Suomen suosituimpiin lintukeskuksiin lukeutuva, Oulun eteläpuolella sijaitseva Liminganlahti valmistautuu uuteen huippusesonkiin.

Liminganlahden viime kauden 50 000:een kävijään kiritti pari erityisen harvinaista lintuvierailijaa, jotka saivat lintubongaajat liikkeelle sankoin joukoin.

– Neitokurkea porukka tuli kysymään tuohon luontokeskukseen, että mistäköhän se löytyy. Ruostesorsa oli toinen, joka jäi mieleen. Sitten hietatiira viipyi tässä koko kesän, sehän alkaa olla jo vanha tuttavuus täällä, muistelee Metsähallituksen suunnittelija Olli Help viime kauden vetonauloja.

Kevätmuuton aikaan kävijöitä lintukeskuksessa on jopa yli 10 000 kuukaudessa.

Kevätretkeilysesonki alkamassa

Liminganlahden lintutorni tarjoaa huikeat näkymät alavalle kosteikolle. Ensimmäiset kiurut, peipot ja västäräkit on jo nähty, juuri nyt voi kerralla nähdä suuriakin joutsenparvia.

Lähiviikkoina täällä levähtää kymmeniätuhansia lintuja kotimatkallaan pohjoiseen.

Samalla käynnistyy koulujen kevätretkeilysesonki, joka tuo luontokeskukseen eri ikäisiä lapsia bussilasteittain. Sesongin voi sanoa todella alkavan jo kymmenettä kertaa järjestettävällä Lintukuvafestivaalilla 22. huhtikuuta.

Tosi harrastajat saapuvat lintutornille aina paljon ennen luokkaretkeläisiä, sillä juuri aamun sarastaessa lintujen tarkkailu on parhaimmillaan.

Harvinaiset lintuvieraat vetävät yleisöä

Liminganlahden tekee ainutlaatuiseksi lintukohteeksi sen suojaisuus, ja sijainti sopivasti muuttoreittien varrella. Huomattava osa pohjoisen muuttolinnuista levähtää juuri täällä.

Birdlifen sivujen mukaan tänä keväänä Limingan korkeudella on nähty jo useita kymmeniä lintulajeja.

– Kevätmuutto alkaa olla ihan mukavassa vauhdissa, vaikka Liminganlahdella on vielä vähän jääkantta. Aika mukavasti alkaa olla merihanhia, metsähanhia, muutama tundrahanhi joukossa.

Liminganlahdelle on muiden lintujen perässä tullut myös lukuisia petolintuja, kuten haukkoja, kotkia ja ainakin yksi piekana.

– Viikko, kaksi, niin ollaan parhaassa kevätmuuttovaiheessa, Metsähallituksen suunnittelija Olli Help ennustaa.

Ongelmia aiheuttaneen Kiiminkijoen tulvatilanteen kehittymistä seurataan tiistain aikana tiiviisti.

Tilanne pysyi maanantain ja tiistain välisenä yönä yönä rauhallisena koleiden säiden takia, mutta tiistain aikana tilanne saattaa pahentua kun päivä lämpenee. Pelastuslaitoksen työntekijät ovat menneet tarkkailemaan tilannetta paikan päälle Kiiminkijokivarteen.

Pelastuslaitoksen mukaan jääpatojen aiheuttama tulvauhka on tällä hetkellä suurin Alakyläntien sillan, Tirinkylän yläpuolella olevan Lehtolankosken sekä Kiimingin keskustassa olevan Niemeläntörmän alueella. Myös Koitelinkosken yläpuolista aluetta tarkkaillaan.

Kiiminkijoella jäät ovat lähteneet tänä keväänä liikkeelle tavallista paksumpina, ja jääpatoja on ollut enemmän kuin yleensä.

Pelastuslaitoksen mukaan tulvavahinkojen määrää on tässä vaiheessa erittäin vaikea arvioida tarkasti. Tulvavesi on kuitenkin yltänyt perustuksiin asti todennäköisesti muutamissa kymmenissä asuin- ja vapaa-ajan rakennuksissa koko Kiiminkijokivarrella.

Pelastuslaitos on suojannut tähän mennessä yhteensä kymmenkunta asuinkäytössä olevaa rakennusta Kiiminkijokivarresta.

Ylen Kemin toimituksessa rakennettiin maaliskuussa kuusi linnunpönttöä osana Ylen järjestämää Miljoona linnunpönttöä -haastetta. Pöntöt olivat huopakattoisia, niissä oli ilmastointiaukot pohjassa ja sivulle käännettävä katto, ja ne sopivat erityisen hyvin esimerkiksi tiaisille.

Viisi pönttöä sijoitettiin toimittajien kotipihoille, yksi jätettiin toimituksen eteen mäntyyn. Sen kiinnittämiseen hankittiin asianmukaisesti maanomistajan lupa.

Toimituksen pönttö oli paikallaan kolmisen viikkoa, kunnes se katosi. Huhtikuun 12. päivän aamuna pönttöä ei enää ollut. Jäljellä oli vain narut puissa ja ison kengän jäljet.

Liikkuuko alueella sarjarikollinen?

Pönttöä rakentamassa ja rahoittamassa ollut tiimimanageri Jari Vesa sanoo, että katkaistuista naruista päätellen mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin varkaus.

– Pirmanto soikoon ja perskules sentään, hän kommentoi.

Vesa kuitenkin uskoo, että pönttö on mennyt tarpeeseen.

– Sen on varmaan vienyt joku Reppana-Einari, joka ei ole itse osannut rakentaa. Toivottavasti hän laittaa pöntön roikkumaan, että paluumuuttajat pääsevät siihen.

Ylen pönttöön ei tiettävästi ollut ehtinyt tulla asukkaita ennen sen katoamista.

Yle ei kuitenkaan ole ainoa pönttövarkauden kohteeksi joutunut Meri-Lapissa. Toimitukseen tulleiden yhteydenottojen mukaan ainakin Simojoen varressa on jo kahdesti viety tiaisille ja pöllöille laitetut pöntöt.

Paperiset kartat tekevät tilaa kännykkäsovelluksille luontokohteissa. Kaikkien luonnonsuojelualueiden rajoja ei enää merkitä maastoon, sillä retkeilijä löytää ne helposti kännykästä.

