousministeriössä arvioidaan, että täyskielto säästää useita tuhansia hanhia.

Ylitarkastaja Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriöstä arvioi, että hanhisaaliit saattoivat olla viime vuosikymmenten huippuvuosina jopa 10 000 lintua. Vuonna 2012 arvioidut saalismäärät putosivat metsästysajan lyhentämisen myötä vajaaseen neljääntuhanteen. Saalistilastot ovat epävarmoja mutta joka tapauksessa pataan on joutunut  joka vuosi tuhansia metsähanhia.

Taigametsähanhien määrä on romahtanut 90-luvun sadasta tuhannesta arviolta noin 60 000:een lintuun. Joidenkin arvioiden mukaan määrä on vain 40 000-45 000 lintua. Tundrametsähanhia arvioidaan olevan runsaammin, noin puoli miljoonaa. Lajien erottaminen on kuitenkin metsästystilanteessa vaikeaa joten ehdotettu metsästyskielto koskee kumpaakin lajia.

Saalisilmoitus pakolliseksi

Ehdotus metsästyskiellosta lähti lausuntokierrokselle maanantaina. Samalla kerätään lausuntoja metsähanhen hoitosuunnitelmasta. Hoitotoimilla on tarkoitus varmistaa, että hanhien määrä saadaan sellaiselle tasolle, että metsästystä voidaan jatkaa kestävästi.

Tämä merkitsee muun muassa saalisilmoituksen määräämistä pakolliseksi. Saaliista on ilmoitettava aika ja paikka. Tarkempi lajimääritys tehdään pyyntimiehen ottaman valokuvan tai siipinäytteen perusteella.

Metsästäjille harkitaan myös pyyntikiintiöitä. Niiden muotoa pohditaan parhaillaan. Pesimäalueista ja hanhien määrästä on lisäksi saatava nykyistä tarkempaa tietoa.

Mikäli nämä toimet eivät toteudu vuoden aikana voidaan metsästyskieltoa jatkaa. Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa määrätä täysrauhoituksen jopa kolmeksi vuodeksi.

Suomen kansallisen hoitosuunnitelman lisäksi valmistellaan kansainvälistä hoitosuunnitelmaa koko metsähanhen muuttoreitille.

Metsänomistajat hoitavat laiskasti taimikoitaan. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä vain noin kolmasosa metsänomistajista perkaa taimikkojaan tarpeeksi pian istutuksen jälkeen. Tämän vuoksi jopa puolet istutetuista puun taimista voi tukehtua heinikkoon.

Suositusten mukaan taimikkoa pitäisi huoltaa parin vuoden päästä istutuksesta.

Ensimmäisten vuosien laiskottelu kostautuu, sillä vesakon raivaaminen maksaa sitä enemmän mitä isommiksi puut ovat kasvaneet. Lisäksi tulee tietenkin rahallinen menetys kuolleista istutustaimista.

– Lehtipuut ja heinät pitäisi poistaa heti alussa. Jos ei harvenneta ajoissa, syntyy sekametsää havumetsän sijaan, kuvailee toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeestä.

Metsänhoitoyhdistyksen mukaan maakunnassa istutetaan vuosittain noin 3 000–5 000 hehtaarin verran uutta metsää.

Sotkamolainen Valtteri Mulkahainen on harrastanut valokuvausta puolenkymmentä vuotta. Vuosi sitten hän kuvasi maailmalla lehtijulkaisuihinkin päätyneet tanssivat karhunpennut, ja kuva palkittiin myös kansainvälisessä kuvakilpailussa Iso-Britanniassa.

Toukokuussa Mulkahainen palasi kuvauspaikalle Suomussalmelle, missä hän sai kuvattua samat karhunpennut uudestaan – nyt kasvaneina. Tuolta reissulta karttui myös kokemuksia, jotka Mulkahainen uskoo muistavansa aina.

– Katselupaikan isäntä käy laittamassa kojujen eteen ruokaa noin puoli tuntia ennen kuin ryhmät saapuvat. Kun kävelimme kojuille, oli kentällä jo kolmisenkymmentä karhua, ja isäntä ohjasi ensimmäisen ryhmän nopeasti sisälle kojuun.

