Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Myrsky uhkaa kesäkukkia – ota kottikärryt, saavit ja harsot avuksi

0
0

– Kesäkukat ovat sitkeitä ja niillä on yllättävän vahva uusiutumiskyky. Ne kasvattavat koko ajan uutta versoa toisin kuin monivuotiset kasvit, joilla uusiutuminen on paljon hitaampaa. Vaikka kuurosade piiskaisi lehdet reikäisiksi, tuuli murskaisi varret ja hakkaisi nuput, kasvin voi leikata ja se ehtii vielä kukkia uudestaan tänä kesänä, sanoo hortonomi Annikki Oikkonen Puutarhaliitosta Helsingistä

– Ohutlehtiset, mehevät kasvit ovat niitä herkimpiä, ne kannattaa viedä suojaan tai yrittää suojata paikoilleen. Ainakin daaliat, Uuden Guinean liisat, ahkeraliisat ja basilikat, luettelee hortonomi Tiina Ritamäki Taimitaikureista Kokkolasta.

Nokkakärryt, kottikärryt, saavit ja sangot avuksi

Varman päälle pelaaja avittaa kesäkukkiaan suojaamalla ne etukäteen.

– Nokkakärryt avuksi ja ruukut suojaan myrskyltä autotalliin tai terassille, neuvoo Oikkonen.

– Amppelikukat ehdottomasti sisätiloihin, ettei tuuli pääse pyörittämään ja riepottelemaan, Ritamäki jatkaa.

Esimerkiksi amppelipelargoni rapsahtaa rankkasateessa ja tuulessa helpommin poikki kuin joustavaversoisempi tavallinen pelargoni.

– Väreistä valkoinen on herkin. Sade tekee helposti valkoisiin kukkiin ruskeita laikkuja. Punaiset kukan sävyt antavat enemmän anteeksi, valkoisessa sateen vioitus näkyy heti, sanoo Ritamäki.

Jos kesäkukkaruukku on niin suuri, ettei sitä jaksa siirtää tai kukat istutettu kiinteään rakennelmaan, voi yrittää suojata niitä paikoilleen.

– Kottikärryn voi esimerkiksi kumota matalan istutuksen päälle, sanoo Oikkonen.

Istutuksia voi myös suojata kumolleen käännetyillä sangoilla ja saaveilla. Päälle kannattaa laittaa paino, ettei tuuli sieppaa muoviesineitä mukaansa.

Hallaharsostakin voi olla jonkinlaista apua. Ritamäki levittäisi riittävän ison palan istutusten päälle ja ankkuroisi kepeillä tiukasti maahan. Istutusten lomaan voi painaa keppejä pitämään hallaharsoa riittävästi koholla. Oikkonen työntäisi keppejä ruukkuun tai laatikkoon harjateltaksi ja kiinnittäisi keppeihin harson kiinni.

– Mieluummin käyttäisin harsoa kuin muovia. Muovi lähtee vielä helpommin tuulen mukana. Rakennelman täytyy olla riittävän tukeva, että sillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet pysyä tuulessa paikoillaan. Vaarana tietysti on, että suoja murskaakin itse rankkasateessa kukat alleen.

Jos myrsky riepoittelee ja ruhjoo kesäkukat, Oikkosen mukaan kannattaa odotella muutama päivä ja katsoa kuinka kasvi lähetee toipumaan ja leikata vasta sitten.

– Usein riittää pelkkä vaurioituineiden osien leikkaaminen pois mutta kesäkukan voi myös leikata kokonaan lyhyelle varrelle. Jokainen kasvi on oma yksilönsä, joten karkeaksi yleisohjeeksi sanoisin, että älä parturoi tuppaalle vaan leikkaa sellaiseksi, että näyttää ruukussa hyvältä.

Jos joudut parturoimaan kesäkukat myrskyn jälkeen, istutusta voi kohentaa korvaamalla muutama kukka uudella, ja kasvattamalla kärsineitä vähän sivummalla. Ota ne taas istutukseen mukaan, kun ovat kunnolla toipuneet.


Rutto etenee – Ravut katoamassa myös Vanttauskosken altaasta Kemijoelta

0
0

Rapurutto on viimeisen kymmenen vuoden aikana niittänyt Lapin vesistöjen rapukantaa. Suursaaliita tarjonnut Kemijoki on jo pääosin tyhjentynyt jokiravuista.

Vielä viime vuonna ravustettiin Vanttauskosken altaassa. Pirttikosken ja Vanttauskoksen välillä on jo kuitenkin muutaman vuoden ajan ollut rapuruttoa.

– Näillä alueilla, joissa on viimeksi todettu (ruttoa), kuolleisuus on koko ajan nousussa, Lapin ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto sanoo.

Koiviston mukaan vesialueen omistajat voivat antaa ravustuslupia myös alueille, jossa rapuruttoa on todettu.

Kemijärven alapuolella ruttoa esiintyy jo laajalti.

– Rapurutto on levinnyt tällä hetkellä Kemijärvestä alaspäin tähän Kemijoen pääuomaan ja myöskin Ounasjokea tuonne Sinetän korkeudelle asti, Kare Koivisto kertoo.

Koiviston mukaan suurempia muutoksia rapuruton levinneisyyteen ei viime vuoteen verrattuna ole tullut.

Kansallinen rapustrategia: Ei täplärapua Lappiin

Lapissa on yksittäisiä ruttovapaita alueita, mutta Kare Koivisto ei halua mainita niitä.

– Haluamme viimeiset alueet vielä suojata, että saisimme sieltä viljelyyn lähtömateriaalia.

Tarkoituksena siis on, että ruton annetaan tyhjentää sen riivaamat alueet ja istuttaa sen jälkeen uusia jokirapuja tilalle.

Täplärapuja ei uuden kansallisen rapustrategian mukaan saa yli puoleen Suomeen, siis Lappiinkaan, tuoda. Ne eivät menesty pohjoisessa, mutta kantavat kuitenkin rapuruttoa mukanaan. Itse täpläravut eivät kuole ruttoon niin herkästi kuin jokiravut, kertoo Kare Koivisto.

Kansallinen rapustrategia julkaistiin vuoden 2015 alkupuolella. Se ulottuu vuoteen 2022 asti.

Aiemmin on kerrottu, että hyviä saaliita antavia rapukantoja olisi vielä Tengeliönjoella, Kitisessä, Miekojärvellä ja Simojärvellä. Tämä tieto on viime kesältä.

 

Korjattu 8.6.2016 kello 15.37: Jutussa kerrottiin, että täpläravut eivät sairastuisi ruttoon. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan täpläravut eivät kuole rapuruttoon niin herkätsi kuin jokiravut.

Kimalaiset tulevat lentokoneella Suomeen pölyttämään – "Ilman hollantilaisia ei kerättäisi yhtään tomaattia"

0
0

Ihmisiä kiinnostavat pölyttäjät, mehiläistarhaajien määrä on nousussa ja ala koetaan trendikkääksi, sanoo Suomen mehiläishoitajaliiton tiedottaja ja tutkimiskoordinaattori Tuula Lehtonen.

