Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Tuholainen valitsi marjat ja jätti omenat rauhaan – sadosta tulossa runsas

0
0

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton viljelyneuvoja Tuija Tanska pitää tämän vuoden omenasatoa käyttökelpoisempana kuin edellisvuosina, jolloin sato on ollut toukkaisempaa. Kukinta on ollut keväällä paikoin jopa liiankin runsasta.

– Raakileita kehittyi paljon, jolloin omenat jäävät pienemmiksi, selventää Tanska.

Luonnonmukaista harvennusta on ollut myös näkyvissä.

– Sopivaa raakileharvennusta luonto teki itsekseen. Ei kuitenkaan tarpeeksi, sanoo Drockilan Mansikoiden maaseutuyrittäjä Rune Drockila Kaakkois-Suomesta.

Omenoiden laatu kärsii, jos niitä kehittyy puuhun liikaa. Raakileharvennus auttaa tässä. Muussa tapauksessa omenat eivät mahdu kasvamaan ja saadaan liian pieniä omenia.

Pihlajanmarjakoit pysyneet loitolla

Pihlajanmarjakoista ei ole tänä vuonna ollut ongelmaa, mikä näkyy myös sadon muodostumisessa. Kun marjoja on runsaasti, koi valitsee mieluummin ne omenoiden sijaan.

– Tänä vuonna ei tule matoisia omenia, sanoo Drockila.

Pyhtäällä sijaitsevalla Drockilan tilalla kukinta on ollut erittäin runsasta. Drockila odottaa, että omenasadosta muotoutuu niinikään hyvä.

– Suurempi ja ennen kaikkea laadukkaampi sato saadaan tänä vuonna. Näyttää, että kotipuutarhassakin on omenia, hän kuvailee.

Sadetta riittävästi – paikoin jo liikaa

Jos lämpö ja kastelu ovat kunnossa, omenia saadaan runsain mitoin. Tänä kesänä sadetta on tullut riittävästi, paikoin liikaakin.

– Mutta sitäkin tarvitaan, sanoo maaseutuyrittäjä Rune Drockila.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton mukaan ihmisten kotipihoilla liiallisesta kosteudesta ei ole useinkaan haittaa. Kotipuutarhoissa veden poiskulkeutuminen onnistuu usein helpommin.

Kesäomenista pirja ja huvitus on poimittu, ja niitä on löytynyt jo elokuun alusta saakka toreilta myynnistä. Esimerkiksi Drockilan tilalla poimitaan seuraavaksi valkeakuulasta ja vuokkoa, ehkä jo tällä viikolla.

Omenat voi hyödyntää mehustamoissa

Jos oman pihan omenat jäävät itsellä syömättä, niitä voi viedä myös mehustamoihin. Itä-Suomessa mehustamoita ei ole ollut Länsi-Suomen tapaan. Pyhtäällä aloittaa toimintansa tällä viikolla Marian Mehustamo.

– Minuaa surettaa, että ihmiset heittävät omenoita kaatopaikalle, sanoo paikan omistaja Maria Sonntag.

Kasvukausi on hänen mukaansa optimaalinen omenalle.

– Hyödynnetään se, mitä meidän omassa kotipihassamme kasvaa.


Marjoista notkuva pihlaja on linnun pitopöytä – runsas sato pitää marjalinnut pitkään Suomessa

0
0

Pihlajien oksat notkuvat nyt punertuvista marjoista. Marjoja syöville linnuille siis riittää tänä syksynä murkinaa.

– Itse asiassa yllättävän monet linnut saattavat syödä pihlajanmarjoja. Kun marjoja on nyt noin paljon, niin pitkälle syksyyn tullaan näkemään marjalintuja eli lähinnä räkättirastaita, tilhiä ja ehkä taviokuurnia, jotka saapuvat myöhemmin syksyllä pohjoisesta, tietää Birdllife Suomen tiedottaja Jan Södersved.

Pihlajanmarjat maistuvat myös eräille hyönteissyöjille, kottaraisille, tikoille ja käpylinnuille.

– Kottaraisia jää joka talvi jonkin verran Suomeen ja kylllä silloin, kun pihlajanmarjoja on runsaasti, kottarainen on yksi niistä monista linnuista, joka saattavat pihlajaa hyödyntää.

Runsas metsämarjasato on hyvä lisä lintujen ruokavalioon. Mustikat ja useimmat muut marjat varisevat kypsyessään, mutta pihlajasta riittää syötävää pitkälle syksyyn.

– Esimerkiksi rastaat ovat loppukesästä visusti metsässä ja syövät mustikoita. Se on hyvin tärkeä marja rastaille. Mutta pihlaja on loppusyksystä se kaikkein runsain marja, silloin kun sitä on paljon, kertoo Södersved.

Pihlajanmarjasato säätelee lintujen liikkumista

Runsas  pihjlaanmarjasato pitää linnut pitkään Suomessa. Jan Södersvedin mukaan mm. tilhi ja taviokuurna ovat lintuja, jotka liikkuvat täysin ravintotilanteen mukaan.

– Ennen kaikkea syysliikkumisen aikataulu on pihlajanmarjasadon säätelemää. Sellaisina vuosina, kun marjoja on vähän, rastaat häviävät nopeasti lokakuussa ja tilhet lentävät Etelä-Suomen yli kauemmas etsimään ruokaa. Ja talvina, jolloin marjoja on paljon, voi taas olla isoja lintuparvia joulukuulle, tammikuullekin saakka.

Tilhi ei tule humalaan

Jan Södersved tietää jo kokemuksesta, että vuosina, jolloin pihlajanmarjoja on paljon, ihmisiä alkaa aina jossain vaiheessa mietityttää, tulevatko linnut juovuksiin syötyään käyneitä marjoja. Lintujen alkoholisoitumisen puolesta on turha murehtia.

– Loppusyksyllä marjat tosiaan ovat jonkin verran käyneitä ja niissä on pieniä määriä alkoholia, mutta tilhet ja muut marjojensyöjät ovat sopeutuneet siihen. Niiden maksa hajottaa alkoholia ihan eri tavalla kuin ihmisen maksa. Lintujen elimistöön ei kerry sellaista määrää alkoholia, että linnut olisivat päissään, tietää Södersved.

Tutkimus: Lapissa kasvoi puita viime jääkauden keskellä

0
0

Pohjoisten alueiden ilmasto- ja kasvillisuushistorian tutkiminen on yleensävaikeaa, koska koskemattomat maaperän orgaanisten aineiden kerrostumat varsinkin viimeisimmän jääkauden keskellä olleelta lämpökaudelta ovat vähäisiä.

– Jäätiköt kuluttavat alustaansa tehokkaasti ja hävittävät vanhoja kerrostumia, mutta Lappi on kuitenkin tässä mielessä poikkeuksellinen. Lapista voi löytää vanhoja jäättöminä aikoina syntyneitä kerrostumia moreenikerrostumien alta ja välistä. Näitä on 2000-luvulla tutkittu kohtalaisen paljon viimeisten jää- ja lämpökausien kerrostumisvaiheiden selvittämiseksi hyödyntäen uusinta OSL-ajoitustekniikkaa. Kerrostumat koostuvat vallitsevasti lajittuneesta mineraaliaineksesta eli siltistä ja hiekasta, joihin tuo ajoitustekniikka soveltuu, sanoo tutkimusprofessori Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskuksesta (GTK) tiedotteessa.

Eloperäistä eli orgaanista ainesta kerrostumista löytyy harvoin tai sen määrä on vähäinen. Orgaanista ainesta tarvitaan jäättömien lämpökausien kasvillisuuden esiintymisen ja kehityshistorian selvittämiseksi. Sopiva tutkimuskohde löytyi Inarista, jossa Kaarreojan varrelta Lemmenjoelta löytyi kullankaivuun yhteydessä maaperästä yli kahden metrin syvyydestä puun kappaleita sisältävä turvekerrostuma.

