Tornion-Muonionjoella paljastuneiden lohien joukkokuoleman syy on raju vesihometartunta. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, ovatko kalat kuolleet vesihomeeseen ensijaisesti vai onko se vasta toissijainen joukkokuoleman aiheuttaja.

Tähän tulokseen on päädytty Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa, jossa on tutkittu Tornion-Muonionjoelta lokakuussa saatuja kaloja.

Evirasta ei voida kuitenkaan edelleenkään sanoa varmuudella, onko infektiotauti peittänyt alleen lohien alkuperäisen kuolinsyyn. Erikoistutkija Perttu Koski kertoo, että vesihome on useimmiten toissijainen kuolinsyyn aiheuttaja.

– Tutkitut lohet olivat ympäriinsä vesihomeen peitossa mutta merkkejä esimerkiksi UDN-taudista en ole löytänyt, painottaa Koski.

Koski pitää kuitenkin todennäköisenä, että UDN-tautiakin lohista löytyy.

Kalojen joukkokuolema ei ole normaali

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että Tornion-Muonionjoella oli tuhansia kuolleita lohia. Kymmeniin tuhansiin nouseviin arvioihin tutkimuslaitoksessa ei uskota.

Tilanne on joka tapauksessa poikkeuksellinen.

– Eihän tämä normaalia ole, että kuolleita kaloja on löytynyt näin paljon loppusyksystä, vahvistaa Koski.

Evirassa on käyty läpi 12 kuollutta kalaa, jotka saatiin tutkittavaksi loppusyksystä Tornion-Muonionjoelta.

Olosuhteet suosivat vesihometta

Kosken mukaan luonnonolosuhteet ovat suosineet vesihomeen esiintymistä Tornion-Muonionjoella tänä vuonna. Sienitautia esiiintyy makeissa pintavesissä ja se iskee esimerkiksi kalassa vaurioituneeseen nahkaan.

– Vesihome viihtyy viileässä vedessä, mutta esimerkiksi tämän syksyn kaltaiset lämpimät jaksot ovat sille eduksi, sanoo Koski.

Vesihometta esiintyy välillä laajalti kuten nyt vuodesta 2013 alkaen ja välillä sen esiintyminen vähenee. Kosken mukaan ennen tätä vesihometta on ollut laajasti Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvulla.

4.12. 12:35 Lisätty Kosken kommentti UDN-tautiin liittyen.

Lapin paliskunnassa Sodankylän pohjoisosassa kaadettiin torstaina susi Itä-Lapin paliskuntien poikkeusluvilla. Se oli jo yhdeksäs tämän syksyn poikkeusluvilla saaliiksi saatu susi.

Ivalon paliskunnalla on vielä käytettävissään poikkeuslupa kahden suden pyyntiin.

Itä-Suomen yliopistossa perjantaina tarkastettava väitöstutkimus antaa uutta, merkittävää tietoa kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä. Filosofian maisteri Niina Hyvönen osoittaa väitöstutkimuksessaan, että turvetuotantoalueet voidaan muuttaa ympäristöystävällisemmiksi ruokohelven avulla.

Tutkimuksen mukaan ruokohelpi hillitsee merkittävästi entisen turvetuotantoalueen kasvihuonekaasupäästöjä ja hiilen ja ravinteiden huuhtoumaa, ja itse asiassa muuttaa alueet kasvihuonekaasulähteistä kasvihuonekaasunieluiksi. Kuivatetut turvemaat ovat yleisesti ongelmallisia korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi, vaikka turvetuotantoalue ennallistettaisiin. 

– Vaikka alue metsitetään, se päästää edelleen hiiltä ilmakehään. Ruokohelvellä turvetuotantoalueen voi muuttaa jälleen hiiltä sitovaksi alueeksi. Nykyisten turvetuotantoalueiden hiilenvaluntaa voitaisiin vähentää niin, että laitetaan ruokohelveä kasvamaan alueelle, kertoo Niina Hyvönen.

Kostea maaperä sitoo hiiltä parhaiten

Tutkimuksen mukaan ruokohelpi muuttaa alueita niin, että kasvihuonekaasupäästöt ovat alhaisemmat kuin maatalousmailla yleensä. Lisäksi hiilen ja ravinteiden valunta ruokohelpiviljelmältä oli alhaisempi kuin turvetuotantoalueilta tai maatalousmailta keskimäärin.

Myös säätilalla on merkitystä siihen, miten paljon ruokohelpi pystyy sitomaan hiiltä. Tutkimuksessa selvitettiin säätekijöiden ja pohjaveden korkeuden merkitystä ruokohelpiviljelmän kykyyn sitoa hiilidioksidia ja tuottaa biomassaa, sekä sitä kuinka voimakkaiden kasvihuonekaasujen metaanin ja dityppioksidin päästöt muuttuvat vedenpinnan vaihtelun myötä.

Tulosten mukaan sateisina kesinä hiiltä sitoutui maaperään huomattavasti enemmän kuin kuivina kesinä. Kuivempanakin kautena olosuhteiden muutoksilla voidaan vaikuttaa hiilidioksidin sitoutumiseen.

– Ruokohelpi viihtyy paremmin kosteissa olosuhteissa ja kuivina kesinä jatkoimme tutkimusta siten, että tukimme kuivatusojat ja siten nostettiin pohjavettä. Se sai kasvin sitomaan hiiltä paremmin, kertoo Hyvönen.

Tutkimuksen mukaan ruokohelpi sopii bioenergian lisäksi myös biokaasun ja bioetanolin tuotantoon.

Ruokohelpi avuksi myös maatalousmaille?

Ruokohelpin tutkimusta jatketaan vielä. Seuraavaksi selvitetään, miten ruokohelpi käyttäytyy mineraalimaalla verrattuna muihin maatalousmaihin. Entisillä turvetuotantoalueilla esimerkiksi dityppioksidipäästöt ovat vain kymmenesosa siitä, mitä maatalousmailla.

– Toisessa tutkimuksessa selvitetään saadaanko myös mineraalimailla yhtä hyvä hiilen sidonta ja sitä kautta vähennettyä kasvihuonekaasupäästöjä, Hyvönen kertoo.

Ruokohelpi on monivuotinen bioenergiakasvi, joka viihtyy humusrikkaalla maaperällä. Kasvi sopeutuu hyvin myös pohjoismaisiin olosuhteisiin ja sitä voi viljellä myös esimerkiksi tulva-alueilla. Ruokohelpi puidaan keväällä. Vaikka kasvi on hyvä kasvihuonekaasupäästöjen hillitsijä, se ei ole erityisen hyvä bioenergian tuottaja.

– Ruokohelvellä on ollut jonkin verran poltto-ongelmia polttolaitoksissa, minkä vuoksi esimerkiksi Vapo on purkanut aiemmin käytössä olleet sopimukset.

Suomen soista yli 60 prosenttia on kuivatettu metsätaloutta ja turpeentuotantoa varten. Yhdeltä alueelta voi ottaa vain rajallisen määrän turvetta, jonka jälkeen alue voidaan joko metsittää, muuttaa lintujärveksi tai käyttää maataloudessa.

 Väitöskirjan kokeellinen työ tehtiin Joensuun Tuupovaarassa Itä-Suomessa vuosina 2004–2011. Mitattavia kasvihuonekaasuja olivat hiilidioksidi, dityppioksidi (eli ilokaasu) ja metaani. Kasvihuonekaasuvirrat määritettiin viljelysaroilta, kuivatusojista ja yhä käytössä olevalta turvetuotantoalueelta. Lisäksi mitattiin ruokohelpiviljelmän hiilen ja ravinteiden valunta.

Ilmatieteen laitos ennustaa, että voimakkaat tuulet puhaltavat koko viikonlopun ajan. Tuulten seurauksena merenpinnan on arvioitu nousevan selvästi.

Ilmatieteen laitoksen meriasiantuntijan Anni Montosen mukaan merivesi noussee Helsingissä ensi yönä runsaaseen 100 senttimetriin, mikä on noin puolet enemmän kuin tavallisessa säätilassa.

Montosen mukaan tällainen vedenkorkeus on kuitenkin normaalia Helsingissä.

– 100 senttimetrin vedenkorkeus toistuu aina kerran vuodessa, Montonen huomauttaa.

Rantapoluilla tulvii

Meri tulvi pahasti Helsingissä tammikuussa 2005, kun vedenkorkeus nousi yli 1,5 metriin. Tuolloin esimerkiksi Kauppatori lainehti näyttävästi. Nyt vastaavanlaisesta ei ole siis pelkoa.

Toisaalta lievempiä tulvia Montosen mukaan voi tulla.

– On vaikea sanoa mitä vedennousu tarkoittaa yksittäisissä pisteissä, mutta tottakai vedennousu näkyy etenkin alavilla paikoilla. Esimerkiksi rantalenkkipolkuja saattaa hyvinkin mennä veden valtaan.

– Ja jos jollakin on laituri meren rannalla, niin hyvinkin voi tulla vettä laiturille.

Linnaan kumppareissa?

Linnan juhlat järjestetään itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnassa, joka on aivan Kauppatorin vieressä. Kasteleeko tulvavesi mahdollisesti Linnaan saapuvien juhlijoiden kengät?

– Ei merestä tuleva vesi ainakaan.

