Hallitus ei avaa koskensuojelulakia. Näin Pudasjärven Kollajalle suunniteltu tekojärvi voidaan unohtaa. Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti twitter-tilillään, että rakentamiselle ei ole edellytyksiä.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat päättivät 15.9.2016, että eduskuntaryhmissä käytyjen keskustelujen perusteella edellytyksiä koskiensuojelulain avaamiselle ei ole. Myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmät keskustelivat asiasta kokouksissaan.

Kaikissa eduskuntaryhmissä oli sekä kannatusta että vastustusta Kollajan altaan rakentamiselle. Kollajan tekojärveä on suunniteltu Pudasjärvelle jo pitkään.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat päättivät kuitenkin, että eduskuntaryhmissä käytyjen keskustelujen perusteella edellytyksiä lain avaamiselle ei ole.

Puolesta ja vastaan

Kollajan tekoallasta ajanut Pohjolan Voima on pettynyt eilestä hallituksen päätöksestä. PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Pertti Pietisen mukaan merkittävä uusiutuvan energian investointi jää näin toteutumatta.

Toimitusjohtaja Pietinen pitää päästöstä vesivoiman kehittämisen kannalta erittäin ikävänä.

– Kollaja-hanke olisi luonut lisää kotimaista sähkön säätövoimaa, jolla kulutusta ja tuotantoa tasapainotetaan. Lisäksi hanke olisi tuonut työtä ja hyvinvointia koko Pohjois-Pohjanmaan alueelle, kertoo Pietinen.

Luonnonsuojeluliitto puolestaan kiittelee hallitusta Kollajan allashankkeen hautaamisesta.

Liiton puheenjohtaja Risto Sulkava kertoo, että hienoa, että järki voitti ja hallitus hautasi Kollajan altaan.

Liitto kannustaa hallitusta edelleen edistämään virtavesien ja vaelluskalojen suojelua.

Oulujoessa Tuirassa jouluaatosta 2014 lähtien ollut kyhmyjoutsen lopetettiin torstaina.

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvisen tiedotteen mukaan linnulle tuli toiseen siipeen pari viikkoa sitten vamma.

Kyhmyjoutsenen vamman aiheuttaja on tiedotteen mukaan mysteeri. Tavallisesti sellaisia on vain linnuilla, jotka törmäävät lentäessään johonkin. Tuiran kyhmyjoutsen ei  kuitenkaan kyennyt synnynnäisen vian vuoksi koskaan lentämään kunnolla. Todisteita ilkivallasta ei ole, mutta tiedotteen mukaan se on yksi vaihtoehto.

Suomessa ei ole eläkepaikkaa linnuille

Auvinen kertoo tiedotteessa, että ilman ihmisen apua joutsenen siipi ei olisi parantunut niin paljon, että lintu olisi saanut pidettyä sen kunnolla selän päällä. Jatkuvan tulehdusriskin ja kivun lisäksi vedessä roikkuva siipi olisi talven tullen alkanut hyvin todennäköisesti keräämään jäätä.

Yksi vaihtoehto oli siiven amputaatio, mutta tiedotteen mukaan oululaiset eläinlääkärit eivät halunneet siihen ryhtyä. Mahdollisen amputaation jälkeen linnulle olisi pitänyt löytää hyvä eläkepaikka, mutta sellaista ei Suomessa ole.

Siiven mahdollisen amputaation jälkeen linnun olisi kenties voinut palauttaa takaisin Oulujokeen, mutta tiedotteen mukaan se katsottiin huonoksi vaihtoehdoksi.

Ari-Pekka Auvinen kertoo tiedotteessa, että kyhmyjoutsen tutkittiin kahden eläinlääkärin kanssa. Heidän mukaansa lintu oli armeliainta lopettaa.

Laulujoutsenille kuuluu hyvää  

Ari-Pekka Auvinen kertoo tiedotteessa positiivisia uutisia Tuirassa kyhmyjoutsenen seurassa talvehtineista kahdesta laulujoutsenesta. Molempien sulkasato käynnistyi loppukesällä ja lintujen uudet siipisulat olivat normaalin näköisiä.

Sanginjoelta tullut joutsen katosi vähän arvoituksellisesti, mutta tiedotteen mukaan todennäköisimmin kuitenkin omasta tahdostaan ja terveenä.

Raahesta saapuneen linnun nähtiin harjoittelevan lentämistä. Parina päivänä se oli useita tunteja pois Tuirasta. Lintu palasi edelleen takaisin ruokintapaikalle. Muutamaan päivään sitä ei ole enää nähty lainkaan.

Oravilla on nyt kiireinen aika vuodesta. Ennen talven tuloa murkinaa on säilöttävä pakkasten varalle. Pihaltaan voi bongata sinne tänne sinkoilevan kurren, joka piilottaa apetta ympäri reviiriään.

– Orava on aktiivinen ja piilottaa makupalojaan joka paikkaan talven varalle. Sillä on hajuaisti, jonka mukaan se talvella hakee piilottamaansa ruokaa. Karttaa sillä ei piiloistaan ole, mutta kovalla tarmolla ja meiningillä se niitä löytää, naurahtaa luontoasiantuntija Panu Villanen.

Orava löytää siis kätketyt aarteensa lähinnä tuurin, ei niinkään tiedon avulla. Toisaalta kiusaa tekevät linnut, jotka saattavat kähveltää pörröhännän piilon.

– Kuusenkäpy on sen perusravintoa. Se on kekseliäs akrobaatti ja hakee ruokansa mistä vain. Orava osaa kuivata sieniä ja jos sieni on liian iso, eläin paloittelee sitä. Tämän takia sienen palasia saattaa nähdä puiden oksilla. Minä sanoisin sitä kekseliääksi veijariksi.

Talvipesässä parinkympin lämpötilat

Orava oli löytänyt keksitehtaan pihalta sinne pudonneen rinkelin. Ensimmäinen ongelma oli rinkelin kuljetus. Kun orava otti hampaillaan kiinni rinkelin ulkoreunasta, se oli hyvin hankala kuljetettava. Muutamaan kertaan rinkeliä käänneltyään orava keksi ottaa kiinni sieltä reiän puolelta sisäreunasta. Rinkeli kauluksena se lähti kohti kotikuusta. Mutta. Keksitehtaan alue oli aidattu verkkoaidalla. Orava yritti päästä rinkeli kaulassa verkon silmästä läpi, mutta eihän se onnistunut. Eikä toisestakaan kohdasta. Eikä kiipeämäänkään oikein päässyt rinkeli kaulassa. Pienen tuumaustauon jälkeen orava keksi syödä rinkelin yhdestä kohdasta poikki. Sitten se vikkelästi pujotteli rinkelin aidansilmästä läpi, otti sen taas toisella puolella kaulukseksi ja kipitti saaliinsa kanssa matkoihinsa. - Lukijan sähköposti

Syksyn tullen kurren turkki vaihtaa väriä, mutta karvakerroksesta kasvaa myös pidempi ja tuuheampi. Tämä siitäkin huolimatta, että oravan pesässä on Villasen mukaan paukkupakkasillakin parikymmentä astetta lämmintä.

– Sen talvipesä on tiivis ja painava, se painaa noin kilon verran.

– Orava haluaa pesäänsä naavaa ja pensasjäkälää. Ilmastonmuutos vaikuttaa siten, että jos naavaa ei ole, niin pesästä ei tule niin pehmeää ja eristävää. Oravat eivät ole höpöjä. Esimerkiksi kaupunkiolosuhteissa ne ottavat ihmisen tuottamia juttuja, kuten lapasia, ja tekevät siitä lämmikettä.

