Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Sanna vietti viikon lammaspaimenena: "Sieltä tulee takaisin kuin eri ihmisenä"

0
0

Sanna Suomela on oululainen myyntitehtävissä työskentelevä nainen, joka tarttui viime keväänä Metsähallituksen tarjoamaan tilaisuuteen ja haki tuhansien muiden hakijoiden joukossa lammaspaimeneksi. Arpaonni suosi Suomelaa, joka päätyi Kuhmon Levävaaraan viikoksi lampaiden kaitsijaksi ystävänsä kanssa tänä kesänä.

– Kuulosti älyttömän hyvältä idealta lähteä keskelle ei mitään hoitamaan lampaita, Suomela innostuu.

Viikko vietetään kansallispuistossa tai suojelualueella, jossa Metsähallitus tarjoaa lammaspaimenelle majoituksen. Levävaaran majoituksessa ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä, Suomela kertoo. Viikko maksaa 400 euroa, mutta kokemus on sen arvoinen Suomelan mielestä.

– Ajattelin, että sinne täytyy päästä jos vain mahdollista. Se kuulosti niin erilaiselta verrattuna tavalliseen arkeen, sellaiselta elämykseltä. Yksi kokemus lisää itselle.

Lammaspaimen pääsee viettämään viikon loman luonnon rauhaan, johon ainoana pakollisena tekemisenä kuuluu lampaiden hoito päivittäin. Retkeilylle jää hyvin aikaa jos niin haluaa, mutta jo pelkästään täydellinen hiljentyminen on älyttömän rentouttavaa, Suomela toteaa.

– Me vietettiin viikko ihan uutispimennossa, eikä avattu edes radiota. Jos jotain olisi sattunut, niin varmasti joku ohikulkeva retkeilijä olisi kertonut, jos olisi ollut syytä huoleen.

– Se on vähän niin kuin sellainen pakkorentoutuminen, koska ei oo oikeasti käytännössä mitään tekemistä muuta kuin se lampaiden hoito, ja muut kuten vedenkanto ja polttopuiden tekeminen. Täytyy vaan pysähtyä, mitä harvemmin tapahtuu tällaisessa normaaliarjessa, Suomela pohdiskelee.

Vaaran laella ei ollut mitään pelättävää

Lampaat ovat hyvin kollektiivisia eläimiä, jotka kulkevat laumana kylki kyljessä kaikkialle. Lampaista yksi on yleensä rohkelikko, joka ensimmäisenä tarkistaa tilanteen muiden seuratessa taustalla.

– Osa lampaista oli arempia ja osa tuli melkein syliin, mutta hirveän kilttejä kaikki. Illalla kun vei rehuja, niin silloin kaikki tulivat suunnilleen syliin.

– Silloin piti komentaa että lampaat, kunnolla nyt, Suomela nauraa.

Levävaarassa sai olla ihan rauhassa, niin hyvässä kuin pahassa, Suomela sanoo.

– Ei tullut sellaista oloa, että tarvitsisi pelätä mitään. Päällimmäinen ajatus oli se, että onhan lampaat turvassa. Sellaista tarvetta jokapäiväiseen selviytymiseen ei ollut.

Levävaaran laella on ollut asutusta jo 1800-luvulla. Pihapiirissä voi tuntea historian havinaa, kun istuu talon portailla heinänkorsi suussa kuunnellen luonnon ääniä. Paikalle ei mene edes tietä, vaan tie päättyy parkkipaikalle puolentoista kilometrin päähän pihasta.

– Miten kaukana kaikesta se on ensinnäkin ollut ja miten ankarat olot asukkailla on ollut vaaran laella talvisin, Suomela pohtii.

– Tulee vain syvä arvostus entisajan ihmistä kohtaan, miten pelkistetyissä ja ankarissa oloissa he ovat pärjänneet kuitenkin siellä, kasvattaneet perhettä ja kaikkea.

Viikko paimenena rentouttavin loma ikinä

Toinen kokee täydellisen hiljaisuuden rentouttavana ja toinen ahdistavana. Mistään ei kuulu mitään, eikä kukaan kuule sinua, Suomela miettii. Varsinkin kaupunkilaisella voi kestää tottua ajatukseen, että ketään muita ei ole lähettyvillä. Hiljaisuuden rikkovat vain lintujen ääni ja paarmojen pörinä.

Suomelan mielestä kuka vaan, jolla ei mene sormi suuhun askeettisissa oloissa pärjäisi lammaspaimenena.

– Suosittelen kaikille sellaisille, jotka haluavat täydellisen irtioton normaaliarjesta ja kaupunkielämästä, ja tosissaan irti sosiaalisesta mediasta ja kännykästä, Suomela toteaa.

– Jos haluaa totaalisen nollauksen korvien väliin, niin sieltä tulee takaisin kuin eri ihmisenä. En ole varmaan ikinä viettänyt noin rentouttavaa lomaa kuin sen viikon siellä Levävaarassa.


Runsaasti jänisruttoa liikeellä – tauti jyllää täysillä syksyllä

0
0

Kun jänisruttoa esiintyy paljon, Evira varmistaa sinne lähetetyistä jäniksistä ja rusakoista 10-20 jänisruttotapausta vuodessa. Elokuun neljänteen päivään mennessä varmistettuja tapauksia tänä vuonna on jo yksitoista.

– Aikataulussa ollaan, eli yleensä heinäkuun puolivälissä jäniksiä alkaa tulla tutkittavaksi. Tämä kesä ei ole mitenkään hiljainen jänisruton suhteen, toteaa erikoistutkija Marja Isomursu Eviran tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksiköstä.

Ruttotapauksia on varmistettu eniten Oulun seudulla: Oulussa, Vihannissa, Limingassa, Lumijoella ja Raahessa. Niitä on löytynyt myös kauempaa, Etelä-Pohjanmaalta ja Kaakkois-Suomesta.

Jäniksiä on saapunut Eviran tutkittavaksi useita kymmeniä. Yleensä vuoden aikana niitä tulee tutkittavaksi 60–100.

Jo kevättalvella oli muutama jänisruttotapaus. Eniten sitä esiintyy loppukesällä ja syksyllä.

Tautitartuntoja eniten Pohjois-Pohjanmaalla

Mitä yleisempi tauti on elämillä, sitä enemmän ihmisiä siihen sairastuu.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisterin mukaan tänä vuonna Suomessa todettuja jänisruttotapauksia on yhdeksällä potilaalla, joista viisi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella.

Viime vuonna jänisrutto varmistettiin 104 potilaalla, joista 63 oli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.

Viimeksi varsinainen jänisruttoepidemia oli vuonna 2007. Tuolloin maassa todettiin 406 tautitapausta, joista 316 oli Pohjois-Pohjanmaalla.

Jänisrutto äityy paikalliseksi epidemiaksi 7–9 vuoden välein.

Jänisruton oireet ovat korkea kuume, ihon paukama sekä imusolmukkeiden turpoaminen ja joskus keuhko-oireet sekä keuhkokuume. Antibioottihoito on aiheellinen, jos jänisruttoa epäillään.

Jäniksen voi hävittää hanskat kädessä

Tartunta eläimestä ihmiseen tapahtuu tavallisimmin verta imevän hyönteisen välityksellä. Se voi tarttua muillakin tavoilla.

