Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Luomulla vasta pieni lohko mansikkamarkkinoista

0
0

Mansikan luomuviljely on Suomessa toistaiseksi melko vähäistä. Töysäläisviljelijä Pauli Suutala uskoo kuitenkin, että tilaus suuritöisemmälle ja kalliimmalle marjalle on olemassa.

Töysän Suutalankylällä mansikkaa on viljelty luomuna nyt pari vuotta. Pauli Suutalalle luomuviljely oli luonnollinen valinta, sillä tilan pellot ovat olleet luomussa jo vuosia.

Mansikan lisäksi Suutalan tilalla kasvaa tarhahernettä sekä vilja- ja nurmikasveja. Mansikalle alaa on varattu hehtaarin verran.

– Viljelyssä korostuvat hyvät viljelymenetelmät ja -tekniikka. Käytössä ei ole kasvinsuojeluaineita eikä keinolannoitteita, Pauli Suutala kertoo.

Etenkin mansikkamaan perustaminen on tärkeä vaihe. Maa kesannoidaan edellisenä kesänä ja avokesantoa muokataaan, jotta kestorikkakasvit kuolevat vähitellen pois.

– Itse istutuskeväänä ravinteet täytyy saada peltoon. Perustana ovat orgaaniset lannoitteet eli käytännössä karjan lanta. Sen lisäksi täytyy pitää huolta siitä, että kalkitus on kunnossa. Lannoitusta täydennetään tietyillä hivenaineilla, Suutala listaa perustamisen vaiheita.

Kasvustot selvinneet talvesta

Suutalan tilalla mansikkakasvustot ovat jo alkaneet viheriöidä ja kukintakin on alkamassa. Tänä vuonna pelloilla kasvaa kahta lajiketta, aikaista Rumbaa ja suosittua Polkaa. Uutena taimena on istutettu Fridaa.

– Viime talven jäljiltä on jonkin verran talvivaurioita näkyvissä. Mutta erityisesti Polka on selvinnyt talvesta hyvin, Suutala kiittelee.

Töysässä kasvustoja kurittivat etenkin lumen vähyys ja tammikuun kovat pakkaset.

Marjatilan isäntä uumoilee, että marjoja saadaan jonkin verran jo keväällä istutetuista taimista. Satoa on odotettavissa heinäkuun puolivälissä.

Sen sijaan vanhasta maasta mansikkaa päästään poimimaan jo heinäkuun alussa tai parhaassa tapauksessa juhannuksen jälkeen.

"Riskejä on kaikessa viljelyssä"

Toistaiseksi suomalaisista mansikkatiloista vain nelisen prosenttia viljelee luomuna. Kaikkiaan tiloja on viime vuoden tilaston mukaan 129, kun tavallisia on runsaat 1800.

Toreilla kotimainen luomumansikka on vielä melko harvinainen näky. Kokonaissadosta luomumansikoita oli viime vuonna vain 2 prosenttia, mikä viime vuoden sadossa tarkoitti 220:ta tonnia. "Tavallisia" mansikoita tuotettiin puolestaan yli 13 miljoonaa kiloa.

– Uskomme itse kyllä luomumansikkaan ja siihen, että sillä on hyvä kysyntä ja tilaus olemassa. Viljelymäärät ovat vielä varsin vaatimattomat tällä hetkellä Suomessa. Ajattelemme, että tämä on meidän vaihtoehtomme kuluttajille. Pyrimme siihen, että laadultaan ja maultaan tuote vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin.

Edes viljelyn riskit eivät töysäläistä pelota. – Riskejä on kaikessa viljelyssä, isäntä kuittaa.

Hän kuitenkin myöntää, että perinteisten kasvinsuojeluaineiden puuttuminen tuo viljelyyn lisävaikeutensa. Toisaalta luomusta jää korkeamman hinnan vuoksi myös hieman enemmän käteen.

– Hinta pidetään kuitenkin hyvin kohtuullisena. Tarkoitus on, että luomumansikka on kaikkien saatavilla ja ostettavissa, Pauli Suutala tuumii.


WWF: Raahen öljyonnettomuus luultua pahempi

0
0

Raahen perjantainen öljyonnettomuus on luultua laajempi, arvioi luonnonsuojelujärjestö WWF. Raahen edustalla sijaitsevien saarten puhdistaminen jatkuu vapaaehtoisvoimin vielä jopa viikon ajan. Öljyntorjuntatyöt keskittyvät tiistaina Selkämatalan saareen, joka on linnuille tärkeä pesimisalue.

– Tämä on kriittinen paikka. Öljyä on jonkin verran rannalla, ja lintuja on todella paljon, kertoo saarella työskentelevä WWF:n kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäki.  

Hän kuvailee puhdistustyötä kuormittavaksi mutta palkitsevaksi.

– Kuumaa ja raskasta hommaa suojavarusteet päällä. Tämä vaatii korkeaa motivaatiota, mutta on palkitsevaa saada rannat puhtaaksi ja jättää linnuille turvalliset pesimäolosuhteet.   

Saarilta on löydetty tähän mennessä ainakin 43 öljyyntynyttä mutta lentokykyistä lintua.

Harjojen ja lapioiden varsissa on tiistaina ainakin luonnonsuojelujärjestön edustajia, varusmiehiä ja muita vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset työskentelevät saarilla myöhäiseen iltaan asti. Öljyntorjuntaa jatketaan myös Iso-Kraaselin saarella, missä puhdistustyöt aloitettiin eilen.

– Tuolla vastapäisellä saarella ovat valkohaalariset ihmiset hommissa. Sielläkin töitä riittää, Niinimäki sanoo.

