Saimaannorppia on tänä talvena noin 360, arvioi Metsähallitus. Kuutteja on syntynyt ilahduttavat 86. Kuuttien määrä on lisääntynyt verkkokalastusten kevätrajoitusalueiden laajentamisen sekä apukinosten ansiosta.

Metsähallituksen mukaan etenkin kahtena viime vuotena havaittu poikasmäärän nousu osoittaa suojelupäätösten ja -toimien onnistumisen.

Vuosina 2010 ja 2011 yhä useampi kuutti selvisi hengissä. Nyt ensimmäiset näinä vuosina syntyneistä norpista ovat saavuttaneet sukukypsyyden ja lisänneet kannan syntyvyyttä. Vapaaehtoistyöllä ja Metsähallituksen johdolla tehdyt apukinokset ovat ehkäisseet luontaisten pesäkinosten puutteesta johtuvaa pesäkuolleisuutta.

Synnyttävät naaraat ensimmäisiä pesäntekijöitä

Saimaannorppakanta on kasvanut viime vuosina noin neljän prosentin vauhtia. Pesiä löydettiin tänä vuonna 722, mikä on yli 30-vuotisen seurantahistorian ennätys. Samoin arvioitu kuuttien määrä, 86, sekä arvio synnytyskykyisten naaraiden määrästä, 111, ovat kaikkien aikojen suurimmat.

Ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta kertoo, että synnyttävät naaraat valitsevat pesäpaikan ensimmäisenä. Urokset ja nuoremmat sekä vanhemmat norpat pääsevät kinoksiin pesäntekoon vasta lisääntymiskykyisten naaraiden jälkeen. Jos lunta on vähän, se voi tarkoittaa, että osa norpista ei ala pesäntekoon ollenkaan.

– Norppa on matriarkaalinen, mikä on lisääntymisen kannalta luonnollista. Hyvälumisena talvena jokaisella norpalla yleensä on kaksi tai kolme pesää. Makuupesä ja varapesä tai vaihtopesä. Tänä talvena lunta oli hyvin, ja siksi pesiä oli niin paljon, sanoo Sipilä.

Aluksi talvi näytti vähälumiselta, minkä takia apukinoksia norpalle kolattiin vapaaehtoisvoimin. Maaliskuu toi kuitenkin lisää luonnonlunta. Silti apukinosten hyöty näkyi.

– Tämänvuotisista 86 kuutista 36 syntyi apukinokseen, toteaa Sipilä.

Täydennetty 19.9. kello 13:53: Lisätty tietoa norpan pesimätavoista.

Australian viranomaiset ja kiinalainen laivanvarustamo ovat päässeet kuuden vuoden kiistelyn jälkeen sopuun korvauksista, joita varustamo maksaa yhden sen laivan törmättyä Suureen valliriuttaan huhtikuussa 2010.

Täydessä lastissa ollut 225-metrinen Shen Nang 1 -alus eksyi kurssiltaan, törmäsi Suureen valliriuttaan ja ajoi karille 100 kilometriä itään Rockhamptonin kaupungista Queenslandin osavaltiossa. Laiva tuhosi riuttaa kolmen kilometrin matkalta ja se juuttui karille yhdeksän päivän ajaksi ennen kuin se saatiin irti.

Laivasta vuoti tonneittain polttoainetta mereen ja vaikka suuri öljykatastrofi onnistuttiin välttämään, laivasta vuotanut öljylautta oli neljän kilometrin pituinen.

Korvaussumma vain vajaa kolmannes vaaditusta

Maanantaina Australian viranomaiset ilmoittivat päässeensä varustamon kanssa sopuun korvaussummasta. Australia oli vaatinut varustamolta vähintään 120 miljoonan Australian dollarin eli noin 81 miljoonan euron korvauksia maan liittovaltion oikeudessa. Nyt sovittu korvaussumma on 39,3 miljoonaa Australian dollaria eli noin 26,5 miljoonaa euroa.

Varustamo Shenzhen Energy Transport Co Ltd. ja sen vakuutusyhtiö olivat vuosien ajan kieltäytyneet vastuusta ja korvauksista ennen nyt julkistettua ilman oikeuden päätöstä saavutettua sovintoa. Laivan omistaja väitti, että riutta korjaantui itsestään ja ettei yhtiön pitäisi joutua maksamaan korvauksia.

Vakuutusyhtiö sanoi sovun julkistamisen jälkeen pitävänsä sitä riittävänä ja asiaankuuluvana. Se totesi myös, että suuri osa riutasta oli toipunut luonnollisesti onnettomuuden jälkeen. Aiemmin vakuutusyhtiö oli kutsunut Australian hallituksen siivouskulujen kustannusarvioita "toteennäyttämättömiksi ja epärealistisiksi".

Ympäristöjärjestö tyrmää korvaussumman

Australian ympäristöministeri Josh Frydenberg sanoi, että "sovinto osoittaa Australian käyttävän kaikki mahdolliset keinot saadakseen vastuuseen sellaiset laivojen omistajat, jotka aiheuttavat piittaamattomuuttaan vahinkoa riutalle".

Ympäristöjärjestö Greenpeacen Australian osasto kuitenkin tyrmäsi sovun ja sanoi, että se on "surkean riittämätön".

– Hallitus on sanonut, että täydellinen jälkien korjaaminen maksaa yli 140 miljoonaa Australian dollaria, joten tyytyminen näin pieneen korvaussummaan on pettymys, järjestö totesi.

Laivassa oli käytetty myrkyllistä maalia

Ympäristöministeri Frydenbergin mukaan viranomaiset voivat varojen turvin alkaa poistaa alueelta karilleajosta peräisin olevaa laivassa käytettyä myrkyllistä maalia ja rojua. Yksi maalissa käytetty ainesosista on nykyään kielletty. Frydenberg myöntää, että prosessi kestää pitkään, mutta se auttaa riuttaa toipumaan.

Siivousoperaation on tarkoitus alkaa ensi vuoden puolivälissä. Frydenberg sanoi kuitenkin, että jos myrkyllistä maalia jää mereen, sen vaikutukset merieläimille voivat kestää vuosikymmeniä.

Australian vuonna 2011 julkaisema onnettomuustutkintaraportti piti onnettomuuden syynä väsynyttä perämiestä. Lisäksi raportissa todettiin, että laivan turvallisuuskäytännöissä oli puutteita.

Suuri valliriutta on myös UNESCO:n maailmanperintökohde.

Suuri joukko ihmisiä kerääntyi maanantaina ihmettelemään komeaa haukanpoikasta Sibeliuksenpuistoon Kotkan keskustassa. Lintu hyppelehti kesyn oloisena maassa ja lennähti välillä aidalle istumaan.

– Lintua on yritetty saada kiinni lauantaista saakka. Se on aina ehtinyt kadota näköpiiristä tai lennähtää ylös lyhdyn päälle, kun olen ehtinyt paikalle, kertoo lintujenhoitaja Arto Hokkanen Pyhtään lintuhoitolasta.

Lintuhoitolassa on tällä hetkellä jo kolme muuta mehiläishaukanpoikasta toipumassa. Syynä niiden huonoon kuntoon on nälkä.

