Oulun Ylikiimingissä sijaitsevasta Eeva Pöyskön puutarhasta on liki mahdotonta löytää yhtään rikkaruohoa. Kasvimaalla vallitsee niin selvä järjestys, että se alkaa muistuttaa jo muotopuutarhaa.

– Haraan kasvimaan vähintää kerran viikossa. Rikkaruohot eivät voita minua, vaan minä voitan ne.

Jokivarressa sijaitsevassa puutarhassa juoksentelee myös kanoja. Pensaan alta voi sattumalta löytyä ainekset isompaankin leivonnaiseen.

– Joskus voi löytyä jonkun puskan alta kolmenkymmenen munan keko. Silloin tehdään vähän isompi pannukakku, Pöyskö nauraa.

Pohjoisen puutarhat esillä keväällä

Pohjoisen puutarhoissa –sarjassa tavataan kevään aikana mainioita puutarhapersoonia ja jaetaan vinkkejä sekä ideoita vaikkapa omalla pihalla hyödynnettäväksi.

Tulevissa jaksoissa ovat esillä esimerkiksi kaupunkiviljely, permakulttuuri ja hedelmäpuiden kasvattaminen pohjoisessa. Uudet jaksot ilmestyvät Yle Areenaan sunnuntaisin ja jaksot löytyvät myös Yle Oulun nettisivuilta ja facebookista.

Kokkolalaisen Jani Ylikankaan alkuvuodesta 2014 kuvaama hiiripöllö herättää vieläkin kiinnostusta. Kuvassa pöllö liitää siivet supussa ja tuijottaa samalla tuimasti kameraan.

Harrastajavalokuvaaja saa kuvaan liittyen yhteydenottoja edelleen.

– Se elää netissä ihan omaa elämäänsä, Ylikangas naurahtaa.

Torpedo-pöllö on saanut muun mussa omat Facebook-sivut, mobiilipelin ja lukuisia meemejä. Somekuhinan lisäksi siitä kiinnostuivat myös kansainväliset mediat Daily Mailista Bildiin.

– Torpedo-pöllöhän pääsi esimerkiksi CNN:n vuosi kuvina -listalle, Ylikangas kertoo.

Joku toinen osallistui kuvalla kisaan

Torpedo on nähnyt myös verkon varjopuolen. Ylikangas saa liki päivittäin ilmoituksen siitä, että kuvaa väärinkäytetään jossakin. Vaikka kuva on vapaasti jaettavissa pöllön Facebook-sivuilla, moni on ladannut kuvan ja julkaissut jopa omanaan.

– Se on aika yleistä. Välillä tekijänoikeudet unohtuvat täysin. Paras esimerkki tästä on se, kun joku oli osallistunut kuvalla kilpailuun, jossa on rahapalkinto. Se prosessi, että kuva saataisiin sieltä pois, on vielä kesken.

Ylikankaan mukaan välillä kuvaan liittyvä kirjoittelu on mennyt satuilun ja sensaatiohakuisuuden puolelle. Torpedo-pöllöstä on esimerkiksi tehty jopa oma lajinsa, joka esiintyy vain Suomessa.

– Olen ottanut kuitenkin kaiken huomion positiivisena, koska ihmiset ovat kiinnostuneet aiheesta. Kyllä oikeat tiedot löytyvät aina tarvittaessa, Ylikangas toteaa.

Kuinka kuhinaa herättänyt kuva syntyi?

Torpedo-pöllö tuli Kokkolan seudulle jo lokakuussa 2013, mutta Ylikangas nappasi huomiota herättäneen kuvan vasta alkuvuodesta 2014. Hän ehti kuvata kyseistä lintua suhteellisen säännöllisesti useamman kuukauden ja oppi tuntemaan sen tavat ja olinpaikan.

Oli todella kaunis aamupäivä. Ylikangas huomasi, kuinka noin 25 asteen pakkanen oli tehnyt pöllölle kuuraparran.

Pöllö seurasi pellolla olevia vaivaishiiriä, ja kuvaaja odotti lentoon lähtöä.

– Olin jo aikaisemmin ottanut semmoisia kuvia, joissa se syöksyy torpedona. Ne eivät kuitenkaan olleet kauhean mielenkiintoisia. Taustalla oli pelkkää taivasta eivätkä asento ja valo sattuneet kivasti.

Tuolla kerralla kaikki osui kuitenkin kohdalleen: syntyi koominen tilannekuva, johon tarvittiin tuuria.

– Kun on tarpeeksi monta kertaa yrittämässä, niin joskus tuuri käy, Ylikangas toteaa.

Ylikangas uskoo nähneensä Torpedon vielä seuraavana syksynä.

– Se oli kyllä persoonana hauska tapaus. En ole vielä tavannut toista samanlaista pöllöä, joka lähtee syöksyyn tuolla tyylillä – äärimmilleen siivet supussa.

