Uusi kalastuslaki mietityttää vapaa-ajankalastajia. Saako kesämökin jokirannassa enää onkia, ja onko tutussa pilkkipaikassa pilkkiminen nyt kielletty?

Vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla onginta ja pilkintä on kielletty, suvannoissa sallittua. Vaelluskalavesistöjä ovat kaikki isommat joet, mereltä latvavesille, kaikkine sivujokineen.

Ely-keskus vastuuttaa kalastajat arvioimaan itse, onko kalastuspaikassa virtaava vesi, vai onko siinä suvanto.

Oulujoesta saa onkia ja pilkkiä Oulussa

Oulun kaupunki ei jätä arviointia kalastajille, vaan on tehnyt oman yleislinjauksen asiasta. Kaupunki omistaa Oulussa laajoja vesialueita.

– Oulujoen pääuomassa Rautasillasta Muhoksen rajalle asti saa onkia ja pilkkiä vapaasti, sanoo metsätalousinsinööri Juho Kuukasjärvi kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluista.

– Olemme tulkinneet lain henkeä siten, että Oulujoesta saatava saalis on sataprosenttisesti muuta kuin vaelluskalaa, ja että joessa ei Oulun kaupungin alueella ole sellaisia virta- ja koskipaikkoja, joissa onkiminen ja pilkkiminen pitäisi kieltää, Kuukasjärvi kertoo.

Kaupunki linjaa myös, että Oulujoen sivujoessa Sanginjoessa onkiminen ja pilkkiminen on sallittua suvantopaikoissa.

– Sanginjoessa saaliiksi voi virta- ja koskipaikoissa tulla lohta tai taimenta, Kuukasjärvi kertoo.

Lähiaikoina muutkin vaelluskalapitoisten vesialueiden omistajat joutuvat tekemään ratkaisun samasta asiasta.

Ely: Oulujoessa on varmasti myös virtapaikkoja

Kainuun Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kalle Torvinen pyörittelee Oulun kaupungin Oulujokea koskevaa ohjeistusta.

– En usko että kaupunki on tämmöistä yleistä tulkintaa tehnyt. Ehkä tämä voidaan tulkita ohjeistukseksi niin, että pääasiassa Oulujoen pääuoma on sallittua onkimis- ja pilkkimisaluetta. Pääuomasta löytyy varmasti virta-alueitakin, Torvinen pohtii ja jatkaa:

– Jos siitä (onginta- tai pilkkipaikoista) tulee kiistaa, niin se joudutaan aina tapauskohtaisesti ratkaisemaan.

Vastuu on siis edelleen kalastajalla, ja kiistaa selvitellään kalastajan ja kalastuksenvalvojan välillä. Uuteen lakiin totuttelun alkuvaiheessa valvojat on ohjeistettu neuvomaan kalastajia ja päästämään pelkällä huomautuksella.

Päätöstä Hartaanselän alueesta odotetaan

Lapin Ely-keskukselta odotetaan lähiaikoina päätöstä, joka koskee Oulujoen  suistossa sijaitsevan Hartaanselän kalastuskieltoa. Kaupunki on hakenut poikkeuslupaa kiellon lieventämiseksi. Paikka on suosittu pilkkipaikka.

Poikkeuslupaa on haettu tammikuun alussa. Päätöstä on ehditty jo odottaa.

– Meillä on tällä hetkellä hallinnossa paljon muitakin asioita, ja Hartaanselän tapauksella on ennakkotapauksen luonne, joten sitä harkitaan tarkkaan, Torvinen sanoo.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Latu pelkäävät, että entistä enemmän virkistysalueita siirretään Metsähallituksen liiketalouden piiriin uuden metsähallituslain myötä. Tämä luo järjestöjen mielestä painetta alueiden talouskäytölle ja vaarantaa vakavasti alueiden luonnon ja virkistyskäytön.

Tälläkin hetkellä valtion retkeilyalueita on Metsähallituksen liiketoiminnan taseessa, mikä aiheuttaa konflikteja Metsähallituksen ja paikallisten ihmisten ja järjestöjen välille.

– Hyvä esimerkki retkeilyalueiden epäonnistuneesta hoidosta on Hossan retkeilyalue. Metsähallitus ei ole hakkuissaan onnistunut alueen perustamistarkoituksen mukaisesti huomioimaan virkistyskäytön tarpeita. Järjestöt ja paikallinen väestö ovat vastustaneet voimakasta metsänkäsittelyä, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava SLL:n tiedotteessa.

SLL:n mukaan Metsähallituksen liiketoiminnan taseeseen ollaan siirtämässä kaikkiaan noin 40 000 hehtaaria virkistysmetsää Ylä-Lapista. Lisäksi 2,2 miljoonaa hehtaaria yleisiä vesialueita sekä noin 360 000 hehtaaria Ylä-Lapin luontaistalousalueita on ehdotettu siirrettäväksi niin sanottuun “kolmanteen taseeseen”.

– Tämä uusi ‘kolmas tase’ on epämääräinen välimuoto, eikä kukaan tunnu tietävän sen tarkoitusta. Siihen ei kuulu tuottovaatimusta, mutta alueet on kuitenkin helposti muutettavissa talouskäyttöön.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Latu haluaisivat siirtää valtion retkeilyalueet kokonaan pois liiketoiminnan taseesta.

Tutkijat kiistelevät siitä, syrjäyttikö homo sapiens aiemmin vallinneen neandertalinihmisen väkisin vai kävikö kehitys luonnollista tietään. Tietokirjailija ja tutkija Juha Valste ei usko väkivaltaiseen syrjäyttämiseen. 

– Ekologina uskon, että kun kilpailtiin sopivista asuinpaikoista, polttopuusta tai riistasta, niin näppärämpi voitti. Rauhanomaista rinnakkaineloa todistaa sekin, että meillä on edelleen pari prosenttia neandertalinihmisen geenejä.

Tekniikka pelasti sopeutumattomia

Elettiin kookkaitten eläinten aikaa. Mammutit, alkuhärät ja luolakarhut olivat vielä lajeina olemassa.

