Huhtikuun lopulla torniolaisella pellolla tallustelleen kurjen historiasta paljastui ahkeran euroopanmatkaajan viime vuoden matkakohteet.

– Lähetin ottamani kuvan Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon. Kuvan perusteella sain tiedot, että kurki on rengastettu poikasena 21.7.2013 Pietarsaaressa ja siitä on parikymmentä havaintoa ympäri Eurooppaa.

– Hän on reissannut syntymänsä jälkeen ainakin Espanjassa, Saksassa, Ranskassa. Kesän 2015 kurki nautti Suomen suvesta, viime talven se vietti Espanjassa ja on nyt taas täällä, Alaviuhkola kertoo.

Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kerrotaan, että samasta kurjesta on tullut kaksi muutakin valokuvaa, mikä on helpottanut linnun tunnistamista.

Yleensä kurjella on kummassakin jalassa kolme rengasta ja ne sijaitsevat varsin ylhäällä. Näin renkaat on helpompi tunnistaa, vaikka lintu liikkuisi esimerkiksi kaislikossa.

Valmennuskeskus MP Riding Centeriä Hämeenlinnan Rengossa pitävät Mia ja Petri Korhonen päättivät järjestää eräänä toukokuisena päivänä Kakkaa kukkasille -tapahtuman. Kun talleilla on nelisenkymmentä hevosta ja tarhojakin yhtäläinen määrä, kertyy lantaa vuoden mittaan jo tarhoihinkin merkittävästi.

– Hevoset ovat pitkän päivän ulkona. Toiset ovat neljä tuntia, toiset vähän pidempään. Ulkoalueet täytyy siivota kauneuden ja siisteyden vuoksi ja lakikin sen vaatii, että ne pidetään puhtaana, kertoo Petri Korhonen.

Miksipä siis ei samalla tarjoaisia ihmisille mahdollisuuden noutaa lantaa kotipuutarhaansa? Mia Korhonen sanoo, ettei ole mahdotonta, että Kakkaa kukkasille -päivästä tulisi ihan jokakeväinen tapahtuma.

Ihmisille lantatarjous kelpasi, vaikka se tarkoitti sitä, että itsekin joutui tarhoista lantaa haravoimaan. Petri Korhosen mukaan tarkoituksena olikin tarjota ihmisille liikunnallinen iltapäivä luonnon keskellä. Lannan sai mukaansa ilmaiseksi.

Kikkareet koirilta piiloon

Porkkana-, sipuli-, mansikkaistutukset ja perunapenkki nyt ainakin. Ja ehkä marjapensaat. Ne saavat Hämeenlinnan Rengossa asuvien Esko ja Marja Järvenpään puutarhassa hevosenlantaa tänä keväänä.

Järvenpäät olivat tulleet hakemaan lantaa suoraan tallilta naapurin vinkin perusteella. Esko Järvenpää aikoo pistää lantaa istutusten ja kylvösten pohjalle ja multaa päälle. Kun kasvisten juuret kasvavat, alkavat ne imeä vähitellen elinvoimaa lannasta.

Pariskunnan keräämä lanta on peräisin tarhasta eli täyttä tavaraa. Vanhimmat jätökset ovat saaneet muhia ulkona syksystä lähtien, joten lannan voimakkuus on ehtinyt hieman tasaantua. Liian tuoreen hevosenlannan kanssa kannattaakin olla varovainen, jotta ei saa aikaan tuhoa puutarhassaan.

Hattulalainen Merja Vilska halusi peräkärryynsä purunsekaista, jo valmiiksi palanutta lantaa. Vilskan kotipuutarhassa hevosenlanta on tuttu juttu.

– Se on parasta. Se ongelma siinä on, että koirat tuppaavat tykkäämään siitä myös. Kikkareet pitää hyvin peittää peltoon, etteivät ne lähde sieltä pois, Vilska nauraa.

Vilska oppi jo äidiltään, että kannattaa käyttää palanutta hevosenlantaa, koska liian tuore lanta saattaa polttaa kasvien juuria.

Oikea annostelu näppituntumalla

Miten hevosenlantaa sitten pitäisi käyttää, etteivät kasvit kärsisi turhan vahvasta sekoituksesta?

Etelä-Hämeen Marttojen toiminnanjohtaja, hortonomi ja puutarhaneuvoja Arja Pehkonen huomauttaa, että oli sitten kyseessä lehmän- tai hevosenlanta, tarkkoja ohjeita sen käyttämiseksi ei voi antaa, vaan hommassa tarvitaan näppituntumaa.

Näppituntuma taas kehittyy lannoitettua kasvia seuraamalla pitkin kasvukautta. Kokemus on tässäkin valttia.

Arja Pehkonen sanoo, että jos kasvin lehdet jäävät pieniksi, ovat vaaleanvihertävät ja muutenkin kasvi on kitukasvuisen oloinen, silloin voi olettaa, että lannoitetta ei ole tarpeeksi tai lannoite ei ole ollut tarpeeksi "ravitsevaa". Liian väkevää lannoitusta kasvi ei kestä, siispä näppituntumalla on etsittävä sitä sopivaa sekoitusta, jos käyttää pelkästään lantaa.

Pehkonen neuvoo, että vähän voimakkaampaa lantaa voi laittaa maahan tomaatin tai kurpitsan kasvupaikan pohjalle tavallaan lämpöpatteriksi, ja sopivasti multaa päälle. Alussa tomaatin ja kurpitsan juuret eivät kasva, joten lanta ei pääse polttamaan juuria.

Sivutuotteena rikkakasveja

Esimerkiksi pensasrivistöön katteen sekaan voi laittaa hevosenlantaa ja katsoa, miten pensaat alkavat käyttäytyä. Jos pensaat alkavat mukavasti vihertää, silloin koostumus ei ole liian vahva. Jos taas pensaat näyttävät kärsivän, silloin tehoa on liikaa.

Jos lanta on aivan tuoretta, sen voi laittaa lehtikompostiin, jossa se pistää vauhtia lehtien kompostoitumiseen. Jos lannan seassa on purua, se sopii maanparannusaineeksi. Puru tosin hajotessaan käyttää itse typen hyväksi, joten lannoitteena purulanta ei välttämättä ole kaikkein tehokkainta, Pehkonen huomauttaa. Maanparannusaineeksi se sopii mainiosti.

