Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Havukasvi on karun kaunis puutarhan koriste – ja yleensä laiskempikin jaksaa siitä huolehtia

0
0

Kukkapenkissä kyykkiminen ja kasvien kitkeminen ei tunnu kaikista puutarhan- tai pihanomistajista mielekkäältä. Olisivatko havukasvit laiskan puutarhurin unelmakasveja, niin kuin voisi äkkiseltään kuvitella?

– Se riippuu aivan siitä, mihin verrataan. Helppohoitoisuus on kiinni siitä, että kasvi valitaan kasvupaikan olosuhteitten mukaan, jolloin esimerkiksi monivuotiset kasvit ovat helppohoitoisia ja vaivattomia, vastaa taimitarhatuotannon erikoiskonsulentti Jyri Uimonen Puutarhaliitosta.

Uimonen huomauttaa, että esimerkiksi paljon hoitoa pitkin kesää vaativaan kukkapenkkiin verrattuna havukasvit ovat kyllä helppohoitoisempia. Niistäkin kannattaa silti huolehtia.

– Jos haluaa pitää havukasvit hyvännäköisinä, ne kannattaa erityisesti nuorina taimina suojata varjostus- tai säkkikankailla kevätahavalta. Havukasvejakin pitää muistaa kastella, kun maa alkaa kuivaa kesän tullen, muistuttaa Uimonen.

Tee perustustyöt kunnolla

Kuinka sitten selvitä mahdollisimman vähällä työllä huolettomana puutarhurina? Oikoteitä ei taida olla olemassakaan.

– Laiskankaan ei kannata olla laiska perustamisvaiheessa, tai sitten kannattaa teettää se työ jollakin muulla. Kun ne työt tehdään kunnolla, kasvi viihtyy yleensä vuosikausia samassa paikassa, vinkkaa Lakeuden Vihertaimiston omistaja Mikko Järvenpää.

Järvenpää kehottaa ihmisiä tarkistamaan pihan maaperän koostumuksen, jotta he osaisivat hankkia oikeanlaiset kasvit oikeaan paikkaan.

– Jos vaikkapa jäykkään savimaahan laitetaan vaativia havukasveja, ne eivät missään nimessä ole silloin helppohoitoisia, vaan kituvat vain siellä. Pitää valita oikeanlainen kasvi oikeaan paikkaan, ja jos valitaan esimerkiksi kääpiöhavukasveja, niin niitä ei tarvitse juurikaan leikata. Lisäksi ne menevät pieniinkin paikkoihin, Järvenpää sanoo.

Valikoima on kasvanut

Havukasveja voi alkaa istuttaa heti, kun maa on sula, neuvoo Jyri Uimonen Puutarhaliitosta. Kasvivalikoimassa on jo niin paljon valinnanvaraa, että valinnassa kannattaa olla tarkkana. Osa lajikkeista leviää suhteellisen helpostikin, ja esimerkiksi tuijat saattavat kasvaa niin isoiksi, ettei niitä kannata välttämättä seinustojen vierelle istuttaa.

– Katajat ja männyt ovat hyviä läpäisevälle, kuivalle maalle, joka muistuttaa kangasmetsää. Vähän jäykemmälle ja multavalle maalle kuuset, tuijat ja marjakuuset ovat hyviä esimerkiksi, luettelee Uimonen.

Havukasvien suosio on jatkunut jo pidempään.

– Viime vuosina valikoima on monipuolistunut ja niitä on eri käyttötarkoituksiin. Havukasveja löytyy nyt paljon enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten, kertoo Mikko Järvenpää.


Ville Haapasalo ihmeissään: Suomessa ei osata laittaa syötävästä kalasta ruokaa – "Siinä on jotain väärin"

0
0

AHVENKOSKI On huhtikuinen lauantai. Ilma on viileä ja sateinen, räntäsade muistuttaa paikoitellen olemassaolostaan. Meren rannalla olevan mökin terassilta raikuu iloinen puheensorina. Kymmenkunta ihmistä on kerääntynyt suuren puupöydän ääreen. Täällä kalajutut eivät ole kiellettyjä, päinvastoin. Mitä parempi tarina, sitä enemmän muut innostuvat.

Pöytä on katettu särkikaloista tehdyistä herkuista. Suuresta kattilasta nousee höyryn lisäksi huumaava tuoksu. Huhtikuisessa räntäsateessa vimpasoppa, jossa on kalan lisäksi lähinnä vain perunoita ja sipulia, maistuu erinomaiselta. ”Varo ruotoja”, muistuttaa särkikaloihin erikoistunut kalastaja Hannu Lanki.

Terassilounaalta porukka siirtyy rantaan, jossa on alkamassa kalanperkauksen oppitunti. Helsingin yliopiston kalabiologi ja kalankäsittelyn ekspertti Kari Nyberg opettaa, lähestulkoon kädestä pitäen, Ville Haapasalolle perkauksen saloja ja varoittaa miestä seisomasta liian lähellä pöytää. ”Kotkan kalamarkkinoilla porukkaa tulee todella lähelle seuraamaan työskentelyäni. Silloin kysyn, anteeksi, mutta onko rouvalta leikattu umpisuoli? Siinä vaiheessa tulee pari metriä väliä”, Nyberg nauraa.

Nyt on Haapasalon vuoro kokeilla. Vapaa toimittaja Hasse Härkönen seuraa tilannetta tarkkaavaisesti vieressä ja äänittää kaiken kirjaa varten. Härkönen heittää Haapasalolle kysymyksen, onko tältä leikattu jo umpisuoli. ”Ei vielä. Kerrankos sitä itseltään leikkaisi. Mutta onko teistä kukaan leikannut itseltään umpisuolta?", Haapasalo naurahtaa.

Särkikalat kunniaan

Kun Ville Haapasalo opettelee kalanperkausta, on paikalla vähintään pari kuvaajaa, toimittajia ja kalastusammattilaisia. Oppitunti liittyy Haapasalon lokakuussa ilmestyvään kirjaan, Vimpan päälle kalareissu. Haapasalo seikkailee, Juha Metso ikuistaa seikkailut kuviksi, kalastaja Ben Henriksson toimii asiantuntija-apuna ja Hasse Härkönen koostaa materiaalit kansien väliin.

– Halusin ruveta tekemään kalastuskirjaa, kun kuulin, että Suomessa täytetään syötävällä kalalla maakuoppia, kun ei tiedetä mihin se laitettaisiin. Ajattelin että siinä on jotain väärin, Haapasalo muistelee.

Haapasalo rupesi ottamaan asioista selvää ja sai mukaansa Henrikssonin, Metson ja Härkösen. Miehet rupesivat miettimään syitä särkikalojen roskakala-maineeseen ja ajatus kirjasta selkiytyi. Haapasalon mukaan ihmiset eivät tiedä miten särkikaloja perataan eikä niistä osata enää laittaa ruokaa.

– Ruoan ja sen alkuperän merkitys ovat kasvaneet viime vuosina todella paljon. 1990-luvulla se meni vielä niin, että mitä mikrosta sai, se oli tosi hyvää. Eihän se enää vaan mene niin, Haapasalo pohtii.

Työryhmä on kalareissujensa myötä huomannut kuinka helposti Suomessa saa kalaa. Erityisesti särkikalaa tulee Haapasalon mukaan runsaasti, joten on harmillista, että ne heitetään pois vain sen takia, ettei niistä osata tehdä ruokaa.

– Miksi me lennätetään Aasiasta jotain eksoottista kalaa tai Norjasta lohta ja syödään sitä, kun läheltä löytyy aivan loistavaa kalaa? Ja niistä saa tehtyä erinomaista ruokaa, Haapasalo huudahtaa.