Havainnosta ilmoitettiin Geologian tutkimuskeskukseen, jossa Sarala kiinnostui kerrostuman tarkemmasta tutkimisesta. Hän otti yhteyttä Minna Välirantaan Helsingin yliopistosta ja Tiina Eskolaan Oulun yliopistosta. Tutkimus tehtiin GTK:n, Helsingin, Oulun ja Vilnan yliopistojen yhteistyönä.

– Tällaisten hyvin säilyneiden orgaanisten kerrostumien löytyminen pohjoisilta alueilta on todella harvinaista ja usein sattumasta kiinni. Monipuolisen mikro- ja makrofossiilisisällön perusteella kerrostumista on parhaimmillaan selvitettävissä koko lämpökauden kasvillisuuden kehityshistoria, yliopistotutkija Minna Väliranta kertoo.

Sedimenttien ja turpeen sekä puunkappaleiden ikämäärityksien perusteella Kaarreojan kerrostuma sijoittuu viimeisen jääkauden keskivaiheille, Keski-Veikseliksi nimettyyn lämpimämpään ajanjaksoon. Kerrostumasta löydettyjen kasvinosien ja siitepölyjen perusteella tutkijat havaitsivat, että keskelle jääkautta on ollut kohtalaisen pitkä jäätön ajanjakso, jolloin on kasvanut koivujen lisäksi myös havupuita aina pohjoisinta Lappia myöten.

Ei pelkkää puutonta tundraa

Noin 30 000-50 000 vuotta sitten maisema ei siis ollutkaan puutonta tundraa, kuten aiemmin on ajateltu, Minna Väliranta summaa.

Eniten pohjoisessa Fennoskandiassa oli tutkitulla ajanjaksolla siitepölynäytteiden perusteella koivua. Männyn siitepölyn osuus näytteissä on alle kymmenen prosenttia. Vielä pienempiä määriä on leppää tai enemmän lämpöä vaativia tammea ja jalavaa, joiden siitepölyn on ajateltu olevan kaukokulkeutuman ansiota. Näytteissä oli myös jonkin verran kuusta.

– On vaikea sanoa, miksi kuusen siitepölyjä ei ole enempää. Myös holoseenin eli tämän nykyisen lämpökauden alkuvaiheissa noin 11 000 vuotta sitten oli ensin hyvin vähän kuusta. Se alkoi yleistyä vasta tuhansia vuosia sen jälkeen, kun koivu ja mänty olivat uudelleen levittäytyneet Suomeen, Väliranta toteaa.

Uusi havainto vahvistaa käsityksiä ilmaston nopeasta luontaisesta vaihtelusta ja antaa arvokasta uutta tietoa kasvillisuuden ja puuston leviämisestä jäästä vapautuneille alueille myös jääkausiaikojen jäättömien välivaiheiden aikana. Tulokset ovat hyödynnettävissä nykyisessä ja tulevassakin ilmastonvaihtelujen vaikutuksen arvioinnissa esimerkiksi arktisten alueiden kasvillisuuden kehityksessä.

– Tulokset tukevat viime vuosina vahvistunutta käsitystä jääkausien sisäisestä vaihtelevasta ilmastosta ja jäätiköitymissyklien suhteellisen lyhyestä kestosta sekä jäätiköiden nopeasta kasvamisesta ja sulamisesta, Sarala sanoo.

Nature Scientific Reports -sarjassa julkaistu artikkeli on saatavilla verkkojulkaisuna.

Pensasmustikalla uskolliset fanit – kaikki eivät halua metsään hirvikärpästen armoille

0
0

Pensasmustikalla on uskolliset käyttäjänsä, vaikka metsissäkin mustikkasato on hyvä. Jotkut kuluttajat pelkäävät hirvikärpäsiä tai villieläimiä eivätkä siksi uskaltaudu metsään, kerrotaan Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.

– Metsään ei uskalleta mennä. Pelätään villieläimiä kuten karhuja, ja toisaalta kaikki marjastajat eivät kestä hirvikärpäsiä, kertoo erityisasiantuntija Tuija Tanska.

Pensasmustikan viljelelyala Suomessa on samalla tasolla kuin 2000-luvulla. Sitä viljellään yli 80 hehtaarilla. Varsinais-Suomi on pensasmustikan tärkeintä tuotantoaluetta. Viljelijöitä on 28, kun esimerkiksi Satakunnassa pensasmustikan tuottajia on vain 7.

Salolaistilalla pääsatokausi käynnissä

Salossa, Kuusjoen Raatalassa, kasvaa noin 7 000 pensasmustikan tainta. Yrittäjä Katri Paakki on pellolla viiden poimijan kanssa. Viikonlopun sateen jälkeen täytyy saada marjaa talteen. Kysyntä on kova.

– Tälläkin hetkellä varasto on tyhjä, kun ei ole päästy poimimaan sateiden takia. Kaikki on mennyt, mikä on tullutkin, kertoo Paakki ja seuraa huolestuneensa pilvien liikkeitä.

 

Viljelijä kertoo, että pensasmustikat pitää pystyä poimimaan kuivina. Tämän päivän aluksi työntekijät kyyristyvät matalien, vähälehtisten pensaiden ääreen. Marjojen pinnalta on kohta aamukastekin kuivunut.

Kovat pakkasetkaan eivät haittaa

Katri Paakki hankki valmiin pensasmustikkatilan pari vuotta sitten miehensä kanssa. Pensasmustikan viljelyssä kallista on juuri tilan perustaminen. Marjapensaiden juuret pitää kattaa, kastelujärjestelmä tarvitaan, ja pensaita ympäröi tiheä aita.

– Nämä ovat peurojen herkkua ja jäniksiä täällä on ollut, mutta ne eivät paljon saa tuhoa aikaiseksi kuitenkaan, kertoo Paakki.

Viime talven kovista pakkasista tilalla selvittiin kunnialla, vaikka muilla viljelijöillä oli pakkastuhoja.

– Tuolla alapellolla on alavampaa maata. Siellä se ei oikein menesty. Sieltä menevät taimet vaihtoon. Varsinais-Suomessa kasvukauden lämpösummat ovat niin hyvät, että pensasmustikka ehtii kypsyä. Toisin on pohjoisessa, pohtii Paakki.

Poiminta on hidasta käsityötä

Ohrakasken tilalla satokausi on noin puolessa välissä. Sato on ollut parempi kuin viime vuonna. Sadonkorjuun hoitaa viisi poimijaa.

 

– Pensasmustikka poimitaan ihan yksitellen käsin. Marjat valmistuvat eri aikaan eli raakileita on vielä ja kypsiä seassa. Näitä pensaita poimitaan kolmatta kertaa. Ihan viimeiset marjat kypsyvät joskus syyskuun lopulla, kertoo Katri Paakki.

Marjan suosio syy on viljelijän mielestä sen koko ja ulkonäkö.

– Monet laittavat tätä kakkujen päälle. Se on iso marja ja pysyy pakastettaessa kuivana eli se ei leviä kakun päälle. Jotkut kertovat syövänsä niitä kuin karkkeja.

Heinäkuu oli ennätyksellisen lämmin

0
0

Japanin meteorologisen instituutin mukaan heinäkuun keskilämpötila, eli kuukauden keskimääräinen lämpötila ilmakehässä lähellä maan pintaa, oli tänä vuonna korkein vuonna 1891 alkaneen mittaushistorian aikana. Heinäkuussa maapallon ilmakehän alaosien lämpötila oli 0,44 astetta korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo ja 0,78 astetta korkeampi kuin 1900-luvun keskiarvo.

JMA:n mukaan keskimääräinen lämpötila on noussut heinäkuun lukemien perusteella noin 0,68 astetta vuosisadassa. Viimeisen vuoden aikana maapallon kuukausittainen keskilämpötila on noussut uusiin ennätyslukemiin JMA:n mukaan joka kuukausi lukuunottamatta toukokuuta 2016.

Kuuden lämpimimmän heinäkuun joukossa on vain yksi vuosi 1900-luvulta, kaikki muut ovat viimeisen 11 vuoden ajalta.