Britannian hallitus on päättänyt perustaa suuret merensuojelualueet kaukaisten siirtomaasaariensa yhteyteen. Asiasta ilmoitti eilen torstaina Euroopan ja Amerikan suhteista vastaava ministeri Alan Duncan.

Keskellä Tyyntä valtamerta sijaitseville Pitcairnsaarille perustetaan 840 000 neliökilometriä kattava suojelualue, jolla kaikki kaupallinen kalastus on kielletty. Vain saarten asukkaiden oma, kestävällä tasolla oleva kalastus sallitaan.

Atlantin eteläosassa sijaitsevan St. Helenan saaren ympärille perustetaan 445 000 neliökilometrin suojelualue. St. Helena tunnetaan Napoleonin karkotuspaikkana. Nykyään saarta ympäröivä vesialue on tärkeä mm. valashaiden ja ryhävalaiden asuma-alue.

Ministeri Duncanin ilmoittamat kaksi suojelualuetta kattavat siis noin 1,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on neljä kertaa Suomen pinta-ala.

Duncan kertoi myös, että eteläisellä Atlantilla sijaitsevan Ascensionin saaren seudulle aiotaan perustaa suojelualue vuonna 2019 ja Tristan da Cunhan saaren seudulle vuonna 2020.

Ascensionin suojelualueen laajuus on 445 000 ja Tristan da Cunhan 750 500 neliökilometriä.

Pitcairnia lukuunottamatta muilla suojelualueilla sallitaan kaupallinen kalastus, mutta muut merta tuhoavat toimet, kun öljynporaus, ovat kiellettyjä, kertoo The Guardian -lehti.

Luonnonsuojelujärjestöt ovat iloisia hallituksen päätöksistä. Järjestöjen mukaan ne vahvistavat Britannian johtoasemaa mertensuojelun kärkimaana.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Tänä vuonna pohjoisen napa-alueen merijää suli lähes ennätyksellisen pieneksi. Amerikkalaisen NSIDC-tutkimuslaitoksen keräämien tietojen mukaan Arktiksen merijäätä oli pienimmillään toiseksi vähiten vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittaushistorian aikana.

Nettijulkaisu Independent Barents Observerin mukaan Tanskan ilmatieteellisen instituutin DMI:n tutkija Rasmus Tonboe sanoo, että jäätön meri on nyt neljä astetta tavanomaista lämpimämpää.

– Kaikki arktinen meri, joka ei ole nyt jään peitossa, on neljä astetta normaalia lämpimämpi. Tämä koskee Grönlanninmerta sekä Siperian pohjoisrannikon edustan merialueita Karanmereltä itään Tšuktšimerelle saakka.

Tonboen mukaan meriveden korkea lämpötila johtuu siitä, että tumma sula vesi imee itseensä enemmän lämpöä kuin sinertävä merijää. Tonboe uskoo, että lämpimän veden vuoksi pohjoinen napajää pysyy heikkona ensi vuoden ajan.

Syksyinen aurinko välkehtii mustikanvarvuissa ja muutamassa on vielä jäljellä mustunut marjakin. Elli-koira juoksentelee metsässä ja pysähtyy välillä haukkaamaan mustikoita suuhunsa.

Yle Kemin toimittajat Minna Aula ja Laura Valta valmistautuvat ensimmäiseen yöhönsä taivasalla, laavussa. Yöpaikaksi on valittu tien päässä oleva laavu, joka sijaitsee Keminmaassa Keski-Penikan rinteessä, lähellä Martimoaavan soidensuojelualueen luoteiskulmaa.

Syksy tarjoaa retkeilyyn hienot puitteet. Sääskiä ei enää ole, ilma on raikas, metsästä löytyy marjoja ja yön pimeys tuo esiin kirkkaan tähtitaivaan ja leiskuvat revontulet.

Nuoret aikuiset ovat innostuneet retkeilystä

Metsähallituksen retkikohteiden käyntimäärät ovat kasvussa Lapissa. Retkeilystä ovat innostuneet erityisesti nuoret aikuiset, arvioidaan Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.

Lapissa on lähes sata erilaista retkikohdetta, joissa kuluu noin kolme tuhatta kuutiota polttopuuta vuosittain. Esimerkiksi Martimoaavan soidensuojelualueen käyntimäärä oli viime vuonna 11 000. Käyntimääriä arvioidaan polttopuiden kulutuksesta ja erilaisista vieras- ja tupakirjoista.

Tuli liian kiire ja liian paljon tavaraa mukaan. Laavun viereen pääsee autolla, joten mukaan tarttui myös ylimääräistä, kuten ukulele. Pidemmälle vaellukselle ei näillä varusteilla olisi asiaa. Saavumme nuotiopaikalle ja huomaamme, että siellä onkin jo tulistelijoita. Pariskunta kahden koiran kanssa tervehtii ystävällisesti. Nuotion ääressä vaihdetaan muutama sana, puhutaan marjoista, metsästyksestä, koirista ja nuotion sytyttämisestä. Nuotiolla valmistamme italian pataa, johon lisätään tölkkikanaa. On aika levittää retkipatjat ja makuupussit laavulle, vaihtaa patterit otsalamppuun ja valmistautua pimenevään syysyöhön.

Lyhyellekin vaellukselle kannattaa varata tarpeeksi evästä

Retkeilyn aloittavien kannattaa muistaa muutama perussääntö, jotta vaeltaminen on turvallista. On hyvä hallita tulenteko, puiden pilkkominen, suunnistus, ensiapua ja hätämajoitteen rakentaminen. Lyhyellekin vaellukselle kannattaa varata ylimääräistä ruokaa ja juomaa yhdeksi vuorokaudeksi eksymistilanteiden varalta.

Aurinko alkaa laskeutua ja hämärä hiipii leiriimme. Nuotio rätisee iloisesti ja on aika sytyttää tuli öljylamppuun sekä varmistaa, että kaikki tarvittavat varusteet löytyvät pimeässäkin. Metsän takaa heijastuu täydenkuun valo. Sääennusteessa luvattiin kylmää yötä. Ajatuksemme harhailevat metsän eläimissä, karhuissakin. Lähistöltä on tehty havainto karhusta ja sen poikasista, miten karhun kohtaaminen onnistuisi meiltä? Laura kaivaa varusteistaan lättypannun ja paistaa ensimmäiset nuotiolätyt. Levollisuus metsän rauhasta ja levottomuus tulevasta yöstä sekoittavat ajatuksiamme, mutta ensin kuitenkin syödään lättyjä!

Suomalainen jokamiehen oikeus

Suomen Latu haastaa lauantaina 17. syyskuuta suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Haaste on herättänyt laajaa mielenkiintoa sosiaalisessa mediassa, ja tuhannet ihmiset ovat lupautuneet viettämään yönsä taivasalla.

Nuku yö ulkona -haasteessa majoituspaikkana voi olla teltta, tarppi eli laavukangas, laavu tai vaikka kuusenalus.

– Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla, Suomen Ladun retkeilyvastaava Juhani Lehto kannustaa.

Kalsarit, kahdet sukat ja villasukat, kolme paitaa, paksu pipo päässä. Makuupussien vetoketjut narahtavat mukavasti kiinni ja Elli-koira kömpii Lauran kainaloon. Nuotiossa loimuttaa edelleen tuli. Eihän täällä olekaan mitään pelättävää! Lauran ajatukset harhailevat siinä, että nuotiossa riittää puita, eikä uni tule silmään sitä vahtiessa. Yöllä lämpötila pysyttelee nollan tuntumassa, yökosteus tuntuu makuupussin suulla, mutta kylmä ei ole. Pimeys leirin ympärillä ei tunnu pelottavalta, mutta pienet rapinat saavat koiran korvat hörölle ja Elli-koira päästää pari pientä murahdusta yön pimeyteen.

