Mikkoset pyörittävät lähes 70 lypsylehmän tilaa Savonlinnan Kiviapajalla. Pihlajaveden eteläpuolella Sulkavan rajan tuntumassa riittää korpea kulkea.

Sirpa Mikkonen on kokenut metsästäjä, mutta sunnuntainen karhunkaato oli lajissaan ensimmäinen. Muu jahtiseurue oli jo metsällä, kun emäntä lopetteli aamulypsyä.

– Soitin lypsyltä tultua miehille, että tarvitaanko lisää porukkaa. Minulle sanottiin, että kyllä täälllä risukoita riittää.

Sirpa Mikkonen ehti tovin olla passipaikallaan ja seurata koiran haukkua. Sitten alkoi tapahtua nopeasti.

– Karhu tuli risukosta 15 metrin päähän. Hyvä tilanne oli jo aiemmin, mutta silloin karhu kääntyi nopeasti pois.

Kaadettu karhu oli 190-kiloinen roteva uros. Perinteisen tavan mukaan ampujalle jää kallo, talja ja siitinluu. Lihat jaettiin mukana olleiden metsästäjien kesken.

– Miehet arvelivat, että se oli noin seitsenvuotinen yksilö. Oli pullukka poika, paljon syönyt mustikoita. Oli nelisenttinen rasvakerros hankittuna, Sirpa Mikkonen kertoo.

Sirpa Mikkonen ei halua kaadosta kunniaa itselleen vaan muistuttaa, että karhujahti on aina monen ihmisen ja koiran yhteistyön tulos. Mikkosen kaatama karhu oli harmaa norjanhirvikoiran Jytkyn haukussa.

Ampumatta jättäminen suurempi kokemus

Sirpa Mikkonen myöntää, että karhun kohtaaminen oli kokeneelle hirvenmetsästäjälle jännittävä kokemus.

– Karhu ei tule koskaan aukealle. Se liikkuu sellaisessa risukossa. Jännitysmomentti liittyy siihen ensimmäiseen laukaukseen. Karhu on peto ja haavoitettuna vielä isompi peto. Jos ei ole hyvä paikka, ei pidä ampua.

– Mutta vielä isompi juttu itselleni oli ampumatta jättäminen viime syksynä. Olimme tyttären kanssa hirvipassissa, kun karhu tuli seitsemän metrin päähän. Rinta oli jo ristikossa, kun huomasin, että perässä tuli kaksi pentua. Nostin varovasti liipasinkäden kolme vapaata sormea ylös ja painoin alas, nostin ylös ja painoin alas. Karhu pyörähti ja lähti pakoon. Olimme kaikki seitsemän metrin sisällä ja molemmilla oli pennut suojeltavana. Siitä jäi hyvä mieli, että jätin ampumatta.

Savonlinnan Kiviapajalla karhut ovat lähes arkipäivää. Ne liikkuvat tilusten ympärillä lähes joka yö mutta konflikteja ei ole lehmien tai hevosten kanssa ollut.

– Yhtenä yönä se oli tullut navetan nurkalle, ja kävellyt nätisti aidan viertä maitokopille.

Suomeen on tälle syksylle myönnetty 173 karhun kaatolupaa.

Hanni Kurosen mukaan vain todellinen tietäjä osaa erottaa valkokärpässienen ja sen näköisen syötävän lajin:

– Valkoisia sieniä jos poimii niin pitää olla täysin varma, että se on syötävä eikä esimerkiksi valkokärpässieni. Ehkä suurin sekoittamisen vaara on herkkusienessä silloin kun se on nuori. Kuusenherkkusieni nuorena vähän munanmallisena ja sitten samankokoinen valkokärpässieni - pitää olla tosi hyvä tietäjä, että erottaa ne toisistaan, varoittelee Kuronen.

Sienikaudesta on tulossa tänä vuonna pitkä. Ensimmäiset sadot saatiin talteen jo kesäkuussa ja nyt näyttää siltä, että tavallisesti kauden aloittavia lajeja on noukittavissa vielä syyskuussa. Sienivuotta kuvaa myös se, että lajit eivät nouse tavanomaisessa järjestyksessä. Hanni Kurosen mukaan herkkutattien uusi tuleminen tapahtuu piakkoin.

– Ensimmäinen sato on ihan selvästi mennyt ohi mutta aina silloin tällöin tulee toinen jakso nimenomaan herkkutateille. Syyskuun parin ekan viikon sisällä on täysin mahdollista, että joihinkin paikkoihin nousee vielä tatteja, arvioi Kuronen.

Tattipaikkoja kannattaa tarkkailla

Toisen sadon tatit eivät elä pitkään, joten Kuronen suosittelee tattipaikkojen katsastamista silloin tällöin.

Kuluvaa sienisyksyä Kuronen kuvailee yleisesti ottaen hyväksi, koska sadetta on tullut läpi koko kesän. Sienikausi alkoi jo varhain kesäkuussa, jolloin löytyi monia tatteja ja haperoita. Ja elokuussa on metsistä löytynyt jo syyskuun sieniä.

Sienineuvojalla itsellään on useita sienisuosikkeja herkkutateista ja kanttarelleista alkaen.

– Nyt odotellaan suppilovahveroita, mutta sitten on palljon muitakin sieniä, muun muassa musta torvisieni ja lampaankääpä ovat tosi hyviä ja niitä mielelläni kerään, kertoo Hanni Kuronen.

Itäisimmän Suomenlahden rehevöityminen on vähentynyt. Parantunut tila näkyy vesien kirkastumisena itäisellä Suomenlahdella.

Merkittävin syy mereen päätyvän ravinnekuormituksen vähenemiseen ovat Venäjän päästövähennykset. Eniten vaikuttavat Suomen ympäristökeskuksen johtavan tutkijan Kai Myrbergin mukaan Pietarissa käyttöön otetut jätevedenpuhdistamot, joiden viimeinen osa valmistui vuonna 2013.

– Vähitellen se alkaa näkyä, kun fosforikuormitus vähenee, Myrberg sanoo.

Käytännössä fosforin väheneminen tarkoittaa myös sitä, että meressä lilluu kesäisin vähemmän sinilevää. Muutokset on havaittu Venäjän aluevesillä, Pietarin edustalla.

