Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Luke: Lohen vaelluspoikasten matka tyssää usein Kemijoen voimalaitokseen

0
0

Luonnonvarakeskus Luken tutkimuksen mukaan Ounasjoella syntyneiden vaelluspoikasten matka merelle pysähtyy useimmiten matkan toiselle tai kolmannelle voimalaitokselle Petäsjäskoskelle tai Ossauskoskelle.

Lohenpoikasia kuolee Luken arvioiden mukaan voimalaitosten turbiineissa, ja niitä jää myös petokalojen ja lintujen saaliiksi patoaltaissa ja voimalaitosten yläkanavissa, joissa poikasten uintivauhti hidastuu.

Ounasjoen lohenpoikasten selviytymistä verrattiin vapaan Tornionjoen poikasiin, ja rakennetusta joesta selviytyminen mereen oli 6-7 kertaa heikompaa.

Ongelma voitaisiin ratkaista

Luken mukaan vaelluspoikasten suuri kuolleisuus vaellusmatkalla on keskeisiä ongelmia, kun vaelluskalakantoja elvytetään. Kuolleisuus on suurta erityisesti rakennetuissa joissa kuten Kemi- ja Iijoessa. Luken mukaan alasvaellusongelmiin on olemassa ratkaisuja, mutta niiden kehittäminen on Suomessa vasta käynnistymässä.

Luken tuoreen tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää lohenpoikasten vaellusongelmia joesta mereen vesivoimantuotantoon rakennetulla Kemi-Ounasjoella ja suhteuttaa ongelmien laajuus ja esiintyminen luonnontilaisen vertailujoen (Tornion-Muonionjoki) tuloksiin.

Tutkimus tehtiin radiotelemetriatekniikalla samanaikaisesti ja samoilla koeasetelmilla molemmissa joissa kesällä 2015.


Helsingin metsissä muhii yllätys: Keskuspuistossa enemmän kääpiä kuin kansallispuistossa

0
0

Suomessa tunnetaan noin 250 kääpää, ja niistä peräti 185 löytyy pääkaupungista. Haltialan, Paloheinän ja Pitkäkosken metsistä löytyi viime syksyn kartoituksissa yksi erittäin uhanalainen kääpälaji, 11 alueellisesti uhanalaista ja kolme valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia.

– Helsingistä on löydetty monia valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia lajeja, joita on yleensä uskottu löytyvän paremmista luonnonmetsistä jostakin syrjäseuduilta. Onhan se aika yllättävää, että niitä löytyy pääkaupungista. Helsingin metsien kääpälajisto on todella rikas ja monipuolinen, luontokartoittaja Keijo Savola kertoo.

Savola teki kääpäselvityksen Helsingin ympäristökeskukselle.

– Lisäksi Haltialasta löydettiin kaksi sellaista lajia, joilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Ne ovat niin uusia Suomen lajistolle. Esimerkiksi työnimeltään kalvaskääpä, näyttävännäköinen kääpä, jonka kolmesta Suomen löydöstä kaksi on tehty Helsingistä.

Kääpälajistolle otollinen aarniomainen lehtonotko alkaa heti Paloheinän golfkentän rangen eli lyöntiharjoitusalueen takaa.

– Golfpallot napsahtelevat ihan tuossa vieressä, kyllähän tämä aikamoinen ihme on.

Mitä väliä joillakin käävillä on?

Mutta miksi tavallisen ulkoilijan pitäisi sitten olla kiinnostunut joistakin käävistä, kun valtaosaa ei voi edes syödä?

– Osa käävistä on esteettisesti komeannäköisiä eli sekin on hyvä syy lähteä luontoon. Lisäksi ne huolehtivat lahottajakierrosta eli palauttavat kuollutta materiaalia elävien kasvien käyttöön, luontokartoittaja Savola kertoo.

– Käävät ovat myös hyvä indikaattori muista lajeista. Neljäsosa muista metsälajeista eli 5 000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Niissä on muun muassa kovakuoriaisia ja lintuja. Jos säilytämme käävät, hoidamme luonnon monimuotoisuutta.

"Helsinkiä pitäisi rakentaa ylöspäin, ei metsiin"

Savolan mukaan Helsingin metsistä on muodostunut aarreaittoja, koska niitä ei ole hoidettu talousmetsinä enää vuosikymmeniin ja niihin on annettu muodostua lahopuita.

Hän on huolissaan Helsingin rakentamisbuumista ja erityisesti Keskuspuistosta, joka loppuu juuri Haltialan metsiin. Esimerkiksi Kuninkaantammen uusi asuinalue työntyy luonnonsuojelun näkökulmasta vaarallisen lähelle Haltialan metsiä.

– Rakentamiseen päätyy todella arvokkaita metsiä myös lajistoltaan. Keskuspuisto on tästä hyvä esimerkki: sieltä löytyy enemmän kääpiä kuin Nuuksion kansallispuistosta.

Luontokartoittajan viesti helsinkiläispäättäjille on yksinkertainen:

– Jos pinta-alaltaan vain 214 neliökilometrin suuruista kaupunkia ei pystytä rakentamaan kunnolla ylöspäin, satoja hehtaareja arvokkaita metsiä päätyy rakennusmaaksi.

Lokakuussa kaupunginvaltuuston päätettäväksi tuleva uusi yleiskaava uhkaa viedä Keskuspuistosta 40-50 hehtaaria rakentamiselle.

– Helsingin metsiä aliarvioidaan, niin kuin se oikea luonto olisi vasta kehä kolmosen ulkopuolella.

– On aika yleinen poliitikkoharha, että arvokkaat metsäluontoalueet sijaitsevat Helsingin ulkopuolella, että rakentamalla Helsinkiä säästyisi metsiä. Se ei mene niin, sillä esimerkiksi Keski-Uudellamaalla voimakas metsätalous on hävittänyt suurimman osan laajimmista vanhan metsän alueista. Näitä löytyy Helsingistä sekä Vantaalta ja Espoosta, luontokartoittaja Keijo Savola toteaa.

Lumileopardit ja sudet saavat rahaperinnön joensuulaiselta papilta

0
0

Joensuun Pyhäselän ev.lut. seurakunnan pastori Marja Juntunen oli lähdössä pitkälle matkalle, kun hän tuli tuumineeksi, mitä tapahtuisi, jos hänelle kävisi huonosti.

33-vuotiaan Juntusen mielessä olivat ensimmäiseksi kaksi koiraa, joista jonkun pitäisi huolehtia. Sen jälkeen tuli ympäristönsuojelu. 

Niinpä Marja Juntunen testamenttasi osan perinnöstään Maailman luonnonsäätiölle WWF:lle. Hän haluaa, että rahat käytetään lumileopardien ja susien suojeluun.

– Toivon että ihmiset miettisivät, miten omaisuuttaan voi käyttää, kun ei itse ole enää täällä. Minulle on tärkeätä huolehtia luonnosta ja sen tulevaisuudesta, Juntunen kertoo.

Juntunen valitsi WWF:n, koska se on luotettava, pitkäikäinen ja globaalisti toimiva säätiö. Hänen mukaansa eläimiin ja luontoon liittyviä järjestöjä on autettava, sillä valtion tuki ei riitä.

Marja Juntusen mukaan ihmiset turhaan pelkäävät testamentin tekoa. Ei paperi ole lopullinen ja ikuinen.

– Testamenttia voi muuttaa, kun oma elämäntilanne muuttuu.  

Pysyykö WWF hengissä?

Maailman luonnonsäätiön saamien testamenttilahjoitusten määrä on kasvussa. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kertoo, että häneltä kysytään entistä useammin mahdollisuuksista lahjoittaa järjestölle.

– Varmasti osa kiinnostuksen kasvusta selittyy sillä, että ihmisen ei tarvitse testamentata koko omaisuuttaan.

Pääsihteeri Rohweder sanoo, että lahjoituksen tulevan käyttökohteen voi määrätä hyvinkin tarkasti.

– Meillä on lukuisia suojeluohjelmia. Ja otamme testamentteja vastaan vain sellaiseen työhön, jota varmasti teemme. Muun muassa Suomen luonto ja metsät ovat suosittuja, Liisa Rohweder kertoo.

Voiko nykyisin noin 30-vuotias testamenttilahjoittaja luottaa siihen, että WWF on hengissä esimerkiksi vielä noin 50 vuoden kuluttua?

– On hengissä. Varmasti on toimintaa vielä silloinkin.

Pääsihteeri Liisa Rohweder muistuttaa, että WWF on toiminut Suomessa kohta 45 vuotta. Kansainvälisellä järjestöllä on ikää jo yli 50 vuotta.

Tiistaina 13. syyskuuta vietetään kansainvälistä testamenttilahjoittamisen päivää.