Aamu tulee nopeammin kuin osaa odottaakaan. Takana on vaihtelevasti nukuttu yö, Minna nukkui kuin lapsi ja Laura heräsi kohentelemaan tulta. Aamulla Lauran herättää laavun vieressä rapisteleva kettu, joka tarkistaa, onko retkeilijöiltä jäänyt jälkeen mitään evästä. Onnistuneen ensikertaa nukutun yön kruunaa nokipannukahvit. Ei kolota, ei harmita, hieman ehkä väsyttää ja vaatteet tuoksuvat savulle, niin kuin retken jälkeen asiaan kuuluu.

Maapallon pohjoisen napa-alueen merijää laajenee ja kutistuu vuodenkierron mukaan. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on seurannut jään kattaman alueen muuttumista satelliiteistaan vuodesta 1979 lähtien.

Tänä vuonna merijää oli laajimmillaan maaliskuun 14. päivä, jolloin laajuus oli 14,52 miljoonaa neliökilometriä.

Maapallon ilmasto oli kuluvan vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana ennätyslämmin. Niinpä myös pohjoisen jääalan maksimilaajuus oli tänä vuonna koko mittaushistorian suppein.

Kesän aikana jääala suli ja saavutti Nasan mukaan minimimittansa 10. syyskuuta, 4,14 miljoonaa neliökilometriä. Tuon päivän jälkeen sää pohjoisnavalla alkoi taas kylmetä ja jää kasvaa.

Syyskuun 10. päivän mitta on mittaushistorian toiseksi pienin minimilaajuus.

Nasan satelliittianimaatiossa nähdään pohjoisen merijään muuttuminen maaliskuusta syyskuuhun.

Noin 15 000 ihmistä on kiinnostunut Suomen Ladun Facebookissa esittämästä haasteesta nukkua ensi yö ulkona, ja heistä yli 4 000 on luvannut viettää sunnuntain vastaisen yön ulkona.

Suomen Ladun toiminnanjohtajan Eki Karlssonin mukaan idea Nuku yö ulkona -tapahtumalle saatiin Norjasta.

Hän haluaa herätellä ihmisiä muistamaan, miten hyvät jokamiehenoikeudet Suomessa on.

– Toisen mailla saa vaikka telttailla, marjastaa tai hiihtää, kunhan ei aiheuta toiminnallaan haittaa.

Kuka tahansa voi osallistua tapahtumaan viettämällä ensi yön ulkona yksin tai porukassa. Paikaksi käy esimerkiksi metsä tai parveke. Nukkua voi vaikka riippumatossa, teltassa tai laavussa.

Suomen Latu kokoaa ulkona nukkuvia tänään yli kahdessakymmenessä paikassa eri puolilla maata. Päätapahtuma on Reisjärvellä, jonne kohoaa yli satapaikkainen metsähotelli ravintoloineen. Siellä keltanokkienkin on helppoa kokeilla luonnon helmassa yöpymistä.

Myös Porkkalaan kokoontuu yli sata ihmistä, jotka viettävät yönsä ulkona.

Varusteiksi kannattaa ottaa:

• Teltta, tarppi tai riippumatto
• Makuupussi
• Makuualusta
• Tulentekovälineet
• Säänmukainen vaatetus
• Untuvatakki, pipo ja hanskat
• Otsalamppu
• Eväät ja kuumaa juotavaa

Yle Uutiset koostaa kiinnostavimmista kuvista jutun sunnuntaina.

Lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Viime viikolla maailmalla levisi ilouutinen: uhanalaisuusluokituksista päättävä kansainvälinen luonnosuojeluliitto IUCN kertoi nostaneensa jättiläispandan luokitusta pykälällä paremmaksi. Jättiläispandaa ei ole enää erittäin uhanalainen vaan enää vaarantunut.

Samalla kun jättiläispandan tilanne on pikkuhiljaa kohentunut, monien muiden lajien tilanne on huonontunut. IUCN:n tuoreessa uhanalaisia lajeja listaavassa punaisessa listassa esimerkiksi itäisen tasankogorillan luokitus on muuttunut erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi.

WWF Suomen suojelujohtajan Jari Luukkosen mukaan globaalilla tasolla lajien kehityksessä mennäänkin koko ajan huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä maapallolla on käynnissä kuudes sukupuuttoaalto.

– Se johtuu siitä, että luonnonvarojen kulutus on kerta kaikkiaan niin valtavan suurta, Luukkonen sanoo.

Luukkosen mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka näkyy konkreettisesti pohjoisessa, missä on muun muassa lumesta ja jäästä riippuvaisia lajeja. Esimerkiksi vaarantuneeksi luokitellun jääkarhun tilanne on menossa huonompaan suuntaan.

Panda luonnonsuojelun ikonina vuodesta 1961

Maailman luonnonsäätiö WWF valitsi pandan logoonsa jo vuonna 1961, kun järjestö perustettiin. Siitä asti panda on yhdistetty voimakkaasti luonnonsuojelujärjestöön.

Onko WWF:ssä nyt pohdittu pandan korvaamista jonkin toisen, huonommassa jamassa olevan, lajin edustajalla?

– Ei todellakaan, Luukkonen naurahtaa.

Hän huomauttaa, että pandat tarvitsevat suojelua vielä pitkään. Vaikka niiden populaatio on hieman kasvanut, laji on edelleen uhanalainen.

Mikä on sinun suosikkilajisi?

Jos WWF kuitenkin päättäisi joskus vaihtaa logoonsa jonkin toisen eläimen, keräsimme alle listan suurista nisäkkäistä, jotka kaipaavat kipeästi suojelua. Jutun lopussa voit äänestää, mikä niistä sopisi mielestäsi parhaiten WWF:n symboliksi.

Yhteensä IUCN:n punaisella listalla on yli 82 000 kasvi- ja eläinlajia. Niistä yli 23 000 on luokiteltu uhanalaiseksi.

1. Gorilla

Kaikki gorillalajit ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia. Gorilloja elää luonnossa päiväntasaajan seudulla Länsi- ja Keski-Afrikassa. Niitä metsästetään muun muassa lihan vuoksi. Gorilloja pyydystetään myös lemmikeiksi ja uskomushoitojen takia. Salametsästyksen lisäksi niitä uhkaa elintilan häviäminen.

2. Oranki

Äärimmäisen uhanalaiset orangit kuuluvat gorillojen lailla ihmisapinoihin. Orankeja esiintyi aiemmin lähes koko Kaakkois-Aasiassa, mutta nykyään niitä on luonnossa vain Sumatran ja Borneon saarilla. Villejä borneonorankeja arvioidaan olevan noin 54 000 ja sumatranorankeja noin 6 600. Suurin syy orankien vähenemiselle on niiden elinalueiden tuhoutuminen maa- ja metsätalouden tieltä.

3. Tiikeri

Tiikereitä elää eri puolilla maailmaa, mutta sen kaikki kuusi alalajia ovat erittäin tai äärimmäisen uhanalaisia. Aiemmin tiikereitä esiintyi luonnossa laajalla alueella. Nykyään niitä elää enää pirstaloituneilla alueilla eteläisen ja kaakkoisen Aasian sademetsissä sekä Siperiassa ja Kiinassa. Kolme tiikerilajia (balintiikeri, jaavantiikeri ja kaspiantiikeri) kuoli sukupuuttoon 1900-luvulla. Tiikereitä uhkaavat erityisesti salametsästys ja elinalueiden häviäminen.

