Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Kimalaisten massakuolema jäämässä mysteeriksi Eurassa: Ei johtunut kasvinsuojeluaineista

0
0

Ohikulkija kiinnitti kesäkuussa huomiota satoihin kuolleisiin kimalaisiin tienpientareella Eurassa. Massakuolemalle ei keksitty luonnollista selitystä, joten sen arveltiin johtuvan kasvinsuojeluaineista. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kasvinsuojeluvalvonnassa kimalaisista ei kuitenkaan löytynyt merkittäviä määriä kasvinsuojeluaineita.

Kasvinsuojeluaineet voivat aiheuttaa pölyttäjien kuolemia, kuten esimerkiksi viime vuonna tapahtui Loimaalla. Tukesin tietoon tulee vastaavia epäilyjä muutamia vuodessa.

Kimalaisten joukkokuolemat ovat herättäneet huomiota eri puolillla maailmaa viime vuosina. Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjähyönteisiä.


Nostaako harvinainen kivilaji alan uuteen nousuun? "Kivi on jopa kullan arvoista"

0
0

Nuummiitti on tumma kivi, jossa on kullanvärisinä hohtavia säikeitä. Paltamosta löytyvä nuummiitti on harvinainen kivilaji, jota tähän mennessä on louhittu kaupalliseen käyttöön vain Grönlannista.

Nuummiittiä käytetään muun muassa terveyskivenä, jolla uskotaan olevan isot markkinat Yhdysvalloissa. Tämän harvinaisuuden lisäksi pääsevät Paltamossa jatkokäsittelyyn myös monet muut kivilajit.

– Arvoltaan Paltamosta löytyvä kivi on jopa kullan arvoista ja arvokkaampaakin. Suomessa on myös muita korukivilajikkeita ja tietysti markkinat määrittelevät hinnan, jonka ostaja on valmis maksamaan uudesta tuotteesta. Siinähän me olemme mielenkiintoisella alueella, että meillä on ametistikaivoksia ja esiintymiä Lapissa sekä muuallakin Suomessa, sanoo Paltamon kehitysjohtaja Anu Tervonen.

Kymmenen vuoden pölyt pyyhitty pois

Nuummiitin innoittamana Paltamossa otetaan käyttöön Kainuun opiston kivipaja kymmenen vuoden pölyttymisen jälkeen. Syyskuun puolivälin jälkeen järjestettävä viisipäiväinen kivityön peruskurssi tuli hetkessä täyteen. Mukaan mahtui 13 kurssilaista, mutta tulijoita olisi ollut enemmänkin.

Koulutuksen tavoitteena on löytää osaajia ja yrittäjiä, jotka voisivat aloittaa koru- ja terveyskivien jalostuksen Paltamossa. Kurssi sisältää geologian perusteita, muotoilun huippuoppia sekä käytännössä tapahtuvaa kivenhiontaoppia.

– Olen ollut Kainuun opistossa neljä vuotta ja silloin tällöin on tullut esille se, miten me voisimme hyödyntää näitä Paltamon kiviesiintymiä. Suurin syy kymmenen vuoden taukoon on se, että silloinen opettaja, joka kivityökursseja järjesti, lähti Kainuun opistolta pois ja meillä ei ollut talossa alan osaajaa. Nyt onneksi saimme toimivan kokonaisuuden ja pääsemme käynnistämään kivipajan uudelleen, kertoo Kainuun opiston rehtori Helena Ahonen.

Jatkossa alkeiskursseja pyritään järjestämään lisää jatkokoulutusten lisäksi. Ahonen uskoo, että kursseja järjestetään vuosittain kolmesta neljään ja erilaisilla painotuksilla, jotta uusia asioita olisi tarjolla.

– Kiviala näyttää jännästi elpyneen. Paikallisuus ja kestävän kehityksen asiat ovat ihmisten mielessä ja nyt ajatellaan, että on kivempi käyttää kotipaikkakunnan tai lähiympäristön kivistä valmistettuja koruja kuin ostaa jossain kauempana valmistettuja koruja postimyynnistä, kertoo Kainuun opiston rehtori Helena Ahonen.

Tavoitteena ulkomaanvienti

Paltamon kunnassa uskotaan kivityöpajan käynnistämisen herättävän henkiin uusien luonnonvarojen hyödyntämisen ja nostavan kivialan uuteen nousuun.

– Tämä on kuin ilon ja onnen päivä, kun olemme tässä pisteessä. Toki meillä on ollut tämän kymmenen vuoden aikana strategiassa luonnonvarojen, mineraalien, rakennuskiviesiintymien ja nyt näiden korukivien hyödyntäminen, sanoo Tervonen.

Tervosen mukaan kivet ovat helposti tuotteistettavissa ja myytävissä ulkomaille. Vienti vaatii markkinointia ja valtavan määrän suunnittelutyötä. Korukivien valmistaminen voi herättää uuteen nousuun myös uinumassa olleen rakennuskivipuolen.

– Toivon, että molemmat lähtevät menestymään ja omille poluilleen. Rakennuskivituotannolla saadaan aikaiseksi isoja massoja, mutta korukivellä on monta muuta ulottuvuutta, kuten siihen liittyvä kivimatkailu, joka lisää myös tunnettavuutta. Rakennuskivituotanto voi olla taloudellisesti merkittävämpi, sanoo Tervonen.

Paltamon tärkeät ja merkittävimmät kivi- ja mineraaliesiintymät ovat tiedossa, nuummiittiesiintymästä on tutkimuksia muun muassa vuodelta 1993. Esiintymät ovat kuitenkin maanomistajien hallussa ja jos maanomistaja ei halua niitä hyödyntää, tie kiviesiintymän hyödyntämiseksi päättyy siihen.

– Nyt meillä on sellainen tilanne, että maanomistajalla on nyt kiinnostusta hyödyntää omia resurssejaan, eli tarvitaan omistajuutta sekä yrittäjyyttä ja nyt sitä onneksi löytyy, täsmentää Tervonen.

Uusia yrityksiä ja kursseja

Kainuun opistossa uskotaan uusien kurssien lisäksi myös uusien yritysten syntymiseen. Kivityökurssien lisäksi opiston kivityöpaja on vuokrattu tässä vaiheessa kahdelle yrittäjälle, jotka ryhtyvät valmistamaan työkseen koru- ja terveyskiviä. Kivipajaa on kunnostettu yrittäjien ja opiston yhteistyönä.

– Yrittäjät ovat hoitaneet sisustuksen niin, että siitä tulee heidän yrityksensä näköinen. Opisto on hoitanut rakenteita, putki- ja sähkötöitä sekä suojakaaria ja kaikkea sellaista mitä siihen tarvitaan, sanoo rehtori Helena Ahonen.

– Meiltä on kysynyt työtiloja myös toisentyyppinen kivialan yrittäjä. Jos oikein hyvin käy, saamme tänne Miesvaaran päälle yrityskeskittymän, hehkuttaa Ahonen.

Erikoistutkija: Salakalastus isompi uhka Saimaan järvilohelle kuin voimaloiden turbiinit

0
0

Saimaan järvilohet selviytyvät voimalaitosten turbiineista melko hyvin. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa neljä seitsemästä äärimmäisen uhanalaisesta järvilohesta pääsi Pielisjoella voimalaitoksien turbiinien ohi.

Tutkimus antaa äärimmäisen uhanalaisten lohien selviytymisestä vain viitteitä, koska otanta on pieni. Erikoistutkija Jorma Piironen Luonnonvarakeskukselta kuitenkin arvioi, että voimalaitoksen aiheuttamat tappiot eivät välttämättä olisi kovin isoja myöskään isommalla otannalla.

– Voimalaitokset eivät ole järvilohen suurin uhka. Kudulle nousseiden kalojen kalastus on paljon suurempi vahinko kalakannalle kuin muutaman vaelluspoikasen tappio alasvaelluksella. Salakalastus on anteeksiantamaton ihmisen aiheuttama vahinkotekijä, Piironen lataa.

Lohet vieroksuvat turbiinikammiota

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa selvisi myös, että voimaloiden ohittamisen kesto vaihtelee suuresti kalayksilöiden kesken. Nopein lohista selvitti koko joen neljässä päivässä. Jotkut kaloista sen sijaan jäivät jo kaltimon voimalaitoksen yläpuolelle jopa yhdeksitoista päiväksi. Jorma Piironen arvelee erojen aiheutuvan siitä, että kalat olivat matkalla eri vaiheissa kesää.

Piironen kertoo, että lohismoltti eli vaelluspoikanen jää helposti miettimään voimalaitoksen yläpuolelle, uskaltaako se uida turbiinikammioon. Kala kulkee pintavesissä alaspäin jokea, ja voimalaitoksen kohdalla sitä onkin vastassa betoniseinä. Päästäkseen turbiinin läpi poikasen on sukellettava useita metrejä padon yläpuolella.