– Olemme tehneet valinnan, ettei kaikkein pienimpiä alueita merkitä maastoon. Riittää, kun ne ovat kartoilla ja kännykästä nähtävissä, kertoo erikoissuunnittelija Jouko Högmander Metsähallituksen luontopalveluista.

Metsähallituksen Retkikartta-palvelun mobiiliversiota käytettiin vuoden 2015 aikana 800 000 kertaa. Högmander uskoo, että entistä useampi retkeilijä kulkee polulla kännykkä kourassa.

– Paperikarttoja käytetään yhä vähemmän. Mobiilikartassa on sekin etu, että oman sijaintinsa näkee kaiken aikaa, Högmander sanoo.

Tarkat rajat tärkeitä esimerkiksi hakkuissa

Kulttuurinmuutos tuli kreivin aikaan, sillä lähivuosina Suomessa perustetaan 1 600 uutta luonnonsuojelualuetta. Työ helpottuu, kun valkoisia rajatolppia ei tarvitse pystyttää kaikkialle.

Urakkaa on silti tiedossa. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kaksi vuotta sitten perustetut 91 suojelualuetta laitetaan tänä ja ensi vuonna karttoihin ja tietokantaan.

– Silloin voimme olla varmoja, että kaikki rajat ovat enemmän kuin metrin tarkkuudella oikeilla paikoillaan. Haluamme myös selvittää kaikki vanhat käyttöoikeudet ja rasitteet. Tämä vaatii aikaa ja työtä, Jouko Högmander sanoo.

Moni retkeilijä on jo odotellut koordinaatteja ja tietoa uusista suojelualueista. Onpa muutama puukin kaatunut vahingossa rajan väärältä puolelta karttatiedon puuttumisen takia.

– Kulkijalle asia ei ole niin suuri, mutta esimerkiksi metsän hakkuissa on erittäin tärkeää, että suojelualueiden rajat ovat täsmällisesti tiedossa, Högmander sanoo.

Tunturilintujen pesinnän menestyksestä ja pikkujyrsijöiden kannanvaihtelusta on saatu uutta tietoa. Suomen Käsivarren tunturiylängöllä kerätyn pitkäaikaisaineiston perusteella voidaan osoittaa, että tiettyjen lintujen, erityisesti kahlaajien poikastuotto oli korkeinta jyrsijäsyklin huippuvaiheessa. Vastaavasti poikastuotto oli alhaisinta syklin lasku- ja pohjavaiheessa.

Tutkimus siis osoittaa, että jyrsijäsyklin huippuvaiheen aikana pedot käyttävät pikkunisäkkäitä ravintonaan ja jättävät lintujen pesät ja poikaset useammin rauhaan. Kun taas pikkunisäkkäiden ollessa vähissä saalistus kohdistuu enemmän lintuihin.

Vesilintujen osalta myös säätekijät vaikuttavat pesintään. Kuiva kesä kasvatti ja sateinen taas laski pesimäkantaa.

– Tutkimukset osoittavat, että sekä pikkunisäkkäiden runsaudella että ilmasto-oloilla on keskeinen merkitys tunturilintujen pesintään, sanoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta tiedotteessa.

Ilmastonmuutoksen ennustettu lisäävän sateita tunturialueilla

Leudot ja sateiset talvet vaikeuttavat pikkujyrsijöiden talvehtimista. Tämä voi vaimentaa pikkunisäkässyklejä siten, että huippuvuosia tulee harvemmin ja huiput eivät ole yhtä korkeita kuin ennen. Molemmat muutokset voivat heikentää tunturilintujen pesimämenestystä ja vaikuttaa negatiivisesti lintukantoihin.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa. Tulokset on julkaistu Ornis Fennica -julkaisusarjassa.

Hallituksen tekemät leikkaukset eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelma Metsoon astuivat voimaan vuoden alussa. Metso-ohjelman parissa työskentelevien mukaan leikkaukset vaarantavat suojelulle vuonna 2014 asetetun tavoitteen, jonka mukaan metsiä suojellaan yhteensä 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä.

– Onhan se selvää, että jos myöhemmässä vaiheessa rahoitusta ei lisätä, ei päästä tavoitteisiin, joita on asetettu sekä luonnonsuojelualueiden osalta että ympäristötukien ja luonnonhoitohankkeiden osalta. Kyllähän leikkaukset käytännössä tarkoittavat sitä, että vastuu luonnonhoidosta siirtyy enemmän metsänomistajien itsensä vastuulle, Maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvaraosaston neuvotteleva virkamies Ville Schildt sanoo.

Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Mikko Kuusinen on samoilla linjoilla.

– Sitähän on tietysti mahdotonta sanoa, mitä tapahtuu vuoden 2019 jälkeen, mutta jos ajatellaan, että määrärahat pysyisivät tällä tasolla, niin ei päästä. Olemme laskeskelleet, että sellainen 10 000 hehtaaria jäätäisiin ainakin jälkeen.

Schildtin mukaan vapaaehtoiseen suojeluun perustuvalla Metso-ohjelmalla on ollut laaja kannatus yhteiskunnassa. Metsänomistajien ja luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi sitä ovat kannattaneet metsäalan järjestöt ja yritykset.

Maaliskuussa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle luovutettiin vetoomus Metso-rahoituksen lisäämisestä. Vetoomuksen allekirjoittivat luonnonsuojelujärjestöjen ohella muun muassa maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK, Energiateollisuus ry, metsäteollisuus ry, Stora Enso ja UPM-kymmene.

Schildtin mukaan leikkaukset heikentävät Metso-ohjelman uskottavuutta. Lisäleikkauksiin hän ei kuitenkaan enää usko, vaikka hallituksessa etsitäänkin jatkuvasti säästökohteita. Hallituksen suunnitelmat puunkäytön lisäämisestä Suomessa edellyttävät Schildtin mukaan panostuksia myös metsien suojeluun.

– Jos jo tingityistäkin suojelurahoista vielä tingittäisiin, niin sitä on vaikea pitää kovin viisaana.

