Geminidien meteoriparven tähdenlentoja voi tarkkailla joka vuosi joulukuun puolivälin aikaan. Tänä vuonna tähtitaivaan ilotulitus on kiivaimmillaan viikonloppuna ja maanantaina.

– Maksimihetki on 14. joulukuuta. Tuolloin tähdenlentoja voi näkyä peräti 70 tunnissa. Säteilypiste on korkealla, joten tähdenlentoja voi periaatteessa nähdä ympäri taivasta. Mukaan mahtuu joskus myös satunnaisia tähdenlentoja ja kirkkaita tulipalloja, jotka voivat olla jopa Venus-planeettaa kirkkaampia, Mikkelin Ursan puheenjohtaja Aki Taavitsainen kertoo

Jouluna luvassa Ursidien tähdenlentoparvi

Myös joulun aikaan voi sään niin salliessa ihastella tähdenlentoja. Ursidien meteorisade on kiivaimmillaan 23. päivä joulukuuta kello 4.30.

– Tähdenlentoja voi nähdä parhaimmillaan tunnin aikana noin 10 ja myös useampana yönä maksimihetken molemmin puolin.

Taavitsaisen mukaan joulukuun aikana etelässäkin saattaa näkyä myös revontulia yön pimeinä tunteina.

– Nämä taivaan tarjoamat valon pilkahdukset näin pimeään aikaan antavat mukavasti tunnelmaa joulun odotukseen, Taavitsainen sanoo.

Tähdenlentoja ja mahdollisia revontulia Taavitsainen kehottaa lähtemään katsomaan mahdollisimman kauas kaupungin valoista.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin Lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Tänä vuonna kuusikaupoillla kannattaa olla tavanomaista tarkkaavaisempi. Tämä johtuu sienitaudista, joka värjää kuusen päällimmäiset neulaset ja lopulta tiputtaa ne pois.

Suopursuruoste -niminen sienitauti runteli viime kesänä etenkin Pohjois-Suomen kuusimetsiä, mutta sitä on Luonnonvarakeskuksen mukaan tavattu myös muualta maasta.

Tutkija Juha Kaiteran mukaan sienitautia voi yrittää vältellä lähipäivinä kuusiostoksilla, mutta se voi osoittautua hankalaksi.

– Oikeastaan muuta keinoa ei ole kuin katsella yksiköitä, joista olisi karissut mahdollisimman vähän neulasia tai sitten pitää tyytyä vähän tavallista harvempaan joulukuuseen, naurahtaa Kaitera.

Metsäkeskuksen neuvojan Martti Pentinsaaren mukaan kuusipuissa voi olla ihan hyviäkin oksia, mutta toinen puoli puusta saattaa olla ihan keltaisenruskeana. Kovin taudin runtelemaa joulupuuta hän ei ole valmis ottamaan pirttiin.

– Mieluummin hakisin aivan terveen puun kuin muotopuolen. Kyllähän tulevina vuosina puuhun kehittyy taas komeita neulaskertoja, luonnehtii Pentinsaari.

Sateinen kesä edisti leviämistä

Kuusi saa ruostetartunnan jo alkukesästä suopursun lehdiltä, josta se leviää itiöinä kasvaviin nuoriin neulasiin.

Kesällä suopursuruoste näkyy esimerkiksi vesistöissä isoina ruskeina itiölauttoina, joita saatetaan erehtyä pitämään vaikkapa turvetuotannon aiheuttamina.

– Sateinen kesä on otollinen suopursuruosteen leviämiselle. Kun suopursuruostetta on joinakin vuosina runsaasti, ovat nuorimmat neulaset karisseet puista kokonaan, toteaa Kaitera.

Pohjois-Suomessa suopursuruostetta oli Luonnonvarakeskuksen mukaan jo viime vuonna vuonna, mutta ei näin paljon kuin tänä vuonna.

Viime viikkojen runsaat sateet ovat nostaneet etenkin jokien vedenpintoja.

Esimerkiksi Lounais-Hämettä halkovan Loimijoen vesi on noussut paikoitellen pelloille.

– Järvissä sateiden vaikutukset näkyvät paikoitellen hyvin, kertoo Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen. Hämeessä vedenpinnat ovat lähteneet nousuun ja paikoin päästään normaaleihin vedenkorkeuksiin.

Vehviläisen mukaan pienissä järvissä vedenkorkeus voi olla jo ylikin, sillä vesitilanne riippuu myös järven koosta.

Pienimmät järvet ja lammet voivat olla paikoin tulvakorkeuksissa.

Syksy oli Suomessa kuiva ja järvien vedenpinnat ehtivät paikoin laskea todella alas.

Hydrologi Bertel Vehviläinen muistuttaa, että runsaista sateista huolimatta suurimmat järvet tulevat hitaasti perässä.

– Edelleenkin Kymijoella sekä Lahdesta pohjoiseen ja itään on järviä, jotka ovat huomattavasti normaalia matalammalla. Mitä lännemmäs ja pohjoisempaan mennään, niin järvien tilanne on sitä parempi.

Pohjavedet toipuvat pikkuhiljaa

Pohjavesitilannetta sateet eivät ole vielä parantaneet kuin paikoin.

– Varmaan joulukuun alun sateiden jälkeen pohjavesissä on jo jonkin verran parannusta.

Vehviläisen laskelmien mukaan etenkin Länsi-Suomessa pohjavesitilanne on jo parantunut, mutta Etelä-Suomen itäosissa pohjavedet ovat vielä alhaalla.

Märkä talvi tietää tulvia

Pitkän ajan ennusteen mukaan talvesta näyttäisi tulevan lämmin. Se tarkoittaisi, että vettä on talvella paljon.

– Jos ajatellaan pohjavesiä, niin tällainen märkä talvi auttaa. Myös niitä järviä, joissa vedenpinta on edelleen matalalla.

Toisaalta märkä talvi tietää myös riskejä talvi- ja kevättulviin.

