Kuusen nuori verso, pehmeä kuusenkerkkä on syötäväksi kelpaava. Sitä voi käyttää mausteena sekä siitä voi valmistaa myös yskänlääkettä ja teenkaltaista juomaa. Kuusenkerkkä mielletään superfoodiksi, sillä ne sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja.

Parhaillaan on menossa paras kuusenkerkkien keruuaika, joka kestää aina juhannukseen saakka.

– Tänä vuonna kerkkäsato on mehevä ja hyvännäköinen, kertoo Paltamossa Kontiomäellä Minimeijeri-yritystä pyörittävä Raija Kauppinen.

Kauppinen on tuotekehittelijä ja toimitusjohtaja, ja valmistaa yhden naisen yrityksessä kuusenkerkistä siirappia sekä kuohujuomaa. Siirappia voi valmistaa kahdella eri tavalla, niin sanotulla aurinkomenetelmällä tai uuttamalla.

– Esimerkiksi uutoksessa kerkät ja vesi ovat padassa, ja monien vaiheiden jälkeen vettä haihdutetaan pois keittämällä ja lisätään sokeria. Vettä haihdutetaan pois sen mukaan, kuinka paksuksi uutos halutaan, opastaa Kauppinen.

Ohjeita siirapin valmistamiseen löytyy useilta nettisivustoilta.

– Yhden ohjeen mukaan siirapin valmistukseen tarvitaan 5 litraa vettä ja 2 litraa kerkkää. Siitä valmistuu eri vaiheiden jälkeen noin 3 litraa uutosta, jota haihdutetaan puoleen ja lisätään sokerit, niin saadaan se siirappi, kertoo Kauppinen. 

Siirappi sopii mihin vain

Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmia Raija Kauppisen katse kohdistuu ammattikeittiöihin.

– Nyt on menossa luonnosta-buumi. Uskon, että taitavat keittiömestarit löytävät siirapille käyttökohteita. Se on monimuotoinen ja sopii lämpimiin ruokiin, jälkiruokiin ja aivan mihin vain. Sitä voi uuttaa myös öljyyn, jolloin saadaan metsän maku.

Kuohujuoman valmistaminen on aivan toinen maailma ja ohjeet sen valmistamiseen jäävät hymyn taakse piiloon.

– Olen vahvojen makujen ihminen ja yksi kuohujuomapullo sisältää kerkkäuutosta enemmän kuin puolet, sanoo Kauppinen.

– Kerkkäjuoman kohdalla minulla on paljon ajatuksia. Kuohuvaa juomaa voi käyttää ihan sellaisenaan. Ja sitten olen etsinyt yhtä reseptiä viisi vuotta ja löytänyt sen. Siinä yhdistyy juomapuolella kaksi asiaa, joista en halua kertoa sen enempää kuin sen, että tällainen kansallisjuoma on muualla kuin Suomessa, sanoo Raija Kauppinen salaperäinen Mona Lisa -hymy kasvoillaan.

Kauppisen tavoitteena on saada kuusenkerkkäkuohuva tarjolle Linnan juhliin.

Luvanvarainen luonnontuote

Kuusenkerkän säilytys keruun jälkeen on tärkeää. Erityisesti on varottava juuri kerättyjen kerkkien lämpenemistä ja niiden pakastaminen olisikin aloitettava mahdollisimman nopeasti, alle kahdessa tunnissa.

Nyt kuluva vuosi on tärkeä kuusenkerkän tulevaisuuden kannalta.

– Ensin on kehitettävä hyvä tuote ja löydettävä siitä kiinnostuneet ihmiset, jotka voivat olla Suomessa tai ulkomailla, jonka jälkeen täytyy organisoida keruu. Tämä vuosi on juuri se, jolloin kartoitetaan mitä ongelmia on keräämisessä ja keruun jälkeisessä säilönnässä, jotta ensi vuonna päästää isompiin lukuihin, kertoo Kauppinen.

Kuusenkerkän kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli siihen on aina saatava maanomistajan lupa.

– Metsänomistajat voisivat itse kerätä niitä ja siinä olisi yksi mahdollisuus kasvattaa metsänjalostusta, sanoo tuotekehittelijä ja toimitusjohtaja Raija Kauppinen.

Suomi on suomaa. Hieman yli neljäsosa Suomesta on suota. Kuusikorvet, mäntyrämeet, karut nevat ja rehevämmät letot ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Puolet suoluontotyypeistä on kuitenkin uhanalaisia. Soiden eliölajiston uhanalaisuus on kiihtynyt viime vuosikymmenen aikana.

Toimittaja Timo Leponiemi on armoitettu perhosharrastaja ja niinpä hän liikkuu luonnossa perhospyydyksillään ja haavin kera keväästä syksyyn. Nyt Timo ottaa niskalenkin suomalaisesta suosta, leiriytyen Ritassaarensuon laitaan. Seuraa Timon kokemuksia, havaintoja ja haastateltavien vierailuja tässä artikkelissa ja myös sosiaalisessa mediassa Twitterissä ja Facebookissa tunnisteella #ylesuolla.

Luvassa on lisäksi juttuja Radio Suomeen, suoraa Aamu-tv:n lähetystä tiistaina, asiaa suoluonnosta ja hyönteisten maailmasta – mutta myös hyviä eväitä, hyttysten karkottamista, SUOmalaista sielunmaisemaa ja leirielämää.

Suomessa ruostesorsia nähdään vuosittain, mutta yleensä vain muutamia yksilöitä.

– Lintuhavaintopalvelu Tiiran mukaan Pohjois-Karjalassa ruostesorsia on havaittu viimeksi heinäkuussa 2014, jolloin kolmen linnun parvi viihtyi Tohmajärvellä useita päiviä, kertoo Janne Leppänen.

Leppäsen mukaan ruostesorsa pesii Mustanmeren pohjoispuolella ja Kreikan itäosissa. Siellä se suosii kuivien aroalueiden järviä ja jokivarsia, mutta voi pesiä kaukanakin vedestä.

Myös Polvijärven Oriniemellä havaitut ruostesorsat vaikuttivat suosivan avointa maastoa. Ne ruokailivat matalassa oraspellossa ja kävivät myös vielä mulloksella olevalla, äskettäin kylvetyllä alueella.

