Luonto-Liitto ja Oikeutta eläimille -yhdistys vaativat Euroopan unionilta toimia Suomen susien pelastamiseksi, Luonto-Liitto kertoo tiedotteessaan.

Järjestöt aikovat luovuttaa vetoomuksen asiasta Euroopan komissiolle tänään torstaiaamuna. Sen on allekirjoittanut kaikkiaan liki 12 000 ihmistä, ja siinä paitsi vaaditaan toimia Suomen susien pelastamiseksi myös arvostellaan maa- ja metsätalousministeriön toteuttamaa suden niin sanottua kannanhoidollista metsästystä.

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Mari Nyyssölä-Kiisla sanoo tiedotteessa, että "juuri käynnissä olevassa susijahdissa tapetaan viidennes Suomen susista". Hänen mukaansa tämä rikkoo Euroopan unionin luontodirektiiviä, niin ajatuksen kuin toteutuksen osalta.

Järjestöjen mielestä Suomeen on esimerkiksi tarpeen perustaa sellaisia luonnonsuojelualueita, joilla susien metsästystä ei sallittaisi.

– Maailmankuvassamme täytyy olla tilaa muillekin lajeille kuin ihmiselle. Suomen kokoisessa maassa on tilaa susille, Kristo Muurimaa Oikeutta eläimille -yhdistyksestä sanoo tiedotteen mukaan.

Pohjois-Suomessa ei ole innostuttu rakennettujen jokien rahoituspotista. Toistaiseksi  Lapin ELY-keskukseen hakemuksen on  jättänyt vain Lohijokitiimi-yhdistys, joka ajaa lohen palauttamista Kemi- ja Ounasjokeen.

– Alustavia keskusteluja on käyty useiden tahojen kanssa, mutta vielä on ollut hiljaista, vahvistaa kalatalousjohtaja Pentti Pasanen.

Pohjois-Suomessa rahaa on jaossa Kemi-, Oulu- ja Iijoelle, mutta seitsemän miljoonan euron rahoituspotista kilpailevat muutkin kuten esimerkiksi Kymijoki.

Tähän mennessä rahoituspotista on lohkaistu 300 000 euroa Oulujoen Montan voimalaitokselle, jonne rakennetaan vaelluskalojen kiinniottolaite. Ely-keskuksesta kerrotaan, että energiayhtiö Fortum on saanut rahoituksen tähän suoraan maa- ja metsätalousministeriöstä.

Rahaa on kolmeksi vuodeksi

Vaelluskalojen palauttaminen on nimetty yhdeksi nykyisen hallituksen kärkihankkeista. Yhtenä keinona on vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen kalatiestrategian avulla.

Pasasen mukaan tämä kertoo siitä, että vaelluskalojen palauttamisella on vahva poliittinen tuki.

Kolmelle vuodelle jakautuva rahasumma on niin pieni, että kalateitä sillä ei voida rakentaa eikä rahaa ensisijaisesti ole tarkoitettu myöskään suunnitelmien tai esiselvitysten tekoon. Sen sijaan liikkeelle voidaan polkaista käytännönläheisiä toimia vaelluskalojen palauttamiseksi.

– Tämä on eräänlaista siemenrahaa ja keskeistä onkin, että vastinrahaa täytyy löytyä myös alueelta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tätä kautta voidaan rahoittaa esimerkiksi vaelluskalojen ylisiirtoon liittyviä toimia kuten kuljetuslaitteiden hankintaa, luonnehtii Pasanen.

Vaelluskalojen palauttamisesta innostuneiden toimijoiden kannattaisi olla ajoissa liikkeellä, sillä Lapin ELY-keskuksen mukaan ensimmäisiä rahoituspäätöksiä voidaan tehdä jo tulevaksi kesäksi.

Lohijokitiimi pistää likoon omaa rahaa

Jo vuosia lohen palauttamiseksi työskennellyt Lohijokitiimi hakee rahoitusta jatkaakseen lohien ylisiirtoon liittyviä toimia Kemi- ja Ounasjoella.

Yhdistys hakee maa- ja metsätalousministeriöltä rahoitusta 92 000 euron kustannuksille. Se on valmis pistämään likoon myös 60 000 euroa omaa rahaansa. Lisäksi Ounasjoen kalastusalue on luvannut tukea hanketta 7500 eurolla.

Läntinen Suomenlahti haukkoo henkeään, toteaa Suomen ympäristökeskus eli Syke tiedotteessaan.

Syken mukaan toissa vuoden joulukuun suolavesipulssi on työntänyt edellään Itämeren pääaltaan suolaista, vähähappista ja runsasravinteista syvävettä Suomenlahden länsiosaan. Siellä se on sekoittunut pohjanläheiseen veteen, minkä seurauksena Suomenlahden länsiosan pohjanläheisessä vedessä happea on erittäin vähän tai sitä ei ole ollenkaan, Syke kertoo.

Eliöstölle haitallista rikkivetyä esiintyy Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahden keskiosan syvimmillä pohjilla aina Tallinnan tasalle asti.

Viime ja tämän talven suolapulssit ovat hivenen parantaneet Itämeren pääaltaan pohjien happitilannetta, Syke raportoi. Täysin hapettoman pohjanläheisen vesikerroksen laajuus on pienentynyt – mutta tästä huolimatta happipitoisuus on monin paikoin kriittisen alhainen, tiedotteessa todetaan.

Suolapulssissa suolainen vesi tulvahtaa äkillisesti vähäsuolaisempaan merialtaaseen. Vesi painuu pohjaan ja työntää usein vähähappisen, jopa kokonaan hapettoman vesimassan tieltään.

– [Suolapulssi] hapettaa pohjat, pysäyttää sisäisen kuormituksen, mahdollistaa pohjaeläinten uudelleenasuttamisen ja parantaa kalojen ravinto- ja lisääntymisoloja, kehittämispäällikkö Juha Flinkman Syken merikeskuksesta luettelee Ylelle suolapulssin myönteisiä vaikutuksia.

Hän toteaa, että Itämeren pääallas on ollut pitkään hapeton – ja koska syvävesi on ollut hapetonta, hapettomissa oloissa sedimenteistä on päässyt irtoamaan fosforia. Se taas on noussut pintavesiin ja aiheuttanut isoja sinileväkukintoja, Flinkman selventää.

