Karhujen määrä on kasvanut Itä-Suomessa. Karhut ovat levittäytyneet nyt myös Pohjois-Savon maakuntaan, jossa jo useiden vuosien ajan on ollut tuntemattomasta syystä vain vähän pentueita.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan maakunnassa on ennen metsästyskauden alkua 58–68 aikuista karhua, kun viime vuonna niitä oli vain noin 25–31.

– Tässä on otettava huomioon, että Pohjois-Savossa kyse on vain muutamista pentueista. Vuonna 2012 pentueita havaittiin vain kaksi, kun nyt niitä havaintoja oli kuusi, RKTL:n tutkija Samuli Heikkinen toteaa.

"Olemme hymyssä suin pohtineet, miksi Pohjois-Savossa ei tavata pentueita"

Naapurimaakuntiinsa Pohjois-Karjalaan ja Etelä-Savoon verrattuna Pohjois-Savossa on karhuja vain vähän. Etelä-Savossa vuotta vanhempia karhuja arvioidaan olevan tänä vuonna 125–140 ja Pohjois-Karjalassa 290–340.

Heikkiselläkään ei ole ilmiölle selitystä.

– Tämä ei tosiaan ole mikään tämän tai viime vuoden ilmiö, vaan jo vuosia olemme täällä hymyssä suin pohtineet, miksi Pohjois-Savossa ei juuri tavata pentueita. Joitakin vitsejä siitä on veistelty, mutta tutkittua tietoa syystä meillä ei ole, Heikkinen kertoo.

Havaintojärjestelmän toimimattomuudesta ei Heikkisen mukaan ole kysymys. Pohjois-Savossa tehdään kuitenkin normaaliin tapaan havaintoja muista pedoista, susista, ahmoista ja ilveksistä.

Arvio karhukannan runsaudesta pohjautuu viime vuonna tehtyihin petoyhdyshenkilöverkoston havaintoihin.

Karhut harvinaistuva näky suuressa osassa maata

Itäistä Suomea lukuun ottamatta karhujen määrä on vähentynyt Suomessa. Riistakeskusalueittain karhujen määrä vahvistui Pohjois-Savon lisäksi Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa. Keskisessä Suomessa karhukanta väheni noin kolmanneksella.

Karhujen määrä pieneni erityisesti Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Hämeessä.

Suomessa on arviolta 1 405–1 535 karhua, kun viime vuonna luku oli 1 560–1 680.

– Tähän on pyritty, kun metsästyslupia on myönnetty enemmän ja niiden määrä painottuu eri tavoin eri alueilla ja se näkyy näissä luvuissa, Heikkinen kertoo.

Karhusta voi olla kiusaa esimerkiksi maatiloilla, joilla se saattaa repiä muun muassa pelloille pakattuja paaleja sekä mehiläispesiä. Poronhoitoalueilla karhut saattavat uhata poronvasoja. Ihmisillä on kuitenkin Heikkisen mukaan karhuista myönteisempi mielikuva kuin susista.

– Karhuun suhtaudutaan neutraalimmin kuin susiin ja siihen liitetyt mielikuvat ovat selvästi positiivisempia. Karhu on kuitenkin eläin, jota kannattaa varoa, vaikka se hyökkääkin ihmisten kimppuun vain harvoin. Naaraskarhut ovat nyt liikkeelllä pentujensa kanssa. Emokarhu pitää ihmisiä uhkana, jos ihminen joutuu emon ja pentujen väliin. Kannattaa pitää esimerkiksi lenkkeillessä pikkuisen melua, niin karhu ymmärtää varoa.

Hollolan Siikaniemessä tehtiin sunnuntaina harvinainen havainto mustaotsalepinkäisestä. Suomessa kyseisiä lintuja havaitaan joka vuosi muutama, mutta Päijät-Hämeessä edellinen havainto on vuodelta 2007. Havainnot keskittyvät touko-kesäkuuhun.

Kaiken kaikkiaan mustaotsalepinkäisiä on haivaittu Päijät-Hämeessä vain kahdeksan kertaa, kerrotaan BirfLide Suomesta.

– Mustaotsalepinkäinen on Etelä- ja Itä-Euroopan pesimälaji, joka viihtyy lähinnä viljelysmailla ja aroilla. Se muistuttaa isolepinkäistä, mutta on pienikokoisempia. Musta naamari yltää aina ylös otsalle saakka, mistä lintu onkin saanut nimensä, kertoo vt. suojelu- ja tutkimusjohtaja Tero Toivanen BirdLife Suomesta.

BirdLife Suomen valtakunnalliseen lintutietopalveluun Tiiraan kirjattu havainto innosti useammankin bongarin liikkeelle Hollolan Siikaniemeen. Tarkat kuvat yksilöstä ovat kuitenkin kortilla.

– Mustaotsalepinkäiset ovat arkoja lintuja, joten niitä on vaikea päästä kuvaamaan lähelle. Eikä niitä paranekaan hätistellä, toteaa Tero Toivanen.

Hän suosittelee kaikkia linnuista kiinnostuneita tiirailemaan ympärilleen, sillä kevään paras bongausaika on käsillä.