– Kosketuksen, pienten ihohaavojen, limakalvojen ja hengityksen kautta jos sattuu vaikka pölistelemään heiniä, joissa on ollut tautia sairastavia eläimiä, luettelee Isomursu.

Jos löytää kuolleen jäniksen pihalta tai metsästä kulkureittien varrelta, raato on syytä hävittää. Keskeltä metsää löydettyyn jänikselle ei tarvitse tehdä mitään.

– Raadon voi laittaa hanskat kädessä pussiin ja hävittää sekajätteen mukana, tai tuoreen eläimen voi lähettää Eviraan tutkittavaksi, Isomursu kertoo.

Hanskat kädessä kuolleeseen jänikseen uskaltaa koskea ilman vaaraa tartunnasta.

– Jäniksessä bakteeri on paremminkin veressä ja elimistössä eikä tartu nuuhkaisemalla, vaan tartunta vaatii sen että siihen koskee.

Jänisrutolta voi yrittää suojautua pukeutumalla siten, että vertaimevät hyönteiset eivät pääse pistämään.

Maailman pohjoisin havainto aggressiivisesta vieraskalalajista rekisteröitiin Raahen edustalla

0
0

Metsähallituksen meribiologitiimi teki Raahen Lapaluodossa runsaasti havaintoja mustatäplätokosta.

– Tunnin sukelluksen aikana tein niistä parikymmentä havaintoa. Kovin montaa metriä ei tarvinnut mennä eteenpäin, kun niitä jo vilahteli silmissä, kertoo Perämeren aluemeribiologi Essi Keskinen Metsähallituksen luontopalveluista.

Keskisen mukaan mustatäplätokkoja oli monenkokoisia, muutaman sentin pituisesta yli kymmenen sentin mittaisiin yksilöihin.

– Koska niitä oli monenkokoisia ja niin paljon, olisi varsin epätodennäköistä, että ne kaikki olisivat tulleet laivojen painolastivesien mukana siihen samaan paikkaan. Eli näyttää vahvasti siltä, että kyseessä on lisääntyvä kanta.

Raahen Lapaluodossa tehty havainto on maailman pohjoisin.

Kaloja on nähty ja pyydystetty Raahessa aiemminkin

Kesällä 2015 ruotsalainen tutkijaryhmä oli Raahessa etsimässä mustatäplätokkoja, ja onkimalla he onnistuivat niitä saamaankin. Löydöistä ei kuitenkaan koskaan tehty virallista ilmoitusta.

– Luonnonvarakeskus Luke on taho, joka selvittää ja pitää silmällä vieraslajeja, ja jos heillä ei ole siitä rekisteröityä tietoa, on kuin sitä ei olisi olemassakaan, Keskinen selittää nyt tehdyn rekisteröinnin merkitystä.

Pari vuotta sitten myös raahelainen kalastaja kertoi saaneensa mustatäplätokon verkostaan Raahen Taskusta, mutta silloinkaan havaintoa ei ilmoitettu viralliseen vieraslajitietokantaan.

– Aina kun mustatäpklätokon saa saaliiksi, siitä on hyvä ilmoittaa. Ja jos kalastajat saavat niitä rutiininomaisesti verkosta, kannattaa ilmoittaa eikä tuudittautua siihen, että se on jo niin tavallinen, ettei siitä enää kannata kertoa.

Mustatäplätokoista voi tehdä ilmoituksen internetin vieraslajisivuston kautta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL on määritellyt sen haitalliseksi vieraslajiksi.

Kotimaiset pohjakalat joutuvat ahdinkoon

Mustatäplätokko, entiseltä nimeltään mustakitatokko, on vieraslaji, joka on löydetty ensimmäisen kerran Suomen rannikolta 2005. Nyt laji on levinnyt jo Kotkan itäpuolelle ja Raahen korkeudelle pohjoiseen.

– Se on vahva kilpailija, joka ei ole kranttu lämpötilan suhteen, ja on kaikkiruokainen sekä kasvaa suhteellisen suureksi ,15–20-senttiseksi, meribiologi Essi Keskinen luettelee kalalajin vahvuuksia.

Mustatäplätokon erottaa muista suomalaisista tokoista selkäevän mustavalkoisesta täplästä. Se on aggressiivinen vieraslaji, joka helposti syrjäyttää paikallisia kalalajeja.

– Muut pohjakalat, kuten tokot, kivinilkka ja kivisimppu joutuvat syrjäytetyiksi koloistansa. Se myös kilpailee samasta ravinnosta, Keskinen kertoo.

Helsingin edustalla vieraslajia tavataan jo runsaasti.

– Lajit, joita se on syrjäyttämässä, eivät ole taloudellisesti merkittäviä, mutta sillä voi olla kerrannaisvaikutuksia: Jos se syrjäyttää lajin, joka on jonkun kalan ja linnun ravintoa eikä se syystä tai toisesta pysty käyttämään mustatäplätokkoa ravinnoksi.

Esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa mustatäplätokkoa kalastetaan ja sitä pidetään arvokkaana ruokakalana. Suomessa sitä voi pyytää ainakin ongella.

Viikin lehmät ja kaupunkilaiset törmäyskurssilla: rehua pilalla ja eläinten henki vaarassa

0
0

Maataloustieteen laitokseen kuuluvalla Viikin opetus- ja tutkimustilalla on parhaillaan menossa säilörehun paalaus talvea varten. Tilan johtaja Miika Kahelin kertoo, että pellon reunaan säilöttyjen paalien suojamuoveja on rikottu joko ilkivaltaisesti tai sitten ajattelemattomuuksissa.

– Lapset saattavat kiipeillä niiden päällä. Ne eivät kestä sitä mylläystä, joten muovi rikkoutuu ja rehu homehtuu.

Yhdessä säilörehupaalissa on yli 800 kiloa heinää ja paketin pitää olla ilmatiivis, jotta rehu olisi käyttökelpoista.

Kahelin kertoo, että yhden paalin suojamuovin alle oli survottu kaksi alumiinista limsatölkkiä. Onneksi ne huomattiin nyt.

Jos ne olisivat päätyneet navettaan rehunsekoittimeen, joka sekoittaa ja silppuaa rehua, seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.  Silloin alumiini nimittäin silppuuntuu vielä pienemmäksi ja päätyy navettaan ruokintapöydälle.

– Lehmän suu on sellainen, ettei se kauheesti maistele ja tunnustele. Siinä saattaa hyvin mennä metallinkappaleet ruuansulatuselimistöön, Kahelin kertoo.

Terävä metalli viiltelee lehmän sisuskaluja ja epäonninen eläin joudutaan lopulta lopettamaan. Se ei kelpaa teuraaksikaan.

Viikin opetus- ja tutkimustilalla on noin 140 eri ikäistä lehmää. Viime talvena yksi niistä jouduttiin lopettamaan siksi, koska sen elimistöön oli päätynyt rehun mukana alumiinia.  

Kun lehmällä on elimistössään alumiinia, siitä tulee huonovointinen, se liikkuu huonosti ja lopettaa syömisen ja juomisen. Jos käytökselle ei löydy muuta terveydellistä syytä, todennäköisin syy on se, että lehmä on syönyt alumiinia.

