– Tinnu!

Tuulihaukka (Falco tinnunculus) leijailee Vuolingon pellon yllä. Esa-Matti Lampinen innostuu hetkeksi ja nostaa seipiön nokkaan asennetut kiikarit silmilleen.

27-vuotias lintuharrastaja on polkenut Mikkelin lentoaseman takana sijaitsevalle peltoaukealle seuraamaan lintujen varhaista kevätmuuttoa. Aamu- ja iltapäivän havainnoinnin tulos on kolmisenkymmentä lintulajia. Vettyneellä peltoaukealla on kieppunut muun muassa töyhtöhyyppiä ja västäräkkejä. Lähistöllä toitottavat laulujoutsenet.

Eilen Lampinen havaitsi kyhmyjoutsenen, joka on näillä leveysasteilla harvinaisuus. Seuraavaksi hän odottaa etelästä saapuviksi ruskehtavia, kuusikoiden kätköissä piilottelevia rautiaisia.

Pitkämatkalaisia ja lähempänä Suomen rajoja talvehtineita lintuja lentää maahan vielä monen viikon ajan. Lampisen arvion mukaan puolet Mikkelissä keväisin tavattavista muuttolinnuista on vielä saapumatta.

Heräävä luonto vetää puoleensa

Paikallaan nököttämisen ja kaukoputkeen nojailun lomassa on hypittävä. Vaikka aurinko pilkistää ajoittain pilviverhon raosta, tekee huhtikuinen tuuli ilmasta raa'an. Alkukevään viimasta huolimatta Lampinen on pakannut viikon joka päivä eväsleivät reppuun ja lähtenyt pellolle.

– Kehtaako tuota myöntääkään, mutta pitkälti toistakymmentä tuntia on varmasti tällä viikolla mennyt tällä peltoaukealla. Jokusen luennon olen ehkä jättänyt väliin ja tullut katsomaan, mitä täällä on liikenteessä.

Väliin jääneet luennot eivät ole jääneet opiskelijan mieltä kaihertamaan. Eloon herännyt luonto kutsuu jättämään pölyiset luokkahuoneet hetkeksi rauhaan.

– En minä usko, että yksikään luonnossa vietetty hetki on hukkaan heitetty. On rauhoittavaa tuijottaa tyhjää taivasta ja nauttia kevään tulosta. Saa toivottaa tervetulleeksi ne vanhat tuttavat. Yksi kerrallaan ne tulevat takaisin, vuosi toisensa jälkeen.

Luonnossa rauhoittuminen on oleellinen osa Lampisen lintuharrastusta. Toinen on yllätyksellisyys. Tälläkin pellolla Lampinen on havainnut paikallisia harvinaisuuksia, kuten pikkujoutsenen ja kattohaikaran – arosuohaukankin melkein.

– Minä sen missasin viidellä minuutilla. Ehdin juuri lähteä pois. Se kismittää vielä parin vuoden jälkeenkin.

Epäonnea on riittänyt tällekin aamulle.

– Tänään aamulla yritettiin Tuukkalan pellolla mustaleppälintua. Kolmas yritys. Kaveri soitteli vinkkiä, että nyt se olisi siellä nähtäville. Kun menimme paikalle, se oli juuri hävinnyt.

Onneksi onnistuneitakin harvinaisuuksien bongausreissuja riittää. Lampisen ikimuistoisimpia lintukokemuksia on amerikantaivaanvuohen perässä tehty retki Laukaaseen.

– Useampi kymmenen bongaria seisoi pellon reunalla ja odotti lintua illan hämärtyessä. Kun se lopulta nousi sieltä jostain pusikon kätköistä, lensi pari kierrosta meidän yllä ja puputus kuului vaan, niin se on niitä pieniä maagisia hetkiä.

Lintuharrastus voi hyvin, moni lintulaji puolestaan ei

Suomalaiset ovat ahkeria lintujen talviruokkijoita ja ripustavat innolla pönttöjä mökkitonteilleen. Lampisen mukaan suomalaisia voikin kutsua lintukansaksi.

– Suomalaiselle kesämökille kuuluu kuikan huuto ja laulujoutsen on monelle hyvin läheinen lintu. Väestöön suhteutettuna olemme myös kärkipäätä lintuharrastajien määrässä.

Lampisen mukaan lintuharrastus sopii kaikille, ja se on helppo aloittaa. Lintuja on joka puolella, eikä niiden perässä ole välttämätöntä ajaa pitkien matkojen päähän. Opittavaa myös riittää eliniäksi. Kovin sosiaalinen harrastus ei välttämättä aina ole.

– Kyllä se tahtoo olla, että yksinään tässä jokainen suorittaa omaa tutkimustaan ja linnuston tarkkailua. Jos jotain mielenkiintoisempaa tulee, niin pistetään viestiä aina – jeesataan kaveria ja jaetaan iloa.

Jos lintuharrastajia on Suomessa paljon, ei läheskään kaikkien lintulajien osalta voida sanoa samaa. Monien maassa pesivien lintujen kannat ovat taantuneet. Tilanne vetää lintuharrastajan apeaksi.

– Kyllähän uudessa uhanalaiskatsauksessa taas saatiin monta lajia lisää. Ei mitenkään mieltä ylentävä kehityssuunta.

Moni lintulaji kohtaa ongelmia talvehtimisseuduillaan eikä koskaan palaa takaisin Suomeen. Lampinen kuitenkin muistuttaa, että osin lintujen ahdinko on kotoperäistä: kannat ovat taantuneet vanhojen metsien kaatamisen ja suoekosysteemien tuhoutumisen vuoksi, osin perinteisten viljely- ja laidunalueiden kadottua.

Lampinen toivoo, että meneillään olevasta Miljoona linnunpönttöä -kampanjasta on apua linnuille. Kaikkia ongelmia pöntöt eivät kuitenkaan ratkaise.

– Fakta on, että sillä autetaan vain kolopesijöitä. Esimerkiksi soilla ja kosteikoilla elävät linnut eivät tästä paljoa kostu.