– Tähän aikaan voi nähdä esimerkiksi harvinaisia petolintuja kuten erilaisia kotkia, Toivanen vinkkaa.

Lintuhavainto voidaan hyväksyä myös ilman kuvaa

Mitään takuuvarmaa kikkaa harvinaisuuksien bongaamiseen ei ole. Löydön tekeminen edellyttää sekä kärsivällisyyttä että puhdasta onnea.

– Havainnot ovat työvoittoja ja yleensä tuuria. Täytyy viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnossa, sillä tavalla niitä lintuja näkee, Toivanen tiivistää.

– Toki vuosi toisensa jälkeen linnut suosivat tiettyjä peltopaikkoja ja vesistöjä.

Tehdyt havainnot tarkastetaan etenkin, jos kyseessä on valtakunnallisesti harvinainen lintu. Havainto voidaan hyväksyä tietyissä tapauksissa myös ilman valokuvaa.

– Silloin vaaditaan hyvä kirjallinen kuvailu, joka on tarpeeksi perusteellinen, sanoo Toivanen.

Myös omat meriitit ovat olennaisia havainnon uskottavuuden kannalta, jos valokuva uupuu.

– Kyllä sillä on merkitystä, miten paljon on kokemusta linnuista ja onko nähnyt kyseistä lajia jossain aiemmin. Ne vaikuttavat käsittelyyn.

Eteläisen jäämeren tuulet ovat voimakkaimpia tuhanteen vuoteen, kertoo tuore australialaistutkimus. Tuulet vaikuttavat esimerkiksi siihen, että Australia kärsii entistä enemmän kuivuudesta.

Hiilidioksidin määrän nousu ilmakehässä näkyy tuulien voimistumisena, käy ilmi tutkimuksesta, johon on osallistunut muun muassa Australian kansallinen yliopisto ANU. Tutkimus selittää, miksi Etelämanner ei lämpene yhtä paljon kuin muut maanosat. Tutkimus tehtiin analysoimalla muun muassa jäänäytteitä Etelämantereelta sekä tietoja muun muassa Etelä-Amerikan järvistä.

– Eteläisen jäämeren tuulet ovat nyt voimakkaampia kuin koskaan kuluneen tuhannen vuoden aikana, kertoo tutkimuksen johtaja Nerilie Abram.

Eteläinen jäämeri tunnetaan maapallon suurimmista aalloista. Tuulet ovat voimistuneet etenkin 70 vuoden aikana. Tutkimusryhmä on yhdistänyt havaintojaan ilmastomallien tietoihin. Ryhmän mukaan kasvihuonekaasujen määrän nousulla on selvä yhteys tutkimushavaintoihin tuulen voimakkuudesta.

Länsituulet eivät puhalla Etelämantereen itäisissä osissa, vaan ne pyörivät valtamerellä mantereen ympärillä.

– Tuulet varastavat Australian sateita, kuvailee Abram.

Australialaisryhmän tutkimus on julkaistu Nature Climate Change -lehdessä.

Hämeen Ely-keskus on asettanut hakkuukieltoon Tampereentien varresta kaupungin omistamat metsäpalstat, joille Forssa suunnitteli avohakkuita.

Avohakattavaksi suunniteltu alue on noin satavuotiasta kuusivaltaista metsää, melko tyypillistä liito-oravan esiintymisaluetta. Luonnonsuojelulain mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Alueelta on tehty useita havaintoja liito-oravasta ja sieltä on löytynyt liito-oravan jätöksiä, mutta kolopuita ei havaittu. Hakkuukieltoon pantu alue sijaitsee aivan luontoriidoista kuuluisaksi tulleen Konikallion naapurissa.

Ely-keskus sallii kuitenkin kaksi muuta metsänkäsittelyä, noin 1,7 hehtaarin siemenpuuhakkuut ja ylispuun poiston noin kahden hehtaarin alueella. Nämäkin alueet olivat väliaikaisessa toimenpidekiellossa helmikuusta asti.

Nieriän yksivuotiaat poikaset on istutettu kevättalven aikana eri puolille Inarijärveä. Järvitaimenen 1- ja 3-vuotiaita poikasia istutetaan noin 111 500 ja Inarin nieriän 1-, 2- ja 3-vuotiaita poikasia 213 000. Kesänvanhoja pohjasiikoja istutetaan syksyllä Inarijärveen noin 410 000 ja Ivalojokeen laskevaan Repojokeen 84 000.

Taimenia istutetaan hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, nieriän poikasten istutuksia on edellisvuoden verran. Siikoja istutetaan vähemmän kuin viime vuonna.

Inarijärven kalatalousvelvoitteen istutukset perustuvat vuosille 2011–2015 tehtyyn viisivuotissuunnitelmaan. Kuluvan vuoden tarkennetussa istutussuunnitelmassa on otettu huomioon velvoitetarkkailun uusimmat suositukset, joiden mukaan järvitaimenta ja nieriää istutetaan mahdollisimman paljon ja siikaistutuksia korvataan petokalaistutuksilla. Istutusmääriä voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen päätöksellä joustavasti Inarijärven kalakantojen tilan ja kalastuksen muutosten mukaan.