– Sekin pitäisi pystyä ratkaisemaan, miten myös tappiot alasvaelluksen aikana olisivat mahdollisimman pienet. Muun muassa Perämereen laskevien lohijokien kohdalla tutkitaan, miten voitaisiin ohjata vaelluspoikasia menemään muuta reittiä kuin turbiinikammion läpi, Piironen kertoo.

Kuvagalleria: Valo maalaa taivaan ja metsän sato nousee korjattavaksi

0
0

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Luonnontilainen lähde on harvinaisuus Etelä-Suomessa

0
0

Kirkkonummen ympäristönsuojelun harjoittelija Anna Tiainen sukeltaa pajukkoon aivan Kirkkonummen keskustan lähettyvillä. Tällaisesta paikasta ei odottaisi löytävänsä kirkasvetistä kaltiota, mutta niinpä vain vehmaasta aluskasvillisuudesta löytyy veden purkautumispaikka.

– Tässä on tämmöinen allikkotyyppinen lähde. Pohjavesi purkautuu pohjalta ja muodostaa altaan. Usein siitä lähtee noro tai puro. Tuolla takana on sitten semmoinen hetteikkölähde, jossa vesi purkautuu maan alta ja muodostaa tihkupinnan. Aina siinä ei ole vettä nähtävissä, mutta tässä pientä pulppuamista on havaittavissa. 

Mistä sitten tietää, ettei altaassa ole vain pintavettä, joka on valunut sinne? Lämpötilasta, kertoo Tiainen.

– Tämä kohde mitattiin elokuun alussa, ja silloin veden lämpötila oli vajaat kahdeksan astetta. Jos se mitattaisiin nyt, lämpö olisi suunnilleen sama.

Kohde on kartoitettu tänä kesänä osana Kirkkonummen kunnan pienvesikartoitusta. Kohteita kartoitettiin kunnan alueelta nelisenkymmentä. Niistä puolet oli lähteiköitä. Anna Tiaisen mukaan näistä noin puolet oli luonnontilaisia.

– Jos kohde on täysin muokattu, niin sitä on mahdollista ennallistaa. Jos siitä on esimerkiksi otettu vettä, niin ne betoniset renkaat voitaisiin poistaa siitä. Edellyttäen tietenkin, että siinä on yhä vettä ja että lajisto on sinnitellyt lähteessä. 

Miksi suojella?

Tuoreimpien karttatietojen mukaan Suomessa on yli 32 000 lähdettä. Näistä kuitenkin suuri osa on kaikkea muuta kuin luonnotilaisia. Joitakin niistä ei löydy enää maastosta lainkaan.

Lähteitä on jo vanhastaan käytetty talousveden ottoon. Lisäksi niitä on tuhoutunut esimerkiksi metsien ojituksissa ja metsäteiden rakentamisessa sekä peltojen raivauksissa. Joidenkin arvioiden mukaan luonnontilaiset lähteet ovat harvinaisia koko maassa Lappia lukuunottamatta.

Kirkkonummen pienvesiselvittäjä Anna Tiainen keksii heti liudan syitä, miksi lähteitä kuitenkin pitäisi varjella.

– Pienvedet ovat merkittäviä luontokohteita sekä eläinten elinympäristöjä ja kulkureittejä. Lisäksi ne pidättävät hyvin ravinteita ja tasaavat tulvia ja parantavat veden laatua. Myös maisemallisesti ja virkistyksen kannalta ne ovat arvokkaita ja omaleimaisia. 

Lähteet keräävät myös omaa lajistoa, jonka on vaikea selvitä muualla.

Kirkkonummella nyt tehdyt kartoitukset toimivat pohjana jatkotoimille. Löytyneitä kohteita voidaan varjella esimerkiksi kaavoituksessa.

Natura 2000 -verkosto laajenee vielä kerran – "Maanomistajat eivät ole saaneet tietoa"

0
0

Suomen Natura 2000 -verkosto rakentaminen alkaa olla jo loppusuoralla, ainakin ympäristöministeriön mielestä. Ministeriö on julkaissut tällä erää viimeisen ehdotuksen verkoston laajentamiseksi. 

Naturaa halutaan laajentaa nyt erityisesti merialueilla. Suurin, peräti 100 000 hehtaarin laajennus, koskisi Saaristomeren aluetta. Tarkoitus on suojella erityisesti vedenalaisia riuttoja ja hiekkasärkkiä.

Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen ympäristöministeriöstä kertoo, että lisäalueiden myötä kaikki Salpausselän merenalaisten jatkeiden alueet tulisivat Naturan piiriin.

Suomen luonnonsuojeluliitto on kohtuullisen tyytyväinen ministeriön esitykseen. Täydennys on liiton mukaan hyvä Itämerelle ja linnuille.

– Esitys on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Olisimme kuitenkin halunneeet, että kaikki kansainvälisesti tärkeiksi luokitellut lintualueet olisi saatu mukaan, sanoo Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Ministeriö: Natura 2000 alkaa olla valmis

Lainsäädäntöneuvos Korpelaisen mukaan Natura 2000 -verkostoon ei ole enää tämän jälkeen odotettavissa isoja lisäyksiä. 

– Tavoitteena on tällä viimeistellä verkosto laajuus.

Jatkossa on luvassa lähinnä luontotyyppejä ja lajeja koskevia päivityksiä verkostoon kuuluvien alueiden osalta. Korpelaisen mukaan tietoja päivitetään luonnon kehittymisen myötä ehkä 60 vuoden välein. Luonto kehittyy ja muuttuu, ja se näkyy tulevissa päivityksissä, hän sanoo.

Luonnonsuojeluliitto kaipaa Natura-täydennyksiä jatkossakin ja erityisesti maa-alueille. 

– Etelä-Suomessa vain 2-3 prosenttia on Naturalla suojeltua, eikä se vielä muodosta minkäännäköistä verkostoa. Pienet suojelualueet ovat hajallaan kuin haulikolla ammuttuna.

Suojelua voidaan jatkaa muillakin keinoilla, kuten metsiensuojeluohjelmalla, jolta hallitus on kuitenkin leikannut rahoja.

– Toivomme, että niitä voidaan budjettiriihessä ja lisätalousarviossa sinne palauttaa.

Maanomistajat harmissaan

Natura-esityksen kuulemisvaihe alkaa syyskuun alussa.  Maanomistajat ovat valmiiksi varautuneita jo 1990-luvun Natura-kierroksen jäljiltä.

Maanomistajien liiton toiminnanjohtaja Tuija Nummelan mukaan maanomistajien näkemyksiä ja ajatuksia ei tuolloin otettu juuri huomioon.

– Maanomistajia ei arvostettu, ja heitä kohdeltiin kuin luonnon vihollisia, vaikka tilanne on käytännössä ihan päinvastoin, sanoo Nummela.

Nyt maanomistajat toivovat parempaa yhteishenkeä ja heidän näkemyksien kunnioittamista.

- Se kyllä pisti silmään, että lehti-ilmoitukset olivat eilen, mutta Natura-alueita omistavat maanomistajat eivät ole saaneet tästä kirjettä, sanoo Nummela. Hän soisi, että jokaista maanomistajaa lähestyttäisiin henkilökohtaisesti.

Ympäristöministeriön Korpelaisen mukaan kuulemisvaihe on sitä varten, että kaikki tahot voivat ottaa kantaa esitykseen.

Havaijin vesille tulee maailman suurin meriluonnon suojelualue

0
0

Presidentti Barack Obama nelinkertaistaa Havaijilla sijaitsevan Papahānaumokuākean meriluonnon suojelualueen pinta-alan, Valkoinen talo kertoo.

Alueesta tulee 1,5 miljoonan neliökilometrin laajuinen eli noin 3,5 kertaa niin suuri kuin Kalifornian osavaltio.

Kummitusmustekala, liemikilpikonnia, miljoonia lintuja

Papahānaumokuākean alueella on turmeltumattomia koralliriuttoja ja satoja lajeja, joita ei löydy muualta. Tänä vuonna uutena lajina löytyi muun muassa kummitusta muistuttava mustekala.

Alueella elää myös uhanalaisia liemikilpikonnia ja havaijinhylkeitä.

Merilintuja alueella on miljoonittain.

Maailmanperintökohde

Papahānaumokuākean suojelualue perustettiin vuonna 2006 republikaanisen presidentin George W. Bushin päätöksellä.

Unesco nimesi sen maailmanperintökohteeksi vuonna 2010.

Kaupallinen kalastus ja malminetsintä on kielletty suojeluelualueella.

Luonto hoitaa vaikkei haluaisikaan – tutkimus tuomassa luonnon työterveyteen

0
0

Vanhan männyn, petäjän, pinta tuntuu lämpöiseltä ja karhealta. Se näyttää siltä, että se olisi seissyt paikoillaan jo satoja vuosia. Mänty rapisee, sillä sen runkoa pitkin tippuu tuulessa neulasia ja kaarnanpaloja. Ympärillä tuoksuu syksyinen metsä ja lähellä mäntyä myös pihka.