– Esimerkiksi Kokemäenjoen jokisuussa voi hyydeaikaan tulla ongelmia, jos virtaamat ovat suuria.

Itsenäisyyspäivän seudun kaltaiset tulvat voivat toistua etenkin rannikolla, jos vettä tulee paljon.

Pienessä, joulupuun kokoisessa kuusessa elelee vähintään kymmeniä tai satoja pieniä hämähäkkejä sekä hyönteisiä. Täysikasvuisessa kuusessa, vaikka kaupungin torille kuskatussa, voi olla kymmeniä tuhansia hyönteisiä, arvioi museomestari Jaakko Kullberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

– Jos yksi hämähäkki on tehnyt pesänsä talvehtimaan kuuseen, pesässä voi olla tuhansia lajin yksilöitä, jotka lähtevät ilman lämmetessä litomaan seittien varassa. Mutta ei siellä mikään kuhise, jos kuusi on ulkona, Kullberg toppuuttelee.

Hänen mukaansa suomalaisessa metsäpuussa elää lajiin katsomatta ennemmin viisi- kuin nelinumeroinen määrä ötököitä.

– Hyönteisiä on niin maan mahdottomasti. Jollain talitinttienkin pitää elää.

Jos metsäkuusissa on elämää, sitä on myös viljellyissä joulukuusissa. Etenkin, jos puussa on käpyjä.

Kuusista löytyy esimerkiksi perhosten, luteiden ja kirvojen munia. Kävyissä puolestaan viihtyvät muun muassa käpykoisien ja -kääriäisten toukat.

Yksi kuusen suojissa majailevista lajeista on perhosiin kuuluvan kuusenkarvajalan toukka, joka talvehtii keskenkasvuisena kuusen oksistossa. Se kutoo talveksi ympärilleen pienen seitin.

Kun kuusi kannetaan kotiin, kuusenkarvajalka kuvittelee kevään tulleen, ja rupeaa narskuttamaan kuusen neulasia ruoakseen, Kullberg esitelmöi.

Syyllinen seisoo koristeissaan olohuoneen nurkassa

Kun kuusi asukkaineen pääsee pakkasesta tai nollakelistä parinkymmenen asteen huonelämpötilaan, hyönteiset virkoavat. Ne aktivoituvat ja rupeavat lliikkumaan ja lentämään sisällä.

Kullberg kertoo, että varsinkin lentoon pyrähtävä käpykääriäinen saattaa herättää kummastusta.

– Ihmiset huolestuvat, hyökkäävätkö koit vai mitä tapahtuu– mutta todellinen syyllinen on koristeltuna olohuoneen nurkassa, hyönteisasiantuntija sanoo ja hörähtää nauruun.

Hyönteisten riennot sisätiloissa loppuvat yleensä lyhyeen. Lämpimässä energiankulutus kasvaa, joten ne tarvitsisivat ravintoa selvitäkseen.

Moni hyönteisistä tosin majailee kuusessa muna- tai toukkavaiheessa, joten ne ovat lähtökuopissaan vasta silloin, kun kuusi jo viskataan joulun jälkeen kaatopaikkakuormaan.

Hanki muovikuusi, jos ötökät ällöttävät

Kotimaisista puistamme haapa, raita ja tammi ovat lajirikkaimpia. Silti elämää riittää kuusessakin.

Tästä huolimatta joulukuusta on turha suihkuttaa raideilla ennen kotiin viemistä.

– Puissa ei ole mitään vaarallista, joten myrkyttämisessä ei ole järkeä. Otukset ovat harmitonta sakkia.

Joulupuuta on pienten asukkaiden varalta turha myöskään syynätä lähietäisyydeltä. Useimpia hyönteisistä tai hämähäkeistä ihmissilmä ei näe, sillä ne ovat piilossa puun sopukoissa.

Jos kärsii ötökkäkammosta, luonnokuusi ei siis ehkä ole paras valinta kotiin. Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg huomauttaa vitsikkääseen sävyyn, että jos aidon kuusen hyönteiset aiheuttavat puistatuksia, eivät vieraat kuitenkaan kauaa kodissasi viihdy.

– Ostaessaan kuusen ihminen tuomitsee ötökät kuolemaan omassa olohuoneessaan. Ilman mittavia toimenpiteitä yksikään niistä ei pelastu.

Aasianrunkojäärän hävittäminen Vantaan Itä-Hakkilan ja Kuninkaanmäen alueella on loppusuoralla. Suurin osa tartunta-alueen kadunvarsien, teollisuusalueen ja kaupungin puistometsän lehtipuista on kaadettu. Puut on kasattu yhteen ja ensimmäisen erän hakettaminen ja polttaminen aloitetaan tänään maanantaina.

Kuoriaisen hävittämisessä on pikkuhiljaa siirrytty seurantavaiheeseen. Tällä hetkellä kaadetaan lehtipuita varotoimenpiteenä laajemmalta puskurialueelta, ja samalla tutkitaan, onko kuoriaisesta merkkejä sivummalla. Toistaiseksi uusia löytöjä ei ole tehty.

Eviran ylitarkastaja Atro Virtanen uskoo, että kuoriaisen hävittäminen onnistuu nyt toteutetuilla toimenpiteillä. Hänen mukaansa kuoriaisia ja toukkia on löytynyt hyvin rajatulta alueelta.

– Olemme kartoittaneet tätä niin sanottua saastunutta aluetta, eikä ulkoreunoilta ole löytynyt mitään. Työ on vielä kesken, mutta uskon kyllä, että tämä tästä selviäisi, Virtanen kertoo.

Ohjeet ajantasalla, noudattaminen vaihtelee

Vaikka torjuntatyöt vaikuttavat onnistuneen Vantaalla hyvin, on uusien aasianrunkojäärien saapumista vaikea täysin estää. Kuoriaiset saapuvat maahan puusta tehdyn pakkausmateriaalin mukana. Ne matkustavat Suomeen toukkavaiheessa, piilossa puisen materiaalin sisällä. Laji on kotoisin Kiinasta.