Mitä lännemmäksi Suomenlahtea mennään, sitä enemmän meren tilaan vaikuttaa koko Itämeren keskusaltaan hapettomuus.

– Läntiset päästövähennykset eivät näy niin positiivisina sen takia, Myrberg sanoo.

Hapettomassa pohjassa fosforia

Itämeren pääaltaan vaikutus läntisen Suomenlahden veden fosforimäärään on paljon suurempi kuin maalta tulevan ravinnekuormituksen. Jos koko Suomenlahti halutaan hyvään kuntoon, Itämeren pääallas ja sen rehevöityminen on saatava kuntoon.

– Se on vähän kuin Suomen budjetti, enemmän menoja kuin tuloja, Myrberg sanoo.

Huono tilanne ruokkii itseään: Kun meressä on paljon ravinteita, tulee leväkukintoja, syksyllä levät kuolevat ja kun bakteerit hajottavat niitä, kuluu happea, happi loppuu, pohja tulee hapettomaksi ja hapettomasta pohjasta vapautuu lisää fosforia, joka ruokkii leväkukintoja.

– Kierrettä on vaikea katkaista. Ainoa lääke on se, että päästöt on saatava kuriin.

Mistä mikromuovit mereen tulevat?

Tutkijoiden nousevana huolenaiheena on merialueiden roskaantuminen, erityisesti mikroskooppisen kokoiset mikromuovit. Meren ja rantojen roskaantumista seurataan Suomessa ja Virossa jo viidettä vuotta. Suomenlahdelta seurantaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän rantaa.

Seurannan perusteella jopa 90 prosenttia Suomenlahden rantojen roskista on muovia. Sama tulos on saatu myös kansainvälisissä merten tutkimuksissa. Suomen ympäristökeskus jatkaa seurantaa silmälle näkymättömien mikroroskien määrästä Suomenlahden ulappa-alueilla. Myös päästölähteitä ja mikroroskien kulkeutumista vedenpuhdistamoista mereen selvitetään perusteellisemmin.

Suomenlahden tilan parantamiseksi on tehty kolmen maan yhteinen toimintasuunnitelma eli tiekartta, johon tutkijat päivittävät Suomenlahden meriympäristön tilan parantamiseen tähtääviä suosituksia päätöksentekoa varten.

Puolalaisen Wroclavin yliopiston luonnontutkijat ovat havainneet espanjansiruetanoiden syövän linnunpoikasia. Havainnosta on kirjoitettu artikkeli Journal of Avian Biology -tiedelehteen.

Espanjansiruetanat (Arion vulgaris), joita kutsutaan myös tappajaetanoiksi, ovat levinneet myös Suomeen ja niitä pidetään haitallisena vieraslajina. Vaaksan mittaisiksi kasvavat otukset syövät lähes mitä tahansa orgaanista materiaalia ja aiheuttavat siten tuhoja mm. puutarhoissa.

Puolalaistutkijat kertovat löytäneensä pensaskertun pesän, jossa vastakuoriutuneiden poikasten lisäksi oli espanjansiruetana. Seuraavana päivänä tutkijat palasivat pesälle ja havaitsivat usean poikasen kuolleen ilmeisesti etanan raatelemina. Etana oli poissa, mutta jäljellä oli sen limaa ja jätöksiä.

Espanjansiruetanoiden on todettu tunkeutuvan matalalla sijaitseviin linnunpesiin. Altteimpia näyttävät olevan varpuslinnut, joiden pesät ovat maassa tai matalalla puissa tai pensaissa.

Etanoiden linnunpoikasiin jättämät jäljet ovat erilaisia verrattuina muihin petoihin, jotka usein syövät poikaset kokonaisina. Etanat tekevät vertavuotavia puremahaavoja ja pesät ovat etanoiden jäljiltä limaisia.

Tutkijat pohtivat, kuinka etanat löytävät linnunpesät. On mahdollista, että ne osuvat pesiin sattumalta. Toisaalta niillä on myös erittäin hyvä hajuaisti, joten ne voivat ehkä itse etsiä pesiä.

Asenteet roskaamista kohtaan muuttuvat pikkuhiljaa paremmiksi. Näin voi päätellä ainakin Tampereen Kaukajärven siivoustalkoon tuloksista.

Järveä on siivottu sukeltamalla useiden vuosien ajan. Tällä kertaa pohjasta löytyi golfpallojen ja lasipullojen lisäksi kiuas ja auton renkaita.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Yhdysvaltain Etelä-Carolinan osavaltiossa Summervillen kaupungissa hunajantuottaja Juanita Stanley koki muutama päivä sitten ikävän yllätyksen: surina hänen mehiläispesissään oli vaiennut.

Syynä mehiläisten kuolemaan on hyttysten torjunta. Dorchesterin piirikunta, johon Summerville kuuluu, määräsi myrkytyksiä hyttysten torjumiseksi sen jälkeen, kun alueella oli löydetty neljä zikavirustartuntaa. Virus voi levitä hyttysten kautta.

Hyttysmyrkkyä levitettiin lentokoneilla ilmasta käsin.

– Perheyrityksemme on tuhottu ruiskutuksilla, kauhisteli mehiläishoitaja Stanley.

Paikallisen tv-kanavan WCSC:n mukaan Stanleyn tila menetti 46 pesää ja noin 2,5 miljoonaa mehiläistä.

Piirikunnan hallinnosta kerrotaan, että se on tietoinen hunajantuottajien kohtaamasta ahdingosta. Piirikunta on pyytänyt anteeksi tapausta ja kehottanut ruiskutuksista kärsineitä tuottajia raportoimaan vahingoista.

1. Haltialan kotieläintila, Helsinki

Kenties perinteisin ilmaiskukkien ja -kasvien poimintapaikka etelässä on Helsingin Haltialan kotieläintila. Ainakin savikka, ohdake, valvatti ja pellava ovat nyt poimintakunnossa. Myös joitain maisemakukkia on edelleen tarjolla.

