Aikuisena talvehtineita kirsi- ja horkkahyttysiä on lennellyt Suomen ilmatilassa jo pitkän tovin. Lämpimien säiden vuoksi myös kesähyttysiä on kuoriutunut tavallista aikaisemmin.

– Selkeästi aikaisemmin niitä on kehittynyt ainakin osassa Suomea. Varmaan joissakin paikoissa niitä on ollut jo vähän aikaa lennossa. Suomi on kuitenkin pitkä maa, Lapissa homma on vielä melko alkutekijöissä, Kainuun ELY-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo.

Kevään sateilla on ratkaiseva merkitys kesän hyttysmäärien kannalta. Lämpötiloilla ei ole merkitystä sääskien määrään, mutta mitä lämpimämpää on, sitä aiemmin hyttyset kuoriutuvat.

– Nehän tarvitsevat siitä munastosta kaksi–kolme viikkoa tällaista kesäistä lämpötilaa, jona aikana ne kehittyvät munasta aikuiseksi, Leinonen toteaa.

Hyttysten määrissä suuria eroja alueittain

Viime kesänä hyttysiä oli paikoin runsaasti. Sitä edellisinä parina kesänä puolestaan huomattavan vähän. Nyt Leinonen odottaa ainakin eteläiseen Suomeen viime kesän kaltaista hyttyskesää.

– Näyttää siltä, että eteläiseen Suomeen voi tulla ihan normaali hyttyskesä. Pohjoinen on vielä arvoitus. Siellä ei vielä tiedä, kuinka tästä eteenpäin kelit jatkuvat. Jos on kuivaa ja tuulista, niin silloin tietysti sääskiä tulee vähemmän. Jos taas sataa, niitä tulee enemmän.

Alkavan hyttyskesän erityispiirre ovat tutkijan mukaan erittäin voimakkaat alueelliset vaihtelut hyttysten määrissä.

– On ollut ihan selvästi havaittavissa, että hyvinkin pienillä matkoilla muutokset ovat voimakkaita. Kosteisiin paikkoihin on tulossa normaalisti tai normaalia enemmän sääskiä, mutta sitten ihan viereisellä alueella niitä on huomattavasti vähemmän, jos ei ole satanut ja lammikot ovat kuivuneet.

Sääskiäkin tarvitaan

Kesällä kuoriutuvat hyttyset ovat Leinosen mukaan verenhimoisempia kuin talvehtineet hyttyslajit.

– Toki aikuistalvehtivatkin hyttyset haluavat sen veriaterian, mutta ne ovat huomattavasti arempia ja niitä on paljon vähemmän. Kesähyttyset puolestaan tuntuvat tulevan piikki ojossa lihaan. Meillähän on 40 hyttyslajia, joista metsä-, korpi- ja taigahyttynen ovat niitä, jotka häiritsevät meitä kohtuullisen terhakkaasti, Leinonen sanoo.

Vaikka korvan juuressa inisevät ja salakavalasti iskevät sääsket saattavat häiritä grillinhuuruista illanviettoa kesämökin kuistilla, on hyttysillä kuitenkin tärkeä osa luonnon kiertokulussa.

– Linnut syövät niitä todella mielellään ja käyttävät sitä massaa todella paljon. Esimerkiksi hömötiaispariskunta pystyy syömään vuodessa toistakymmentä kiloa hyönteisbiomassaa. Hyönteisiä pitää siis olla todella paljon, että niitä riittää näille linnuille ruoaksi, Leinonen kertoo.

Hyttysten määrään voi vaikuttaa

Kutiavia pistoksia voi Leinosen mukaan välttää asuinympäristössään parhaiten ennakoivien toimenpiteiden avulla.

– Mitä vähemmän pihapiirissä on vesiastioita tai lammikoita, mihin hyttyset voivat munia, ja mitä vähemmän on pusikkoa, mihin tuuli ei pääse puhaltamaan, niin sitä vähemmän on myös sääskiä.

Hyttysten huitominen hiki päässä ei sen sijaan välttämättä ole tehokkaimpia suojautumiskeinoja.

– Mitä rauhallisemmin pystyy olemaan, sitä vähemmän ihminen erittää hiilidioksidia. Hikoilu on yksi eritteistä, jonka perusteella hyttyset etsivät tankkauspaikkansa. Sen vuoksi ne löytävät huomattavasti paremmin ihmisen, joka huitoo ja hyppii. Toki ne pystyvät löytämään, vaikka olisi paikallaankin, kun hengittämättä ei kuitenkaan voi olla.

Tutkijat ovat saaneet yllättäviä ja huolestuttaviakin tuloksia Kallavedellä tehdystä mikromuovitutkimuksesta. Kallaveden mikromuovipitoisuudet ovat korkeat verrattuna maailmalta raportoituihin tuloksiin järvistä ja joista.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat mitanneet pienenpienten muovihiukkasten eli mikromuovien pitoisuuksia Kallavedestä useista eri kohteista.

– Tuloksista käy valitettavasti ilmi, että Kallavesi kuten muutkin ihmisten asutuksen lähistöllä olevat vesistöt näyttävät kärsivän mikromuovisaastuksesta. Pitoisuudet tähänastisissa näytteissä olivat huomattavan korkeita niin partikkeleissa kuin kuiduissakin, sanoo tutkija Samuel Hartikainen.

Mikromuovia irtoaa jätevesiin muun muassa pesuvesistä, roskaamisesta ja teollisuuden raaka-aineista. Nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, ovatko mikromuovit ympäristöterveysuhka.

– Ainakin tiedämme nyt, että kaikissa Suomen sisävesissä asiaa täytyy tutkia lisää.

Hartikaisen mukaan jatkossa seurataan hyvinkin tarkkaan Kuopion kaltaisten kaupunkien ja teollisuuslaitosten jätehuollon päästöjen vaikutuksia sisävesiin.

Mikromuovia kulkeutuu ilman mukana järvien jäähän

Mikromuovia kertyy järviin ja talvella järvien jäähän runsaasti myös ilman kautta kaukokulkeumana, selviää Hartikaisen ja tutkimuspäällikkö Arto Koistisen tutkimuksesta.

– Voimme vain arvella, milllainen mikromuoviryöppy vapautuu, kun jäät sulavat.

Hartikainen muistuttaa Suomessa olevan todella runsaasti järviä, joiden lähellä on paljon päästölähteitä. Suomen järvet ovat omalaatuisia ekosysteemiltään ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan vahvan vuodenaikakierron takia.

– Todennäköisesti se vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoisella tavalla mikromuovin kulkeutumiseen. Siitä meillä on havaintoja Kallavedeltä alueilta, joissa ei pitäisi olla mikromuovia ja siellä kuitenkin on sitä.