Suojelurahoitus romahti

Metso-ohjelmasta ovat vastanneet Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ympäristöministeriö yhdessä. Ensimmäisen piiriin ovat kuuluneet Metsäkeskuksen organisoimat luonnonhoitohankkeet ja vapaaehtoiseen suojeluun annetut määräaikaiset ympäristötuet. Jälkimmäinen on vastannut metsien hankkimisesta luonnonsuojelualueiksi ELY-keskusten avulla.

Maa- ja metsätalousministeriön Metsoon käytettävissä ollut kuuden miljoonan euron vuosibudjetti puolittui vuoden alussa. Ympäristöministeriön rahoitus puolestaan tippuu hallituskauden aikana kolmannekseen entisestä. Viime vuosina Metso-alueita on ostettu Ympäristöministeriössä 30–35 miljoonan euron budjetin turvin.

– Tänä vuonna Metsoon on käytettävissä noin 17 miljoonaa, 2017 alustavasti laskettuna noin 14 miljoonaa, 2018 11,5 miljoonaa ja 2019 10,5 miljoonaa euroa, Kuusinen sanoo.

Rahoituksen väheneminen ei tullut Kuusiselle yllätyksenä, vaikka leikkausten toivottiinkin kohdentuvan jonnekin toisaalle.

– Ehkä vähän suuruusluokka yllätti. Kaksi kolmasosaa on aika paljon.

Metsänomistajilta toivotaan suojeluintoa

Ympäristöministeriön puolella Metso-ohjelman leikkaukset tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että luonnonsuojelualueita saadaan perustettua entistä vähemmän. Tänä vuonna pyritään vielä saamaan suojeluun 3500 hehtaaria, mutta vuoden 2019 arvio on enää 2200 hehtaaria.

– Vertailuna siinä, että nyt parhaina vuosina ollaan saatu noin 7500 hehtaaria suojeltua, Kuusinen toteaa.

Hupenevat rahat pyritään kohdentamaan entistä eteläisempään Suomeen ja ympäristöarvoltaan tärkeimpiin kohteisiin.

– Mitään huonoja kohteitahan ei ole tähänkään asti hankittu. Tulevaisuudessa joudutaan vain kohtuullisen hyviäkin kohteita jättämään toteuttamatta, Kuusinen sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön puolella rahoituksen puolittuminen tarkoittaa sitä, että määräaikaisia suojelusopimuksia solmitaan aiempaa selvästi vähemmän. Suojeluvaroja pyritään tulevaisuudessa kohdentamaan runsaspuustoisiin, ekologisesti erityisen arvokkaisiin kohteisiin. Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä kallioalueet jäävät suojelun ulkopuolelle.

Myös päättyvien kymmenvuotissopimusten uusiminen voi olla hankalaa.

– 2006 tehdyistä sopimuksista ollaan yhteydessä metsänomistajiin ja käydään kohde kohteelta läpi, miten ne täyttävät uudet kriteerit, Metsäkeskuksen kaakkoisen palvelualueen asiantuntija Seppo Ollikainen sanoo.

Ollikaisen arvio on, että reilu puolet nyt ympäristötuen piirissä olevista kohteista täyttää uudet kriteerit. Moni määräaikaisesti suojeltu Metso-alue voikin olla tulevaisuudessa hakkuiden edessä. Metsäkeskuksessa kuitenkin toivotaan, ettei näin käy.

– Toivomus on, että monimuotoisuuden säilyttäminen ei olisi valtion budjettirahoituksen varassa, vaan että siihen olisi aitoa kiinnostusta. Näin me uskomme

Myös Ympäristöministeriön puolella toivotaan, että maanomistajat suojelisivat arvokkaita metsäalueitaan, vaikkei niitä voitaisikaan sisällyttää Metso-ohjelman piiriin.

– Ainahan sitä voi uusiakin vapaaehtoisen suojelun keinoja miettiä. Mutta totta kai selvää on, että jos suojeluvaihtoehtoa ei ole, metsällä on nollatuotto. Kyllä varmaan aika moni maanomistaja kääntyy siihen suuntaan, että siitä rahaa tarvitsee. Se on sitten se metsätalouskäyttö.

Kokkolan kaupungin mielestä puolustusvoimille Santahaminaan asetettu vaatimus ympäristöluvasta osoittaa luvantarpeen myös Vattajalle. Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 16.3.2016 päätöksen, joka velvoittaa armeijan hakemaan Santahaminan raskasaseammunnoille ja räjäytyksille ympäristöluvan. Vattajalla käytetään kaupungin mukaan vielä Santahaminaa järeämpiä aseita.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Santahaminan ammunnoista kantautuvia ääniä ei voida pitää tavanomaisena meluna. Oikeuden mukaan ympäristölupaa tulikin hakea muun muassa naapuruussuhdelain nojalla.

Kokkolan kaupungilla on puolustusvoimien kanssa suuri näkemysero muun muassa Vattajan harjoitusalueen meluvaikutuksista. Armeijan mukaan Lohtajalla raskaiden aseiden melulle altistuvia asuntoja on vain neljä ja loma-asuntoja 88.

Rakennus- ja ympäristölautakunta antoi lausunnon Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselle ympäristöluvan tarpeesta jo aiemmin. Sen jälkeen aluehallintovirasto antoi Santahaminaa koskevan päätöksensä. Kokkolan kaupunginhallitus yhtyi muutoin rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntoon, mutta lisäsi siihen johtopäätöksensä Santahaminan ympäristöluvasta.

Kaupunginhallitus muistutti myös, että Vattaja eroaa Santahaminasta myös siinä, että puolustusteollisuus (Patria) käyttää Vattajaa harjoitusalueenaan.  Vattajalla on myös laajemmin arvokkaita luontotyyppejä kuin Santahaminassa.

Kokkola vaatii Vattajalle koko alueen käsittävää ympäristölupaa. Puolustusvoimien mielestä ainoastaan polttoainejakelun ja varikkoalueen luvittaminen riittäisi.

Itä-Suomen yliopisto ja Luonnonvarakeskus Luke kehittävät parhaillaan Maaseuturahaston tuella menetelmiä, joiden avulla metsänomistajat ja jalostajat pääsevät tekemään rahaa esimerkiksi lampaankäävällä, koivunkantosienellä, osterivinokkaalla ja lakkakäävällä.