Jokainen poimii ympäristöpsykologi Kirsi Salosen mukaan luonnosta itselleen ominaisimmat tavat havaita. Yksi kuuntelee rapinaa ja puiden huminaa ja toista rauhoittaa nimenomaan kaarnan ja sammaleen koskeminen. Salonen itse halaa puunhalausviikonkin kunniaksi mäntyä.

– Se on rauhoittava ja tuntuu turvalliselta. Vanhemmat puut herättävät turvallisuuden kokemusta ja pysyvyyden elementtiä. Se on jo vahva ja ollut siinä pitkään. Voin olla myönteisellä tavalla tarvitseva ja nojata. Minun ei tarvitse hallita ja pitää yhteiskuntaa, työpaikkaa, perhettä ja kaikkien muiden hyvinvointia koossa. Nyt ei tarvitse olla huolissaan muista ja miettiä kuormitanko muita.

Puu jaksaa kantaa yhden ihmisen, eikä tarvitse välittää siitä miltä näyttää.

Luonto ei ole vain virkistävä lisä

Luontovaikutuksia on jo tutkittu laajalti ja esimerkiksi Kaplanin teorian mukaan rakennettu ympäristö kuormittaa tarkkaavaisuutta, kun taas luonto elvyttää. Ulrichin stressiteorian mukaan taas luonto palauttaa stressistä paremmin kuin rakennettu ympäristö. Salonen lisää omassa väitöskirjatutkimuksessaan vaikutuksiin emotionaalisen puolen. Hänen mukaansa on olemassa syviä yhteyden tuntemuksia luonnon kanssa.

Parhaillaan Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa kartoitetaan luonnon mahdollisuuksia työterveydessä.

– Että alettaisiin ymmärtämään, että luonto ei ole vain virkistävä lisä ja harrastus niille, jotka siitä tykkäävät, tiivistää Salonen tavoitetta.

– On vahvaa tutkimusnäyttöä, että luonto vaikuttaa hyvinvointiin, vaikkei siitä niin tykkäisikään. Ihan samalla lailla kuin emme tykkää lääkkeistäkään, mutta luotamme tutkimustietoon, että siitä on apua ja otamme sen antibiootin.

Luontoon ei tarvitse erikseen lähteä

Tulevaisuudessa työterveydestä voisi saada vaikka luontolähetteen. Käytännössä tutkimusryhmä kehittää tällä hetkellä keinoja, joilla työterveyden ammattilainen voi ohjata ryhmän metsään niin, että jokainen saa siitä itselleen hyötyä.

– Sen on oltava saavutettavissa oleva luonto, ettei tarvisi tilata sitä bussia ja erikseen lähteä. Tästäkin on tutkimustuloksia, että jos ne eivät ole saavutettavia, niin sinne ei tule mentyä, Kirsi Salonen kertoo.

Kehittelyssä olevassa tavassa jokainen itse ensin tunnistaa mikä kohta maisemasta on hänelle sopiva ja millä lailla siitä nauttii. Salonen painottaa sitä, ettei tässä vaiheessa ole mitään kontaktia ihmiseen, vaan jokainen saa olla rauhassa ja keskittyä.

– Esimerkiksi sauvakävelykin on hyvää kuntoilua, mutta huomio voi mennä sykemittariin tai siihen kuinka paljon matkaa vielä on jäljellä. Annetaan sille luonnolle mahdollisuus tulla mieleen.

Vaikutelmat jaetaan pienryhmissä, jotta vaikutuksista tullaan tietoiseksi. Sekin vahvistaa niitä.

Menetelmää kokeillaan mukana olevien yritysten avulla. Jo kyselyvaiheessa on selvinnyt, että luonnossa käyntikerroilla ja kestolla on selkeä yhteys työhyvinvoinnin mittareihin. Luonto pitää kunnossa ja parantaa.


Metsästäjä, ota lintujen siivet talteen – näin lintukoiraa treenataan

0
0

Syksyinen lintujahti on ollut sateinen. Perämeren rannikolla vesisade äityy rankaksi, mutta kemiläinen Sini-Marika Matala pukee sadehousut, -takin ja punaisen treeniliivin yllensä. Auton takakonttiin hyppää kaksi innokasta kultaistanoutajaa, lauman neljä muuta jäävät kotiin. Pienin tulokas on ollut Suomessa vasta vajaan vuorokauden. Hugo matkusti Barcelonasta lentokoneella Helsingiin ja Matala haki uuden pennun Kemiin ajaen autolla yhteen soittoon 1420 kilometriä.

Merenrannalla touhu on koirille tuttua. Nyt treenataan. Matala on ottanut pakastimesta harjoituslinnun ja damin, eli noutokapulan. Damiin Matala on kiinnittänyt nippusiteillä lintujen siipiä.

Riistavietti halutaan säilyttää

Kultaisellanoutajalla Ellalla riittää intoa. Matala harjoittelee taipumuskokeeseen, jossa testataan, vastaavatko koiran luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää. Kultainennoutaja on noutava lintukoira ja soveltuu lintujahtiin erinomaisesti. Matala hankki ensimmäisen kultaisennoutajan parikymppisenä ja kulki tämän kanssa metsällä. Rakkaus ystävällisiin ja palvelualttiisiin noutajiin on kasvanut ja Matala käyttää koiriaan näyttelyssä sekä metsästää niiden kanssa. Muotovalioisen kultaisennoutajan pitää osata noutaa myös riistaa.

Ella rauhoittuu emäntänsä vierelle ja Matala heittää damin merelle. Koiran katse kulkee pitkin merenpintaa ja kuono haistelee, mutta paikoillaan täytyy olla niin kauan, kunnes lupa noutoon annetaan.

Harjoitusriistaa on joskus vaikea saada

Kun koira vilkaisee omistajaansa Matala huudahtaa nopean käskyn: hae! Hyinen vesi ei tunnu missään vaan koira lähtee nopeasti uimaan suoraan kohti damia. Koiran uintiliikkeet ovat varmoja ja Ella nappaa suuhunsa harjoitusriistan. Nouto on onnistunut, kun dami tuodaan omistajan käteen tai suoraan tämän eteen.

– Tämä nouto ei onnistunut niin hyvin. Onneksi tällä riittää virtaa, vaikka koko päivän heittelisi, Matala naurahtaa.

Matala aloittaa treenaamaan uuden pennun, Hugon, kanssa noutamista pikkuhiljaa. Pentuja treenataan linnunsiivillä. Harjoituslinnut ja siivet ovat äärimmäisen tärkeitä lintukoiraksi opetteleville.

– Olen pyytänyt metsästäjiä ottamaan talteen lintuja ja erityisesti siipiä. Sorsahan se olisi paras, Matala sanoo ja heilauttaa damin jälleen veteen.

Noutajilla harjoitetaan kylmän ja lämpimän riistan noutoa. Lämpimän riistan harjoituksia on hankala järjestää Pohjois-Suomessa, koska sellaisia metsästystiloja ei löydy.

– Pohjanmaalla on tietääkseni joku fasaanitila, joka tarjoaa mahdollisuuden lämpimän riistan treenaamiseen. Etelässä mahdollisuuksia on useampia, kertoo Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistyksen jäsensihteeri Maarit Föhr.

Torniossa ammuttu kalasääksi ja kuutti

0
0

Poliisi tutkii Torniossa kahta kuluvan viikon aikana tehtyä rikosta, joissa on ammuttu rauhoitettu eläin.

Tiistaina paljastui epäilty luonnonsuojelurikos, kun Leton kalasataman alueelta löytyi kuollut kalasääksi, jota oli ammuttu siipeen. Kalasääksi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu lintu.

Perjantai-iltana löytyi puolestaan Haarakarissa sijaitsevan mökin rannasta kuollut norpanpoikanen, jota oli ammuttu. Poliisi muistuttaa, että norppa on rauhoitettu 1.6–31.8. välisenä aikana. Asiaa tutkitaan metsästysrikoksena.

”Luonnonsuojelijoita ei enää niin paljon haukuta” – 50-vuotias Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys on yhteiskunnalle voimavara

0
0

Luonnonsuojelu alkoi alkuperäisen koskemattoman luonnon suojelemisesta. Sittemmin painopiste on siirtynyt ympäristön suojeluun. Savonlinnassa yksi kipinä luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiselle 50 vuotta sitten oli Riihisaaren suunniteltu suuri urheilu- ja uimahalli. Vanha viljamakasiini sai jäädä paikalleen ja toimii nyt Maakuntamuseona.

Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen viisikymmenvuotisen taipaleen aikana sekä toiminta että asenteet ovat muuttuneet.

– On selvästi nähtävissä poliittisessa päätöksenteossa ja ihmisten asenteissa, että suhtautuminen on periaatteellisesti myönteisempää kuin ennen. Luonnonsuojelijat ja muut oikeasti keskustelevat keskenään. Enää ei ainakaan haukuta niin paljon kuin ennen, sanoo Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Juha Jurvelius.