– Koska evoluutio ei ole niin nopeaa, että ihminen olisi voinut saada karvapeitteen kylmää vastaan, niin tekniikka tuli avuksi. Metsästystaito oli jo opittu, nyt oli kehitettävä ompelutaito, työkalut ja metsästysaseet keihäistä nuoliin ja keihäisiin.

– Tekninen kehitys on merkinnyt ihmisen kohdalla myös luonnollisen evoluution hidastumista. Siten luonnonvalinnan kannalta heikommat yksilöt – esimerkiksi likinäköiset ja aineenvaihduntaongelmaiset yksilöt ovat voineet jäädä henkiin.

Tästä päästäänkin nykyihmisen kestävyyteen ja kehitysvaiheeseen.

– Jotkut sanovat, että tämän myötä ihmislaji rappioituisi. Tämä ei pidä paikkaansa, koska edelleenkään lajikehitys ei suosi erityisesti juuri vaikkapa likinäköisiä, huomauttaa Valste.

Jää liikkui, ihminen sopeutui

Jääkauden homo sapiens eli maailmassa, jossa elämää jossain muodossa oli ollut jo kolme miljardia vuotta. Jääkausijaksoja oli ollut useita ja viimeinen niistä oli alkanut kaksi miljoonaa vuotta sitten. Sama aikakausi on ollut ihmisen kehittymistä homo erectuksesta homo sapiensiin. Koko sen ajan ilmasto on muuttunut ja vaatinut sopeutumista niin ihmisiltä kuin eläimiltäkin. Me, jotka luemme tätä tekstiä edustamme siis vain pientä hetkeä koko historiasta.

Jääkausien aikana kylmät ja lämpimät jaksot vaihtelivat. Viimeisimmän jääkauden loppumisesta on noin 11 700 vuotta. Pisimmillään mannerjää ulottui Venäjällä Moskovan seuduille, Saksaan ja Brittein saarille.

– Ihminen hakeutui välillä suotuisimmille seuduille kuten Välimeren alueelle. Siellä riitti ravintoa ja lämpöä. Vasta myöhemmin on ihminen oppinut elämään arktisilla alueilla. Varsinaisilla jäätiköillä ei ihminen pärjää nykyäänkään, sanoo Valste.

Kulttuuri ja vapaa-aika 

Kysymys jääkauden ihmisen vapaa-ajasta saa tutkijan naurahtamaan. Tuo käsite olisi saanut sen ajan ihmisen hämilleen.

– Vapaa-ajan käsite syntyi vasta kun karjanhoito ja maanviljely yleistyivät. Vapaa-aika liittyy työn käsitteeseen. Maanviljely yleistyi jääkauden jälkeen.

– Mutta aivan samoin kuin nykyajan primitiivisissä oloissa elävien kansojen rutiineissa, myös jääkauden metsästys- ja keräilykulttuurissa oli hetkiä, jolloin vain oltiin. Ehkä silloin harrastettiin seksiä, juteltiin, kerrottiin tarinoita, jotka oli kuultu edellisiltä sukupolvilta.

– Myös taiteelle jäi aikaa, josta todisteena ovat jääkauden aikaiset luolamaalaukset Espanjassa ja Pyreneitten vuoristossa. Niistä voi nähdä vaikutteita vaikka Picasson töissä, kertoo Valste.

Nykyihminen voisi ottaa oppia ainakin ravinnosta. Se on ollut monipuolista, lihan lisäksi kasviksia ja kuituja joita hankittaessa liikuttiin paljon.

– Ainakaan ei jumahdettu television ääreen, tietokirjailija ja tutkija Juha Valste puuskahtaa.

Jääkauden ihmisten elämään, ravintoon ja metsästyskohteisiin voi tutustua Tampereen Vapriikin Jääkauden jättiläiset -näyttelyssä elokuulle saakka.

Jääkauden jättiläiset -näyttely on kiinnostanut kävijöitä ennakoitua enemmän. Sukupuuttoon kuolleista eläimistä kertova näyttely on vetänyt parissa viiikossa jo yli  11 400 kävijää Tampereen Vapriikkiin.

Määrä hätyyttelee jo museokeskuksen kaikkien aikojen suosituimman näyttelyn, Terrakotta-armeijan suosiota. Muutama vuosi sitten esillä ollut terrakottanäyttely houkutteli Vapriikkiin reilut 120 000 ihmistä.

Seuraavat kolme viikkoa eli hiihtolomaviikot ovat todella täyttä museossa, sillä jääkauden elämää esittelevä näyttely on etenkin lapsiperheiden suosiossa. Suosioon on vastattu järjestämällä esimerkiksi uusia ylimääräisiä esittelykierroksia näyttelyyn.

– Mammutin ja villasarvikuonon poikaset ovat erityisesti lasten mieleen, sanoo vt. museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi.

Sukupuuttoon kuolleet suuret eläimet esitellään aidonkokoisina mallinnoksina. Rekonstruktiot on saatu Tampereelle Italiasta, Museo Jesolosta.Vapriikki on lisäksi saanut näyttelyyn esinelainoja Suomen kansallismuseosta sekä ainutlaatuisia, yli 20 000 vuotta vanhoja venus- ja eläinveistoksia Pietari Suuren etnografisesta ja antropologisesta museosta, Kunstkamerasta.

Jääkauden jättiläiset -näyttely on auki Tampereella elokuun puoliväliin saakka.

Luonnonsuojeluliitto Tapiola on tehnyt tutkintapyyynnön poliisille suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Pohjois-Karjalassa. Liiton mielestä lupaehtoja ei ole noudatettu.

Lupaehtojen mukaan metäsästysalueilla on otettava huomioon laumaan kohdistuva muu kuolleisuus, mikä on vähennettävä sallitusta pyynnistä.

Itä-Suomen poliisin määräyksestä on ammuttu kolme sutta, yksi Tuupovaara-Ilomantsi-alueella, yksi Tohmajärvellä ja yksi Värtsilässä. Lisäksi Tohmajärvellä löytyi kolarissa kuollut susi. Alueiden kannanhoidolliset pyyntiluvat on käytetty.

