Ranuan eläinpuiston uudet majavanpoikaset syntyivät keisarinleikkauksella viime kuussa. Leikkauksessa syntyi neljä poikasta. Leikkaukseen päädyttiin, koska majava sairastui juuri ennen ennakoitua synnytystä.

Sairastunut Nami-majava pysytteli epätyypillisesti ulkona ja tärisi. Kun majava ei myöskään syönyt eläinlääkäri päätti suorittaa keisarinleikkauksen 13. toukokuuta. Syntyneillä poikasilla oli karvapeite ja lattahäntä heti syntyessään.

Poikaset jouduttiin ottamaan eläintenhoitajien huostaan, koska emo oli hyvin heikko monen päivän ajan. Nyt emo voi jälleen hyvin, mutta maitoa se ei tuota. Kriittiset ensimmäiset viikot ovat ohi ja poikaset kasvavat.

– Koska poikaset otettiin huostaan niin emon maidontuotanto ei ala ollenkaan. Emo on nyt palautettu takaisin siihen aitaukseen missä asuvat poikasten isä sekä edellisvuoden poikaset. Ehkä sitten myöhemmin poikaset voidaan siirtää muiden majavien kanssa samaan aitaukseen, kertoo Ranuan eläinpuiston toimitusjohtaja Tommi Hinno.

Majavanpoikaset on siirretään piakkoin tyhjillään olevaan niin sanottun saukkoaitaan. Saukkoaitauksessa ollut saukko on palautettu luontoon.

Alkukesä tuo eläinhoitoloihin aina paljon eläinten poikasia. Tällä hetkellä Turun eläinhoitolassa hoidetaan monia pikkuisia. Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopralla ovat yötkin menneet valvoessa.

– Syötän pientä metsäkauriin vasaa ja oravanpoikasia kahden tunnin välein. Valoisana kesäyönä on helpompi pysyä pirteänä, mikä vähän helpottaa yöhoitajan hommaa, Leyser-Kopra sanoo.

Pikkuruinen metsäkauriin vasa on tuotu vauvalaan Paraisten Nauvosta. Ihan tarkkaan ei tiedetä, mitä oli tapahtunut, mutta jotain huhuja asiasta on kantautunut eläinhoitolan väelle.

– Jotkut työmiehet olivat ilmeisesti sitä kannelleet. Sen kanssa oli otettu kuvia tai jotain. Joka tapauksessa seurauksena oli, että siihen oli tarttunut liikaa ihmisen hajua ja emo oli sen sitten hylännyt, Leyser-Kopra kertoo.

Vasa oli piipittänyt metsässä kaksi päivää, kunnes ystävälliset mökkiläiset olivat soittaneet hoitolaan.

Leyser-Kopra kertoo, että onneksi vasa vaikuttaa varsin virkeältä.

– Se painaa vain noin 1,5 kiloa ja on suunnilleen aikuisen kengän kokoinen. Onneksi sen ruokahalu on hyvä, ja tavara tulee toisesta päästä ulos. Toisin sanoen suolistokin toimii! Leyser-Kopra iloitsee.

Pikkuruiset oravanpoikaset tarvitsevat hoitoa

Eläinhoitolassa ollaan jo tottuneita oravanpoikasten hoitajia. Nyt hoivaa hoitolassa saa liito-oravan poikanen, jonka emo oli kuollut. Poikasia tuli hoitolaan alunperin kaksi, mutta toinen ei selvinnyt rankasta elämänalusta.

Eläinhoitolan vauvalassa vankistuu liito-oravan kanssa yhdessä pikkuruinen oravanpoikanen, joka oli löytynyt kylmettyneenä Urheilupuistosta.

Heidi Leyser-Kopra kertoo, että moni osaa onneksi jo hyödyntää älypuhelinta, kun havaitsee jossain pienen eläimenpoikasen.

– Ihmiset ottavat ensin kuvan, jonka lähettävät meille. Sitten arvioidaan yhdessä, että miten jatketaan, hän kiittelee.

Oikealla toiminnalla pelastuu monen avuttoman eläimen henki.

Ahvenen poikaset syövät mieluummin meressä leijuvaa muovijätettä kuin luonnollista ravintoaan, osoittaa ruotsalainen tutkimus. Muovi tekee ahvenista laiskoja. Se heikentää niiden reagointia petokalojen tuoksuun ja lisää niiden kuolleisuutta.

– Järkyttävintä oli, että ne syövät mieluummin muovihiukkasia kuin eläinplanktonia. Näimme, miten mikromuovihiukkaset tukkivat niiden vatsat, sanoo tutkija Oona Lönnstedt Uppsalan yliopistosta sanomalehti Dagens Nyheterissä.

Tutkimusvedessä vähemmän muovia kuin Itämeressä pahimmillaan

Tutkimuksessa tarkkailtiin yli tuhatta hedelmöitynyttä mätimunaa. Ne kerättiin Gotlannista, jossa ahvenet leikkivät makeavetisessä joessa, ennen kuin uivat Itämereen.

Laboratoriossa mätimunat laitettiin vesiin, jotka sisälsivät eri määriä mikromuovihiukkasia. Hiukkaset ovat pienempiä kuin viisi millimetriä.

Saastunein vesi sisälsi 80 000 muovihiukkasta tuhatta litraa kohti. Verrokkiryhmän vesi ei sisältänyt lainkaan muovia.

– Muovimäärät eivät olleet yhtä suuria kuin Itämeressä korkeimmillaan, mutta huomasimme silti, että huomattavasti vähäisempi määrä poikasia kuoriutui.

Muoville altistuneet kuoriutuvat poikaset olivat myös pienempiä kuin puhtaassa vedessä olleet.

Muovi vaikutti poikasten käyttäytymiseen

Muovia syöneiden poikasten käyttäytyminen myös muuttui. Ne eivät olleet yhtä omatoimisia kuin eläinplanktonia syöneet poikaset, eivätkä ne reagoineet petokalojen tuoksuun. Siksi ne joutuivat kontrolliryhmän kaloja useammin petokalojen syömiksi.