– Tämä mahdollisuus kukkien poimintaan on yllättävän suosittu. Meillä käy porukkaa ihan Kirkkonummea ja Porvoota myöten, eli ei pelkästään helsinkiläisiä. Poiminta-aikaa on tuonne syyskuun loppuun asti, mutta sitten kausi on tältä erää ohi, Haltialan kotieläintilan pehtoori Jari Kuusinen tiivistää tilanteen.

2. Vantaan pellot

Vantaalla kukkia voi poimia vielä neljällä pellolla: Katriinantien ja Katriinankujan kulmauksessa Seutulassa, Isontammentien ja Kinkerikujan risteyksessä Vantaankoskella, Simonkalliontien ja Kallioruohontien risteyksessä Simonkylässä sekä Tikkurilan Kuninkaalantien ja Takojantien kulmauksessa.

Viides, Koisotiellä sijaitseva poimintapaikka on kärsinyt sateista ja siellä poimintakuntoiset kasvit ovat tältä erää lopussa. Vantaalla ilmaiskukkia on ollut Helsingin tapaan tarjolla 90-luvun alusta lähtien.

–  Kyllä ihmiset tykkäävät tästä mahdollisuudesta tosi paljon. Auringonkukkaa on vielä todella runsaasti, samoin kehä- ja ruiskukkaa. Keleistä nyt sitten riippuu, että kuinka pitkään ne pysyvät hyvinä, Vantaan kaupungin tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto aprikoi.

3. Inkoon auringonkukat

Inkoon kunta on kylvänyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa auringonkukkia kantatien 51 varteen. Tähtelän liittymän tuntumassa molemmin puolin tietä sijaitseva poimintapaikka on saavuttanut suursuosion, mutta kukkia riittää edelleen.

– Suosio on ylittänyt odotukset täysin. Mietittiin, että pitäisikö sinne tien varteen laittaa info-kyltit, että tästä saa poimia, mutta siellä käy muutenkin niin paljon ihmisiä, että se saattaisi olla jo turvallisuusriski. Uskoisin, että jatkoa seuraa ensi vuonna. Katsotaan sitten, että mitä keksitään, mutta jotakin tämän tyyppistä, jolla saadaan suhteellisen pienellä panostuksella ihmiset hyvälle tuulelle, Inkoon kunnan controller Ilkka Rissanen lupaa.

4. Muista ensi vuonna: Espoon Vanha Alberga

Espoon kaupunki on vastikään kunnostanut Vanhan Albergan puutarhan Kehä I:n itäpuolella Leppävaarassa. Alueella on lähinnä perinteisiä niittykasveja, kuten päivänkakkaraa, joten tältä kesältä kukkakausi on jo ohi. Omenien ja marjojen ystävien kannattaa kuitenkin pitää alue mielessä tulevina vuosina.

– Mustaherukka ja omenapuut ainakin kukkivat jo tänä vuonna, vaikka nehän ovat vielä aivan pieniä taimia. Tulevina vuosina, kun kasvit kasvavat, niin marjoja ja omenaa riittää varmasti enemmänkin asukkaiden poimittavaksi, Espoon kaupungin maisema-arkkitehti Sari Knuuti vinkkaa.

Tänä syksynä Suhmuran kylän mullasta nousee 46 erilaista perunalajiketta, joista suurin osa on tehotuotannolta unohtunut ja pysyy elossa vain aktiivisten harrastajien kasvattamina. Aarin ala on täynnä puisia nimitikkuja.

Kotimaan kartta vilisee päässä: Lemin punainen, Lohtajan laivaperuna, Kajanaland, Turengin maatiainen. Osasta tunnetaan tausta ja jalostusvuosi, osasta on vain perinnetietoa. Ja sitten mennään kauemmaksi: Kenya, Mayan Gold, King Edward. Perunaa on kaikkialla, kertoo tämä keppipelto.

Pelto kuuluu Kalevi Tikalle, joka ei kertomansa mukaan harrasta perunoita, vaan on niihin hurahtanut. Hän on kerännyt kaiken maailman lajikkeet kaikkialta maailmasta, pääasiassa harrastajien välisessä vaihdossa.

Tikka kertoo saaneensa hurahduksen alun hyötykasviyhdistyksen kautta vaasalaiselta vanhalta rouvalta, jolla oli kova huoli harvinaisten lajikkeiden katoamisesta. Sittemmin Tikka on vaihtanut perunoita niin saksalaisten kuin pohjoismaalaisten harrastajien kanssa.

Harvinaisimpia lajikkeita kasvaa ehkä enää muutamassa kymmenessä paikassa. Niiden säliyttämistä Tikka vertaa vaikkapa postimerkkien keräilyyn tai vanhojen autojen entisöintiin. Perunaharrastus on kasvussa, arvioi hyötykasviyhdistyksen jäsen.

– Peruna on peruselintarvike, siksi se kiehtoo.

Harrastajien perunahommailut hirvittävät ammattilaisia

Ammattiviljelijät eivät välttämättä pidä perunaharrastajista, Kalevi Tikka kertoo. Tämä johtuu perunarutosta, joka voi levitä naapuripellolta tuulen mukana. Tikka kertoo kuulleensa ammattiviljelijästä, joka antoi syöntiperunat ilmaiseksi kaikille naapureilleen, etteivät nämä laittaisi omia perunaviljelmiä, joista rutto voisi levitä ammattilaisen peltoon.

Ruttoherkkyys on yksi syy, miksi jotkin vanhat perunalajikkeet ovat jääneet viljelystä pois. Monet vanhoista lajikkeista eivät kelpaisi tehotuotantoon, koska ne eivät ole koneille sopivia. Mukuloissa on kuoppia ja muotoja. Kone haluaa tasalaatuista. Näissä perunoissa on väriä ja variaatioita.

Pyöreä, soikea, pitkulainen

Kalevi Tikan pellon sankareita on unkarilainen Sarpo Mira, joka on sitkeä ja rutonkestävä. Ja hyvänmakuinen, kuten Tikka kehuu kaikkien muidenkin vanhojen lajikkeiden olevan. Hän haaveilee risteyttävänsä Sarpo Miran jonkun toisen lajikkeen kanssa ja näin kehittävän rutonkestävän perunan.

Maku tulee perunaan paitsi lajikkeesta itsestään, myös maaperästä. Vuoriston kasvin kelpaa lisääntyä hietamaassa, Salpausselän jatkeella Suhmurassa, joka on nykyään osa Joensuuta.