Suomen kenties tunnetuimman luontoaktivistin Sini Saarelan lähtö Kainuuseen tapahtui viikko sitten. Paikalliset luonnonsuojelijat ja ympäristöjärjestöt olivat jo pitkään vedonneet UPM:ään, jotta se lopettaisi hakkuut Oulujärven Ärjänsaaressa.

Tavallisen kansalaisen huoli nousi Sini Saarelalle päällimmäiseksi syyksi lähtöön Ärjänsaareen.

– Kuulin, että Kainuun Sanomien verkkogallupissa 70 prosenttia vastaajista vastusti hakkuita. Minulle tuli sellainen olo, että hakkuisiin täytyy lähteä puuttumaan.

Perehtyminen Ärjänsaaren hakkuisiin tapahtui samalla kaavalla kuin Greenpeacella yleensäkin. Iso porukka tutki kohteen, ja asioita jaettiin muun muassa paikallisten ihmisten tietojen perusteella.

– Eihän kaikilla järjestöillä tai ihmisillä ole tällaisia mahdollisuuksia kuin meillä. Greenpeacen vaikutusvalta on siinä, että voimme tehdä erilaisia juttuja kuin muut ja mennä suoraan paikan päälle.

Palkatonta työtä kellon ympäri luontoarvojen puolesta

Greenpeacen aktivistit hiihtivät Ärjänsaareen. Perillä he alkoivat kartoittaa hakkuiden suuruutta ja koneiden määrää.

– Maanantaiaamuna kiersimme saarea ympäri. Halusin nähdä kokonaisuudessaan millainen saari on luontoarvoiltaan. Hakkuiden lopettamisen jälkeen olemme dokumentoineet kuinka paljon UPM ehti hakata.

Saarelan mukaan ympäristökysymysten ratkaisuun tarvitaan väkivallatonta suoraa toimintaa niin Suomessa kuin maailmallakin.

– Metsäteollisuudella on suuri valta toimia tässä maassa. Yksittäisten ihmiset mielipiteet eivät tunnu vaikuttavan. Tässäkin tapauksessa Suomen luonnonsuojeluliitto vetosi UPM:ään, ettei hakkuita aloitettaisi. Jos perinteiset vaikutustavat eivät toimi, silloin tarvitaan suoraa toimintaa.

Herkkien alueiden hakkuiden suhteen Sini Saarela on ehdoton.

– Niitä ei pidä missään nimessä hakata. Tässä tilanteessa nousee esiin ajatus, että eikö mikään riitä, ja onko pakko mennä neljä kilometriä mantereelta sijaitsevaan ainutlaatuiseen saareen, joka on virkistyskäytössä.

Metsähallituksen toimia Suomussalmella tarkkaillaan

Sini Saarela on nimenä saavuttanut kansainvälistä huomiota Venäjällä toimiessaan. Vuonna 2013 hän nousi venäläiselle öljynporauslautalle, ja Saarela ja 28 muuta Greenpeace-aktivistia sekä kaksi toimittajaa pidätettiin. Kysymykseen, tarvittiinko Ärjänsaaren hakkuiden loppumiseen maailmanluokan aktivisti, Saarela naurahtaa.

– En usko, että minä yksin vaikutin asioiden kulkuun. Ei minusta tämän tilanteen aukeaminen ole henkilöstä kiinni. Lähdin mukaan, kun siihen tuli mahdollisuus.

Aktivistina toimiminen on Saarelle enemmän elämäntapa kuin työ. Parhaillaan hän on matkalla Orivedelle, mutta Kainuussakin riittää seurattavaa toimintaa.

– Nyt pidetään tarkasti silmällä Metsähallitusta Suomussalmella. Pesiöjärven alueella on Metsähallituksella aika törkeitä hakkuusuunnitelmia pienille saarille. Orivedellä käymme katsomassa UPM:n muita hakkuusuunnitelmia. Tehdään se mitä kyetään. Mahdollisesti en ole joka paikassa mukana, mutta Greenpeace on, summaa Sini Saarela.

Mikkelin ja Savonlinnan valvontaeläinlääkärit Auli Koponen ja Tiiu Järvensivu veivät torstaina viestiä eduskuntaan eläinsuojelulainuudistamistarpeista.

Eläinlääkärit haluavat uudistuksia eläinsuojelulakiin. Muutoksia halutaan esimerkiksi koirien, kissojen, hevosten ja nautoja koskeviin eläinsuojelusäännöksiin.

Valvontaeläinlääkäreiden mielestä nykyinen eläinsuojelulainsäädäntö ei lähde eläinten fysiologisista tarpeista, vaan pikemminkin siitä, ”miten paljon tarpeista voi nipistää”. Heidän mielestään nykylaissa eläimillä ei ole lainkaan itseisarvoa, vaan niiden katsotaan olevan omistajansa irtainta omaisuutta.

Huomiota pitäisi kiinnittää tarpeisiin, kuten eläinten juomaveden saantiin ja luontaiseen tarpeeseen liikkua ja leikkiä.

Taustalla on kaavailtu eläinsuojelulain uudistus, jolla halutaan selkeyttää eläinsuojelulainsäädäntöä nykyisestä. Uudistuksella halutaan parantaa eläinten hyvinvointia sekä tehostaa eläinsuojeluvalvontaa.

Uuden eläinsuojelulain on tarkoitus valmistua vuonna 2016. Nykyinen laki on vuodelta 1996.

Kissojen vapaana liikkumista rajoituksia

Valvontaeläinlääkäreiden monikohtaisessa esityksessä peräänkuulutetaan useita rajoituksia. Muun muassa kissojen vapaana liikkuminen taajama-alueilla halutaan kieltää.

Myös vasikoiden nupoutus ilman rauhoitusta, puudutusta ja kivunlievitystä halutaan kieltää.

Lääkärit haluaisivat myös keinoja puuttua tilanteisiin, joissa lemmikkieläimien kanssa ei asuta, vaan niitä käydään ruokkimassa vain pitopaikassa. Lakiin haluttaisiin kohta, jossa edellytetään asumaan saman katon alla lemmikkieläimen kanssa. Esimerkiksi kerran vuorokaudessa tapahtuva tarkastus sallittaisiin vain väliaikaisena.

Tulkinnanvaraisuus ongelmana

Lääkärit pitävät nykyistä lakia epämääräisenä. Laki esimerkiksi vaatii, että täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein. Tulkinnanvaraiseksi kuitenkin jää lääkäreistä se, kuinka paljon on riittävästi.

