Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Sienet voi kerätä nyt suoraan metsästä joulupöytään

0
0

Sienten ystävien kausi on tänä vuonna jatkunut erityisen pitkään. Metsistä löytyy edelleen suppilovahveroita, orakkaita ja jopa kantarelleja.

Satoja sienestäjiä kouluttanut lemiläinen keruutuotetarkastaja Martti Hakala ei pidä tilannetta mitenkään poikkeuksellisena.

– Yleensä suppilovahveroita on niin kauan, kunnes lumi peittää maan. Ja kerran kävin vuoden ensimmäiset sienet keräämässä uudenvuodenpäivänä, Hakala kertoo.

Jäiset sienet suoraan pannulle tai pakastimeen

Jäiset suppilovahverot on helppo napsia sammalikosta, sillä ne katkeavat kevyellä otteella. Sienet voi kerätä koriin ja heittää suoraan pannulle tai pakastusrasioihin, jotka voi kotona siirtää saman tien pakastimeen.

Sieniin pätevät samat säännöt kuin muihinkin elintarvikkeisiin.

– Jos säät vaihtelevat ja sienet sulavat ja jäätyvät metsässä moneen kertaan, ne eivät enää kelpaa syötäviksi, Hakala muistuttaa.

Kertaalleen jäätyneet joulukuiset suppilovahverot ovat erinomaisia.

– Niissä ei ole toukkia eikä multakaan tartu kohmeisten sienten jalkoihin, sanoo Hakala.


Luonnonvaratuottajien koulutus hyvässä vauhdissa Kemijärvellä

0
0

Yle Lapin vierailupäivänä tiloissa valmistui vaahtokarkkeja, maarianheinäsokeria, karpalosinappia ja puolukkapitoista kuohujuomaa. Hyvänmakuisia, suorastaan herkullisia.

Kaikkista raaka-aneista ei kuitenkaan voida valmistaa elintarvikkeita, sanoo projektipäällikkö Airi Pirttijärvi-Virtanen. Evira ja Tukes asettavat omat määräyksensä ja valvovat tuotantoa.

Luonto tarjoaa raaka-aineiksi muun muassa tutuimmasta päästä marjoja, sieniä ja yrttejä. Mutta myös erikoisemmat, kuten pakuri, pihka ja mahla ovat hyviä raaka-aineita.

– Kosmetiikkapuolella raaka-aineiden käyttömahdollisuus on paljon laajempaa, sanoo Airi Pirttijärvi-Virtanen. Hän puhuu marjoista, yrteistä, marjojen ja yrttien yhdistelmistä, sienten-kasvisten yhdistelmät ja paljosta muusta.

Lapin luonto erittäin aromikas

Pirttijärvi-Virtasen mielestä Lapissa on aivan erinomaista harjoittaa luonnonvaratoimintaa.

– Täällä kasvavat ja kasvatettavat raaka-aineet ovat aromikkaampia kuin etelässä. Ne sisätävät paljon enemmän ns. vaikuttavia aineita kuin Napapiirin alapuolella tuotetut, hän sanoo. Siksi oli myös luontevaa ruveta järjestämään Kemijärvellä alaa tukevaa opetusta. Luonnonvaratuottajia valmistuu tasaiseen tahtiin. Nyt meneillään oleva opetus on jatkoa aikoinaan Kemijärvellä virinneelle perusopetukselle.

Sanna haluaa luonnonvarayrittäjäksi

Hoitotyöstä opintovapaalla olevalla Tuula Saariniemellä on selvä näkemys tulevaisuudestaan. Hän kouluttautuu luonnonvaratuottajaksi ja haluaa yrittäjäksi.

Tuula myös tietää, että yksittäiselle yrittäjälle on haasteellista investoida tuotantotiloihin ja -välineistöön. Hän aloitti opiskelunsa vuosi sitten tammikuussa.

– Luonto ja luonnolisuus on minulle todella tärkeä asia ja haluaisin todella työllistää itseni luonnonvarayrittäjänä.

Tuula on jo kehittänyt saippuaa oman vuohen maidosta. Opetuksessa hän suuntautuukin juuri kosmetiikkapuolelle. Mutta toki karpalosinappiakin syntyy ja tulevaisuudessa paljon muutakin.

Kaupunki järjestämään tuotantotilat

Oppilaitos sekä nykyiset ja tulevat luonnonvarayrittäjät toivovat, että Kemijärven kaupunki auttaisi heitä menestymään. Kysymys on siitä, että kaupunki järjestäisi tuotantotilat koneineen ja laitteineen ja vuokraisi ne sitten yrittäjille yhteiskäyttöön.

– Se on oikeastaan ehto, että uskaltaa ylipäätänsä ryhtyä yrittäjäksi. Perusinvestoinnit ovat liian kalliit yksittäiselle yrittäjälle, sanoo Tuula Saariniemi.

Jättiloheksi neljässä kesässä – Salpausselän vedet tuovat kasvuun potkua

0
0

Heinolalaismiehen verkkoihin marraskuun lopulla uinut liki kaksitoistakiloinen järvilohi on yksi suurimmista suomalaisjärvistä nostetuista järvilohista. Suurta huomiota osakseen saanut lohi painoi 11,765 kiloa.

Jättiläismäisen lohen kasvuvauhti on ollut hurja. Helsingin yliopiston tutkimuksissa selvisi, että lohi oli viettänyt kyseisessä järvessä vain neljää kesää.

– Se on ehkä istutettu kaksivuotiaana, jonka jälkeen kasvu on ollut aika hurja. Ilmeisesti järvessä on ollut ravintoa tarjolla reippaanlaisesti. Määritin iäksi poikasvaiheen jälkeen neljä kesää järvessä. Toisaalta tällainen kasvu ei ole mitenkään tavatonta, Helsingin yliopiston kala- ja kalastusbiologian professori Hannu Lehtonen kertoo.

Lohet tykkäävät Salpausselän karuista järvistä

Kalatalousasiantuntijoiden mukaan Salpausselän alueen järvillä on selvä yhteys kalojen suureen kokoon ja nopeaan kasvuun.

– Salpausselkien alueelle osuu paljon järviä, jotka soveltuvat hyvin vähäravinteisia, syviä ja viileävetisiä oloja vaativille lohikaloille, Aki Janatuinen Virtavesien hoitoyhdistyksestä kertoo.