– Samoin kuin hunajantuotanto ja lähiruoka, eli alalla menee hyvin. Suomessa ei ole jouduttu kohtaamaan sellaisia mehiläisten massakuolemia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Tietysti meillä on uhkia, kuten varroapunkki, joka aiheuttaa mehiläisille virustauteja ja karhut rikkovat mehiläisen pesiä ympäri Suomen.

Pölyttäjät ovat keskeisiä tekijöitä ruoantuotannon kannalta, jos pölyttäjät katoavat tai vähenevät huomattavasti, marjojen, hedelmien, pähkinöiden sadot heikkenevät.

– Pölyttäjät vaikuttavat kasvien siemenentuotantoon ja sitä kautta suoraan hedelmiin joita syödään, sanoo Lehtonen.

"Viljelijät tiedostavat entistä paremmin pölyttäjien merkityksen"

Suomessa pölyttäjien katoaminen näkyisi Lehtosen mukaan rypsin tai rapsin viljelyssä.

– Sekä kotimaisessa tattarissa, pavuissa ja omenoissa eli ihan jokapäiväisissä ruoissa. Nyt odotetaan mansikan kypsymistä, joka on ihan tällainen ajankohtainen syötävä, koska se tarvitsee mehiläispölytystä. Ja tietysti luonnonmarjat ovat täysin hyönteisten pölyttämisen varassa.

Pölyttäjien katoaminen vaikuttaisi myös ruoan hintaan. Lehtosen laskujen mukaan samalla katoaa monta kymmentä prosenttia eri kasvien sadontuotannosta. Ja se näkyy pakosti hinnassa.

– Luonnosta puuttuvat pölyttäjät näkyvät myös viljelyssä ja tehokkaassa maantaloudessa.

Pölytyspalvelu on Suomen mehiläishoitajaliiton tiedottaja ja tutkimiskoordinaattori Tuula Lehtosen mielestä lisääntynyt, eli tarvittaessa vuokrataan mehiläisen pesiä sinne missä niitä tarvitaan.

– Eli vaikka rypsipellon laitaan tai omenatarhan reunalle. Viljelijät tiedostavat entistä paremmin pölyttäjien merkityksen.

Suomessa ei kasvateta lainkaan kimalaisia ja siksi kaupallinen pölytyspalvelu tarkoittaa tarhattuja mehiläisiä. Kimalaisia tuodaan Suomeen muun muassa Hollannista.

– Esimerkiksi kasvihuoneessa kimalaiset hoitavat pölytyksen. Mehiläiset tarvitsevat enemmän tilaa ja mahdollisuuksia pörrätä. Mehiläispesä on paljon suurempi ja monivuotisempi kuin kimalaispesä, kertoo Tuula Lehtonen.

Kiltit hollantilaiset tulevat paketissa ja hoitavat työnsä

Kimalaisten pesässä asuu muutamasta kymmenestä muutamaan sataan yksilöä. Kasvihuoneeseen ei sopisikaan tuhansia mehiläisiä työntekijöiden seuraksi.

– Kimalainen on tosi tehokas muun muassa tomaatin pölytyksessä. Kukan rakenne on sellainen, että kimalainen hoitaa sen hyvin tehokkaasti.

Kajaanissa Kuluntalahden puutarhassa työtä tekevät hollantilaiset kimalaiset.

– Ne ovat meillä erittäin tärkeitä työntekijöitä. Ilman hollantilaisia ei kerättäisi yhtään tomaattia, ne on kasvatettu juuri meidän tarpeisiin, sanoo puutarhuri Jani Okkonen.

– Kimalaispesä tulee lentokoneella Helsinkiin ja postin mukana meille tänne. Ne siis matkaavat oikeassa pesässä, siellä on ruoka kaikki tarvittava.

Pesän tullessa Kainuuseen, pesän kimalaiset viedään kasvihuoneeseen sopeutumaan ilmastoon muutamaksi tunniksi.

– Sitten avataan luukku ja ne lähtevät töihin. 1 500 neliön kasvihuoneeseen riittää yksi pesä ja yhdessä pesässä on 50 työläistä ja yksi kuningatar, pesä toimii noin kuukauden.

– Ne on valtavan kilttejä, eivätkä koskaan pistä ketään, hoitavat oman työnsä ja homma toimii hyvin. Talvella kimalaisten suuntavaisto menee sekaisin ilman luonnonvaloa, jolloin puutarhalla hoidetaan pölyttäminen käsin, kertoo Okkonen.

MT: Tervasroso tuhoaa mäntytaimikoita Lapissa

0
0

Nuoria mäntymetsiä vaivaava tervasroso on leviämässä Lapissa. Tauti aiheuttaa pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin.

Tautia on vaikea havaita. Oranssit itiöpesäkkeet männynoksilla ovat tunnusomaisia leviämisvaiheessa olevalle taudille. Sairastunut puu erittää runsaasti pihkaa, joka tukkii vettä johtavat solukot jolloin latvus kuolee ja lopulta puu lahoaa pystyyn.

– Tautia arvioidaan esiintyvän ainakin 10 000 hehtaarilla Lapissa, mutta tautiala on todennäköisesti paljon suurempi, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä.

Tervasroso tarttuu viittä vuotta vanhempaan taimikkoon, todetaan taudin tartuntahistoriaa ja vaikutusta selvittävässä opinnäytetyössä. Tautia aiheuttavat Peridermium pini ja Cronartium flaccidum -sienet.

Villimehiläisillä on krooninen asuntopula – keinopesillä saisi lihavamman marjasadon

0
0

Kolopesivillä myrkkypistiäisillä on jatkuva asuntopula. Villimehiläisiin kuuluvat myrkkypistiäiset ovat tottuneet pesimään puurakenteissa ja lahopuissa, mutta kolopesäpaikkoja on koko ajan vähemmän, sanoo suunnittelija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta.

– Asuntopula ei ole hellittänyt, päinvastoin. Esimerkiksi maaseudulle rakennetaan uusia rakennuksia ja puurakenteet vähevät koko ajan. Lisäksi aikaisemmilta laidunmailta kerätään pois kaikki lahoava puuaines.

Myrkkypistiäiset ovat tärkeitä marjojen ja kukkakasvien pölyttäjiä. Leinonen onkin rakentanut kolopesiville myrkkypistiäisille keinopesiä jo vuosien ajan.

– Näin pystymme turvaamaan pölytyspotentiaalia huomattavasti paremmin esimerkiksi herukalla, vadelmalla, jonkin verran myös mansikalla sekä kaikilla kukkakasveilla. Myrkkypistiäiset osallistuvat niiden pölyttämiseen erittäin aktiivisesti.

Keinopesä maastossa vuodesta toiseen

Ensimmäiset keinopesät Leinonen vei luontoon vuonna 2000. Keinopesien materiaalina käytettiin aluksi vadelmanvarsia, koiranputkia ja järviruokoja sekä muovisia imupillejä. Leinosen mukaan Suomen oloissa toimivimmiksi osoittautuivat koiranputki ja järviruoko.

– Jokainen voi toki tehdä hyönteishotelleja niin paljon kuin haluaa tai ostaa kalliita, mutta ikävä kyllä vain pieni osa niistä on sellaisia, joissa pesii meidän oloissa otuksia. Väitän, että jos puuosa on koivusta tai lepästä ja siihen on porattu reikiä ja sitten on järviruokoa tai koiranputkea, niin niillä pääsee pitkälle, Leinonen lisää.