Luonnonsuojeluliitto Tapiola on pyytänyt poliisia selvittämään, ovatko metsästyksen valvonnasta vastaavat viranomaiset laiminlyöneet velvollisuuksiaan.

Poliisi on tässä tapauksessa osaltaan myös metsästystä valvova viranomainen ja taho, joka on antanut poikkeusluvan suden ampumiseen.

– Mietityttää kuka tekee tutkinnan, ei ole ihan ongelmaton. On kyllä ihan tarpeellinen asia selvittää, toteaa komisario Sami Joutjärvi Itä-Suomen poliisista.

Susi lopetettiin tiistaina Lieksassa poliisin määräyksestä

Poliisin määräyksestä ammuttiin tiistaina Lieksassa myöhään iltapäivällä Salonkylällä kotieläintarhan ympärillä yksin liikkunut susi. Pannoitetusta urossudesta oli runsaasti jälki- ja näköhavaintoja, sekä Luonnonvarakeskukselta saatua GPS- sijaintitietoa.

Eläintä oli karkotettu neljä eri kertaa kotieläintarhan läheisyydestä tuloksetta. Suden liikkumisalueella oli asutusta, liikennettä ja matkailijoita. Poliisi katsoi, että eläin voi aiheuttaa vaaraa ihmisille. Alueelle ei ollut kannanhoidollisia sudenmetsästyslupia.

Myös perjantaina lopetettiin yksi susi. Ilomantsin Hattuvaarassa elänyt susi liikkui toistuvasti samojen kotien pihoissa, ja oli tappanut kaksi koiraa. Suden epäillään olleen loukkaantunut.

Talven aikana Pohjois-Karjalassa on lopetettu poliisin määräyksestä yhdeksän sutta. Kannanhoidollisessa metsästyksessä on kaadettu tähän mennessä kymmenen eläintä, kun kaatolupia on kaikkiaan neljätoista.

Illan pimettyä katse kannattaa suunnata taivaalle, sillä revontulia voi näkyä tänään poikkeuksellisesti koko maassa.

Avaruussää on Ilmatieteen laitoksen mukaan hieman häiriöinen, joten todennäköisyys nähdä revontulia Lapin eteläpuolella tänään ja huomenna keskiviikkona on kohtalainen.

Maallinenkin sää on tänään revontulille suosiollinen, sillä taivas on illan ja yön aikana enimmäkseen kirkas.

– Osassa maata voi olla ohutta yläpilveä, mutta sen ei pitäisi haitata revontulten näkymistä, arvioi Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Paras aika katsella revontulia on Ilmatieteen laitoksen mukaan iltakymmenestä aamukahteen.

– Ulkona pitää olla vähintään puoli tuntia, että silmä tottuu pimeyteen. Se ei auta, että pelkästään käy parvekkeella, vinkkaa tutkimusprofessori Minna Palmroth.

Avaruussään ilmiöt aiheuttaa aurinkotuuli eli Auringosta avaruuteen leviävä hiukkasvirta. Kun tavallista nopeampi aurinkotuuli osuu Maahan, se voi näkyä revontulina.

Lapissa revontulet ovat yleisempiä rauhallisenkin avaruussään aikana.

Lintujen kevätmuutto on alkanut lämpimien säiden ansiosta tavanomaista aikaisemmin. Varsinais-Suomessa esimerkiksi merialueilla on nähty jo useita lajeja.

– Merilokkeja, harmaalokkeja ja kalalokkeja on saapunut. Samoin laulujoutsenia, isokoskeloita, ruokkeja ja riskilöitä on nähty, luettelee Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Hellsten.

Ensimmäiset muuttajat ovat saapuneet Varsinais-Suomessa jo maa-alueillekin.

– Kiuruja on nähty, samoin kottaraisia. Myös uuttu- ja sepelkyyhkyjä on saapunut, samoin pulmusia, Hellsten kertoo.

Ei pöllömpiä iltoja luvassa

Myös pöllöt ovat aloittaneet kevätsoitimen. Esimerkiksi Ruissalossa ovat lintumiehet ja -naiset olleet jo ahkerasti pöllöretkillä.

– Lehtopöllöjen huutelua on kuulunut jo muutaman viikon. Samoin helmipöllöjä, viirupöllöjä, huuhkajia ja sarvipöllöjä on kuultu eri puolilla maakuntaa, Jorma Hellsten sanoo.

Vaikka säät ovatkin viime päivinä lämmenneet, Hellsten sanoo, että lintujen ruokintaa ei saa vielä lopettaa.

– Ei missään nimessä lopeteta vielä. Nyt on vielä talvi, lopetaan sitten kun routa ja lumi häviävät, Hellsten neuvoo.

Hellsten myös arvioi, että mikäli sää uudelleen kylmenee, lintujen muutto hidastuu ja saattaa ottaa reippaastikin takapakkia.

– Se on tämmöstä keikkuen tulemista tämä kevät, Jorma Hellsten sanoo.

Talven vaihtelevat säät ovat saaneet ainakin eteläisessä Suomessa asuvat hämmästymään, kun maan pinnalta on löytynyt kastematoja. Matojen nouseminen ylös koloistaan on ihmisille tuttua kesäsateiden aikana ja jälkeen, mutta keskellä talvea se aiheuttaa ihmetystä.

Syy on sama kuin kesällä, mutta voi koitua matojen kohtaloksi.

– Vaikka maa on roudassa, ovat madon käytävät avoinna. Kun sataa vettä, valuu onkaloihin vettä ja madot nousevat maan pinnalle, kertoo Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti.

Selviytymismahdollisuudet miinuksella

Madot kaivautuvat talvehtimaan routarajan alapuolelle. Karhilahti kertoo, että hän on joskus kaivanut maata madon onkaloa pitkin.

– Voi melkein metrin joutua kaivamaan. Sieltä löytyy yleensä yksittäinen mato, joka on mennyt itsensä ympärille solmuun. Se on matopallo, joka odottelee onkalossaan kevättä, Karhilahti kuvailee.

Normaalisti madot joutuvat nousemaan onkaloistaan vasta kevään koittaessa. Kun lumet sulavat, vesi valuu onkaloon, ja mato tietää, että kevät on tullut.