Kuvaaminen haastavaa

Ruostesorsia pidetään Keski-Euroopassa puistolintuna, ja niitä voi karata lintutarhoista luontoon.

Oriniemen linnut olivat kuitenkin hyvin arkoja, joten todennäköisesti ne olivat luonnonvaraisia lintuja. Ruostesorsien kuvaaminen oli Esa Juntusen mukaan hyvin haastavaa puuhaa. Polvijärveläismies on kuvannut lintuja noin 10 vuotta.

– Kun pysäytin auton, niin ruostesorsat siirtyivät heti sata metriä kauemmas. Lintuja piti lähestyä kyykyssä ojaa pitkin, että sai kuvat otettua. Avomaalla niitä ei näköjään pääse lähestymään, sanoo Esa Juntunen.

Ruostesorsa on valkoposkihanhen kokoinen ja muodoltaankin hanhimainen. Lintulajien luokittelussa laji sijoittuukin hanhien ja sorsien väliin.

Mustasta kaularenkaasta päätellen kumpikin Oriniemen linnusta oli koiraita, päättelee Janne Leppänen.

Kainuun prikaatin johtama alueellinen METSO 16 -taisteluharjoitus on meneillään Kuhmon Vuosangassa. Harjoitus on sujunut muuten hyvin, mutta turvallisuusriskin toi mukanaan nuori karhu, joka kierteli viikonloppuna useampaan kertaan leirin ympäristössä ja kävi repimässä varusmiesten reppuja, joissa oli heidän eväitään, sekä muonituksiin liittyviä ruokapönttöjä.

– Karhua yritettiin hätistää, kun varusmiehet tulivat teltalleen ja huomasivat tilanteen. He yrittivät hätistää karhun pois taputtamalla käsiä ja mekkaloimalla, ja lopulta ampumalla rynnäkkökiväärillä paukkupanoksia ilmaan. Karhu ei reagoinut hätistelyyn toivotulla tavalla, kertoo Kainuun prikaatin tiedottaja Satu Hujanen.

– Lopulta soitimme poliisille, että saisimmeko kaatoluvan. Karhu muodosti turvallisuusriskin etenkin varusmiehille. Poliisi teki ratkaisun, että paikalle kutsuttiin suurriista-asiantuntija arvioimaan tilanteen.

Suurriista-asiantuntija teki karhun lopettamispäätöksen. Karhu lopetettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä noin kello 1.30.

Kuluvan viikon perjantaina päättyvään harjoitukseen osallistuu varusmiehiä, reserviläisiä ja henkilökuntaa Kainuun prikaatista, Jääkäriprikaatista ja Utin jääkärirykmentistä sekä Lapin rajavartiostosta, yhteensä noin 3 600 henkilöä. Harjoitukseen osallistuu lisäksi Ruotsin Norrbottenin rykmentin osasto osana Suomen ja Ruotsin maavoimien kahdenvälistä yhteistyötä.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.

Lohijokitiimi ehdottaa, että jokiyhtiöt rakennuttaisivat Kemijoen kalatiet vapaaehtoisesti. Yhdistyksen laskemien mukaan Isohaaran kalateiden muutostyöt ja neljän voimalaitoksen kalateiden rakentaminen maksaisi Kemijoki Oy:lle ja PVO-Vesivoimalle 12 miljoonaa euroa.

Lisäksi kalateiden käyttökustannuksista, tutkimuksesta ja istutuksista kertyisi vuosittain reilun kahden miljoonan euron kustannukset.

Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala sanoo, että nykyiset panostukset vaelluskalojen palauttamiseen ovat liian pienet.

– Pienillä varoilla ei saada tarpeeksi aikaan, Viitala sanoo.

Kemijoki Oy: Ensin saatava nousulohia

Kemijoki Oy ei lämpene Lohijokitiimin ehdottomaan vapaaehtoiseen kalateiden rakentamiseen ennen kuin jokeen saadaan nousuhalukkaita lohia. Toimitusjohtaja Tuomas Timosen mielestä uusia kalateitä ei kannata rakentaa ennen kuin lohet nousevat Isohaaran kalatieltä Taivalkoskelle asti.

Timonen kuitenkin vakuuttaa, että yhtiö on valmis osallistumaan isosti vaelluskalan palauttamiseen. Hän sanoo, että lohennousuun vaikuttaa myös esimerkiksi kalastus niin merellä kuin joessa laitosten välillä.

ELY-keskus aloittanut selvityksen 2013

Lapin ELY-keskus selvittää edelleen mahdollisuuksia nostaa PVO-Vesivoiman ja Kemijoki Oy:n kalanhoitovelvoitetta Kemi- ja Iijoella. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut selvityksen tulostavoitteeksi jo vuonna 2013.

Kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen kertoo, että RKTL:n tutkimus valmistui vuonna 2014 ja sen mukaan istutusvelvoitteen pitäisi olla 5 - 8 kertainen nykyiseen verrattuna. Pasasen mukaan asian haastavuutta lisää se että kyse on isoista vesistöistä.

Hän arvelee selvityksen valmistuvan tänä vuonna. Yhtiöiden nykyiset velvoitteet perustuvat korkeimman oikeuden päätökseen vuodelta 1980.

Lohijokitiimin tavoitteena vaelluskalan palauttaminen

Lohijokitiimin laskelmien mukaan istutusten moninkertaistaminen maksaisi vähintään 5,7 miljoonaa euroa, mutta jos Kemijoen kalatiet toteutetaan vapaaehtoisesti, istutusvelvoitetta ei tarvitse nostaa heti.

Tiimin mukaan velvoitetta voidaan tarkastella myöhemmin, jos siihen on esimerkiksi kalataloudellisia syitä. Viitala kuitenkin toivoo, että velvoitesopimusta ei tarvitsi avata.

– Se on sellainen tie, johon toivottavasti ei jouduta.

Viitala korostaa lohijokitiimin yleishyödyllistä roolia.

– Lohijokitiimi on yleishyödyllinen yhdistys, jonka tavoitteena on vaelluskalakantojen palauttaminen. Velvoitemuutos ei vaikuta suoraan meidän toimintaamme, vaan se on vahingonkärsijän eli osakaskuntien sekä kalastusalueiden asia lähteä viemään sitä eteenpäin. Mutta me olemme törmänneet tähän käytännössä ja usein se ohjaa myös meidän toimintaamme ja tulevaisuudessa yhä enemmän.