Keinopesän voi siis rakentaa vaikka itse. Leinosen mukaan linnunpöntön näköisen yhdistelmäpesän rakentamiseen löytyy helpot ohjeet internetistä. Keinopesät ovat myös helppohoitoisia ja ne voivat olla maastossa vuodesta toiseen, Leinonen sanoo.

– Ne voi ottaa talveksi kylmävarastoon tai niiden eteen voi laittaa laudan parilla ruuvilla kiinni, jolloin linnut eivät pääse hakkaamaan niitä. Pesät poistetaan vain silloin, jos puu on halkeillut niin pahasti, että reiät eivät ole enää reikiä. Jos linnut ovat hakanneet korsia tai ne ovat muuten vain vanhoja, niin sitten vain vetäistään korsisetti ulos ja lyödään uusi sisälle ja homma jatkuu, Leinonen kertoo.

Suomessa on Leinosen mukaan 160 koloissa pesivää myrkkypistiäislajia. Ne ovat erakkomehiläisiä eli ne eivät muodosta yhdyskuntia. Pesissä elää lisäksi pesäloisia ja niiden loisia, joten keinopesissä pesii useita satoja lajeja, Leinonen sanoo.

– Jos haluat seurata luontoa, niin nämä ovat siinä mielessä hyviä seurattavia, koska ne eivät puolusta pesäänsä. Voit mennä viereen istumaan ja katsomaan, kun mehiläinen menee sinne sisälle ja se ei taatusti pistä sinua. Ainoastaan silloin, jos otat naarasyksilön käteesi ja puristat käden nyrkkiin, niin silloin se pistää, koska se puolustaa itseään. Kesymehiläiset, ampiaiset ja kimalaiset puolustavat pesäänsä ja ne voivat olla pesän lähellä hyvinkin aggressiivisia.

Leinosen mukaan vielä ei tiedetä aivan tarkasti, kuinka paljon runsaampi esimerkiksi marjasadosta tulee keinopesien avulla. Niillä on ollut kuitenkin selkeästi vaikutusta.

– Olemme vieneet keinopesiä esimerkiksi mustikkametsään Rovaniemelle ja Sotkamoon. Huonona kesänä mustikkasato on ollut selkeästi korkeampaa keinopesän ympärillä. Kukkakasveista taas näkee, että sellaisissa pihoissa, missä on keinopesiä, kukkaloisto on selkeästi parempi, Leinonen kertoo.

Keinopesä kelpasi monelle lajille

Leinosen suunnitelmissa on tehdä keinopesiä myös maapesijöille. Esimerkiksi tomaattiviljelmillä on käytetty pitkään kontukimalaisia, joka on yksi kimalaislaji. Mantukimalainen on Suomen yleisin pistiäislaji. Jos mantukimalaisten pesintä keinopesissä onnistuisi yhtä hyvin kuin kontukimalaisten, niin marjasatoja saataisiin nostettua reippaasti, Leinonen uskoo.

– Mantukimalaisia on läpi Suomen. Ne ovat todella tehokkaita ja ne lentävät myös hyvin kylmässä kelissä. Lisäksi kimalaisissa on se hyvä puoli, että ne tekevät niin sanottua värinäpölytystä eli ne räpyttävät siipiään mustikkakasvustossa, ja se osittain pölyttää niitä kukkia ravistelemalla.

Maapesiöissä on Leinosen mukaan paljon sellaisia lajeja, jotka pesivät tietyn raekoon hiekkaan tai jopa kiinteään saveen. Tarkoituksena onkin kehittää paketteja, joissa on pienet reiän alut ja viedä ne maastoon sopivaan paikkaan.

– Viedään niitä esimerkiksi mansikkaviljelmän reunalle ja katsotaan, mitä tapahtuu ja miten pesintä lähtee toimimaan.

– Erittäin moni laji on hyväksynyt ripustettavat keinopesät. Jopa sellaiset lajit, jotka ovat uhanalaisia eli sillä voidaan myös auttaa niitä, joilla on nimenomaan pesäpulan takia kanta erittäin alhaalla, Leinonen toteaa.

Tornionjoen lohikuoleminen selvittämistä jatketaan

0
0

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira jatkaa kesällä Tornionjoen lohikuolemien selvityksiä yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa. Tornionjoella lohenkalastus on jo alkanut ja ensimmäisistä ihovaurioisista lohista on jo saatu tietoja.

Tornionjoella on kahden vuoden aikana kuollut runsaasti lohia. Lohikuolemien syytä ei ole saatu täysin selvitettyä.

Osan kuolemista selittää UDN-ihotauti, jota löytyi viime vuonna Ruotsin puolella kahdesta lohesta. Se ei kuitenkaan selitä isoa kuvaa, sillä Eviran Tornionjoen näytteistä sitä ei ole löytynyt. UDN-tautia on kuitenkin löytynyt Kemi- ja Simojokisuista pyydetyistä lohista.

– UDN on mukana, mutta se ei selitä isoa kuvaa, sanoo Eviran jaostopäällikkö Perttu Koski.

Evira kertoo tiedotteessaan, että ensimmäiset näytteet tänä kesänä on jokivarressa jo otettu, mutta tuloksia ei vielä ole saatavilla.

– Yhteistä aikaisempina vuosina tutkituille emolohille ovat olleet ihovauriot ja -tulehdukset. Sisäelinmuutoksia ei ole havaittu tai ne ovat olleet hyvin lieviä. Myöskään verenmyrkytykseen johtaneita virus- tai bakteeritauteja ei ole todettu, Koski sanoo.

Yhteistyö kalastajien kanssa tärkeää

Sairaiden kalojen havainnoinnista on sovittu lukuisten Väylänvarren ja Perämeren kalastajien kanssa. Myös vapaa-ajankalastajat voivat ilmoittaa havainnoistaan.

– Yhteydenottoja ihovaurioisista tai muuten poikkeavista lohista odotetaan ja erityisen toivottavia ovat alkukauden näytekalat. Näytekala kannattaa laittaa heti jäihin tai kellariin, mutta pakastaminen ei ole hyvä vaihtoehto. Tutkimukset vievät tapauksesta riippuen noin viikosta kuukauteen, sanoo Koski.

Tietoja sairastuneista lohikaloista voi laittaa myös nettiportaaliin.

Suomenkielisistä kännyköistä ja tietokoneista ilmoituslomake avautuu suomenkielisenä ja ruotsinkielisistä ruotsiksi. Ilmoitukseen voi liittää digikuvan sairaasta lohesta. Sivulla on myös avattavissa kartta, jossa aikaisemmat havainnot ovat nähtävissä. Havaintoaineisto on molempien maiden käytössä.

Tornionjoen kalastuslupatuloista 2015 on Eviralle ja SVA:lle myönnetty rahoitusta, joka mahdollistaa aikaisempaa tiiviimmän yhteydenpidon kalastajiin ja kalastusmatkailuyrittäjiin. Tutkijat voivat myös tehdä näytteenottokäyntejä jokivarteen.