Elmeri Juuti katselee rannekelloaan vähän väliä ja juttelee Turun Lintutieteellisen yhdistyksen rengastusvastaavien kanssa. Nuori pöllöharrastaja haluaisi nähdä pöllön rengastamisen ja päästää pöllön vapaaksi rengastuksen jälkeen. Hän käy taajaan tahtiin katsomassa, onko pöllöä tullut verkkoon rengastettavaksi.

– Ei ole tullut. Tämä atrappi (houkutin) soittaa pöllön ääntä ja houkuttelee pöllöjä paikalle, kertoo Elmeri, kun toimittaja ihmettelee Ruissalon yössä kuuluvaa selvää pöllön huhuilua.

Lähikontakteja pöllöjen kanssa

Elmeri Juuti on 11-vuotias, mutta nuoresta iästään huolimatta jo kokenut pöllöharrastaja. Hän on harrastanut lintuja 5–6-vuotiaasta lähtien. Hurjia kokemuksia pöllöjen kanssa tulee mieleen useita.

– Pari vuotta sitten Turussa oli huuhkaja iltakuudelta kalliolla. Menin kuvaamaan sitä. Oli talvi ja paljon lunta. Kuvasin huuhkajaa noin vartin. Sitten se lensi puolitoista metriä pääni yläpuolelta. Se on sen verran iso pöllö, että se pelottaa. Näin sen kynnet, se tuli niin läheltä, kertoo Elmeri.

Hiiripöllön kanssa Elmeri joutui törmäyskurssille Maskussa.

– Hiiripöllö oli korkean haavan latvassa. Kuvasin sitä. Sitten se tuli syöksyä puusta alas ja lensi puoli metriä kylkeni ohi. Sain syöksykuvan, kun se oli ponkaissut oksasta vauhtiin, kertoo Elmeri.

Pöllöjen yöaktiivisuus innostaa

Parin viime vuoden aikana Elmeri Juuti on käynyt Jyri-isän kanssa pikkulintujen, petolintujen ja pöllöjen rengastuksissa Turun alueella ja Jurmossa. Elmeri kertoo, että pöllöt ovat hänen lempilintujaan.

– On jännää, kun ne pystyvät kääntämään päätä täydet 360 astetta. Ne lentävät äänettömästi ja ovat yöaktiivisia. Pienemmät pöllöt hakevat muista petolinnuista turvaa, kertoo Elmeri.

Lehtopöllön tutkiminen oli unelman täyttymys

Elmeri Juuti on päässyt kuulemaan ja näkemään monia pöllöjä.

– Sarvipöllön ja helmipöllön olen kuullut, nähnyt ja pitänyt kädessä. Varpuspöllöä en ole kuullut enkä nähnyt, listaa Elmeri.

Lehtopöllön rengastaminen ja varsinkin sen vapaaksi päästäminen ovat jääneet Elmerin mieleen.

– Katsoimme infrapunakameroista ja näin, että verkkoon tuli lehtopöllö. Juoksin nopeasti mökille sanomaan isille, että se on lehtopöllö. Sitten se rengastettiin ja päästin sen vapaaksi. Olin pitkään toivonut, että saisin pitää lehtopöllöä kädessä ja nähdä sen. Se oli unelman täyttymys, kertoo Elmeri.

Retkille ei voi tilata pöllöjä

Turun Lintutieteellinen yhdistys järjestää yhden pöllöretken Ruissalossa yleensä keväällä. Tällä kertaa mukana oli noin 150 henkeä. Birdlifen retkikummi Petri Vainio johdattaa yhtä pienryhmää ja kertoo, että ilmeisesti pesintä oli jo edennyt pitkälle, sillä pöllöt olivat melko hiljaisia.

– Eihän näille järjestetyille retkille voi tilata pöllöjä. Joskus kuljetaan kaksi tuntia kuulematta mitään. Tänä vuonna Ruissalon lehtopöllöt huhuilivat aktiivisesti jo tammi-helmikuun vaihteessa. On mahdollista, että naaraat ovat munilla ja koiraat ovat tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen eivätkä kuuluta reviiriään, pohtii Vainio.

Turkulainen Rainer Mantila oli tyytyväinen retkeen, vaikka lehtopöllön puhallus jäi kuulematta.

– Täällä syntyy hauskaa keskustelua. Tämä on sosiaalinen tapahtuma, naurahtaa Mantila ja tutkii Elmeri Juutin kanssa rengastuspaikalla olevia täytettyjä pöllöjä.

Petri Vainio kertoo, että lehtopöllö on Ruissalon tyypillinen pöllö. Niitä pesii Ruissalossa yleensä 12–15 paria – jopa enemmän, jos on hyvä myyrävuosi.

– Honkapirtin parkkipaikka on hyvä paikka kuunnella lehtopöllöjä. Pitää olla 10–15 minuuttia paikallaan ja kuunnella. Kyllä pitäisi pöllöjä kuulla, jos pöllöjä on äänessä, kertoo Vainio.