Ei pelkkä oppikirja

Valokuvaaja Juha Metso on pystyttänyt rantaan valaistuksen työpöydän läheisyyteen. Mies hakee kuvakulmia ja antaa kameran laulaa. Pieninkään yksityiskohta ei jää huomaamatta. Työskentely muun porukan kanssa on luontevaa. Metso ja Haapasalo ovat vanhoja tuttuja, kalakirja on heidän neljäs yhteinen projektinsa.

Työryhmän vitsailua ja kujeilua seuratessa on helppo ymmärtää, ettei Vimpan päälle kalareissu tule olemaan pelkkä oppikirja. Sen lisäksi, että se on katselmus ympäröivään merialueeseen ja jokiin, tulevat tarinat olemaan olennainen osa kirjan sisältöä.

– Tarinat ovat olleet aina iso osa elämääni. Olen parinkymmenen vuoden ajan kertonut työkseni tarinoita, mutta on niitä myös mukavaa kuunnella. Ja mistä löytyy parempia kalatarinoita kuin kalamiehiltä, Haapasalo vinkkaa.

”Veitsi menee ihan tästä ruotojen alta. Tässä on se kuuluisa anopin pala”, Kari Nyberg sanoo ja esittelee isoa ruotoa, josta päivä paistaa lävitse. ”Tämänkin voi pistää myllystä läpi tai laittaa keittoon”, Nyberg jatkaa. ”Tai pistää anopista läpi. Lihamylly, jätemylly ja anoppi”, Haapasalo vitsailee ja koko porukka repeää nauruun.

Yllättävä vimpa

Vaikka Haapasalo on kalastanut paljon ennenkin, on vimpa hänelle täysin uusi tuttavuus. Mies tutustui kalaan vasta kirjaprojektin myötä. Mieheen vimpa on kuitenkin tehnyt suuren vaikutuksen.

– Nähtävästi olin silloin biologian tunnilta pois, kun siellä käsiteltiin vimpaa. Me ollaan syöty sitä täällä graavattuna, kylmäsavustettuna, lämminsavustettuna, keittona ja pihveinä. Ja joka kerta kala osaa yllättää!, Haapasalo kiittelee.

Haapasalo pääsee myös kokkaamaan ruokaa vimpasta ja muista särkikaloista. Myös huippukokeille annetaan särkikaloja työstettäviksi ja ikuistetaan heidän tuotoksensa. Luvassa on sekä kotiruokaa että ravintola-annoksia. Tarkoituksena on Haapasalon mukaan näyttää kuinka monikäyttöisiä särkikalat ovat.

”Joustava veitsi ja jäykkä ranne, mutta sopivasti joustava ranne. Anna veitsen tehdä duuni”, Nyberg ohjeistaa. Haapasalo on opetuksesta mielissään.

– Kun joku, joka on tehnyt tätä työkseen 35–40 vuotta näyttää miten perkaus oikeasti tehdään, niin yhtäkkiä tajuaa, että todellakin – ei tämä ole niin vaikeaa, Haapasalo kiittelee.

Pukukoodi Haapasalo

Räntäsade yltyy juuri, kun miehet saavat kalanperkausopetuksen päätökseen. Nyberg jatkaa vielä muutaman kalan kanssa, Metso ikuistaa tilanteen kuvaamalla ja Härkönen äänittää materiaalin myöhempää käyttöä varten. Ville Haapasalo on tuttuun tapaan pukeutunut mustiin. Jalassa on shortsit ja päässä pipo, jonka päälle mies on nostanut aurinkolasit.

– Kesä on silloin kun lumet sulaa. En näe täällä missään lunta, eli silloin se on kesä ja silloin mulla on shortsit. Pitkät housut laitan jalkaan, kun tulee lumi. En ensilumesta, vaan sitten kun lumipeite on pysyvästi maassa, Haapasalo kertoo pukeutumisestaan.

– Kulkisin varmaan talvellakin shortseissa, mutta lapseni kieltävät. He sanovat: ”Me tiedetään, että sä olet hullu, mutta oikeasti, älä näytä sitä kaikille”. Olen siis pakotettu pitämään pitkiä housuja talvella, Haapasalo nauraa.

Kirjaprojektin lisäksi Haapasalon pitää liikkeessä muun muassa Venäjän TV:lle tehtävä kalastusohjelma. Mies oli vastikään kalastusreissulla pohjoisessa, Kuolan niemimaalla. Siellä Haapasalo ei kuulemma kehdannut liikkua shortseissa.

Kuuntele Ville Haapasalon haastattelu täältä.

Auttaako kuolleen lemmikin näkeminen perheen muita eläimiä? Tiede ei tunne lemmikin surua eikä anna vastausta

0
0

Eläimillä olevasta vieroitusstressistä ja eroahdistuksesta on paljon tutkimustietoa. Lemmikkien surun tunteesta ei kuitenkaan tieteessä puhuta.

– Meillä ei ole tutkimustietoa muiden eläinlajien kuin norsujen ja delfiinien surusta. Tässä ollaan tieteen edessä vielä kädettömiä, toteaa dosentti ja eläinten hyvinvoinnin ja eläinsuojelun kliininen opettaja Laura Hänninen Helsingin yliopistosta.

Esimerkiksi omistajilla on kuitenkin paljon havaintoja ja tarinoita lemmikin voimakkaista käytösmuutoksista, jotka vaikuttavat surulta sekä kaipaukselta esimerkiksi kuolleen yksilön perään.

Kannattaako kuolleen ruumis näyttää muille lemmikeille?

Hänninen neuvoo omistajaa miettimään, kuinka tärkeä kuollut yksilö on ollut muille lemmikeille. Mikäli suhde on ollut kiinteä, on oletettavaa, että muut eläimet todella kaipaavat tai ihmettelevät, minne kuollut yksilö on kadonnut.

– Tällaisissa tilanteissa harkitsisin kuolleen yksilön näyttämistä muille lemmikeille, mikäli se on käytännössä mahdollista. Näin annetaan ainakin mahdollisuus nähdä, mikä on tilanne.

– Meillä ei kuitenkaan ole tutkimustietoa siitä, onko tästä mitään hyötyä. Ei siitä kyllä todennäköisesti mitään haittaakaan ole, Hänninen lisää.

Samoilla linjoilla on eläinlääkäri Tuulia Appleby yliopistollisen eläinsairaalan käyttäytymisklinikalta. Hänen mukaansa alalla usein suositellaan, että muiden eläinten annettaisiin vielä haistella kuollutta eläintä, mikäli tämä on mahdollista.

– Joskus lemmikit vaikuttavat hermostuneilta näissä tilanteissa. Joskus tuntuu siltä, että ne eivät reagoi millään tavalla. Emme kuitenkaan pysty tietämään, mitä ne ajattelevat, Appleby sanoo.

Ainoa dosentti Laura Hännisen keksimä mahdollinen haitta liittyy omistajan käyttäytymiseen. Yleensä kyseessä on hyvin tunteellinen tilanne, johon omistaja reagoi voimakkaasti.

– Tämä saattaa hämmentää tai pelottaa muita eläimiä. Kannattaa miettiä kokonaisuutta, eli mikä on kaikille parasta.

Joskus kaipauksen tilalla voi olla helpotus

Aina lemmikin kuolema ei ole ikävä asia perheen muille eläimille. Kaikki riippuu lauman kemiasta.

– Kyseessä voi olla juuri se terroristikoira, joka pitänyt koko laumaa pinteessä. Kuoleman jälkeen koittaa onni ja autuus, kun muut saavat enemmän elintilaa, Hänninen sanoo.