Vuosina 2014 ja 2015 havaittiin Tornionjoella voimakasta nousulohien kuolleisuutta. Evirassa tutkittiin esimerkiksi kesällä 2014 kahdeksan ja syksyllä 2015 kaksitoista oireellista nousulohta.

Harvinainen lintujen sekapesintä kerää bongareita Perniöön

0
0

Lintubongareita ympäri Suomea on rampannut huhtikuun loppupuolelta asti Salossa, Perniön Yliskylässä. He ovat seuranneet lintumaailman ihmettä: isohaarahaukan ja haarahaukan sekapesintää.

– Kyllä tämä on Suomen ja Euroopankin mittakaavassa hyvin harvinainen tapaus, sanoo salolainen lintuharrastaja Jouni Tittonen.

Poikasten ulkonäkö on yllätys

Lintujen risteymät eivät ole lintumaailmassa mikään tyystin ennenkuulumaton tapaus. Esimerkiksi eri sorsalajit ja tiaiset pystyvät lisääntymään keskenään, mutta petolintujen kohdalla tilanne ei ole aivan niin tavanomainen.

Perniön sekapariskunnassa isohaarahaukka on naaras ja haarahaukka koiras.

– Innolla odotamme nyt, minkälaisia poikasia sieltä tulee, Tittonen myhäilee.

Tittosen mukaan Perniön pariskunta ei ole todennäköisesti ensimmäistä kertaa samojen vällyjen alla.

– Tämä pariskunta oli ilmeisesti viime vuonna Halikon Jokiniemiessä. Nyt ne tulivat tänne Perniöntien varteen, Jouni Tittonen sanoo.

Onko munia vai ei?

Bongarit ovat seuranneet isohaarahaukan ja haarahaukan yhteiseloa huhtikuun lopulta saakka. Pesä rakennettiin yhdessä, ja haudonta alkoi ilmeisesti vapun tienoilla.

– Munien pitäisi kuoriutua näinä päivinä, Jouni Tittonen laskeskelee.

Tittonen itse on nähnyt sekä isohaarahaukan että haarahaukan viimeksi kesäkuun 1. päivänä. Munia hän sen sijaan ei ole nähnyt.

– En usko, että kukaan on. Täältä Perniöntieltä on kuitenkin pesälle useita satoja metrejä, Jouni Tittonen sanoo.

Varmaa tietoa ei siis ole, onko pesässä munia vai ei. Joka tapauksessa sekapariskunnan elämän ja pesän rakentamisen seuraaminen on ollut kiinnostavaa, tuli poikasia tai ei.

– Kyllä tämä on ollut mukava ja sosiaalinen tapahtuma yhdessä muiden kanssa seurata näitä lintuja, Jouni Tittonen sanoo.

Suomen kaikki metsät halutaan luomuksi - "Marja on ihan sama oli se luomusertifioitu tai ei"

0
0

– Menimme metsä edellä luomuun, naurahtaa Matti Pylkkänen Tertin kartanosta.

Kartanon metsät Mikkelissä luomusertifioitiin kevättalvella. Nyt metsien antimista on jo saatu valutettua koivunmahlaa ja luonnonmukaisia villiyrttejä kerätään pöytään päivittäin.

– Ajattelemme, että tämä on tulevaisuutta eikä mitenkään kahlitse muuten metsätaloutta, yrittäjä Pylkkänen perustelee luomuun siirtymistä.

Metsien luomusertifikaatti kiinnostaa koko Suomessa. Luomumetsistä moneksi -hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partasen mukaan mielenkiinto on kasvanut ja kyselyjä aiheesta tulee ympäri maata.

– Koko Suomen kannalta olisi suuri askel eteenpäin, että saataisiin kaikki sertifioitavissa olevat alueet luomuun koko maassa. Luonnontuoteala odottaa kovasti, että luomuluonnontuotteita koskeva ohjeistus saataisiin Evirassa ajan tasalle ja helpottamaan matkaa luomumetsien maaksi, Partanen kertoo.

Ilman uutta ohjeistusta sertifiointi on takkuisempaa, kun sertifioijan tulee olla yhteydessä jokaiseen maanomistajaan. Näin ollen siirtyminen luomuun on hitaampaa.

Tarvitseeko puhdas suomalainen marja luomuleiman?

Toistaiseksi viime elokuussa alkanut Luomumetsistä moneksi -hanke koskee Etelä-Savoa. Viime vuonna luomumetsää maakunnassa oli 1 500 hehtaaria. Tänä vuonna uutta metsää on liitetty luomuun noin 300 hehtaaria.

– Meidän leveyspiirillä sitä ei koettu vielä niin mahdollistavaksi ja yrityksen kannalta menestystekijäksi. Vaikka innostusta on, niin lähtökuopissa ollaan, kertoo luonnonmukaisen tuotannon asiantuntija Marja Pulkkinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta.

Myös projektipäällikkö Birgitta Partanen toteaa, että tavoite luomumetsistä on paljon korkeammalla. Hankkeelle haetaankin jatkoaikaa vuoden 2017 loppuun saakka.

– Valtakunnalliseen tiedottamiseen tarvittaisiin ehdottamasti enemmän resursseja, Partanen toteaa.

Monet metsänomistajat pohtivat myös luomusertifikaatin hyödyllisyyttä. Luomusertifikaatin tarkastaminen maksaa vuosittain metsänomistajalle.

– Totuushan on, että se marja on ihan sama oli se luomusertifioitu tai ei, eihän sille mitään ole tehty, Tertin kartanon yrittäjä Matti Pylkkänen toteaa.

Myös Birgitta Partanen tietää, että ihmetys luomumerkinnän yhteydessä marjoissa on yleistä Suomessa.

– Se on totta, että me suomalaiset tiedämme että meillä on nämä puhtaat marjat eikä luomumerkki ole vielä kovin iso lisäarvo. Mutta luomun kysyntä kasvaa Suomessa ja etenkin ulkomailla.

Enimmäkseen marjat ja mahla kiinnostavatkin Aasiassa, jossa puhtaus on erittäin arvostettua.

Tärkeää olisi myös elintarvikepuolen yritysten ja metsienomistajien yhteistyö, jotta vientituotteita saataisiin tarpeeksi.

– Vientiin tarvittavat määrät ovat suuria. Siinäpä kysymys, miten se saataisiin polkaistua käyntiin, asiantuntija Marja Pulkkinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta miettii.

Jokamiehenoikeuksilla marjoja voi kerätä, muttei myydä luomuna

Kuka tahansa voi poimia luomusertifioidusta metsästä marjat, mutta kansalainen ei voi itse myydä luomumarjoja, jos ei ole mukana valvonnassa. Jokamiehenoikeudet nousevat usein esiin luomumetsistä keskusteltaessa.

– Jokamiehenoikeuksia ei voida rajoittaa. Mutta niitä ei tulisi sotkea luomusertifiointiin, Partanen sanoo.

Mutta eri tuotteet kuusenkerkät, pettu ja mahlat, joita ei saa poimia jokamiehenoikeudella, niitä yrittäjä pystyy täysin hyödyntämään.

Jokamiehenoikeus kerätä kartanon luomumarjat omaan sankoon huvittaa Matti Pylkkästä.

– Jos on jollakin hyvä lakkapaikka, mutta joku muu ehtii sinne ensin niin se on sitten siinä. Ei se sen ihmeempää ole.