Sameutunut vesi voi aiheuttaa kalojen kuolemia ja pilata kudun Lemmenjoessa

0
0

Lemmenjoella on viime viikkoina samentunut vesi. Samea vesi on puhututtanut Lemmenjoen asukkaita jo viikkoja. Lemmenjoella asuva Saamelaiskäräjien jäsen Heikki Paltto näkee, että koneellinen kullankaivuu saastuttaa Lemmenjoen veden.

– Täällä on konekaivajia, jotka kaivavat Lemmin yläpuolisilla vesillä. Ja tietenkin Lemmenjoella pitäisi olla Euroopan puhtaimmat vedet täällä Pohjois-Suomessa. Ja se ei käy, tämähän on kansallispuisto ja ne vedet valuvat Inarijärveen, että saastutetaan kansallispuistojokea, sanoo Heikki Paltto.

Pohjan liettyminen voi pilata kudun

ELY-keskuksen hydrobiologi Annukka Puro-Tahvanainen kertoo, että saastunut vesi vaikuttaa eniten pohjaeläimistöön ja kalastoon.

– Tämmöinen kohtalaisen voimakas sameutuminen ensinnäkin voi karkottaa kaloja siltä alueelta ja, jos siihen samentumiseen liittyy sitten niin kuin täällä koneellisen kullankaivuun alapuolisilla alueilla on ajoittain ollut myös korkeita alumiinin ja raudan pitoisuuksia, niin ne voi aiheuttaa, vaurioittaa kalojen kiduksia mikä sitten voi johtaa näiden kalojen kuolemaan, sanoo Puro-Tahvanainen.

Pidempiaikaiset vaikutukset ovat pohjan liettyminen mikä voi tukehduttaa mätimunat ja kutu ei onnistu. Liettyminen voi myös vahingoittaa herkkää pohjaeläimistöä.

– Pidempiaikaisia vaikutuksia on, että nämä pohjat voivat liettyä siellä. Kalojen kutusoraikot liettyy ja mätien munat voivat sitten tukehtua sinne, kertoo Annukka Puro-Tahvananinen.

Vaikutukset eivät tähän asti ole juurikaan kohdistuneet itse Lemmenjokeen saakka, mutta pienempiin vesistöihin.

– Tosiaan näissä pienemmissä latvavesissä on meidänkin tutkimuksen mukaan, siellä Miessijoessa ja Jäkäläávžissä kalastovaikutuksia ollut siinä mielessä, että siellä ei ole havaittu ainakaan taimenen luontaista lisääntymistä. Niin kuin niillä, jotka ovat eniten tämän koneellisen kullankaivuun voimakkaammalla vaikutus alueella ei ole havaittu taimenen luontaista lisääntymistä, kertoo Puro-Tahvanainen.

Kullankaivajan toiminta ei ole ympäristöluvanmukaista toimintaa

Viime viikolla kerrottiin, että Lemmenjoen sumentunut vesi tuli selvästi yhdestä paikasta, jossa kaivetaan koneellisesti kultaa, mutta myös sateinen kesä on aiheuttanut lisää humusta. Kullankaivaja imeyttää vettä maaperään, mutta hänen käytössään oleva menetelmä ei riitä samentuman poissaamiseksi, ELY-keskukselta kerrotaan.

– No ei ole vielä virallista kehotusta laitettu menemään, koska meillä täällä pidetään palaveri talon sisällä, mutta toiminnan harjoittajalle ilmoitin käynnin yhteydessä, että meidän näkemys on, että tämä ei ole enää ympäristöluvanmukaista toimintaa, että sumentuma tulee saada pois. Asia on kuitenkin vielä siltä osin kesken, kertoo ELY-keskuksen ympäristöinsinööri Tarmo Oikarinen.

Inarissa on ollut hyvin sateinen kesä ja Lapin kullankaivajain liiton toiminnanjohtaja Kai J. Rantanen näkee, että se on hankaloittanut kullankaivajien työtä.

Kaikki pienet purouomat, jängät kaikki on niin ääriä myöten täynnä vettä. Lemmenjoellakin on kuitenkin kaivettu kohta 70 vuotta kultaa, niin siellä on niitä vanhoja kaivuu alueitakin vielä missä ei ole välttämättä vielä kasvillisuus palannut niin nämä tulvavedet ovat huuhdelleet myös niitä, hän kertoo.

– Ammattikaivajat ovat ympäristölupaehtojensa mukaisesti mitoittaneet siellä nämä selkeytysaltaat ja muut tietylle vesimäärälle. Nyt sitä vettä onkin tullut aivan ylettömästi, niin hankalaa hommaa, sanoo Kai J. Rantanen.

Kai J. Rantanen kaivaa itse kultaa käsin.

Kullankaivaja samensi Lemmenjoen veden – "ei vaarallista"

0
0

Oikarinen sanoo, että jokeen on päässyt hienojakoista maa-aineista eikä esimerkiksi kemikaaleja.

– Sameutuminen ei ole vaarallista eikä se aiheuta terveyshaittaa. En myöskään usko, että siitä olisi riskiä kaloille.

Veden sameutuminen on aiheutunut ilmeisesti yhden koneellisen kullankaivajan toiminnasta Lemmenjoen yläpuolisilla vesillä. Lapin ely-keskus kehottaa kyseistä kullankaivajaa lopettamaan kaivamisen, mikäli veden samentumista ei saada loppumaan. Veden sameutuminen on ympäristöluvan vastaista.

– Jos kehotus ei riitä, voimme turvautua hallintopakkokeinoihin. Sellaisia ovat esimerkiksi uhkasakko tai jopa luvan peruminen. Uskon kuitenkin, että näihin ei tarvitse mennä, Oikarinen toteaa.

Oikarisen mukaan kullankaivajien kausi on lopuillaan Lemmenjoella.

– Yleensä kaivajat lopettavat syyskuussa.

Kullanhuuhdonnasta kiistellään sitkeästi Ylä-Lapissa

0
0

Tämän kesän kullanhuuhdontasesonkia on vielä muutaman viikko jäljellä. Vesa Luhta on kaivanut lapiopelillä Inarin Moberginojalla kultaa lähes neljäkymmentä vuotta.  Luhdan mukaan byrokratia on lisääntynyt ja maksut valtiolle kasvaneet vielä enemmän kuin kullan hinta.

– Ennen vanhaan riitti pari grammaa kultaa siihen että saat viralliset maksut maksettua, nyt se on tänäkin vuonna mulla lähes 100 grammaa että eihän siinä mitään kouraan vaikka tuolla hulluna raataa, Kullankaivaja Vesa Luhta sanoo.

Lapiomiehet kaivavat kesässä muutaman kymmenen kuutiota maata, josta kulta rännitetään talteen. Pienkaivajan toivoo vähemmän säätelyä.

– No armahtaisin  nimenomaan näitä pienkaivajia tuota että lopetettaisiin tää ympäristölupalvelvollisuus alle 50 kuution vupodessa toiminnalta kun samaan aikaan 10 hehtaarin turvetyömaa saa toimia ilman tuota ympäristölupaa, niin eihän tässä ole mitään toilkkua.

Saamelaiskäräjien valitussuma

Saamelaiskäräjät on valittanut kullanhuuhdontaluvista katsoen niiden heikentävän muun muassa poronhoidon oloja. Äskettäin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi joukon Saamelaiskäräjien valituksista ja loppujen osalta ratkaisut odottavat vielä.

Valituskierre on kestänyt yli neljä vuotta ja moni kullankaivaja on ollut estynyt kullankaivuusta neljän kesän ajan, sanoo Antti Peronius, edunvalvontavastaaja, Lapin kullankaivajain liitosta.

– Tämä valituskierre on kestänyt neljä ja puoli vuotta ja aika moni kullankaivaja on joutunut neljä kesää pitämään rokulia, he pääsee nyt sitten nyt sitten ensi kesänä töihin, päätöshän koskee kaivosviranomaisen ja saamelaiskäräjien keskinäisiä asioita mutta se kärsijä on ollut kullankaivajat.

Konekaivuu Lemmenjoella

Eniten arvostelua on aiheuttanut suurilla kaivinkoneilla tapahtuva kullankaivuu Lemmenjoen kansallispuistossa. Se lopetetaan lailla tämän vuosikymmenen lopussa.

Kaivoslakia muutettiin kesäkuussa niin, että kullanhuuhdonta-alueiden koko kasvaa ja lupien voimassaoloaika pitenee. Tämä arveluttaa Saamelaiskäräjien edustajaa.

– No tietenkin se on huono juttu. Jos vahinkojen arviointi on löysää tässä kaivoslaissa, niin se on huono saamelaisille, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Heikki Paltto sanoo.