Kun sama tapahtuu keskellä talvea runsaiden sateiden vaikutuksesta, saa mato karun yllätyksen maan pinnalle päästyään.

– Mato on riippuvainen ympäristön lämpötilasta, joten se alkaa kohmettua. Selviytymismahdollisuudet ovat miinuksen puolella, ellei sade nopeasti lakkaa ja mato ole lähellä vanhaa koloaan. Kastemadon on vaikea alkaa kaivautua takaisin routaiseen maahan metrin syvyyteen, Karhilahti sanoo.

Madot voi pelastaa ämpäriin

Jos talvisateet ajavat kastematoja maan pinnalle oikein suurissa määrin, voi matoja halutessaan myös auttaa. Madot nimittäin pärjäävät talven yli hyvin myös kukkamullalla täytetyssä ämpärissä kellarissa.

– Multa täytyy pitää kosteana, mutta hyvin ne siellä pärjäävät. Ennen vanhaan jokaisella pilkkijällä oli omat madot kellarissa.

Ämpärillisessä multaa voi olla sadoittain matoja. Karhilahti kertoo itsekin kokeilleensa matojen säilyttämistä kellarissa, nimenomaan pilkkimistä ajatellen. Matojen selviämisessä ei ollut ongelmia, päinvastoin.

– Kun piti lähteä pilkille niin ei niitä raaskinut ottaa. Eihän sitä nyt kaveria aleta ahvenille syöttämään.

Tampereen ammattikorkeakoulun, Käymäläseura Huussi ry:n ja Suomen ympäristökeskuksen Biourea-yhteishanke keräsi viime kesänä virtsaa lukuisilta festivaaleilta, yksityistalouksilta ja TAMK:in kampukselta. Festivaalikeräyksiä toteutettiin mm. Tampereen Tammerfestissä, Maailma Kylässä -festivaaleilla ja Puntala-rockissa.

– Isoimmat määrät saatiin pääkaupunkiseudun Weekend-festivaaleilta. Sieltä miesten pisoaareista saadut virtsaerät oikeastaan pelastivat meidän tutkimuksemme, projektipäällikkö Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Virtsat kerättiin talteen Keko-projektissa kehitellyillä, siirrettävillä festarikäymälöillä. Niitä kokeiltiin ensimmäisen kerran jo kesän 2014 festivaaleilla.

Ravintoarvoltaan laimeaa

Virtsaerät on nyt tutkittu. Tutkimuksen mukaa virtsa on turvallista käyttää lannoitteena, esimerkiksi salmonellaa ei virtsaeristä löytynyt lainkaan. E. coli bakteerin määrät jäivät niin vähäisiksi, että näiltä osin virtsa täytti kirkkaasti lannoitevalmisteasetuksen mikrobiologiset vaatimukset.

Ravinnepitoisuudeltaan kerätty virtsa oli laimeahkoa. Esimerkiksi typpipitoisuus on niin alhainen, että virtsaa täytyy käyttää 36 000 litraa hehtaarilla. Tämä vastaa 72 henkilön vuosittaista virtsan tuottoa.

Tutkijat laskevat, että mikäli Tampereen kaupungin alueella kyettäisiin keräämän virtsa erilleen ja käyttämään se lannoitteena, riittäisi se reilun 3 000 peltohehtaarin lannoittamiseen.

Samalla tämä ravinnemäärä olisi poissa jäteveden puhdistamoiden kuormituksesta. Vaihtoehtoiset infraratkaisut, joilla voitaisiin ravinteet kerätä kestävästi uudelleen käyttöön, on myös yksi hankkeen keskeisiä kysymyksiä.

Lääkeainejäämät huolettavat

Biourea-hanke selvitti myös virtsan sisältämät lääkeainejäämät. Ne tutkittiin, koska valtaosa käytetyistä lääkeaineista erittyy virtsan kautta.

Kerätyistä virtsaeristä löytyi yli määritysrajan olevia, määrällisesti mitattavia pitoisuuksia 17 eri lääkeainetta. Virtsasta löytyi esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä, antibiootteja, sydän- ja verisuonitautien lääkkeitä ja masennuslääkkeitä.

– Alkoholia ei tutkittu ja sehän hajoaa muutenkin maksassa. Kofeiini näytteissä näkyi, se lasketaan lääkeaineeksi. Sitä oli aika paljon, Viskari kertoo.

Tutkijoiden mukaan toistaiseksi lääkeaineiden ei ole havaittu kertyvän viljakasveihin merkittävissä määrin. Tutkittua tietoa lääkeaineiden kulkeutumisesta, hajoamisesta maassa ja mahdollisesta kertymisestä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi, joten lisätutkimuksille on tarvetta.

Ohrapellot koealoina Kangasalla ja Iittalassa

Biourea-hanke jatkuu viljelykokeilla. Silloin saadaan lisää tietoa virtsan lannoitevaikutuksesta. Ensi kesänä viljelykokeita tehdään kahden sopimusviljelijän tilalla Kangasalla ja Iittalassa.

– Virtsaa kokeillaan ohran viljelyssä. Lannoite levitetään pienille koealoille, ja samalla alueella on myös verrokkikohteet, Eeva-Liisa Viskari kertoo.

Biourea-hanke saa ympäristöministeriön rahoitusta.

Suomussalmen Kiantajärven Pienessä Honkisaaressa ja Pieni-Perankajärven Vasikkasaaressa aloitettiin hakkuut tiistaina, kertoo Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen. Saarissa tehdään uuden metsälain mukaisia erikoishakkuita.

– Hakkuiden taustalla on se, että synnytetään tuloa ja toimitetaan puuta asiakkaalle. Valtio saa siitä tuloa, ja metsätalous on liiketoimintaa, Tolonen sanoo.

Metsään tehdään korkeintaan 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja. Lisäksi puustoa väljennetään aukkojen välissä, todetaan Metsähallituksen tiedotteessa.

Hakkuut kestävät Tolosen mukaan muutamia päiviä.

