Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Tšernobylin cesium-137 säteilee Suomessa edelleen – video

0
0

Tšernobylin onnettomuudesta on jo 30 vuotta. Onnettomuudesta peräisin olevaa cesium-137:ää on Suomen luonnossa edelleen. Aine on kuitenkin nykyään Suomessa vaaratonta.

Katso videolta, miltä cesium näyttää ja kuulostaa säteilymittarissa. Mittarin varressa on Turun yliopiston fyysikko Tom Kuusela.


Biologit vapauttivat uhanalaisia manaatteja takaisin luontoon – video

0
0

Joukko biologeja vapautti Perussa kolme uhanalaista manaattia takaisin Amazonjokeen perjantaina. Eläimet oli pelastettu metsästäjiltä ja niitä oli hoidettu luonnonsuojelujärjestön keskuksessa.

Manaateille oli annettu nimet Suni, Tamshi ja Rita ja ne kuljetettiin keskuksesta veneillä luonnonsuojelualueella sijaitsevalle järvelle, missä ne vapautettiin.

Etelä-Amerikan manaatit on luokiteltu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien Punaisella listalla haavoittuvaiseksi lajiksi, sillä niitä uhkavat erityisesti metsästys, ilmastonmuutos ja elinalueiden häviäminen. Manaatit myös lisääntyvät hitaasti.

Niiden määrä saattaa vähentyä kolmanneksella seuraavien kolmen sukupolven aikana. 1970-luvun lopulla Etelä-Amerikan manaatteja arvioitiin olevan noin 10 000, mutta eläinten tämänhetkisestä määrästä ei ole tietoa. Niiden määrän uskotaan kuitenkin olevan edelleen vähenemässä.

Manaateilla ei ole juuri puolustautumiskeinoja, mikä tekee niistä metsästäjille helppoja saaliita, vaikka ne voivatkin painaa jopa lähes 600 kiloa. Niitä joko syödään tai pidetään lemmikkeinä vankeudessa.

Luontoon vapautetut manaatit varustettiin radiolähettimillä, jotta tutkijat voivat seurata niiden liikkeitä ja selviytymistä.

Manaatit ovat erityisen tärkeitä Amazonin alueen ekosysteemille, sillä syömällä jokikasveja ne auttavat pitämään veden kirkkaampana ja siten kalat, sammakot ja hyönteiset menestyvät paremmin.

Kuka virittää ansoja maastopyöräilijöille Lahdessa? "Tarkoitus aiheuttaa onnettomuus"

0
0

Ulkoilijat ja pyöräilijät kummastelevat kevään aikana Salpausselän ulkoilureiteille ilmestyneitä oksakasoja ja järeitä puun runkoja. Puuta on kasattu esteiksi poluille ja kuntoreiteille, joilla liikkuu runsaasti kävelijöitä, juoksijoita ja maastopyöräilijöitä.

Salpausselän alue on erittäin mäkistä, joten vauhti poluilla voi kiihtyä huomattavasti. Maastopyöräilijät kokevat esteet vaarallisiksi, sillä puuta on kasattu esimerkiksi jyrkkien polkujen alle.

Pahimmillaan kuntopolut näyttävät esteradoilta, joilla puunrungoista pääsee ohi vain kiertämällä.

Tiirismaan ladun jäsen, aktiivinen hollolalainen maastopyöräilijä Tom Karppinen ihmettelee, miksi kukaan haluaisi tahallaan vaarantaa muiden ulkonaliikkujien turvallisuuden.

– Jäljistä näkee, että puunrankoja, jopa isohkoja kuusia on raahattu poluille metsästä.

Karppinen on siivonnut polkuja rangoista sitä mukaa, kun niitä on tullut polkiessa vastaan. Hänestä tekojen tahallisuuden puolesta puhuu sekin, että puut ilmestyvät nopeasti takaisin jo putsatuille polkuosuuksille. 

– Ajoin alkuviikosta samaa polkua kuin viikonloppuna. Silloin pois heittämäni rangat olivat ilmestyneet taas takaisin samaan paikkaan.

Lahtelainen Saku Saaristo on tehnyt samanlaisia havaintoja kuin Karppinen. Saaristo liikkuu metsässä pyörällä ja jalan koiransa kanssa.

– Ensin ajattelin oksien ja rankojen tippuneen puista. Sitten tajusin, että ei helvetti, ne on hilattu tahallaan väylille. Maastossa näkyy raahausjälkiä ja painanteita.

Pyöräilijät: Vaarallista ja typerää

Luonnossaliikkujat huomauttavat, että poluille raahattu puuroju aiheuttaa vaaraa.

Kokenut maastopyöräilijä on tottunut luonnon esteisiin, kiviin, juurakoihin ja puunrunkoihin, mutta varsinkin vasta-alkajalle yllättävät isot esteet voivat aiheuttaa onnettomuuden.

– Jos mäen alla on poikittain puu, on vaikea reagoida nopeasti. Siinä voi loukkaantua pahasti. Pidän ilkivaltaa vaarallisena ja typeränä tekona, Tom Karppinen sanoo.

Myös Saku Saaristo pitää ilkivaltaa järjettömänä.

– Yksikin runko oli asetettu poikittain ison mäen alaosaan. Selvästi tarkoitus aiheuttaa onnettomuus pyöräilijälle. Älyvapaata puuhaa. 

Syy mietityttää

Jokamiehen oikeus antaa sekä pyöräilijälle että kävelijälle oikeuden liikkua metsässä.

Ulkoilijat ja pyöräilijät arvioivat, että Salpausselän puuesteiden taustalla saattaa olla tyytymättömyys siihen, että luonnossa on monenlaisia liikkujia.

– Silkkaa kiusantekoa. Veikkaan, että joku, kuka niitä [puunrankoja] sinne virittelee, on joutunut maastopyöräilijän yllättämäksi ja on siitä suivaantunut, maastopyöräilyä harrastava Sami Ehrukainen arvioi.

Hänkin on bongannut pyörälenkeillään poluille raahattuja puunkappaleita.

Talvella risuja leviteltiin latu-urille

Lahden liikuntapalvelut on ongelmasta tietoinen ja lupaa mahdollisuuksien mukaan valvoa ulkoilualueita. Liikuntapalveluille on tullut huhtikuussa yksi ilmoitus Salpausselälle Tapanilan alueen kuntopoluille levitellyistä puunkappaleista.

Liikuntapaikkamestari Arto Manninen ei halua arvioida, miksi ja miten puut ovat päätyneet keskelle polkuja ja väyliä. Hän ei pidä toimintaa suotavana.

Myös Manninen näkee puurojun aiheuttamat vaaranpaikat.

– Vaaran aiheuttaminen on vakava asia. Olemme luvanneet, että käymme paikalla ajelemassa. Joka paikkaa emme voi jatkuvasti valvoa.