4. Lumileopardi

Vuoristoalueilla elävä lumileopardi on erittäin uhanalainen laji. Lumileopardeja arvioidaan olevan enää 4 000–6 400 yksilöä Afganistanin, Bhutanin, Kiinan, Intian, Mongolian, Nepalin, Pakistanin, Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin alueilla. Lajia uhkaa muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttama puurajan nouseminen. Lumileopardeja myös metsästetään niiden turkin takia. Lumileopardin ruumiinosia käytetään rohtoina aasialaisessa lääketieteessä.

5. Sarvikuono

Afrikassa ja Aasiassa elävistä viidestä sarvikuonolajista neljä on uhanalaisia ja yksi on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Indonesiassa elävä jaavansarvikuono lienee suurista nisäkkäistä kaikkein harvinaisin. Jaavansarvikuonoja on Indonesiassa jäljellä enää noin 60. Viimeinen Vietnamissa elänyt jaavansarvikuono kuoli vuonna 2010 ilmeisesti salametsästyksen seurauksena. Monen muun eläinlajin tapaan sarvikuonoja uhkaa salametsästys ja elinalueiden tuhoutuminen.

6. Saimaannorppa

Saimaannorppaa tavataan vain Suomessa Saimaalla. Se luokitellaan nykyisin enää erittäin uhanalaiseksi, kun se vielä joitain vuosia sitten oli äärimmäisen uhanalainen. Viime vuonna saimaannorppia arvioitiin olevan noin 320 yksilöä. Saimaannorppa löytyy jo ennestään Suomen luonnonsuojeluliiton logosta ja on noussut suomalaisen luonnonsuojelun tunnuseläimeksi. Myös WWF on tehnyt paljon työtä saimaannorpan suojelemiseksi.

7. Jättiläispanda

Viimeisimpien arvioiden mukaan vapaudessa elää noin 2 060 jättiläispanda. Vaikka jättiläispandojen populaatiot ovat viime vuosina alkaneet lisääntyä, laji tarvitsee suojelua vielä pitkään. IUCN varoittaa, että jättiläispandat voivat taas alkaa vähentyä, kun ilmastonmuutos uhkaa hävittää bambumetsiä, joissa pandat elävät.

Kahden asuinalueen puristuksissa on pieni metsikkö. Se on vaasalaiselle Göran Ekströmille tuttuakin tutumpi paikka. Siellä hän on kulkenut jo ihan pikkupojasta asti ja nykyään hän asuukin ihan lähistöllä. Aina kun metsässä kulkee, palaavat lapsuusmuistot mieleen.

– Tulee sellaisia välähdyksiä lapsuudesta kun näen jonkun tietyn paikan metsästä, kuvailee Ekström.

Ekström sanoo kulkevansa metsissä päivittäin. Hän on lähiluonnon puolestajapuhuja ja viihtyy parhaiten umpimetsässä. Valmiiksi raivattuja reittejä hän ei mielellään kulje.

Lähimetsät kunniaan

Aina ei tarvitse eikä voikaan lähteä satojen kilometrien päähän maisemia tai metsiä katsomaan vaan lähialueeltakin löytyy mieltä rauhoittavia paikkoja. Niin todellakin, mieltä rauhoittavia. Metsässä kulkeminen tekee juuri sitä. Tutkimuksetkin ovat siitä viime vuosina puhuneet miten jo lyhyt aika metsässä rauhoittaa ja verenpaineenkin sanotaan jo 20 minuutin metsässä oleilun jälkeen laskevan. Ekström on toki rauhoittavan vaikutuksen huomannut ja mielenkiintoista hänen mielestään on se, että hyvin usein itämaisissa meditaatioissa on käytössä tuo sama 20 minuutin aika.

– Se tuntuu olevan se aika, minkä ihmisen mieli ja keho vaatii ennen kuin se rauhoittuu. Metsässä oleminen on suomalaisille luonteva meditaatio, pohtii Ekström.

Metsässä on suorastaan pyhä tunnelma, jatkaa Ekström.

Metsä hoitaa huomaamatta

Ekströmkin tunnistaa  sen ajatuksen, että kun mieli on maassa, kutsuu metsä suomalaista. Jotenkin vaan kehää kiertäneet ajatukset, kiukku tai suru muuttuvat kun on metsässä tuoksujen, kasvien ja hiljaisuuden keskellä. Metsä hoitaa ihmistä huomaamatta, sanoo Ekström. Silti hän toivoo, että ihmiset liikkuisivat metsässä myös myönteisissä ajatuksissa.

– Sekä suru että ilo ovat molemmat hyviä syitä lähteä metsään, muistuttaa Ekström.

Metsästä löytyvät hänen mukaansa niin ilon kuin surun polut.

Asuinaluiden rakentaminen pienentää ja kaventaa metsäalueita. Se on Ekströmin mielestä harmi ja hän toivookin, ettei kaikkea vihreää raivattaisi pois. Jäljelle voisi jättää edes pienen metsikön, jossa ihmiset pääsisivät liikkumaan luonnossa. Tai edes näkisivät ikkunoistaan vihreää tai puita. Jo se rauhoittaa.

Norjan lohenkasvattamot ovat vähentäneet antibioottien käyttöä huimasti kuluneiden 30 vuoden aikana, kertoo Norjan eläinlääkintäviranomainen Veterinærinstituttet tutkimuksessaan. Asiasta uutisoi Norjan yleisradioyhtiö NRK.

Vuonna 1987 Norjan vuonoihin pumpattiin jopa 48 tonnia antibioottia torjumaan kasvattamojen lohissa esiintyviä tauteja. Viime vuonna määrä oli supistunut yli 99 prosenttia 273 kiloon.

Antibioottien käyttöä on voitu vähentää, sillä lohille on kehitetty tehokkaita rokotteita bakteerien aiheuttamia sairauksia vastaan.

NRK:n haastattelema Norjan luonnonsuojeluliiton asiantuntija Arnodd Håpnes on tyytyväinen antibioottien käytön vähenemiseen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että muiden lääkeaineiden käyttö on kasvanut dramaattisesti. Erityisesti lohissa loisivia täitä torjutaan valtavilla lääkemäärillä, mikä haittaa muuta luontoa.

Håpnes arvelee, että täilääkkeen rajusti kasvanut käyttö viittaa siihen, että täit ovat kehittäneet vastustuskyvyn lääkkeelle.

Joukko miehiä ja naisia tähystää kiikareilla Hakalan lintutornista Vanhankaupunginlahdelle Helsingin Viikissä. Tarkkailun kohteena ovat kaakattavat hanhiparvet, jotka pyrähtelevät taivaalle mustina, tuhatpäisinä parvina.

Massiiviset valkoposki- ja kanadanhanhiparvet ovat näyttävä näky, mutta eritoten kahlaajat ja petolinnut saavat lintuharrastaja Marjatta Mikkolan innostumaan.

– Niiden määrityksessä on haastetta, kun kahlaajilla on monta eri pukua. Nuori lintu on ihan erinäköinen keväällä ja syksyllä, ja lisäksi petolintujen lentotapa on ihan oma juttunsa.

Mikkola sanoo havainneensa viime päivien aikana muun muassa punakuireja, mustapyrstökuireja, tundrakurmitsoja, pikkusirrejä, suokukkoja ja taivaanvuohia.

– Se on suloinen pullea lintu pitkän nokkansa kanssa.