– Emot ovat lähteneet etelään, kun ampiaiset loppuivat kesken. Ne ovat jättäneet poikasensa, koska nuoret linnut eivät ole vielä valmiita muuttamaan. Poikasista on tullut paljon soittoja, Hokkanen kertoo.

Poikkeuksellinen ilmiö

Mehiläishaukat elävät metsissä, mutta hädän tullen poikaset ovat lähteneet liikkeelle etsimään apua.

– Ne ovat vähän hömelöitä nälän takia ja pyörivät silloin epätyypillisissä paikoissa. Mehiläishaukka on luonteeltaan erilainen kuin kanahaukka, joka on säikky ja arka. Tarhassakin nämä ovat mallipotilaita, istuvat nätisti ja odottavat ruokaa.

Nälkiintyneet mehiläishaukat eivät Hokkasen mukaan ole jokasyksyinen ilmiö.

– Tämä on toinen tai kolmas kerta 18 vuoden aikana, kun näin on tapahtunut. Ampiaisia oli ensin runsaasti, mutta ne vain hävisivät äkkiä johonkin.

Hokkasta harmittaa se, että ihmiset kokoontuvat ihmettelemään ja kuvaamaan lintua mutta eivät ymmärrä ottaa lintua kiinni.

– Älkää kuvatko vaan ottakaa se kiinni. Mitä kauemmin lintu on siellä, sitä huonommat mahdollisuudet sillä on selvitä.

Jos näet Kotkan keskustassa yksinäisen mehiläishaukan, ota yhteyttä Pyhtään lintuhoitolaan numeroon 040 5188976.

Suomen metsät ovat tänäkin vuonna monin paikoin punaisenaan puolukoista, mutta silti terveellinen ja monikäyttöinen marja jää usein mustikan suosion varjoon. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan puolukka kaipaisi imagonkohennusta.

Syitä puolukkaintoilun vähäisyyteen on monia. Yksi on sen myöhäinen satokausi.

– Kun marjakausi käynnistyy, ensin kypsyy viljelty mansikka ja siitä on kova tiedotus kuluttajille. Puolukka kypsyy ihan satokauden lopussa, joten kuluttajat eivät tietenkään ole samalla tavalla enää kiinnostuneita marjoista.

Myöskään puolukan hapan maku ei miellytä kaikkia.

– Mustikan hyväksyvät suunnilleen kaikki kuluttajat, mutta puolukka on hapahko marja ja kaikki eivät siitä pidä. Ei ole yhtä helppoa tehdä siitä koko kansan marjaa, harmittelee Moisio.

Puolukka voisi maistua Aasiassakin

Puolukkaa Suomen metsissä riittää, sillä se on metsämarjoista runsassatoisin. Keskimääräisenä vuotena kokonaissato on noin 257 miljoonaa kiloa. Myyntiin puolukkaa kerätään noin 10–15 miljoonaa kiloa ja kotitalouksien käyttöön noin 20–25 miljoonaa kiloa.

Moision mukaan kotimaan teollisuus käyttää puolukkaa tällä hetkellä suurin piirtein yhtä paljon kuin mustikkaakin, mutta viennissä on eroja. Maailmalla mustikan maku ja terveysvaikutukset tunnetaan huomattavasti paremmin kuin puolukan.

Puolukkaa viedään lähinnä Saksaan ja Itävaltaan, missä puolukan hapan maku hyväksytään. Moisio uskoo, että puolukka sopisi myös aasialaisiin ruokapöytiin, mutta sinne puolukkaa viedään hyvin vähän.

Se on Moision mielestä harmillista, sillä hän näkee Aasiassa paljon potentiaalia puolukan viennille. Vientituotteena siihen liittyy kuitenkin haasteita. 

– Amerikkalaiset ovat tehneet pensasmustikkaa laajalla markkinoinnilla tunnetuksi ja meidän luonnonmustikka menee siinä siivellä parempana marjana. Puolukkaa ei tunneta riittävästi ja kun meidän yritysten resurssit ovat pienet, se hankaloittaa markkinointia, vertailee Moisio.

Mustikan vientimäärät ovat viimeisen 15 vuoden aikana olleet jatkuvassa nousussa, ja tällä hetkellä vuotuinen määrä on noin 4,5–5 miljoonaa kiloa. Puolukkaa viedään suurin piirtein saman verran, mutta sen määrä on jämähtänyt paikoilleen.

Puolukasta uudenlaisia tuotteita

Puolukan arvostusta ja tunnettavuutta voitaisiin Moision mielestä parantaa tutkimalla lisää marjan terveysvaikutuksia, sillä tutkimustieto ohjaa kuluttajakäyttäytymistä merkittävästi. Esimerkiksi mustikkaa on tutkittu Yhdysvalloissa paljon ja tiedosta on hyödytty myös Suomessa.

Puolukkaa Yhdysvalloissa ei kuitenkaan kasva, joten sitä on tutkittu vähemmän. Tutkimuksia on tehty lähinnä pohjoismaissa.

– Tutkimuksilla ja niiden tiedottamisella on iso rooli eli puolukkaa ei pidetä yhtä terveellisenä marjana kuin mustikkaa, kertoo Simo Moisio.

Puolukka ei ole varsinainen vitamiinipommi ja siksi sen terveysvaikutukset saattavat jäädä tavalliselle kuluttajalle hämärän peittoon. Hyödyistä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Runsaskuituinen ja vähäenerginen puolukka sisältää runsaasti terveellisiä polyfenoleja, joista eniten tutkitaan muun muassa resveratrolin ja kversetiinin terveysvaikutuksia.

Käytännössä hapan punainen marja antaa suojaa erilaisia kansansairauksia vastaan, valottaa Moisio.

– Puolukka on hyvä ja terveellinen marja, mutta eri tavalla kuin mustikka. Puolukan korkea antioksidanttipitoisuus antaa suojaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksia, lihavuutta ja syöpäsairauksia vastaan.

Moision mielestä myös puolukan tuotekehitys kaipaisi lisäpanostusta. Huomioon tulisi ottaa myös eri maiden ruokakulttuurierot.

– Puolukkaa voidaan käsitellä monella tavalla ja kuluttajatuotteissa sen happamuutta saadaan vähennettyä. Siitä on mahdollista tehdä suosikkimarja, uskoo Moisio.

Nykyisilläänkin puolukka tekee kauppansa esimerkiksi jogurtin tai jäätelön seassa sekä erilaisissa leipomotuotteissa. Moisio uskoo, että puolukasta voidaan kehittää lisää nykytrendien mukaisia tuotteita, kuten välipaloja ja smoothieita.

Hän arvelee, että erilaisia tuotteita kehittelemällä puolukka kelpuutettaisiin myös eteläeurooppalaisiin ruokapöytiin, joissa hapan marja ei ole tähän mennessä viehättänyt. Marjaa voitaisiin viedä esimerkiksi Ranskaan, Iso-Britanniaan, Italiaan ja Espanjaan.

Thaipoimijoita karkotettiin luudanvarsilla

Puolukan sato on ollut tänä kesänä erityisen runsas läntisessä Suomessa, mutta muuallakin marjaa on jäämässä runsaasti metsiin. Arktisille Aromeille puolukkasadosta on kiirinyt ristiriitaisia viestejä.