– Mikromuovin sisältämät kemikaalit saattavat vaikuttaa kalan poikasten käytökseen. Mutta voi myös olla, että niiden vatsa on niin täynnä muovia, että ne eivät jaksa paeta, sanoo tutkija Oona Lönnstedt Ruotsin televisiossa.

Tutkijat uskovat, että heidän löytönsä voivat selittää, miksi ahventen ja haukien määrä on vähentynyt, ja miksi poikasten eloonjääminen on heikkoa.

"Muovi on näkymätön uhka"

Mikromuovi on muovijätettä, jota kuluminen ja UV-säteily ovat pilkkoneet pienemmäksi. Se voi myös olla peräisin hygieniatuotteista, kuten hammastahnasta, ripsiväristä, kosteusvoiteesta tai shampoosta.

– Muovi on näkymätön uhka. Voimme tuskin nähdä sitä silmillämme, mutta sillä on suuria vaikutuksia kalakantoihimme, huomauttaa tutkija Oona Lönnstedt.

Tutkimus on julkaistu tiedelehti Sciencessa tänään perjantaina. Tutkijaryhmä on tehnyt kokeita myös hauen ja kampelan poikasilla, ja muovi näyttää vaikuttavan niihin samalla tavoin kuin ahveniin.

Merikarvialla oli vielä viime kesänä 4 120 merimetson pesää. Nyt pesiä ei enää ole. Alueella on nähty tänä kesänä vain yksittäisiä poikamieslintuja. Moni on hämmästellyt tuhansien lintujen katoamista. Syy lintujen muuttoon on selvä. Ely-keskuksen luvalla tehty häirintä tuotti tulosta. On kuitenkin epäselvää, mihin linnut menivät.

– Siitä ei ole tarkkaa tietoa. Parissa paikassa linnuista on tehty havaintoja, mutta tuhansia pareja on silti hukassa, toteaa Birdlife Suomen lintuasiantuntija Antti J. Lind.

Tuhat lintua Kristiinankaupunkiin

Antti J. Lindin mukaan merimetsot ovat löytäneet uuden kodin ainakin Kristiinankaupungista.

– Kaksi viikkoa sitten eräälle kahden saaren ryhmälle tupsahti tuhat lintua. Koska ne tulivat näin myöhään, on mahdollista, että ne ovat olleet välillä jossain muualla. Niitä on ehkä hätistelty ja ne ovat siirtyneet uudelleen.

Tuhannen linnun ryhmästä kolmasosa on nuoria lintuja. Lind arvioikin, että kateissa olevista linnuista vain noin 400 paria voi olla kotoisin Merikarvialta. Lisäksi 150 paria on todennäköisesti muuttanut Poriin.

– Siellä oli viime vuonna pieni, 150 parin yhdyskunta. Nyt määrä on tuplaantunut.

Myös Vaasan seudulta on kantautunut tietoja, joiden mukaan muuttoliikettä olisi tapahtunut sinne suuntaan.

Paluu kotiseudulle mahdollinen

Jos merimetsot saavat pesiä rauhassa uusissa kotipaikoissaan, saattavat ne jäädä sinne pysyvästi. Paluu kotiseudulle on kuitenkin mahdollinen.

– Aktiivinen häirintä on loppunut ja osa linnuista on jo tullut takaisin lähiseudulle. Jos ensi vuonna ei myönnetä lupaa häirinnälle, voi samoja lintuja tupsahtaa takaisin, Antti J. Lind pohtii.

Lindin mukaan merimetsoja mahtuisi Suomeen aiempaa enemmänkin. Hän toivoo ihmisten sopeutuvan yhteiseloon luonnon kanssa.

– Seuraavaksi hyökätään varmaan valkoposkihanhia ja merihanhia vastaan. Lokitkin pitävät kovaa meteliä, joten kai nekin häädetään. Ihmisten olisi jo aika sopeutua. Merimetso ei ole vieraslaji. Se on ollut täällä kauan. Joskus se häädettiin täältä kokonaan, mutta nyt se yrittää palata takaisin.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää alkavalle metsästysvuodelle 178 karhun kaatokiintiötä. Määrä nousee huomattavasti viime vuodesta, jolloin kaatolupia myönnettiin 133.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on vähintään 1 720–1 840 karhua. Viime vuoden arvio oli 1 453-1 588 karhua.

– Uudessa kanta-arviossa tarkentumista on tapahtunut erityisesti Itä-Suomessa ylöspäin, Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa.

Vakiintuneen kannan alueella kiintiöksi esitetään 77 karhua, mikä on 24 eläintä enemmän kuin viime vuonna. Alueen karhukanta oli viime vuonna 485–550. Tänä vuonna arvio on 650–720 karhua.

levittäytymisvyöhykkeelle keskiseen Suomeen on tulossa 23 karhunkaatolupa, mikä on kahdeksan enemmän kuin viime vuonna. Karhujen määrä on alueella on kasvanut 400–480 yksilöstä 505–570 yksilöön.

– Läntisen Suomen kehittyvän kannanhoitoalueella kanta on taantunut hieman, joten kiintiöksi esitetään samaa määrää kuin edellisvuonna eli 13 yksilöä, ministeriö linjaa.

Poronhoitoalueella karhuja on tänä vuonna hieman enemmän kuin viime vuonna.

– Havaintojen vähäisyyden johdosta verotuksen mitoituksessa seurataan pääasiassa vahinkojen määrää. Ministeriö esittää alueelle kohdennettavaksi yhteensä enintään 65 karhun kiintiön. Siitä itäiselle poronhoitoalueelle tulee 50 karhun kiintiö ja läntiselle alueelle yhtä iso kiintiö kuin viime vuonna eli 15 karhua.

Itäisen poronhoitoalueen kiintiö kasvaa 13 kaatoluvalla.

Poronhoitoalueelta karhut vähenevät merkittävästi

Suunniteltu kaatokiintiö vähentäisi karhujen määrää poronhoitoalueella 17,4 prosenttia. Muun Suomen osalta karhut vähenisivät kahdeksan prosenttia.

– Viime vuosina karhukannan verotusta on kevennetty ja tavoitteena on ollut pysäyttää kannan lasku, missä on onnistuttu. Ministeriön tavoitteena on ollut huolehtia, että karhukanta ei enää jatka laskua, vaan vakiintuu suurin piirtein nykyiselle tasolle, ministeriö viestittää.