– Itsenäisyyspäivän ennusteet ovat vielä jokseenkin epävarmoja. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että vesi nousisi nimenomaan ensi yönä ja seuraavana hitusen vähemmän. Mutta odottelemme uusia ennusteita, Montonen toteaa.

Euroopan on pienennettävä hiilivoimaloidensa päästöjä kolme kertaa nopeammin kuin nykyisin, jotta EU-maat pysyvät mukana maailmanlaajuisissa tavoitteissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, käy ilmi tuoreesta raportista, joka on tehty Britannian Greenpeacen ja Euroopan Climate Action Networkin toimeksiannosta.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan Euroopan olisi pienennettävä kivihiilen poltosta syntyviä päästöjä vuosittain keskimäärin kahdeksan prosenttia vuoteen 2040 saakka, jotta pysyttäisiin kahden asteen tavoitteessa. Ilmakehä on lämmennyt jo yhden asteen verrattuna lämpötilaan ennen teollistumista.

Tuoreen raportin mukaan EU-maiden hiilipäästöt ovat pienentyneet keskimäärin 2,3 prosenttia vuodessa yhdeksän viime vuoden aikana.

Vuonna 2014 EU-maiden hiilivoimalat päästivät kaikkiaan 762 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, raportti kertoo. Määrä vastaa tutkimuksen mukaan Ranskan, Espanjan ja Portugalin yhteenlaskettuja päästöjä. EU-maiden kaikista ilmakehää lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä lähes viidennes syntyy hiilivoimaloissa. Osuus on samaa kokoluokkaa kuin koko EU:n tieliikenteen päästöt, jotka muodostavat 21 prosenttia päästöistä.

Ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan ilmastoasioihin keskittyneen brittiajatushautomo Sandbagin ja ympäristöjärjestöjen verkoston Climate Action Networkin analyytikot pystyivät nyt ensimmäistä kertaa käyttämään näin laajasti tietoja Euroopan hiilivoimaloista ja määrittelemään EU:n 280 hiilivoimalan hiilidioksidipäästöt.

Britannia ehti ensimmäiseksi

Jos poliittiset johtajat haluavat todella hidastaa ilmastonmuutosta, heidän on tehtävä entistä enemmän, jotta hiilivoimalat poistetaan vaiheittain käytöstä, raportissa painotetaan. Tärkeää olisi päättää aikarajoista, mihin mennessä hiilivoimaloista luovutaan ja tehdä suunnitelmat siitä, kuinka aikarajoista pidetään kiinni.

Britannia ilmoitti äskettäin aikarajaksi kymmenen vuotta. Samoin Itävalta kertoo luopuvansa hiilivoimaloista kokonaan, kun maan viimeinen hiilivoimala sulkeutuu 2025. Suomi on maininnut luopuvansa hiilivoimaloista ensi vuosikymmenellä. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keskiviikkona, että Hanasaaren hiilivoimalaitos suljetaan vuoteen 2024 mennessä. Se aloitti toimintansa 1974.

Tutkimuksen mukaan 66 prosenttia Euroopan hiilivoimaloista on toiminut 30 vuotta tai kauemmin. Vanhat voimalat ovat erityisen tehottomia, saastuttavia ja taipuvaisia käyttöhäiriöille.

2040 on tärkeä rajapyykki

Energiajärjestö IEA:n mukaan hiilivoimaloiden osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on lähes kolmannes. Järjestö on varoittanut, että maailman hiilidioksidipäästöt on puolitettava vuoteen 2030 mennessä ja niistä pitäisi päästä lähes kokonaan eroon vuoteen 2040 mennessä, jos lämpeneminen todella halutaan pysäyttää kahteen asteeseen, verrattuna teollistumista edeltäneisiin lukemiin. 

YK:n ilmastokokous on parhaillaan koolla Pariisissa. Kaksi viikkoa kestävässä kokouksessa on tarkoitus saada aikaan uusi ilmastosopimus päästöjen torppaamiseksi.

Miksi nyt puhutaan Kittilän kaivoksesta?

Kittilän kultakaivoksesta puhutaan, koska siellä paljastui outo vuoto syyskuun puolivälissä.

Silloin huomattiin yllättäen, kuinka suuren jätealtaan padon suunnasta virtasi pieni ja kirkas noro.

Havainto kieli suuren jätealtaan vuodosta. Kaivosyhtiö Agnico Eagle käynnisti välittömästi vuodon tutkimukset. Häiriöstä tehtiin samana päivänä ilmoitus viranomaisille ja seuraavana päivänä julkisuuteen.

Vuotoa tutkinut sukeltaja löysi suuren jätealtaan nurkasta pohjan bitumimatosta viisi peukalonpään kokoista reikää. Altaan puhdistettu jätevesi on kirkasta kuin tunturipurossa, mutta siinä on ympäristöluvan sallimia pitoisuuksia haitta-aineita, kuten sulfaattia, antimonia, arseenia ja nikkeliä.

Vuodon suuruudeksi arvioitiin kymmenen suurta tankkiautollista tunnissa. Kaivosyhtiö pumppasi vuodon vedet takaisin altaaseen, jonka pinta oli ollut huolestuttavassa nousussa heinäkuun alusta alkaen. Vuoto yritettiin tukkia kippaamalla altaaseen 36 tuhatta kuutiometriä moreenia.

Kaivosyhtiön paineet kasvoivat. Vuotoa ei saatu yli kuukauden ponnisteluista huolimatta loppumaan. Altaasta löytyi uusi vuotokohta lokakuussa. Veden pinta jatkoi uhkaavaa nousua ja kaivosyhtiölle tuli kiire hakea poikkeuslupaa vesien vähentämiseksi.

Marraskuun lopulla Kittilän kaivoksen vuotavan jätealtaan pinta oli saatu laskettua turvalliseksi arvioidulle tasolle ja poikkkeusjuoksutukset lopetettua.

Vuotavan altaan pohjan bitumimaton reikiä ja vuotoa on kuitenkin mahdotonta korjata. Näin arvioidaan kaivoisyhtiön tilaamassa Geobotnia Oy:n suunnitelmassa. Ratkaisuksi esitetään altaan täyttelemistä rikastushiekalla ja vuodon pumppaamista muihin altaisiin. Näin vuotavan altaan veden paine poistuu aikanaan, vuoto vähenee ja suotuu paksumman maa-aineksen läpi.  

Paheneeko Kittilän vesiongelma?

Myös Lapin Ely-keskus katsoi patoturvallisuuden vaarantuvan korkean veden vuoksi. Ely antoi ripeästi yhtiölle luvan lisätä jätevesien juoksutusta ympäristöön.

Elyn päätöksessä kerrotaan kaivosyhtiön pitävän korkeata vedenpintaa kestämättömänä riskinä, josta voi seurata piping-ilmiö eli vuotoreikien syöpyminen ja padon murtuminen.

Kaivosyhtiön patoasiantuntija vaati altaan pinnan alentamista lähes neljällä metrillä patoturvallisuuden vuoksi.

Yhtiö esitti myös, että se voisi pumpata osan liikavesistä viereiseen syanidijätealtaaseen.  Tämän vaihtoehdon Ely torjui vaarallisena. Riskinä olisi syanidialtaan tulviminen yli äyräiden syysateilla tai keväällä lumien sulaessa.

Elyn mukaan syanidialtaalla on sama pohjarakenne kuin vuotavalla isolla jätealtaalla.

Kaivosyhtiön rikastamon käyttämä syanidi on yhtiön mukaan suljetussa kierrossa ja tuhotaan erityisessä tankissa. Suljetusta kierrosta ja tuhosta huolimatta syanidipitoista jätettä varten on erillinen allas.

Agnico Eaglen ja Lapin Ely-keskuksen mukaan syanidialtaan vesi ei päädy koskaan altaan ulkopuolelle. Yhtiön ja valvontaviranomaisen mukaan kaikki altaan vesi palautetaan uudelleen käytettäväksi. Tämä kuulostaisi turvalliselta, ellei naapurialtaan samanlaiseen pohjaan olisi tullut reikiä ja vuoto.

Myös kaivoksen pysäyttämisen vaihtoehtoa arvioitiin. Yhtiön mukaan seisauttaminen tulisi liian kalliiksi. Pysäytyksen jälkeen veisi peräti puoli vuotta, ennen kuin veden pinta ehtisi laskea turvalliselle tasolle.

Vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen Lapin Ely joutui vaaran välttämiseksi antamaan yhtiölle lokakuussa ensin luvan juoksuttaa jätevesiä suon kautta Seurujokeen kolme kertaa enemmän kuin ympäristölupa sallii. Heti perään Ely joutui antamaan luvan pumpata jätealtaan liikavesiä vastavalmistuneeseen uuteen jätevesialtaaseen, vaikka sen turvatarkastus oli vielä tekemättä.

Ylen lokakuussa haastattelema Agnico Eaglen Suomen toimitusjohtaja Ingmar Haga perusteli kasvanutta vesimäärää sillä, että kaivos on louhinut ja rikastanut malmia suunniteltua enemmän ja siten tarvinnut enemmän vettä.

Kaivosyhtiö Agnico Eagle odottaa parhaillaan tuotanto- ja jätevesimäärien suurennuslupaa Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Laajennus on KHO:n puitavana koska kaivosyhtiö ja luonnonsuojelijat ovat valittaneet asiasta. Luonnonsuojelijat vastustavat laajennusta ja kaivosyhtiö vaatii enemmän päästöoikeuksia kuin alemmat viranomaiset antaneet.