Viranomaistyön kannalta epämääräisyys tuottaa ongelmia, sillä todistustaakka jää viime kädessä viranomaiselle.

Uudistuksia kaivataan myös rangaistuksiin, joita lääkärit pitävät monin kohdin olemattomina. Esimerkiksi parteen kiinni kytkettyjen lypsylehmien ja hiehojen laiduntamisvelvoite on tehoton, koska sen rikkomisesta ei seuraa lääkäreistä mitään. Tämä johtuu siitä, ettei laiduntamista pystytä käytännössä valvomaan.

Vanhaa lainsäädäntöä pidetään myös kansalaisten kannalta ongelmallisena. Epämääräiset kriteerit voivat aiheuttaa eriarvoisuutta kansalaisille.

Metsähallitus ei hakkaa metsää Suomussalmen Pesiöjärven saarissa tänäkään talvena. Suunnitelmat ovat olemassa, mutta metsähallitus odottaa uutta liito-oravametsien käsittelyohjetta.

Aluejohtaja Arto Tolosen mukaan yhdellä Pesiöjärven saarella on tehty liito-oravahavainto. Kun liito-oravametsiin liittyvä uudistunut ohjeistus julkaistaan, metsähallitus aikoo arvioida suunnitelmat uudelleen.

Greenpeace on ilmoittanut pitävänsä Metsähallituksen toimia Pesiöllä tarkasti silmällä. Aktivisti Sini Saarela on luonnehtinut pieniin saariin kohdistuvia hakkuusuunnitelmia törkeiksi. Tolosta syytökset eivät hetkauta.

– Antaa Greenpeacen suunnitella iskuja vaan. Se on heidän mielipiteensä ja minusta he saavat vapaasti niitä esittää. Sini Saarela on tuskin koskaan käynytkään koko Pesiön kylällä.

Tolosen mukaan Metsähallituksessa ollaan seurattu aktivistien toimintaa Oulujärven Ärjänsaaressa. UPM joutui hakkaamaan metsää suunniteltua pienimuotoisemmin ja keskeyttämään hakkuut.

Tolosen mielestä UPM toimi hakkuissa kaikilta osin viisaasti. Hän huomauttaa myös, etteivät aktivistit olleet ainoa syy hakkuiden lopettamiseen.

– Tällainen sää joka pehmentää jäätien on varmaan painanut yhtä lailla hakkuiden keskeyttämisessä.

Tolonen arvelee, että uusi liito-oravametsien käsittelyohje julkaistaan kevään aikana.

– Me ei sitä mietitä, että onko joku Sini Saarela Kainuussa vai ei, se ei ole meille se juttu. Me toimitaan ohjeiden ja tavoitteiden mukaan. Saa saarella kulkea, aluejohtaja lataa.

Arolammilla asuva Matti Huttunen hämmästelee talvea. Kertaakaan aiemmin Vantaanjoki ei ole noussut talvella hänen pelloilleen.

– Vesi on aika korkealla nyt. Vesi alkoi nousta pelloille tiistaina. Tähän mennessä näin ei ole koskaan käynyt talvella, joten aika harvinaista tällainen on.

Heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2004 vesi nousi rankkasateiden jälkeen samoille pelloille. Silloin Huttusen kaurapellolla oli vettä jopa toista metriä.

– Sato piti kaataa ja polttaa pois. Siitä ei ollut mihinkään. Nyt tästä tuskin on mitään haittaa, vaan pelto kuivuu kevääseen mennessä.

Jos jotain humoristista piirrettä tulvasta kaurapellolla etsii, niin hukkakauraa voi etsiä veneellä.

Myös Loimijoen vedet ovat nousseet pelloille Jokioisilla. Sen sijaan Riihimäellä Peltosaaren tulvariskialueella Vantaanjoki on pysynyt uomassaan, eivätkä vedet uhkaa alueen rakennuksia.

Viikonloppuna sään ennustetaan viilenevän ja menevän hieman pakkasen puolelle. Se saattaa rauhoittaa jokivesien nousua ja kääntää jokien vedenpinnat laskuun.

Heinolalainen Urho Hietala perusti vaimonsa kanssa viime kesänä perunamaan, kuten monena kesänä aiemminkin. Perunamaata hoidettiin hartaudella, mutta pian siellä alkoi käydä kutsumattomia vieraita. Muutama villisika otti perunamaan ruokapöydäkseen.

– Vaimo näki kerralla neljä villisikaa, jotka kaivoivat perunoita. Kyllähän se aluksi kiukutti, kun perunat menivät parempiin suihin. Onneksi kuitenkin itsellekin jäi perunoista riittävästi, niin ei sikojen vierailu enää harmita, Urho Hietala kertoo.

Hietalan pariskunta ei aio ryhtyä suojaamaan perunamaataan villisioilta. Melko turhaa se olisikin, sillä määrätietoinen ja viisas eläin ei pienistä esteistä lannistu.

Virossa sika liikkuu mielensä mukaan

Virossa pihapuutarhat pyritään aitaamaan, mutta viljelysmaita ei suojata. Voimakkaan eläimen estämiseksi pitäisi rakentaa järeät verkkoaidat, jotka yltäisivät kymmeniä senttejä maan alle, sillä villisika on myös innokas kaivamaan. Virossa villisika on kuulunut maan eläimistöön iät ja ajat. Kanta on paikoin todella runsas ja laumat suuria.

Suomen Metsästäjäliiton koulutussuunnittelijana työskentelevä Jussi Partanen toimi aiemmin Virossa metsästysoppaana. Villisikojen metkut ovat siis miehelle tuttuja.

– Villisikoja on vaikea estää pääsemästä viljelysten kimppuun. Siksi sioille järjestetään ruokintapaikkoja. Aitoja ei tarvitse rakentaa, kun eläimillä on parempaa ruokaa peltojen ulkopuolella. Ruokintapaikkoja hoitavat metsästäjät, sillä niistä on apua myös villisikojen vähentämisessä, Partanen selventää.

"Aitaaminen ei ole realistista"

Suomessakaan maanviljelijät tuskin innostuvat aitaamaan peltojaan. Puuha on kallista. Toisaalta villisikojen aiheuttamista tuhoista ei saa korvauksia samaan tapaan kuin hirvien tekosista. Syy on siinä, että villisian pyyntiä ei säädellä kaatoluvin, eli metsästys on helpompaa.  Korvauskäytäntöä tuskin on tulossakaan, sillä EU:n maataloustukipolitiikka on jo pitkään suuntautunut tukien vähentämiseen.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:sta peltojen aitaamiset tyrmätään suoralta kädeltä.