Lieksalaisella miehellä on Lieksan erämaassa parakki, jonne hän vetäytyy aika ajoin viettämään vapaa-aikaansa. Viime viikonvaihteessa mies heräsi varhain aamulla outoon, lapsenitkua muistuttavaan ääneen. Se tuntui oudolta varsinkin, kun lähellä ei ole asumuksia.

Mies katsoi lopulta parakin ikkunasta ulos ja totesi hämmästyksekseen, että noin 12 metrin päästä ikkunasta oli kolme karhua: yksi emo ja kolme erauspentua.

Karhut olivat ruokailemassa miehen linnunruokintapaikalla, jonka tämä oli laittanut alueella majaileville monille eri lintulajeille. Nyt karhupesue oli pistänyt paikan sekaisin ja syönyt muovisessa verkkoputkessa olevat talipallot suihinsa.

Lieksalaiserästelijä kaivoi esille kännykkänsä ja kuvasi karhujen touhuja videolle parakin ikkunan lävitse.

Jossain vaiheessa tuli tarpeelliseksi hätistellä luvattomat ruokailijat pois asumuksen läheltä ja melua pitämällä se onnistuikin. Miehen ollessa pihalla, tuli yksi pentukarhuista kuitenkin vielä takaisinpäin ja uhitteli nousemalla takajaloilleen.

Kaiken kaikkiaan emolla on miehen mukaan neljä pentua, joista nyt siis vierailulla kolme pentua.

Karhut eivät jättäneet ruokailureissujaan vielä tähän, vaan kävivät linturuokintapaikalla vielä seuraavana yönäkin.

Jaalalaisella pellolla kumartelee joukko ihmisiä. Kyseessä ei ole uskonnollinen riitti, vaan he metsästävät päivän lounasta. "Jahtiseurue" koostuu pohjoiskymenlaaksolaisista matkailuyrittäjistä. Heidän tavoitteenaan on saada saaliiksi tämän hetkeen trendikäintä ruokaa, villiyrttejä ja -vihanneksia.

Kiinnostus on kova ja mielessä siintää luonnon antimien ottaminen osaksi ravintoloiden tarjontaa.

– Tämä on minulle hiukan vieras maailma, mutta kovin kiinnostava ja siksi lähdin mukaan kurssille, kertoo matkailuyrittäjä ja luomutilan emäntä Kirsi Kaistinen Kouvolasta.

Kysyntää on, tarjontaa puuhataan

Villiruuasta puuhataan matkailun vetonaulaa Repoveden kansallispuiston lähistöllä toimiviin matkailuyrityksiin. Mukana on puolenkymmentä yritystä. Jo nyt asiakkaat kyselevät villiruokaa.

Varsinkin etelän suurissa kaupungeissa kiinnostus on suurta. Nyt matkailuyrittäjät ovat saaneet oppia villiyrttien tunnistamiseen ja ruuan laittamiseen. Rohkeimmat ovat jo kokeileet villiruokaa listoillaan.

– Äitienpäivälounailla villiruokaa kokeiltiin, eikä lautasen reunalle jätetty oikein mitään, sanoo yrttikoulutusta pitävä keruutuotekouluttaja Paula Niskala, matkailuyrittäjä itsekin.

Puhtaus ja terveellisyys kiinnostaa

Villiruoka, eli riista, luonnon kasvikset ja yrtit, unohtamatta sieniä ja marjoja ovat olleet viime vuosina runsaasti esillä. Villiruoka on maailmanlaajuisestikin äärimmäisen trendikästä.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa naisten metsästysharrastus on kasvanaut viime vuosina räjähdysmäisesti, koska riistaruoka on arvossaan.

Suomessa asiaa ajaa erityisesti suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO. ELO:n sanansaattajana toimii huippukokki ja keittiömestari Sami Tallberg, joka jakaa oppejaan myös kymenlaaksolaisille matkailuyrittäjille. Villiruokaa edistää useat muutkin tahot, esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitolla on oma riistaruokahanke.

Villiruokaguru tietää, miksi luonnon antimet saavat aiempaa enemmän tilaa ruokapöydässä.

– Lähiruoka, ekologisuus ja kauden mukaiset raaka-aineet, ne villiruuassa kiinnostavat. Olemme tottuneet käyttämään luonnon kalaa, riistaa, marjoja ja sieniä. Nyt halutaan lisätä myös villikasvisten tunnettuutta ja edistää villin luonnon tuotteiden käyttöä, kertoo ELO-säätiön Sami Tallberg.

Jokamiehen oikeudet ja -vastuu

Suurimman osan villiyrteistä ja -kasviksista saa kerätä jokamiehenoikeuksilla. Mutta jos suunnitelmissa on kerätä isompi varasto luonnon herkkuja talteen, on maanomistajalta syytä pyytää lupa.

Maanomistajan lupa on varmuudella pyydettävä, jos aikoo kaivaa esimerkiksi kallioimarteen juuria. Villiruokalähettiläs muistuttaa myös muusta vastuusta.