– Lanta tuo tullessaan myös rikkakasveja, mikä kannattaa ottaa huomioon, muistuttaa Arja Pehkonen.

Lämmin sää on helllinyt Suomea viime päivät, eikä aurinko hylkää meitä lähipäivinäkään. Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan kevät etenee vauhdilla, vaikka öisin lämpötila on paikoin valahtanut pakkasen puolelle.

Lämmin sää on lämmittänyt myös järvivedet. Esimerkiksi eteläisessä ja keskisessä Suomessa järvivesien lämpötilat ovat olleet viime päivinä huomattavasti keskiarvojen yläpuolella.

– 15 astetta voi mennä järvivesissä rikki, jos sää jatkuu alkuviikolla lämpimänä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen Syken hydrologi Heidi Sjöblom.

Mitä kevään merkkejä sinä olet huomannut? Lähetä meille omasi! Varmistathan, että sinulla on huoltajan lupa, jos kuvassa esiintyy lapsia.

Lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Ympäristöjärjestö WWF aloitti tiistaina lähetyksen Saimaan rantakiveltä, jolla saimaannorpan tiedetään makoilevan keväisin.

Yksi norppaliven ideoijista, WWF:n tiedottaja Joonas Fritze kertoo, että perjantaina lähetys sai katsojapiikin, kun saimaannorppa köllötteli kivellä useita tunteja.

– Perjantaina sivulatauksia on ollut noin 50 000, joista osa voi olla samoja käyttäjiä, Fritze kertoo iltapäiväkahdelta.

Tiistaista lähtien videota on katsonut 54 000 yksittäistä käyttää. Keskimääräinen katseluaika on ollut kuusi minuuttia.

Aihetunnisteesta #norppalive tuli perjantaiaamupäivällä yksi Suomen käytetyimmistä Twitterissä. Perjantaina neljään mennessä aihetunnistetta oli käytetty yli 600 kertaa.

Keskiviikkona norpan nähtiin uiskentelevan ja torstaina norppa makoili hetken kauemmalla kivellä.

Fritze kertoo, että harva on nähnyt saimaannorppaa ja WWF halusi tarjota ihmiselle siihen mahdollisuuden.

– Ehkä tämä pitää kalastusverkotkin kuivumassa vielä heinäkuussa, Fritze toivoo.

Norppaliveä voi seurata täältä.

16:24 lisätty Twitter-tietoja.

Ranuan eläinpuiston ahmapariskunta Batsi ja Rasputin sai edellisen kerran perheenlisäystä keväällä 2014. Sitä ennen ahmavauvoja syntyi Ranualla toiselle ahmapariskunnalle vuonna 2003.

Luonnossa ahmat synnyttävät kaivamaansa lumiluolaan. Ranuan 10-vuotiaalla ahmaemo Batsilla oli valittavanaan useita tekopesiä, joista se valitsi valvontakameralla varustetun luolan. Ahmaperheen elämää on siis voitu seurata alusta pitäen kameran välityksellä.

Toukokuun alusta lähtien emo on antanut pentujen ulkoilla.

– Välillä Batsi komentaa pennut sisälle tai nostaa suoraan niskavilloista, eläinpuiston intendentti Mari Heikkilä kertoo.

Ahma luetaan uhanalaisiin elämiin ja niitä on Suomessa kaikkiaan 230 – 250 yksilöä. Helmikuiset pennut kantavat myös villejä geenejä, koska niiden isän Rasputinin emä oli alkujaan luonnon kannasta Murmanskin seudulta, mistä se vietiin Moskovan eläintarhaan. Batsin ja Rasputinin edelliset, vuonna 2014 syntyneet jälkeläiset ovat nyt eläintarhoissa Kanadassa ja Ruotsissa.

Pennut ovat uros ja naaras. Niille  voi antaa nimiehdotuksia Ranaun eläintarhan nettisivuilla ensi viikosta alkaen.

Etelä-Afrikasta on löytynyt aiemmin tuntematon ampiaislaji. Sen löytäjälle juolahti nimi mieleen elokuvajulisteesta, joka oli pitkään piristänyt hänen laboratorionsa seinää.

Julisteessa oli Hollywood-tähti Brad Pitt. Thaimaalaisen Chulalongkornin yliopiston tutkija Buntika A. Butcherilta antoi hänelle kaiman: ampiaisesta tuli Conobregma bradpitti.

Tummanruskea, keltapäinen ja -jalkainen Conobregma bradpitti on pienenpieni, vain alle kahden millin mittainen.

Laji kuuluu ympäri maailmaa lentelevään ampiaissukuun, joka laskee munansa perhosten tai koiden toukkiin, ennen kuin ne koteloituvat.

Niinpä myös ampiaisen toukka saa suojakuoren, jollaista se ei itse osaisi kehrätä. Isäntätoukalla siinä kuitenkin käy kehnosti.

Vaikka jäät ovat jo lähteneet, on järvivesi vielä kylmää. Nyt onkin hyvä aika pyytää ja syödä särkeä.

– Näin kylmien vesien aikaan särki on erittäin maukkaan makuinen kala. Sitten taas jos tulee oikein pitkät lämpimät jaksot, niin kalaan alkaa ilmestyä vähän sellainen pohjan maku mukaan, mikkeliläinen kalastaja Aki Hirvonen kertoo.

Isoimmat särjet kannattaa Hirvosen mukaan fileoida ja paistaa pannulla. Lasten mökkilaiturilta onkimat pikkusärjet puolestaan voi kypsentää vaikkapa hiilloksella.

– Se on aika elämys. Itsekin olen pikkupoikana oppinut särkeä syömään halsterin kautta, Hirvonen kertoo.

Särkeä voi Hirvosen mukaan syödä kypsentämättömänäkin, jos se suolataan hyvin.

– Särkihän menee graavikalana vallan mainiosti.

Juttua korjattu 6.5.2016 kello 21:15. Toisin kuin jutussa aiemmin mainittiin, ei särjestä voi tarttua ihmiseen loisia Suomessa.