Vapaaehtoisia kaivataan

WWF jatkaa puhdistustöitä ainakin torstaihin asti. On hyvin todennäköistä, että öljyntorjuntaa jatketaan kuitenkin vielä ainakin viikon loppuun saakka, arvioivat sekä Niinimäki että puhdistustöitä johtava Vesa Iivonen Jokilaaksojen pelastuslaitokselta. Lisää auttavia käsipareja toivotaan vielä mukaan.

– Keskiviikoksi ja torstaiksi tarve olisi noin 30 henkilöä, Niinimäki sanoo.

Rantojen puhdistaminen tapahtuu käsin, ja öljy on paikoin hyvinkin tiukasti kiinni esimerkiksi kivissä.

– Käytetämme paljon harjoja. Jopa tiskiharja voi olla hyvä joissain paikoissa, Niinimäki kertoo käytännön työstä.

Raskasta polttoöljyä valui perjantaina Rautaruukin tehtaalta noin 12 tonnia, josta mereen karkasi 3-5 tonnia. Öljy on levinnyt ainakin viiden saaren alueelle. Kymmenet vapaaehtoiset puhdistavat saaria, ja toimintaa johtaa Jokilaaksojen pelastuslaitos.  Pelastuslaitos organisoi, kuljettaa ja varustaa vapaaehtoisia.

Porin lahopuutarha hämmentää ohikulkijaa

0
0

Porin Hanhiluotoon nouseva puuviritelmä on hämmästyttänyt ohikulkijoita. Erikoiselta näyttävä lavarakennelma on osa kaupungin ensimmäistä lahopuutarhaa. Sillä pyritään tuomaan luonnon elementtejä lähemmäs kaupunkilaisia.

– Periaatteessa kaikki puistojen ja kotipihojen multa on muodostunut lahoamisen kautta. Olemme tässä nyt ihan siinä lähtöpisteessä, mistä elinympäristö on muodostunut, kaupunginpuutarhuri Ismo Ahonen kertoo.

Tarvikkeet omasta takaa

Ahosen mukaan puutarhan perustaminen sopii hyvin kaupungin säästölinjaan.

– Kun kaupunki nyt joutuu säästämään, niin näin pystymme hyödyntämään omista metsistä ja puistoista tulevia tarvikkeita. Tähän puutarhaan ei tarvitse ostaa mitään.

Esiintymislava luonnon keskellä

Ohikulkijat ovat hämmästelleet erityisesti Polsanluodon retkeilyreitin varrella olevaa kylttiä, joka kertoo, että kaupunki rakentaa paikalle esiintymislavaa.

– Paikalle tulee sellainen pieni ulkoilmateatterin tyylinen rakennelma. Siellä on pieni puhujan pönttö, eli pystyssä oleva lahopuu. Ympärillä on aidanteet, joita voi ajatella istumapaikkoina. Paikka on kaikkien vapaassa käytössä, Ahonen kertoo.

Ahosen mukaan puutarhaan tuodaan lisää materiaalia sitä mukaa, kun edelliset puut lahoavat. Ympärillä oleva nurmikkokin saa villiintyä mahdollisimman luonnonmukaiseksi.

Palomiehet onkivat mökin savupiipusta isokoskelon

0
0

Lieksassa Pielisen Romonsaareen mökilleen menneet ihmiset kuulivat savuhormista kahisevaa ääntä. He huomasivat, että kyseessä oli elävä vesilintu, joka oli juuttunut savupellin päälle hormiin. Asukkaat pyysivät pelastuslaitokselta apua isokoskelon irrottamisessa.

Palomiehet onkivat linnun pois pitkän sauvan päähän laitetulla pehmustetulla narulenkillä. Lenkki laitettiin linnun kaulaan ja isokoskelo vedettiin ulos.

- Lintu ei ollut juurikaan mielissään pujotettaessa narulenkkiä kaulaan. Päinvastoin, kähisi vihaisena koko toimenpiteen ajan, paloesimies Jouko Miettinen luonnehtii.

Pelastuslaitos totesi linnun vahingoittumattomaksi ja päästi sen lentoon.

- Näyttipä sen pahantuulisuuskin kadonneen päästessään lentämään siniselle järven selälle, Miettinen kuvailee.

Euran jätevedenpuhdistamon päästöt syyteharkintaan

0
0

Euran jätevedenpuhdistamon JVP-Euran päästöt siirtyvät syyteharkintaan.

Poliisin tutkimusten mukaan JVP-Eura on syyllistynyt ympäristön turmelemiseen juoksuttamalla ohi puhdistamatonta jätevettä toistuvasti Eurajokeen ilmoittamatta siitä valvovalle viranomaiselle.

Veden saastuttaminen on jatkunut vuosien ajan. Poliisin tutkimus koskee vuoden 2006 jälkeistä aikaa. Ely-keskuksen mukaan juoksutus on ollut jatkuvaa ja laajamittaista.

Epäilty rikos kestänyt pitkään

Asian tutkinta lähti liikkeelle syksyllä 2012, kun joukko euralaisia teki tutkintapyynnön. Eurajoki joutui tuona syksynä käyttökieltoon nousseiden bakteeripitoisuuksien takia. Käyttökielto kesti vuoden.

Tänä keväänä Eurajoki on joutunut uudelleen käyttökieltoon epäpuhtauksien takia. Tutkimuksissa on selvinnyt, että bakteerien lähde on todennäköisesti JVP-Euran puhdistamo.

Kunnan omistama yhtiö

JVP Eura on Euran ja alueen elintarvike- ja paperiteollisuuden omistama yritys. Pääasiallinen syy jätevedenjuoksutuksiin ohi puhdistamon on se, että puhdistamon kapasiteetti on ollut riittämätön.

Asia siirtyy nyt Länsi-Suomen syyttäjänviraston syyteharkintaan. Esitutkinnassa on kuultu rikoksesta epäiltynä JVP-Euran vastuuhenkilöitä ja puhdistamon toiminnasta vastaavia henkilöitä.