Metsästyksellä yritetään saada karhukanta jakaantumaan tasaisesti Suomeen poronhoitoalueen ulkopuolelle. Kaatolupien määrän lisäyksellä halutaan myös vähentää karhujen aiheuttamia vahinkoja porotaloudelle.

Karhut tappoivat viime vuonna 739 poroa. Vuonna 2014 löydettiin 644 karhun tappamaa poroa.

– Karhujen aiheuttamien porovahinkojen korvaussumma nousi siten edellisvuoden 1 088 000 eurosta 1 263 000 euroon eli noin 16 prosenttia, Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa.

Maa- ja metsätalousministeriön esittämien kaatolupien lisäksi Suomen riistakeskus voi myöntää tarkkaa harkintaa käyttäen poikkeuslupia vahinkoa tai uhkaa aiheuttavien karhujen kaatamiseen.

– Vahinkoperusteisten lupien määrää ei edelleenkään rajoiteta. Viime metsästyskaudella vahinkoperusteisia lupia haettiin vain kahdelle karhulle, joista saaliiksi saatiin toinen, Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa.

Alkukesästä luonnossa voi kohdata villieläinten poikasia, jotka näyttävät hylätyiltä. Suurin osa poikasista ei kuitenkaan ole avun tarpeessa.

Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra tietää, että ihmiset ovat innokkaita pelastamaan eläinten poikasia. Hän kuitenkin toppuuttelee vähän pelastusintoa.

Jos eläin todella on huonokuntoinen ja selvästi tarvitsee apua, on syytä ottaa yhteyttä lähimpään eläinhoitolaan.

1. Tarkista, onko poikanen oikeasti avun tarpeessa

Suurin osa poikasista ei ole avun tarpeessa, joten on tärkeää tarkistaa, ettei poikasta lähdetä pelastamaan turhaan.

– Esimerkiksi jäniksen poikaset ovat koko päivän yksinään paikassa, jonka emo on katsonut turvalliseksi. Emo käy vain välillä ruokkimassa poikasiaan eikä sitä kuulukaan näkyä lähistöllä, Leyser-Kopra kertoo.

Toinen eläinryhmä, joita helposti pelastetaan, ovat oravanpoikaset. Alkukesästä luonnossa on todella paljon oravanpoikasia, joiden häntä on pörröinen, ei enää lyhytkarvainen. Sen ikäiset poikaset emo on yleensä jo vieroittanut.

Hyvä sääntö on, että jos poikaset näyttävät hyvinvoivilta ja pirteiltä, ne tuskin tarvitsevat ihmisen apua.

– Jos poikanen on hyvin pieni ja nuori, se on kylmettyneen ja viluisen oloinen, voidaan se toimittaa hoitoon. Hyvä keino on ottaa kuva eläimestä ja lähettää se eläinhoitolaan, niin voidaan varmistaa, onko poikanen oikeasti avun tarpeessa, Leyser-Kopra sanoo.

2. Koske eläimeen vain silloin, kun on pakko

Eläimen voi tarvittaessa siirtää turvallisempaan paikkaan, mutta turhaan poikasta ei pidä mennä koskemaan. Eläintä ei myöskään saa missään tilanteessa vangita tai ottaa elätiksi.

Aikaisemmin ihmisiä on varoiteltu siitä, että emo hylkää poikasensa heti, jos siihen tarttuu ihmisen hajua. Leyser-Kopra kertoo, että aivan niin asia ei ole.

– Tärkeintä on, että ei kovin paljon kosketa eikä sylitellä, hän sano.

Linnunpoikasten kohdalla poikasten paikasta toiseen siirtely aiheuttaa vielä vähemmän vahinkoa. Linnut tunnistavat poikasensa äänen, eivät hajun perusteella.

– Esimerkiksi lokinpoikasia joutuu välillä siirtelemään turvallisemmille vesille, kun ne putoavat keskikaupungilla pesistään talojen katoilta. Niitä voi huoletta siirtää jopa 50 metrin päähän alkuperäisestä paikasta, kunhan katsoo, että emo näkee koko ajan, mihin poikasta viedään. 

3. Vettä voi tarjota, ruokkiakin joskus

Ruokkiminen ei välttämättä ole pahasta, mutta on tiedettävä, mitä eläimelle kuuluu antaa.

– Ei poikasilla mitään sitä vastaan ole, jos niitä vähän tukiruokkii. Mutta ei pullaa sorsille eikä mäkkäriruokaa variksille. Esimerkiksi oravanpoikaset voivat olla kovin kiitollisia, jos ne saavat omenanpaloja tai pähkinöitä, Leyser-Kopra sanoo.

Kuumana kesäpäivänä myös veden tarjoaminen voi olla viisasta. Vettä täytyy kuitenkin muistaa tarjota todella matalasta astiasta, sillä esimerkiksi oravanpoikaset hukkuvat hyvin helposti.

Rauman keskustaa halkovaan kanavaan valui puhdistamatonta jätevettä pääviemäristä kahden päivän ajan. Rauman ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen arvelee vuotomäärän olleen todella suuri.

– Jopa kymmenen tuhatta kuutiota on pienessä Kanalissa suuri määrä. Jos ajatellaan Vähämaanpuistolta alajuoksulle päin, voi ajatella koko alajuoksun olevan täynnä jätevettä.

Puiston kohdalla rikkoutunut putki saatiin korjattua torstaina illalla. Hyvärinen laskeskelee, että siihen mennessä Raumaa halkovaan kanavaan eli Kanaliin ehti valua 50–75 kiloa fosforia.

– Yhteispuhdistamolla käsitellään päivittäin huomattavasti suurempi määrä jätevettä. Sieltä laskee mereen 25 kilon kuorma fosforia päivittäin. Tässä tuli nyt kolmen päivän ylimääräinen ravinnekuorma. Siinä mielessä ympäristökuormitus ei ole kovin iso.

