Nyt on paras aika tehdä pöllöretki metsään, sanoo hämeenlinnalainen lintukuvaaja Petri Hirva Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Pöllökoiraat huhuilevat jo puolisoa itselleen ja samalla tiedottavat reviirialuettaan muille koiraille.

Jotta osuu oikeaan kuunteluaikaan metsään, niin kannattaa ottaa selvää, mitä pöllöjä elää kyseisellä alueella. Pöllöt kun huhuilevat lajista riippuen eri aikoihin.

– Kanta-Hämeessäkin tavataan esimerkiksi huuhkajia ja varpuspöllöjä, jotka ovat aktiivisimmin äänessä auringonlaskun jälkeen ja toinen hetki on taas ennen auringonnousua. Sen sijaan esimerkiksi viiru- ja lehtopöllöt ovat äänessä puolenyön molemmin puolin.

Petri Hirva on itse kuullut tänä keväänä jo viiru- ja sarvipöllöjen huhuilua.

– Pöllöhavaintojen mukaan myös lehtopöllö on ollut tänä keväänä äänessä monessa paikassa Hattulassa, Hämeenlinnassa ja vähän etelämmässäkin.

Hirvan mukaan lehtopöllöä voi kuulla vaikka keskellä kaupunkia.

– Se on kulttuurimaisemissa viihtyvä lintu. Hämeenlinnassa lehtopöllö pesii esimerkiksi Ahvenisto–Rapamäki-alueella, joten silläkin alueella sen voi kuulla huhuilevan.

Vaikka helmi-maaliskuu onkin parasta aikaa kuulla pöllöjen huhuilua, niin Hirvan mukaan poikkeuksiakin on. Hän on joskus kuullut lehtopöllöä vielä toukokuussa.

Pöllöhavaintoja on kirjattu jo myös BirdLife Suomen Tiira-tietopalveluun.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan suoraan verkkosivujen kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Vaasan Onkilahdessa ollaan tartuttu ahventen kutuongelmiin tekemällä kaloille itse kutualustoja eli niin sanottuja turoja keskelle kaupunkia.

Turo on rakennettu joulukuusen kokoisesta pätkästä kuusta tai muutamista kuusenoksista, jotka työnnetään jään alle odottamaan ahventen kutua. Kalojen kutupaikat ovat kortilla rakennetuissa ympäristöissä.

– Ahvenet tarvitsevat mädin laskemiseen alustan, joka on irti pohjasta. Turot toimivat myös suojapaikkoina kaloille myöhemmin kudun jälkeen, kertoo kalatalouskonsulentti Juha Ojaharju Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä.

Turoja laskemassa olleet kalastajat arvelevat, ettei vastaavaa ole kokeiltu aiemmin muissa kaupungeissa.

– Kutualueista on pulaa rakennetuissa ympäristöissä, ja siksi me olemmekin tehneet näin keinotekoisesti keinopesiä ahvenille, jotta ne saataisiin kutemaan tänne, Ojaharju sanoo.

Ahvenrikasta aluetta halutaan suojella

Lähes Vaasan keskustassa sijaitsevan Onkilahden pohjukan sanotaan olevan hyvää ahvenaluetta.

– Ahvenia tulee massoittain sillan alta keväisin, ja osa jää kesäksikin. Tässä näkee usein lapsia, vanhempia ja perheitä ongella, eli toivotaan, että tämä lisäisi myös heidän saaliitaan, kertoo Vaasa Pilkingsin puheenjohtaja Hannu Ala-Honkola.

Samaan aikaan Onkilahtea yritetään saada myös suojelluksi alueeksi eli vapaaksi verkkokalastuksesta. Ala-Honkola sanoo, että alue tulisi rauhoittaa sekä Onkilahdesta että hieman ulompaakin.

– Jos reitit tukitaan, kalat eivät pääse kutemaan tänne perälle saakka, vaan ne jäävät verkkoihin.

Helmikuu on ollut tänä vuonna ennätyssateinen: Kouvolan Anjalassa mitattiin sunnuntaina aamulla 132 millimetrin sadekertymä, kertoo Ilmatieteen laitos. Helmikuussa sataa yleensä keskimäärin 36 millimetriä.

– Muutama runsassateisempi rintama on mennyt ylitse, kertoo meteorologi Kaisa Solin Ilmatieteen laitokselta. Sateisia päiviä Anjalassa on tässä kuussa ollut 21.

Edellinen helmikuinen ennätys, 131 millimetriä kuukaudessa, mitattiin vuonna 1990 Tammisaaren Tenholassa. Ilmatieteen laitoksen tilastot yltävät 1960-luvulle.

"Sää suosivi suksimista"

Hiihtolomalaisten iloksi maaliskuun alku ei näytä yhtä sateiselta kuin helmikuu. Kalevalan päivä sai Ilmatieteen laitoksen ennustamaan sunnuntain ulkoilusäätä Twitterissä runomitassa.

Lue ilmatieteenlaitoksen twiitti

Jos et näe twitter-viestiä, paina tästä

Sää suosii myös ensi viikolla, sillä Väli-Suomen koululaisten lomaviikko alkaa aurinkoisessa säässä.

– Oikein mukavaa kevättalvista ulkoilusäätä on luvassa, ennustaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Koko viikoksi on luvassa pientä pakkasta rannikkoseutuja lukuun ottamatta. Aurinko näyttäytyy joka päivä jossain päin maata ja sateita on luvassa vasta viikon lopulla, Hellinen arvioi.