– Pääasiassa teemme sahapuuta, mutta emme kommentoi, kenelle ne menevät, toteaa Tolonen.

Jäätie kantaa jo lauhasta kelistä huolimatta

Metsähallitus kertoo, että hakkuissa pyritään siihen, että metsikössä on eri-ikäisiä puita ja pienistä aukoista huolimatta siellä ei tehdä perinteisiä metsänuudistamistöitä, kuten maanmuokkausta ja metsänviljelyä.

Tarkoituksena on, että maisema ei juurikaan muuttuisi ja edellytykset saaren retkeilykäyttöön säilyvät hyvinä, toteaa suunnittelija Ulla Lehtonen tiedotteessa.

Metsähallitus otti Honkisaaren hakkuista yhteyttä Kiantajärven ranta-asukkaisiin viime syksynä.

Jäätien jäädytys saariin aloitettiin vuoden vaihteessa, mutta sittemmin lauhat säät ovat hidastuttaneet hakkuiden aloittamista.

– Olisimme aloittaneet jo viikko sitten, mutta oli semmosia vuorokausia, että lämpötila oli koko ajan nollan yläpuolella. Se heikentää jäätien kantavuutta vähitellen, Tolonen kertoo.

Jäätien kantavuuden mittaaminen on hyvin tarkkaa, Tolonen toteaa. Puutavara kuljetetaan metsätraktorilla saarista mantereelle, joten rekkoja ei jäätiellä nähdä. Jään paksuus on nyt noin metrin, joten se kestää metsäkoneiden ja puukuorman painon, Metsähallitus kertoo.

Työmaalla ja jääteillä kulkeminen on turvallisuussyistä kielletty.

Kangasmetsiä, lehtoja, puustoisia soita, pienvesien lähimetsiä, kalliometsiä, jyrkänteitä sekä metsäluhtia ja tulvametsiä. Kaikkia näitä luontotyyppejä löytyy uusien pirkanmaalaisten luonnonsuojelualueiden listasta. Pirkanmaan Ely-keskuksen mukaan viime vuosi oli jo toinen peräkkäinen onnistuminen vapaaehtoisessa suojelussa.

Maanomistajat suojelivat aktiivisesti metsäalueitaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli Metso-ohjelman kautta. Ohjelman kautta Pirkanmaalla perustettiin kaikkiaan 540 hehtaaria uutta luonnonsuojelualuetta.

Ely-keskuksen mukaan suojellut alueet olivat viime vuonna keskimäärin pienempiä kuin aiemmin, mutta suojeltu kokonaispinta-ala kohosi hieman korkeammaksi. Uudet luononsuojelualueet sijaitsevat eri puolilla maakuntaa.

Vapaaehtoisesta suojelusta saa korvauksen

Metso-ohjelman tavoitteena on ylläpitää metsäluonnon rikkautta. Ohjelmassa metsänomistaja suojelee metsänsä vapaaehtoisesti korvausta vastaan. Suojelukorvauksia Pirkanmaan Ely-keskus maksoi vuonna 2015 yhteensä noin 4,6 miljoonaa euroa.

Metso-ohjelmaa on toteutettu Pirkanmaalla vuodesta 2005 lähtien. Ohjelman puitteissa on perustettu 177 yksityistä suojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 1 700 hehtaaria ja valtio on hankkinut omistukseensa noin 540 hehtaaria maata suojelutarkoitukseen.

Ohjelma jatkuu vuoteen 2025 saakka. Suojelukohteita voi tarjota joko suoraan Ely-keskukseen tai sidosryhmien mm. metsäkeskuksen, metsänhoitoyhdistysten, metsäteollisuuden ja luonnonsuojelupiirin kautta.

Lahdessa moni huokaisi helpotuksesta ja pyyhkäisi kauhun hikeä otsaltaan viikko sitten perjantaina, kun taivaalta satoi pitkästä aikaa lunta. Talviurheilukisat vesisateessa on uhkakuva, jota vastaan moni on valmis taistelemaan.

– Me aloitimme lumetuksen heti joulun jälkeen. Tykitimme kaksi viikkoa taukoamatta ja saimme lunta varastoonkin, kertoo liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas Lahden kaupungilta.

Jos vesisade olisi jatkunut, kaupunki olisi turvautunut jäähalleista ajettavaan lumeen. Sitä varauduttiin hakemaan kauempaakin.

Tällä kertaa katastrofi vältettiin, mutta Lahti ei paini yksin ongelman kanssa. Kansainvälinen olympiakomitea on jo herännyt kestävään kehitykseen ja ympäristöongelmiin olympiakaupungeissa.

IPCC ilmastopaneelin keräämien tietojen mukaan moni entinen olympiakaupunki ei voisi vuosisadan puolivälissä enää järjestää vastaavia kilpailuja ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Missä kisat on järkevää järjestää?

Lahtikin joutuu muiden talviurheilukaupunkien tapaan miettimään tulevaisuuttaan.

– Nyt tapahtumaa uhannut lumen puute kuvaa osaltaan sitä, mikä tilanne on mahdollisesti muutaman kymmenen vuoden päästä. Se voi mennä koko ajan vakavammaksi, sanoo Sitran kiertotalouden johtajava asiantuntija Kari Herlevi.

MM 2017 -kisojen alla Sitra ja MM-kisajärjestäjät haastavatkin suomalaisia yrityksiä etsimään uusia ratkaisuja estämään ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen hupenemista.

– Massatapahtumilla on valtava vaikutus ympäristöön. Lontoon kisoissa alettiin kunnolla miettiä, miten ruoka, liikkuminen ja asuminen hoidetaan ympäristöystävällisesti. Sitäkin pitää miettiä, mitä tapahtuu kisojen jälkeen, sanoo Herlevi.

Kaikkialla kisoja ei kannata järjestää. Herlevi ottaa esimerkikseen Mustanmeren rannalle, subtrooppiseen ilmastoon tehdyt Sotshin olympialaiset tai Brasilian jalkapallon MM-kisat.