Geenit ja sää saavat liikkeelle

BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajan Teemu Lehtinimen mukaan kurjet, hanhet, kyyhkyt ja petolinnut valmistautuvat parasta aikaa muuttopuuhiin. Pienet hyönteissyöjät, kuten pajulinnut, lähtivät etelään jo elokuussa.

– Nyt on näkyvän muuton eli suurikokoisten lintujen huippuhetket meneillään. Sitten hiljalleen käynnistyy myös peippolintujen ja kyyhkyjen päämuutto.

Lintujen liikkeelle lähtöön vaikuttavat monet tekijät aina geeneistä säätiloihin.

– Valtaosalla linnuista se määräytyy geneettisesti. Vaikka ne olisivat sisällä häkissä eivätkä näkisi mitä ympärillä tapahtuu, ne tietäisivät, että nyt on muuttoaika. Hyönteissyöjillä vaikuttaa jossain määrin myös se, miten hyvin ne ovat pystyneet valmistautumaan. Jos on ollut huonoja säitä, eivätkä ne ole tankanneet riittävästi ravintoa, muutto viivästyy.

Isot aurassa, pienet parvessa

Pienet linnut lentävät hajaparvissa noin 600-1 000 metrin korkeudessa, kun taas hanhien ja kurkien kaltaiset suuret linnut järjestäytyvät auraan, joka etenee joidenkin kymmenien tai satojen metrien korkeudessa.

– Kun linnut ovat tietyllä etäisyydellä toisistaan, syntyy sopivia ilmavirtauksia, jotka auttavat takana tulevia lintuja, Lehtiniemi kertoo.

Etummainen lintu joutuu tekemään suurimman lihastyön, joten joukon vetäjää vaihdetaan säännöllisin väliajoin.

– Välillä näkee parvissa sitä, että kukaan linnuista ei haluaisi vetää joukkoa, koska on tultu jo pitkä matka. Jos ei löydy vetäjää, niin parvet saattavat levähtää ja kerätä voimiaan, kunnes taas joku asettuu johtoon.

Pienimmät jaksavat pisimmälle

Hanhet matkaavat Tanskaan tai Hollantiin, mutta monien pikkulintujen määränpää on Aasiassa tai Afrikassa saakka.

– Jos yhdeksän grammaa painava pajulintu pystyy pelkästään hyönteisravinnon voimalla käymään Afrikassa ja tulemaan sieltä takaisin, se on niin tehokasta polttoaineen käyttöä, että siitä on moni insinöörikin ihmeissään, Lehtiniemi sanoo.

Lintujen kyvyistä ja vapaudesta haaveilee myös Marjatta Mikkola, kun hän katsoo taivaalla lentävien siivekkäiden perään.

– Kurkien muutosta tulee sellainen olo, että itsenikin tekisi mieli lähteä talveksi lämpimään.

Epärehellinen yrittäjä voi saada kymmenien tuhansien eurojen kilpailuedun muihin yrittäjiin verrattuna laiminlyömällä jätehuolto- ja päästömääräyksiä. Tapausten selvittäminen vaatii laajaa viranomaisyhteistyötä, jota Keski-Pohjanmaalla on viritelty – ja heti hyvällä menestyksellä.

Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella paljastuu vuosittain noin 40 ympäristörikosta. Keväällä Keski-Pohjanmaalle perustettu ympäristörikosten tutkintaryhmä nostanee tuota määrää, sillä ryhmällä on tutkinnassa jo muutama uusi ympäristörikos ja kymmenkunta tapausta odottaa päätöstä esitutkinnan aloittamisesta.

– Tämä ympäristöyhteistyö on lähtenyt liikkeelle erittäin hyvin. Meillä on tullut sitä kautta esiin useita uusia ympäristörikoksia tässä Keski-Pohjanmaan alueella. Vuoropuhelu tuottaa tulosta, sanoo vanhempi rikoskonstaapeli Jari Särkiniemi.

Jätehuollon asiantuntijana ryhmään kuuluva Kokkolan kaupungin ympäristösuunnittelija Taija Lahtinen on myös tyytyväinen:

– Nimenomaan tällainen matalan kynnyksen toimiva yhteistyö poliisin kanssa on tärkeää. Nyt tietää keneen voi ottaa yhteyttä, jos tulee mieltä askarruttava asia jostakin tapauksesta, että onkohan tässä tapahtunut rikosta vai eikö ole. Ennen meiltä ja poliisilta on voinut ehkä mennä joitakin tapauksia ohitse, koska ei ole ollut riittävää tietotaitoa.

Poliisi on edelleen vastuussa esitutkinnasta, mutta se saa apua tutkintaan kuntien ympäristötoimistojen ja ely-keskuksen työntekijöiltä. Heiltä löytyy poliisilta puuttuvaa asiantuntemusta esimerkiksi vaarallisiin aineisiin ja ympäristölupalainsäädäntöön. Tutkintaa johtaa alusta alkaen ympäristörikoksiin perehtynyt syyttäjä, näin tutkinnassa osataan keskittyä oleellisiin asioihin. Myös tulli on mukana ympäristöryhmän toiminnassa.

– Käytännössä yhteistyö eri viranomaisten kanssa on edellytys ympäristörikosten tutkinnassa. Poliisi osaa oman osa-alueensa eli esitutkinnan, mutta ilman asiantuntijoita ei tulosta synny, toteaa Särkiniemi.

Poliisi toivoo kansalaisita aktiivisuutta

Poliisi vakuuttaa ottavansa ympäristörikokset tosissaan. Talouden lisäksi pelissä on herkkää luontoa.

– Meillä on laajoja pohjavesialueita ja sellaista koskematonta luontoa ja ympäristöä, jota pienellä, väärällä toiminnalla voidaan peruuttamattomasti pilata, sanoo Särkiniemi.

Särkiniemi kehottaa kansalaisia puuttumaan luonnossa havaitsemiinsa epäkohtiin, ja ilmoittamaan havainnoista esimerkiksi kuntien ympäristötoimistoihin tai poliisille.

– Sosiaalinen media on tehokas näissä roskaamisasioissa, mutta kyllä kansalaisilta tulee tietoa myös näihin vakavimpiin tekomuotoihin. Ilokseni olen huomannut, että yksittäiseltä kansalaiselta saattaa tulla merkittävää ympäristön turmelemiseen liittyvää tietoa.

Ympäristörikosten tutkintaa hoitavat Pohjanmaan poliisin alueella talousrikostutkijat.

– Tämän ympäristöryhmän työ liittyy pääosin yritystoiminnassa harjoitettaviin rikoksiin, sillä käytännössä vakavimmat ympäristörikokset liittyvät yritystoimintaan.

Saimaannorppia on tänä talvena noin 360, arvioi Metsähallitus. Kuutteja on syntynyt ilahduttavat 86. Kuuttien määrä on lisääntynyt verkkokalastusten kevätrajoitusalueiden laajentamisen sekä apukinosten ansiosta.

Metsähallituksen mukaan etenkin kahtena viime vuotena havaittu poikasmäärän nousu osoittaa suojelupäätösten ja -toimien onnistumisen.

Vuosina 2010 ja 2011 yhä useampi kuutti selvisi hengissä. Nyt ensimmäiset näinä vuosina syntyneistä norpista ovat saavuttaneet sukukypsyyden ja lisänneet kannan syntyvyyttä. Vapaaehtoistyöllä ja Metsähallituksen johdolla tehdyt apukinokset ovat ehkäisseet luontaisten pesäkinosten puutteesta johtuvaa pesäkuolleisuutta.

