Maaningalla etsitään uusia sopeutumiskeinoja nurmiviljelyyn ilmaston muuttuessa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kehityshanke selvittää muun muassa nurmien talvenkestävyyttä ja ympäristökuormitusta. ´

Onnistunut talvehtiminen on tärkeää monivuotisten nurmien tuottavuudelle. Nurmi lähtee kasvuun heti lumien sulettua, ja ensimmäinen sato korjataan hyvissä ajoin ennen juhannusta, toinen heinä-elokuun vaihteessa ja kolmas mahdollisuuksien mukaan syyskuussa.

- Tulevaisuudessa talvisateet lisääntyvät. Kun sadejaksoa seuraa pakkanen, maan pintaan muodostuu kylmää johtava jäälinssi. Sen alla nurmikasvit kärsivät hapenpuutteesta ja jäätyvät niin sanotun jääpoltteen seurauksena kuoliaaksi, kertoo suunnittelija Panu Korhonen MTT:stä.

Nurmituotantoa uhkaavat myös muut sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot. Koska nautojen ravitsemus perustuu nurmirehuun, sadon epäonnistuminen vaikeuttaa ruokintaa ja johtaa MTT:n mukaan pahimmillaan eläinten vähentämiseen. Vähennykset heijastuisivat tuotantoon vuosia.

Pohjois-Savon nurmituotanto muuttuvassa ilmastossa -hanke sai Pohjois-Savon ELY-keskukselta ESR-rahoituspäätöksen, 80 000 euroa vuosille 2013-2014. MTT:n oman investoinnin kanssa hankkeen rahoitus ylittää 100 000 euroa.

Poronhoitajien mukaan porosato on muuttunut porokadoksi. Paliskuntain yhdistyksen mukaan syynä on valtion petopolitiikka, joka on lisännyt ahmoja, ilveksiä, susia ja karhuja. Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtajan Jukka Knuutin mukaan tänä vuonna teurasporojen määrä voi romahtaa jopa puoleen parhaista vuosista.

– Tuotossa on pudottu sieltä keskimäärin sadasta kahdestakymmenestä tuhannesta ensin sataan tuhanteen ja tänä vuonna tuntuu, että taidetaan jäädä reilusti alle sadan tuhannen, ehkä jonnekin kuuden- ja kahdeksan kymmenen tuhannen teuraan välille, mikä on tosi huono tuottovuosi.

Syistä kiistellään

Poromiesten mielestä pääsyy katoon ovat pedot. Tutkijoiden mukaan kadon syy on myös liian suuri poromäärä. Tutkijat ovat vuosia katsoneet, että Lapin herkän luonnon kantokykyyn nähden liian suuri poromäärä estää talvisen pääravinnon jäkälän kasvun. Samanlaista kiistaa poromääristä on Suomen lisäksi käyty pari vuosikymmentä myös Norjassa ja Ruotsissa. 

Nykyään Lappiin tuodaan jäkälää kalliilla etelästä. Talvisin poroja ruokitaan yhä enemmän säilöheinällä ja teollisella rehulla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porotutkijan Mauri Niemisen mukaan porokuolemien syynä ovat petojen ja autojen lisäksi ylilaidunnus ja ruokinnan kierre.

– Kun laidunten kunto on huono, niin siellä on kuolemia ollut, tauteja on ollut ruokintaan liittyen, elikkä yksistään pedot eivät ole aiheuttaneet tätä huonoa tilannetta.”

Ruokintakuolemia

– Myös ruokinnan aiheuttamat taudit, niitä on ollut monissa paliskunnissa, elikkä tätä suutautia, suurokkoa, paljon on kuollut poroja myös siitä syystä.

Puolivilli poro elää nautakarjasta poiketen ympäri vuoden metsien ja tuntureiden armoilla. Kesästä alkutalveen porot syövät pelkkää luonnonravintoa. Talvisin poroja on pakko ruokkia, jotta elinkeino saa elantonsa. paliskuntain yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jukka Knuuti.

– Porojen ruokkiminen on yksi semmoinen tekijä, joka edesauttaa tätä järjestelmää, me pidämme että me pidämme ylipäätään lihanjalostusinfrastruktuurin yllä näissä paliskunnissa.”

Poromiehiä kato harmittaa erityisesti siksi, että poron suosio on kasvussa niin herkkuruokana, matkailuelämyksenä kuin muotiteollisuudessa eli juuri ala onnistunut nostamaan poron jalostusastetta ja rahallista arvoa.