Tarkista tästä mökkivesistösi puhtaus – vesien kuntokartta kattaa koko Suomen

0
0

Suomen ympäristökeskus on julkaissut uuden nettiversion Suomen vesien kunnosta. Vesistöjen kuntokartasta voi jokainen käydä tarkistamassa esimerkiksi oman mökkijärvensä vedenlaadun. Nettikartta löytyy esimerkiksi täältä. Nettikartta on avoin kaikille ja kattaa koko Suomen.

Suomen Ympäristökeskus kartoittaa vesien kunnon viiden vuoden välein. Vesistöt ovat pääosin laadukkaassa kunnossa, mutta erojakin löytyy.

– Suuret järvialtaat ja pohjoisen ja idän joet ovat laadukkaassa kunnossa. Vähän heikommassa kunnossa olevia vesiä on varsinkin etelässä ja pohjanmaalla sekä merialueet etelässä, kertoo limnologi Sari Mitikka,  Suomen Ympäristökeskuksesta.

– Suurin näkyvä muutos on Suomen eteläinen merialue Suomenlahdella. Se on muuttunut askeleen huonompaan suuntaan tyydyttävästä välttävään ja positiivista on tuolla ihan itäisellä Suomenlahdella, siellä saatiin välttävästä tyydyttävään, siellä Pietarin puhdistamon vaikutukset näkyy.

Matti meikäläinen havaitsee heikennykset veden laadussa yleensä levälautoista ja veden samentumisesta. myös kalansaalit särkivaltaistuvat. Muutokset johtuvat vesistöjen rehevöitymisestä, ravinteita valuu vesiin sieltä ja täältä.

Entä mistä asiantuntija tähyilisi kirkasvetisen mökin paikkaa?

– Kyllä mä Keski-Suomeen ja Savoihin päin katsoisin siinä vaiheessa.

Kierrätä oikein vappuna – serpentiini ei sovi paperin- eikä edes kartonginkeräykseen

0
0

Vapun oheistarpeet voivat aiheuttaa kierrättäjälle päänvaivaa. Valtaosa vappukrääsästä on kertakäyttöistä ja päätyy juhlan jälkeen roskakoriin.

1. Serpentiini sopisi periaatteessa kartonginkeräykseen, mutta...

Esimerkiksi paperinen serpentiini ei sovi paperinkeräykseen. Jätehuoltoyhtiö Jätekukon mukaan materiaalinsa puolesta se voisi sopia kartonginkeräykseen, mutta uusissa kierrätysohjeissa kartonkikeräys on tarkoitettu vain pakkauskartongille, joihin serpentiini ei tietystikään lukeudu. Sama ohje koskee myös vappuna myytäviä paperisia vappukeppejä.

Suihkuserpentiini kuuluu niin ikään sekajätteeseen. Sitä ympäröivä ponnekaasupullo taas tulisi toimittaa vaarallisiin jätteisiin.

2. Foliopallo ei sisällä tarpeeksi metallia

Vapun foliopallot eivät myöskään kelpaa metallinkeräykseen muun muassa niiden sisältämän muovipinnoituksen vuoksi. Jätekukon palvelupäällikkö Piia Moilasen mukaan monet pakkausmateriaalit ovat nykyään metallin ja jonkin muun aineen sekoituksia. Se, onko niissä riittävästi hyödynnettävää metallia, selviää pienellä kotitestillä.

– Jos materiaali jää ryttyyn sitä puristettaessa, silloin sen voi lukea metalliksi. Esimerkiksi kahvipakkaukset olivat ennen täysin metallia, nykyisin niitä ei metallinkierrätykseen huolita, Moilanen lisää.

Foliopallojen oikea osoite on siis sekajäte. Taivaalle niitä ei kannata päästää, sillä alumiinin ja muovin yhdistelmän maatuminen kestää helposti satojakin vuosia.

Moilanen paheksuu esimerkiksi hääohjelmissa nähtyä tapaa, jossa häävieraat vapauttavat foliopalloja taivaalle hääparin kunniaksi.

– Onhan se varmaan ihan kivan näköistä, mutta luontoonhan ne kaikki loppujen lopuksi päätyvät, Moilanen harmittelee.

3. Munkkirasva menee myös kotikompostorissa

Jäteyhtiöiden toiveena on usein, että kotitalouksissa syntyneitä ruoanlaittorasvoja ei heitettäisi yleisiin keräysastioihin, jotteivät ne tahrisi ylen määrin astioita. Moilasen mukaan esimerkiksi vappuna syntyvän munkkirasvan voi kuitenkin laittaa biojätteeseen, jos sen imeyttää johonkin, esimerkiksi paperiin.

– Omassa kompostorissa rasvasta ei ole myöskään mitään haittaa. Joka tapauksessahan se menee vähän likaiseksi, Moilanen lisää.

Tärkeintä on muistaa, että ruoanlaittorasvan paikka ei ole viemäri. Jähmettyessään se voi jopa tukkia koko putken.

Tutkimus: Prionit voivat saada kasvit muistamaan

0
0

Tuoreen tutkimuksen mukaan prionit saattavat saada kasveissa aikaan muistoja, jotka puolestaan auttavat niitä muun muassa säätelemään kukintaansa.

Prionit ovat  tauteja aiheuttavia proteiineja. Esimerkiksi hullun lehmän tauti ja sen ihmisillä esiintyvä vastine Creuzfeldt-Jakobin tauti ovat tauteja, joissa prionit monistuvat sairastuneen aivoissa tuhoisin seurauksin.

Kasveille prionit saattavat kuitenkin olla hyödyksi, sillä ne voivat auttaa kasveja muuttamaan käyttäytymistään menneiden tapahtumien perusteella, esimerkiksi ratkaisemaan, milloin kukkia vaikkapa kylmyysjakson jälkeen, kertoo Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus.

Esimerkiksi tietyt kasvit kukkivat pitkän kylmyysjakson jälkeen. Mutta jos olosuhteet eivät ole sen jälkeen oikeanlaiset, kasvit viivyttävät kukintaansa, kunnes lämpötila ja valoisuus ovat oikeanlaiset.

Lisäksi muisto kylmyydestä saattaa siirtyä pistokkaasta kasvatettuun uuteen kasviin, jolloin se kukkii vastaavalla tavalla, sanoo Massachusetts Institute of Technologyn tutkijan Susan Lindquistin tutkimusryhmä. New Scientist -lehden lainaaman Lindquistin mukaan kyky voi säilyä vuosikymmeniä tai jopa tuhansia sukupolvia.

Hiivoillakin prionimuisti

Jo aiemmin on tiedetty, että hiivoilla on prionimuisti. Prionit auttavat organismeja käyttämään erilaisia ravinteita ja kasvamaan uusissa paikoissa.

Tutkijat etsivät hiivoihin sovelletulla tekniikalla prioneita lituruohosta (Arabidopsis thaliana) ja löysivät neljä prioninkaltaista kukkimiseen liittyvää proteiinia.

Kun tutkijat korvasivat hiivan prionisolut kasvin prioninkaltaisilla proteiinisekvensseillä, varmistui, että kasvin proteiineista kolme toimi prionien tavoin.

Tutkijat toteavat, että kukinta on biologisen muistin kannalta erityisen kiinnostavaa, koska sen säätelyyn liittyy aiemmin koettujen ympäristöolojen muistamista ja niihin sopeutumista.

Vieraista meristä Itämereen löytänyt kala valtaa alaa Suomessa – "Aggressiivinen etenkin kutuaikaan"

0
0

Mustatäplätokko on levinnyt laajalle Itämeressä viime vuosina. Suomen Ympäristökeskuksesta kerrotaan, että mustatäplätokosta tehtiin Suomessa ensimmäinen havainto Paraisilla vuonna 2005. Seuraavaa havaintoa saatiin odotella aina vuoteen 2009, jolloin vieraslaji nähtiin Helsingin Katajanokalla. Vuonna 2011 tehtiin hyvin pohjoinen havainto, kun mustatäplätokko nähtiin Raahessa.