Manninen toivoo, että ulkoilijat ilmoittaisivat edelleen kaupungille havainnoistaan, jotta vaarallisia paikkoja voidaan siivota puunkappaleista.

Liikuntapaikkamestarin mukaan ulkoilualueille kohdistuva ilkivalta ei ole tavatonta. Esimerkiksi kevättalvella latu-urille oli levitelty Lahdessa risuja.

– Kannattaisi miettiä tekojen seurauksia ja sitä, mitä voi sattua.

Vantaan energia rakentaa kalatien Hiitolanjoelle

0
0

Lahnasenkosken voimalaitoksen Rautjärven Hiitolanjoella omistava Vantaan energia aikoo rakentaa voimalaitoksen ohittavan kalatien suunnitelman mukaan. Rakentamisen aikataulua ei ole kuitenkaan vielä päätetty.

Aluehallintovirasto (Avi) hyväksyi äskettäin yhtiön suunnitelman kalatien rakentamiseksi.

Kalateiden rakentaminen antaa Laatokan järvilohelle mahdollisuuden nousta kutemaan pidemmälle Suomen puolelle. Hiitolanjoki on Suomessa ainutlaatuinen alkuperäisen järvilohen kutujoki.

Avi hyväksyi myös Hiitolanjoen voiman suunnitelmat kalatieden rakentamiseksi Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitoksiin Hiitolanjoelle. Yhtiö ei ole ilmoittanut tarkempia tietoja kalateiden rakentamisesta.   

Risuja laduilla, poluille hilattuja puunrunkoja – millaista ilkivaltaa olet nähnyt ulkoilureiteillä?

0
0

Etenkin maastopyöräilijät ovat Lahdessa harmissaan Salpausselän maastoissa ilmenneestä ilkivallasta. Ulkoilijoiden mukaan pyöräilijöiden suosimille poluille ja väylille on kevään aikana raahattu jatkuvasti uusia puunkappaleita metsästä.

Oksia, puun rankoja ja isoja karahkoja on metsässä liikkuvien mukaan viritetty myös jyrkkien mäkien alle, jossa ne aiheuttavat erityistä vaaraa.

Ilmiö on Lahden liikuntatoimen tiedossa, ja sitä pyritään suitsimaan valvonnalla. Liikuntatoimen mukaan ilkivalta metsissä ei ole tavatonta: viimeksi kevättalvella kaupungin laduille oli levitelty risuja.

Oletko havainnut, että kotikaupunkisi ulkoilualueella olisi ollut tahallista, muihin ulkoilijoihin kohdistuvaa ilkivaltaa? Miten ilkivalta ilmeni? Entä saatiinko ongelma hallintaan?

Jokamiehen oikeuden mukaan metsässä saavat liikkua yhtälailla kävelijät kuin pyöräilijät, mutta mahtuvatko eri liikkujat käytännössä samoille reiteille?

Asfalttiviidakko paljasti dokumentaristille herkkyytensä – vain hautausmaat ovat suojassa lisärakentamiselta

0
0

Dokumenttiohjaaja Petteri Saario on kääntänyt katseensa villeistä erämaista kaupunkiluontoon ja betonierämaihin. Työn alla on kuusiosainen dokumenttisarja asfalttiviidakoista.

– Kaupunkiluonto on yllättävän rikasta. On puistoja, joutomaata ja metsää. Vesi on suomalaisissa kaupungeissa myös vahvasti läsnä, selvittää ohjaaja.

Kaupunkiluonto on usein monimuotoisempaa ja rikkaampaa kuin kaupunkien ulkopuolinen luonto. Siitä on ohjaajan mukaan alkuperäisyys kaukana, sillä kaupunkeja ympäröivät tehohoidossa olevat metsät ja maatalous.

– Toivon, ettei viheralueita ylihoideta, vaan annetaan niiden olla hallitusti hoidotta. Se rikastuttaa lajeja, tuumaa Saario.

Kaupunkien joutomaat antavat turvaa ja suojapaikan monille lajeille, joiden pärjääminen on kiinni muun muassa maaperän ravinteikkuudesta.

– Joutomaat antavat luonnolle mahdollisuuden, Saario muistuttaa.

Kalmanlehdot saavat olla rauhassa

Ohjaaja Petteri Saario on huolissaan kaupunkien luonnontilaisista alueista. Hänen mukaansa vaara vaanii ylihoitamisen ohella lisärakentamisessa.

– Toivon todella, että Helsingissä maltettaisiin jättää Vartiosaari ja keskuspuisto rauhaan. Ne ovat ainutlaatuisia alueita, joita myös tulevat sukupolvet tarvitsevat, ohjaaja uskoo.

Saarion mukaan kaupunkirakenteen tiivistämistä ei tarvitse tehdä tuhoamalla kaupunkiluontoa.

– Yksi sarjan osista on nimeltään Kalmanlehto, elämänkehto. Se keskittyy hautausmaihin. Ne ovat sellaisia viheralueita, joihin kaavoittajat eivät tohdi vetää asfalttia, huomauttaa Saario.

Saario ymmärtää, ettei luonnontilaisia alueita ole kaupungeissa valtavasti. Hän muistuttaa, että Helsingistä löytyy hyvinkin erämaisia alueita kaupungin edustan saarista, keskuspuistosta ja Viikinlahden rannoilta.

– Harva tulee ajatelleeksi, että jossain Herttoniemen pohjoisrannalla on lähes luonnontilaisia, lehtomaisia metsäalueita, huokaa Saario.

Luonto tuo hyvinvointia

Saarion mukaan kaupunkien päättäjien ja virkamiesten tulisi ymmärtää, että kaupungeissa tarvitaan riittävästi viheralueita, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Näitä viherkäytäviä pitkin lajit pystyvät siirtymään paikasta toiseen.

– Ihminen tarvitsee oman hyvinvointinsa ja terveytensä tähden luontoa, korostaa Saario.

Vastuuta kaupunkiluonnon säilyttämisestä Saario ei sysää yksin poliitikoille ja virkamiehille. Hänen mukaansa lähiympäristön säilyttäminen monimuotoisena on meistä jokaisesta kiinni.

– Haastankin seurakunnat, julkiset laitokset, asukasyhdistykset ja yksittäiset omakotitalon omistajat pohtimaan omaa elinympäristöään, heittää Saario.

Hän kuvaa työryhmineen Asfalttiviidakko-sarjaa varten kaupunkiluontoa Helsingissä, Porvoossa, Turussa, Tampereella, Oulussa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa.

Yle TV1 esittää sarjan loppuvuodesta 2017.

Uusi linjaus: osa kartongista ja lasista pitääkin panna sekajätteeseen – "Onhan tämä harmillista"

0
0

Vuodenvaihteessa tuottajien vastuulle siirtynyt kuluttajapakkausten keräys on tuonut muutoksia joihinkin kierrätysohjeisiin. Niinpä esimerkiksi askartelukartonkeja, julisteita tai kirjojen kovia kansia ei saa enää laittaa kartonkikierrätykseen.