Öljyturmaan joutuneet linnut pestään tiskiaineella – lisääntyvät naaraat etusijalla

0
0

Korkeasaaren eläintarhan villieläinhoitolaan tuodaan monta laatikollista leikisti öljyn tahrimia lintuja. Öljyntorjuntaharjoituksessa linnut on otettu kiinni Vallisaaresta ja ne tuodaan eläinlääkärin ja WWF:n vapaaehtoisten pelastettavaksi.

– Ensin lintu punnitaan. Sitten se otetaan pöydälle ja katsotaan sen yleiskunto. Painon lisäksi tunnustellaan, onko lintu laiha ja katsotaan ovatko luut ja sulat ehjiä. Eli ensin arvioidaan kannattaako lintua alkaa kuntouttaa, kertoo Korkeasaaren villieläinlääkäri Sanna Sainmaa ja esittelee valtavan kokoista merilokkia. Lokki makaa pöydällä kuolleena. Todellisessa tilanteessa se olisi elävä ja yltä päältä mustan öljyn peitossa.

Jos linnun voi vielä pelastaa, sitä aletaan syöttää letkulla eli nesteyttää. Jos lintu tokenee, se laitetaan pariksi päiväksi lepäämään. Vasta sen jälkeen sitä aletaan pestä. Lintu pääsee astianpesuainekylpyyn.

Uhanalaisimmat linnut ovat pelastuslistan kärkipäässä, samoin kuin naaraspuoliset, lisääntymiskykyiset linnut.

– Jos pelastettavaksi tulee niin paljon lintuja, että niitä joudutaan priorisoimaan, niin silloin yleensä pyritään keskittymään lisääntymisikäisiin lintuihin. Nuorista linnuista luonnossa kuolee joka tapauksessa ilman öljykatastrofiakin hyvin suuri osa. Enemmän satsataan paukkuja lintuihin, jotka ovat jo pidempään eläneet ja jotka voi vielä lisääntyä.

Eli naiset ensin?

– Naiset ja erityisesti tämmöiset vanhemmat naiset ensin.

.

Harjoituksessa lokki sotketaan lakritsikastikkeella. Mustaksi värjätyn linnun ottaa hoiviinsa kaksi WWF:n vapaaehtoista hanskat käsissä, suojapuvut päällä ja esiliinat sidottuina vyötäisille. Vapaahtoiset vievät linnun pesultaaseen, joka on täytetty tiskiainevedellä. Se on kuulemma tehokkain rasvanpoistaja.

– Pesun jälkeen lintu kuivatetaan. Sen jälkeen pitää testata, että sen vedenhylkivyys on palautunut eli että lintu pystyy taas olemaan vedessä ilman, että sen höyhenpeite kastuu.

– Sitten kun tiedetään, että lintu on taas hyvässä kunnossa eli seurataan sen veriarvoja, vedenpitävyyttä ja käyttäytymistä, niin sen jälkeen lintu voidaan vapauttaa, WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan kertoo.

Kuinka suuri osa öljyn tahrimista linnuista voidaan vapauttaa luontoon?

– Se riippuu hyvinkin paljon onnettomuudesta ja vuodenajasta, että miten pahasti linnut kärsivät alilämmöstä ennen kuin ne saadaan hoitoon. Se riippuu myös lajista. Jotkut lajit tottuvat helpommin siihen, että ihminen käsittelee niitä, toiset lajit ovat tosi herkkiä: ne eivät ole tottuneet olemaan ihmisten läheisyydessä eivätkä maaolosuhteissa ja ne kaipaavat veteen.

– Maailmalta on tullut sellaisia tuloksia, että 60–70 prosenttia tai jopa 80 prosenttia lajista riippuen voidaan palauttaa luontoon.

 

Jos Itämerellä sattuisi huomenna öljyonnettomuus, niin montako vapaaehtoista on valmiudessa ja heti paikalla auttamassa lintuja?

– WWF:n vapaaehtoisrekisterissä on 8 000 vapaaehtoista. Kaikkia ei oteta tietenkään yhtä aikaa mukaan, vaan öljyyntyneiden eläinten hoitoprosessi aloitetaan muutaman kymmenen vapaaehtoisen voimin . Tehoa nostetaan tarvittaessa. Heitä voi olla sekä öljyyntyneiden eläinten hoidossa, että rantojen puhdistamisessa noin 100–150 pahimmassa tapauksessa.

Suomen vapaaehtoiset ovat joutuneet jo kerran tositoimiin.

– Tositoimissa olimme esimerkiksi Raahessa vuonna 2014. Silloin meillä oli viikon verran vapaaehtoisia puhdistamassa rantoja. Onneksi mitään todella suurta onnettomuutta ei ole tapahtunut ja totta kai toivomme, että ei koskaan ei tulekaan. Varaudumme pahimpaan, mutta toivomme, että sitä todellista tilannetta ei tule.

 

Öljykatastrofin uhka Itämerellä on kuitenkin todellinen.

– Kyllä uhka on meidän mielestämme hyvinkin todellinen. Useinhan onnettomuudet johtuvat inhimillisestä virheestä, ja jos sattuu vielä huono säätilanne, niin siinä sitä sitten ollaan, pudistelee päätään Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pekka Rusanen.

– Laivoihinkin voi tulla näitä sähköhäiriöitä ja black outteja, jolloin ohjattavuuus menee. Kyllä öljyä satoja miljoona tonneja vuodessa varmaan kulkee.

Miten me olemme kuitenkin säästyneet katastrofilta?

– Sitä ei pysty sanomaan, kyllähän laivojen turva- ja navigaatiosysteemit ovat kehittyneet, joten ollaan parempaan suuntaan menossa, mutta kyllä se onnettomuus voi jonakin päivänä tapahtua, Rusanen sanoo.

Muumiotauti on puutarhurin vihulainen – näillä ohjeilla pääset niskan päälle

0
0

Puutarhoissa syksyisin näkyvä muumiotauti on kiusallinen vaiva. Tauti iskee yleensä omeniin, mutta sitä on myös luumuissa, päärynöissä ja joskus kirsikoissa. Tauti leviää ilmavirtojen ja sadeveden mukana hedelmästä ja puusta toiseen.

Hyönteiset taas levittävät sitä vierailtuaan sairaissa hedelmissä.

– Se on tavallaan ikuinen riesa. Jos sinne puutarhaan jää niitä muumioituneita omenoita talven yli, niin ne muuttuvat mustiksi koviksi koppuroiksi ja niistä sitten itiöt herkästi nousevat puuhun seuraavana keväänä, kertoo puutarhuri Piia Reinikainen Puutarhaliitosta.

Tänä vuonna tauti on kostean kesän jäljiltä hyvin yleinen. Lisäksi elokuussa oli liikkeellä paljon ampiaisia, jotka levittivät tautia.

Tauti iskee kolhiutuneeseen tai esimerkiksi omenaruven jo ennalta kiusaamaan hedelmään. Myös ohutkuoriset lajikkeet ovat herkkiä. Sen sijaan monet paksukuoriset lajikkeet kestävät tautia paremmin.

Tautiin sairastuneessa omenassa näkyy ensin ruskea, pyöreä laikku. Sen jälkeen koko hedelmää pilaantuu vain muutamassa päivässä.

Näin voit pitää muumiotaudin aisoissa

Jos muumiotauti sitten on vallannut puutarhaan, niin sen haittoja voi vähentää vain sitkeydellä, kovalla työllä ja vaivalla.

  • Kaikki tautiin sairastuneet hedelmät pitää huolellisesti kerätä maasta ja puusta. Jos hedelmiä jättää tai niitä jää maahan, iskee tauti seuraavana vuonna melko varmasti tai sillä on hyvät edellytykset iskeä uudelleen.
  • Tautiset hedelmät kannattaa kerätä jo silloin, kun ne ovat pehmeitä ja ruskeita. Sen jälkeen ne voi vielä kompostoida kotikonstein.
  • Mustaksi koppuraksi ehtineessä hedelmässä tauti voi säilyä vielä kompostissakin. Siksi sellaiset kannattaa hävittää sekajätteen mukana.
  • Lämpöeristeiseen kompostiin laitettavat ruskeat ja pehmoiset omenat kannattaa rikkoa, jotta ne hajoaisivat paremmin ja nopeammin.
  • Tärkeintä on laittaa kompostiin paljon kuiviketta. Myös keittiöjätteen ja ihan tavallisen vihreän kasvijätteen laittaminen nopeuttaa omenoiden häviämistä, mutta kuiviketta ne eivät korvaa.
  • Pehmeitä hedelmiä voi haudata myös puutarhakompostiin. Ne vaan pitää peitellä hyvin muulla kasvismassalla.
  • Lisäksi puutarhakomposti pitää suojata tiheällä verkolla hyvin huolellisesti, jotta haittaeläimet eivät pääse kompostiin.