Jalokalojenkin tulokkaissa on riesansa

0
0

Teuronjoen reitiltä Kanta- ja Päijät-Hämeen rajoilta löytyy sekä kotoperäistä jalokalaa purotaimenta että puronieriää. Puronieriä on tuotu alkujaan Suomen vesiin Pohjois-Amerikasta. Koska se on ollut lohikaloja narraavien suosikki ja menestynyt hyvin istukkaana, sitä on istutettu Suomen lisäksi useisiin Euroopan maihin Välimereltä Lappiin.

– Mutta puronieriän kanssa ongelma on , että se työntää kotoisen taimenen tieltään, sanoo projektipäällikkö Mika Soramäki Viestejä Vanajavedeltä -projektista.

– Oman taimenemme alamitta on 50 cm, puronieriällä taas ei ole mitään alamittaa. Kalat ovat hyvin samannäköiset, paitsi että puronieriän vatsaevät ovat selvästi valkoreunaiset, siitä sen aika hyvin tuntee.

Hämeen kalatalouskeskus aikoo kartoittaa vesireitillä puronieriää, jotta saadaan tieto mikä sen kannan todellinen suuruus on. Koko maasta tietoa ei ole, mutta puronieriä on kotiutunut useisiin vesitöihin. Se on viileän veden kala, joka sopeutuu kylmiin vesiin jopa taimenta paremmin.

Koko maassa nieriä on melko harvinainen saalis

– Nieriää tulee satunnaisesti, kertoo vesireitillä ja Mommilanjärvellä kalasteleva Pekka Piki.

– Pieni Anttilanjoki menee tuosta Mommilan kirkon vierestä, siellä on nieriää vaikka kuinka paljon. Tervetuloa vain perhokalastajat kokeilemaan onnea nieriän kanssa.

– Täällä aivan kapeistakin, noin metrin levyisistä puroistakin löytyy puronieriää. Vavan kanssa heittäminen voi olla rantakasvillisuuden takia vaikeaa, mutta uittamalla se kyllä onnistuu, kannustaa Mika Soramäki.

Purotaimen-nimitystä käytetään usein taimenesta, joka ei lähde vaeltamaan, joko vesistöissä olevien esteiden takia tai koska se saa kotipurostaan niin runsaasti ravintoa.

Mutta vuoroin vieraissa; Pohjois-Amerikkaan urheilukalaksi istutettu taimen vuorostaan uhkaa siellä paikallisia omia kalakantoja.

Petsamon Nikkelistä tuli rikkipilvi Pohjois-Norjaan

0
0

Nähtävästi reipas itätuuli toi kunnon rikkitupsauksen Venäjältä Pohjois-Norjaan viime viikolla. Myös Suomessa havaittiin kohonneita rikkipitoisuuksia, jotka jäivät kuitenkin paljon alle sallitun rajan.

Norjan ilmantutkimuslaitos mittasi Paatsjokilaaksossa Svanvikissa 28.5. puolen päivän aikaan rikkidioksidia lähes 2000 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa. Päästöt ovat ilmeisesti peräisin muutaman kilometrin päässä Venäjän puolella olevista Nikkelin metallisulatoista.

Asiasta kertovat sanomalehti Finnmarken ja Norjan yleisradioyhtiön NRK. Suurimmillaan hetkellinen päästö Svanvikissa ylitti lähes kuusinkertaisesti Norjan ja EU:n sallitun tuntiraja-arvon 350 mikrogrammaa.

Finnmarkenin haastatteleman ilmantutkimuslaitoksen tutkijan Tore Berglenin mukaan tuona keskiviikkona rikin 350 mikrogramman tuntiraja-arvo rikkoontui kahdesti. Tutkijan mukaan itse Nikkelin kaupungissa mitataan jopa 6000–7000 mikrogramman rikkipäästöjä.

Koholla myös Suomessa

Ilmatieteenlaitoksen tutkija Pia Anttila vastaa Yle Lapin uutisten sähköpostikysymykseen Nikkelin rikkipäästöjen mahdollisesta näkymisestä Suomessa, että Inarin Raja-Joosepissa Venäjän rajalla oleva mittausasema havaitsi myös tuona keskiviikkona kohonneen rikkidioksidiarvon 30 mikrogrammaa. Tämän vuoden korkein rikkidioksidipitoisuus 100 mikrogrammaa mitattiin huhtikuussa Raja-Joosepissa. Sekin jää kauas sallitusta.

Tutkija Anttilan mukaan vuosi näyttää kaiken kaikkiaan aika levottomalta ja pieniä päästöepisodeja on riittänyt joka kuukaudelle.    

Norja on viime vuodet arvostellut maailman suurimpiin kuuluvan kaivannaisyhtiön Norilsk Nickelin tytäryhtiön Kola Mining and Metallurgy Combine KMMC:n Nikkelin laitosten kasvavia raskasmetallipäästöjä. Norilsk Nickelillä on tuotantolaitos myös Suomessa Harjavallassa ja se on Talvivaaran nikkelituotannon suurasiakas.

Norilsk Nickel vaikenee

Norjan mukaan Venäjän Nikkelin sulattojen raskasmetallipäästöt ovat kasvaneet kymmenen vuotta tasaiseen tahtiin. Venäjän viranomaisten mukaan päästöt ovat pysyneet samanlaisina 1990-luvulta lähtien, jolloin ne alenivat murto-osaan Neuvostoliiton ajan huippumääristä.  

Norjalaistutkijat eivät ole keksineet selitystä päästöjen kasvulle ja asiaan ei ole saatu vastauksia kaivannaisjätti Norilsk Nickeliltä. Yhtiö ei ole vastannut myöskään Yle Lapin uutisten sähköpostilla yhtiön viestinnän osoitteeseen lähetettyihin kysymyksiin Nikkelin päästöistä.