Etelä-Karjalan liitto ja Etelä-Savon liitto ovat eri linjoilla Saimaan kalastusrajoitusalueista. Norpan suojelemiseksi tarkoitettuja alueita on tarkoitus laajentaa nykyisestä 2036 neliökilometristä 2600 neliökilometriin. 

Etelä-Karjalan liitto katsoo, että nykyisiä kalastusrajoitusalueita Saimaalla voidaan laajentaa vain vapaaehtoisilla sopimuksilla.

"Lisäykset tulee toteuttaa paikallisella sopimuksella, ei pakkoasetuksella", sanotaan Etelä-Karjalan liiton lausunnossa valtioneuvoston asetusluonnokseen.

Pakkokin mahdollinen

Etelä-Savon liitto ei ole yhtä ehdoton. Maakuntajohtaja Pentti Mäkisen mukaan liitto näkee vapaaehtoiset sopimukset kalastusalueiden laajentamisessa ensisijaisena vaihtoehtona.

Rajoitusalueita voidaan Etelä-Savon liiton mielestä kuitenkin laajentaa myös pakolla, jos tarvittaviin laajennuksiin ei muuten päästä. 

– Tällöin kriteerien laajennuksille pitää olla hyvin selkeät, maakuntajohtaja Mäkinen sanoo.

Mäkisen mukaan näyttää siltä, että tarvittaviin laajennuksiin päästään vapaaehtoiselta pohjalta.

Maakuntaliitot antavat lausuntonsa hallituksen asetusesitykseen, joka antaa mahdollisuuden laajentaa kalastusrajoitusalueita myös pakolla.

Piispalan nuorisokeskus on suosittu luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukohde Kannonkoskella Kivijärven rannalla. Piispalan leirikoulut tavoittavat vuosittain yli 300 eri luokkaa ja lähes 7000 oppilasta. Piispalassa on ollut myös ympäristökoulutoimintaa, jossa eletään ja opiskellaan luonnon keskellä ja maaseutuympäristössä. Uusi pieneläinkoti tuo lisää luontoa koulutoimintaan yhteistyössä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara-alan Tarvaalan yksikön kanssa.

– Pitkäaikainen haave toteutuu, kun päästään Suomen leirikoululaisille tarjoamaan tällaista toimintaa. Nykypäivinä lapsille luonnossa liikkuminen ei ole välttämättä itsestäänselvyys. Vaikka oltaisiin kuinka metsäkansaa, niin kaupunkilaiselle luonto voi olla ymmärrys että se on puisto. Onhan se ihan erilaista lähteä luontoon, jos ulkoilutat siellä vuohia, kertoo Green Care ohjelmaa Piispalassa suunnitteleva Anna-Riitta Hietaharju.

Pieneläinkotiin ei tule isoja eläimiä kuten hevosia ja lehmiä eikä kaikkien tuntemia kissoja ja koiria, vaan harvinaisempia pieniä eläimiä. Ensimmäiset asukkaat neljä pikkukiliä, poni, aasi, silkkikanat ja mikropossut muuttavat Piispalaan kun tilat valmistuvat kuukauden kuluttua.

Tunnetaitojen opetusta peruskouluihin

Green Care -periaate päätarkoitus on käyttää hyvinvointi- ja terveyspalveluissa eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä. Leirikoulussa tämä tarkoittaa tunnetaitojen oppimista eläinten avulla.

– Peruskoulun opetussuunnitelmassa on ihan uutena asiana tunnetaitojen opettaminen. Välttämättä siihen ei vielä ole paljon menetelmiä. Eli pääsemme nyt koulujen avuksi. Voimme tarjota leirikouluvalikkoon toimintaa, joka auttaa tunnetaitojen oppimisessa ja tunteiden tunnistamisessa, kertoo Anna-Riitta Hietaharju.

– Ja kun eläimiä pääsee ihan oikeasti hoitamaan, niin mukaan tulee kosketus, rauhoittuminen ja hiljentyminen. Ne ovat monelle tämän päivän lapselle ja nuorelle todella tarpeen. Pelkkä ajatuskin kilistä tai silkkikanasta saa sykkeen hidastumaan ja mielessä tuntumaan hyvältä.

Uuden pieneläinkodin tavoitteena on aloittaa myös laajempi eläinavusteinen toiminta auttamaan lapsia, nuoria ja erityisnuoria ponnistelemaan omissa tavoitteissaan. Hietaharjun mukaan eläimiä voidaan käyttää apukeinoina esimerkiksi fysioterapiassa  tai kasvatuksessa.

Metsäteollisuutta edustava Metsäteollisuus ry on käynnistänyt ympäristöohjelman, jolla halutaan parantaa alan toimintaa ympäristöasioissa.

Vuoteen 2020 kestävällä ohjelmalla pyritään muun muassa lisäämään lahopuun määrää talousmetsissä ja kehittämään metsätalouden käytäntöjä turvemailla. Osana ohjelmaa aiotaan tehdä selvitys nykyisten käytäntöjen vaikutuksista metsäluontoon.

Ohjelmaa perustellaan muun muassa biotalouden kasvulla. Sen myötä on entistä tärkeämpää varmistaa, että kestävyyden eri osa-alueet ovat tasapainossa.

Metsäteollisuuden toimitusjohtajan Timo Jaatisen mukaan lähtökohta on, että metsäalalla on hyvä tulevaisuus Suomessa ja kotimaista raaka-ainetta on riittävästi saatavilla.

– Suomi rakentaa nyt vahvasti biotalouden varaan. Se tarkoittaa, ettei mikään osa-alue saa muodostua pullonkaulaksi, eivät myöskään kestävyyskysymykset. 

Bisnestä on Jaatisen mukaan parasta kehittää, kun metsätalous on kunnossa ja kestävällä pohjalla. Metsävarojen on kehityttävä, mutta niin, että myös ympäristönäkökulmat ja luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon, hän painottaa.