Synnyttävät naaraat ensimmäisiä pesäntekijöitä

Saimaannorppakanta on kasvanut viime vuosina noin neljän prosentin vauhtia. Pesiä löydettiin tänä vuonna 722, mikä on yli 30-vuotisen seurantahistorian ennätys. Samoin arvioitu kuuttien määrä, 86, sekä arvio synnytyskykyisten naaraiden määrästä, 111, ovat kaikkien aikojen suurimmat.

Ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta kertoo, että synnyttävät naaraat valitsevat pesäpaikan ensimmäisenä. Urokset ja nuoremmat sekä vanhemmat norpat pääsevät kinoksiin pesäntekoon vasta lisääntymiskykyisten naaraiden jälkeen. Jos lunta on vähän, se voi tarkoittaa, että osa norpista ei ala pesäntekoon ollenkaan.

– Norppa on matriarkaalinen, mikä on lisääntymisen kannalta luonnollista. Hyvälumisena talvena jokaisella norpalla yleensä on kaksi tai kolme pesää. Makuupesä ja varapesä tai vaihtopesä. Tänä talvena lunta oli hyvin, ja siksi pesiä oli niin paljon, sanoo Sipilä.

Aluksi talvi näytti vähälumiselta, minkä takia apukinoksia norpalle kolattiin vapaaehtoisvoimin. Maaliskuu toi kuitenkin lisää luonnonlunta. Silti apukinosten hyöty näkyi.

– Tämänvuotisista 86 kuutista 36 syntyi apukinokseen, toteaa Sipilä.

Täydennetty 19.9. kello 13:53: Lisätty tietoa norpan pesimätavoista.

Australian viranomaiset ja kiinalainen laivanvarustamo ovat päässeet kuuden vuoden kiistelyn jälkeen sopuun korvauksista, joita varustamo maksaa yhden sen laivan törmättyä Suureen valliriuttaan huhtikuussa 2010.

Täydessä lastissa ollut 225-metrinen Shen Nang 1 -alus eksyi kurssiltaan, törmäsi Suureen valliriuttaan ja ajoi karille 100 kilometriä itään Rockhamptonin kaupungista Queenslandin osavaltiossa. Laiva tuhosi riuttaa kolmen kilometrin matkalta ja se juuttui karille yhdeksän päivän ajaksi ennen kuin se saatiin irti.

Laivasta vuoti tonneittain polttoainetta mereen ja vaikka suuri öljykatastrofi onnistuttiin välttämään, laivasta vuotanut öljylautta oli neljän kilometrin pituinen.

Korvaussumma vain vajaa kolmannes vaaditusta

Maanantaina Australian viranomaiset ilmoittivat päässeensä varustamon kanssa sopuun korvaussummasta. Australia oli vaatinut varustamolta vähintään 120 miljoonan Australian dollarin eli noin 81 miljoonan euron korvauksia maan liittovaltion oikeudessa. Nyt sovittu korvaussumma on 39,3 miljoonaa Australian dollaria eli noin 26,5 miljoonaa euroa.

Varustamo Shenzhen Energy Transport Co Ltd. ja sen vakuutusyhtiö olivat vuosien ajan kieltäytyneet vastuusta ja korvauksista ennen nyt julkistettua ilman oikeuden päätöstä saavutettua sovintoa. Laivan omistaja väitti, että riutta korjaantui itsestään ja ettei yhtiön pitäisi joutua maksamaan korvauksia.

Vakuutusyhtiö sanoi sovun julkistamisen jälkeen pitävänsä sitä riittävänä ja asiaankuuluvana. Se totesi myös, että suuri osa riutasta oli toipunut luonnollisesti onnettomuuden jälkeen. Aiemmin vakuutusyhtiö oli kutsunut Australian hallituksen siivouskulujen kustannusarvioita "toteennäyttämättömiksi ja epärealistisiksi".

Ympäristöjärjestö tyrmää korvaussumman

Australian ympäristöministeri Josh Frydenberg sanoi, että "sovinto osoittaa Australian käyttävän kaikki mahdolliset keinot saadakseen vastuuseen sellaiset laivojen omistajat, jotka aiheuttavat piittaamattomuuttaan vahinkoa riutalle".

Ympäristöjärjestö Greenpeacen Australian osasto kuitenkin tyrmäsi sovun ja sanoi, että se on "surkean riittämätön".

– Hallitus on sanonut, että täydellinen jälkien korjaaminen maksaa yli 140 miljoonaa Australian dollaria, joten tyytyminen näin pieneen korvaussummaan on pettymys, järjestö totesi.

Laivassa oli käytetty myrkyllistä maalia

Ympäristöministeri Frydenbergin mukaan viranomaiset voivat varojen turvin alkaa poistaa alueelta karilleajosta peräisin olevaa laivassa käytettyä myrkyllistä maalia ja rojua. Yksi maalissa käytetty ainesosista on nykyään kielletty. Frydenberg myöntää, että prosessi kestää pitkään, mutta se auttaa riuttaa toipumaan.

Siivousoperaation on tarkoitus alkaa ensi vuoden puolivälissä. Frydenberg sanoi kuitenkin, että jos myrkyllistä maalia jää mereen, sen vaikutukset merieläimille voivat kestää vuosikymmeniä.

Australian vuonna 2011 julkaisema onnettomuustutkintaraportti piti onnettomuuden syynä väsynyttä perämiestä. Lisäksi raportissa todettiin, että laivan turvallisuuskäytännöissä oli puutteita.

Suuri valliriutta on myös UNESCO:n maailmanperintökohde.

Suuri joukko ihmisiä kerääntyi maanantaina ihmettelemään komeaa haukanpoikasta Sibeliuksenpuistoon Kotkan keskustassa. Lintu hyppelehti kesyn oloisena maassa ja lennähti välillä aidalle istumaan.

– Lintua on yritetty saada kiinni lauantaista saakka. Se on aina ehtinyt kadota näköpiiristä tai lennähtää ylös lyhdyn päälle, kun olen ehtinyt paikalle, kertoo lintujenhoitaja Arto Hokkanen Pyhtään lintuhoitolasta.

Lintuhoitolassa on tällä hetkellä jo kolme muuta mehiläishaukanpoikasta toipumassa. Syynä niiden huonoon kuntoon on nälkä.

– Emot ovat lähteneet etelään, kun ampiaiset loppuivat kesken. Ne ovat jättäneet poikasensa, koska nuoret linnut eivät ole vielä valmiita muuttamaan. Poikasista on tullut paljon soittoja, Hokkanen kertoo.

Poikkeuksellinen ilmiö

Mehiläishaukat elävät metsissä, mutta hädän tullen poikaset ovat lähteneet liikkeelle etsimään apua.

– Ne ovat vähän hömelöitä nälän takia ja pyörivät silloin epätyypillisissä paikoissa. Mehiläishaukka on luonteeltaan erilainen kuin kanahaukka, joka on säikky ja arka. Tarhassakin nämä ovat mallipotilaita, istuvat nätisti ja odottavat ruokaa.

Nälkiintyneet mehiläishaukat eivät Hokkasen mukaan ole jokasyksyinen ilmiö.

– Tämä on toinen tai kolmas kerta 18 vuoden aikana, kun näin on tapahtunut. Ampiaisia oli ensin runsaasti, mutta ne vain hävisivät äkkiä johonkin.

Hokkasta harmittaa se, että ihmiset kokoontuvat ihmettelemään ja kuvaamaan lintua mutta eivät ymmärrä ottaa lintua kiinni.

– Älkää kuvatko vaan ottakaa se kiinni. Mitä kauemmin lintu on siellä, sitä huonommat mahdollisuudet sillä on selvitä.