– Noin parin sadan metrin päässä isosta kojusta on erityisesti kuvaajille tarkoitettu koju, jonne isäntä ohjasi meidät karhujen keskeltä, Mulkahainen kertoo.

– Karhut ovat niin tottuneita ihmisiin, etteivät ne välittäneet mitään. Mutta minulla ainakin oli adrenaliini huipussaa, kun ohitimme istuvat ja syövät karhut viiden metrin päästä.

Kun ilta alkoi hämärtää puolilta öin, ei kojusta pystynyt enää kuvaamaan. Silloin paikalle saapui iso uroskarhu.

– Se oli isoin koskaan näkemäni karhu, aikuisen miehen korkuinen. Se söi jonkin verran, ja käveli pois paikalta kojumme taakse. Pian tanssivat karhunpennut kävelivät emonsa johdolla samaan suuntaan, Mulkahainen selvittää.

– Pennut ääntelivät koko ajan valittaen, kuin olisivat itkeneet. Ehkä ne haistoivat ison uroksen ja olivat peloissaan. Mutta pian karhujen käveltyä kojumme taakse, kuului kauhea eläimen huuto, joka pian hiljeni. Tajusimme kojukaverini kanssa, että jotain tapahtui, ja ehkä iso uroskarhu hyökkäsi tanssivien karhunpentujen kimppuun, Mulkahainen kertoo.

Kuvaajat joutuivat odottamaan kojussaan aamuun, ennen kuin totuus selvisi.

– Yhdellä tanssivista karhunpennuista oli kaulassa tuore, iso haava. Iso uros meinasi tappaa yhden pennuista. Eläinten maailma on raadollinen, ja harmitti pienen karhun puolesta. Mutta olimme onnellisia, että se selvisi hengissä.

Mulkahainen palaa Suomussalmen kuvauspaikalle tällä viikolla.

– Tällä kertaa vaimo lähtee mukaan. Hänkin haluaa nähdä nämä karhut luonnossa eikä pelkästään valokuvissani, hän hymyilee.

Jo useamman vuoden ajan Suomessa ja Euroopassa ollaan kauhisteltu mehiläiskatoa. Syitä mehiläisten häviämiselle on arvuuteltu monia, mutta varmaa vastausta ei vieläkään tiedetä. Tämä kevät on kuitenkin osoittautunut menestyksekkääksi mehiläisten kannalta ja pörriäismäärät ovat palanneet entiselleen.

– Tämä kevät on ollut erinomaisen hyvä. Mehiläiset pääsivät mukavasti yli leudon talven ja pajun kukinta onnistui sataprosenttisesti. Kun pajun kukinta onnistuu, voivat mehiläisetkin hyvin, kertoo Matti Ruusunen Suomen mehiläishoitajain liitosta.

Otolliset lentosäät ovat myös edistäneet mehiläisten kevätpuuhia. Joskus parvi saattaa karata pesästään parveilulennoille talojen pihoille ja jopa savupiippuihin.

– Siinä tilanteessa kannattaa tehdä tuli takkaan ja kehottaa tällä tavalla mehiläiset marjapuskiin. Mikäli tietää lähistöllä toimivan mehiläistenhoitajan yhteystiedot, niin hänet voi soittaa hakemaan parvensa takaisin. Netistä löytyy myös varsinaisten mehiläisparvien pyydystäjien yhteystiedot ympäri maata, Ruusunen vinkkaa.

Suomalaisen hunajan kansainvälinen kysyntä hurjaa

Suomalaiset kuluttavat noin kaksi miljoonaa kiloa hunajaa vuosittain. Kysyntä on selvästi tarjontaa suurempi. Vuosia kestänyttä hunajavajetta ei myöskään helpota suomalaisen hunajan hurja kysyntä ulkomailla.

– Sitä menisi ulkomaille vaikka kuinka paljon. Mahdollisuudet olisivat huomattavat, jos ulkomaanmarkkinat osattaisiin hyödyntää.

Hunajan valtava kysyntä antaa tilaa uusillekin mehiläisenhoitajille. Vaikeat vuodet mehiläiskatoineen ovat kuitenkin tehneet mehiläisten hoitamisesta arpapeliä, mikä on pelottanut uudet harrastajat luovuttamaan jo ensi metreillä. Kiinnostusta kuitenkin riittää, ja hyvän mehiläistilanteen odotetaan tuovat alalle satoja uusia hoitajia.