Jaatinen korostaa, että metsäympäristöohjelma on Metsäteollisuuden oma hanke, mutta etujärjestö haluaa käydä siitä jatkodialogia kaikkien sidosryhmien kanssa. Tällaisina tahoina hän mainitsee ympäristöjärjestöt, valtiovallan ja metsäomistajat.

Luonnonsuojeluliitto kiittää Metsäteollisuuden yhteistyöhalua

Sekä Metsäteollisuuden että Suomen luonnonsuojeluliiton yhteinen etu on taata luonnon moniomuotoisuus tulevaisuudessa, sanoo liiton vt. puheenjohtaja Leo Stranius.

– Ilman sitä meillä ei voi olla metsäteollisuuttakaan, huomauttaa Stranius.

Hänen mukaansa molempien järjestöjen yhteinen itnressi on myös lisätä jollain tavoin luonnonsuojelun ja metsänsuojeluohjelma Metson määrärahoja. Stranius sanoo hallituksen leikkausten olleen niin kipeitä, että ne vaikuttavat haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen. 

Hyvää Metsäteollisuuden ohjemassa on myös halu lisätä yhteistyötä ja avoimuutta, hän kehuu.

Aivan ongelmattomana Stranius ei Metsäteollisuuden ohjelmaa pidä. Siinä korostetaan turhan paljon haluja tehdä selvityksiä, eikä ryhdytä suoraan konkreettisiin tekoihin, hän sanoo.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan.

Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Hämeenlinnassa on nyt lukumääräisesti kolmanneksi eniten rekisteröityjä ponttöjä, mutta lisää tarvitaan. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta onkin vuokrannut yhdessä Länsi-Vanajan Metsänriista ry:n ja Hämeenlinnan Varuskunnan Metsästäjät ry:n kanssa Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin pönttösorvin. Ensimmäisenä sorvauspäivänä torstaina paikalla oli heti alkuun jo runsaasti väkeä hakemassa sorvattuja pönttöaihioita joko omista tai paikalla olevista pölleistä.

Seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jukka Niittumäki kertoi yllättyneensä väkimäärästä.

– Tämä näyttää tosi hyvältä. En odottanut, että näin paljon on porukkaa. Ajattelin, että ehkä muutama hassu tulee katsomaan.

Hämeenlinnan kaupungin ja seurakuntayhtymän lisäksi monet yksityiset metsänomistajat ovat antaneet tempaukseen puutavaraa. Aihion mukana saa myös rakentamisohjeet. Nelipäiväinen sorvaussessio päättyy sunnuntaina.

Tiaisenpönttö pääsee Hauholle

Hämeenlinnalaiset Pertti Hänninen ja Johanna Lindfors odottivat jonossa tiaisen pönttöä vietäväksi kesämökille Hauholle.

– Ne asustelevat siellä ympäri vuoden, niin kuin mekin, kertoi Hänninen.

– Tänä talvena on lintuja ollut vähemmän kuin edellistalvena. Mökkinaapurin kanssakin sitä ihmeteltiin. Me ollaan kyllä ruokittukin kovasti niitä ja seurailtu, mutta vähän on ollut, arveli Lindfors.

Pariskunnan mökin pihapiiristä löytyy jo yhteensä kymmenkunta pönttöä. Pöntöt on tarkoitus vielä rekisteröidä Miljoona linnunpönttöä -kampanjaan.

– Vanhatkin pöntöt otetaan listalle ylös. Kaikki muutkin mukaan talkoisiin, linnuille tarvitaan koteja! kannustaa Pertti Hänninen.

Ihmisvanhempien on vaikea kestää nälkäisen lapsen itkua. Lintujen on kuitenkin ollut pakko oppia sulkemaan korvansa toisten poikasten huudolta.

Linnulle poikasen kasvattaminen lentokykyiseksi on samanlainen ponnistus kuin ihmiselle Tour de France -kilpailu. Maailman rankimmassa pyöräkilpailussa on poljettava yli kolmetuhatta kilometriä. Joskus vaatimus on linnulle niin kova, että on tärkeämpää kasvattaa lentokykyiseksi edes yksi poikanen, vaikka se merkitsisi heikommille poikasille nääntymistä nälkään.

Mikä sitten saa linnun tekemään ihmisen näkökulmasta vaikean päätöksen? Vastaus voi löytyä Oxfordin yliopiston tutkijoilta, jotka julkaisivat viime syksynä Nature Communications -sivustolla laajan selvityksen 143 lintulajin käyttäytymisestä. Selvitys pohjautuu lukuisiin tutkimuksiin linnuista eri ympäristöissä.

Millä perusteella osa saa kuolla?

Valinta perustuu ravinnon määrään ja lajiominaisuuksiin. Jotkut lintulajit voivat kovina aikoina jättää pienimmät poikaset ruokkimatta, vaikka nämä vaatisivat ruokaa isompia äänekkäämmin. Sen sijaan, jos ruokaa on hyvin saatavilla, pienet poikaset ovat etusijalla. Poikasille valikoivasti annettavat ruoka-annokset siis liittyvät ympäröiviin olosuhteisiin.

BirdLife Suomen tiedottaja ja Linnut-lehden päätoimittaja Jan Södersved sanoo, että ilmiö on tuttu Suomessakin pesivillä linnuilla. Hänen mukaansa valikointi on kaikkein selkeintä päiväpetolinnuilla ja pöllöillä.

– Ne tyypillisesti munivat enemmän kuin poikasia lähtee lentoon. Ravintotilanteen mukaan emot ruokkivat vahvimpia ja pienemmät jäävät toisten ruuaksi.

Lisäksi muun muassa huuhkajan poikaset kuoriutuvat eri aikaan, ja ravintotilanteen heiketessä nuoremmat jäävät helposti vanhempien jalkoihin, Södersved sanoo. Tänä vuonna näyttää siltä, että myyriä on niukasti.