Lintuharrastaja Pentti Runko nostaa tikkaat pesäpuuta vasten ja kiipeää parin metrin korkeudessa olevan telkänpöntön luo. Tällä kertaa pöntössä on poikasten turvana emo. Se sujahtaa hetken sähistyään häiriköiden ohi ulos pöntöstä ja laskeutuu pienen matkan päähän Pulkonkosken poukamaan.

– Se on ärhäkkä täti, mutta ihan joviaali, Runko luonnehtii.

Emo pitää saada kotvaksi ulos pöntöstä, jotta lintuharrastaja pääsee rengastamaan sen poikasia. Nyt pöntössä on yhdeksän pientä untuvapalloa. Yksi niistä on työntänyt päänsä munankuoreen – Runko on törmännyt vastaavaan käytökseen telkänpojilla aikaisemminkin. Hän nostelee poikaset yksi toisensa jälkeen valkeaan muovisankoon.

Lintujen rengastaminen tuottaa tärkeää tietoa esimerkiksi niiden muuttomatkoista. Palomiehenä työskentelevä Runko on tehnyt osansa tutkimustiedon eteen: tätä juttua kirjoitettaessa hän on jo ehtinyt rengastaa 15 000:nnen telkänpoikasen. Toisin sanoen hänen kättensä kautta on kulkenut joka toinen Suomessa rengastettu telkänpoikanen. Hän on viettänyt kevätlomansa telkänpönttöjen äärellä yli 30 vuoden ajan.

Rungolla on erityinen suhde juuri telkkään. Se on lintu, joka ansaitsisi hänen mielestään olla maamme kansallislintu, ellei tuota kunniaa olisi jo suotu laulujoutsenelle.

– Kalevalan "sotka" on telkkä, ja sen munasta on Kalevalan mukaan syntynyt koko maailmankaikkeus. Se on suoritus, jota ei voi sivuuttaa.

Toisaalta telkkä on aikainen muuttaja, jonka munat ovat olleet suomalaisille arvokasta ravintoa sellaisina vuodenaikoina, kun ruokaa on muuten ollut vähän tarjolla.

Telkkä on muutenkin hyvin suomalainen lintu: sen kannasta Euroopassa hyvin suuri osa pesii juuri Suomessa.

Matka kotivesistöön voi olla häkellyttävän pitkä

Valkean muovisangon pohjalta kurkistelee joukko uteliaan ja hyvävointisen näköisiä poikasia. Ensimmäisenä kuoriutuneet tunnistaa siitä, että untuvatupet ovat jo auenneet. Päänsä munankuoreen työntänyt, vielä hilseen peittämä "jarrumies" on nuorin, kenties vasta puolen tunnin ikäinen.

Telkän on pärjättävä kuoriutumisesta asti hyvin itse. Emo ei ruoki niitä pönttöön, vaan päin vastoin ajaa ne ravinnonhankintaan hyvin nopeasti kuoriutumisen jälkeen. Nytkin näkee, miten telkät hätkähtävät heti sääsken tai mäkärän eksyessä sankoon.

– Ne ovat jo huomenna vedessä, Runko veikkaa.

Telkän pöntöt on kierrettävä nopeasti kuoriutumisen jälkeen, koska naaras houkuttelee juuri kuoriutuneet poikaset hyppäämään pesästä kutsumalla niitä maassa pesäpuun juurella. Emo johdattaa poikueen perässään lähimpään vesistöön, joka voi joskus olla jopa kilometrin päässä pesästä.

"Näistä ei vellihousut selviä"

Yksi muna on jäänyt pönttöön: siinä sikiö on kuollut, kuten usein käy ainakin yhdessä pesueen munassa. Myös kuoriutuneiden tulevaisuus on hyvin epävarma. Niistä ei välttämättä selviä sukukypsäksi yksikään.

Telkänpoikasten ankara luonnonvalinta alkaa jo ennen kuoriutumista, jolloin käpytikat, minkit ja näädät verottavat poikasia. Joskus petojen saaliiksi jää emokin. Kuoriutumisen jälkeen telkänpoikasia harventavat petolinnut, kalanpyydykset, lokit, supikoirat ja isot hauetkin. Ja viimeiseksi ihminen.

– Näistä ei vellihousut selviä, lintuharrastaja Pentti Runko tiivistää.

Toisenlaisia tarinoitakin löytyy. Runko kertoo rengastamastaan kahdeksan telkän poikueesta, joista peräti neljä palasi elossa munimaan kotilahdelle. Juuri näistä asioista saadaan tietoa Rungon kaltaisten ahkerien rengastajien ansiosta.

Kun Runko nostelee pienet telkänpoikaset takaisin pönttöön, hänellä on tapana toivottaa niille turvallista matkaa, takavuosien tv-sarja Team Ahman tyyliin.

– Eihän se paljon auta, mutta aina voi toivoa.

Lämpimän toukokuun jälkeen viilentynyt ilma, yöpakkaset ja halla koettelevat tulevaa marjasatoa. Lämpötila laski sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nollan paikkeille ja jopa pakkasen puolelle useissa paikoissa ympäri maan.

Arktiset aromit -yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Moisio toivookin, että pakkaset eivät menisi kovemmaksi, vaan kävisivät korkeintaan nollan pinnassa, jotta mahdollisimman suuri osa marjasadosta säilyisi.

Marjat ovat parhaiten suojassa hallalta ja yöpakkasilta metsäisillä ja korkeilla paikoilla, Moisio sanoo. Jos hillasuo on korkealla paikalla, se on luultavasti säilynyt viime yön kylmyydeltä.

– Halla pääsee puraisemaan kaikkein pahiten alavilla ja avonaisilla mailla.

Kainuussa on ollut kovaa tuulta ja kylmää ilmaa, minkä vuoksi hillan kukkia on varmaan tippunut avosoilla, Moisio toteaa. Pölyttyminen jää kylmällä säällä myös heikommaksi. Mustikka ehti kuitenkin jo raakilevaiheeseen, joten kylmän jakson vaikutukset mustikkasatoon ovat vähäisempiä kuin puolukka- ja hillasatoon, Moisio sanoo.

– Tällaista se on tämä luonnon kanssa pelaaminen, hän naurahtaa.