Nyt omaan elinympäristöön kohdistuvat uhat ovat niin ilmeisiä, että ne on pakko huomata. Vaikutus ei ole enää pelkästään paikallista vaan maailmanlaajuista.

– Ihmiskunta voisi nyt tuhota koko maapallon. Roskaantuminen ja ilmaston muutos on pakko huomata. Ihmiset näkevät sen itse ympärillään ja tiedotusvälineistä. Asioihin olisi korkea aika ruveta todella puuttumaan, Juha Jurvelius painottaa.

Luontoaate on nyt yhteiskuntakelpoinen

– Aikaisemmin toiminta oli paikallisiin poliitikkoihin vaikuttamista. Nyt, kun valtio ajaa alas ympäristöhallintoaan, lasketaan kolmannen sektorin varaan. Siinä turvataan esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksiin. Tuntuu siltä, että joudumme joskus tekemään suorastaan viranomaistehtäviä, kun viranomaisilla ei kerta kaikkiaan ole resursseja esimerkiksi maastokäynteihin ja valitusten laatimiseen, Juha Jurvelius kertoo.

Yhteiskunnalla ja esimerkiksi rakentajilla on vahvat organisaatiot, eivätkä ne aina ota, tai huomaa ottaa, ympäristöä huomioon. Monesti luonnonsuojelijat ovat ainoa ja sitä tarpeellisempi ympäristön puolustaja. Aatteella on kuitenkin kannattajia muuallakin.

– Esimerkiksi poliittisissa puolueissa on luonnonsuojelijoita. Ja jos esimerkiksi rakennusvirastossa on insinööri, joka ymmärtää luonnontaloutta, niin suurempi vaikutus heillä on siellä kuin erillisissä luonnonsuojelun saarekkeissa. Kulttuuri on muuttunut niin, että valmistelevat virkamiehet ovat ottaneet luonnonsuojeluliiton ja -yhdistykset resurssina mukaan suunnitteluun ja näkemyksiä käytetään suunnittelun pohjana. Eikä sitä pidä säikähtää jos luonnonsuojelijat sanovat, katsokaa asiaa nyt tältäkin kannalta, Jurvelius toteaa.

Jurvelius myös myöntää, että ylilyöntejäkin on sattunut.

Ei pönötetä, mutta kantaa otetaan

Yksi viisikymmenvuotiaan yhdistyksen juhlatapaus on risteily Savonlinna saaristossa Suomen luonnon päivänä 27.8. Vielä syksyn mittaan on muitakin juhlatapahtumia.

– On kaikella tapaa yritetty, että ei pönötettäisi. Alkukeväästä meillä oli toimintaa ja kesällä oli retkiä ja risteilyjä. Syksyllä tulee muun muassa valtakunnan guruja puhumaan linnunpöntöistä ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursan väkeä kertomaan taivaan ilmiöistä. Järjestetään myös keskustelutilaisuus Savonlinnaan toivotusta biopolttoainetehdaasta. Ei siihen varauksellisesti suhtauduta, mutta pelätään, että kyseessä on niin sanottu viherpesu. Asiaa siis sanotaan markkinalähtöisesi vihertäväksi tai luonnonmukaiseksi perustelematta, että niin olisi. Ei biopolttoaine välttämättä ole ympäristön kannalta parempaa kuin perinteisesti valmistettu. Vaara on, että liikaa tuijotetaan bioenergiaan, vaikka esimerkiksi aurinkoenergia saattaa olla huomattavasti edistyksellisempää ja järkevämpää, Jurvelius arvioi.

Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksellä riittää siis aina vaan pohdittavaa ja selvitettävää.

Puoli miljoonaa rauhoitettua naakkaa – viljelijä kysyy: Kuka kaipaa suojelua?

0
0

Loppukesän ilmiöitä ovat taivaalle ilmestyvät suuret naakkaparvet. Ne liihottelevat kaupunkien yllä iltaisin ja suunnistavat aamulla ravinnonhakuun muualle. Viljelijät ovat käärmeissään satojen lintujen laskeutuessa viljapeltoon.

Linnut syövät jyviä ja ulosteet tahrivat satoa. Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettua lintua ei saa hätyyttää pois. Poikkeuslupia naakkojen ampumiseen myöntää keskitetysti Varsinais-Suomen ELY-keskus. Luvan saa, jos pehmeämpiä keinoja on jo yritetty.

– Varsinais-Suomen alueella hakemusmäärät ovat selvästi nousseet ja sellainen tuntuma on, että tuolla pohjoisempana on vielä enemmän, kun siellä kanta on kasvanut suhteessa enemmän, sanoo lupia käsittelevä ylitarkastaja Ville Vasko.

Tänä vuonna ampumalupia myönnetään noin sata ja Vaskon pöydällä on nytkin kymmenkunta hakemusta. Naakkavahingoista on maksettu korvauksia myös kaali- ja mansikkaviljelmille.

Lintumaailman menestyjä

Naakkakanta on kasvanut vauhdikkaasti. Älykäs lintu on löytänyt uusia pesimispaikkoja kaupungeista ja hylätyistä rakennuksista, savupiipuista ja sopivista koloista.

Naakkoja arvioitiin 1950-luvulla olleen noin 17 000 pesivää paria, 90-luvun lopulla 50 000 ja nyt määrän arvioidaan kasvaneen 135 000 pariin. Tämän lisäksi naakkakantaan kuuluu pesimättömiä lintuja ja syksyllä määrää lisäävät saman kesän poikaset.

Kaikkiaan naakkoja on BirdLifen suojeluasiantuntija Tero Toivasen mukaan ehkä puoli miljoonaa tai alle.

– Tänä vuonna on seurannoissa ollut vähän viitteitä siitä että kasvu olisi ehkä pysähtynyt tai jopa hieman kääntynyt laskuun. Mahdollinen syy tähän voisi olla esimerkiksi kaatopaikkojen jätteenkäsittelyn muutokset, arvioi Tero Toivanen.

Miten naakkojen kanssa tulee toimeen?

Viime keväänä julkaistiin kolmivuotisen tutkimushankkeen loppuraportti: Naakka ja ihminen - Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta. Projektia veti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkija Mari Pohja-Mykrä. Hänen mukaansa ampuminen ei kuulunut kokeiltuihin hallintakeinoihin, vaan etsittiin pehmeämpiä tapoja.

Pohja-Mykrän mukaan naakkojen torjunta täytyy tehdä keväällä ennen pesintää, loppukesällä on jo myöhäistä.

– Kun tiedetään, että naakka on kolopesijä, niin verkotetaan sellaiset paikat, jotka pystyy silmämääräisesti arvioimaan naakalle sopiviksi paikoiksi eli kolot. Estetään naakkapopulaation kasvu pistemäisesti tietyllä paikalla.

Maaseutu on kuitenkin nykyään tulvillaan autiotaloja ja naakka nokkela lintu etsimään itselleen sopivan pesäkolon.

– Meillä on valtavat voimalinjatolpat, joissa on päästään avoimia vaakaputkia. Niihin naakat tekevät pesiään. On ihan merkittävä naakkojen pesinnän mahdollistaja. Se, että siitäkin sitten sähköyhtiöt pitäisivät huolen omalta puoleltaan, että tällaiset pesäpaikat poistettaisiin, niin se on valtava työ, pohtii Mari Pohja-Mykrä.

Viljelijä: Rauhoitus lopetettava

Lohjalainen karjankasvattaja Mikko Leikola ei haluaisi jatkaa naakan suojelua, koska lintuja on niin paljon. Hänen tilansa on Savijärven rannalla luonnonsuojelualueella, missä liikkuu paljon lintuharrastajia.

– Ilman muuta pitäisi lopettaa. Ei ole tasa-arvoista luonnon oman järjestelmän kanssa, että meille annetaan säännöt, että me ei saada omaa reviiriä suojella ja pitää huolta meidän kotieläimistä ja täytyy antaa jonkun haittalinnun tulla sinne sotkemaan hommaa, sanoo kyllästyneen oloinen Mikko Leikola.

Leikolan mukaan olisi syytä palata vanhaan järjestelmään, missä naakka ei ollut rauhoitettu lintu ja sitä sai hätistellä pois silloin, kun se tuli maatilan talouskeskukseen.

– Niin ei ne siihen lopu ne naakat. Se on niin viisas lintu, että se löytää kyllä pesimispaikkoja ja elinpaikkoja tästä valtakunnasta muualtakin, tokaisee Leikola.

Lintujen suojelujärjestön kanta on toinen.

– Jos lintulaji on runsastuva tai hyvin yleinen, niin se ei ole mikään peruste rauhoituksen purkamiselle, vastaa BirdLifen Tero Toivanen.

Ampuminen auttaa hetken

Karjankasvattaja Mikko Leikola on hakenut tilalleen naakkojen ampumisluvan. Tutut haulikkomiehet kuitenkin arastelevat tulla ampumaan rauhoitettuja lintuja.