– Suosittelen ehdottomasti lämpöeristettyä kompostia. Taajama-alueella varsinkin sen takia, että eristetyssä kompostissa ei ole ongelmaa haittaeläimistä.

Lisäksi muumio-omenat maatuvat paremmin ja varmemmin lämpöeristetyssä kompostissa.

Kiusallisesta ongelmasta huolimatta Reinikainen lohduttaa kotipuutarhuria. Kova työ ja vaiva maksavat palkkansa.

– Jos vaan jaksaa huolellisesti ne tautiset omenat sieltä puutarhasta kerätä ja asianmukaisesti hävittää, niin kyllä se helpottaa seuraavana vuonna, ja ainakin osa omenoista kypsyy syöntikelpoisiksi, puutarhuri Piia Reinikainen kertoo.


Hupisaarten purot kunnostetaan – meritaimen halutaan takaisin Oulujokeen

0
0

Merikosken voimalaitoksen alapuolella sijaitsevat Hupisaaret halutaan maisemoida ja elvyttää vaelluskaloille sopiviksi.

Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunta hakee Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Vesistöyksiköstä  kalataloudellista kunnostusavustusta Hupisaarten purojen kunnostushankkeeseen.

Hankkeen kustannusarvio vuosille 2017 - 2018 on 290 000 euroa. Kalataloudellista kunnostusavustusta voidaan saada enintään 50 prosenttia hankkeen kunnostuskustannuksiin.

Vihreiden valtuustoryhmä teki vuonna 2014 valtuustoaloitteen, jossa esitettiin, että Oulun kaupunki ryhtyisi Hupisaarten kehittämiseen.

Taimen halutaan kutemaan puroihin

Hupisaarten purojen kunnostuksen tavoitteena on kunnostaa pienillä ja ympäristöä mahdollisimman vähän muuttavilla toimenpiteillä. Alueen purot halutaan vaelluskaloille soveltuviksi.

Hupisaarten alueen kalataloudellinen kunnostaminen on osa Oulujokea koskevaa kehittämistä. Tavoitteena on edesauttaa meritaimenen ja muiden vaelluskalojen palautumista Oulujokeen.

Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut vastaa purojen kunnostuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja kalataloudellisen seurantalaitteiston hankinnasta sekä kalataloudellisen tutkimuksen ja seurannan järjestämisestä.

Purojen ympärivuotisesta vesittämisestä vastaa puolestaan Oulun Energia.

Siankärsämöä kuukautiskipuihin, poimulehteä iholle? Tieteellistä todistusaineistoa heikosti

0
0

Kun kajaanilainen yrttineuvoja Elsa Lankinen käy saunassa, hän saattaa sitoa vihtaansa mesiangervon vihreitä lehtiä – etenkin jos lihakset ovat kipeitä tai hyttyset ovat hyökänneet kimppuun.

– Kun sillä vastoo, niin se helpottaa kutinaa ja elvyttää ihoa sekä hoitaa tulehdusta ja kipeitä lihaksia, Kajaanissa asuva Lankinen sanoo.

Lihaskipujen ohella muihinkin vaivoihin voi Lankisen mukaan löytää helpotusta yrteistä: esimerkiksi siankärsämön koetaan auttavan kuukautiskipuihin ja nokkosen tukevan vastustuskykyä.

Mesiangervon tulehdusta hoitava teho perustuu salisyylihappoon, jota käytetään vaikuttavana aineena myös aspiriinissa. Salisyyli on alunperin eristetty lääkekäyttöön juuri mesiangervon nupuista.

Yrtit eivät korvaa lääkkeitä

Yrtit eivät korvaa lääkkeitä sairauksien hoidossa, Lankinen korostaa. Aina, jos epäilee vakavaa sairautta, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Elsa Lankinen itse ei kuitenkaan katso yrttejä ja lääkkeitä vastakkaisina asioina. Molemmat tukevat terveyttä ja hyvinvointia.

– Luonnonyrteissä on paljon kasveja, jotka tukevat kehon luontaista parantumiskykyä, auttavat moneen vaivaan, ylläpitävät elinvoimaa ja ovat hyvänä tukena sairauksista tai leikkauksista toipumisessa, hän sanoo. 

Lankinen arvioi, että useimpia luonnonyrttejä on turvallista käyttää vaikka päivittäin villivihanneksina, yrttiteenä ja mausteina. Oman kehon tuntemukset ovat paras mittari yrttien sopivuudesta itselle.

– Kuuntele kehoa, vaistoa ja intuitiota. Rohtokäytössä on hyvä tutustua yrttien lääkinnällisiin vaikuttavuuksiin ja kokeilla varovasti, mikä yrtti sopii itselle. Vahvojen lääkekuurien aikana voimakkaiden rohtoyrttien käyttöä on syytä harkita, käänny tarvittaessa lääkärin puoleen, Lankinen sanoo.

Lankinen lisää, että jos käyttää lääkinnällisesti vahvoja rohtoyrttejä, tulee niitä hyödyntää pieniä määriä ja lyhyitä ajanjaksoja. Hänen mukaansa hyvä perusohje on käyttää yhtä rohtoyrttiä kahden viikon ajan ja pitää sen jälkeen tauko.

– On tärkeä kuunnella omaa kehoa ja olla herkkänä sen tuntemuksille.

Tieteellistä todistusaineistoa heikosti

Yksittäisten yrttien ei voi sanoa auttavan sairauksien hoidossa, linjaa kasvisrohdoslääkkeiden kliinisestä arvioinnista lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeassa vastaava sisätautien erikoislääkäri Eeva Sofia Leinonen.

Leinonen kuitenkin kertoo, että kasveja sisältävä ruokavalio on tunnetusti terveellinen. Tämä johtuu Leinosen arvion mukaan ainakin niiden sisältämästä kuidusta.

– Yksittäisten kasveista eristettyjen molekyylien, kuten antioksidanttien, ei ole voitu tutkimuksissa osoittaa olevan terveydelle hyödyksi, Leinonen sanoo.

– Tavalliset yrtit ovat ravintoa, eivätkä lääkkeitä. Rohdoskasveista voidaan kuitenkin valmistaa myös lääkkeitä, hän kertoo.

Eviran tuoteturvallisuusyksikön ylitarkastaja Anna Mizrahi lisää, että kaikkia eri yrttien mahdollisia haittavaikutuksia ei välttämättä tunneta. Tästä syystä esimerkiksi yrttiteetä ei suositella raskaana oleville naisille.

Ratamo on perinteinen apu haavaan

Yrttineuvoja Elsa Lankisen lista rohdoista ja esimerkkejä niiden koetuista vaikutuksista. Tiedot pohjautuvat Sinikka Piipon, Henriette Kressin ja Toivo Rautavaaran kirjallisuuteen.

Mesiangervo: Kivunlievittäjä ja tulehduksen poistaja. Toimii esimerkiksi päänsärkyyn, flunssaan, kuumeeseen ja tulehtuneisiin kudoksiin, sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Nokkonen: Lisää vastustuskykyä, ylläpitää yleiskuntoa, parantaa verenkiertoa ja ruoansulatusta. Auttaa henkiseen ja fyysiseen voimattomuuteen. Käytä uupumukseen nokkosen siemeniä. Hyvä hiustenhoitoon ja tehostaa esimerkiksi ruoansulatusta.

Kultapiisku: Lisää virtsaneritystä. Auttaa esimerkiksi virtsatie- ja munuaisvaivoihin.

Siankärsämö: Antiseptinen immuunipuolustuksen vahvistaja. Hellä ruoansulatuselimistölle. Naistenyrtti: auttaa kivuliaisiin, liian runsaisiin tai epäsäännöllisiin kuukautisiin ja vaihdevuosiin. Ulkoisesti hoitaa ihoa, haavoja ja palovammoja.

Poimulehti: Antioksidantti, supistaa ja kiinteyttää. Hoitaa ihoa ja limakalvoja sekä auttaa kudosten paranemisessa.

Ratamo: Verraton haavayrtti. Ensiapu: hiero tuoretta ratamonlehteä kämmentenvälissä, niin että kasvin soluneste nousee pintaan. Aseta lehti haavan, palovamman rakon tai hyönteisenpiston päälle.

Kamomillasaunio: Rauhoittava ja hellä. Turvallinen yrtti myös lapsille ja eläinten poikasille. Auttaa vatsakipuun ja pieniin ihonruhjeisiin. Rauhoittaa mieltä ja kehoa nukkumaan mennessä. Kamomillaa vastaavat rohtovaikutukset ovat myös hyvin yleisellä “rikkaruoholla” pihasauniolla.