– Mustatäplätokko on levinnyt lähes koko Itämereen. Sitä on löydetty kaikista altaista, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Riikka Puntila kertoo.

Puntila pitää mahdollisena, että mustatäplätokko tulee syrjäyttämään muita lajeja. Paikoin Itämerta ja Amerikan suurilla järvillä on jo huomattu, että muut lajit ovat vähentyneet mustatäplätokon esiintymisalueilla.

– Mustatäplätokko on aggressiivinen etenkin kutuaikaan. Se kutee koko kesän ja ainakin silloin kutualueilla voi olla vähemmän muita kaloja, Puntila sanoo.

Ei arkaile kutea

Kotkan akvaariotalo Maretariumiin saatiin mustatäplätokko vuonna 2009. Myöhemmin Maretariumiin hankittiin lajista myös pariskunta. Altaaseen päästyään pariskunta aloitti välittömästi lisääntymispuuhat.

– Ne aloittivat heti kutemaan. Yleensä kun kalat tuodaan altaaseen, menee useampi päivä ennen kuin ne ottavat elinympäristön omakseen ja alkavat syödä. Voi mennä useampi vuosi ennen kuin kalat alkavat kutea. Nämä mustatäplätokot alkavat kutea heti myös silloin, kun ne siirtää uuteen altaaseen, kertoo Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen.

Mustatäplätokkojen häijynoloinen luonne on huomattu myös Maretariumissa. Koiras puolustaa agressiivisesti pesäpaikkaa ja poikasia muilta kaloilta.

– Aika näyttää, tuleeko siitä ravintoa muille kaloille vai onko se tehokas syömään muiden kalojen poikasia, Saukkonen tuumaa.

Leviäminen yhteydessä laivaliikenteeseen

Mustatäplätokko on kotoisin Kaspianmereltä ja Mustaltamereltä. Sen epäillään tulleen Itämereen laivojen vesipainolastissa. Ensimmäinen havainto Itämerellä tehtiin Puolassa vuonna 1990. Riikka Puntila kertoo, että vieraslaji on todennäköisesti jatkanut leviämistään Itämeressä laivaliikenteen avulla.

– Tutkimme leviämistä viime vuonna ja lajia löytyi usein satamien läheltä. Eniten sitä esiintyy Kotkan ja Rauman välisilllä rannikoilla, Puntila sanoo.

Mustatäplätokkoa ei ole toistaiseksi otettu Suomen ympäristökeskuksen erityistarkkailuun. Ympäristökeskus pyytää kuitenkin ilmoittamaan havainnoista, jotta vieraslajin levinneisyydestä pystytään kartalla.

Pohjassa uiva mustatäplätokko kilpailee Suomessa ravinnosta muun muassa kampelan kanssa. Etelä-Suomen merikalastajien toiminnanjohtaja Teemu Tast sanoo olevansa huolestunut uudesta tulokkaasta. Niitä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan vielä riesaksi asti.

Tehtaat suurin järvien öljyonnettomuuksien uhka – veneiden öljyvuodoista vain vähän vahinkoa

0
0

Suurin uhka järvien öljyonnettomuuksiin tulee maalta. Monissa rannoille rakennetuissa tehtaissa on isoja öljysäiliöitä.

– Viimeisimmät isot öljyvahingot ovat olleet tehtaiden polttoöljyvuotoja. Ne ovat usein johtuneet inhimillisistä virheistä, Suomen Ympäristökeskuksen ylitarkastaja Heli Haapasaari kertoo.

Esimerkiksi Heinolassa Konniveden rannassa sijaitsevan tehtaan öljyvuodosta osa päätyi viime viikolla läheiseen järveen. Tehtaiden öljyvuodot ylipäänsä ovat tuttuja Päijät-Hämeen pelastuslaitokselle.

– On sattunut öljysäiliön vuotoja putkeen ja sitä kautta järveen. Ne ovat riski. Tehtailla voi olla isoja määriä, jopa satojen kuutioiden varapolttoainesäiliö raskasta polttoöljyä, Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen aluepalopäällikkö Jari Lehtinen sanoo.

Merillä ja järvillä eri polttoaineet, sisävesillä riskit pienempiä

Merillä seilaavat laivat ja sisävesien alukset käyttävät erilaisia polttoaineita. Meriä kyntävät laivat käyvät usein raskaalla öljyllä.

Suuria rahtilaivoja kulkee sisävesillä lähinnä Saimaan vesistössä.

Järvillä yleisin polttoaine on diesel. Se ei ylitarkastaja Haapasaaren mukaan aiheuta suurten öljyonnettomuuksien vaaraa. Dieseliä ei ole helppo kerätä vedestä, mutta osa siitä haihtuu itsestään.

– Sitä on vaikea kerätä, se imeytetään. Diesel haihtuu auringon säteiden vaikutuksesta. Se myös hajoaa ja sekoittuu vesimassaan. Rannan tehtaiden isoista säiliöistä riski on suurempi. Niissä on raskaampaa öljyä. Tämä luonnossa pysyvä öljy on poistettava vedestä mekaanisesti, esimerkiksi harjaamalla, Haapasaari sanoo.

Pelastuslaitokset varautuneet lähinnä maaonnettomuuksiin

Esimerkiksi Päijänteen rannoilla Päijät-Hämeessä on varauduttu pääasiassa kuivalla maalla ja pohjavesialueella tapahtuviin öljyonnettomuuksiin.

Pelastuslaitoksen öljyntorjuntakalusto on mitoitettu tämän riskiluokan mukaan. Aluepalopäällikkö Jari Lehtisen mukaan alueen järviin ei kohdistu suurta vesiliikenteen aiheuttamaa öljyvuodon vaaraa.

– Meillä on aika hyvä kalusto tähän riskiluokkaan. Täällä ei ole mitään isompaa reittiliikennettä vesistöllä. Maa- ja rautatieliikenteessä ovat meidän suurimmat riskimme, Lehtinen sanoo.

Päijät-Hämeessä Pelastuslaitos saa vuodessa satakunta öljyntorjuntatehtävää. Osa niistä on vesillä.

– Ne ovat yleensä veneen ylitankkausta tai pilssivesien pumppaamista johonkin laiturin viereen. Muutama desi tai litra leviää tosi laajalle. Niitä käydään monta kertaa keräämässä ja torjumassa.

Pelastuslaitokset kartoittavat oman alueensa riskit ja varautuvat öljyntorjuntaan Ely-keskusten hyväksymien suunnitelmien mukaan. Vaikka öljyntorjunta säädellään lailla, jää varautumisesta paljon vastuuta pelastuslaitoksille.

– Onko koko maassa riittävästi valmiutta, en osaa sanoa, Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Heli Haapasaari pohtii sisävesien öljyonnettomuuksiin varautumista.


Kittilässä varaudutaan Ounasjoen tulvaan

0
0

Kittilän palopäällikön Jorma Ojalan mukaan Ounasjoen vesi nousee tällä hetkellä vielä rauhallisesti, noin 2,5 senttiä tunnissa.

Kirkonkylässä muun muassa S-market on alkanut suojata kiinteistöään rakentamalla suojavallia jokirantaa vasten, Ojala kertoo.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Ounasjoen vesi nousee vahinkorajan tuntumaan tiistain - torstain tienoilla.

Tulvatilanteen kehittymistä voi seurata Suomen ympäristökeskuksen sivuilla.