Tärkeää on kuitenkin omien tuotteiden brändääminen luomuun, se houkuttaa matkailuyrittäjää.  Myös Matti Pylkkänen luottaa luomumetsät vahvuutena matkailumarkkinoilla. Pylkkänen näkee, että luomumetsän tuotteistaminen matkailijoille on luonteva ohjelmapalveluajatus.

– Kun kiinalaiset, japanilaiset ja korealaiset tulevat, voimme osoittaa että tässä on tämä meidän luomumetsä, kerätä sienet ja kuivata ne yhdessä, Pylkkänen ideoi.

– Minusta se on tällaisille matkailutiloille on aika mukava lisä, jos vieressä olevat tilat on sertifioitu. Onhan se sellainen brändi, onhan tämä yksi lähiruuan osa.


Nyt palaa! – Helvetinjärven metsää ennallistetaan kulottamalla

0
0

Tuli syttyi ja savunhaju alkoi levitä Helvetinjärven kansallispuistossa tiistai-iltapäivällä. Toistakymmentä Etelä-Vilppulan Eränkävijöiden kokenutta polttomiestä lähti kulottamaan tarkkaan suunniteltua aluetta kansallispuistossa. 70-luvulla aloittaneiden konkareiden ohella polttoporukassa oli myös nuorempaa väkeä.

Poltto alkoi kaasuliekin humahduksin reuna-alueelta, kuivat hakkuutähteet syttyivät herkästi ja kulotuskeli näytti mainiolta.

Metsähallituksen puistonhoitaja Pekka Vesterisen mukaan kulottaminen on täsmällistä puuhaa – tulen kanssa täytyy olla varovainen.

– Sytyttäminen aloitetaan tuulen suuntaan alueen reunasta, mennään tuulen alapuolelle ja sieltä sytyttäjät lähtevät kiertämään vastakkaiseen suuntaan. Alue kierretään hitaasti sytyttämällä ympäri  ja sytyttäjät kohtaavat toisensa alueen toisella puolella. Sen jälkeen tuuli ottaa tulirintaman ja lähtee viemään sitä alueen keskustaa kohti.

Ja kun palorintamat kohtaavat eikä niillä ole enää mitään poltettavaa, ne sammuvat.

Kulotus vähenee, muttei suojelualueilla

Metsähallitus on säästösyistä lopettamassa talousmetsien kulotuksen, mutta kansallispuistossa pienten alojen ennallistaminen kulottamalla jatkuu edelleen.

Tuli on olennainen osa luonnontilaisen metsän kehitystä, mutta metsäpalot ovat nykyään harvinaisia. Luontaisia metsäpaloja jäljittelevät ennallistamispoltot luovat lahoa ja palanutta puuta niistä riippuvaisille, harvinaistuville lajeille. Yksipuolisen, aiemmin talouskäytössä olleen metsän kehitys muuttuu näin monimuotoisemmaksi.

Helvetinjärvellä Metsähallituksen luontopalvelut toteuttaa kansallispuiston hoito-ja käyttösuunnitelmaa, johon kulotukset kuuluvat yhtenä osana. 

Viime viikolla kulotettiin seitsemän hehtaarin alue, kertoo puistonhoitaja Pekka Vesterinen.

– Kulotettavat alueet valitaan metsien ja soiden ennallistamissuunnitteluvaiheessa. Suunnitelmassa katsotaan teknisesti toteutettavissa olevat alueet ja tehdään koko alueelle kokonaissuunnitelma, jonka mukaan päätetään polttoalueet.

Sade sammuttaa pesäkkeet

Vesi on elintärkeää kulotettaessa, korostaa puistonhoitaja Pekka Vesterinen. Nyt vesi saadaan läheiseltä lammelta ja pumpataan letkuja myöten alueelle.

– Se on aivan ehdoton edellytys, täytyy olla riittävästi vettä. Yleensä luonnonvedet ovat kaikista parhaita, lammet, isot joet tai järvet. Joskus näitä ei ole lähellä ja turvaudutaan märkiin soihin, joihin kaivetaan kaivinkoneella isoja kuoppia pumppuja varten.

Vesterisen mukaan poltettaessa sytyttäjän vierellä kulkeekin koko ajan kastelija.

– Kastelija huolehtii siitä, että sytytyksen takalinjaan ei jää mitään ulkopuolelle leviävää tulta, vaan se sammutetaan sitä mukaa reunasta. Tänne jää myös niin sanottuja kipinävahteja, jotka kiertävät alueen ulkopuolella siltä varalta, että tuulenpuuska sattuu alueen keskeltä heittämään uudelleen kipinän ulkopuolelle.

Kulotus on pitkäjänteistä puuhaa. Polton jälkeen miehet jäävät yöksi vahtimaan, ettei tuli pääse leviämään pesäkkeistä tai kipinöistä, kertoo Vesterinen.

– Koko ajan täytyy olla vahtimassa ja sammuttamassa pesäkkeitä. Niin pitkään vahditaan, kun alueelta nousee savuja. Sammutuskalusto voidaan purkaa vasta, kun ollaan täysin varmoja sammumisesta. Yleensä se on vasta kunnon vesisateitten jälkeen.

Itämeren rannat puhdistuvat Ruotsissa

0
0

Veden laatu Ruotsin rannikoilla on parantunut huomattavasti viime vuosina, kertoo meribiologi Hans Kautsky Ruotsin radiolle SR:lle.

Kautsky on tutkinut Itämeren matalia rannikoita ja vastannut Ruotsin kansallisesta ympäristövalvonnasta vuodesta 1993 lähtien.

Kautskyn mukaan vedenpuhdistuslaitosten toiminta ja maatalouden ravinteiden rajoittaminen on tuottanut tulosta monilla seuduilla. Vedessä on vähemmän ravinteita ja näkyvyys on parempi, mikä hyödyttää biologista monimuotoisuutta.

Kuvaava esimerkki veden puhdistumisesta on Itämeren tärkeimpiin kuuluvan kasvilajin, rakkolevän leviäminen. Vesi on sitä puhtaampaa, mitä syvemmällä rakkolevää esiintyy. Kasvi on myös tärkeä monille kalalajeille.

– Sitä on ehkä kolmeen metriin asti sisäsaaristossa, kuuteen metriin saakka keskisaaristossa ja aina 10 - 12 metrin syvyyteen ulkosaaristossa, joten veden laatu paranee koko ajan, Kautsky kertoo. Hänen mukaansa rakkolevää on nyt monilla seuduilla, missä sitä ei aiemmin ollut vuosikymmeniin.

Kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Esimerkiksi Nyköpingin alueella mereen pääsee edelleen liikaa ravinteita, mikä tekee vedestä sameaa.

– Mutta näillä huonommillakin alueilla kirkkaus on paljon parempi kuin 20 - 30 vuotta sitten, Kautsky iloitsee.

Veden laadun paraneminen koskee valitettavasti vain ranta-alueita. Itämeren syvimmissä kohdissa, yli 70 metrin syvyydessä, vallitsee happikato ja näiden kuolleiden alueiden laajuus on kolminkertaistunut 70-luvulta lähtien.