Yle Tampere julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa ja netissä. Niistä emme maksa korvausta. Jos puolestaan satuit uutispaikalle ja nappasit uutiskuvan, lähetä sekin meille. Julkaistuista uutiskuvista maksamme 50 euroa. Lähetä kuva osoitteeseen: tampere@yle.fi.

Asikkalan Kalkkisissa asuva Kalevi Kangas on yllättynyt siitä, kuinka hyvin Päijänteen lahdenpohjat ovat jäätyneet.

- Etelä-Päijänteellä lahtien vedet jäätyivät kovien pakkasten aikaan eivätkä plussakelit muuta asiaa. Lahdenpohjissa on keskimäärin 15 senttiä rautajäätä. Se kantaa pilkkimiestä hyvin.

- Nyt on kuitenkin niin erikoinen talvi, että missään nimessä ei kannata yksin mennä jäille näillä säillä, hän lisää.

Joulukiireitä poteva Kangas ei ole vielä ennättänyt tänä talvena istahtaa pilkkijakkaralle, mutta hän kertoo kateellisena seuranneensa muiden pilkkiharrastajien kalanpyyntiä.

- Monet kaverit ovat jo käyneet pilkillä. He ovat kehuneet saalista hyväksi.

Kalevi Kankaan mukaan kalat liikkuvat hyvin, koska lunta ei ole vielä satanut jään päälle. Kalat saavat valoa ja syövät paremmin kuin sydäntalvella. Etenkin rantavesistä nousee ahventa ja haukea.

Talven edetessä kalat uivat pilkkimiehen mukaan syviin vesiin.

- Valon vähentyessä kalat liikkuvat vähemmän ja häviävät rantavesistä. Päijänteellä kalat siirtyvät järven kuoppiin noin 5–10 metrin syvyyteen.

Viimeistään joulunpyhinä Kalevi Kangas aikoo parkkeerata pilkkijakkaransa tovereidensa tavoin Etelä-Päijänteen jääkannelle.

- Muutaman päivän kinkun syönnin jälkeen pitää mennä hakemaan vähän kevyempää syötävää kairanreiästä.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on tehnyt maa- ja metsätalousministeriölle arviota suurpetokantojen kehittämisestä. Vihreän Langan mukaan arviossa ehdotetaan muun muassa löyhempää poikkeustappolupien myöntämistä ja tapporahan maksamista susien sekä ahmojen kaatamisesta.

Lehti ennakoi susien tappolupien saamisen helpottuvan. Lehden mukaan raportissa ehdotetaan, että susien poikkeustappolupia pitäisi jakaa myös kannanhoidollisin perustein, jolloin lupia ei tarvitsisi enää perustella susien aiheuttamalla haitalla. Myös nykyään rauhoitettua ahmaa saisi metsästää poikkeusluvalla.

Vihreän Langan mukaan instituutin arvio painottaa kauttaaltaan petopolitiikassa nykyistä enemmän petokantojen koon sosiaalista hyväksyntää. Käytännössä esimerkiksi ihmisten pelko petoja kohtaan saisi enemmän painoarvoa. Sen sijaan kantojen vähimmäistavoitekokoa ei olisi.

Ruralia-instituutin arvio julkaistaan perjantaina.

Lestijoen alaosan kunnostus alkaa ensi kesänä. Tarkoituksena on parantaa kalan luontaista lisääntymistä ja joen virkistyskäyttöä. Joen alaosan kunnostaminen on kaatunut aiemmin erimielisyyksiin ja valituksiin.

Koskien ja virtapaikkojen kunnostuksen tuomia haittoja korvataan ylimääräisillä kalanistutuksilla. Jokeen istutetaan töiden loppuvaiheessa sekä niiden päätyttyä vuotuisten istutusten lisäksi kymmeniä tuhansia harjuksen ja taimenen poikasia.

Alle puoli miljoonaa maksavissa töissä ennallistetaan ja kunnostetaan kaikkiaan viisitoista koski- ja virtapaikkaa.

Lestijoki on yksi harvoista Pohjanmaan joista, joissa on taimenkanta. Sen luonnonkanta on Lestijoessa kuitenkin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan äärimmäisen uhanalainen.

Lepakkotutkimukset ovat osoittaneet, että lepakot saattavat iskeytyä tuulivoimaloiden siipiin tai jopa kuolla ilmanpaineisiin tuulivoimaloiden läheisyydessä. Tästä syystä tuulivoimayhtiöiden on otettava huomioon lepakoiden muuttoreitit, kun tuulivoimaloille etsitään sijoituspaikkoja. Tutkijat ovat selvittäneet lepakoiden lentämistä yli kuudenkymmenen metrin korkeudessa ensimmäistä kertaa Suomessa. Yleensä lepakoita on havainnoitu maan tasalta.