– Tällainen lehmä riutuu kuoliaaksi, joten sen lopettaminen hyvässä ajoin on armollisempi vaihtoehto.

Maatilalla ei osata käyttäytyä

Tölkit ovat erityisen hankalia, sillä alumiini ei ole magneettinen metalli. Jos lehmä hotkaisee rehun mukana esimerkiksi rautanauloja, ne voidaan saada pois pötsistä siten, että sinne viedään magneetti. Alumiinipalasia ei saa mitenkään pois.

Kahelin ihmettelee, että ihmiset kulkevat kielloista huolimatta tilan peltojen läpi miten lystäävät ja roskaavat minkä ehtivät. Pellot ovat yliopiston tutkimusaluetta, joten kokeiden pilaantuminen ei ole pelkästään turhauttavaa. Se on myös kallista.

– Kun roskaa ja tölkkejä heitetään pellolle, niittokoneenkäyttäjä ei todennäköisesti huomaa niitä pitkän heinän seasta ja silppuaa ne mukaan.

Kahelin ymmärtää, että iso viljelysmaa elukoineen keskellä kaupunkia saattaa hämmentää urbaaneja asukkaita, mutta käytöstapoja tai sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ei saisi unohtaa.

– Kaupunkilaisille tällainen viljelysmaa ja miten siellä pitää toimia, tuntuu vieraalta. Ajatellaan, että kun on viheralueita niin kyllähän siellä saa kulkea rauhassa. Vaikkei jokamiehen oikeudetkaan anna lupaa liikkua ennen kuin sato on kerätty pois.

Jokihelmisimpukoiden ja vesilinnuston elinolosuhteita parannetaan Ähtävänjoella

0
0

LIFE-hankkeen maastotöissä kartoitetaan Ähtävänjoen jokihelmisimpukkayhdyskuntia sekä Evijärven Jokisuunlahden vesilintu- ja vesikasvillisuuskantoja. Kartoitustyöt jatkuvat Ähtävänjoella syksylle ja niistä saadaan arvokasta tietoa kunnostustoimenpiteitä varten.

– Tavoitteena on elvyttää Ähtävänjoen ikääntynyttä ja vähentyvää jokihelmisimpukkakantaa, kertoo Erika Raitalampi Etelä-Pohjanmaa ELY-keskuksesta.

ELY-keskus on aloittanut Ähtävänjoen ylä- ja keskiosissa jokihelmisimpukoiden eli raakkujen määrän ja elinalueiden selvitykset. Kartoitukset jatkuvat elokuussa, jos sateet ja liian suuret virtaamat eivät ole esteenä.

Lisäksi tärkeillä elinalueilla tehdään pidempiaikainen kiintoaineselvitys. Runsas kiintoaines ja vesistöjen happamuus ovat merkittävä haitta nuorien simpukoiden selviämisen kannalta.

Jokisuunlahti kasvaa umpeen

Huolta on myös Evijärven Jokisuunlahden Natura 2000 -alueen vesilinnustosta. Erika Raitalammen mukaan lahti alkaa olla niin umpeen kasvanut, että se haittaa jo linnuston elinoloja.

Suomenselän lintutieteellinen yhdistys kartoitti toukokuussa ELY-keskuksen tilauksesta Jokisuunlahden linnustoa. Raportti kartoituksen tuloksista valmistuu tänä syksynä. ELY-keskus  on puolestaan aloittanut alueella vesikasvillisuuskartoitukset, jotka tehdään veneestä sekä rannalta havainnoiden. Apuna käytetään tänä kesänä otettuja ilmakuvia.

– Kunhan kartoitukset on tehty, voidaan ratkaista, minkälaiset kunnostustoimenpiteet Jokisuunlahdella tulevat kysymykseen. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi vesikasvien niitto, toteaa Raitalampi.

Jokisuunlahden kunnostusta varten on perustettu paikallisista toimijoista, sidosryhmistä ja viranomaisista koostuva työryhmä. Jokisuunlahden työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran kesäkuun alussa ja jatkaa toimintaansa syksyllä kartoitusten valmistumisen jälkeen.

Meriveden lämpeneminen kurittaa Malediivien koralleja

0
0

Malediivien koralliriutoilla Intian valtamerellä noin 60 prosenttia koralleista on kadottanut värinsä, kertoo uutistoimisto AFP. Paikoin haalistuneita koralleja on jopa 90 prosenttia koralliyhdyskunnasta.

Värin haalistuminen kertoo poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttamista muutoksista koralleissa. Tutkijoiden mukaan vuonna 2015 ja vuoden 2016 alussa meriveden lämpötila nousi ennätyskoerkealle, mikä rasittaa koralleja.

Epäsuotuisissa oloissa koralleissa elävät pienen pienet levät poistuvat koralleista, jotka siten menettävät värinsä. Haalistuneet korallit ovat vaarassa kuolla kokonaan. Symbioottisessa suhteessa korallin kanssa elävä levä tarjoaa korallille ravinteita, joten levän poistuminen voi aiheuttaa eliön nääntymisen.

Koralliyhdyskunnat kärsivät värin menetyksestä muuallakin maailmassa, mihin ilmastonmuutos on yksi syy.

Suomi kärkipäätä ylikuluttajana – Ruotsi rasittaa maapalloa vielä enemmän

0
0

Suomi lukeutuu maailman kovimpiin ylikuluttajiin maapallon kestokyvyn kannalta, mutta aivan kärkeen Suomi ei onneksi kuitenkaan yllä. Edellä tuhlailee muun muassa Ruotsi.

Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen listauksessa Suomi sijoittui 21:nneksi kovimmaksi ylikuluttajaksi maailman maista tuloksella 3,4. Se tarkoittaa, että suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa, jotta kulutus saataisiin katettua uusiutuvilla luonnonvaroilla ja kasvihuonepäästöt  saataisiin käsiteltyä.  Kulutamme siis yli kolme kertaa maapallon kestokyvyn.

Suomea kovempia tuhlarimaita ovat naapureistamme muun muassa Ruotsi, Viro ja Latvia. Liettuan ja Slovenian kanssa olemme samoissa. Suomea paremmin sijoittuivat muun muassa Norja, Tanska, Saksa ja Alankomaat.

Maailman Luonon Säätiön WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder uskoo, että Suomen sijoitus kohenee eli ylikulutus pienenee tulevina vuosina. Se kuitenkin edellyttää Rohwederin mukaan, että hallituksen biotalousstrategia suunnataan kestäväksi biotalousstrategiaksi.

– Tärkeintä on päästä määrätietoisesti irti fossiilisista energianlähteistä eli öljystä ja hiilestä. Kierrätystä pitää lisätä ja saada kiertotaloudesta liiketoimintaa sekä vähentää ruokahävikkiä ja lihan kulutusta.

Kehitysmaat kestävimpiä

Global Footprint Network listasi Luxemburgin maailman tämän vuoden kovimmaksi ylikuluttajaksi tuloksella 9,1. Seuraavina tulevat Aruba, Qatar, Australia ja Yhdysvallat.

Maapallon kestokyvyn kannalta parhaat maat  löytyvät kehitysmaista. Tässä katsannossa Global Footprint Networkin listauskeulilla ovat Eritrea, Itä-Timor, Haiti, Bangladesh ja Pakistan. Ne kuluttavat luonnonvaroja selvästi luonnonvarojen uusiutumisvauhtia vähemmän.