Pohjois-Suomessa moni on valitellut, ettei kerättyä marjaa saa enää kaupaksi teollisuuden tarpeisiin. Toisaalta ilmassa on ollut huolta siitä, että ulkomaalaiset poimijat putsaavat metsät.

Thaipoimijoiden liikkuminen suomalaisten perinnepaikoilla on kiristänyt hermoja erityisesti Pirkanmaalla.

– Ruoveden suunnassa on ollut marjasota, jossa thaipoimijoita on ajettu omista metsistä luudanvarsien kanssa pois, toteaa Moisio.

Kainuussa thaipoimijat ovat tuttu näky, eikä luudanvarsia ole tiettävästi tarvittu. Moisio haluaa kuitenkin muistuttaa, että maastossa riittää marjaa kaikille. Puolukkakausi kestää tavanomaisesti syyskuun loppuun asti, mikäli yöpakkaset eivät pehmennä marjaa.

Tavanomaista runsaamman puolukkasadon vuoksi roskaisen puolukan osto lopetettiin syyskuun puolessa välissä. Poimijoiden valmiiksi puhdistamaa puolukkaa ostetaan teollisuuden tarpeisiin vielä jonkin verran.

Tänä vuonna puolukan ostohinta on ollut matala. Esimerkiksi Hirvensalmella maksettiin elokuun lopussa roskaisesta puolukasta tasan euro kilolta ja puhdistetusta puolukasta 1,3 euroa.

Moisio neuvookin, että mikäli haluaa vielä myydä puhdistettua puolukkaa, kannattaa ostaja varmistaa ensin.

– Polkujen varsilla on valtavasti marjaa keräämättä. Myös kotitalouskäyttöön voi kerätä aika pitkään, kun yöpakkaset eivät ole vielä täysin pehmentäneet puolukkaa, vinkkaa Moisio.

Ari Vallittu on ajanut troolivenettä Sorvarin kanssa kolme vuotta. Pääsääntöisesti troolaamaan mennään kolme kertaa viikossa.

Säästösyistä isompi vene hinaa perässään pienemmän veneen troolin laskupaikalle ja sieltä takaisin.

– Me mennään aina hinaamalla mennen tullen, koska on järjetöntä ajaa kahdella paatilla. Säästyy polttoainetta, kun samalla vaivalla toinen tulee perässä köyden jatkona, perustelee Ari Sorvari.

Tuuli määrää reitin

Tuulen voimakkuus vaikuttaa aina päivän reittisuunnitelmiin. Nyt suunnaksi otetaan pohjoinen Tehinselkä Judinsalon rajamailla. Pyydys on tarkoitus laskea veteen Kärppäsaarilla.

Puolen tunnin matkan jälkeen lokit ovat huomanneet trooliveneet ja lentävät veneiden ympärillä sankkoina parvina. Parhaimmillaan lokkeja on tuhatmäärin, kun troolia aletaan nostaa järvestä.

Varsinainen pyydys eli trooli on valmistettu mustasta vahvasta langasta. Sorvarin trooli on kohtuullisen iso. Veneen nostopukista troolin perän nostopussiin kertyy matkaa vajaa 300 metriä.

– Tämä on normi trooli Päijänteellä, mutta on aika reilun kokoinen sisävesikäytössä.

Sorvari troolaa kalaa ammatikseen Keski-Päijänteen alueella. Järven pohjoispäässä ammattia harjoittaa Markus Merisalo.

Alkuun kahdella lasikuitupaatilla

Troolia voi Sorvarin mukaan vetää aika pienilläkin moottoriveneillä. Mutta mikä on järkevää -  sen raja on häilyvä.

Ari aloitti ammattikalastamisen isänsä kanssa vuonna 1985 kahdella alle kymmenmetrisillä lasikuituveneellä. Troolauksesta ei tiedetty muuta kuin, että veneiden perässä vedetään pussia.

– Kun ensimmäinen trooli tuli junalla Jämsän rautatieasemalle niin mietin, että tuo on varmaan se peräpussi, kun on tiukempi, muistelee Sorvari.

Nyt kun kalan hinta on aika alhaalla, Sorvari myöntää, että vastaavan kaluston hankkimiseen ei rahkeet riittäisi. Ammattikalastukseen riittävä troolikalusto maksaa satoja tuhansia euroja.

– Toisaalta täällä olisi kyllä tilaa nuorille kalastajille ja reippaille yrittäjille, mutta niitä ei vain ole. Kalastukseen selvästi kasvetaan, siihen ei ryhdytä. Minä katselin kakarasta asti touhua, niin tiesin kyllä mitä tämä on.

Historiallisilla kalavesillä

Sorvarin venekunta suuntaa kalastelemaan historiallisiin vesiin Päijänteen Judinsalon selälle. Muun muassa kivikautisia piirroksia löytyy Kuhmoisten Lästilän kylän rannan pystykalliosta. Ruotsinvallan ajalta löytyy sotilaskartat länsirannasta. Närvässä ja Tehinniemessä on tunnettuja rälssitiloja. Itärannalla Kuhmoisten Pyhänpäästä Sysmän Pyhänpäähän löytyy vanha karjalaisten ja hämäläisten riistamaiden raja.

– Ruotsin kuningas aikoinaan määräsi Kurjen aatelisuvun jäsenen pitämään järjestystä ja valvomaan rajaa, että heimot pysyvät omilla puolillaan. Hän sai isot läänitykset palkkioksi Sysmän Soiniemestä ja Kuhmoisten Pyhänpäästä. Mutta isojaon aikana suku ei tullut vaatimaan näitä maita, joten ne vaihtoivat omistajaa, kertoo Sorvari.

Judinsalossa trooli lasketaan järveen 44 metriä syvällä kohdalla. Troolin vetosyvyyttä Sorvari säätää kellukepallojen avulla. Kun pyydys on saatu laskettua kokonaan Päijänteeseen, alkaa troolin veto kahdella veneellä kohti Kuhmoisten lähtösatamaa.

Radiopuhelin välttämätön

Sorvari ja Vallittu pitävät troolauksen aikana yhteyttä radiopuhelimilla.

– Sieltä niitä sääntöjä tulee, naurelee Vallittu.

– Tuossa matkan varrella suunnittelin, että vedetään kolme ja puoli tuntia yhtä vetoa. Mennään Kaartinkeitaasen päin ja sitten Selkäsaaren ja Vähä-Selkäsaaren välistä. Käydään kääntymässä Kätkyssalon kulmilla ja tullaan sitten ylöspäin, huikkaa Sorvari radiopuhelimeen.

Viittä ja puolta tuntia myöhemmin aurinko laskee ja taivaanranta värjäytyy komeasti oranssinpunaiseksi. Puoli kahdeksan aikaan illalla varsinainen troolaaminen alkaa olla loppusuoralla. Ari Sorvari ohjaa pienemmän veneen ison veneen kylkeen ja vuorossa on troolin ja saaliin veto veneeseen.

Kylmäketju ei katkea

Saaliin noustessa veneeseen sadat lokit syöksähtelevät poimimaan omat herkkunsa troolista tippuvista kaloista. Veneeseen noussut kalapussi on täynnä muun muassa muikkuja. Veneen perässä on jäähilealtaita, joihin kalat nostetaan suoraan järvestä ja kylmäketju ei pääse katkeamaan.