– Esimerkiksi perunantuotanto on jo niin mittavaa, että peltojen aitaaminen ei ole millään tavalla realistista. Keskimääräinen perunatila on kooltaan 15 hehtaaria, ja viljeltävät peltolohokot voivat olla hyvin hajallaan, joten aitaa tulisi paljon. Se maksaisi liikaa ja aidat haittaisivat liikkumista viljelyksillä, perustelee MTK:n kasvinviljelyasiamies Antti Lavonen.

Villisika muuttaa metsästyslakia?

Afrikkalaisen sikaruton riskin ja viljelystuhojen kasvu näyttää siis väistämätömältä, jos villisian yleistyminen jatkuu nykyistä tahtia. Kasvulle voidaan laittaa rajat vain metsästyksellä.

Maa- ja metsätalousministeriö onkin antamassa alkukeväästä esityksen metsästyslain uudistamisesta. Tarkoituksena on nimenomaan helpottaa villisian pyyntiä. Vielä ei tiedetä, mitä muutoksia metsästyslakiin tarkalleen tulee, mutta esillä on ollut poikkeuksellisia keinoja.

Melko todennäköisenä voidaan pitää kiinteän keinovalon sallimista metsästyskäytössä. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi aurinkokennolla toimivan pihavalon asentamista villisikojen ruokintapaikoille. Käytäntöä on kokeiltu poikkeusluvilla Kaakkois-Suomessa. Jatkossakaan ei siis saa käyttää aseeseen kiinnitettävää valoa tai valonvahvistinta.

Toinen todennäköinen muutos on villisian rauhoituksen purkaminen. Nyt villisikaa ei saa metsästää maalis– toukokuussa. Lisäksi on ehdotettu jousimetsästyksen ja elävänä pyytävän loukun käytön sallimista.

Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Aiemmin lakia on muutettu, kun metsäkauriin metsästys vapautettiin pyyntiluvista ja karhun metsästyksen kieltäminen haaskalta muuttui asetuksesta laiksi. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja.

– Villisika kuuluu Suomen luontoon ilman muuta, ei kantaa olla hävittämässä. Tahdomme vain, että jos sikarutto tänne tulee, ovat lainsäädäntö ja keinot sikaruton torjuntaan kunnossa, korostaa ylitarkastaja Jussi Laanikari maa- ja metsätalousministeriöstä.

Metsästäjät odottavat villisikajahteja

Metsästäjät suhtautuvat villisian yleistymiseen innolla. Eläin on mielenkiintoinen pyydystettävä ja liha maukasta, joten kannan vähentämiseen riittää varmasti innokkaita jahtimiehiä.  Villisikojen määrä on tarkoitus puolittaa metsästyksellä. Nyt eläimiä on noin 1 500.

Esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitossa toivotaan villisian ajometsästyksen rantautuvan Suomeen. Muualla Euroopassa koirilla tapahtuva villisikojen seuruemetsästys on erittäin suosittua. Tähän saakka meillä villisikojen metsästys on tapahtunut valtaosin ruokintapaikoilta niin kutsutusti "kyttäämällä".

– Valitettavasti meiltä puuttuu villisian metsästyksen perinne. Kaikkia villisikoja ei varmasti saada metsästettyä pois, sillä luonto on niin vahva. Tärkeää on myös metsästää oikein, jotta kanta pysyy terveenä, korostaa Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.

Voiko villisian kanssa elää?

Ruotsissa on myös pitkä kokemus villisikakannan kasvusta. Kannan annettiin kasvaa 1980-luvun lopulta alkaen, kunnes eläimiä oli aivan liikaa. Ne aiheuttivat isoja tuhoja maanviljelylle ja olivat riski liikenteelle. Ihmisten mitta täyttyi ja villisikaan suhtauduttiin hyvin kielteisesti.

Metsästystä tehostettiin, kunnes vasta nyt kaatomääriä on laskettu. Vuotuinen saalis Ruotsissa on silti edelleen 100 000 eläintä. Kannan laskiessa suhtautuminenkin on lauhtunut.

– Villisikojen maataloudelle aiheuttamat tuhot ovat tosiasia, mutta kun kanta on hyväksyttävällä tasolla, eläin ei herätä vastustusta, Metsästäjäliiton nokkamies Kontro muistuttaa.

Norppa tekee poikasensa lähiviikkoina lumipesään Saimaan rantojen kinoksiin. Luonnonsuojelusäätiö WWF toivoo, että luotojen ja saarten rantojen läheisyydessä liikkumista tulisi välttää saimaannorpan pesinnän rauhoittamiseksi.

Norppa synnyttää poikasensa helmi-maaliskuussa lumipesään, jonka se tekee rantakinoksiin.

– Apukinokset ovat aikaisemmin osoittaneet toimivuutensa, mutta ihmisten aiheuttama häiriö, etenkin moottorikelkkailu ja mönkijällä ajo, voivat paikoin mitätöidä tämän tärkeän luonnonsuojelutyön tulokset. Pesärauhan julistuksella haluamme kehottaa ihmisiä välttämään kaikkea liikkumista selkävesien luotojen ja saarien rantojen lähellä, sanoo WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Tänä vuonna lumi ei kinostunut paikoin riittävästi, minkä takia Metsähallitus teki päätöksen apukinosten kasaamisesta koko Saimaalle.

Norppien toivotaan löytävän pesäpaikkoja apukinoksista, joita kolattiin Saimaalle noin 200 kappaletta. Ilman apukinoksia saimaannorpalle olisi tarjolla harvoja kunnon pesäpaikkoja. Tilanteen pelätään heikkenevän edelleen jatkuvan leudon sään takia.

Saimaannorpan pesärauha julistettiin perjantaina Rantasalmella. Pesärauha julistetaan silloin, kun norpat etsivät sopivia pesäpaikkoja ja ovat hyvin herkkiä häiriölle.

WWF on julistanut saimaannorpalle pesärauhan vuodesta 1993 asti, jolloin tilaisuus järjestettiin niin ikään Rantasalmella.

Ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet Suomeen. Leuto sää on tuonut maahan niin sanotut tunnustelijat.

– Sieltä on tullut harmaalokkeja, varislintuja, merihanhia ja vesilintuja jäiden vähentyessä, kertoo Birdlife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Arkiomaan mukaan pikku pakkanen ei näitä lintuja pelota. Ne myös selviävät vähäisellä ravinnolla.