Tammikuussa rikkoutui lumiennätys

Helmikuun sade-ennätyksen lisäksi Suomen säässä on lyöty ennätyksiä jo jonkun aikaa. Kolea kesä 2015 oli ennätyksellinen vähäsalamainen.

Lokakuu taas oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja marraskuu ennätyksellisen lauha. Kokonaisuudessaan vuosi 2015 oli mittaushistorian lämpimin sekä Suomessa että koko maailmassa.

Tammikuun alussa taas mitattiin ennätyksellinen yhden vuorokauden aikana kertynyt lumimäärä, kun Merikarvialla satoi päivässä 73 senttiä lunta.

Merivesi puolestaan oli tammikuun puolivälissä Kemissä alimmillaan yli 90 vuoteen.

Susikyydityksiä jatketaan tohmajärven Värtsilässä ainakin hiihtolomaan saakka. 13 lasta on kuljetettu Värtsilän alakouluun jo marraskuun alkupuolelta asti alueella liikkuvien susien vuoksi.

Vielä joulukuussa susia nähtiin lähes päivittäin aivan kylän keskustassa ja lähellä asutusta.

Tohmajärvi-Värtsilän riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Pasi Parviainen sanoo, että susihavainnot ovat vähentyneet, koska alueella on kaadettu neljä hukkaa. Lisäksi yksi susi jäi auton alle.

– Kannanhoidollisella metsästyksellä kaadettiin kaksi sutta. Tällä alueella ja Tohmajärven Akkalassa on tehty yhteensä 2 suden poistoa poliisin määräyksestä.

Värtsiläiset ovat huomanneet luonnossa susien kiima-ajan olevan menossa ja ovat varmoja siitä, että alkukesästä sudet saavat pentuja.

KORJATTU 29.2.2016 klo 8:37 kaadettujen susien määrä. Lisätty myös, että yksi susi oli jäänyt auton alle.

Kissa upottaa hampaansa syvälle käteen, eikä tahdo päästää millään irti. Onneksi rokotukset ovat kunnossa, eiköhän se puhdistamalla hoidu kuntoon.

Näin ajatteli tuttavansa kissan puremaksi joutunut heinolalaismies. Hänen olisi kuitenkin kannattanut mennä suoraan lääkäriin, sillä haava tulehtui ja seurauksena oli viikon sairausloma ja vahva antibioottikuuri.

Vaikka koiran julmemman kokoinen purukalusto näyttää pelottavalta, kissan purema voi olla petollisempi.

– Koiran puremista tulehtuu enimmillään 20 prosenttia, mutta kissan puremista jopa 80 prosenttia, kertoo ylilääkäri Hanna Suurmunne Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän ensihoito- ja päivystyskeskuksesta.

– Osasyy tulehdusten yleisyyteen voi olla myös, että kissan terävät hampaat tekevät helposti syvän pistohaavan, jota on vaikea puhdistaa, muistuttaa tartuntatautilääkäri Topi Turunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) infektiotautien osastolta.

Hoito alkaa haavan puhdistamisesta

Oli haava syvä tai ei, puhdistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

– Pikainen puhdistus antaa tehokkaimman suojan infektioilta, eikä sitä voi korvata mikrobilääkehoidolla. Alkupuhdistuksessa voi käyttää runsaasti vesijohtovettä, Suurmunne sanoo.

Seuraavaksi pitäisi Suurmunteen mukaan mennä lääkäriin, sillä puremistapauksissa suositellaan lähes poikkeuksetta antibioottikuuria – etenkin, jos purema on niin syvä, että iho on mennyt rikki.

– Antibioottihoito tulee kyseeseen alle kahdeksan tunnin ikäisessä haavassa, suuren riskin puremissa. Esimerkiksi kissan purema luokitellaan suuren riskin puremaksi.

– Aina, kun on kyse eläimen puremasta, kannattaa tietysti tarkistaa, että tetanusrokote on voimassa. Jos on epäselvyyttä, tulisi antaa tetanustehoste, hän lisää.

Pienellä puremalla voi olla suuret seuraukset

Pienellä haavalla saattaa olla vakavia seurauksia. Niiden tiedetään johtaneen jopa potilaan kuolemaan. Se on kuitenkin harvinaista.

Yleensä tulehdus aiheuttaa punoitusta, kuumotusta, turvotusta ja mahdollisesti märkävuotoa haavasta.

– Joissakin tapauksissa tulehdus saattaa esimerkiksi käden alueella levitä jänneaitioon, muodostaa paiseen tai edetä yleistyneeksi bakteeri-infektioksi eli verenmyrkytykseksi, sanoo Turunen.

Lemmikkieläinten puremia sattuu paljon. Esimerkiki Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän päivystykseen purruksi joutuneita ihmisiä tulee hoidettavaksi muutama joka viikko. Tapaturmien lukumäärään nähden vakavia seurauksia koituu harvoin.

– Todella vakavat seuraukset ovat harvinaisia. Ihmiset ovat yleensä hyvin valppaita ja tietävät, miten pitää toimia, Suurmunne rauhoittelee.

Lemmikin suu on bakteeripesä

Lemmikin omistajien ei ehkä kannata ryhtyä harjaamaan lemmikin hampaita pöpöjen pelossa, sillä tulehduksen aiheuttavat bakteerin ovat sellaisia, joita lemmikeillä on suussaan luonnostaan.

Ylilääkäri Suurmunnen mukaan yleisiä bakteereja ovat Pasteurella canis koirilla ja Pasteurella multocida kissoilla.