  1. 2016 (+0,44°C verrattuna vuosien 1980-2010 keskiarvoon)
  2. 2015 (+0,38°C)
  3. 1998 (+0,30°C)
  4. 2014 (+0,28°C)
  5. 2010, 2005 (+0,24°C)

Asuinalueen liepeillä ammutun karhun lihoista ei pääse osingoille – ruho hävitetään

0
0

Maa- ja metsätalousministeriön määräyksen mukaan viranomaistoimituksessa lopetettujen petoeläinten eli karhujen, susien ja ilvesten ruhot tuhotaan karvoineen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eläinten ruhot poltetaan. 

Näin tehdään myös Asikkalassa viikonvaihteessa kaadetun nuoren uroskarhun ruholle.

Vielä vuonna 2011 petoeläimen lihoja oli mahdollista myydä eteenpäin. Toisin kuin karhun lihaa, viranomaisten lopettamien hirvien ihoja myydään edelleen riistanhoitoyhdistysten huutokaupoissa.

Karhujen ruhoista löytyy usein trikiinimatoa eli sukkulamatoa, joka voi loisia kaikissa lihaa syövissä eläimissä, myös ihmisessä. Loinen leviää eläimestä toiseen, kun eläin syö loisen toukkia sisältävää puutteellisesti käsiteltyä lihaa.

Viranomaiset: lopettaminen ainoa vaihtoehto

Vaikka Asikkalassa asuinalueella kierrellyt karhu ei käyttäytynyt agressiivisesti ihmisiä kohtaan, viranomaisten mukaan lopetus oli ainoa vaihtoehto.

Karhu ei karkotusyrityksistä huolimatta viihtynyt metsässä, vaan palasi asutuksen pariin karkotusten jälkeen.

– Karhu oli viime maanantaina Lahdessa asutuksen keskellä. Se karkotettiin ja sillä oli korpea käytettävissään, mutta seuraavana yönä karhu havaittiin Urajärvellä. Keskiviikkoiltana se tavattiin Asikkalassa Rutalahdentien tienoilla kaatelemassa roskiksia, komisario Rauno Peura Hämeen poliisilaitoksella kertoo.

Peuran mukana eläimen nukutus ja sen jälkeen siirto ei ollut vaihtoehto. Aikaisempien kokemusten mukaan nukutuspiikin saanut hirvi juoksee arvaamattomasti 20 minuuttia ja karhu juoksisi arviolta puoli tuntia.

Pökerryksissä petoeläin on arvamaton.

Ilmoita petohavainto hätänumeroon, älä Facebookiin

Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Marko Muuttola harmittelee Asikkalan tapauksessa ihmisten innokkuutta saapua paikalle katsomaan petoa.

Kun paikalla on paljon ihmisiä, he voivat olla liikkuvan karhun tiellä ja siten aiheuttavat vaaraa itselleen, työtä tekeville viranomaisille ja viranomaisten koirille.

Lisäksi karhuhavainnot pitäisi ilmoittaa suoraan hätänumeroon, hän muistuttaa.

– Tieto pedosta pitää ilmoittaa hätäkeskukseen eikä Facebookiin. Facebookista tieto ei tule viranomaiselle, Muuttola sanoo.

Karhu käyttäytyi pedolle epätyypilliseen tapaan. Se ei pelännyt ihmistä, vaan seurasi mökkiläistä pihassa ja söi omakotitalonpihasta karviaismarjoja.

Muuttola sanoo, että luultavasti karhu oli jo pentuna oppinut emoltaan, että ihmisiä ei tarvitse pelätä. Rauno Peura sanoo, että eläin tuli asutuksen pariin pikaruuan perässä. Tällä hetkellä metsissäkin on tarpeeksi ravintoa suurpedoille.

Umpeen kasvaneet kosteikot ovat yksi syy vesilintukantojen romahdukseen

0
0

Monien odottama vesilintujen metsästys alkaa pian. Jahdin alkua rasittaa hieman se, että Luonnonvarakeskuksen mukaan useimpien vesilintujen pesimäkannat ovat taantuneet jopa puoleen viimeisten vuosikymmenten aikana.

Riistasorsista vain sinisorsan kanta on ollut lievästi nousujohteinen, mutta senkin määrät ovat taantuneet toissavuodesta. Rovaniemellä tilanne on hieman parempi kuin yleisesti Suomessa ja Lapissa.

- Ehkä Rovaniemi on sillä tavalla poikkeuksellinen alue muuhun suomeen verrattuna. Täällä vesilintukannat ei ole sillä tavalla romahtanut kuin ne on tuolla esimerkiksi Keski-Suomessa ja ja Etelä-Suomen sisämaassa.

– Tilanne Rovaniemellä on varmasti aika lailla normaali. Ne ei kovin paljon täällä tunnu vaihtelevan, vesilintukannat. Esimerkiksi tässä on tehty laskelmia ihan 60-luvulla ja ne on hämmästyttävän samanlaiset vesilintukannat kuin ne olivat silloin 50 vuotta sitten, kertoo Rovaniemellä vesilintulaskentoja tekevä lintuharrastaja Jukka Simula.

Lintukosteikot umpeutuvat

Sinisorsien, tavien ja haapanoiden määrät ovat tippuneet myös parin viime vuoden aikana. Telkkä on pärjännyt paremmin. Sorsien taantuman syyksi arvellaan kosteikkojen rehevöitymistä ja umpeenkasvua.

Syynä ovat maatalouden ja metsäojitusten ravinnepäästöt, jotka aiheuttavat vesistöjen liikarehevöitymistä. Rehevöitymisen seurauksena rantaniityt ja luhdat kasvavat umpeen, mikä vähentää vesilintujen ravintoa.

Rehevöityminen aiheuttaa lisäksi veden samentumista ja särkikalakantojen lisääntymistä. Lisääntyneen ravintokilpailun häviäjinä ovat vesilinnut.

– Täällä Rovaniemellä nämä lintualueet ovat yhteydessä Kemijokeen ja veden korkeus vaihtelee eikä siksi pääse kasvamaan umpeen, selittää Jukka Simula sitä, miksi Rovaniemellä vesilintukannat eivät ole romahtaneet.

Myös Lapin lintuparatiisit tuhoutuvat

Esimerkkinä on Rovaniemen Kivitaipaleen Kivijärvi, joka on ollut yksi Lapin parhaista vesilintukosteikoista. Ikänsä vesilintuja järvellä pyytänyt Terho Gullstén muistelee vuosikymmenten takaisia kulta-aikoja.

- Tämähän oli mahtava vesilintualue. Niitä oli... saa sanoa, että tuhannen lintua ainakin lähti tästä. Satoja lähti silloin eka laukauksien aikana, mutta koko ajan tänne oli jäänyt niitä yksinäisiä vesilintuja jotka sitten ammuttiin, kertoo Terho Gullstén.

Nyt Kivijärvi on kasvanut suurelta osin umpeen ja levälautat lilluvat ja pilaavat järven.

– Koko ajan huononee. Tämä umpeutuu ja tämä pitäisi käydä remontti tässä ja iso remontti pitäisi ollakin. Tämä karkaa meidän käsistä, pahoittelee Terho Gullstén tilannetta.

Kivijärven lisäksi toinen ltunnettu intuparatiisi on ollut Portimojärvi Ylitorniolla.

– Se on ollut aivan loistava lintujärvi, mutta siellä on kyllä todella rajusti vesilintukannat vähentyneet. Siellä on tehty 70-luvulla tarkkoja laskentoja ja nyt siellä ei ole enää kuin kymmenessosa siitä lintumäärästä, harmittelee lintuharrastaja Jukka Simula.

