Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Paasivaara kertoo, että pääosa peuroista on ollut Halsuan, Lestijärven ja Perhon metsissä. Pienimpiä laumoja on majaillut myös pohjoisemmilla suoalueilla.

– Nyt tämä ydinjoukko lähtee siirtymään Lappajärven tuntumaan, jossa ne ovat talvehtineet parin- kolmen viime vuoden ajan. Osa on Lappajärven pohjoispuolella ja osa länsipuolella.

Metsäpeura vaihtaa talvehtimisaluettaan muutamien vuosien välein. Kun yhdeltä alueelta alkaa loppua ruoka, laumat siirtyvät muihin maisemiin.

– Aikanaan kun peurakanta syntyi Perhon Salamajärven kupeeseen, se vietti talvensakin siinä ympäristössä. Nyt se alue on kaluttu puhtaaksi, on pakko lähteä siirtymään muualle, sanoo Paasivaara.

Hänen mukaansa nyt alkaa olla merkkejä siitä, että talvehtiminen siirtyy lännemmäksi Lappajärveltä. Viime talven laskennassa Kauhavan rajamailta löytyi monta sataa eläintä.

Peurat kokoontuvat syksyn myötä yhä suuremmiksi ja suuremmiksi laumoiksi. Siihen vaikuttaa myös lumitilanne.

– Mitä enemmän on lunta, sitä suurempia laumoja ne muodostavat, sillä tavalla kulkeminen helpottuu. Peurahan kulkee mieluimmin jonossa, sanoo Paasivaara.

Jäkälää ja varpuja ravinnoksi

Metsäpeura syö pääravintonaan jäkälää, mutta myös varvut kelpaavat. Lisäksi laumoja voi nähdä myös pelloilla. Peurat saattavat syödä oraat pelloilta, tosin tämä kiusa näyttää hieman vähentyneen.

– Kyllähän ne paikallisia vahinkoja aiheuttavat ja niitä on korvattukin.  Viime vuosina vahinkoilmoitusten määrä on vähentynyt, ilmeisesti peurakanta on levittäytynyt sellaisille alueille, joissa tuhoja ei tule.

Paasivaaran mukaan peurat saattavat myös hajottaa pelloille varastoituja rehupaaleja. 

Luonnovarakeskuksen muuttotiedot perustuvat maastohavaintoihin ja GPS-pantaseurantoihin. Vaelluksen huippu kestää noin kaksi viikkoa. Suomenselän metsäpeurakannan koko oli keskuksen keväällä 2015 tekemien laskentojen mukaan noin 1300 yksilöä.

Suomen ympäristökeskuksen havainnoissa marraskuun lopussa Kilpisjärvellä jään paksuus oli 10 senttiä, Kevojärvellä 17 senttiä, muiden järvien (Ounasjärvi, Unari, Tornionjoki, Simojärvi) on nolla senttiä, mikä tarkoittaa sitä, että jäätä on, mutta kukaan ei ole uskaltanut mennä mittaamaan jään paksuutta.

Lunta Lapissa on tullut, mutta se on jäiden kehittymisen kannalta huono asia. Lumipeitteen alla voi olla vain hyvin ohut jää.

– Jos ohuella jäällä on lunta, pakkanen ei pääse vahvistamaan sitä, toteaa johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta.

– Jää alkaa heti vahvistua, kun pakkanen kiristyy, mutta jos jäällä on lunta, se estää vahvistumista.

Vehviläisen mukaan ympäristökeskuksen ennusteiden mukaan on odotettavissa, että Itä-Lapin, Lokan ja Porttipahdan alueilla jäät vahvistuvat lähiaikoina, kun pakkanen kiristyy.

– Mutta missään tapauksessa jäälle ei pidä mennä varmistamatta, kantaako se. Jään paksuutta pitää seurata nyt tarkasti, ennen kuin lähtee kävelemään jäälle tai kelkalla liikkeelle.

Ehdotuksia lähettäneiden kesken arvottiin UK-puiston tuotepaketti ja lahjakortti UK-puiston varaustupiin. Palkinnot saivat Jari Palola ja Jukka Ruopsa.

– Nimikilpailun suosio kyllä yllätti meidät positiivisesti täysin ja saapuneiden ehdotusten määrä oli aivan mahtava juttu. Todella mukava valita useammasta ehdokkaasta lopullisia kandidaatteja nimeksi, puistonjohtaja Pirjo Seurujärvi sanoo tiedotteessa.

Metsähallitus ei kerro, mitä nimiä tuvalle ehdotettiin. Seuraavaksi taukotuvan nimivalinta etenee esiraadille. Kourallinen ehdotuksista pääsee jatkoon. Lopullisesti nimi valitaan viimeistään joulukuun loppupuolella.

Uutta taukotupaa rakennetaan parhaillaan Saariselän lähireitin varrelle Inariin. Lähireitti ja taukotupa ovat Inarin kunnan ja Metsähallituksen yhteisellä rahoituksella tehtyjä kohteita Saariselän lähialueella.