Jos näet Kotkan keskustassa yksinäisen mehiläishaukan, ota yhteyttä Pyhtään lintuhoitolaan numeroon 040 5188976.

Suomen metsät ovat tänäkin vuonna monin paikoin punaisenaan puolukoista, mutta silti terveellinen ja monikäyttöinen marja jää usein mustikan suosion varjoon. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan puolukka kaipaisi imagonkohennusta.

Syitä puolukkaintoilun vähäisyyteen on monia. Yksi on sen myöhäinen satokausi.

– Kun marjakausi käynnistyy, ensin kypsyy viljelty mansikka ja siitä on kova tiedotus kuluttajille. Puolukka kypsyy ihan satokauden lopussa, joten kuluttajat eivät tietenkään ole samalla tavalla enää kiinnostuneita marjoista.

Myöskään puolukan hapan maku ei miellytä kaikkia.

– Mustikan hyväksyvät suunnilleen kaikki kuluttajat, mutta puolukka on hapahko marja ja kaikki eivät siitä pidä. Ei ole yhtä helppoa tehdä siitä koko kansan marjaa, harmittelee Moisio.

Puolukka voisi maistua Aasiassakin

Puolukkaa Suomen metsissä riittää, sillä se on metsämarjoista runsassatoisin. Keskimääräisenä vuotena kokonaissato on noin 257 miljoonaa kiloa. Myyntiin puolukkaa kerätään noin 10–15 miljoonaa kiloa ja kotitalouksien käyttöön noin 20–25 miljoonaa kiloa.

Moision mukaan kotimaan teollisuus käyttää puolukkaa tällä hetkellä suurin piirtein yhtä paljon kuin mustikkaakin, mutta viennissä on eroja. Maailmalla mustikan maku ja terveysvaikutukset tunnetaan huomattavasti paremmin kuin puolukan.

Puolukkaa viedään lähinnä Saksaan ja Itävaltaan, missä puolukan hapan maku hyväksytään. Moisio uskoo, että puolukka sopisi myös aasialaisiin ruokapöytiin, mutta sinne puolukkaa viedään hyvin vähän.

Se on Moision mielestä harmillista, sillä hän näkee Aasiassa paljon potentiaalia puolukan viennille. Vientituotteena siihen liittyy kuitenkin haasteita. 

– Amerikkalaiset ovat tehneet pensasmustikkaa laajalla markkinoinnilla tunnetuksi ja meidän luonnonmustikka menee siinä siivellä parempana marjana. Puolukkaa ei tunneta riittävästi ja kun meidän yritysten resurssit ovat pienet, se hankaloittaa markkinointia, vertailee Moisio.

Mustikan vientimäärät ovat viimeisen 15 vuoden aikana olleet jatkuvassa nousussa, ja tällä hetkellä vuotuinen määrä on noin 4,5–5 miljoonaa kiloa. Puolukkaa viedään suurin piirtein saman verran, mutta sen määrä on jämähtänyt paikoilleen.

Puolukasta uudenlaisia tuotteita

Puolukan arvostusta ja tunnettavuutta voitaisiin Moision mielestä parantaa tutkimalla lisää marjan terveysvaikutuksia, sillä tutkimustieto ohjaa kuluttajakäyttäytymistä merkittävästi. Esimerkiksi mustikkaa on tutkittu Yhdysvalloissa paljon ja tiedosta on hyödytty myös Suomessa.

Puolukkaa Yhdysvalloissa ei kuitenkaan kasva, joten sitä on tutkittu vähemmän. Tutkimuksia on tehty lähinnä pohjoismaissa.

– Tutkimuksilla ja niiden tiedottamisella on iso rooli eli puolukkaa ei pidetä yhtä terveellisenä marjana kuin mustikkaa, kertoo Simo Moisio.

Puolukka ei ole varsinainen vitamiinipommi ja siksi sen terveysvaikutukset saattavat jäädä tavalliselle kuluttajalle hämärän peittoon. Hyödyistä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Runsaskuituinen ja vähäenerginen puolukka sisältää runsaasti terveellisiä polyfenoleja, joista eniten tutkitaan muun muassa resveratrolin ja kversetiinin terveysvaikutuksia.

Käytännössä hapan punainen marja antaa suojaa erilaisia kansansairauksia vastaan, valottaa Moisio.

– Puolukka on hyvä ja terveellinen marja, mutta eri tavalla kuin mustikka. Puolukan korkea antioksidanttipitoisuus antaa suojaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksia, lihavuutta ja syöpäsairauksia vastaan.

Moision mielestä myös puolukan tuotekehitys kaipaisi lisäpanostusta. Huomioon tulisi ottaa myös eri maiden ruokakulttuurierot.

– Puolukkaa voidaan käsitellä monella tavalla ja kuluttajatuotteissa sen happamuutta saadaan vähennettyä. Siitä on mahdollista tehdä suosikkimarja, uskoo Moisio.

Nykyisilläänkin puolukka tekee kauppansa esimerkiksi jogurtin tai jäätelön seassa sekä erilaisissa leipomotuotteissa. Moisio uskoo, että puolukasta voidaan kehittää lisää nykytrendien mukaisia tuotteita, kuten välipaloja ja smoothieita.

Hän arvelee, että erilaisia tuotteita kehittelemällä puolukka kelpuutettaisiin myös eteläeurooppalaisiin ruokapöytiin, joissa hapan marja ei ole tähän mennessä viehättänyt. Marjaa voitaisiin viedä esimerkiksi Ranskaan, Iso-Britanniaan, Italiaan ja Espanjaan.

Thaipoimijoita karkotettiin luudanvarsilla

Puolukan sato on ollut tänä kesänä erityisen runsas läntisessä Suomessa, mutta muuallakin marjaa on jäämässä runsaasti metsiin. Arktisille Aromeille puolukkasadosta on kiirinyt ristiriitaisia viestejä.

Pohjois-Suomessa moni on valitellut, ettei kerättyä marjaa saa enää kaupaksi teollisuuden tarpeisiin. Toisaalta ilmassa on ollut huolta siitä, että ulkomaalaiset poimijat putsaavat metsät.

Thaipoimijoiden liikkuminen suomalaisten perinnepaikoilla on kiristänyt hermoja erityisesti Pirkanmaalla.

– Ruoveden suunnassa on ollut marjasota, jossa thaipoimijoita on ajettu omista metsistä luudanvarsien kanssa pois, toteaa Moisio.

Kainuussa thaipoimijat ovat tuttu näky, eikä luudanvarsia ole tiettävästi tarvittu. Moisio haluaa kuitenkin muistuttaa, että maastossa riittää marjaa kaikille. Puolukkakausi kestää tavanomaisesti syyskuun loppuun asti, mikäli yöpakkaset eivät pehmennä marjaa.

Tavanomaista runsaamman puolukkasadon vuoksi roskaisen puolukan osto lopetettiin syyskuun puolessa välissä. Poimijoiden valmiiksi puhdistamaa puolukkaa ostetaan teollisuuden tarpeisiin vielä jonkin verran.

Tänä vuonna puolukan ostohinta on ollut matala. Esimerkiksi Hirvensalmella maksettiin elokuun lopussa roskaisesta puolukasta tasan euro kilolta ja puhdistetusta puolukasta 1,3 euroa.

Moisio neuvookin, että mikäli haluaa vielä myydä puhdistettua puolukkaa, kannattaa ostaja varmistaa ensin.