– Kun lähdetään luontoa hyödyntämään bisnesmielessä tai muuten, se pitää tehdä luontoa kunnioittaen, Tallberg painottaa.

Tallberg uskoo, että villiruoka on kasvava buumi. Buumi voi poikia myös liiketoimintaa. Villiruokalähettiläs uskoo jopa vientiedellytyksiin.

– Sen ymmärtäminen jää kansamme tehtäväksi, minä en sillä lähde spekuloimaan. Mutta Suomi on tavattoman seksikäs maa ja kaikki täältä tuleva, etenkin luontoon liittyvä kiinnostaa, kuten raaka-aineet, ruoka ja matkailu.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi karhujen määrän vähentyneen Keski-Pohjanmaalla vuosikymmenen alun huippuluvuista.

Tällä hetkellä Pohjanmaan riistakeskuksen alueella eli Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on arviolta 75–90 yli vuoden vanhaa karhua sekä lisäksi viitisentoista pentua. Pohjanmaan Rannikkoalueella on 8–15 aikuista ja pari pentua.

Arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden keräämiin havaintotietoihin. Karhujen määrä on RKTL:n mukaan kasvanut Itä-Suomessa ja vähentynyt keskisessä Suomessa. Koko maassa karhuja arvoidaan olevan nyt noin 30 prosenttia vähemmän kuin muutama vuosi sitten.

Tutkimuslaitoksen mukaan karhukannan pitäminen nykyisellään edellyttää, että metsästyslupia ei saa myöntää enemmälle kuin 10 prosentille karhujen kokonaismäärästä.

Kuopion Mustinlahdessa mehiläistarhaa pitävällä Mika Räsäsellä oli kurja herätys maanantaiaamuun. Naapuri soitti ja kertoi, että joku oli käynyt tekemässä tuhoja Räsäsen mehiläistarhassa.

– Arvasin heti, että karhu. Kävin katsomassa ja siellä oli tarha hujan hajan polettu ja syöty mitä oli jaksettu. Otin yhteyttä maaseutusihteeriin ja hän lupasi käydä katsomassa ja tekemässä vahinkoilmoituksen, tarhuri kertoo.

Sen jälkeen Räsäselle kuitenkin tuli yllätys: poliisi ei antanut karhulle karkotuslupaa siitä huolimatta, että sama eläin on mahdollisesti tehnyt tihutöitä muualla lähiseudulla.

– Kyllähän se minusta on hassua, että kun on luotu karkotusjärjestelmä ja on myös välineet, niitä ei käytetä vaan jäädään odottamaan lisätuhoja, Räsänen arvostelee.

Kuuden pesän tuho merkitsee Räsäsen mukaan noin 3 500 euron rahallista vahinkoa.

"Saa sen verran näpilleen, että ei ihan heti tule samalle tarhalle"

Karhun karkottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että eläin juoksutetaan koiran avulla muutaman kilometrin päähän vahinkopaikalta. Poliisin mukaan tämä ei ole ensisijainen keino, vaan ensiksi on kokeiltava karhun säikäyttämistä sähköaidalla. Näin on myös sovittu riistakeskuksen kanssa.

– Jos aidatkaan ei auta tai karhu liikkuu niin laajalla alueella että aita ei riitä kaikkien tarhojen suojaamiseen, toki karkottaminenkin on keino. Mutta tässä tapauksessa sovittiin että ensin kokeillaan aitoja, eli siinä mielessä lupaa ei ole annettu, taustoittaa ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista.

Riistakeskuksen hoteissa säilytetyt sähköaidat toimivat sähköpaimenen tapaan. Pohjolaisen mukaan tarkoituksena on, että mehiläistarhaan pyrkivä karhu "saa sen verran kovasti näpilleen, että ei ihan heti tule samalle tarhalle".

– Tarhaaja joutuu vain itse hakemaan, pystyttämään ja sähköistämään. Riesahan se on hänelle, mutta sähköaidoilla on aika hyvä teho. Tänäkin vuonna niillä on suojattu mehiläistarhoja Kaavilla ja Leppävirran Soisalon suunnalla. Tosin pari vuotta sitten Maaningalla karhu oli niin fiksu, että kaatoi puita lankojen päälle, aiheutti oikosulun ja pääsi sitä kautta sisälle.

Poliisi: Aita parempi kuin koiralla-ajo

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen pitää itse sähköaitaa jopa varmempana tapana karkottaa karhu mehiläistarhalta kuin koiran avulla ajamista. Kummankaan menetelmän toimivuudesta ei kuitenkaan ole sataprosenttista varmuutta.

Mustinlahdessa varaudutaan joka tapauksessa siihen, että pesiä maanantain vastaisena tuhonnut karhu palaa apajalle.

– Todennäköisesti ollaan karhuaitoja järjestämässä, mutta tuskin ne tälle päivälle kerkiää. Ja jotkut karhut on niin kovapäisiä, että se ei aitakaan riitä, menevät sisälle ja rikkovat. Pitäisi saada jatkotoimenpiteet sellaiselle yksilölle, että saataisiin pois, tuhotut mehiläispesät omistava Mika Räsänen harmittelee.