Koko maailman keskiarvoluku on 1,6 eli nykyisellä kulutuksella tarvittaisiin 1,6 maapalloa kattamaan maailmanlaajuinen luonnonvarojen tarve kestävästi.

Tänään on vietetty maailman ylikulutuspäivää. Tänään 8. elokuuta maailman ihmiset ovat käyttäneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Maailman ylikulutuspäivä on aikaistunut vuosi vuodelta. Viime vuonna se oli 13. elokuuta.

Rannoille ajautuneesta muoviroskasta poliisitutkinta

0
0

Muoviroinasta on ollut riesaa ainakin Hietaniemen ja Lauttasaaren rannoilla. Kyseessä on rakennustyömaiden louhinnassa syntynyttä ja mereen päässyttä muoviroskaa, joka on pääosin eri pituisia impulssiletkun pätkiä.

Uudenmaan ELY-keskus valmistelee asiasta tutkintapyyntöä poliisille, kertoo ylitarkastaja Tomi Laukka.

Kyse on Länsisataman laajennusalueen laiturien rakentamista Jätkäsaaressa koskevan luvan noudattamisesta.

Luvan mukaan merentäyttöalueen ympärille olisi pitänyt asentaa kelluva verhorakenne ennen täyttötöiden aloittamista.

Rakenteen oli tarkoitus estää täyttölouheen seassa olevien muovisten johdinlankojen kulkeutuminen merelle.

ELY-keskus pyysi Helsingin satamalta asiasta selvitystä eikä sen mukaan rakennetta ollut asennettu.


Taiteilijapariskunnan 50 lammasta hoitaa maisemaa – "Varteenotettava elinkeino"

0
0

Ninka Reittu-Kuurila ja Lasse Kuurila esittelevät tyytyväisinä 1800-luvulta peräisin olevaa entistä pappilan pihapiiriä lähellä kirkonkylän keskustaa.

Pohjoisen Saimaan Kirkkolahteen rajautuvalla tontilla näkyy osa lammaslaumasta, joka on perheelle tärkeä tulonlähde tekemällään harvinaisella maisemanhoitotyöllä.

Kahdeksankuukautinen Oliver kaipailee jo päiväunia, mutta osallistuu aktiivisesti aikuisten väliseen jutteluun omalla pikkulapsen kielellään.

Historiassa Liperi oli nykyistä maakuntakeskusta Joensuuta mahtavampaa ja asutetumpaa seutua.

– Onhan se aika ylypeetä, naurahtaa Ninka.

Pariskunta ei pelkää työntäyteisiä päiviä, sillä Ninkaa työllistävät lastenkirjojen kirjoittaminen ja kuvittaminen – Lasse puolestaan tekee suurikokoisia veistoksia, joissa yhdistyvät puu ja ruostuva pelti. Oman mausteensa tuovat lapsen kasvattaminen ja maisemanhoitoon keskittyneen maatilan pyörittäminen.

Maiseman avartaminen leipäpuuna

Maatilalla asustaa viisikymmentä lammasta, jotka hoitavat lähistön perinnemaisemaa, jonka laajuus on kolmekymmentä hehtaaria. Maisema on tavallista arvokkaampaa, sillä se on Metsähallituksen omistamaa luonnonsuojelualuetta, joka on myös äärimmäisen uhanalaisen valkoselkätikan elinympäristöä.

– Me hoidamme lampaita ja lampaat hoitavat maisemia. Me saamme siitä tuloa, tiivistää Lasse.

Vesakoita syövien lampaiden työnjohtajina toimii kolme tehtävään koulutettua paimenkoiraa. Ninkan mielestä Pohjois-Karjalan pusikoituneet vaaramaisemat saataisiin esiin aktiivisella maisemanhoidolla, mikä elvyttäisi turismia.

– Lampaiden laidunnus on hieno tapa siivota perinnemaisemaa. Se on myös elinkeinona varteenotettava, toteaa Ninka ja huutaa ohjeita laumaa paimentavalle koiralle.

Neitoperhoset kansoittavat nyt kukkatarhoja

0
0

Syvänpunainen ja silmätäpläinen neitoperhonen on runsastunut selvästi 2000-luvulla ja laajentanut merkittävästi esiintymistään Suomessa. Vuosisata sitten neitoperhosta tavattiin lähinnä vain Ahvenanmaalla, mutta nyt sen levinneisyys ulottuu Napapiirille saakka.

Neitoperhosen levittäytyminen ja runsastuminen on ollut silmiinpistävää. Vielä 1950-luvulla oli epävarmaa, oliko laji edes vakituinen asukas Suomessa. Eteläisen Suomen valloituksen neitoperhonen aloitti 1960- ja 70-luvuilla.

Runsaampi kuin nokkosperhonen

Erityisen näyttävän rynnäkön neitoperhonen teki elokuun alussa vuonna 1985. Muutamassa päivässä miljoonat neitoperhoset etenivät rannikolta aina Pohjanmaalle saakka. Parhaimmillaan neitoperhosia näkyi ohdakepelloilla satoja, paikoin jopa tuhansia.

Pysyvästi maamme runsaslukuisimpien päiväperhosten joukkoon neitoperhonen on noussut 2000-luvulla. Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa se on useana vuonna ollut runsaampi kuin useimmille suomalaisille tuttu nokkosperhonen.

Vuonna 1991 alkaneessa valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa näkyy selvästi, että neitoperhonen alkoi runsastua vuonna 2001 ja nousu jatkui vuoteen 2005 saakka. Sitä seurasi varsin syvä aallonpohja vuonna 2007, kunnes taas vuosina 2009 ja 2010 neitoperhonen oli runsas. Hyviä neitoperhosvuosia seurasi uusi notkahdus, mutta nyt lajilla menee taas hyvin.

Nokkosperhonen aallonpohjassa

Neitoperhosen kanssa melko samankaltaista elämää viettävä nokkosperhonen on sekin kokenut rajuja kannanvaihteluita. Tällä hetkellä nokkosperhonen on syvällä aallonpohjassa. Viime vuosi oli sille koko 2000-luvun heikoin, selviää valtakunnallisesta päiväperhosseurannasta. Nokkosperhoselle hyviä vuosia ovat olleet 1995, 2001-2006 ja 2009-2011.

Syitä nokkosperhosen vähentymiseen voi vain arvailla.

– Vaikka neitoperhosen ja nokkosperhosen toukat elävät molemmat nokkosella ja lajit lentelevät aikuisena kulttuuriympäristössä, ne eivät päiväperhosseurannan perusteella kuitenkaan kilpaile keskenään, arvioi Kimmo Saarinen valtakunnallista päiväperhosseurantaa ylläpitävästä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Karttaperhonen on 2000-luvun tulokas

Myös karttaperhosen toukat elävät nokkosella. 1970-luvulla karttaperhonen löytyi Suomelle uutena lajina Ilomantsista, jossa se eli varsin huomaamatonta eloa. Eteläiseen Suomeen karttaperhosen levittäytyminen alkoi loppukesällä vuonna 1999, kun etelästä saapui joukoittain musta-valkoisia karttaperhosen toisen sukupolven yksilöitä. Kymmenessä vuodessa laji runsastui räjähdysmäisesti.