Voikukka: Elimistöä puhdistava, vahvistava ja virkistävä vaikutus. Lehdet lisäävät virtsaneritystä. Voikukanjuuri on voimakkaasti kehoa puhdistava. Koko kasvi auttaa ruuansulatusta, lisää sapen ja haimanesteen eritystä.

Muoniolainen Juho Friman kaatoi ensimmäisen karhunsa syntymäpäivänään

0
0

Riistakeskuksen sivujen mukaan viimeisimmät tilastoidut karhunkaadot tehtiin poronhoitoalueella maanantaina. Muonion tämän syksyn ensimmäinen karhunkaato tehtiin Kihlangin eteläpuolella, lähellä valtatietä.

Muoniolainen 23-vuotias Juho Friman oli isänsä kanssa hirvimetsällä, kun näköetäisyydelle asteli nuori karhu-uros. Friman ampui elämänsä ensimmäisen karhun yhdellä laukauksella noin 50 metristä.

Friman arvelee, ettei karhu ehtinyt edes huomata metsästäjiä, kun henki jo lähti.

Lihaa maistamaan

Lähemmässä tutkailussa karhu arvioitiin 80-kiloiseksi. Jos sen liha todetaan syömäkelpoiseksi, ottaa Friman osan lihasta itselleen, ja pääsee näin ensimmäistä kertaa maistamaan karhua. Lisäksi muistona tallentuvat siitinluu ja talja.

Nuoren metsästäjän ensimmäinen karhunkaato sattui mukavana päivämääränä, sillä Frimanilla oli 23-vuotissyntymäpäivä maanantaina.

Sallassa jo kahdeksan

Maanantaina myös Sallassa lähellä Venäjän rajaa kaadettiin maanantaina naaraskarhu. Sallassa on kaadettu Lapin kunnsita eniten karhuja syksyn pyynnissä, tähän mennessä yhteensä kahdeksan.

Kainuun Suomussalmella karhuja on kaatunut jo kymmenen.

20. elokuuta alkaneessa karhun kiintiömetsästyksessä poronhoitoalueella tulee kohta kuukausi täyteen. Pyynti jatkuu lokakuun loppuun, tai kun karhukiintiö tulee täyteen.

Läntisellä alueella on kiintiötä jäljellä vielä kuusi karhua, itäisellä 26 karhua.

Vuosikymmenen huikein revontulisyksy käynnissä – kuvat ja video

0
0

Revontulet syntyvät auringon hiukkaspurkausten seurauksena. Näissä purkauksissa on tietty toistuvuus, maksimi koetaan noin yhdentoista vuoden välein.

Viimeisin auringon aktiivisuuden huippu, jolloin myös auringonpilkkuja on paljon, oli vuonna 2013-14.

Tällä hetkellä eletään siis huipun jälkeistä aikaa mikä on tutkimusten mukaan parasta mahdollista revontuliaikaa.

– Ilmatieteen laitoksella on tutkittu pitkiä aikasarjoja ja todettu, että itse asiassa parhaimmat revontulet eivät esiinny silloin kun meillä on auringon aktiivisuus kaikkein korkein vaan noin kaksi kolme vuotta sen jälkeen. Ja nyt eletään viimeisimmän maksimin jälkeistä aikaa juuri se 2-3 vuotta, sanoo geofyysikko Jyrki Manninen Sodankylän geofysiikan observatoriosta.

Syksy on revontulten aikaa

Vanha vahva mielikuva on, että revontulia näkee hienoimmillaan sydäntalvella paukkupakkasissa. Pakkasilla, kirkkaassa kelissä todella näkee usein revontulia, mutta se paras katseluaika on kuitenkin aikaisemmin.

– Näin syksyllä meillä näkyy kaikkein komeimmat revontulet siitä syystä, että ei ole lunta maassa vaan maa on yöllä aivan musta ja kaikki valo mitä on tulee taivaalta.  Silloin kontrasti on paras ja revontulinäytelmä näyttää paremmalta kuin talvella kun lumi heijastaa kaiken valon, sanoo geofyysikko Jyrki Manninen

Kuvatulvaa netissä

Erinäisissä sosiaalisissa medioissa on nyt parina vuonna välillä suorastaan pursunnut toinen toistaan hienompia revontulikuvia.

Se tietenkin johtuu monesta asiasta.

Esimerkiksi kameratekniikka on kehittynyt niin, että revontulia on helpompi taltioida. Samalla ihmisten yleinen kuvausharrastus on kasvanut eksponentiaalisesti. Itse näpättyjä hienoja kuvia halutaan myös näyttää muille ja siihen sosiaalinen media on oiva estradi.

Mutta se myös kertoo siitä, että hienoja revontulia on ollut jo muutamana vuonna peräkkäin. Jos tämä vuosi, syksy ja tuleva talvi on vielä parempi, on luvassa todella huikeita luonnonnäytelmiä.

Bongaa värejä

Revontulien yleisin väri on kellanvihreä. Mutta kun revontulimyrsky on komeimmillaan, värejä on enemmän.

Kellanvihreä syntyy, kun auringosta tulevat hiukkaset törmäävät ilmakehän happiatomeihin. Ison revontulen yläosassa voi nähdä myös punaista väriä, joka myös syntyy hiukkasten törmätessä happiatomeihin. Prosessi vain on hieman erilainen.

Komeiden revontulien alareunassa näkee monesti karmiininpunaista väriä. Se syntyy kun hiukkaset kohtaavat typpimolekyylin.

Revontulissa näkyy joskus myös sinistä ja violettia väriä. Hento sininen ei näy kovin hyvin silmin katsoen, mutta esimerkiksi digikameran kuvakenno on herkempi ja monesti paljastaa myös sinisen sävyn. Sekin on auringosta lähtöisin olevaa, typpimolekyyliin törmännyttä ja sen lopulta vapauttamaa energiaa.

Meriarkelologit tutkivat suolammista jopa 2 500 vuotta vanhoja muinaisjäännöksiä

0
0

Kesällä 2012 harrastajasukeltajat tekivät Tohmajärven Salmilammella niin mielenkiintoisen löydön, että neljä kesää myöhemmin paikalla on Museoviraston tutkijaryhmä.

Viraston väki on ottamassa selvää, miten vanhoja lammesta löydetyt ruuhet, kalaportti ja toteemipaalu ovat. Meriarkeolologi Riikka Alvik kertoo, että he tulivat paikalle ajoitusnäytteiden takia, jotka Kai Kaartinen ja Harri Alopaeus olivat ottaneet. Miehet ovat tutkineet paikkaa ansiokkaasti jo vuosien ajan.

– Tästä tuli mielenkiintoinen esiroomalaisen rautakauden alkuvaiheisiin ajoittuva radiohiiliajoitus. Ja sehän on kiinnostavaa, kun me emme ole tätä kosteikko- ja suoarkeologiaa Suomessa ylipäätään tehneet. Me tulimme tänne hyvin avoimin mielin.

Riikka Alvik kertoo, että Museovirasto tarvitsee lisää ajoitusnäytteitä eli todisteita siitä, mitä ajalta löydös on.

– Me emme nyt välttämättä hirveesti niitä näytteitä ota, mutta mietitään ainakin sitä, että mistä otetaan.

Tohmajärven Salmilammen ja Sirrilammen kohdetta ei olla vielä niin sanotusti hankkeistettu.

– Vieläkään ei ole mitään erillisrahoitusta tälle kohteelle, mutta käydään Kaartisen ja Alopaeuksen löydöksiä läpi. Tuossa rannassa on yksi pieni veneen hylky, jota kaivetaan. Me puhdistetamme vähän näitä rakenteita ja katsomme, millaisia havaintoja saamme silmämääräisesti irti, meriarkeologi Alvik sanoo.

"Sahattuja ja kirveellä katkottuja puita"

Meriarkeologi Päivi Jantunen sukelsi ensimmäisen kerran Salmilammen pintavedessä keskiviikkona.

Hänellä oli jo etukäteen aika hyvä käsitys siitä, mitä pinnan alla on. Puolen tunnin ensivisiitti kertoi, että ihmiset ovat jättäneet jälkensä ja merkkinsä lampeen.

– Tosi paljon erilaisia ihmisen jälkeensä jättämiä, eriaikaisia jäännöksiä.

– Minä olen snorklannut vasta tässä niin kutsutun kalaportin edustalla. Siellä on paljon sahattuja ja kirveellä katkottuja puita. Toisaalta myös luonnonpuita on ihan sikin sokin, Jantunen keroo.

Päivi Jantusen mukaan erilaisia rakenteita on nähtävissä.

– Tässä lahdenpoukamassa saattaa olla jonkinnäköisen lautan jäänteet. Tässä on näitä pystypaaluja. Jäänteet voisivat viitata siltaan.