– Brasilian kisojen piti olla kaikkien aikojen vihreimpiä MM-kisoja. Jos miettii niitä keskelle sademetsiä pykättyjä futiskenttiä, joilla ei ole ehkä paljon käyttöä enää, niin se on aikamoista resurssien tuhlausta, sanoo Herlevi.

Keinotekoinen talvi on resurssien tuhlausta

Lahdessa urheilukeskukseen on investoitu miljoonia euroja, mutta se onkin ollut kovassa käytössä. MM-kisoja on järjestetty useampaan otteeseen, Salpausselän kisat ovat joka vuosi, ja muina aikoina kisa-alue on seurojen ja kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä.

Sitran johtava asiantuntija Kari Herlevi kehottaa silti miettimään, miten kisat voisi järjestää paremmin.

– Miten ruokahävikkiä saadaan pienemmäksi, miten liikkuminen järjestetään, miten myydään elämystä ja palvelua rihkaman sijaan?

Hyvänä esimerkkinä Herlevi pitää Lahden kisojen ideaa kierrättää vanhat sukset varastojen nurkista kisa-alueen koristeiksi.

– Tässä on hyvä oivallus mitä kiertotalous on arjen tekoina, sanoo Herlevi.

Sen sijaan lumen tykittäminen ei saa Herlevin siunausta.

– Suomessa vain Lappi on lumivarma. Se on vähän kuin Sotshin kisoissa, valtavaa resurssien tuhlausta, kun pyritään pitämään keinotekoisesti lunta paikoissa, joissa se ei ole muuten mahdollista. Kyllä siihen menee rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.

Lahdessa uusi ekologisempi lumetusjärjestelmä

Lahden kaupunki on siirtymässä ekologisempaan lumetusjärjestelmään. Järjestelmä on tullut maksamaan hieman alle 800 000 euroa. Uusi vedenpumppaamo on aiempaa tehokkaampi ja siihen johdetaan vettä suoraan Vesijärvestä.

– Näin säästämme ehtyvää luonnonvaraa, pohjavettä, sanoo liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas.

Lisäksi uusi verkosto on rakennettu niin, että lumi saadaan tykitettyä suoraan kisapaikoille.

– Kuorma-autoliikenne vähenee ainakin 80 prosenttia, sanoo Ahokas.

Silti Lahtikaan ei aio taistella tuulimyllyjä vastaan.

– Jos luonto ei tule yhtään vastaan, niin konstit ovat vähissä, huokaisee Ahokas.

Lemmikin omistaja tulee kotiin työpäivän jälkeen ja vastassa lattialla on tyhjä ja revitty xylitolpastillipussi. Perheen lemmikkikoira on huonovointisena vastassa. Koira on todennäköisesti saanut xylitol-myrkytyksen.

– Näitä tapauksia, jolloin lemmikki on päässyt syömään esimerkiksi suklaarasian tai xylitolia tulee kyllä suhteellisen usein, sanoo eläinlääkäri Satu Pulkkinen Eläinlääkäriasema Animagista Lappeenrannasta.

Tällaisissa tapauksissa omistajat huomaavat heti, että lattialla on joko tyhjä suklaarasia tai xylitolpussin riekaleita. Suklaasta ja xylitolista koira tulee tyypillisesti huonovointiseksi.

– Eläin alkaa oksennella ja ripuloida. Xylitol-myrkytyksen kohdalla eläimen verensokeri laskee ja eläin menee nopeasti hoipertelevaksi. Tällaiset tapaukset tuodaan hyvin nopeasti lääkäriin, Pulkkinen kertoo.

Voiko kananluita syödä?

Eläinlääkäri Satu Pulkkisen mielestä kananluita voi tietyissä tapauksissa syöttää lemmikille. Lemmikkejä ruokitaan usein teollisella kuivamuonalla, mutta toiset omistajat harrastavat barffausta, eli raakaruokintaa.

– Tällöin eläimelle annetaan luita, lihaa ja kasviksia ihan raakana. Näissä tapauksissa koirat ovat tottuneet paremmin luihin ja esimerkiksi broilerinsiipiä tai kanankauloja voi antaa.

Sellaiset luut, mitkä pirstaloituvat helposti, voivat kuitenkin aiheuttaa vakavia tukoksia tai haavaumia suolistoon.

Alkuvuoden ehdoton ruokakala on made ja nyt sitä kovasti pyydetäänkin. Lokan Jalosteelle kalastava Risto Pyhäjärvi toivoisi, ettei made jäisi vain tammi-helmikuun kalaksi, vaan että sitä olisi ruokapöydissä muulloinkin.

– Se on kait vanha tottumus, että made mielletään tällaiseksi lyhyen ajan sesonkikalaksi. Mutta voihan sitä pyytää ja käyttää vaikka juhannuksena. Että ei muuta kuin kaikenmaailman kokki-kolmoset asialle ja madetta markkinoimaan.

Lokalla made oli unholassa

Risto Pyhäjärvi sanoo, että Lokalla elettiin liki vuosikymmenen pituinen jakso, jolloin madetta ei isommin pyydetty. Nyt siihen on taas innostuttu.

– Pyynti on vieläkin jonkinlaista opettelua. Lokka on iso vesialue, että ei niitä pyyntipaikkoja noin vain löydetä. Perimätietokin on vähän hukassa.

Lokalla madetta pyydetään rysillä, koukuilla ei juurikaan.

Hyvää parikiloista madetta

Vaikka madesaaliit eivät ole olleet järin suuria, niin Lokan made on kuitenkin hyvälaatuista; keskikooltaan parikiloista. Maukasta kotimaista kalaa. Ihan sellaisena keittoon, mutta myös fileiksi jalostettuna.

– Kyllä sitä jokunen sata kiloa viime talvenakin fileroitiin ja toimitettiin suomalaisiin ruokapöytiin, Risto Pyhäjärvi, sanoo.

Siikaa, madetta, ahventa ja haukea

Tänä talvena Lokan kalastajien siikasaalis jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi. Alkutalven heikot jää ja pitkään jatkunut huono jäätilanne haittasi siianpyyntiä ja rassasi myös kalastajien taloutta.