Norjalaisen ympäristöjärjestön Bellonan tietojen mukaan Murmanskin alueministeriö on antanut KMMC:lle luvan jatkaa nykypäästöillä nähtävästi vuoteen 2018 asti.

Kokkolassa voi samoilla kaksisataa kilometriä eksymättä

0
0

Pietarsaari, Kruunupyy ja Luoto putosivat pois Kokkolan uudistettuaan ulkoilukarttaansa, eikä ihme: nykyään Kokkola  jo itsessään on  lähes sata ulkoilukohdetta ja noin kaksisataa kilometriä patikkareittejä.

Edellisen kartan teon jälkeen Kanta-Kokkolan alueelle on tullut noin kolmekymmentä uutta ulkoilukohdetta, mutta suurimpana syynä kohteiden lisääntymiseen ovat nyt karttaan lisätyt Lohtaja, Kälviä ja Ullava.

- Kartasta löytyy luontopolkuja, hiihtolatuja, uimarantoja, grillauspaikkoja ja autioita mökkejä. Kartalle ne ovat vain paikkamerkintöinä, mutta Kokkolan Ulkoilun nettisivuilta löytyvät myös tarkemmat tiedot kohteista, Kokkolan liikuntatoimenjohtaja Lotta Nyqvist kertoo.

Lisäysten jälkeen kartasta on löytynyt tuntemattomia reittejä aktiivisillekin liikkujille. Tanja Ojanperä patikoi luonnossa päivittäin, sillä hän pitää huolta Kokkolan ulkoilureittien ja -kohteiden kunnossapidosta, mutta hänkään ei tiennyt kaikkia kartalle merkittyjä Ullavan luontopolkuja, jotka kartan tehnyt ulkoilutyöryhmä sai tietoonsa paikallisilta asukkailta.

- Pitää ottaa tavoitteeksi, että nekin käy kaikki läpi, kun täällä liikkuu säännöllisesti joka viikko, Ojanperä sanoo.

Vaikka patikoimisessa olisikin aloittelija, luvataan reittien olevan niin selkeästi merkittyjä, ettei niiltä voi eksyä.

- Kartalta löytyy melkein se kotiovikin, että kyllä pärjää, Nyqvist nauraa.

Mahdollisuuksia moneen makuun

Kokkolan ulkoilureitit tarjoavat vaihtelevaa maastoa, joten jokaiselle pitäisi löytyä jotain.

- Öjan suunnalla on kivikkoisia ja kallioisia paikkoja, joissa on vaikeampi kulkea. Sitten löytyy näitä Laajalahden luontopolkuja ja Harrpådan alueella on tasamaastoja, joissa on helpompi lapsiperheiden ja pienempien kanssa liikkua, Ojanperä listaa reittejä.

Kartan valmistellut ulkoilutyöryhmä luottaa paperikartan kysyntään, eikä halunnut siirtää kaikkea tietoa internetiin.

- Me koetaan, että tällaiselle perinteiselle paperiselle kartalle on edelleen kysyntää. Ainakin henkilökohtainen mielipide on, että kyllä ne vempaimet ovat ihan kivoja kotona, mutta luonnossa on sitten kiva kulkea kartan kanssa. On sitten tärkeää myös, että lapset oppii käyttämään karttoja ja ei olla vaan sen älypuhelimen varassa, Nyqvist toteaa.

Ulkoilureittejä huoltaessaan Ojanperä on huomannut, ettei patikointi ole enää ainoastaan varttuneemman ikäpolven harrastus.

- Ei se enää mene niin, nyt on lisääntynyt tuommonen nuorten patikointi ja sitten näkee lapsiperheitä, joilla on pieniäkin lapsia mukana. Lasten kanssa kuljetaan, mennään nuotiopaikalle ja laavuille grillaileen ja käydään jopa kalassa Perhojoella. Monenlaista aktiviteettia löytyy lapsiperheellekin, Ojanperä kertoo.


Heinolan lintutarhasta tulossa perhosten paratiisi

0
0

Laulu raikaa, kun Heinolan martat istuttavat köynöksiä lintutarhan seinustalle. Istutustöitä on tullut johtamaan laulava puutarhuri Mikko Lagerstöm.  Kasvien on tarkoitus lisätä lintutarhan vetovoimaa. Samalla lintujen olot paranevat, kertoo lintutarhan hoitaja Olli Vuori.

- Nyt kun meillä on avonaisia häkkejä, niin idea on, että laitetaan köynöskasveja ja muuta peittäviä istutuksia niin että linnut kuitenkin näkyvät, mutta niille tulee luonnollinen suojapuusto.

Häkkeihin istutetaan myös syötävää. Linnut saavat pian maistaa minikiiviä, päärynää ja marjoja.

- Ajatus on myös näissä lajivalinnoissa, että olisi kukkivaa kasvia keväästä syksyyn, Vuori lisää.

Uusia lajeja ja perhosia

Puutarhuri Mikko Lagerström sanoo, että lintutarhaan tulee myös paikkakunnalla täysin uusia lajeja. Kukkaloiston ja msituotannon toivotaan vetävän puoleensa myös runsaasti perhosia.

Istutustyö tehdään vaiheittain kolmen vuoden aikana.

- Näitten kasvien osalta kukoistus on varmaan kolmen-viiden vuoden päästä parhaimmillaan.

Lintuparantola ei halua pääsymaksua

Lintutarhan rahoitus on ollut Heinolassa jatkuva puheenaihe. Kaupungin tarkastuslautakunnan mielestä lintutarhan 250 000 euron meno vie liian ison siivun kaupungin budjetista. Ehdotetulle sisäänpääsymaksulle ei lintutarhassa lämmetä.