Kiertotalous kiinnostaa yhä useampia yrityksiä. Esimerkiksi huonekaluja kerätään mielellään takaisin liikkeisiin uudelleen myytäviksi.

Kulutustavaroiden käyttöajan maksimoiminen ja jätteiden minimointi on Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtajan Mari Pantsarin tulevaisuuden liiketoimintaa.

– Asiakkaiden tietoisuus kasvaa koko ajan. Usein sanotaan, että kuluttajista tulee kuninkaita. Eli asiakkaat pystyvät omilla ratkaisuillaan päättämään sen, mitä teollisuuden kannattaa tuottaa ja millä tavalla. Kyllä meistä ihmisistä tulee koko ajan enemmän ja enemmän ympäristötietoisia, resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -aluetta Sitrassa johtava Pantsar sanoo.

Pantsarin mukaan Suomen suunta on oikea kiertotaloutta ajatellen, mutta kehitettävääkin löytyy.

– Tietoisuuden kasvattaminen on tärkeää. Pitäisi myös luoda hallinnollisia kannustimia, joilla ihmiset saadaan toimimaan vastuullisemmin ja yritykset tekemään pidempi-ikäisiä tuotteita nykyisen kertakäyttökulttuurin sijaan.

Pantsarin mielestä esimerkiksi arvonlisäveroa voitaisiin laskea kierrätetyistä materiaaleista valmistetuista tuotteista.

Hän sanoo, että jo tuotteiden suunnittelussa tulisi ottaa kierrättäminen huomioon.

– Meidän pitäisi lähtökohtaisesti valmistaa ja suunnitella tuotteet niin, että ne olisivat kierrätettävissä. Tänä päivänä moni on tehty siten, että on ehkä jopa ainoa vaihtoehto, että ne poltetaan. Jos ne jo lähtökohtaisesti suunniteltaisiin siten, että arvokkaat osat saadaan helposti talteen ja helposti käytettyä uusiin tuotteisiin, niin sillä päästäisiin hyvin pitkälle, Pantsar toteaa.

Tarvittaisiin useampi maapallo

Joka vuosi maailman luonnonvarat käytetään aikaisemmin loppuun. Suomi onkin etunenässä myös tuhlailupuolella.

Maailman luonnonsuojeluliiton mukaan suomalaiset kuluttivat oman osansa tämän vuoden luonnonvaroista loppuun kolme viikkoa sitten. Viime vuonna koko maailman luonnonvarat oli käytetty vuositasolla elokuussa.

Pantsarin mukaan tämänhetkinen kulutus on sitä luokkaa, että tarvitsisimme 1,5 maapallon luonnonvarat kattamaan kulutuksen.

Ja kulutuksen kasvu on nopeaa. Ulkoministeriön mukaan vuonna 2050 tarvitaan vähintään neljän maapallon verran luonnonvaroja, jos ihmisen elintaso nousee ja väestönkasvu jatkuu kuten nykyisin.

Täältä voit testata, minkälainen kuluttaja itse olet!

Viime päivien lämmin ja aurinkoinen kevätsää on jatkunut perjantaina. Lämpötilat kipusivat iltapäivällä monin paikoin yli 20 asteen, ja poutasään odotetaan jatkuvan myös viikonloppuna.

Lämmin sää on lämmittänyt myös järvivedet. Esimerkiksi eteläisessä ja keskisessä Suomessa järvivesien lämpötilat ovat olleet viime päivinä huomattavasti keskiarvojen yläpuolella.

– 15 astetta voi mennä järvivesissä rikki, jos sää jatkuu alkuviikolla lämpimänä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen Syken hydrologi Heidi Sjöblom.

Mitä kevään merkkejä sinä olet huomannut? Lähetä meille omasi! Varmistathan, että sinulla on huoltajan lupa, jos kuvassa esiintyy lapsia.

Lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Niin se on, ettei lintukaan käskemällä laula.

Kun toimittaja ja lintumies ovat tekemässä juttua lintujen äänien tunnistamisesta, tulee muuten varsin laulukkaassa puistossa lähes hiljaista sillä hetkellä, kun pitäisi saada ääninäytteitä nauhalle.

Siis siitäkin huolimatta, että on kevät ja kevätlaulujen aika. Toisaalta, liikkeellä ollaan iltapäivällä, mikä on laulujen bongaamisen kannalta juuri heikoin hetki. Parhaita laulunkuunteluaikoja ovat illat ja erityisesti aamut.

– Aamulla linnut ovat aktiivisia ravinnon etsinnän ja reviirin puolustamisen takia. Ja äänihän kuuluu aamulla voimakkaampana – se on yksi syy, miksi ne panostavat siihen lauluun, sanoo seinäjokelainen biologian opettaja Hannu Tuomisto.

Näkö ja kuulo toistensa tukena

Aikainen lintu siis nappaa madon – ja aikasin heräävä kuulee parhaat linnunlaulut.

Hannu Tuomiston mukaan punarinnalle on ominaista, että se on aamulla ensimmäinen laulaja. Jos malttaa herätä neljän aikaan, niin se on äänessä. Myös rastaat aloittavat laulunsa silloin. Rastaista meillä kuulee todennäköisimmin musta-, laulu- , punakylki- tai räkättirastasta.

Kevätlauluja voi tunnistaa vaikka laulavan lintukirjan opastamana ja lauluoppaita löytyy myös eri nettisivustoilta. Lintuharrastaja suosittelee kuitenkin luonnossa kuljeskelua korvat höröllä, kiikarit mukana. Näkö- ja kuulohavainnot tukevat toisiaan.

– Joskus, kun käy aloittelijoiden kanssa retkillä eikä tunne ääniä, jää lajisto jota havainnnoidaan aika pieneksi. Äänen perusteella tunnistamisia tehdään aika paljon, Tuomisto sanoo.

Ei enää vain titityy

Mutta miten sitten erottaa kevään lauluista edes tutuimmat tai yleisimmät lintulajit. Fasaanin kiekaisuista voi aloittaa, mutta entä ne pienemmät ja vähemmän meluisat laulut?

– Talitiaista moni pitää helppona – että se on se titityy. Mutta eipäs olekaan, sillä sillä on aikamoinen valikoima ääniä, Hannu Tuomisto sanoo.