Kun talikko isketään perunapeltoon, alkaa monimuotoisuus paljastua. Mayan Gold on pitkulainen ja suurikokoinen, Kajanaland eli Kainuun musta on tummansinertävä. Muoto ja väri vaihtelevat, Mayan Twilight on kuoreltaan kuin punakeltainen leopardi.

Arkistosysteemi säilyttää lajikkeet

Kun Suhmuran Purolassa aloitetaan perunannosto, päätyvät siemenperunat 46 erilliseen tarkkaan merkattuun paperipussiin. Osan saavat muut lajien säilyttäjät, osan Kalevi kylvää ensi keväänä pellolleen. Kaikki muut menevät samaan laariin syöntiperunoiksi. Kalevi Tikka ei ajattele syövänsä harvinaisuuksia.

– Ei minua haittaa vaikka on neljä eri lajiketta lautasella, ne kaikki maistuvat hyviltä. Ainoastaan kolumbialaiset kerään erikseen, koska niillä on puolta lyhyempi kypsymisaika kuin muilla, eivätkä ne kestä vedessä keittämistä, vaan räjähtävät.

Iran on kauan ollut maailman selvästi suurin pistaasipähkinöiden tuottaja. Pistaasipähkinät liittyvät tiiviisti maan ruokaperinteeseen ja niillä on myös tärkeä osa maan kulttuurissa.

Pistaasipähkinät ovat öljyn jälkeen Iranin toiseksi tärkein vientituote.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Iranin pistaasitilat ovat viime vuosina olleet suurissa vaikeuksissa ilmaston muuttumisen ja harkitsemattomien viljelymenetelmien seurauksena.

Iranin eteläosassa on vallinnut jo usean vuoden ajan ankara kuivuus, jonka hellittämisestä ei ole mitään tietoa. Samaan aikaan viljelijät ovat käyttäneet holtittomasti pohjavettä, joka alkaa nyt loppua.

Etenkin Kermanin maakunta maan eteläosassa on saanut pistaasipähkinöistä paljon tuloja. Nyt monet pistaasitilat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa pistaasipuiden kuoltua kuivuuteen. Maaperään on syntynyt valtavia reikiä, kun maanalaiset vesisuonet ovat kuivuneet ylikäytön seurauksena.

Iranin kauppakamari arvioi, että maa menettää joka vuosi 20 000 pistaasiviljelmiä aavikoitumisen takia.

Vähäisiä vesivaroja tuhlataan

Vuosisatojen ajan Iranin vuoristoseuduilta siirrettiin sadevettä kuiville alankoalueille erittäin kehittynyttä kanavajärjestelmää pitkin. Kanavat korvattiin myöhemmin sähköpumpuilla, joita Iraniin on rakennettu satoja tuhansia - suurin osa laittomasti.

AFP:n mukaan iranilaiset ovat käyttäytyneet holtittomasti vesivarojensa suhteen. Veden säästämistä ja varastoimista ei ole mietitty lainkaan, ja sekava politiikka on pahentanut ongelmaa.

– Olemme vähitellen pääsemässä ohi harhakuvasta, että meillä olisi loppumattomat resurssit, sanoo Iranin ilmastonmuutosta tutkivan toimiston edustaja.

Hallitus etsii nyt kannustimia, joilla saisi maanviljelijät säästämään vettä. Keinojen hakeminen on kuitenkin hankalaa.

– Maatalous on tuhottu, sanoo Izabadin lähellä pistaasiviljelmää pitävä Hassan Ali Firouzabadi.

– Kaivoni oli 6 - 10 metriä syvä, kun olin lapsi. Nyt se on 150 metriä ja vesi on suolaista ja kitkerää, hän toteaa.

YK:n tavoite maapallon tuhoutuneiden metsäalueiden ennallistamiseksi täyttyy hyvää vauhtia. Asia kävi ilmi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kongressissa Hawaijilla.

Jo kymmenet maat, järjestöt ja yritykset ovat hyväksyneet ns. Bonnin julistuksen, eli tavoitteen korjata 150 miljoonaa hehtaaria eli 1,5 miljoonaa neliökilometriä tuhoutuneita metsiä ja muita luontoalueita vuoteen 2020 mennessä.

Tähän mennessä hankkeet ovat käynnissä 1,13 miljoonan neliökilometrin osalta. Tavoite täydentyi, kun Malawi ja Honduras lupasivat tulla mukaan yhteensä 45 400 neliökilometrin alueella.

Lopullinen tavoite on 3,5 miljoonaa neliökilometriä vuoteen 2030 mennessä. Tämä vastaa noin kymmenkertaisesti Suomen pinta-alaa.

Bonnin julistuksen tuhoutuneiden metsäalojen kunnostamisesta panivat aluelle Saksa ja IUCN vuonna 2011. YK hyväksyi sen omaksi tavoitteekseen vuoden 2014 ilmastokokouksen yhteydessä.

Metsiä tuhoutuu mm. hakkuiden, kaivostoiminnan ja peltojen raivauksen takia.

Metsäpeitteen palauttaminen tuhoutuneelle alueelle olisi erittäin hyödyllistä niin maapallon ilmaston, eläimistön, samoin kuin paikallisten ihmisten ja liiketoiminnan kannalta.

IUCN arvioi, että lopullisen tavoitteen saavuttaminen toisi 170 miljardin dollarin vuosittaisen hyödyn, kun alueiden vesihuolto paranisi, viljasadot kasvaisivat ja metsäteollisuudella olisi raaka-ainetta. Lisäksi tuon alan metsittäminen sitoisi 1,7 miljardia tonnia hiilidioksidia ilmakehästä.

Siitepölykausi alkaa olla Suomessa loppumetreillä.

– Pujoa ja heinää on ilmassa pieniä määriä. Homesieni-itiöiden kausi jatkuu kuitenkin runsaana maan eteläosissa, yliopistontutkija Annika Saarto Turun yliopiston aerobiologian yksiköstä kertoo.

Aerobiologit arvioivat, että ensi keväänä siitepölykausi pamahtaa ilmaan poikkeuksellisen voimakkaana. Koivun kukinnasta voi tulla poikkeuksellisen runsasta.