– Peledsiikaahan se on. Vaellussiika on pahasti kääpiöitynyttä. Nyt tuota taloustilannettakin yritetään paikata mateen pyynnillä ja siinä mielessä olisikin tärkeää, että made-sesonkia saataisiin pitemmäksi, sanoo Risto Pyhäjärvi.

Kesällä Lokan kalastajilla onkin sitten toisenlaiset kohteet. Silloin jallitetaan ahventa ja haukea.

Jättimäiset pönttötalkoot ottavat varaslähdön Lahden torilla 19. helmikuuta. Maaliskuun alussa starttaavan Miljoona linnunpönttöä -kampanjan ennakkotapahtumassa kuka tahansa voi tulla rakentamaan pöntön.  

Pönttöjä nikkaroi ainakin sata koululaista ja Lahden virallisen ykköspöntön naulaa valmiiksi Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta.

Ennakkotapahtuma on malli kaikille muille Suomen kaupungeille. Lahti valittiin paikaksi, koska pönttötalkoista innostuttiin heti laajasti. Talkoiden pääjärjestäjänä on Lahden kaupungin ympäristötoimi.

Lähes kolmesataa pönttöaihioita torille valmistaa Lahden työn paikka ja Lahden Ammattikorkeakoulun puutekniikan linja. Lahden seurakuntayhtymä auttoi rakenteissa, asiantuntijoina torilla on Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen väkeä.

Kirjaa pönttösi rekisteriin

Lahden ennakkotapahtumassa tavoitteena on kasata pönttöjä ainakin parille sadalle linnulle. Koko kampanjan massiivisena tavoitteena on miljoona linnunpönttöä.

Pientä helpotusta tavoitteeseen tuo se, että pönttörekisteriin kelpaavat myös valmiit ja käytössä olevat pöntöt.

Maaliskuun alussa aukeaville Miljoona linnunpönttöä -nettisivuille tulee pönttöjen rekisteröintilomake, pönttöjen sijainnin kertova kartta ja paljon tietoa kolopesijöistä. Pönttöjen ilmoittaminen on helppoa, määrä ja paikkakunta riittävät tiedoiksi.

– Kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa on linnunpönttöjä. Arviot vaihtelevat muutamasta sadasta tuhannesta lähelle miljoonaa. Nyt on tarkoitus tehdä Suomen ensimmäinen kuntakohtainen pönttökartoitus, Miljoona linnunpönttöä-kampanjan tuottaja Tiina Klemettilä kertoo.

Miljoona linnunpönttöä -nettisivuille tulee kampanjan alkaessa laskuri, johon ihmiset voivat ilmoittaa pönttönsä.

Esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat lupautuneet mukaan kampanjaan, ja rakentavat omat linnunpönttönsä. Presidenttiparin pöntönrakennusurakka näytetään Ylen Aamu-tv:ssä 1. maaliskuuta.

Lahja satavuotiaalle Suomelle

Miljoona linnunpönttöä -kampanja on myös lahja 100-vuotiaalle Suomelle ja sen luonnolle.

Syynä on huoli taantuvista lintukannoista. Uusimman listauksen mukaan Suomen lintulajeista kolmasosa on uhanalaisia.

Kolopesijöistä esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaisten määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Pöllöistä yli puolet pesii luonnonkolojen puutteessa pöntöissä. Myös telkkä ja isokoskelo kärsivät pesäpuiden puutteesta. Kolopesijöitä on Suomessa nelisenkymmentä lajia.

Lisää Miljoona linnunpönttöä -kampanjasta täällä.

Kajaanilainen Tero Möttönen valmistautuu viikonlopun Lost In Kajaani Winter Editioniin yhdessä joukkuetoveri Asko Veteläisen kanssa. Kaksikko muodostaa Team Möven.

– Osallistuttiin syksyllä järjestettyyn Lost in Kajaani -seikkailuun. Tosin epäonnistuimme sen kisan suunnistusosiossa, ja ajattelimme, että ei enää ikinä. Itsenäisyyspäivän tienoilla päätettiin, että me lähetään sittenkin katsomaan talviversio. Halutaan nähdä, mitä talvi tuo tällaiseen eksymisharrastukseen.

Möven molemmilla jäsenillä on urheilutausta.

– Minulla liikunta oli jäissä pitkiä aikoja, kunnes liikunnanohjaajaksi aikuispuolella opiskeleva joukkotoverini veti minut takaisin urheilun pariin. Nyt takana on vuosi todella systemaattista peruskunnon ja kestävyyden kohotusta, sanoo Tero Möttönen.

Möttöselle seikkailu-urheilu toimii kipinänä pitää jatkuvalla teholla kunnosta huolta.

– Olemme kilpaurheilutaustaisia, emmekä tähänkään tulevan viikonlopun kilpailuun lähde pelkästään taivastelemaan.

Joukkueen on itse tehtävä taktiikka, että mitä tehdään ja mitä ei

Lost In Kajaani Winter Editionin kilpailualue sijaitsee 25 kilometrin säteellä Kajaanin kaupungin ympäristöstä.

– Maastoon on viety rasteja, ja kilpailijoilla on kuusi tai kymmenen tuntia aikaa käydä keräämässä mahdollisimman monta rastia kilpailun aikana. Heillä ei ole valmista reittiä, vaan kilpailijat tekevät itse reittisuunnitelman, sanoo kilpailun varajohtaja Pasi Antikainen.

Rastit on pisteytetty eri pistemäärillä riippuen saavutettavuudesta. Kauempina olevista rasteista saa enemmän pisteitä.

– Ohjelmassa on pakollisia tehtävärasteja. Joukkueen on itse tehtävä taktiikka, mitä tehdään ja mitä ei. Rogaining-periaatteella käytävän kilpailun rastit ovat eri tasoisten latu-urien, tieverkoston sekä metsäpolkujen takana.

Kilpailijat saavat itse päättää miten etenevät, joko hiihtämällä, maastopyörälllä tai lumikengillä.

Kilpailuun on ilmoittautunut 23 kahden hengen joukkuetta. Team Möve lähtee suorittamaan tehtäviä kymmeneksi tunniksi.