- Tämä on kuitenkin hoitotyötä. Pitää erottaa eläintarhat ja lintuhoitolat. Me ollaan hoitola. Mehän ei haluta tänne yhtään lintua, niiden kuluu lentää metsissä ja järvillä vapana. Maksullisuus siihen ei toimintaan istu, Olli Vuori sanoo.

Puutarhuri Lagerström on istutuksissaan yrittänyt huomioida etenkin kaukomaiden siivekkäiden tunteet. Intiassa ja Sri Lankassa vapaana elävä, näyttävä riikinkukko on herkistänyt miehen.

- Tänne riikinkukkotarhaan on suunniteltu bambulaji, joka menestyy Suomen ilmastossa. Saisi vähän sitä kotimaansa kaukokaipuuta lievennettyä näillä vuoribambuilla.

Ely: Raahen öljyvahinkojen puhdistus suuri ja kallis operaatio

0
0

Raahen edustalle mereen valuneen öljyn määrä on yllättänyt Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksessa. Vuodon jälkeen merialuetta kuvattiin ilmasta, mutta kaikkea öljyä ei kuvauksissa havaittu.

- Veden pinnassa oli suuri lautta, mutta sen lisäksi vesimassassa oli raskasta polttooljyä, joka ei näkynyt ilmakuvauksissa.

- Siinä vaiheessa kun öljylautta nähtiin, ei ollut täyttä tietoa siitä, paljonko öljyä todellisuudessa on. Kyllä tämä yllätys oli, ely-keskuksen vesistöyksikön päällikkö Arto Lehto sanoo.

Urakka jatkuu vielä pitkään

Öljylautta oli noin kahdeksan hehtaarin kokoinen. Mereen pääsi kolmesta viiteen tuhatta litraa öljyä. Sitä on levinnyt viiden saaren rannoille.

- Onnettomuus oli todella iso siinä mielessä, että torjuntatyöt ovat mittavat. Luonnolle aiheutuneet vauriot ovat kuitenkin todennäköisesti pienet. Asia on kaksitahoinen: pienehköstä öljyvuodosta tulee kallis ja mittava operaatio, Lehto arvioi.

Ely-keskus on pyytänyt pelastuslaitosta järjestämään keskiviikoksi öljynpuhdistustöihin niin paljon vapaaehtoisia kuin mahdollista. Satama-altaisiin valuneen öljyn puhdistus on vielä edessä.

- Satama-altaan pohjassa on vielä öljyä. Laivat eivät pääse satamaan eli satama seisoo. Altaiden puhdistus on iso operaatio.

Symbiosis alkaa kalastella suojelueuroja Saaristomerelle

0
0

Saaristomeren suojelutyö otti aimo harppauksen tiistai-iltana, kun merikeskus Forum Marinumin pihalla Turussa paljastettiin uusi veistos. Taiteilija Stefan Lindforsin Symbiosis-patsas on Saaristomeren suojelurahaston historian suurin varainkeruuhanke. Patsaan avulla tavoitellaan noin 250 000 euron lahjoitussummaa.

Saaristomeren suojelurahasto on tukenut vuodesta 2008 lähtien kymmeniä meren tilaa kohentavia hankkeita. Rahaa on jaettu noin 300 000 euroa.

Symbiosis-teoksen paljastivat pääministeri Jyrki Katainen ja Viron pääministeri Taavi Röivas osana Turussa vietettäviä Itämeri-päiviä.

Taiteilija Stefan Lindfors toivoo, että hänen lahjoittamansa teos herättää ihmiset yhteistyöhön meriluonnon kanssa. Symbiosiksen ulkopinnaksi kiinnitetään lahjoittajien nimillä varustettuja laattoja merkiksi yhteisestä suojelusitoumuksesta. Nimilaattoja myydään yksityishenkilöille, yrityksille ja yhteisöille.

Kuvagalleria: Kevät vaihtui kesäksi

0
0

Yle Tampere julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa ja netissä. Niistä emme maksa korvausta. Jos puolestaan satuit uutispaikalle ja nappasit uutiskuvan, lähetä sekin meille. Julkaistuista uutiskuvista maksamme 50 euroa. Lähetä kuva osoitteeseen: tampere@yle.fi.

Siirrettävä kuivakäymälä kerää festarivieraiden pissat pellolle

0
0

Mobiilikuivakäymälä Keko on arkkitehti Riikka Pylväsen ja Käymäläseura Huussi ry:n ekologisen tapahtumasanitaation kesäkokeilu. Vedettömistä tapahtumakäymälöistä arvokkaat ravinteet kerätään talteen ilman kemikaaleja, näin virtsa ja uloste pääsevät nopeampaa reittiä lannoitekäyttöön. Virtsa on sellaisenaan erinomainen kasvilannoite ja ulosteet ovat kompostoituna hyvää maanparannusainetta.

– Kompostikäymälä sinällään on ikivanha keksintö.Yleisötapahtumissa niitä ei Suomessa ole ollut, mutta toivottavasti yleistyvät, arkkitehti Riikka Pylvänen sanoo. 

Keko on pilotointiprojekti, jolla toisaalta kuivakäymälän toimivuutta yleisötapahtumissa testataan ja toisaalta jaetaan ihmisille tietoa.  

Virtsa ei ole tyyppihyväksytty lannoite

Kovassa testikäytössä Keko-pisuaari ja istuttava Keko-käymälä ovat jo olleet. Vessakäynnin ohessa käymälävieraat varustetaan tiiviillä tietoiskulla kuivasanitaatiosta ja ravinnekierrosta. Maailma Kylässä –festivaalissa sadat testasivat vessoja, mutta ravinteikkaat tuotokset eivät päädy suoraan maatalouden lannokkeeksi.