Ankara talvi rokotti – kasvituhot poikkeuksellisen suuret kotipuutarhoissa

0
0

Ankara talvi on aiheuttanut kotipuutarhoissa poikkeuksellisen suuret tuhot. Puutarhaliiton mukaan huomattavat kasvikuolemat ovat nyt lopullisesti näkyvissä. Talven jäljiltä vielä pitkään juroneidenkin kasvustojen pitäisi jo olla vihertyneitä.

Lyhyt ja kolea viime kesä sekä erityisesti lumettomaan aikaan osuneet tammikuun ankarat pakkaset ovat vioittaneet kylmälle alttiita juuristoja ja aiheuttaneet pahimmat kasvituhot kolmeenkymmeneen vuoteen.

Perennoita, havukasveja, vadelmia...

Pirkanmaalla muun muassa monet, aiemmin talvea hyvin kestäneet perennat ovat kärsineet pakkasjaksosta, joka osui tammikuun lumettomaan aikaan ja märkään maahan. Marjatarhoissa tuhoja on tullut erityisesti vadelmille.

Talvi on koitunut tuhoksi etenkin viime syksyn istutuksille, jotka eivät ehtineet kunnolla juurtua.  Puutarhaliiton mukaan viime syksyn istutuksista on tuhoutunut pääosin tuijia ja matalia havukasveja sekä tammia, köynnöksiä, ruusuja, seppelvarpuja ja ikivihreitä perennoja.

Kevään edetessä on käynyt ilmi, että talvi on koitunut tuhoksi myös monille vanhemmillekin istutuksille ja tavallisia talvia hyvin kestävät kasvit ovat kuolleet.  Paljon on kuollut kestävinä pidettyjä pensasangervoja, pensashortensioita, pensasruusuja ja perennoja.

Perhoset reagoivat herkästi ilmastonmuutokseen – lämpeneminen uhka etenkin soiden perhosille

0
0

Suomessa elää useita kymmeniä perhoslajeja, jotka ovat kiinteästi sidoksissa suoympäristöön. Niiden koko elinkierto on riippuvainen suoympäristöistä. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla tehdyt ojitukset muuttivat merkittävästi Suomen soiden kasvillisuutta ja pienilmastoa.

Monelta kuivatulta suolta suoperhoslajisto hävisi jopa kokonaan ja tilalle tuli ympäristövaatimuksiltaan vähemmän vaateliaita metsäympäristön lajeja.

Suoperhoset vetäytyvät pohjoiseen

Suoperhosten katoaminen ei kuitenkaan ole rajoittunut yksistään ojitetuille ja kuivatuille soille. Suoperhoslajien taantumista on havaittu myös laajoilla luonnontilaisilla soilla. Syyksi epäillään ilmaston muuttumista, sanoo Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila.

– Myös luonnontilaisten soiden lähialueilla tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa soiden vesitalouteen ja siten heikentää soilla elävien perhosten elinmahdollisuuksia, huomauttaa Kaitila.

Esimerkiksi muurainhopeatäplän, rahkahopeatäplän, suonokiperhosen ja rämekylmänperhosen taantuminen johtunee ainakin osaksi ilmaston lämpenemisestä. Samankaltainen taantuminen on havaittu useilla metsälajeilla, joiden levinneisyyden eteläraja on ollut eteläisessä Suomessa. Nyt niitä tapaa ainoastaan entistä pohjoisempaa.

Soiden perhoset tarvitsevat seurantaa

Suoperhosten esiintymistä seurataan Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenten tekemissä perhoskartoituksissa. Esimerkiksi Kymenlaaksossa, jossa perhosia on tutkittu kymmenillä soilla, moni laji on kadonnut aiemmilta esiintymispaikoiltaan.

Soilla tavattava perhoslajisto voi olla hyvinkin runsas. Kun hyvinkääläisellä luonnontilaisella suolla kartoitettiin sen perhoslajistoa keväästä syksyyn saakka, suolla havaittiin peräti 350 suurperhoslajia. Määrä on kolmasosa koko Suomen perhoslajistosta. Etenkin suon reunavyöhykkeessä lentää paljon muiden ympäristöjen lajeja.

Osa hyvinkääläiseltä suolta havaituista perhosista on ollut selvästi harhautuneita oman elinympäristönsä ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi lounaasta levittäytyneet tammella elävät lajit, jotka hakevat itselleen uusia elinympäristöjä.

Perhosmaailma ei ole entisensä

Perhoset ovat hyvä osoitus luonnossa tapahtuvista muutoksista, sillä ne reagoivat ilmastossa tapahtuviin muutoksiin nopeammin kuin linnut tai kasvit. 2000-luvun kesien lämpösummat ovat olleet eteläisessä Suomessa jo samalla tasolla kuin aiemmin lämpösummat Puolan pohjoisosissa. Suomen perhoslajistoon onkin tullut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana runsaasti uusia lajeja ja monet aiemmat harvinaisuudet ovat jopa runsaita.

Aiemmin vain itäisessä Suomessa pienellä alueella esiintynyt karttaperhonen vaelsi Suomeen kesällä 1999. Nyt laji on runsas Etelä-Suomessa, mutta sitä tavataan jopa Oulua ja Kuusamoa myöten.

Valkohangokas tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 2000, mutta paikoin se on jopa runsaampi kuin sukulaisensa isohangokas. Ruskoruusumittari esiintyi aiemmin vain lounaisessa Suomessa ja Joensuun-Kuopion ympäristössä, mutta parissa vuodessa se on vallannut Etelä-Suomen ja tavattu jopa Oulun lähellä Kiimingissä. Ennen vuosituhannen vaihdetta keltaritari oli Suomessa monen perhosharrastajan unelma, mutta viime vuosina sitä on voinut tavata samaltakin paikalta kymmeniä kesässä.

Typpilaskeumat vaikuttavat

Parinkymmenen vuoden aikana on myös ollut selvästi havaittavissa lounaisessa Suomessa esiintyneiden etenkin tammella eläneiden perhoslajien levittäytyminen rannikolle ja pitkälle sisämaahankin. Valtakunnallisessa Nocturna-seurannassa on havaittu, että nimenomaan typensuosijakasveilla elävät lajit ovat runsastuneet jopa voimakkaasti.

– Vaikka typpilaskeumat ovat 1970-luvulta alkaneiden huippuvuosien jälkeen hieman vähentyneet, laskeuman vaikutus on pitkäkestoinen, huomauttaa Jari Kaitila.

Suomen perhosmaailma ei olekaan entisensä, vaan se on saanut lisäystä useilla kymmenillä lajeilla. Perhosmaailman runsastumisesta huolimatta perhosharrastajat ovat huolestuneita myös niistä lajeista, joilla näyttää menevän ilmaston lämpenemisen vuoksi aiempaa huonommin.

Meret lämpenevät – merilintujen poikastuotanto tyrehtyy

0
0

Kala ei kasva muovilla, mutta sitä ei kala tiedä. Ihminen tietää, mutta ei piittaa vielä riittävästi. Kalan nielemä muovi siirtyy ravintoketjussa myös ylöspäin. Näin lintuja kuolee muovin vaikutukseen ja nälkiintymiseen. Lisäksi niiden koko alkaa pienentyä ja poikastuotanto tyrehtyy. Eikä siinä vielä kaikki.