Tulvavettä tiellä Pudasjärvellä – Iijoen vedenpinta noussut selvästi viime päivinä

0
0

Iijoen tulvavesi on noussut tielle Pudasjärvellä. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen apulaispalopäällikön Kari Kuosmasen mukaan vettä on Länsirannantiellä. Tarkempi paikka on Länsirannasta 3,7 kilometriä Ruottisenharjun suuntaan.

Kuosmasella ei ollut vielä aamuyhdeksän jälkeen tietoa siitä, onko vettä tiellä niin paljon, ettei sitä pitkin pysty kulkemaan.

Apulaispalopäällikkö kertoo, että Iijoen vesi on noussut viime vuorokausien aikana selvästi, mutta suurempia vahinkoja ei ole ainakaan toistaiseksi aiheutunut.

Ely-keskus arvioi viime viikolla, että kevättulva jää Iijoessa tavanomaiseksi, mutta juuri Jongunjärven ympäristössä vedenpinta voi nousta ja teitä voi katketa.

Vuoksen vesistöön harvinaisen paljon lohenpoikasia – valtaosa päätyy silti kalastajien pyydyksiin

0
0

Luonnonvarakeskus istuttaa Vuoksen vesistöön toukokuun aikana 105 000 vaelluspoikasta ja 10 000 jokipoikasta. Vaelluspoikaset suuntaavat välittömästi syönnösvaellukselle selkävesille. Jokipoikaset viihtyvät joessa vielä vuoden.

– Viime kesä oli poikasviljelmillä hyvä. Lohi hyötyy viileistä vesistä, Luonnonvarakeskuksen suunnittelija Juha-Pekka Turkka sanoo.

Saimaan alkuperäinen lohikanta on äärimmäisen uhanalainen. Voimalaitokset estävät lohen pääsyn alkuperäisille kutualueilleen Pielis- ja Lieksanjokiin.

– Se on täysin istutusten varassa. Ja niistäkin suurin osa päätyy ennen kutuvaellusta uistelijoiden tai verkkokalastajien saaliiksi, Turkka harmittelee.

Osa kalavesien omistajista on vapaaehtoisesti päättänyt pyydysrajoituksista, joilla on saatu kohtuullisen hyviä tuloksia.

Vuoksen vesistö suurin järvi on Saimaa.

Ravintolalaiva Teemun kirjaimellinen pohjakosketus: öljyvuoto Vanajaveteen

0
0

Ravintolalaiva Teemu on uponnut Hämeenlinnan keskustaan Vanajaveden rantaan. Aluksesta on päässyt vesistöön öljyä, joka havaittiin perjantaina iltapäivällä. Pelastuslaitos on puomittanut laivan, kertoo Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen suunnittelija Paavo Jokinen.

– Sehän on surkean näköinen tilanne tällä hetkellä, kun Teemusta pääsee öljyä vesistöön. Teemu on uponnut, pohjakosketuksessa, ja siitä on vettä päässyt tiloihin, joissa on öljyä, kuten konehuone ja polttoainetankki. Jommasta kummasta tai molemmista on päässyt öljyä vesistöön. Työvuoro kävi sen perjantaina puomittamassa kaksinkertaisella imeytyspuomilla, ensin imeytysmakkarapuomilla ja sitten laajemmalti imeytysliinalla.

Maanantaina puoliltapäivin alkoi öljyn tyhjennys aluksesta. Alusta yritetään nostaa loppuviikosta.

– Lähde pitää saada tyrehtymään. Loppuviikosta, perjantai-lauantaina, on iso autonosturi vapautumassa siten, että se tulee nostamaan Teemua ylös. Hämeenlinnan VPK on tulossa puhtaalta puolelta pumppaamaan vettä pois, jotta se saadaan kevenemään.

Jokinen ei osaa vielä sanoa, nostetaanko alus kuiville nykyisellä paikallaan vai hinataanko se Kantolan satamaan nostettavaksi. Ratkaisu riippunee aluksen kunnosta.

– Ranta voi olla haasteellinen siitä suoraan nostaa, koska siinä kohdalla on katuverkkoa ja puustoa. Voisi olla järkevämpää, että se nostettaisiin satama-alueelta kuivatelakalle.

Ympäristövahinko voi tulla kalliiksi omistajalle

Vesistöön päässeen öljyn määrä ei ole suuri, arvioi Jokinen.

– Puhutaan kymmenistä tai maksimissaan sadoista litroista, mitä sieltä on päässyt vapautumaan. Uskallan epäillä, että puhutaan jommalla kummalla puolella sataa litraa, mitä päästön suuruus on. Silti kysymys on ympäristövahingosta: vesilinnut, vesistö ja rannat ovat uhattuina.

Öljyvahingon siivoukseen päästään, kun alus on saatu pois paikaltaan.

– Nuotataan ympärillä oleva öljy puomeilla rantaan ja imeytetään se. Mahdollisesti tulee kaislikon niitto pois ja ehkä jopa kaivinkonetta joudutaan käyttämään rantavyöhykkeellä, arvioi Paavo Jokinen.

Siivouksen kustannuksista vastaa aina öljyn omistaja tai haltija.

– Rahallisesti kustannuksethan ovat huomattavat, mitä pienemmästäkin öljyvahingosta tulee. Siihen en uskalla ottaa minkäänlaista kantaa, mikä tämän vahingon hinta tulee olemaan, mutta kyllä siitä huomattava lasku varmasti tulee.

Ravintolalaiva Teemun omistaja oli vuoteen 2015 Hämeenlinnan Viihdekeskus. Yhtiö myytiin ja sen nimeksi tuli Seagullsit Oy. Yle tavoitti taustayhtiön palveluksessa olevan työntekijän, joka ei kuitenkaan kommentoi ravintolalaivan tilannetta. Yle ei tavoittanut uutta omistajaa.

Naapurilaiva Tyyne tarkistettu

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila on yllättynyt tilanteesta.

– Olen ollut erittäin hämmästynyt, että tällaista voi tapahtua, että laiva vuotaa. Pelastustoimi on ensimmäinen viranomainen, joka tarttui toimeen ja laittoi öljyntorjuntapuomit paikoilleen.

Ravintolalaivan huono kunto tai sen sisältämä öljy eivät ole tulleet esiin kaupungin ympäristövalvonnassa.

– Jos olisi huomattu, että tässä on tämmöinen riski, olisi voitu alkaa selvittää toimia. Mutta meillä on hyvin laajasti valvontakohteita ja tämä ei ollut tullut esiin. Tässä on tiedonkulussa ollut katkoksia. Jatkoa ajatellen, jos liiketoiminta on lopetettu muutama vuosi sitten, niin pitäisi käynnistyä automaattisesti prosessi, jossa selvitettäisiin, miksi se laiva siellä edelleen on.

– Ely-keskus vastaa pilaantuneista maa-alueista, ja heillä on oma rooli tässä, eli keskustelemme varmasti viranomaisten kanssa tästä jatkosta, kertoo Heli Jutila.

Teemun vieressä on toinen, suurempi ravintolalaiva Tyyne. Pelastuslaitoksen suunnittelija Paavo Jokinen kävi tarkastamassa sen maanantaina.

– Tyyne on tarkastettu ja siellä ei ole öljyvahinkoriskiä. Sen pitäisi olla turvallinen, kertoo Jokinen.

Haluatko nähdä saukon? – Se onnistuu lähes Mikkelin keskustassa

0
0

Mikkelin keskustasta lyhyen pyöräilymatkan päässä on Urpolan luonnonsuojelualue. Sen laidalla on vanhojen vaaleanpunaisten rakennusten rivi. Toinen on Urpolan kartano ja toinen, vielä vanhempi, on Urpolan luontokeskus.