Taustalla on periaatteellinen rajaus. Pakkausten kierrätyksestä Suomessa vastaavat yritykset, jotka pakkaavat tuotteita Suomessa tai maahantuovat Suomeen pakattuja tuotteita. Niinpä ekopisteisiin halutaan pääasiassa vain pakkausjätettä.

– Tämä on kallista touhua, ja yritysten kierrätysmaksut ovat nousseet koko ajan. Ei tule kyseeseen, että tuottajavastuulliset yritykset hoitaisivat kuntien vastuulla olevia asioita, Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen toteaa.

Niin kutsuttu tuottajavastuu Suomessa on yrityksillä, jotka pakkaavat tuotteita Suomessa tai tuovat maahan Suomeen pakattuja tuotteita ja joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa.

Tuottajavastuun mukaan tuotteiden mukana Suomen markkinoille päätyneet pakkaukset on kerättävä takaisin kiertoon ja materiaalit hyödynnettävä uusien tuotteiden valmistuksessa eli kierrätettävä laissa määriteltyjen tavoitteiden mukaan. Vastuu perustuu EU:n ja Suomen lainsäädäntöön.

Pakkauslasi kierrätetään Englannissa

Ringin ylläpitämissä ekopisteissä myös lasinkeräyksen periaatteita on rajattu. Keräykseen hyväksytään vain pakkauskäytössä ollut lasia, eli esimerkiksi rikkoontuneiden lasiastioiden tai maljakoiden paikka on sekajätteessä. Tähän on olemassa perusteltu syy.

– Esimerkiksi lämmönkestävällä lasilla on erilaiset sulamispisteet kun pakkauslasilla, mikä haittaa kierrätysprosessia, Tanskanen kertoo.

Tanskasen mukaan siinä vaiheessa, kun lasin kierrätyksestä vastasivat kunnat, vain vajaa puolet siitä meni oikeasti kierrätykseen. Loput päätyi maanrakennuskäyttöön.

– Siinä käytössä ei ole väliä, mitä laatua materiaali sisältää. Sinne voitiin laittaa melkein mitä vain, Tanskanen väittää.

Nykyään suomalaisten kierrättämä lasi puhdistetaan Forssassa. Uusiokäyttöön se kuljetetaan Englantiin, kierrätysyhtiö Berrymanille.

Tanskasen mukaan muun kuin pakkauslasin keräys kuuluu yksiselitteisesti kunnan vastuulle.

Metallin hinta houkuttaa kierrättämään

Osa kunnista onkin jatkanut Ringin hyödyntämättä jättävän lasin keräystä itsenäisesti. Yksi tällaisista on Mikkeli. Kaupungin jäteasiain tarkastaja Kaisa Helaakosken mukaan ylijäämälasi käytetään maantäyttötarkoitukseen.

Sekajätteen seassa oleva lasi on perinteisesti myrkkyä myös esimerkiksi jätteenpolttolaitoksille. Leppävirralla toimintaansa käynnistelevän kunnallisessa omistuksessa olevan jätteenpolttoyhtiö Riikinvoiman tuotannonohjauksesta vastaava projekti-insinööri Petri Holopainen vahvistaa, että kattilaan päätyvä lasi ei tee hyvää tekniikalle.

– Lasi ja metalli aiheuttavat kulumista kattilassa. Kyllähän ne tuolla prosessissa menevät, mutta lämpöä ne eivät tuota, ja ne päätyvät lähes sellaisenaan tuhkan sekaan. Jos niille vain joku muu parempi paikka löytyy, niin hyvä, Holopainen miettii.

Metallin suhteen Rinki on vastaanottavaisempi. Keräyspisteissä otetaan vastaan myös muu kotitalousten pienmetalli kuin pakkausmetalli.  

– Ei voi sanoa, että siinä eri metallit sotkisivat järkevää systeemiä. Lisäksi metallilla on positiivinen hinta, se helpottaa asiaa, Tanskanen myöntää.

Kierrätyskysymyksiin hankalia vastauksia

Itä-Suomessa toimiva jätehuoltoyhtiö Jätekukko ohjaa ja neuvoo asiakkaitaan kierrätyskysymyksissä. Palvelupäällikkö Piia Moilanen kertoo joutuneensa välillä kiusallisiin tilanteisiin.

– Kysymykseen, voiko esimerkiksi tietyt kartongit laittaa kartonginkeräykseen, joudun vastaamaan, että materiaalin puolesta kyllä, mutta käytännössä ei. Onhan se vähän harmillista.

Moilasen mukaan heidänkin kierrätysohjeitaan on päivitetty jatkuvasti, ja esimerkiksi tarroja ja opasteita on pitänyt uusia.  

Vaikka Rinki Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen periaatteellisella tasolla haluaa pitää kartongin keräyksen vain pakkauskartongin piirissä ja yhtiöllä periaatteessa on mahdollisuus olla keräämättä väärin lajiteltuja jätteitä, yksittäisten väärien kartonkien päätyminen keräyslaatikkoon ei kokonaisuutta kaada. 

Tanskasen oma lajitteluohje pelaa varman päälle.

– Jos kierrätysastiaan laittaa väärän tavaran, se haittaa prosessia. Koska valtaosa jätteistä on kuitenkin palavia, epävarmassa tilanteessa jäte kuin jäte kannattaa laittaa sekajätteeseen. Useimmat niistä ovat kuitenkin palavia.

Rinki-ekopisteverkostoon avataan heinäkuun 2016 loppuun mennessä vähintään 1 850 keräyspistettä.

Ulkohuussi Lapin erämaasta noteerattiin maailmalla

0
0

Paikka sai vielä lisää nostetta kun maailmanlaajuisen uutissivusto CNN:n matkailusivulla esiteltiin vessoista 20 upeinta, joiden joukossa Saarijärven huussi on.

Saarijärven autiotuvan ulkovessan ympärillä Käsivarren erämaa-alueella avautuvat mahtavat maisemat joka puolelle. Takana näkyy Saana ja edessä kaunis Saarijärvi. Eipä voisi hotelli helpotus komeammassa paikassa sijaita, todetaan Metsähallituksen tiedotteessa.

– Saapa nähdä alkaako Saarijärven huussin käyttöaste nousta. Se taitaa olla vessoista sellainen, jonka ovi tekee mieli pitää auki, Metsähallituksen tiedotteessa todetaan.

KORJATTU: Jutussa väitettiin virheellisesti, että Lonely Planetin oppaaseen on vilahtanut virhe, sillä se väitti vessan sijaitsevan Salmivaarassa. CNN:n jutun mukaan oppaassa ei kuitenkaan väitetä näin vaan kerrotaan vessasta avautuvan näkymän Salmivaaraan.