– Todennäköisesti koivuallergikoille tulee keskimääräistä hankalampi kevät, Annika Saarto arvioi.

Koivun siitepölyn määrää ei voida tässä vaiheessa tarkasti ennustaa. Arvio perustuukin tämän ja edellisen vuoden olosuhteisiin.

– Kahtena vuonna on nyt ollut koko maassa vähemmän norkkoja. Koivulla runsaan kukinnan vuodet tulevat usein kolmen vuoden sykleissä. Heikon siitepöly- ja siemenvuoden jälkeen puut pystyvät panostamaan seuraavan vuoden kukintaan. Lisäksi kesäkuussa oli suotuisat olosuhteet ensi vuoden norkkoaiheiden kehittymiselle, Annika Saarto kertoo.

Keski-Euroopan kaukokulkeumat eivät puolestaan välttämättä ensi keväänä vaivaa allergisia kovasti, sillä Keski-Euroopassa koivun kukinta oli voimakasta tänä vuonna. Kaukokulkeumia voi kuitenkin tulla Suomeen esimerkiksi Venäjän laajoista koivumetsistä.

Tarkempi arvio siitepölymääristä saadaan keväällä, kun Luonnonvarakeskuksen norkkolaskennan tulokset saadaan koottua.

Vapaana elävien pandojen populaatiot ovat alkaneet kasvaa, kertoo Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n raportti.

Jättiläispandat eivät ole enää erittäin uhanalaisia vaan ainoastaan vaarantuneita.

Kiinan hallituksen pyrkimykset suojella lajia ovat tuottaneet tulosta. Keskeistä pandojen suojelussa on ollut bambumetsien uudelleenistuttaminen, näin vapaana elävillä pandoille riittää sekä ravintoa että suojaa.

Viimeisimpien arvioiden mukaan vapaudessa elää täysikasvuisia jättiläispandoja yli 1800. Aivan tarkkaa arviota ei ole saatavilla, poikaset mukaan lukien pandoja arvioidaan olevan noin 2060.

Kiinan hanke pandojen lainaamisesta eläintarhoihin miljoonan dollarin vuosihintaan, on myös tuonut maalle rahaa pandojen suojeluun.

Gorillat ja orangit ovat sukupuuton partaalla

Maailman suurimmat gorillat ovat sen sijaan vain ’askeleen päästä sukupuutosta’, toteaa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton raportti. Gorilloita on kahta lajia, läntinen tasankogorilla eli gorilla gorilla sekä gorilla beringei, molemmat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Myös Borneon ja Sumatran orangit ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Gorilloja uhkaa erityisesti salametsästys, orankikantaa vaarantaa ennen kaikkea asuinalueiden häviäminen ihmisten kaataessa ja polttaessa metsää palmuöljyplantaasien tieltä.

Pandojen sekä gorillojen uhanalaisuusluokituksen tämän hetkisestä tilanteesta kerrottiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kongressissa Hawaijilla.

IUCN:n julkaisee vuosittain niin sanotun Punaisen kirjan, johon on koottu tietoa eläinten ja kasvilajien uhanalaisuudesta.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Punainen kirja listaa 82 954 lajia sekä kasveja että eläimiä. Lähes kolmasosaa lajeista uhkaa tuhoutuminen.

Kokkolassa valtatie 8 varrella marjastaja keräsi suurella, haravamaisella poimurilla puolukkaa muutaman metrin päässä ohi ajavista autoista. Liikennevirta tiellä on parhaimmillaan 6000 autoa vuorokaudessa, joten raskasmetalleja, asfalttipölyä ja pakokaasujäämiä riittää. Ei terveellistä, keräsi sitten itselleen tai myyntiin.

– Saamme tällaisista poimijoista kuluttajilta ilmoituksia joka vuosi jostakin päin Suomea. Houkutus kasvaa liian suureksi, vaikka on tarkka ohjeistus olemassa. Aivan kuten liikenteessä, sääntöjen rikkojia löytyy aina, toteaa Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio. 

Moisio neuvoo nappaamaan rekisterinumeron ylös, jos poimija on autolla matkassa.

– Ja ilmoitus meille, silloin yritykset tietävät olla ostamatta henkilöiltä, jotka poimivat suoraan teiden varsilta. Eviran ja meidän suosituksemme on, että marjat ja sienet kerättäisiin 50-100 metrin etäisyydeltä vilkkaista teistä ja teollisuuslaitoksista.

Laatuvastuu ostavalla yrityksellä

Arktisilta Aromeilta löytyy poimintaoppaita suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja thai-kielellä. Ostajayritykset jakavat oppaita poimijaporukoilleen mutta hankalinta Simo Moision mukaan on tavoittaa kantasuomalaiset.

– Martat, Maatalousnaiset ja 4H-yhdistykset toki jakavat tietoa mutta kantasuomalaiset liikkuvat yksin, omin päin luonnossa. Uskon kyllä, että suomalaiset ihan varmasti tietävät, ettei aivan tien varrelta saa kerätä, Moisio sanoo.

Luonnonantimien ostossa ja myynnissä vastuu marjojen tai sienten laadusta on Simo Moision mukaan ketjun ensimmäisellä ostajalla. Toki poimijankin on sitouduttava noudattamaan laatu- ja jäljiteettävyyssääntöjä.

Eviran ylitarkastaja Marika Jestoi muistuttaa, että elintarvikealan toimijat vastaavat elintarvikkeiden turvallisuudesta ja tarvittaessa todentavat sitä omavalvonnassaan.

– Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset puolestaan valvovat miten omavalvonta toimii, Jestoi kertoo.

Tarvittaisiinko yllätystestausta?

Suomessa ei  Simo Moision mukaan kukaan tai mikään tee pistokokeena raskasmetallitestauksia myyntipuolukalle.

– Laatua valvotaan muuten, esimerkiksi seurataan onko marjojen joukossa vahingossa myrkyllisiä marjoja tai onko hiekkaa, miten on säilytetty ennen myyntiin tuomista, luettelee Moisio.

Arktisissa Aromeissa raskasmetallipitoisuuksien yllätystestauksia pidettäisiin hyvänä asiana. Ajatusta ei tyrmätä Evirassakaan.