– Merilinnut eivät enää löydä perinteistä ravintoaan myöskään ilmastonmuutoksen seurauksena. Kun merivesi lämpenee, mereneläjät hakeutuvat entistä kylmemmille vesille, sanoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.

60 vuodessa maapallon merilintujen kanta on vähentynyt 70 prosenttia.

Ylikalastus on globaali ongelma

Tutkijalle ylikalastus on muoviongelmaakin suurempi uhka. Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut 50 vuodessa, joten tärkeää proteiinilähdettä kalaa olisi suojeltava. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin turskakannat olivat 1990-luvun lopulle saakka runsaat. Alueella kalastettiin valtavasti, kunnes ylikalastuksesta huolestuttiin. Kalakanta romahti eikä se ole 20 vuodessa palautunut.

– Pitäisi osata lopettaa ajoissa, kun uhka nähdään, huomauttaa Knuuttila.

Hänen mukaansa kalakantojen romahtaminen johtaa toiseen ongelmaan.

– Kun kalaravinto loppuu, ruokaa pitää hakea muualta. Muun muassa villieläinten metsästys on jälleen lähtenyt kasvuun, Knuuttila sanoi Radio Suomen Ajantasassa.

Itämeri alkaa toipua, mutta uhkakuvia on edelleen

Tänään kansainvälisenä merien päivänä on muistettava myös Itämerta. Sen rehevöityminen erityisesti rannikkovesissä on pysähtynyt. Tutkija näkee kuitenkin paljon vielä tehtävää ravinnepäästöjen vähentämiseksi.

– Maailmassa on noin 100 000 kemikaalia käytössä. Suomessakin tuotetaan noin 30 000 kemikaalia, joista 5 000 vaaralliseksi luokiteltuja. Osa päätyy mereen, jolloin kemikaalicocktail on merkittävä.

Knuuttila muistuttaa, että jätevedenpuhdistamojen läpi eivät mene kotien kemikaalit.

– Lääkeaineiden ja siivouskemikaalien päästöt päätyvät suoraan mereen ja jossain muodossa lautasillemme takaisin.

Uusi keksintö: SUP-kalastus – "Kolmekiloinen hauki vetää perässä ihan kivasti"

0
0

Havaijilla keksitty kuntoilulaji suppailu on ollut Suomessakin pinnalla jo muutaman vuoden, mutta enää ei riitä, että laudan päällä vain melotaan tai joogataan. Suppailukalastus on lajin uusin variaatio.

Mutta miksi joku haluaisi lähteä kalaan laudan päällä tasapainoillen? Kajaanilaisen suppailuyrittäjä Jyrki Vahlamon mielestä kyse on vaihtelusta ja jännityksestä.

– Lauta on helppo viedä pienille lammille tai joelle. Jos on käynyt kalassa rannalta tai veneellä, nyt voi kokeilla kalastusta laudan päältä. Voi testailla miten se kala lähtee viemään lautaa ja miestä, Vahlamo selittää.

Jos suuri kala tarraa koukkuun tai uistimeen, voi tasapaino joutua koetukselle. Kalastukseen ja retkeilyyn on kuitenkin suunniteltu tavanomaista leveämpi ja vakaampi SUP-lauta. Sen alla ei ole eviä, joten laudalla voi meloa matalaankin paikkaan.

Laudan päälle voi kiinnittää uistinpakin tai kylmälaukun, jonka päällä kalastaja voi istua. Lisäksi retkeilyyn soveltuvassa laudassa on remmejä haaville ja muille varusteille sekä vesitiivis säilytyslokero.

Kaikista tärkein varuste, joka löytyy vakiona kaikenlaisista SUP-laudoista, on nilkkaan kiinnitettävä karkuremmi.

– Karkuremmi on pakollinen hengenpelastusväline, että lauta ei pääse karkuun jos tipahtaa. Jos on yhtään tuulta, lauta menee niin kovasti karkuun, ettei sitä välttämättä saa uimalla kiinni.

Uimataidottomille suppailu ei luonnollisesti sovi. Kalaan tai pidemmälle retkelle lähdettäessä suppaajan on hyvä pukeutua pelastusliiveihin.

Ota ensin tuntumaa lautaan

Sinänsä aallokko voi olla suppailijalle mieleinenkin tilanne, sillä mitä vaikeampi laudan päällä on pysyä pystyssä, sitä parempaa kuntoilua laji on. Laudan päällä seisova ihminen on ikään kuin purje, johon tuuli ottaa helposti.

Myötätuuleen suppailu on leppoisaa, mutta vastatuuleen eteneminen hyvinkin raskasta. Kokenut suppailija Jyrki Vahlamo kehottaakin aloittelijaa ottamaan ainakin parin–kolmen kerran tuntumaa lajiin, ennen kuin lähtee haavin ja virvelin kanssa vesille.

– Silloin suppailuun saa hyvän tuntuman ja osaa olla rennosti laudan päällä. Sen jälkeen uskaltaa ottaa jo haavia ja vapaakin mukaan.

"Erilaiselta se tuntuu kuin veneessä"

Kalastuksen ja retkeilyn lisäksi suppauksesta on kehitetty jo monia eri muotoja, esimerkiksi SUP-jooga- ja SUP-balanssitunnit. Esimerkiksi Kajaanissa järjestetään myös pidempiä retkiä esimerkiksi Oulujärven Ärjänsaaren ympäri. Lajissa myös kilpaillaan.

Vahlamo vuokraa erilaisia SUP-lautoja Kajaanissa Kesäniemen uimarannalla. Vielä SUP-kalastajia ei ole käynyt, mutta Vahlamo uskoo lajin kiinnostavan.

SUP-kalastus on lajina niin uusi, että Vahlamon arvion mukaan koko Suomessa on vasta muutamia kymmeniä harrastajia. Mies itse on saanut SUP-lautaillen jo muutaman kalasaaliin.

– Ei ole Pietarin kalasaaliita tullut, mutta muutama hauki on tullut napattua – SUP-hauki. Vähän erilaiselta se tuntuu kuin veneessä, sillä kolmekiloinen hauki vetää perässä ihan kivasti.

Saariselkä 8 senttiä, Rovaniemi 5 senttiä – Katso video kesäisestä lumimaisemasta

0
0

Ilmatieteen laitos kerää viralliset havainnot sademääristä aamuyhdeksän jälkeen. Jo ennen sitä havaintopisteillä Inarin Saariselällä lumimäärä oli 8 senttimetriä ja Rovaniemen lentokentällä 5 senttimetriä, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Havaintopisteitä ei ole kaikkialla Lapissa mutta Liikenneviraston kelikameroista voi kerätä lisää näköhavaintoja kesäkuun lumisateesta. Valkeaa peitettä näkyy aamun kamerakuvissa esimerkiksi Ylläksen maisematiellä Kolarissa ja Utsjoen Petsikossa.


Retkeilykohteita rapistuu, valtiolla ei varaa korjata – apua haetaan nyt ensimmäistä kertaa joukkorahoituksesta

0
0

Suomi on täynnä rappeutuvia luontopolkuja, ja niille toivotaan nyt pelastusta joukkorahoituksesta.