Kainuun pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Raisa Korhonen oli tiistain vastaisena yönä mukana ainutlaatuisessa pelastustehtävässä. Puolangan Matkalammintien lähellä liikkuneen metsästysporukan jäsen oli jäänyt pahasti jumiin mäyrän tekemään kuoppaan hiekkaharjulla.

– Luola oli sortunut, ja henkilö oli jäänyt hiekan alle kaulaa myöten. Metsästysporukka oli siis mennyt tarkoituksella luolaan, joka oli pettänyt yllättäen, Korhonen kertoo.

Koska kyseessä on hiekkaharju, oli metsästäjä joutunut pahaan pinteeseen, sillä luolan sortuessa tilanne olisi ollut hengenvaarallinen. Korhosen mukaan tehtävään osallistui henkilöstöä kolmesta kunnasta, ja kaivuutehtävä vei koko yön.

– Vaarana oli, että hiekka sortuu ja välillä se sortuikin, vaikka varovaisesti kaivoimme. Lopulta henkilö saatiin pois hyvissä voimissa siihen nähden, että hän oli melkein koko yön jumissa, sanoo Korhonen.

Korhonen kiitteleekin metsästäjää rautaisista hermoista, sillä panikointi tilanteessa olisi hankaloittanut pelastustehtävää huomattavasti ja voinut aiheuttaa luolan sortumisen. Ensihoito otti metsästäjän hoitoon tilanteen lopuksi.

Tehtävä oli sellainen, että se tulee vastaan vain kerran elämässä, Korhonen toteaa.

– Hyvin poikkeuksellista. Paikalla oli useita pelastuslaitoksen henkilöstöä, koska tarvittiin kaivuuporukkaa. Kenellekään ei ole sattunut vastaavaa.

Turun ja Helsingin välisen moottoritien päälle rakennettu vihersilta Lohjanharjulla Uudellamaalla on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Puuston kasvettua hirvet ja muut eläimet ovat ottaneet turvallisen kulkuväylän omakseen.

– Tässä on lähinnä peuran jälkiä ja jäniksen polkuja ja jokunen ketun jälki. Jäljet todistavat, että eläimet tätä käyttää. Ja on tässä nähty myös eläimiä. Nyt taas kun ne lähtee liikkeelle, ne menee tämän kautta, selittää Vihdin-Karkkilan riistanhoitoyhdistyksen suurriistavirka-apuhenkilö Lars Hannu Åkerman vihersillan päällä.

– Tämä on sellainen luontainen reitti, mitä hirvet yleensä kulkee, Åkerman sanoo.

Hirvikannan koko on tuoreen tutkimuksen mukaan kuitenkin merkittävin yksittäinen hirvikolarimääriin vaikuttava tekijä. 2000-luvun alkuvuosina hirvikolareissa kuoli yli 10 ihmistä vuosittain, 2010-luvulla nollasta kolmeen ihmistä vuodessa.

Hirvien kanssa kolaroidaan Suomen maanteillä erityisesti syys-lokakuussa. Pienempi onnettomuushuippu ajoittuu kevään ja alkukesän kuukausille. Lämpiminä keväinä hirvikolarit sattuvat aikaisemmin, ja parin viime vuosikymmenen aikana kolaripiikki on siirtynyt aikaisemmaksi.

Tiedot selviävät Milla Niemen Helsingin yliopistossa tarkastattavasta väitöstutkimuksesta.

Vesistösiltojen kuivapolut pelastavat neljä viidestä eläimestä

Hämjoen silta Lohjalla näyttää ihan tavalliselta maantiesillalta. Sen alta paljastuu sillan hienous eläinten kannalta.

– Tässä näkyy oikein hyvin saukon jäljet. Se on noussut tästä vedestä kiven vierestä ylös ja jatkanut matkaa tähän suuntaan, sanoo Helsingin yliopistosta 1. huhtikuuta väittelevä Milla Niemi sillan alla.

Suomessa on kymmeniätuhansia tällaisia vesistösiltoja. Joidenkin niiden yhteydessä on niin sanottu kuivapolku.

– Kuivapolkuja on rakennettu auttamaan siltojen kunnostustöissä, kenties ne antaa pelivaraa kovissa virtaamantilanteissa, ne mahdollistaa eläinten turvallisen liikkumisen tien ali, jolloin eläinkolarin riski pienenee, Niemi sanoo.

Suomessa suositaan halvempia rumpusiltoja. Niissä eläimet joutuvat kohtaamaan liikenteen tietä ylittäessään. Suomen tieliikenteessä kuolee suuntaa-antavien arvioiden mukaan vuodessa miljoona nisäkästä, parisataatuhatta matelijaa, miljoona sammakkoeläintä ja useita miljoonia lintuja.