Nykyisin karttaperhosta esiintyy jo Kuusamoa myöten, vaikka Pohjanmaalta havainnot puuttuvatkin likimain tyystin. Toissa vuonna karttaperhosta ilmoitettiin päiväperhosseurantaan jo hieman enemmän kuin nokkosperhosta. Viime vuonna ero karttaperhosen hyväksi vain kasvoi.

Karttaperhonen muodostaa Suomessa kaksi sukupolvea. Keväällä lentävä ykköspolvi muistuttaa ulkonäöltään pientä nokkosperhosta, mutta kakkospolvi on väriltään musta-valkoinen.

– Lämpiminä kesinä jopa kolmas sukupolvi on mahdollinen. Karttaperhonen viihtyy etenkin metsänlaiteilla eli suljetummissa ympäristöissä kuin nokkos- ja neitoperhonen, toteaa Kimmo Saarinen.

Perhosbaari houkuttelee neitoperhosia ja suruvaippoja

Neitoperhosia voi houkutella pihapiiriinsä kukkaistutusten lisäksi perhosbaarilla. Liuottamalla punaviiniin tai olueen fariinisokeria tai siirappia ja lisäämällä käymistä varten ripaus hiivaa, saa aikaan perhosia houkuttavaa nestettä. Nesteen voi imeyttää vaikkapa muoviastiaan laitettuun superlonin palaan.

Parin metrin korkeudelle ripustettuun ja aurinkoiseen paikkaan laitettuun perhosbaariin saa neitoperhosten lisäksi vieraaksi myös amiraaleja, suruvaippoja, liuskaperhosia ja joskus myös isonokkosperhosia, joita vaelsi Suomeen runsain mitoin vuonna 2013 ja uudemman kerran myös tänä vuonna. Sen sijaan nokkosperhoset ja karttaperhoset tyytyvät mieluummin vierailemaan ohdakkeilla ja muilla kukilla.

Meressä lilluu vihreää velliä kahden metrin syvyyteen – saaristo-opas huolissaan luonnon tilasta

0
0

Saaristo-opas Seppo Sällylä on monille tuttu mies erilaisilta saaristoristeilyiltä. Hän on myös lintuharrastaja ja tuntee Saaristomeren mansikkapaikat. Bengtskärissä Sällylä on vieraillut koulupojasta saakka.

– Kävin vuonna 1972 ensimmäisen kerran Bengtskärissä. Silloin näki pohjaan saakka eli seitsemän metriä. Ei sellaisia aikoja tule enää.

– Bengtskärin 110-vuotisjuhlapäivänä, heinäkuussa, saaren etelälahti oli nollasta kahden metrin syvyyteen vihreää velliä. Oli kuin siihen olisi kaadettu tankkiautollinen käynyttä hernekeittoa, harmittelee Sällylä.

Sällylä pohtii, että Itämeri on matala mutta saaristo on suuri.

– Saaria on 43 000, mutta meren keskimääräinen syvyys on 50 metriä. Välimerellä syvyys on 1 500 metriä, ja sinne mahtuu tavaraa paljon enemmän. Täällä rehevöityminen on ongelma, kertoo Sällylä.

Elämän kovin petolintumuutto juoksuhaudassa

Saaristomeren saarista Seppo Sällyllä mainitsee suosikeikseen rakkaan Bengtskärinsä ohella Utön ja Örön. Entinen linnakesaari avattiin yleisölle kesällä 2015. Sällylä muistelee jo armeija-aikanaan havainneensa lintuja.

– Olen havainnut elämäni kovimman petolintumuuton täällä, kaivaessani juoksuhautaa, ilman kiikaria. Olisin maksanut mitä vaan, että olisin päässyt valvontatolppaan. Kahdessa tunnissa näin yli 500 petolintua, naurahtaa Sällylä.

Haahkojen kohtalo huolestuttaa

Saaristo-opas Seppo Sällylä muistuttaa, että luonto muuttuu koko ajan. Linnuston kannalta huolestuttaa haahkojen kannan romahtaminen.

– Bengtskär on ainoa paikka, jossa haahkoilla menee erittäin lujaa. Tämän vuoden kesäkuussa oli 320 pesää. Ulkosaariston haahkakanta on romahtanut 80 prosenttia. Osa haahkoista on joutunut siirtymään sisäsaaristoon, kertoo Sällylä.

Merimetsokanta on runsastunut, samoin merikotkien määrä.

– Merikotka voi äärettömän hyvin. Kun vuonna 1981 Bengtskärin pojat olivat keväisellä saaristoreissulla, he näkivät yhden merikotkan. Se oli sen reissun kohokohta. Jos hyvin käy, niin nyt niitä voi nähdä 36 yhdellä kertaa, kertoo Sällylä.

Täytettyjä kurpitsankukkia ja vaniljasokeria mesiangervoista – kukat ovat kesäistä sesonkiruokaa

0
0

Villivihannesten käyttö ruoanlaitossa on jo ihan tavallinen juttu, mutta kukkia on käytetty tähän asti enimmäkseen koristeena. Oululainen tietokirjailija Katariina Vuori kuitenkin selvitti tuoretta kirjaansa varten suomalaisten kukkien hyödyntämistä ruoanlaitossa.

Kukkien makumaailma on Katariina Vuoren mukaan moninainen.

– Kukat voi karkeasti jakaa vihanneksen ja parfyymisen makuisiin. Tuoksuvia kukkia, kuten syreenit tai ruusut, yhdistän mielelläni sokeriseen tai kermaiseen. Sitten taas kasvismaisemmat, kuten maksaruohon kukka, sopii täytekakkua paremmin salaattiin tai johonkin suolaiseen.

Tutuimpia hyödynnettäviä kukkia ovat ehkä kesäkurpitsan kukat, mutta samaan tapaan voi hyödyntää esimerkiksi ukonkellon kukkia, Vuori vihjaa.

– Kesäkurpitsan kukat voi täyttää ja samoin voi käyttää myös ukonkellon kukkia. Perinteisesti ne friteerataan, mutta itse pidän niistä enemmän raakana.

Sesonkiajattelua myös kukkaismaailmassa

Katariina Vuori säilöö kesän makuja talteen tekemällä syreenisokeria tai voikukkasiirappia. Mesiangervon kukintoja hän kuivaa ja hyödyntää niitä vaniljasokerin sijasta.

Valtaosa kukista nautitaan kuitenkin kesällä.

– Käytän kukkia enimmäkseen tuoreena. Minusta on hyvä odottaa sesonkia, vähän niin kuin varhaisperunoidenkin kanssa. Jos niitä olisi tarjolla koko vuoden ympäri, niin kesäkuun muutamat viikot niin ihania. Minusta on hyvä säästää joitakin asioita niin, että niitä ei ole aina saatavilla, Vuori sanoo.

Katariina Vuori muistelee löytäneensä kukkaisruoan jo lapsena. Hän kertoo ruokailleensa isoäitinsä puutarhan malvikki-istutuksissa ja syöneensä myös apiloita, omenankukkia sekä päivänkakkaroita.