Mikromuovia löytyi myös asumattomilta alueilta

Hartikainen ja Koistinen ottivat näytteitä viime talvena jäästä jätevedenpuhdistamon alapuolella, keskustan lähellä olevalla Savilahden alueelta, sataman edustalta, ranta-asutuksen keskeltä ja täysin asumattomalla alueelta. Mikromuovia löytyi myös sieltä.

– Jos jo tämän kevään tutkimusten perusteella nähdään tällaisia pitoisuuksia Kallavedessä, mitä ne mahtavat olla esimerkiksi Haukivedessä, josta jo tiedetään, että siellä on Varkauden teollisuuden aiheuttamia muovisilppupäästöjä, Hartikainen sanoo.

Muovisilppupäästöjä on havaittu jopa 25 kilometrin laajuisella alueella Varkauden eteläpuolella.

– Me menemme nyt seuraavaksi tutkimaan sitä, koska tämä 25 kilometriä yltää jo norpansuojelualueisiin, joita Haukivedellä on.

Muovisilppu jauhautuu ajan oloon mikromuoviksi.

– Niitä viranomaiset eivät valvo. Siksi meidän on kerättävä lisää näytteitä myös yksittäisistä teollisuuspäästöistä, tutkija Hartikainen sanoo.

"Elämme mikromuovipäästön keskellä"

Hartikainen kertoo saavansa kollega Arto Koistisen kanssa jo nyt runsaasti yhteydenottoja mikromuovitutkimukseen liittyen.

– Meille on lähetetty näytteitä muun muassa Espanjasta ja tutkimuspyyntöjä yhteistyöstä järvisedimentteihin liittyen. Tavoittelemme nyt kokonaisuutta, yhtä asiaa ei auta tuijottaa.

Hän sanoo, että tavoite on saada selvitettyä, miten mikromuovi vaikuttaa ekosysteemin lisäksi myös ihmisen terveyteen.

Hartikainen muistuttaa, että Suomessa järvivedet ovat matalia ja järvivettä käytetään yleisesti puhdistuksen jälkeen myös juomavetenä, kuten Kuopiossakin.

– Elämme mikromuovipäästön keskellä koko ajan.

Hartikainen ja Koistinen kertovat mikromuovitutkimuksistaan UNESCON isännöimässä seminaarissa Lanzarotella tällä viikolla ja kesäkuussa Berliinissä.

Kevät on jo melkein vaihtunut kesäksi, ja pihoja sekä puutarhoja laitetaan kuntoon talven jälkeen. Ilmaston lämpeneminen tulee Kainuun korkeuksilla näkymään sateiden lisääntymisenä, ja siihen on hyvä varautua myös puutarhassa.

Jos piha on uusi tai se rakennetaan uudelleen, on tärkeää huolehtia kunnollisesta salaojituksesta ja maan pintojen muotoilusta, sanoo Kainuun ammattiopiston puutarha-alan opettaja Katja Moilanen. Muutoin rankan vesisateen yllättäessä tai koko kesän ollessa sateinen ja kostea, vesi alkaa kerääntyä lammikoiksi aiheuttaen monenlaisia ongelmia puutarhan istutuksille.

Sateinen kesä vaikuttaa kaikkiin kukkiin ja kasveihin riippumatta siitä, minkä kokoisia niiden terälehdet ovat. Pitkäaikainen kosteus voi aiheuttaa kukkiin, varsiin ja lehtiin harmaata hometta. Ilmava istuttaminen auttaa myös homeen ehkäisyssä, kun kosteutta ei pääse kerääntymään tiiviisiin istutussumppuihin.

– Tärkeää olisikin huolehtia siitä, että kasvualustat läpäisevät hyvin vettä ja että kukat ja kasvit olisi istutettu ilmavasti, Moilanen sanoo.

Ensimmäiseksi sateesta kärsivät kerrotut

Kasvin pärjääminen vesisateella riippuu täysin kasvista.

– Pääsääntöisesti voi ajatella, että jos on kerrottu-kukkasia, eli niissä on paljon terälehtiä, niin sellaiset kärsivät ensimmäiseksi sateesta. Pienikukkaiset ja -lehtiset kasvit pärjäävät paremmin vaikka vettä tulisikin.

Myöskään isokukkaiset pensaat eivät kestä kovaa sadetta, sillä kukat piiskautuvat sateessa piloille.

Jos omassa puutarhassa kasvattaa marjapensaita tai hedelmäpuita, pitkään jatkuva sade ei ole tervetullut kesävieras.

– Marjojen ja hedelmien kukka-aiheet muodostuvat jo edellisen kesän lopussa. Niiden kukintaan vesisade ei vaikuta. Jos kuitenkin on viileää ja sateista, pölyttäjät eivät pääse pölyttämään kukkia, Moilanen muistuttaa.

Raakileaikaan sadon kypsyessä kosteus saattaa kuitenkin aiheuttaa hometta ja muita tauteja, ja siten pilata kesän marja- tai hedelmäsadon.

Asteri selviää kovastakin sateesta

Kokonaan vihreät pensaat, eli niin sanotut massapensaat, pärjäävät kovassakin sateessa. Monivuotinen perenna on myös hyvin sateessa pärjäävä, varsinkin jos se on matala tai kovavartinen, Moilanen toteaa.

– Maatiaisperennoista esimerkiksi asteri on sellainen, että näyttää että sille ei tapahdu mitään vakavampaa vaikka vesi piiskaisikin puutarhaa. Muuten istutuksille ei voi enää mitään rankan sateen tullessa. Helposti siirreltävät kasvit, kuten amppelit ja roikkuvat kasvit, kannattaa siirtää vaikka kuistille sateelta suojaan.

Luonnonvaraisten eläinten hoitokodeissa kaivataan kipeästi villamyssyjä ja -sukkia. Esimerkiksi orvoksi jääneet pienet oravanpoikaset tarvitsevat pipon tuomaa suojaa ja lämpöä.

Susirajan eläinkotiyhdistys järjestää suuren pipo- ja villasukkakeräyksen orvoksi jääneille tai loukkaantuneille luonnonvaraisille eläimille. Mukaan pääsee myös ilman neulomistaitoja, sillä oravanpoikasille kelpaa myös vanha, käyttämättömäksi jäänyt pipo tai sukka.

Piposta suojaa ja lämpöä

Luonnossa eläimet elävät parhaillaan poikasaikaa eikä kaikki aina mene niin kuin pitäisi, vaan eläin tarvitsee selvitäkseen ihmisen apua. Susirajan eläinkotiyhdistyksessä on tällä hetkellä hoidettavana esimerkiksi oravanpoikasia.