Yksisarviset ja merihirviöt kelpasivat tietokirjaan 1500-luvulla – Turusta löytyi erikoinen ensyklopedia

0
0

Kirjallinen suurharvinaisuus paljastui yllättäen Turun museokeskuksen kokoelmista viime talvena. Conrad Gessnerin 1500-luvulla kirjoittama Thierbuch, Vogelbuch, Fischbuch, Schlangenbuch säväytti Turun biologisen museon tutkija Pekka Kääriä toden teolla. Hän kutsuu sitä jopa ”megaopukseksi”.

– Se on niin järisyttävä löytö, että kun museon kirjastonhoitaja mainitsi ohimennen, että tällainen löytyi vanhojen kirjojen kokoelmasta, melkein kulki sähkö päästä kantapäihin!

Kirjan ja sen kirjoittajan merkitys nykyisen luontokäsityksemme muovautumiselle on kiistaton.

– Conrad Gessner on epäilemättä nykyaikaisen luonnontutkimuksen ja eläintieteen isä. Hän on siirtänyt luonnontutkimuksen antiikista ja keskiajalta moderniin aikaan, luonnehtii tutkija Pekka Käär.

Kattavuus kostautui omituisina otuksina

Alkuperäinen, latinankielinen tietojätti Historiae animalium vuodelta 1551 on moniosainen, noin 4500 sivua käsittävä kokonaisuus. Turun museokeskuksen kokoelmista löytynyt kirja lienee saksankielisen laitoksen toinen painos vuodelta 1583.

– Siinä pyrittiin esittämään kaikki tuolloin tunnetut eläimet. Tämähän on sikäli mainio, että siinä on nykymittapuunkin mukaan hyviä piirroskuvia eläimistä. Mutta toisaalta joukossa on myös yllättäviä kuvia merihirviöistä ja yksisarvisista!

Niin hullulta kuin omituiset otukset luonnontieteellisessä teoksessa kuulostavatkin, sille löytyy looginen selitys.

Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman kattava teos, ja havainnot mielikuvitusolennoista eivät juuri poikenneet kaukaisten maiden eksoottisista eläimistä.

– Silloin oltiin pitkälti yksittäisten ihmisten kuvausten varassa. Yhtä lailla kirahvi saattoi 1500-luvun ihmisille olla uskomaton eläin kuin yksisarvinenkin. Tarkasti piirrettiin ja kirjoitettiin ylös se, mitä ihmiset kertoivat nähneensä. Tämä oli ihan vilpitön ja tieteellisesti validi tapa kerätä havaintoja, painottaa Käär.

Renessanssinero ja kävelevä Google

Muutaman taruolennon dokumentoinnista huolimatta Conrad Gessnerin pätevyyttä ei pidä aliarvioida.

– Kuten monet sen ajan tiedemiehet, hän oli yleisnero. Hän oli lääkäri, luonnontutkija, kielentutkija, Zürichin yliopiston professori… Aivan varmasti hän olisi nykypäivänäkin ansioitunut tiedemies, hänellä oli poikkeuksellinen kyky kerätä ja jäsentää tietoa.

Tuohon aikaan viisaus ympäröivästä maailmastamme perustui paljolti antiikkisiin myytteihin.

– Antiikin aikoina kirjoitettiin paljon luonnosta, ja paljon sellaisia tietoja uskomuksia, jotka saattavat vielä nykypäivänäkin elää. Kun keskiajalla Euroopassa ryhdyttiin tekemään tiedettä, se pitkälti perustui näiden antiikin kirjoitusten kääntämiseen ja tulkitsemiseen.

Gessnerin aikaan ajoittuu myös uskonpuhdistus ja tietynlaista kirkon vaikutuspiiristä vapautumista.

– Enää ei uskottu, että vain kirjoitettu sana on totta, vaan ruvettiin katsomaan ympärilleen ja tekemään uusia, omia havaintoja!

Tutkija Pekka Käärin mukaan Gessneriin sopii usein käytetty termi renessanssinero.

– Häntä voisi sanoa aikansa käveleväksi Googleksi! Hän tiesi paljon monista asioista, ja hän yritti kerätä universaalia kirjastoa, jossa olisi mahdollisimman paljon tietoa kaikilta aloilta. Tieteen lisäksi hänen intohimonaan oli valloittaa yksi vuorenhuippu vuodessa, ja kerätä niiltä havaintoja ja kasvillisuutta.

Kirjan kutkuttava arvoitus

Viime talvena tehty kirjalöytö osui kohtalon oikusta Conrad Gessnerin (1516–1565) juhlavuoteen.

– Sikäli hauskaa, että melko tarkalleen viisi sataa vuotta Gessnerin syntymän jälkeen tämä kirja löytyi kokoelmistamme, naurahtaa Pekka Käär.

Tiedossa ei ole, kuinka kirja on päätynyt Turkuun, tai edes milloin. Se on saattanut päätyä Keski-Euroopasta Turun Akatemian professorin yksityiskokoelmaan tai koristamaan jotain varsinaissuomalaista kartanokirjastoa.

Museon kokoelmaluettelosta ensimmäinen merkintä opuksesta löytyy 1930-luvulta. Teos on pohjoismaisittainkin harvinainen löytö, sillä tiettävästi siitä on kappale ainoastaan Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa.

– Akatemian kirjastossa on ollut kirjan latinankielinen alkuperäisversio, joka ilmeisesti tuhoutui Turun palossa 1827. Onko tämä meidän versiomme edes ollut tuolloin Turussa, sitä emme tiedä. Se on voinut tulla tänne vasta sata vuotta sitten, vai onko se ollut täällä pian viisisataa vuotta, pohtii tutkija Pekka Käär hymähtäen.

Conrad Gessnerin teos on yleisön nähtävillä Turun Linnassa osana Outo luonto -näyttelyä lokakuun loppuun.


Näin karhu vaelsi Lahden liepeillä: Pyöri terassilla, repi rehupaalin, seurasi ihmistä mökkipihaan

0
0

Hämeen poliisilaitos on koostanut yhteen Asikkalassa, lähellä asuinaluetta ammutun uroskarhun liikkeitä Päijät-Hämeessä.

Poliisille tuli ilmoituksia karhusta kaiken kaikkiaan noin viikon ajan. Ilmoituksissa karhua luonnehdittiin pennuksi tai reilun vuoden ikäiseksi yksilöksi.

Poliisin mukaan kaadettu karhu osoittautui emonsa vieroittamaksi ja itsenäistä elämää opettelevaksi, noin kaksi ja puolivuotiaaksi yksilöksi.

Ensimmäiset karhuhavainnot tehtiin Heinolassa 6. elokuuta Vierumäen urheiluopiskelun pohjoispuolelta ja opiston golfkentältä. Vuorokautta myöhemmin karhu bongattiin Vierumäen taajamassa ja moottoritien varrella.

8.8. karhu havaittiin Lahden Ahtialassa, noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Tässä vaiheessa virkavalta ja riistaväki yrittivät hätistellä eläintä pois asutuksen liepeiltä kohti pohjoista.

Poliisin mukaan jäljitysoperaatiossa paljastui, että karhu oli käynyt pihoissa ja esimerkiksi ruokaillut erään pihan karviaispuskalla. Karhu havaittiin myös Lahdessa Takkulan golfkentällä, josta se karkotettiin Soltinjärvelle.

Lähimmillään 10 metrin päässä ihmisestä

9. elokuuta karhusta tehtiin jälleen havaintoja, sillä kertaa Urajärvellä. Eläin rikkoi kompostorin mökkipihasta Rutalahdentiellä ja oli tonkinut muitakin jäteastioita piha-alueilla.

Karhu kuljeksi myös mökin terassilla, vaikka rakennuksessa oli sisällä ihmisiä. Havaintojen jälkeen karhua yritettiin karkottaa ampumalla sen lähelle.

9.–13.8. karhu liikuskeli poliisin mukaan Asikkalan alueella. Se oli repinyt rehupaaleja ja lähestynyt mökkipihallaan halkoja pilkkonutta ihmistä. Poliisin mukaan karhu tuli lähimmillään noin kymmenen metrin päähän ihmisestä.