Siitä, että talitiaisen laulut muuttuvat ajan ja ympäristön muutosten myötä on ihan tieteellistä näyttöä.

– Talitiaisella korostuu laulussa sellaiset äänet, jotka kuuluvat liikenteen melun läpi. Vaimeammat äänet taas ovat osalla yksilöistä hävinneet.

Toukokuun alkupuolen laulajiin kuuluvat myös peippo ja pajulintu. Duuri ja molli.

– Peipolla laulu on iloinen. Sanotaan, että se laulaa duurissa. Pajulinnulla laulu on laskeva ja mollivoittoinen, lintutuntija opastaa.

Ja vielä vinkit mustarastaan tunnistamiseen?

– Mustarastaan laulu on huiluisampi. Ei niin kireä kuin peipolla. Sen voi ehkä sekoittaa laulurastaaseen, jolla on samantyyppinen. Laulurastas kuitenkin laulaa yleensä saman säkeen kaksi kertaa peräkkäin. Se on toistelija.

Puolet muuttajista palannut

Meneillään oleva lämpöaalto on herättänyt kevään ja tuonut kevätlinnut Pohjanmaallekin. Hannu Tuomiston mukaan paluumuuttajista on saapunut nyt noin puolet.

– Vesilinnut, osa kahlaajalinnuista ja muuttavat petolinnut. Hyönteissyöjiä vielä odotellaan.

Vasta touko-kesäkuussa saapuvat laulajista luhtakerttuset, viitakerttuset ja kultarinta. Ja monella lajilla, heti kun pariutuminen on tapahtunut, loppuu laulelu. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka laulahtavat syksylläkin.

– Syyslaulu on monilla lajeilla tyypillinen. Sillä saatetaan varata kesän pesimäpaikkoja seuraavalle kesälle, Tuomisto sanoo.

Keväisessä luonnossa eri lajien laulut sekoittuvat toisiinsa ja tekevät tunnistamisesta tottumattomalle vielä haastavampaa kuin se olisi yksi laji ja  yksi laulu kerrallaan. Siihen, kannattaako aikuisella iällä lähteä luontoon ja lintuharrastuksen pariin, Hannu Tuomistolla on kuitenkin yksiselitteinen vastaus.

– Toivoa ei kannata heittää. Kyllä keski-iässäkin vielä oppii uusia lauluja. Ei muuta kuin seurailemaan ja opettelemaan uusia tuntomerkkejä.

Puutarhamyymälän kassalla on ruuhkaa. Kärryt notkuvat erilaisista kukista ja puutarhatuotteista. Usein pihatyöt käynnistyvät nurmikon hoidolla kesäiskuun.

– Kyllä alkoi sutina. Kesäkukkia kysellään hurjasti ja esimerkiksi multaa ja kalkkia myydään suuria määriä. Heti kun lämpenee, niin ihmiset haluavat pihalle, sanoo Mikkelin K-Raudan puutarhaosaston vastaava Anu Eriksson.

Sama sutina on havaittu myös viherrakentamiseen erikoistuneen savonlinnalaisen Savonpirkan myymälässä.

– Kyllä tämä kulkee suoraan käsi kädessä auringonpaisteen kanssa. Myös äitienpäivä vaikuttaa ostoihin, sanoo puutarhuri Leena Sairanen.

Puutarhaintoa on monesti jopa liikaa, sillä kevään ensimmäinen lämmin aalto saa yleensä seurakseen vielä viileää keliä.

– Välillä käy niin, että osa jo ostetuista kasveista paleltuu, Anu Eriksson tietää.

Hallan vaaran takia esimerkiksi orvokki on suosittu kesäkukka heti keväästä lähtien.

Puiset puutarhakalusteet palaamassa muotiin

Monilta terasseilta löytyy polyrottinkiset puutarhakalusteet. Puu on kuitenkin palaamassa muotiin. Nykykalusteita ei välttämättä tarvitse edes öljytä.

– Usein ne ovat maalattuja tai jollain tavalla jo käsiteltyjä. Esimerkiksi valkoinen on muotia, puutarhaosaston vastaava Anu Eriksson toteaa.

Puutarhakasvien puolella suosikit ovat vanhoja tuttuja.

– Havut pitävät aina pintansa monivuotisista. Ne ovat ikivihreitä ja niillä haetaan näyttävyyttä. Kesäkukista pelargonia on aina suosittu.

Toisaalta pihamaisemiin upotetaan yhä useammin myös kiviainesta.

– Pihoille ja puutarhoihin tehdään nykyisin kivetyksiä ja laatoituksia aiempaa enemmän, arvioi Savonpirkan puutarhuri Leena Sairanen.

Ounasjoen vesi on Kittilän kirkonkylän kohdalla yhä nousussa, mutta nousu on taittunut varsin maltilliseksi. Aiemmin tällä viikolla tulvaveden ennustettiin vielä nousevan vahinkorajan yli loppuviikon aikana.

Sopivasti viilennyt sää on saanut tulvaennusteiden käyrät nousemaan loivemmin ja kääntymään laskuun jo reilusti ennen vahinkorajaa. Lauantaina päivällä tilanne oli se, että vedenpinnan pitäisi nousta liki puolitoista metriä, jotta vahinkoraja tulisi vastaan. Vahinkorajaa ei päivän ennusteen mukaan kolkuteltu enää edes synkimmässä tulvaennusteessa.

Lämpimän lauantaipäivän iltana tulvaennustetta on kuitenkin jälleen päivitetty, ja nyt synkin ennuste viittaa vahinkorajan ylittymiseen. Keskiennuste viittaa kuitenkin yhä vahinkorajan alle jäävään vedenkorkeuteen.

Kaikkiaan näyttää siis siltä, että Kittilässä tämän kevään tulvasta selvitään todennäköisesti ilman suurempia vahinkoja.

Tulvahuippu tulee pohjoisten sulavesien myötä

Kittilän kirkonkylän kohdalla tulvahuippu on odotettavissa toukokuun puolivälissä tai hieman sen jälkeen, arvioi päivystävä palomestari Kari Kuosmanen. Huippu saavutetaan Ounasjoen pohjoisten valuma-alueiden lumien sulamisen myötä.