Ensimmäinen kokeilu on menossa Perhon Peuran polulla. Siellä joukkorahoituksella ja talkoilla kunnostetaan lahonneita ja poikki menneitä pitkospuita Hirvaan kierroksella noin 400 metrin matkalta.

Kunnossapito kuuluisi valtiolle, mutta rahat ovat tiukassa.

– Halusimme retkeilijä- ja luontomatkailuosuuskunnalla kokeilla tällaista joukkorahoitusta ja katsoa, haluaisivatko luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneet ihmiset auttaa polkujen kuntoon saamisessa, kertoo osuuskunta Polku- ja Pitkoksen puheenjohtaja Heikki Susiluoma.

Perhossa puutavara on saatu lahjoituksena, mutta joukkorahoituksella katetaan muun muassa talkoista koituvia kustannuksia. Tähän mennessä keräyksellä on saatu kasaan lähes minimitavoite eli tuhat euroa. Työt aloitetaan loppuviikosta. Vapaaehtoisia talkoolaisia toivotaan mukaan vielä lisää.

Tarkoituksena kokeilla muuallakin

Yksityisen rahan kerääminen on saanut mielipiteitä puolesta ja vastaan – pääasiassa kuitenkin myönteistä palautetta.

– Yllättävänkin positiivisia kannanottoja on tullut. Tätä on kehuttu moderniksi tavaksi osallistaa ihmisiä asiaan, joka kiinnostaa.

– Hieman pientä nurinaa on tullut perinteisiltä retkeilijöiltä, joiden mukaan tämä ei kuulu tavallisen ihmisen hommiksi. Joukkorahoitus on kuitenkin siitä mukava, että se on hyvin vapaaehtoista. Kukin ottaa osaa, jos haluaa, Susiluoma sanoo.

Osuuskunta aikoo kokeilla joukkorahoitusta muuallakin päin Suomea Perhosta saatujen kokemusten perusteella.

– Joukkorahoitus voi olla hyvinkin käyttökelpoinen väline erilaisille paikallisille yhteisöille. Varsinkin sellaisille pätkille, joissa ei voida näyttää voimakasta käyttöä ja selkeitä perusteita laittaa valtion rahaa.

Erikoinen näytelmä keskellä Helsinkiä – kettu saalisti kolme hanhea ihmisten silmien edessä

0
0

Hakama oli palaamassa Merimelojen majalta tansseista kävellen kohti keskustaa keskiviikkoiltana klo 21 jälkeen. Sibelius-monumentin kohdalla ohikulkijat havahtuivat lintujen aiheuttamaan kovaan mekkalaan.

– Menimme katsomaan ja paikalla oli hanhia, varis ja joutsen siivet pörhöllään. Huomasimme, että paikalla oli myös kettu ja se oli ehtinyt saalistaa kolme pientä hanhenpoikasta.

– Ensimmäinen ajatus tämänkin julman luontonäytelmän keskellä oli, että kerrrankin luonto tekee tehtävänsä. Saalistaja tulee sinne, missä on saalista. Nälkäisen näköinen kettu sai saalista ja lähti viemään niitä todennäköisesti poikasilleen.

– Kettu livahti poikaset suussaan rantakalliolle, puistoon ja edelleen metsään.  Liikuskeli hyvin kotoisasti autojen välistä ja oli hyvin kesy. Oli selvästi tottunut ihmisiin, eikä välittänyt meistä, Annamaija Hakama kertoo.

Hakamalle ketun kohtaaminen oli ensimmäinen, mutta tuttaviltaan hän on kuullut kettujen lisääntymisestä kaupunkialueella.

– Ystäväni on kertonut nähneensä kettuja päivittäin juuri Sibelius-puiston alueella.

Jopa Kauppatorilla tavattu

Helsingin ympäristöjohtaja Esa Nikusen mukaan kettu on yleistynyt Helsingissä. Niihin voi törmätä jopa aivan keskustassa.

– Havaintoja on ainakin Lauttasaaressa ja Lehtisaaressa keskustan lisäksi. Ei niistä ymmärtääkseni suurempaa haittaa ole. Päinvastoin harventavat citykanikantaa, Nikunen arvelee.

Nikunen sanoo törmänneensä citykettuihin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten Kööpenhaminassa.

– Siellä ihmettelin, kun ketut kuljeksivat talojen pihoille. Nyt sama ilmiö on täällä Helsingissä.

Sinilevää edelleen vain vähän

0
0

Sinilevätilanne on toistaiseksi ihan tavanomainen. Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan sinilevää on löydetty vain kuudelta havaintopaikalta.

Runsaasti sinilevää ei ole löydetty mistään Sykkeen havaintopaikoilta. Myös kansalaisten Järviwiki-palvelun kautta ei ole tullut tietoja levähavainnoista.

Vähäisten havaintojen lisäksi järvien pintavedet ovat laskeneet tuulisten ja kylmien säiden seurauksena lähelle vuodenajan tyypillisiä lukemia.

Nyt maan etelä- ja keskiosien järvien pintavedet ovat noin 12–18 astetta. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa päästään 14–14 asteeseen ja Lapissa vain 5–12 asteeseen.

Myös merialueilla vesi on viileää. Kovien tuulten takia pintaveden lämpötila on Pohjanlahdella noin kymmenen astetta ja Suomenlahdella ehkä hieman enemmän. Rannikoilla voidaan päästä jopa 15 asteeseen.

Merillä kukintoja ei ole lainkaan

Merialueilla ei sinileväkukintoja ole nyt yhtään. Ympäristökeskuksen mukaan tilanne on hyvin tyypillinen kesän alulle, kun eniten sinilevää on merialueilla vasta heinä–elokuussa.

Hämäystä kansalaisille tulee siitä, että siitepölykauden aikana vedet ja ranta-alueet voivat värjäytyä erehdyttävästi sinileväkukintojen kaltaisiksi. Silti mahdolliseen epäilyyn pitää aina suhtautua vakavasti.

Pörröiset joutsenlapset ja nälkäiset pikkurastaat – Linnunpoikaset saivat kamerat räpsymään

0
0

Yleisön lähettämissä alkukesän sääkuvissa yksi suosituimmista kohteista ovat olleet linnunpoikaset. Yle Turun toimitukseen saapuneissa valokuvissa ikuistetuksi ovat päätyneet niin telkkäpoikueet, maailmaa ihmettelevä räkättirastaan poikanen kuin rantakivellä päivystävä meriharakkakin.

Kokosimme galleriaan kesän kuvasatoa.

Lohi nousee ennätystahtiin – Simojoella yli 250 lohta vuorokaudessa

0
0

Lohennousu näyttää onnistuvan hyvin Perämeren pohjukassa. Simojoella tehtiin tiistaina uusi vuorokauden nousijaennätys, kun jokeen nousi 253 lohta.

– Lähivuosina on paraskin vuorokausi jäänyt usein alle 50 loheen. Yli 200 loheen ei olla ylletty kertaakaan aiemmin. Ja mitä Simojoki edellä, sitä Tornionjoki perässä, kirjoittaa suunnittelija Ville Vähä Luonnonvarakeskuksen Facebookissa.

Simojokeen on noussut 1 632 lohta tänä vuonna. Tornionjokeen on tiistaihin mennessä noussut 14 978 lohta.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live