Karhu ammuttiin lauantaina 13. päivänä. Poliisi perustelee tiedotteessaan ratkaisua esimerkiksi sillä, että karhu ei arastellut ihmisiä ja pyöri asutuksen liepeillä ruokaa etsimässä, vaikka tähän aikaan vuodesta metsissä on ravintoa riittämiin.

Koivikot kellastuivat etuajassa – sienitauti ehti puihin ennen syksyä

0
0

Kun koivunlehdet kellastuvat jo heinäkuussa, ilmiö ei kieli syksyn tulosta, vaan sateisen kesän aiheuttamasta sienitaudista. Ruskolehtilaikkutaudin, joka tunnetaan myös nimellä hattutauti, vaurioittamat koivunlehdet ovat ruskeiden, jopa osittain mustien laikkujen peittämiä. Koivulla kellastumista aiheuttavat myös muut lehtilaikkutaudit. Lisäksi koivuruoste on yleinen lehtien kellastuttaja.

Yhtenä tekijänä sienitautien ohella lehtikadoissa voivat olla myös pakkasvauriot, Suomen metsäkeskuksesta arvioidaan. Myös pajuilla ja lepillä on ollut runsaasti sienitauteja kuluvana kesänä. Rannoilla kasvavat pajukot ovat ruskettuneet suuressa osassa maata jo ennen juhannusta ja sama ilmiö on toistunut useana vuonna peräkkäin.

Voimakas tauti voi haitata kasvua

Sateinen kesä on kiihdyttänyt sienitauteja myös esimerkiksi Keski-Suomen alueen metsissä. Maakunnan koivikoissa näkee tällä hetkellä kohtalaisen voimakkaita ruskolaikkutautiesiintymiä.

Sienitaudit kuuluvat metsän elämään, mutta voimakkailla esiintymisalueilla ne voivat haitata puuston kasvua merkittävästikin. Pahoin hattutaudin sairastuttamassa koivussa kasvutappio voi olla suuri. Myös puuston toipuminen voi olla epävarmaa.

– Ruskolehtilaikkutauti voi voimakkaana esiintyessään tehdä todella merkittävää kasvutaantumaa. Puusolukko kerta kaikkiaan vaurioituu niin paljon, että puu voi altistua muille taudeille. Lopputuloksena voi olla huonosti kasvava, lahon vaurioittama puu, kertoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Sieni ei viihdy väljässä metsässä

Koivikoissa paras keino ehkäistä sienitauteja on tehdä metsänhoitotyöt ajallaan. Taimikonhoito ja harvennukset vähentävät sienitautien esiintymistä. Väljä metsä on pienilmastoltaan sienille epäedullinen.

– Sienitauteja tulee ja menee. Silloin kun metsä on elinvoimainen, silloin tautejakin esiintyy vähemmän. Kannattaa tehdä hoitotyöt ajoissa, se on paras vakuutus tulevaisuuden varalta, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Koivuruostetta saattaa esiintyä samalla kasvupaikalla usenaa vuonna peräkkäin, sillä tauti talvehtii itiöinä maahan pudonneissa lehdissä tai koivujen silmusuomuissa.

Markku Remestä haastatteli Riina Mäentausta.

Vaasassa tuhottu merimetsojen pesiä – poliisi tutkii törkeänä luonnonsuojelurikoksena

0
0

Pohjanmaan poliisi tutkii Vaasan saaristossa tapahtunutta luonnonsuojelurikosta, jossa on tuhottu merimetson pesiä. Täysin tuhottu on 325 pesää, joissa jokaisessa on ollut vähintään yksi muna.

Ilkivaltaa tutkitaan törkeänä luonnonsuojelurikoksena, joka on uutena rikosnimikkeenä otettu käyttöön tämän vuoden alusta. Enimmillään teosta voi seurata neljä vuotta vankeutta.

Pesät on tuhottu noin 13 kilometrin päässä Vaasan keskustasta Gråsälsbådanin saarella. Rikoskomisario Eero Välimäki Pohjanmaan poliisilaitokselta kertoo, että pesät on tuhottu jo keväällä huhti-toukokuussa eikä tapaukselle ole ilmaantunut silminnäkijöitä. Hän pitää rikoksen selvittämistä vaikeana, koska merimetsojen asuttaman saaren lähellä ei ole mökkejä tai asutusta.

– Tekomuotona tämä on yksinkertainen tapa, hajottaa munat ja siirtyä seuraavalle pesälle kun pesät on vieri vieressä. Aika järjestelmällisesti pesät on tuhottu, Välimäki kertoo.

Harvinainen tapaus

Aivan harvinaista lintujen pesien tuhoaminen ei ole, mutta tässä tapauksessa pesiä on tuhottu niin paljon että tapaus on poikkeuksellinen.

– Aivan tässä viimeisinä parina vuonna näitä tapauksia on ollut ja varsinkin tänä kesänä joitakin koko rannikolla. Se on tietysti tosi valitettavaa ja niitä on tullut esiin varsinkin myöhässä, kun tapahtuneesta on kulunut jo jonkin aikaa, kertoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonto ja ympäristö-yksikön päällikkö Esa Koskenniemi.

– Ei nämä kovin yleisiä ole, mutta kyllä sitä tapahtuu - ja kuinka paljon tulee poliisille asti. Uskon että voi olla muitakin, Välimäki kertoo.

"Poikkeusluvat on välttämättömiä"

Merimetso herättää tunteita rannikolla ja sen kannat ovat olleet voimistumassa. ELY-keskuksen Esa Koskenniemi arvioi, että uusi ilmiö herättää voimakkaita tunteita. Näin on ollut esimerkiksi kanadanhanhien kohdalla aiemmin.

Merimetsojenkin hävittämiseen on myönnetty poikkeuslupia, yleensä lähinnä kalastukseen liittyen. Vuoden 2015 alusta alkaen lupien myöntäminen on keskitetty Varsinais-Suomen ELY-keskukseen. Nyt esimerkiksi Vaasassa haetaan lupaa merimetsojen häätämiseen kaupungin lähialueilta. Lupaprosessi ottaa aikansa.

– Poikkeusluvat on välttämättömiä ja niiden käsittelyyn menee muutama kuukausia yleensä. Hakijan täytyy perustella syitä ja meidän viranomaisten täytyy katsoa perusteet, Koskenniemi kertoo.

Esimerkiksi Pohjanmaalla on nyt kutsuttu kokoon yhteistyöryhmä, jossa on osanottajina kaikki mahdolliset osapuolet: kalastajat, viranomaiset, asukkaat, vapaa-ajan viettäjät. Ensimmäinen kokous on tämän viikon keskiviikkona.

– Ihan töiden puolesta ja luonnonsuojeluviranomaisena me ei tietenkään edes haluta että merimetsot häviäisi alueelta enkä tiedä haluaako kukaan, kyse on lähinnä siitä kuinka lähellä ne ovat. Jonkinlaista sietorajaa tässä haetaan ja koetetaan löytää yhteisymmärrys missä merimetso saisi elää ja missä sitten haittoja ja ongelmia koetetaan miettiä.

Vaellussiikojen merkkaus on aloitettu Tornionjoella – vaellusta seurataan radiolähettimien avulla

0
0

– Ei tuo siika oikein enää ole kunnon kalan kokoinen, mutta sille me emme mitään mahda. Entistä isoa kalaa meillä ei yksinkertaisesti enää ole, sanoo kukkolankoskelainen lippomies Matti Kanniainen.

Siian perinteinen lippous talollisille on aloitettu Kukkolankoskella lauantaina. Siika on tuttuun tapaan todella myöhässä liikkeellä ja kesäsiian perään on huudeltu jo monta vuotta.

Kolmivuotisessa kesäsiikahankkeessa on aloitettu tutkimukset, joissa etsitään vastauksia muun muassa siihen, kuinka siika voitaisiin palauttaa paremmin merivaellukselta jokeen ja kuinka pitkälle siika vaeltaa kudulle.