Kuosmasen mukaan kaikki mahdollisesti tarvittavat tulvasuojatoimet ovat käyttövalmiudessa, kunnes tulvahuippu on ohitse. Jo ennalta Kittilässä on muun muassa tulpattu salaojia ja kaivoja.

Muokattu 7.5.2016 klo 19:34: Muutettu otsikkoa ja tehty tekstiin lisäys koskien  lauantai-iltana päivitettyä synkintä tulvaennustetta. Ennusteen mukaan vedennousu vahinkorajalle saakka on yhä mahdollinen, joskin epätodennäköinen skenaario.

Viisi Salomonsaarten saarivaltioon kuuluvaa saarta on kadonnut merenpinnan nousun seurauksena, ilmenee australialaisen Queenslandin yliopiston tekemästä tutkimuksesta.

Saaret olivat jopa viiden hehtaarin suuruisia ja niillä oli kasvillisuutta, yliopisto kertoo. Saarilla ei ollut pysyvää asutusta, mutta kalastajat käyttivät niitä ajoittain tukikohtinaan.

Salomonsaaret on itsenäinen valtio, joka sijaitsee Australian koillispuolella. Valtio koostuu noin tuhannesta saaresta, joista noin kolmannes on asuttuja.

Tutkimuksessa löydettiin lisäksi kuusi asuttua saarta, joiden rantaviiva oli merkittävästi muuttunut merenpinnan nousun ja eroosion takia. Näillä saarilla on ollut kyliä ainakin vuodesta 1935 lähtien. Kaksi kylää on viime vuosina tuhoutunut talojen alettua huuhtoutua mereen.

Yliopiston tutkijat kävivät läpi ilma- ja satelliittivalokuvia yhteensä 33 Salomonsaarten saaresta. Kuvia oli vuosilta 1947 - 2014.

– Saarista ainakin 11 oli joko kokonaan hävinnyt tai kärsi vakavasta eroosiosta, kertoi Environmental Research Letters -tiedelehdessä julkaistu tutkimus.

Salomonsaaria pidetään yhtenä merenpinnan nousun vakavimmin uhkaamista alueista, sillä kyseisellä Tyynen valtameren alueella merenpinnan on todettu nousevan kolme kertaa nopeammin kuin maailmanlaajuisesti keskimäärin.

Tutkijat havaitsivat, että pahin uhka saarille on merenpinnan nousun ja aaltojen yhteisvaikutus. Ne saaret, jotka olivat altteimpia kovimmalle aallokolle, kärsivät myös rantojen eroosiosta eniten.

Asutusta siirretään

Eräät Salomonsaarten asutuskeskukset valmistautuvat jo nyt merenpinnan jatkuvaan nousuun.

Salomonsaariin kuuluvan Choiseulin provinssin pääkaupunki, lähes 30 000 asukkaan Taro, saattaa olla maailman ensimmäinen alueellinen pääkaupunki, joka joudutaan siirtämään merenpinnan nousun takia, yliopisto kertoo.

Merenpinnat nousevat ilmaston lämpenemisen seurauksena. Merten vesimäärä lisääntyy, kun maailman jäätiköt sulavat. Lisäksi lämpenevässä vedessä tapahtuu lämpölaajenemista, joka myös ilmenee merenpinnan nousuna.

Lintutapahtuma Tornien taistossa eniten lajeja on nähty Kokkolassa Vattajan ja Porissa Yyterin Sannanlahden lintutorneissa, tiedottaa BirdLife Suomi. Niissä molemmissa lajeja havaittiin päivän aikana yhteensä 110.

Vähintään sata lintulajia nähtiin seitsemässätoista tornissa rannikkoalueella Virolahdelta Lumijoelle, BirdLife Suomi kertoo.

Sisämaassa eniten havaintoja tehtiin Outokummun Sysmäjärvellä. Siellä lajeja havaittiin 96.

Tornien taisto on BirdLife Suomen vuosittainen tapahtuma, jossa pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Havainnot tehdään lintutorneista.

Tänä vuonna päivän aikana nähtiin noin 220 lajia. Erikoisin havainto oli ruusulokki, BirdLife Suomi raportoi. Se havaittiin Janakkalassa Röyhynsuolla. Ruusulokki on havaittu Suomessa aiemmin vain kahdeksan kertaa, viimeksi vuonna 2012, BirdLife Suomi toteaa tiedotteessaan.

Tornien taisto järjestettiin lauantaina 23. kerran. Siihen osallistuttiin yli 300 lintutornista. Torneissa kävi yli 2 300 ihmistä.

WWF:n viime keskiviikkona aloittama saimaannorpan köllöttelyä esittelevä live-lähetys on saanut ihmiset innostumaan norpan katselusta.

Yhteensä norppaa on katsottu muutaman päivän aikana noin 225 000 kertaa. Vilkkain katselupäivä oli perjantaina, jolloin live-lähetystä katsottiin noin 100 000 kertaa. Lauantaina katsojia oli noin 90 000.

Suosio yllätti luonnonsuojelujärjestö WWF:n.

– Kyllä me vähän ennakoimme, että ihmisiä saattaisi kiinnostaa, mutta silti. Kun se norppa perjantaiaamuna parkkeerasi kivelle ja kävijämäärät lähtivät räjähdysmäiseen nousuun, se oli mukava yllätys, kertoo WWF:n tiedottaja Joonas Fritze.

Tarkoitus tunnistaa kaikki norpat

Idea live-kameran laittamiseksi lähti siitä, kun Itä-Suomen yliopiston tutkijat kertoivat haluavansa tunnistaa kaikki Saimaan noin 320 norppaa.

Norpat nimittäin tunnistaa niiden kylkikuvioista.

– Norpilla on yksilölliset kylkikuviot, turkkikuviot, vähän kuin ihmisen sormenjäljet.

Edes turkin karvan vaihtaminen ei muuta kuviointia.

Norppien tunnistamista varten alueella on jo kymmeniä riistakameroita, joiden avulla on saatu still-kuva noin 200 norpasta.