Jantusen mukaan suolammen pohjaa on hankalaa tutkia, koska se pöllyää joka kosketuksella. 

Miltä maasto on näyttänyt?

Salmilampi on ollut ja on edelleen metsästys- ja eränkäyntialuetta.

– Täällä liikkuu karhu poikasineen. Meistä onneksi lähtee sen verran meteliä, että hän pysyy lapsineen pois sen aikaa, kun olemme täällä, Riikka Alvik naurahtaa.

Kalaportista kesällä 2015 otetun radiohiilinäytteen iäksi on Uppsalan yliopistossa analysoitu lähes 2 500 vuotta.

Alvikin mukaan olisi mielenkiintoista mallintaa Salmilammen maasto sen näköiseksi kuin se on ehkä ollut 2 500 vuotta sitten.

– Kun katsoo maastokarttaa, niin tässä menee yhtenäinen lampien nauha, ja tämä maa on kuroutunut umpeen. Miltä täällä on oikeasti näyttänyt harjujen välissä?

Riikka Alvik sanoo, että ensimmäisiä tuloksia paripäiväisestä tutkimusmatkasta Tohmajärven suolammille saadaan odottaa jonkin aikaa.

– Esimerkiksi ruuhia on rakennettu vielä 1900-luvun alkupuolella. Nämä ovat asioita, jotka ovat olleet käytössä todella pitkään. Mitään ajoituksia me ei pystytä siis silmämääräisesti tekemään. Ja jos me otetaan niitä näytteitä, meidän pitää miettiä, mistä se rahoitus tulee niiden näytteiden analyyseille.

– Syksyn ja talven mittaan pureskellaan näitä meidän kesän kenttätöitä, Riikka Alvik Museovirastosta kertoo.         

Uhanalainen harjujen kaunokainen vaarassa – istutuskokeilussa pyritään pelastamaan kasviharvinaisuus

0
0

– Hämeenkylmänkukka on yksi Euroopan uhanalaisimpia kasveja, joka on kärsinyt ihmisen aiheuttamista toimista, kuvailee Paahde-LIFE-hankkeen projektipäällikkö Tuomas Haapalehto Metsähallituksen luontopalveluista.

Yksi keino vahvistaa uhanalaisen ja rauhoitetun hämeenkylmänkukan esiintymiä on istuttaa kasvitarhassa siemenistä kasvatettuja taimia takaisin luontoon. Luonnossa paksu sammalkerros estää tehokkaasti kylmänkukan siementen itämisen ja taimien varttumisen, mutta kasvitarhassa taimet ovat saaneet varttua ilman kamppailua muita kasveja vastaan.

Viitisensataa tainta uuteen kotiin

Metsähallituksen luontopalveluilla on istutettavanaan viitisensataa kylmänkukan tainta. Aikaisempien kokemusten perusteella niiden selviämisprosentti ei ole kovin korkea, mutta projektipäällikkö Tuomas Haapalehto on kaikesta huolimatta luottavainen.

– Me olemme tosi tyytyväisiä, että ensimmäistä kertaa me olemme saaneet istutettavaksi näin ison määrän taimia. Me uskomme, että osa niistä jää henkiin ja alkaa tuottaa siemeniä ja sitä kautta uusia yksilöitä.

Harjuluonnon harvinaisuus viihtyy auringossa

Hämeenkylmänkukka viihtyy avoimilla ja paahteisilla paikoilla. Metsäpalojen ja metsälaidunnuksen vähentymisen vuoksi monet aiemmin paahteiset paikat ovat kasvaneet umpeen. Tämän seurauksena hämeenkylmänkukka on harvinaistunut. Siirtoistutuksiin valituissa paikoissa maan pintakerrosta muokataan ja ympäristöä raivataan poistamalla varjostavaa puustoa.

Hämeenkylmänkukka on monivuotinen kasvi, joka voi elää jopa vuosikymmeniä. Sitä esiintyy lähinnä vain Kanta-Hämeen alueella Hämeenlinnassa, Janakkalassa, Lopella ja Hattulassa, joskin lajin levinneisyys ulottuu myös Pirkanmaalle Pälkäneen puolelle.

– Hämeenkylmänkukka on Kanta-Hämeen maakuntakasvi ja sitä kautta sillä on myös kulttuurista merkitystä. Samalla kun me pystymme tukemaan lajin selviämistä täällä maastossa, uskon, että myös virkistyskäyttäjät hyötyvät maisemien avaamisesta, pohtii Tuomas Haapalehto.

Paahdeympäristöt vaativat hoitoa

Paahde-LIFE-hanke toimii kaikkiaan 69 Natura-alueella ympäri Suomea. Sen hoitokohteita ovat tulta ja auringon paahdetta tarvitsevat harjut, nummet, metsät ja merenrantaniityt.

– Ne ovat merkittävä osa luonnon monimuotoisuutta ja perinteistä suomalaista maisemaa, mutta ne voivat tällä hetkellä hyvin huonosti ja vaativat ihmisen hoitotoimia, huomauttaa Tuomas Haapalehto.

Hämeenkylmänkukan elvytystoimissa ovat mukana Metsähallituksen luontopalveluiden lisäksi Hämeen Ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnan kaupunki ja UPM, jonka Joroisten kasvitarhalla hämeenkylmänkukan taimet on kasvatettu istutuskokoisiksi.

Kohu muutti hallituksen kannan: USA:n villihevosia ei lahdata

0
0

Yhdysvaltain hallitus on ilmoittanut, että se luopuu aikeestaan, jonka mukaan suuri osa villihevosista olisi tapettu, koska niiden elämäntyyli tulee valtiolle kalliiksi. Myös aie tammojen joukkosterilisoinnista kaatui kansalaisten vastalauseisiin.

Valtion maiden hallinnasta vastaavan viraston BLM:n mukaan villihevosten ja -aasien kannat ovat kasvaneet liikaa. Virastolla on suuria vaikeuksia löytää ihmisiä, jotka ottaisivat hevosia ja aaseja mailleen, ja sopivien laitumien ylläpito maksaa valtiolle miljoonia euroja vuodessa, BLM valittaa.

Niinpä se päätti, että eläimet, joita kukaan ei ota ilmaiseksi kontolleen, lopetetaan tai myydään teuraiksi. Päätös kuitenkin pyörrettiin eläinsuojelijoiden ja muiden kansalaisten vastalausemyrskyn ja oikeusjuttujen uhan vuoksi. 

Suojelijat satsaisivat syntyvyyden säätelyyn

Viranomaisarvion mukaan Yhdysvalloissa elää vapaana 67 000 villihevosta, pääasiassa Nevadassa ja Kaliforniassa. BLM pitää laitumien ja muiden eläinten kannalta kestävänä määränä 27 000:ta.

Humane Societyn vetoomus Instagramissa  

Yhdysvaltain suurimman eläinsuojelujärjestön Humane Societyn mukaan ihmiset eivät yleensä tiedä, että suuri osa kannasta on vain nimellisesti vapaita. 45 000 hevosta on vangittu, ja juuri ne BLM aikoi tappaa, suojelijat kertovat. 

Suojelujärjestöjen mukaan oikea tapa hillitä kantoja olisi syntyvyydensäätely. Rahat tulisi järjestöjen mielestä käyttää siihen sen sijaan, että yksityisille maksetaan vangittujen eläinten pitämisestä aitauksissa. BLM:n mukaan syntyvyyden säätely on vaikeaa, koska ehkäisevä lääke menettää tehonsa alle kahdessa vuodessa. Pakkosterilointia suojelijat pitävät julmana vaihtoehtona.


Tutkimus: Mitä suurempi merieläin, sitä suurempi sukupuuton uhka

0
0

Suuri koko on ollut eläinlajeille yleensä suojaksi, mutta tuore tutkimus kertoo, että merien eläimillä tilanne on kääntynyt päälaellaan. Mitä suurempi koko, sitä alttiimpi eläin on sukupuutolle, summaa yhdysvaltalainen tutkimus.

Stanfordin yliopiston tutkijat havaitsivat, että melkein kaikki merten alle senttimetrin mittaiset eläinlajit ovat tukevasti turvassa, mutta 23 prosenttia yli kymmensenttisistä ja 40 prosenttia yli metrin mittaisista lajeista on uhattuina. Suurin sukupuuton vaara – peräti 86 prosenttia – on yli kymmenen metrin pituisilla lajeilla.

Uhanalaisuusarvio perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliito IUCN:n arvioon lajien tilasta, niin sanottuun punaiseen listaan.

Merten jättiläiset eivät kuolleet dinosaurusten kadotessa

Sinivalas, joka on maailman suurin eläin nyt ja koskaan, on IUCN:n mukaan menettänyt kannastaan jopa 90 prosenttia kolmen viime sukupolven aikana. Asteikon toisessa päässä uiskentelee maailman runsaslukuisin selkärankaisten joukko, lättäkalat. Niitä arvioidaan olevan biljoonia. 