Lasten innoittama hyvänmakuinen projekti

Idea kukkaiskettokirjaan syntyi lasten leikkejä seuraamalla. Saunakeittokirjaa tehdessään Vuoren piti  turvallisuussyistä kieltää lapsilta pääsy saunaan kokkailemaan.

– En halunnut päästää heitä kiukaan lähelle, joten tyttäreni Veera ilmoitti tekevänsä oman kukkaisruokakeittokirjansa. Seurasin heidän hommiaan ja idea jäi muhimaan mieleen. Vaikka hiekka oli pääraaka-aine, he käyttivät esimerkiksi voikukkaa ihan oikeaoppisesti.

Tiedonhaussa Vuori keskittyi selvittämään erityisesti kukkien syötävyyttä. Osa kukista on myrkyllisiä ja syötäväksi soveltumattomia.

– Myrkytystietokeskus ja luontoportti olivat hyvin tavalliset nettiosoitteet, kun tein tätä kirjaa. Tosi mielenkiintoista ja hyvänmakuista työtä se kuitenkin oli.

Vuori muistuttaa monien kaupassa myytävien kukkien lannoitteiden olevan sellaisia, jotka estävät kukan hyödyntämisen ruokana.

Kuutteja ennätysmäärä, merikotkille yli 400 poikasta ja lohikannan elpyminen – tässä hyviä uutisia luonnosta

0
0

Erilaiset lorahdukset luontoon ja muut vaaranpaikat hallitsevat luontouutisointia. Mutta paljossa on edistyttykin viime vuosikymmenten aikana. Suomen luonnonsuojeluliiton uusi toiminnanjohtaja Päivi Lundvall nostaa paraatiesimerkiksi häviämisvaarassa olleen merikotkan. 

– Merikotkan tilanne oli suojelua aloittaessa, 30-40 vuotta sitten, todella kriittinen. Suojelun aloitusvuonna kuoriutui viisi merikotkan poikasta koko Suomessa. Tänä vuonna on saatu jo  yli 400 poikasta. Se on todella hurja ja merkittävä parannus, Lundvall painottaa.

Lundvallin mukaan vastaavanlaista kehitystä on tapahtunut muutamalla muullakin petolinnulla. Esimerkiksi tuulihaukka on noussut aivan pohjamudista aika vahvaksi kannaksi.

Eikä lista jää siihen. Monella muullakin uhanalaisella lajilla menee nykyisin paljon paremmin kuin ennen.

Esimerkiksi saimaannorpille syntyi tänä keväänä ennätysmäärä kuutteja, yli 80.  Itämeren lohikanta on elpynyt ja saukkokanta on nousussa. Valkoselkätikkojen määrä on kasvussa, samoin maakotkien ja muuttohaukkojen.

Maapedoista Ilveksen, karhun ja suden tilanne on kohentunut selvästi takavuosista. Vesistötkin ovat kirkastuneet 1970-luvun sameista vuosista etenkin tehtaiden ja kaupunkien alapuolisilla vesillä, kun saastutus on saatu kuriin.

EU-jäsenyys potki vauhtia suojeluun

– Suomen luonnon hyvä kehitys perustuu ehdottomasti eniten EU:hun liittymiseen (vuonna 1995) ja sitä kautta Suomeen tulleisiin varoihin. Niiden avulla on voitu perustaa kansallispuistoja,  suojelualueita, rakentaa virkistysreittejä ja säästää tilaa erilaisille eläimille, sanoo Lundvall.

Lundvall nimeää 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tärkeimmäksi ajanjaksoksi luonnonsuojelun kannalta.

– Silloin muutettiin Suomen ympäristölainsäädäntöä direktiivien vaatimalle tasolle ja saatiin sitä kautta voimaa luonnonsuojelun eteenpäin viemiseen.

Hyvästä kehityksestä huolimatta luonnonsuojelussa riittää sarkaa pelastettavaksi.

Lundvall nimeää ykköshuoliksi ilmastonmuutoksen ja itämeren surkean tilan, josta valtavat sinilevälautat ovat hätkähdyttävä esimerkki kesälämpimillä.

Kukkia äidille! Kaupunkien maisemaniityt ovat nyt upeimmillaan

0
0

Ruiskaunokkia, kesämalvikkia, pioniunikkoa ja hunajakukkaa – Ryydynpuiston maisemaniitty Tampereella on nyt kauneimmillaan. Kukkapeltojen reunoille on kylvetty myös hernettä ja kauraa.

Niittyjen kukkia, viljaa ja herneitä saa kerätä omaan käyttöön. Vastaavia kaupunkipeltoja ja maisemaniittyjä on useissa eri kunnissa, muun muassa Vantaalla ja Jyväskylässä.

Tänä kesänä Tampereelle saatiin kaksi uutta maisemapeltoa, joista Ryydynpuisto sijaitsee Ryydynpohjassa ja Varsanpuisto Takahuhdissa. Yhteensä maisemapeltoja on Tampereella seitsemän. Osa niistä on lepovuorossa eli ne kasvavat heinää.

Katso maisemaniittyjen sijainti Tampereen kaupungin verkkosivuilta.

Huovutusneula onkin pistiäisen keksintö

0
0

Turun yliopiston tutkijat ovat löytäneet pistiäislajin, joka huovuttaa hämähäkinsilkkiä. Salaperäinen loispistiäinen kiinnitti tutkijoiden huomion. Pistiäisnaaras lamautti hyppyhämähäkin myrkkypistoksella ja muni sen päälle. Tämän jälkeen loispistiäinen huovutti päälle seittiä ja sulki hämähäkin pussiin.

Loispistiäistutkijat Niclas Fritzén ja Ilari E. Sääksjärvi vertailivat pistiäisen työskentelyä ihmisen käyttämään huovutustekniikkaan.

– Samankaltaisuus oli hämmästyttävä. Voikin sanoa, että ihminen ei ole keksinyt huovutusneulaa. Pistiäiset kehittivät sen mahdollisesti jo miljoonia vuosia aiemmin, Fritzén ja Sääksjärvi kertovat Turun yliopiston tiedotteessa.

Tutkimusryhmä työskentelee maastossa Suomen lisäksi esimerkiksi Amazoniassa ja trooppisilla Andeilla. Turun yliopiston eläinmuseon tutkijat ovat löytäneet satoja tieteelle tuntemattomia loispistiäislajeja eri puolilta maapalloa.

Hyönteislahko pistiäisiin kuuluvat esimerkiksi ampiaiset, mehiläiset, muurahaiset ja loispistiäiset.

Loispistiäisen huovutustekniikkaan liittyvä tutkimustulos julkaistiin tällä viikolla Royal Societyn Biology Letters -lehdessä.


Pernaruttoa havaittu myös Ruotsissa – Evira: Rankkasateet riskitekijä

0
0

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan sekä Ruotsin että Venäjän pernaruttoepidemioissa on kyse alueellisista tartunnoista, eikä niillä ole suoraa yhteyttä toisiinsa.

Aiemmin on uutisoitu, että Venäjällä Länsi-Siperiassa ainakin 13 ihmistä on joutunut sairaalahoitoon ja yli tuhat poroa kuollut pernaruttoepidemian vuoksi. Ruotsissa Itä-Göötanmaalla pernaruttoon puolestaan on kuollut ainakin 14 eläintä, ja Ruotsin viranomaiset ovat päätyneet rokottamaan kaikki naudat ja lampaat alueella.