– Kyllä ne ihan hyvin pärjäilee, ne ovat karaistuneita lajeja. Ja niillä on siivet, niin ne pystyvät päräyttämään tarvittaessa vähän etelämmäksi.

– Ja kun maa on paljas, niin sieltä löytyy jyvää. Meren ollessa auki myös vesilinnut pärjäävät todella hyvin.

Varsinaista muuttoaaltoa odotetaan parin viikon kuluttua

Arkiomaan mukaan Suomeen saapuneiden muuttolintujen määrä on vielä hyvin vähäinen. Hän arvioi, että ensimmäinen suurempi muuttoryntäys ajoittuu helmikuun lopulle. Jos vain sää on tarpeeksi lämmin.

Arkiomaa antaa kaikille asiasta kiinnostuneille bongausvinkkejä.

– Merialueen rannikot ovat hyviä paikkoja, niistä löytyy isokoskeloita ja telkkiä. Ja pääkaupunkiseudulla on tämä Vanhankaupunginlahti, missä on ollut valkopäätiainen koko talven. Ylipäätään Viikin alue on hyvä, sinne pelloille tulevat ensimmäiset muuttolinnut.

Tulvavesien määrä on kääntynyt laskuun Uudenmaan jokialueilla. Sade tulee viilentyneen sään ansiosta nyt lumena, mikä vähentää tulvintaa. Myös viikonlopuksi ja alkuviikoksi odotetaan viileää säätä, joten vedenpinnat jatkavat laskuaan. Järvien vesien pintojen arvioidaan kääntyvän laskuun muutaman päivän sisällä.

Uudellamaalla vesistöjen keskimääräiset vuoden maksimiarvot ylitettiin paikoin Karjaanjoen ja Vantaanjoen vesistöissä, Siuntionjoella ja Ilolanjoella. Karjaanjoen Hiidenveden ja Lohjanjärven odotetaan saavuttavan tulvahuippunsa vasta ensi viikon puolella.

Turunväylä säästyi juoksutusten ansiosta

Tulvasta ei ole aiheutunut juurikaan aineellisia vahinkoja, mutta alavia peltoalueita on edelleen veden alla. Vantaan Askistossa tulvavesi on noussut Vihdintielle. Useita kevyen liikenteen väyliä on alueella kokonaan poikki. Ajoväylillä on alueella alennettu nopeusrajoituksia. Liikenteen odotetaan normalisoituvan tulvan laskiessa viimeistään alkuviikon aikana.

Myös Espoonjoen tulviminen on ollut voimakasta. Tulvavesi nousi jo torstaina Turunväylän reunan tuntumaan. Pelastuslaitos päätti torstaina, että Bodominjärvestä lähtevää juoksutusta pienennetään. Sen seurauksena vedenkorkeuden nousu Kirkkojärven alueella pysähtyi perjantain vastaisena yönä, mikä esti veden nousun Turunväylälle. Perjantain ruuhka-ajan liikenne kulkee siis alueella normaalisti.

Bodominjärven juoksutusta jatketaan taas perjantain aikana. Jos vedenkorkeus kääntyy nousuun viikolopun aikana ja vesi yltää Turunväylälle, nopeuksia rajoitetaan.

– Seuraamme tilannetta ja jos tarve vaatii, säätelemme tulvintaa juoksutuksilla. Jos sää ei lämpene, tilanne pysynee samana viikonlopun yli, arvioi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen päivystävä palopäällikkö Pekka Hynynen.

Outo sairaus tappaa mäntyjä Kemiönsaarella. Jo monta hehtaaria metsää on kuollut ja tauti jatkaa leviämistään, kertoo Yle Åboland sivuillaan.

Metsä Groupin puunostaja Siv Karlsson tutkii asiaa yhdessä metsänomistajien kanssa. Metsää on kaadettu taudin takia jo 20 hehtaarin alalta. Lisäksi metsää on harvennettu.

Taudin aiheuttajaa ei tunneta. Tauti aiheuttaa männyssä neulaskadon ja kuivattaa puun.

Ensimmäinen havainto mäntytaudista tehtiin vuonna 2008. Jotku metsänomistajat kuitenkin muistelevat, että sairautta on havaittu jo aiemmin männyissä.

Uusi kalastuslaki tuli voimaan vuoden alussa ja toi mukanaan uusia pyyntimittoja. Vapaa-ajankalastajat saavat pyytää minimissään 42-senttisiä kuhia, mutta kaupalliset kalastajat (entiset ammattikalastajat) pienempiä kolmen vuoden ajan. Sisävesillä ja Suomenlahdella alamitta on 40 ja muualla 37 senttiä.

Kolmen vuoden kuluttua nämäkin alamitat nousevat. Silloin kaupallisten kalastajien pyytämien kuhien alamitta on Suomenlahdella ja sisävesillä 42 ja muualla merialueilla 40 senttiä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemi uskoo vapaa-ajankalastajien saaliiden putoavan lähivuosina.

– Tulevan kauden aikana vapaa-ajankalastajilla tulee olemaan aika hiljaista kuhan suhteen. Kestää vuoden tai kaksi, kun 37-senttiset kuhat kasvavat yli sen 42 sentin alamitan. Koko kuhakannassa alkaa vähittäinen siirtyminen suurempaan kokoon ja se tulee näkymään myös ammattikalastajien saaliissa, Raitaniemi sanoo.

Notkahdusta kaupallisten kalastajien saalimäärissä voisi Raitaniemen mukaan pehmentää ajoituksella. Jos alamitan nosto tapahtuu jo syksyllä 2017 tai syksyllä 2018, niin ikäluokan nopeimmin kasvavat kuhat ehtivät tavoittaa jo uuden alamitan.

– Tällöin päästään pienellä kuopalla tai jopa ilman kuoppaa, sanoo Jari Raitaniemi.

Suurelta osin vuosina 2016 ja 2017 tulevat Raitaniemen mukaan pyyntikokoisiksi lämpimien kesien 2010-11 kuhaikäluokat, joiden oletaan olevan suuria tai keskisuuria.