– Eläimet ovat pääsääntöisesti huonossa kunnossa saapuessaan meille, sillä eihän sellaista eläintä, jolla ei ole selkeää hoidon tarvetta, tule edes poimia talteen, Hanne Ihanus eläinkotiyhdistyksestä toteaa.

Pipot toimivat oravanpoikasille turvapaikkana ja auttavat eläimen ruumiinlämmön säilyttämisessä. Yhdistys kaipaa myös jatkuvasti emonmaidonkorviketta.

– Tämä on yhdistyksen ainoa pipokeräys, joten toiveena on saada runsaasti pipoja jemmaan, Hanne Ihanus kertoo.

Kysy neuvoa ennen kuin otat eläimen talteen

Pipokeräykseen voi osallistua Joensuussa, Outokummussa, Ilomantsissa ja Kiteellä.

Susirajan eläinkotiyhdistys antaa myös neuvoa avuttomassa tilassa olevan eläimen auttamiseksi. Yhdistyksestä muistutetaan ottamaan yhteyttä ja kysymään neuvoa ennen kuin eläin otetaan talteen.

– Yhdistyksellä on luonnonvaraisten eläinten osalta neuvontaa, ja aina voi ja kannattaa kysyä, jos jokin asia mietityttää, Hanne Ihanus sanoo.

Finnhunting Oy on toimittanut Puolaan kaksi keskisuomalaismetsoa. Puolalaisen metsojen EU-life-siirtoistutushankkeen tavoitteena on tukea maan metsokantaa. Linnut vapautetaan lähiaikoina puolalaiselle luonnonsuojelualueelle tai sen liepeille Ruszów'n metsiin.

Hankkeesta nousi kohu alkukeväästä, kun suunnitelma tuli julkisuuteen. Keskisuomalaisissa riistanhoitoyhdistyksissä siirtohanke tyrmättiin täysin.

Naaraslinnut otettiin kiinni Multialla toukokuun puolivälissä. Ne saivat nimekseen perisuomalaiset Pirkon ja Liisan.

Puolaan vietiin valioyksilöt

Kappalemäärissä siirtohankkeessa jäätiin kauas ennakkosuunnitelmissa. Suomen Riistakeskus myönsi Finnhunting Oy:lle alun perin luvan jopa neljänkymmenen linnun siirtoon, mutta yritys rajasi itse siirrettävien lintujen määrän enimmillään kahteenkymmeneen. Puolaan päätyi lopulta vain kaksi lintua.

– Kappalemäärällisesti jäätiin ajatellusta, mutta ei se ollut pettymys. Pitää muistaa, että ollaan tekemisissä luonnonlintujen kanssa, eikä niiden pyydystäminen ole lainkaan yksinkertaista, sanoo lintujen siirrosta ja kiinniotosta vastanneen Finnhunting Oy:n Toni Hirvonen.

Hänen mukaansa myös hankkeen puolalainen yhteistyökumppani oli kahteen lintuun hyvin tyytyväinen.

– Molemmat linnut olivat erittäin vahvoja ja terveitä tutkittaessa ja matkaan laitettaessa. Ne edustavat rotunsa erinomaisia yksilöitä eli siinä mielessä varmaan laatu korvaa määrän.

Kiinnioton parissa tehtiin Hirvosen mukaan pitkää päivää.

– Linnut otettiin kiinni teiden varsilta haaveilla. Käytössä oli eräänlainen verkkopyssy, jolla eläimen ylle ammuttiin verkko, Hirvonen kuvailee operaatiota.

Toiveissa lintujen lisääntyminen

Metsojen siirtoistutushankkeessa on tavoitteena tukea puolalaista metsokantaa Natura-luonnonsuojelualueella. Nyt linnut ovat Puolassa totutustarhoissa, jossa niille on tehty terveystarkastukset. Totutusjakson jälkeen linnut vapautetaan suunnitellulle alueelle.

Sitä, ehtivätkö tulokkaat lisääntymään uudessa kotipaikassaan, ei voida toistaiseksi kuin arvella.

– Lisääntyminen voi olla haasteellista, en osaa sitä sen tarkemmin arvioida. Toivotaan, että se onnistuu – kukaan ei kuitenkaan kiellä, etteikö tälläinen maastamuutto olisi stressi linnulle. Ne olivat siirrettäessä kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa, Hirvonen painottaa.

Toni Hirvosta haastatteli Marja Hyttinen.

Suomesta löytyy paikkoja, jonne helle niin sanotusti parkkeeraa eli ne ovat erityisen lämpimiä alueita. Meteorologi Anne Borgström ei pysty nostamaan esille yksittäistä luonnon lämpökattilaa esimerkiksi Kainuusta, mutta muualta alueita löytyy ympäri Suomea.

– Suomenselkä, Kouvola, Lahti, Utti, Salon seutu ja Tornionjokilaakso – näillä paikoilla on usein tosi lämmintä, Borgström luettelee.

– Suomen aurinkoisin paikka on merellä sijaitseva Utön saari, sillä pilvet menevät siitä yli ja satavat vasta, kun ne tulevat mantereelle asti.

Borgströmin mukaan myös sateet tuntuvat jäävän tietyille seuduille pitkäksikin aikaa. Ilmiöön vaikuttaa maasto ja meren läheisyys ja se, kuinka sopivasti ilmavirtaukset siirtävät pilviä tai sateita pois.

Etenkin sade-ennusteet heittelevät

Meteorologin mukaan on vaikea määritellä, kuinka pitkälle säätä voi luotettavasti ennustaa. Siitä huolimatta ihmiset janoavat pitkän aikavälin ennusteita – tärkeän juhlapäivän tai oman kesäloman olosuhteet kiinnostavat.

Myös lehtien isot otsikot kesäsäistä antavat ymmärtää, että säätä voitaisiin ennustaa luotettavasti pitkällekin kesää.

– Jos korkeapaine on vahvistumassa ja se pysyy pidempään päällä, niin kyllä sen viikon verran voi ennustaa. Ehkä vähän ylikin, Borgström toteaa.

Sään luotettava ennustaminen vaihtelee, Skandinaviassa matalapainet säätävät meidän säätä, niitä tulee ja menee. Varsinkin sateiden ajoittamisessa on suuria heittoja.

– Sateisiin vaikuttavat muun muassa vesistöt ja maaston muoto. Kaikki ovat varmasti kuulleet Föhn-tuulista, jolloin tuuli käy voimakkaana Skandien yli lännestä. Norjan ja Ruotsin puolella sataa voimakkaasti, mutta kun pilvi on satanut, niin se laskee ja on lämpimämpää. Jolloin Suomen puolella ollaan lämpimässä säässä.