Talven paukkupakkaset eivät nujertaneet punkkeja

0
0

Viime talven vähäluminen pakkasjakso ei näyttäisi vaikuttaneen punkkien esiintyvyyteen. Esimerkiksi Oulun seudulla punkkihavaintoja on kevään aikana tehty jo runsaasti, kertoo yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston biologian laitokselta.

– Näyttää ilmeiseltä, että ne eivät ole siitä hirveästi kärsineet, vaan havaintoja on tehty jo aika reilustikin.

Oulun seudulla yleinen siperianpuutiainen eli taigapunkki vaikuttaisi sopeutuneen kylmiin olosuhteisiin paremmin kuin toinen Suomessa esiintyvä puutiaislaji.

Punkkien elämää tunnetaan huonosti

Talvella uutisoitiin pari vuotta sitten Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan kovat pakkaset voivat verottaa punkkikantoja.

Punkkien elämässä on kuitenkin vielä paljon mysteereja ja niillä voi olla talviolosuhteissa erilaisia selviytymiskeinoja. Lisäksi laboratoriossa tehtävät tutkimukset voivat tuottaa erilaisia tuloksia kuin luonnossa, Marko Mutanen pohtii.

– Luonnossa selkärangattomilla elämillä voi olla selviytymiskeinoja, joista emme ole tietoisia. Ne voivat esimerkiksi kaivautua syvälle karikkeeseen.

Talven kylmyys ei ole muutenkaan tärkein tekijä selkärangattomien eläinten selviytymisen kannalta, Mutanen korostaa.

– Talven kylmyyttä huomattavasti tärkeämpi tekijä on kesän pituus. Kasvukauden aikana niiden pitää pystyä hoitamaan lisääntyminen alusta loppuun. Jos kesä on liian lyhyt, se voi olla lajille kohtalokasta.

Punkkitutkimus sai ihmiset liikkeelle

Turun yliopisto järjesti viime kesänä kansalaiskeräyksen, jossa kansalaisia pyydettiin lähettämään punkkinäytteitä ja tiedot niiden löytöpaikasta.

Tutkimukseen tuli yli 20 000 näytettä ja niiden tutkiminen on yhä kesken. Tarkoituksena on selvittää erityisesti taigapunkin levinneisyyttä Suomessa.

Näytteitä voi lähettää Turun yliopistolle myös jatkossa, mutta samanlaista suurta kansalaiskeräystä ei tänä vuonna järjestetä.

Valkiajärvi onnistuttiin pelastamaan – kalastusseuralle vesiensuojelupalkinto

0
0

Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry (PVY) on myöntänyt vuoden 2016 vesiensuojelupalkinnon Valkiajärven kalastusseuralle. Seuran ansiosta Seinäjoen ja Jalasjärven (Kurikan) rajalla sijaitseva Valkiajärvi on saatu kunnostettua.

Yli 60 hehtaarin suuruinen Valkiajärvi on vähäjärvisellä alueella tärkeä järvi. Sen rannat ovat kuitenkin pahoin soistuneet ja madaltuneet vuosikymmenten saatossa.

– Muutamassa vuodessa järvi olisi kasvanut umpeen. Jos sille jotain haluttiin tehdä, se oli tehtävä nyt, toteaa Tapani Salmi Valkiajärven kalastuseurasta.

Sinnikästä työtä

Salmi oli yhdessä muiden seuran edustajien kanssa pokkaamassa vesiensuojelupalkinnon keskiviikkona. Se on palkinto sinnikkäästä työstä.

Palkinnon myöntämistä perusteellaan sillä, että Valkiajärven kalastusseura on tehnyt mittavan työn järven kunnostussuunnitelman ja ympäristölupaprosessin läpiviemiseksi sekä rahoituksen hankkimiseksi. Seinäjoen kaupunki, Jalasjärven kunta ja Etelä-Pohjanmaan ELY ja pienellä panoksella myös Kyrönjokirahasto ovat tukeneet työtä, mutta vastuu on ollut kalastusseuran harteilla.

Tapani Salmi myöntää, että urakka on ollut kova pienelle yhdistykselle. Pelkästään byrokratian selättäminen on vaatinut sitkeää työtä.

– Olemme kuitenkin saaneet hyvin apua ja neuvoja ELY-keskukselta, Seinäjoen kaupungilta ja Jalasjärven kunnalta (nykyisin Kurikan kaupunki), kiittelee Salmi.

Pohjapato ja ruoppauksia

Rahoituksen järjestäminen ei ole sekään ollut helppoa, mutta siinä onnistuttiin kuitenkin niin hyvin, että välttämättömät työt järven pelastamiseksi on saatu tehtyä. Kunnostus toteutettiin kuluneen talven aikana. Syksyn aikana järven vedenpintaa laskettiin noin metrillä kunnostustöitä varten.

– Olemme rakentaneet pohjapadon ja soistuvia alueita on ruopattu. Järven vesi on ollut kesäisin hyvin matalalla, koska vanha pohjapato on vuotanut. Kunnostuksen tarkoituksena on ollut nostaa vedenkorkeutta ja lisätä avointa vesialuetta.

Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry toivoo palkinnon kannustavan Valkeajärven kalastusseuraa kunnostustyön loppuun saattamisessa.

– Valkiajärven kunnostuksen jatko on rahasta kiinni. Ruopattavaa jäi vielä ja siihen ryhdytään, mikäli rahoitus järjestyy, sanoo Tapani Salmi.

EU sorvaa metsädirektiiviä – Putoaako Suomen biotaloudelta pohja?

0
0

Suomen energia- ja ilmastopolitiikka nojaa vahvasti siihen, että käytetään puuta polttoaineena energiantuotannossa, sekä voimalaitoksissa että biopolttoaineena autojen tankeissa. Suomen uusiutuvista energianlähteistä 80 prosenttia on puun polttamista muodossa jos toisessa. Metsähakkeen eli esimerkiksi hakkuutähteiden ja harvennuspuun energiantuotanto nostetaan vuosikymmenen loppuun mennessä kahdeksasta miljoonasta 15:een miljoonaan kuutioon.

Suomessa pelätään nyt, pistääkö EU kapuloita näihin suunnitelmiin. EU:n komissiossa nimittäin mietitään, lasketaanko puun polttaminen jatkossakin päästöttömäksi vai ei. Asiaa valmistellaan suljettujen ovien takana, eikä valmistelusta pukahdeta sanaakaan.

– Meillä on kaikki vaihtoehdot vielä pöydällä ja niitä katsotaan. Jäsenvaltiot osallistuvat omalta osaltaan ja heitä kuullaan myös, mutta tässä vaiheessa ei ole vielä mitään mitä voisi julkisesti jakaa, sanoo komission ilmasto- ja energia-asioista vastaava tiedottaja Anna-Kaisa Itkonen.

Suomen virallinen linja: Puu on päästötöntä

Uusiutuvaa energiaa ja bioenergian kestävyyttä koskevat komission ehdotukset saadaan kesällä ja loppuvuodesta. Jos puuenergian käyttäminen kyseenalaistetaan eli puun polttaminen määritellään päästöjä aiheuttavaksi, on riski, että Suomi ei pääse sovittuihin ilmastotavoitteisiin. Silloin Suomessa olisi keksittävä muita keinoja vähentää päästöjä sovitulle tasolle.