Lepakoiden muuttoreittejä on tutkittu eteläisen Suomen rannikkoseuduilla mastoihin kiinnitettyjen ultraäänitallentimien avulla. Suomen yleisin lepakko eli pohjanlepakko lentää ja ruokailee jopa yli kuudenkymmenen metrin korkeudessa. Tuulivoimalan lapa on niille uusi, nopeasti liikkuva este ympäristössä, kertoo tutkija Thomas Lilley.

- Ne saattavat iskeytyä lapoihin tai niille saattaa koitua barotrauma. Se aiheuttaa lepakon kuolemisen. Tuulivoimalan pyörivien lapojen lähellä on niin korkeat paineenvaihtelut, että se tuhoaa lepakon keuhkojen verisuonet ja aiheuttaa lepakon kuoleman. Lepakon ei tarvitse aina osua niihin lapoihin. Riittää se, että se lentää lapojen läheltä, kertoo Lilley.

Tuulivoimalat pitää sijoittaa muuttoreittien ulkopuolelle

Uudet tutkimustulokset ovat tärkeitä lepakoiden suojelun kannalta. Lepakoita on tutkittu Suomessa vasta vähän. Se tiedetään, että lajeja on kolmetoista, uhanalaisia niistä ovat pikkulepakko ja ripsisiippa. Arviolta lepakoita on satoja tuhansia. Tuulivoimayhtiöt ovat olleet kiinnostuneita lepakoiden liikkeistä ja rahoittamassa tutkimusta. Niiden on tutkija Thomas Lilleyn mukaan otettava huomioon lepakot voimaloiden paikkojen suunnittelussa.

- Suomessa kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja niiden levähtämis- ja lisääntymispaikat ovat suojeltuja kuten myös ruokailualueet. Kyllä tämä pitää ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, vetoaa Lilley.

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys saa jo nyt lausuntopyyntöjä luonnonsuojeyhdistyksiltä, asukasyhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä kiihtyvällä vauhdilla.

- Tuulivoimayhtiöt voivat siirtää tuulimyllyjen paikkoja riippuen siitä, missä lepakoita tai lepakoiden muuttoreittejä havaitaan, pohtii Lilley.

Onko vaarana, että tästä tulee liito-oravan kaltainen juttu, että aletaan miettiä lepakoita ja tuulivoimaa vastakkainasetteluna?

- Sellainen riski on tietysti olemassa, mutta uskon, että tällä hetkellä on opittu jonkin verran liito-oravakiistoista ja luulen, että tällaista tilannetta pyritään välttämään kaikilla tahoilla, kertoo Lilley.

Pohjois-Suomeen talvi tuli jo hyvän aikaa sitten ja pakkanen on paukkunut Lapissa vuoden aikaan nähden jopa poikkeuksellisen kireissä lukemissa.

Maan etelä- ja keskiosissa on puolestaan joulun alla ollut vallalla sahaava säätyyppi: maisema on muuttunut muutamien lumipyryjen myötä jo välillä valkeaksi, mutta plussalle kivunneet lämpötilat ovat sulattaneet paikoin lumen kerta toisensa jälkeen lähes kokonaan.

Niille, jotka kaipaavat maisemaan valkeutta tai värikylläisyyttä lehtori Atte Komonen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta muistaa, että talvelle on tyypillistä, että luonnon väriloisto lakastuu.

- Kyllä jos tarkkaan alkaa katsoa, niin esimerkiksi monet jäkälät on hyvinkin värikkäitä vielä ja sammalissa on nähtävissä monia vihreän sävyjä. Viime kesän vihreyttäkin on vielä maastossa. Kasveilla on hyvin paljon vaihtelua siinä, pudottavatko ne lehtensä vihreinä vai lakastuvatko ensin, kuvailee Komonen.

Hiljaiseloa ja sopeutumisvaikeuksia

Kevääseen ja kesään verrattuna talvisessa luonnossa on hiljaista, mutta tarkkailtavaa kyllä riittää.

- Hiljaistahan luonnossa on nyt, jos vertaa keskikesän kuhinaan. Tietty osa luonnosta on lepovaiheessa, talviunessa tai horrostaa. Monet eläimet tulevat myös hakemaan ravintoa ihmisten läheltä helpoista paikoista, lintulaudoilta ja myös isommat nisäkkäät peurat ja kauriitkin hakeutuu paikkoihin, mistä saa helposti ravintoa.