Meterologi itse on tyytyväinen, silloin kun ennuste osuu oikeaan – tarkoitti se sitten sadetta tai paistetta.

– Olen kyllä tyytyväinen sateeseen, jos olen se oikein ennustanut.

Omenapuut ovat eteläisessä Suomessa yltyneet kukkimaan poikkeuksellisen runsaana. Pihoissa ja puutarhoissa puut loistavat täynnä valkoisia kukkia.

Ylipuutarhuri Simo Laine Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta sanoo, että kukkasilmut ovat valmistuneet jo viime kesän syyspuolella. Suotuisa talvi säästää silmut, mutta paljon riippuu myös omenapuun kasvukunnosta ja energiatilasta.

– Jos niitä puita leikkaa oikein, niin kukkasilmuja kehittyy enemmän eikä niin, että jää vain kasvusilmuja, ylipuutarhuri Simo Laine sanoo.

Ruissalossa on selvitty talven yli pienillä taimitappioilla, vaikka monessa paikoin pakkanen vei perennat.

Lämmin, vähätuulinen ja vähäsateinen sää auttaa omenapuiden kukintaa. Kirsikankukatkin kärsivät nopeasti, jos rankkasade yllättää. Nopea kukinta on tällöin ohi.

Syksyn omenasadosta ylipuutarhuri Simo Laine ei vielä uskalla antaa arviota. Siihen vaikuttaa vielä monta tekijää.

– Periaatteessa on mahdollisuuksia, jos ristipölytteisesti kukat pääsee pölyttymään ja sopivia pölytyssuhteita on riittävästi. Ja pölyttäjiä ja pörriäisiä jos riittää. Edellytykset hyvälle omenasadolle on olemassa, arvioi Laine.

Puut tarvitsevat vielä kosteutta sopivasti kesän mittaan ja lämmin sää tuo usein myös kosteuden kanssa tauteja sekä hyönteisiä.

– Jos on kuivaa, niin huomattava osa raakileista tippuu pois, ylipuutarhuri miettii.

Säiden vaihtelu pitkien lämpimien ja kylmien jaksojen tapaan ei miellytä Lainetta.

– Tuntuu, ettei ole lainkaan sellaista puutarhurille sopivaa keliä, että yöllä sataisi ja päivällä paistaisi aurinko. Toisaalta nyt on ollut kyllä otollinen kevät, Simo Laine toteaa.

Ammattiomenanviljelijä pelkää tuholaisia

Salon Angelniemellä omenanviljelijä Paula Achrén levitteli parhaillaan viiden hehtaarin tarhalleen feromonipyydyksiä tuholaistarkkailua varten. Hän ei kuitenkaan ollut havainnut omenapuissa kukkaloiston lisäksi vielä hyönteisiä, pölyttäjiä toki.

– Nyt tuntuu, että kaikki syyslajikkeetkin alkaa olla kukassa, että meillä vain talvilajikkeet ovat enää nupullaan ja kaikki muut on kukassa ja kukkasia on ihan valtavan paljon, kuvailee Paula Achrén.

Kymmenisen vuotta tarhaa hoitanut Achrén arvioi, ettei vastaavaa kukkamerta ole sinä aikana aiemmin ollut.

– Nyt viljelijät pelkäävät yöpakkasia, joita saattaa olla kesäkuun alkuun saakka. Mutta jos pölytys onnistuu, näyttäisi aika hyvältä.

Achrénin omenatarhan joka lohkolla on oma mehiläispesä hoitamassa pölytystä. Mutta muitakin hyönteisiä kaivataan ja niiden poissaolo huolestuttaa viljelijää.

– Luonnonpölyttäjiä kuten kimalaisia näkyy hirveän vähän. Ammattitarhat ovat varmistaneet pölytyksen, mutta kotipuutarhoissa ollaan kimalaisten ja muiden varassa.

Saman huomion on tehnyt somerolaisen Hovilan kartanon isäntä Matti Torkkomäki, jonka puutarhassa kasvaa vanhoja perinnelajeja.

– Kylmä kausi varmaan vaikutti, voikukkapelloillakaan ei näy mehiläisiä tai kimalaisia, kauhistelee Torkkomäki.

Lähistön mehiläisviljelijän pesillä on kato käynyt. Kolmesta pesästä vain yhdessä näkyy liikettä.

Kimalaiset eivät ole niin tarkkoja lentosään suhteen kuin mehiläiset. Viileys ja huono sää ei niitä haittaa, mutta mihin kimalaiset ovat kadonneet?

Perinnelajit poikkeavat

Matti Torkkomäen puutarhoissa Somerolla ja Kirkkonummella kasvaa viitisenkymmentä eri omenalajiketta. Kukkaloistoa oli viime vuonnakin, mutta sitten iskivät tuholaiset omeniin. Kääriäiset ja muut hyönteiset rei’ittivät omenat syömäkelvottomiksi.

Puut yltyivät kukkimaan innolla toisena vuotena peräkkäin, mikä kotipuutarhoissa on harvinaisempaa.

Omenaharrastaja Matti Torkkomäki yltyy kehumaan vanhojen lajikkeiden ominaisuuksia. Gallen on Akseli Gallen-Kallelan äidin löytämä lajike.

– Siinä on tosi kauniit, isokokoiset kukat. Niissä on hento punerrus nuppuvaiheessa ja tuottaa hyvänmakuisia omenia, kehuu Torkkomäki.

Kartanossa vierailevat saavat maistaa eri lajikkeita, mitä kaupoissa ei juurikaan enää tule vastaan.

Entä syksyn sato?

Ammattiviljelijälle kukkaloisto teettää työtä jatkossa. Paula Achrén on tyytyväinen, jos kukkaloiston joka kymmenes kukka pölyttyy, siltikin hän saattaa joutua raakileharventamaan satoa.

– Kukkaryppäissä on jopa kymmenen kukkaa, ei niistä kaikista voi kehittyä omenoita.

– Kaikki viljelijät toivovat, että tulisi pitkä kukinta. Silloin pölytys onnistuu parhaiten.

Achrén pelkää, että talvilajikkeetkin alkavat kukkia jo nyt ja kukinta-aika jää liian lyhyeksi. Nyt hän jännittää kesän ääri-ilmiösäitä, joiden vaihtelevuus tuntuu lisääntyneen.

– Tuntuu, että tuulee kovaakin välillä ja rankkasateet ja raekuurot iskevät aina yllättäen.