Viime päivinä on kiinnostuneena seurattu meriveden korkeuden vaihteluita. Esimerkiksi Porin Mäntyluodossa ja Raumalla meriveden pinta oli tiistaina puolisen metriä normaalia korkeammalla.

Ylimmillään merivesi on ollut Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Porissa vuonna 1984, + 132 senttimetriä, ja Raumalla vuonna 2007, + 123 senttimetriä.

Mikä siis on normaaliveden korkeus, johon vallitsevia tilanteita verrataan, meriasiantuntija Anni Montonen Ilmatieteen laitokselta?

– Korkeuksia verrataan teoreettiseen keskiveteen. Se on käytännön tarpeisiin tehty nollataso. Siinä otetaan huomioon vedenpinnan korkeuden pidempiaikainen kehitys, esimerkiksi maan kohoaminen, kokonaisvesimäärä ja meriveden korkeuden nousu. Nollatasoa päivitetään suunnilleen vuosittain.

Tuuli ja ilmanpaine vaikuttavat

Porissa meriveden korkeus ollut ylimmillään vuonna 1984. Se oli silloin +132 senttimetriä. Mikä on korkein Suomessa mitattu meriveden korkeus?

– Suomessa korkeimmat vaihtelut ovat Perämeren ja Suomenlahden pohjukoissa. Kemissä on 22.9.1982 mitattu +201 senttimetriä, kertoo Anni Montonen.

Entä matalin mitattu meriveden korkeus?

– Kemissä on mitattu myös matalin lukema, -125 senttimetriä.

Vaihtelut voivat siis olla todella suuria. Mikä meriveden korkeutta muuttelee?

– Suurimpana tekijänä ovat tuuliolosuhteet eli tuuli painaa vettä. Lisäksi ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat. Matalapaineella vesi on korkeammalla kuin korkeapaineella. Vuoroveden vaihteluiden, sadannan ja haihdunnan vaikutukset ovat jo paljon pienempiä.

Filosofian maisteri Jocelyn Choo tutki loisten reagointia lämpötilamuutoksiin sekä niiden levinneisyyden muuttumista ilmaston lämmetessä. Tutkimuskohteena oli Rhipidocotyle fennica ja R. campanula-loisten toukkatuotanto.

Nämä kaksi loislajia reagoivat hyvin eri tavoin lämpötilan vaihteluun. Kun loisittuja simpukoita pidettiin läpi kesän luonnollisessa, mutta korkeassa lämpötilassa, R. fennica tuotti kerkaria-toukkia todella runsaasti, mutta alhaista lämpötilaa matkivissa olosuhteissa vuotuinen toukkatuotanto oli lähellä nollaa.

Toisella loislajilla R. campanulalla ei sen sijaan todettu mitään eroja lämpötilakäsittelyjen välillä. Se aloitti kuitenkin toukkatuotannon 42–87 vuorokautta aikaisemmin. Käytännössä R. campanula -loisen toukat alkoivat parveilla simpukoista jo toukokuun lopussa, kun R. fennica -loisella parveilu alkoi vasta heinä-elokuussa. Lisäksi simpukoita kuoli enemmän, kun lämpötila nousi.

Leviäminen Pohjois-Lappiin vie aikaa

Molemmat loiset esiintyvät yleisesti sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa Oulu-Kuusamo-Posio -alueella. R. fennica on kuitenkin harvinaisempi pohjoisessa. Tämä johtuu todennäköisesti pohjoisen alhaisesta lämpötilasta ja lyhyestä kesästä. Kumpaakaan loista ei tavattu Lapissa Kolari-Enontekiö -alueella.

– Tutkimustulosten perusteella R. fennica -loisen voidaan sanoa hyötyvän ilmaston lämpenemisestä ja siksi runsastuvan Pohjois-Suomessa. Sen sijaan R. campanula -loiselle ilmaston lämpenemisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lapin pohjoisimmille alueille loisten leviäminen voi sen sijaan viedä aikaa, sillä niiden tarvitsemaa pikkujärvisimpukkaa ei esiinny kaikilla alueilla, Choo sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

Choon akvaattisten tieteiden väitöskirjan "Connection between temperature, larval production, virulen­ce and geographical distribution of two Rhipidocotyle parasites infecting the bivalve host, Anodonta anati­na" tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa ensi viikolla, 18. joulukuuta.

Metsänomistajien kukkaro kärsii leudosta talvesta.

Maasto voi olla liian pehmeää puunkorjuulle ja korjausvaurioita saattaa syntyä tavallista enemmän. Kaikki metsänomistajat eivät pysty tekemään puukauppaa, sillä korjuuseen ei välttämättä päästä.

Tällä hetkellä metsätöihin on vaikea päästä talvihakkuualueille, joita esimerkiksi Pohjois-Karjalan runsaslukuiset suot ovat.