– Kissoilla bakteereja voi olla enemmän. Kissojen puremista tulee yleensä strepto-, stafylo- ja enterokokkeja ja niiden lisäksi anaerobisia bakteereja, hän luettelee.

– Harvinaisempia kissan puremasta tarttuvia bakteereja ovat Capnocytophaga canimorsus ja Bartonella henselae, jatkaa Turunen.

Tuttuvansa kissan puremaksi joutunut heinolalaismies parani kymmenen päivän antibioottikuurilla, ja käsi kuntoutui ennalleen. Vastedes hänkin tietää, että lemmikin pureman jälkeen lääkäriin pitää mennä heti eikä jäädä odottelemaan.

Hervannan eteläpuolelta on löydetty liito-oravan papanoita. Jätökset voivat tulla ongelmaksi, sillä alueelle on suunniteltu uutta Hervantajärven asuinaluetta. Samaiselle alueelle on kaavailtu raitiotielinjan päätepysäkkiä.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys arvioi, että löydös yhdistettynä aiempiin havaintoihin kertoo liito-oravien laajasta esiintymästä. Liito-oravasta on havaintoja niin Ruskontien pohjois- kuin eteläpuolelta. Koko Ruskontien lähiympäristö on yhdistyksen mukaan liito-oravan esiintymisaluetta. Näin laaja liito-oravien alue voi vaikeuttaa koko uuden Hervantajärven asuinalueen rakentamista, mutta myös raitiotien linjausta.

– Uuden havainnon myötä on käytännössä mahdotonta, että raitiotie päättyisi Hervantajärvelle. Todennäköisesti se tuhoaisi kulkuyhteyksiä ja pirstoisi populaatiota alueella. Linjausta olisi paras muuttaa Hervantajärven alueella, sanoo Tampereen ympäristönsuojeluyhdityksen puheenjohtaja Jari-Pekka Tamminen.

Mikä sitten on ekologisuuden kannalta tärkeämpää: joukkoliikenne vai vanha metsä ja liito-oravat?

– Joukkoliikennettä pitää kehittää niin, että vanhat sekametsät säästyvät. Vastakkainasettelu ei tässä kohtaa toimi. Suunnitelmat pitää sopeuttaa luontoon, eikä luontoa suunnitelmiin.

Metsähallituslain uudistusta viilataan tällä viikolla eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Lakihanke on edennyt nopeasti, ja ensi viikolla se etenee eduskunnan suuren salin käsittelyyn.

Metsähallituksen yhtiöittäminen tarkoittaisi sitä, että metsätalous siirrettäisiin Metsähallitus-osakeyhtiöön ja luonnonsuojelu- ja retkeilyalueita hoitaisi Luontopalvelut-yksikkö, joka saisi rahoituksensa valtion budjetista.

Kiireellä valmisteltu esitys on herättänyt voimakasta kritiikkiä etenkin luontoväen ja retkeilijöiden keskuudessa. Lakia vastustava nettiadressi on kerännyt jo 46 000 allekirjoitusta.

Maanantaina Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava ihmettelee mihin lakihankkeella pyritään. Sulkavan mielestä kyseessä on kansallisomaisuus, jonka hoitamisessa ykköstavoitteena tulee olla luonnonsuojelu.

Muutosta perustellaan EU-kilpailulainsäädännön vaateilla. Sulkava myöntää että EU:lla saattaa olla vaateensa.

– Tämä peruste saattaa olla ihan totta, näin on Suomessa tulkittu. Ihan kaikkialla Euroopassa ei kuitenkaan ole tulkittu näin, on hyvin erilaisia valtionmaiden käyttötapoja. Kaikkialla ei ole yhtiöitetty metsätaloutta, toteaa Sulkava.

Sulkavalla itsellään tai Luonnonsuojeluliitolla ei ole tiukkaa kantaa siitä, että yhtiöitetäänkö metsätalous vai ei. Nyt kuitenkin samassa yhteydessä ajetaan asioita, jotka eivät liity EU-vaateisiin vaan ovat Suomessa siihen suunniteltuja lisäyksiä.

Luontoarvoista euroajatteluun

Sulkavaa huolettaa nimenomaan ajattelutavan muutos.

– Virkistyskäytön korostumisesta siirrytään siihen, että mietitään mistä saataisiin euroja valtiolle. Tämä muuttaa asioita pitkällä aikavälillä.

Sulkava listaa mahdollisia muutoksia: Kasvavat paineet hakkuisiin ja mökkitonttien myyntiin, mökkitonttien rantakaavoitukseen, tuulivoiman kaavoitukseen ja kalanviljelyyn.

Sulkava arvelee, ettei varsinaisiin suojelualueihin ja kansallispuistoihin ole tulossa suoraa painetta. Ne jatkavat luontopalvelujen alla ja hoidossa. Huoli koskeekin muita valtion metsä- ja vesistöalueita.

– Siltä osin, mitä virkistysalueita siirtyy tuottovaateen alle, se tarkoittaa, että tuottoa pitää saada, uskoo Sulkava.

Maankäytön suunnittelu pitäisi Sulkavan mukaan tehdä yhteiskunnan kokonaisetu edellä. Tällainen suunnittelu pitäisi tehdä julkisessa hallinnossa, eli siellä missä ei mietitä eurojen tuottamista.

"Tärkeät alueet nollahakkuualueita"

Puhelimitse tavoitetun lakimuutoksen puolestapuhujan Markus Lohen (kesk.) mielestä Suomen luonnonsuojeluliitto on levittänyt väärää tietoa muutoksista.