Kalastajat ovat maksaneet kalastusmaksuaan viime vuotta innokkaammin, kertoo Metsähallitus. Nyt uuden kalastonhoitomaksun on maksanut yli 117 000 henkilöä, yli 20 000 enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

Kalastuksenhoitomaksu uudistui tänä vuonna kalastonhoitomaksuksi, jonka maksanut saa viehekalastaa yhdellä vavalla suurella osalla Suomen vesialueista. Aiemmin kalastajat maksoivat ensin kalastuksenhoitomaksun, ja sen lisäksi viehekalastusmaksun jokaisen entisen läänin alueelle.

Nyt erillinen lupa viehekalastukseen tarvitaan vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla sekä alueille, joilla on ELY-keskuksen päätöksen nojalla toimiva erityiskalastuskohde. Erillisen luvan alueita ollaan parhaillaan kokoamassa uuteen kalastusrajoitus.fi-palveluun.

Metsähallituksen mukaan parhaina päivinä kalastonhoitomaksun on maksanut 2000 kalastajaa.

Kalastonhoitomaksu on suurudeltaan 39 euroa ja se on pakollinen kaikille 18–64-vuotiaille kalastajille, jotka kalastavat muuten kuin onkimalla, pilkkimällä tai silakkalitkalla. Pyydyskalastukseen ja ravustukseen tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan lupa.

Kalastonhoitomaksun keruusta vastaa Metsähallitus ja varojen käytöstä maa- ja metsätalousministeriö.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus ei tutki metsojen siirtoistutushankkeeseen liittyvää valitusta. Suomen riistakeskus myönsi helmikuussa suomalaisyritykselle poikkeusluvan 40 metson pyytämiseen elävänä Keski-Suomesta, Jyväskylän, Keuruun, Multian ja Uuraisten alueilta. Linnut oli tarkoitus siirtää Puolaan tukemaan sikäläisen metsokannan kehitystä.

Riistakeskuksen myöntämästä poikkeusluvasta valitti kolme yksityishenkilöä ja kaksi koiraharrastusta edistävää yhdistystä. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta, koska valittajilla ei ollut valitusoikeutta asiassa. Valitusoikeutta ei oikeuden mukaan syntynyt, koska Suomen riistakeskuksen päätös ei kohdistu valittajiin tai vaikuta heidän oikeuksiinsa tai etuihinsa.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Metsojen pyynti ja siirto Puolaan toteutui jo toukokuun puolivälissä. Puolaan muutti kuitenkin lopulta vain kaksi lintua.

Saimaannorpat Siiri ja Pullervo käyvät entistä harvemmin rantakalliollaan. Ilmeisesti eläinten karvanvaihto on sinä vaiheessa, ettei niiden enää tarvitse olla kuivalla maalla.

– Pikkuhiljaa karvanvaihto alkaa kääntyä loppusuoralle. Se saattaa olla yksi syy, mutta varmuudella me emme voi tietää, minkä takia Siiri ja Pullervo eivät ole siinä enää niin paljoa viihtyneet, kertoo luonnonsuojelujärjestö WWF:n tiedottaja Joonas Fritze.

Karvanvaihdon jälkeen norpat viettävät valtaosan ajasta vedessä. Kuivalle maalle ne kömpivät vain yöaikaan.

Kahden miljoonan katselukerran haamuraja lähestyy

WWF:n norppalive-kameran kautta norppien köllöttelyä on katsottu jo 1,7 miljoonaa kertaa. Nyt toiveena on saada kahden miljoonan katselukerran raja puhki.

– Miljoona paukkui rikki jo joku aika sitten. Ja edelleen se kiinnostaa. Nyt luvut kasvavat tasaisella yli 50 000 katselukerran päivävauhdilla ja nyt luku on 1,7 miljoonaa.

– Pikkuhiljaa sitä voisi alkaa toivoa, että se kahden miljoonan haamuraja saattaisi vielä rikkoutua.

Näin koviin lukuihin ei uskonut kukaan.

– Toki uskoimme, että tästä saattaisi tulla jonkinlainen pieni hitti ja ihmisiä saattaisi kiinnostaa näin upean ja uhanalaisen eläimen näkeminen omin silmin. Mutta emme me tämmöisiin lukuihin missään nimessä osattu uskoa.

WWF:llä on lupa pitää kameroita norppakalliolla kesäkuun loppuun, mutta näillä näkymin kamera haetaan pois paikalta muutaman viikon kuluessa.

Uhanalaisia saimaannorppia on arvion mukaan 320 yksilöä. Vielä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa niitä oli jopa 200 vähemmän.

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsittelee keskiviikkona kaivosyhtiö Terrafamen lisärahoitusta. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) kertoo kokouksen jälkeen tiedotustilaisuudessa, miten Talvivaaran kaivoksen käy. Sekä kaivoksen jatko että sen alasajo vaativat satoja miljoonia euroja julkista rahaa.

Suoran verkkolähetyksen juontaa Yle Uutisten politiikan toimittaja Pirjo Auvinen.

Tiedotustilaisuuden jälkeen Yle Uutisten taloustoimitus jatkaa kaivoksen tulevaisuuden analysointia suorassa verkkolähetyksessä.

Terrafamen asema muuttui entistä tukalammaksi huhtikuun loppupuolella, kun Vaasan hallinto-oikeus päätti rajoittaa kaivoksen puhdistettujen vesien purkuputken sulfaattipäästökiintiötä ja muutti kaivoksen ympäristöluvan määräaikaiseksi. Kaivoksen alueella on miljoonia kuutiometrejä ylimääräistä vettä.

Kaivoksen alasajo olisi kova isku Kainuun työllisyydelle.

Pensaan alla kyhjöttävä yksinäinen pieni pupu saa ihmisen auttamisenhalun heräämään. Herää kysymys siitä, onko se joutunut emonsa hylkäämäksi. Useimmiten näin ei ole. Silti pienen eläimen jättäminen petojen armoille tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedottaja Laura Hiisivuori toivoo, että ihmiset malttaisivat mielensä.

– Todennäköisesti emo odottaa jossain lähistöllä piilossa. Se on niin hiljaa, että sitä on mahdotonta huomata. Sekin pelkää petoja. Ja villieläimet pitävät ihmisiä petoina.

Luottavainen eläin helppo saalis

Monet eläimet jättävät poikasensa päiväksi yksin ja käyvät vain välillä imettämässä niitä. Siksi ihmisten olisi syytä jättää poikaset rauhaan. Jos ihminen alkaa hoivata eläintä, ovat seuraukset kauaskantoisia.

– Ihminen ei osaa opettaa rusakkoelämää rusakolle. Ihmisiin tottunut rusakko voi myös oppia liian luottavaiseksi. Jos se lähestyy ihmisiä ja vastassa onkin metsästäjä, tulee rusakosta helppo saalis, kertoo Laura Hiisivuori.