Virtanen harmittelee, että yrityksillä olisi keinot kuoriaisen torjuntaan, mutta niiden noudattaminen vaihtelee.

– Kansainvälisen kaupan puinen pakkausmateriaali on yksi meidän valvonta-alueistamme. Siellä on lukuisia standardeja, joiden mukaan kaikki pitää olla käsitelty ja merkitty, mutta valitettavasti se ei näytä toimivan.

Kuoriaisen hävittäminen on kiinnostanut alueen asukkaita ja kyselyjä aiheesta on tullut Eviralle paljon. Evira järjestää Hakunilan, Tikkurilan ja Koivukylän asukkaille tiedotusillan aasianrunkojäärän hävittämisestä Kolohongan nuorisotilassa 15.12. klo 18.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Luonnonvarakeskus Luke ovat jatkaneet tutkimuksia Talvivaaran nikkelikaivoksen jätevesien vaikutuksista kaivosalueen alapuolisiin vesistöihin. Touko–kesäkuussa tehdyn tutkimuksen perusteella raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä elohopeaa lukuun ottamatta. Arvot ovat paikoin alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien.

Näytekalat pyydettiin Oulujoen vesistöalueella Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi. Vuoksen vesistöalueella kalastus keskitettiin Kivijärvelle ja Laakajärvelle. Vertailujärvenä Vuoksen alueella oli Ukonjärvi.

Jo edellisen kalastuskierroksen näytteiden keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi niistä pitoisuuksista, jotka löydettiin kaloista, jotka oli pyydetty vertailujärvistä eli Talvivaaran kaivosvesien vaikutusalueen ulkopuolelta.

– Yllätyksiä ei tullut vastaan, kun vertaa aikaisempiin kalastuskierroksiin. Aikalailla samansuuntaisia tulokset ovat, elohopeapitoisuudet olivat korkeita, mutta ne ovat olleet suhteellisen korkeita koko ajan, kertoo erikoistutkija Eija-Riitta Venäläinen Eviran kemian ja toksikologian tutkimusyksiköstä.

– Mitatut kadmium- ja lyijypitoisuudet ovat pieniä ja alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien. Mangaanipitoisuudet ovat pienentyneet seurannan aikana. Uraanin ja alumiinin pitoisuudet olivat lähes kauttaaltaan alle menetelmän määritysrajan kuten aiemmilla kierroksilla. Muiden alkuaineiden suhteen ei ole merkittäviä muutoksia, Venäläinen sanoo.

Petokalojen elohopeapitoisuudet usein korkeita

Touko–kesäkuun tutkimuskierroksella mitatut ahvenen elohopeapitoisuudet olivat Talvivaaran kuormitusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli sallitun lainsäädännöllisen enimmäismäärän ja korkeammat kuin kolmella vertailujärvellä. Raja-arvon ylityksiä oli etenkin kooltaan yli 100 gramman ahvenissa.

Myös lähimpänä kaivosta olevien järvien, Kalliojärven ja Kolmisopen, haukien elohopeapitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia. Sen sijaan särjen ja siian elohopeapitoisuudet jäivät alle sallittujen enimmäismäärien.

Venäläisen mukaan kalojen syöntiin ei ole tulossa rajoituksia elohopeapitoisuuksien takia.

– Tärkeintä on se, että syö vaihdellen eri kalalaatuja, jolloin sen pitäisi olla turvallista. Järvestä pyydettyä haukea voi syödä 1–2 kertaa kuukaudessa. Odottaville tai imettäville äideille suositellaan, että he eivät söisi haukea laisinkaan.

Venäläinen muistuttaa, että Suomen sisäjärvet ovat yleensä humuspitoisia, ja siksi sisävesien petokalojen kuten isokokoisten ahventen, haukien, kuhien ja mateiden elohopeapitoisuudet ovat korkeita.

Kalastuskierroksella kerättiin touko–kesäkuussa yhteensä 183 kalaa, joiden lihasnäytteet tutkittiin. Vuoksen vesistöalueella kalastus keskitettiin Kivijärvelle ja Laakajärvelle, ja vertailujärvenä oli Ukonjärvi.

Oulujoen vesistöalueella näytteet kerättiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi.

Pohjois-Pohjanmaan joista Kalajoen ja Lestijoen vedenkorkeudet ovat hätyytelleet viime päivinä keväisiä tulvahuippuja. Pitkään jatkuva lauha syyssää sateineen nostaa jokien virtaamat lähelle ennätyslukemia.

Pakkasten myötä jokien pinnat ovat nyt kääntyneet laskuun.

Ihan tavatonta ei ole, että joulukuussa lähennellään tulvahuippuja. Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen vesivararyhmän päällikön Olli Utriaisen mukaan pitkää tilastosarjaa katsottaessa se on kuitenkin poikkeuksellista, vaikka ilmiö onkin tuttu viime vuosilta.

– Viime syksynä oli vastaavaa. Pitkään jatkuneen lauhan syksyn myötä tulee pieniä tulvia. Vettä sataa kovasti ja aiemmin sataneet lumet sulavat. Se aiheuttaa virtaamapiikin vesitöissä, Utriainen sanoo.

Pakkasten myötä hyydetulvien riski lisääntyy. Erityisesti Pyhäjoki ja Kiiminkijoki ovat jokia, joissa esiintyy hyydetulvaongelmia ja suppoutumisia.

– Ongelma on lähinnä koskipaikoissa. Joki alkaa jäätyä pohjalta umpeen ja sitä kautta vesipinta lähtee nousemaan ylemmäs, luonnehtii Utriainen.

Siikasouvi Lokalla päättyy vuodenvaihteeseen. Parhaat apajapaikat voivat jäädä kokematta ja se näkyy kalastajan kukkarossa.