Kaksi miljoonaa vessanpöntön vetoa

Kanaliin päätyneet jätevedet olivat Juha Hyvärisen mukaan peräisin pääosin asutusalueilta. Laskennallisesti ajatellen kymmenen tuhatta kuutiota vastaa jopa kahta miljoonaa vessanpöntön vetoa. Haju Rauman keskustassa on tällä hetkellä sen mukainen.

– Väriltään Kanali on nyt normaalia tummempi. Huomaa selvästi, että vesi haisee, Hyvärinen toteaa.

Helpotusta ei ole luvassa hetkeen.

– Tänne ei juuri virtaa uutta vettä. Vesi puhdistuu pikku hiljaa itsekseen, kun pöpöt syövät toisiaan. Tällä hetkellä suolistobakteerien määrät ovat varmaan huikeita, joten en suosittele pistämään käsiä veteen.

Myrskybongari Jari Ylioja heräsi perjantaiaamuna jo varhain. Aikaerorasitus Yhdysvaltoihin suuntautuneen matkan jälkeen sotkee vielä päivärytmiä. Unenrippeet karisivat lopullisesti silmistä, kun kotona Haapavedellä nousi ukonilma.

Kotimaan sääilmiötkin kiinnostavat, vaikka viime viikot Ylioja on saanut seurata suuremman mittaluokan luonnonnäytelmiä. Useamman viikon kestäneellä matkallaan Yhdysvaltoihin säät suosivat myrskybongaria.

– Tämä vuosi meni aikalailla hyvin. Kolme hyvää reissua saatiin tehtyä. Supersolut ja rakeet kiinnostavat, mutta kyllähän tornadokin on kiva nähdä, vaikka minulle se ei pääasia olekaan.

Myrskyjen seuraaminen on Jari Yliojalle vakava harrastus, sillä hän on Ursan myrskyjaoston vetäjä ja viimeisin reissu Yhdysvaltoihin oli jo kuudes myrskybongausreissu.

– Kyllähän ne kunnon ukonilmat sinne vetää. Ne ovat Suomessa niin harvinaisia.

Vaarojen minimointia, ja avunantoa tarvittaessa

Yliojan Youtubessa julkaisema tornadovideo vaati kuuden tunnin ajomatkan. Lähimmillään tornado oli noin puolen kilometrin päässä. Kun ollaan niin lähellä luonnonilmiötä, kasvavat myös riskit, hän toteaa.

– Sen liikkeitä pitää yrittää lukea, mutta riskejä ovat myös isot rakeet, kovat tuulet ja esimerkiksi alas tulevat sähkölinjat. Onhan siinä aina vaarojakin, mutta ne pitää yrittää minimoida.

Yksi tärkeä varuste mukana on myös ensiapupakkaus. Myrskybongarit ovat usein myös paikalla tarjoamassa apua tuhoalueilla.

– Tämän tornadon jäljiltä yksi talo oli ihan hajalla ja autot olivat keskellä peltoa. Siellä asuvilla ihmisillä oli kuitenkin onneksi myrskysuoja ja he olivat säilyneet hengissä. Sillä kertaa ei ensiapulaukkua tarvittu, Ylioja muistelee tapahtumia parin viikon takaa.

Kotimaan sääilmiöt kiinnostavat, kilometrejä kertyy

Kesä on myrskybongarille kiireistä aikaa myös kotimaassa. Mielenkiintoisia ilmiöitä lähdetään metsästämään kauemmaksikin ja kilometrejä kertyy myrskyisänä kesänä paljon.

– Jokainen ukonilma on mukava kokemus. Vuonna 2010 kilometrejä kertyi jopa 20 000, mutta viime vuosi oli niin kurja, että en ajanut kuin muutaman tuhat kilometriä. Lähinnä seuraan salamointia, mutta myös vyörypilvet ja rakeet kiinnostavat, Jari Ylioja sanoo.

Jari Yliojan kuvaamasta tornado-videosta kertoi ensimmäisenä Tähdet ja avaruus –verkkosivusto.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaa täältä.

Hyttysen pisto kutiaa alkukesällä enemmän kuin loppukesästä, koska hyttysten sylki on silloin voimakkaampaa.

Totta ja tarua. Alkukesän pistokset kyllä kutisevat tavallista enemmän, mutta eivät hyttysten erilaisuuden takia. Hyttysiä on kymmeniä lajeja, joista kymmenkunta imee verta. Hyttyslajeilla tai ajankohdalla ei ole kuitenkaan eroa. Loppukesästä ihminen on vain siedättynyt pistoksille eivätkä ne kutia enää niin paljon. Kyse on siis sietokyvyn voimistumisesta ja allergisen reaktion vähenemisestä.

Hyttyset pitävät tummista vaatteista.

Totta. Arkihavainnon mukaan hyttyset tuntuvat etsiytyvän enemmän mustaa kuin vaaleaa vaatetta kohden. Näköhavainto on hyttyselle tärkeä ja vaalea vaate ei mahdollisesti täytä hyttysen pikkuaivoissa saaliin tunnusmerkkejä.

Lisäksi hyttynen hakeutuu kohti lämpöä. Mustan vaatteen lämpösäteily voi olla suurempi ja siksi hyttyset iskeytyvät kiinni mustien vaatteiden kantajaan.

Itikat imevät sinua, koska sinulla on parempi veri kuin kaverillasi.

Tarua. Hyttysten joukkohyökkäys ei liity mitenkään niiden kykyyn ymmärtää veriarvoja. Hemoglobiini ei tuoksu eikä näy. Hyttyset etsiytyvät iholle ihmisen tai eläimen erittämän hiilidioksidin perusteella.

Jokaista käytettyä happilitraa kohden ihminen vapauttaa noin litran hiilidioksidia, joka leviää kymmenien metrien päähän. Hiilidioksin mukana vapautuu satoja kemikaaleja, joiden perusteella hyttynen haistaa kohteensa. Kun hyttynen pääsee tarpeeksi lähelle, se etsiytyy kohteeseen, jossa on hyvä pintaverenkierto ja verta saatavissa.

Hikinen iho houkuttelee itikoita.

Totta. Hiessä on paljon ihon erittämiä aineita. Hiki sinänsä on vain vettä ja suolaa, mutta hikeen liukenee paljon ihon muita eritteitä, orgaanisia molekyylejä, jotka hyttynen haistaa.