Kaivosyhtiön tavoite on ollut tuotannon laajennus tänä vuonna. Louhinnan ja vesimäärän kasvu viittaa siihen, ettei tavoitteesta ole tingitty, vaikka lupa on vielä saamatta.

Asiantuntijaa Kittilän kaivosvuoto ei yllättänyt. Yliopisto-opettaja Minna Leppänen Tampereen teknillisestä yliopistosta arvioi rakennepiirustusten perusteella kaivoksen altaiden olevan alttiita vuodoille.

Leppäsen mielestä Kittilän altaiden suunnittelussa on otettu riski, kun on valittu suotava pato, eikä ole edellytetty kunnollista mineraalista tiivistyskerrosta kauttaaltaan kalvon alle. Suojakerroksen vaatimukset padon alla olisivat pitäneet olla tiukemmat.

Leppänen arvioi olevan vain ajan kysymys, koska vuotavan altaan kanssa rakenteeltaan samanlaisen, syanidipitoista jätettä sisältävän altaan vaikutukset alkavat näkyä pohjavesissä.

Näin on koska tiivistyskerroksena on melko tehoton eli liian läpäisevä luonnonmoreeni ja pohjakalvona oleva bitumimatto on huonosti suojattu työnaikaiselta liikenteeltä sekä kivien ja muun karkean kiviaineksen aiheuttamilta pistekuormilta. 

Leppäsen mukaan altaisiin olisi kaivoksen rakentamisen aikaan ollut tiedossa ja saatavana parempaa tekniikkaa. Ei tosin ehkä yhtä halvalla.

Suomessa Kittilän kaltaiset rakenteet on voitu laillisesti tehdä, sillä lainsäädännössä ei tarkasti määritellä millaisilla rakenteilla pohjaveden ja maaperän pilaantuminen on estettävä, kuten kaivannaisjäteasetus edellyttää.

Mikä on veden rooli kaivoksessa?

Vettä tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän malmia louhitaan ja rikastetaan.

Kaivokset käyttävät vettä poravetenä louhinnassa ja rikastuksen prosessivetenä. Vettä tarvitaan myös kun rikastuksessa syntynyt hienonhieno rikastushiekka notkistetaan juoksevaan muotoon ja pumpataan putkea pitkin rikastushiekka-altaaksi kutsuttuun suureen jätealtaaseen.

Uutta käyttövettä kaivokset ottavat joista ja järvistä. Vettä pumpataan käyttöön myös avolouhoksista ja maanalaisesta kaivoksesta.

Muuten onkalot täyttyisivät kaivon lailla vedestä, eikä niissä voisi työskennellä. Vanhat kaivosonkalot ovat sukeltajien suosiossa.

Kaivokset myös kierrättävät samaa vettä prosesseissa moneen kertaan, mikäli vesi säilyy tarpeeksi puhtaana eikä vaaranna tuotantotekniikan toimintaa.

Kaivokselle sataa vettä myös taivaasta ja sulamisvesiä syntyy keväällä. Sade- ja sulamisvesien määrä ja kertymisnopeus ovat riippuvaisia säästä ja ilmastosta.

Kerran kaivosalueelle otetusta vedestä on hankala päästä eroon. Vettä voi vähentää juoksuttamalla sitä kaivosalueen ulkopuolelle ympäristöön. Jätealtaisiin vettä ei voi loputtomasti kerätä, sillä lopulta padon yläreuna ylittyy. Rajallisia ovat myös jätealtaiden patojen ja pohjarakenteiden kestävyys vedenpaineen kasvaessa. Vesien haihdunta on sattumanvaraista.

Kaivosveden vaarallisuus piilee sen määrässä ja laadussa. Suuri veden määrä nostaa painetta ja koettelee patojen ja allaspohjien pitävyyttä. Veteen liukenee kaivoksen käyttämien rikastuskemikaalien lisäksi mineraaleja ja metalleja louhitusta malmista. Vesi kuljettaa haitta-aineet painovoiman määräämään suuntaan.

Ympäristöministeriön viime vuonna (2014) julkaistussa raportissa kaivosten stressitesteistä kerrotaan, että yli puolet Suomen kaivosten poikkeustilanteista aiheutui ongelmista vesienhallinnassa. Kittilän kaivoksen osalta raportti toteaa, että altaiden ylitäyttyminen ei vaikuta todennäköiseltä.

Ennakkoarvioiden pettäminen ei ole ollut harvinaista kaivosalalla viime vuosina.

Mitä kaivoksen jätevedet ovat tehneet Rimminvuoman suolle?

Rouravaaran rinteellä olevan Kittilän kaivoksen alapuolella on kymmenien hehtaarien laajuinen suo nimeltään Rimminvuoma. Tämä turvekosteikko on kaivoshankkeessa saanut nimen Pintavalutuskenttä 4.

Painovoima kuljettaa jätealataasta juoksutettavat vedet Rimminvuoman kautta Seurujokeen. Suon tehtävänä oli ympäristöluvan mukaan tasata osaksi puhdistettujen jätevesien virtausta Seurujokeen. Tosiasiassa suo on myös pidättänyt haitta-aineita.

Kaivoksen puhdistettujen jätevesien vaikutuksia suohon on tutkittu. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Oulun yliopisto, Geologian tutkimuskeskus ja kaivosyhtiö.

Tutkimusryhmän jäsen Anna-Kaisa Ronkanen Oulun yliopistosta sanoo Kittilän kaivoksen jätevesien valutuksen Rimminvuoman suolle kuormittaneen turvekerroksen yllättävän nopeasti arseenilla, antimonilla ja nikkelillä. Kuormitus yllätti, koska puhdistettujen kaivosvesien lupaehtojen mukaiset haitta-ainepitoisuudet ovat alhaiset.

Suota tutkittiin vuosina 2010–2014. Tutkimuksen mukaan Rimminvuomalla olevalla pintavalutuskentällä arseenin, antimonin ja nikkelin arvot turpeessa olivat ylittäneet paikoin pilaantuneiden maiden ylemmät ohjearvot jo vuonna 2013.

Suurina pitoisiuuksina haitta-aineet ovat ympäristömyrkkyjä. Ronkasen mukaan haitta-ainekertymien perusteella ei voi kuitenkaan epäillä luparajojen ylittämistä. Riskinä on haitta-aineiden irtoaminen, josta kerrotaan tuonnempana.

Tutkijan mukaan jätevedet pitäisi puhdistaa nykyistä puhtaammaksi jo kaivosalueella, jotta suo kestäisi. Sinänsä suo on hänen mukaansa hyvä vesien tasaisessa hallinnassa ja myös onnettomuuden sattuessa.

Kaivosyhtiö Agnico Eaglen Suomen toimitusjohtajan Ingmar Hagan mukaan Kittilän kaivoksen prosessivedet puhdistetaan monivaiheisessa kalkkisaostuskäsittelyssä. Lisäksi kaivokselle on määrä ensi vuonna valmistua sulfaattipuhdistamo, joka alentaa vesipäästöjen sulfaatin kolmasosaan nykyisestä.

Hagan mukaan jätevesistä puhuminen on harhaanjohtavaa. Hänen mukaansa kyse on kaivoksen puhdistetuista prosessivesistä. Suurta jäteallasta kaivosyhtiö kutsuu rikastushiekka-altaaksi. Samanlaisia ilmaisuja käyttävät muutkin kaivsosyhtiöt jätevesistään ja -altaistaan.

Miten kaivoksen vesipäästöjä valvotaan?

Kaivosta valvoo sen toiminta-alueen Ely-keskus. Kittilän tapauksessa Lapin Ely.  Patoturvallisuus kuuluu Kainuun Ely-keskukselle, jolle on kertynyt mittavaa asiantuntemusta Talvivaaran padoista.

Päästöjen pitoisuudet ja määrät asetetaan kaivosten ympäristö- ja vesitalousluvissa.

Kittilän kaivokselle on määrätty jätevesien haitta-aineiden pitoisuusrajat mutta ei esimerkiksi kilomääriä. Jäteveden juoksutuksen sallittu määrä on rajattu prosenteissa suhteessa Seurujoen kulloiseenkin virtaamaan. Tavoitteena on myrkkyjen laimeneminen luonnonvesiin niin ettei vahinkoa tule.

Kittilän kaivoksen jätevesien fysikaalis-kemiallinen tarkkailu määrättiin alunperin ulkopuolisen konsultin tehtäväksi puolueettomuuden takaamiseksi. Tämä koski kaikkia vaiheita, eli näytteenottoa, analyysia ja raportointia.

Myöhemmin Pohjois-Suomen aluehallintovirasto salli kaivosyhtiön vaatimuksesta myös kaivosyhtiön ottaa näytteitä.

Lapin Ely-keskuksen ylitarkastajan Tiina Kämäräisen mukaan yhtiö ottaa näytteitä viikoittain ja konsultti kerran kuussa. Kämäräisen mukaan tämä on yleinen käytäntö ja tulkinta Suomessa teollisuuden vaikutustarkailussa.

Ulkopuolisena konsulttina olevan Ramboll Finland Oy:n mukaan Seurujoen vesinäytteet kerää kaivosyhtiö viikottain ja Ramboll kerran kuukaudessa. Syyskuun allasvuodon näytteet otti kaivosyhtiö. Ramboll analysoi näytteet ja tekee tarkkailuraportit valvontavirtanomaiselle.