Tyhjennyksen jälkeen trooli huuhdellaan puhtaaksi ja Ari Sorvari laskee, että saalista nousi 120-140 kiloa.

– Isoa muikkua näyttää olevan kolmannes. Tällaisella pohjoistuulella ihan kohtuullinen saalis näin syyskuun puolivälissä. Jos tämä olisi alkukesän saalisi, niin olisimme kovin murheissamme.

Kesällä parhaimmat kertasaaliit yltävät tuhanteen kiloon. Tämänkertaisen saaliin ilonaiheena on runsas pikkumuikkujen määrä. Pienet muikut merkitsevät ammattikalastajalle jatkuvuutta ja hyviä saaliita ainakin parina seuraavana kesänä.

Muikuilla mainio kasvukesä

– Jäät lähtivät keväällä kohtuullisen aikaisin ja muikku kuoriutui aikaisin. Se on kasvanut kaksi kertaa enemmän kuin monesti aikaisemmin keväästä syksyyn tultaessa. Pieni muikku on vaikea markkinoida, mutta ensi vuonna heinäkuun lopulla ne ovat kasvaneet hyvään mittaan ja kelpaavat kauppaankin. Keskikokoinen, pannulla paistettava muikku menee parhaiten kaupaksi, kertoo Sorvari.

– Pieni muikku on sinänsä hirveän hyvä kala, mutta keskisuomalaiset ovat tottuneet isompaan muikkuun eivät oikein ymmärrä pienempää.

Kuhmoisten satamaan trooliveneet ja kalalasti saapuvat iltakymmeneltä. Arska jatkaa mopolla kotiin Jämsään ja satamassa Ari jää huolehtimaan saaliin myyntikuntoon toisen kaverinsa kanssa. Edessä on vielä muikkujen perkaus ja jäihin laittaminen.

– Ei tässä enää kauaa mene, puolitoista tuntia korkeintaan, tässä pääsee ihan hyvin nukkumaan ennen puolta yötä.

– Useat matkanjärjestäjät ovat kertoneet, etteivät tee enää matkoja tautialueille. Se on tosi hyvä viesti. On myös kysytty, miten taudilta voisi suojautua ja mihin matkoja voisi Baltian sijaan tehdä, Eviran ylitarkastaja Sirpa Kiviruusu kertoo.

Merkittävä uhka

Elokuun lopulla tautia havaittiin Viron Saarenmaalla, ja myös Puolassa on havaittu uusia tautitapauksia.

Eviran mukaan sikarutto on merkittävä uhka Suomelle niin kauan kuin tautia esiintyy Suomen lähistöllä. Riskiä lisää se, että Suomesta ylipäätäänkin matkaillaan useasti Viron suuntaan.

Ylitarkastaja Sirpa Kiviruusun mukaan virusta on todennäköisesti jo tullut Suomeen, mutta ainakaan vielä suomalaisissa sioissa ei ole havaittu ruttoa.

Sikaruton ehkäisemiseksi Kiviruusu neuvoo metsästäjiä keskittymään villisikojen jahtiin oman maan sisällä.

– Villisikakantaa Suomessa pitää säädellä, ettei se pääse niin suureksi kuin Baltiassa.

Korkein hallinto-oikeus KHO on hylännyt valituksen malminetsintäluvasta Ylitorniolla. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri oli valittanut malminetsijäyhtiö Mawsonin luvasta, koska sen mielestä syväkairaukset haittaavat luontoa Natura-alueella.

KHO otti valitukseen saman kannan kuin hallinto-oikeus aiemmin ja hylkäsi sen. Samalla se hylkäsi luonnonsuojelijoiden vaatimuksen Tukesin täytäntöönpanomääräyksen kumoamisesta. Täytäntöönpanomääräyksellä Mawson on voinut jatkaa malminetsintää valitusprosessin aikana.

Viime päivinä Lapissa ovat näkyvimmin ja kuuluvimmin olleet liikkeellä rastaat sekä peipot ja järripeipot. Tuon tuostakin on taivaalta voinut erottaa myös etelään matkaavan rautiaisen tai niittykirvisen kutsuääntä ja lähimetsästä on voinut kuulla punarinnan tiksutusta kertoo lappilainen lintuharrastaja Pirkka Aalto.

Pihoilla on alkanut näkyä yhä enemmän viherpeippoja ja tiaisia, ja teiden varsilla päivystävät västäräkit ja muuttomatkaansa suunnittelevat varikset.

Muuton näkyvyyttä lisäävät nyt etenkin monet isot linnut, kuten joutsenet, kurjet, hanhet ja haukat, joita näkyy niin muuttolennossa kuin levähdyspaikoillakin. Esimerkiksi Ylitorniolta laskettiin maanantaina peräti 210 joutsenen ja 150 kurjen kerääntymät.

Harvinaisuuksia liikkeellä paljon

Jokainen syksy on aina erilainen – ainakin vaelluslintujen ja harvinaisuuksien näkökulmasta. Tänä vuonna liikkeellä on ollut itäisiä pähkinähakkeja sekä jonkin verran kirjosiipikäpylintujakin, ja viime päivinä on taajamiin alkanut saapua tilhiparvia. Myös hiiripöllöjä on ollut taas hyvin näkösällä.

Syyskuun toistaiseksi suurimpia yllättäjiä ovat olleet kaukaa Venäjältä saapuneet taigauunilinnut, joita on havaittu alueellamme jo ennätykselliset 14 kappaletta. Sallan Värriöllä havaittiin 12.9. melkoinen erikoisuus, kun yhdessä ja samassa pensaikossa vilisteli yhtä aikaa kaksi taigauunilintua sekä yhtä lailla harvinainen sinipyrstö.

Elokuun lopun erikoisin vieras oli puolestaan Rovaniemen Aronperällä rengastettu, alueemme kautta aikojen toinen kirjokerttu.

Pöllötkin ovat liikkeellä

Lintujen muutto tai vaellus ei rajoitu edelleenkään pelkästään päiväsaikaan, sillä illan hämärtyessä voi hyvinkin kohdata varpuspöllön ja yön pimettyä lähtevät liikkeelle helmipöllöt. Viime öiltä on saatu havaintoja myös suo- ja sarvipöllöistä. Yötaivaan tyypillisin ääni on kuitenkin punakylkirastaan pitkä sirahdus.

Syksy onkin lintuharrastajien kannalta hienoa aikaa, sillä lintuja on paljon ja mahdollisuudet suurtenkin harvinaisuuksien havaitsemiseen melkoisen hyvät. Muutto- ja vaelluslintujen liikehdintä loppuu tavallisesti lumien tuloon, joskin vasta vesistöjen jäätyminen häätää viimeisetkin sinnittelijät kohti etelää.

Pirkka Aalto

Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeusluvan yhden suden pyyntiin Joensuun Tuupovaarassa. Poikkeusluvan perusteena on susien jatkuvat pihakäynnit.

Riistakeskuksen mukaan sudet ovat käyneet toistuvasti hevos- ja karjatiloilla. Alueella, jolle poikkeuslupaa on haettu, on tehty elokuun alun jälkeen 38 susihavaintoa alle 100 metrin päässä asutuksesta. Alueella on ollut voimassa myös kaksi poliisin susien karkottamispäätöstä.