Jos parvesta ammutaan naakka, linnut karkkoontuvat joksikin aikaa, mutta palaavat sitten.

– Kun eläimet laiduntavat kesäaikaan, niin ei ole suuri haitta, mutta talviruokintakaudella naakkoja on enemmänkin. Kun niitä on paljon, niin se on melkein niinkuin Hitchcock-elokuvan tunnelmat, kuvailee Mikko Leikola.

Pahimmillaan naakat ovat olleet pikkuvasikoiden kimpussa.

– Isoimmat näkyvät haitat on ollut, kun ne ovat käyneet elävien vasikoiden, vastasyntyneiden vasikoiden sorkkia nokkimassa. Sitä sorkanpohjan pehmytosaa ennen kuin se on kovettunut, kertoo naakkoihin kyllästynyt karjankasvattaja.

Parhaillaan metsästyslakiin ollaan harkitsemassa lupajärjestelmää, joka sallisi haittaeläinten hieman vapaampaa ampumista ilman poikkeuslupia. Naakka kuuluu kuitenkin luonnonsuojelulain piiriin, joten siihen mahdollinen muutos ei ulotu.

Eduskunta on taas tänä syksynä saamassa kansanedustaja-aloitteen naakkojen rauhoituksen purkamiseksi.

Jo nyt Varsinais-Suomen ELY-keskus myöntää useampivuotisia lupia naakkojen torjuntaan. Lupa maksaa 150 euroa. Mikko Leikolalla on nyt lupa 50 naakan ampumiseen, määrä tuskin täyttyy edes puoleen.

Tutkija Mari Pohja-Mykrä sanoo, että ihmisten sietokyky haittaeläimiin lisääntyy, jos pystyy kokemaan hallitsevansa omaa ympäristöään.

Nykytilanteessa karjankasvattaja Mikko Leikola ei tätä koe.

Naakat herättäneet tunteita jo kauan

Naakat olivat aiemmin kivikirkkojen asukeita ja niiden häätäminen ampumalla johti 1600-luvulla Naantalissa onnettomaan tulipaloon.

Juhana Henrikinpoika, Loppisten herra Paimiosta, ampui naakkoja, mutta pyssyn hehkumaan jäänyt välilatinki sytytti kirkon viereisen aitan olkikaton ja puolet kaupunkia paloi.

Tänään keskustelun kipinä palaa monessa verkkokeskustelussa yhtä kuumana.

Vanhaan linnakkeeseen syntyi erikoinen lintujen paratiisi – pedot suojelevat pikkulintuja

0
0

Kotkan Kyminlinnassa on touhu päällä lauantaina. Luontotutkija Urpo Koponen apujoukkoineen rakentaa linnunpönttöjä Suomen luonnon päivänä. Koponen on kehitellyt linnunpönttöjä jo 50 vuoden ajan. Miehellä on Kyminlinnan projektin jälkeen yli 3 400 linnunpönttöä viiden kunnan alueella.

Lauantaina pönttötalkoissa panostetaan kuitenkin määrän sijaan laatuun. Kyminlinnassa projektina on tehdä erikoispönttöjä 15:lle lintulajille. Vanhan linnoituksen tiilimuurien ympäröivä kymmenien hehtaarien alue on poikkeuksellinen lajikirjonsa ansiosta.

– Tämä alue on biotoopiltaan niin monipuolinen, että jokainen löytää oman reviirinsä. Tässä on lehtometsää, havumetsää, sekametsää, niittyalueita sekä lampi ja sen ympäristö, eikä Kymijoen rantaankaan ole pitkä matka, Koponen kertoo.

Pönttöjä vaativaan makuun

Linnunpönttöjä rakennetaan muun muassa kottaraiselle, tervapääskylle, käenpiialle, pähkinänakkelille ja leppälinnulle. Näiden viiden linnun pöntöt ovat ulkoisilta mitoiltaan samankokoisia, mutta lentoaukkojen suuruus ja sisärakenne vaihtelevat. Esimerkiksi käenpiika vaatii pöntölleen kairatun pohjan.

– Tämä on käenpiian pesäpaikkavaatimus. Sen luontainen pesä on tikankolo. Tikka sorvaa kuperan kolon pohjalle. Täällä ei ole luontaisia tikanpesäkoloja, joten pöntön on jäljilteltävä sellaista, Koponen sanoo.

Osa Kyminlinnan lintulajeista on yhdyskuntalintuja, jotka saavat turvaa toisistaan. Tällaisia ovat pikkuvarpunen, kottarainen ja tervapääsky. Niiden pönttöjä voi laittaa samaan puuhun useamman kappaleen.

– Käytännössä turva tarkoittaa sitä, että hälytys tomii paremmin, kun on paljon valppaita korvia ja silmiä.

Pöllöt turvajoukkoina

Lintujen yhteiseloa ei häiritse edes alueella asustavat pöllöt. Kyminlinnassa asuu lehtopöllöjä, joille Koponen on myös tehnyt pönttöjä.

– Petolintu ei koskaan saalista omalla pesäpaikallaan, se hakee ruoan vähän kauempaa. Pöllöt ovat oikeastaan alueen turvajoukkoja.

Kyminlinna on ollut pitkään avoin vain opastetuille kierroksille ja kesäteatterille. Aluetta ollaan kuitenkin avaamassa kaikille ensi keväänä. Koponen ei ole huolissaan siitä, että ihminen rikkoisi lintujen rauhan.

– Ihmiset ovat tottuneet näkemään linnunpönttöjä. En usko, että tänä päivänä on enää sellaista ilkivaltaa. Eihän pojanviikaritkaan jaksa enää kuin älypuhelimilla melskata, Koponen toteaa.

Suomen luonnon päivänä on tarkoitus valmistaa 10 000 pönttöä eri puolilla maata. Tempaus on osa Miljoona linnunpönttöä -kampanjaa.

Nehän ovat kuin kaksi marjaa! Heinolan kirkkopuiston designpönttöihin otettiin mallia lähirakennuksista

0
0

Heinolan seurakunnan kirkkopuiston linnunpöntöt päätettiin laittaa kerta heitolla uusiksi vuosi sitten.

Aloite tuli seurakuntalaiselta, joka oli kiinnittänyt huomiota puiston huonokuntoisiin pönttöihin.

Asiaa varten perustettiin työryhmä ja mukaan kutsuttiin lintuopas Olli Vuori Heinolan lintutarhalta.

- Hoidettu puistoympäristö sopii mitä parhaimmalla tavalla kottaraiselle, joka kanta on räjähdysmäisesti laskenut. Kottarainen haluaa siistin ympäristön ja lyhyen nurmikon – se kävelee arvokkaasti eikä hypi niin kuin rastaat. 

Designpöntöissä on reikiä pohjassa

Pöntöt suunnitteli sisustusarkkitehti Susanna Halla. Ensimmäiset designpöntöt sijoitettiin kaupungin keskellä sijaitsevaan kirkkopuistoon, kirkon ja kellotapulin läheisyyteen.

Nyt kelta-valkoiseksi maalattuja, mustalla harjakatolla varustettuja linnunpönttöjä on yhteensä parikymmentä, valtaosa niistä kirkkopuistossa.

– Niitä on voitu sijoittaa melko lähekkäin, koska kottarainen on yhdyskuntapesijä, Olli Vuori toteaa.

Olli Vuoren mukaan linnuille tärkeintä on se, että niihin ei kerry kosteutta.

– Katto on tehty pellistä ja pohjaan on porattu reikiä kosteutta poistamaan. Pohjalle on hyvä laittaa myös purua.

Muista lupa!

Olli Vuori muistuttaa, että pönttöjen sijoittamiseen kaupunkipuistoihin tai yksityisten kiinteistönomistajien maille tarvitaan lupa. Linnunpönttöjen kiinnityksessä tärkeää on huolehtia siitä, ettei puu vaurioidu.

– Heinolassa on kattava pönttöverkosto ja kaupunginpuutarhuri on suhtautunut kyselyihin myönteisesti, kunhan puille ei tehdä vahinkoa. Lintutarhan ohella myös monet yksityiset ihmiset ovat laittaneet pönttöjä pihoille ja asuinpaikkojensa ympäristöön.

Vuoren mukaan ei kannata huolestua, jos pönttöön ei heti asukkaita ilmaantuisikaan.

– Pönttöjä hyödynnetään monin tavoin. Paitsi pesäpaikkana, linnut käyttävät niitä suojana säitä vastaan erityisesti talvella. Pönttöjä saattavat suosia myös kimalaiset ja lepakot, hän kertoo.

Pönttötalkkarit huolehtivat intohimoisen lintumiehen perinnöstä – "Tämä on myös surutyötä"

0
0

Lintuharrastajilla ja -yhdistyksillä on Keski-Suomen seudulla vaalittavanaan poikkeuksellinen perintö, jonka jätti jälkeensä vuodenvaihteessa menehtynyt lintuharrastaja.