Paleobiologi Jonathan Paynen johtamassa uudessa tutkimuksessa verrattiin fossiililöytöjä ja menneisyydestä tunnettuja sukupuuttoja ja verrattiin niitä tämän päivän uhkiin.

Tutkijat havaitsivat, että suursukupuutto, joka teki selvää dinosauruksista 65 miljoonaa vuotta sitten, ei aiheuttanut eroa merten suurten ja pienten eläinten sukupuuttojen välillä. 

– Tutkimus osoittaa, miten epätavallinen nykyinen luonnon monimutoisuuden kriisi on, sanoo kanadalaisen Dalhousien yliopiston meritutkija Boris Worm. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa, mutta kiittää sitä.

Syyllinen on selvillä

Sekä Wormilla että Paynella on kriisiin syyllinen: ihminen. Muutos johtuu pääasiassa ylikalastuksesta ja -pyynnistä, mutta myös ympäristön rapautumisesta, kuten merten lämpenemisestä, he sanovat.

Tutkimus on myös Duken yliopiston biologin Stuart Pimmin mukaan ahdistavuudessaan merkittävä.

– Vaikka jotkin lajit sinnittelevät hengissä, olemme myllertäneet valtavasti merten ekologiaa, Pimm sanoo.

Toivoaan hän ei kuitenkaan sano menettävänsä, ellei sukupuutto ole tapahtunut. Esimerkiksi hän ottaa merinorsut: 1910-luvun alussa niitä oli enää alle sata, mutta nykyisin yli sata tuhatta. Ne ovat kuitenkin poikkeus.

– Surettaa ajatella, että nämä lajit voivat olla mennyttä sukupolvessa tai kahdessa. On mahdotonta ajatella, millainen maailma on ilman niitä. Ne ovat niin merkittävä ja kaunis osa planeettaamme.

Tutkimus on julkaistu Science-lehdessä, ja tuloksista kerrotaan myös Stanfordin yliopiston verkkosivulla.

Lemmenjoen sameaa vettä tutkitaan lisää – kullankaivajalle huomautus

0
0

Lapin ely-keskus sai viime viikolla kolme ilmoitusta, jotka koskivat Lemmenjoen vedenlaatua Morgamjärvessä. Ilmoitusten mukaan Morgamjärven vesi on ollut erityisen sameaa, sameus on tullut Lemmenjoen yläjuoksulta.

Lapin ely-keskus ja Metsähallitus tekivät  viime viikon keskiviikkona tarkastuksen kaikille Miessijoen, Puskuäytsin ja Ruihtun konekaivuualueille. Merkittävää veden samentumista huomattiin ainoastaan yhdellä Puskuäytsin kaivospiirillä, jossa huuhdottiin kultaa. Ely-keskuksen mukaan kaivospiirin vedet pumpattiin pintavalutuskentälle maahanimeytykseen. Kenttä ei imenyt riittävästi vettä, joten suurimmaksi osaksi vedet valuivat Puskuojaan.

Ely-keskus ilmoitti tarkastuksessa kullankaivajalle, ettei toiminta täytyä ympäristöluvan ehtoja. Myöhemmin ely-keskus antoi kaivajalle huomautuksen ja kehottaa tätä saattamaan toiminnan luvan mukaiseksi. Lisäksi kullankaivu piti lopettaa kunnes samentuma loppuu. Ely-keskuksen mukaan kaivaja on ilmoittanut tehostaneensa vesiensuojelua.

Lapin ely-keskus aikoo käydä paikalla tekemässä uusintatarkastuksen. Samalla se ottaa tarkentavia vesinäytteitä Puskuäytsistä, Lemmenjoesta ja Morgamjärvestä. Tämän jälkeen Ely-keskus arvioi mahdollisia jatkotoimia.

Voi haitata kalojen kutua

Ely-keskus on ottanut kolme kertaa vesinäytteitä Lemmenjoen alueen vesistä heinä-syyskuussa osana koneellisen kullankaivun vaikutusten tarkkailua. Vesinäytteiden tulosten perusteella Puskuäytsin vedessä on ollut voimasta samentumaa kuluvan kesän aikana. Sameutta on ollut myös Lemmenjoen yläosalla Kultasataman laiturin kohdalla. Ely-keskuksen mukaan kesän voimakkaiden sateiden johdosta veteen on huuhtoutunut normaalia enemmän humusta, mikä on värjännyt Lemmejoen yläosan veden ruskeaksi. Puskuäytsillä vedestä on löytynyt myös korkeita raudan ja alumiinin pitoisuuksia, mutta eliöille haitallisen liukoisen alumiinin pitoisuudet ovat olleet pieniä, kerrotaan ely-keskuksesta.

Ely-keskuksen mukaan Puskuäytsiltä tuleva sameus johtuu kullankaivuusta tulleesta hienojakoisesta maa-aineksesta, eikä kyse ole veden kemiallisesta saastumisesta eikä se ole haitallista ihmisille. Sameus voi kuitenkin haitata sen käyttämistä retkeilijöiden juomavetenä.

Alueelta ei ole ilmoitettu kalakuolemista tai muista vastaavista ilmiöistä. Ely-keskus toteaa kuitenkin, että veden samentuminen saa monet kalalajit siirtymään muualle. Kiintoaineksen laskeutuminen kutusorakoille voi haitata kudun onnistumsita. Myös veden kemiallinen laatu saataa heiketä, toteaa Lapin ely-keskus tiedotteessaan.

Ville sai elämänsä kalansaaliin – jättihauki jäi syömättä myrkkyjen pelossa

0
0

Lahtelainen 18-vuotias Ville Valjakka oli kalastamassa viime viikolla Lahden Vesijärvellä. Odottamatta Valjakan virveliin tarttui iso saalis: 20 minuutin kuluttua kuivalle maalle nousi 113 senttinen ja 13,8 kiloinen hauki.

– Kala potki vastaan ja viehe oli jäänyt yläleukaan kiinni. Me huudettiin, oli mahtava fiilis. Usko ei loppunut missään vaiheeessa, Valjakka sanoo.

Valjakka arvioi kalan iäksi 11–12 vuotta. Nykyään hauilla on paljon syötävää, koska särki- ja muikkukannat ovat kasvaneet vauhdilla. Osittain kantojen kasvu johtuu järvien rehevoitymisestä, mikä on seurausta ilmaston lämpenemisestä.

Niemen satamasta, Kahvisaaresta, kalastetulla saalilla oli paljon pieniä kaloja mahassaan. Kala fileroitiin, mutta lopulta Valjakan perhe päätti jättää kalan syömättä kalan myrkkyjen pelon vuoksi.

Ei raskaana oleville naisille

Elintarvikeviraston mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuukaudessa. Raskaana olevien ja imettävien ei tulisi syödä haukea ollenkaan sen sisältämän elohopean takia.

Petokalat syövät särkiä ja muikkuja ja niistä haukiin kertyy metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita

Eviran mukaan välittömän elohopeamyrkytyksen oireet ovat keskushermostoperäisiä: käsien vapina, keskittymiskyvyn häiriöt, tunto-, näkö- ja kuulohäiriöt sekä raajojen puutuminen.

Pitkäaikaisessa altistuksessa myrkky vaurioittaa keskushermostoa. Sikiöaikainen altistuminen metyylielohopealle voi aiheuttaa lapsen kehityksen viivästymistä. Elohopea saattaa myös nostaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.

"Ensi kerralla kalan voi päästää järveen"

Suomen Haukiseura ry:n puheenjohtaja Jyri Kuusisalo onnittelee Ville Valjakkaa kookkaan kalan saamisesta. Hän kuitenkin toivoo, että ensi kerralla valtavan, yli viisikiloisen hauen voisi päästää takaisin järveen.

Kuusisalo sanoo, että valtavilla hauilla on suurempi merkitys järvessä kuin pannulla. Se on luontainen vihollinen lahnoille ja särjille. Lisäksi isojen haukien jälkeläiset ovat elinvoimaisempia kuin pienien yksilöiden.

– Iso hauki on kotimaiselle matkailulle arvokas kala. Turistit tulevat pyytämään isoja kaloja ja palaavat matkailemaan samalle seudulle uudestaan saatuaan mieleistä saalista, Kuusisalo sanoo.

Hän itse on pyytänyt 124-senttisen hauen ja päästi sen menemään.

– Halailun ja kuvaamisen jälkeen päästimme sen takaisin. Hauki yleensä selviää sataprosenttisesti väsyttämisestä, Kuusisalo sanoo.