Suomen virallinen linja on, että metsähakkeen käyttö energiantuotannossa on nollapäästöistä. Sen puolesta lobbaus on EU:ssa myös voimakasta.

– Teemme aktiivista vaikuttamistyötä Brysselin päässä sekä virkamiesten suuntaan että muuhun ekosysteemiin eli ajatushautomoiden ja toimittajien suuntaan, elinkeinoministeri Ollin Rehn sanoi Ylen Kova talous -ohjelmassa helmikuussa.

Rehnin mukaan varasuunnitelmaa ei pidä edes miettiä.

– Kyllä pitää lähteä siitä, että plan A toimii, eli ykkösvaihtoehto toimii. Se on iso riski, jos emme onnistu omassa ennakkovaikuttamisessamme, hän sanoi samassa ohjelmassa.

Tutkimus: Puun poltosta tulee päästöjä

Puun polttamisessa on selkeä jako maan poliittisen linjan ja tieteen välillä. Rehn, samoin kuin metsäteollisuus ja energiateollisuus vetoavat siihen, että puun käytöstä huolimatta Suomen kuutiomääräinen puumassa kasvaa vuosittain. Eli metsät säilyvät hiilinieluina, vaikkakin lisähakkuiden vuoksi hiilensidontakyky heikkenee.

Metsä myös kasvaessaan sitoo hiilidioksidia takaisin itseensä. Pariisin ilmastosopimuksen ja 1,5 asteen lämpenemisrajoituksen kannalta metsä kasvaa kuitenkin liian hitaasti takaisin, jotta sillä olisi merkitystä, kun päästöjä täytyy saada vähennettyä nopeasti.

– Se että energianlähde on uusiutuva eli uusi puu kasvaa tilalle, ei vielä tarkoita etteikö sen käytöstä aiheutuisi päästöjä. Kun puu poltetaan, hiilidioksidi pääsee ilmaan, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jari Liski.

Tiedeyhteisö, joka on arvostellut puun polttoa voimakkaasti, on sitä mieltä, että puun poltossa olisi oltava kriittinen. Metsäpohjaisen energian käyttö esimerkiksi hakevoimaloissa tai biodieselinä ei ole päästötöntä.

– Tutkimuksen näkökulma on, että puun poltosta tulee päästöjä. Se ei ole päästötön tai hiilineutraali energialähde, Liski sanoo.

Ilmaston kannalta on oleellista huomioida, että kun puuta poltetaan, samanaikaisesti vähennetään metsässä olevan hiilen määrää ja metsien hiilinielua. Kaikki puu ei ole kuitenkaan samanlaista päästöiltään.

– Metsien hakkuutähteitä kannattaa käyttää, koska ne lahoavaisivat metsässä kuitenkin melko nopeasti ja päästäisivät hiilidioksidin ilmaan. Elävän puun kaatamista pelkästään energiantuotantoa varten ei ilmastosyillä pysty perustelemaan.

Onko biotalouden imago vaarassa?

Jos EU:ssa päätetään, että puun polttaminen pidetään laskennallisesti nollapäästöisenä, puuenergian päästöt eivät tule lasketuksi oikein.

– Silloin se ei ohjaa meitä käyttämään puuenergiaa niin, että se hillitsisi ilmastonmuutosta tehokkaasti, Liski sanoo.

Liski epäilee myös, että jos nyt puutteellisen tiedon mukaan lasketaan päästöt nollaksi, se voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa koko metsäbiotalouden imagoon, että onko sen ympäristövaikutukset kerrottu alun pitäen oikein vai ei.

Lohia tappava oireyhtymä uhkaa taas Itämeren luonnonlohta

0
0

Lohia tappava M74-oireyhtymä saattaa tappaa lohenpoikasia alkukesästä Simojoella ja Tornionjoella. Myös Ruotsin puolen joissa on odotettavissa Luonnonvarakeskuksen mukaan lohikuolemia. Asia on päätelty viime syksynä kudulle nousseiden emojen mädin vitamiinipitoisuuksista. 

Oireyhtymä johtuu B1-vitamiinin, tiamiinin, puutostilasta. Luonnonvarakeskus laskee, että enimmillään viidenneksellä emoista on mädissään liian vähän tätä vitamiinia, jolloin poikasista kaikki tai osa todennäköisesti kuolee ruskuaispussivaiheessa touko-kesäkuussa.

Lohenpoikaset kuoriutuvat pohjoisen joissa vapun tienoilla ja ovat tämän jälkeen vielä joen pohjan soran suojissa ruskuaispussin varassa 4-8 viikkoa.

Lohi syö liian rasvaista ruokaa

Tilanteen ei uskota olevan kuitenkaan niin paha kuin 1990-luvun alussa, jolloin oireyhtymä uhkasi hävittää Tornionjoen ja Simojoen luontaiset lohikannat. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Vuorinen sanoo, että syytä huoleen kuitenkin on.

– Hiukan täytyy huolestua ja seurata asiaa vielä tarkemmin. Nyt olemme seuranneet tilannetta vain Simojoella, mutta jos tämä kääntyy huonompaan suuntaan, seurantaa täytyisi laajentaa myös esimerkiksi Tornionjoelle, Vuorinen toteaa.

Oireyhtymään johtava vitamiinin puutos johtuu liian rasvaisesta ravinnosta. Lohi syö Itämeressä pääasiassa kilohailia ja silakkaa. Erityisesti nuori kilohaili sisältää runsaasti rasvaa ja monityydyttämättömiä rasvahappoja.

Väitös: Liito-oravan suoja-alueet liian pieniä

0
0

Kiistely liito-oravakannan suuruudesta on saanut uutta vauhtia, kun Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori sanoi Yle Uutisissa maaliskuussa nyt käytetyn laskentatavan antavan liian suuren kanta-arvion. Viime syksynä ympäristöministeriö sysäsi vastuun liito-oravan reviirien säästämisestä hakkuita tekeville yhtiöille.

Perjantaina Helsingin yliopistossa väittelevä filosofian maisteri Sanna Mäkeläinen havaitsi tutkimuksessaan, että Etelä-Suomen hakkuita tehtäessä oli varsin heikko tietämys liito-oravan reviireistä.

– Luultavasti tehdään aika paljon sellaisia hakkuita, missä liito-orava olisi saattanut olla, Sanna Mäkeläinen epäilee.

Jos tieto olikin, niin säästetty metsäala ei enää riittänyt eläimen asuinsijaksi. Hakkuun jälkeen tämä suoja-alue usein tyhjeni. Joko liito-orava kuoli tai muutti uuteen elinpaikkaan.

– Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta selkeästi se liittyi siihen elinympäristön muutoksen eli varttunutta metsää ei enää ollut tarpeeksi siinä ympärillä, toteaa tutkija.

Hakkuilta säästettävä alue saisi Sanna Mäkeläisen mukaan olla mielellään enemmän kuin puoli hehtaaria, joka on ollut keskimääräinen rajattu alue.Naaraan reviiri on pienimmillään noin neljä hehtaaria. Keskimääräinen koko kaupunkialueella on ollut noin 7 hehtaaria, joten pienet hehtaarin kokoiset metsiköt eivät ole useinkaan riittäviä.

Liito-orava ei pelkää kaupunkia

Liito-oravasta on tehty havaintoja aivan isojen kaupunkien liepeillä. Esimerkiksi Espoossa on laadittu laaja selvitys maankäytön ja liito-oravien yhteensovittamisesta. Tuon selvityksen mukaan elinympäristörajaukset ovat laajuudeltaan 4 – 10 hehtaaria. Liito-oravista on havaintoja myös Helsingin Munkkivuoresta ja Keskuspuistosta.

Väitöstutkimuksen mukaan liito-orava saattaa hyvin sopeutua kaupunkien virkistysmetsiin, jos siellä on sopivia pesäkolopuita ja vanhaa metsää.

– Kaupungissa reviirit eivät ole pienempiä kuin metsäseuduilla, sanoo Sanna Mäkeläinen.

Liito-oravat liikkuivat tutkimuksen mukaan pitempiä matkoja ja nopeammin, jos niiden liikkumisreittien varrella oli paljon kaupunkimaista elinympäristöä.

Kaivataan tarkempaa kanta-arviota

Liito-oravakannan arviointiin väittelijä kaipaa uusia ja tarkempia menetelmiä, sillä papanoiden perusteella arviointi on hankalaa. Liito-orava on luokiteltu silmällä pidettäväksi lajiksi aiemman vaarantunut-luokituksen sijaan.

Tarkempi kanta-arvio ja ajankohtainen tieto liito-oravien esiintymisestä auttaisivat monessa tilanteessa. Yleensä kaavoitusta on jo ehditty valmistella pitkään ennen kuin alueen liito-oravat havaitaan.

– Kaupunkialueilla kannattaisi miettiä, alueet mihin rakennetaan ja mitä kehitetään esimerkiksi vanhan metsän suojelusuuntaan, miettii Sanna Mäkeläinen.

Liito-orava on varttuneisiin kuusisekametsiin sopeutunut laji, joka on kärsinyt sille sopivien metsien vähenemisestä ja Suomen kanta on arvioitu laskevaksi. Arviot naaraiden määrästä vaihtelevat 130 000–150 000 tuntumassa.

Kultaranta, Monrepos ja Mäntän taidemuseo – puutarhat lumoavat Alvar Aalto -museossa

0
0

Kultarannan ohella näyttely esittelee asumiseen ja arkeen suunniteltuja kohteita. Niitä edustavat Alvar Aallon Sunilan selluloosatehtaan asuinalue ja Vallilan suurpihakortteli.

Näyttely on esillä Alvar Aalto -museossa toukokuun loppuun saakka. Se nostaa esiin myös rakennusten ja puutarhojen suunnittelijat. Esimerkiksi Aallon tuotannossa ihmisen muokkaaman puutarhan ja arkkitehtuurin suhde on aina ollut harkittua.

Puutarha on kodin yksi huone

Arkkitehti Alvar Aalto ilmaisi vuonna 1926, että talon ja sitä ympäröivän puutarhan tuli muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Samaa ajatusta pohdittiin aikoinaan jo antiikin aikana.

– Puutarha kuuluu kotiimme yhtä hyvin kuin mikä huone tahansa. Askel ryytimaasta huoneiisiin olkoon paljon pienempi vastakohta kuin kadulta tai maantieltä puutarhaan, linjasi Alvar Aalto.

Aaltomuson näyttelyn synty juontaa juurensa Arkkitehtuurimuseon kansainvälisestikin ainutlaatuiseen kokoelmaan. Museolle oli tullut pyyntöjä ottaa kokoelmiinsa suomalaisten maisema-arkkitehtien piirustuksia ja museo teki myönteisen päätöksen asiassa 1990-luvun lopulla.

– Siitä lähtien olemme saaneet kaikkien keskeisten suomalaisten maisema-arkkitehtien kokoelmat. Ne ovat olleet aktiivisessa käytössä. Olemme yllättyneitä buumista, että piirustuksia tutkitaan nyt hyvin paljon, kertoo näyttelyn toinen kuraattori, Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Elina Standertskjöld.

Museosta löytyvät Svante ja Paul Olssonin, Maj-Lis Rosenbröijerin, Bengt Schalinin, Onni Savonlahden, Jussi Jänneksen, Leena Iisakkilalan ja Katri Luostarisen kokoelmat.

Unelma paremmasta maailmasta -kirja

Toinen syy näyttelyyn oli Puutarhataiteen seuran kirjahanke ”Unelma paremmasta maailmasta”, johon on koottu useiden alan asiantuntijoiden artikkeleita. Kirja on nyt loppusuoralla.

Näyttelyn perustaksi valittiin merkittävien arkkitehtuurikohteiden suhde puutarhaan ja maisemaan. Kaikkien kohteiden tuli olla rakennustaiteellisesti merkittäviä, arkkitehtien suunnittelemia ja niissä tuli olla mukana maisema-arkkitehti.

Lisäksi kohteiden tuli olla eri puolilta Suomea ja eri aikakausilta 1700-luvulta nykypäivään ja niiden tuli edustaa eri puutarhatyyppejä.

Näyttelyn antia kohottavat Julia Donnerin ja Elina Standertskjöldin näyttelytekstit sekä valokuvataiteen professori Taneli Eskolan laajat kuvat.

Näyttelyn ääripäiksi Elina Standertskjöld valitsee 1700-luvulta Monrepos’n puiston Viipurista ja Fakervikin ruukinkartanon englantilaistyyppisen maisemapuiston ja barokkityylisen muotopuutarhan sekä uusimman kohteen eli Mäntän taidemuseon laajennuksen keskellä hienoa puutarhaa.

Standertskjöldin mukaan maisema-arkkitehdeillä on nykyisin jopa enemmän töitä kuin arkkitehdeillä.

– Muun muassa sairaaloiden ympärille suunnitellaan hienoja puutarhoja, koska niiden ajatellaan parantavan potilaiden terveyttä. Arkistossa onkin hyvin paljon esimerkkejä sairaaloiden puutarhoista.

Hienona ääriesimerkkinä Standertskjöld pitää Arabianrantaa Helsingissä, jossa maisema-arkkitehti on ollut koko ajan mukana kaupunginosan rakentamisessa.