Kukinta runsasta

Tänä vuonna mustikan ja hillan kukinta on tavallista lämpimämmän toukokuun vuoksi kaksi, jopa kolme viikkoa etuajassa. Etelä-Suomessa kukinta on jo päättynyt, kun taas Rovaniemen korkeudella kukinta kukoistaa.

Lähtökohdat hyvälle sadolle ovat olemassa, mutta vasta marjojen raakileaikaan voi sanoa luotettavammin satotilanteesta, koska kukinnoista ei voi todeta varmaksi sadon onnistumista. Tänä vuonna mustikan ja hillan on ollut runsasta, tai vähintään keskinkertaista havaintopaikoilla, Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Rainer Peltola kertoo.

Lämmin toukokuu on hellinyt ihmisiä ja aikaistanut kukintoja, mikä ei välttämättä ole hyvä asia marjoille. Hilla alkoi kukkia pohjoisen hillasoilla jo pari viikkoa sitten, mikä aiheuttaa riskin sadon määrään. Halla ja yöpakkaset uhkaavat avonaisia hillasoita, eivätkä nämä sääilmiöt ole tavattomia pohjoisessa Lapissa.

– Ei sitä tietenkään kirkossa ole kuulutettu, mutta aikainen kukinta voi johtaa siihen, että hilla kärsii yöpakkasista. Mustikan suhteen sen sijaan tilanne näyttää hyvältä, mutta asiasta uskaltaa sanoa enemmän vasta raakilevaiheessa. Sen sijaan puolukka ei vielä edes kuki, sen pääkukinta alkaa vasta myöhemmin.

– Marjastuksesta kiinnostuneen kannattaa mennä metsään ja kuunnella korvat höröllä, kuuleeko pörinää. Jos kuuluu tai näkyy merkkejä pölyttäjistä tai muista kimalaisista, niin se on sen merkki, että varvikkoon kannattaa tulla hakemaan kypsää marjaa heinäkuussa, Peltola jatkaa.

Säällä on väliä kukinnan onnistumisessa

Marjasaalis on luonnon armoilla , eikä siihen ihminen voi kovin paljoa vaikuttaa. Sään merkkejä voi alkaa tarkkailla jo hyvissä ajoin keväällä, mikäli mieli halajaa marjametsään kesän aikana.

Pölytyksen onnistuminen vaikuttaa marjojen satomäärään merkittävästi, Peltola sanoo. Hänen näkemyksensä mukaan paras lämpötila marjojen kukinnalle on 10–15 lämpöastetta. Jos lämpötila on korkeammalla tai jopa helteen puolella, marjojen kukinta-aika lyhenee.

– Mitä kauemmin kukinta kestää, sitä kauemmin pölyttäjillä on aikaa tehdä työtään.

Kaikki tärkeimmät luonnonmarjat, eli mustikka, puolukka ja hilla, vaativat hyönteispölytyksen. Kovat tuulet ja sateet vähentävät myös pölyttäjien aktiivisuutta, mikä vaikuttaa suoraan kukinnan onnistumiseen ja marjasatoon. Ne eivät kuitenkaan pilaa satoa täysin, ainoastaan pienentävät sitä, Peltola muistuttaa.

– Tärkeimmät pölyttäjät ovat kimalaisia, jotka ovat sopeutuneet pohjoiseen. Samoin marjakasvit ovat sopeutuneet pohjoiseen ilmastoon.

Rovaniemellä poroparlamentissa maanantaina puhunut maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoi, että poromiesten on tärkeä toimittaa tutkimuksiin kaikki porot, joilla on näivetystautiin viittaavia oireita.

Toistaiseksi tautia ei ole tavattu Suomesta. Aiemmin tautia on tavattu Pohjois-Amerikassa. Siitä miten tauti on levinnyt Norjaan ei ole tietoa.

Tänä keväänä näivetystautia on löydetty Etelä- ja Keski-Norjassa yhdestä tunturipeurasta ja kahdesta hirvestä. Tauti on sukua hullun lehmän taudille. Tauti kuihduttaa ja tappaa eläimet, mutta siitä ei katsota olevan vaaraa ihmiselle.   

Korkeakosken kalatie nousee runsaan 200 metrin matkallaan noin 13 metriä. Maanantaina avattu tie on yksi Suomen suurimmista.

Kalatie mahdollistaa vaelluskalojen kuten lohen, taimenen ja siian emokalojen nousun Kymijokeen kalojen lisääntymisalueille ohi voimalaitoksen.

– Tehdään siksi, että kalat pääsevät padon yläpuolelle, sanoo kalastusbiologi Kauko Poikola Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Ensimmäiset merkit tien toimivuudesta näkyvät jo kesällä.

– Heinäkuussa pitäisi nousta tähän jokihaaraan lohta enenevässä määrin, uskoo Poikola.

Poikolan mukaan tärkeintä on saada luonnonpoikasten lisääntyminen tehostumaan. Poikasten määrä voi kaksin tai jopa kolminkertaistua.

– Kyse on pitkäaikaisesta prosessista. Odotetaan nyt neljä tai viisi vuotta, niin saadaan todellisia tuloksia näkyviin.

Kalastusta joudutaan rajoittamaan jonkin verran kalatien alapuolella.

– Kalastus tulee jatkumaan kalastuslaiturilla, tosin hieman typistyneenä, sanoo kalastusbiologi Kauko Poikola Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Lisäpotkua luvassa hallitukselta

Korkeakosken kalatien rahoitus teetti vuosia töitä. Noin 1,5 miljoonaa euroa maksanut kalatie rakennettin julkisella rahoituksella.

Kalatien avannut maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) muistuttaa, että hallitus satsaa vaelluskalojen lisääntymisen edistämiseen yhteensä seitsemän miljoonaa euroa seuraavina vuosina siemenrahaksi nopeasti toteuttaviin hankkeisiin.

– Kalastus on hyvin suosittua ja vaelluskalat ovat kalastusmatkailulle tärkeitä. Tässä luonto ja työllisyys sekä talous hyötyvät, kun kestävällä tavalla pystytään luonnon vaelluskalakantoja elvyttämään.

Tiilikainen uskoo, että lisärahaa heltiää Kymijoen kalojen lisääntymispaikkojen kunnostukseen.

Myös Ahvenkoskelle on vireillä kalatie. Neuvottelut voimayhtiön kanssa ovat menossa.