Arktisten lintujen muutto, Arktika, on jälleen käynnistymässä. Pohjanmerellä talvehtineet linnut lentävät lentävät ensin Viroon, josta ne suuntaavat Suomenlahden ja Suomen yli kohti Pohjoisen jäämeren rantoja Siperiassa.

Muutto alkoi vähän ennen vappua allihaahkojen ja meriharakoiden saapuessa. Tundra- ja valkoposkihanhia on puolestaan näkynyt viime perjantaista lähtien.

Erityisen hyvä paikka lintuparvien tarkkailuun on Kotkan ja Virolahden saaristo. Kotkalainen luontoasiantuntija Urpo Koponen arvioi, että kuukauden aikana alueen yli lentää viisi miljoonaa lintua, joista on tähän mennessä nähty vasta kymmenesosa.

Päättynyt talvi oli Suomessa hyvin leuto. Koposen mukaan arktinen muutto toimii kuitenkin oman aikataulunsa mukaisesti.

– Myöhäisellä tai aikaisella keväällä ei ole arktiseen muuttoon mitään vaikutusta, hän toteaa.

Koposella on oma menetelmänsä lintujen lukumäärän arvioimisessa. Hän laskee ensin parven alkupäästä esimerkiksi sata yksilöä ja suhteuttaa sen muuhun parveen. Pienempiä parvia nopea laskija pystyy laskemaan jopa yksilön tarkkuudella.

Koponen on isännöinyt vuosikymmenten ajan satoja Aktika-linturetkiä saaristossa. Ainutlaatuisen luonnonnäytelmän merkitystä ei aina ymmärretä kaakonkulmalla.

– Hyvin moni kotkalainen ihmettelee lintujen määrää, vaikka on elänyt tämän keskellä koko elämänsä. Sokeutta lähiympäristöön voi olla, jos ilmiö on liian lähellä.

Norjassa on kiistelty vuosikymmenet liian suurista poromääristä, jotka ovat kuluttaneet laidunmaat niin, ettei niillä kasva tarpeeksi jäkälää ja muuta ravintoa poroille. Samaa kiistaa on käyty myös täällä Suomessa. Norjassa poroja ei juuri ruokita rehulla kuten Suomessa.

NRK:n uutisen mukaan Norjan poronomistajat katsovat että porokuolemat ovat petojen syytä ja että viime vuonna laitumille kuolleesta 97 000 porosta 83 000 kuoli petojen tappamina. Viranomaisten ja tutkijoiden mukaan asia on päinvastoin ja vain murto-osa porokuolemista johtui pedoista ja tärkein syy on nälkä.

NRK:n uutisen mukaan Norjassa joudutaan siirtämään nälän heikentämiä poroja autoilla talvilaitumilta kesälaitumille, koska eläimet eivät jaksa itse kävellä.

Kiistelyä syistä ja vastuusta

Norjassa tutkijat ja jotkut virkamiehet arvostelevat voimakkaasti Norjan viime vuosikymmenten hallituksia ja ministereitä, jotka eivät ole päättäneet porojen vähentämisestä, vaikka tutkimusnäyttöä ylilaidunnuksesta on paljon ja nälkäkuolemat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Tutkijoiden mukaan valtiovalta on vastuuttomasti jättänyt asian hoitamatta ja vastuu porokuolemista ei siten ole poronhoitajien.

Suomessa porojen mahdolliset nälkäkuolemat ovat hämärän peitossa. Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Sami Niemen mukaan Suomessa ei vielä tiedetä kuoleeko täällä poroja nälkään.

Suomessakin ilmoituksia nälkäkuolemista

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutkii petojen tappamia poroja ahmavahinkojen selvittämiseksi. Samalla selviää tutkimuspäällikkö Mauri Niemisen mukaan, jos kuolinsyy onkin nälkäkuolema. Niemisen mukaan poronomistajilta on viime vuosina tullut ilmoituksia myös nälkäkuolemista.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mukaan Suomessa ei kuole laajamittaisesti poroja nälkään.  Ollilan mukaan yksittäisiä nälkäkuolemia on ollut ja yleensä syy on laidunten jäätyminen tai poikkeuksellinen runsaslumisuus. Ollilan mukaan Suomessa ruokinta auttaa poroja poikkeusoloissa ja Norjassa asiaa vasta opetellaan.

Suomessa poroja on ruokittu jo vuosikymmenet runsaasti talvisin koko poronhoitoalueella.

Tämän jutun tiedot perustuvat NRK:n uutiseen aiheesta, RKTL:n tutkimuspäällikön Mauri Niemisen puhelinhaastatteluun ja Paliskuntainyhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilan sähköpostihaastatteluun.

Linkki NRK:n uutiseen

Syyskesällä marjastaja saattaa kohdata metsässä suuren pettymyksen. Vähälumisen talven jäljiltä tutuilla marjapaikoilla routa ja kuivuus ovat tehneet tehtävänsä.

Tällä hetkellä ruskeina rehottavat varvut eivät tuota marjoja tänä kesänä, ja tämä on huomioitu myös Metsäntutkimuslaitoksella Metlalla.