–  Voisi ehkä olla paikallaan taas selvittää millä tasolla raskasmetallipitoisuudet ovat. Meillä on toki olemassa aikaisempaa aineistoa, jonka mukaan pitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet hyvin pieniä. Esimerkiksi marjojen ja sienien lyijypitoisuudet ovat vähentyneet merkittävästi 1980-luvulta, toteaa Jestoi.

Valtioneuvosto on tehnyt vahvistanut muutoksia metsästysasetukseen. Suurimmat muutokset ovat hirvien vasasuojan poistuminen ja metsästysajan alun myöhentyminen kahdella viikolla.

Suurimmassa osassa Suomen hirvenmetsästys on alkanut syyskuun lopulla. Ensi vuodesta lähtien kausi alkaa lokakuun toisena lauantaina.

–  Vasasuojan poistuminen on suurin muutos ehkä vuosikymmeniin. Metsästyksen alku taas on sijoittunut eläinten kiima-ajan jälkimmäiselle puoliskolle, Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen sanoo.

Käytännössä merkittävämpi muutos metsästäjien kannalta on nimenomaan naarashirvien vasasuojan poistuminen. Suoja poistuu jo tämän vuoden lokakuun toisena lauantaina. Tavoitteena on vahvistaa urosten osuutta hirvikannassa.

Tähän asti vasan seuraaman naarashirven ampuminen on ollut kiellettyä. Käytännössä naarashirviä on kuitenkin joutunut tähtäimeen, sillä vasa on saattanut seurata kauempana ja pysytellä katveessa emän ollessa koiran haukussa.

– Tällaisia vahingossa sattuneita tapauksia on pelkästään Etelä-Savossa ollut useita joka syksy. Niissä saalis on menetetty valtiolle ja ampuja on voinut saada syytteen metsästysrikoksesta, Petri Vartiainen kertoo.

Lapin maakunnassa hirvestysaika poikkeaa siten, että ensimmäinen jakso on 1.9.-15.9. ja toinen lokakuun toisesta lauantaista eteenpäin.

Jättiläispandan uhanalaisuusluokituksen lieventyminen oli positiivinen yllätys Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen suojelujohtajalle Jari Luukkoselle.

– Kyllä tämä pieni positiivinen yllätys oli. Tiedossa toki on ollut se, että pandan tilanne on Kiinassa parantunut viime vuosina, Luukkonen sanoo Ylelle.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan jättiläispandat eivät ole enää erittäin uhanalaisia vaan ainoastaan vaarantuneita.

Luukkosen mielestä positiivinen kehitys on Kiinassa vuosikymmeniä jatkuneen suojelutyön tulosta.

– Siellä on tehty todella rankasti töitä. Elinalueet on saatu suojeltua. On saatu myös ennallistettua entisiä bambumetsiä. Pandan elinolosuhteet Kiinassa ovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvät, Luukkonen selittää.

Luukkonen korostaa, että uhka ei ole jättiläispandojen osalta kuitenkaan vielä ohi.

– Työtä tarvitaan edelleen pitkään.

Luukkonen huomauttaa, että myös muiden uhanalaisten lajien kanssa töitä vielä riittää. Esimerkiksi orangit ja gorillat ovat edelleen vaarassa.

– Kotimaassa saimaannorpan tilanne on parantunut, mutta ilmastonmuutos on isona uhkana taustalla.

Kolmannes merikotkien pesinnöistä on epäonnistunut tänä kesänä Kymenlaakson alueilla Suomenlahdella.

Luontoasiantuntija Urpo Koposen mukaan pesintä on häiriintynyt todennäköisesti ihmisen häirinnän vuoksi.

– Ihmiset ovat menneet liian lähelle merikotkan pesää, jolloin häirityksi tullut kotkaemo on lähtenyt pesältään kesken haudonnan. Sillä aikaa, kun kotka on ollut poissa pesältään, korppi tai varis on käynyt tuhoamassa merikotkan munat, Urpo Koponen kertoo.

Urpo Koponen uskoo, että häirintä on tahatonta, eivätkä ihmiset tiedä, kuinka kohtalokasta merikotkien häirintä haudonta-aikaan on. Merikotkien pesät ja pesimäsaaret tulisi jättää rauhaan huhtikuun alusta toukokuun loppuun aasti.

Tänä vuonna Kymenlaaksossa kaksi kuudesta pesinnästä epäonnistui. Merikotkien pesintä onnistui neljässä pesässä Haminassa ja Pyhtäällä, joissa syntyi viisi merikotkan poikasta.

Maailmalla on onnistuttu vähentämään ainakin paikallisesti hyttysiä, jotka levittävät vaarallisia tauteja.

Esimerkiksi brasilialaisessa Piracicaban kaupungissa vapautettiin miljoonia koirashyttysiä, joita oli muunneltu niin, että niiden jälkeläiset kuolivat. Hyttysten määrä väheni – ja niin kävi myös denguekuumetapauksille. Sairastapauksia oli yli 90 prosenttia vähemmän.

Nyt Brasilia aikoo kaupallistaa tekniikan, ja maailmalla on jo kiinnostuttu. Se voisi toimia myös zikavirusta levittäviin hyttysiin.

Englantilaisen Imperial College Londonin tutkimusryhmän kerrottiin muutama vuosi sitten muuttaneen erään malariaa levittävän hyttyslajin perimää niin, että lähes kaikki jälkeläiset olivat koiraspuolisia.

Laboratoriokokeen tulos oli, että neljä viidestä hyttyspopulaatiosta kuoli kuuden sukupolven kuluessa naaraiden puutteen takia.

Hyttysen hävittäminen voi onnistua paikallisesti

Suomessa hyttyset eivät nykyisin levitä vaarallisia tauteja, mutta omat riesamme on meilläkin. Viime vuosina huolta on aiheuttanut erityisesti puutiainen eli punkki, joka levittää borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta.

Puutiaisaivotulehdus on estettävissä etukäteen annettavalla rokotteella, mutta borrelioosi on hankalampi tapaus, jos se pääsee leviämään elimistöön.

Voisiko geenimuuntelun avulla hävittää puutiaisen Suomesta tai ainakin muuttaa sitä niin, ettei se enää levitä vaarallisia tauteja?