Suomalaiskoulu ottaa mallia Portugalista – lapset mukaan vesistöjen seurantaan

0
0

Joukko Raumanmeren peruskoulun oppilaita vietti tänään päivää rannalla. He osallistuivat Suomen ympäristökeskuksen kokeiluun, joka liittäisi koululaiset osaksi virallista vesienseurantajärjestelmää.

Uuden opetussuunnitelman mukaan koululaiset lähtevät ulos luokasta oppimaan.

– Meidän ajatuksemme on, että he voisivat osallistua ympäristön seurantaan yhdessä aikuisten kanssa. He voisivat jopa olla osa virallista järjestelmää, kertoo Suomen ympäristökeskuksen ohjelmajohtaja Juhani Kettunen.

Koululaiset oppivat tekemällä itse

Juhani Kettunen uskoo, että koululaiset oppivat jatkossa asioita enemmän tekemällä niitä itse.

– Ilmiöpohjaisessa oppimisessa voidaan käsitellä esimerkiksi fysiikkaa, kemiaa, ohjelmointia ja mittalaitteiden rakentamista samaan aikaan. Koululaiset voivat tehdä rakentamillaan laitteilla ympäristöhavaintoja ja oppivat samalla ymmärtämään niitä paremmin.

Portugalilaiset näyttävät mallia

Portugalissa koululaiset ovat tehneet tätä jo pitkään.

– Siellä 40 000 lasta ja nuorta käy läpi 120 000 jokikilometriä kaksi kertaa vuodessa. He ovat Portugalissa jo osa virallista ympäristöseurantaa, Juhani Kettunen toteaa.

Raumalaiset saivat joukon portugalilaisia vieraakseen tällä viikolla. He aikovat tehdä vastavierailun syksyllä. Suomen ympäristökeskuksen kokeilu pyrkii arvioimaan, voidaanko valtakunnalliset vesiseurannat ottaa Suomessa osaksi koulujen syksyllä uusiutuvia opetusohjelmia.


Yllättävä tutkimustulos: Maapallo vihertyy kovaa vauhtia – kasvihuonekaasun ansiosta

0
0

Maapallo on muuttunut merkittävästi aiempaa vihreämmäksi viimeisten 33 vuoden aikana – ja muutoksesta on kiittäminen hiilidioksiidia.

Asiaa on selvittänyt iso tutkijaryhmä, jossa on jäseniä kahdeksasta maasta. He käyttivät hyväkseen Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan satelliiteilla viime vuosikymmeninä kerättyä tietoa.

Kasvien peittämä alue maapallolla on lisääntynyt peräti 18 miljoonalla neliökilometrillä, mikä vastaa yli 50:tä Suomen kokoista aluetta. Vihertymistä on havaittu ainakin neljänneksellä, ehkä jopa puolella kasvillisuuden peittämistä alueista maapallolla. Koko maapallon pinta-alasta noin kolmannes on viherkasvien peittämää.

Ilmaston lämpenemisen on aiemmin arveltu kuivattavan maaperää kasveille kelpaamattomaksi. Tutkimuksen mukaan kuitenkin vain neljälle prosentille maa-alasta on käynyt näin. Pahiten kärsineet alueet ovat Mongoliassa, Argentiinassa ja Pohjois-Amerikassa lähellä Alaskaa. 

Hiilidioksidi on merkittävä ihmisen tuottama kasvihuonekaasu, mutta myös elämän edellytys: kasvit hyödyntävät sitä fotosynteesissä. Tutkimuksilla on osoitettu, että hiilidioksidin lisääntyminen vauhdittaa fotosynteesiä ja siten lisää kasvillisuutta.

Hiilidioksidi ei ole ainoa tekijä, joka lisää kasvillisuutta. Muita sellaisia ovat muun muassa typpi, lämpötilojen nousu, sademäärä ja auringonvalo. Tutkimuksen mukaan hiilidioksidi selittää kuitenkin 70 prosenttia vihertymisestä, kertoo Bostonin yliopiston professori Ranga Myneni.

– Toiseksi tärkein kasvillisuuden lisääjä on typpi, yhdeksän prosentin osuudella. Luvuista näkyy, kuinka merkittävä osa hiilidioksidilla on tässä prosessissa, sanoo Myneni.

Haitat kuitenkin hyötyjä suurempia?

Tutkimustyöhön niin ikään osallistunut Pekingin yliopiston tutkija Zaichun Zhu sanoo, että kasvillisuuden lisääntyminen voi perustavanlaatuisesti muuttaa ilmakehän vesi- ja hiilikiertoa.

Ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehään nousee noin kymmenen miljardia tonnia hiiltä. Noin puolet siitä päätyy valtameriin tai  kasvillisuuteen.

Vaikka lisääntynyt hiilidioksidi voikin olla hyödyllistä kasvillisuudelle, on se myös päävastuullinen ilmaston lämpenemisestä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on nostamassa hiilidioksidin määrän ilmakehässä tasolle, jollaista ei ole koettu ainakaan puoleen miljoonaan vuoteen. 

Seurauksena voi olla meriveden pinnan nouseminen, meriveden happamoituminen, jäätiköiden sulaminen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen.

Tutkijat varoittavat myös, että hiilidioksidilisä ei ehkä edes hyödytä kasvustoa loputtomiin. Ranskalaisen tutkijan Philippe Ciaisin mukaan kasvit saattavat hyvin sopeuttaa itsensä entistä korkeampaan hiilidioksiditasoon, jolloin kaasun hedelmöittävä vaikutus voi heiketä.

Tutkimus on julkaistu Nature Climate Change -sivustolla.

Video: Punkkeja löytyy yhä pohjoisemmasta – simolaisille suunnitellaan ilmaisia punkkirokotteita

0
0

Tällä hetkellä rokotus puutiaisaivotulehdusta vastaan sisältyy kansalliseen rokotusohjelmaan vain Ahvenanmaalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee, että rokotusohjelmaa laajennettaisiin Simon ja Paraisten asukkaille. Suositus on tehty sillä perusteella, että näillä paikkakunnilla tautitartuntoja on ollut vuodessa vähintään kymmenen 100 000 asukasta kohden.

THL laskee, että näillä paikkakunnilla rokotus säästäisi terveydenhuollosta rahaa. Olisi siis halvempaa rokottaa kuin antaa ihmisten sairastua.

Rokotusohjelman laajentuminen punkkirokotteeseen voi kuitenkin viedä useita vuosia riippuen siitä, löytyykö budjetista rahaa rokotteille.

Pimu-kissassa jo kaksi punkkia

Simon naapurikaupungissa Kemissä asuvalla pariskunnalla, Raili ja Olavi Marosella on alkanut jokavuotinen punkkisyynäys. Pimu-kissasta on löytynyt alkuviikosta jo kaksi punkkia.

– Tämähän on jo iso. Mitenhän kauan lienee ollut kiinni, Olavi pohtii samalla kun Raili nappaa punkin varmoin ottein pois kissan turkista.