Tutkijat eivät lähde arvosienten viljelyyn päätä pahkaa. He todistivat pakurikäävällä sen, että keinotekoisesti istuttu pakurikanta lähtee kasvamaan koivuissa. Nyt katseet on suunnattu useampaankin ruoka- ja erikoissieneen. Aluksi mielenkiinto kohdistuu lahottajasieniin.   

Luken vanhempi tutkija Henri Vanhanen kertoo, että SieVi-hankkeen tavoitteet ovat korkealla.

– Ei tässä mitään harrastelijatouhua olla pistämässä pystyyn vaan ihan aitoa liiketoimintaa. Ja silloin puhutaan ihan miljoonista kiloista.

– Kyllä me toivotaan, että me saadaan kehitettyä sellaisia menetelmiä ja löydettyä sellaisia sienilajeja ja -kantoja, joilla me saadaan aitoa liiketoimintaa perustettua metsiin, Henri Vanhanen sanoo.

Pitää siis pystyä luomaan kestäviä ja pitkäaikaisia liiketoimintaketjuja, joissa voidaan turvata raaka-aineen eli tietyn sienen saatavuus.

Aggressiiviset sienikannat haussa

Kun toiveissa on saada kasvamaan haluttuun paikkaan jopa tuhansia kiloja arvosieniä, jotka voivat nousta merkittäviksi vientituotteiksi, viljelyyn ei kelpaa mikä tahansa rihmasto.

Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden professori Ari Pappinen kertoo, että paras sienikanta on aggressiivinen.

– Nopeakasvuinen. Tuottaa nopeasti rihmastoa. Mahdollisesti myös itiöemä tulisi nopeasti. Ja se kestää tämän prosessin, Pappinen selittää.             

Sienillä tehdään isoa bisnestä

Arvosienten maailmanmarkkinoilla pyörivät miljardit eurot. Isosta rahoista halutaan nykyistä paksumpi siivu puhtaudestaan tunnettuun Suomeen vaikkapa niin sanottuina kantosienituloina.

Ennen kuin metsissämme viljellyistä sienistä aletaan saada merkittäviä vientituloja, on vielä monta kantoa kaskessa. Sopivien sienikantojen löytämisen lisäksi on kehitettävä muun muassa tehokas tapa sienten "kylvämiseen". Tutkijat tulevat testaamaan monia eri menetelmiä.

– Ihanteellinen lopputilanne olisi, jos me saataisiin kehitettyä sellainen menetelmä, että hakkuukoneella eli motolla pystytään tekemään samalla ymppäys kun puut kaadetaan.

Ymppi on välikappale, jolla sienirihmasto viedään kasvualustana toimivaan puuaineeseen kuten kantoon sisälle.  

Erikoissienten teollinen käyttö on kasvussa. Henri Vanhanen kertoo, että eräs eteläamerikkalainen meijeri lisää jogurttiinsa lakkakääpää.

– Tämä on kasvamassa. Kaikki ovet ovat auki.  Niihin on nyt tartuttava eikä jättäytyä jahkailemaan, Henri Vanhanen Lukesta sanoo.

Perhon kunnanhallitus joutui käsittelemään asiaa, koska Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden antama tuomio on saanut lainvoiman. Vaasan hovioikeus piti marraskuussa 2015 tuomion voimassa. Korkein oikeus ei puolestaan myöntänyt maaliskuussa asiassa valituslupaa.

Kuntaliiton lakimiesten mukaan rikos ja siitä johtuva tuomio eivät vaikuta viranhaltijan edellytyksiin hoitaa virkaansa.

"Kun Korkeimman oikeuden päätös oli tullut työnantajalle tietoon, työnantajan on kuitenkin käsiteltävä asia päätöksenteossa varsinkin, kun kyseessä on osastopäällikön asemassa oleva henkilö" , kertoo pöytäkirja.

Tekninen johtaja osallistui metsästysseurueeseen, joka kaatoi laittomasti kolme sutta Perhossa vuonna 2013.

Viljelijät voivat päästä peltotöihin Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa jo parin viikon kuluttua. Viime viikon sateinen ja lämmin sää sulatti lumet monin paikoin, ja nyt ennustettu poutajakso kuivattaa maata pikkuhiljaa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa lunta on enää vain varjopaikoissa.

– Tässä vaiheessa näyttää hyvältä, mutta vielä ei voi ennustaa, milloin päästään kylvötöihin, sanoo ProAgria Oulun erityisasiantuntija Risto Jokela.

Tulevaan kylvökauteen suhtaudutaan toiveikkaasti, sillä viime vuosi oli monelle viljelijälle surkea. Kylmä ja sateinen kesä pilasi sadon monin paikoin. Osa jätti pellot viljelemättä kokonaan.

– Viime vuonna tähän aikaan näytti vielä hyvältä, mutta lopputulos oli harvinaisen huono. Yhtä huonoa kesää tuskin on tulossa.

Jokelan mukaan viime kesän sateista ei pitäisi olla haittaa enää tänä vuonna.

– Pellot saattoivat jonkin verran tiivistyä, mutta routa on rikkonut maata, joten sen ei pitäisi enää vaikuttaa. Mutta ei siitä mitään hyötyä myöskään ole.

Tälle keväälle Jokelalla on säiden suhteen yksi toive.    

– Huhtikuun 20. päivästä lähtien toukokuulle voisi olla poutaa.

Luonnonvarakeskuksen etana-asiantuntija, tarkastaja Bengt Lindqvist neuvoo kotipuutarhureita seuraamaan kotiloiden liikkeitä ja aloittamaan myrkyttämisen lisäksi myös keräämisen. Siniset rakeet, etanasyötit, ovat Lindqvistin mukaan turvallisia käyttää.

–  Meillä käyttöön hyväksytyt etanasyötit ovat esimerkiksi koirille ja kissoille vaarattomia. Lemmikit saattavat maistaa muutaman rakeen, mutta jättävät siihen, kun ne maistuvat pahalle. Linnutkin jättävät rakeet rauhaan, koska eivät ymmärrä syödä sinistä ravintoa, Bengt Lindqvist kertoo.

Vain tarpeeseen, ei varmuuden vuoksi

Lehtokotiloita voi myös torjua esimerkiksi luomutuontantoonkin hyväksytyllä rautafosfaatilla ja sukkulamadoilla. Matojen käytön voi aloittaa kuitenkin vasta, kun yölämpötila pysyy selvästi plussan puolella.