Eteläisen Suomen järvissä ei ole Janatuisen mukaan mitenkään itsestään selvää, että lohet kasvaisivat istutettuinakaan isoiksi joka järvessä.

Järvet lämpenevät liiaksi, ja liian lämpimissä olosuhteissa lohi menettää ruokahalunsa ja saattaa kuolla. Salpausselän alueen karujen järvien syvänteissä on Janatuisen mukaan kesäaikanakin riittävän hapekas vesikerros, jossa lohet pysyvät hengissä ja jatkavat kasvuaan.

– Toisaalta moni järvi voi olla riittävän syvä, mutta ne saattavat olla turhan ravinteikkaita, jolloin niissä on esimerkiksi kuhan ja särkikalojen kaltaisilla lajeilla etulyöntiasema.

Salpausselän alueen järvien ja lohien toimivasta liitosta kertoo myös se, että särkikälat jäävät usein altavastaajiksi muikulle ja kuoreelle Salpausselän karuissa ja kirkasvetisissä järvissä.

– Kalaston rakenne on suotuisampi. Niissä saattaa olla pienen ahvenen ja kuoreen ohella myös muikkua, jotka ovat keskeiset ravintolajit kalaa syöville järven ulapalla seilaaville lohille ja taimenille, Janatuinen kertoo.

Kalastus on maltillista

Vaikka järvilohi kasvaakin otollisissa olosuhteissa isoihin mittoihin monia muita kalalajeja joutuisammin, pitää yli viiden kilon kalojen viettää yleensä vähintään kahdesta kolmeen vuotta järvessä.

Aktiivisesti saaliskalojen perässä uivat lohet päätyvätkin melko helposti kalastajan verkkoihin, ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuriin mittoihin.

Pienten järvien etu on Janatuisen mukaan se, että niissä kalastus on usein isoja vesistöjä vähäisempää.

– Luulen, että pienehköistä tai keskikokoisista järvistä on parhaat edellytykset saada todella isoja järvilohia. Niihin usein istutetaan säännöllisesti lajia, mutta ei kalasteta liian tehokkaasti, Janatuinen summaa.

Mikä kukka, mikä kuu – marraskuu oli kukkasten aikaa

0
0

Yle Pohjanmaan alueen sääkuvat marraskuulta kertovat koleaa kieltään: lunta - tai oikeastaan räntää - on ikuistunut vain muutamaan otokseen. Muuten paistaa vielä aurinko, vesistöt ovat jäättömiä ja kukat kukkivat.

Voikukan, kevätesikon, orvokin ja liljan versojen kuvia katsellessa herää kysymys, mitä kuuta ja vuodenaikaa oikeastaan elettiinkään?

Lähetä sääkuva

Alueellisissa tv-uutisissa käytetään katsojien lähettämiä sääaiheisia kuvia. Sääkuvista ei makseta korvausta. Lähetä kuva osoitteeseen: pohjanmaa@yle.fi.

Millaisen kuvan voimme julkaista?

Kuvan lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijän- ja muut oikeudet lähettämäänsä materiaaliin. Samalla lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa materiaali Yle Uutisille.

Jos kuvaa käytetään uutistarkoituksessa, ei julkisella paikalla kuvaamiseen tarvita lupaa. Tässä tapauksessa ei myöskään tarvita julkistamislupaa kuvassa esiintyviltä henkilöiltä.

Muissa tapauksissa, kuten sääkuvissa, lähettäjällä tulee olla suostumus kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä siihen, että Yle voi hyödyntää ja käsitellä materiaalia parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelemmekin, että sääaiheisissa kuvissa ei esiintyisi tunnistettavia ihmisiä.

Voitko pahoin joulupuun edessä? – Valitse mieluummin kuusi kuin pihta

0
0

Miksi osa ihmisistä saa allergisia oireita joulukuusesta?

Todennäköisimpänä selityksenä suomalaiset allergia-asiantuntijat pitävät kuusen pihkasta huoneilmaan haihtuvia yhdisteitä. Tulokseen päädyttiin kanadalaisessa tutkimuksessa jo 1970-luvulla.

Sittemmin on ollut vallalla käsitys, että kuusen mukana tuleva pöly, siitepöly ja homeitiöt johtaisivat oireisiin, mutta tutkimus kumoaa tämän. Kotiin tuotu kuusi ei lisännyt itiöiden määrää ilmassa.

Pahoinvointi joulupuun edessä voi johtua myös tuoksuyliherkkyydestä, joka voi altistaa oireille yhtä lailla hyasintin ja parfyyminkin läheisyydessä.

Mikä merkitys on kuusen alkuperällä ja lajilla?

Kotimaisten ja ulkomailta tuotujen joulupuiden eroja ei ole vielä tutkittu esimerkiksi pakkaamisesta koituvien terveysvaikutusten suhteen.

Markkinoilla olevat puut edustavat joka tapauksessa useita eri lajeja, joiden tuoksuvuudessa on selviä eroja. Moni kuusi on itse asiassa pihta, niitä kasvatetaan myös Suomessa. Ja pihdat tuoksuvat selvästi voimakkaammin kuin suomalainen metsäkuusi.

Jos tiedät, että joulupuun voimakas tuoksu aiheuttaa allergiankaltaisia oireita, metsäkuusi voi olla varmempi valinta.

Miten helpotan oloani, jos haluan kuusen herkkyydestä huolimatta?

Älä tuo joulukuusta sisälle. Sijoita se parvekkeelle tai pihalle.

Mikäli kuitenkin haluat kuusen tunnelmanluojaksi kotiin, harkitse muovista.

Saako kuusesta siedettävämmän jollain käsittelyllä?

Ei saa. Kuusen suihkuttaminen vedellä ei auta, koska oireet eivät johdu pölystä. Kuusen runko-osien käsittelemistä ei harrasteta, koska kemikaali voisi aiheuttaa yhtä lailla oireita herkille.

Monivuotinen muovikuusi kannattaa toki vähintään tuulettaa ja tomuttaa ennen käyttöä, jotta varaston pölyjä ei turhaan ajaudu sisälle.

Tärveleekö kuusesta oireileminen joulun?

Ei tärvele, kun et altista itseäsi kuuselle.

Muista myös, että aivastelu, vuotava nenä ja niitä harvinaisemmat silmäoireet jäävät yleensä vähäisiksi verrattuna jouluruokien vaikutuksiin allergikolle. Kala-allergian ja pähkinäallergian aiheuttamat reaktiot ovat selvästi voimakkaampia.