Pariskunta on asunut Paavonkarissa, aivan meren rannassa jo yli 60 vuotta. Maroset ovat huomanneet punkkien määrän kasvaneen parin viime vuoden aikana.

– Meillä on ollut kissoja 20 vuotta, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana punkkeja on tullut ihan hirveästi, Raili toteaa.

Puutiaisille häätö karkotteen avulla

Kemin Yliopiston Apteekin asiakkaat kyselevät lemmikkieläimille tarkoitettuja punkkikarkotteita jo varhain.

Proviisori Anne Luukkonen sanoo, että punkkikarkotteita menee jo maaliskuun lopusta alkaen pitkälle kesään saakka. Luukkonen suositteleekin, että kissoille ja koirille tarkoitettuja karkotteita hankittaisiin varhain keväällä.

– Paikallisvaleluliuokset imeytyvät yhdessä, kahdessa vuorokaudessa. Pannoissa vaikutus alkaa viikon tai parin päästä, eli ne kannattaa jo hyvissä ajoin laittaa lemmikille, Luukkonen vinkkaa.

Maa peittyi leppälastuihin – katso millaista tuhoa tikka teki puulle

0
0

Liperiläinen Veijo Utriainen hämmästyi mennessään kesämökilleen. Tontilla ollut laho leppä oltiin kirjaimellisesti laitettu päreiksi.

Lepästä oli hakattu lähes kauttaaltaan. Jäljet alkoivat noin kuuden metrin korkeudesta ja niitä oli 4–5 metrin matkalla rungossa.

– Ensin ajattelin, että on majavan tekosia, mutta puu oli pystyssä, Utriainen naurahtaa.

Todennäköisesti kyse on palokärjen tekosista, rääkkyläläinen lintuharrastaja Markku Halonen arvioi.

– Harvoin näkee noin rajua jälkeä yhdessä puussa, Halonen hämmästelee.

Maa oli peittynyt leppälastuista muutaman neliön alalta. Puun vieressä oli myös lepän latva, joka on kauttaaltaan hakattu. Lopulta nokittu latva katkesi ilmeisesti tuulessa.

Leppää on koluttu poikkeuksellisen paljon luultavasti ruuan vuoksi. Palokärki lienee etsinyt talvehtineitä toukkia.

Palokärkien hakkaamia puita voi nähdä esimerkiksi reviirirajoilla, missä tikat ilmoittavat rummuttamalla oman tonttinsa.

Stora Enson Heinolan tehtaalla vuotanut kymmeniä tonneja öljyä – osa järveen

0
0

Heinolan Rautsalon Maitiaislahdessa on päässyt raskasta lämmitettyä polttoöljyä veteen. Puolen päivän aikaan öljyä oltiin jo imemässä pois vedestä. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella on ensimmäistä kertaa käytössä myös harjakone, jolla öljyä kerätään pois vedestä.

Öljyvuoto alkoi torstaina aamuyöllä Stora Enson tehtaan rikkoutuneesta putkesta. Öljyä on vuotanut kaikkiaan 30–40 tonnia, josta pelastuslaitoksen mukaan suuri osa on jäänyt tehtaan lattialle.

– Öljyn tulo huomattiin tehdasalueella aamuyöllä ja se on katkaistu. Mutta sitä ei huomattu, että öljyä vuotaa järveen, sanoo päivystävä palomestari Petteri Haverinen.

Veteen on vuotanut arviolta muutamia satoja litroja öljyä.

Osa öljystä on valunut maaperään tehtaan alueelle. Pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin mukaan veteen on valunut arviolta alle tuhat litraa öljyä.

– Tietoa siitä, mikä on aiheuttanut putkirikon ei ole, eikä tarkka paikkakaan ole selvillä. Se tiedetään, että noin 30 000 litraa öljyä on jo kerätty talteen, Haverinen sanoo.

Tehtaalla on varajärjestelmänä puomit pumppaamon luona, mutta risut ovat painaneet tehtaan puomin veden pinnan alapuolelle.

– Siksi öljyä on päässyt leviämään noin sata metriä niistä eteenpäin.

Uutta öljyä ei enää pääse vuotamaan, sillä öljyhanat on suljettu. Päijät-Hämeen pelastuslaitos arvioi, että polttoöljy pystytään pumppaamaan pois vedestä torstain kuluessa.

– Tässä oli hyvää tuuria, että öljy valui tehtaan jäähdytysvesialtaaseen ja vuoto huomattiin siellä. Näin ollen suurin osa öljystä jäi sinne, toteaa päivystävä palomestari suuronnettomuuden riskistä.

Pelastuslaitoksen mukaan lintuja ei ole tahriintunut öljystä.

Tehtaan tuotantoon ei katkoja

Öljyvuodon paikkaa ei vielä puoleen päivään mennessä ollut löydetty.

– Vuotopaikka on jossain päivä- ja varastosäiliöiden välissä kulkevassa putkitunnelissa. Paikka on erittäin hankala, koska se sijaitsee tehtaan kytkinkentän alapauolella. kaivuutyöt ovat käynnissä molemmilla puolilla, selitää Heinolan Flutingtehtaan tuotantopäällikkö Mikko Palviainen.

Epäilty vuotokohta on putkiston laajenemislenkki, joka olisi vanhuuttaan pettänyt. Tehtaan sisällä on lisäksi käynnissä öljyntorjunta, mutta tuotantoa ei ole tarvinnut keskeyttää.

– Lähdetään siitä, että jos ympäristö on vaarantumassa, olemme valmiita ajamaan tuontannon alas. Mutta vielä ei ole siihen tarvetta. Tilanne on nyt hallussa, pyrimme suojaamaan henkilöstön turvallisuuden ja ympäristön ensisijaisesti, Palviainen linjaa.

Myrkyllinen vuorovesi heitti rannalle massoittain kuolleita simpukoita – video

0
0

Chilen eteläosasta on löydetty laaja rannikkoalue, joka on täynnä kuolleita simpukoita ja sinisimpukoita.

Paikalliset viranomaiset ottavat simpukoista näytteitä saadakseen selville, mistä massatuho johtuu.

Syy lienee kuitenkin selvillä. Etelä-Amerikan rannikolla meriveden lämpötila nousee usein lämpiminä aikoina niin korkeaksi, että merivedessä elävät myrkylliset levät alkavat lisääntyä holtittomasti. Ilmiötä kutsutaan nimellä punainen vuorovesi, sillä levät värjäävät veden punaiseksi.

Ilmiö on yleisin varsinkin el Niño -ilmiön aikaan, jolloin lämpötila nousee keskimääräistä enemmän. Tänä vuonna el Niño on ollut mahdollisesti ilmastonmuutoksen takia vielä tavallistakin rajumpi.

Myrkylliset levät ovat aiheuttaneet vahinkoa myös Chilen rannikon lohenkasvattamoille.

Tutkijatkin joutuvat olemaan varuillaan, sillä myrkyllinen merivesi voi aiheuttaa oireita ihmisillekin.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live