– Soille päästään oikeastaan vain talvella kun on routaa ja lunta. Nyt on niin paljon kosteutta, että siinä mielessä routa tulee kyllä sitten nopeasti jos saadaan kovat pakkaset. Periaatteessa tässä on mahdollisuudet loistokeleihin, Metsänhoitoyhdistyksen Pohjois-Karjalan kenttäpäällikkö Mika Lappalainen sanoo.

Lappalaisen mukaan lämpimistä keleistä johtuvia ongelmia on tiedossa myös taimikoissa.

– Taimitarhoilla voi esiintyä hometauteja. Plussakeleissä kun koko ajan pyöritään niin homeitiöt lähtevät leviämään ja todennäköisesti ensi keväänä taimiin on versosurmaa tulossa.

– Metsässä oleviin taimiin tulee puolestaan hahlovaurioita jos ei tule kun ne pelkät pakkaset ja ei lunta ollenkaan, Lappalainen arvioi.

Puuta ei päästä hakemaan kelirikon vuoksi

Pitkäkestoinen kelirikko häiritsee ympärivuotista puuhuoltoa.

Pohjois-Karjalassa on ely-keskuksen viimeisimpien tietojen mukaan 50 kilometrin edestä painorajoitteisia teitä. Painorajoitteiset tiet ovat aiheuttaneet sen, että puuta ole päästy hakemaan kaikilta suunnitelluilta teidenvarsilta.

Stora Enso Metsän Itä-Suomen hankinta-alueen operaatiopäällikkö Pekka Markkasen mukaan metsäyhtiöt ovat varautuneet kelirikkoon ottamalla puuta varastoon.

– Katkotun puun varastot ovat tällä hetkellä melko normaalit, mutta korjuita on jouduttu suuntaamaan toisiin paikkoihin. Tuotantolaitoksilla ei ole jouduttu tuotantoa rajoittamaan. Ongelmissa olemme, jos leuto talvi pitkittyy vielä useita viikkoja, Markkanen kertoo.

Puunostajat odottavatkin talven alkamista vesi kielellä.

– Talviharvennuskohteiden ostoa on jouduttu rajoittamaan. Talvien lyhykäisyys ja pitkittynyt kelirikko näkyvät jo korjuuyrittäjien ja kuljettajien työllisyydessä. Kaiken kaikkiaan normaali talvi olisi puunkorjaajan etu, Pekka Markkanen korostaa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on hylännyt Oriveden kultakaivokseen haetun ympäristöluvan.

Luvan hylkäämisen perusteena oli ennen kaikkea kaivoksen haitallinen vaikutus vesistöihin. Dragon Mining Oy on laskenut koko toimintansa ajan kaivoksen kuivatusvedet Ala-Jalkajärveen. Järven kala- ja rapukannat ovat tuhoutuneet.

Viranomaiset vaativat yritykseltä yksityiskohtaista suunnitelmaa vesiensuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista kaivoksen sulkemiseen liittyvistä toimista. Suunnitelmaan tulee sisältyä myös mm. maisemointi- ja jälkitarkkailusuunnitelma.

Kaivoksen sulkemista ovat vaatineet muun muassa SLL:n Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. ja Maan ystävät.

Aluehallintoviraston päätöksestä voi valittaa.

Jokien ja purojen kunnostus on lisännyt taimenen kutualueita ja vaikuttanut positiivisesti taimenkantaan.

– Alustavasti näyttää siltä, että kunnostuksista on ollut hyötyä. Syksyn aikana on tehty taimenen kutupaikkatarkkailuja, ja taimenia on ollut lisääntymässä kunnostetuissa kohteissa, kertoo projektisuunnittelija Janne Tolonen Valoniasta.

Lähivuodet näyttävät, kuinka tilanne lähtee kehittymään ja onko kunnostuksilla pysyvää vaikutusta taimenkantaan.

Taimen tarvitsee puhtaita sorapohjia

Äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi luokiteltu taimen tarvitsee lisääntymisalueekseen puhtaita sorapohjia.

– Virtavesiä on aikojen saatossa kohdeltu hyvinkin kaltoin. Niitä on padottu, perattu, suoristettu ja muokattu. Olemme palauttaneet alueita luonnonmukaisempaan tilaan kiveämällä niitä ja lisäämällä soraa. Myös pieniä vaellusesteitä on purettu, Tolonen kertoo.

Valonian virtavesien kunnostushanke on ollut käynnissä vuoden verran. Kunnostukset ovat keskittyneet pääasiassa purovesistöihin, jotka ovat taimenen tärkeimpiä lisääntymisalueita. Osa kunnostuksista on tehty talkootyönä.

Viimeisimmät kunnostustoimet on tehty loka-marraskuussa. Silloin purettiin Hitolanjoen sivupurolta vaellusesteitä ja kunnostettiin taimenten kutupaikkoja Kiskonjoen ja Perniönjoen vesistön Juottimenojalla.