Hyviä kokemuksia Ruotsista

Naapurimaassa on saatu hyviä kokemuksia, kun kalastajille tärkeän saaliskala kuhan alamittaa on nostettu. Ruotsin suurilla järvillä saaliit ovat kasvaneet. Saman uskotaan tapahtuvan Suomessakin, vaikka kalojen kasvunopeus vaihtelee alueittain. Sama alamitta kuin Ruotsissa ei kuitenkaan automaattisesti tuottaisi hyvää tulosta Suomen rannikolla, jossa kuhan kasvu on hitaampaa kuin läntisessä naapurissa.

Suomen vapaa-ajankalastajien järjestöpäällikkö Olli Saari vahvistaa saaliiden hetkellisen putoamisen olevan mahdollista, mutta uskoo, että tuloksena on lopulta vahvemmat kalakannat.

– Järjestön näkökulma lakimuutokseen oli se, että alamittaa olisi voitu nostaa 45 senttiin, vaikka hetkellisesti tiukan pyyntipaineen alaisilla alueilla saattaa tulla notkahdus, Saari vahvistaa.

Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toive on, että jatkossa olisi riittävästi kaloja, jotka ehtivät kutemaan ennenkuin tulevat pyyntiin ja samalla ne saaliskalat olisivat isompia.

Saaren mukaan lainmuutos päinvastoin laski kuhan alamittaa moniilla alueilla, missä vapaaehtoisesti alamitta oli 45-50 senttiä. Ely-keskukset selvittävät parhaillaan kalastusalueiden halukkuutta palauttaa alamitta vanhaan tasoon.

Sekava lainsäädäntö

Harrastajakalastajille kuhan alamitta on koko maassa 42 senttiä. Järjestöpäällikkö Olli Saari pitää tilannetta etenkin Saaristomerellä epäoikeudenmukaisena, kun ammattilaiset saavat edelleen kasvaa pienempiä kuhia.

– Ei se ainakaan nopeuta kuhakantojen elpymistä ja harrastajille on luvassa jatkossakin pienempiä saaliita, arvelee Saari.

Uuden kalastuslain tavoitteena oli elvyttää uhanalaisia kalakantoja ja vahvistaa elinvoimaisia. Sekava lainsäädäntö eri alueiden erilaisina rajoituksina tekee kalastuksesta harrastajalle melkoisen viidakon. Hyvä tavoite ei ehkä toteudukaan toivotulla tavalla.

Järjestöpäällikkö Olli Saari nostaa esiin taimenen, jolla on erilaisia pyyntirajoituksia. Kalastuksen halutaan kohdistuvan vain istutuskaloihin, joilta on poistettu rasvaevä.Uusi laki kuitenkin paikoin sallii myös uhanlaisen luonnontaimenen pyynnin niin sisävesien sisävesillä kuin merialueellakin.

– Napapiirin eteläpuolella sisävesien järvitaimen on erittäin uhanalainen, mutta laki sallii yli 60 senttisten luonnontaimenten, eli rasvaevällisten yksilöiden pyynnin etelään päin mennessä noin Ylivieska-Kuhmo –akselille saakka. Rasvaeväleikatuille, eli istutetuille taimenille on lisäksi säädetty istutetuilla kaloilla vanhaa lakia pienempi alamitta (50 cm), joka altistaa pyynnin kohteeksi myös vähälukuiset  luonnonkalat, Olli Saari toteaa.

Mökkiläisten verkkokalastusta rajoitettiin

Uuden lain mukaan mökkiläinen saa laskea kalavesilleen kahdeksan 30 metriä pitkää verkkoa. 240 metrin mittainen verkkojata voi tuntua pitkältä. Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön Olli Saaren mukaan vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.

– Keskusjärjestö olisi halunnut lakiin verkkojen määräksi viisi, sillä usein vähempi verkkojen määrä riittää ruokakalojen saamiseksi, Saari sanoo.

Harrastajakalastajat eivät saa EU-lainsäädännön takia merialueilla myydä pyytämäänsä kalaa, vaikka sitä joskus tulisikin runsaasti. Sisävesillä laki sallii vuosittain vähittäisen myynnin. Naapurille saa siis jatkossakin antaa sisävesikalaa, myös Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestö on anonut ely-keskuksilta lupaa myydä kalastuskilpailuiden saaliita tarvittaessa.

Useimmiten pilkkikilpailuissa kalastajat pitävät saaliinsa itse, mutta joissakin uistelukilpailussa saattaa haukia tulla sellaisia määriä, että niitä annetaan tai myydään.

– Tärkeintä on, etteivät kalat jää puntaripaikalle, vaan niillä on järkevä käyttö, järjestöpäällikkö Olli Saari tähdentää.

Suolapulssi tuo turskat vai tuoko?

Viime talvena suolaista Atlantin valtameren vettä virtasi Tanskan salmista Itämereen ja aiheutti suuren suolapulssin. Tällainen suolaisempi vesi mahdollistaa myös Itämeren turskan lisääntymisen.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemen mukaan turskan kutu onnistuu vain suotuisissa olosoissa.

– Turskan mätimunat kelluvat välivedessä vähintään 11 promillen suolapitoisuudessa ja veden pitää olla riittävän hapekasta, Raitaniemi kuvaa.

Turskakannat ovat Itämerellä olleet alamaissa pitkään ja edellisen kerran niitä saatiin runsaammin saaliiksi Suomen vesillä 30-40 vuotta sitten. Suuri vuosiluokka syntyi viime vuonna. Raitaniemi kuitenkin laittaa yhden kysymysmerkin turskan lisääntymiselle 2016. Itämeren kilohailikannat ovat vahvistuneet huomattavasti.

– Ensi keväänä on ihan selvä, että turskat kutevat ja munia tulee ja poikasia, mutta jos siellä liikkuu paljon kilohaileja samaan aikaan, niin saattaa olla, että ne syövät mätimunat ja poikaset pois tai vähiin, miettii Raitaniemi.

Ilmatieteen laitos ennustaa Pohjois-Suomeen suurta lumivyöryvaaraa viikonlopulle. Monissa tunturikeskuksissa vaara arvioidaan toiseksi korkeimpaan eli nelosluokkaan.

Nelostasolla luonnolliset ja ihmisen aiheuttamat lumivyöryt ovat todennäköisiä.

Suurimmat riskialueet ovat Keski- ja Pohjois-Lapissa, esimerkiksi Levin, Oloksen ja Ylläksen suunnalla, Luoston ja Pyhän alueella sekä Saariselällä. Vaara pienenee siellä ennusteen mukaan kolmostasolle ensi viikolla.

Kolmostasolla luonnolliset lumivyöryt ovat mahdollisia ja ihmisen aiheuttamat lumivyöryt todennäköisiä.