– Silloin tuli ajatus, että minkä takia ei voi lähettää live-kuvaa, kun tiedetään paikkoja, missä norpat viihtyvät. Päätettiin selvittää, onko tämä mahdollista, ja olihan se.

Halutaan näyttää uhanalainen eläin omassa ympäristössään

Tutkimustyön lisäksi WWF haluaa näyttää ihmisille uhanalaisen eläimen elämää sen omassa ympäristössään.

– Ja totta kai toivomme, että kun laji tulee tätä kautta tutummaksi, niin ehkä joltain löytyisi innokkuutta osallistua suojelutoimiin ja jättää vaikka kalastamatta verkoilla. Verkkokalastus kun on isoin uhka saimaannorpalle.

Kameraa saa pitää paikalla kesäkuun loppuun, mutta niin kauaa sitä ei siellä pidetä, koska karvanlähdön jälkeen norppa siirtyy viettämään aikaansa järvelle.

– Viimeistään siinä kesäkuun puolenvälin jälkeen se kuvaisi vain tyhjää kiveä. Karvanvaihdon päättymisen jälkeen norpat viettävät valtaosan ajastaan vedessä, joten kuvattavaa ei paljoa enää olisi, kertoo WWF:n tiedottaja Joonas Fritze.

Moni lappilainen talonomistaja on joutunut lumen sulettua toteamaan, että pihanurmikolla ei paljon tasaista kohtaa näy. Myyrät ovat viime syksyn ja talven aikana myllertäneet pihaa liikkuessaan lumen alla.

Ja näitä pikku nisäkkäitä on riittänyt, kun Lapissa elettiin myyrähuippua viime syksyn ja talven aikana. Nyt se on havaintojen mukaan kuitenkin parhaillaan hiipumassa.

– Minulla on sellainen mielikuva, että Rovaniemen kieppeillä nyt on jo aika alas menty, ehkä jossakin saattaa vielä jokunen myyrä vilahtaa. Tuolla ylempänä on vielä jotakin paikoin, mutta sielläkin on lumi juuri sulamassa, niin ei ihan selvää kuvaa ole vielä, Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen sanoo.

Kemi–Oulu-akselilla myyrät hävisivät muutamassa viikossa

– Meillä nämä varsinaiset tutkimuspyynnit ovat vasta tässä toukokuun lopulla, kesäkuun alkupuolelle. Ei ole vielä omaa pyyntikohtaista kokemusta tältä keväältä, Henttonen kuitenkin sanoo.

Pohjoinen myyrähuippualue ulottui tällä kertaa myös Pohjois-Kainuun sekä Kemin ja Oulun alueille.

– Minulla on sellainen mielikuva, että jo huhtikuun alkupuolella Oulu–Kemi-alueella myyrät hävisivät muutamassa viikossa.

Samanaikainen myyrähuippu Lapin kanssa koettiin rannikolla myös syystalvella 2010–2011. Totutusti tämä alue on hieman eronnut pohjoisista ja eteläisistä myyräsykleistä.

Sopulien kannanvaihtelu kulkee käsi kädessä myyräkantojen vaihtelun kanssa.

– Jos sopuleita näkyy, niin se on samaan aikaan myyrähuippujen kanssa. Sitten kun myyrät romahtavat, niin sopulit romahtavat yhtä aikaa. Siellä ovat yhteiset pedot (kantaa) alas saamassa.

Sopulien massavaellusta ei tule

Suurta sopulien kevätvaellusta ei ainakaan ole tulossa.

– Nythän Lapissa on ollut hyvinkin lämmintä tuolla ylhäällä asti. Yleensä, jos sopuleita on, niin kevätvaellus, jolloin niitä näkyy enemmän, alkaa silloin, kun vuorokauden keskilämpö nousee noin viiteen asteeseen. Jolloin sopulin kolot täyttyvät vedellä, ja niiden on pakko lähteä liikkeelle. Ei tällaista liikkeellelähtöä ole kuulunut.

Heikki Henttosen mukaan myös sopulien kohdalla järjestetään tutkimuspyynnit pohjoisemmassa alkukesästä.

Ilmastonmuutos voi heikentää myös hyväkuntoisten järvien tilaa. Vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta arvioi, että lämpimät ja sateiset talvet lisäävät ravinteiden valumista järviin, ja siten tarve rehevöitymisen ennaltaehkäisyyn kasvaa sielläkin, missä ongelmia ei vielä ole.

Tarkempaa huomiota pitäisi kiinnittää esimerkiksi maaperän muokkaamiseen tai muihin toimiin, jotka voivat aiheuttaa eroosiota ja kiintoaineen sekä ravinteiden lähtemistä veden mukana liikkeelle maaperästä.

– Eroosion hallinnan merkitys tulee kasvamaan, ja hyväkuntoisissakin vesissämme pitää tehdä toimenpiteitä ja varoa, että niiden tila ei kääntyisi huonoksi, Niittyniemi selittää.

Ravinteet monesta lähteestä

Kaikkiaan Kymenlaakson järviä kuormittavat yhä vähemmän isot yksittäiset ravinnevalumat. Niin sanottu pistekuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti etenkin teollisuuden ja yhdyskuntavesien hyvän käsittelyn ansiosta.

Niittysen mukaan karkeasti jakaen ihmisten toiminta näkyy järvissä vähemmän Salpausselän pohjoispuolella kuin sen eteläpuolella, jossa myös viljellään enemmän maata.

Hajakuormitusta tulee maatalouden lisäksi muun muassa metsätaloudesta.

– Metsätaloudessa on paljon hyviä ohjeita, ja nämä ohjeet ja suunnittelu pitää vain ottaa mahdollisimman tehokkaasti käyttöön, Niittyniemi sanoo.

Jätevedetkin kuntoon venkslaamisesta huolimatta

Ely-keskuksen vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi myös huomauttaa, että keskustelu haja-asutusalueen jätevesien käsittelystä on kääntynyt turhankin paljon siihen, millä aikataululla lainsäädäntöä tehdään ja pannaan käytäntöön.

– Mielestäni kiinteistöillä, jotka rajoittuvat vesistöjen varsille, pitäisi joka tapauksessa pistää jätevesiasiat kuntoon riippumatta siitä, mitä säädöspuolella tapahtuu.