Virtavesien kunnostus jatkuu myös tulevana vuonna.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto päätti keskiviikkona evätä Oriveden kultakaivoksen ympäristöluvan. Kaivoksen aiheuttamat ympäristöhaitat lähivesistöissä ehtivät hiertää luontoväkeä pitkään. Kielteinen lupapäätös otettiinkin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä vastaan paitsi ilolla, myös hämmennyksellä.

– Kaivosasioissa on viime vuosina kuultu ihan päinvastaisia uutisia. Ainakin oman muistini mukaan tässä on ensimmäinen tämänsuuntainen päätös lupaviranomaisilta, Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Juho Kytömäki pohtii.

Kultakaivos on aiheuttanut lähivesistöille merkittäviä haittoja. Pahiten on saastunut Ala-Jalkajärvi, jonka kala- ja rapukannat ovat tuhoutuneet täysin.

– Avikin toteaa, että kaivoksen haitalliset vaikutukset saattavat yltää jopa Näsijärven Paarlahteen asti. Kaivos on vaikuttanut haitallisesti myös Natura- ja lehtojensuojeluohjelmissa suojeltuun purolehtoon, Kytömäki kertoo luonnonsuojelupiirin huolenaiheista.

Mahdollinen valituskierros viivyttää lopullista päätöstä

Oriveden kultakaivos on porskuttanut vanhalla luvalla viisi vuotta. Tähän asti Dragon Mining Oy on selvinnyt lisäselvityksillä, mutta nyt lupaviranomaisen linja tiukentui.

Yhtiö aikoo valittaa päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, ja mikäli päätös ei muutu, on valitusoikeus vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusten käsitteleminen vienee noin vuoden per oikeusaste, ja lopulliset päätökset saadaan joka tapauksessa vasta pitkän ajan kuluttua. Iloitsijoita riittää silti jo nyt.

- Meidän lisäksemme asiassa ovat aktiivisesti olleet mukana muun muassa Maan ystävät sekä iso joukko paikallisia asukkaita. Näen päätöksen laajempana asiana, koska tähän asti kaivosyhtiöt ovat tuntuneet saavan aina vaan jatkaa loputtomien lisäselvitysten turvin. Täytyy nostaa hattua Aville, nyt tehtiin ympäristönäkökulmasta hyvin selkärankainen päätös.

Oriveden kaivos työllistää tätä nykyä runsaat 60 työntekijää, noin puolet työskentelee aliurakoitsijoiden kautta.

Euroopan unionin mantereen itäisin kunta, Ilomantsi on tunnettu lumisuudestaan.

Lehtovaaran kylässä, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Venäjän rajalla, on näihin aikoihin eli pari viikkoa ennen joulua normaalisti lunta 40–60 senttimetriä.

Nyt lunta on ripoteltu sinne tänne kuin nimeksi. Varvukot vihertävät kuusikoissa ja märkä tanner litisee saappaan alla.

Hannes Eronen on elänyt samoissa maisemissa jo yli 80 vuotta. Hänen synnyinkotinsa on vain noin 20 kilometrin päässä miehitetyllä alueella.

Eronen ennustaa, että hän kokee tänä jouluna jotain ennenäkemätöntä.     

– Minä veikkaan että tulee musta joulu. Minun muistissa ei ole yhtään. Jonkun verran on aina ollut lunta.

Musta tuntuu valkealle pupulle

Hannes Eronen on kokenut ja innokas metsästäjä. Hän on muun muassa ampunut kymmeniä hirviä ja kolme karhua.

Jäniksen mehtuu on ollut aina lähellä hänen sydäntään. Mies kertoo metsästäneensä elämänsä aikana ainakin pari heinähäkillistä jäniksiä. Vaikka kipeät polvet vaivaavat luonnossa liikkumista, on tänäkin syksynä pataan päässyt jo kymmenkunta jänistä.

Tämä pimeä vuoden aika, kun maa on musta ja puput valkoisia, pistää kokeneen metsämiehen mietteliääksi.     

– Onhan se vähän ihmeellistä, mutta ilimastot muuttuu, Hannes Eronen huokaa.

Kun lunta on metsissä ja pelloilla vain nimeksi, siitä on sekä hyötyä että haittaa riistaeläimille.

– Jäniksille ja näille sorkkaeläimille sehän hyvä on, että saavat ruokaa paremmin.

– Mutta jänikselle ku se on valakee, niin se on vähän vaarallista siinä suhteessa, jotta ne havukat ja peot paremmin suapi sen kiinni ja syötyä, Eronen tietää.

"Pukkelehtaa vain siellä vesakossa"

Lumettomassa maastossa metsästäjäkin näkee valkoisen jäniksen jo kaukaa. Mitalin toinen puoli on kuitenkin se, että jänis ei hevin juokse jahtaajansa silmien eteen.