Mitä hyvää ja huonoa kaivos tuottaa elinaikanaan?

Kaivosteollisuus ja malminetsintä ovat synnyttäneet parhaimmillaan tuhansia uusia työpaikkoja tällä vuosituhannella. Suomen kansantalouteen ruiske on ollut vähintäänkin satoja miljoonia euroja.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kaivosala työllistää jopa 6000 ihmistä. Kerrannaisvaikutukset arvioidaan jopa yli kolminkertaiseksi. Eduskunta ja viranomaiset ovat korostaneet kaivosten synnyttävän kasvua myös muille toimialoille, kuten kauppaan ja rakentamiseen. Asiantuntijat kiistelevät vaikutuksista.

Kaivosalan epävarma kohta on sen suhdanneherkkyys. Kiinan jättimäinen talouskasvu on synnyttänyt maailmaan ison joukon kaivoksia. Kasvun hidastuessa kaivoksia on päätynyt jopa vararikkoon.

Suomen kaivosbuumin kaunotar on ollut Kittilän kultakaivos ja hirviö Talvivaara. Molempien vaiheet kuvaavat sattuvasti, kuinka huippuosaamista vaativaa ja suhdanneherkkää kaivosteollisuus on.

Uusista kaivoksista Kittilä lienee ollut yhteiskunnalle tuottoisin. Kaivoksen valmistuminen ja tuotannon käynnistyminen osui kullan historialliseen huippuhinnan aikaan. Hinta on laskenut mutta on yhä kannattava.

Kaivosyhtiö Agnico Eagle on Kittilässä myös onnistunut kaivoksen perustamisessa, tuotantoprosesseissa ja tuoton arvioinnissa montaa uutta kaivosta paremmin. Nyt paljastunut vesiongelma on oikeastaan ainoa särö Kittilän kaivoksen kullanhohtoisella alkutaipaleella.

Kittilän kaivoksella on töissä kaivosyhtiön nettisivujen mukaan 400 ihmistä yhtiön palveluksessa ja 100 on alihankkijoiden työntekijöitä. Kaivos tuottaa 6000 kiloa kultaa vuodessa. Vuonna 2012 kaivosyhtiö arvioi Suomen valtion ja Kittilän kunnan saavan yhtiöltä 15 miljoonan euron verotulot ja rojaltit. Lisäksi yhteiskunnalle tulevat työntekijöiden palkkaverot.

Talvivaaran kaivosyhtiö epäonnistui lähes kaikessa missä Kittilän kaivos onnistui.

Uutena yhtiönä se paini alusta alkaen osaamisongelmien kanssa. Talvivaaran bioliuotetussa nikkelirikasteessa ollut uraani sotki sen jatkojalostusta Harjavallassa. Puhdistus aiheutti lisäkustannuksia. Tähän kompurointiin osunut nikkelin ja muiden perusmetallien hintojen lasku oli myrkkyä. Uusi yhtiö tarvitsee välttämättä tuottoja jättimäisen investoinnin maksuun.

Kaiken huipuksi Talvivaaran vesienhallinta petti pahasti ja jätevesiä pääsi ympäristöön. Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraportin (2014) mukaan Talvivaaran jätevuoto tapahtui, kun kipsisakka-altaan rakenne ei kestänyt kipsisakan päälle varastoidun veden painetta.

Talvivaaran investointi päätyi konkurssiin. Kaivosyhtiön vararikko ja ympäristövahinkojen hoito ja torjunta maksavat yhteiskunnalle satoja miljoonia. Talvivaara lienee viime vuosikymmenien kallein valtiollinen teollistamisprojekti. Kiistatta se on luonut suoraan ja välillisesti työpaikkoja Kainuuseen ja kauemmas.

Kuinka vakavista ympäristöongelmista puhutaan?

Miten vakavaa Kittilän kaivoksen jätevesien lisäjuoksutus Seurujokeen on? Kaivosyhtiön mukaan joen tila säilyy vähintään hyvänä.

Yhtiön nettisivuilla olevassa tiedotteessa todetaan, ettei poikkeusjuoksutus aiheuta muutoksia joessa. Yhtiön käyttämä ulkopuolinen konsulttiyhtiö Ramboll toteaa vuotoraportissaan, että joen vesi muuttui poikkeuksellisen suolapitoiseksi. Konsultin mukaan suolaisuus voi tappaa lohikalojen mätimunia. Lapin Ely-keskus arvioi suolaisuuden ehkä tekevän vedestä kelvotonta saunomiseen.

Yhtiön ja sen konsultin arviot näyttävät erilaisilta. Tai sitten yhtiön näkemykseen sisältyy ajatus, että suolaisuusmuutos Seurujoessa on tapahtunut jo aiemmin.

Tutkija Anna-Kaisa Ronkanen mukaan vielä ei tiedetä, mitä Rimminvuoman turpeisiin kertyneille haitta-aineille tulevaisuudessa tapahtuu. Vasta kuusi vuotta toiminut Kittilän kaivos on osoittautunut tässä mielessä harppaukseksi tuntemattomaan.

Tutkija kertoo maallikolle yllättävästä ristiriidasta. Laboratoriokokeet viittaavat siihen, että nykyistä vähemmän haitta-aineita sisältävät jätevedet saattaisivat aiheuttaa turpeeseen ennestään pidättyneiden haitta-aineiden huuhtoutumisen pois kosteikolta.

Ajan myötä turpeeseen kiinnittyneet arseenit voisivat esimerkiksi rankkasateiden vaikutuksesta lopulta päätyä Seurujokeen. Arvioita vaikutuksista ei ole tehty.

Tutkijan mukaan nykyisten jätevesien haitta-ainepitoisuuksilla kosteikko toimii edelleen jäteveden puhdistajana. Vireillä on tutkimushanke mm. Oulun yliopistossa menetelmästä, jolla haitta-aineet saataisiin pysymään turpeessa kaikissa olosuhteissa. 

Ronkasen mukaan Rimminvuoman suon turpeiden haitta-ainekertymä osoittaa, että tulevaisuudessa perustettavien kaivosten jätevedet tulisi puhdistaa nykyistä puhtaammaksi jo kaivosalueella.

Onko olemassa puhdasta kaivosta?

Täysin puhdasta kaivosta ei liene olemassa.

Kaivosteollisuuden etujärjestön Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela vastaa kysymykseen, että kaikki inhimillinen toiminta aiheuttaa päästöjä. Ei ole puhdasta ruokakauppaa, teollista toimintaa tai urheilutapahtumaa. Kaivosteollisuuden kyselyyn vastanneista 12 kaivosyhtiöstä neljällä ei ollut poikkeamia ympäristöluvasta vuonna 2014.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Hanna Aho arvioi, että kaikilla kaivoksilla on ympäristövaikutuksia. Ahon mukaan kalkkikaivoksilla on vähemmän vaikutuksia kuin metallikaivoksilla, joissa käytetään kemikaaleja. 

Historian valossa voi sanoa kaivosten toimivan aikansa kunnes ne suljetaan. Suljetun kaivoksen jätemassiiveihin ja altaisiin kerrostuneiden mineraalien, metallien ja kemikaalien fysikaalis-kemiallinen seurustelu keskenään jatkuu tuntemattoman ajan. Vaikutukset ulottuvat yritysten, ihmisten ja viranomaisten sukupolvien yli. Satoi tai paistoi.

LÄHTEET

•  Agnico Eagle Finlandin ilmoitus jätealtaan vuodosta Lapin Ely-keskukselle 14.9.2015
•  www.agnicoeagle.fi ja tiedotteet 15.9.2015, 10.11.2015
•  Konsulttiyhtiö Ramboll Finland: Agnico Eagle Finland Oy NP3-altaan vuodon vaikutustarkkailu -tutkimusraportti 12.10.2015
•  Ympäristö- ja terveysyksikön päällikkö Jaana Hakola, Ramboll Finland, sähköpostihaastattelut 24.11.-2.12.2015
•  Lapin Ely-keskuksen päätös jätevesien poikkeusjuoksutusluvasta Agnico Eaglelle 23.1.0.2015
•  Lapin Ely-keskuksen päätös vesivarastoaltaan käyttöluvasta 30.10.2015
•  Agnico Eaglen selvitys Lapin Ely-keskukselle vuodon hallinnasta 11.11.2015
•  Ylitarkastaja Tiina Kämäräinen, Lapin Ely-keskus, sähköpostihaastattelut 17.11.2015
•  Lapin ympäristökeskuksen päätös Kittilän kaivoksen ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmasta 17.2.2009
•  Johtaja Timo Jokelainen Lapin Ely-keskus, tv- ja radiohaastattelu 28.10.2015
•  Ympäristöpäällikkö Pasi Kreivi , Agnico Eagle Finland, tv- ja radiohaastattelu 29.10.2015
•  Toimitusjohtaja Ingmar Haga, Agnico Eagle Finland, tv- ja radio haastattelu 29.10.2015
•  Tutkija, TT Anna-Kaisa Ronkanen, Oulun yliopisto, puhelinhaastattelu 16.11.2015
•  Yliopistonlehtori Minna Leppänen, Tampereen teknillinen yliopisto, sähköpostihaastattelut 9.11.-2.12.2015
•  Toiminnanjohtaja Pekka Suomela, Kaivosteollisuus ry, sähköpostihaastattelu 1.12.2015
•  Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraportti Talvivaaran kaivoksen allasvuodosta 3.2.2014
•  Ympäristöministeriön raportteja 2/2014: Kaivosten stressitestit 2013

Toimittaja Tapani Leistin ja kuvaaja Uula Kuvajan omat havainnot ja kuvat paikan päällä Kittilän kaivoksella 29.10.2015 ja kaivosalueen ulkopuolella Seurujoen varressa ja kaivosalueen pohjoispuolella marraskuun alussa 2015.