Niittyniemi näkee, että jätevesiasetuksesta purnatessa kokonaisuus tuppaa unohtumaan.

– Eihän se yksittäinen mökki tai omakotitalo sitä ratkaise, mutta se vaikutus tulee niistä kaikista yhteensä, hän muistuttaa.

Tänään taivaalla voi nähdä Merkuriuksen ylikulun. Planeetta kulkee Maasta katsottuna Auringon kiekon edestä.

Ylikulku alkaa kaikkialla Suomessa maanantaina 9.5. kello 14.12. Tuolloin Aurinko on Helsingissä 46 asteen korkeudessa.

Syvimmillään eli lähimpänä Auringon keskipistettä planeetta on klo 17.56.  Ylikulku päättyy kello 20.41.

– Parhaat havaintopaikat ovat Kilpisjärvi ja Utsjoki, sanoo Jani Silvennoinen Tähtitieteen harrastajain yhdistys Seulasesta.

Venus on Kuun jälkeen kirkkain kohde, joka näkyy samalla suunnalla kuin Auringon lasku tai nousu. Lisäksi Ursan tähtikartan avulla voi etsiä tai katsoa esimerkiksi milloin mikin planeetta on näkyvissä.

– Merkurius ei ole kirkas, yleensä se kannattaa etsiä kiikarilla. Etsimisen jälkeen löytyy vaivatta paljain silmin. Joskus se on kirkkaan Venuksen "vieressä".

Merkuriuksen näkeminen vaatii ison kaukoputken tai ison kiikarin.

Ursa muistuttaa, että ylikulkua ei saa katsoa ilman oikeanlaisia välineitä. Kaukoputken eteen on laitettava aurinkokalvo. Suoraan katsottaessa Auringon säteily vaurioittaa silmän verkkokalvoa jo muutamassa sekunnissa.

– Aurinkokalvo on laitettava nimenomaan kaukoputken eteen, ei suotimeen, korostaa Jani Silvennoinen.

Ursan mukaan ylikulut toistuvat sarjoina 13, 33, 46 ja 217 vuoden välein. Suomessa Merkuriuksen ylikulku nähtiin edellisen kerran vuonna 2003.

Ursa järjestää ylikulun seurantatilaisuuksia eri puolilla Suomea. Luettelo paikkakunnista löytyy täältä. Nykyaikaan kuuluu, että taivaan tapahtumia voi seurata myös netissä. Ainakin Virtual Telescope ja Slooh.com ovat luvanneet seurata tapahtumaa.

Nykytiedon perusteella Suomessa on ollut koiria, lampaita ja nautoja jo noin 4 000 vuoden ajan. Varsinaisesti suomalaisista alkuperäisroduista on alettu puhumaan 1800-luvun lopulla kun käyttöön on otettu rotukäsite. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1898 itäsuomenkarjalle, lopuille 1900-luvun alkupuoliskolla.

Joka tapauksessa alkuperäisrotuja, kuten kyyttöjä, suomenhevosia, suomalaisia maatiaiskanoja sekä karjalankarhukoiria on pidetty ja jalostettu tiloilla jo pitkän aikaa. Ei siis ole mikään ihme, että niissä vaikuttaa olevan samoja stereotyyppisiä luonteenpiirteitä kuin meissä suomalaisissa.

– Ne ovat ihan samanlaisia jääräpäitä ja hirmu sinnikkäitä. Ne eivät anna periksi millään ja kun jotain päättävät, niin se sitten myös tehdään. Tavalla tai toisella oman päänsä pitävät, naurahtaa sotkamolaisen Sormulan luomutilan isäntä Jouko Sormula.

Sormulan tilalla on eri alkuperäisrotuja, kuten kyyttöjä ja suomenlampaita.

Varsinaista tutkimusta aiheesta ei ole tehty, mutta Luonnonvarakeskuksen professori Juha Kantanenkaan ei tyrmää ajatusta samoista luonteenpiirteistä.

– Voi siinä olla vinhaa perää, koska on pitkä yhteinen historia. Ihmiset ovat voineet tiedostamattaan valita samantyylisiä eläimiä, koska on tarvittu olosuhteisiin sopivia eläimiä.

Kantanen mainitsee karjanjalostaja Tatu Nissisen kirjoittamasta jalostuskirjasta 1900-luvun alkupuoliskolta, jossa käsitellään itäsuomenkarjan jalostamista.

– Nissinen ihmetteli ja pohti sitä, että minkä takia Itä-Suomen lehmät ovat kirjavia ja Länsi-Suomen yhtenäisen punaruskeita. Hän päätteli, että se johtuu kansojen luonteista. Länsi-Suomessa ihmiset ovat vakaita, eivätkä reagoi niin voimakkaasti ja tunteella kuin vaikkapa karjalaiset. Eli tavallaan ihmisten luonne näkyi hänen mielestään siinä, minkälaisia lehmiä he halusivat ja valikoivat.

Yksittäiset maatilat keskiössä

Suomessa on herätty varhaisessa vaiheessa suojelemaan alkuperäisrotuja. Yksittäiset ihmiset säilyttivät rotuja jo 1960-luvulla, ja valtiovalta aloitti suojelutoiminnan 1980-luvulla. Siitä huolimatta suomalaiset sikakannat ehtivät kuolla sukupuuttoon 1900-luvun puolessa välissä. Rodut ovat edelleen joko uhanalaisia tai vaarantuneita rotuja.

Alkuperäisrotuja säilytetään tänä päivänä monilla eri tavoilla. Esimerkiksi Suomesta löytyy kolme paikkaa, joista löytyy säilytyskarjoja eli niin sanottuja eläviä geenipankkeja.

– Ensimmäikseksi niitä oli vankilamaatiloilla. Nyttemin esimerkiksi pohjoissuomenkarjaa, suomenlampaita ja kainuunharmaksia ylläpidetään Pelson vankilan maatilalla. Sitten on myös itäsuomenkarjaa Kainuun ammattiopiston Seppälän opetusmaatilalla, mainitsee professori Juha Kantanen.