– Tihheissä metissä vain piileksii eikä taho lähtee mitenkään ajosta sieltä pois. Pientä lenkkii pyörii vaan. Pukkelehtaa vain siellä vesakossa. Ei tule aukeelle. Se tietää jotta hän on valakee, Hannes Eronen selittää metsäjäniksen käyttäytymistä.

Kylän koirat suden suuhun

Kanahaukat ja ketut ottavat oman osansa runsaasta jäniskannasta. Pupu kelpaa isommillekin pedoille.

– Susillehan se männee niin kun makupalana hirvenlihan sekkaan.

Sudet ovat Ilomantsin Lehtovaaran kylällä tuttuja, kutsumattomia vieraita. Petoja liikuu, koska kylä sijaitsee vain noin 10 kilometrin päässä Venäjän rajalta. Tänäkin syksynä sudet ovat kierrelleet lumen aikaan kylän liepeillä.

Lehtovaaralaiset kyllä tietävät, mitä iso susilauma saa pahimmillaan aikaan.

– Kylästä on lähtenä kaikki koirat. Minulle vain jäi yksi koira. Niitä oli kaheksan kappaleen laumoja.

Mustan enkelin siivet eivät heilahtaneet silloin Hannes Erosen koiran päällä, koska karvainen metsästyskaveri oli kerran pelastunut susien hampaista. Kun koira sai pienintäkään haisua susista, se pinkaisi heti suorinta tietä aitan sillan alle piiloon.

Inarijärven siikaa on ollut jo vuosia niin paljon, että sille ei ole riittänyt riittävästi ravintoa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teuvo Niva sanoo, että kalan paino on liian alhainen sekä sen ikään että pituuteen verrattuna.

Tilanne on pysynyt huonona viimeiset 5-6 vuotta, vaikka välillä tilanne on näyttänyt alkavan parantua ainakin nuorten siikojen osalta.

Siian istutusmäärät ovat pudonneet 2000-luvun alun 500 000 – 800 000 poikasesta viime vuoden noin 150 000 istukkaaseen, mikä vähentää kilpailua ravinnosta, mutta Inarin siika ei ole silti vielä alkanut kasvaa normaaliin tahtiin.

Nivan mukaan Inarijärven siikaa pitäisi nyt vain kalastaa entistä enemmän, jotta kanta tervehtyisi.

Istutuksilla historiallinen syy

Siianistutusten syy on järven säännöstelyhaittojen korvaaminen. Venäjä ja Norja säännöstelevät Inarijärveä Jäämereen laskevan Paatsjoen vesivoimaloilla.

Säännöstely heikensi 1950- ja 1960-luvulla pohjasiian, järvitaimenen ja raudun (nieriän) lisääntymisolosuhteita, ja kalakannat romahtivat.

Alun perin siian velvoiteistutusten määrä oli 1,1 miljoonaa kesänvanhaa Ivalojoen pohjasiianpoikasta vuodessa.

Saksalaisessa eläinpuistossa elänyt leveähuulisarvikuono Molly on kuollut. Molly kuoli keskiviikkona 9.12.2015.

Molly oli kuollessaan 54-vuotias, ja se oli tiettävästi maailman vanhin sarvikuono. Yleensä sarvikuonot elävät noin 40 vuotiaiksi.

Molly asui lähellä Hampuria Hodenhagenissa sijaitsevassa Serengeti-park-eläinpuistossa. Se tuli eläinpuistoon Namibiasta 13-vuotiaana, kun puisto vuonna 1974 avattiin.

Molly on vuosien aikana synnyttänyt puistossa kaikkiaan 11 jälkeläistä. Ilman sarvikuonoa Serengeti-Park ei jää, sillä siellä elää vielä 10 sarvikuonoa, joista kolme on parin viime vuoden aikana syntyneitä poikasia, kertoo Serengeti-Park tiedotteessaan.

Itse eläinpuisto on Afrikan eläimiin keskittynyt eläinpuisto, jossa on kaikkiaan 1500 eri eläintä. 

Molly oli isosarvikuono, joka on WWF:n mukaan ainoa sarvikuonolaji maailmassa, mikä ei ole uhanalainen.

Taipalsaarelle jo yli vuosisadan suunnitellulle Kutilan kanavalle selvitetään jälleen rahoitusta.

Etelä-Karjalan liitto on tehnyt taloudellisten vaikutusten arviointiselvityksen. Sen mukaan kanava olisi alueelle taloudellisesti merkittävä.

Miten on mahdollista, etteivät jo vuonna 1865 alkaneet suunnitelmat ole johtaneet kanavan rakentamiseen?

– Se on varmasti jäänyt aina toteuttajasta ja rahoituksesta kiinni, sanoo Etelä-Karjalan liiton aluesuunnittelujohtaja Marjo Wallenius.

– Kanavahan oli aikoinaan myös Suvorovin kanavareiteissä, mutta se jäi silloinkin tekemättä, Wallenius lisää.