Ei naurata vieläkään, sanoo Mika Soramäki. Pääsi nimittäin ennätysmade karkuun muutama vuosi sitten. Pieni naurahdus sentään pääsee, mutta miehestä huomaa, että kova paikka se oli.

Erätulilla-ohjelmasta tuttu Vanajavesikeskuksen projektipäällikkö Soramäki pyytää kalaa kesät talvet. Vanajalta Hämeenlinnasta ja Hauhon järvistä tulee tammi-helmikuussa houkuteltua myös madetta pyydykseen.

Tänä vuonna Hämeenlinnan seudulla onkin ollut hyvä madetalvi, ja Vanajastakin on noussut tervettä madetta.

Se oli jo käsissä

Mutta siihen ennätyskalaan. Oli talvi 2012. Erätulilla-ohjelmaa lähdettiin kuvaamaan Oulun lähelle Uljuan tekojärvelle. Sieltä oli vuonna 2008 napattu ennätysmade; evän verran päälle kahdeksan kiloa.

Soramäki ja muut ohjelmantekijät päättivät porukalla, että nyt syntyy uusi Suomen ennätys.

– Valittiin kairaksikin kahdeksantuumainen, kun se vanha totuus on, että tuuma ja kilo, Soramäki kuvailee halutun reiän kokoa.

Made on pimeän kala, joten päivänvalolla sitä ei kannata jahdata. Liikkeelle on lähdettävä vasta illan hämärtyessä. Illasta ja yöstä voi kulua useampikin tunti ennen kuin osuu matikan kulkureitille, madepolulle.

– Muutama tunti siinä sitten ronkattiin jo pimeässä. Oli kova tuuli ja pakkanen. Sitten jysähti ihan kuin seinään.

Eikä kiinni ollut ihan mikä tahansa made, vaan jätti oli tulossa. Ennätyskala.

– Sain jo pään avannosta. Sitten se tarttui sen kahdeksan tuuman reiän reunoihin ja irtosi ulkopuolelta. Siinä kiljuttiin kuvaajaa paikalle.

Kuvaaja ei ehtinyt ajoissa, ja Soramäkikin oli jo ujuttanut kätensä reiästä matikan perään avantoon pidellen siitä vielä kiinni.

– Pikkuhiljaa se limamikko sitten luisui sormistani. Sen jälkeen tämä poika oli hiljainen ainakin neljä tuntia.

Yli kahdeksan kiloa, ihan varmasti!

Madepilkillä ei nukuta

Mateen pilkkiminen vaatii aktiivisuutta. Pilkkiä pitää koko ajan koputella pohjaan ja houkutella madetta paikalle. Jos on osunut kairaamaan reikänsä oikeaan paikkaan, saattaa hyvässä lykyssä lipua ulottuville useampikin matikka.

Suurimmat mateet elelevät Luonnonvarakeskuksen mukaan Pohjois-Suomessa, sillä siellä niillä on kylmän veden ansiosta pitkä ja suotuisa ravinnonottokausi.

Vuoden alusta tuli voimaan uusi kalastuslaki. Rokastamalla ei saa enää kalastaa, eli kalaa ei saa tartuttaa koukkuun suun ulkopuolelta. Niinpä madehara ja ryöstöpilkki ovat nyt kielletty.

Mika Soramäki saa madetta myös verkolla. Katiskakin on tehokas pyyntiväline. Jos katiska sattuu kutualueelle, silloin pyydykseen voi jäädä parikymmentäkin madetta kerralla.

Tyypillisesti matikasta tehdään keittoa ja mätiä nautitaan vaikkapa blinien kanssa. Nämä eivät ole suinkaan ainoat tavat nauttia madetta.

– Savustettu made on ihan loistava. Teen itse niin, että nyljen kalan ennen savustusta ja laitan mateen aika suuren maksan sinne mahaan. Se muhii siellä kalan kanssa. Kyllä kun mateen maksaa pääsee savustettuna maistamaan, se on ihan gourmet'ta, Soramäki nuolaisee huuliaan.

Australialaisella Queenslandin rannalla työskennelleet vapaaehtoiset pääsivät alkuviikosta todistamaan jotain todella harvinaista. Rantahiekasta kuoriutui esiin valkoinen kilpikonna.

Ympäristöjärjestön mukaan valkoinen kilpikonna syntyi maanantaina. Saman pesän muut munat olivat kuoriutuneet jo aiemmin, joten vapaaehtoiset huomasivat pienen valkoisen kilpikonnan tutkiessaan pesää. Vapaaehtoisten Albyksi nimeämä valkoinen kilpikonna oli yksi 122 kuoriutuneesta kilpikonnasta, jotka pääsivät Castawayn rannalta mereen saakka.

Rantojen kunnosta huolehtivan australialaisen ympäristöjärjestön Coolum District Coast Care Groupin puheenjohtaja Linda Warneminde kertoi BBC:lle, että kilpikonnan poikanen oli virkeä ja lähti kuoriuduttuaan nopeasti vettä kohti.

Jo tavallisten, vihreidenkin kilpikonnien poikasista aikuisuuteen asti selviää yksi tuhannesta. Valkoisen Alby-kilpikonnan mahdollisuus selvitä on vielä tätä heikompi, koska sillä ei juuri ole mahdollisuuksia maastoutua ympäristöönsä.

Australian kansallisen yleisradioyhtiön haastatteleman asiantuntijan mukaan vihreiden kilpikonnien poikasista albiinona syntyy vain yksi useista sadoista tuhansista.

Amerikkalaisen televisiokanavan CNN:n verkkosivuilta löytyy Albysta myös kuvasarja.

Muuttolinnut ovat tulleet Suomeen muutaman viikon etuajassa.

Esimerkiksi Rääkkylässä Orivedellä on nähty tämän vuoden ensimmäiset harmaalokit. Rääkkyläläinen Jouko Päivinen kertoo, että viime vuonna ensimmäiset lokit saapuivat maaliskuun toinen päivä.

Aktiivinen lintuharrastaja Markku Halonen kertoo, että myös laulujoutsenet ovat tulleet takaisin Suomeen.

– Muutamat joutsenpariskunnat taisivat talvehtia Etelä-Suomessa.

Ensimmäiset kevään merkit ovat harmaalokkien lisäksi pöllöjen soitimen alkaminen.

Kuluvan talven harvinaisin lintuhavainto tehtiin Kontiolahdella: lintulaudalla nähtiin valkopäätiainen.