– Suunnitelmat olisi tarkoitus laatia valtion ja voimayhtiön yhteisrahoituksella. Muutaman vuoden päästä sielläkin on rakennustyöt käynnissä, toivoo kalastusbiologi Kauko Poikola Varsinais-Suomen ELY:stä. 

Kesän aikana Simojoella kunnostetaan lohien kutupaikkoja muun muassa ajamalla niihin soraa. Simojoen kolmestakymmenestä koskesta kunnostetaan puolet. Jo aiemmin kutupaikkoja on kunnostettu Simojoella.

– ELY-keskus on tutkinut jo viime kesänä sukeltamalla ja selvittänyt parhaita kutualueita. Sen perusteella on tehty arvio siitä, minkälainen on hyvä kutualue ja mitä lohi suosii. Sitä tietoa pyritään käyttämään kutualueiden rakentelussa, Jokikokko kertoo.

Simojoen monivammaisuus

Luontainen smolttituotanto on Simojoella elpynyt, mutta ei kuitenkaan samassa suhteessa kuin Tornionjoella. Simojoen vuosittainen poikastuotanto on 20 000 - 30 000, kun taas Tornionjoella se on useita satoja tuhansia.

– On arveltu, että tässä joessa on ongelmakohtia, mitkä rajoittavat poikasten menestymistä, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkija Erkki Jokikokko.

Simojoella ongelmia riittää: Valuma-alueen suopitoisuus on tutkijan mukaan Suomen suurimpia, joessa on erittäin korkea humuskuorimitus ja laajat metsäojitukset lisäävät myös kuormitusta ja aiheuttavat myös hyvin voimakkaan virtaamavaihtelun.

Vuosikymmenten tutkimus

Simojoella on tutkittu smoltteja pisimpään Suomessa, jo 1970-luvun alusta lähtien. Simojoen Nikkilänsuvannolla on Luonnonvarakeskuksen rysä toukokuun puolesta välistä juhannukseen saakka. Rysä peittää noin puolet joesta ja siihen jää kolmasosa mereen vaeltavista poikasista.

Rysä koetaan joka päivä. Viime vuosien tapaan, lohenpoikasten vaellus on aikaisessa tänä keväänä.

– Kovin vaellus oli viikko sitten. Toistasataa kalaa on edelleen ja pääosa on smoltteja, eli vaelluskaloja, sanoo Luken tutkija Erkki Jokikokko.

Suurimmaksi osaksi alle 15 senttiset lohenpoikaset laitetaan tutkimuksen jälkeen sumppuun jossa ne selvittelevät päätään ja heräilevät. Kaloja ei voi päästää suoraan jokeen, koska ne ovat nukutuksen jälkeen alttiina lokeille ja haukikaloille.

– Lokit liitelevät tuossa ja kärkkyvät, että josko olisi ruokaa tarjolla. Tästä smoltit lähtevät omaan tahtiin merelle päin, Jokikokko sanoo.

Ympäristöjärjestö WWF on myöntänyt 20 000 euron suuruisen Panda-palkintonsa Turun yliopiston merikotkaan liittyvälle tutkimushankkeelle.

Tutkimuskokonaisuudessa selvitetään muun muassa sitä, miten paljon merikotkia ja muita lajeja menehtyy tuulivoimaloiden vaikutuksesta ja miten merikotkan ja tuulivoimarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen.

Lisäksi tutkimusryhmä aikoo selvittää, mistä merikotkien elimistöön päätyneet, suuret lyijymäärät ovat peräisin ja mitä muita haitta-aineita kotkat saavat ravinnostaan.

Merikotkalla taas uusia uhkia

– Merikotkan suojelutarina on yksi hieno osoitus suojelutyön onnistumisesta. Valitettavasti merikotkalla on taas uusia uhkakuvia, joiden voittamiseksi tämä tutkimushanke tekee ensiarvoisen tärkeää työtä. Toivon, että Panda-palkinto osaltaan tuo myös muille merkittäville tutkimusrahoittajille halukkuutta suunnata rahoitusta tälle hankkeelle, WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

– Suotuisasta kannankehityksestä huolimatta merikotka ei ole vailla ongelmia Itämeren alueella, palkinnon saaneen tutkimuskokonaisuuden vastuullinen tutkija, dosentti Toni Laaksonen sanoo.

Laaksonen kertoo, että merikotkat saavat välillä elimistöönsä jopa tappavia annoksia lyijyä jostakin, toistaiseksi tuntemattomasta, lähteestä. Meriin ja kotkan ravintoeläimiin kertyy myös jatkuvasti uusia yhdisteitä, kuten palonestoaineita ja mikromuovia, joiden haitallisuus tunnetaan vielä huonosti.

Ravintoketjun huipulla olevana petona merikotka on erittäin haavoittuvainen tällaisille yhdisteille. Siksi se toimii indikaattorina koko ympäristön tilasta.

Toni Laaksonen antaa tunnustusta WWF:n merikotkatyöryhmän vapaaehtoisille inventoijille, jotka ovat keränneet valtavan tietoaineiston.

– Se on tutkimuksemme kulmakivi. Palkinnon turvin pystymme tutkimaan myös asioita, joihin vapaaehtoinen työpanos ei enää riitä, Laaksonen kertoo.

WWF Suomi jakaa vuosittain Panda-palkinnon, jolla palkitaan luonnon- ja ympäristönsuojelun hyväksi tehtyjä tekoja, aloitteita ja tutkimushankkeita sekä edistetään kestävää kehitystä ja elämäntapaa.

Eurajoella on löydetty harvinaista kissaruttoa. Tähän mennessä on löydetty ainoastaan yksi tapaus Eurajoen keskustassa liikkuneelta kissalta.

Kissaruton oireita ovat äkillinen erittäin raju oksentelu ja ripuli. Se on hengenvaarallinen yleensä nuorille kissoille.

Eläinlääkäri Anna Kangas raumalaisesta eläinlääkäriasema Evidensiasta sanoo, että rokotus on paras suoja kissoille tautia vastaan.

– Jos kissa on ulkoileva, osittain omilla teillään kulkeva, kannattaa tarkastaa, että rokotus on voimassa. Rokote on voimassa aikuisilla kissoilla kolme vuotta ja pennuille annettuna vuoden.

Harvinainen mutta helposti tarttuva

Kissarutto on verrattain harvinainen, mutta sitkeä virustauti.