Myrkkysyötit kannattaa laittaa kotiloiden kulkureitille. Varmuuden vuoksi Lindqvistin mukaan ei kannata rakeita levittää. Vain, jos puutarhassa jo liikkuu lehtokotiloita.

Myrkyttämisen ja sukkulamatojen levittämisen joutuu Lindqvistin mukaan uusimaan joskus useitakin kertoja kesässä. Varsinkin sateisina kesinä vesi liottaa myrkyn nopeasti.

Kerääminen ei yksin riitä

Etanasyötit, siniset rakeet, vievät lehtokotiloilta ruokahalun eli ne nääntyvät nälkään. Sukkulamadot puolestaan tunkeutuvat lehtokotilon sisälle ja aloittavat lisääntymisen, mikä tappaa kotilon. Ei kuulosta armeliaalta.

– Eihän sekään ole mukavaa, kun ne kerätään ja lopetetaan upottamalla kiehuvaan veteen. Aina on ikävää, jos joutuu käyttämään torjunta-aineita ja myrkkyjä tuholaista vastaan, mutta kotilotorjunnassa kerääminen ei yksin riitä. Tämä on ainoa tapa, jos haluaa kerätä satoa puutarhastaan, Lindqvist toteaa.

Lehtokotilosta voi saada puutarhaansa melkoisen riesan, sillä se munii monta kertaa kesässä kymmeniä munia kerrallaan. Pahimmillaan nilviäiset voivat vallata koko pihan.

Kiteen Valkiajärvi valtatie 6:n varrella kuuluu sukeltajien mukaan kirkkaudessaan Suomen kärkikymmenikköön: vaakanäkyvyys on parhaimmillaan kymmeniä metrejä. Paikan ainutlaatuisuuden vuoksi esimerkiksi Keski-Karjalan Sukeltajilla on tukikohta Valkiajärvellä.

Nyt sukeltajien paratiisia uhkaa kaksikin asiaa: UPM haluaa kaavoittaa Valkiajärvelle rantatontteja ja rakentamisen pelätään vaarantavan veden kirkkauden. Lisäksi jotkut ulkopuoliset haluavat kalastaa harvinaisen kirkkaassa vedessä harppuunalla.

Kalastuslaki rajoittaa atraimella ja harppuunalla kalastusta vain kutuaikaan keväällä eli kalastus on kiellettyä 15.4–31.5. Muutoin rajoituksista päättää vesialuetta hallinnoiva osakaskunta.

Juurikan kalaveden osakaskunta ei ole toistaiseksi asettanut kalastusrajoituksia Valkiajärvelle. Näin ollen 39 euroa maksavalla valtion kalakortilla siellä saa kalastaa myös harppuunalla.

Laitesukellusta harrastava Erno Olkkonen ei kuitenkaan pidä mielekkäänä harppuunan kanssa Valkiajärvelle tulemista.

– Se on kirkkaassa vedessä liian helppoa napsia hetkessä saalista, kalalla ei ole mahdollisuuksia pärjätä, kiteeläinen Olkkonen tuumii.

Luonnontilainen akvaario

Ansioitunut espoolainen vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri on käynyt Valkiajärvellä kuvaamassa vuosikymmenen ajan. Häneltäkään ei heru ymmärrystä akvaariojärvelle tuleville harppuunakalastajille.

– Ne kalat ovat sukeltajiin tottuneita, sukeltajien kesyttämiä. Onko hetken ilo yhdelle syödä vai sadoille iloa katsella niitä kaloja, luontokuvaaja kyselee.

Tavattuaan viime kesänä harppuunakalastajia ahvensaaliin kerta Tuuri piti näille "puhuttelun".

– Kauempaa olivat. Heistä oli vain kiva kalastella.

Tuuri ei kuitenkaan halua leimata koko kalastusmuotoa.

– Harppuunakalastajat ovat yleensä vastuullista sakkia. Ongelmana on, että yksi kalastaja voi päivässä putsata harppuunalla tällaisen pikkujärven hauista.

Tuuri pitääkin Valkiajärven kaloja enemmän lemmikkeinä kuin saaliskaloina ja vetoaa siksi suoraan kalastajiin.

– Laki ei suojele ahvenia ja haukia, juridista estettä kalastukselle ei ole. Mutta Suomessa on kymmeniä tuhansia järviä, joissa voi kalastaa vapaasti, voisiko tämän yhden ainutlaatuisen järven jättää rauhaan.   

Kiiminkijoen tulvatilanne on jonkin verran elänyt keskiviikkoaamun aikana. Ely-keskuksesta kerrotaan, että Kiimingin keskusta-alueella sijaitsevalla Niemeläntörmän alueella tulvavesi on jonkin verran lähtenyt nousuun. Alakylän tuntumassa vesi on puolestaan hieman laskussa. Myös Koitelin aluetta tarkkaillaan tulvan varalta.

Kiiminkijoessa on yhä useita jääpatokohtia, joissa saattaa tulvia keskiviikkona kun päivä lämpenee. Ely-keskuksen mukaan virta syö kuitenkin jäitä koko ajan ohuemmiksi, mikä haurastuttaa jääpatoja ja helpottaa tilannetta.

Tähän mennessä Kiiminkijoen jääpatoja on yritetty murtaa kaivinkoneilla, mutta järeämpiin toimiin ei ole ryhdytty.

Oulun Energia joutui tiistaina katkaisemaan sähköjä Kiimingissä muutamilta talouksilta tulvan vuoksi. Alakylän sillan kohdalle muodostunut pato nosti vettä yläjuoksulla, ja kaksi maakaapeleiden jakokaappia oli vaarassa jäädä tulvan alle.

Tähän mennessä pelastuslaitos on suojannut tulvatilanteen takia yhteensä kymmenkunta asuinkäytössä olevaa rakennusta Kiiminkijokivarresta. Uusia suojauksia ei ole keskiviikkoaamuna vielä tarvinnut tehdä.  

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan remontti venähtää vuodella. Syynä kunnostustöiden aikataulun venymiseen ovat Helsingin yliopiston henkilöstövähennykset. Uudistetun ulkopuutarhan avajaisia oli tarkoitus viettää kesällä.