Villikin kesyyntyy

Vaikka villieläin suhtautuu ihmisiin pelokkaasti ja jopa aggressiivisesti, voi sen saada kesyyntymään.

– Jos villieläin on pienestä pennusta asti ihmisen kanssa, kyllä se tottuu. Mutta jos se saa omia pentuja, pitää jokaisen pennun kanssa aloittaa alusta ja totuttaa se ihmiseen, Laura Hiisivuori toteaa.

Tässä suhteessa lemmikkieläimet ovat erilaisia. Ne ovat luontaisesti kesyjä.

– Esimerkiksi koirat suorastaan kaipaavat ihmisen seuraa. Ne ovat kehittyneet evoluutiossa sellaisiksi. Kesyys on jo geeneissä.

Hallituksen usko Terrafamen Sotkamon kaivoksen tulevaisuuteen on loppumassa. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) sanoi tiedotustilaisuudessa Helsingissä, että hallitus valmistautuu Sotkamon kaivoksen hallittuun sulkemiseen.

– Riskit voidaan parhaiten ajallisesti ja taloudellisesti rajata aloittamalla valmistautuminen Sotkamon kaivoksen hallittuun sulkemiseen, Rehn sanoi.

Hallitus esittää 144 miljoonan euron lisäpääomaa sulkemisen valmisteluun. Esitys eduskunnalle annetaan tämän vuoden toisen lisätalousarvioesityksen yhteydessä.

– Kaivoksen toiminta jatkuu nyt esitettävän lisärahoituksen turvin, Rehn sanoi.

Sulkemiseen liittyvän ympäristövaikutusten arvioinnin valmistelu aloitetaan viipymättä. Sulkemisen vaatimaa ympäristölupaa varaudutaan hakemaan heti yva-menettelyn valmistuttua.

Sulkemiseen valmistautuminen toteutetaan vuoden 2016 loppuun kestävän siirtymäkauden aikana. Rehn kertoi, että alasajon kokonaiskustannuksia tarkennetaan siten, että mahdollisesta lisämäärärahasta voidaan päättää vuoden 2017 talousarvion valmistelun yhteydessä.

Talvivaaran kohtalo oli keskiviikkona esillä talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa.

Rehn kertoi, että neuvottelut yksityisen rahoituksen saamiseksi jatkuvat vuoden 2016 loppuun saakka. Jos Terrafame Group saa riittävän rahoituksen kerättyä, yhtiö voi hyödyntää nyt esitettävät 144 miljoonaa euroa osallistumalla sijoittajana Terrafame Oy:n jatkorahoitukseen.

Vuoden 2016 loppuun saakka Talvivaaran kaivos toimii jotakuinkin nykyisessä laajudessa.

– Ympäristöturvallisuuden takia on välttämätöntä pyörittää kaivosta, Rehn sanoi.

Lopullinen päätös kaivoksen sulkemisesta tehdään, jos yksityistä rahoitusta ei ole vuoden loppuun mennessä saatu riittävästi.

– Tämä on totta kai vaikea päätös, jos tähän päädytään, Kainuun aluetalouden ja työllisyyden näkökulmasta, Rehn sanoi.

Kaivosta pyörittävä Terrafame on arvioinut lisärahoitustarpeeksi 200 miljoonaa euroa. Neuvottelut yksityisten rahoittajien kanssa keskeytyivät sen jälkeen, kun Vaasan hallinto-oikeus muutti kaivoksen ympäristöluvan määräaikaiseksi ja rajoitti puhdistettujen jätevesien purkuputken sulfaattipäästökiintiötä.

– Vaasan päätös tappoi lupaavat neuvottelut yksityisten sijoittajien kanssa, Rehn sanoi.

Otsikkoa muokattu 25.5.2016 klo 14.51

Merikotka kuoli huhtikuussa Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Kopsan tuulivoimapuiston voimalaitokseen siipiin. Lintu löytyi toukokuun alussa voimalan alta osittain jo mädäntyneenä. Kuollut merikotka toimitettiin Oulun yliopiston eläinmuseolle, jossa sen kuolinsyyksi varmistui törmäys tuulivoimalan lapaan. Linnun molemmat olkavarret olivat menneet iskun voimasta poikki.

Merikotka oli rengastettu kesäkuun alussa vuona 2014 Kalajoella, eli se oli kuollessaan kaksivuotias. 

– Näillä Kalajoen merikotkilla on ollut melkoisesti epäonnea tuulivoimaloiden suhteen. Vanhan pariskunnan alkuperäinen pesä jäi Kalajoen pohjoisosiin rakennetun Jokelan tuulivoimapuiston keskelle. Pesä autioitui kesän 2014 jälkeen, kun voimaloiden perustuksia alettiin rakentaa, kertoo Pohjois‐Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari‐Pekka Auvinen.

– Nyt pesästä viimeisenä siivilleen päässyt poikanen menehtyi tuulivoimalan lapoihin 45 kilometrin päässä synnyinpaikastaan.

Lähistöllä pesii maakotka

Auvinen oli itse rengastanut nyt kuolleena löydetyn linnun. Lukurengastuksen vuoksi linnun vaiheista tiedetään varsin paljon. Se tavattiin toisena keväänä ja kesänään Maalahdella, Kalajoella ja Raahessa.

Merikotka on maamme suurin petolintu. Rauhoitetun linnun kanta on hieman vahvistunut. Vuonna 2014 kuoriutuneita poikasia laskettiin 459.

Raahen itäosiin on vuosikymmenien tauon jälkeen palannut pesimään myös maakotka, jonka pesäpaikka sijaitsee vain runsaan viiden kilometrin päässä törmäyspaikasta. 

Kaartelevat suurikokoiset petolinnut kuten meri‐ ja maakotkat ovat linnuista alttiimpia törmäyksille tuulivoimaloiden kanssa.

– Isä, eikö mekin voitaisi hommata mehiläispesiä, kysyi Arto Niemisen poika vuonna 2004 ja osoitti lehdessä ollutta mehiläisistä kertovaa juttua.

Siitä se sitten lähti. Mikkeliläisen Arto Niemisen tie mehiläishoitajiksi. Kun Nieminen haki kaksi ensimmäistä pesäänsä Pohjanmaalta, ei esimerkiksi Etelä-Savosta löytynyt vielä kovinkaan monia mehiläishoitajia. Toisin on nyt. Yksistään Etelä-Savossa mehiläishoitajia on jo 70.

Koko Suomessa mehiläishoitajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana ja noussut jopa 3000:een.

Pölytyspalvelut ovat maailmanluokan bisnes

Niemisen omistamien mehiläispesien määrä on alun jälkeen kymmenkertaistunut. Suomessa tuottavien mehiläispesien määrä on viimeisen viiden vuoden aikana noussut 35 000:sta 50 000:een.