Tänä talvena siian verkkopyyntiin Lokalla päästiin kaksi-kolme viikkoa normaalia myöhemmin ja silloinkin vain rantavesille. Lokan kalasatamassa ei mieli mettä keitä, mutta kalastajat ovat kuitenkin tyytyväisiä, että jotakin on saatu.

Risto Pyhäjärvi, Yrjö Lokka, Tuomo Alatalo ja Pentti Lokka perkaavat saalistaan. Tällä kerralla Lokka antoi kuutisenkymmentä kiloa siikaa. Verkkoihin jäi myös muuan hyväkokoinen hauki ja lihava made.

Syksyt ja alkutalvet vaihtelevat, sanovat kalastajat. Viime syksynä Lokalla päästiin jäille jo lokakuun puolella, mutta on se joskus mennyt niinkin huonosti, että pyyntiin on päästy vasta joulun jälkeen.

Kalastajalla jää palkka saamatta

Siika on tärkeä kala Lokan kalastajalle. Siialla ja siian mädillä kalastaja tekee alkutalven tilin. Mutta nyt käymässä kehnosti, harmittelee Risto Pyhäjärvi.

– Palkka jää saamatta,. Siikasesonki loppuu jo vuoden vaihteeseen. Siika heittää uimasta ja alkaa odotella jo ensi kesää, hän sanoo.

Pyhäjärven mukaan Lokan peledsiika on mainettaan parempaa, eli on laadultaan erittäin hyvää.

Kalastajaa harmittaa, että siian mätikausi ehti mennä ohi ennen kuin kalaa päästiin edes kunnolla pyytämään. Nyt mätisaalis jää viidennekseen normaalista.

– Jonkun verran mätiä sentään tulee; ehkäpä muutaman kymmenen kiloa, kun hyvinä syksyinä ja alkutalvina mätiä on saatu 300 -400 kiloa, Risto muistelee.

Hänen mukaansa tilanne on vain pakko hyväksyä. Siian jälkeen katseet kääntyvät mateeseen.

– Arvokala sekin, hän sanoo.

– Muutaman tuhat kiloa nostimme madetta viime vuonna.

Lokalla muutenkin huono vuosi

Risto Pyhäjärvi sanoo, että Lokan kalastuksessa on muutenkin ollut huono vuosi.

– Kesä meni niin, ettei meinattu saada mitään. Kylmyys pilasi kalastuksen. Ahven vaatii lämpimän veden. Siinä se tykkää uida., että se alkaa kunnolla uimaan.

– Jo Juhannuksesta rupesimme jäitä odottamaan, mutta nyt nähdään, että eipä se odotus auttanut, Risto naurahtaa.

Ja mikä tietysti pahinta: ammattikalastamisen kannattavuus kärsii.

– Kala pitää kuljettaa etelään ja alkavat nuo rahtikustannukset jo syömään suuren osan saaliin arvosta. Helsinkiin ja Oulun seudulle sitä menee.

Kalastajat ikääntyvät - mistä uusia?

Iso huoli on sekin, että Lokan kalastajat ikääntyvät ja lopettavat, eikä ammattimainen kalastaminen innosta nuoria.

Risto Pyhäjärvi laskee, että seuraavan viiden vuoden aikana puolet kalastajista jää eläkkeelle ja kun kalamäärät pienenevät, niin se ei houkuta nuoria remmiin. Mutta jotakin on tehtävä, jotta sukupolvi vaihtuisi ja kalastaminen Lokallakin jatkuisi.

Sodankylän kunta ja kalastajat ovat kehitelleet projektin, jonka avulla nuoria yritetään saada kiinnostumaan kalastajan ammatista. Pyhäjärven mukaan projekti on vasta alkuvaiheessaan, mutta siinä on kuitenkin edetty.

– Meillä on hyvät kalankäsittelytilat ja markkinat vetää. Vain kalastajia puuttuu. Tosin aika on huono. mutta odotetaan parempia tulevista vuosista.

Etelä-Lapissa Rovaniemen ja Tervolan alueella satoja poroja on vaeltanut etelään nelostien ja Rovaniemen junanradan varteen.

Massavaellus aiheuttaa vaaraa liikenteelle ja poroille itselleen ja teettää lisäksi töitä paliskunnan poromiehillä, jotka joutuvat kuljettamaan eläimet takaisin pohjoisemmaksi.

– Pari viikkoa on tässä ollut kauhea rundi päällä. Törmävaarasta otimme viime viikolla kiinni parisataa poroa. Eilen alettiin kokoamaan tässä Varevaarassa ja nyt on aidassa noin 300 eläintä, kertoo Seppo Koivisto Palojärven paliskunnasta.

Koiviston mukaan märkä syksy on ajanut sarvipäät liikkeelle.

– Kun tuli tämmöinen römpsysyksy, että satoi sulaan maahan lumi ja kaikki paikat on märkänä niin ilmeisesti maa jotenkin homehtuu ja porot lähtevät vastatuuleen tulemaan etelään, Koivisto sanoo.

Kymmeniä poroja jää junan alle

Nelostien vilkkaalle autoliikenteelle porolaumat muodostavat kasvaneen liikenneriskin. Liikenneväylät ovat riski myös poroille itselleen.

– Justiinsa tuossa tuli tieto, että taas on kymmenen poroa jäänyt junan alle. Tässä parin-kolmen viikon aikana on mennyt varmasti 50 poroa, Koivisto harmittelee.

Porotokat ovat vaeltaneet Tervolaan Pello-Sinettä -tien pohjoispuolelta, Palojärven paliskunnan pohjoisosista. Koiviston mukaan samanlainen joukkoliikehdintä on tuttua jo ainakin kolmen talven ajalta.

Aitaneuvottelut etenevät hitaasti

Hänen mukaansa paliskunta on yrittänyt saada poroaitaa rakennetuksi nelostien ja rautatien länsipuolelle, jotta porot pysyisivät pois liikenteestä.