Keskusmuseon johtajan Leif Schulmanin mukaan kasvitieteellisen puutarhan remonttia tehdään nyt 15 prosenttia pienemmällä henkilöstöllä verrattuna viime vuoden loppuun.

Tarkkaa lukua yliopiston eri yksiköiden irtisanomisista ei kerrota julkisuuteen.

– Näin on yliopiston johto linjannut, Schulman sanoo.

Kesätyöntekijöistäkin karsitaan

Yliopiston niukan taloudellisen tilanteen vuoksi kasvitieteelliseen puutarhaan ei voida myöskään palkata kesätyöntekijöitä yhtä paljon kuin viime vuosina.

– Ei voida normaalisti palkata, jonkin verran kyllä. Syynä on rahan niukkuus, mutta myös se, että samaan aikaan henkilöstöä vähennetään, eli myös juridiset syyt painavat.

Leif Schulman kertoo, että Luonnontieteellisessä keskusmuseossa on kohdistettu vähennyksiä kaikkeen toimintaan, mutta erityisesti yleisötoimintaan.

 – Se ei ole yliopiston ydintehtäviä, kuten tutkimus- ja opetustoiminta.

Turun yliopiston tutkija Valter Weijola löysi uuden rottalajin vuonna 2012, kun hän kartoitti Manus-saarta asuttavia varaaniliskoja väitöstutkimustaan varten.

Uuden-Guinean pohjoispuolella sijaitsevalta saarelta oli aikaisemmin löytynyt tieteelle tuntemattoman rotan luita, joista osa oli hyvin vanhoja. Siksi lajin pelättiin jo kuolleen sukupuuttoon. Paikallisten asukkaiden avulla Weijola löysi saaren keskiosien sademetsistä rotan, joka edusti samaa lajia vanhojen luulöytöjen kanssa.

– Olin sattumalta lukenut vanhoista luulöydöistä ennen tuloani, joten olin tietoinen mahdollisuudesta, että laji voisi yhä elää saarella. Paikan päällä kuulin asukkailta, että he pyydystävät satunnaisesti isoja rottia. Löysimme melko nopeasti merkkejä rottien olemassaolosta ja lopulta löysimme rottayksilön, Weijola kertoo.

Suurikokoinen laji

Uusi rottalaji on helposti tunnistettavissa sen suuren koon, lyhyen hännän sekä pitkän ja karkean karvan perusteella. Weijolan löytämä rotta oli pituudeltaan 26 cm, nenästä hännän alkuun mitattuna. Rattus-sukuun kuuluvia rottia tunnetaan yhteensä 67 lajia, josta vain harvat, kuten isorotta ja mustarotta, ovat ihmisten seuralaisia.

Geneettiset tutkimukset osoittavat, että uusi rottalaji on yksi vanhimmista Papua-Uudessa-Guineassa elävistä Rattus-sukuisista rotista. Harvinaisen suurikokoisen lajin edustajat elävät Manus-saaren sademetsissä ja karttavat ihmisiä.

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi löydön arvostetussa Journal of Mammalogy -julkaisusarjassaja antoi lajille nimeksi Rattus detentus. Lajinimi detentus on latinaa ja tarkoittaa pidätettyä. Nimi viittaa lajin esi-isään, joka eli eristettynä Manus-saarella.

– Tyynenmeren saarilla on historian saatossa ollut paljon kotoperäisiä lajeja, joita ei elä missään muualla. Monet näistä lajeista ovat muuttuneet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon ihmisten ja heidän mukanaan kulkeutuneiden tulokaslajien takia. Tästä syystä kotoperäisen ja elinvoimaisen rottalajin löytyminen oli sekä tieteellisesti merkittävä että hyvin iloinen uutinen, Weijola toteaa.

Turun yliopiston eläinmuseon tutkijat tekevät kenttätutkimuksia eri puolilla tropiikkia ja tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy paljon. Uuden rotan löytäminen on tässä jatkumossa poikkeuksellisen merkittävä tapahtuma.

– Valtaosa tieteelle tuntemattomista eläinlajeista on pienikokoisia. Kotoperäisen suuren rottalajin löytyminen suomalaisen nuoren tutkijan toimesta on upea uutinen ja toivottavasti kiinnittää ihmisten huomiota siihen, kuinka tuntematon luonnon monimuotoisuus vielä on, toteaa eläinmuseon esimies Ilari E. Sääksjärvi.

Helmikuussa Yle uutisoi Valter Weijolan löytämästä uudesta varaanilajista.

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) kiittelee sitä, että merimetsokannan kasvuun ollaan puuttumassa. Salonen vaatii vastaavanlaista puuttumista myös valkoposkihanhien kannan kasvuun.

Rauhoitettujen merimetsojen määrä on kasvanut Suomessa parissa vuosikymmenessä nollasta yli 20 000 pesivään pariin. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) asettama työryhmä esitti äskettäin keinoja puuttua tilanteeseen niillä rannikkoseuduilla, joissa merimetsoista on aiheutunut haittaa asukkaille ja elinkeinoille.

Salonen sanoo, että vastaavanlainen työryhmä pitäisi nyt asettaa pohtimaan, miten valkoposkihanhien aiheuttamat ongelmat saataisiin ratkaistua.

– Ihmiset pitivät valkoposkihanhiongelmaa sellaisena, johon on ehdottomasti löydettävä ratkaisuja. Nyt ollaan menossa kohti kesää ja asia on jälleen ajankohtainen. Ministeri Tiilikaisen tulisikin pohtia, pitäisikö merimetsotyöryhmän aloittamaa työtä jatkaa myös valkoposkihanhien osalta, Salonen sanoo.

Lintujen ulosteet harmittavat

Merimetsojen aiheuttamat ongelmat ovat painottuneet rannikkoseuduille. Erityisen suuria yhdyskuntia on Satakunnan merialueilla. Kristiina Salonen korostaa, että valkoposkihanhista aiheutuu vastaavanlaisia ongelmia erityisesti Helsingissä.

– Hanhet haittaavat ihmisten virkistysmahdollisuuksia erityisesti yleisillä uimarannoilla, puistoissa ja muilla nurmialueilla, jotka voivat olla täynnä lintuja ja ulostetta. Aggressiiviset yhdyskunnat ovat viime aikoina haitanneet Helsingin edustalla olevien saarten virkistyskäyttöä ja matkailuyrittäjien toimintaa, Salonen sanoo.