Valkosipulilla, oluella tai muilla ikäväksi koetuilla hajuilla voi yrittää karkottaa hyttysiä.

Totta ja tarua. Vaikutus riippuu jokaisen aineenvaihdunnasta. Jos ruoka- tai juoma-aineiden nauttimisen seurauksena ihosta erittyy tiettyjä aineita, sillä voi olla hyttysiä karkottava – tai houkutteleva –vaikutus. Selvää tutkimusnäyttöä minkään elintarvikkeen vaikutuksesta ei tiettävästi ole. Mitään ruoka-ainetta käyttämällä ei todennäköisesti pääse hyttysiltä turvaan, varminta on käyttää hyttyskarkotetta ja suojata itsensä vaatteilla.

Kevään aikana tutkakuvissa näkyneet hyönteisparvet laskeutuvat vähitellen maahan, kun ilma viilenee. Aikuiset vaeltavat hyönteiset eivät kuitenkaan ole pahin puutarhurin painajainen, sillä ne eivät enää juuri syö. Sen sijaan ne hakeutuvat kasvustoihin munimaan. Munista kehittyvät toukat ovat nälkäisimpiä.

– Seuraava sukupolvi yrittää syödä niin nopeasti ja niin paljon kuin pystyy, että ehtivät kehittyä aikuisiksi ennen syksyä, kertoo hyönteisasiantuntija Jere Kahanpää Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Kahanpää kertoo, että tänä kesänä on hyönteisiä enemmän kuin tavallisesti. Hyönteisten massamuutto ei ole ainutlaatuista.

– Hyönteiset ovat nousseet uusien säätutkien myötä otsikoihin. Niitä voidaan seurata reaaliajassa.

Lämmin kesä hellii hyönteisiä

Nyt ilmassa ja kasvillisuuden seassa pörrää eniten kirvoja sekä kaalikoita.

– Perästä on tullut myös kukkakärpäsiä, joiden toukat ovat kirvoja syöviä petoja, muistuttaa tutkija.

Lämpimällä säällä kirvojen munista kehittyy muutamassa päivässä toukkia. Kaalikoilla elinkierto on pari viikkoa.

– Jos tulee oikein hellekesä, näemme vielä nyt maahan lentäneiden lapset ja lapsenlapset ja ehkä vielä lapsenlapsenlapset, laskeskelee Kahanpää.

Viisivuotias Neituri synnytti tammikuussa kolmoset. Nyt karhuemo hoivaa pentujaan Kuusamon Kuntivaarassa.

Neituri saa toimia myös pentujensa harjoitusalustana, sillä pennut kiipeilevät mielellään emonsa selkään.

– Tänä kesänä meidän karhunkatselupaikalla vierailee todennäköisesti nelisenkymmentä eri karhuyksilöä, sanoo Karhu Kuusamon yrittäjä Pekka Veteläinen.

Kuntivaaran karhunkatselupaikalla Neituri vierailee Veteläisen mukaan päivittäin.

Auringonpaisteiset, helteiset päivät ovat saaneet juhannusruusut villiintymään Turun seudulla jo touko-kesäkuun vaihteessa.

– Tämä on nyt jotain aivan poikkeavaa, ollaan kolme viikkoa etuajassa! Sen takia sitä juhannusruusuksi sanotaan, että se pakana ei ole auennut ennen kuin juhannuksena, ihmettelee emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi.

Eläkkeellä oleva ylipuutarhuri kertoo, että juhannusruusut ovat vasta nupullaan hänen entisellä työmaallaan Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa.

Täydessä kukassa ne ovat kuitenkin jo monilla aurinkoisilla kasvupaikoilla.

Tsaarinaikainen nimi vaihtoon?

Sekä valoa että lämpöä on riittänyt nyt niin, että Arno Kasvin mukaan kasvukausi käy ylikierroksilla. Kierroksille menee emeritus ylipuutarhurikin kuvaillessaan kevättä.

– Keväthän on ollut aivan, sanoisinko, raamatullinen! Ensin on maamies kylvänyt, päälle tuli pyydetty sade, ja sitten tämä. En viitsi kaikkia Raamatun herroja tähän vetää, mutta tämä on ollut aivan kuin vanhan rovastin saarnasta tämä kevät, että kaikki siunaukset vaan maajusseille!

Varhaisesta kukinnasta johtuen saattaa juhannusruusujen loisto olla jo lakastunut keskikesän juhlan vihdoin koittaessa.

– Se on sitten jo loppu! Joku kukka voi tulla, mutta nämä eivät toista kertaa kuki. Ei tästä sinänsä kasveille mitään haittaa ole, mutta jos rupeaa tällaisia keväitä pitämään, niin täytyy muuttaa nimi vaikka helluntairuusuksi. Kansan suusta tämäkin nimi on tullut.

Arno Kasvi taustoittaa juhannusruusun levinneen meille 1800-luvulla pääasiassa idän suunnalta.

– Pietarista tuli erivärisiä juhannusruusuja, koska siellä oli jo 1700-luvulla parhaat saksalaiset jalostajat näitä jalostamassa tsaariperheelle. Kun Suomella oli intiimit yhteydet sinne tsaarinvallan aikana, silloin niitä tuotiin. Koska ne tekevät juurivesaa, niitä on helppo siirtää, ja ne ovat pakkasen kestäviä.

Vitsaukset vaatisivat viileyttä

Kuuman alkukesän kääntöpuoli on havaittavissa ruusun lehtiä hieman kääntelemällä. Sopivat tuulet toivat taannoin myös vitsaukset Keski-Euroopan lämmöstä valtavina lauttoina.

– Täällä on vattukärsäkkäät hyökänneet ruusujen kimppuun vatun kukintaa odottaessaan. Ja onhan täällä kirvaakin varret täynnä, imee kaiken nupuista ja kasvu pysähtyy. Raamatullisesti kun hyvää annetaan, niin huonoa tulee kanssa; kirvat lisääntyivät mahdottomasti, ja lankesivat hyvään maahan.

Viikonlopun viilentyvät säät Etelä-Suomessakin ovat Arno Kasvin mielestä pelkästään hyvä asia.