Siikojen reaaliaikaista seurantaa

Suomen puolella siikoihin kiinnitetään merkintöjä yhteensä noin tuhat kappaletta tänä kesänä. Merkatun kalan saaliiksi saadessaan merkistä tulee ilmoittaa Luonnonvarakeskukselle. Siioista pystytään kartoittamaan, mihin merialuille kovin pyynti kohdistuu ja miten siian selviytymistä takaisin jokeen voidaan parantaa.

– Ruotsalaiset merkkaavat nousevia kaloja radiolähettimillä Kukkolankoskella ja niitä pystytään seuraamaan kutakuinkin reaaliajassa. Missä ne uivat, mihin ne ovat menossa ja mihin asettuvat kutemaan tai palaavat mereen. Tällaista tutkimusta ei ole Tornionjoella aiemmin siioille tehty, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Erkki Jokikokko.

Siian tutkimuksille on tarvetta ja vaellussiika on jäänyt usein tutkimuksissa enemmän huomiota saaneen lohen varjoon.

– Jos ajatellaan niitä panostuksia, joita näiden kahden lajiin tutkimukseen laitetaan, niin siika on selvästi heikommassa asemassa. Siika ei myöskään kiinnosta turisteja tai urheilukalastajia, niin sekin voi aiheuttaa sen, että siikaan ei panosteta niin paljon kuin loheen, Jokikokko sanoo.

Ovatko ilvekset ajatuksissasi? Riistakeskus kaipaa panostasi keskusteluun

0
0

Ilveskannat ovat pienentyneet Suomessa metsästyksen myötä. Pentueita arvioidaan syntyneen viime vuonna noin kymmenyksen edellisvuotta vähemmän. Vain Keski-Suomessa ilveskanta on kasvanut, kertoo Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta.

– Ehkä tuolla Suomenselän seutuvilla, Pohjanmaan rajaa vasten, Karstula, Kyyjärvi, Kivijärvi alueella on semmoinen vähän isompi aukko, jossa ei ole pentuehavaintoja, eikä ilveksiä. Mutta muuten koko maakunnassa on ilvespentueita löytynyt, toteaa Kursula.

Viime talven laskennassa Keski-Suomessa havaittiin noin 50 pentuetta sekä 250 aikuista ilvestä. Luonnonvarakeskuksen mukaan koko maassa yli vuoden ikäisiä ilveksiä oli viime vuonna ennen syksyn metsästyskautta noin 2 700–2 795.

Ilveksen aiheuttamat haitat ovat kuitenkin pysyneet vähäisinä, joitakin yksittäisiä vahinkoja ilves on tehnyt.

– On ollut esimerkiksi lammasvahinkoja, jotka ilves on aiheuttanut. Esimerkiksi karhuun verrattuna ilveksen aiheuttamat vahingot ovat todella pieniä, kertoo Kursula.

Ongelmana ovat olleet niin sanotut pihailvekset, jotka ovat talvikuukausina ravinnon perässä siirtyneet pyytämään ravintoa lähemmäksi asutusta.

Suomen riistakeskus toivoo ihmisten ottavan kantaa oikeusministeriön ylläpitämässä otakantaa.fi -palvelussa ilveskannan hoitosuunnitelman päivittämiseen. Keskusteluaiheina ovat esimerkiksi ilveskannan levittäytyminen, ilveksen metsästys ja ilveksen aiheuttamat vahingot.

Keskustelu on avoinna lokakuun loppuun saakka. Keskustelujen toivotaan tuovan lisäarvoa päivitystyöhön, jonka on oltava valmis ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Olli Kursulaa haastatteli Pauliina Tolvanen.

Miksi Asikkalassa ammuttu karhu lakkasi pelkäämästä ihmisiä? Vastausta etsitään ruumiinavauksesta

0
0

Evira selvittää, oliko Asikkalassa viikonvaihteessa lopetettu karhu terve vai sairas. Noin 2,5-vuotias uroskarhu kierteli viikon aikana eri puolilla Päijät-Hämettä, hakeutui pihoihin, ihmisten sekä asutuksen läheisyyteen ja penkoi esimerkiksi jäteastioita.

Karhu ammuttiin, koska se palasi ihmisten läheisyyteen kerta toisensa jälkeen ja oli menettänyt luontaisen arkuutensa ihmisiä kohtaan.

Karhun ruho on lähetetty avattavaksi Eviraan, joka selvittää, oliko karhun poikkeukselliselle käytökselle jokin fysiologinen syy.

Ruumiinavauksessa tutkitaan myös, sairastiko karhu ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia tauteja kuten rabiesta tai oliko eläimen saanut Trichinella-loistartunnan. Lisäksi karhun yleiskunto, ravitsemustila ja mahdolliset vanhat vammat paljastuvat patologisessa tutkimuksessa.

– Ennen kaikkea katsomme, oliko karhun erikoiselle käytökselle fyysisiä syitä vai oliko se vain tottunut liikkumaan ihmisasutuksen lähellä ja muutoin terve eläin, erikoistutkija, eläinlääkäri Marja Isomursu Evirasta sanoo.

Ruumiinavauspöydälle päätyy useimmiten ilves

Eviralle lähetetään vuosittain kymmeniä petoeläinten ruhoja tutkittavaksi. Karhuja avataan vuosittain muutamia, susia jopa parikymmentä.

Yleisin tutkimuskohde on ilves, joita jää autojen alle paljon. Tutkittavien eläinten määrä ja lajit vaihtelevat vuosittain muun muassa sen mukaan, kuinka suuria eläinkannat ovat.

– Aika lailla niitä tulee, Isomursu sanoo.

Käytännössä Evira tekee ruumiinavauksen kaikille auton alle jääneille tai lopetetuille suurpedoille. Jos luonnosta löytyy tuntemattomasta syystä kuollut peto, myös silloin ruho voi päätyä tutkijoiden pöydälle.

Lisäksi metsästäjät lähettävät kaatamiensa eläinten osia kylmälaukuissa analysoitavaksi.

– Metsästäjä on esimerkiksi alkanut suolistaa hirveä, huomannut elimissä jotakin outoa ja halunnut tutkituttaa, mistä se johtuu. Joskus jopa pyydämme lähettämään hirvien keuhkoja meille, jotta voimme etsiä niistä ekinokokkiloisen rakkuloita. Loinen tarttuu eläimestä ihmiseen, erikoistutkija Isomursu sanoo.

Kokonaisten ruhojen sijaan niiden osia lähetetään Eviraan, koska esimerkiksi täysikasvuinen hirvi on niin suurikokoinen, että sen toimittaminen tutkijoille on hankalaa.

Raivotautidiagnooseja nolla

Evira tallentaa kuolleiden eläinten tutkimustiedot omiin tietokantoihinsa. Petojen ja riistan ruumiinavauksissa ja elintutkimuksissa otetaan myös kudosnäytteet, joita Luonnonvarakeskus säilyttää ja tutkii tarvittaessa.

Erikoistutkija Isomursun mukaan tutkittujen ruhojen määrä on sen verran pieni, että esimerkiksi suomalaiskarhujen terveydentilaa on mahdoton luonnehtia tehtyjen tutkimusten perusteella.

– Sen voin sanoa, että karhuilla ei ole ollut hirveästi vakavia sairauksia. Esimerkiksi raivotautia ei ole todettu. Sisäloisia todetaan jonkin verran, mutta ne ovat usein sellaisia, että eivät todennäköisesti ole hirveästi haitanneet eläintä. Karhun elimistössä on silti aina vapaamatkustajia.

Britannian kuningatar ja Stephen Fry vedettiin mukaan suomalaiseen kaivosriitaan

0
0

Sodankylän Viiankiaavan suolle suunniteltu kaivos nostattaa kansainvälistä väittelyä. Paikalliset poroyrittäjät ja luonnonsuojelijat vetoavat mm. Britannian kuningattareen Elisabetiin, näyttelijä Stephen Fry'hin ja kuuluisaan TV:n luontodokumenttien juontajaan David Attenboroughiin, jotta nämä sanoutuisivat irti hankkeesta.