Tien ja joen risteys on liikennekuolemakeskittymä

Koska monet eläimet liikkuvat mielellään joki- ja purovarsia pitkin, jokien ja teiden risteyskohdat ovat eläinten liikennekuolemakeskittymiä.

– Kun puronvarsi ja tie kohtaavat ja eläin ei pääse alittamaan tietä tien alta, eläin nousee tiealueelle, ja on vaarassa jäädä auton alle. Eläinliikennettä on näissä joki- ja purovarsissa enemmän, Niemi sanoo.

Tällaiset kuivapolut vesistösiltojen alla voisivat vähentää neljä viidestä eläinten liikennekuolemasta, on Niemi laskenut väitöstutkimuksessaan.

– Aina, jos siltaa peruskorjataan ja on mahdollista leventää siltarakennetta, se ilman muuta kannattaa tehdä.

Liikenneviraston mukaan isojen tie- ja ratahankkeiden yhteydessä kuivapolkujen tekemisen kustannus on marginaalinen, hirvien käyttämät vihersillat ovat huomattavasti kalliimpia toteuttaa.

Vuoden 2011 asuntomessualue merenrannassa Kokkolassa.

Kokkolan vanhankaupungin Neristanin kaduilla ajoleveys palasi pääsiäisenä normaaliin.

Pian ränniin törmää alhaalta päin hangen sijasta voikukka. Yksityiskohta Neristanista.

Nikulan ravirata Kaustisella.

Paikallinen ranta-asukas huomasi usean hirven pudonneen jäihin tiistaina. Selvisi, että viisi isoa uroshirveä oli hukkunut Kivisalmeen.

Metsästysseuran, Saaren Erän, jäsenet nostivat ruhot vedestä keskiviikkona.

– Eihän hirviä osaa järveen heittää. Hyvä tällaisista tapauksista on ilmoittaa, etteivät ruhot jää järveen ja rantaudu kesällä, hirviä nostamassa ollut Toivo Hirvonen toteaa.

Parisataakiloisten hirvien nostaminen jäistä onnistui veneen, kahden traktorin ja vinssin avulla.

– Kyllä tämä on karmea tilanne, kun tuollainen lauma kuolee kerralla, Hirvonen harmittelee.

Viiden ison sarvipään hukkuminen vaikuttaa alueen hirvikantaan negatiivisesti.

– Tämä on suurmenetys, Hirvonen sanailee.

Ihmisten ruuaksi hirvet eivät enää kelpaa vaan toisen metsästysseuran jäsenet hakevat lihat koirille.

Seurassa heikoille jäille

Kokonaisten laumojen hukkuminen ei ole yleistä, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tuire Nygrén. Ruuan puute ajaa sarvipäät heikoille jäille.

– Keväällä hirvet etsiytyvät paremmille ruokamaille. Kinosten läpi kahlaaminen ei ole helppoa. Laumautuminen auttaa, yksi avaa uran ja toiset tulevat perässä, Nygrén sanoo.

Lauman uskotaan hukkuneen Kivisalmeen, koska hirvet eivät ole päässeet ponnistamaan paksulle ja liukkaalle jäälle vedestä.

– Hirvi ei ole älykkääksi mainittu eläin. Vietti vetää liikkumaan eikä sillä ole sellaista järkeilykykyä kuin esimerkiksi karhulla, Tuire Nygrén arvioi.

KOUVOLA Taivaan tähtiä tiiraavalle harrastajalle kevät tietää usein hyvää. Keväällä öinen tähtitaivas näyttäytyy useammin vailla pilven hattaraa verrattuna talven kuukausiin.

Timo Loikalalla on oma tähtitorni Kouvolassa, josta hän havainnoi taivaan kappaleita vapaa-ajallaan. Torni on tehty vanhaan tiilistä kasattuun sähkömuuntajaan. Muuntajan uumenissa kulkevat kapeat rappuset mutkitellen noin viisi metriä korkean tornin huipulle.

– Tunne tähtiä katsellessa on elämän hienoimpia. Se on hyvä ja rauhallinen, kuvailee tähtiharrastusseura Konut Tählet ry:n puheenjohtajana toimiva Loikala.

Syrjäisessä paikassa vailla turhia valon lähteitä kaukaiset galaksit, tähdet, tähtisumut ja planeetat erottuvatkin hyvin.

Avaruusjulisteita

Tornin raput on koristeltu reunoilta sinistä ja punaista hohtavin led-valoin. Rappusten seinämille on teipattu myös eri avaruuselokuvien julisteita.

Ylhäällä tornissa olo on kotoinen. Ylös mahtuu noin viisi henkeä teleskoopin ympärille. Tornin reunat ovat sisältä päällystetty erilaisin tähtikartoin, galaksikuvin ja tähtien nimiä kantavin kortein.