Juttua varten on haastateltu allergianeuvoja Anne Vuorenmaata Allergia- ja astmaliitosta, tutkija Teijo Nikkasta Luonnonvarakeskuksesta sekä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajaa, biologi Kimmo Saarista.

Susien pihavierailut tarkempaan syyniin

0
0

Suomen riistakeskus ottaa susien pihavierailut tarkasteluun Pöytyällä ja Oripäässä. Yhteistyössä asukkaiden, poliisin ja riistahallinnon kesken etsitään toimintamalleja, joilla voidaan puuttua toistuvia pihavierailuja tekeviin susiin.

Hankkeen aikana kerätään havaintotietoa, selvitetään syitä susien pihavierailuille jakokeillaan erilaisia menetelmiä ehkäistä susien liikkumista asutuksen läheisyydessä.

Tavoitteena on tutkia karkotuksen ja erilaisten karkotusmenetelmien vaikutusta suden käyttäytymiseen. Jos susien pihavierailut ovat uhkaavia,tekee poliisi normaaliin tapaan tilannekohtaisen arvion tarvittavista toimenpiteistä.

Havainnot petoyhdyshenkilölle tai tarvittaessa hätäkeskukseen

Hankkeen aikana kansalaisten toivotaan ilmoittavan kaikki suurpetohavainnot paikalliselle petoyhdyshenkilölle, joka kirjaa havaintotiedot Tassu-suurpetotietojärjestelmään. Jos tilanne on uhkaava, ilmoitukset pyydetään tekemään suoraan hätäkeskukseen.

Petoyhdyshenkilö tarkistaa kaikki ilmoitetut havainnot. Pihavierailuksi kirjataan havainnot, joissa susi on käynyt alle sadan metrin päässä asutusta talosta.

Petoyhdyshenkilöt koulutetaan kirjaamaan nykyistä kattavammat selvitykset kustakin pihavierailusta. Hanke päättyy toukokuussa 2017.

Ruuhka-Suomen kasvanut susikanta luo pelkoa: "Piti lenkille lähteä, niin en uskaltanut"

0
0

Ihmiset kaipaavat vastauksia siihen, miten toimia susilaumojen kanssa. Asia tuli selvästi esille Hämeenlinnan Rengossa, jonne sudet ovat saapuneet parin viime vuoden aikana.

Rengon riistahoitoyhdistyksen ja Suomen riistakeskuksen susi-ilta toi Rengon koulun salin täpötäyteen tietoa kaipaavia renkolaisia. Vastauksia he eivät juuri saaneet.

Itä-Suomessa sudet ovat olleet arkipäivää vuosia, mutta Ruuhka-Suomeen sudet ovat levittäytyneet vasta viime vuosina. Riistakeskus arvioi susiparin löytäneen Rengon metsät viime talvena.

Asukkaat puhuvat laajemmasta invaasiosta. Marraskuun loppuun mennessä suurpetoyhdyshenkilöt ovat vahvistaneet 187 susihavaintoa, joista 90 pihapiirissä. Nyt Riistakeskuskin on valmis myöntämään, että Rengossa asuu susilauma eli susiperhe. Ahkerasti liikkuvat sudet joutuvat tiheästi asutulla seudulla väkisin kulkemaan pihojen läpi.

Suojellaanko ihmisiä vai susia?

Susikeskustelussa nousee aina esille se, millä ehdoilla susia pitää suojella. Kyselyissä pääosa ihmisistä on sitä mieltä, että susi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei hukkaa omaan pihapiiriin haluta. Ihmiset pelkäävät itsensä, lapsiensa ja kotieläimiensä puolesta, eivätkä turhaan. Ihmisten päälle susi ei liene käynyt yli sataan vuoteen, mutta esimerkiksi lampaita ja koiria susien suihin jää jatkuvasti.

Renkolaiset Eija Davidjuk ja Maria Eerola tulivat susi-iltaan toivoen saavansa tietoa siitä, mitä uudessa tilanteessa voi tehdä.

– Minä harrastan koirien kanssa jäljestystä ja olisin kaivannut tietoa, miten toimia nyt, kun alueella liikkuu susilauma. Sellaista tietoa asiantuntijat eivät kertoneet, tuumii Eija Davidjuk selvästi pettyneenä.

Neljä tuntia renkolaiskoulussa asiantuntijoita kuunnellut Maria Eerola oli yhtä pettynyt tilaisuuden antiin.

– Näin itse suden elokuun alussa pellon päässä. Silloin ei pelottanut, mutta jälkeenpäin on pelottanut. Piti lenkille lähteä, niin en uskaltanut kävellä kuin muutama sata metriä, kun totesin, että en minä uskalla pidemmälle mennä.

Asiantuntijat myöntävät ongelman

Tutkimusmestari Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta ymmärtää ihmisten huolen.

– Sudet ovat vaikea ja tunteisiin käyvä asia. Valitettavasti useisiin kysymyksiin ei ole kyllä/ei -vastauksia. On paljon tulkinnanvaraisia asioita, joihin joudumme antamaan tylsiä ja epävarmoja vastauksia, valittelee Antti Härkälä.

Härkälä ymmärtää hyvin ihmisten susipelon, vaikka itse jatkuvasti susia tutkiessaan ei eläintä pelkääkään.

– En osaa oikein pelätä, kun suden näkeminenkin on erittäin harvinaista, vaikka niitä etsisi.

– Pelko on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia ja on selvää, että peto herättää pelkoja. Toisaalta ei voi myöskään sanoa, että pelko olisi turha. Susi on suuri ja vahva eläin, eikä sen käyttäytymisestä voi olla varma, sanoo kenttämestari Antti Härkälä.

Susikanta kasvaa

Riista-asiantuntijoiden mukaan Suomessa on nyt arviolta 34–38 susilaumaa ja noin 250 sutta. Määrä on jo lähellä viime vuosien huippua, joka on vuodelta 2006. Susikanta on edelleen kasvussa, vaikka maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt talvelle 46 sudenkaatolupaa. Jopa riistaviranomaisten arvioissa susikanta saattaa nousta lähiaikoina yli kolmen sadan.