– Onhan tämä jo taloudellisesti järjetöntä. Olemme laskeneet, että parissa vuodessa aitainvestointi kuolettaisi itsensä, jos lasketaan poroelinkeinolle ja liikenteelle aiheutuneet vahingot, Koivisto sanoo.

– Neuvottelut ovat vaikea yhtälö. Eri tahot omistavat junat, radat ja maat.

Aita ei sinänsä poistaisi itse ongelmaa, eli porojen vaeltamista, mutta se helpottaisi elämää. Palojärven paliskunta on laaja, noin 4000 neliökilometrin alue, joten poroissa riittää kokoon haalimista.

– Varsinaiset erotuksethan on meillä jo takana, mutta tässä on oltu metsissä pari kolme viikkoa porojen perässä. Huomenna alkaa sitten se varsinainen ralli pakettiautoilla ja peräkärryillä, kun aletaan kuskata poroja takaisin pohjoiseen, Koivisto huokaa.

Rantarakentaminen norppavesillä on noussut keskusteluun laajassa työryhmässä, joka miettii uusia linjauksia ja toimenpiteitä norpan avuksi. Viimeksi suojelustrategiaa linjattiin vuonna 2011. Nykyiset asetukset ja suojelusopimukset ovat voimassa ensi kevääseen ja uusia valmistellaan tutkimusten ja kokemusten nojalla.

– On uutta tietoa siitä, miten norpan pesintä häiriintyy rantarakentamisesta. Tilastoista käy selkeästi ilmi, että häiriöalttiista pesistä löytyy keskimääräistä useammin kuollut kuutti. Nyt on otettava kantaa tähän uuteen tietoon, kertoo suojelutyöryhmän puheenjohtaja Etelä-Savon ELY -keskuksen johtaja Pekka Häkkinen.

– Juuri tämän takia WWF on julistanut pesärauhaa jo 1990-luvun alusta. Pesimäaikaisen häiriön torjunta on äärimmäisen tärkeää kuuttien kannalta. Tällaisina talvina, kun kinokset ovat pieniä, on häiriöllä entistä suurempi merkitys. rantojen ja luotojen kinoksia on silloin syytä välttää. Keskeisillä alueilla voisi harkita liikkumisrajoituksia, arvioi WWF:n suojelupäällikkö Jari Luukkonen.   

Ilmastosopimus auttaa norppaa

Saimaannorppa hyötyy Pariisissa perjantaina solmitusta ilmastosopimuksesta. Sopimuksen vaikutusta odottaessa on kuitenkin lisättävä suojelutoimia, jotta kanta säilyy elinkelpoisena. Leutoja talvia on parhaassakin tapauksessa luvassa vielä kymmeniä. Ihmisen aiheuttamiin poikaskuolemiin ei ole varaa, jotta norppakanta säilyy elinkelpoisena.

Tänäkin talvena Metsähallitus ja vapaaehtoisjoukot ovat valmiina kasaamaan pesäkinoksia norppien turvaksi. Harkinnassa ovat jopa keinopesät.

– Iso kysymys on tämä keli. Ei ole yhtään sanottu millainen se on helmikuussa. Kinosten teko on jo tuttua ja porukka lähtee nopeasti liikkeelle, jos tarvitaan.  Meidän porukkaa on myös keväällä tekemässä näitä pesätarkastuksia ja valvomassa kalastusrajoituksia. Valitettavasti joudumme joka vuosi myös hakemaan verkkoihin tai muihin kuolleita kuutteja, kertoo Metsähallituksen luontopalveluiden aluejohtaja Matti Määttä.

Uudet suojelupykälät valmisteilla kevääksi

Maa- ja metsätalousministeriön saimaannorppa ja kalastus -työryhmä jättää raporttinsa perjantaina 18. joulukuuta. Sen pohjalta laaditaan uusi asetus norpan suojaksi.

 – En vielä ennakoi lopputuloksia. Joulukuun lopussa tiedetään asiasta enemmän. Lainsäädäntö on nyt kunnossa huhtikuun alkuun asti. Siihen mennessä pitää saada asia kuntoon. Nyt meitä on työllistänyt ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi kalastuslaki. Sen jälkeen voidaan katsoa näitä norppasäädöksiä, toteaa ministeriön työryhmän puheenjohtaja, kalastusneuvos Eija Kirjavainen.

Pelastusviranomaiset kävivät maanantaina tarkastamassa joutsenten tilannetta sekä Oulussa että Muhoksella. Molemmissa tapauksissa pelastuslaitokselle tehdyn ilmoituksen mukaan joutsenten epäiltiin jääneen kiinni jäähän.

Joutsenilla ei kuitenkaan ollut mitään hätää, kertoo päivystävä palomestari Jarno Soisalo Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta.

– Ilmeisesti ohikulkija oli katsonut, että joutsenet olisivat jäätyneet kiinni, mutta linnut uivat avannossa normaalisti, Soisalo sanoo.

Soisalon mukaan ilmoituksia jäätyneistä linnuista tulee joka syksy, kun ilmat kylmenevät ja vesistöt alkavat jäätyä.

– Jos lintu istuu vedessä paikoillaan, voi siitä saada kauempaa sen käsityksen, että se on jumissa, sanoo Soisalo.

Lintujen jäätyminen harvinaista

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin Jarno Soisalon mukaan joutsenten jääminen kiinni jäähän on kuitenkin harvinaista.

– En muista kovin montaa tilannetta, että näin olisi oikeasti käynyt. Kyllä linnun pitää olla loukkaantunut tai sairas, jos se ei pääse lähtemään lentoon.

Soisalo kehottaa myös harkitsemaan, milloin asiasta kannattaa ottaa yhteyttä pelastusviranomaisiin.

– Palokunnalle ei kannata välttämättä soittaa ihan ensimmäisenä. Lintua voi yrittää ensin saada liikkeelle esimerkiksi huutamalla, jotta näkee, pystyykö se liikkumaan vai onko se oikeasti jäätynyt.

Jäälle menemistä linnun kunnon tarkistamiseksi Soisalo ei suosittele.