Asiasta kertoo brittilehti The Guardian.

Viiankiaavalla kaivoshanketta vie eteenpäin Britanniaan rekisteröity kaivosyhtiö Anglo American. Se on tehnyt sopimuksen brittiläisen luontojärjestön Fauna and Flora Internationalin (FFI) kanssa Viiankiaavan luontoarvojen kartoittamisesta. FFI selvittää mm., onko Viiankiaavan luontoarvot korvattavissa siten, että jokin muu alue Lapissa suojeltaisiin, jos Viiankiaapa tuhoutuu kaivostoiminnan takia.

Kuningatar Elisabet on FFI:n suojelija. Attenborough ja Fry puolestaan ovat järjestön varapuheenjohtajia.

Viiankiaavan suojelijat eivät usko brittikuuluisuuksien tietävän, mihin järjestö on ryhtynyt. Kaivoksen uskotaan pilaavan ainutlaatuisen luontokokonaisuuden täysin. Anglo American on tehnyt koekairauksia alueelle, joka on yli puolet suojelualueen pinta-alasta.

Kaivoksen perustaminen on tällä hetkellä jäissä, sillä kaivosluvasta on valitettu ja oikeuskäsittely on kesken.

FFI:n liiketoiminta- ja biodiversiteettijohtaja Pippa Howard kertoo, että järjestö vastustaa suojelualueilla tapahtuvaa kaivostoimintaa, mutta jos sellaista joka tapauksessa kyseisen maan hallituksen suostumuksella tehdään, on hyvä varmistaa, että toiminta tehdään ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella teknologialla.

Kuningatar, Fry tai Attenborough eivät kommentoneet asiaa.


Liian isot kalat ja runsaat sateet ovat vaikeuttaneet lohien siirtoa Kemi-Ounasjoella

0
0

Lohien ylisiirtojen tavoite ei toteudu tänä kesänä. Tähän mennessä Isohaaralta on siirretty Ounasjokeen reilut 600 lohta, kun koko kesän tavoite on ollut 3000 lohta. Tilanne on usean tekijän summa.

Ensinnäkin tavoite perustuu hankesuunnitelmaan, josta kuitenkin jouduttiin tinkimään.

– Meidän piti pienentää budjettia ja sovimme kaikkien toimijoiden kesken, että kaikki ylimääräinen karsitaan. Olimme suunnitelleet esimerkiksi pyyntilaitteen laittamisen Isohaaran vanhalle kalatielle ja nykyistä isomman peräkärryn hankinnan. Näistä oli sitten luovuttava, kertoo Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala.

Myös luonto on vastustanut

Lisäksi hankalat olosuhteet ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Lohta on ollut vaikea nuotata Isohaarassa, koska joessa on ollut normaalia enemmän vettä. Merellä puolestaan on ollut erittäin hiljaista.

–Isohaaralla suurin ongelma on ollut se, että Ounasjoki on ollut jatkuvasti tulvassa ja vettä on ollut liikkeellä, mikä on näkynyt Isohaarassa ja vaikeuttanut pyyntiä. Lisäksi merialue ei ole tuottanut kalaa niin paljoa kuin olisi toivottu.

Saaliiksi liian isoja kaloja

Siirrettävien yksilöiden määrää on pienentänyt myös kalamiehille erikoinen ongelma - lohet ovat olleet liian isoja.

– Kalan keskikoko on ollut yhdeksän kilon luokkaa ja suurimmat yksilöt ovat olleet jopa 17-kiloisia. Tämä on vähentänyt siirrettävien yksilöiden määrää, koska me kuljetamme kaloja kilojen mukaan. Suunnitelmissa olimme varautuneet keskimäärin kuuden kiloin kaloihin.

Syksyllä odotetaan kosseja

Viitala kuitenkin uskoo, että syksyllä mereltä saadaan kosseja.

– Meillä on vielä pari kuukautta pyyntiaikaa ja viimeisenä merelle tulee kossi. Toivotaan, että kalan koko pienenee ja saadaan sitä uroskalaa eli pienempää kossia, mikä lisää kappalemäärää ja turvaa kudun.

Viitala kertoo, että viime vuonna ylisiirrettiin alle tuhat lohta. Hän arvelee, että tänä vuonna päästään yli tuhannen lukemaan.

Sinisorsa ja tavi runsastuivat

0
0

Merkittävimmistä riistasorsista sinisorsan pesimäkanta runsastui 13 prosenttia ja tavin 11 prosenttia viime vuodesta. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Jukka Rintalan mukaan sinisorsan kanta on ollut nousujohteinen 1980-luvun puolivälistä alkaen ja melko vakaa 2000-luvun puolivälistä aina vuoteen 2013 saakka.

– Tämän jälkeen kanta on ollut jälleen nousujohteinen päätyen nyt selvästi yli 2000-luvun keskimääräisen tason. Tavallista leudompi viime talvi selittänee talvikuolleisuuden pienenemisen kautta nyt havaittua parimäärän kasvua, Rintala sanoo.

Pitkään taantuneen, uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi luokitellun, haapanan kanta puolestaan heikkeni neljä prosenttia. Telkän parimäärä pysyi viime vuoden tasolla. Harvalukuisista puolissukeltajasorsista lapasorsan ja erittäin uhanalaisen heinätavin kannat supistuivat noin neljänneksellä.

Taantumisen taustalla rehevöityminen

Useiden vesilintulajien taantumisen taustalla on osaltaan vesistöjen pitkään jatkunut rehevöityminen, mikä heikentää vesilintujen ravinnonhankintamahdollisuuksia.

– Liika rehevöityminen johtaa vesilintujen ravintona käyttämien kasvien ja pohjaeläinten vähenemiseen. Karujen järvien vesilinnuilla menee sen sijaan paremmin kuin rehevien järvien vesilinnuilla, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Sinisorsan, tavin ja haapanan poikastuotossa ei tapahtunut oleellista muutosta viime vuoteen nähden: lajeittain poikasten kokonaismäärä väheni 5–13 prosenttia. Myös telkän poikastuotto pysyi melko vakaana, sillä kasvua tuli kuusi prosenttia.

Vesilintujen metsästyskausi alkaa lauantaina 20. elokuuta kello 12.

Pellepelottomien puuhastelusta kaikkien saataville – itsetuotetun aurinkosähkön suosio kasvaa

0
0

Itäsuomalaiset sähköyhtiöt puhuvat kuin yhdellä suulla, kun keskustellaan aurinkosähköasiakkaista. Pohjois-Karjalan Sähkön, Savon Voiman, Etelä-Savon Energian ja Suur-Savon Sähkön edustajat kertovat, että parin viime vuoden aikana jakeluverkkoon on kytketty aina vain enemmän aurinkopaneeleilla sähköä tuottavia kotivoimaloita.

– Selkeästi näkyy, että murroksen kynnyksellä ollaan, Suur-Savon Sähkön energianeuvoja Sauli Kuparinen sanoo.

Verkkoon kytkettyjen aurinkosähköasiakkaiden määrä kasvaa nyt kovaa vauhtia prosentuaalisesti, koska vielä muutama vuosi taaksepäin aurinkopaneeliasiakkaat voitiin laskea lähes yhden käden sormilla. Nyt aurinkosähkötuottajia on muutamia satoja itäsuomalaisten yhtiöiden alueella.

Tällä hetkellä määrä on kaksinkertaistunut vuosittain ja samaa kasvua - tai jopa suurempaa - voidaan odottaa ensi vuodellekin.

Tietoisuus lisääntynyt

Aurinkoenergian käyttö on lisääntynyt muun muassa siksi, että tarvittavan teknologian hinta on laskenut. Samalla energiayhtiöt ovat tuotteistaneet aurinkosähköpakettinsa. Myös ympäristöasiat ovat vaakakupissa ostopäätöstä tehtäessä.

– Olen sen verran puhtaan ilmaston puolesta, että mielelläni olen hiilijalanjälkeä torjumassa, sanoo aurinkopaneeliston Ristiinan kesäasuntonsa varaston katolle asennuttanut järvenpääläinen Viljo Smed.