– Näitä ei voi vielä käyttää kaikissa tapahtumissa, sillä ei ole olemassa tahoa, joka voisi ottaa vastaan kerätyn virtsan ja ulosteen. Minulla ei ole laillisesti lupaa antaa ruokaviljelyyn virtsaa lannoitteeksi maanviljelijälle. Lannoitteelle pitää saada tyyppihyväksyntä ennen kuin sitä voi antaa eteenpäin, Pylvänen harmittelee. 

Helsingin tapahtumien tuotokset päätyivät kaupunkiviljelijöiden lannoitekokeiluihin. Tampereella puolestaan Nekalan siirtolapuutarha ottaa käymäläjätteitä omiin kompostointilaareihin lannoitteen jatkotuotantoon. 

– Toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa Kekon tyyppiset ratkaisut tapahtumissa yleistyvät ja myös lainsäädäntöä saataisiin muokattua siten, että käymälälannoitteen hyötykäyttö myös kaupallisessa viljelyssä olisi paremmin mahdollista, Pylvänen toivoo.

Hajuton ja kevyt

Tapahtumakäyttöinen kuivakäymälä on kiinnostanut lukuisia yhteistyökumppaneita. Keko kiertää kesällä viidellä eri paikkakunnalla.

– Tämä on kohtuullisen helppo siirreltävä, mutta kokoamiseen menee noin tunti. Vessa painaa 50 kiloa ilman betonisokkeleita, ja pakettiautoon mahtuu kaksi käymälää.

Arkkitehti Riikka Pylväsen mukaan myös kemikaalikäyttöisistä bajamajoista voisi tehdä kuivakäymälöitä. Vessan käyttäjän näkökulmasta suurin etu on se, että Keko ei haise, toisin kuin kemiallinen käymälä. Testikäynti oli tosin tapahtuman alkumetreillä, lieköhän tuoksu yhtä hyvä loppuillasta?

– Kyllä tuoksuu ihan yhtä hyvältä. Maailma kylässä -tapahtumassa nuuhkin melkein pää säiliössä, eikä haissut sittenkään, Pylvänen nauraa.

Keko poikkeaa hieman perinteisestä kesämökin huussista.

– Tämä on erotteleva kuivikekäymälä. Virtsa tulee laariin ja ulosteet taaemmaksi sammalrouhekuivikkeen sekaan. Vivusta painaen saa lisää kuiviketta. Kun sanko on täynnä, sen voi siirtää taakse ja takana olevassa sangossa jätteet alkavat kompostoitua.

Keko-käymälässä ei myöskään törmää kemiallisen vessan haisevaan ja lainehtivaan avoimeen virtsapönttöön.

– Koska virtsa menee suoraan ulos säiliöön, hajua ei tule. Lisäksi tuuletus ei toimi istuinosan kautta vaan suoraan ulos, Pylvänen selventää.

Pikkukalaa houkutellaan rysään Pien-Saimaalla

0
0

Hoitokalastus jatkuu läntisellä Pien-Saimaalla. Taipalsaarentien läntisellä alueella rysäpyynnillä pyydetään salakkaa, särkeä ja pientä lahnaa. Petokalat vapautetaan päivittäin ja loppu saalis tuodaan  Haikkaanlahden laivalaiturin rantaan, punnitaan, otetaan saalisnäytteet ja kuljetetaan muun muassa kompostoitavaksi.

Viime vuotisten kokemusten pohjalta Maavedellä toteutetaan syysnuottaukset loka-marraskuussa.

Hoitokalastuksen tavoitteena on kalakannan parantaminen sekä levien ja sisäisen kuormituksen vähentäminen.

Tenon taimen ei kestä lisäkalastusta

0
0

Tenon meritaimenen kalastuskauden pidentäminen on noussut säännöllisesti esille, sillä osa meritaimenista nousee Tenoon vasta kalastuskauden päättymisen jälkeen.

RKTL selvitti kalastuskauden mahdollisen jatkamisen vaikutuksia Tenojoella laajalla radiotelemetriatutkimuksella vuosina 2011-13. Tutkimuksen mukaan Tenojoelle nousee kaksi erilaista taimentyyppiä: nuoria taimenia tulee talvehtimaan joen alajuoksulle ja vanhempia taimenia etenee jokeen kutemaan.

Taimenen kutunousu jatkuu talven yli seuraavaan kesään asti, minkä vuoksi jokikalastus verottaa niitä suhteessa enemmän kuin yhden kesän mittaisen kutuvaelluksen lohia.


Kotipihalla kasvaa makujen kirjo – karvasmanteli löytyy pihlajannupuista

0
0

Koivunsilmuja, nokkosia, voikukkia, siankärsämöä, tietenkään kuusenkerkkää unohtamatta. Kaikkea tätä ja paljon muuta voi löytyä syötäväksi ihan kotipihalta. Luonnonvara-alan kouluttaja Annika Rahkonen löytää kotipihaltaan Kalajoen Himangalta nuorta karhunputkea.

– Tämä kanssa saa olla tarkkana, ettei sekoita sitä vuohenputkeen. Tässä on yksi lehtipari vähemmän kuin vuohenputkessa. Karhunputkesta otan lehtiä, joita voi käyttää pirtelöissä.

Kun villiyrttejä poimii säilöttäväksi, kannattaa odottaa aamukasteen haihtumista lehdiltä, muutoin poiminta-ajankohdalla ei ole väliä kunhan kasvi on tuore.

– Oli kasvi kuin kasvi, lehdet on kerättävä aina ennen kukintaa, opastaa Rahkonen.

Kotipihalta voi löytää yllättäviäkin makuelämyksiä, esimerkiksi puhkeamassa olevat pihlajannuput maistuvat karvasmantelilta. Silmuja voi käyttää mausteena leivonnassa.