– Heikolle jäälle ei pidä mennä.

Tänä vuonna on päästy jo useamman kerran nauttimaan komeista revontulista eteläisintä Suomea myöstin. Maanantain ja tiistain välisenä yönä havaintoja oli erityisesti Keski- ja Kaakkois-Suomessa.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursan havaintorekisteriin revontulista on ilmoitettu ainakin Oulusta, Asikkalasta, Kempeleeltä ja Taivalkoskelta.

Lappeenrannassa Pepe Salo kuvasi maanantai-iltana isot revontulet.

Maa- ja metsätalousministeriö sallii 46 suden kannanhoidollisen metsästyksen tänä talvena. Ministeriö päätti nostaa kiintiötä lausunnolla olleesta määrästä seitsemällä sudella Luonnonvarakeskus Luken tarkentuneen lauma-arvion perusteella.

Luken tuoreen arvion mukaan Suomessa elää noin 34-38 susilaumaa. Laumoista neljä on suuria eli kahdeksan tai useamman suden laumoja ja loput pienempiä, seitsemän tai vähemmän eläimen laumoja. Viime tammikuussa Luke arvioi susilaumoja olleen 35, joten susilaumojen määrä on pysynyt ennallaan tai kasvanut.

Arvion mukaan laumoja on eniten Itä-Suomen kannanhoitoalueella: 21-23 laumaa, joista kahdeksan liikkuu myös Venäjän puolella. Itä-Suomen laumat ovat sijoittuneet vyöhykkeeksi lähinnä itärajan tuntumaan, mutta Kainuun eteläosassa susialue levenee itä-länsi suuntaiseksi.

Poronhoitoalueen ulkopuolella laumoista kuusi asustaa todennäköisesti Kainuussa: kaksi Kuhmon, kolme Sotkamon ja yksi Kajaanin alueella. Kaakkois-Suomessa asustaa rajan välittömässä läheisyydessä Etelä-Saimaan alueella yksi lauma ja Pohjois-Karjalassa kaksitoista laumaa (Kitee, Tohmajärvi, Värtsilä, Tuupovaara, Eno, Ilomantsi, Lieksa, Juuka, Nurmes ja Valtimo).

Pohjois-Savossa elää neljä laumaa (Kiuruvesi, Vieremä, Sonkajärvi ja Rautavaara-Varpaisjärvi). Useat laumat liikkuvat myös naapurimaakunnan metsissä.

Arvion mukaan poronhoitoalueella ei ole yhtään laumaa, mutta siellä on havaittu eniten yksin tai pareittain liikkuvia susia. Alueelle siirtyy nuoria yksilöitä muualta Suomesta ja naapurimaista. Poronhoitoalueen susihavainnot on tehty pääasiassa Suomussalmella. Havainnot liittyvät mahdollisesti reviiriin, joka sijaitsee Kuhmon puolella.

Läntisen Suomen kannanhoitoalueella elää arvion mukaan 13-15 laumaa, joista kaksi on suuria laumoja.

Kannanhoidolliset luvat myöntää Suomen riistakeskus. Luvat suositellaan kohdistettavaksi nuoriin haittaa tai vahinkoa aiheuttaneisiin susiin. Luvan myöntämisen edellytyksenä on aina se, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan päätös ei saa vaarantaa suotuisaa suojelutasoa koskevaa tavoitetta.

Päivästä toiseen pelkkää odottamista. Sitä on lappeenrantalaisen kalastaja Markku Törrösen elämä ollut lokakuun lopusta asti.

Kalaan ei pääse, vaikka järvi on sula.

– Ei kala liiku enää. Sitä täytyisi pyytää nuotalla, Törrönen selvittää.

Tämä on ollut kaikkinensa yksi Törrösen yli 40-vuotisen kalastajauran huonoimpia vuosia. Yleensä talvinuotalle on päässyt joulukuun lopussa. Nyt näyttää siltä, että joudutaan odottamaan jopa helmikuulle asti.

– Talvi olisi saanut tulla jo. Kun olen muidenkin kalastajien kanssa jutellu, niin kyllä ne kaikki jo odottavat talvea, Törrönen kertoo.

Näitä ammattikalastajia on Savonlinna–Lappeenranta-alueella vielä muutamia.

Kalavarastot on myyty jo loppuun

Joulupöytiin ei ole tuoretta kalaa tarjolla, sillä kalavarastot on jo myyty loppuun.

– Jäljellä on enää muikunmätiä, Törrönen kertoo.

Törrösen ammattinimi muuttui tänä vuonna ammattikalastajasta kaupalliseksi kalastajaksi. Alku ei ole ollut häävi.

– Talvikausi jäi vajaaksi, kahteen kuukauteen. Jäät olivat ohuet. Kesällä lämmin jakso alkoi vasta heinäkuussa. Planktoni ei kehittynyt ja kalat jäivät pieniksi, Törrönen laskee.

Kalastaja maksaa saaliin pienuudesta itse.

– Mistään ei saa mitään korvauksia. Sääilmiökorvauksia ei ole olemassa.

Osa veneilijöistä tyhjentää edelleen käymäläjätteitään mereen. Taustalla ovat vanhat tottumukset, väärät käsitykset sekä tyhjennysasemien tekniset ongelmat. 

Pidä Saaristo Siistinä (PSS) ry:n ja Turun yliopiston Brahea-keskuksen veneilijöille suuntaama kysely paljasti, että lähes puolet vastanneista tyhjentää käymäläjätteensä mereen satunnaisesti ja viisi prosenttia joka toinen kerta.

Perusteluina oli muun muassa se, että tyhjennysasemaa ei ollut lähettyvillä tai että se oli teknisistä syistä johtuen pois käytöstä. Osa vastanneista koki, että kelluvaan asemaan on myös vaikea kiinnittyä.