Kun kanta kasvaa, sudet liikkuvat varmuudella myös alueille, joilla niitä ei ole vuosiin näkynyt. Susiperhe on reviirieläin eikä päästä toisia susia alueelleen. Kun susiperhe vaatii keskimäärin 1 000 neliökilometrin reviirin, tarvitsevat uudet laumat uusia asuinsijoja. Yksinäiset sudet puolestaan vaeltavat kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Asutus osuu väkisinkin niidenkin reiteille.

Kun suomalainenkin susi on vielä Euroopan unionin suojelussa, lienee varmaa, että susikeskustelu ei ole loppumassa, päinvastoin.

Talven pakkasennätys rikki Sodankylässä: -29,3 astetta

0
0

Aiempi talven pakkasennätys, 28,9 astetta mitattiin maanantaina Sodankylän Vuotsossa.

Myös Ala-Muoniossa on mitattu keskiviikkona  maanantaista lukemaa kovempi pakkanen, -29,0 astetta.


Lapin hyönteisistä tehtiin laaja kartoitus – löytyi toista sataa Suomelle uutta lajia

0
0

Lapissa tehdyssä laajassa hyönteiskartoituksessa on löydetty toistasataa Suomessa ennen tuntematonta hyönteislajia.

Kolmivuotinen hyönteiskartoitus on tuottanut tärkeää tietoa Lapin suojelu- ja erämaa-alueilla elävistä hyönteisistä, sanoo suojelubiologi Jukka Salmela Metsähallituksesta.

– Tämä on merkittävä aineisto, sillä Lapissa kaksisiipisiä hyönteisiä ja pistiäisiä on kartoitettu vähän suhteessa paremmin tunnettuihin perhosiin ja kovakuoriaisiin, Salmela luonnehtii.

Urakka paljasti kymmeniä uhanalaisia lajeja

Aineisto kerättiin kolmen vuoden aikana käytännössä hyönteisasiantuntijoiden vapaaehtoistyönä. 24 eri suojelu- ja erämaa-alueelle asetettiin yhteensä 85 hyönteispyydystä, jotka keräsivät saalista lähes 9000 vuorokauden ajan.

Pyydyksillä kerättiin noin 80 000 hyönteisyksilöä, joista määritettiin 2011 hyönteislajia. Määritetyistä lajeista 58 on vielä tieteelle kuvaamatta. 66 lajeista on uhanalaisia.

– Paras tulos saatiin Savukoskelta Törmäojan suojelualueelta, josta löydettiin eniten tieteelle ennestään tuntemattomia lajeja, kuvailee Salmela.

Hyönteistietoa tarvitaan maankäytön suunnittelussa

Miksi Lapin hyönteislajisto sitten tunnetaan puutteellisesti? Metsähallituksen mukaan syynä on esimerkiksi se, että Lapissa on vähän alan tutkijoita. Muualla Suomessa asuvat asiantuntijat käyvät pohjoisessa lähinnä vapaa-aikanaan.

Lajistokartoitusten tuloksia tarvitaan muun muassa alueiden hoidon ja käytön suunnitteluun, jotta uhanalaisten lajien esiintymät voidaan ottaa huomioon, kertoo Jukka Salmela.

– Näitä kartoituksia tehtiin myös luonnonsuojelualueilla, joille kohdistuu tällä hetkellä paineita esimerikiksi rakentamisen ja kaivostoiminnan kannalta.

Suurin osa kartoituksen tuottamasta aineistosta on kaikkien saatavilla Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä tietokannassa.

Pelto- ja metsäjänikset paitsi lempivät, myös syövät yhdessä

0
0

Itä-Suomen yliopistossa on tehty useita jänistutkimuksia viime vuosina. Jäniksille on asennettu GPS-pantoja, joiden avulla on seurattu jänisten liikkumista.

– Niistä on huomattu, että rusakko ja metsäjänis asustelevat maalis-huhti-toukokuussa hyvin samoilla alueilla. Joten ei ole mikään ihme, että näitä risteymäjälkeläisiä esiintyy. Keväällähän jäniksillä on jo ensimmäinen kiima ja alkaa niitä jälkeläisiä pukkaamaan, kertoo nuorempi tutkija Riikka Levänen Joensuusta.

Risteymien yleisyyttä on tutkittu korvanäytteistä, joita metsästäjät ovat lähettäneet yliopistolle. Niistä on käynyt ilmi, että Itä-Suomessa on verrattain paljon metsä- ja peltojäniksen risteymiä. Toinen keskittymä on Oulun alueella.

Joensuussa jänisten elämää on tarkkailtu GPS-pantojen lisäksi yliopiston riistakameroilla.

– Riistakamerat on asennettu lähinnä ruokintapaikkojen läheisyyteen, että voimme seurata samalla pannoitettujen eläinten hyvinvointia.

Samalla on tehty kiinnostavia havaintoja eläinten ruokailusta.

– Ennakkoon luultiin että rusakot ajavat metsäjänikset pois ruokintapaikoilta. Mutta olemmekin huomanneet, että ne saattavat siellä pystyä yhdessä ruokailemaan ja viettämään aikaa. Joitain kameroita meillä on myös ruokintapaikkojen ulkopuolella ja olemme huomanneet vuorovaikutusta muuallakin kuin ruokintapaikkojen yhteydessä, Levänen kertoo.

Hylätty poikanen kuoriutui uljaaksi joutseneksi – joulu yksin uimarannalla

0
0

Nälkiintynyt kyhmyjoutsenenpoikanen löydettiin viime vuoden jouluaattona merenjäältä Siikajoen edustalta. Poikueesta jälkeen jäänyt linnunpoikanen ei päässyt lähtemään muiden mukaan, koska ei oppinut lentämään.

Lintu tuotiin toipumaan Oulujoen rantaan sulana pysyvälle lintujen ruokintapaikalle.

Joutsenta vastassa ollut Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen tutki poikasen heti tuoreeltaan.

– Päällisin puolin katsottuna mitään vikaa ei löytynyt. Myöhemmin olen nähnyt sen lentävän vedenpinnan päällä metrin korkeudella, mutta sen ylemmäs se ei pääse, Auvinen kertoo.

Rumasta ankanpoikasesta uljaaksi joutseneksi

Uimarannan läheisyyteen muuttanut harmaahöyheninen poikanen muuttui viime kesän sulkasadon jälkeen upean valkoiseksi täysikokoiseksi kyhmyjoutsennaaraaksi. Se on ollut tuttu näky Tuiran rannan läheisyydessä liikkuville ihmisille ja avantouimareille. Lintu on tottunut ihmisiin niin hyvin, että syö jopa kädestä.