Uudet perusteet rakentamiselle

Selvityksen mukaan kanava hyödyttäisi Saimaan matkailua aiempaa vahvemmin ja kohentaisi Pien-Saimaan vedenlaatua. Kanava lyhentäisi matkaa Lappeenrannasta Suur-Saimaalle noin 40 prosenttia. Näillä perusteilla voitaisiin nyt saada myös rahoitusta eri tavalla kuin aiemmin. 

Aikaisemmin onkin perusteltu, että kanavaa tarvittaisiin vain vesiliikenteeseen ja se ei ole ollut riittävä peruste.

– Nyt kun on tullut esille tämä Geopark-hanke, jossa Etelä-Saimaan alue liitettäisiin kansainväliseen luontomatkailuverkostoon, niin rahoituksen peruste olisi erilainen.

On myös olemassa jo faktaa, että kanava parantaisi Pien-Saimaan kuntoa, mutta nyt selvitetään vielä tarkemmin miten se vaikuttaisi veden virtaukseen

– Jos vedenlaadun parantaminen saataisiin kytkettyä tähän, niin silloin osa raha tulisi valtiolta, sanoo Wallenius.

Kanavan rakentamisen kokonaiskustannusten on arvoitu olevan 8,3–9,3 miljoonaa euroa. 

– Olisikohan nyt oikea aika hakea rahoitusta tälläiselle, koska Kimolan kanavakin Kymenlaaksossa sai rahaa, pohtii Wallenius.

Haminan Sivatissa on kiertänyt yli sadan vuoden ajan tarina alueen erään karhun kohtalosta.

– Se oli aikaa, kun karhuja vielä oli ja ne vähitellen hävisivät Haminan alueelta ennen kuin taas palasivat 1900-luvulla, kertoo alueen suurpetoyhdyshenkilö Seppo Kallio.

Sivatissa asui tuolloin, vuonna 1881, Anton Töytäri -niminen mies, joka lähti talvella tekemään polttopuita ilmeisesti tuulen kaatamista puista. Hän ei tiennyt, että erään kaatuneen puun alla majaili karhu talviunillaan.

– Karhu oli ilmeisesti tehnyt pesänsä puunrungon ja oksien alle. Se koki ikävän herätyksen, kun joku tuli kirveen kanssa siihen. Karhu päätti lähteä ihan muutaman metrin päästä karkuun, Kallio kertoo.

Rikkaat metsästivät

Tuohon aikaan karhujahtia harrastivat rikkaat herrat. Yleensä jäljen löytäjä möi heille "karhunkierroksen" hyvään hintaan, ja herrat lähtivät jahtiin. Niin teki myös Anton Töytäri.

– Siinä oli kyse kuukausien palkasta työmiehelle. Ihan varmasti kannatti myydä.

Haminan herrat lähtivät jahtaamaan karhua, mutta sen kohtalosta ei ole varmaa tietoa. Tarina jäi elämään, koska kyseessä oli Sivatin kylän viimeinen karhu ennen kuin ne katosivat alueelta kokonaan pitkäksi aikaa.

– Tästä on olemassa kirjoitettua tietoakin. Olen joskus lukenut siitä muistaakseni pitäjähistoriaa käsittelevästä kirjasta.

Nyt jo osin romahtanut

Pieni mäentöyräs kulkee vielä nykyäänkin paikallisten suissa Karhunpesänmäkenä. Karhunpesän jäänteetkin ovat yhä paikoillaan.

– Pesän ja kaatuneen puun paikalla on rapakallioon tehty onkalo. On kerrottu, että pesä on ollut siinä onkalossa. Voi myös olla, että se on tehnyt pesän kaatuneen puun juuristoon.

Tosin pesä ei enää kelpaa karhulle talviasunnoksi. Se on osin romahtanut, eikä karhu mahdu sinne sisälle.

Rahkasammalta on tutkittu Suomessa useiden vuosien ajan. Mukana kehitystyössä ovat olleet alan tutkimuslaitokset ja yritykset, kuten Vapo, Biolan ja Kekkilä.

Tavoitteena on ollut kehittää perinteisen kasvuturpeen korvaava kasvualusta. Kokemukset ovat olleet hyviä ja rahkasammaleella on saatu jopa parempia kasvutuloksia kuin turpeella.

Rahkasammal uusiutuu uudelleen kerättäväksi noin 30 vuodessa. Suomessa sitä voitaisiin kerätä ojitetuilta suoalueitailta, jotka eivät sovellu kannattavaan metsäntuotantoon.

Rahkasammaleessa piilee Suomessa miljardipotentiaali

Rahkasammaleesta tehdyillä kasvualustoilla tähytään Euroopan kasvihuoneisiin. VTT:n ja MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan alan markkinat ovat Euroopassa noin 2,5 miljardia euroa.

Markkinamahdollisuuksia on selvitetty muun muassa Suomen soisimmassa maakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla.