– Sellaista uhkaa ei ole olemassa, että olisimme tekemässä jotain Lapin virkistysmetsille. Tärkeät alueet tulevat olemaan nollahakkuualueita, vakuuttaa Lohi.

Huolta herättänyt saamelaisten asema ei myöskään Lohen mukaan heikkene muutoksessa.

– Metsähallitus on hoitanut hyvin saamelaisten oikeudet tähänkin asti, ja siltä osin mikään ei tule muuttumaan nykyisestä.

Sulkava ei niele selitystä siitä, että mikään ei oikeastaan muutu.

– Miksi siirretään luontopalveluiden puolelta metsätalouden puolelle, ajattelutavasta toiseen, jos mitään ei ole tarkoitus muuttaa, Sulkava ihmettelee.

Lakimuutoksen on tarkoitus astua voimaan maaliskuussa.

Klo 9.40 täsmennetty metsähallituksen yhtiöittämishankkeen käytännön muutosta: metsätalous siirrettäisiin Metsähallitus-osakeyhtiöön.

Suomessa riittää tunnetusti metsää, josta suurin osa on yksityishenkilöiden omistuksessa. Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan vuonna 2013 yksityiset omistivat yli 10,4 miljoonaa hehtaaria metsämaata.

Metsä onkin hyvin varma sijoituskohde, eivätkä sijoittajan rahat yleensä katoa kuin tuhka tuuleen.

– Toki metsä ei anna mitenkään korkeaa tuottoa, mutta se on hyvinkin varma sijoituskohde. Metsästä saa tasaista tuottoa ja tuloja, mutta sijoittaja ei saa suuria voittoja, kertoo OP Metsänomistaja -rahaston salkunhoitaja Tapio Tilli.

Metsänhoitoyhdistys Kainuun toiminnanjohtaja Heikki Meriläinen toteaa metsän vaikuttavan olevan tulevaisuudessa entistä varmempi sijoituskohde.

– Kun seuraa esimerkiksi uutisointia uusista innovaatioista, tehtaiden perustamisista ja erilaisista metsään liittyvistä hankkeista, entistä mukavammalta sijoituskohteelta metsä vaikuttaa.

– Mutta muuten en näe, että metsäsijoitus olisi riskisijoitus. Jos sitä vaikka verrataan johonkin epävarmaan osakesijoittamiseen, joiden kurssit saattavat vaihdella rajustikin ja saattaa käydä niin, että jää tyhjä kassa käteen pörssiseikkailun jälkeen.

Varmuuden lisäksi sijoituskohteella on muutama muukin olennainen piirre: metsä on pitkäaikainen sijoitus ja se vaatii aktiivista hoitoa. Lisäksi sijoittajan kannattaa varautua siihen, että metsästä saadut tulot voivat olla usein epäsäännöllisiä eikä hakkuutuloja tule vuosittain.

Tuottojen suhteen Tilli puhuu 2–6 prosentin haarukasta, mikä riippuu metsän ominaisuuksista. Meriläinen puolestaan arvioi tuottoja tulevan 3–4 prosenttia kasvun muodossa per vuosi.

Riskejäkin löytyy

Vihreää omaisuutta siis voi hankkia turvallisin mielin, mutta ei sekään täysin riskitön kohde ole. OP Metsänomistaja -rahaston salkunhoitaja Tapio Tilli mainitsee metsään kohdistuvat tuhot yhdeksi olennaiseksi riskiksi.

– Esimerkiksi myrsky voi aiheuttaa tilanteen, jossa pääoman arvo metsässä laskee. Mutta tätä vastaan metsänomistaja voi suojautua metsävakuutuksella.

Toisena riskinä Tilli mainitsee metsän ostamisen ilman ajan tasalla olevaa, metsäammattilaisen laatimaa tila-arviota. Siinä arvioidaan metsätilan puuston määrä ja sen jakautuminen eri puutavaralajeihin.

– Metsäomaisuuden arvo ja hinta määräytyvät hyvin pitkälti puuston määrän perusteella. Jos siitä on ostajalla virheellinen kuva vaikkapa myyjän toimesta, niin silloinhan siinä voi tehdä huonon kaupan. Mutta pääsääntöisesti metsätila-arviot ovat ajan tasalla, ja jos näin ei ole, ostajan kannattaa vaatia sitä myyjältä tai välittäjältä.

Metsänhoitoyhdistys Kainuun toiminnanjohtaja Heikki Meriläinen nostaa esille vielä yhden konkreettisen riskin: jos puulle ei ole käyttöä eikä rahaa saa niiden myynnillä, voi sijoitus olla huono.

Metsiä ostetaan myös henkisten seikkojen takia

Kainuussa tehtiin viime vuonna 34 metsäkiinteistökauppaa, ja 99 prosenttia kohteista meni kainuulaisille ostajille. Heikki Meriläisen mukaan ostajia löytyy pienille tiloille joiden koko on 30–50 hehtaarin kieppeillä.

– Osa haluaa juurilleen jossakin vaiheessa elämää, ja osa ostaa kotitalon läheltä lisää maata. Ihmiset haluavat puuhastella metsässä, tehdä polttopuita ja hoitohommia sekä metsästää ja marjastaa. Näillä pienillä ja keskihintaisilla palstoilla ovat käyttömotivaatiot moninaiset, ne eivät keskity pelkästään metsätalouden rahalliseen hyötyyn, vaan myös henkiset seikat vaikuttavat.