Hyönteistutkija, dosentti Lena Huldén Helsingin yliopiston metsätieteen laitokselta ei lupaa pikaisia tuloksia.

Huldénin mukaan kamppailu tauteja levittäviä hyttysiäkään vastaan ei ole ollut helppo. Esimerkiksi useat eri hyttyslajit levittävät malariaa, ja koska ne parittelevat vain keskenään, ei yhden lajin geenien manipulointi riitä.

– Jos yksi laji häviää, voi kilpaileva laji tulla tilalle, sanoo Huldén.

Ja jos vaikkapa zika tai denguekuume halutaan hävittää, pitää alueelle levittää lähes päivittäin lisää hyttysiä, koska geenimuunnellut koiraat elävät luonnossa vain kaksi päivää. 

Huldénin mukaan hyttysten hävittäminen voi onnistua paikallisesti. Jos vaikka Brasiliassa on kylä, jossa on hurjasti esimerkiksi keltakuumetta levittäviä hyttysiä, voidaan epidemia saada hallintaan.

Puutiaiset ovat hyttysiä vaikeampi tapaus

Hyttysiä on yritetty hävittää maan päältä enemmän kuin mitään muuta eläintä. Menestys ei silti ole ollut kovin kummoista. Huldén ei lupaa pikavoittoja myöskään kamppailulle puutiaisia vastaan.

Luonnossa on tiettyä variaatiota, mutta geenimuunnellut koiraat ovat kaikki samanlaisia. Onkin vaikeaa saada aikaiseksi koiras, joka miellyttäisi kaikkia naaraita. Esimerkiksi Helsingissä naaraat saattavat suosia vähän erilaisia koiraita kuin Turussa.

– Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, Huldén vertaa.

Lisäksi hyttyskoiraat eivät nauti verta. Sen sijaan jos luontoon kylvetään miljoonia geenimuunneltuja puutiaisia, tarvitsevat ne periaatteessa kolme veriateriaa. Ongelma saattaisi siis vain sakeentua.

Biologinen sodankäynti voisi toimia paremmin

Puutiaisten kohdalla kannattaisi ehkä suosia biologista torjuntaa, sanoo Lena Huldén. Punkeilla on lajikohtaisia loispistiäisiä, joita yritetään kasvattaa Hollannissa äskettäin käynnistyneessä tutkimuksessa.

Loisten kasvattaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Hyvä uutinen sen sijaan on, että samoja loisia esiintyy myös meillä, mikä tarkoittaa, että ne ovat luontomme kannalta turvallisia.

Vaikka puutiaisten määrä on lisääntynyt, ei niitä ole vielä yhtä paljon kuin 1940-luvun lopulla. Tuolloin nautoja oli jopa kaksi miljoonaa ja suurta osaa niistä laidunnettiin metsissä. Kun lehmiä pantiin myöhemmin suuria määriä lihoiksi, romahti myös puutiaiskanta, muistuttaa Huldén.

Nykyisin kanta taas elpyy, kun metsissä on yhä enemmän isoja nisäkkäitä: hirviä, valkohäntä- ja metsäkauriita.

Rikkipäästöt ovat laskeneet Itämeren alueella merkittävästi. Vuonna 2015 rikin oksidien eli SOx-päästöt laivoista olivat 10 300 tonnia ja pienhiukkaspäästöt 10 400 tonnia. Vuoteen 2014 verrattuna rikin oksidipäästöt ovat alentuneet 88 prosenttia ja pienhiukkaspäästöt 36 prosenttia. Pienhiukkaspäästöjen aleneminen on osaltaan polttoaineen rikkipitoisuuden alenemisen ansiota.

– Olemme erittäin tyytyväisiä siitä, että alusten polttoaineen rikkipitoisuuden alentaminen on tuottanut tulosta, sanoo Trafin johtava asiantuntija Jorma Kämäräinen.

– Laivaliikenteen ympäristösääntelyn muutoksilla on vaikutettu siihen, että ihmisille haitallisten pienhiukkasten määrä on tällä päästösektorilla laskenut, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen.

Alusten polttoaineiden suurin sallittu rikkipitoisuus on vuoden 2015 alusta lähtien ollut 0,1 prosenttia, kun aikaisempi raja oli 1,0 prosenttia.

Pääkaupunkiseudun ilma parempi kuin vuosiin

Laivaliikenteen polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus näkyy jo Helsinginkin ilmanlaadussa. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden HSY:n Hernesaaren mittausasemalla havaittiin rikkidioksidin pitoisuuksien laskeneen viime vuonna.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli viime vuonna parempi kuin vuosiin: ilmanlaatu oli suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävävaikka katupöly heikensikin ilmanlaatua keväällä tavanomaista enemmän.

Typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyi edelleen esimerkiksi Mäkelänkadulla ja Töölöntullissa. Näillä paikoilla katujen liikenne vaikuttaa siihen eniten.

50 000 eurooppalaista kuolee laivojen päästöihin

Itämerellä liikennöi joka kuukausi tuhansia aluksia, ja laivojen päästöt ovat merkittävä osa ilmakehään tulevista kokonaispäästöistä.

– Rikkirajan muutos päästöihin on välitön, koska se kohdistuu suoraan alusten käyttämään polttoaineeseen, Jalkanen sanoo.

Laivojen rikkidirektiivistä päätettiin EU:ssa pari vuotta sitten. Sen on ollut tarkoitus puhdistaa eurooppalaisten hengitysilmaa. Laivaliikenteen saasteiden on arvioitu aiheuttavan Euroopassa vuosittain 50 000 ennenaikaista kuolemaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK vastusti rikkidirektiiviä voimakkaasti sen aiheuttamien kustannusten takia.

Merenkulun päästövähennystavoitteiden kanssa riittää kuitenkin vielä työtä. Laivojen typen oksidipäästöt kasvoivat edellisvuodesta 6,3 prosenttia ja ilmastonmuutokseen vaikuttavat hiilidioksidipäästötkin 5,6 prosenttia.

– Meriliikenteen energiatehokkuuden parantamisen ja kasvihuonekaasupäästöjen minimoinnin parissa riittää työtä, koska suunnitellut päästövähennystavoitteet merisektorilla ovat haastavia, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen.