Siellä rahkasammaleen tuotantoarvo olisi lähes 100 miljoonaa euroa, mikä jatkojalostuksen jälkeen mahdollistaisi jopa 650 miljoonan euron vientibisneksen pelkästään Pohjois-Pohjanmaalta.

Rahkasammal soveltuu myös bioetanolin valmistukseen ja energiantuotantoon. Asiantuntijoiden mukaan sammal ei kuitenkaan ole ensimmäisenä jonossa biopolttoaineiden raaka-ainelistalla.

Turvekomposiitin ominaisuuksia tutkitaan Oulussa

Pohjois-Pohjanmaalla selvitetään myös laajemmin soiden ja turpeen hyötykäyttöä.

Yksi uusista tutkimushankkeista on Oulun yliopistossa alkanut Innoturve-hanke, jossa selvitetään turpeen ja suobiomassan uusia käyttö- ja markkinamahdollisuuksia. Tavoitteena on löytää korkean jalostusasteen käyttökohteita.

Tutkittavana ovat etenkin turpeen kuituominaisuudet eli saadaanko siitä nano- ja mikropartikkeleita, joita pystyttäisiin hyödyntämään kestävissä komposiittimateriaaleissa ja vesikemikaaleina, kertoo hankkeen vetäjä, tutkijatohtori Ari Ämmälä Oulun yliopistosta.

- Turvekuitu reagoi hyvin muovin kanssa ja se soveltuu komposiittirakenteisiin. Turpeesta saatavilla kemikaaleilla puolestaan voi olla käyttöä vedenpuhdistuksessa, arvioi Ämmälä.

Oulussa on jo yhdistetty turvetta ja muovia mustaksi komposiittikappaleeksi – joka muuten tuoksuu lakritsille.

Vuoden pimein päivä lähestyy. Kaipaatko hetkeksi kauniin kesämaiseman äärelle?

Yle Tampere vie sinut slow-tv:n myötä aikamatkalle nauttimaan Kukkiajärven maisemista Pälkäneen Luopioisissa tunnin ajaksi 11. kesäkuuta 2015.  Kuuntele ja katsele, miten linnut nauttivat alkukesän yltäkylläisyydestä, tuuli humisee ja laineet väräjävät Kukkiajärven eli tuttavallisesti Kukkian pinnalla. Kirkasvetinen ja karu Kukkia sijaitsee valtaosin Pälkäneellä, osin Hämeenlinnan alueella.

Slow-tv eli hidas televisio tarkoittaa ohjelmaa, jossa asioita tapahtuu hyvin verkkaiseen tahtiin. Yhdessä lähetyksessä voidaan näyttää jonkin esineen valmistuminen tai matka paikasta toiseen.

Selkänoja taakse ja jalat pöydälle!

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on julkaissut kiehtovia satelliittikuvia Eteläisellä Atlantilla sijaitsevan Etelä-Georgian saarella lähellä liikkuvista jäävuorista. Kuvissa näkyy, kuinka jäävuoret muodostavat liikkuessaan aaltokuvioita yläpuolellaan oleviin pilviin.

Kuvien jäävuoret ovat päätyneet yli 1 600 kilometrin päähän Etelämantereesta. Yleensä jäävuoret eivät ne eivät päädy niin pohjoiseen, joskaan tavatonta se ei ole.

Suurennuskuvasta näkyy hyvin, kuinka jäävuoret jättävät pilvikenttään samantapaisen "vanaveden" kuin vedessä liikkuva laiva.

– "Vanavedet" ovat parhaiten nähtävissä kahden suuren jäävuoren tuulensuojaisella puolella, mutta sellainen näkyy myös yhden pienen jäävuoren perässä, sanoo Nasan jäätikkötutkija Kelly Brunt.

Bruntin mukaan kaikki kolme jäävuoret ovat ilmeisesti tasahuippuisia ja nousevat kutakuinkin yhtä korkealle merenpinnasta. Tällaiset jäävuoret voivat vuorovaikuttaa matalalla olevan sumun kanssa, mikä voi johtaa "vanaveden" syntymiseen.

Kahden ison jäävuoren yläpuolisessa pilvessä näkyvä väreily syntyy, kun ilmamassa joutuu siirtymään ylöspäin kookkaan esteen takia. "Pilviaaltoja" havaitaan usein myös silloin, kun ilmamassa ylittää saaria.

Näyttävä kuva on otettu Nasan Terra-satellitilla. Aiheesta lisää Nasan Earthobservatory-sivuilla.

Nikkelikaivokselta karanneet metallipitoiset vedet pilasivat pahoin kaivosalueen lähimpiä järviä Sotkamossa entisellä Talvivaaran kaivoksella kolme vuotta sitten. Kipsisakka-altaan vuoto oli suuri uutinen, ja vuodon seurausten jälkipuinti vaikuttaa olevan vasta alkutaipaleella.