Hän rakensi maastoon petolinnuille pitkälti toista tuhatta pesäpaikkaa. Petolintuharrastajat ovat päättäneet huolehtia hänen linnunpöntöistään niin hyvin kuin mahdollista.

– Hän oli oikea luonnon ja lintujen ystävä, joka teki elämässään valtavan määrän pönttöjä ja pesiä linnuille ja harrasti ja rengasti erityisesti petolintuja, sanoo Etelä-Savon lintuharrastajien puheenjohtaja Maria Tirkkonen.

– Meille jäi arvokas ja hieno luontoperintö. Ja tämä on myös tapa käsitellä Hänen poismenoaan. Liikkua niissä paikoissa, missä hän liikkui.

Ensin miehen tekemät pöntöt piti löytää ja etsiä luonnosta. Se ei ollut ihan vaivatonta, koska jäljitystyö tehtiin epätarkoista karttamerkinnöistä, jotka pesien rakentaja oli tehnyt omaa käyttöä varten. Skannatuista kartoista useimmat olivat mittakaavassa 1:50 000.

– Aika paljon saatiin tehdä maastotyötä. Meitä oli monta ihmistä, jotka käytimme viime keväänä lähes kaiken vapaa-ajan pönttöjen etsimiseen. Sitten seurasimme, mitä lintuja pesissä oli ja rengastimme ne.

"Ihminen muuttaa luontoa, ja siksi lintuja pitää auttaa"

Syksyn kuluessa pöntöt on tarkoitus huoltaa tarpeen mukaan. Se tarkoittaa esimerkiksi kattojen korjaamista ja narujen säätämistä, kun puut kasvavat. Enimmäkseen pöntöt ovat kuitenkin niin vahvaa työtä, että perusteellisiin huoltotöihin ei vielä ole tarvetta.

– Olemme tavallaan myös pönttötalkkareita linnuille. Laitamme pönttöihin pehmusteita linnuille ja siivoamme niitä, Tirkkonen sanoo.

Mihin luonnonvaraiset petolinnut sitten tarvitsevat ihmisen rakentamia pesiä? Eivätkö villieläimet tule omillaan toimeen?

– Ihminen muuttaa luontoa, ja siksi lintuja pitää myös auttaa. Aika vähän olisi esimerkiksi viirupöllölle tarjolla pesäpaikkoja, jos ihminen ei olisi tehnyt niille pönttöjä. Viirupöllölle tyypillinen pesäpaikkahan on katkennut puu.

Toinen syy pesien tekemiseen on se, että lintuja voidaan rengastaa ja lintukantoja seurata.


Rauli-myrsky riehuu raivoisasti vielä parin tunnin ajan

0
0

Rauli-myrsky on aiheuttanut laajoja sähkökatkoja Suomessa. Ilmatieteen laitoksen meteorologi Paavo Korpela kuvailee sitä harvinaiseksi kesämyrskyksi.

Myrsky on voimakkaimmillaan seuraavien 2–3 tunnin aikana.

– Myrskypuuskia odotetaan vielä etenkin Perämeren rannikkoseudulle ja maan itäosan järvien rannoille. Sen jälkeen tuulet alkavat rauhoittua ensin maan länsiosassa. Yöllä tuulet rauhoittuvat idässäkin, Korpela ennustaa.

Vahinkoja on esiintynyt etenkin Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjanmaan ja Satakunnan alueella.

Asta oli sähäkkä ukkosmyrsky

Rauli-myrsky on ollut laaja-alainen matalapainemyrsky. Se eroaa Korpelan mukaan merkittävästi Astasta ja Veerasta, jotka aiheuttivat tuhoja kesällä 2010 vain muutaman päivän välein.

– Niissä oli kysymys varsin pienialaisesta ukkoskuuroryppäästä, joka aiheutti ukkospuuskia. Tosin niitä oli laajalla alueella, mutta kullakin alueella vain muutaman minuutin ajan.

Ainakaan tällä hetkellä Raulille ei odoteta seuraajaa.

– Huomenna on ihan normaalit tuuliolosuhteet koko maassa.

Sammalistonsuolla metsästäjät ja luonnonsuojelijat tekevät yhteistyötä – "On meillä näkemyseroja, mutta tämä on hieno mahdollisuus"

0
0

Loppukesäinen ilta alkaa tummua kun parinkymmenen hengen porukka lähtee parkkipaikalta kohti Sammalistonsuota. Metsästäjäliiton järjestämälle jahdille osallistuu tänään naismetsästäjiä. Suon laidalla jahtimestari sijoittaa ampujat ja koiraohjaajat passiin suolle rakennettujen vallien suojaan. Korkea heinikko tarjoaa näköestettä luonnostaan.

Aurinko ei ole vielä ihan laskenut, joten lintujakaan ei vielä paljoa näy. Puoli kymmenen jälkeen suon toiselta laidalta alkaa kuulua haulikon ääniä. Pian yllämme on reilun kymmenen sorsan parvi. Lisää laukauksia ja kaksi sorsaa putoaa korkeaan heinikkoon. Pian takaamme juoksee labradorinnoutaja etsimään pudonnutta heinäsorsaa.

– Tämä on ekologisin tapa syödä lihaa, sanoo metsästäjä Heli Siitari.

Biologina toimiva Siitari on metsästänyt vuosia. Hän kehuu Sammalistonsuon linnustoa ja ympäristöä.

– Saaliiksi täältä tulee heinäsorsaa ja tavia. Mutta se ei suinkaan ole pääasia, vaan yhdessäolo.

Erikoisesta yhteistyöstä on otettu mallia muualle Suomeen

Sammalistonsuolta on nostettu turvetta vuodesta 1975 lähtien. Nyt suolle on rakennettu noin 20 hehtaarin kosteikko turvetuotannon loputtua osassa suota.

– Sammaliston suo on ollut vanhastaankin hyvä alue vesilinnuille, kahlaajille ja kaikille lintulajeille jotka kaipaavat vettä. Nyt sitä on vielä parannettu kun alueen veden pintaa on nostettu lisää. Suon vesilinnusto on hyvin monipuolinen, ja täällä paljon muitakin lintuja kuin riistalintuja, sanoo metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies.

Erikoisuutena sammalistonsuolla ei suinkaan ole lintulajien kirjo, vaan ihmisten yhteistyö. Alueella toimivat yhteistyössä lintuharrastajia, luonnonsuojelijoita ja metsästäjiä.

– Kyllä meillä on ollut näkemyseroja, mutta toisaalta tämä on ollut hieno mahdollisuus yhteistyölle, olemme oppineet ymmärtämään toisiamme ja päässeet sitten yhteistyöllä hyviin tuloksiin.

Lintu- ja luontoharrastajat seuraavat ja dokumentoivat alueen luontoa. Metsästäjille yhteistyö tarjoaa paljon tietoa alueen linnuista ja luonnon tilasta.

– Tätä meidän mallia miten täällä on asiat hoidettu eritahojen kesken, on myös monistettu muualle suomeen, kertoo Hiidenmies yhteistyöstä eri toimijoiden välillä.

Myös Riihimäen luonnonsuojeluyhdistyksessä ollaan tyytyväisiä alueeseen.

– Hieno homma, että alue ollaan saatu käyttöön. Pääsimme vaikuttamaan siihen mitä alueella on tarkoitus tehdä. Alue on meille merkittävä luonnon ja linnuston kannalta. Toki seuraamme, ettei linnustolle ja muille eläimille tule haittaa ihmisistä ja alueen tasapaino säilyy sellaisena, että lintuvesistö on alueen ykkösjuttu, kertoo riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Harri Heinonen.

Sammalistonsuon tulevaisuus

Sammalistonsuo on vielä suurimmilta osin turvetuotanto käytössä. Alueen laajentaminen on todennäköistä turvetuotannon päätyttyä. Nyt paikalla on olemassa jo lintujen tarkkailutasanne, tulevaisuudessa ehkäpä luontopolkukin.

– Meillä ei vielä ole aktiivista toimintaa alueella, mutta todennäköisesti ensi vuonna hyödynnämme aluetta enemmän. Esimerkiksi perinteiset torstaikävelyt voitaisiin toteuttaa siellä. Jonkinnäköinen luontopolku alueelle olisi hyvä, yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa, kertoo riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Harri Heinonen.

– Kyllä me uskomme alueen omistajan kanssa, että alue kehittyy. Tämä on Etelä-Suomen mittakaavassa ihan hieno alue, ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia, niin linnuille kuin ihmisillekin, sanoo metsästäjäliiton panu hiidenmies

Kulttuurivieras, kirjailija ja eläinten puolestapuhuja Laura Gustafsson: Ruokahössötys on itsekästä ja unohtaa eläimet

0
0

Kirjailija Laura Gustafsson (33 v.) juhli hiljattain 18-vuotismerkkipaalua. Teinityttönen ryhtyi vegaaniksi kesällä 1998.