– Varvut ovat kuivuneet kevään aikana. Routaisessa maassa on ollut vähän kosteutta, ja varsinkin aurinkoisilla paikoilla haihtuminen on aiheuttanut varpujen kuivumisen ja ne ovat muuttuneet ruskeiksi, sanoo vanhempi tutkija Kauko Salo.

Ruskeaksi kuivuneet varvut eivät ehdi elpyä tämän kevään aikana, sillä aikaa on vain muutama viikko.

– Ikävä asia on, että sato jää näillä paikoilla heikoksi tai satoa ei saada ollenkaan, arvioi tilannetta Kauko Salo.

Metsämarjojen katoalueet ovat vielä arvoitus, sillä ensimmäiset tiedot kuivuneista varvuista saapuivat Metlalle vasta vähän aikaa sitten.

– Toivottavasti alueet eivät ole suuria. Jatkossa on tarkoitus selvittää missä päin ja miten laajalla alueella ruskistumista on päässyt tapahtumaan, kertoo metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo.

Kosioretkiään tekeviä fasaaneja näkee keväisin erittäin paljon jopa taajama-alueilla. Herkkusuiden ei kuitenkaan kannata tämän näyn vuoksi nuoleskella huuliaan – näitä lintuja ei tulla näkemään ruokapöydässä ainakaan ennen syksyä.

– Fasaani kuuluu riistalajistoon ja sen metsästysaika on syyskuun alusta helmikuun loppuun. Nyt kun ei ole metsästysaika, niin esimerkiksi ikkunaan lentänyttä tai auton alle jäänyttä lintua ei saa omaan pataan laittaa. Se kuuluu nyt valtiolle ja metsästysaikaan metsäoikeuden haltijalle, kertoo riistasuunnittelija Reima Laaja Satakunnan riistanhoitopiiristä.

Paremman väen herkkua

Fasaaneja metsästetään normaalisti kanakoirien avulla. Laajan mukaan laillisesti hankittuna lintu onkin varsin mieluisaa herkkua.

– Kaikessa kirjallisuudessa fasaani tunnetaan paremman väen herkkuna ja varsin hyvänmakuista se onkin.

Lohet pyydetään Perämereltä ja siirretään Savukosken yläpuolisiin koskiin tankkiautolla. Sieltä lohet pääsevät nousemaan Kemijoen latvoille kutemaan perinteisille kutusijoille. Yhdistyksessä uskotaan, että kudun jälkeen osa lohista jää talvehtimaan Kemijärveen ja palaa sieltä seuraavana kesänä taas yläjuoksulle lisääntymään.

Kalastajan Savukoski-yhdistyksen puheenjohtaja Kari Kivelä sanoo, että he seuraavat ruotsalaisten menestyksekästä mallia. Etelä-Ruotsissa tutkijat onnistuivat luomaan Itämeren lohesta geneettisesti uuden lohilajin, joka jäi talvehtimaan suuriin järviin Vänerniin ja Vätterniin.

Kalastajan Savukoski ry aloittaa tiistaina lohikaupan. Yritykset ja yksityiset voivat ostaa kokonaisen kummilohen tai lohikymmenyksen. Saatavilla varoilla rahoitetaan lohen ja taimenen ylisiirrot ja istutukset tulevina vuosina.

Läntisen etelämantereen jäätiköiden sulamista ei ole enää mahdollista pysäyttää, ilmenee Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan johtamista tutkimuksista. Tutkijat ennustavat jään sulamisen nostavan meren pintaa tulevina vuosisatoina ainakin 1,2 metriä.

Eilen maanantaina julkaistiin kaksi eri Nasan johtamaa tutkimusta, joiden mukaan Länsi-Etelämantereella kuusi jäätikköä sulaa kovaa vauhtia lämpenevän meriveden takia.

Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Eero Rinne ei pidä Nasan tuloksia yllättävinä. Hänen mukaansa tulokset vahvistavat vanhoja teorioita.

– Tutkimukset ovat hienosti linjassa sen kanssa, että ilmastonmuutos muuttaa maailman jäätyneitä osia. Jäätiköt ympäri maailmaa, paitsi Länsi-Etelämantereella myöskin Grönlannissa säännönmukaisesti sulavat, Rinne sanoo.

Jäätiköiden sulamista selvitettiin muun muassa vuosina 1992–2011 kerättyjen satelliittitietojen avulla.

Toista Nasan tutkimusta johtanut Eric Rignot Kalifornian yliopistosta sanoi eilen maanantaina Nasan järjestämässä tiedotustilaisuudessa, että suuri osa läntisen etelämantereen jääpeitteestä on sulanut jo siihen pisteeseen asti, ettei sulamista voida enää pysäyttää.

Tutkijoiden mukaan jääpeitteen sulamisen syynä ei ole suoranaisesti ilman lämpötilan nousu, vaan meren pohjassa luontaisesti olevan lämpimämmän veden kohoaminen lähemmäs pintaa viime vuosikymmenien kuluessa. Syynä lämpimämmän veden kohoamiseen ovat etelämantereen ympärillä puhaltavat entistä voimakkaammat tuulet.