– Tapaukset eivät liity toisiinsa, vaan ne ovat paikallisia. Tämä on tyypillistä taudille, koska itiöt säilyvät maaperässä vuosikausia, ylitarkastaja Sirpa Kiviruusu Evirasta selittää.

Tartunta mahdollinen myös Suomessa

Vaikka laajempia epidemioita on havaittu nyt kahdessa naapurimaassa, Suomessa syytä huoleen ei Eviran mukaan edelleenkään ole, sillä pernarutto ei leviä pitkiä matkoja.

Tartuntojen syynä ovat todennäköisesti molemmissa tapauksissa maaperässä säilyneet itiöt, jotka ovat nousseet pintaan: Ruotsissa pernaruton esiintymisalueella on ollut rankkoja sateita, jotka ovat voineet nostaa itiöt pintaan, ja Venäjällä taudin esiintymisalueella puolestaan on epäilty syyksi ikiroudan sulamista poikkeuksellisen lämpimän kesän seurauksena.

Pernarutto voikin säilyä tartuntakykyisenä maaperässä vuosikymmeniä, jopa satakin vuotta, ja tartunnat ovat täälläkin mahdollisia, sillä Suomessakin on alueita, joilla pernaruttoa on esiintynyt. Tauti oli yleinen Suomessa 1960-luvulle saakka.

– Jos tulee tulvia esimerkiksi laidunalueille, joilla pernaruttoa on ollut, tartunta on mahdollinen, Kiviruusu sanoo.

Tällaisilla alueilla pyritään kuitenkin välttämään eläinten laiduntamista. Kaikki pernaruttokuolemat eivät kuitenkaan ole tiedossa taudin pitkästä säilyvyydestä johtuen sekä siksi, että kaikkia nautojen äkkikuolemia ei välttämättä ole tutkittu.

– Sitä on kyllä koitettu korostaa, että aina, jos on naudan äkkikuolema, niin se olisi hyvä saattaa eläinlääkärin tutkittavaksi, Kiviruusu muistuttaa.

Rankkasateet, tulvat ja maansiirtotyöt voivat laittaa liikkeelle

Maaperään painuneet pernaruttoitiöt voivat saastuttaa laitumen tai rehun, jos ne lähtevät liikkeelle esimerkiksi rankkasateiden, tulvien tai maansiirtotöiden yhteydessä.

Esimerkiksi kesäkuu oli Suomessakin monin paikoin runsassateinen, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kesäkuu oli mittaushistorian sateisin. Heinäkuussa puolestaan sademäärissä oli suurta vaihtelua niin, että esimerkiksi idässä ja Länsi-Lapissa satoi kaksi kertaa tavanomaista enemmän mutta maan länsiosissa ja lounaissaaristossa sademäärä oli paikoin jopa harvinaisen pieni.

Toistaiseksi pernaruttoa ei kuitenkaan Suomessa ole tänä vuonna tavattu, ja viimeisimmät, yksittäisillä naudoilla havaitut pernaruttotapaukset ovat vuosilta 2008 ja 2004.

Ruotsin rokotuksista uutisoi Suomessa ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus.

Koira söi lenkkipolun varrelta hakaneulasyötin – selvisi hätäleikkauksen ansiosta

0
0

Kello oli jotain aamukahden ja kolmen välillä, kun tamperelainen Jenna Kahila lähti Masa-koiransa kanssa lenkille. Yölenkit ovat tuttuja, sillä Jenna tekee vuorotöitä. Masa tutki lenkkipolun varsia normaalisti, kunnes jäi yhteen kohtaan pidemmäksi aikaa.

Jenna luuli ensin, että koira on kakalla. Lähemmäs mentyään hän kuitenkin näki maassa makkaraviipaleita ja lihapullia, joista törrötti haka- ja nuppineuloja.

– Tuli vähän sellainen paniikki, sitten viha ja raivo. Kuka oikeasti voi tehdä tällaista?

Hakaneula voi tehdä pahaa jälkeä ruuansulatusjärjestelmässä

Jenna keräsi nopeasti syötit kakkapussiin ja lähti Masan kanssa kotiin. Soitto paljon koiria omistaneelle kaverille varmisti, että eläinlääkäriin on otettava yhteyttä. Päivystyksestä kerrottiin, että röntgenillä kannattaa varmistaa onko koira ehtinyt syödä mitään vaarallista.

– Minä pidin kiinni etutassuista ja hoitaja takatassuista. Vähitellen röntgenkuva tuli näytölle rivi kerrallaan ja näin hakaneulat. Koska toinen hakaneula oli auki eikä toisenkaan kiinni pysymiseen voinut luottaa, piti koira leikata heti.

Pieneläinklinikka Tuhatjalan klinikkamanageri Niina Ojala vahvistaa, että Tampereella on ollut hoidettavana koira vatsasta löydettyjen hakaneulojen takia.

– Varsinkin jos hakaneula on auki, voi se aiheuttaa pahaa jälkea koiran ruuansulatusjärjestelmässä, eläinhoitajan koulutuksen saanut Ojala kertoo.

Masa tuli heräämöstä häntä heiluen

Ennen aamukuutta tuli helpottava tieto: Leikkaus oli mennyt hyvin. Hakaneulat oli helppo poistaa, sillä ne eivät olleet ehtineet suolistoon. Parin tunnin päästä Jenna pääsi jo hakemaan Masan kotiin.

– Sieltä se tuli häntä heiluen, hyppi vasten ja nuoli naaman. Itkuhan siinä tuli. Se oli niin palkitsevaa, että se tuli viimeisillä voimilla häntä heiluen. Varmasti oli ollut kovat kivut.

Masa ei kuitenkaan saa hyppiä enempää tai edes juosta, sillä leikkaus oli niin suuri. Komplikaatioriskin ja tulehdusriskin takia on otettava rauhallisesti.

Tällä hetkellä Masa syö antibiootteja, vatsansuojalääkkeitä, sekä kipulääkkeitä. Parin viikon sisällä tikit poistetaan. Toipuminen kestää pitkään, mutta Masa on nuori ja hyvässä kunnossa, joten ennuste on hyvä.

– Vähän se on tokkurainen, mutta oma itsensä, kuvailee Jenna.

Ilmeisesti muut koirat ovat lähiaikoina välttyneet ikäviltä herkkupaloita. Ainakaan poliisille ei ole tullut vastaavia tapauksia tietoon.

Sorapenkat suojaavat Kitisen törmiä Kairalassa

0
0

Komea on Kairalan jokivarsimaisema jo luonnostaan, mutta joskus on Luojan työhönkin on kajottava. Kokkosnivan voimalaitoksen läheisyys ja vedenpinnan vaihtelu näkyy ja tuntuu alisessa Kitisenjoessa.

Kairalassa on pitkään puhuttu jokitörmien suojaamisesta ja Kotiuopajan virkistämisestä.

Rantoja suojataan viisi kilometriä

Kun Kairalan kylän alue liitettiin Kokkosnivan voimalaitoksen vaikutusalueeseen, niin samalla lupaviranomaiset määräsivät tänne näitä toimenpiteitä, sanoo Kemijoki Oy:n pato- ja maarakennuspäällikkö Marko Talvensaari.