– Uusien mehiläishoitajien buumi on kestänyt kohta jo kaksi-kolme vuotta. Tulossa on esimerkiksi kaupunkilaismehiläishoitajia ja maaseudullakin katsellaan tästä lisäansiomahdollisuuksia, sanoo Matti Ruusunen mehiläishoitajain liitosta.

Metsäpeuran lokakuisen kosioretken lopputulos syö jäkälää Vetelin Pulkkisessa. Kesyn Aulikki-poron ja villin peuraisän jälkeläinen on kahden viikon iässä vilkas ja iloinen vasa. Pieni peuraporo tai poropeura sai nimekseen Mosku.

Talon emäntä Kaisa Pulkkinen ennakoi ja toivoikin, että seikkailusta syntyisi perillisiä.

Kantoaikaa perheessä ei kuitenkaan paljon päästy seuraamaan. Kaisa-äiti lähti tyttärensä kanssa kaksi viikkoa sitten katsomaan, olisiko Aulikin maha kasvanut. Perillä nurkassa poro tonki jotain, mikä paljastui vasaksi.

– Aulikkihan tiputti alkuvuodesta sarvensa, ja se on yleensä merkki siitä, että vasaa ei tule. Mutta tuli sieltä sitten. Yllätys.

Vilkas vasa pitää leikkimisestä

Ulkonäöltään Mosku poikkeaa hieman puhtaasta poronvasasta: sillä on pidemmät jalat ja väri on pikemminkin ruskehtava kuin harmaa.

Alkuun Mosku nukkui kuin pikkuvauva – paljon. Nyt se on kuitenkin jo vilkas, utelias ja iloinen vasa:

– Hyppää hirveästi. Iltaisin kun haetaan oksia, se kömpii oksien alle ja heittelee niitä ilmaan.

Vasa myös leikkii mielellään kengurupallollaan: puskee palloa ja seisoo sen päälläkin.

Jäkälä Moskulle maistuu jo, mutta leipä kuluu vielä oudolla tavalla:

– On se niin ressukka, kun se yrittää imeä leipää. Ei se oikein saa irti siitä, kun eihän sillä hampaitakaan tietysti vielä ole. Mutta emän perässä pitää tehdä.

Moskan ja Aulikin voisi erottaa jo heinäkuussa, mutta Pulkkiset erottavat ne kuitenkin vasta syksymmällä. Urosvasan tulevaisuudesta väännetään vielä tuvassa kättä: ruunataanko Mosku vai ei.

– Ei me ruveta hirvasta tässä vastustamaan enää. Ja kun tässä on sen äiti ja sisko niin eihän sitä voisi pitääkään, sanoo Kaisa Pulkkinen.

Varmaa on kuitenkin se, että Mosku jää taloon. Hupilaiseksi.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on arvioinut Raahen öljypäästön luonnolle aiheuttamia vahinkoja.

Alueella havaittiin kaikkiaan 42 lievästi tai vakavammin öljyyntynyttä lintua, jotka olivat 11 eri lajia. Valtaosa linnuista oli kuitenkin lievästi öljyyntyneitä, eikä yhtään lentokyvytöntä yksilöä havaittu. Ely arvioi, että lintujen pesupuhdistusta ei tarvita.

Pidemmän aikavälin vaikutuksia linnustoon ja luontoon ei elyn mukaan vielä voida arvioida.

Ely arvioi puhdistustöiden etenevän alueella hyvin. Tiistaina työt keskittyvät alueen tärkeimmälle lintusaarelle Selkämatalalle.

Ely vaatii selvityksen

Ely-keskus tulee vaatimaan Ruukki Metals Oy:ltä selvitystä öljypäästöstä.

Ely vaatii, että voimalaitosalueella oleva pilaantunut maa-aines tulee poistaa ja korvata puhtaalla maa-aineksella. Mahdollisia jatkotoimenpiteitä arvioidaan saatujen selvitysten jälkeen. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus seuraa luontovaikutuksia ja ennallistamistarpeita erityisesti Natura-alueella.