Nopeasti vaihtelevat lämpötilat voivat saada eläinmaailmankin ymmälleen. Komonen kertoo, että pluskelien ja pakkasten vuorottelu voi aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia eläimille vähän kuin ihmisellekin.

- Se voi olla vähän samanlaista kun ihmisellä, että aina ei aamulla tiedä laittaako pitkät vai lyhyet kalsarit. Tasainen lämpötila oli se sitten kylmää tai lämmintä on usein hyvä. Vaikkapa hyönteisen toukka, joka on valmistautunut talveen, niin sitten tuleekin yhtäkkiä lämmin jakso, niin se saattaa kuvitella, että on jo kevät ja sitten tuleekin taas kylmä jakso. Mukautuminen voi olla eläimillekin vaikeaa, selittää Komonen.

Esimerkiksi koloissa talvehtivat eläimet voivat saada ei toivottuja kylmiä suihkuja.

- Suojasäällä vesi voi valua koloon ja kun taas pakastaa otus voi jäätyä sinne. Ja joka vuosihan kuullaan näitä juttuja, että karhut lähtee pesästään pois ja osittain voi olla kyse siitä, että pesä on vettynyt.

Leuto talvi heijastuu yksilömääriin

Entä millainen sitten on musta joulu luonnon kannalta?

- No luontohan ei joulua vietä, mutta mitä pitemmälle leuto ja vaihteleva keli jatkuu, niin se tuo haasteita. Toki pitää muistaa, että meillä on ollut paljon pahempiakin säävaihteluja aikaisempina talvina. Kyllähän se luonto siitä selviytyy.

Leudon talven seurauksia saatetaankin lukea luonnosta tulevana kesänä.

- Poikkeukselliset olosuhteet saattavat näkyä seuraavana vuonna yksilömäärissä. Esimerkiksi perhosista on havaittu, että edellisen kesän sääolot ja tietynlainen talvi voi vaikuttaa yksilömääriin eli talvehtimisen vaikutukset nähdään sillä tavalla, kertoo Komonen.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat tehneet hämmästyttävän havainnon Grönlannin jäätiköltä. Jäätikön sisällä on valtavat määrät sulaa vettä myös kylminä talvikuukausina.

Veden tarkkaa määrää ei vielä osata mitata, mutta tutkijoiden arvion mukaan sitä olisi Irlannin saaren kokoisella eli 70 000 neliökilometrin alueella yhteensä 140 miljardia tonnia.

Jos vesimäärä päätyy mereen, se nostaisi merenpintaa 0,4 milliä vuodessa. Tämä vastaisi puolta Grönlannin aiheuttamasta merenpinnan noususta.

Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, päätyykö jäämassojen sisässä vellova vesi mereen, vai onko kyseessä eristynyt järjestelmä.

Havainto sulavedestä tuli tutkijoille yllätyksenä. Vesi pysynee sulana myös kylmänä aikana, kun sen päälle kesällä sataa suuret määrät eristävää lunta. Vesi on eräänlaisessa sohjomuodossa.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman raportin mukaan Grönlannin jäätikkö kutistui vuosina 1992–2001 noin 34 miljardia tonnia vuodessa ja vuosina 2002–2011 kutistuminen kiihtyi 215 miljardiin tonniin vuodessa. Tutkijoille ei kuitenkaan ole ollut selvää, mihin sulanut vesi katosi. Uusi havainto antaa osviittaa, että vesi päätyy ainakin osittain jääkuoren alle.

Tutkimushavainto tehtiin vuonna 2011. Havainnosta kerrottiin uusimmassa Nature Geoscience -tiedelehden numerossa, ja siitä uutisoi BBC.

Pilkkimisestä kirjankin kirjoittanut Risto Jussila käy usein itsensä kanssa Jaakobin painia siitä, lähteäkkö pilkille vai jäädäkkö kuivalle maalle.

Hän tietää, että pilkille on monella jo kova hinku, mutta turvallisuudesta ei kannata tinkiä: jäälle ei ole menemistä, ellei jäänpaksuus ole yli 10 senttiä. Jussila suosittelee samaa pääsääntöä myös muille.