Arvion mukaan neljän veneilijän kahden päivän wc-jätevesikuorma vesistössä antaa kasvupotentiaalin noin 20 kg:n levänkasvulle. Saaristomereltä löytyy tällä hetkellä 11 Pidä Saaristo Siistinä -yhdistyksen kelluvaa käymäläjätteiden tyhjennysasemaa.

– Tyhjennysasemien toimintavarmuutta ja käytettävyyttä tulee edelleen parantaa. Mitä useammin veneilijä joutuu pettymään asemalle saapuessaan, sitä helpommin jätevesi päätyy mereen, huomauttaa Brahea-keskuksen projektitutkija Veijo Pönni PSS:n lähettämässä tiedotteessa.

Pippuri on köynnöskasvi, jonka kasvattaminen on mahdollista myös Suomessa. Tosin kasvi vaatii paljon lämpöä eli ihan missä tahansa se ei viihdy tai pysy hengissä.

Ylipuutarhuri emeritus Arno Kasvi ei usko, että kaupan maustehyllystä löytyneistä pippureista onnistuisi kasvattamaan itselleen hehkeän pippurin.

– Siinä täytyy kyllä olla melkoiset taikurinlahjat, jos meinaa niistä pippuripurkin pippureista saada elävän kasvin aikaiseksi. Ne pippurit ovat jo matkustaneet niin pitkän matkan, että kyllä niistä on itävyysominaisuus poistunut, Kasvi sanoo.

Oma taimi kasvitieteellisestä puutarhasta

Pippurikasvia lisätään yleensä pistokkaasta. Jos mielii saada itselleen kotipippurin, kannattaa ottaa rohkeasti yhteys esimerkiksi kasvitieteelliseen puutarhaan. Ne tarjoavat vihreää ihasteltavaa varsinkin nyt, pimeänä vuodenaikana.

– Kyllä niistä varmasti uskaltaa kysyä ostotaimia. Ainakin Turussa on ollut sellainen käytäntö, että asiaa olisi ihan mahdollista kysyä kasvitieteellisen puutarhureilta, Kasvi rohkaisee.

Arno Kasvi ymmärtää ihmisten hingun kasvattaa eksoottisia kasveja, kuten pippureita.

– Onhan se toki aika vaatimaton köynnöskasvi. Sillä on pienet, suorastaan olemattomat kukat, mutta onhan ne kivoja sortteja! hän sanoo.

Kasvi suosittelee myös etsimään aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jotta pippurilleen saa luotua parhaat edellytykset onnistuneeseen kasvuun.

Vinkkejä oikeanlaisista olosuhteista saa toki myös kasvitieteellisistä puutarhoista. Ja jos siis haluaa sinne, missä pippuri kasvaa, niin paikka voi löytyä kovin läheltäkin.

– Kasvitieteellinen puutarha on lähin. Muuten täytyy matkustaa Aasiaan, Kasvi sanoo.

Evira sai syksyllä yhteydenoton Vantaalta; Asukas oli löytänyt linja-autopysäkiltä kaksi pitkäsarvista koppakuoriaista, jotka tunnistettiin oitis aasianrunkojääriksi.

– Se on vaarallinen kasvintuhoaja, joka kuuluu karanteenituhoajien listalle. Se on hyvin haitallinen, jos se pääsee leviämään meillä luontoon, kuvailee Eviran ylitarkastaja Atro Virtanen.

Kiinasta lähtöisin oleva laji leviää puisen pakkausmateriaalin mukana. Aasianrunkojäärä aiheuttaa merkittäviä vahinkoja syödessään matkalleen osuvat lehtipuut. Jotta tuholainen ei pääsisi leviämään Suomessa, aloitti Evira mittavat hävitystyöt. Ensin kartoitettiin 50 hehtaarin alue, ja sen jälkeen alkoivat lehtipuiden kaadot.

Työ on ollut hidasta, sillä jokainen puu on myös pilkottu osiin ja tutkittu mahdollisten toukkien varalta. Kaadetut puut täytyy hävittää niin ikään huolellisesti. Ne haketetaan ja kuljetetaan Porvooseen poltettavaksi.

Pihapuutkin suurennuslasin alla

Läheisten talojen asukkaat ovat joutuneet osaksi kovakuoriaisjahtia. Maisema on muuttunut lehtipuiden kadotessa ja omia pihapuitakin joutuu tarkkailemaan ihan uusin silmin.

– Täällä on paljon kauniita pihoja, vanhoja puita ja onhan se aika suuri asia, jos se montakymmentä vuotta kasvanut pihapuu kaadetaan omalta pihalta, pohtii Itä-Hakkilan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Leinonen.

Onneksi Eviran päättäväiset otteet ovat tuottaneet tulosta. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tuholainen ole päässyt leviämään. Koppakuoriaisjahti on maksanut tähän mennessä kymmeniä tuhansia euroja. Valvontatyö jatkuu alueella vielä vuosia.

Poronhoidolle hankalien lauhojen alkutalvien yleistyminen lisää porojen joukkovaelluksia ja voi haitata elinkeinon kannattavuutta eteläisissä paliskunnissa.

Kun lumi sataa sulaan maahan tai talven alku vaihtelee sulan ja pakkasen välillä, poroelon ravinnonsaanti vaikeutuu. Tämä ajaa porot vaeltamaan kauaskin laidunalueiltaan ravinnon perässä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Jouko Kumpulan mukaan ainakin arkihavainto porontutkimuksen parista tukee ilmiön yleistymistä.

– Jos aikaisemmin tällaisia talvia oli ehkä kerran kymmenessä vuodessa, on niitä ollut nyt peräkkäin ainakin parina kolmena talvena. Voisi sanoa, että takavuosien routasyksyt ovat harvinaistumassa, Kumpula sanoo.

Tänä alkutalvena esimerkiksi Tervolassa on ollut satojen porojen tokkia aivan nelostien tuntumassa. Poroja on jäänyt Rovaniemen radalla junien alle jopa kymmenittäin.

Palojärven paliskunnan porot ovat vaeltaneet paikalle kymmenien kilometrien päästä pohjoisesta.