Tornin katto puolestaan on liukuva luukku, jonka voi vetää taakse niin, että tähtitaivas paljastuu kokonaisuudessaan.

Normaalisti Timo Loikala viettää tähtitornissa noin kolme tuntia kerrallaan tähtiä katsellen.

– Jos vaimolta kysytään, niiin hetket täällä ovat tietysti liian pitkiä, Loikala vitsailee.

Kampanjan tarkoituksena on innostaa nuoria aikuisia puutarhaharrastuksen pariin ja samalla houkutella heidät ulos tutkimaan omaa lähiympäristöään. Torstaina 31.3. alkavassa Itupelissä etsitään kasvienviljelyyn liittyviä aarteita kuvavihjeiden perusteella. Ensimmäinen vihje julkaistaan neljältä iltapäivällä Instagramissa tunnuksella @itupiilo.

Aarteita on piilotettu joka päivälle sunnuntaihin asti ja niitä on yhteensä 72. Kätköpaikat on sijoitettu niin, että osallistujat tutustuvat samalla erilaisiin kohteisiin lähiympäristössään.

Nopeimmat aarteenetsijät saavat aloituspaketin ikkuna- tai parvekeviljelyyn. Lisäksi osallistujien kesken arvotaan kaksi pääpalkintoa: viljelylaatikko sekä viherseinä. Lisäksi luvassa on myös pienempiä palkintoja.

Kampanja on osa valtakunnallista Vihervuotta 2016 . Itupiilon suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen opiskelijat. Projektin muut toteuttajat ovat Viherympäristöliitto, Kekkilä ja Kaupunginpuutarhurien seura.

Vihervuoden tarkoituksena on edistää ympäristön viihtyisyyttä ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia.

Etelämantereen sulava jääpeite voi nostattaa merenpintaa metrillä vuoteen 2100 mennessä, jos kasvihuonepäästöt jatkuvat nykyisen kaltaisina, sanovat keskiviikkona julkaistun uuden tutkimuksen tekijät.

Aiemmin Etelämantereen mannerjäätikön sulaminen on laskettu huomattavan paljon hitaammaksi: YK:n ilmastonmuutospaneeli arvioi vuonna 2013 julkaistussa raportissa, että se nostaisi merenpintoja enintään 18,5 sentillä vuosisadan vaihteeseen mennessä.

Kun uusi tutkimus ja aiemmat laskelmat muista sulamisvesistä lasketaan yhteen, pahimmassa tapauksessa maailman merten pinnat voisivat olla puolitoista metriä korkeammalla vuonna 2100. Se tarkoittaisi katastrofia useille alavilla mailla sijaitseville suurkaupungeille ja pakottaisi kymmenet, jopa sadat miljoonat ihmiset muuttamaan.

"Toivon, että olemme väärässä"

– Rehellisesti sanottuna, toivon että olemme väärässä, tutkimusta johtanut ilmastotieteilijä Robert DeConto Massachusettsin yliopistosta sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Uutistoimistojen haastattelemat ulkopuoliset asiantuntijat pitävät kuitenkin tiedelehti Naturessa julkaistuja tuloksia uskottavina.

Pidemmällä aikavälillä Etelämantereen jäätikön nopean sulamisen vaikutus saattaa osoittautua todella hurjaksi. Tutkimuksessa arvioidaan, että vuonna 2500 merenpinta voi olla jo yli 15 metriä korkeammalla.

– Tällaiset numerot muuttavat jo sitä, miltä planeetta näyttää avaruudesta käsin, DeConto sanoi uutistoimisto AP:lle.

Etelämanner avainasemassa

Tähän saakka arviot Etelämantereen jään sulamisesta ovat olleet varsin konservatiivisia, mutta se ei ole johtunut niinkään tutkijoiden erimielisyyksistä kuin puuttuvista tiedoista.

Tutkijat ovat pitkään yrittäneet ymmärtää, miksi maapallon edellisillä lämpenemiskausilla 125 000 ja kolme miljoonaa vuotta sitten vain vähän nykyisiä korkeammat lämpötilat saivat jäätiköt sulamaan niin, että merenpinnat nousivat ainakin 6–9 metriä nykyistä korkeammalle.

DeConton ja Pennsylvanian yliopiston ilmastotieteilijän David Pollardin tutkimuksessa sanotaan, että kummassakin tapauksessa Etelämantereen mannerjäätikön sulamisella oli merkittävin vaikutus, mikä viittaa siihen, että jäätikkö voi olla avainasemassa nytkin.

Uudelleen jäätyvä sulamisvesi aiheuttaa railoja

Tutkijoiden uudet sulamisarviot perustuvat tietokonemalliin, jossa otetaan ensi kertaa huomioon esimerkiksi jäätiköiden päälle kertyvän sulamisveden vaikutus.