Suomen luvut jäävät vielä pieniksi, kuun niitä vertaa siihen, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Pölytysbisneksen suunnannäyttäjämaat ovat kaukana edellä.

Esimerkiksi USA:ssa mehiläistarhaus on ollut iso bisnes jo vuosia. Jo vuonna 2008 USA:ssa käytettiin pölytyspalveluun 2,5 miljoonaa pesää. Kun Suomessa pesiä kuljetetaan auton perässä kulkevalla, pienellä umpinaisella peräkärryllä, USA:ssa pesiä kuljetetaan rekoilla.

Maailman mittakaavassa pölytyspalveluiden rooli on ruoantuotannossa valtava.

– Kolmannes sadosta tulee pölytyspalveluiden kautta.  On laskettu, että hyönteispölytyksen arvo on 153 miljardia euroa. Se on noin 10 prosenttia koko ravinnontuotannon arvosta, Suomen mehiläishoitajain liiton toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen kertoo.

Pölytysbisnekselle on tilausta koko ajan enemmän, sillä olosuhteista johtuen pölytys alkaa levätä koko ajan enemmän tarhamehiläisten varassa.

– USA:ssa vallitsee maanviljelyssä todellinen monokulttuuri. Viljellään vaikka mantelia suurilla alueilla ja käytetään runsaasti erilaisia kemikaaleja ja kasvinsuojeluaineita, joten pesäpaikkoja monipuolisempaa kasvillisuutta kaipaaville luonnonpölyttäjille ei oikein enää ole, Suomen mehiläishoitajain liiton tiedottaja Tuula Lehtonen kertoo.

– Saa nähdä, että kuinka arvokkaaksi pölytys vielä tuleekaan, Lehtonen aprikoi.

”Kun luonnonpölyttäjät vähenevät, niin tietenkin se pölytys pitää jollain korvata”

Luonnonpölyttäjien, kuten mehiläisten ja kimalaisten määrä on vähentynyt viime vuosien aikana myös Suomessa. Tämä on yksi suuri syy mehiläistenhoitobuumin takana.

– Se näkyy meillä kyllä. Ja tietenkin se, että ihmiset ovat huolissaan pölyttäjistä. Se herättää mielenkiintoa ja tuo uusia ihmisiä meidän alalle. Mehiläishoito tuntuu olevan nyt suosittu harrastus. Ja trendi näyttää kasvavan, Suomen mehiläishoitajain liiton tiedottaja Tuula Lehtonen kertoo.

Suosio kasvaa myös tilaajapuolella.

– Esimerkiksi viljelijät ovat nyt hyvin kiinnostuneita tuosta pölytyspalvelusta. Eli siitä, että mehiläispesiä vuokrataan viljelyksille. Kun luonnonpölyttäjät vähenevät, niin tietenkin se pölytys pitää jollain korvata, Lehtonen toteaa.

"Kuin virtaavan veden tai tulen seuraamista – ei tähän kyllästy"

Myös Arto Nieminen on huomannut luonnonpölyttäjien vähentyneen. Se näkyy ja kuuluu omasta puhelimesta.

– Marjanviljelijät kyselee yhä enemmän pesiä pölytyspalveluun. Se on merkki pölyttäjien vähyydestä, Nieminen kertoo.

Hän on joutunut sanomaan monille kyselijöille ei-oota. Pesiä toimitetaan niille yhteistyökumppaneille, joiden kanssa on tehty yhteistyötä jo kauan.

– Meillä tämän mansikkaviljelijän kanssa ollut vuosia yhteistyökuvio. Sieltä soitettiin taas keväällä, että nyt olisi kukkia. Että tarvitsisi pölyttäjiä.

Nyt mikkeliläisen mansikkaviljelmän laidalla komeilee jo useampi Niemisen ampiaispesistä. Enää ei Nieminen aio pesien määrää lisätä, sillä Etelä-Savon Energia Oy:n lämpölaitospäällikkö Nieminen hoitaa mehiläisiä päätyönsä ohella. Niemisen poikakin joutui lähtemään muihin töihin Helsinkiin.

Pölytysbisneksessä riittäisi siis töitä uusille tekijöille. Arto Nieminen toimii omien toimiensa ohella uusien mehiläistenhoitajien kummina ja toivookin alalle lisää uusia tekijöitä.

– Kysyntää olisi. Ja ehdottomasti suosittelen uusia ihmisiä mukaan. Kun meille otettiin ensimmäiset mehiläispesät, alkoi katsoa tienlaitoja ihan eri tavalla. Mitkä kasvit kukkii milloinkin ja missä olisi hyvä pesäpaikka. Tämä on kuin virtaavan veden tai tulen seuraamista, ei tähän kyllästy.

Luontodokumentti Järven tarina on kutsuttu Shanghain kansainvälisille elokuvajuhlille Kiinassa. Marko Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaama Järven tarina esitetään kesäkuussa osana Shanghain festivaalin virallista ohjelmistoa. Se on ensimmäinen suomalainen dokumenttielokuva Shanghain festivaalilla.

– Shanghain elokuvafestivaali on täydellinen paikka Järven tarinan festivaalikerroksen avaukseksi, sanoo elokuvan tuottaja Marko Röhr yhtiön tiedotteessa.

– Pääsemme pitämään kansainvälisen ensi-illan yhdellä maailman suurimmista festivaaleista, Röhr iloitsee. Hän lisää, että elokuvan levityksessä Saksaan ja Ranskaan on jo sovittu, neuvottelut kiinalaisten kumppaneiden kanssa ovat parhaillaan meneillään.

– Siksi  juuri Shanghain festivaali ja tämä ajoitus ovat  parasta mitä voin kuvitella, Röhr sanoo.

Järven tarina –luontodokumenttielokuvaa esitetään Suomessa nyt 19. viikkoa. Tähän mennessä sen on nähnyt yli 173 250 katsojaa.

Keinopesiä asennetaan Levin gondolihinteen alaosiin ensi viikon tiistaista alkaen. Töissä ovat Sirkan kyläkoulun kuudennen luokan oppilaat Luonnonvarakeskus Luken tutkijoiden johdolla.

– Kuudennen luokan biologian opetuksen tavoitteena on, että oppilaat oppivat tunnistamaan eliölajeja, ymmärtämään eliöiden ja niiden elinympäristöjen välistä vuorovaikutusta sekä vaalimaan luonnon monimuotoisuutta. Pesien asennus sopii hyvin tähän kokonaisuuteen, siksi lähdimme ilomielin mukaan, kun tilaisuus tarjoutui, opettaja, vs.rehtori Ilse Seurujärvi sanoo Luken tiedotteessa.