Samalla on laskeskeltu myös omavaraisuusosuutta.

– Varsinkin tänä päivänä ja ennakoinpa että tulevaisuudessakin siirtomaksut tulevat nousemaan ja sähköverot, Smed pohtii.

Laitteisto on ollut Smedin kesäasunnolla vasta hetken aikaa, mutta laajennusmahdollisuutta on jo mietitty.

– Jos nuo eivät riitä, niin sitten lisätään toiselle katolle. Invertteri on sen verran iso, että se antaa mahdollisuuden lisäpaneeleiden käyttöön.

Ylijäämän voi myydä

Sähköverkkoon yhdistettynä järjestelmien tuottamaa sähköä voi myös myydä verkkoon päin. Usein yhtiöt maksavat sähköstä pörssihinnan mukaan. Suunnitteluvaiheessa pyritään kuitenkin siihen, että tuotto ja kulutus ovat tasapainossa.

– Koitetaan saada sellainen mitoitus, että mahdollisimman suuri osa aurinkosähköstä tulisi omaan käyttöön, eli sitä ylijäämäsähköä olisi mahdollisimman vähän, Etelä-Savon Energian aurinkosähköasiantuntija Teemu Partanen neuvoo.

Eli sillä ei rikastumaan pääse?

– Harvemmin. Lähinnä se on niin, että ei mene hukkaan aurinkosähköä, jos tulee sellaisia päiviä, että sähkönkäyttöä ei ole niin kuin normaalisti, Partanen sanoo.

Sukeltajat löysivät vedenalaisen muinaisjäännöksen Tohmajärveltä – ikää 2 500 vuotta?

0
0

Museoviraston meriarkeologinen tiimi tutkii Tohmajärven vedenalaisen ainutlaatuisen löydön syyskuussa.

Helsingin Urheilusukeltajat löysi Tohmajärven Salmilammesta ruuhen kesällä 2012. Sen jälkeen sukeltajat ovat jatkaneet tutkimuksiaan alueella, viimeksi elokuussa.

Salmilammesta ja Sirrilammesta on löytynyt muun muassa kalaportti, pyydyksiä, toteemipaalu, pari ruuhta ja lauttoja. Kalaportista kesällä 2015 otetun radiohiilinäytteen iäksi on Uppsalan yliopistossa analysoitu 2 471 vuotta.

Alueella on sukeltanut Helsingin Urheilusukeltajien lisäksi Sukellusseura H2O. Sukeltaja Kai Kaartinen ja tunnettu meriarkeologi Harry Alopaeus ovat olleet aktiivisia Tohmajärven tutkimuksissa.

"Erittäin mielenkiintoinen kohde"

Museoviraston intendentti Sallamaria Tikkanen sanoo, että Tohmajärven kohde on erittäin mielenkiintoinen, mutta sen lopullinen arkeologinen merkitys ja ikä selviävät tarkemmissa ja laajemmissa tutkimuksissa.

Mikäli muinaisjäännöksen iäksi varmistuu lähemmäs 2 500 vuotta, silloin se kertoo elämästä esihistoriallisella ajalla, rautakaudella. 

– Sukeltajilta saadun tiedon mukaan tämä näyttää hyvin monipuoliselta kohteelta. Nyt Museovirasto lähtee käymään toivottavasti yhdessä näiden löytäjien kanssa siellä kohteella, Tikkanen kertoo.

Tikkasen mukaan radiohiilinäytteen kertoma kohteen ikä myös varmistetaan syksyllä.

– Saadaan varmistettua löydön kokonaisuus. Mitä kaikkea siellä on ja onko siellä vielä eri-ikäisiä asioita. Ja se vaatii tietenkin uusia analyyseja erillisistä rakenteista kuten lautoista ja ruuhista.

– Me halutaan kokonaiskuva, joka perustuu yksityiskohtiin ja uusiin analyyseihin. Saadaan kartoitettua se alue. Tässä vaiheessa ei ole ehkä ihan riittävästi tietoa, että voitaisiin sanoa mitään varmaa tästä kohteesta, mutta erittäin mielenkiintoinen kohde se on.

Yhteistyössä sukeltajien kanssa

Intendentti Tikkasen mukaan yhteistyö Kai Kaartisen ja Harry Alopaeuksen kanssa on edennyt hyvin.

– He ilmoittivat kohteen meille ja me pidettiin keväällä palaveria. Ennen Museoviraston kenttätyötä on tarkoitus järjestää myös palaveri. Heillä on ollut tänä kesänä tutkimuslupa.

Jos todetaan, että Tohmajärven muinaisjäännös on niin vanha kuin tähänastiset tutkimukset antavat olettaa, kohde suojellaan.

– Siitä tulee muinaismuistolain rauhoittama kohde, jota ei saa tietenkään kaivaa, muuttaa tai peittää ilman lupaa, Sallamaria Tikkanen Museovirastosta sanoo.

Harvinaisesta löydöstä kertoivat ensimmäiseksi Maaseudun Tulevaisuus ja Karjalainen.

 

Karhurata valmentaa metsästykseen: "Tilanne niin kuin karhu hyökkäisi luonnossa ihmistä kohti 10 metriä sekunnissa"

0
0

Teemu Simenius sanoo, että periaatteessa karhujen metsästyksessä säännöt ovat samat kuin kaikessa jahdissa.

– Oikeaan paikkaan sijoitettu tarkka riistalaukaus on eettisen metsästyksen A ja O.

Hänen mukaansa on tärkeää treenata monipuolisesti eri matkoilta ampumista.

– Mielellään pitäisi harjoitella myös liikkuvaan maaliin. Toistaiseksi tällaiset karhuradat eivät ole kovin yleisiä. Niitä rakennetaan koko ajan lisää, koska karhunmetsästys on yleistynyt karhukannan kasvaessa.

Lestijärvellä on tällainen  harvinaisuus, karhurata, joka kerää metsästäjiä eri puolilta Suomea.

– Tiettävästi Suomen ensimmäinen sähköinen rata, jossa taulu tulee nopeasti kohti. Tällä saada harjoiteltua tilannetta niin kuin karhu hyökkäisi luonnossa ihmistä kohti 10 metrin sekuntivauhdilla. Nopea ampuja ehtii ampumaan kaksi kertaa tauluun ja ensiarvoisen tärkeää on saada ensimmäinen osuma oikeaan kohtaan, kertoo Lestijärven Metsästysyhdityksen sihteeri Aimo Itäniemi.

Radalla käy ampujia harjoittelemassa ympäri Suomea ja ajoittain joutuu jopa odottamaan omaa vuoroa.

– Useimmiten on väkeä jonoksi asti. Turusta asti on käynyt seurue ampumassa tällä karhuradalla. He harjoittelivat karhun ampumista, että jos karhu sattuisi tulemaan kaupunkiin.

Porukalla karhujahtiin

Karhun metsästäminen ei suuresti eroa esimerkiksi hirvijahdista. Yleensä sekin toteutetaan porukkajahtina hirvenmetsästyksen tavoin. Karhu on kuitenkin saatava pois päiviltä nopeasti.

 –  Järjestelyissä on huomioitava se, että karhu on vaarallinen suurpeto. Mikäli se haavoittuu, silloin se peli on ihan erilaista kuin hirven kanssa. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, muutamia yksittäistapauksia sattuu vuosittain, sanoo Simenius.

Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simeniuksen mukaan itsensä uhatuksi tunteva karhu ei yleensä hyökkää ihmistä kohti, se pyrkii pakenemaan.

– Mutta jos sattuu sellainen tapaus, että ympärillä on useita ihmisiä ja karhu kokee että se ei pääse karkuun. Silloin saattaa hyökätä. Samaten karhu saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, jos tilanteessa on koiria.

Lauantaina, elokuun 20. päivä alkavalla metsästyskaudella saa kaataa 178 karhua.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live