Talvensaaren mukaan Kitisenjoen rantatörmiä Kairalassa suojataan yhteensä viisi kilometriä. Kairalan ympäristö- ja maisematyöt maksavat puolisen miljoonaa euroa.

Putkella vettä Kitisestä Kotiuopajaan

Marko Talvensaari esittelee erikoista maanrakennustyötä. Se on sata metriä pitkä ja halkaisijaltaan 80-senttinen lisävesitysputki, jolla Kairalassa parannetaan Kotiuopajan veden vaihtuvuutta. Maan alle kaivettavalla putkella johdetaan vettä Kitisen pääuomasta uopajaan.

Kotiuopaja on kylän puolella oleva, noin kilometrin pituinen umpiperäinen lahdelma. Siinä vesi ei pääse riittävästi vaihtumaan.

Kairalan kyläseura on halunnut, että uopaja yhdistetään putkella Kitiseen. Ja nyt se yhdistetään.

Valtakunnallisesti merkittävä maisema

Tehty työ näyttää hyvältä, mutta Kairalan kyläseuran puheenjohtaja Kari Tallavaara sanoo sen kuitenkin pienellä varauksella.

– Tässä on oltava  hyvin tarkkana. Tämä on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi maisema-alueeksi ja se edellyttää myös, että kylää hallitseva Kitisenjoki näyttää myös hyvältä. Joki on maisemassa keskeinen elementti.

Tallavaara toivoo, että rantojen kova sorastus ajan myötä maisemoituu ja penkkaan kasvaa ruohoa ja saadaan enemmän luonnonmukainen jokitörmä.

Massiivinen työmaa

Marko Talvensaari kuvailee Kairalan työmaata varsin massiiviseksi. Kemijoki Oy toki tekee rannansuojauksia vuosittain, mutta yhteismitassa puhutaan kuitenkin alle kilometristä.

Ministeriö valmistelee: Virvelöi uhanalainen kala ja maksa jopa tuhansia euroja sakkoa

0
0

Pohjois-Karjalassa äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen salakalastus rehottaa valtoimenaan. Ympärivuotisella kalastuskieltoalueella käy kalastajia niin paljon, että metsään on tallautunut polkuja. Salapyytäjät menevät voimalaitosalueelle tehden reikiä aluetta ympäröivään metalliaitaan.

Tämän kesän aikana Pohjois-Karjalan kalatalous on tehnyt toistasataa rikosilmoitusta kalastusrikkeistä. Pelkästään maanantaina Saimaan järvilohen lisääntymisalueella tavattiin 14 luvatonta kalastajaa.

– Kyllä rupeaa masentamaan, kalastuksenvalvoja Sami Kurenniemi huokaa.

Maa- ja metsätalousministeriö aikoo määritellä uhanalaisille ja heikentyneille kalakannoille arvon. Esimerkiksi linnuilla ja saimaannorpalla hintalappu on ollut jo vuosien ajan.

Uuden kalastuslain myötä uhanalaisten kalojen kalastusrajoituksia tiukennettiin. Hintalapun määritteleminen on haastavaa, sillä huomioon on otettava se, ettei kalastaja välttämättä pyydä tahallaan uhanalaista lajia, jos se tulee sivusaaliina.

– Valmistelussa suojelu otettiin huomioon tiukentuneina kalastusrajoituksina, kieltoaikojen ja -alueiden avulla, kalatalousneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Yksi keino kitkeä salakalastusta

Sekä Eija Kirjavainen että Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Myllylä arvioivat, että arvon määritteleminen voisi olla yksi ratkaisu uhanalaisten lajien salakalastuksen vähentämiseksi. Molemmat mainitsevat, että sakko voisi rajoittaa äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen salakalastusta Pohjois-Karjalassa.

– Kyllä se voisi hillitä salakalastusta Pielisjoen Kuurnassa, jos kalan hintalappu olisi 5 000 euroa kappaleelta. En tiedä, minkälaista porukkaa siellä on, piittaavatko he sakoista ja sanktioista mitään, Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Myllylä pohtii.

Ministeriön selvitystyötä on jarruttanut juuri se, että on harkittu, missä tilanteessa sakkomaksu määrättäisiin. Alustavan arvion mukaan Saimaan järvilohen kalastus aidatulla voimalaitosalueella täyttäisi sanktion kriteerin.

– Kalastetaan alueella, jossa se on kokonaan kielletty. Alueella on selkeät merkit, ettei sinne mennä lainkaan ja lisäksi kyseessä on äärimmäisen uhanalaisen kalalajin lisääntymisalue. Ehkä sen tyyppisissä tilanteissa sanktiomaksu voitaisiin määrätä muiden sanktioiden lisäksi, kalatalousneuvos Eija Kirjavainen arvioi.

Yöllinen salakalastus kiihtyy ja saa surkuhupaisia muotoja Joensuussa

0
0

Salakalastus Saimaan järvilohen kalastuskieltoalueilla ei näytä hiipumisen merkkejä Pohjois-Karjalassa. Päin vastoin: kalastus kieltoalueilla yltyy loppukesää kohti entisestään. Juuri, kun emokalat alkavat nousta jokea ylävirtaan.

Elokuun alku on sujunut mollivoittoisesti: riistakameroihin tallentui viime viikonlopun öiden aikana seitsemän eri ryhmää Kuurnan aidatulla voimalaitosalueella, missä on ympärivuotinen kalastuskielto.

– Riistakamerat tallentavat vain pistemäisen kohdan alueelta. Mitä liikettä tapahtuu sitten niiden katvealueilla, kysyy kalastuksenvalvoja Sami Kurenniemi.

Salakalastajia ei estä edes Pohjois-Karjalan Sähkön tälle kesälle uusima metalliaita. Aitaan oli viikonloppuna ilmestynyt jälleen uusi reikä.

– Onhan tämä koomistakin. Kuvissa näkyy köyryselkä ukko, joka könyää reiästä sisään – toisessa kädessä keppi ja toisessa virveli, Kurenniemi kertoo.

Rahat loppuvat – valvontaa pitäisi tehdä öisin

Ely-keskuksen valvontaan osoittamia määrärahoja on jouduttu käyttämään tänä kesänä etupainotteisesti, ja nyt rahat uhkaavat loppua. Yhteensä rahaa tuli tälle kesälle Elyltä ja parilta kalastuskunnalta vajaat 25 000 euroa. 

– Eikä Kuurna ole ainoa ongelma: maanantaina päiväsaikaan paljastui 14 rikkomusta Pielisjoen ja joen suiston kieltoalueilla. Selitys on aina sama: en tiennyt, huokaa Kurenniemi.

Salakalastusta on ollut aina, mutta kuluva kesä on avannut kalastuksenvalvojan silmät.

– Viime kesänä rikkomuksia oli kaikkiaan koko kesänä 44. Tänä kesänä tähän päivään saakka rikkomuksia on jo pitkälti toista sataa, kuvailee Kurenniemi tilannetta.

Kuurnassa valvontaa pitäisi selkeästi pystyä tekemään yöaikaan. Kurenniemen mukaan Ely-keskus selvittää parhaillaan, löytyykö loppukesälle lisärahoitusta yövalvontaa varten.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live