Kun henkilö haluaa sijoittaa rahaa metsään, hänen kannattaa miettiä, minkälaista puustoa haluaa.

– Nuoressa metsässä on sellainen asia, että sitä saa keskimääräisesti halvalla, liikutaan noin 1 500 euron hehtaarihinnassa. Jos taas kyse on tilasta, jossa metsät ovat päätehakkuuiässä, arvo on tukkimetsän kohdalla siellä 7 000–9 000 euron haarukassa, Meriläinen mainitsee.

– Suurin ongelma on se, jos kaikki metsät ovat tasaikäistä, kuten päätehakkuuikäistä, ja sitten hakkuut tehdään kerralla. Sitten hoidellaan metsää muutamia kymmeniä vuosia, ja pääsato korjataan vasta 50–100 vuoden päästä. Kehitysluokkajakauman pitäisi olla aina sellainen, että osa on vanhaa metsää, osa harvennusikäistä ja osa taimikoita. Näin kierto olisi jatkuvaa, ja kerran 30 vuodessa puustopääoma tulisi läpihakattua, Meriläinen jatkaa.

OP Metsänomistaja -rahaston salkunhoitaja Tapio Tilli kertoo myös, että nuoremmista metsistä saa kovempaa arvokasvutuottoa, mutta puunmyynnin tulokertymät eivät ole niin suuria kuin vanhemmissa metsissä.

Norilsk Nickelin laiterikko aiheutti heinäkuussa 2014 valtavan nikkelivuodon Kokemäenjokeen. Veteen pääsi 66 tonnia nikkeliä ja 1,3 tonnia kobolttia. Joen uhanalaisesta vuollejokisimpukkakannasta kuoli arviolta 16–17 prosenttia.

Päästön ympäristövaikutuksia on selvitetty tiiviisti puolentoista vuoden ajan. Seurantaraportit näyttävät, että joki on palautumassa ennalleen. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen loppuraportin mukaan päästö ei olisi aiheuttanut pysyvää vahinkoa joen eliöstölle.

Maatalous, metsätalous ja ranta-asutus kuormittavat Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella kirkasta Puruvettä, joka ei varsinkaan rantojen ja lahtien osalta ei ole enää niin karu kuin takavuosina. EU:n Natura 2000-suojelualueihin kohdistettu suurhanke 'Freshabit Life IP' pyrkii kohentamaan koko suuren järven valuma-alueen tilaa, joten korjaustyöt ulottuvat pitkälle maa-alueillekin viidellä toimenpidealueella.

Vetovastuun on saanut Etelä-Savon ELY-keskus ja pisimmällä suunnitelmat ovat Kerimäen kirkonkylän Jouhenjoen suualueen kunnostuksesta. Alueelle on tarkoitus rakentaa pohjapato ja iso kosteikko tämän vuoden syksyllä. Kesälahden Ristilahdella puolestaan käynnistetään vesistön ravinnekuorman vähentäminen hoitokalastuksella.

Metsähallitus sijoittaa kunnostustöihin 500 tuhatta euroa. Rahalla korjataan mm. Punkaharjun Pökrönsuon kosteikkoa. Maanomistajat voivat saada korvausta alueelleen tulevista suojelurakenteista.

Pohjois-Karjalan ELY-keskus kunnostaa Kesälahden Suokonlahtea ja Ristilahtea.  Mukana Freshabit Puruvedessä ovat myös Suomen ympäristökeskus, joka tekee pilottina kaukokartoitusta sateliittikuvien avulla ja Metsähallitus, joka tutkii alueen virkistyskäyttöä.

Luonnonvarakeskus keskittyy kalakantojen, etenkin järveln omintakeisen harjuksen ja kalataloudellisesti merkittävien muikun ja siian elinolosuhteiden parantamiseen tutkimuksen tuottaman tiedon avulla.

Tukena kuusivuotisessa hankkeessa on kansalaisjärjestö Pro Puruvesi ry, joka hoitaa tiedotusta Puruveden ympäristössä asuville ja liikkuville. Yhdistyksen puheenjohtaja Reijo Jantunen iloitsee Puruveden ylittävän hallinto- ja maakuntarajat.

– Järvi on kokonaisuus, joka yhdistää ja me käsittelemme sitä siten, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. On suuri yhteinen tahto saada Puruveden rehevöityminen pysäytettyä yhdessä.

Hervantajärvelle suunniteltu raitiotien päätepysäkki ei haittaa liito-oravaa, uskoo Tampereen kaupunki. Kaupunki on tehnyt Hervannan eteläpuolella selvityksiä viimeksi kesällä, ja ne viittaavat siihen että liito-oravien kulkureitti olisi mahdollista ratikkapysäkkiä lännenpänä.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys huolestui nykyisistä raitiotiesuunnitelmista, sillä ratikan suunnitellun päätepysäkin läheltä löytyi sunnuntaina liito-oravan papanoita.

Liito-oravan elintiloja selvitetään

Erikoissuunnittelija Kari Korte sai Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykseltä koordinaatit siitä mistä viimeisimmät löydökset tehtiin.

– Näillä havainnoilla ei tällä tietoa ole vaikutusta ratikkasuunnitelmiin.

Kaupunki kartoittaa ratikan ja Hervantajärvelle suunnitellun asuinalueen vaikutuksia liito-oravien elämään vielä kevään aikana. Kaupungin kartoituksissa on aiemmin löytynyt liito-oravan pesimäalueet muun muassa Tohtorinpuistosta ja Hervantajärjen rannalta.