Riistakeskus toteaa, että pyynti tulee kohdistaa nuoreen yksilöön, jonka käynti tilalla läheisyydessä on varmistettu.

Poikkeuslupa on voimassa kolme viikkoa.

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii Metsähallitusta keskeyttämään hakkuut Suomussalmen Leipimäessä. Aktivistien mukaan alueella on tehty lukuisia havaintoja liito-oravien pesistä. He vetoavat luonnonsuojelulakiin, jonka mukaan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä.

Metsähallitus aloitti hakkuut viime viikolla Kainuun ely-keskuksen tammikuussa 2016 tekemän rajauspäätöksen mukaisesti. Pian Ylä-Kainuun luonto ry ilmoitti kuitenkin Kainuun ely-keskukselle uusista liito-oravahavainnoista ja pyysi Metsähallitusta huomioimaan havainnot. Myös luonnonsuojeluyhdistys Tapiola vaatii hakkuiden keskeyttämistä.

Tällä hetkellä hakkuut ovat käynnissä, mutta Metsähallitus Metsätalous Oy rajaa havaintopaikat hakkuiden ulkopuolelle, kunnes Kainuun ely-keskuksen biologi on tutkinut alueet.

Luonnonsuojelijoita tämä ei lohduta, sillä heidän mielestään hakkuut tulisi keskeyttää kokonaan.

– Tilanne ei ole ollenkaan hyvä, koska sehän pirstaloi alueen aivan totaalisesti. Ne alueet on hyvin pienialaisiksi rajattu. Jos liito-oravalle jää muutama puu, ei se auta, kertoo parhaillaan Leipimäessä paikan päällä oleva Luontoliiton metsäryhmän puheenjohtaja Hanna Jauhiainen.

Jauhiaisen mukaan Metsähallituksen nykyiset hakkuusuunnitelmat vaarantavat liito-oravien elinympäristön, vaikka osa alueesta jätettäisiinkin hakkaamatta.

– Olisi tärkeää säilyttää isompia kokonaisuuksia. Meidän näkemys tästä on se, että koko alue pitäisi jättää rauhaan vähintään siihen asti, että ely-keskus tekee kunnolliset selvitykset kevätaikaan, vaatii Jauhiainen.

Aktivistien mielestä syksyllä tehtävät liito-oravaselvitykset eivät ole luotettavia, vaan selvitykset tulisi tehdä keväällä tai alkukesästä. Suomussalmen Leipimäessä on yhä paikan päällä noin kuusi aktivistia eri puolilta Suomea. Aktivistit ovat osoittaneet mieltään ja dokumentoineet aluetta sekä keskeyttäneet kerran työkoneen toiminnan.

Metsähallitus: Liito-oravat huomioidaan

Metsähallituksen alkuperäisenä suunnitelmana oli hakata Leipimäessä metsää noin 14,6 hehtaarin alueella. Metsänkäsittelyalue rajoittuu Tulisuon-Varpusuon soidensuojelualueeseen.

Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tiimiesimies Heikki Juntunen on tietoinen hakkuualueella olevista aktivisteista ja hänen mukaansa tilanne on rauhallinen. Yhden aktivistin aiheuttama työkoneen työn keskeytys oli hakkuiden kannalta pieni haitta. 

Juntunen painottaa, että Leipimäen hakattava alue on todettu monessa selvityksessä metsätalouteen sopivaksi alueeksi. Hänen mukaansa liito-oravahavainnot otetaan huomioon asianmukaisesti.

– Asiaa on selvitetty aikoinaan vanhojen metsien suojelun yhteydessä, luontojärjestöjen kanssa käydyissä dialogeissa ja nyt sitten liito-oravaselvityksissä monissa vaiheissa. Tätä taustaa vasten näemme sen metsätalouden käyttöön sopivaksi alueeksi ja siltä pohjalta töitä suunnitellaan, perustelee Juntunen.

Huhtikuussa voimaan tulleen luonnonsuojelulain muutoksen myötä ely-keskukset eivät ole enää velvollisia tekemään rajauspäätöksiä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista, vaan asian selvittäminen on hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan tehtävä. Metsähallituksella on siis asiassa suuri vastuu.

Juntusen mukaan nyt toteutettavat hakkuut on suunniteltu viime syksyisen tiedon ja Kainuun ely-keskuksen tammikuussa tekemän rajauspäätöksen mukaisesti. Nyt kun uusia havaintotietoja tuli, havainnot tutkitaan niiltä alueilta, mitä ei ole vielä ehditty hakata. Ely-keskuksen biologi tarkastaa luonnonsuojelijoiden ilmoittamat alueet 21. syyskuuta.

Luonnonsuojelijoiden huoleen alueen pirstaloitumisesta Juntunen vastaa vetoamalla Kainuun ely-keskuksen päätökseen.

– Se on suunniteltu kuten ely-keskus aikoinaan päätöksen teki ja siinä ne välialueet on todettu riittäviksi. Tätä kautta me uskomme ja luotamme, että liito-oravan elinmahdollisuudet säilyvät.

Suomussalmen liito-oravahavainnoista on Heikki Juntusen mukaan kiistelty jo vuodesta 2010 alkaen.

– Myös Metsähallituksen biologit ovat käyneet useita kertoja aiempina vuosina ja paikan päällä on tehty useita eri intentointeja. Tietoa on kertynyt aika paljon, sanoo Juntunen.

Afrikkalainen sikarutto jatkaa leviämistään Baltiassa. Taudin aiheuttaa virus, joka on hyvin kestävä ja helposti leviävä. Siksi virus voi kulkeutua Suomeen vaikkapa likaisten varusteiden välityksellä. Evira suositteleekin, ettei metsästysmatkoja tautialueille tehtäisi.

Jos metsästäjä kuitenkin matkustaa tautialueilla, pitää Suomeen palatessa pestä kaikki varusteet, vaatteet ja kengät perusteellisesti pesuohjeen mukaisessa korkeimmassa lämpötilassa – myös auton alusta ja jalkatilat sekä esimerkiksi metsästyskoiran varusteet.

– Pesun ja kuivatuksen lisäksi mielellään vielä lämpökäsittely tai desinfiointiaineen käyttö, Eviran ylitarkastaja Sirpa Kiviruusu neuvoo.

Lämpökäsittelyn voi tehdä pitämällä varusteita esimerkiksi tunnin verran kuumassa saunassa. Metsästäjän tulisi itse käydä saunassa matkan jälkeen. Lisäksi metsästyskoira pitää pestä.

Nykyinen metsästyslaki kieltää karhun metsästyksen ravintohoukuttimen avulla, karhua ei saa ampua haaskalta. Sääntely siitä, kuinka houkuttimia ja haaskoja pidetään maastossa, loistavat poissaolollaan.

Tilanne korjataan metsästyslain muutoksessa. Kuinka tarkalleen, sitä maa- ja metsätalousministeriöstä ei vielä haluta kertoa, sillä lain muutos on lähdössä lausuntokierrokselle loppusyksyn, alkutalven aikana.

Varmaa on, että nyt halutaan karsia pois pulmallisimmat tilanteet.