Vuonna 1782 rakennetun talon ovi kannattaa tänä kesänä avata etenkin, jos kalat, matelijat tai käärmeet kiinnostavat. Ne ovat tänä vuonna keskuksen näyttelyiden teemana.

– Idea lähti siitä, kun tässä rappusilla istuessani näin vaskitsan, Urpolan luontokeskuksen toiminnanohjaaja Kerttu Hakala kertoo.

Nyt keskukseen on koottu näyttely, jossa voi tutustua akvaarioissa uskenteleviin Saimaan kaloihin. Särkien ja ahventen lisäksi toisesta akvaariosta löytyy myös trooppisia kaloja. Viereisessä vitriinissä voi nähdä erilaisia käärmeitä ja sammakkoeläimiä. 

– Näitä lajeja ei kauheasti arkipäivässä näe ja osittain nämä ihmisiä pelottaa. Näyttelytiloissa voi turvallisesti tutustua näihin, että ne ei sitten luonnossakaan olisi ainakaan niin pelottavia, Hakala kuvailee.

Päänäyttelyn lisäksi luontokeskuksesta löytyy lainanäyttely Maretariumin kalatauluista sekä Lisse Tarnasen ja Jarmo Latvan valokuvanäyttely Suomen käärmeistä. Lisäksi löytyy opastusta viereisen luonnonsuojelualueen poluille.

Pitäisikö luonnonsuojelualueesta siistiä puisto?

Urpolan luonnonsuojelualue on kaupungin ylläpitämä suojelualue. Urpolanjoen halkoma lehtometsän alue on sekä eläimistönsä että lajistonsa puolesta hyvin rikas. Pääosa puista on lehtikuusia. Touko- kesäkuussa metsässä laulavat satakielet. Aivan erikoiseksi alueen tekee se, että siellä on paljon saukkoja.

– Siitä olen katkera, sillä en ole onnistunut näkemään vielä yhtään. Pelkkiä jälkiä. Mutta liiito-oravia olen täällä nähnyt, Hakala kertoo.

Urpolan luonnonsuojelualue herättää myös todellista närää. Osa haluaisi keskustan läheisyydessä sijaitsevasta luonnonsuojelualueesta siistimmän. Mikkelissä käydään sitä samaa keskustelua, jota kaikkien kaupungin lähellä sijaitsevien luonnonsuojelualueiden ympärillä.

– Luonnontilaiseen luontoon kuuluu paljon maapuita ja sellaista mikä ihmisen silmiin saattaa näyttää ryteiköltä. On niitä, joiden mielestä kaatuneet puut pitäisi raivata ja alueesta pitäisi tehdä puistomaisempi.

Toistaiseksi kaatuneet puut saavat jäädä maahan ja Hakala kollegoineen puuttuu alueeseen lähinnä luontopolulle tai nuotiopaikalle jääneitä roskia siivoamalla.

Luonto jätetään rauhaan.

– Ihmisten toivotaan pysyvän maassa jo valmiiksi olevilla poluilla. Muu alue on metsän asukkaiden käytössä.

Luontokeskuksesta saa ensi kesänä myös onkivapoja ja nuotiopuita

Viime vuonna Urpolan luontokeskukseen tiensä löysi peräti 2500 vierasta.  Kiireisin aika alkaa heti avaamisen myötä. Toukokuussa Urpolaan tulevat koululais- ja päiväkotiryhmät.

– Tämä on 1990-luvulla perustettu sen takia, että tämä palvelisi biologianopetusta. Tarve varmaan kasvaa entisestään nyt uuden opetussuunnitelman myötä, kun pitäisi opiskella entistä enemmän ulkona.

Urpolan luontokeskus on auki elokuun loppuun asti. Kesän aikana pyörivät erilaiset luontokerhot. Näyttelyiden ja opastuksen lisäksi luontokeskuksesta voi hakea nuotiopaikalle polttopuita.

– Tänä kesänä meiltä saa ensimmäistä kertaa myös onkia, joiden kanssa voi lähteä ongelle vaikka tuohon Urpolanlammelle, Hakala vinkkaa.

Webkamera sääksien pesällä: "Penna tuo kalaa ja siinä ohimennen on pieni lemmenhetki"

0
0

Sääksien seuraamiseen tarkoitetun webkameran koekäytön aikana biologi Vesa Hyyryläinen huomasi, että Paltamossa sijaitsevalle pesälle oli enemmänkin tulijoita.

– Sinne lensi ensin toinen sääksipariskunta, se ensimmäinen pari kerkesi olla siinä viikon verran ja asettua jo paikoilleen. Sitten tuli tämä toinen pari ja hääti sen pois.

– Pesään jäänyt pari on nimetty Miilaksi ja Pennaksi.

Hyyryläisen mukaan juuri Miila ja Penna ovat jo aikaisemmin olleet kyseisellä pesällä.

– Niillä on vahvempi pesän puolustamisen vietti ja ne ajoivat vierailijat etsimään pesäalustaa muualle.

Sääksien tutkimusta ja suojelua edistävän sekä tutkivan Sääksisäätiön Kainuun työryhmään kuuluva biologi Vesa Hyyryläinen laskee, että Paltamon uudella pesäkameralla on ollut liikettä viikon verran.

– Kaikki aineisto tallennetaan myöhempää tieteellistä tutkimusta varten, tällä tavalla saadaan arvokasta lisätietoa sääksen elämästä, sanoo Hyyryläinen.

Kameran välityksellä erottuvat jopa höyhenpuvun sävyerot

Yleisö pääsee seuraamaan sääksien pesäpuuhia netin kautta. Kainuussa kamera on ensimmäinen laatuaan.

– Olemme säätiönä tyytyväisiä, että saimme näin hyvälaatuisen kameran. Sen avulla voi jopa erottaa höyhenpuvun sävyerot, Hyyryläinen mainitsee.

Kamera ja muu tekniikka on piilotettu niin taidokkaasti sääksien pesään, etteivät linnut tiedä ylimääräisten tavaroiden olemassa olosta yhtään mitään.

– Kaksi täyttä työpäivää siihen kului, ja lopputulos on niin hyvin rakennettu, että linnut eivät kyllä tiedä mistään mitään.

Sääksipesää netin kautta seuraava saa nauttia Hyyryläisen mukaan lintuparin aktiivisista kevätpuuhista.

– Nyt ihan lähipäivinä siellä on tapahtunut parittelua, kymmeniä kertoja päivässä. Penna tuo kalaa ja siinä ohimennen on pieni lemmenhetki. Luulisin, että muutaman päivän sisällä Miila laskee ensimmäisen munansa, jonka jälkeen se tulee olemaan paikoillaan ja hautomaan.

– Sääksen täyspotti on kolme munaa ja sanoisin, että kolmen viikon sisällä ne ovat pesässä. Pennalle se tietää ruuanhankintareissuja, kun se ruokkii hautovaa naarasta, sanoo Hyyryläinen.

Villivihannekset kypsyvät kovaa vauhtia – Testaa, tunnistatko nämä kymmenen syötävää kasvia

0
0

Aivan kuten marja- tai sienimetsällä, myös villiyrttien keruussa lajintunnistaminen on kaiken a ja o, muistuttaa Luontoportti-sivuston tuottaja ja kasviasiantuntija Eija Lehmuskallio. Alla on kymmenen tavanomaista ja herkullista Etelä-Suomessa esiintyvää kasvia, jotka ovat parhaillaan tai pian syöntikypsiä. Tunnistatko ne?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Tunnistatko syötävän kasvin?