– Nyt on ollut niin lämmintä, että vaikka jäätä on ollut, niin se saattaa ohentua. Nyt on parempi olla vaan kuivalla maalla. Vaikka joulun pyhinä olisikin tietysti hyvin aikaa mennä jäille. Kyllä tänä vuonna siltä näyttää, että joulu on tältäkin osin musta, säätiedotukset näyttää nyt pelkkää plussaa, Jussila sanoo.

Jussilan mukaan pilkkiminen on kuitenkin muutakin kuin kalastamista.

– Sen voi ajatella, että se on luontoharraste, jossa seurataan luontoa ja jään seuraaminen on yksi asia siitä. Ensimmäisillä kerroilla en itsekään edes ota pilkkivehkeitä mukaan, vaan käyn ikäänkuin tiedustelemassa. Kyllä siitäkin voi saada tyydytystä, että pystyy hallitsemaan tilannetta ja menemään jäälle vain silloin kun se varmasti kantaa.

Olivatpa pilkkisäät sitten millaisia tahansa, niin pilkkijäkonkarin joulupöydästä pitää kalaa löytyä.

– Graavilohta, savusiikaa ja ehkä ahveniakin, jos niitä tulee.

Sanotaan, että kalamiehet ovat kateellisia. Tätä Jussila ei allekirjoita. Hän kertoo parhaista apajistaan mielellään muille kalastajille.

– Toisaalta ahvenet eivät pysy samassa paikassa. Mistä niitä on hetki sitten saanut, niin ei niitä ainakaan ihan heti samasta kohdasta saa lisää, mies myhäilee.  

Laukaan Peurunkagolfin hallituksen puheenjohtaja Pekka Räisänen kertoo, että talvigolf on hyvin samanlaista kuin kesälläkin.

- Ei golf näillä säillä eroa muuten kuin vähän on kylmempi. Laji sujuu kyllä mukavasti, kun on lämmin pipo päässä. Kyllä himogolffaajan kausi on ympärivuotinen, kuvailee Räisänen.

Matkailuyrittäjät voisivat hänen mukaansa hyödyntää leutoa ja lumetonta talvea nykyistä paremmin. Vihti Golf on muun muassa jo avannut kentän ja Laukaassakin on sitä pohdittu. 

- Talvigreeneille avaus sopisi. Vihtiinkin on kuulemma pelaajista pitkä jono.

Talvi asettaa toki kentille omat haasteensa.

- Kun kenttä on jäässä, niin tiin päältä olis hyvä lyödä, kertoo Räisänen.

Sacharias Topelius (1818 – 1898) kirjoitti jälkipolville kaksi runoa, joista tuli meidänkin aikamme yhdet suosituimmista joululauluista. Ensin syntyi Sylvian joululaulu (Sylvias helsning från Sicilien). Se julkaistiin jouluaattona 1883 Helsingfors Tidningar - nimisessä sanomalehdessä, jossa julkaistiin vuosien varrella myös muita hänen tekstejään.

Toinen suosikeista, Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen), on myös Topeliuksen runo, joka julkaistiin vuonna 1859.

Sylvian joululaulu on faktaa ja symboliiikka

Sylvian joululaulu kertoo sellaisenaan mustapääkertusta (Sylvia atricapilla) ja linnun vankeudesta, sekä kaipuusta häkissään Välimeren rannoilla. Runon todellisen sisällön voisi kertoa vain tekijä, mutta runoon arvellaan sisältyvän paljonkin symboliikkaa ja dramatiikkaa. Onpa esietty, että häkki ja lintu kuvaisivat Suomen suhdetta silloiseen Venäjään.
Tapahtumapaikkoina runoissa ovat kuitenkin kaukainen Sisilia ja kotoinen Suomi:

...Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään..
…Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!...
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!..

Villien lintujen pitäminen häkissä ei ole ollut harvinaista Välimerenmaissakaan, kertoo lintuharrastaja Markku Halonen Rääkkylästä:

- Mustapääkerttuja laitettiin lintuhäkkeihin viihdykkeeksi, samoin kuin muitakin luonnon lintuja. Nyttemmin se on lailla kiellettyä sielläkin.

- Mustapääkerttuahan näkee täällä Pohjois-Karjalassakin, kuten monin paikoin muullakin päin Suomea, sanoo Markku Halonen.

Runon sävelsi joululauluksi Carl Collan ja sen ovat suomentaneet Elina Vaara ja Martti Korpilahti. Korpilahden suomennos on vuodelta 1918 ja se suomennos sävelineen valittiin Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.

Runo kuuluu Sylvian laulut -kokoelmaan.