– Siellä on myös tällaista harmaata vyöhykettä eli metsästäjät pitävät ravintohoukuttimia ennen karhun metsästystä ja poistavat niitä, kun metsästys alkaa, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvaraosastolta.

Yksi vinkki uuteen sääntelyyn liittyen kertoo, että haaskojen ja ravinnon vienti luontoon kiellettäisiin kesällä.

– En voi mennä vielä yksityiskohtiin, torppaa neuvotteleva virkamies Sami Niemi kyselyn.

Hän kuitenkin myöntää, että toki lain valmistelussa otetaan huomioon esimerkiksi matkailuyrittäjien tarpeet suurpetojen houkuttelussa.

Suomeen kuulunut saaliseläimen kunnioittaminen

Esimerkiksi suurpetoja houkuttelevat luontokuvaajat ja -tarkkailijat tekevät ilmoituksen haaskapaikoistaan ympäristöterveydenhuoltoon. Muun muassa Pohjois-Karjalassa näitä laillisia haaskoja on tällä hetkellä 55. 

Ympäristöterveys valvoo haaskoja sivutuotelainsäädännön nojalla. Tällöin tarkastelunäkökulma on ihmisen terveydessä - haaskoista ei haluta siirtyvän esimerkiksi lääkejäämiä eläimen lihan kautta ihmiseen. 

Laajemmin ravinnon ja haaskojen käyttö petojen houkuttelussa herättää myös esimerkiksi eettisiä kysymyksiä. 

– Suomalaiseen metsästysperinteeseen on lähtökohtaisesti kuulunut aina saaliin kunnioittaminen, myös saaliseläimelle annetaan mahdollisuus. Tällaisten ravintohoukuttimien käyttö ei sitä mahdollisuutta aina anna.

– Toisaalta on paljon metsästysporukoita, jotka eivät tällaisia halua käyttää. Nyt on tarkoitus tuoda sitä sääntelyä, jotta saadaan kaikille samat pelisäännöt, huomauttaa Sami Niemi.

Tarkoitus on, että muutokset metsästyslakiin ovat voimassa syksyllä 2017.

Vieraslajit alkavat olla riesa jo Lapissakin. Tutuimpia vieraslajeja ovat esimerkiksi jättipalsami, ruttojuuri ja lupiini. Niillä ei ole luontaisia vihollisia ja luontoon levitessään ne estävät alueen omien lajikkeiden lisääntymisen ja kasvamisen. 

Lapin maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja Taina Kuusela sanoo, että tänä kesänä muun muassa Simossa on tehty aikaisempia enemmän havaintoja Suomen luontoon kuulumattomista lajeista.

Leviävät kompostista tontin reunalta

Kuuselan mukaan on tavallista, että vieraslajit pääsevät leviämään vahingon kautta.

– Sieltä omasta kotipihasta kun tämä lajike hävitetään ja jätteet viedään tontin ulkopuolelle kasaan, niin sitten se lähtee leviämään luontoon esimerkiksi tontin ulkopuolella olevasta kasasta tai avokompostista.

Vieraslajit leviävät nopeasti, jopa auton renkaiden mukana.

– Auton renkaat ja eläimet ovat tehokkaita levittämään näitä. Esimerkiksi renkaissa vieraslaji saattaa kulkeutua jopa pitkiäkin matkoja. Meillä on Lapissa semmoisiakin havaintoja, että on tullut Venäjän puolelta rekkojen renkaissa, Kuusela kertoo.

Pelkona on, että kasvit rantautuvat rantaan

Taina Kuuselan mukaan vieraslajit ovat Etelä-Suomessa jo iso ongelma.

– Etelä-Suomi menee Lapin edelle tässä asiassa reippaasti. Siellä on tosi isoja ja monen vieraslajien esiintymiä.

Simossa pelkona on, että vieraslajit jatkavat leviämistään kohti merenrantaa. Etenkin jättipalsami kulkeutuu tehokkaasti veden välityksellä

-– Jos jättipalsami pääsee ojien vesien mukana kulkeutumaan merelle ja mahdollisesti rantautumaan meren saariin, niin ne ovat sitten todella ongelmallisia paikkoja hävittää lajikkeita.

Myös jokivarret ovat haasteellisia paikkoja vieraslajien hävittämisen kannalta.

– Etenkin jokipenkat ovat otollisia kasvupaikkoja vieraslajeille. Ne ovat yleensä vaikeasti torjuttavissa niiltä paikoilta ja siinä on se vesi, joka kuljettaa siemeniä.

Puutarhakasveja ja kukkia kannattaa suojata syksyn ensimmäisinä pakkasöinä. Puutarhaneuvos Arno Kasvi neuvoo laittamaan sadetuksen päälle aamuyöstä

– Nykyään sadetusta säädetään jossain tietokoneellakin. Sen voisi laittaa päälle aamuyöstä, ehkä aamukolmesta tai -neljästä alkaen kolmen tai neljän tunnin ajaksi.

– Sadetus on hyvä suoja hyötymaalle, jossa kasvaa tomaattia tai kukkia. Hieno, sumumainen sade sotkee ilman niin, ettei pakkanen tule, neuvoo Arno Kasvi.

Viltit eli huovat kasvien päälle

Suojausta voi tehdä myös harsoilla tai kodin tekstiileillä.

– Harsot, muovit tai tavallinen viltti auttavat, jos on papuja, kurpitsaa tai avomaantomaattia. Keppien kanssa peitteen saa koholle kasvien päälle.

– Pienessä kasvihuoneessa täytyy sulkea luukut. Silloin täytyy muistaa tuuletus, ettei tule hometauteja, kertoo Arno Kasvi.

Kuukausi lisää kesää

Arno Kasvilla on pitkä kokemus säiden vaihteluista. Hän arvioi, että seuraava pakkanen tulee vasta kuukauden päästä.

– Se on juuri nämä päivät, kun on täysikuu ja kirkkaat yöt. On tonteista kiinni, minne halla tulee. Saattaa olla, ettei kuukauteen tämän jälkeen tule yöpakkasia. Kun nyt peitetään kasvit, saadaan kuukausi lisää kesää puutarhaan. Satoa saadaan pelastettua, ja sadonkorjuuta saadaan siirrettyä useammalle päivälle, kertoo Kasvi.

Biologi Vesa Hyyryläinen avasi keskiviikkona tavalliseen tapaansa tietokoneen tarkastaakseen missä Jaska-sääksi liitää tällä hetkellä. Hyrynsalmen kotipesästä pari viikkoa sitten lähteneen koirassääksen sijainti ei yllättänyt Hyyryläistä.

– Jaska kalastaa nyt tavalliseen tapaansa Keski-Ukrainan maaseudulla, Hyyryläinen sanoo.

Talvimuutto tapahtui Jaskalle tyypilliseen aikaan. Biologin mukaan Jaska lensi Ukrainan yli nopeasti Moldovaan, jossa se viihtyi kalastellen vain yhden yön verran. Sitten sääksi palasi takaisin tutulle kalastusseudulle lähelle Ukrainan Vinnitsan kaupunkia.

Jaska viipyi  samalla seudulla myös vuosina 2014 ja 2015. Hyyryläisen mukaan Jaskalla ei näytä olevan mikään kiire jatkaa muuttomatkaansa. Aikaisempina vuosina sääksi on ollut perillä kohteessaan Afrikassa marraskuun toisella viikolla.