Tutkijat arvelevat, että merkittävä syy tuulten voimistumiselle on ilmaston lämpeneminen.

Rignot'n tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Geophysical Research Letters -tiedelehdessä. Toinen Nasan tutkimus on julkaistu Science-lehdessä.

Talvivaaran kaivos on onnistunut vähentämään ylijäämävesiä merkittävästi. Selityksenä on pitkään jatkunut kuiva keli, sanoo viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen.

– Meillä on ylijäämävettä edelleen paljon, mutta määrä on enää noin kuusi miljoonaa kuutiota aiemman yli seitsemän miljoonan kuution asemesta. Ylijäämävedestä on puhdistettua vettä neljäsosa.

Vesimäärän vähenemisen takia Talvivaaran kaivoksella ei pelätä lähipäiviksi luvattuja erittäin runsaita sateita. Sääennusteiden mukaan alueelle saattaa sataa jopa kuukauden sademäärä parissa päivässä.

– Siinä mielessä meillä on hyvä tilanne, että varotilavuudet biokasaliuotuksen varoaltaissa ovat nyt kunnossa. Myös Kortelammen padolla on vapaata tilavuutta noin 1,5 miljoonaa kuutiota, eli vedenpinnan taso on pitkästä aikaa erittäin alhaalla.

Erittäin uhanalaisen raakkukannan tila on huono, suorastaan hälyttävä, Raakku-hankeeseen osallistuneet toteavat. Lajin taantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan jokien valuma-alueiden kunnostamista ja kalateitä lohen nousun varmistamiseksi. Uusin tieto raakun tilasta esitellään tiistaina ja keskiviikkona seminaarissa Rovaniemellä Arktikumissa.

Paria latvapuroa lukuun ottamatta raakun lisääntyminen on kaikissa tutkituissa joissa riittämätöntä lajin säilymiseksi.

Tilanne on hälyttävin pääuomissa, joissa raakut eivät ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Pääuomien raakkujen kuolema on erityisen vahingollista, sillä raakun perinnöllinen monimuotoisuus on niissä suurin. Jos kehitys jatkuu, jää raakun selviytyminen Suomessa muutaman latvapuron varaan, ja niissäkin kanta vähitellen taantuu.

– Raakun häviäminen vaikuttaa laajalti, sillä raakut luovat tehokkaina vedenpuhdistajina erinomaisen elinympäristön monille joen eliölajeille, muun muassa lohikaloille, kertoo hankkeen vetäjä Panu Oulasvirta.

Syyt valuma-alueilla ja vesirakentamisessa

Raakun taantumiseen löytyy syitä jokien valuma-alueilta ja vesistörakentamisesta. Metsätalouden ojitus, auraus ja metsäautoteiden rakentaminen ovat aiheuttaneet ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista jokiin, jolloin liettyminen on muuttanut pohjan elinolosuhteet kelvottomaksi raakun herkälle nuoruusvaiheelle. Metsähallituksen metsätalouden ohjeistuksessa asiaan on kiinnitetty huomiota.

Pääuomien raakkupopulaatioille erityisen vahingollista on lohen nousun estyminen jokien patoamisen takia. Isäntäkalatutkimukset osoittivat entisten lohijokien raakkujen suosivan lisääntymisessään lohta taimenen sijaan.

Mitä pitäisi tehdä raakun pelastamiseksi?

Välittömän häviämisuhan alla oleville populaatioille voidaan ostaa lisäaikaa kasvattamalla raakkuja laboratoriossa ja istuttamalla ne luontoon kriittisen nuoruusvaiheen jälkeen.

Ainoa kestävä suojelutoimi on kuitenkin kunnostaa raakkujokien valuma-alueet. Lisäksi tarvitaan kalateitä lohen palauttamiseksi lohiriippuvaisille raakuille Iijoen ja Luton vesistöissä.

Suomen raakuille ei ole laadittu suojelusuunnitelmaa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Suojelusuunnitelma ja suojelutoimiin sitoutuminen on edellytys raakun säilymiseksi. Suojelulla on kiire, koska raakkukannan romahtaminen on jo alkanut.

Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisessä Raakku! – Jokihelmisimpukkakantojen elvyttäminen uusilla menetelmillä -hankkeessa selvitettiin jokihelmisimpukan tilaa ja geneettistä rakennetta pohjoisessa Fennoskandiassa, kehitettiin raakkuesiintymien kartoitus- ja elvytysmenetelmiä sekä tutkittiin isäntäkalalajien merkitystä raakun lisääntymisessä.

Hanketta on rahoitettu Interreg IV A – Pohjoinen -ohjelmasta. Kansallisia rahoittajia ovat hankkeiden toteuttajatahot Metsähallitus, Lapin Ely-keskus, Jyväskylän yliopisto, Norrbottenin lääninhallitus (Ruotsi), Bioforsk (Norja) ja NINA (Norja).

Suurin osa Pohjois-Suomen hirvisaaliista ammutaan koiran haukkuun.

Metsähallituksen tekemän selvityksen mukaan jo yli 85 prosenttia saaliista saadaan koirien avulla. Metsästysseurueissa hirvikoirien käyttöön ollaan pääasiassa tyytyväisiä eikä erimielisyyksiä juuri esiinny, vaikka koiria on joskus ruuhkaksi asti.