– Sen verran merkittävä päätös se oli, että lasken vuosia. Lihansyönnin olin lopettanut jo aiemmin.

Vegaaniliiton määritelmän mukaan vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevaa, ei käytä eläinperäisiä vaatteita, eikä tue palveluja, jotka perustuvat eläinten riistoon.

– Ruoka on asia, jonka pyrin hoitamaan niin, että mahdollisimman harva elävä olento joutuisi siitä kärsimään.

Aika tiukka päätös nuorelta ihmiseltä. Etenkin, kun maailma silloin oli varsin erilainen. Harva tiesi, mitä on seitan, soijalattea ei ollut tarjolla joka kahvilassa, nyhtökauran sijaan vientiodotukset kohdistuivat Nokiaan.

Ihmettelijöitä riitti. Laura Gustafssonin oli pakko opetella perinpohjaisesti vegaaniruokavalion salat.

– Oli pakko tietää enemmän kuin se, joka kyseenalaisti valintani. Todistustaakka jäi minulle. Satunnaisille vastaantulijoille, perheelle, lääkärille, kaikille piti selittää, miksi olen vegaani, kuinka vegaani voi pysyä hengissä ja jopa elää terveellistä elämää.

Laura Gustafsson on niin varma asiastaan, ettei äidiksi tuleminen muuttanut ruokavaliota.

– Lapseni on ollut vegaani koko ikänsä.

– En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta olen paremmin perillä ravintoaineista kuin keskiverto niin sanotun normaalisti syövän lapsen vanhempi. Voin aika huoletta sanoa, että lapseni saa kaiken tarvitsemansa. Ei ole mikään automaatio, että normisekasyöjän ruokavalio olisi ravintoarvoiltaan täydellinen.

Ruokapuhe on itsekeskeistä

Ruoka kiinnostaa meitä ihmisiä tavattomasti. Harva aihe herättää niin kiivasta väittelyä kuin se, mikä ruokavalio onkaan tie pitkään ja solakkaan elämään.

– Ruoka on niitä harvoja asioita, joihin oikeasti voimme vaikuttaa. Onko henkilökohtaisempaa asiaa kuin se, mitä suusta sisään työnnämme? Ja päätösvalta on minulla itselläni, ei jossain kaukana eduskunnassa.

Vaikka Laura Gustafsson ymmärtää, että ruoka kiinnostaa, on puheen painopiste hänen mielestään hakoteillä.

– Puhehan keskittyy itseen. Mistä lihon, mistä laihdun, mikä on terveellistä, mikä tappaa. Kun ihmisen saa keskittymään näihin asioihin, ei hänelle jää energiaa tehdä mitään järkevää.

Omassa elämässään Gustafsson yrittää pitää ruoka-ajatukset aisoissa. Ruoka on ravintoa, bensaa jolla kone pysyy käynnissä.

– Teen ruokaa kun on pakko. Ruoanlaitto ei vaan kiinnosta. Tai no, ihan syömäkelpoista ravintoa meillä tarjotaan.

Oma lukunsa ovat suositut annoskuvat, siis netissä leviävät, houkuttelevat valokuvat itsetehdyistä gourmet-annoksista. Myös Gustafsson julkaisi blogissaan annoskuvia, ironisia sellaisia.

– Ne on ihan hirveitä. En vain voi ymmärtää miksi annoskuvat kiinnostavat. Sain kyllä aika paljon palautetta, enkä vain myönteistä, Gustafsson nauraa.

Ihminen muistuttaa enemmän sutta kuin ahmaa

Ahma on mies, joka muuttaa itärajalle omavaraiseksi erakoksi. Ahma on varma, että maailmanloppu tulee. Ahma on Laura Gustafssonin uuden romaanin Korpisoturi päähenkilö.

– Ollaanhan me aika varman tuhon tiellä. Jos merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia ei tapahdu pian, ilmastonmuutoksen seuraukset romuttavat sivilisaatiomme. Joidenkin ennusteiden mukaan loppu koittaa 30-40 vuoden päästä.

Gustafsson ajattelee pitkälti Ahman lailla. Myös Ahman ratkaisu houkuttaa. Gustafsson ei pidä siitä, että on monessa elintärkeässä asiassa riippuvainen muista.

– Mitä tällainen kerrostaloasukki tekee, jos talvella tulee useamman päivän sähkökatko? Tai jos joku estää ruoan tuonnin satamiin. Kasvi- ja eläintaudit ovat enemmän kuin todennäköisiä.

– Olen vastuussa pienestä ihmisestä - entäpä, jos yhtäkkiä en saakaan kaupasta ruokaa?

Gustafsson nimesi kirjansa päähenkilön Ahmaksi, koska se on itsenäinen, yksinäinen vaeltaja. Ihminen muistuttaa enemmän sutta, joka pitää laumastaan. Siksi Gustafsson pysyy kaupungissa.

– Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee toisia ihmisiä. Siksi en halua paeta.

On kuitenkin kyseenalaista, pääseekö ihminen toteuttamaan luontoaan, vaikka ympärillä on satamäärin lajitovereita.

– Me ollaan yhä eristyneempiä, yksinäisiä tai ydinperheitä. Kontakti yhteisöön on katoamassa. Lauman paikan on ottanut yhteiskunta, tuo epämääräinen ja etäällä oleva taho.

Aristoteles, kaiken pahan alku

Maailma menee mönkään, se on Laura Gustafssonin tilanneanalyysi. On aika kutsua syylliset sisään.

- Kulttuurimme pohjalla ovat Raamatun tekstit ja antiikin ajattelijat, Aristoteles etunenässä. Täysi tuholainen oli Tuomas Akvinolainen, joka varhaiskeskiajalla yhdisti näiden kahden opit. Ja valistusajan filosofit, Descartes ja kumppanit, vain kiihdyttivät tahtia.

Gustafsson tarkoittaa maailmankuvaa, jossa ihminen nostaa itsensä muiden eläinten yläpuolelle.

– Hyvää on se, mitä "minä itse" olen. Tällaiselle ajatukselle kulttuurimme perustuu. Ihmisellä on muka joku erityisominaisuus, sielu, järki tai mieli, joka erottaa hänet muista.

– Samalla se antaa ihmiselle vallan koko muuhun luomakuntaan. Kaikki on ihmistä varten. Ihminen voi tehdä mitä haluaa, koska ei ole aivan tästä maailmasta, koska pääsee taivasten valtakuntaan.

Toki raamatussa on paljon myönteistäkin. Gustafssonia vain masentaa se, että kaanon on rakentunut pahimpien höperehtijöiden varaan.

– Miksi esillä ovat juuri nämä erotteluun ja luokitteluun kannustavat hölinät? Miksi ylipäänsä eläimen kategoria? 

Gustafsson pitää eläimen kategoriaa hyvin väkivaltaisena, koska se oikeuttaa alistamisen. Kategoriaan on historian saatossa laskettu valtaosa ihmiskunnastakin. Aristoteleen ateenalaisille kaikki muut olivat barbaareja ja sama erottelu on jatkunut näihin päiviin.

– Nainen esimerkiksi on kautta historian ollut siinä rajalla, ei aivan ihmisen puolella.

Androidit paimentamaan tuhlaajakansaa

Kaikki lähti siis kasvamaan kieroon viimeistään muinaisten kreikkalaisten aikaan. Tai oikeastaan jo aiemminkin.

– Silloin kun ihminen alkoi orjuuttaa muita eläimiä. Eli historian alkuhämärässä - historiahan määritelmällisesti alkoi samoihin aikoihin kotieläinten kesytyksen kanssa. Tätä edeltänyt metsästys- ja keräilykulttuuri oli tietyllä tavalla tasa-arvoista.

Kivikauteenko meidän siis pitäisi palata?

– Ei tietenkään. En yleensäkään usko, että ennen asiat olivat paremmin. Eivät olleet.

– Pitää etsiä yhteiskuntaa, jossa voitaisiin ottaa muiden tarpeet huomioon. En vaadi koirille äänioikeutta, mutta vaadin, että koira saa sen, mitä se tarvitsee elääkseen hyvän elämän. Eläinten hyväksikäytön lopettaminen johtaisi myös eläinyksilöiden vähentymiseen, koska niitä ei tuotettaisi ihmisten tarpeisiin koko ajan lisää.

Gustafsson sanoo tekevänsä taidetta myös siksi, että voisi tuoda sen avulla ajatuksiaan julki. Parhaillaan hän rakentaa yhdessä kuvataiteilija Terike Haapojan kanssa Epäihmisyyden museota Helsingin Suvilahteen. 

Laura Gustafsson haluaa uskoa, että ihminen, jolla on ymmärrys ja tieto maapallon rajallisista resursseista, kykenee myös elämään niiden mukaan.

– Vai vaatiiko se sittenkin pakottamista? Androideja, jotka paimentavat meitä elämään säästeliäästi, kuten Leena Krohn visioi kirjassaan Hotel Sapiens.