Varpuslinnuilla vastaavasti pesintä sujuu niin, että emo ruokkii niitä, jotka aktiivisimmin kerjäävät.

– Jos ravintotilanne on huono, heikoimmat ei enää jaksa kerjätä, eivätkä ne saa enää emojen huomiota, Södersved sanoo. 

Eri lajit käyttäyvät eri tavalla. Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa pesivä kelopääsky yleensä suosii eniten ruokaa kerjäävää poikasta. Sen sijaan joidenkin lajien emot taas suosivat ruokinnassa isokokoisia poikasiaan, vaikka nämä eivät edes kerjäisi ruokaa. On myös lajeja, joiden isokokoiset poikaset kerjäävät eniten ruokaa ja myös saavat eniten suupaloja.

Olosuhteiden kiristyessä emo voi kiinnittää huomiota poikasen suun väriin, koska se on merkki elinvoimasta. Södersvedin mukaan poikasen suu toimii ärsykkeenä emolle.

– Heikko poikanen ei enää jaksa aukoa kitaansa, eikä emo enää huomaa sitä.

Osa pesii jo

BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että käpylinnut ovat aloittaneet pesinnän jo helmikuussa, ja pöllötkin jo munivat. Poikasia on myös viherpeipolla ja merikotkalla.

Pääosa linnuista aloittaa kuitenkin myöhemmin. Tämänhetkisen arvion mukaan ainakin myyriä syöville linnuille tulee tiukat ajat.

Jääkannen alla on valoisaa. Vesi tippuu mielikuvituksellisen muotoisista jääpuikoista eri puolilla luolaa. Kourujoen vesi virtaa solisten jaloissa. On kuin olisi toisessa maailmassa.

Suonenjokelainen luontokuvaaja Olli Korhonen löysi jääluolat kaksi vuotta sitten aivan sattumalta. Luontokuvapiireissä koskikarakuvistaan tunnettu Korhonen on vieraillut Kourujoella jo yli vuosikymmenen ajan. Aluksi hän etsi sieltä koskikaraa, joskin menestyksettä. Jääluolat löytyivät vuosia myöhemmin kuvaajan kiinnostuttua kanjonimaisen Kourujoen erikoisesta muodosta.

– Ei minulla alun perin ollut mitään tajua, että tällaista voisi löytyä. Paikka vain näytti niin jännältä, että päätin käydä katsomassa mitä muuta sieltä voisi löytyä, Korhonen kertoo.

Hän sanoo paannejääluolien olleen kaksi vuotta sitten jopa niin korkeita, että hän pystyi kävelemään pitkälle luolaan.

– Kun ensimmäisen kerran kävin luolassa, oli pohja jäätynyt. Koko luola oli jäätä. Siellä oli erilaisia kidemuotoja ja lumimuodostelmia.

Viime vuonna jääluolia ei enää löytynytkään. Harvinainen luonnonilmiö ei toistu vuosittain. Tänä vuonna sää oli jälleen suotuisa, ja kuvaaja pääsi taltioimaan luolan tunnelmaa.

Paannejääluola vaatii muodostuakseen otollisen säätilan. Alkutalven rankkasateiden tai sulamaan päässeen lumikerroksen myötä vedenpinta nousee jyrkkäreunaisessa joessa korkealle. Seuraavaksi vaaditaan kova pakkasjakso, jonka aikana jokeen muodostuu tukeva jääkansi. Kun vedenpinta laskee, muodostuu jään alle luolia.

Erilaisten muotojen moninaisuus ja jääkannen läpi kuultava valo tarjoaa valokuvaajalle runsaasti tarttumapintaa. Silti myös äänimaisema kiehtoo mieltä. Olli Korhonen kuvailee veden möyrivän, solisevan ja kumisevan luolissa.

– Kumma ihminen olisi, jos niistä ei kiinnostuisi. Ei sellaisia ääniä voi muualla ajatella kuulevansa.

– Se on hirmu iso sana ja pitää sisällään niin paljon. Se ei ole pelkästään viljelysuuntaus, vaan enemmänkin elämänfilosofia, Ulla-Maija Takkunen selittää permakulttuuri-sanaa.

Hän on viljellyt permakulttuurinpihallaan parin vuoden ajan. Takkunen on nykyisin myös Hyötykasviyhdistyksen Oulun osaston puheenjohtaja.

– Olen ajatellut niin, että en kasvata ruokaa tai kukkia, vaan minun tehtäväni on palvella maata ja kaikkia tyyppejä siellä. Sillä on sitten välitön vaikutus kaikkiin kasveihin.

Rikkaruohoja lautaselle tai houkuttimeksi

Rikkaruohona tunnetun rikkanenätin Ulla-Maija Takkunen on valjastanut houkutuslinnuksi omille rucola-salaateilleen. Kirpat syövät puutarhassa nenätin lehtiä ja rucolat ovat saaneet olla rauhassa.

Katso Pohjoisen puutarhoissa -sarjan kolmannesta jaksosta lisää vinkkejä esimerkiksi mikrokasvihuoneesta tai mansikoita hamuavien rastaiden harhauttamisesta. Rikkaruohojen salaattibaarissa saa syödä niin paljon kuin huvittaa.

Kuusiosainen Pohjoisen puutarhoissa tapaa pihapersoonia

Pohjoisen puutarhoissa –sarjassa tavataan kevään aikana mainioita puutarhapersoonia ja jaetaan vinkkejä sekä ideoita vaikkapa omalla pihalla hyödynnettäväksi.

Sarjan aiemmissa jaksoissa on vierailtu Ylikiimingissä sijaitsevassa maalaisidyllissä ja tutustuttu kaupunkiviljelyyn.

Tulevissa jaksoissa on esillä esimerkiksi hedelmäpuiden kasvattaminen pohjoisessa. Uudet jaksot ilmestyvät Yle Areenaan sunnuntaisin ja jaksot löytyvät myös Yle Oulun nettisivuilta ja facebookista.