Hirvikärpästen määrää ja esiintyvyyttä on vaikea arvioida. Jos toisella paikkakunnalla saa marjansa poimia rauhassa, voi toisessa metsässä olla hirvikärpäsiä valtavasti.

Jonkinlainen suunta, tosin yllättävä, saadaan Luonnontieteellisen museon intendentti Pekka Vilkamaa puhelimen soimisesta.

– Joinakin vuosina tulee paljon puheluita koskien hirvikärpäsiä. Ihmiset saattavat joillakin alueilla päivitellä hirvikärpästen valtavaa määrää, ja silloin esimerkiksi paikallislehtien toimittajat kiinnostuvat asiasta. Tämä näkyy meillä sitten paikallislehtien toimittajien puheluina. Joinakin vuosina puheluita ei juuri tule, ja tästä voidaan päätellä, ettei niistä ehkä sitten tänä vuonna ole niin paljon haittaa, sanoo Vilkamaa.

Hirvikärpästen määrää ei virallisesti kartoiteta Suomessa mitenkään.

– Ei ole olemassa ammattilaisten tai harrastajien verkostoa, jotka kartoittaisivat määrää jotenkin. Määrän selvittäminen on hyvin vaikeaa, vaikka sen elintavat ovat hyvin tiedossa.

Määrä kuitenkin vaihtelee vuosittain. Hirvikärpästen määrä liittyy hirvien määrään. Hirvikärpäset tulivat Suomeen kaakosta 1960-luvulla ja ne ovat levinneet 45 vuoden aikana kohti pohjoista.

Usein kysytyt kysymykset hirvikärpäsistä

Kokosimme hyönteisharrastaja Martti Raekunnaksen kanssa vastaukset yleisimpiin hirvikärpäskysymyksiin:

Hirvikärpäsiä on toisinaan helppo nitistää sormien välissä, mutta välillä tiukkakaan puristusote ei saa ötökkää hengiltä. Mistä se johtuu?

– Kun ne kuoriutuvat, kestää vähän aikaa ennen kuin niiden iho kovettuu. Pehmeän hirvikärpäsen kitiinikuori ei ole ehkä vielä ehtinyt kovettua.

Pudottaako hirvikärpänen siipensä aina, kun laskeutuu ihmiseen?

– Tervejärkinen hirvikärpänen, joka ei ole löytänyt oikeaa isäntää, saattaa jatkaa matkaa lentäen.

Auttavatko vaaleat vaatteet hirvikärpästen välttelyyn?

– Erilaisia jokamiehen konsteja on olemassa, pukeutuminen suojaa ja muotisana näyttää olevan vaaleat vaatteet. Vaaleissa vaatteissa ötökät näkyvätkin paremmin. Tumma, liikkuva kohde on hirvikärpäsille mieleen. Vaatetuksessa kommandopipo tai sukkahousut päähän. Silloin ötökkä ei pääse ihoon kiinni.

– Paras asu on mehiläishoitajan puku, tiivis, vaalea, ja hyvä kasvosuojus. Se voi kyllä olla arvokas hankinta, mutta se on varman päälle.

Entäpä koirat ja hirvikärpäset: onko hirvikärpänen vaarallinen koirille?

– Kaikki hirvieläimet käyvät hirvikärpäselle, poroon se ei jostain syystä tartu. Kyllä se mielellään koiran kokoisiinkin tarttuu, mutta se ei takerru kuten punkki, vaan sillä on koukkukynnet, joilla se pitää karvoista kiinni. Verta se pystyy ottamaan kaivautumatta ihoon kuten punkki tekee.

– Hirvikärpänen ei levitä tauteja, vaan lähinnä ongelmana ovat kutisevien puremajälkien raapiminen ja siitä aiheutuneet ongelmat.

Auttaako mikään karkote?

– Karkotteista on erilaisia haisevia aineita, kuten mäntysuopa, jota hierotaan vaatteisiin, kamferi, valkosipulin syöminen – ja huippuna kuulemma vanha viina hengityksessä karkottaa hirvikärpäsiä. Tälle piti kyllä nauraa jonkin aikaa.

Kuolevatko hirvikärpäset hallan tullen?

– Jos lämpötila on vain 8 astetta, ne eivät ole enää aktiivisesti liikkeellä. Täytyy siis mennä retkelle heti aamuhämärissä, kun lämpötila on alle kahdeksan astetta.

– Myös sade ja tuuli etenkin aukeilla puolukkapaikoilla varmasti vaikuttaa, että ne eivät niin herkästi liiku.

Kutiaako vanhakin purema, kun hirvikärpänen puree uudestaan?

– Pahinta on, kun niitä alkaa raapia. Jotkut ovat sillä tavalla allergisia, että vanhatkin puremajäljet saattavat alkaa kutista uuden pureman jälkeen, vaikka vuodenkin päästä.

Kuoleeko hirvikärpänen hiuksista saunassa?

– Välttämättä ne eivät kuole saunan löylyissä. Hiustenpesun jälkeenkin niitä vielä löytyy ja niska on paukamilla. Hiuksista niitä voi tiheällä kammalla saada pois. Vaatteista niistä ei pääse eroon pesukoneessakaan.

Miksi hirvikärpäsiä on metsässä joskus todella runsaasti ja joskus ei juuri lainkaan?

– Jos alueella on hirvipaikkoja, missä hirvet tykkäävät olla, niin siellä hirvikärpäsiä on eniten.

Jos hirvikärpäsiä pääsee sisälle asti, niin pesiytyvätkö ne sisälle?

– Ei, ne pyörivät orpona sitten jossain. Ne voi sitten napsia pois.

Muniiko hirvikärpänen ihmiseen?

– Se ei muni ollenkaan, vaan kasvattaa kerrallaan vain yhden toukan sisällään. Siksi naaras imee verta, kasvattaakseen toukan. Aikanaan toukka tippuu maahan ja koteloituu. Ihminen ei ole sille missään vaiheessa tärkeä.

– Se on kiusallinen, mutta jos todella haluaa ne sienet ja puolukat, niin ei se kohtalokkaan haitallinen ole.