Kittilän kultakaivoksen vuotavan jätealtaan vieressä on rakenteeltaan samanlainen jäteallas. Siihen sijoitetaan syanidijätettä. Asiantuntijan mielestä syanidialtaan haitta-aineiden pääsy pohjaveteen on ajan kysymys.

Kaivosyhtiö olisi halunnut hädässä pumpata vuotavan altaan liikavesiä syanidialtaaseen. Lapin Ely-keskus torjui tämän liiallisena riskinä. Sateet ja sulamiset voisivat nostaa ylitsevuotavan tulvan.

Puhtaita vesiä

Kaivosyhtiö Agnico Eaglen toimitusjohtaja pitää puhetta jätevesistä harhaanjohtavana. Hänen mielestään vedet ovat kaivoksen puhdistettuja prosessivesiä.

Tutkimus osoittaa näiden puhdistettujen prosessivesien muutamassa vuodessa kuormittaneen kaivoksen viereisen Rimminvuoman suon paikoin pilaantuneeksi maaksi. Turpeeseen on kertynyt niin paljon arseenia, antimonia ja nikkeliä kaivoksen puhtaiksi väittämistä vesistä.

Kaivosyhtiön mukaan ylimääräinen vuoto ei haitannut Seurujokea. Konsultin mukaan joen suolapitoisuus nousi niin, että taimenien mätimunia ehkä kuoli. Viranomaisen mielestä vesi oli kelvotonta saunomiseen.

Säädöspurku

Kaivosteollisuuden mielestä säädöksiä ja suojelua on liikaa. Ne jarruttavat kaivosalan, työllisyyden ja kaiken hyvän kasvua.

Tosiasiassa Suomessa ei ole edes säädöstä kaivosjätealtaan rakenteesta. Vuotavien jätealtaiden näkökulmasta säädösten purkuvaade on silkkaa propagandaa. Säädöksissä on jätevuodot mahdollistava aukko. Veronmaksajille aukosta tuli kallis menoreikä Talvivaarassa.

Teollisuuden mielestä ympäristönsuojelu pilaa kaivoshankkeet. Kaivosluvista valittavat syyllistetään.

Pisimmälle on mennyt malminetsintäyhtiö Mawson. Se teki kesällä rikosilmoituksen Natura-alueen malminetsintäluvista valittaneesta Lapin luonnonsuojelupiiristä. Saman Mawsonin johtajia oli vähän aiemmin tuomittu sakkoihin luvattomasta malminetsinnästä samoilla Natura-alueilla.

Kustannussäästöjä

Veden puhdistaminen ja lujien altaiden tekeminen on kallista puuhaa. Suuria voittoja laihoista malmioista jahtaavat kaivosyhtiöt tekevät kaikkensa säästääkseen kustannuksissa.

Esimerkiksi Sodankylän Kevitsan kaivoksen omistava First Quantum Minerals FQM vetosi lupavalituksessaan Korkeimmalle hallinto-oikeudelle säästöihin ympäristönsuojelussa.

FQM:n mukaan lupaviranomaisten vaatima Kevitsan jätealtaan rakenne maksoi lähes 100 miljoonaa euroa liikaa. Yhtiö esitti halvempaa ja mielestään riittävää pohjarakennetta. Vuosien oikeustaistelu päätyi yhtiön häviöön.

Talvivaaran kaivosyhtiö käytti kallista kaksinkertaista pohjarakennetta niissä altaissa, joihin se varastoi arvokkaat myytävät tuotteensa eli nesteeksi bioliuotetut metallit. Pettäneeseen jätealtaaseen tehtiin halvempi rakenne.

Kittilän menestyneen kultakaivoksen jätealtaita ei myöskään ole rakennettu parhaalla tai edes toiseksi parhaalla saatavilla olevalla suojarakenteella.

Suomen kaivosbuumin yhtenä vetovoimatekijänä näyttää osaltaan olevan ympäristönsuojelun kustannustehokkuus kaivosyhtiöiden silmissä.

Meillä ei ole vaadittu kaivoksille tehokkaimpia eli parhaita saatavilla olevia jätevesipuhdistamoita tai parhaita saatavilla olevia jätealtaiden rakenteita. Voi olla, että Suomen laihapitoiset metallimalmiesiintymät olisivat täysin kannattamattomia, jos yhtiöiltä vaadittaisiin paras mahdollinen ympäristönsuojelutekniikka.

Pilaajaystävällistä laintulkintaa

Kaivosyhtiöiden iskusana päästöjenhallinnassa on BAT. Best available technology. Paras saatavilla oleva teknologia. Sanojen ja tekojen välillä on tässäkin suurempi tai pienempi kuilu. Aivan liian monta vuotavaa uutta allasta on nähty, jotta vosi uskoa niiden olevan parasta mitä saa.

Viranomaisten ympäristölainsäädännön tulkinta näyttää olevan kustannusten minimointiin pyrkiville kaivosyhtiöille suopeaa. Miksi hyväksytään halvempia ja heikompia jätealtaiden rakenteita kaivoksille, vaikka parempaa tekniikkaan on ollut saatavilla jo viime vuosituhannella?

Yritykselle edulliseen viranomaistoimintaan viittaa myös valvontaviranomaisten toimintaa jätevesipuhdistamoiden lupamenettelyissä tutkinut DI Johanna Ahonen. Hän kirjoittaa Ympäristöjuridiikka-lehden artikkelissaan: "Toisinaan vaikutti, että toiminnan vaatimia suojelutoimia arvioitiin lausunnoissa toiminnanharjoittajan intressien kautta."

Vihreää ja vastuullista

Suomen hallitusten ja monien viranomaisten määrätietoinen tavoite on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ollut saada Suomeen oikein paljon uusia kaivoksia.

Tämän valtion tukeman kaivosekspansion julkisuudenhallintaan on kuulunut ympäristöystävällisen kaivosimagon rakentaminen.

Tekesillä on ollut vuosia Green mining -hanke, ja Sitran rahoilla polkaistiin pystyyn Kestävän kaivostoiminnan verkosto pari vuotta sitten.

Kestävän kaivostoiminnan verkostoon houkuteltiin mukaan kaivosyhtiöiden ja ympäristöministeriön lisäksi myös kaivosalaan varauksellisesti suhtautuvia tahoja kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja Saamelaiskäräjät.

Verkoston puheenjohtajana on ympäristöministeriön kansliapäällikkö ja pitkäaikainen keskustapoliitikko Hannele Pokka. Toiminnanjohtajaksi palkattiin syksyllä Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Yrjö-Koskisen siirtyminen verkoston vetoon aiheutti luonnonsuojeluliitossa soraääniä. Joidenkin mielestä verkosto on kaivosteollisuuden lobbausta. Verkoston rahoittavat nykyään Sitra ja kaivosyhtiöt.  Jokin aika sitten Saamelaiskäräjät erosi verkostosta.

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä julistava verkosto on pohtinut aihettaan pari vuotta suljetuin ovin. Vain tiedotustilaisuudet ovat olleet avoimia. Tämä saa verkoston näyttämään lobbausorgaanilta.

Jos tarkoitus oli alusta alkaen aidosti avoimesti keskustella yhteiskunnassa kaivosalan vastuullisuudesta ja parantaa asioita, niin miksi tämä on pitänyt tehdä suljetuin ovin?

Voi myös kysyä, mitä maan korkein ympäristöviranhaltija tekee kaivosyhtiöiden rahoittaman verkoston johdossa.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin Lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Kokosimme kuvagalleriaamme lukijoiden sääkuvia marraskuun ajalta. Klikkaa kuvia alla, niin ne avautuvat isompina ruudulle.

Haluaisitko, että seuraavassa sääkuvagalleriassa olisi sinun ottamiasi kuvia? Julkaisemme kuvia alueellisissa televisiouutisissamme. Kaikki kuvat eivät mahdu lähetykseen, joten julkaisemme kuvia myös netissä.

Lähetä kuvasi Päijät- tai Kanta-Hämeestä osoitteeseen lahti@yle.fi tai hame@yle.fi. Kerrothan, missä ja milloin kuva on otettu. Mainitsethan myös nimesi ja lähetäthän vain omia kuviasi. Suosittelemme, että sääaiheisissa kuvissa ei esiintyisi tunnistettavia ihmisiä.

Julkaistuista sääkuvista ei makseta erillistä palkkiota. Tarkemmat ohjeet löydät täältä.

Ilmaston lämpenemisen arvellaan lisäävän pilvisyyttä ja vähentävän auringonvaloa. Tällä on sekä mentaalisia- että fysiologisia vaikutuksia.

Henkisistä vaikutuksista on jonkin verran tutkimustietoa saamelaisten keskuudessa.