Varpunen jouluaamuna sykähdyttää

Toinen Topeliuksen kirjoittamista joulurunoista, Varpunen jouluaamuna , sävähdyttää surullisuudellaan. Runossa pieni tyttö ruokkii kiitollista varpusta (Passer domesticus), jonka todellinen identiteetti paljastuu viimeisessä säkeistössä kuolleeksi veljeksi ,joka on nyt enkeli.

Varpunen jouluaamuna -runo syntyi vuosi Topeliuksen pojan Rafaelin kuoleman jälkeen. Runon on suomentanut Karl Adolf Hougberg, joka on aavistuksen muuttanut alkuperistä sisältöä:           

Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Alkuperäistekstissä puhutaan tässä kohtaa kuoleman ajankohdasta, eli keväästä:

När du bjöd glad ditt bröd åt den fattige i nöd,bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.

Linnut ovat läsnä myös Topeliuksen muissakin runoissa, kuin joulunaikaan liittyvissä teksteissä. Esimerkiksi  Kesäpäivä Kangasalla (En sommardag i Kangasala), joka sekin on yksi osa Topeliuksen Sylvian lauluista:

Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen.
Sävelet tähän Pirkanmaan maakuntalauluun teki Nurmeksessa syntynyt P.J. Hannikainen.

Uudistuksen jälkeen järjestelmä on nyt helppokäyttöisempi, kertoo Pihlavaaran erän ja Ristijärven metsästysseuran petoyhdyshenkilö Marja-Maija Pyykkönen.

- Tassuun pitää hyvin tarkkaan määritellä jälkihavainto, mistä peto on kulkenut, onko yksilö aikuinen vai pentu. Järjestelmä ei ole aina pysynyt ajan tasalla. Viimeisin päivitysversio kun tuli, niin ei ole ollut ongelmia.

Pyykkönen on käyttänyt Tassu-palvelua sen perustamisesta lähtien eli syksystä 2009. Hän saa viikoittain havaintosoittoja metsästysseuran jäsenistöltä ja tavallisilta metsässä liikkujilta.

- Mummo peräkylältä voi soittaa ja ilmoittaa, että näin semmoisen ja semmoisen eläimen. Sitten lähden tarkistamaan havainnot. 

Monesti petoyhdyshenkilön on mietittävä, milloin paikan päällä kannattaa käydä. Kun jälkihavainnoista ilmoittaa eläinten jäljet hyvin tunteva henkilö, petoyhdyshenkilö merkitsee tiedon suoraan järjestelmään ilman paikan päällä käyntiä.

Ajanmukaisuus tärkein elementti

Tassu on Pyykkösen mielestä nykypäivänä ainoa väylä, josta selviää, missä, milloin ja miten paljon metsissä liikkuu suurpetoja. Hirvenmetsästyksen aikaan Tassuun tulee paljon merkintöjä. Kun metsästysaika on ohi, niin liikehdintä metsissä on vähäisempää. Niin hiljenee Tassukin.

- Kun tulee hankikelit, ihmiset haluavat luonnon pariin hiihtelemään metsiin. Sitten niitä ilmoituksia taas tulee.

Valtakunnallisesti Tassulla on yli 200 käyttäjää, joista valtaosa on petoyhdyshenkilöitä. Palvelu on tärkeä niin metsästäjille kuin tutkijoillekin.

-  Se on tämä ihmismieli vähän semmoinen, että osa haluaa pitää omana tietonaan havainnon jonkin aikaa. Myös metsästyslupien myöntäjät pystyvät katsomaan sieltä, missä jonkin tietyn lajin tihentymäalue on. Tämän takia ajantasaisuudesta on syytä pitää kiinni, Pyykkönen muistuttaa.

Vuosi 2013 jää muistiin poikkeuksellisten sääolojen vuotena. Vuotta ovat leimanneet muun muassa harvinaisen lämpimät ilmat.

Kesä saapui tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja syksy oli tavanomaista lauhempi.

- Tästä näyttää tulevan selvästi tavanomaista lämpimämpi vuosi. Lapissa oli toukokuun lopussa jo helle, ja terminen kesä jatkui ennätyksellisen pitkään, sanoo meteorologi Asko Hutila Ilmatieteen laitokselta.

Viime talvena lumi tuli aikaisin, jo ennen joulua. Lumi myös pysyi maassa poikkeuksellisen pitkälle kevääseen.

Tänä vuonna valkoinen joulu jäi monella paikkakunnalla haaveeksi. Joulukuusta on tulossa myös keskimääräistä lämpimämpi.