– Joutsen ei lähtenyt kesällä uimalla jokea ylös eikä merelle. Syynä voi olla jokin fysiologinen vika tai mukavuudenhalu. Vannoutuneet joutsenen ystävät ruokkivat lintua säännöllisesti ympäri vuoden. Viljatuotteet ja vihreä salaatti maistuvat, mutta parasta herkkua taitavat olla sulatetut pakasteherneet, Auvinen tietää kertoa.

Hätääntyneitä puhelinsoittoja päivittäin

Pakkassään tultua moni ohikulkija on seurannut hätääntyneenä jäällä paikallaan olevaa joutsenta. Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselle ja lintuharrastajille on tullut muitakin kiinni jäätyneitä joutsenia koskevia kyselyitä.

– Pakkanen ei isokokoista lintua nujerra, sillä on hyvin eristävä höyhenpeite. Se tarvitsee kuitenkin sulan veden höyhenpeitteen hoitamiseen ja tietysti ruokaa. Joutsen kestää jopa 30 asteen pakkasen ja vesihän on tunnetusti paljon lämpimämpää kuin ympäröivä pakkasilma, Auvinen muistuttaa asiasta huolestuneita.

Tuiran joutsen viihtyy omissa oloissaan

Viime päivinä kyhmyjoutsennaaras on viihtynyt omissa oloissaan jäiden keskellä. Siellä on sopiva sula pulikoida ja jään päällä voi lepäillä jouluherkkuja odotellessa. Siihen miksi komea julkkisjoutsen ei hakeudu muiden sorsien seuraan on Auvisella oma arvauksensa.

– Joutsenet selviävät ilman ruokaa kymmeniä päiviä, jopa kuukauden. Yksi syy omissa oloissa viihtymiseen voi olla myös rannalla mekastava satapäinen sorsajoukko, se voi ärsyttää omaan rauhaan tottunutta lintua, Ari-Pekka Auvinen naurahtaa.

Ensimmäisenä Suomessa: Merikotkien pesiin hankitaan kamerat Merenkurkussa

0
0

Merikotka-aktiivi, vaasalainen Tapio Osala on innostunut. Suunnitelmissa, tai oikeastaan jo ihan työn alla, on kameroiden hankinta muutamaan merikotkan pesään Merenkurkussa.

Käytännössä varsinainen kamera tulisi olemaan yhdellä reviirillä, yhdellä pesällä. Merikotkalla on useita vaihtopesiä ja ajatus on, että muutamaan pesään voitaisiin laittaa kamerat ja niistä valikoituisi varsinaiseksi kuvauspaikaksi se pesä, jossa on elämää.

Osala on innostunut siksi, ettei vastaavaa ole vielä tehty missään muualla Suomessa. Sääksien pesille on kameroita laitettu, mutta yhdelläkään merikotkan pesällä ei kameraa vielä ole. Baltiassa ja Tanskassa sen sijaan pesäkameroita on ja osassa on myös liveseurantaa.

Ihan huvin vuoksi  kameraa ei pesään asenneta, vaan tarkoituksena on saada uutta tietoa sekä aikuisten merikotkien että myös poikasten elämästä. Sysäyksenä hankkeen etenemiselle oli viime kesä, jolloin pesäntarkastusreissuilla löytyi runsaasti pesiä, joilla pesintä oli aloitettu, mutta se oli keskeytynyt jostain syystä. Kameran kuvaama materiaali toisi tietoa siitä, mitä pesillä oikein tapahtuu.

Laitteiden asentamisella jo kiire

Se on varmaa, että kamerat saadaan paikoilleen, mutta ihan koska tahansa ei pesille voi mennä. Tapio Osala kertoo, että merikotkat alkavat jo tammikuussa puuhailla pesillään, joten ennen sitä olisi päästävä asentamaan kamerat. Laitteet tullaan naamioimaan niin hyvin kuin mahdollista, jotta merikotka ei niitä huomaisi.

– Ei niistä laitteista mitään haittaa merikotkalle ole. Me jätetään merikotkalle vapaus valita eli hän itse valitsee pesiikö tässä pesässä vai ei. Ainoa ongelma on se, että jos se katsoo, että mikä möhkäle tuo on, eikä sitten pesikään siinä pesässä, kertoo Osala.

Merikotkien pesillä tarkastuksia tekevät aktiivit ovat jo valmiiksi pohtineet reviireitä, minne kameran voisi viedä. Pesää ei kuitenkaan ole vielä valittu. Kameran lisäksi pitää ottaa huomioon, että muutkin laitteet, kuten esimerkiksi aurinkopaneelit,  saadaan hyvin naamioitua.

Haaveissa on, että jos sponsoreita saadaan lisää, olisi mahdollista lähettää livekuvaa pesältä nettiin. Se vaatii kuitenkin rahoitusta, sillä laitteita tarvitaan lisää ja nettiyhtedet tuovat mukanaan kiinteitä kuluja. Osala visioi, että mahdollinen sponsori voisi saada omalle nettisivuilleen merikotkan pesäkameran liveseurannan.

Hevonen voi osoittaa ratsastajan henkiset ongelmat

0
0

Western Trainingin yrittäjä Sanna Onkamo opettaa lännenratsastuksen lisäksi myös perinteistä ratsastamista. Oli kyseessä kumpi muoto tahansa, niin harrastuksessa korostuu helppous. Lopputuloksessa ratsastajan pitäisi pystyä liikuttamaan hevosen jalkoja yhtä helposti kuin omia jalkojaan.

– Silloin ratsastajan pitää olla henkisesti tasapainossa itsensä kanssa, että hän pystyy luottamaan itseensä ja hallitsemaan tunnetilansa. Eli jos ratsastajalla on huono päivä, niin hän ei anna sen näkyä. Hevosen kanssa pitää pystyä toimimaan hallitusti ja järkevästi ilman, että omat tunteet vaikuttavat siihen mitä teet hevosen kanssa.

– Se näkyy yhteistyönä, jossa hevosen ei tarvitse pelätä. Sen voi saavuttaa myös ihminen, joka harvemmin ratsastaa, koska hevonen oppii tuntemaan ihmisen. Sitten on olemassa hevosia, joilla on niin vahva itseluottamus, että ne voivat toimia tilanteessa kuin tilanteessa oikeastaan kenen kanssa tahansa, sanoo Onkamo.