Aiemmin tutkimuksissa on keskitytty enimmäkseen meriveden lämmittävään vaikutukseen, mutta DeConton ja Pollardin mukaan nykyään ilman lämpötila on jo riittävän korkea aiheuttaakseen jäätikön sulamista myös päältäpäin.

Heidän mukaansa jäätikön päälle kertyvä sulamisvesi valuu koloihin ja halkeamiin, missä se jäätyy uudestaan ja aiheuttaa laajentuessaan railoja. Näin sulaminen vauhdittuu.

Sulamiseen voi vielä vaikuttaa

Etelämantereen jäätikön sulaminen on kuitenkin huomattavasti vähäisempää, jos ihmiskunta onnistuu suitsimaan päästöjä.

Tutkimuksen mukaan maltillinen päästöjen pienentäminen merkitsisi sitä, että Etelämantereen sulamisvedet voisivat nostaa merenpintaa noin puoli metriä vuoteen 2100 mennessä. Dramaattinen päästöjen väheneminen tarkoittaisi, että Etelämantereen mannerjäätikkö ei käytännössä vaikuttaisi merenpintoihin.

YK:n arvioiden mukaan valtamerten pinta on noussut tähän mennessä noin 20 senttiä vuodesta 1900.

Yle Uutiset kertoi joulukuussa, miten alavissa Bangladeshissa ja Hollannissa valmistaudutaan merenpinnan nousuun ja miten tähänastinen nousu on jo vaikuttanut. Ilmastonmuutoksen seurauksiin voi tutustua myös Tuho vai täyskäännös -jutussa, jossa esitellään kolme vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota.

Ammattiopiston miehet tuumivat, että eihän se ole homma eikä mikään tehdä vaikka tuhat linnunpönttöä. Matti ja Tuomas ryhtyivät tuumasta toimeen ja kutsuivat apuun kouluja ja päiväkoteja - pönttöjen tekoon ja etenkin niiden ripustamiseen.

Ammattiopiston kaksi rekkaa tarvikkeineen saapuivat Tiituspohjan koululle aamukahdeksan maissa. Oppilaat saapuivat talkoisiin kello yhdeksän aikoihin. Tunnissa oppilaat kokosivat parisataa pönttöä ripustuskuntoon.

Tuhannen linnunpöntön rakentamiseen ammattiopistolaiset tarvitsivat pari kilometriä lautaa, noin 20 000 naulaa ja muutaman neliön peltiä.

Pönttötalkoiden yhteydessä ammattiopistolaiset antavat koululaisille myös liikennevalistusta ja tietoa lintulajeista.

Lämmennyt sää on vauhdittanut erityisesti lintujen kevätmuuttoa. Luonto-Liiton kevätseurannassa on tehty havaintoja myös muun muassa leskenlehdistä, västäräkeistä ja sitruunaperhosista.

Havaintojen mukaan laulujoutsenet puolestaan ovat levittäytyneet runsaammin jo Pohjois-Suomeenkin, ja pohjoisimmat havainnot niistä on tehty Rovaniemen korkeudella. Myös muun muassa töyhtöhyyppien, kiurujen, kottaraisten, kurkien ja naurulokkien muuttotahti on vauhdittunut.

Kasvikunnan puolella Etelä-Suomessa tehtiin esimerkiksi runsaasti yksittäisiä havaintoja leskenlehdistä, ja sinivuokkoja puolestaan on tavattu jo Porin korkeudella.

Luonto-Liitto seuraa kevään etenemistä Kevätseuranta-sivuston kautta ilmoitettujen havaintojen avulla. Seuraavan kerran lajien runasastumista seurataan 9.–10. huhtikuuta.

Lepän ja pähkinäpensaan kukinta jatkuu

Siitepölytilanteen osalta puolestaan lepän ja pähkinäpensaan kukinta jatkuu maan eteläosissa. Lepän siitepölymäärät ilmassa vaihtelevat vähäisistä kohtalaisiin maan etelä- ja keskiosissa. Määrien ennustetaan runsastuvan lähipäivinä. Pähkinäpensaan siitepölymäärät ovat enimmäkseen vähäisiä.

Lepän siitepölyä myös kulkeutuu Baltian alueelta maan etelä- ja keskiosiin.

Siitepölytilannetta voi seurata esimerkiksi Turun yliopiston Norkko-sivustolla.

Ahma on suuri kiusa Pohjois-Suomen tunturiseutujen poronhoidolle.

Esimerkiksi Muotkatunturin paliskunnassa Inarin koillisosassa ahma aiheuttaa erityisen paljon porovahinkoja. Ahman jäljiltä voi helposti löytyä jopa kymmeniä poronraatoja kerralla.

Ahmat ovat Muotkatunturin poroisännän Tarmo Ljetoffin mukaan lisääntyneet runsaasti. Tavallisesti ahma elää ja kulkee yksin, mutta nyt kun niitä on runsaasti, ovat ne myös oppineet uuden tavan saalistaa.