Euroopan parlamentti ilmaisi keskiviikkona kantansa EU-komission ehdotukseen jatkaa rikkakasvimyrkyissä käytettävän glyfosaatin käyttölupaa Euroopassa. Parlamentti haluaa huomattavasti tiukempia rajoituksia glyfosaatin käytölle kuin komissio.

EU-komissio on ehdottanut, että glyfosaatin käyttölupaa jatkettaisiin 15 vuodella, mutta parlamentin päätöslauselmassa vaaditaan lupa-ajan rajoittamista seitsemään vuoteen. Nykyinen lupa umpeutuu kesäkuussa ja komission ehdotus mahdollistaisi glyfosaatin käytön vuoteen 2031 saakka.

Parlamentti totesi muun muassa, että glyfosaatin käyttö tulisi sallia vain ammattilaisille. Sen käyttö yleisissä puistoissa ja puutarhoissa tai leikkikentillä tulisi parlamentin mukaan kieltää.

Päätöslauselmassaan parlamentti pyytää komissiota toimittamaan uuden ehdotuksen asiasta. Parlamentti myös haluaa komission varmistavan, että glyfosaatin myrkyllisyydestä tehdään riippumaton arviointi.

WHO: "Mahdollisesti karsinogeenista"

Glyfosaatin on epäilty aiheuttavan syöpää, mutta Maailman terveysjärjestö WHO ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto ovat asiasta erimielisiä.

WHO on luokitellut glyfosaatin "mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmisille". Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on puolestaan todennut, että glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta syöpää.

Glyfosaattia käytetään useissa eri rikkakasvimyrkyissä, esimerkiksi suositussa Roundup-kasvimyrkyssä. Glyfosaattia on käytetty torjunta-aineena vuodesta 1974. Sen jälkeen kun sen patentti vanheni vuonna 2000 useat yritykset ovat tuoneet glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita markkinoille. Euroopassa on myynnissä useita satoja glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita.

Päätöksen puolesta äänesti 374 parlamentaarikkoa ja sitä vastusti 225. Poissa oli 102 parlamentaarikkoa. Parlamentin kanta ei ole sitova.

Ympäristöjärjestöt haluavat kieltää glyfosaatin

Ympäristöjärjestöt ja muun muassa EU-parlamentin Vihreä edustajaryhmä ovat vaatineet glyfosaatin kieltoa. Saksalainen ympäristöjärjestö Umweltinstitut München ilmoitti helmikuussa, että se oli löytänyt glyfosaattijäämiä 14 maan suosituimmasta oluesta.

Saksan maatalousministeriö sanoi tiistaina olevansa samaa mieltä elintarviketurvallisuusviraston kanssa glyfosaatin vaarallisuudesta ja tukevansa aietta jatkaa kemikaalin käyttölupaa.

Elintarviketurvallisuusviraston selvitys glyfosaatista tarkasteli sitä vain yksittäisenä aineena, mutta myös komissio haluaa selvittää pitäisikö jotkin glyfosaattia sisältävät tuotteet kieltää sen vuoksi, miten muut ainesosat reagoivat sen kanssa.

Ranskan viranomaiset ovat sanoneet olevansa valmiit kieltämään rikkaruohomyrkyt, joissa on sekä glyfosaattia että erästä toista kemikaalia.

EU:n pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea äänestää komission ehdotuksesta toukokuussa. Jos komitea ei pääse määräenemmistöpäätökseen asiasta, päätöksenteko jää komissiolle.

Sukeltajat pitävät Kiteen Valkiajärveä yhtenä Suomen hienoimmista järvistä sen kirkkauden vuoksi. Kun vaakanäkyvyyttä on parhaimmillaan kymmeniä metrejä, on järven kalaston tarkkailu helppoa ja mieluista puuhaa sukeltajille.

Erikoisuutensa vuoksi järvellä kuvattiin myös suosittua luontodokumenttia Järven tarinaa. Tammikuussa ensi-iltansa saanut kotimainen elokuva on kerännyt teattereihin jo reilut 150 000 katsojaa.

Sukeltajapiirit puolustavat luonnontilaiseksi akvaarioksi luonnehtimaansa paikkaa tiukasti. Siksi ensimmäisten harppuunakalastajien ilmestyminen järvelle viime kesänä aiheutti välittömästi suuttumusta ja vastarintaa kaloja pinnan alla harrastuksekseen seuraavissa.

– Kalat ovat tottuneet sukeltajiin, niitä voi tarkkailla: aina näkee ahvenia ja usein haukiakin sukeltaessa, kertoo vapaasukellusta Valkiajärvellä viitisen vuotta harrastanut Anu Kankkunen Joensuusta.

Myös vesialuetta hallinnoivassa Juurikan kalaveden osakaskunnassa ollaan hämmentyneitä harppuunakalastajien ilmaantumisesta Valkiajärvelle.

– Harppuunakalastus on tainnut tulla vähän muotiin, kertoo osakaskunnan hallituksen jäsen Kari Havukainen.

Harppuunakalastajia on nähty lähialueella myös Juurikkajärvellä.

Kalastusta työlästä valvoa

Havukainen harmittelee, että kalastuksesta päättävä osakaskunta ehti maaliskuussa pitää vuosikokouksensa ennen kuin harppuunakalastus tuli heidän tietoonsa.

– Ei siellä nyt ole mitään rajoituksia, valtion 39 euron kalakortilla voi kalastaa miten haluaa, vaikka perinteistä tuulastusta. Muikkua siellä on ainakin kalastettu verkoilla.

Havukaisen mukaan rajoituksia on aina käytännössä vaikea valvoa, koska valvojat ovat toisaalla työssäkäyviä ihmisiä. Ongelmia Valkiajärvellä ei ole onneksi juuri ilmennyt.

– Läpi järven laskettuja verkkoja on valvoja joskus nostanut pois, Havukainen muistelee.

Voimaan on jo tullut rajoitus, että peräkkäisten verkkojen muodostama verkkojata saa olla pituudeltaan enimmillään 240 metriä.

Muutoin ainoa järveä koskeva kalastusrajoitus tulee kalastuslaista.