Koivusta ja voikukasta iloa

Myös koivun pieniä lehtiä voi popsia sellaisenaan tai käyttää salaateissa ja pirtelöissä. Puiden antimista kuusenkerkkä lienee tunnetuin.

– Niitä voi popsia toukokuun lopusta alkaen niin kauan kun ne ovat pehmeitä ja vihreitä.

Arktiset Aromit ry neuvoo menemään kotipihan lisäksi rauhallisille, lannoittamattomille niityille, lehtometsiin ja hakkuuaukioille. Lähimpään maantiehen on syytä jättää etäisyyttä vähintään 25 metriä.

Voikukka on Keski-Euroopassa perinteinen salaattivihannes. Syötäväksi kannattaa valita nuoria, pienempiä lehtiä sillä suuret lehdet ovat usein kitkerämpiä.

– Lehdistä voi poistaa lehtiruodin ennen käyttöä. Rohkea lisää salaattiin myös keltaiset kukinnot väriä antamaan. Lehtiä voi käyttää leivällä, marinadeissa, kuullotettuna munakkaan seassa ja erilaisissa kasvisruoissa.

Kukkia taas käytetään voikukkasiman teossa, ja jääkuutioiksi pakastettuna ne koristavat juhlaboolin. Voikukan lehdet ovat parhaimmillaan alkukesästä, ennen kasvin kukkimista, neuvoo yhdistys.

Minna Mustonen / Yle Keski-Pohjanmaa

"Ei ampiaiset ilman syytä ihmistä kohtaan hyökkäile"

0
0

– Ei kuulosta kauhean hyvältä ehdotukselta eikä realistiseltakaan, että sillä saataisiin jotain todellista vaikutusta ampiaismääriin, intendentti Marko Mutanen makustelee Allergia- ja astmaliiton kehotusta.

Liiton kanssa samoilla linjoilla Mutanen on siinä, että kulkureittien tuntumassa sijaitsevat pesät on hyvä poistaa.

– Jos pesä on ihmisten kulkureitillä, niin silloin kasvaa pistosten saamisen riski. Esimerkiksi ullakolla pesästä ei suuremmin haittaakaan ole.

Mutanen korostaa, että ampiaiset tarvitsevat hyökkäämiseen ärsykkeen.

– Ei ampiaiset ilman syytä ihmistä kohtaan hyökkäile. Pesän läheisyydessä ja pesän suulla ne ovat aggressiivisia, mutta esimerkiksi kukilla lennellessä hyvin rauhallisia. Niitä pitäisi silloin ihan ärsyttämällä ärsyttää, että pistäisivät. Joskus tulee käsitys, että ihan syyttä on pistänyt, mutta yleensä silloinkin taustalla on esimerkiksi se, että apilalla olevan ampiaisen päälle on astuttu, tietää Mutanen.

Suojautuneena sorkkimaan

Allergia- ja astmaliiton kehotus käydä tuhoamistyöhön näin alkukesästä on intendentinkin mielestä se järkevin aika.

– Alkukesästä tuhoaminen on helpompaa, kun pesässä on vähän työläisiä. Siellä on lähinnä kuningatar, joka alkaa rakentaa pesää. Työläiset ovat aggressiivia ja jos sinne menee niitä sörkkimään, silloin saa varmasti pistoksia, Mutanen sanoo.

Allergia- ja astmaliiton tiedotteen mukaan väestöstämme parisen prosenttia on pistiäisallergisia. Allergiselle ampiaisen pistos ilman välitöntä lääkehoitoa voi olla hengenvaarallinen.

Pistiäsiallergisten lisäksi pistoksiin voivat reagoida voimakkaasti sydänsairaat vanhukset. Kenelle tahansa useiden pistojen saaminen pään tai kaulan alueelle voi olla kohtalokas ja siksikin pesän tuhoamiseen ei pitäisi lähteä suojautumatta.

Mutasen mukaan ampiaisen pesää ei voi siirtää jonnekin vähemmän häiritsevään paikkaan.

– Jos pesä siirtyy vähänkin, ampiaiset eivät enää tajua pesää omakseen.

Siinä mielessä pelkkä pesän pudottaminen riittäisi sen tuhoamiseen, mutta Mutanen kuitenkin tähdentää, että pesälle pitää mennä hyvin suojautuneena. Tarvittaessa hommaan voi kutsua ammattimaisesti pesän hävittävän tuholaistorjujan.

Hyödyllisiä hyönteistoukkien syöjiä

Pelkästään vain varmuuden vuoksi pihan perällä tai talon ullakolla sijaitsevaa ampiaispesää ei Mutasen mielestä tarvitse lähteä listimään, sillä pihapiirissä pörräävillä raitapaidoillakin on oma tehtävänsä luonnossa.

– Ne ovat petoja, jotka ruokkivat omaa yhdyskuntaa esimerkiksi hyönteistoukilla ja hyönteisten lisääntymispotentiaali on niin valtava, että niitä pitääkin syödä vähemmäksi. Ampiaiset siis säännöstelevät hyönteispopulaatiota ja ovat myös pölyttäjiä, niillä on tärkeä ekologinen rooli suomalaisessa luonnossa, Mutanen toteaa.

Miksi kesäsateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta?

0
0

Syy löytyy kasveista, kertoo kemian tohtori Jari Tuominen hajuaistiin perustuvia sovelluksia kehittävästä Kenzen Oy:stä. 

– Kun sataa vettä ja lämpötila muuttuu, vesi liottaa kasvillisuudesta tuoksuvia aineita höyrystyessään ilmaan. Lehdet vapauttavat fytosideja ja green odor -yhdisteitä, ja niiden pitoisuustaso ilmassa nousee.

Tuoksun aistimisen kokemuksessa on merkitystä myös tuoksun voimakkuudella, kertoo Tuominen.