Jos olet tällä viikolla kuullut Korkeasaaren suunnasta kantautuvan erikoisen äänen, sitä ei voi liittää kuu kiurusta kesään puolikuuta peipposesta -rimpsuun, vaikka onhan tuokin eräänlainen keväänmerkki. Hieman kissan maukumista muistuttava rääkäisy on todennäköisesti peräisin Korkeasaaren riikinkukoista. Saaren riikinkukot pääsivät tänä maanantaina ulkoilmaan talvitiloista, jonka seurauksena ääntä ja näytösluonteista flaneerausta on Korkeasaaressa piisannut.

– Tuolla ne marssivat polleina ja katselevat paikkoja sillä silmällä, että mitä aluetta kannattaisi alkaa puolustaa. Monella on varmaan mielessä myös naaraiden hurmaaminen tanssiliikkeillä, kertoo Korkeasaaren tiedottaja Mari Lehmonen.

Vaikka riikinkukko on koppavan ylväs ilmestys ja ulosanniltaan hämmentävän kovaääninen, sitä ei ole syytä luulla pahantuuliseksi.

– Riikinkukot ovat lempeitä kavereita. Ainostaan silloin, jos istahtaa alas ja ottaa eväsleivän esiin, se saattaa tulla päälle, Lehmonen kertoo.

Toinen juttu on valkoposkihahnien kanssa. Vihoviimeiseksi riesaksikin kutsunut muuttolinnut ovat palanneet myös kotikonnuillensa Korkeasaareen talvehdittuaan Pohjanmeren rannikolla. Lehmonen naurahtaa, että yksittäiset aggressiiviset hanhet ovat pilanneet koko porukan maineen.

– Oikeastaan ne ovat aika sympaattisia eläimiä. Tässä vaiheessa ne ovat vielä saapumispuuhissaan: tarkastelevat rauhallisina paikkoja ja pohtivat, minne tekisi pesän.

Viime kesänä Korkeasaaressa otettiin valkoposkihanhiin valistuksellinen lähestymistapa ja neuvottiin, että vihaisen hanhen kohdatessaan kannattaa tekeytyä isommaksi kuin on esimerkiksi nostamalla kädet ylös.

– Oli hauska seurata koululaisryhmiä, jotka kulkivat täällä kädet ylhäällä. Mutta se toimii, sillä hanhi säikähtää, Lehmonen vinkkaa.

Pandat vastaan "taviskarhut"?

Oikeastaan Korkeasaaressa on ollut kevät jo helmikuun 5. päivästä alkaen. Ainakin jos karhuja on uskominen. Yleensä maaliskuun alkuun asti koisaavat mesikämmenet kolistelivat tänä vuonna ulkotarhan luukkua jo helmikuun alussa. Tavallista lyhyempi talviuni ei ole vaikuttanut karhujen mielialaan.

– Tuolla ne nukkuivat vierekkäin karikkeeseen rakentamassa kuopassa nautiskelemassa auringosta. Eivät ole äreämpiä kuin yleensäkään.

Suomen kenties kuuluisimmat karhut saattavat joutua jakamaan ensi vuonna paikkansa valokeilassa, jos Ähtärin eläintarhan suunnitelma saada jättiläispandapariskunta Kiinasta lainaan Suomeen toteutuu. Korkeasaaressa seurataan mielenkiinnolla ähtäriläisten pandapuuhia.

– Onhan se todella iso projekti, johon kuuluu paljon liikkuvia osia. Vuosi on lyhyt aika toteuttaa tällainen hanke, mutta tuemme toki Ähtäriä.

Myös Korkeasaarella oli mahdollisuus osoittaa pari vuotta sitten kiinnostuksensa jättiläispandojen kodiksi. Lehmonen kertoo, että pandan tuominen Korkeasaareen olisi ollut taloudellisesti ja tilan puutteen takia mahdotonta.

Pian lisää eläinvauvoja

Jättiläispandat kiinnostavat varmasti ihmisiä tuumaa Lehmonen, mutta niin kiinnostavat eläinvauvatkin.

Onneksi iloiset perheuutiset kuuluvat tänäkin vuonna Korkeasaaren kevääseen. Helmikuussa syntyneet mangustit eivät kohta enää ole Korkeasaaren nuorimpia asukkaita, sillä hevoset varsovat parin viikon kuluttua ja metsäpeuroillekin odotetaan junioreita.

Lehmonen kertoo, että toisinaan vauvat tulevat henkilökunnan tietoon yllättäen.

– Vähän väliä poikasia syntyy ilman että olemme tienneet raskaudesta. Eihän eläimiä voi läpivalaista raskauden varalta, Lehmonen naurahtaa.

Useat joet ovat tulvineet Pohjois-Pohjanmaalla viikonlopun aikana.

Liikkeelle lähteneet jäät ja niiden muodostamat jääpadot ovat nostaneet vettä maalle eri puolilla maakuntaa, mutta suurimmat ongelmat ovat olleet Kiiminkijokivarressa sekä sen pisimmässä sivuhaarassa Nuorittajoella. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta kerrotaan, että tulvia on ollut jokivarressa Haukiputaalta aina Ylikiiminkiin saakka.

Ely-keskuksen mukaan tulvavesi on saartanut tähän mennessä muutamia asuinrakennuksia Kiiminki- sekä Pyhäjokivarressa. Esimerkiksi sunnuntai-iltana Kiiminkijoella Koitelinkoskesta ylävirtaan päin tulvavesi ylsi yhteen asuinrakennukseen, minkä seurauksena asukkaat lähtivät talosta evakkoon. Pelastuslaitoksella ei ollut vielä maanantaina aamuvarhaisella tietoa siitä, miten pahasti asunto pääsi kastumaan.

Tulvat ovat kastelleet myös jonkin verran rantasaunoja ja piharakennuksia eri puolilla maakuntaa, ja lisäksi joitakin teitä on mennyt poikki.

Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa tulvahuippu on elyn mukaan tälle kevättä saavutettu, mutta riski jääpatojen syntymiselle on vielä olemassa. Pohjoispuolen jokien osalta tilanne on vielä auki, esimerkiksi Kiiminki- ja Nuorittajoissa on vielä runsaasti paksuja jäitä, joiden tilannetta seurataan.

Ely-keskuksesta ja pelastuslaitokselta muistutetaan, ettei jokivarsiin kannata kevättulvien aikaan päästää lapsia leikkimään. Myös aikuisten kannattaa pitää varansa.

Hirvinaaras Arjalle vasat olivat ensimmäiset. Eläinpuiston mukaan on harvinaista, että ensikertalainen emo saa enemmän kuin yhden vasan.

Lisäksi hirvet ovat tähän saakka vasoneet Ranualla vasta huhtikuun lopussa. Luonnossa hirvien kiima-aika on syys-lokakuussa ja vasat syntyvät siten touko-kesäkuussa kahdeksan kuukauden tiineysajan jälkeen.

Moni eläinhoitaja luuli aprillivasoja pilaksi, kunnes näki itse vasat.  

Etanan näköisestä lehtokotilosta on tullut viime vuosina todellinen maanvaiva puutarhoille ja pihoille. Taistelua on kutsuttu jo toivottomaksi.

– Kyllä se aika tuholainen on. Ei voi oikein ajatella että salaattia kasvattelisi tai mansikoita hakisi, sillä sehän syö kaiken. Jos lehtokotiloita on paljon, niin se syö mansikat ennen kuin itse ehtii keräämään, kertoi lehtokotiloista kirjan kirjoittanut Päivi Korpivaara aamu-tv:n haastattelussa.

Korpivaara sai kimmokkeen kirjaan omasta pihastaan: lehtokotiloita tulvi. Niiden torjunta lähtee liikkeelle tunnistamisesta.

– Kotilostahan sen tunnistaa. Lehtokotilo on kuin etana, jolla on kotilo. Mutta etanan tuhoamiskeinot eivät tehoa lehtokotiloon, Korpivaara muistuttaa.

Vanhat konstit roskikseen

Lehtokotiloa on perinteisesti torjuttu laudoilla maassa ja olutansoilla. Ne joutavat roskikseen.

– Ne ovat täysin tehottomia. Ei niillä tee yhtään mitään, ne ovat pelkkää leikkimistä, Korpivaara teilaa.

Korpivaaran mukaan tontin rajaus on lehtokotilon torjuntakonsti numero yksi. Muuten kotiloarmeijaa pukkaa loputtomiin ja keräämällä niistä ei ikinä pääse eroon.

– Orapihlaja-aidan alus on oikea kotilokasvattamo. Jos pihassa on 300 metriä kotilokasvattamoa, niin eiväthän lehtokotilot lopu ikinä puutarhasta. Sieltä ne tulee uudestaan ja uudestaan, kun aidan alla kasvaa ziljoona kotiloa, Korpivaara muistuttaa.

Korpivaaran mukaan aidan alukset pitääkin siistiä ja kattaa. Kuusiaitaan voi rakentaa hiekkakäytävät.

– Lehtokotilo menee parimetrisenkin hiekkakäytävän läpi, mutta kyllä se ihan tehokkaasti hidastaa.

Korpivaaran mukaan ulkomailla käytetään sähköaitojakin lehtokotilosodassa, mutta Suomessa se on ollut harvinaisempaa. Myös karkotteita voi käyttää.

Itse puutarhalle Korpivaara suosittelee voikukkien kitkemistä pois, koska voikukka tarjoaa oivan suojapaikan lehtokotilolle. Ja istutettavat taimet pitää aina tarkistaa.

– Tarkemmat ihmiset pesevät juuretkin taimista, mutta mullasta pitää ottaa ainakin pintakerros pois. Siellä on sellaisia pieniä valkoisia, nuppineulan pään kokoisia pallukoita. Ne ovat lehtokotilon munia.

Tulvavesi ulottuu perustuksiin asti muutamissa kymmenissä asuin- ja vapaa-ajan rakennuksissa koko Kiiminkijokivarrella, arvioidaan Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta.

Päivystävä palomestari Mikko Heikkilä kertoo, että piha- ja saunarakennuksia on veden saartamana alueella vielä selvästi enemmän.

Joitakin Kiiminkijokivarren asukkaita pyydettiin aamulla poistumaan kodeistaan tulvatilanteen pahenemisen varalta. Heikkilän mukaan toinen näistä asunnoista oli Haukiputaalla ja toinen Kiimingissä.

Palomestari kertoi puolen päivän aikaan, että Kiiminkijoen vesi on Kiimingin kohdalla koko ajan nousussa ja tilanne elää nopeasti. Mikko Heikkilän tietojen mukaan hankalimmat paikat olivat silloin Takalonkylän ja Tirinkylän sekä Huttukylän ja Koitelinkosken alueet, joissa vesi on päässyt nousemaan teille ja pihoille.

Toistaiseksi tilanne Kiiminkijoella on kuitenkin pysynyt pitkälti hallinnassa, pelastuslaitokselta kerrotaan. Ely-keskus varoittelee kuitenkin jokivarren asukkaita jäiden liikkeistä ja niiden aiheuttamista vedenpinnan nopeista vaihteluista.

Pohjois-Pohjanmaan eteläosan joissa riski jääpatojen muodostumiselle on vähäinen, koska virtaamat ovat kääntyneet laskuun ja jäät ovat haurastuneet.

Norpanpoikasten määrä on eteläisellä Saimaalla parhaita vuosikymmeniin. Kuutteja on löytynyt Puumalan eteläpuolen laskennoissa 12.

WWF:n vapaaehtoisen norppalaskija Ismo Marttisen mukaan laskennoissa on saatu 1980-luvun alun jälkeen paras tulos.

– Tämä on laskentahistorian paras tulos. Jonain vuonna on päästy samaan lukemaan, mutta muuten kuuttimäärät ovat olleet alhaisempia, sanoo Marttinen.