Keinopesien asennus on osa Voimametsistä viherkattoihin -hanketta. Alarinteet tunnistettiin yhdeksi Levin paristakymmenestä voimapaikasta hankkeen laatimassa mallissa. Paikat löydettiin yhdistämällä tietoa muun muassa matkailijoiden mielipaikoista, metsien marjantuotantopotentiaalista ja luonnon monimuotoisuusalueista.

– Alarinteiden ympärille voidaan kehittää esimerkiksi hyvinvointipalveluja, joissa matkailijoille tarjotaan mahdollisuus kerätä itse hyvinvointituotteidensa raaka-aineet, Luken tutkija Rainer Peltola kertoo.

Peltolan mukaan paria laskettelurinnettä hyödynnetään yhteistyössä hissiyhtiö Levi Ski Resortin kanssa mesikasvien niittyalueina ja näiden alueiden reunoille asennetaan myös keinopesiä pölyttäjille.

Tärkein luonnonmarjasatoihin vaikuttava yksittäinen tekijä on se, kuinka pölytys onnistuu. Hyönteispölyttäjät tarvitsevat pesäpaikkoja ja ravintoa ympäri vuoden. Pesäpaikkojen riittävyyden voi varmistaa keinopesillä, jotka ovat käytännössä rei´itettyjä lehtipuupölkkyjä. Kun pesäpaikkojen lähettyvillä on koko kasvukauden kukkivia niittyjä, pölyttäjäpopulaatiot vahvistuvat, mikä näkyy myös marjojen määrässä.

Voimametsistä viherkattoihin on kesä- ja hyvinvointimatkailun sekä matkailun viherrakentamisen pilotointihanke. Hankkeessa ovat mukana Luonnonvarakeskus ja Kideve Elinkeinopalvelut, Kittilän kunta yhdessä alueen yrittäjien kanssa. Hankkeen tavoitteena on kehittää voimametsiin ohjelma ja hyvinvointipalveluja sekä testata niitä.

Tämän päivän tietojen mukaan lämpimintä järvivesi on nyt Päijänteessä Sysmässä. Perinteisesti isot järvet lämpiävät hitaasti. Sysmässä Päijänteen vesi on kuitenkin nyt 5,9 astetta lämpimämpää kuin yleensä on ollut tähän aikaan. Samassa paikassa on mitattu veden lämpötilaa vuodesta 1971.

Suurin poikkeama seurantajakson keskiarvoon on Lammin Pääjärviellä, jossa vesi on nyt 19-asteista – se on peräti 9 astetta enemmän kuin keskimäärin.

20:ntä astetta hätyytellään jo muun muassa Heinolan Ala-Rievelissä, Hartolan Jääsjärvessä ja Haukivuoren Kyyvedellä.

Vesi on lämmintä ajankohtaan nähden myös Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi Kevoniemen Kevojärviellä vesi on 7,3-asteista, mikä on 3,3 astetta enemmän kuin keskimäärin. Paikassa on mitattu veden lämpötilaa vuodesta 1962.

Pisimpään järviveden lämpötilaa on mitattu Saimaasta Lauritsalassa eli vuodesta 1916 lähtien. Näiden tilastojen mukaan Saimaan vesi on nyt 6,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin on ollut tähän aikaan. Vesi on nyt 17,3-asteista.

Järvivesien automaattisesti päivittyvät lämpötilat näkee täältä Suomen ympäristökeskuksen nettisivulta. Syke muistuttaa, että lämpötilat koskevat aina yhtä paikkaa eikä niitä voi yleistää esimerkiksi isojen järvien selille. Arvoja ei tarkisteta manuaalisesti.

Merivesien lämpötilaa ei tilastoida. Nyt Helsingin edustan merivesi on noin 10-asteista, suojaisilla poukamissa tietenkin enemmänkin.

Poikkeuksellisen aikaisin saapuneet kesäkelit ovat houkutelleet hyvin retkeilijöitä Karhunkierrokselle. Oulangan luontokeskuksen hoitaja Airi Kallunki sanoo, että osa retkeilyreitin autiotuvista on ollut kansoitettuna jo toukokuun puolenvälin jälkeen.

– Tällä viikolla muutamat autiotuvat ovat olleet niin täynnä, että osa patikoijista ei ole mahtunut majoittumaan niihin, Kallunki hämmästelee.

Karhunkierroksen 80 kilometrin vaellusreitin kiertää vuosittain keskimäärin yli 7 000 patikoijaa.

– Kuluvan patikointikauden alku näyttää kävijämäärältään erittäin hyvältä, Airi Kallunki toteaa.

Vielä toukokuun alussa Karhunkierros oli suljettu Oulankajoen tulvien vuoksi.

Keskimääräistä vauhdikkaampaa menoa nähdään Karhunkierroksella 27. – 29. toukokuuta, kun reitillä järjestetään neljännen kerran Karhunkierros Nuts –polkujuoksutapahtuma. Pisin juoksumatka tapahtumassa on 160 kilometriä.

Kisaan on ilmoittautunut tuhat juoksijaa, mutta enemmänkin olisi halukkaita ollut. Metsähallituksen hallinnomailla, Oulangan kansallispuistossa sijaitsevaa Karhunkierrosta halutaan säästää liialta kulumiselta rajoittamalla osallistujamäärää.

Lappeenrannan Tirilässä on kevään aikana seurattu oravan pesänrakennuspuuhia ja oravaäidin kasvatustempauksia.

– Eikka-orava on asustellut pitkään meidän pihapiirissämme. Se on tullut tutuksi ja aika kesyksi - syö vaimoni Sirkun vieressä pähkinöitä, kertoo Seppo Smolander

Pari päivää sitten orava alkoi kantaa suuria määriä sammalta pihakoivussa olevaan vanhaan lintupönttöön.

– Sitten siihen ilmestyi toinen orava, ja me luulimme ensin heitä lemmenpariksi. Äkkiä selvisikin, että Eikka onkin äiti-orava ja seuralainen on hänen poikasensa.

Seppo kertoo, että Eikalla on neljä nisää ja se imettää.

– Eikka, kuten muutkin pihapiirimme oravat, ovat saaneet nimensä sen päivän nimipäivän mukaan, kun me olemme ne ensimmäistä kertaa nähneet.

Eikan poikasen Smolanderit nimesivät Toukoksi. Muut oravat ovat Tuula ja Uuno.

– Oravat juoksentelevat pitkin pihaan ja kiipesivät puuhun. Siellä Touko tuli äitinsä viereen "pussailemaan", kertoo kuvan toissapäivänä ottanut Sirkku Smolander.