– Luontoympäristön muutokset alkavat näkyä heidän jokapäiväisessä elämässään. Se vaikuttaa heidän elinkeinoihinsa. On tiettyjä havaintoja siitä, että sillä olisi vaikutuksia jopa itsemurhariskiin, toteaa Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksen johtaja, kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola.

Oulussa sijaitseva tutkimuskeskus on yksi kolmesta Maailman terveysjärjestö WHO:n globaalin muutoksen, ympäristön ja kansanterveyden kysymyksiin keskittyvästä yhteistyökeskuksesta. Muut kaksi ovat London School of Hygiene and Tropical Medicine ja Columbian yliopisto Yhdysvalloissa.

Valon puute voi masentaa

Jaakolan mukaan auringonvalon väheneminen ja nollakelin lisääntyminen saattaa vaikuttaa laajemminkin mielialaan ja masentuneisuuteen. Sen lisäksi infektiosairaudet saattavat lisääntyä nollakelien lisääntymisen myötä.

– Siitä meillä on jonkin verran ihan hiljattain julkaistua tutkimustietoa. Toinen millä saattaa olla merkitystä on ilmastonmuutoksen vaikutus siitepölyn määrään ja kasvillisuuden leviämiseen. Näillä asioilla saattaa olla vaikutusta allergiaan ja astmaan, Jaakkola sanoo.

Astma on lisääntynyt

Jaakkolan johtamalla tutkimuskeskuksella on iso tutkimushanke jossa pyritään selvittämään samanaikaisesti ilman kemiallisten saasteiden, lämpötilan ja siitepölyn vaikutusta astman syntyyn ja astmaoireiluun.

– Astma on lisääntynyt jonkin verran pidemmällä aikavälillä. On joukko allergisia ihmisiä jotka saavat oireita siitepölystä ja osa näistä on astmaa sairastavia. Toisaalta myös astman diagnostiikka ja tunnistaminen on parantunut. Ja osan astmariskin lisääntymisestä selittävät kasvanut liikenne ja

Ravinnolla iso merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Myös ruuan tuotanto liittyy ilmastonmuutokseen. Globaalilla tasolla ruokavaliokysymys on suuri haaste, koska vaurastumisen myötä lihankulutus lisääntyy massiivisesti.

– Liha ei sinänsä ole tarpeellinen ihmisen ravinnossa. Lihan, erityisesti punaisen lihan, käyttäminen ruokana on ongelmallista myös ilmastosyistä. Lihan tuotantoon liittyy jopa kymmenkertaiset päästöt verrattuna kasvistuotantoon. Lihan kulutuksen lisääntyminen globaalisti on ylenkatsottu ilmastonmuutokseen vaikuttava tekijä, linjaa Jaakkola.

Riistan ja kalan syönti tekee hyvää ilmastolle ja ihmiselle

Suomalaisten perinteinen kalapohjainen ruokavalio olisi hyvä myös ilmastonmuutoksen kannalta hyvä. On hyvä silti muistaa, että punaisen lihan pahuus ei koske riistaa.

– Isoja kysymyksiä lihantuotannossa ovat laidunmaiden lisääntyminen metsän kustannuksella, ulosteet ja metaani joka on keskeisiä kasvihuonekaasuja. Riista sinänsä on neutraali ilmastonmuutoksen suhteen ja ravintona lihaa terveellisimmästä päästä alhaisen rasvaprosentin vuoksi, sanoo Jaakkola.

Haastattelussa paljastuu myös maallikkoa hieman yllättävä seikka.

– Flunssan ja hengitystieinfektioiden esiintyvyyden aikatrendejä ei ole tutkittu kovinkaan perusteellisesti.

Lintujen väheneminen näkyy etenkin viimeisen 15 vuoden aikana. Tutkijat ovat huolissaan metsälaululintujen tulevaisuudesta, koska metsien hyödyntämistä on Suomessa tarkoitus lisätä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 32 yleisen metsälintulajin kannankehitystä. Lajien elinympäristön valinta vaikutti kannankehitykseen. Mitä enemmän laji suosii varsinaista metsää suhteessa pensaikkoihin ja avohakkuisiin, sitä voimakkaammin laji on taantunut. Varttuneita metsiä suosivat lajit vähenivät tutkimusjakson aikana noin viidenneksellä. Esimerkiksi sirittäjällä ja hömö- ja töyhtötiaisella taantuminen on ollut kuitenkin huomattavasti voimakkaampaa.

– Tämä on huolestuttava merkki, sillä kyse on monista yleisistä suomalaisista laululinnuista, eikä pelkästään vanhaan metsään erikoistuneista lajeista, kertoo tutkija Sara Fraixedas Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

– Mikäli metsien hyödyntämistä lisätään, se vaikuttaa todennäköisesti entistä negatiivisemmin yleisten metsälintujen runsauteen, tarkentaa akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Luomuksen ja Aronia instituutin kanssa, ja se on julkaistu kansainvälisen Ornis Fennica-tiedelehden verkkosivuilla. Tutkimus perustuu Luomuksen koordinoimaan ja lintuharrastajien keräämään linja- ja pistelaskenta-aineistoon.

Ihmisen kannattaa unohtaa kettujen ruokkiminen ja jättää ruuanhankinta kettujen huoleksi.

– Kettu kyllä saalistaa ruokansa. Myyriä ja hiiriä riittää kaupungissakin, samoin ruuantähteitä, jotka mitä todennäköisimmin ovat suurin syy siihen, että ketuista on tullut "citykettuja", sanoo ympäristötarkastaja Toni Pöntelin Lappeenrannan seudun ympäristötoimesta.

Lappeenrannan "citykettujen" viime kesän pennut ovat kasvaneet isoiksi jo aikaa sitten, ja emot ovat vieroittaneet ne.

– Nekin pärjäävät omillaan. Luonnossa on luonnollista nähdä välillä nälkää, Pöntelin muistuttaa.

Lähestyminen omalla vastuulla

Vaikka mikään laki ei kiellä ruokkimasta kettuja, Pöntelin kehottaa ihmisiä välttämään niiden syöttämistä.

– Kettu on villieläin. Sitä ei saa opettaa ruokakupille. Ja vaikka kettu ottaisi suupalan kädestä, se voi yllättäin purra, varoittaa Pöntelin.

Kaikki kontaktit ketun kaltaisiin kaupungissa viihtyviin villieläimiin ovat ihmisen omalla vastuulla.

Puistoissa ja pihoilla juoksentelevista ketuista ilmoitetaan ympäristö- tai eläinvalvontaviranomaisille silloin tällöin.

– Jotkut soittajat pelkäävät niitä, ja toivovat, että ketut otettaisiin hengiltä, sanoo Pöntelin.

Pienet lemmikit kelpaavat ketulle

Pienet kotieläimet, kääpiökoirat ja kissanpennut maistuvat ketulle, joten pieniä lemmikkejä ei kannata jättää yksin ulos, jos pihapiirin lähistöllä liikkuu kettuja.

Pöntelin on kuullut, että kovin kesyiksi muuttuneet ketut ovat poikenneet sisälläkin, jos ovi on jäänyt auki.

–Nyrkkisääntönä sanoisin, että kettuihin kannattaa pitää etäisyyttä, hän sanoo.

Kaupunkialueelta löytyneen kuolleen ketun hän neuvoo laittamaan muovipussiin ja kuivajäteastiaan. Kettua ei saa käsitellä paljain käsiin.

Ympäristöviranomaiset ovat saaneet pääätökseen Raahessa Raahen Voiman Ruukki Metalsin voimalaitoksella (nykyinen SSAB) toukokuun lopulla 2014 sattuneen öljyvuodon ympäristövaikutukset.

Mereen pääsi karkeiden arvioiden mukaan kolmesta viiteen kuutiota raskasta polttoöljyä. Merivirtojen mukana sitä kulkeutui lähisaarten rannoille muutama tuhat litraa.

Alueella havaittiin nelisenkymmentä öljyn tahrimaa lintua onnettomuuden jälkeen.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus teki alueella linnustoselvityksiä viime kesänä ja viimeisen maastokatselmuksen tänä syksynä. Selvitysten mukaan öljyonnettomuuden vaikutukset muun muassa Raahen edustan merialueen vedenlaatuun, kalastoon ja linnustoon jäivät vähäisiksi.

Öljyonnettomuuden vaikutuksia selvitettiin myös vedenalaisen luonnon kuten pohjaeläinten ja maaperän osalta.

Suurin haitta oli lintujen ja rantakivien öljyyntyminen. Syksyn maastokatselmuksessa rannoilla ei enää havaittu öljyesiintymiä.  

Ympäristöviranomaisten mukaan öljy saatiin poistettua saarten rannoilta nopeasti lukuisten vapaaehtoisten ansiosta.

Kaakkois-Suomessa syksy on ollut lumeton ja lämmin. Joulukuun puolellakin lämpötila on kivunnut parhaimmillaan seitsemään asteeseen. Marraskuun jälkeen alueen puolestatoista sadasta karhusta ei havaintoja ole pahemmin tehty eli ne ovat ymmärtäneet painua talviunille.

Haminalainen petoyhdyshenkilö Seppo Kallio liikkuu paljon luonnossa ja tietää missäpäin talvehtivia karhuja on. Toimittaja Maija Tuunila kysyi, olisiko mahdollista kömpiä johonkin tyhjään karhunpesää testaamaan, miltä siellä oleskelu tuntuu.