Liitomatka olisi liian pitkä

Korte on sitä mieltä, että liito-oravien pääasiallinen ylityspaikka on Hervannan valtaväylän ja Ruskonkehän risteyksen länsipuolelta.

– Risteyksen länsipuolella ylitysmatka olisi lähes 70 metriä. Itäpuolella liito jäisi parinkymmenen metrin pituiseksi. Luonnollinen reitti liito-oravalle olisi mahdollisimman lähellä, uskoo biologiksi kouluttautunut Kari Korte.

Korte näkee tämänhetkisen tiedon valossa, että ratikka- ja asuinaluesuunnitelmat mahtuvat Hervantajärven ympäristöön ilman että liito-oravapopulaatio kärsii.

Suomen Metsäkeskus on avannut nettisivuilleen karttapalvelun, jonka avulla voi tutkailla hirvikannan kokoa ja metsien hirvituhojen laajuutta. Karttaan on liitetty yhteen hirvieläinvahinkoarvioiden sijainti, niiden pinta-alat sekä Luonnonvarakeskuksen lumijälki-indeksi eläinkannan laajuudesta.

Metsäkeskuksen mukaan valtio myönsi hirvieläinvahinkokorvauksia yksityismetsien omistajille vuonna 2014 haetuista vahingoista reilut 450 000 euroa, mikä on vain kahdeksasosa muutamien vuosien takaisista huippuluvuista.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa valtio maksaa maakunnassa viime vuonna ilmoitetuista hirvituhoista korvauksia yksityismetsien omistajille yhteensä 55 000 euroa. Summa on yli 20 000 vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Eniten korvauksia metsille aiheutuneista vahingoista maksetaan Joensuussa. Kakkosena on Lieksa ja kolmantena Liperi.

Myönnetyt korvaukset alenivat vuonna 2013, kun korvausperusteet muuttuivat. Tästä huolimatta pienemmät korvaussummat kertovat myös onnistuneesta eläinten kannanhoidosta.

– Kyllä tässä on selkeä muutos parempaan suuntaan, toteaa rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen Itäiseltä palvelualueelta.

Helsinki kannustaa kaupunkilaisia viemään linnunpönttöjä puistoihin ja metsiin. Vaikka omaa pihaa ei kaupunkilaisella olekaan, voi lintujen asutusta auttaa silti omin käsin.

Taustalla on Miljoona linnunpönttöä -kampanja, jonka tarkoituksena on lahjoittaa pesäkoloja linnuille. Kampanjan järjestäjiä ovat mm. Metsähallitus, BirdLife Suomi, WWF Suomi ja Luonto-Liitto.

– Hyvä linnunpönttö on ehjä ja sopivan kokoinen. Materiaalina on hyvä käyttää höyläämätöntä lautaa, lakattu puu ei ole hyväksi linnuille, valistaa Jukka Hintikka, Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja.

Hintikan mukaan on tärkeää laittaa pönttö tarpeeksi korkealle, jotta pienpedot eivät pääse lintuapajille. Suora auringonvalokaan ei ole hyvästä.

– Maalaisjärkeä kannattaa käyttää, liian vilkkaaseen paikkaan ei kannata laittaa. Eikä liian monta pönttöä samaan puuhun.

Linnut rakentavat joka vuosi uuden pesän, joten pönttö on hyvä välistä myös tyhjentää. Kattokin voi vaatia huoltoa. Pikkulintujen pönttöihin ei tarvitse laittaa täytettä.

– Pöllöt, telkät ja isokoskelot kaipaavat sen sijaan pesäänsä sahanpurua tai muuta pehmeää materiaalia.

Mieluusti luonnonmukaiseen puistoon

Helsinki toivoo kansalaisilta pönttöjä erityisesti luonnonmukaisiin puistoihin. Muut paikat hoitaa kaupunki. Pikkulintujen pöntoistä ei tarvitse tehdä mitään ilmoitusta, mutta suurempien lintujen, kuten pöllöjen, asumuksista kaupunki toivoo tiedon ympäristökeskukseen.

Ja mikäli aikoo ruokkia lintuja, niin on hyvä antaa ravintoa sopivasti. Liiallinen määrä houkuttelee myös rottia.

Yli tuhat lajia ympäri maailman bongannut Jukka Hintikka suosittelee lintuharrastusta kaikille sen helppouden vuoksi, sillä lintuja on kaikkialla.

– Alkuun pääsemiseksi tarvitaan vain kiikarit, lintukirja ja aikaa. Lintubongauksen voi aloittaa kotipihan linnuista. Siitä voi sitten laajentaa retkeilyreviiiriään pikkuhiljaa.

Kun materiaalia on tarjolla tarpeeksi ja sitä tupruttaa jatkuvasti lisää, kannattaa tarttua toimeen. Kokkolalainen Marjut Järvimies lapsineen pyöritteli, punnersi ja kampesi takapihalleen komeita, isoja lumipalloja.

– Se näytti yksin hiukan vähältä ja hassulta. Niinpä teimme sille kaksi kaveria, nauraa punaposkinen pallontekijä.

Pihalle tehty taidepläjäys ei välttämättä ole suunnitelmallista, eikä millään muotoa välineurheilua. Muutoin kyllä urheiluksi ja kuntoiluksi tokikin kelpaavaa.

– Olisihan näistäkin palloista isommat saatu, jos olisi vielä mieskin tullut sisältä työntämään. Kyllä tämä kuntoilusta käy. En kyllä tätä palloa vielä ihan ennätyspalloksi sanoisi, kertoo vaatimaton pallontekijä.