- Uskallan puhua harvinaisen lämpimästä. Se tarkoittaa kerran vuosikymmenessä toistuvaa.

Sääolot menevät vielä luonnollisen vaihtelun piikkiin eikä niistä voi syyttää suoraan esimerkiksi ilmastonmuutosta. Esimerkiksi jouluissa on takavuosina ollut sekä kylmiä että lauhoja.

Ei tarvitse palata kuin vuoteen 2011, kun joulukuussa oli lämmin sää. Yleisesti ottaen esimerkiksi Lahdessa valkoinen joulu on yleensä todennäköisempi kuin Helsingissä, jossa peräti joka kolmas joulu on musta.

- Tämän vuosisadan lopussa Lahdessa saattaa olla sama tilanne kuin Helsingissä. Ilmastonmuutos on kymmenien vuosien prosessi.

Suomen ilmastossa suurin osa jouluista on edelleen valkoisia. Meteorologi Asko Hutilan mukaan ainostaan lounaissaaristossa Ahvenanmaalla tilanne on erilainen: joka toisena jouluna maassa on lumi, joka toisena ei.

Lumipeitteen puute laittaa myös luonnon koville. Hutila kuitenkin muistuttaa, että talvi on vasta alussa ja paljon ehtii tapahtua ennen kevättä.

Myrskyt kasaantuivat loppuvuoteen

Mitä tulee loppuvuoden aikana eri puolilla Suomea riehuneisiin, puita ja sähköjä katkoneisiin myrskyihin, niissä ei meteorologin mukaan ole mitään poikkeuksellista.

- Viime aikoina matalapainetoiminta on ollut vilkasta, mutta ei kuluva vuosi ole silti ollut erityisen myrskyinen. Myrskyjä on vain kasaantunut marras–joulukuulle.

Lauha säätyyppi jatkuu edelleen ja siihen liittyy matalapaine. Talviseen korkeapaineeseen myrskyt kuuluvat harvemmin.

Janne Aholle viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet orkideoiden täyttämää aikaa. Kuvausten lisäksi pari vuotta vierähti tekstin kirjoittamisessa. Orkideakuvaajalta vaaditaan pitkäjännitteisyyttä. Aho sai odottaa neljä vuotta ennen kuin meduusaorkidea puhkesi kukkaan.

- Lähes päivittäin seurasin, milloin ensimmäiset kukkanuput avautuvat. Kasvia hoivattiin huolellisesti, ja vihdoin yhtenä keväänä ensimmäiset kukkanuput tulivat esiin. Kun harsonohuet kukinnot avautuivat, ne kannettiin pahvilaatikon suojassa kuvauspaikalle, muistelee Aho yhtä projektin tähtihetkeä.

Kasvihuone on oiva studio

Diafilmi ja luonnonvalo ovat asettaneet omat haasteensa kuvausten onnistumiselle. Kirjassa käsitellään 110 orkidealajia.

- Kasvihuoneet ovat mahtavia luonnonstudioita ja toimivat näyttämöinä. Jokaisen orkidean taakse rakensin kulissit. Kasvihuoneet tarjosivat mahdollisuuden tuoda kukat esille niin kuin halusin. Pehmeä luonnonvalo puolestaan tuo kukan hienolla tavalla esiin. Pehmeässä luonnonvalossa valon ja varjon pinnat hivelevät toisiaan, ja rakennetun taustan avulla kuviin syntyy tietty tunnetila, sanoo Aho.

- Kuvaamisen alkuvaiheessa ei ollut vielä muuta mahdollisuutta kuin käyttää diafilmiä. Siksi päätin jatkaa tällä materiaalilla loppuun asti.

Petkutuksen mestari

Kirjan nimi Orkideat: sateenkaaren värejä ja petkutuksen lumoa kuvaa osuvasti, mikä on pelin henki.

- Mikään muu kasviryhmä ei vedä vertoja orkidealle. Tässä heimossa on valtavasti lajeja, jotka houkuttelevat pölyttäjiä kukkaan petoksella. Jopa joka kolmas orkidealaji on tällainen huijauksen mestari.

Kirjan erittäin informatiivisissa tekstiosuuksissa kerrotaan esimerkiksi hämähäkkiorkideasta, jonka kukka matkii oksalla paikallaan istuvaa hämähäkkiä. Hämähäkkiä pyydystävä ampiainen ei voi vastustaa kiusausta. Se pistää myrkkypistimellä kukan huulta. Kukka ei tästä välitä, mutta pois lennähtävä ampiainen kantaa mukanaan orkidean siitepölymyhkyjä. Iskiessään seuraavaan hämähäkkiorkideaan kimppuun se pölyttää tämän.