Maatiaiskanoille perustettiin vuonna 1998 säilytysohjelma, jossa on 400 tilallista mukana. Mutta kuitenkaan kaikilla alkuperäisroduilla ei ole julkishallinnon ylläpitämiä geenipankkeja, joita Kantasen mukaan ehdottomasti tarvittaisiin.

– Erittäin keskeinen osuus rotujen ylläpidossa on yksittäisillä maatiloilla, jotka pystyvät saamaan alkuperäisrotujen kasvatustukea. Lisäksi Luke kokoaa pakastegeenipankkia.

Suomalaisten alkuperäisrotujen tulevaisuudessa Kantanen näkee rotukohtaisia eroja. Esimerkiksi maatiaiskana vaikuttaisi olevan hyvin turvassa, mutta isommat eläimet kuten suomenhevonen ja naudat ovat uhatuimpia.

– Pitäisi vaikkapa tehdä tuotekehittelyä, jatkojalostaa maitoa ja lihaa, jotta saataisiin lisäarvoa. Kuluttajilla on iso rooli, koska kysyntä vaikuttaa siihen että kaupat ja ravintolat olisivat kiinnostuneita ostamaan tuotteita, jolloin tuottajat olisivat kiinnostuneita hyödyntämään alkuperäisrotuja.

Professori Juha Kantanen näkee myös tärkeänä, että alkuperäisrotujen kasvattajat saisivat tukea ja sen hakeminen ei tulisi liian työlääksi. Lisäksi myös kaikilla alkuperäisroduilla pitäisi olla elävä säilytyspaikka, jossa niitä ylläpidettäisiin, muistuttaa Kantanen.

9.5. klo 9.36 korjattu itäsuomenkarjan rotuyhdistyksen perustamisvuosi.

Tavallisen tallaajan täytyy jättää marjapensaita tyhjentävät räkättirastaat ja savupiippuja pesimätarkoituksessa kyttäävät yhä yleisemmäksi käyvät naakat rauhaan. Räkättirastas on rauhoitettu lintujen pesimäaikaan, joka sattuu kevät- ja kesäaikaan eli silloin, kun marjatkin kypsyvät. Naakka puolestaan on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Yksittäinen kansalainen ei saa ryhtyä ammuskelemaan marjapensaissa pyöriviä räkättejä, eikä kymmenellä marjapensaalla edes kannata lähteä ampumalupia kyselemään. Suomen Riistakeskuksen Riistapäällikkö Keijo Kapiaisen mukaan tavalliseen marjamaahan ei saa hävittämislupaa.

– Laki edellyttää luvan perusteeksi merkittävän vahingon, käytännössä kaikki menevät ammattimaiselle marjanviljelykselle. Verkon hankkiminen tulee tavalliselle marjamaalle halvemmaksi, lupapäätös, kun maksaa 120 euroa.   

Harakat, varikset ja räkätit hollilla

Metsästyslain mukaan poikkeusluvan voi saada keväällä ja kesällä rauhoittamattomien lintujen, kuten varisten, harakan, räkättirastaan, kesykyyhkyn tai parin lokkilajin hävittämiseen.

– Tyypillisin luvanhakija on ammattimainen mansikanviljelijä, joka hakee lupaa räkättirastaiden hävittämiseksi. Myös näin keväällä lupaa haetaan erilaisiin kohteisiin, kuten sairaaloihin, pysäköintihalleihin ja tehdaskiinteistöihin, joissa kesykyyhkyt aiheuttavat hygieniaongelman. 

Lintuja saa ampua myös lintujen maataloudelle aiheuttamien vahinkojen, esimerkiksi pelloilla olevien paalien vahinkojen perusteella. Varikset etsivät valkoisten paalimuovien päältä löytyviä hyönteisiä, mutta samalla myös nokkivat muoviin reikiä. Varikset voivat aiheuttaa myös maatilakeskuksessa ja niiden avopihatoissa hygieniaongelmia.

Myös herneitä mielellään syövät sepelkyyhkylaumat saavat luvanhakijat liikkeelle.

–  Hyvin tyypillisiä luvanhakijoita ovat myös herneviljelmät, joissa loppukesästä sepelkyyhkyt aiheuttavat ongelmia. Yleensä ongelmat alkavat heinä-elokuussa juuri ennen kyyhkyn varsinaisen metsästyskauden alkua. Sepelkyyhkyt saattavat aiheuttaa läpi kesän ongelmaa myös torille poimittavan herneen kasvattajille.

Kapiaisen mukaan metsästysluvan voi saada myös riistanhoidollisin perustein.

– Osassa luvista pyritään metsästyksellä suojelemaan määrättyjen lintulajien, kuten esimerkiksi Pohjanmaalla peltopyyn poikasia.

Lisäksi vahinkojen perusteella poikkeuslupia voidaan myöntää riistalintujen, esimerkiksi kanadanhanhen, muutamien sorsalajien ja vaikkapa  pyyn, teeren, metson ja peltopyyn ampumiseen.

 Lupajärjestelmä uudistui

Lupajärjestelmä muuttui vuonna 2014, sen jälkeen luvat myönnetään maksimissaan viideksi vuodeksi. Lupamäärä ovat pienentyneet.

Kun aikaisemmin niitä myönnettiin vuosittain 600–700, vuonna  2015  uuden käytännön mukaan myönnetty lupamäärä putosi runsaaseen 220 kappaleeseen. 

– Osa näistä päätöksistä on myönnetty yhdestä vuodesta uuteen maksimipituuteen eli viidelle vuodelle.

Metsästäjien sana takeena

Riistakeskuksen myöntämien lintujen tappamislupien toteuttamista ei varsinaisesti valvota. Riistapäällikkö Kapiaisen mukaan seuranta perustuu luvan hakijan tekemään ilmoitukseen.

– Käytännössä asiaa ei tarkemmin valvota. Jos on syytä epäillä, niin silloinhan asia selvitetään poliisitutkinnalla. Väärinkäytöksiä sattuu aika harvoin, mutta ei poliisitutkinta aivan tavatonta ole.  Viime vuosien aikana muistuu Oulun alueelta yksi tapaus ja muualta Suomesta jokunen.

Poliisi on joutunut tutkimaan joko lupaehtojen ylittäviä lintujen ampumisia tai luvassa määritellyn alueen ulkopuolella ampumista.