Linnanmäen Sea Lifen tuore rapunäyttely kokoaa yhteen joukon erikoisia otuksia. Nähtävillä on mm. puhdistajarapu, joka luonnossa huolehtii kalojen hygieniasta ja sirkkaäyriäinen, jolla on eläinkunnan kehittyneimmät silmät. Mielenkiintoinen on myös erakkorapujen temppurata köysiratoineen.

Näyttelyn päätähtenä paistattelee itseoikeutetusti maailman suurin äyriäinen, lähes nelimetriseksi kasvava jättiläistaskurapu.

– Se on kyllä aika näyttävä, meillä niitä on kaksi kappaletta. Se on vielä teini-ikäinen, suurimmat yksilöt kasvavat nelimetrisiksi, kertoo intendentti Markus Dernjatin.

Luonnossa jättiläistaskuravut elävät Japanin etelänpuoleisilla merialueilla. Niitä on haivaittu 50 - 600 metrin syvyyksissä.

Mukana myös persoonallisuuksia

Intendentin mukaan näyttelyn ravuista löytyy persoonallisuuksia. Ravut myös oppivat asioita.

– Jos esimerkiksi puhdistajarapu ei saa työstään palkintoa, niin se laiskistuu, Dernjatin sanoo ja sujauttaa kätensä luonnon manikyyriin. Ravut rynnivät kilvan puhdistustöihin.

Puhdistusravuilla on suuri merkitys koralliriutan kalojen hyvinvoinnille. Kyseessä muutenkin vesiekosysteemille merkittävä eläin.

– Ravut täyttävät merellä sitä lokeroa, mitä hyönteiset maalla, Dernjatin valistaa.

Ravintona ravut käyttävät mm. simpukoita, kalaa – ja toisia rapuja.

Merimaailma Sea Lifen Saksiniekat-näyttely on avoinna vuoden loppuun saakka.

Kalastusopas Markus Sällinen on kairannut ystävänsä kanssa keskipohjalaiselle haukijärvelle kymmenkunta reikää. Jokaiseen halkaisijaltaan 20 sentin reiän reunalle on asetettu telineisiinsä 120 senttiä pitkä virvelivapa hyrräkelalla.

Tämän tästä kaksikko pinkaisee juoksuun, kun vapaan kiinnitetty punainen huomiopallo ponnahtaa ylös hauen kiristäessä siimaa. Kalan nykäisystä ilmoittaa myös piipittävä elektroninen hälytin. Miehillä on kiire kokemaan pyydystä, koska he päästävät kalat takaisin järveen. Hauki ei saa nielaista koukkua liian syvälle, ettei se loukkaa itseään.

– Tässä kun tekee 50–100 metrin spurtteja, niin on tämä välillä aika kovaa hommaa, varsinkin jos hanki on syvä, naureskelee Sällinen.

Ruotsista rantautunut laji tunnetaan nimellä ismete.

Hauki iskee ahnaasti syöttiin

Koukkuun laitetut särkisyötit tuntuivat maistuvan hauille. Tunnin aikana kala iski neljästi koukkuun. Suurin vonkale oli 106 senttiä, arviolta noin 7-kiloinen hauki.

Sällisen kairaamat reiät olivat halkaisijaltaan 20 senttiä. Kun järven syvyys oli 130 senttiä, josta jääkannen paksuus noin 60 senttiä, yli metrisen hauen on jo vaikea kääntyä ylös reikään. Suunnitelmissa olikin hankkia halkaisijaltaan viisi senttiä isompi kaira.

– Ei ole vielä sellaista syöttikalaa ollut, mihin hauki ei olisi iskenyt.

Esimerkiksi pilkkijöillä lajin viehätys piilee usein siinä, että tuntee kädessään kalan napatessa pyydykseen.

Mikä monivapakalastuksessa kiehtoo?

– Tämä on semmoista kyttäämistä kun on useampi vapa, että kilahtikohan kello tuolla vai onko se kala tuolla. Tässä saa samalla testattua eri asioita, että kun laitetaan siika, ahven ja lahna vierekkäin syötiksi, niin mikä niistä se paras syötti. Tässä on hyvä testailla eri menetelmiä

Välineet esille ennen kalastuksen alkua

Catch & release- eli pyydystä ja päästä  -kalastuksessa on tärkeää, että välineet ovat valmiina ennen kalastuksen aloittamista. Ismetessä tämä tarkoittaa sitä, että pihdit, sivuleikkurit ja pilkkireiän viereen laitettava vapautusmatto ovat käden ulottuvilla. Sällinen käyttää myös vedellä täytettyä ahkiota.

Perinteiset pilkkitaidotkin saattaa olla tarpeen, sillä särki on hyvä syöttikala ismetessä.

Vaikka lajiin syvemmälle hurahtanut saattaa hankkia laadukkaitakin hälyttymiä, alkuun pääsee huokeasti.

Sällinen käyttää vavassa hyrräkelaa, mielellään muovista. Siimana hänellä 0,40 millinen monofiili-siima. Siimassa on paino ja puolimetrinen peruke, jonka päässä kolmihaarakoukku, johon syöttikala kiinnitetään.

– Järkevän setin vapoja saa satasella. Siihen kun vielä pihdit, vapautusmatot ja muut viidelläkympillä, niin ollaan jo melkein ammattitason ismettaajia.

Luvat kuntoon ennen jäälle menoa

Koska ismetessä käytetään useita vapoja, kalastajalla on oltava kalastusalueen monivapalupa. Koska vavassa on kela, jolla voidaan kelata siimaa, se luokitellaan virvelikalastukseksi eli se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin kuten esimerkiksi pilkkiminen.

Sällinen on asetellut päivän kalastusretkeen tarvittavat välineet keskelle kalastusaluetta, pyydykset ovat 50-100 metrin säteellä "tukikohdasta". Homma vaatikin tavallista pilkkijää huomattavasti isomman reviirin.

– Tappelua ei ole vielä tullut kuten joissain Ruotsin joilla. Jos jäälle tulee muitakin, niin kohteliaasti mennään omille alueille, ettei laiteta päällekkäin vapoja.  Tänäänkin kun tultiin aamulla, niin oli toinen auto jonottomassa. Hän päätti lähteä toiselle järvelle kun huomasi, että täällä on muitakin. Viikonloppuisin näkee melkein joka järvellä nykyään ismettaajia.