Monta vaaraa

Maailmassa elää yli 30 000 orkidealajia, ja uusia löytyy koko ajan. Niitä vaanivat samat uhat kuin muitakin maailman kasveja.

- Orkideat ovat symboli suojelukriisille, joka käsittää kaikki maailman kasvit. Liikakeräys, ympäristön hävittäminen tai pirstoutuminen ovat todellisia uhkia. Näin hävitetään hienovaraiset kontaktit, joita orkideat tarvitsevat pölyttäjiin ja juurisienirihmastoihin. Ilmastonmuutos eri muodoissaan on myös todellinen uhka, luettelee Aho.

Madagaskarilla elävä tähtikämmekkä on tästä kehityksestä tylyn tehokas esimerkki.

- Vain viisi prosenttia Madagaskarin metsistä on jäljellä. Nekin uhkaavat kutistua. Tähtikämmekkää pölyttää vain tietty yöperhoslaji. Jos tämä pölyttäjä häviää, niin myös tähtikämmekkä katoaa luonnosta, kuvailee Aho elämän monimuotoisuuteen kohdistuvia uhkia.

Kirja löytänyt lukijansa

Orkideat kiinnostavat suurta yleisöä. Syksyllä ilmestyneestä kirjasta on otettu jo toinen painos. Ahon pitämillä orkidealuennoilla on riittänyt väkeä.

- On ollut mahtavaa kertoa kiinnostuneelle yleisölle, miten monitahoinen orkideoiden heimo on. Kun olen kertonut heille, että noin 8 000 orkidealajin ulkomuoto muistuttaa sormusta, on tämä jännittävä lähtökohta sille matkalle, jota orkideat ilmentävät. Monien silmät avautuvat havaitsemaan, että onpa erikoinen kasviryhmä, hän hehkuu.

Aho myöntää, että orkideakirjan teko oli valtava ponnistus. Uuden kirjan tekeminen on kuitenkin jo vauhdissa.

- Työn alla on kirja lääketeollisuuden käyttämistä lääkekasveista, paljastaa Aho.

Kotka oli ilmeisesti loukannut siipensä.

Vahingoittunut eläin ei ensin itse ollut vakuuttunut hoitoon pääsyn välttämättömyydestä, sillä se pakeni paikalle saapuneita poliiseja. Poliisipartio sai lyhyen kilpajuoksun jälkeen kotkan kiinni maastosta.

Lintu kuljetettiin Mustasaaren Raippaluodossa sijaitsevaan Pohjanmaan Villieläinhoitolaan. Hoitola hoitaa ja kuntouttaa loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä luontoon palauttamista varten.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kunnon pakkasia on tiedossa näillä näkymin vasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Lämpimin päivä on ennusteen mukaan sunnuntai 29.12.

Ainoastaan Kilpisjärvellä ennustetaan lämpötilan pysyvän jatkuvasti pakkasen puolella lähipäivien ajan, mutta sinnekään ei ole luvassa mitään paukkupakkasia.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Lokan ja Porttipahdan vesi on noin puolitoista metriä keskimääräistä alempana. Inarin vesi taas on noin 30 senttiä tavanomaista alempana, säännöstelyrajojen alarajan tuntumassa.

Kemijärvi puolestaan on lähellä normaalia korkeutta, mutta veden pinta laskee sielläkin. Kilpisjärven vesitilanne sen sijaan on normaali.

Veden virtaus Lapin joissa on normaalin hiljaista, mutta jää on nostanut paikoin veden pintaa jokiuomissa.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan vesi on vähissä vähäsateisen kesän ja syksyn vuoksi.

Tutkijat Turun yliopistossa ovat olleet kehittämässä menetelmää, jossa eläimen ulosteesta voidaan selvittää sen saalislajit. Ensimmäinen tutkittava on ollut lepakkolaji vesisiippa.

Tutkijat keräsivät vesisiipan papananäytteitä Varsinais-Suomesta kahden vuoden ajan. Tutkimukseen päätyneet lepakot olivat nauttineet pääravinnokseen pieniä sääskiä, perhosia ja vesiperhosia.

Tohtorikoulutettava Eero Vesterisen mukaan kiinnostava havainto oli, että lepakot söivät hyttysiä.

- Ehkäpä ensi kesän hittituote hyttysansaksi on pienellä rahalla hankittava lepakonpönttö, hän sanoo.