Vastaajien mukaan hirvijahdin mielekkyys on kärsinyt vain vähän koirien runsaasta määrästä.

Metsähallitus on selvittänyt hirvikoirien käyttöä viime syksyn jahdissa. Kyselyyn tuli yli 800 vastausta.

Puhdistamolla ei enää näytä olevan edellytyksiä tehokkaaseen jätevesien puhdistamiseen, katsoo toimintaa tarkkaileva Kokemänjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Esimerkiksi typpeä pääsi puhdistamolta Loimijokeen viime vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Jätevedenpuhdistamo on aikansa elänyt, häiriöitä on vähän väliä, lupaehdot jäivät viime vuonna täyttymättä melkein koko vuoden, jätevesiä puhdistamolle syöttävän teollisuuden kuormat ovat kasvaneet ja jätevesien ravinnesuhteet ovat muuttuneet. Tässä on ongelmaa ratkottavaksi.

– Tilanne on se, että laitos on mitoitettu aivan erilaiselle kuormitukselle, kuin mitä meille on viime vuosina tänne tullut. Meillä on ollut aika ajoin varsin suuria vaikeuksia yltää lupaehtoihin, myöntää Forssan vesihuoltoliikelaitoksen johtaja Kimmo Paakkonen.

Vesistökuormitus Loimijokeen on Forssassa kasvanut samassa suhteessa kuin teollisuuden päästöt ovat kasvaneet. Typpeä lähti puhdistamolta vesistöön viime vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

– Jos verrataan 2009 vuoden lukuihin, niin typen osuus on kasvanut noin 50 prosenttia, mikä on merkittävä kasvu tälle laitokselle, sanoo Kimmo Paakkonen.

Uudella puhdistamolla kova kiire

Forssaan on tarkoitus rakentaa uusi jätevedenpuhdistamo, jonka kustannusarvio on 8,5 miljoonaa euroa. Uudella on kiire ja toivoa sopii, että Loimijoki ja vanhan putsarin laitteet kestävät. Puhdistamon lupakin on umpeutunut. Jatkoaikaa luvalle pitäisi saada vuoteen 2017, jolloin uuden jätevedenpuhdistamon tulisi olla valmis.

– En ole biologi, mutta olen ymmärtänyt lausunnoista ja alan ihmisiltä, että meidän kuormituksemme aiheuttaa Loimijokeen oman haittansa.

– Nyt tilanne on kyllä se, että meidän on aivan pakko saada laitos saneerattua. Ensinnäkin nykyiset koneet ja laitteistot alkavat olla siinä kunnossa, että me toimimme veitsen terällä. Toivotaan, että laitteet kestävät siihen saakka, että me saamme uudet laitteet laitettua paikalleen, sanoo Kimmo Paakkonen. 

Paakkonen sanoo, että laitoksen saneerauksella on tavoitteena saada kuormitus vesistöön pienenemään olennaisesti.   

Loimijoki virtaa Forssasta Loimaan ja Huittisten suuntaan.

Karhu on raadellut maanantain ja tiistain vastaisena yönä matkailuyrityksen poron Ähtärin Niemiskylässä.

Karhu oli tunkeutunut riista-aidan läpi 3,5 hehtaarin porotarhaan. Se oli mennyt aitaukseen sisään ja tullut pois eri paikoista.

Jäljet varmistettu

Tarhassa oli kuusi poroa, joista karhu oli tappanut maaseutumatkailuyrityksen joulutapahtumiin kouluttaman Lumikko-poron. Paikalliset petoasiantuntijat varmistivat karhun vierailun alueelta löytyneestä tassun jäljestä ja raatelujäljistä.

– Naapuri soitti aamulla, että teidän poroaidan läpi on menty. Laskin nopeasti porot ja huomasin, että yksi puuttuu. Vähän myöhemmin löysin sitten valkoisen Lumikko-poromme pusikosta. Se oli raadeltu, mutta karhu oli syönyt siitä vain pienen palan, maaseutuyrittäjä Altti Syrjänen selvittää.

– Karhu oli raadellut juuri sen poron, jonka kanssa olen viime vuodet vieraillut erilaisissa tapahtumissa. Tuskin Lumikolle löytyy korvaajaa vielä ensi joulun ajaksi, Syrjänen harmittelee.

Porot ovat ilahduttaneet Syrjästen matkailutilalla paitsi kotimaan myös lisääntyvää venäläisten matkailijoiden joukkoa.

"Jotain on nyt tehtävä"

Altti Syrjänen tietää, että Ähtärissä liikkuu paljon petoeläimiä.

– Ne eivät ole aiheuttaneet meille aiemmin mitään vahinkoa, mutta nyt tämä karhu tuli liian lähelle pihapiiriä. Haluan nostaa nyt keskustelua siitä, että asialle täytyy tehdä jotain. Pian täällä ovat sudetkin.

Altti Syrjänen pohti tiistaina illansuussa, miten suojata porotarha.

– Karhu voi palata hakemaan saalistaan.