Harrastuksesta voivat tehdä mahdottoman ihmisen muutoshaluttomuus tai eläimen kaltoinkohtelu. Mutta ratsastaja voi kehittää itseään hevosen avustuksella.

– Ihmisen ajatusmaailma voi kääntyä hevosten kanssa toimiessa. Eläin peilaa tosi paljon ihmistä. Eli jos on jotain omia heikkouksia ja epävarmuuksia ja sinulla on epävarma hevonen, niin silloin on hankalaa. Itsensä kehittäminen lähtee hevosen kautta, joka voi näyttää mahdolliset ongelmat, joita ihmisellä on. Tarvitaan rohkeutta kohdata ne, summaa Sanna Onkamo.

– Hevonenhan kommunikoi elekielellä, se aistii ihmisen jännitteet, eleet ja ilmeet. Hevoset ovat ylipäätään herkempiä lukemaan kehonkieltämme, ja se on taito, johon ihminen ei ikinä pysty.

Hevonen toimii ilman pakottamista

Lännenratsastus lähtee Sanna Onkamon mukaan siitä että se ei perustu pakottamiselle.

– Hevonen haluaa tehdä, mitä ratsastaja haluaa sen tekevän. Eläin myös luottaa, että se osaa tehdä niitä asioita, joita ihminen pyytää tekemään. Tuomme asiat pieninä palasia, jotta eläin voi kokea onnistumisen tunteita.

– Ratsastamme löysillä ohjilla, ja tavoite on, että hevonen toimii kaikissa tilanteissa ilman pakottamista. Hevosen pitää pystyä turvautumaan ihmiseen, jos joku tilanne on vaikka turvaton sille.

Lännenratsastus eroaa tavallisesta ratsastuksesta siten, että siinä hevonen on rennommassa asennossa. Myös ohjastuntumassa ja varusteissa on eroja.

– Hevonen on jalostettu niin, että se voi kantaa itseään matalammassa muodossa, kuvailee Sanna Onkamo.

Pakkasennätys helähti taas rikki: nyt -30,7 astetta

0
0

Torstaina aamulla kello kuusi  mitattiin Sodankylän Lokan mittausasemalla tämän talven uusi virallinen pakkasennätys. Ilmatieteen laitoksen mittari painui lukemiin -30,7 eli vielä liki puoli astetta keskiviikkona samassa paikassa tehtyä edellistä ennätystä alemmaksi.

Kylmää oli myös muun muassa Alamuoniossa, jossa pakkanen paukkui torstaina aamulla -30,4 asteen voimin.

Tällä viikolla on tehty jo kolme pakkasennätystä. Ensimmäinen tehtiin maanantaina, jolloin päästiin Ilmatieteen laitoksen 'virallisten' mittareiden mukaan -28,9 asteeseen Sodankylän Vuotsossa.

Hyydetulvia torjutaan köysillä

0
0

Hyydeköydet asetetaan tällä viikolla pahimpien riskikohteiden lähettyville. Ähtävänjoella esiintyy hyydetulvia lähes vuosittain koskipaikoilla Evijärven alapuolella Ähtävän, Lappforsin ja Kolpin taajamien läheisyydessä.

Köysillä pyritään nopeuttamaan jääkannen muodostumista. Hyydepatojen riski on suurimmillaan kovilla pakkasilla, kun virtaama on suuri mutta jääkansi ei ole vielä muodostunut.

Jos joen virtaama on suuri sään kylmetessä, koskipaikat voivat täyttyä alijäähtyneestä jääsohjosta, joka taas aiheuttaa tulvaa kosken yläpuolien alueella.

Sään kylmetessä jääkannen muodostumista pyritään nopeuttamaan vähentämällä joen virtaamaa. Se tapahtuu pienentämällä veden juoksutusta Lappajärvestä, kertoo ely-keskus tiedotteessaan. Myös Evijärven juoksutuksia Ähtävänjokeen pienennetään pakkasen kiristyessä ja tulvariskin kasvaessa. Juoksutuksia lisätään, kun pysyvä jääkansi on syntynyt.

Ely-keskus ennakoi, että säännöstelystä huolimatta saatetaan hyydepatojen torjunnassa joutua turvautumaan myös kaivinkoneisiin ja räjäytyksiin. Näin yritetään estää veden nousu pihoille ja kellareihin.


Luonnonsuojeluliitto ja vasemmistoliitto: Uutta Vuotosta ei tarvita

0
0

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on huolissaan uusista Vuotos-suunnitelmista.

– Nyt hankkeen nimi on muutettu Kemihaaran tulvasuojelualtaaksi, mutta käytännössä kyse on samasta suunnitelmasta. Tällä kertaa asiaa ajetaan tulvasuojelun varjolla, puolue sanoo tiedotteessaan.

Puolueen mielestä tulvasuojelussa varaudutaan tulvaan, jollainen arvioidaan tulevan vain 250 vuoden välein. Yleensä riittävän suojelun tasona pidetään sitä, että varaudutaan kerran sadassa vuodessa tuleviin tulviin, puolue jatkaa.

Vuotoksen allas peittäisi vasemmistoliiton mukaan alleen ainutlaatuisen luonnon, muun muassa uhanalaisten lintulajien pesimäalueita, harvinaisia soita ja jokisuistoja.

– Tässä on todella törkeästi ohitettu niiden kuntien tahto, joita asia eniten koskee. Vuotoksen alueen kunnat Savukoski, Pelkosenniemi ja Kemijärvi ovat kaikki sanoneet, että 100 vuotta on sopiva aikajakso riskinarviointiin. Nyt kuitenkin Keskustan johdolla Lapin liitossa on päätetty, että tältä osin käytetäänkin huomattavasti pidempää jaksoa, kansanedustaja Markus Mustajärvi sanoo tiedotteessa.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää tulvariskisuunnitelmasta ensi viikolla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkialla Suomessa on käytettävä samaa tulvariskin tasoa.

Raukkamainen teko lappilaisia kohtaan

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tulvariskiä tekosyynä Vuotoksen tekoaltaan uudelleen lämmittämiselle. Sen mielestä tulvariskin hallintaan on monia parempia vaihtoehtoja.