– Laki kieltää kevätkutuisten lajien pyytämisen atraimella tai harppuunalla kutuaikana eli huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun, kertoo kalatalouspäällikkö Veli-Matti Kaijomaa Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskuksesta.

Kaijomaa ei kannata kalastuksen täyskieltoa edes ainutlaatuisena pidetylle Valkiajärvelle.

– Sopiva kalastus edesauttaa kalakantaa: elinkierto nopeutuu, kalojen kasvu on nopeampaa ja saaliit suurempia, kalatalouspäällikkö perustelee.

Ensi kesä ratkaisee jatkon

Juurikan osakaskunnassa on uusien tietojen myötä alettu harkita, tarvittaisiinko Valkiajärvellä joitakin kalastusrajoituksia.

– Pitäisi istua sukeltajien kanssa alas ja pohtia asiaa, Kari Havukainen tuumii.

Erno Olkkonen paikallisesta sukellusseurasta Keski-Karjalan Sukeltajista ilahtuu, kun kuulee Juurikan osakaskunnan suhtautumisesta.

– Meille ok, jos tulee kalastuskielto, mutta se on heidän asiansa päättää.

Jo samana päivänä kalavesien hoitaja ja sukeltajien edustajat ovat ensimmäistä kertaa yhteydessä.

Juurikan kalaveden osakaskunnassa ei välttämättä olla ehdottoman kalastuskiellon kannalla.

– Järvet kaipaavat kalastajia. Mutta ehdottomasti nyt tarvitaan tietoa päätöksenteon pohjaksi, yksikään meistä halllituksen jäsenistä ei itse sukella. Kuulostellaan, Kari Havukainen toteaa.

Eli ensi kesän kokemukset Valkiajärvellä ratkaisevat, mille kannalle osakaskunta kääntyy järven harppuunakalastuksen suhteen.   

Antero Raipalo tuli torstaiaamuna Yle Kemin toimitukseen linnunpöntön kanssa.

– Eilen kopistelin tämän, kun kuulin teidän uutisenne.

Ylen toimittajien rakentama pönttö oli kadonnut alkuviikon aikana toimituksen edessä olevasta puusta.

Raipalon rakentama pönttö oli puinen, ja sen lentoaukko on 33 milliä. Se sopii parhaiten kirjosiepoille ja tiaisille. Aukko on vahvistettu pellillä, jotta tikat eivät hakkaa sitä suuremmaksi.

– Ei näitä puolitiehen jätetä, Raipalo sanoo.

Pönttöjä syntyy nopeaa tahtia

Raipalo kertoo tehneensä tänä keväänä seitsemän tai kahdeksan linnunpönttöä, kaikkiaan vuosien aikana on syntynyt noin viisikymmentä pönttöä.

– Oman mökin ympärille, että ötökät pysyisivät vähempinä. Telkälle niitä on tietenkin rannassa.

Hän luonnollisesti kertoo olevansa mielellään mukana Ylen Miljoona linnunpönttöä -haasteesta. Tälle keväälle syntyy ehkä vielä muutama pönttö lisää, Raipalo arvelee.

– Luonto on minulle kaikki kaikessa.

Helsingin kaupungin teettämä Töölönlahden maaperäselvitys on valmistunut. Töölönlahden pohjasta otettiin viime vuoden lopulla näytteitä, joista tutkittiin maaperän geoteknisiä ominaisuuksia ja haitta-aineiden esiintymistä sedimentissä.

Kaupunki täydensi ja päivitti Töölönlahden pohjatutkimustietoja, jotta mahdollisten hankkeiden vaatimia ruoppaus- ja pohjarakentamistarpeita voidaan arvioida etukäteen.

Töölönlahti on matala, kauttaaltaan alle kolmen metrin syvyinen. Viime marraskuun tutkimuksissa selvisi, että vedenalaista maaperää päällystävät erittäin pehmeät liejuiset kerrokset, joiden paksuus on paikoitellen jopa 5 metriä. Näiden ja savikerrosten yhteispaksuus on enimmillään 21 metriä.

– Maaperäolosuhteiden vaikutus erilaisten kehittämishankkeiden kustannuksiin olisi merkittävä. Näin on riippumatta siitä, minkä tyyppistä rakentamista varten lahtea kunnostettaisiin, kertoo geotekniikkapäällikkö Mirva Koskinen kiinteistöviraston tiedotteessa.

– Etenkin lahden eteläosassa pohjaolosuhteet ovat hyvin haastavat. Toki rakentaminen on periaatteessa mahdollista lähes missä vain, kun valitaan oikeat pohjarakentamismenetelmät.

Pohjassa elohopeaa, kuparia ja sinkkiä

Tutkimuksissa sedimentissä todettiin kohonneita pitoisuuksia erinäisiä haitta-aineita. Haitta-ainepitoista sedimenttiä on koko Töölönlahden alueella noin 80 000 - 95 000 kuutiota. Ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia ei todettu, joten löydökset eivät vaikuta alueen nykyiseen käyttöön, mutta ne täytyisi ottaa huomioon mahdollisten ruoppausten yhteydessä.

Pohjasta löytyi kohonneita pitoisuuksia muun muassa elohopeasta, kuparista, sinkistä, lyijystä sekä PAH-yhdisteistä.

Töölönlahden rantojen aiempi käyttö ja täytöt ovat vaikuttaneet lahden nykytilaan ja maaperään. 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin asti Töölönlahtea kuormittivat voimakkaasti kaasulaitoksen, sokeritehtaan ja kotitalouksien jätevedet.

Töölönlahdessa voi uida

Nyt vesi on uimakelpoista kunnostustöiden ansiosta, mutta lahti on yhä voimakkaasti rehevöitynyt. Lahteen johdetaan merivettä Humallahdelta, jotta vesi vaihtuisi ja veden laatu kohentuisi.

Geoteknisten pohjatutkimusten tilaaja oli Helsingin kaupungin kiinteistövirasto ja pilaantuneisuustutkimusten rakennusvirasto.

Kiinteistöviraston tavoitteena on selvittää vielä muun muassa kalliopinnan korkeusasema Töölönlahden maakerrosten alla. Jatkotutkimukset tehdään mahdollisesti ensi syksynä.

Koko tutkimusraportti