– Normaalisti se kalastaa Ukrainassa pari viikkoa. Nyt se on ollut siellä viikon ajan. On odotettavissa, että se malttaa jatkaa matkaansa vasta viikon sisään, Hyyryläinen kertoo.

Jaskan matkan haastavin osuus on vasta edessä. Reitin voimia kuluttavin matka on Saharan ylitys. Sääksen on lennettävä satojen kilometrien huikonen aavikon yli.

Jaskan pesintä ei onnistunut, naapuripesässä odotti yllätys

Jaskan kesä päättyi jälleen pesinnän osalta epäonnisesti. Pesintä ei onnistunut tänäkään vuonna. Sen sijaan toiselle seurantasääkselle, Jaskan Hyrynsalmen pesänaapuri Joelille syntyi kaksi jälkeläistä. Hyyryläinen sai yllättyä tehdessään tarkastuskäynnin pesälle.

– Se oli mielenkiintoinen reissu. Kiipesin pesälle kuten joka kesä. Joelin pesästä löytyikin kaksi poikasta ja kaksi kuoriutumatonta munaa. Se on äärimmäisen harvinaista, Hyyryläinen muistelee.

Joeli tekee tällä hetkellä muuttomatkaa kiireisemmällä aikataululla kuin pesänaapurinsa. Se otti etumatkaa, ja lähti kohti Afrikkaa jo elokuun ja syyskuun vaihteessa. Joeli-sääksi liitelee nyt Bulgarian eteläosissa.

– Joeli on jo lähellä Turkkia. Se on jättämässä bulgarialaisen tankkauspaikkansa, Hyyryläinen sanoo.

Joelin jälkeläisille ei asennettu lähettimiä.

Myös Ukon pesintä onnistui. Sille syntyi kolme jälkeläistä, joille asennettiin lähettimet. Ukko-sääksi menehtyi tapaturmaisesti lähellä pesäänsä 30. elokuuta juuri syysmuuton kynnyksellä.

Kainuun seurantasääkset verkossa

Ukon jälkeläisten Hillan ja Hollon sekä Kainuun muiden satelliittisääksien muuttomatkaa voi seurata internetissä Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilla.

Satelliittisääksien avulla kerätään tietoa sääksen muuttoreiteistä ja saalistusalueista. Tutkimushanke liittyy osana Luonnontieteellisen keskusmuseon pitkäaikaiseen sääksitutkimukseen.

Sääksisäätiön Kainuun työryhmä, Vesa Hyyryläinen ja Heljä Pylvänäinen, ovat asentaneet vuosina 2011–2016 kainuulaisille sääksille satelliittilähettimiä.

Turkulaiset ovat viime viikkoina keskusta-alueella heränneet useana aamuna pahaan hajuun. Ilmansuojeluasiantuntija Miika Meretoja Turun kaupungilta kertoo, että useimmat hajut ovat selitettävissä sääolosuhteilla.

– Syksyn säät ovat ongelmallisia. Kun yö on tyyni ja kylmä, vallitsee aamulla usein ilmiö nimeltä maanpintainversio, sanoo Meretoja.

Meretojan mukaan ilmiötä vahvistaa rannikolla maatuuli-ilmiö, sillä merivesi on vielä lämmintä. Otollisessa säätilanteessa kaupungeissa haisevat monet eri hajut.

– Kaupungeissa, joissa on vanhaa rakennuskantaa, haisevat helposti myös viemärit. Viime aikoina on satanut vähän, joten viemärit ovat kuivia, sanoo Meretoja.

Useita yhteydenottoja Topinojan hajuista

Yle Turun toimitukseen on tullut useita yhteydenottoja, joissa hajujen uskotaan tulevat Turun Topinojalta. Topinojalla toimivat muun muassa Topinojan jätekeskus ja Gasum Biovakka Oy:n biokaasulaitos.

Miika Meretoja kertoo, että Topinojalla tehdään laajaa selvitystä alueen hajuista.

– Jos selkeitä hajulähteitä löytyy, niihin tietysti tartutaan. Työ kuitenkin kestää ja ehkä vuoden päästä ollaan viisaampia tässä asiassa, sanoo Meretoja

Gasumin viestintäjohtaja Olga Väisänen kertoo, ettei Topinojan biokaasulaitokselta ole viime päivinä päässyt tavallisesta poikkeavia hajuja.

– Mitään poikkeuksellista viime päivinä ei pitäisi olla. Totta kai tarkastelemme omia prosessejamme, kun alueella on ollut hajuhaittoja viime aikoina, sanoo Väisänen.

Väisänen kertoo myös, että Gasum on aktiivisesti mukana alueen hajujen selvitystyössä.

Hajuihin reagoidaan hyvin yksilöllisesti

Hajuasia on kaiken kaikkiaan hyvin hankala, korostaa Miika Meretoja.

– Suhtautuminen hajuun on hyvin yksilöllistä. Toisilla hajut voivat jopa haitata nukkumista, toiset eivät niitä juuri edes huomaa, sanoo Meretoja.

Hankaluutena työssä hajuja vastaan on se, ettei kovin selkeitä raja-arvoja hajuille ole olemassa.

Metsähallitus Metsätalous Oy on keskeyttänyt hakkuut Suomussalmen Leipimäellä. Metsähallitus kertoo, että hakkuut keskeytettiin turvallisuussyistä työmaa-alueella olevien ulkopuolisten vuoksi.

Paikalle kutsuttiin poliisi turvaamaan työmaarauha. Aktivistit saivat poliisilta poistumiskäskyn, mitä aktivistit tottelivat.

Luonto-Liiton aktivistit ovat paikalla Leipimäellä. Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtajan Hanna Jauhiaisen mukaan yksi aktivisteista kävi pysäyttämässä työkoneet, jonka vuoksi Metsähallitus piti alueella neuvonpitoa. Kaksi työkonetta keskeytti hakkuun joksikin aikaa.

Poliisin tiedotteen mukaan yhtä naishenkilöä epäillään metsän hakkuun estämisestä ja lievästä vahingonteosta.

Aktivistien mukaan alueella on tehty lukuisia havaintoja liito-oravien papanoista. He vetoavat luonnonsuojelulakiin, jonka mukaan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä. Poliisin mukaan aktivistit ovat tehneet keskiviikkoaamuna rikosilmoituksen luonnonsuojelurikoksesta.

Ely-keskus odottaa asiantuntijan raporttia

Biologi on tarkastanut luonnonsuojelijoiden ilmoittamat liito-orava-alueet Suomussalmella keskiviikkona. Kainuun ely-keskuksessa odotetaan asiantuntijan laatimaa raporttia hakkuiden jatkamispäätöksen tekemistä varten.

Ely-keskuksen viestintäasiantuntija Miia Lahti kertoo, että asia ratkeaa keskiviikon tai viimeistään torstain aikana.

Myös Metsähallitus odottaa ely-keskuksen päätöstä kiireellisenä. Metsähallitus Metsätalous Oy:n tiimiesimies Heikki Juntunen kertoo, että hakkuut ovat olleet jäissä Luonto-Liiton ilmoittamilla alueilla koko keskiviikkopäivän ajan. Muilta osin hakkuut olivat käynnissä vielä alkuiltapäivään saakka. Hanna Jauhiaisen mukaan Metsähallitus on kuitenkin hakannut kiistanalaisella alueella myös keskiviikkona.