Näillä ohjeilla pääset poiminnan alkuun

  • Kukat ovat parhaimmillaan poimittaviksi kukinnan alussa
  • Lehdet ja varret on hyvä kerätä jo ennen kukintaa
  • Kaupunkiseudulla kannattaa etsiytyä sata metriä kauemmas autotiestä ja pois koiranulkoiluttajien reiteiltä
  • Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet pätevät villivihannesten keruuseen

Kuvat: Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Lähteenä käytetty myös Sami Tallbergin ja Lehmuskallioiden Villiyrttikeittokirjaa sekä Uudenmaan Marttojen toiminnanjohtajan Pirkko Haikkalan neuvoja.


Itämeren lohen tilanne on parantunut Pohjanlahdella – WWF: "Taustalla iso muutos asenteissa"

0
0

Ympäristöjärjestö WWF ei enää kehota täysin välttämään Pohjanlahdelta rysällä kalastetun Itämeren lohen ostamista.

Muutos on merkittävä, sillä valtaosa Suomessa myytävästä Itämeren lohesta on rysäkalastettu juuri Pohjanlahden rannikolta.

WWF:n Kalaoppaan suosituksen muuttuminen on seurausta kaupallisen kalastuksen vähentymisestä ja ja kalastushallinnossa tapahtuneista muutoksista.

– Pohjanlahdella tapahtuva kaupallinen kalastus on tällä hetkellä tasolla, joka ei näyttäisi uhkaavan lohikantojen elpymistä. Taustalla on iso muutos asenteissa. Lohikantojen tilaan liittyvät ongelmat ovat tiedostettu ja niitä on lähdetty korjaamaan esimerkiksi kiintiöitä pienentämällä, toteaa WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska ympäristöjärjestön tiedotteessa.

Ovaskan mukaan Suomella ja Ruotsilla on lohelle kansalliset hoitosuunnitelmat, mikä on myös vaikuttanut siihen, että WWF nostaa Pohjanlahdelta pyydetyn Itämeren lohen Kalaoppaansa punaiselta listalta keltaiselle.

– Kalojen suojelussa on tapahtunut merkittävää parannusta, ja nyt tulokset näkyvät myös Kalaoppaan suosituksissa.

Villiä lohta ei ole vielä pelastettu

Itämeren pääaltaalta ja Suomenlahdelta pyydetty villi lohi pysyy edelleen Kalaoppaan punaisella listalla. Lohikantojen tilaan liittyykin yhä ongelmia. Vaikka suunta on Ovaskan mukaan positiivinen, niin tällä hetkellä ainoastaan muutama lohikanta on suurella todennäköisyydellä saavuttanut turvallisen tason.

Monessa tapauksessa heikkojen lohikantojen ongelmat liittyvät jokien patoamiseen ja kalojen lisääntymisalueiden huonoon kuntoon. 

– Emme olekaan nyt julistamassa Itämeren lohta pelastetuksi, sillä uhkatekijöitä riittää. Itämeren lohenkalastus on niin sanottua sekakantakalastusta, jossa saaliiksi jää myös heikkojen lohijokien kaloja, Ovaska perustelee.

Saaristomeren kuhan tilanne heikentynyt

Myös kuhan suosituksissa tapahtui muutoksia. Sisävesistä ja Suomenlahdelta pyydettyä kuhaa voi hankkia hyvillä mielin, mutta Saaristomereltä ja Selkämereltä pyydetty kuha putosi Kalaoppaan keltaiselle listalle.

– Erityisesti Saaristomerellä tehokas verkkopyynti tiheäsilmäisillä verkoilla on johtanut kuhan sukukypsyyskoon pienentymiseen, joka voi jopa palautumattomasti heikentää alueen kuhakannan tilaa.

Ovaskan mukaan kuha on Suomessa edelleen elinvoimainen laji, mutta se on myös voimakkaasti kalastettu, jonka tilanne vaihtelee järvikohtaisesti myös sisävesillä.

Kesä on pian täällä: 20 astetta ylitetään hetkellä millä hyvänsä

0
0

Seuraavan viiden vuorokauden ennusteen mukaan vuorokauden keskilämpötila on yli kymmenen astetta Oulun korkeudella saakka. Kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy yli kymmenessä asteessa.

– Tämä tarkoittaa, että kesä on nyt alkamaisillaan, Ylen meteorologi Joonas Koskela arvioi.

20 asteen raja voi rikkoontua tänään tai huomenna. Lämpimintä on nyt Länsi- ja Etelä-Suomessa.

19 lämpöastetta on ylitetty tänä keväänä kuudella paikkakunnalla, Lieksassa, Ilomantsissa, Tohmajärvellä, Rautavaaralla, Rovaniemellä ja Valtimolla.

Termisen kesän tuleminen koko Suomeen vie keskimäärin 1,5 kuukautta. Eteläisimmässä Suomessa kesä alkaa yleensä toukokuun puolivälissä ja pohjoisimmassa Lapissa vasta heinäkuun alussa.

Helsingissä terminen kesä alkaa keskimäärin 15. päivä toukokuuta. Tampereen kesä saavuttaa yleensä 20. päivä ja Jyväskylän 24. päivä. Rovaniemellä vuorokauden keskimääräinen lämpötila pysyy kymmenen asteen yläpuolella yleensä kesäkuun 6. päivästä alkaen.

Nuorgamiin kesä tulee yleensä 23.6 ja Enontekiölle 2.7.

Suomen yllä oleva korkeapaine on pitänyt sään lämpimänä. Pitkän ajan ennusteen mukaan ensi viikon puolissä saattaa tulla jopa kaatosateita.

Kaatoiko suosio sääksien nettikamerasivun? "Varmaa tietoa meillä ei ole"

0
0

Sääksisäätiön nettisivut ovat parhaillaan alhaalla, mutta syytä sivujen kaatumiseen ei vielä tiedetä. Yksi syy asiaan voi kuitenkin olla se, että aamulla Yle Kajaanin sivuilla julkaistiin juttu Pennasta ja Miilasta, Paltamossa pesivästä sääksipariskunnasta, joiden touhuja voi seurata webkameran avulla.

– Varmaa tietoa meillä ei ole, palveluntarjoaja selvittelee asiaa parhaillaan. "Site overloaded" -teksti viittaisi siihen, että liikennettä on liikaa. Kävi mielessä, että noinkohan Ylen jutun kautta kävijöiden määrä kasvoi liian korkeaksi, naurahtaa Sääksisäätiön nettisivujen ylläpitäjä Arto Kalliola.

Webkameraa ei asennettu sääksien pesään pelkästään uteliaita katselijoita varten, vaan sen avulla tallennetaan aineistoa myöhempää tieteellistä tutkimusta varten. Lyhyt nettikatkos ei haittaa aineiston keräämistä.

– Katkos ei vaikuta millään tavalla. Vesa Hyyryläisellä on suora yhteys kameraan puhelimen kautta, hän ei tarvitse siihen palvelinta. Ja katkos ei haittaa senkään takia, että keräämme tietoja koko kesän ajalta esimerkiksi lintujen ruokatottumuksista, toteaa säätiön toiminnanjohtaja Juhani Koivu.

Hyyryläinen on Sääksisäätiön Kainuun työryhmään kuuluva biologi.

Kevät etenee vauhdikkaasti: Missä on vielä jäätä, missä kulkee lumiraja?

0
0

Kevät on vaihtumassa lähipäivinä kesäksi, Yle kertoi aiemmin tiistaina.

Mutta – missä vaiheessa kevät nyt on? Kysyimme kevään merkeistä Suomen ympäristökeskukselta eli Sykeltä. Kysymyksiin vastasi Syken hydrologi Heidi Sjöblom.