Seppo Kallio vei toimittajan syvälle metsään vanhan, asumattoman muurahaispesän luo. Kallio kaivoi kaksimetriseen muurahaispesään syvän kolon, jonne toimittaja ryömi. Pesän suun eteen laitettiin havuja sekä sammalta. Pesässä oli rauhallista ja lämmintä, ei ihme, että moinen on karhun suosikkitalvehtimispaikka.

Videolla näet millainen talviasunnosta tuli.

Aulangon Joutsenlammen kyhmyjoutsen Aino kuljetettiin maanantaina talven ajaksi yksityiseen hoitoon. Aino-joutsenen tulevaisuudesta tiedotetaan viimeistään ensi keväänä, kertoo Metsähallituksen kenttäpäällikkö Jere Rauhala.

– Tässä ovat vielä kaikki vaihtoehdot auki. Voi olla, että puolisonkin saaminen Ainolle vielä onnistuu, ja kaikki jatkuu kuin ennenkin. Voi myös olla, että se päätyy eläintarhalinnuksi, vapauteen tai yksin Aulangolle. Mitään ei ole vielä päätetty ja selviteltäviä asioita on paljon. Jokaiseen vaihtoehtoon on jotain mahdollisuuksia olemassa.

Seitsemänvuotias Aino-joutsen jäi kesällä asuttamaan yksin Joutsenlampea, kun Janne-joutsen loukkaantui pahoin laulujoutsenten kanssa käydyssä kahakassa. Hoitoyrityksistä huolimatta loukkaantunutta joutsenta ei pystytty pelastamaan, vaan se jouduttiin lopettamaan kesäkuussa.

– Jos laulujoutsenet haluavat tulla, ne vain tulevat, eivät kysy lupaa meiltä tai keneltäkään muultakaan. Laulujoutsenia me emme itse ala sinne tuomaan. Jos ne tulevat ja jäävät, se tarkoittaa sitä, että Ainoa ja mahdollista kumppania ei tuoda sinne, ne eivät tule toimeen noin pienellä lammella.

Somessa liikkuu perättömiä huhuja

Metsähallitus on saanut kesän ja syksyn mittaan kipakkaa joutsenkommentointia varsinkin sosiaalisessa mediassa. Joutsenen kohtalosta on liikkunut perättömiä huhuja ja suoranaisia valheita, kerrotaan Metsähallituksen tiedotteessa.

– Pieni joukko on spekuloinut ja kommentoinut asiaa aggressiivisen kaltaisesti. Emme ole voineet kertoa esimerkiksi joutsenen kiinnioton aikatauluja, koska se olisi saattanut aiheuttaa ylimääräistä häiriötä. Meidän on pakko myös suojella hoitopaikan työrauhaa, kertoo Rauhala.

Joutsenen talvihoito alkoi varsin myöhään siksi, että lintua ei saatu aiemmin kiinni.

– Aino ei antanut kiinni, se ei halunnut lähteä, eikä sitä väkisinkään ole voinut ottaa. Nyt se suostui yhteistyöhön ja se saatiin kiinni lauantaina. Aino voi hyvin, oikeastaan liiankin hyvin, sillä se on varmaan neljä, viisi kiloa ylipainoinen eli se ei ole ollut nälässä vaan hyvin syönyt.

Metsähallitus on tiedottanut Aulangon joutsenten keväisestä saapumisesta ja syksyllä lähdöstä vuosittain. Yksityisen hoitopaikan sijaintia ei paljasteta hoitopaikan yksityisyyden suojaamisen vuoksi.

– Jos Aino tulee yksin tai parin kanssa takaisin Aulangolle, niin se on noin äitienpäivän seudussa, riippuen kevään tulosta, kertoo Rauhala.

Maapallon viljelyskelpoisesta maasta peräti kolmannes on tuhoutunut viimeisten 40 vuoden aikana joko eroosion tai saastumisen seurauksena, ilmenee brittiläisessä Sheffieldin yliopistossa valmistuneesta tutkimuksesta.

Tutkijat kuvaavat tilannetta katastrofaaliseksi. Tuhon vauhti on niin kova, että uutta viljelyskelpoista maata ei ehdi muodostua korvaamaan menetyksiä. Heidän mukaansa muutos on peruuttamaton, ellei maanviljelyssä tapahdu merkittävää muutosta.

Peltojen jatkuva kyntäminen ja samanaikainen lannotteiden runsas käyttö ovat heikentäneet viljelysmaan laatua kaikkialla maailmassa. 

Lisäksi eroosion vauhti on satakertainen uuden maan muodostumiseen verrattuna. 2,5 sentin paksuisen uuden maakerroksen muodostumiseen kuluu tutkijoiden mukaan noin 500 vuotta.

Uhkana Pohjois-Amerikan 1930-luvun "pölykulho"

Professori Duncan Cameronin mukaan maapalloa uhkaa 1930-luvun Pohjois-Amerikassa muodostuneen "pölykulhon" kaltainen tilanne. Tuolloin Yhdysvaltain Keskilännessä riehuneet pölymyrskyt puhalsivat kuivuneen pintamaan ilmoille.

– Olemme tekemässä maaperästä sellaista, ettei se kelpaa muuhun kuin pitämään kasvit pystyssä.

Cameronin mukaan maaperää huuhtoutuu jokien mukana mereen. Hän viittaa tilanteeseen Brasiliaa halkovan Amazonin laskualueella. Siellä merivesi värjäytyy ruskeaksi maasta, jota jokivesi tuo tullessaan.

Cameronin mukaan peliä ei ole vielä täysin menetetty, mutta asialle täytyy tehdä jotain.

Viljelysmaa menettää hiiltä eikä pysty sitomaan vettä itseensä 

Eroosio on sheffieldiläistutkijoiden mukaan pitkälti sen seurausta, että maaperä on menettänyt luonnollisen rakenteensa pitkään jatkuneen viljelyn seurauksena. Kun maata käännetään jatkuvasti, altistuu se hapelle ja siihen sitoutunut hiili karkaa ilmakehään.

Tämän seurauksena maa muun muassa menettää kykyään sitoa vettä itseensä. Samanaikainen ilmaston lämpeneminen puolestaan lisää sateita, jotka huuhtovat maata mukanaan. Lisääntynyt metsien hävittäminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Samaan aikaa viljelysmaan tuhoutumisen kanssa kasvaa ravinnon kysyntä rajusti. Erään arvion mukaan vuonna 2050 maapallon yhdeksänmiljardisen väestön on kasvatettava 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokakasveja. Ruoantuotanto on kasvamassa eniten kehitysmaissa.

Viljelyskasvit ja karja vuorottelemaan

Sheffieldin yliopiston tutkijat ovat esitelleet tukimustaan Pariisin ilmastokokouksessa.

He esittävät myös keinoja, joilla kehitystä voidaan ainakin hidastaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ravinteiden kierrättäminen, kasvien lannoitetarpeen vähentäminen bioteknologian avulla ja maan käyttäminen vuoroin viljelykasvien ja karjan kasvattamiseen.

Cameronin mukaan maapallon jäättömästä maa-alasta noin 30 prosenttia on nautojen, sikojen, kanojen ja muiden karjaeläinten käytössä. Tämän maan saaminen viljelyskäyttöön on tärkeää, jotta viljelysmaalle jäisi aikaa toipua, Cameron korostaa.

Uusi suolapulssi Itämerellä ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto, kiitos viime päivien kovien tuulten, arvioi erikoistutkija Pekka Alenius Ilmatieteen laitokselta.

Alenius perustelee arviotaan sillä, että pintavesi eteläisellä Itämerellä on ollut aiempaa suolaisempaa. Hän painottaa, että arvio on vasta alustava.

– Menee aikaa, ennen kuin kunnolla näkyy, mitä Itämerellä tapahtuu. Suolapulssin eteneminen pidemmälle Itämereen on hidas prosessi.

– Jotain tämänsuuntaista siellä tapahtuu, mutta toinen kysymys on, mihin se vaikuttaa, Alenius sanoo. Hän mainitsee, että viimevuotisen suolapulssin vaikutukset ovat jääneet ennakoitua vähäisemmiksi – siitä huolimatta, että joulukuun 2014 suolapulssia pidetään kolmanneksi suurimpana sinä aikana, kun suolapulssien suuruuksia on arvioitu.

Myös Suomen ympäristökeskuksen eli Syken johtava tutkija Kai Myrberg pitää uutta suolapulssia Itämerellä mahdollisena – mutta vain, jos kovat tuulet jatkuvat.

– Luulen, että tällä viikolla suolaista vettä tulee sisään jonkin verran, mutta loppuviikosta se oleellisesti vähenee. Tuulet kääntyvät ja heikkenevät, Myrberg katsoo. Tällöin ei hänen mukaansa voi puhua varsinaisesta suolapulssista: suolapulssissa suolainen vesi tulvahtaa äkillisesti vähäsuolaisempaan merialtaaseen. Vesi painuu pohjaan ja työntää usein vähähappisen, jopa kokonaan hapettoman vesimassan tieltään.

– [Suolaisen veden sisäänvirtauksen] pitäisi kestää aika kauan, jotta sillä olisi vaikutusta.

– Mutta tietysti kaikki on parempi kuin ei mitään, Myrberg sanoo.