– Polkujen varsilla on valtavasti marjaa keräämättä. Myös kotitalouskäyttöön voi kerätä aika pitkään, kun yöpakkaset eivät ole vielä täysin pehmentäneet puolukkaa, vinkkaa Moisio.

Ari Vallittu on ajanut troolivenettä Sorvarin kanssa kolme vuotta. Pääsääntöisesti troolaamaan mennään kolme kertaa viikossa.

Säästösyistä isompi vene hinaa perässään pienemmän veneen troolin laskupaikalle ja sieltä takaisin.

– Me mennään aina hinaamalla mennen tullen, koska on järjetöntä ajaa kahdella paatilla. Säästyy polttoainetta, kun samalla vaivalla toinen tulee perässä köyden jatkona, perustelee Ari Sorvari.

Tuuli määrää reitin

Tuulen voimakkuus vaikuttaa aina päivän reittisuunnitelmiin. Nyt suunnaksi otetaan pohjoinen Tehinselkä Judinsalon rajamailla. Pyydys on tarkoitus laskea veteen Kärppäsaarilla.

Puolen tunnin matkan jälkeen lokit ovat huomanneet trooliveneet ja lentävät veneiden ympärillä sankkoina parvina. Parhaimmillaan lokkeja on tuhatmäärin, kun troolia aletaan nostaa järvestä.

Varsinainen pyydys eli trooli on valmistettu mustasta vahvasta langasta. Sorvarin trooli on kohtuullisen iso. Veneen nostopukista troolin perän nostopussiin kertyy matkaa vajaa 300 metriä.

– Tämä on normi trooli Päijänteellä, mutta on aika reilun kokoinen sisävesikäytössä.

Sorvari troolaa kalaa ammatikseen Keski-Päijänteen alueella. Järven pohjoispäässä ammattia harjoittaa Markus Merisalo.

Alkuun kahdella lasikuitupaatilla

Troolia voi Sorvarin mukaan vetää aika pienilläkin moottoriveneillä. Mutta mikä on järkevää -  sen raja on häilyvä.

Ari aloitti ammattikalastamisen isänsä kanssa vuonna 1985 kahdella alle kymmenmetrisillä lasikuituveneellä. Troolauksesta ei tiedetty muuta kuin, että veneiden perässä vedetään pussia.

– Kun ensimmäinen trooli tuli junalla Jämsän rautatieasemalle niin mietin, että tuo on varmaan se peräpussi, kun on tiukempi, muistelee Sorvari.

Nyt kun kalan hinta on aika alhaalla, Sorvari myöntää, että vastaavan kaluston hankkimiseen ei rahkeet riittäisi. Ammattikalastukseen riittävä troolikalusto maksaa satoja tuhansia euroja.

– Toisaalta täällä olisi kyllä tilaa nuorille kalastajille ja reippaille yrittäjille, mutta niitä ei vain ole. Kalastukseen selvästi kasvetaan, siihen ei ryhdytä. Minä katselin kakarasta asti touhua, niin tiesin kyllä mitä tämä on.

Historiallisilla kalavesillä

Sorvarin venekunta suuntaa kalastelemaan historiallisiin vesiin Päijänteen Judinsalon selälle. Muun muassa kivikautisia piirroksia löytyy Kuhmoisten Lästilän kylän rannan pystykalliosta. Ruotsinvallan ajalta löytyy sotilaskartat länsirannasta. Närvässä ja Tehinniemessä on tunnettuja rälssitiloja. Itärannalla Kuhmoisten Pyhänpäästä Sysmän Pyhänpäähän löytyy vanha karjalaisten ja hämäläisten riistamaiden raja.

– Ruotsin kuningas aikoinaan määräsi Kurjen aatelisuvun jäsenen pitämään järjestystä ja valvomaan rajaa, että heimot pysyvät omilla puolillaan. Hän sai isot läänitykset palkkioksi Sysmän Soiniemestä ja Kuhmoisten Pyhänpäästä. Mutta isojaon aikana suku ei tullut vaatimaan näitä maita, joten ne vaihtoivat omistajaa, kertoo Sorvari.

Judinsalossa trooli lasketaan järveen 44 metriä syvällä kohdalla. Troolin vetosyvyyttä Sorvari säätää kellukepallojen avulla. Kun pyydys on saatu laskettua kokonaan Päijänteeseen, alkaa troolin veto kahdella veneellä kohti Kuhmoisten lähtösatamaa.

Radiopuhelin välttämätön

Sorvari ja Vallittu pitävät troolauksen aikana yhteyttä radiopuhelimilla.

– Sieltä niitä sääntöjä tulee, naurelee Vallittu.

– Tuossa matkan varrella suunnittelin, että vedetään kolme ja puoli tuntia yhtä vetoa. Mennään Kaartinkeitaasen päin ja sitten Selkäsaaren ja Vähä-Selkäsaaren välistä. Käydään kääntymässä Kätkyssalon kulmilla ja tullaan sitten ylöspäin, huikkaa Sorvari radiopuhelimeen.

Viittä ja puolta tuntia myöhemmin aurinko laskee ja taivaanranta värjäytyy komeasti oranssinpunaiseksi. Puoli kahdeksan aikaan illalla varsinainen troolaaminen alkaa olla loppusuoralla. Ari Sorvari ohjaa pienemmän veneen ison veneen kylkeen ja vuorossa on troolin ja saaliin veto veneeseen.

Kylmäketju ei katkea

Saaliin noustessa veneeseen sadat lokit syöksähtelevät poimimaan omat herkkunsa troolista tippuvista kaloista. Veneeseen noussut kalapussi on täynnä muun muassa muikkuja. Veneen perässä on jäähilealtaita, joihin kalat nostetaan suoraan järvestä ja kylmäketju ei pääse katkeamaan.

Tyhjennyksen jälkeen trooli huuhdellaan puhtaaksi ja Ari Sorvari laskee, että saalista nousi 120-140 kiloa.

– Isoa muikkua näyttää olevan kolmannes. Tällaisella pohjoistuulella ihan kohtuullinen saalis näin syyskuun puolivälissä. Jos tämä olisi alkukesän saalisi, niin olisimme kovin murheissamme.

Kesällä parhaimmat kertasaaliit yltävät tuhanteen kiloon. Tämänkertaisen saaliin ilonaiheena on runsas pikkumuikkujen määrä. Pienet muikut merkitsevät ammattikalastajalle jatkuvuutta ja hyviä saaliita ainakin parina seuraavana kesänä.

Muikuilla mainio kasvukesä

– Jäät lähtivät keväällä kohtuullisen aikaisin ja muikku kuoriutui aikaisin. Se on kasvanut kaksi kertaa enemmän kuin monesti aikaisemmin keväästä syksyyn tultaessa. Pieni muikku on vaikea markkinoida, mutta ensi vuonna heinäkuun lopulla ne ovat kasvaneet hyvään mittaan ja kelpaavat kauppaankin. Keskikokoinen, pannulla paistettava muikku menee parhaiten kaupaksi, kertoo Sorvari.

– Pieni muikku on sinänsä hirveän hyvä kala, mutta keskisuomalaiset ovat tottuneet isompaan muikkuun eivät oikein ymmärrä pienempää.

Kuhmoisten satamaan trooliveneet ja kalalasti saapuvat iltakymmeneltä. Arska jatkaa mopolla kotiin Jämsään ja satamassa Ari jää huolehtimaan saaliin myyntikuntoon toisen kaverinsa kanssa. Edessä on vielä muikkujen perkaus ja jäihin laittaminen.

– Ei tässä enää kauaa mene, puolitoista tuntia korkeintaan, tässä pääsee ihan hyvin nukkumaan ennen puolta yötä.