Kaikkiaan raskaan polttoöljyn päästö oli noin 12,2 kuutiota, josta mereen pääsi 3-5 kuutiota. Kaikkiaan öljypäästö muodosti merelle noin kahdeksan hehtaarin kokoisen lautan. Vuoto johtui inhimillisestä virheestä.

Ely-keskus toteaa, että Natura-alueen näkökulmasta vahinko rajautui melko suppealle alueelle. Öljyä on havaittu Raahen edustalla kaikkiaan viidestä saaresta, niistä neljä on Natura-alueella.

Merellä tapahtuneena öljyonnettomuutena vahinko elyn mukaan oli kohtuullisen pieni.

Saana-Veikkojen puheenjohtajan Heimo Rantakokon mukaan vielä viime viikonloppuna Saanan rinteitä olisi voinut lasketella suksilla retkeilykeskuksen pihaan, mutta nyt pälvipaikkoja on jo sen verran, ettei se enää onnistu. Tosin lunta on Kilpisjärvellä vaihtelevasti, sillä jotkut liikkuvat vielä moottorikelkoillakin tunturijärvillä kalassa.

- Ehtiiköhän Kilpisjärven paksut jäät sulaa uistelukisoihin, jotka pidetään viikko juhannuksen jälkeen, Rantakokko pohtii. 

Kahvihetki huipulla antaa paljon

Heimo Rantakokko istuksii Saanan huipulla vieraskirjan vieressä aamukahvilla ja kertoo ympärillään aukeavasta näkymästä.

- Taivas on pilvetön, aurinko paistaa ja viitisenkymmentä kilometriä on näkymää joka suuntaan sinne asti, minne tuntureita riittää. Lunta piisaa vielä ja kärpäset pörräävät korvan juuressa.

Heimo Rantakokko kertoo muidenkin eläinten heräävän kesänviettoon tunturissa.

- Poronvasat ovat hellyttävän näköisiä, kun ne vastasyntyneinä heti juoksevat emänsä perässä. Kiirunoitakin näkyy ja ne ovat jo vaihtaneet värinsä ruskeaksi.

Heimo Rantakokon matka Saanan huipulle vaati kahdenlaiset jalkineet.

- Kun lähdin tuolta retkeilykeskuksen takaa, niin ensimmäiset puolitoista kilometriä tulin lumikengillä. Ne jätin sitten portaitten juureen ja kun täällä ylhäällä on vähemmän lunta, tulin lopun matkaa lenkkikengillä.

Kilpisjärvellä toki toivotaan, että lunta olisi vielä juhannuksenakin, sillä vuodesta 1947 asti järjestetyt juhannushiihdot kuuluvat Kilpisjärven kesään tänäkin vuonna.

Särkänniemen delfinaario on yksi huvipuiston suosituimmista kohteista. Vuosittain viiden pullonokkadelfiinin esityksiä käy katsomassa noin 250 000 ihmistä.

Särkänniemen delfiineistä Veera, Delfi ja Näsi ovat syntyneet Meksikonlahdella ja esiintyneet Särkänniemessä delfinaarion avaamisesta lähtien, vuodesta 1985. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet Särkänniemessä ja eläneet koko ikänsä sen altaissa.

Pitäisikö delfinaario ajaa hallitusti alas, niin kuin tehdyissä valtuusto- ja kuntalaisaloitteissa esitetään? Mitä menetetään, jos delfiinejä ei enää voi nähdä muutoin kuin ostamalla kalliin matkan jonnekin etelän merille? Onko delfiini niin älykäs ja erityinen eläin, että sitä ei saisi pitää vangittuna?

Keskustelu jatkuu illan Ajankohtaisessa kakkosessa, TV2 klo 21.00.

Muuramelainen viherrakentajayrittäjä Antti Leppäkorpi käy rikkaruohojen ja sitkeiden voikukkien kimppuun metrin mittaisella rikkaruohoraudalla. Rauta painetaan kasvin päälle, jonka jälkeen sitä taitetaan niin, että raudan kärjet tiivistyvät. Sen jälkeen rauta vedetään ylös ja mukana lähtee rikkaruoho juurineen.

Voikukka on tutuin nurmikenttien ylimääräinen asukas. Vaikka voikukasta pääsisikin hetkellisesti eroon omalla pihamaalla, voivat naapurin voikukat levitä tonttirajojen takaa.