"Itämerellä isoja määriä kuollutta vettä"

Uusi suolapulssi olisi toivottu asia Itämerellä, toteaa Pekka Alenius.

– On arvioitu, että on ehkä tultava useampia, vähän vähäisempiä suolapulsseja, jotka parantavat Itämeren tilannetta pidemmällä aikavälillä.

– Jos tulee vain yksi yksittäinen pulssi eivätkä enemmät vedenvaihdot tue sitä, positiivinen vaikutus saattaa jäädä lyhytaikaiseksi. Keskisellä Itämerellä on kuitenkin niin isoja määriä kuollutta vettä, hän sanoo.

Syken Myrbergin mukaan Itämerellä oli jo marraskuussa keskisuuri suolapulssi. Pulssi oli kolmas puolentoista vuoden aikana, hän kertoo.

Myös Myrberg toteaa, että viimevuotisen suuren suolapulssin vaikutukset jäivät lopulta vaisummiksi kuin etukäteen ounasteltiin.

– Itämeren pohjalla on valtavan suuri hapeton alue. Tuo iso pulssikaan ei kyennyt hapettamaan vettä, sen voima loppui kesken.

– Kaikki hapellinen vesi, joka tulee sisään, on Itämeren kannalta hyvä asia, Myrberg sanoo.

Urpo Koponen putsaa parhaillaan pikkulintujen pönttöjä kuten joka syksy. Hän ottaa kuolleet linnunpoikaset pöntöistä pois, koska linnut eivät mielellään pesi raatojen päälle.

– Niitä on aivan lohduttoman paljon. Jos käy sata pönttöä läpi, noin kolmessakymmenessä poikaset ovat kuolleet. Pesissä on myös paljon kuoriutumattomia munia, Koponen kertoo.

Kuolleiden linnunpoikasten määrä kertoo siitä, että lintujen pesintä on mennyt kesällä pahasti pieleen.

– Jos tilannetta vertaa aikaisempiin vuosiin, niin normaalina vuonna kololintujen pesinnöistä epäonnistuu vain kymmenen prosenttia. Tänä vuonna noin puolet on epäonnistunut, Koponen toteaa.

Kylmä sää sekoitti kuviot

Lintujen kesä oli hyvin poikkeuksellinen, sillä niiden pesintärytmi sekoittui pahasti kylmän sään vuoksi. Koponen kertoi syksyllä, ettei ole koskaan törmännyt vastaavaan.

Esimerkiksi tiaiset ja puukiipijä tekevät normaalisti kaksi pesuetta kesän aikana.

– Ensimmäinen pesintä epäonnistui, koska huhti-toukokuu oli tänä vuonna hyvin kylmä. Myös toisen pesinnän aikaan kesä-heinäkuussa oli hyvin kylmä, joten sekin epäonnistui.

Koposen mukaan vain noin viidesosa linnuista edes yritti toista pesintää ajallaan. Kun kesä alkoi elokuussa, vaihtui ääni kellossa.

– Se viivästyi niin pitkään, että poikaset pääsivät lentoon vasta syyskuun puolivälissä. Kolmella yrityksellä tuli sentään yksi onnistunut kerta.

Ei siemeniä pikkulinnuille kesällä

Poikaset ovat Koposen mukaan kuolleet ravinnon puutteeseen.

– Hyönteiset ovat kerta kaikkiaan loppuneet. Kylmä sää teki sen, ettei niitä ollut.

Koponen antaa vinkin ihmisille, jotka pyrkivät auttamaan lintujen pesintää kesäisin antamalla niille siemeniä ruuaksi.

– Siinä tekee linnuille karhunpalveluksen. Linnunpoikaset eivät kasva auringonkukansiemenillä vaan tarvitsevat elävää valkuaisravintoa kuten toukkia. Pelkistä siemenistä niille tulee luustohaurautta, eikä niistä kehity elinkelpoisia yksilöitä.

Suomen ja Norjan valtuuskunnat ovat päässeet sopuun Tenojoen uusista kalastussäännöksistä vuodesta 2017 alkaen.

Kalastuskuolevuutta pyritään vähentämään noin 30 prosenttia nykytasosta rajoittamalla nykyistä enemmän jokialueen kaikkia kalastusmuotoja. Säännökset mahdollistavat Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Tenon ainutlaatuisten lohikantojen elpymisen kestävälle tasolle.

Kalastussäännökset ovat osa uutta Tenon sopimusta

Tenojoen kalastusneuvottelut Norjan ja Suomen välillä aloitettiin vuonna 2012.

Neuvottelutulos saavutettiin suurelta osin Suomen ja Norjan paikallisten tahojen välisten keskustelujen ansiosta, Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa.

– Kalastussäännökset ovat osa uutta Tenon kalastussopimusta, jonka tekninen valmistelu on vielä kesken. Sopimus aiotaan allekirjoittaa ensi vuonna. Uuden sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan eduskunnan hyväksymisen jälkeen ennen vuoden 2017 kalastuskautta. Kalastuskaudella 2016 sovelletaan vielä vanhoja säännöksiä, ministeriöstä selvitetään.

Useissa Tenojoen vesistön lohikannoissa kudulle asti pääsevien emolohien määrä on alhainen poikastuotantoalueiden laajuuteen verrattuna, jolloin kannan kestävää tilaa osoittavat kutukantatavoitteet eivät täyty. Kutukantatavoite on sellainen kutukalojen määrä, joka tuottaa seuraavissa lohisukupolvissa joen tuotantokyvyn mahdollistaman enimmäismäärän lohta.

Pyrkimyksenä vähentää etenkin kookkaiden emolohien kalastusta

Kalastusrajoitusten kohdentamisessa on hyödynnetty tutkimustietoa Tenon eri lohikantojen nousuajankohdista. Pyrkimyksenä on vähentää etenkin kookkaiden emolohien kalastusta, minkä vuoksi pääosa uusista rajoituksista kohdistetaan kalastuskauden alkuun.

– Sopimusneuvottelujen tavoitteena on ollut saada kalastussäännöksistä joustavia, jolloin lohikantojen tilan muutoksiin voidaan reagoida nopeasti lieventämällä tai tiukentamalla sääntelyä, Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa.

Kalastuskauden alkua myöhennetään

Ministeriöstä kerrotaan myös, että Tenojoen kalastuskauden alkua myöhennetään paikallisen kalastuksen osalta nykyisestä toukokuun 20. päivästä alkamaan kesäkuun alussa. Samoin matkailukalastus alkaa nykyisen kesäkuun 1. päivän sijaan jatkossa vasta 10. kesäkuuta.

Perinteisten pyydysten kalastus päättyy jatkossa heinäkuun lopussa lukuun ottamatta Inarinjokea, missä kalastus päättyy 12. elokuuta. Vastaavasti matkailukalastuksen kalastuskausi päättyy 10. elokuuta. Nykyään matkailukalastuskausi päättyy 20.8. ja verkkokalastus 31.8.

Kaikkea pyyntiä vähennetään

Matkailukalastajille myytävien lupien määrä pienenee noin kolmanneksella ja luvat jaetaan nykyistä tasaisemmin koko kalastuskauden ajalle.

Paikalliskalastuksessa kulkutuksen, patojen ja lohiverkkojen pyyntipäivien määrää vähennetään pyydyskohtaisilla ratkaisuilla.

Sopimuksen tultua voimaan vuonna 2017 kalastajat ovat velvollisia ilmoittamaan lohisaaliinsa Suomen ja Norjan yhteiseen sähköiseen saalisrekisteriin, mikä tehostaa sopimuksen toimeenpanoa. Myös lohentutkimuksen resursseja voidaan suunnata enemmän muihin lohikantojen tilan arviointimenetelmiin.

Ministeriössä ollaan tyytyväisiä tulokseen

Suomen maatalous- ja ympäristöministerin erityisavustaja Jukka-Pekka Kataja on tyytyväinen neuvotteluissa saavutettuun tulokseen.

– Tämä on tärkeä välietappi uuden sopimuksen neuvottelutyössä, jonka tavoitteena on varmistaa hyvät lohikannat Tenolla pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka kalastuksesta nyt joudutaan tinkimään, se takaa parempia saaliita tulevaisuudessa. Paikalliset tahot ovat olleet avainasemassa sopimuksen saavuttamisessa, Kataja kiittää.

Kuusamossa ei järjestetä kansanäänestystä kaivosasiassa. Kaupunginvaltuusto päätti niukalla äänten enemmistöllä 22-20 asiasta maanantain kokouksessaan.

Neuvoa-antavaa kansanäänestystä kaivoksista vaati kaupunginvaltuuston kokouksessa yksi keskustan valtuutetuista. Äänestystä perusteltiin sillä, että sen avulla olisi saatu esiin paikallisten kanta siitä, halutaanko Kuusamoon kaivoksia vai ei.

Äänestystä edeltävässä keskustelussa keskustan ja kokoomuksen ryhmät hajosivat mielipiteissään.

Erityisesti osa Kuusamon matkailu-  ja luontoväestä on ollut huolissaan mahdollisesta kaivostoiminnasta Kuusamossa. Muun muassa Rukan läheisyyteen Juomasuolle on suunniteltu vuosia kultakaivosta.

Lisäksi Kitkajärven alueella on kaivosvarauksia, jotka huolettavat alueen ihmisiä.