– Meidän klinikalla ei ole ollut yhtään kissaruttopotilasta vuosikausiin. Tauti säilyy jossain ympäristössä yllättävän sitkeänä. Se esiintyy juuri tällaisina yksittäisinä tapauksina, Anna Kangas kertoo.

Levitessään kissarutto on erittäin tarttuva. Tauti voi kulkeutua joskus jopa sisäkissoihin.

– Se vaatii kyllä melko huonoa tuuria, mutta periaatteessa ihmiset voivat kengissään, vaatteissaan tai käsissään sitä kuljettaa sisälle.

Laboratoriossa kasvatettu erittäin uhanalainen isonuijasammal on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan Peurasuolla. Keväällä samalle suolle on istutettu vielä lisää saman sammalen taimia.

Tarkoituksena on tutkia, vaikuttaako esimerkiksi istutusajankohta etäkasvatetun sammalen palauttamisessa takaisin luontoon, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg Luonnontieteelllisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä.

– Kokeillaan, että onko syksyllä vai keväällä istuttaminen parempi niiden kasvuunlähdön kannalta. Viime talven jälkeen tilanne suolla näyttää niin hyvältä, että syksy ainakin on ihan hyvä istutusajankohta.

Sanna Laaka-Lindberg muistuttaa, että taimen kasvuunlähtö riippuu monesta eri tekijästä.

– Lämpötilasta, ravinteiden saatavuudesta, valon määrästä ja kilpailusta. Syksyllä sarat ja muut suon kasvit kuihtuvat ja silloin istutetuilla sammaltaimilla on runsaasti valoa. On mielenkiintoista nähdä, miten keväällä istutetut taimet pärjäävät, kun muu kasvillisuus niiden ympärillä runsastuu.

Pysyivät hyvin paikoillaan

Pienen, suolle istutetun sammaltaimen eloa voi uhata esimerkiksi hirvi, joka voi vahingossa talloa sammaleen jalkoihinsa. Sanna Laaka-Lindbergin mukaan ainakaan vielä ei ole näkynyt hirvituhoja.

Koska sammaleella ei ole juuristoa, niin ne voivat liikkua paikasta toiseen. Peurasuon taimet löytyivät kuitenkin vielä samoilta sijoilta kuin mihin ne oli istutettu.

Sanna Laaka-Lindberg sanoo, että isonuijasammal-lajille on ominainen piirre, että se "kävelee" eli vaihtaa kasvupaikkaa.

– Luonnossa se siirtyy mättään sivusta toiseen. Jos istutettu sammaltaimi karkaa turvepotistaan omille teilleen, niin se on hieno asia.

Lisäksi keväällä suolle istutetuissa isonuijasammaleen taimissa oli jo muutamia sukusolupesäkkeitä. Jos hyvin käy, niin ne voivat kesällä hedelmöittyä ja tehdä itiöpesäkkeitä.

– Ja jos oikein hyvin käy, niin ne alkavat ihan itse lisääntyä Peurasuolla, Laaka-Lindberg sanoo.

Etäsuojelun tarkoituksena on palauttaa laji takaisin omalle lähtöpaikalleen, sinne missä se eli ennen kuin ilmastonmuutos ja ihminen sen hävittivät.

Suomessa tehtävä kasvien etäsuojelu on uraauurtavaa ja se kiinnostaa tutkijoita eri puolilla maailmaa. Viisivuotinen isonuijasammalhanke jatkuu elokuun 2017 loppuun saakka. 

Norjan parlamentti, suurkäräjät, on antanut luvan maakotkien metsästämisen koehankkeelle, kertoo yleisradioyhtiö NRK.

Kotkia aiotaan metsästää Tromssan läänissä ja Fosenin niemellä, joka sijaitsee Keski-Norjassa, Trondheimin pohjoispuolella. Hanke saattaa käynnistyä jo tänä kesänä.

Maakotka on Norjassa täysin suojeltu eläinlaji. Vielä 1960-luvun lopulla maakotka oli lähellä sukupuuttoa, mutta suojelutoimien ansiosta sen kanta on saatu kasvuun.

Metsästyksen tarkoituksena on poistaa sellaiset yksilöt, jotka aiheuttavat haittaa kotieläimille ja poroille. Maakotkat verottavat jossain määrin mm. syntyviä poronvasoja.

Norjan luonnonsuojeluliitto hyväksyy ajatuksen, että kotieläinten jahtaamiseen erikoistuneet kotkayksilöt poistetaan. Liitto pelkää kuitenkin, ettei haittayksilöitä osata erotella, vaan metsästäjät ampuvat mitä tahansa kotkia.

Euran Turajärven uimapaikka täyttyi innokkaista uimareista varhain aamulla. Sunnuntaina liikkeelle lähtenyt naisporukka oli ehtinyt tutustua parissa päivässä jo yhdeksään uimarantaan. Myös tuntemattomia kohteita etsiville uimareille Turajärvi loi hieman haastetta.

– Meillä oli hankaluuksia löytää tänne, kun navigaattori ohjasi jollekin pikkutielle. Toivottavasti muutkin löytävät perille, sillä tämä on uskomattoman hieno paikka, kertoo Uintiklubi Nereuksen sihteeri Heli Paalosalo.

Uimapaikka sai uintiklubin naisilta lähes täydet pisteet, 9/10. Vesi oli kirkasta. Rannan pukukopit, sauna ja grillikatos olivat kunnossa. Lämpötila oli hieman viileän puoleinen. Veden pinnalla mittari näytti 18,5 asteen lukemia.

Uimaliiton ikä lisäsi pulahdusten määrää

Uimaklubi Nereuksen matkaa seuraavat saavat kattavan kuvan Satakunnan luonnonvesien uintimahdollisuuksista. He aikovat kiertää kesän aikana 110 uimapaikkaa. Tiedot uintipaikoista kirjataan uintiklubin nettisivuille ja Järviwikiin.

– Jollain reissulla tuli idea, että hypätään sataan avoveteen. Kun huomasimme, että Uimaliitto täyttää 110 vuotta, päätimme lisätä sen kunniaksi vielä kymmenen pulahdusta, Heli Paalosalo kertoo.

Suunniteltu tahti osoittautui ensimetreillä kovaksi. Tavoitteena oli ehtiä vieläkin useammalle rannalle jo ensimmäisten päivien aikana, mutta on kymmenenkin jo kova suoritus.