Pesintä sujunut rauhassa

Norppien tehostettu suojelu näyttää tuottavan tulosta, koska pesintä on ollut häiriötöntä ja kuutit ovat saaneet olla suojassa lumikinoksissa. Noin 1,5 kuukautta vanhat poikaset näyttävät Marttisen mukaan voivan myös hyvin.

– Oikein hyväkuntoisia ja erikokoisia kuutteja. Isommat ovat jo yli 20 kiloisia ja pienimmät noin 10 kiloisia.

Viikon kestäneet norppalaskennat saadaan eteläisellä Saimaalla päätökseen viimeistään huomenna tiistaina.

– Nyt tarkastellaan vielä viimeisiä reuna-alueita. Keskeisimmät lisääntymisalueet on jo käyty läpi, sanoo Marttinen.

Norppakanta hyvässä nousussa

Metsähallituksen arvion mukaan koko norppakanta oli ennen tämän kevään laskentoja noin 320. Uhanalaisen norpan tilanne oli vaikein 1950–1980 -luvuilla, jolloin kanta laski alle 200 yksilön.

2000-luvulla kanta väheni myös reilusti ja norppia arvioitiin silloin olevan noin 260 yksilöä. Ympäristöministeriön Saimaannorpan suojelustrategian tavoitteena on, että vuonna 2025 Saimaalla olisi 400 norppaa.

Kyy puree, mutta ei yhtä hyvin joka suuntaan. Sen on vaikea iskeä esimerkiksi liikkeessä ja vieläkin vaikeampaa suoraan taaksepäin.

– Pitää minimoida riski puremille. Aikuisen kyyn iskuetäisyys on kolmasosa tai puolet käärmeen pituudesta. Parhaiten isku lähtee pään osoittamaan suuntaan, etukropan ollessa s-mutkalla, myrkkykäärmeharrastaja ja kyyekspertti Toni Beckman kertoo.

Kohmeisen kyyn voi siirtää varovasti vaikka haravalla tai kepillä. Aivan aikaisin keväällä kyytä ei kuitenkaan olisi hyvä siirtää ilman painavaa syytä, sillä kyy on vielä vaarassa paleltua.

– Siinä on riski, että sen siirtää kylmään paikkaan tai liian kauaksi soveltuvasta kevätsuojasta. Jos öisin on toistuvia pakkasia, kyylle voi käydä huonosti.

Kevään edetessä kyy selvästi nopeampi ja valppaampi, joten sen pyydystäminen esimerkiksi säkkiin tai ämpäriin on jo haastavampaa, mutta rauhallinen lähestyminen ja varovaiset liikkeet auttavat.

Hyvä apu on tarkoitusta varten tehty käärmekoukku tai käärmepihdit. Varsinkin jälkimmäisiä tulee käyttää maltilla.

Käärmeen hallinta on sitä helpompaa ja turvallisempaa, mitä rauhallisempi kyy on.

Kyyt ovat lähdössä liikkeelle

Talvehtimispaikoilla voi jo nähdä auringossa paistattelevia kyitä. Kyyt nousevat ensin päivän valjettua aurinkoon ja siirtyvät myöhemmin päivällä aluskasvillisuuden suojaan.

– Kyy on kuitenkin itsekin saaliseläin, joten se ei turhaan jätä itseään näkyville, Toni Beckman sanoo.

Kevään edetessä koirailla on ensimmäisenä mielessä parittelu. Saaliin perään lähdetään vasta, kun sopivan naaraan kanssa on saatu uusi sukupolvi alulle.

– Se on se tärkeysjärjestys. First things first, Beckman hymähtää.

Kiipeilypuiston rakentaminen Hämeenlinnan Aulangolle on herättänyt närää kaupunkilaisissa, kun järeän ja vanhan puuston oksia on karsittu kiipeilytelineiden ja muiden rakennelmien vuoksi.

– Kiipeilypuisto on saanut luvan huhtikuun alussa, mutta osin päätöksessä on valitusaikaa huhtikuun 19:een asti, kertoo Hämeenlinnan rakennusvalvontapäällikkö Sirkku Malviala. HugoParkin rakennustyöt on aloitettu mahdollisesti osin ilman laillista lupaa.

Malvialan mukaan kaupunki on myöntänyt tilapäisen luvan myyntikojulle, jonka rakentamista ei ole vielä aloitettu ja lisäksi on myönnetty lupa kolmen huonokuntoisen puun kaatamiseen.

– Rataa ei voi ottaa käyttöön ennen kuin lupa on lainvoimainen. Lupa on myönnetty kiipeilyalueelle, ei yksittäisille laitteille puussa, niin miissä vaiheessa tulkitaan se, että rakennustyöt ovat alkaneet ja mitkä ovat niitä töitä, mitä voi tehdä ilman lupaa.

– Esimerkiksi jos poistetaan oksia puista, niin se ei vaadi lupaa. Toisaalta taas ne laitteet ja oksat liittyvät alueen rakentamiseen, niin kyllä se varmaan näinkin pitäisi tulkita, että se rakennustyöt on aloitettu ilman lupaa.

Sirkku Malviala muistuttaa, että tähän ei ole kuitenkaan yksiselitteistä vastausta, mutta Hämeenlinnan rakennusvalvonta aikoo tutustua tiistaina kiipelypuiston tilanteeseen paikan päällä.

Kymmenentuhatta kävijää vuodessa

Näyttävä ja suurehko kiipelypuisto rakentuu Aulangon hotellin ja tenniskenttien väliseen puistoon Aulangontien varteen. Kiipeilypuiston vuositavoitteena on saada kymmentätuhatta käyttäjää, sanoo HugoPark Aulangon toimitusjohtaja Teemu Kukko.

Kukko myöntää kuulleensa, että asiasta on keskusteltu. Häneen ei kukaan ole kuitenkaan ottanut suoraan yhteyttä.