– Se on tosi sitkeä ja pitkäjuurinen kaveri. Pienestäkin juuren pätkästä se lähtee vauhdikkaaseen kasvuun. Tuntuu, että mitä enemmän sitä kurittaa, se saattaa jopa sitä helpommin ja nopeammin kasvaa.

Rikkaruohoja vastaan on syytä aloittaa taistelu jo pihasuunnittelusta saakka.

– Oikeastaan sieltä suunnittelusta ja rakentamisen alkumetreiltä voi vaikuttaa eniten. Hyviä, isoja kasvimassoja, hyvin hoidettuja nurmialueita, ne edesauttavat, ettei pihalle tule rikkaruohoja ja voikukkia, Leppäkorpi toteaa.

Jos ei käsin, niin myrkyin

Taisteluun rikkaruohoja vastaan voi käydä myös myrkkypullo kourassa. Jos ongelmana ovat juuri voikukat, on kasville suunnattuja myrkkyjä saatavilla.

Leppäkorpi muistuttaa, että myrkky on aina myrkkyä – ohjeet on syytä lukea huolella ennen käyttöä.

– Yleisesti myynnissä olevat myrkyt ovat melko mietoja. Ehdottoman tärkeää on vieraan aineen kanssa lukea aina ohjeet läpi. Sieltä löytyy tarkat tiedot, miten se on vaarallinen ihmisille tai eläimille. Yleisesti kannattaa aina toimia varovaisesti myrkkyjen kanssa.

Suojaa puunjuurelle

Jos rikkaruohot eivät rehota keskellä nurmea, voivat ne löytää sopivan paikan kasvaa puiden juurilla.

Jo puuta pihamaalle istuttaessa on syytä miettiä, kuinka nurmikon leikkaaminen sujuu jatkossa. Puun juuri suojataan usein kuorikatteella. Leppäkorpi kuitenkin huomauttaa, että kuorikepalat lähtevät helposti leviämään pitkin nurmea.

Leppäkorpi on käytännön työnsä kautta huomannut, että puun juuren suojaaminen oikein pelastaa monelta ongelmalta. Hän on ollut mukana rikkaruohosuojan kehittämisessä alusta asti.

– On kehitetty tällainen rikkaruohosuoja. Se laitetaan maata vasten istutusvaiheessa ja se kasvaa puun tilantarpeen mukaan. Se estää ruohon kasvun siihen puunjuurelle.

Rikkaruohosuoja sopii myös pensaskasveille ja sen yli voi ajaa ruohonleikkurilla.

Syysvehnäkasvustot ja ruiskasvustot ovat Hämeessä tavallista heikompia. Muualla maassa syysvehnän kasvu arvioidaan tyydyttäväksi, mutta Hämeessä kasvustot ovat vain välttävällä tasolla.

– Tällä alueella on ollut suhteessa enemmän talvituhoja, ja edellisenä syksynä kahukärpäset aiheuttivat tuhoja, perustelee Hämeen tilannetta asiantuntija Jari Keränen ProAgria Etelä-Suomesta.

Myös kevätkylvöt ovat noin viisi vuorokautta myöhässä. Oikukas sää on hidastanut kylvöjen loppuun saattamista koko maassa.

– Kylvöt ovat pikkasen kesken etenkin Itä-Hämeessä. Ohria, uusittavia nurmia ja ehkä rypsiäkin on vielä vähän kylvämättä, kertoo Keränen.

Kokonaistilanne kelvollinen

Kukkivat mansikkapellot ovat vioittuneet puolestaan raekuurojen takia.

– Onneksi vahingot eivät ole laajoja, vaan vioitukset ovat hyvin paikallisia.

Vielä ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen. Kokonaistilanne on Keräsen mukaan kelvollinen.

– Osa viljankylvöistä tehtiin hyvissä ajoin huhtikuussa, ja ne kasvustot näyttävät hyviltä. Mutta on myös vaihtelevamman oloisia oraita, Keränen myöntää.

Viljojen kannalta ihanteellisin olisi viileähkö kesä.

– Nippa nappa 20 astetta ja sadetta muutaman päivän välein, Keränen toivoo.