Vaellukset ajavat porot liikenteen eteen ja pelloille

Vaeltaminen kuuluu poron elämään luonnollisena osana, mutta vaellusvuosia on ollut huonon ravintotilanteen vuoksi monia erityisesti Keski- ja Etelä-Lapin paliskunnissa.

Poromiehille tästä voi koitua monenlaisia ongelmia, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

– Erityisesti liikenteestä tulee ongelmia. Ristiriitoja maatalouden kanssa on tullut paikoin samasta syystä, kun porot ovat asettuneet pelloille, Ollila sanoo.

Ollila muistuttaa, että muutkin asiat ajavat poroja liikkeelle kuin luonnonolosuhteet ja ravinto.

– Vilkas ihmistoiminta voi häiritä talvilaitumille asettumista ja ajaa poroja liikkeelle. Petokeskittymät ovat myös sellainen asia, Ollila kertoo.

Miten käy poroelinkeinon kannattavuuden?

Poroelinkeinolle paras syksy olisi sellainen, että maa ehtii ensin jäätyä, sitten sataa riittävästi kuivaa lunta. Näin maanpinnan kasvillisuus sälyy kuivana ja homeettomana ja porojen on helppo kaivaa sitä esiin.

Jos lumi sataa sulaan maahan, maanpinnan kasvillisuus voi homehtua.

– Homeinen ravinto ei maistu poroille ja lisäksi sen on tutkittu haittaavan eläinten terveyttä. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että seuraava vasavuosi on huono, Kumpula sanoo.

Kumpulan mukaan ilmaston – ja erityisesti syksyjen – lämpeneminen on huolestuttavaa poroelinkeinon kannattavuuden näkökulmasta.

– Etelä-Lapin paliskunnissa on jo nyt paikoin heikentynyt ravintotilanne, kun jäkälää on vähemmän. Kun siihen vielä lisätään lämpimistä syksyistä vaikeutuva ravinnonsaanti poroille, niin kyllä tässä tietyllä tavalla aihetta huoleen on, Kumpula sanoo.

– Ruokintakausi aikaistuu, ja ruokinta lisää poromiesten kustannuksia. Ja vaikka poroja ruokitaankin, voi vasatuotto silti jäädä seuraavana talvena heikoksi.

Suomen luonnonmarjamarkkinat tarvitsevat lisää ulkomaisia marjanpoimijoita. Suomen noin 170 miljoonan euron luonnonmarjamarkkina hakee kasvua kutsumalla maahan jatkossa 10-15 prosenttia enemmän marjanpoimijoita vuosittain.

Päättyneenä satokautena metsämarjoja poimi Suomessa jokamiehenoikeuksin noin 3600 thaimaalaista, noin 400 ukrainalaista ja joitakin venäläisiä. Viisumilla tuleet poimijat eivät verohallinnon mukaan ole työsuhteessa kutsujayrityksiin.

Vientimarkkinat kasvussa

Pakastettua metsämarjaa viedään Suomesta noin 40 miljoonan euron arvosta vuodessa. Monien metsämarjaa jalostavien yritysten liikevaihdosta suurin osa syntyy viennistä.

Kysyntää puhtaalle, suomalaiselle marjalle olisi runsaasti kotimaassa ja vientimarkkinoilla, kertoo Lapista marjaa ostavan Polarican operatiivinen johtaja Jukka Kristo.

– Kysyntä kasvaa Suomessa ja Ruotsissa 20 prosenttia vuodessa, Saksassa ja Benelux-maissa lähes saman verran. Aasiassa Suomen maabrändi on parempi kuin Skandinavian, Kristo sanoo.

Mikäli suomalaista luonnonmarjaa saataisiin metsästä markkinoille enemmän, sillä voitaisiin myös korvata tuontia. Maahan tuodaan vuosittain tuhansia tonneja samoja marjoja tyydyttämään kotimaista kysyntää.

Ala suitsii itseään yhteisillä pelisäännöillä

Luonnonmarja-ala haluaa välttyä takavuosien kielteisiltä uutisilta, jotka kertoivat thaimaalaisten poimijoiden kurjista kohtaloista.

Alan ja ulkomaisten poimijoiden määrän kasvua hallitaan päivittämällä pelisääntöjä. Toimialan yritykset solmivat viranomaisten kanssa vuosi sitten ensimmäisen aiesopimuksen. Uusilla pelisäännöillä sitoudutaan yhdenmukaisiin käytäntöihin.

– Jos yksikin alan yritys töppää, se heijastuu koko toimialaan, perustelee Jukka Kristo.

– Avoimuutta lisätään ja valvontamahdollisuuksia parannetaan. Aiesopimus yhdenmukaistaa uusien ja vanhojen yristysten toimintaa.

Marjojen alkuperä läpinäkyväksi

Asiamies Mari Lukkariniemi Luonnontuote-teollisuusyhdistyksestä kertoo, että kutsujayritykseltä vaaditaan jatkossa etukäteen tieto siitä, minne marjaerä välitetään, kun se on poimijalta hankittu. Käytännössä myös marjaerän alkuperän jäljitettävyys paranee.

– Marjat pääsevät sisälle marjaketjuun, jossa ne pakastetaan, käsitellään ja puhdistetaan elintarviketeollisuutta varten, Mari Lukkariniemi kuvailee.

Kutsujayritysten on myös etukäteen kyettävä todistamaan viranomaisille maksuvalmiutensa.

– Ostetut marjat tulisi maksaa mahdollisimman nopeasti poimijoille, parissa päivässä. Lisäksi kutsujayritys selvittäisi viranomaisille kassavalmiutensa marjojen maksamiseen.

– Ulkomaiset marjanpoimijat ovat Suomelle erittäin tärkeitä. Luonnontuoteala teollisessa mielessä saattaisi jopa loppua, elleivät nämä henkilöt huolehtisi sadon talteenotosta, Lukkariniemi painottaa.