Kaksi sylillistä on epävirallisen virallinen lumipallon ympärysmitta. Lumentyöstö ei ole pelkästään omakotiasujille tarkoitettua. Sitähän voi tehdä, kuka vain ja missä vain.

– Nyt on tätä materiaaliakin vaikka kuinka, ja kunhan tulee kunnon nuoskakeli niin voisi mennä vaikka tuohon Länsipuistoon pyörittelemään, vinkkaa Järvimies.

Vaikka lumi on katoavaista, voi muhkeita muotoja muistella kesällä vaikkapa valokuvista.

 – Mitäkö näillä isoilla palloilla voi tehdä? No hyppiä vaikka niitten päällä.

Esimerkiksi kokkolalainen Marjut Järvimies lapsineen teki alla näkyvät jättipallot takapihalleen. Mitä kaikkea lumesta saakaan aikaan?

Lähetä meille kuvasi, keräämme niistä kokoelman nettisivullemme. 

Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt.

Tammi-helmikuun vaihteessa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa kaadetut eläimet ovat osoittautuneet tavallisiksi susiksi. Kentältä tulleiden eläinten alkuperää epäilevien yhteydenottojen vuoksi riistaviranomaiset halusivat selvittää, oliko kaadetuissa susissa mukana koiraa. Epäilyksen herätti eläinten erikoinen turkin ja kynsien väritys.

Suomen riistakeskus teetti nopeutetulla aikataululla Turun yliopistossa dna-tutkimuksen kolmesta sudesta, joista kaksi oli peräisin samasta laumasta Pohjois-Savosta Varpaisjärven Juudinsalolta ja yksi Pohjois-Karjalan Kelsimästä Ilomantsista. Tutkimuksen mukaan kaadetut eläimet ovat yli 99,9 prosentin todennäköisyydellä puhtaita susia.

Juudinsalon sudet ammuttiin 28. tammikuuta ja Kelsimän susi 1. helmikuuta.

Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskasen mukaan susien värivaihtelu on jokseenkin tavallista. Nyt kaadettujen yksilöiden värisiä susia on tavattu myös aiemmin. Myös suden ja koirasuden ruumiinrakenteessa voi olla eroja. 

Tanskasen mukaan dna-määrityksiä susista ei ole tehty aiemmin ainakaan Pohjois-Savon alueella. Koirasusia on löydetty Suomessa aiemmin ainakin Juvalla ja Kuhmossa.

Kotkien reviireihin perustuva porotalouden korjausjärjestelmä edellyttää Metsähallitusta tarkastamaan ja kartoittamaan vuosittain kotkien uudet pesät. Tällä hetkellä Lapissa on noin kolme sataa pesivää kotkaparia.

Maakotkakanta on vakiintunut Lapissa noin kolmeen sataan pesivään pariin.

– Osa kotkapareista on niin sanotusti lepotauolla joten noin puolet näistä kolmesta sadasta parista tuottaa poikasia vuosittain, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila.

Tuomo Ollilan mukaan käytännössä Lappi on maakotkareviirien osalta täynnä lukuun ottamatta Perämeren aluetta ja tietyiltä osin Tornionjokilaaksoa.

– Kun laitamme reviirit kartalle, niin jos johonkin jää tyhjä alue se tarkoittaa, että emme tiedä siellä olevia pesiä.

Kymmenkunta uutta pesää löytyy vuosittain

Löytöpalkkio uusista pesistä on maksettu jo kolmena vuonna. Ylitarkastaja Tuomo Ollilan mukaan Metsähallitukselle on ilmoitettu parisenkymmentä uutta maakotkanpesää parin viime vuoden aikana.

– Maakotkat niin kuin muutkin petolinnut tapaavat rakentaa uusia pesiä eli maakotkalla on yleensä kaksi tai useampi vaihtopesä reviirillään.

– Vaikka me tiedettäisiin kolme pesää, niin tänä vuonna se pesiikin jossakin neljännessä joka on meille tuntematon. Elikkä suurin osa nyt Lapista löytyneistä pesistä ovat nimenomaan näitä vanhojen reviirien uusia pesiä, selvittää Tuomo Ollila.

Merikotkat levittäytyneet Lappiin

Merikotkia on Lapissa elänyt aiemmin lähinnä Porttipahdan ja Lokan tekojärvien alueella. Nykyisin merikotkia on tavattu suuressa osassa Lappia. Posiolta Muonioon.

– Voi sanoa, että merikotka lisääntyy vauhdikkaasti. Periaatteessa on hyvin mahdollista löytää merikotkanpesä ihan mistä vain Lapista, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila.

Nyt on hyvä hetki viimeistään puhdistaa linnunpöntöt ennen kuin siivekkäät asukkaat taas saapuvat niihin.

Linnunpöntön puhdistaminen on hyvä rutiini, jonka yhteydessä pöntön kuntokin kannattaa tarkistaa.

– Kolo on linnulle tietenkin luontainen paikka ja pönttö taas ihmisen rakentama ja siten hieman erirakenteinen. Pöntön kunto vaikuttaa lintujen käytökseen ja siihen kuinka siinä asutaan. Pöntöissä voi olla pesän rakennustarpeiden lisäksi linnun ulosteita, kuoriutumattomia linnunmunia tai jopa kuolleita poikasia, muistuttaa luontoasiantuntija Panu Villanen.

Linnut itse eivät tällaisia pysty pöntöstä poistamaan.