Kainuun ELY-keskus on nyt määrännyt konkurssiin menneen Talvivaara Sotkamo Oy:n palauttamaan ennalleen kaksi kaivosalueen lähintä pilaantunutta järveä eli Salmisen ja Ylä-Lumijärven. Yhtiön pitää siis korjata noissa järvissä aiheuttamansa merkittävä pilaantuminen. ELY-keskuksen mukaan päätös on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

– Ympäristövastuulaissa tarkoitettu korjaamista koskeva vastuu on vesistön merkittävän pilaantumisen aiheuttajalla eli pilaajalla, joka tässä tapauksessa on Talvivaara Sotkamo Oy. Ympäristövastuulaissa ei ole asetettu toissijaisia vastuutahoja, joten päätös oli osoitettava pilaajalle, kertoo ympäristölakimies Meeri Myllykangas Kainuun ELY-keskuksesta.

Talvivaara Sotkamo Oy:n omaisuus on tällä hetkellä konkurssipesän hallinnassa.

– Pilaajatahon hallinto on nyt kuitenkin pesällä, joten päätös toimitetaan pesää hoitavalle julkisselvittäjälle, sanoo Myllykangas.

Kaivosta hoitava valtion erityisyhtiö Terrafame ei joudu korjaushommiin.

– Terrafame Oy on uusi toiminnanharjoittaja, jolle korjaamisvelvoitetta aikaisemman toimijan aiheuttamasta pilaantumisesta ei ympäristövastuulain nojalla voida osoittaa, Meeri Myllykangas kertoo.

Vesiä on pilalla laajemminkin

ELY-keskuksen määräyksen mukaan Salminen pitää kunnostaa pumppaamalla sieltä pois huonolaatuinen pohjan lähellä oleva vesi, joka pitää myös puhdistaa. Ylä-Lumijärvi pitää kunnostaa poistamalla järvestä pohjakerrokset, jotka ovat saastuneet. Myös Ylä-Lumijärven vesi pitää ehkä johtaa puhdistettavaksi.

Merkittävää pilaantumista on kuitenkin tapahtunut laajemminkin. Kipsisakka-altaan vuoto ja muut kaivokselta lasketut jätevedet ovat aiheuttaneet pilaantumista sekä kaivospiirin alueella että sen ulkopuolella.

Pilaantuminen ulottuu pohjoisessa Oulujoen vesistön suunnalla kaivospiirissä olevaan Kolmisoppeen asti, eli noin kuuden kilometrin matkalla. Etelässä merkittävää pilaantumista on Vuoksen vesistön suunnalla Kivijärveen asti, eli noin seitsemän kilometrin matkalla.

ELY-keskus ei vielä tehnyt päätöstä siitä, miten kaikki merkittävästi pilaantuneet vesistöt korjataan. Aluksi katsotaan, miten nyt määrätyt toimet purevat kahdessa lähimmässä järvessä.

Tornion- ja Simojoen lohikantojen tulevaisuus vaikuttaa hyvältä. Luonnonvarakeskuksen mukaan Tornionjokeen nousi viime lähes 60 000 ja Simojokeen lähes 3 000 lohta.

Luke arvioi, että molempien jokien kannat säilyvät vahvoina, jos lisääntyminen onnistuu hyvin. Kohtalaisia lohikesiä ennakoi myös se, että nousulohien joukossa on runsaasti vain yhden vuoden merellä viettäneitä pikkulohia eli kosseja.

Viime kesänä Tornionjoella kuoli arviolta tuhansia lohia. Se saattaa näkyä ensi kesän poikastuotannossa, mutta toisaalta toissa kesänä kutu tuotti runsaasti poikasia huolimatta lohikuolemista.

Nousu alkoi ennätystahtiin

Lohen kutuvaellus jokiin käynnistyi voimakkaana ja ensimmäisten viikkojen aikana havaittiin suurempia lohimääriä kuin kertaakaan aiemmin.

Tornionjoella lohimäärät kuitenkin notkahtivat kesä-heinäkuun vaihteessa ja Simojoella nousu tasaantui. Loppukesän aikana lohihavaintoja kertyi tavanomaista tahtia.

Viime kesän nousumäärät eivät yllä huippuvuoden 2014 tasolle. Määrä oli vuosien 2012 - 2013 tasolla.

Luke seuraa kaikuluotaimilla Tornion- ja Simojokeen kudulle nousevien lohien määrää ja vaelluksen ajoittumista.

Ilomantsilainen mies oli maastossa koiran kanssa perjantaina keskipäivällä Ilomantsissa. Koira pääsi yllättämään karhun, joka suojeli pentuaan.

Karhu hyökkäsi miehen kimppuun. Kontio pyyhkäisi miestä tassulla päähän ja puri miestä kädestä.

Tämän jälkeen karhu pakeni paikalta pentunsa kanssa.

– Kyseessä oli tapaturma eikä se aiheuta jatkotoimenpiteitä, Itä-Suomen poliisi tiedottaa.

Puremavamma vaatii sairaalahoitoa.