– Kertaalleen haudatun Vuotoksen tekoaltaan ajaminen tulvasuojelun varjolla on raukkamainen teko lappilaisia kohtaan. Näyttää siltä, että itse tulvasuojelu on jäänyt sivurooliin, johtava asiantuntija Ilpo Kuronen sanoo liiton tiedotteessa.

Liitto on huolissaan Lapin liiton johdolla tehdystä Kemijoen tulvariskisuunnitelman luonnoksesta, jossa tulvansuojelun nimissä rakennetaan Kemihaaran soille tekoallas.

–  Ministeri Kimmo Tiilikaisen kannattaa ottaa huomioon vesiasioissa hänen ministeriönsä alaisen Lapin ELY-keskuksen eriävä mielipide Kemijoen tulvariskien hallintasuunnitemaan. Lapin ELY-keskus otti Kemijärven varastotilavuuden kasvattaminen ykkösvaihtoehdoksi. Muitakin vaihtoehtoja on, kuten Rovaniemen tulvapenkereet, soiden ja metsien ennallistaminen, Kuronen sanoo tiedotteessa.

Uusi tutkimus paljastaa: Ilmastonmuutos näkyy voimakkaimmin järvissä – erityisesti Suomessa

0
0

Ilmastonmuutos lämmittää järviä suhteessa enemmän kuin valtameriä, selviää tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta.  

Sen mukaan järvet lämpenevät keskimäärin 0,34 astetta vuosikymmenessä. Pohjoisilla leveysasteilla, kuten Suomessa, järvien lämpötila on noussut jopa 0,72 astetta vuosikymmenessä.

Mukana tutkimuksessa ollut Itä-Suomen vesiekologian tutkija, dosentti Ari Voutilainen huomauttaa, että Suomen alue kuuluu vaikutuksiltaan niin kutsuttuun hot spot -alueeseen, jollaista ei ole missään muualla.

– Meidän on ehkä hyvä huomata, että me olemme siellä, missä ilmastonmuutoksen vaikutus on voimakkainta. Onhan tämä aika raflaava asia ekologin näkökulmasta, mutta tietenkin hyvin huolestuttavaa, Voutilainen miettii.

Voutilainen lisää, että Suomen suuri vesimäärä on harha. Vaikka järviä on paljon, ne ovat matalia, eli vesitilavuus on pieni.

– Järvet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, vaikka ne sijaitsivat hyvin lähekkäin toisiaan. Mutta yleisesti voidaan sanoa, että Suomessa järvet lämpenevät enemmän kuin muualla.

Leväkukintojen määrä tulee kasvamaan

Tutkimuksesta käy ilmi, että järvien lämpeneminen on lisännyt muun muassa niissä esiintyviä leväkukintoja. Tämä lisää puolestaan järvien metaanipäästöjä. Metaani on hiilidioksidia 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu.

– Ikävää tässä on se, että tämä kiihdyttää ilmiötä, jolloin se ylläpitää itseään, Voutilainen muistuttaa.

Tutkimuksessa havaittu lämpenemisnopeus tarkoittaa, että happikatoa välillisesti aiheuttavat leväkukinnot lisääntyvät 20 prosenttia ja myrkylliset leväkukinnot viisi prosenttia seuraavan vuosisadan aikana. Metaanipäästöjä kukintojen lisääntyminen kasvattaa neljä prosenttia seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

Eläin- ja kasvilajeja voi kadota

Lämpötila on yksi tärkeimmistä järven toimintaa säätelevistä fysikaalisista ominaisuuksista. Kun veden lämpötila muuttuu tai heilahtelee nopeasti, entisiin lämpötilaolosuhteisiin sopeutuneet eläimet ja kasvit voivat jopa kadota.

– Jos esimerkiksi järven pintavedet ovat lämpimiä, tietyt kalalajit eivät pysty elämään siellä. Silloin niiden elinalue pienenee, mikä on ympäröivän ekosysteemin kannalta hyvin merkittävää. Näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kokonaisvaikutuksia on hankalia tutkia laboratorio-olosuhteissa, Voutilainen kuvailee.

Juomaveden laatu kärsii

Tutkijat muistuttavat, että järvet ovat suolattoman veden elintärkeä varasto ja niiden suojelemiseksi on ponnisteltava maailmanlaajuisesti nykyistä enemmän.

– Kannattaa muistaa myös asian vaikutus juomaveden laatuun. Lämpimissä maissa, joissa haihtuminen on suurta, veden epäpuhtauksien pitoisuus kasvaa vesimäärän vähenemisen myötä. Suomessa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole, vaikka lämpötila asteella tai kahdella nousisikin, Voutilainen lisää.

Suomessa esimerkiksi järvien myöhäinen jäätyminen voi olla Voutilaisen mukaan suuri stressitekijä eliötasolla jo nyt.

– Sillä, onko järvi jäässä tai ei, on iso merkitys esimerkiksi valaistusolosuhteisiin ja veden liikkeeseen. Voisi spekulatiivisesti ajatella, että eliöt, jotka ovat sopeutuneet talveen, kärsivät tästä.

Julkaistu tutkimus on kaikkien aikojen suurin alallaan. Sen aineisto koostuu 25 vuoden aikana kuudessa maanosassa 235 järvestä tehdyistä lämpötilamittauksista. Tutkimus on myös ensimmäinen, jossa on yhdistetty paikan päällä tehtyjä pitkäaikaismittauksia satelliittimittauksiin.

Suomesta tutkimuksessa olivat mukana Voutilaisen lisäksi Lauri Arvola Helsingin yliopistosta ja johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Iltapäiväkerho ilman kattoa – luontokoulu kokeili, miten ip-toiminta sujuu taivasalla

0
0

Kokkolassa ensimmäistä luokkaa käyvä Julia Rasmus on tutkinut luontokoulun iltapäiväkerhossa eläinten jälkiä lumessa, tähystänyt kaukoputkella kuuta ja rakentanut hiirille ruokintapaikan.

– Laitoimme sinne eilen auringonkukansiemeniä, ja nyt niitä ei enää ole. Hiiri on käynyt syömässä, hän toteaa.

Nuorisokeskus Villa Elban yhteydessä toimiva Kokkolan luontokoulu on testannut iltapäiväkerhotoimintaa joulukuussa muutamana päivänä.

Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä vahvistaa, että vastaava iltapäiväkerhotoiminta on luontokouluissa hyvin harvinaista.