Älä jätä puhdistusjätteitä puun juurelle

– Esimerkiksi kirjosieppo saattaa tehdä pesän talitintin pesän päälle ja vuosi vuodelta pesä sitten täyttyy. Puhdas koti kuuluu kaikille, kertoo Panu.

Pönttösiivouksen yhteydessä päästään eroon myös osasta loisia, joita ovat väiveet, punkit ja lintukirput. Muuten ne ovat taas odottamassa pöntössä uutta pesivää paria. Loiset heikentävät aina lintujen kuntoa.

Pihoissa pöntöt asennetaan kodin pihapiiriin ja ne on yleensä helppo puhdistaa.

– Ihan terassilla tai pääoven vieressä ei kannata puhdistusta tehdä. Pönttö puhdistetaan mekaanisesti. Itse käytän talttaa ja vanhaa tiskiharjaa. Jätteitä ei koskaan saa heittää lähikompostiin tai puun juurelle, koska siitä ne saattavat lähteä uudelleen kiertoon. Itse poltan jätteet saman tien, kertoo Panu Villanen.

Pönttökampanja on takaisinmaksua linnuille

Paras ajankohta pönttöjen puhdistukseen on loppusyksystä pesinnän jälkeen.

– Usein helpoin ajankohta on esimerkiksi marraskuussa, ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen. Kyllä myös keväällä ehtii, mutta kannattaa tarkistaa ettei esimerkiksi talitintti ole ehtinyt varata paikkaa. Jos asukkaita ei ole vielä ilmaantunut, niin vielä sen ehtii tehdä, neuvoo Villanen.

– Mutta ei koskaan linnun pesinnän aikana.

Maaliskuussa alkoi Ylen Miljoona linnunpönttöä Suomeen -kampanja. Onko miljoonalla linnunpöntöllä kolopesijöille merkitystä?

– Kyllä miljoonalla pöntöllä on merkitystä. Ihmiset ovat vieneet luontaista elinympäristöä niin paljon rakentamalla, laajentamalla ja levittäytymällä yhä laajemmille alueille. Takaisinmaksuaika voi olla nyt, pohtii Panu Villanen.

Luonnonperintösäätiön omistuksessa on tällä hetkellä 52 aluetta, tuhatkunta hehtaaria. Tämä ei kuitenkaan riitä, sanoo toiminnanjohtaja Anneli Jussila, jonka mukaan Suomesta löytyy paljon suojeltavaa.

– Lähtökohta on se, että tässä on tietyllä tavalla kiire ja me toimimme maksimaalisesti varojemme puitteissa koko ajan. 

Tällä hetkellä Suomessa hakataan metsiä Luonnonperintösäätiön makuun liikaa.

– Tulee vastaan tukkirekkoja, joiden kyydissä on isojakin puita. Nyt on menossa massivisia hakkuita. 

Hakkuut näkyvät muun muassa linnustossa.

– Nyt on uhanalaisiksi tulossa niinkin tavallisia lintuja, kuten hömö- ja töyhtötiaiset. Tämän täytyy liittyä meidän vanhojen metsiemme hakkuisiin. Tiaisten on yhä vaikeampi löytää elinpiiriä itselleen nuorista metsistä. 

Rahoitus koostuu eri lähteistä

Testamenttien ja lahjoitusten varassa toimivalla säätiöllä on juuri tällä hetkellä hyvä tilanne. Rahoitus kuitenkin vaihtelee, toisina vuosina tulee isojakin testamenttilahjoituksia. Ne ovat Jussilan mukaan todella arvokkaita, suurella testamentilla saadaan yleensä ostetuksi kokonainen alue kerrallaan. Rahaa tarvitaankin hänen mukaansa paljon.

– Metsät ovat Suomessa tosi kalliita. Tarvitaan joko yksi suuri lahjoitus, tai paljon pieniä ja keskisuuria. Meillehän tulee rahaa muutamasta eurosta alkaen.

Toisaalta voi tulla myös metsäalueita.

–  Nyt juuri olemme saamassa 140 hehtaaria metsää. Meille voi lahjoittaa ihan maaomaisuuksiakin. 

Lestijärveltä uusi alue suojeluun

Luonnonperintösäätiö on ostanut 24 hehtaarin kokoisen alueen lestijärveläiseltä Olavi Sillanpäältä, joka halusi suojella sen metsähakkuilta ja rakentamiselta. Alueeseen kuuluu neljätoista hehtaaria metsää ja loput on yksityistä vesialuetta.

Toiminnanjohtaja Anneli Jussila luonnehtii  ostosta harvinaiseksi muun muassa juuri vesialueensa vuoksi.

– Järvelle aukeavaa rakentamatonta rantaviivaa on kilometrin verran. Alueeseen sisältyy myös neljä rantatonttia, jotka jäävät nyt rakentamatta. Se on hienoa, sillä rantamme on rakennettu joka puolella täyteen. Siinä on myös niemiä ja edustalla pieniä saaria ja luotoja. Lisäksi siinä on paikoin valtavan hieno puusto, muun muassa vanhoja mäntyjä.

Jussilan mukaan Sillanpää oli jo oli kauan pitänyt ympäristön hakkuita liian kovina, ja nähtyään lehtijutun säätiöstä hän otti yhteyttä ja tarjosi osaa tilastaan suojelualueeksi. Säätiön puheenjohtaja Pentti Linkola kävi toiminnanjohtajan kanssa katsomassa aluetta tammikuussa, minkä jälkeen neuvotteluissa päästiin pian yksimielisyyteen.