Eläinkin on epäitsekäs, jopa omalla kustannuksellaan

0
0

Kun tutkija Petri Rautialalta kysyy, kuinka epäitsekkäitä eläimet ovat, Rautiala ei tarvitse minkäänlaista miettimistaukoa.

– Erittäin epäitsekkäitä, hän sanoo.

– Mielenkiintoinen kysymys on se, miten epäitsekkyys kehittyy, kun itsekkyyden pitäisi olla standardi, Rautiala jatkaa.

Mielenkiitoiseksi kysymyksen tekee se, että epäitsekkyydestä, altruismista, on yksilölle haittaa. Se saattaa saada vähemmän ravintoa, vähemmän jälkeläisiä tai kuolla aikaisemmin. Luonnonvalinnan perusteella voi siis hyvällä syyllä olettaa, että epäitsekkään yksilön esi-isät ovat olleet itsekkäitä tai ainakin itsekkäämpiä.

Rautiala on matemaatikko, joka tutkii pistiäisiä, teoreettisesti. Metsässä hän sanoo käyneensä kerran, eikä sekään liittynyt omaan työhön.

– Minun työni tapahtuu kynällä, paperilla ja tietokoneella. Teorioiden pohjalta voidaan sitten tehdä kenttäkokeita. Osa väitöskirjani tuloksista on teoreetikoille, mutta muutamat kohdat ovat kokeita tekeville. Niillä voidaan testata, ovatko asiat oikeasti niin kuin Rautiala ennustaa.

Epäitsekkäät muurahaiset

Rautialan teoriat ennustavat, että pistiäisillä esiintyy altruismia, ja että altruismi vaikuttaa niiden populaatioiden rakenteeseen.

– Varsinaisia tuloksia on aika vaikea selittää. Sukulaiset tuskin ymmärtävät väitöstilaisuudesta mitään, Rautiala hymähtää.

Pistiäiset Rautiala valitsi siksi, että niitä on paljon. Pelkästään muurahaisia on kaikkialla. Muurahaisia 12 000 lajia, ja niitä on maapallolla käsittämättömän paljon, tuhansia miljoonia miljoonia.

– Muurahaisista suurin osa on työläisiä, jotka eivät itse lisäänny. Niiden tehtävänä on ainoastaan auttaa äitiään lisääntymään, Rautiala sanoo.

Pistiäisten ja termiittien ohella auttamista esiintyy esimerkiksi hämähäkeillä, ripsiäisillä sekä kovakuoriaisilla.

Lintumaailmassa taas nuoret yksilöt saattavat jäädä pesälle auttamaan vanhempiaan.

– Lintu saattaa pysyä kotipesällä vuoden, kaksikin, auttamassa suojelemaan pesää ja ruokkimisessa. Tässä tosin on epäselvää, että onko kyse altruismista, koska on epäselvää, että mitä nämä nuoret linnut uhraavat, sanoo Rautiala.

Kotiemme koirat

Kotien piiristä löytyy altruismin klassikko, koira. Se voi puolustaa toista lajia, ihmistä, asettumalla vaikka karhun eteen.

– Ei ole oikein mitään syytä miksi pitäisi asettua vaaraan, jopa uhrata itsensä, toisen lajin vuoksi. Luultavasti koira pitää isäntää laumansa jäsenenä, mahdollisesti lajitoverina, kenties sukulaisena. Koira on kuitenkin kasvanut ihmisen kanssa. Koiran näkökulmasta altruismi voi olla sukulaisen pelastamista, Rautiala arvelee.

Eläinten altruismia on tarkasteltu myös sitä kautta, että yksilön uhrautuminen voi tuottaa hyvää yhteisölle, laumalle tai pesälle.

– Eläinkunnassa tässä on kuitenkin sellainen vaatimus, että yksilöt ovat sukua toisilleen. Me päättelemme ja ajattelemme pidemmälle, ja teemme altruistisia tekoja moraalin perusteella. Eläimillä ei välttämättä ole moraalikäsitystä, Rautiala sanoo.

Altruismia tutkimaan Rautiala päätyi, koska se on tärkeää myös ihmisille.

– Itsekkyys on oletus, altruismi outo lintu. Altruismin syiden ja mekanismien selvittäminen voi auttaa ihmisten välisissä suhteissa. Voimme vaikkapa löytää jotakin, jolla saamme naapurimaan vähentämään päästöjään, vaikka siitä olisi heille itselleen haittaakin, Rautiala sanoo.

FM Petri Rautialan ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirja "Developments in the evolutionary theory of social interactions" tarkastetaan tänään. Vastaväittäjänä on professori Stuart West (University of Oxford, Iso-Britannia).

Uusi lintulaji paljastui taitavaksi työkalujen käyttäjäksi – Katso videolta, miten lintu toimii

0
0

Uhanalainen havaijinvaris (Corvus hawaiiensis) on liittynyt niiden lintulajien harvalukuiseen joukkoon, joiden tiedetään osaavan käyttää työkaluja, kertoo tiedelehti Naturessa julkaistu tutkimus.

Havaijinvaris on toinen varislaji, jonka on todettu käyttävän työkaluja. Aiemmin taidokkaaksi työkalujen käyttäjäksi on tiedetty uudenkaledonianvaris (Corvus moneduloides).

Skotlantilaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat havaitsivat San Diegon eläintarhassa tehdyissä testeissä, että myös havaijinvarikset osaavat valikoida ja käyttää näppärästi tikkuja kaivaakseen esiin ruoan, joka olisi muutoin niiden ulottumattomissa.

– Havaijinvarikset ovat uskomattoman hyviä käyttämään työkaluja, sanoo biologi Christian Rutz skotlantilaisesta St Andrewsin yliopistosta Live Science -tiedelehdelle.

Otolliset fyysiset ominaisuudet

Rutz on tutkinut uudenkaleonianvariksia yli vuosikymmenen. Vuonna 2012 Naturessa julkaistussa tutkimusartikkelissa Rutzin tutkimusryhmä kirjoitti, että lintulajilla on työkalujen hallintaan soveltuvat fyysiset ominaisuudet; suora nokka, suuret silmät ja syvyysnäkö.

Rutz kertoo halunneensa tutkia, löytyykö kyky myös muilta linnuilta, joilla on samat ominaisuudet.

Hän päätyi havaijinvarikseen, joka tunnetaan myös ʻalalā-nimellä. Ongelmana oli, että lintulajin oli katsottu kuolleen luonnossa sukupuuttoon vuoteen 2004 mennessä.

Lintuja kasvatetaan kuitenkin San Diegon eläintarhassa Yhdysvalloissa. Hän otti yhteyttä eläintarhaan, ja sieltä kerrottiin, että lintujen on joskus nähty käyttävän tikkuja.

Suurin osa aikuisista osaa taidon

Jo ensimmäisissä kokeissa Rutz havaitsi, että havaijinvarikset osaavat käyttää näppärästi tikkuja ruoan tonkimiseen. Ne nappaavat sukkelasti tikun ja hylkäävät sen, jos se ei ole tarpeeksi hyvä, tai trimmaavat sitä.

Rutzin tutkimusryhmä teki 104 linnulla kokeita, joissa ruokaa kätkettiin tukinkoloihin näkyviin, mutta pelkän nokan avulla ulottumattomiin. 

Tutkijat havaitsivat, että 78 prosenttia kaikista ja 93 prosenttia sukukypsistä linnuista käytti spontaanisti tikkuja tonkiakseen ruoan esille.

Täyttä varmuutta havaijinvaristen luontaisesta kyvystä työkalujen käyttöön ei kuitenkaan saada, ennen kuin lintuja vapautetaan eläintarhasta luontoon.

Auttoiko elinalue kehittämään taidon?

Useiden eläinlajien on havaittu käyttävän työkaluja, joukossa muun muassa simpanssit, norsut ja merisaukot. Lintulajeista taitoa on havaittu vain kourallisella, muun muassa Galápagossaarten tikkasirkuilla ja pikkukorppikotkilla.

Rutzin mukaan kahden varislajin löytyminen listalta on mielenkiintoista, koska se voi auttaa ymmärtämään, miten taito kehittyi. Kumpikin laji luultavasti oppi sen toisestaan riippumatta.

Niiden elinalueet ovat verraten etäällä toisistaan ja yhteinen esi-isä eli noin 11 miljoonaa vuotta sitten.

Yhteistä on se, että molemmat lajit ovat peräisin syrjäisiltä trooppisilta saarilta, joissa on vähäisempi kilpailu ravinnosta ja pienempi riski joutua saaliiksi.

Kun linnut eivät joudu jatkuvasti saalistamaan tai varomaan saalistajia, ne voivat keskittyä enemmän kokeiluihin esineillä, Rutz arvelee Live Scienelle.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live