Metsähallitus aloitti hakkuut viime viikolla Kainuun ely-keskuksen tammikuussa 2016 tekemän rajauspäätöksen mukaisesti. Pian Ylä-Kainuun luonto ry ilmoitti kuitenkin Kainuun ely-keskukselle uusista liito-oravahavainnoista ja pyysi Metsähallitusta huomioimaan havainnot. Myös luonnonsuojeluyhdistys Tapiola vaatii hakkuiden keskeyttämistä.

Metsähallituksen alkuperäisenä suunnitelmana oli hakata Leipimäessä metsää noin 14,6 hehtaarin alueella. Metsänkäsittelyalue rajoittuu Tulisuon-Varpusuon soidensuojelualueeseen.

Päivitetty 15:32 klo 21.9.2016: Korjattu, että paikalla on Luonto-Liiton aktivisteja, ei Suomen luonnonsuojeluliiton. Aktivistit ovat tehneet havaintoja papanoista, ei pesistä.

Tuulipuistot voivat tulevaisuudessa pysähtyä automaattisesti, jos alueella liikkuu törmäysvaarassa olevia lintuja.

Merituulipuistoa Porin Tahkoluotoon rakentava Suomen Hyötytuuli Oy on hankkinut erikoisvalmisteisen lintututkan, jolla halutaan selvittää tuulipuiston vaikutuksia alueen linnustolle.

Yhtiö kehittää tutkasta täysin automaattista järjestelmää, joka tarvittaessa pystyisi hidastamaan tai pysäyttämään koko tuulipuiston. Esimerkiksi uhanalaisen merikotkan lentoturvallisuutta järjestelmä parantaisi huomattavasti.

– Jonkinlainen versio järjestelmästä otetaan käyttöön jo ensi vuoden aikana, lupaa järjestelmää kehittävä ympäristöinsinööri Petteri Mäkelä Suomen Hyötytuulesta.

Tunnistaa linnut automaattisesti tulevaisuudessa

Toukokuusta asti Tahkoluodossa pyörinyt lintututka havaitsee variksen kokoiset linnut jopa 10 kilometrin säteellä ja pienemmätkin sirkuttajat vajaasta neljästä kilometristä. Toistaiseksi alueella liikkuvat linnut tunnistetaan vielä ihmissilmällä. Tutkaa opetetaan tunnistamaan lintulajeja myös automaattisesti yhteistyössä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa.

– Mahdollisesti kykenemme jossain vaiheessa tunnistamaan automaattisesti merikotkan kaikista muista linnuista, Mäkelä sanoo.

Todellista tietoa vaikutuksista linnustolle

Tutka kerää tietopankkiinsa jatkuvasti tietoa alueella liikkuvista linnuista. Sen keräämä aineisto on arvokasta tuulipuiston todellisten ympäristövaikutusten selvittämisessä. Tietoa kerätään ennen ja jälkeen merituulipuiston valmistumisen.

Tutka tarkkailee lintuja Tahkoluodossa ainakin viisi vuotta merituulipuiston valmistumisen jälkeen.

Yhteensä kymmenen offshore-voimalan merituulipuisto valmistuu vuonna 2017.

PYHTÄÄ Hönöksi ristitty haukanpoikanen ahmii innoissaan hunajaa, jotka Pyhtään lintuhoitolan lintuhoitaja Arto Hokkanen tarjoaa sille lusikalla. Useita päiviä Kotkassa harhaillut lintu pelastettiin tiistaina nälkäkuoleman partaalta.

– Se syö nyt aluksi hunajaa. Hunaja on vähän kuin ensiapulääkettä, Hokkanen toteaa.

Lintu syö makeaa herkkua niin innoissaan, että maiskutus vain kuuluu. Sille on tarjottu myös hunajasta, banaanista, koiranmakkarasta ja naudan paistijauhelihasta koostuvaa ruokaseosta, mutta se ei ole toistaiseksi linnulle kelvannut.

– Siihen voidaan siirtyä myöhemmin, kunhan lintu tottuu ensin syömään. Vähitellen ruokaan lisätään muita aineksia, jotta lihakset vahvistuvat.

Seokseen lisätään myös kalkkia ja vitamiineja.

Lintuhoitolassa on kaikkiaan kolme nuorta mehiläishaukkaa keräämässä voimia. Yksi sinne toimitetuista linnuista oli niin huonossa kunnossa, että se ei jaksanut syödä edes hunajaa vaan kuoli.

– Kyllä Hönökin sen verran laiha on, ettei voi huomenna laittaa matkaan. Kyllä se talveksi jää, toteaa Hokkanen.

Normaalisti mehiläishaukkojen ruokavalio koostuu pääasiassa mehiläisistä, ampiaisista ja muista hyönteisistä. Viime kesänä ampiaisia oli runsaasti, mutta ampiaiskanta romahti ennenkuin poikaset varttuivat muuttovalmiiksi.

Emot lähtivät muuttomatkalle, ja poikaset jäivät oman onnensa nojaan.

Mehiläishaukkakolmikko viettää talven lintuhoitolassa, ja keväällä toivottavasti koittaa vapaus.

– Se on ajatus, että heti siellä toukokuulla kun ilmat lämpenevät, linnut lähtevät, sanoo Arto Hokkanen.

Kanalintukannan elvyttämiseksi pitäisi harkita metsästyksen täyskieltoa, sanoo lintuja ammatikseen tarkkaileva kuusamolainen lintumatkailuyrittäjä Olli Lamminsalo.

Kanalintukanta on poikkeuksellisen heikko koko Suomessa ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Muun muassa Kuusamossa kanalintujen metsästysaikaa on lyhennetty tänä syksynä 10. lokakuuta, kun metsästyksausi jatkuu tavallisesti lokakuun loppuun.

Jo elokuiset riistakolmiolaskennat ennakoivat kanalintukantojen voimakasta laskua.

Olli Lamminsalo väläyttää metsästyksen täydellistä kieltämistä kanalintukannan elvyttämiseksi.

– Kyllähän meillä pitäisi vetää aika tiukkaa linjaa nyt vuosi tai kaksi ja katsella, että saadaanko kanta nousuun.

– On kaikkien etu, että saisimme metsästäjille lisää riistaa. Keväällä teeren soitimen aikaan kuvattavana oli hyvin usein yksi tai kaksi lintua. Eikä tämä ole pelkästään minun silmin todettua, vaan monet metsästäjät havaitsivat saman, Olli Lamminsalo sanoo.

– Jotakin pitäisi tehdä. Ehkä nopein ratkaisu olisi, että asettaisimme metsästykselle tiukat rajoitukset. Riittääkö metsästysajan lyhennys, sen tulevaisuus näyttää, Lamminsalo pohtii.

Oulun riista-alueella muun muassa teerikannat ovat tipahtaneet viime vuodesta lähes 40 prosentilla.

Vielä vuonna 2010 maakunnassa laskettiin neliökilometrille keksimäärin yli 10 teertä, nyt määrä on romahtanut viiteen.