– Pitää pystyä luottamaan kaveriin, että ei tarvitse koko ajan huudella, että mitä nyt, sanoo Tero Möttönen.

Kisassa liikkuminen tapahtuu mahdollisimman pienellä sykkeellä

Team Möven Tero Möttönen sanoo pohtivansa nyt eniten joukkuetoverinsa terveyttä.

– Välillä saan Haukiputaalta viestiä, että nyt valuu räkä nokasta ja seuraavassa käänteessä ei valu. Tai että on vilunväreitä ja välillä ei ole.

Team Möve on töissä valmistautumisen loppuun asti.

– Ei olla paastolla tai syödä tiettyjä ruokia. Ennakkoon katsotaan, ettei tuplana kanneta mitään mukana.

Talvinen seikkailu-urheilu vaatii varusteiden kuivana ja lämpimänä pysymistä. Liikkuminen pitää tapahtua mahdollisimman pienellä sykkeellä ja kevyellä siirtymisellä paikasta toiseen.

– Jos talvella kastelee itsensä hiellä, vesistössä tai lumihangessa, niin peli on siinä. Varsinkin, jos ei ole kuivia kamppeita mukana, niin selviäminen on lähes mahdotonta.

Nurmijärven Lepsämän kylässä asuva Kimmo Mäkiranta sai kokea toissa päivänä lenkillä harvinaislaatuisemman kohtaamisen.

– Olin päivittäisellä iltalenkillä vaimon ja koirien kanssa, kun sadan metrin päässä meistä ilves käveli tien yli, kertoo Kimmo Mäkiranta.

Neljä vuotta luontokuvausta harrastanut Mäkiranta on sen verran innokas kuvaaja, että kamera kulkee mukana aina. Nyt kameran mukana pitämisestä oli todella hyötyä.

– Ilvesnaaras jäi makaamaan meistä noin 10–15 metrin päähän. Se huomasi meidät, mutta ei lähtenyt pakoon, vaan jäi paikoilleen. Siinä sitten otin kuvia ja juttelin ääneeen, mutta ilves ei lähtenyt pakoon. Hetken päästä selvisi, että olimme vahingossa päässeet emon ja pennun väliin, sanoo vieläkin tilanteesta yllättynyt Mäkiranta.

Mäkirannan mukaan emo halusi kiinnittää huomion itseensä, jotta pentua ei huomattaisi.

– Emo murisi matalla äänellä pennulle ja pentu vastasi emolleen kimeällä koiran haukuntaa muistuttavalla äänellä, kertaa Mäkiranta tapahtumaa.

Toissapäiväinen kohtaaminen ei ollut Mäkirannalle ensimmäinen kissapedon kanssa.

 – Kolme vuotta sitten vuonna 2012 kohtasin ilveksen kanssa ensimmäisen kerran. Toinen kohtaaminen oli viime keväänä, kun kohtasimme ilveksen kanssa silmätysten, muistelee Kimmo Mäkiranta.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan suoraan verkkosivujen kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksella juuri tarkastetun pro gradu -tutkielman mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa selvästi haukkojen pesintään Pohjois-Karjalassa.

Luonnontieteiden kandidaatti Jenny Kilpiäinen tarkasteli tutkielmassaan hiirihaukan, kanahaukan ja sääksen pesintää Pohjois-Karjalassa vuosina 1979–2014.

Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastusaineiston avulla hän vertasi, kuinka sääolot ja ravinnon määrä vaikuttivat pesinnän ajankohtaan ja poikasmäärään. Kilpiäinen valitsi edellä mainitut kolme haukkalajia tutkimukseensa siksi, että ne ovat erilaisia.

– Kanahaukka pysyy talven Suomessa. Se on paikkalintu. Sääksi ja hiirihaukka taas muuttavat Afrikkaan talveksi.

– Toisaalta niiden ravinto on aika erilainen. Hiirihaukat käyttävät pääasiallisesti myyriä ravintonaan, kanahaukat metsäkanalintuja ja sääkset paljon kalaa, Jenny Kilpiäinen kertoo.

Hiirihaukka matkaan käy...

Tulosten perusteella ilmaston lämpeneminen aikaisti muuttavien haukkojen pesintää selvästi.

– Suurin muutos on se, että hiirihaukalla ja sääksellä pesintä eli kuorinta on aikaistunut jopa viikolla näiden 35 vuoden aikana.

Kilpiäisen mukaan hiirihaukalla keskimääräinen pesintä on huhtikuussa ja sääksellä toukokuun puolella. Yksilöiden ja vuosien välillä on kuitenkin paljon vaihtelua.

Mutta perussuunta siis on, että pesintä on nyt noin viikkoa aikaisemmin?

– Kyllä.

Muutos ei yllättänyt

Kanahaukka onkin sitten ihan toista maata.

– Koska kanahaukka pysyy Suomen läheisyydessä tai täällä lähellä pesimisalueitaan talven aikana, niin sen ei ole tarvinnut muuttaa. Se pystyy ennakoimaan säiden mukaan, että milloin on hyvä aika alkaa pesiä, Jenny Kilpiäinen sanoo.

Haukkojen pesinnän aikaistuminen ei ollut suuri yllätys Kilpiäiselle. Tällainen näppituntuma oli esimerkiksi Juha Miettisellä, joka on rengastanut kauan haukkoja ja petolintuja Pohjois-Karjalassa.

– Häneltä sainkin tämän idean, että voisin lähteä tutkimaan, Jenny Kilpiäinen kertoo.

Poikasmäärien vaihtelu ennallaan

Vaikka haukkojen poikasmäärissä oli suurta vuotuista vaihtelua, niiden keskiarvot eivät muuttuneet tutkimusjakson aikana.

Hiirihaukan poikasmäärin vaikutti eniten kesäkuun lämpötila. Kanahaukan poikasmääriin taasen vaikutti metsäkanalintujen määrä.

Jenny Kilpiäinen kertoo, että tutkitusta kolmikosta hänen suosikkinsa on sääksi.

– Se on vaan niin uljaan näköinen. Ja kun olen päässyt vähän niitä rengastamaan, niin on se jotenkin niin hienoa käsitellä isoja lintuja.