– Ainoastaan kylmyys panee kirvat kuriin! Saisi tulla sadetta ja viileätä, saisi mennä ihan viiteen asteeseen öisin, niin se on parasta lääkettä! Nyt kun on niin pitkä päivä, saavat kasvit yöllä imettyä kosteutta, ja kirvojen ja muiden pöpöjen lisääntyminen hidastuu.

Yhä useammat luonnontuotteet löytävät tiensä suomalaisen ruokapöytiin. Nokkonen, horsma ja jopa sammal ovat jalostumassa pikkuhiljaa niin sanotuiksi luonnon superfoodeiksi.

Kuusamolainen Riipisen Riistaherkut vastaanottaa tänä keväänä 800 kiloa kuusenkerkkää. Tähän saakka kuusenkerkän yritys on ostanut pääasiassa Kuusamon ulkopuolelta, lähinnä Keski-Suomesta, missä yritys valmistaa muun muassa kuusenkerkästä tehtyä teetä, siirappia ja hilloa.

Keräily kiinnostaa

Kuusamossa järjestettiin toukokuussa kuusenkerkän poimijakoulutus, johon osallistui 70 ihmistä. Poimijakoulutuksen ideoijana on alueen elinkeinojen kehittämisyhtiö Naturpolisin villiruoka-hanke, jonka yhtenä tavoitteena on tuotteistaa villiruokaa matkailun tukemiseksi.

Raaka-ainetta tuotteisiinsa Riipisen Riistaherkut saa siten oletettavasti tulevaisuudessa myös kotikonnuiltaan.

Yrittäjä Mikael Riipinen uskoo kuusenkerkän ja muidenkin luonnontuotteiden suosion vain kasvavan.

– Ne ovat kovassa nosteessa, kun puhumme koivusta, kuusenkerkästä ja jopa sammaleesta, Riipinen toteaa.

– Jos vain luonnontuotteiden keräilijöitä löytyy, ostajiakin löytyy.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Riipisen Riistaherkun pihassa lastattiin varastoon ensimmäiset 20 kiloa paikallista kuusenkerkkää. Kerääjäringin toiminta on käynnistynyt.

Pakasteeseen pikkuannoksina

Kuusamolaisen Palosaaren poro- ja kalastustilan emäntä Satu Palosaari kehuu vuolaasti luonnosta saatavia tuotteita. Erityisesti kuusenkerkkä saa matkailuyrittäjältä kehut.

– Siitä löytyy ravintoarvoja aivan valtavasti. Kuusenkerkästä voi valmistaa ruokapöytään monenlaista, siirappeja muun muassa. Kerkällä on luonnon superfoodia parhaimmillaan, Palosaari ylistää.

Satu Palosaaren mukaan kuusenkerkkä on helppo käsitellä oksalta ruokapöytään.

–  Itse teen niin, että kerättyäni kerkän huuhtelen sitä vähän ja pussitan pikku pusseihin, jotka pakastan. Pakaste on myöhemmin helppo käyttää pikku annoksina.

Kuusi ei kärsi keräämisestä

Palosaari rauhoittelee metsänomistajia, jotka epäilevät, että puun kasvuvaiheessa kerättävä kerkkä vaurioittaisi puuta.

– Kuusen kasvu ei kärsi kerkän keräämisestä. Ja kerkkäähän ei kerätä pienistä kuusista. Kerkkäkuusen pitää olla vähintään puolitoista metriä korkea.

– Kerkkä kerätään pelkästään alaoksilta, joten puu saa enemmän voimaa kasvaa ylöspäin. Eli kerkän keräys on vain hyväksi kuuselle, Satu Palosaari sanoo.

– Jos on hyviä kuusia ja kerkät sopivan kokoisia, voi yksi ihminen kerätä päivässä jopa kymmenen kiloa kerkkää, Palosaari laskee.

Kerkän uskotaan jopa lääkitsevän

Kuusenkerkät sisältävät hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä runsaasti antioksidantteja. Kuusenkerkkästä valmistettua siirappia on käytetty perinteisesti yskänlääkkeenä ja esimerkiksi keuhkoputkentulehduksen hoitoon.

Perinnetiedon mukaan kuusenkerkkien pureskelun on uskottu vaikuttavan suun ja hampaiden hyvinvointiin sekä flunssaan.

Emeritusprofessori Kalevi Salonen on tutkinut lämpötila-antureilla Pääjärven syvällä olevan veden lämpötiloja Lammilla. Anturit ovat vedessä nimenomaan talvisin. Viime talvi sai emeritusprofessorin yllättymään.

– Viime talvi oli – sanoisinko – erittäin poikkeuksellinen isoissa järvissä, ilmeisesti yleensäkin, Salonen aloittaa mittaustensa tulkitsemisen.

Tutkija arvelee, että Pääjärven tuloksista voi tehdä yleisempiäkin johtopäätöksiä, vaikka hänellä on havaintoja tarjottavana vain Pääjärven osalta. Johtopäätökset tosin pätevät vain isojen järvien kohdalla, eli järvien joiden pituus tai leveys on kymmenen kilometriä tai enemmän.

Pääjärven lämpötilamittausten historia ulottuu yli 45 vuoden taakse, joten Salosella on mihin verrata.

– Tänä aikana ei ole oikeastaan kuin yksi vuosi, joka vastaisi suurin piirtein viime talvea.

Yleensä alle neljän asteen

Yleensä isoissa järvissä lämpötila laskee järven syvyyksissä talvella alle neljän asteen. Pääjärvessä se tarkoittaa kahden ja kolmen asteen välimaastoa. Tänä vuonna lämpötila oli poikkeuksellisesti nelisen astetta. Siis pari astetta tavanomaista talvea lämpimämpää.

– Oltiin lähellä tilannetta, jota ihmiset yleensä luulevat tosiasiaksi kaikissa järvissä, eli syvällä järvessä veden lämpötila olisi neljä astetta. Isoissa järvissä se ei pidä yleensä paikkaansa, mutta viime talvi oli poikkeus, viittaa Salonen lämpötilan nousuun.