–  Mitä olen kuullu on ollut positiivista, että saadaan toimintaa Aulangolle.

Puiden ja oksien karsiminen ei Kukon mukaan pilaa Aulankoa. Päinvastoin kuivien oksien karsimista olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, koska se on vain hyväksi puille, Kukko sanoo.

HugoPark Aulangon toimitusjohtaja Teemu Kukko sanoo, että hämeenlinnalaisten kohina asian ympärillä on ihan turhaa.

–  Saadaan Aulanko ihmisten virkistyspaikaksi ja toimintaa tänne, niin siitä hyötyy kaikkia.

HugoPark Aulangon on määrä avautua vappuna. Hämeenlinnassa on entuudestaan kiipeilypuisto Ahvenistolla.

Korvasieniä on alkanut nousta maasta. Suomen Sieniseuran mukaan ensimmäisiä löytöjä on tehty viikko sitten ainakin Etelä- ja Varsinais-Suomessa.

Luonnonvarakeskuksen vanhemman tutkijan Kauko Salon mukaan korvasienikausi on alkamassa ja huhtikuussa niitä on mahdollista löytää etenkin aurinkoisilta rinteiltä, joilta lumi on sulanut varhain.

– Pääasiallinen satokausi on toukokuussa, Salo kertoo.

Lämmin syyssää saattaa edistää korvasienten kasvua keväällä, sillä sieni kasvattaa itselleen pienen alun jo syksyllä. Keväällä useamman asteen pakkanen voi saada korvasienet mustumaan.

Aikainen yksilö uhmaa pakkasta

Kouvolan pohjoisosassa Jaalassa keruutuotekouluttaja ja -tarkastaja Paula Niskala teki pihastaan yllättävän sienilöydön viikko sitten.

– Ajattelin haravoida tämän paikan ja katsoin, että siellä on männynkäpy. Eikä mitään, korvasienihän se olikin, hän päivittelee.

Kymmeniä vuosia samalla paikalla asunut Niskala olisi odottanut ensimmäisiä itiöemiä vasta kuukauden kuluttua.

– Joku vanha sanonta on, että kun on koivussa hiirenkorvat, silloin löydät parhaan sadon korvasienestä, ja nythän ovat hiirenkorvat aika kaukana, hän toteaa.

Sieni ei ole saanut vielä seuraa, vaan se on kasvanut yksin paikallaan. Niskala ei ole vielä raaskinut poimia kahta hallayötäkin uhmannutta yksilöä.

– Sitäpä nyt harkitaan, se kasvaa koko ajan lisää tuossa ja tarkkaillaan, miten kestää pakkasen. Hyvännäköinen se on ja pullistuu koko ajan lisää, Niskala kuvailee nyt lapsen nyrkin kokoisen sienen kehitystä.

Paula ja Eero Niskala ovat pitäneet sientä suojassa kanaverkkoon kääräistyn tuolin alla, jotta koira ei ainakaan vahingossa talloisi sitä tassuillaan.

Muista myrkyllisyys

Sieniasiantuntijat muistuttavat, että korvasienet on käsiteltävä oikein ennen kuin niitä voi käyttää. Ohjeita korvasienten käsittelyyn löytyy esimerkiksi Eviran nettisivuilta. Käsittelemättöminä korvasieni on myrkyllinen.

Toinen syötävä kevätsieni on huhtasieni, jota voi hyvällä tuurilla kasvaa jopa omassa pihassa.

Kohti aukinaista sokeriastiaa vaeltavat muurahaiset ovat taas täällä. Kyseessä on todennäköisesti pienehkö, vain puolisen senttiä pitkä musta sokerimuurahainen eli mauriainen. Se on Suomen yleisin muurahaislaji. Niiden pesä voi olla esimerkiksi talon seinustalla tai perustuksissa. 

Tässä neuvoja, joilla voit päästä eroon näistä vähemmän tervetulleista vieraista. 

1. Selvitä muurahaisten kulkureitit. Näin löydät paikat, joista ne pääsevät sisään. Niitä löytyy esimerkiksi lattian raoista, seinien vieristä, nurkista, halkeamista, hormeista sekä lattialistojen ja kynnysten alta.

2. Käsittele sisääntulopaikat muurahaiskarkotteilla. Niitä saa muun muassa sumutteina, ja sirotteina. Nämä karkotteet auttavat sisään jo päässeisiin muurahaisiin. Mutta vain tilapäisesti. Vaikutus voi kestää muutamista tunneista muutamiin päiviin tai viikkoihin.

3. Ripottele muurahaisten kulkureiteille myrkkyrakeita tai aseta syöttirasioita. Tämä on monien mielestä tehokkain keino. Työmuurahaiset kantavat näitä ravinnoksi kuvittelemiaan myrkkyrakeita pesän kuningattarelle. Näin koko pesä saadaan yleensä hävitettyä.

4. Kokeile myrkyttömiä häätökeinoja, jos talossa on pieniä lapsia tai lemmikkejä. Ainakin kanelia, suolaa ja punaseetriöljyä ovat monet kokeilleet, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Hyvä keino on myös säilyttää makeat ruoat tiiviisti pakattuina kaapeissa. Sokeriastiassa kannattaa pitää kansi päällä. Ruokapöydälle ei myöskään kannata unohtaa esimerkiksi puoliksi syötyä appelsiinia.

5. Jos mikään ei auta, niin hyvä uutinen on, että sokerimuurahaiset yleensä katoavat sisältä kesällä.  Kun kevät ehtii pidemmälle, lämpöä ja ravintoa alkaa löytyä ulkoakin ja muurahaiset siirtyvät pihalle.

Paras torjuntakeino seuraavaa kevättä ajatellen on hävittää kesän aikana muurahaisten pesät seinien vierustoilta. Valitettavasti seuraavana keväänä päättäväiset sokerimuurahaiset saattavat jälleen vaeltaa kohti sisätiloja. Seinän viereen on ilmestynyt uusi pesä.