– Jos jokin haisee liikaa, tuoksu koetaan epämiellyttävänä, mutta kun tuoksu on mieto, se tuntuu hyvältä ja tekee aivoille hyvää.

Vastaleikatun ruohon tuoksu kuuluu kesään

Kesällä puutarhoissa voi aistia erilaisten kukkien tuoksuja, mutta monelle erityisesti ruohonleikkuun jälkeinen tuoksu yhdistyy kesään.

– Leikatun ruohon tuoksu on vielä vahvempi kuin metsän, mutta siinä on samoja yhdisteitä kuin metsässä. Sateisessa mäntymetsässä tuoksuvat alfa-pineeni ja limoneeni. Ne ovat kemiallisia molekyylejä, jotka sitoutuvat ihmisen hajureseptoreihin ja antavat hajuaistimuksen, kertoo Tuominen.

Kysymys on siis kemiasta ja molekyylien liukenemisesta veteen.

Tuoksut voivat vähentää stressiä

Tietynlainen tuoksukokemus saattaa Tuomisen mukaan vapauttaa jopa stressikierteestä vähentämällä stressihormonien kuten kortisolin määrää. Tuoksujen fysiologisia vaikutuksia voidaan Tuomisen mukaan mitata veren plasmasta tuoksumolekyylien määriä mittaamalla.

– Niitä on vaikea tutkia, hajuaistiahan ei kokonaan tunneta. Jokainen kuitenkin hengittää koko ajan ja tuoksut kulkeutuvat nenään. Hajuaisti on ainoa aisti, joka menee suoraan limbisen järjestelmän mantelitumakkeeseen, aiheuttaen äkillisen tunnetilan hyvästä tuoksusta tai pahasta hajusta. Sieltä signaali jakautuu aivojen muihin osiin ja autonomiseen hermostoon vaikuttaen käyttäytymiseen ja olotilaan.

Tuoksut vaikuttavat ihmiseen koko ajan, vaikka hajuaisti väsyy tai adaptoituu nopeasti, 2-3 minuutissa – eli hajuun tottuu.

– Hajureseptorien tietyille molekyyleille varatut paikat täyttyvät eikä signaali enää kulje läpi aivoihin. Kanava myös aukeaa taas nopeasti, esimerkiksi kun vaihtaa paikkaa, kertoo Tuominen.

Lohitutkija: Kaivos uhka Tenon lohelle

0
0

Utsjoki kuuluu Tenon vesistöön, jota pidetään Atlantin lohen tärkeimpänä kutualueena Euroopassa.  Tenojoen vesistö sivujokineen haarautuu Suomen ja Norjan puolelle ja lohen elinaluetta on 1200 kilometriä. Lohenpoikaset liikkuvat vielä tätäkin laajemmalla alueella koska ne uiskentelevat myös pienimmissä sivupuroissa.

Suomen johtaviin lohiasiantuntijoihin kuuluva Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen professori Jaakko Erkinaro pitää uutisia malmiteollisuuden timanttivaltauksesta Utsjoella huonoina.

– Utsjoki on Tenon vesistössä Suomen puolen tärkein sivujoki, nousee kuitenkin tuhansia lohia vuosittain, erittäin merkittävä lohentuottaja, siinä on vielä useita eri geneettisesti eriytyneitä lohikantoja siinä Utsjoen sisälläkin. Tämmöinen hanke, olkoon vasta suunnitteluvaiheessa, kyllä se huolestuttavalta kuulostaa.

Valtaus tunnettujen kutunivojen päällä

Irlantilaisen malminetsintäyhtiön Karelian Diamond Resourcesin yhdeksän neliökilometrin laajuinen timanttivaltaus eli varaus-alue yltää Utsjoen kahden puolen alueella, jotka vanhastaan tunnetaan suurten lohien asuma- kutupaikkoina.

– Se on suoraan Utsjoen pääuoman päällä eli oikeastaan kahta puolta rantaa ja käsittää hyvin merkittäviä koskialueita siellä Utsjoen yläosalla, että kyllä siihen ympäristöön kokonaisuudessaan tämän alueen voimakas käsittely jättäisi varmaan aikamoisen jäljen.

Tenon ja Utsjoen vesistöt ovat Euroopan puhtaimpiin kuuluvia sisävesiä. Vedet ovat säilyneet kirkkaina, koska metsäojitusta ei ole ollenkaan, maatalous on hyvin vähäistä ja alueet ovat harvaan asuttuja.  

Etanaroskikset ilmestyivät katukuvaan - taistelu espanjansiruetanoita vastaan jatkuu kiivaana

0
0

Riesaksi asti levinneen espanjansiruetanan torjunta jatkuu kiivaana Riihimäellä. Kaupungin katu- ja puistoyksikkö on tuonut Riihimäen itäiselle puolelle kuusi etanaroskista, joihin voi heittää tiiviisti muovipussiin pakatut kuolleet etanat.

Etanaroskisten sijoituspaikat on valittu Riihimäen puistotyöntekijöiden ja asukkaiden havaintojen perusteella.

– Pari kertaa viikossa tyhjennettävien etanaroskisten sijoituspaikkoja voidaan kuitenkin vaihtaa tarpeen mukaan, kertoo Riihimäen puistotyönjohtaja Jouni Suni.

Suni muistuttaa, että etanaroskiksiin ei saa laittaa muuta jätettä.

Espanjansiruetanat liikkuvat etenkin illalla ja aamuvarhain. Kaikkiruokainen espanjansiruetana pistelee poskeensa koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita ja jopa nokkosten ja raparperien lehtiä.

Suurikokoisten espanjansiruetanoiden paras hävitysaika on keväällä, sillä niiden muninta jatkuu pitkin kesää.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live