Epäihmisyyden museon verkkosivut: http://www.museumofnonhumanity.org/

Metsästys on satojen miljoonien eurojen harrastus – "Muuten ei kuule kylän juttuja"

0
0

Riistanhoitomaksun eli metsästyskortin maksaneista naisten osuus on kasvanut viimeisen 25 vuoden aikana. Viime vuonna uusista metsästäjistä joka neljäs oli nainen. Suomen riistakeskuksen tilastojen mukaan alueellisesti tarkasteltuna suurimmat naismetsästäjien osuudet olivat Lapissa (39%) ja Kainuussa (36%).

Luonnonvarakeskus Luken tilastojen mukaan miesvaltaisessa harrastuksessa metsästäjien keski-ikä on noin 50 vuotta. Kajaanilaisen Pohjajoen Metsästysseuran tilanne on keskimääräistä parempi, sillä keski-ikä on alle 50 vuotta.

– Meidän seuran jäseninä on iäkkäitä ja nuoria. Metsästysharrastuksen aloittavilla nuorilla innostus on kiivaimmillaan. Perheen perustamisen aikana innostus hiipuu ja kun perhe on perustettu, niin sen jälkeen palataan takaisin. Kerran kun on kipinän saanut, niin siihen palataan takaisin sitten, kun on aikaa harrastaa, sanoo Pohjajoen Metsästysseuran puheenjohtaja Harri Hallamaa.

Vuosittain metsästyskortin maksaneita on ollut viimeiset 11 vuotta ollut noin 300 000, josta hieman yli seitsemän prosenttia on naisia. Kaikista riistanhoitomaksun suorittaneista metsällä käy noin 70 prosenttia. Hyvin usein metsästysharrastus kulkee suvussa.

– Metsästys periytyy usein isältä pojalle tai tyttärelle, nykyisin suvussa kulkeminen on kuitenkin harvinaistunut ja uusia jäseniä tulee seuran alueelle muuttaneista ihmisistä, kertoo Hallamaa.

Metsästys nielee satoja miljoonia euroja

Metsästäjien suuri enemmistö asuu ja elää taajamissa. Metsästykseen liittyvä kulutus on lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta.

Eniten on kasvanut rahankäyttö varusteisiin, matkustamiseen ja majoituspalveluista maksamiseen, joihin Suomen riistakeskuksen laskelmien mukaan metsästäjät käyttävät vuosittain 279–359 miljoonaa euroa.

Tilastojen mukaan Suomessa pyydetyimmät saaliseläimet ovat sepelkyyhky, sinisorsa eli heinäsorsa ja metsäjänis. Metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo on korostunut, koska yhä harvempi on taloudellisesti riippuvainen metsästyksestä, kuitenkin noin puolet metsästäjistä osallistuu hirvijahtiin, joka on myös sosiaalinen tapahtuma.

– Meidän seurassa on näitä vanhoja kyläläisiä ja hirvenmetsästyksessä on tärkeää yhdessä oleminen. Siellä moni vanha sanoo, ettei voi jäädä pois, kun muuten ei kuule kylän juttuja ja tapahtumia, kertoo Hallamaa.

Helposti hirviporukkaan

Pohjajoen Metsästysseuran hirviporukkaan pääsee helposti. Edellytyksenä on seuran jäsenyys ja muita rajoituksia ei ole.

– Ei tarvitse suorittaa ampumakoettakaan. Meillä on niitä turisijoita nuotiolla, jotka hoitavat nylkemisen, tulenteon ja kahvinkeiton. Vaikka kaatoluvat ovat vähentyneet huippuvuosista, niin kyllä lihaakin jokaiselle riittää, sanoo Hallamaa.

Yksi hetki vuodesta on se, jolloin seuran metsästyskämpällä on runsaasti väkeä.

– Hirvenmetsästyskauden jälkeen on perinteiset peijaiset, ja silloin on hirvikeittoa syömässä kyläläisten ja maanomistajien lisäksi suurin osa jäsenistä, kertoo Pohjajoen Metsästysseuran puheenjohtaja Harri Hallamaa.

Karhujen määrä lähellä huippuvuosia – lännessä opittavaa idän metsästäjiltä

0
0

Karhunpyyntilupien määrä on noussut selkeästi viime vuosina koko maassa samaa tahtia kasvavan karhukannan kanssa, kertoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Paasimaa.

Karhukannan vahvistuminen näkyy jokin verran myös Kainuussa. Paasimaan mukaan karhukanta on ollut yhtä suuri viimeksi vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa.

– Silloin se oli vieläkin korkeampi. Tuolloin itäisen Suomen marjasato oli heikko. Karhut tulivat ravinnon perässä pihoihin tyhjentämään omenapuita ja herukkapensaita, Paasimaa kertoo.

Paasimaan mukaan pihoissa liikuskelleet karhut poikivat yhteensä 170 hälytystä huippuvuosina. Karhuja käytiin hätyyttelemässä metsään myös virkavallan voimin.

– Se oli aikamoinen ralli. Lopetusmääräyksen sai ainakin kymmenkunta karhua, Paasimaa muistelee.

Karhukantaa pienennettiin tämän jälkeen runsaasti.

– Metsästys on ollut taas pienempää, mutta kannan vahvistuessa lupien määriä on lisätty.

Idässä osataan metsästys

Karhunmetsästys on Kainuussa perinteinen harrastus. Usein tiedot ja taidot siirtyvät isältä pojalle. Vaikka harrastuneisuus on maakunnassa suurta, tarkkaa metsästäjämäärää on hankala arvioida.

– Ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon karhunpyytäjiä on Kainuussa. Sitä on hankala tutkia, sillä poronhoitoalueella paikallinen pystyy menemään valtion maille ilmoittautumatta, Paasimaa kertoo.

Poronhoitoalueen ulkopuolella on käytössä ilmoittautumismenettely.

– Näyttäisi kuitenkin havaintojen perusteella, että metsästyksen suosio kasvanut.

Lännessä päästään metsälle vuosikymmenten jälkeen

Riistakeskuksen tavoitteena on ollut karhukannan tasaisempi leviäminen. Kautta aikain karhut ovat pakkautuneet itäiseen Suomeen.

– Länsi-Suomen karhukanta on ollut heikko. Nyt karhut ovat levittäytyneet, ja viime vuosina myös pyyntiä on päästy aloittelemaan, Paasimaa iloitsee.

Tilanne on uusi länsisuomalaisille metsästäjille.

– Siellä ei ole vielä osaamista, sillä karhuja ei ole pyydetty kymmeniin vuosiin, tai saattaapa olla, että sataan vuoteen. Idässä karhuja on pyydetty iät ja ajat, niin osaamistakin on, Paasimaa kertoo.

Karhumetsälle ei voi lähteä kuitenkaan ihan noin vain.

– Riistanhoitoyhdistykset järjestävät ampumakokeita, joissa ampumamatka on 75 metriä. Neljä laukausta täytyy saada osumaan ympyrään, joka halkaisija on 17 senttimetriä, Paasimaa opastaa.

Karhumetsälle lähtevällä täytyy olla myös voimassaoleva metsästysoikeus ja -kortti.

Ravintohoukuttimen käyttö on törkeä metsästysrikos

Yksi yleisimmistä rikkeistä on ravintohoukuttimen käyttö.

– Se oli aikaisemmin metsästysasetuksessa, mutta viime vuonna asia tuli metsästyslakiin. Rangaistus on aika kova, jos siihen syyllistyy ja saa tuomion. Se on törkeä metsästysrikos.

Salakaatoja tapahtuu harvemmin. Tuomioistuimiin menee Paasimaan mukaan vain muutamia tapauksia vuodessa.

– Karhu on sen verran arvostettu saalis, ettei niin suurta painetta salametsästykseen ole.

Parhaillaan Kainuun rajavartiosto tutkii Kuhmon Lentiirassa ja sen lähistöllä tapahtunutta metsästysrikosvyyhteä, jossa epäillään, että metsästysporukka olisi käyttänyt haaskaa karhun houkuttelemiseen.

Kiintiö täyttyi jo Sotkamossa

Suomussalmi kuuluu itäiseen poronhoitoalueeseen, jossa metsästäjille on asetettu 55 karhun kiintiö.

Kainuusta Hyrynsalmi ja Puolangan pohjoisosa kuuluvat läntiseen poronhoitoalueeseen, johon lupia on myönnetty 15.

Kainuun eteläpuolella pyynti tapahtuu poikkeuslupien nojalla. Kuhmossa poikkeuslupia on käytettävissä 14, joista viime perjantaihin mennessä oli kaadettu 8. Sotkamossa on jo tähän mennessä pyydetty kaikki neljä lupakarhua.

Ristijärven, Paltamon ja Puolangan eteläosien muodostamalla alueella lupia on yksi, joka oli viime perjantaihin mennessä vielä täyttämättä.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live