Missä päin maata on vielä jäätä?

Pohjois-Suomessa jäitä on vielä jonkin verran, Sjöblom sanoo. Sielläkin ne ovat heikkenemässä kovaa vauhtia.

– Vielä vappuaattona Lapissa ja Koillismaalla mitattiin 50–80 sentin lukemia. Siitä jäät ovat heikentyneet jonkin verran ja erityisesti jään rakenne on heikentynyt. Pikkuhiljaa myös järvillä pitää olla varovainen.

– Jokijäät ovat Lapissakin todella heikot. Jäillä kulkemista on vältettävä, Sjöblom varoittaa.

Maan keskiosissa jäät ovat lähteneet "viime päivinä".

– Itä-Suomessa ne ovat lähtemässä, jos eivät jo lähteneet.

Millainen lumitilanne on?

Lumitilanne on samansuuntainen kuin jäätilannekin, Sjöblom kertoo.

– Lunta on Lapissa ja Koillismaalla. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaan keskiosissa lunta on pieniä rippeitä, mutta hyvin vähän. Etelä-Lapissakin alkaa olla lumettomia alueita.

Etelässä kaikki lumi on sulanut. Pohjoisessakin se on sulamassa vauhdilla.

– Jo viikon päästä valtaosa Lapista on todennäköisesti täysin lumeton, Sjöblom ennakoi.

Kuinka lämpimiä vedet ovat?

Siellä, missä järvet ovat jäässä, ei vesien lämpötiloja ole päästy mittaamaan, Heidi Sjöblom toteaa. Maan etelä- ja keskiosissa lämpötilat vaihtelevat viidestä kymmeneen asteeseen.

– Muutamilla mittauspaikoilla järvien pinnanläheisen veden lämpötilat ovat nousseet yli kymmenen asteen. Keski-Suomen paikkeilla, Itä-Suomessa ollaan reilun viiden ja viiden asteen vaiheilla.

Lämpimimmät lukemat ovat eteläisimmästä Suomesta ja länsirannikolta, hän kertoo.

Millaisessa säässä kevät jatkuu?

Seuraavan viiden vuorokauden ennusteen mukaan vuorokauden keskilämpötila on yli kymmenen astetta Oulun korkeudella saakka, Yle on uutisoinut.

Kahdenkymmenen asteen raja voi rikkoutua tänään tai huomenna keskiviikkona. Lämpimintä on Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy yli kymmenessä asteessa. Se tarkoittaa, että kesä on alkamaisillaan, Ylen meteorologi Joona Koskela on arvioinut.

Onko kevät aikaisessa?

Kuinka aikaisessa kevät nyt on? Vähän aikaisessa, Syken hydrologi Heidi Sjöblom vastaa kysymykseen.

– Lumi on sulanut keskimääräistä aikaisemmin. Samoin jäiden lähtö on ollut aikainen koko maassa.

– Maan etelä- ja keskiosien lämpötilat ovat vähän korkeampia kuin tähän aikaan keväästä tavallisesti.

Tarkoittaako aikainen kevät sitä, että kesäkin tulee keskimääräistä aiemmin?

– Sitä ei pysty sanomaan, Sjöblom vastaa. Hän perustelee:

– Säät ehtivät muuttua vielä sen verran, että kevät voi ottaa takapakkia ja kesä voi tulla tavalliseen aikaan – tai myöhässäkin, jos säät viilenevät.

Kesy kyhmyjoutsen tupsahti mökkirantaan Hämeenlinnassa – "Tuntuu kuin se olisi talonväkeä!"

0
0

Raimo ja Eila Tammisen mökin pihapiiriin Vanajaveden rannassa Hämeenlinnassa ilmestyi vappuaattona kesynoloinen kyhmyjoutsen. Tammistot ovatkin pohtineet, voisiko kyse olla Aulangon Joutsenlammen Aino-joutsenesta.

– Joutsen on ollut rannassa päivät ja yöksi lähtee muualle, aamulla tulee takaisin. Me olemme sitä talouspitkolla syöttäneet, kovasti se siitä tykkää. Haluaisinkin tietää, onko Aino-joutsen vielä hengissä vai onko joku muu kesyttänyt tämän joutsenen?

Aino-kyhmyjoutsen asui kumppaninsa Jannen kanssa vuodesta 2009 kesäisin Aulangolla ja talvisin Ähtärissä talvihoidossa, mutta Janne jouduttiin viime kesänä lopettamaan sen loukkaannuttua reviiritaistelussa laulujoutsenten kanssa. Aino vietti viime talven hoitopaikassa ja se vapautettiin huhtikuussa rannikkovesiin Loviisassa.

Rohkea kaunokainen

Nyt "Aino" lepäilee rannassa kelluvalla saarella. Vaikka Tamminen on nimittänyt lintua Ainoksi, ei joutsenen sukupuoli kuitenkaan ole tiedossa. Rohkea se ainakin on.

– Se meni vastarannalle ja minä huutelin, että mihin se Aino on mennyt, niin se heti lähti tulemaan meidän rantaan. Tietenkin, kun sille on ruokaa annettu, niin ehkä se sillä on jäänyt. Se ei pelkää edes mopopoikia, joita pärräsi ja soitti mopon torvea vastarannalla. Se meni rantaan ja pojat pelkäsi, että se tulee päälle, Tamminen kertoo.

– Vaimo lähti ottamaan linnusta valokuvaa ja kaukaa otti kuvia, mutta joutsen tuli lähemmäs eikä lähtenyt mihinkään. Se meinasi, että saat paremman kuvan läheltä! hän nauraa.

Tammistot voivat vain arvuutella, kauanko lintu viihtyy mökkirannassa.

– Luulen, että Aino viihtyy, ainakin nyt lauantaista lähtien se on ollut tässä. Nähtiin lauantai-iltana puoli kymmenen jälkeen, kun se nousi siivilleen ja lähti kaupunkia kohti. Vaimo sanoi, ettei vapaata vangita voi, mutta aamulla se oli tullut takaisin ja oli rannassa taas. Tuntuu ihan kuin se olisi talonväkeä jo!

Kyhmyjoutsen palaa pesimälammelleen

Suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta kertoo, että kyhmyjoutsen on suhteellisen harvinainen sisämaassa. Etelä-Suomen järvillä on pesinyt yksittäisiä pareja, esimerkiksi Lahden seudulla viime vuosina.

– Samalla tavalla kuin laulujoutsenkin, kun ne alkavat jossain pesiä, niin sille samalle lammelle ne palaavat loppuikänsä, ellei niitä häiritä tai toinen pari häädä niitä pois. Vanha lintu voi siis palata samaan paikkaan takaisin.

Kyhmyjoutsenen sukupuolta ei kuitenkaan voi päältäpäin päätellä oikein mistään.

Toivasen mukaan esimerkiksi rannikolla kyhmyjoutsenet monasti kesyyntyvät sorsien syöttöpaikalla lähes syömään kädestä.

– Ei tällainen käytös siis tavatonta ole. Tämä kuitenkin viittaa siihen, että lintu on elellyt ihmisen seurassa aikaisemmin.

Pulla ei ole ihan parasta kyhmyjoutsenen ravintoa, muistuttaa Toivanen.

– Kevät ja vedet auki, niin eihän lintuja tarvitse ruokkia lainkaan, ne löytävät luonnostakin ravintoa. Etenkin nuorten lintujen suhteen pitää olla vielä tarkempi, kasvava lintu vaatii proteiinipitoisempaa ravintoa. Mutta en usko, että pullasta vanhalle linnulle silti varsinaista ongelmaakaan aiheutuu. En siis kiellä ruokkimasta, mutta ei se tarpeenkaan ole.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live