– Ahmat ovat lisääntyneet niin paljon, että ne tekevät jo tiimityötä, vähän niin kuin Brysselissä. Ahmoja on monta yhtä matkaa ja kaksikin ahmaa on jälkien perusteella laukottanut yhdessä poroja. Ja sitten ne tappavat ihan nippuun, 10-15 poron läjään, kertoo Ljetoff.

Naapuripaliskunnassa tilanne ei ole yhtä paha

Naapurissa Muddusjärven paliskunnassa ahma ei ole ollut viimeisinä vuosina suurena kiusana, kertoo poromies Uuno Angeli.

Maasto ja lumiolosuhteet ovat poromiesten onneksi välttäneet suuremmilta vahingoilta.

 – Kun on paljon tiheää metsää ja paksusti pehmeää, upottavaa lunta, ei ahmalla ole saalistuskuumetta, Angeli kertoo tyytyväisenä.

Poronhoito vaatii muutosta

Ahmanpyyntilupaa ei ole kuitenkaan helppoa saada, sillä eläin on ollut täysin rauhoitettu yli 30 vuotta. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistelemassa asetusta poikkeusluvista, joilla saataisiin kaataa ahmoja poronhoitoalueella.

Poromiehet ja Paliskuntain yhdistys vaativat tehokkaampaa petojen poistolupakäytäntöä. Toiminnanjohtaja Anne Ollila myöntää, että tilanne on vaikea.

 – Ahmahan on siinä mielessä hankala, että sille ei ole mitään poistolupia saanut 30 vuoteen. Sen kanssa välillä ollaan helisemässä paikoitellen.

– Kun joku peto alkaa tappamaan poroja enemmissä määrin, niin sille voi hakea poikkeuslupaa – mutta ahmalle ei voi. Me tarvitsemme tehokkaamman poistolupakäyntännön, Ollilla selittää.

Luonnonvarakeskus haluaa turvata Vuoksen vesistön viimeiset vaeltavat järvitaimenet.

Luke suosittelee, että kaksi perinnöllisesti erilaista taimenkantaa, joista toinen on Heinäveden reitillä  ja toinen Lieksanjoen ja Pielisjoen alueella, säilytettäisiin erillään. Keskuksen mielestä nämä kaksi järvitaimenkantaa olisi pidettävä erillään sekä vesistössä että viljelyssä.

Tähän saakka kantoja on yhdistetty Enonkoskella kalanviljelyssä.

Eteläisen Suomen taimenkannat on arvioitu erittäin uhanalaisiksi, ja niiden kalastaminen on kielletty.

Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys  aikovat viedän Tampereen puistoihin kevään aikana 100 linnunpönttöä. Tiedotteen mukaan linnunpönttöjen asennukset ovat alkamassa lauantaina.

Pönttötempaus kuuluu Tampereella Vihervuoden 2016 hankkeisiin ja sillä ollaan mukana myös valtakunnallisessa Miljoona linnunpönttöä -kampanjassa.

Pönttöjä viedään Näsinpuistoon, Hatanpään Arboretumiin, Pyynikille Atlaspuistoon, Tahmelaan Lorisevanpuistoon, Raholaan Piikahakaan, Kaukajärvelle Haiharanpuistoon, Härmälään Härmälän rantapuistoon, Hervantaan Ahvenisjärven puistoon, Vuoreksen Keskuspuistoon ja Vehmaisiin Kaukajärven kartanopuistoon.

Pönttöjä ei ihan lähekkäin

PiLYn lintuharrastajat huolehtivat pönttöjen asennuksista ja huollosta. Puistoihin vietävät pöntöt ovat pikkulinnunpönttöjä ja sopivat lähinnä tiaisten ja kirjosieppojen pesintätarpeisiin. Ympäristösuunnittelija Lasse Kosonen opastaa, että linnunpönttöjä ei kannata asentaa ihan vieri viereen, vaan väliä olisi hyvä olla 10–20 metriä.

– Pöntön voi asentaa puuhun noin silmien korkeudelle, niin se on helppo puhdistaa. Olisi hyvä katsoa, ettei pöntön lähellä ole louhikkoa, lammikkoa tai vilkasta tietä, jotta poikaset pääsevät pöntöstä turvallisesti maailmalle.

Lasse Kososen mukaan tiaiset voivat kuitenkin pesiä lähekkäinkin.

– Tiaiset aloittavat pesintänsä huhtikuussa, mutta pönttöjä ehtii asentaa kesällä ja syksylläkin, niin ne ovat seuraavana keväänä valmiina. Ja jotkut linnut pesivät kaksikin kertaa kesässä.

Kosonen neuvoo, että koska linnut voivat vierastaa ihan uuden karheata pönttöä, sitä voi sutata vaikka savella.