– Onhan tässä vielä aikaa. Ajattelimme pitää päättäjäisjuhlat elokuun loppupuolella Porin maauimalassa, kun se pistää ovensa kiinni.

Saa kutsua uimaan

Uimahaasteen vastaanottaneet uimarit toivovat saavansa innostettua myös muita mukaan pulahtamaan. Alustava aikataulu on julkaistu uimaseuran nettisivuilla, mutta tarkempia tietoja kannattaa kysellä järjestäjätaholta. Vaikka Satakunnassa on satoja uimarantoja, ei ihan missä vain käydä kastautumassa.

– Satakunnassa on melkein 500 järveä, mutta harva niistä on uintikelpoinen ja yleisiä rantoja on vaikea löytää, kertoo haasteeseen osallistuva Pirkko Siikarla.

Onneksi satakuntalaiset ovat osoittaneet vieraanvaraisuuttaan jo ensimmäisten päivien aikana.

– Parissa paikassa olemme käyneet kysymässä, saako rantaan tulla uimaan. Meidät on onneksi toivotettu tervetulleiksi. Olisi ihanaa, jos joku oikein kutsuisi paikalle, Heli Paalosalo toivoo.

Ylen meteorologi Toni Hellinen kertoo, että sää alkaa Lapissa muuttua jo tiistain aikana, kun Keski- ja Pohjois-Lapissa on pilvistä ja liikkeellä on sadekuuroja. Etelä-Lapissa sadekuuroja esiintyy tiistai-illan tunteina lännestä alkaen.

– Tiistain ja keskiviikon välisen yön aikana sateiden osalta tilanne alkaa mennä kehnompaan suuntaan. Keskiviikko on hyvin sateinen päivä, jatkuvaa sadetta on luvassa suuressa osassa Lappia ja vettä kertyy runsaasti. Myös tuuli alkaa voimistua.

– Keskiviikkoilta ja seuraava yö, Keski- ja Pohjois-Lapissa ja myöhemmin yöllä Etelä-Lapissakin osa sateista voi tulla lumena. Sadealue näyttää niin voimakkaalta, että lunta saattaa kertyä jopa useita senttejä. Ja saa nähdä pitääkö aura-autoja laittaa liikkeelle. Samalla tuulenpuuskat ovat Lapissa jopa vaarallisen voimakkaita.

Eniten Keski-Lappiin

Runsaimmat lumisateet kertyvät Hellisen mukaan Keski-Lappiin. Myös voimakkaimmat tuulenpuuskat tuivertavat Keski-Lapissa.

– Voi olla, että Pohjois-Lappi saa osansa keskiviikkona voimakkaista tuulenpuuskista. Nämä tuulenpuuskat voivat olla maa-alueilla jopa 20 metriä sekunnissa.

Pohjoisilla merialueilla ja maa-alueillakin keskiviikon aikana ja viimeistään torstaina tuulenpuuskat voivat olla vaarallisen voimakkaita.

Lämpötilat ovat lähipäivinä yleisesti Lapissa alle viittä astetta. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina lämpötila on alle kymmenen astetta.

Toni Hellisen mukaan tuuli alkaa hellittää perjantain kuluessa. Matalapaine antaa siinä vaiheessa periksi.

– Viikonloppuna tuulten osalta tilanne normalisoituu, mutta pilvistä, epävakaista ja koleaa säätä on luvassa lauantaina ja sunnuntaina. Perjantai näyttäisi olevan poutaisempi päivä.

Punkaharjun Putikossa ihmetellään yksin liikkuvaa pientä karhunpentua. Viime talvena syntyneen karhun pitäisi liikkua emonsa seurassa, mutta tämä pentu on tullut yksin pihoihin ja ihmisten näköpiiriin.

Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen on antanut kyläläisille ohjeet olla ruokkimatta pentua, jotta se lähtisi etsimään ravintoa luonnosta. Karhua ei saisi totuttaa ihmisiin, vaikka pentu onkin hellyttävä.

– Viime talvena syntyneen karhun mahdollisuudet selvitä luonnossa ovat paremmat, jos ihmiset eivät auta sitä. Vaikka karhunpentu on vaaraton ja hellyttävä, emo ei sitä ole, jos se saapuu pentunsa luo, tietää Vartiainen.

Anu Pulkkinen kertoo karhun näkemisen luonnossa olleen elinikäinen haave, joten hän meni muiden kyläläisten kanssa katsomaan, kun kuuli karhunpennun tulleen pihapiiriin Putikon kylällä.

– Se oli niin pieni ja suloinen ja kiipesi puuhun ylemmäksi, kun katselimme sitä. Tyttäreni sitten sanoi, että se ihan vapisee, mennään pois. Kymmenen minuuttia lähtömme jälkeen se olikin laskeutunut puusta. Ymmärrän kyllä, ettei sitä saisi auttaa, mutta se tuntuu pahalta ja kauhealta. Kun on kuullut, että se luonnossa kuolee parissa viikossa, pohtii Anu Pulkkinen.

Karhut ovat aktiivisia nyt

Normaalisti karhuemo ja pentu elävät yhdessä pennun ensimmäisen kesän ajan ja seuraavan talven yli.

Karhuista tehdään nyt paljon havaintoja, kertoo riistapäällikkö Vartiainen. Karhuilla on parhaillaan kiima, minkä vuoksi ne saattavat liikkua rohkeammin ulkomaailmasta piittaamatta.

Keväisin erauspennut etsivät omaan reviiriään ja kulkevat pitkiä matkoja.

– Alkukesällä havaintoja tulee myös, koska karhut ruokailevat oraspelloilla ja hakkuuaukoilla, joille on hyvä näkyvyys. Ennen marjojen kypsymistä karhut syövät lähinnä heinää ja muita kasveja, kertoo Vartiainen.

Vartiainen muistuttaa, ettei karhuille pidä jättää ruokaa tarjolle, etteivät ne opi etsimään syötävää ihmisten luota.

Anu Pulkkinen toivoo, että karhunpentu selviäisi hengissä, eikä ihmisen tarvitsisi vangita sitä.

– Toivon, että emo vaikka löytäisi sen vielä. Toivon, että se selviäisi luonnossa ihan itekseen. Eikä jäisi pihoihin, sillä vuoden päästä sitä ei uskaltaisi lähestyä. Karhu on mahtava eläin.

Metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus pyrkivät ennakoimaan kirjanpainajien aiheuttamia metsätuhoja entistä paremmin pyydysten avulla. Jos yhdellä mittauspaikalla pyydyksiin kertyy yli 15 000 yksilöä, on pelkona, että tuholaiset leviävät terveisiin puihin.

Metsäkeskuksen metsänhoidon ja metsätuhojen asiantuntija Pekka Kuitunen kertoo, että seurantamittaukset palvelevat ennen kaikkea kannan ja mahdollisten metsätuhojen määrän ennakointia alueellisesti ja paikallisesti.

Kuitunen kertoo, että Luonnonvarakeskuksen tavoitteena on seurannan avulla pystyä paremmin mallintamaan kirjanpainajan kannan vaihtelua.

Alueellisilla metsäkeskuksilla ja Luonnonvarakeskuksella on yhteensä 40 pyydyspaikkaa Etelä-Suomessa. Kaakkois-Suomessa seurantapaikkoja on kaikkiaan kuusi. Kirjanpainajia on kerätty loukkuihin jo viiden vuoden ajan. Kuoriaiset houkutellaan loukkuihin feromonituoksujen avulla.

Kirjanpainajien määrä voi tänä vuonna jopa kaksinkertaistua viime vuodesta Kaakkois-Suomessa. Kirjanpainajat ovat parveilleet ennätyksellisen aikaisin, joten tuholaisesta saatetaan nähdä kaksi sukupolvea. Kuiva ja lämmin kevät antoi kirjanpainajille tavallista enemmän lisääntymisaikaa.

Normaalisti kirjanpainaja lisääntyy uroksen kaivamassa kutukammiossa. Uros houkuttelee kutukammioonsa kahdesta neljään naarasta feromoneilla. Naaraat lähtevät parittelun jälkeen kaivamaan omia käytäviään.

Esimerkiksi kesällä 2013 kirjanpainaja ehti tehdä kaksi sukupolvea yhden kasvukauden aikana, mikä lisäsi räjähdysmäisesti kantaa.

Rauman Kanaliin päätynyt jätevesi ei ole aiheuttanut pelättyjä kalakuolemia. Rauman ympäristölautakunnan tiistaina saaman selvityksen mukaan jätevesi näyttäisi jo poistuneen kaupunkia halkovasta kanavasta eikä kalakuolemia ole todettu.

Kanaliin pääsi viime viikolla Vähämaanpuiston pumppaamolta viemäririkon takia 8 000–10 000 kuutiota kaupungin keski- ja pohjoisosien puhdistamatonta jätevettä, jonka olisi pitänyt päätyä puhdistamolle.

Tutkimusten mukaan ravinnekuormitus ei lisääntynyt merkittävästi. Mereen päätyi vain kolmen vuorokauden ylimääräinen fosforikuorma. Sen sijaan happi loppui Kanalin alajuoksulta ja suolistoperäisiä bakteereja on löydetty merkittäviä määriä pitkälle Satamalahdelle saakka.

Uusimman arvion mukaan jätevesi on nyt pääosin poistunut Kanalista.

Kortesuolla on jo pian vuoden rakennettu kaupunkikosteikkoa, jonka läpi Eerolan puron hulevedet jatkossa virtaavat.

Kosteikon avulla kaupungin tärkeään raakaveden ottoalueeseen, Tuomiojärveen, valuvat hulevedet voidaan puhdistaa luonnonmukaisesti.

Kortesuon kosteikko puhdistaa myös esimerkiksi Kortepohjasta ja Nisulasta valuvia hulevesiä.

Kosteikon vesien puhdistusteho perustuu tuhansiin kosteikkokasveihin ja hitaasti virtaavaan veteen, jolloin kiintoaines ehtii laskeutua. Kasvit käyttävät hyödykseen vedessä olevia ravinteita, kuten fosforia, joka muuten rehevöittäisi vesistöä.

Jyväskylän kaupungin kaavasuunnittelija Paula Tuomi uskoo, että kosteikosta tulee monipuolinen kaupunkiluonnon kokonaisuus – vedenpuhdistus ei ole alueen ainoa tarkoitus.

– Kyllä myös virkistyskäyttö ja maisema on huomioitu: siitä tulee kaupunkilaisille puisto. Kosteikko lisää myös luonnon monimuotoisuutta.

Kosteikkopuistoon tulee kaksi vesiallasta, joiden reunat nurmetetaan. Kosteikkokasvien lisäksi alueelle istutetaan niittykasvilajeja sekä runsaasti puita ja pensaita. Puiston käyttäjiä varten alueelle rakennetaan kävelyteitä.

Muutamia kaupunkikosteikkoja jo on

Hulevettä syntyy, kun vettä sataa läpäisemättömälle pinnalle, esimerkiksi asvaltille. Hulevesiin joudutaan kaupungeissa kiinnittämään entistä enemmän huomiota, eikä ainoastaan lainsäädännön vuoksi.

– Ilmastonmuutoksen aiheuttaa haasteita, koska tulvat lisääntyvät. Hulevesissä on vesistöä kuormittavia ainesosia: kiintoainetta, ravinteita ja erittäin haitallisia raskasmetalleja, Vapo Clean Watersin projektipäällikkö Teija Hakalahti-Sirén sanoo.

Vapo Clean Waters on Vapon juuri perustettu liiketoimintayksikkö, joka tarjoaa vesienkäsittelyosaamista esimerkiksi kuntien hulevesihallintaan tai maa- ja metsätalouteen.

Paula Tuomen mukaan kaupunkikosteikolla tavoitellaan myös uutta tietoa.

– Tutkimuspuolikin on hirveän mielenkiintoinen: tätä kautta saamme tietoa, miten eri kasvilajit puhdistavat vettä. Eli Luonnonvarakeskus Luke tekee tutkimustuotosta samalla.

Kaupunkikosteikkoja on perustettu Suomeen jo muutamia, mutta Jyväskylässä Kortesuo on ainoa laatuaan. Hakalahti-Sirénin mukaan erikoisen Kortesuon kosteikosta tekee, että se on tehty puistoon, melko tiiviisti rakennettuun ympäristöön.

Paula Tuomea ja Teija Hakalahti-Siréniä haastatteli Matleena Ylikoski.