– On poikkeuksia myös kylmempään suuntaan. Lämpötila saattaa mennä reilusti alle yhdenkin asteen. Ennätys, mitä itse olen tavannut, on 0,2 astetta.

Aineenvaihdunnan kannalta parin asteen lämpötilaheitolla ei vielä ole tavatonta vaikutusta, arvioi emeritusprofessori.

– Se kuitenkin ratkaisee, minkälainen fysikaalinen ympäristö järvessä on, Salonen jatkaa tuumailuaan lämpötilaeron vaikutuksesta.

Neljässä asteessa vesi on raskaimmillaan.

– Jos vesi on vaikka yksi- tai kaksiasteista, se tarkoitta esimerkiksi Pääjärvessä sitä, että kun keväällä auringonvalo alkaa päästä veteen, vesi lämpiää, tulee raskaammaksi ja synnyttää jo kierron. Järvi saattaa kiertää pinnasta pohjaan jo jään alla.

– Tämäkin on asia jota ei ole oikeastaan aikaisemmin noteerattu, pohtii Salonen ja kertoo, että vastaavanlainen ilmiö tapahtuu Pääjärvessä kahdesta kolmeen kertaa 10 vuodessa.

Syy on selvä

Kalevi Salonen tietää viimetalviselle lämpöpiikille syyn.

Viime syksynä oli hyvin pitkään lämmintä. Kun talvi tuli, se tuli yhtäkkiä.

– Vedellä ei ollut aikaa jäähtyä kauhean paljoa. Kun vesi syksyllä saavuttaa neljän asteen lämpötilan, sen jälkeen mikä tahansa oikeastaan reilumpi pakkaskausi jolloin on tyyntä jäädyttää järven.

Jos oli tavallista lämpimämpää Pääjärven syvyyksissä viime talvena, myös toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa pintaveden lämpötila on pitänyt kiirettä lämpenemisensä suhteen.

Vaikka helteet tältä erää näyttävät olevan ohi, Suomen ympäristökeskuksen, Sykkeen tarkistamattomien arvojen mukaan Pääjärvessä ollaan 4. kesäkuuta peräti 19,3 asteessa.

Syken lämpötilalistalla olevista järvistä Lohjanjärvessä on ainakin vielä lauantaina yli 20 astetta lämmintä, ja järvi on mittausjärvistä lämpimin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että lämpötilamittaus on tehty vain yhdestä kohtaa järveä. Jo sen takia, mutta myös muuten voivat lämpötilat vaihdella järvissä hyvinkin nopeasti alkukesällä. Kun pintavesikerros on paksumpi, silloin lämpötilatkin pysyvät tasaisempina.

Viime yö oli kylmä, mittari painui miinukselle maan pinnassa Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Koleus ei jää tähän, vielä kylmempää on luvassa.

– Ensi yöksi on luvassa hallaa Keski-Suomeen ja Pohjanmaalle, Suomenselän alueelle. Mutta sunnuntain ja maanantain välinen yö voi olla vielä kylmempi. Silloin saattaa olla jopa pikkupakkasta, meteorologi Matti Huutonen sanoo.

Huutosen mukaan mittari saattaa painua jopa neljään pakkasasteeseen. Ankarimmin kylmyys koettelee Pohjanmaata, Kainuuta ja Lappia.

– Hallaa voi olla Uuttamaata myöten, Huutonen sanoo.

Hillasato vaarassa

Lämpimät ilmat ovat räjäyttäneet Suomen hillasuot kukkaan viikkoja etuajassa. Hilla kukkii jo nyt Keski-Lappia myöten, normaalisti kukinta alkaa Lapin soilla juhannuksen tienoilla.

Hillasato onkin vaarassa tuhoutua laajoilla alueilla tulevien kylmien öiden vuoksi.

– Jos tulee napakka pakkanen, niin kyllä se on hillankukkien turma, Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Rainer Peltola sanoo.

Vaikka pakkanen luutisi hillasuot, ei ole syytä toivoa kokonaan heittää.

– Pitää muistaa, että halla on aina paikallinen ilmiö, hyvässä ja pahassa. Kyllä sitä hillaa aina johonkin tulee, Peltola lohduttaa.

Tänään vietetään Maailman ympäristöpäivää. Tänä vuonna erikoisteemana on salametsästykseen liittyvän laittoman kaupankäynnin kitkeminen. Ylen nettisivuilla voit testata, kuinka hyvin tunnistat Suomessa uhanalaiseksi luokitellut eläinlajit.

Lomamatkalle naapuriin Mitä tarjottavaa on Ruotsilla, Virolla, Berliinillä ja Pietarilla suomalaiselle lomamatkaajalle? Toimittajamme tarjoavat parhaat vinkit, miten turistikohteissa voi säästää aikaa ja rahaa ja missä kannattaa käydä vaikkapa syömässä.

Sveitsissä äänestetään kansalaispalkasta. Aloitteen tekijöiden mukaan kansalaiset voisivat saada kuukaudessa noin 2 260 euroa. Vastustajien mielestä ehdotus on epärealistinen. Kansalaispalkan lisäksi sveitsiläiset äänestävät sunnuntaina myös neljästä muusta kysymyksestä, muun muassa nopeutetusta turvapaikkakäsittelystä ja liikenneväylien rahoituksesta.

Perussa äänestetään presidentistä. Perua itsevaltaisesti hallinneen Alberto Fujimorin tytär, Keiko Fujimori johtaa vaalien mielipidekyselyjä. Alberto Fujimori istuu tällä hetkellä vankeustuomiota ja hänet muistetaan muun muassa kymmenien tuhansien varattomien naisten pakkosteriloinneista. Fujimorin kilpakumppani on liberaali Pedro Pablo Kuczynski.

Kylmä pohjoistuuli puhaltaa. Sadekuurot siirtyvät etelään, etelä- ja keskiosassa Suomea sadekuuroja tuleekin sunnuntain mittaan.  Pohjoisessa sunnuntai on enimmäkseen poutainen. Maanantaiyö on kylmä ja hallaa voi olla eteläistä Suomea myöten.

Tänään vietetään maailman ympäristöpäivää. YK:n ympäristöohjelman UNEP:n järjestämää päivää on vietetty vuodesta 1972 lähtien. Tänä vuonna erikoisteemana on salametsästykseen liittyvän laittoman kaupankäynnin kitkeminen.