– Pönttö ei kestä ikuisuuksia, vaan se tulisi vaihtaa uuteen muutaman vuoden kuluttua. Pönttö on puhdistettava pesimäkauden jälkeen vanhoista pesäaineksista lintukirppujen leviämisen estämiseksi.

Metsästäjäliiton ensimmäisen nuorten valtakunnallisen MegaMetso-leirin järjestelyt ovat vauhdissa.

14–17-vuotiaille metsästystä harrastaville nuorille tarkoitettu jättileiri järjestetään Nurmeksen Sotinpurolla 29.6.–3.7.2016.

Paraikaa on menossa ilmoittautuminen, joka päättyy 15. huhtikuuta. Mukaan mahtuu 30 nuorta kustakin liiton 16 piiristä eli enimmillään lähes 500 nuorta.

Metsästäjäliiton hankevastaava Henri Mutanen kertoo, että nuoret metsästäjät ovat vaikeasti tavoitettavia.

– Tähän mennessä on ilmoittautunut satakunta nuorta eli mukaan mahtuu vielä reilusti lisää.

Henri Mutasen mukaan nuorille on viety viestiä muun muassa Metsästäjäliiton piirien, seurojen, jäsenrekisterin ja Facebookin välityksellä. 

Myös talkootyövoiman etsintä on käynnissä. Talkoolaisia tarvitaan kaikkiaan noin 80.

Eniten talkooväkeä tarvitaan valvomaan metsästysammuntoja, joita puolustusvoimien ampuma-alueella pystytään järjestämään harvinaisen laajassa mittakaavassa. 

Suurleirin ohjelmassa on ammuntojen lisäksi esimerkiksi koiranäytöksiä, riistankäsittelyä ja piirien välinen kilpailu.

Leiri on osa Metsästäjäliiton laajempaa nuorisotoiminnan kehittämishanketta.  

Vedenkorkeudet ovat nousseet pienen kevättulvahuipun tasolle Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan joissa Oulun eteläpuolella. Jokien virtaamat ovat nousseet länsirannikolla Satakunnasta Ouluun ulottuvalla alueella lämpimän sään vuoksi.

Jääpatojen riski on tavallista suurempi Pohjois-Pohjanmaalla, sillä jokien jääpeite on monin paikoin vielä keskimääräistä paksumpi. Muilta osin Suomen ympäristökeskus Syke ennustaa tulvien jäävän keskimääräistä pienemmiksi.

Järvi-Suomen suurten järvien, kuten Saimaan, Pielisen, Päijänteen ja Oulujärven, vedenkorkeudet ovat ajankohtaan nähden 30–60 senttimetriä tavanomaista korkeammalla. Vedenkorkeuksien ennustetaan saavuttavan huippunsa touko-kesäkuussa.

Syke myös varoittaa heikoista jäistä etenkin Etelä-Suomen järvissä. Myös maan keskiosissa jäät ovat alkaneet ohentua, ja jäät voivat heiketä nopeastikin kevätauringon paistaessa.

Luonnonvarakeskus ennakoi norkkolaskentojen perusteella koivun keskimääräistä heikompaa kukintaa. Taustalla on viime vuoden alkukesän kylmyys, joka ei suosinut norkkojen syntymistä.

Koivun siitepölymäärien odotetaan aiheuttavan oireita monille allergikoille, mutta ei yhtä runsaasti kuin vuoden 2014 keväänä, jolloin norkkoja esiintyi edellisen kerran runsaasti. Noin joka kymmenes suomalainen on koivuallergikko, arvioidaan Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.

Pihapiirien kaltaisilla avoimilla kasvupaikoilla norkkomäärät saattavat yksittäisissä koivuissa olla merkittävästi suurempia kuin tiheämmissä metsiköissä.

Koivut aloittavat kukinnan yleensä toukokuun alussa, mutta sitä ennen siitepölyä voi saapua Suomeen kaukokulkeumana.

Suurimmat poikkeamat tavanomaiseen nähden olivat maan pohjoisosassa. Kuukauden alin lämpötila eli -26,6 astetta mitattiin Muoniossa 22. maaliskuuta.

Lämpimintä oli Tampereella ja Kokemäellä: 12,8 asteen lukemat mitattiin molemmissa paikoissa 29. maaliskuuta.

Maaliskuu oli maan länsi- ja pohjoisosassa harvinaisen kuiva. Edellisen kerran kuivempi maaliskuu oli maan länsiosassa vuonna 2005 ja pohjoisessa lähinnä vuonna 2013.

Lumimääriltään maaliskuu oli Lapissa tavallinen, lunta oli yleisesti yli puoli metriä. Sama tilanne oli Koillismaalla. Maan keskiosissa lumensyvyys oli 20-40 senttiä keskiarvojen alapuolella, ja etelä- sekä länsirannikolta läheisyydestä lumi oli sulanut pois.

Päivitetty 1.4.2016 kello 13: Koko maan tietoja Lapin lisäksi.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.