Yhdessä ulkona

Tavanomaiseen luontokouluun verrattuna iltapäiväkerhotoiminta on vapaampaa. Kummassakin keskeisessä roolissa ovat luontoelämykset, luontosuhteen kehittäminen ja yhdessä tekeminen, mutta iltapäiväkerhossa on enemmän vapaata leikkimistä.

Kerhossa ollaan mahdollisuuksien mukaan koko ajan ulkona.

– Yleensähän iltapäiväkerhot ovat sisällä, ja meidän ajatus lähti liikkeelle ulkona toimivista päiväkodeista. Mietimme, miksi tätä ei voisi kokeilla myös iltapäiväkerhotoiminnassa, sanoo Villa Elban ja luontokoulun ympäristökasvattaja Vesa Sainio.

Sainion mukaan kokeilusta on saatu hyviä kokemuksia, mutta kehitettävääkin on. Pohdintaa aiheuttavat esimerkiksi kuljetukset, rahoitus, työntekijöiden riittävyys ja toimintaan liittyvä kysyntä.

Sainio arvioi, että päätös mahdollisesta jatkosta tehdään ensi vuoden puolella.

Kittilä suunnittelee tiukennuksia kultakaivoksen päästöihin

0
0

Kittilän kunnan ympäristösihteeri Pekka Nyman esittää kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnalle, että Kittilän kaivoksen ympäristö- ja vesitalousseurannasta saadut uudet tiedot osoittavat, että kaivoksen ympäristölle on tapahtunut muutoksia kaivoksen avaamisen jälkeen.

Kaivoksella on voimassa ympäristö- ja vesitalouslupa, joka ei aseta raja-arvoja ympäristöön päästettäville haitta-aineille, jotka pilaavat ympäristöä.

Nymanin mukaan ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut kaivoksen vesien puhdistamistarpeesta ja vesitaseen ongelmista säännöllisesti, mutta lausuntoja ei ole otettu huomioon päätöksiä tehtäessä. Ympäristönsuojeluviranomainen ei ole valittanut lupapäätöksistä vaan on luottanut siihen, että kaivos hoitaa ympäristön tilaa niin, ettei pilaantumista tapahdu.

Kaivoksen toiminta-aikana mittavimmat ympäristöntilan selvitykset ovat Vesistö- ja kalatalousraportti 2014, Pohjaeläinseuranta 2014, Piileväseuranta 2014, Bioindikaattoriselvitys 2015, Melumittaukset 2014, Sähkökoekalastusraportti 2014, Ympäristönsuojelun raportti 2014 ja Pohjavesitarkkailuraportti 2014.

Lisäksi GTK:lta on valmistunut kaksi tutkimusta Seurujoesta vuonna 2015: "Kittilän kaivoksen käsiteltyjen kuivatus- ja prosessivesien vaikutukset kaivoksen alapuolisessa vesistössä" ja "Joen vesitaseen ja virtauksen vaikutus aineiden sekoittumisessa ja laimenemisessa Kittilän kaivoksen alapuolisessa vesistössä".

Ympäristösihteeri: Kaivokselle selvät päästörajat

Nymanin mukaan nämä tutkimukset kertovat, että kaivos pilaa ympäristöä ympäristöluvista poiketen, ja on syytä ryhtyä toimiin ympäristön tilan parantamiseksi.

Esimerkiksi pintavalutuskenttien lisääntynyt suolapitoisuus liuottaa pintavalutuskentiltä niihin sitoutuneita aineita jokeen. Kaivoksen vesitase ei ole hallinnassa ja yhdessä nämä aiheuttavat vesiympäristölle ja ekologialle haitallisia muutoksia.

Kittilän kunnan ympäristösihteeri Pekka Nyman esittää kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnalle, että se pyytää Lapin ELY-keskusta ryhtymään toimiin asian korjaamiseksi. Vesistöön päästettävien vesien kokonaispitoisuudelle on määrättävä rajat, jotta ympäristön pilaantuminen saadaan loppumaan:

  • Kloridi 30 tn/v
  • Sulfaatti 1 000 tn/v
  • Antimoni 100 kg/v
  • Alumiini 20 kg/v

Nymanin esityksen mukaan yhtiö on velvoitettava puhdistamaan saastunut pohjasedimentti Seurujoessa. Lisäksi kaivoksen Natura-arviointi on uudistettava, sillä nykyiset vaikutukset ovat suuremmat ja laajemmalle leviävät kuin mitä voimassa olevassa arvioinnissa oletettiin.

Asia pöydälle

Kittilän rakennus- ja ympäristölautakunnan oli tarkoitus päättää ympäristösihteeri Nymanin esityksestä torstaina, mutta asia jätettiin pöydälle ja siihen palataan seuraavassa kokouksessa.

Lautakunnan puheenjohtaja Reijo Tiensuu sanoo, että Kittilän kultakaivokselta on saatu selvityksiä, joihin ei ehditty perehtyä ennen kokousta. Asiaan palataan sen jälkeen, kun lautakunnan jäsenillä on ollut aikaa tutustua selvityksiin.

Korjattu klo 11:54 ympäristösihteeri Petri Nieminen (joka on virkavapaalla) vs. ympäristösihteeri Pekka Nymaniksi

Rukan jätevesipuhdistamo sai jatkoajan korkeimmalta hallinto-oikeudelta

0
0

Korkein hallinto-oikeus on pidentänyt Rukan jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan voimassaoloa.

Vaasan hallinto-oikeus oli valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt Rukan uudelle puhdistamolle määräaikaisen ympäristöluvan vuoden 2023 loppuun asti. KHO:n päätöksellä lupa on voimassa neljä vuotta pidempään.

Mahdollista uutta lupaa on haettava vuoden 2025 loppuun mennessä.

Puhdistamon toimintaa saa jatkua, kunnes silloin ratkaistava ympäristölupa saa lainvoiman. Uuteen ympäristölupaan on tehtävä yksityiskohtaisia selvityksiä puhdistamon ja pintavalutuskentän toiminnasta ja ympäristövaikutuksista. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi samalla suurimman osan valituksista, jotka on jätetty uuden jätevesipuhdistamon ympäristöluvasta. Valituksia tehtiin kahdeksan.

Rukan jätevesipuhdistamon luvasta valittaneita huolestuttaa puhdistamon käsiteltyjen jätevesien johtaminen valutuskentän kautta Kitkajärven Kesälahteen. Kesälahden tilan on todettu kärsineen jätevesikuormituksesta.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live