Ympäristöpäivänä on hyvä muistaa myös muillakin tavoilla vaarassa olevia lajeja.

Testaa, kuinka hyvin tunnistat Suomessa uhanalaiseksi luokitellut eläinlajit.

Hömötiainen

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Susi

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Räystäspääsky

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Sinisorsa

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Sääksi

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Naali

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Ilves

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Valkoselkätikka

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Metsämyyrä

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Saimaannorppa

 Uhanalainen 

 Elinvoimainen 

Ilmaista terveellistä ruokaa saa nyt pihoilta, niityiltä ja metsistä. Syötävät villiyrtit kannattaa syödä heti keruun jälkeen. Keruutuotetarkastaja Marja Tuominen käyttää yrttejä päivittäisesessä ruoanlaitossa.

– Yrttejä voi syödä sellaisenaan. Ajattelin tehdä salaattia voikukan lehdistä ja laittaa nokkosta munakkaaseen tänään, tuumii Tuominen.

Nokkonen kannattaa kiehauttaa ja käyttää kuten pinaatti. Se sopii myös pakastamiseen. Rapeita ja tumman sävyisiä nokkosia saa kuivattamalla ne kiehautuksen jälkeen kuivurissa.

Voikukasta voi syödä sellaisenaa lehdet ja nuput. Myös kukkia voi syödä, ellei niiden lievä kitkeryys haittaa. Voikukka puhdistaa maksaa.

Poimulehti hyvä kaikille

Poimulehti on miedon makuinen yrtti, jota löytyy runsaasti monesta paikasta. Se on erityisen hyvä naisille.

– Erityisesti naisille on poimulehti hyvä, mutta suositeltava se on kaikille, myös lapsille. Sen maku miellyttää kaikkia, sanoo Tuominen.

Varhaista väinönputkea Tuominen on kerännyt jo monta viikkoa.

– Väinönputkisiirappi tehtiin jo pari viikkoa sitten. Nyt on aika tehdä väinönputki-raparperihilloa. Kolmasosa väinönputkea ja kaksi kolmasosaa raparperia ja makeutukseen sokeria tai hunajaa. Vuohenputki on myös herkullista.

Horsmasta voi kerätä nuoret versot. Tuominen tekee horsmasta lämpimiä voileipiä. Sitä voi myös kuivata teeksi.

Jos on satanut kannattaa odottaa, että kasvit kuivuvat ennen keräämistä.

– Aamu tai  aamupäivä ovat parhaat ajat poimimiseen. Kasvit ovat silloin parhaimmillaan.

Pakastin saattaa olla vielä pullollaan edellisen satokauden herkkuja, kun uusi satokausi kolkuttelee jo oven takana. Pakastamalla mikään tuote ei kuitenkaan parane, muistuttaa Kainuun Marttojen toiminnanjohtaja ja kotitalousasiantuntija Kaino Kinnunen.

– Meillä monella suomalaisella on se, että meitä pistää ahneuden poikanen siellä hyvällä marjamättäällä. Pakastamisen idea kuitenkin on, että säilötään satokaudesta toiseen.

– Jos aloittaa esimerkiksi tähän aikaan vuodesta korvasienien säilömisen pakastamalla, niin edellisen kauden korvasienet pitäisi silloin olla jo pois syötynä, Kinnunen jatkaa.

Riista säilyy 10–12 kuukautta

Sama pakastamisen idea pätee Kainuun Marttojen toiminnanjohtaja ja kotitalousasiantuntija Kaino Kinnusen mukaan myös riistaan. Edellisen metsästyskauden saaliit tulisi käyttää ennen seuraavan alkamista.

– Riista on yleensä aika kuivahkoa ja voidaan sanoa, että se säilyy noin 10–12 kuukautta ihan hyvin. Mutta se pitää muistaa, että mitä rasvaisempi liha on, sitä huonommin se säilyy eli sitä lyhyempi säilytysaika sillä on pakastimessa.

– Jos pakastimessa on paljon esimerkiksi edellisen satokauden sieniä, marjoja tai viime syksynä tai syystalvella saalistettua riistaa, niin silloin kannattaa pohtia, tarvitseeko näin paljon edes pakastaa. Onko mielekästä, että pakastetaan vain pakastamisen ilosta? Niitä pakasteita pitäisi muistaa myös käyttää, Kinnunen jatkaa.

Pakastinta kannattaakin nyt katsoa sillä silmällä, miten pakasteiden käyttöä voisi tehostaa. Jos pakasteesta löytyy vielä riistaa, niin silloin voi laittaa pataruokia muhimaan, Kinnunen vinkkaa.

– Marjoja voi esimerkiksi lisätä aamupalapöytään erilaisiin smoothieisiin sekä jogurttien, viilien ja puurojen joukkoon. Jos marjoja ei ihan sellaisenaan halua tai saa menemään, niistä voi keittää esimerkiksi säilykkeitä.

– Eiväthän ne enää tuoreiden marjojen veroisia ole vuoden varastoimisen jälkeen, joten esimerkiksi C-vitamiinihävikkiä on tapahtunut varmasti jonkin verran. Kun ne sulatetaan ja edelleen vielä kuumennellaan ja käsitellään, esimerkiksi säilötään johonkin toiseen muotoon, niin se vitamiini- ja kivennäistappio on aina suurempi, Kinnunen lisää.

Omat aistit ja maalaisjärki avuksi

Mistä pakasteeseen kurkkaava voi tietää, että siellä olevat marjat ja riista ovat vielä syömäkelpoisia? Kinnusen mukaan ensimmäisenä apunaan kannattaa käyttää aistejaan ja maalaisjärkeä.

– Jos ne ovat silminnähtävästi hyvännäköisiä eli ei ole tapahtunut värimuutoksia eikä tuotteiden joukossa tai pinnalla ole runsaasti sulamisesta kielivää jäähilettä, niin silloin niiden käyttö on vielä turvallista. Mutta mahdollisimman nopeasti ne tietysti kannattaa pyrkiä käyttämään, Kinnunen sanoo.