Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomen susikanta on kasvussa. Luken arvion mukaan maassamme on vähintään 35 susilaumaa. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää susikannan kokoa verraten hyvänä, mutta pelkää ensi vuodelle kaavailtujen kaatolupien verottavan kantaa liikaa.

– Susikantahan on ollut ihan pienoisessa nousussa, eikä ole lähtenyt salametsästyksenkään takia romahtamaan, joten ollaan kohtuu tilanteessa, vaikka kyllä vähän enemmänkin susia Suomeen mahtuisi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava.

Kaatolupien määrä ei saisi lisätä

Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että ensi vuoden kaatoaikana (15.1.–15.2.2016 ) susikannan hoidollisten kaatolupien määrä oli 39.
 Tänä vuonna, kannanhoidollisen metsästyksen ensimmäisenä vuonna, kaatolupia myönnettiin 29.

Luonnonsuojeluliitto pitää tämän vuotista kaatolupamäärää sopivana myös ensi vuodelle.

 – Viime vuoden metsästysmäärän mamme susikanta näytti kestävän, joten kaatolupien määrä olisi pidettävä ensi vuonna samalla tasolla, laskee puheenjohtaja Risto Sulkava.

Luonnonsuojeluliiton mukaan susikannan säilymisen kannalta olisi tärkeää, että kaadot kohdistuisivat enemmän nuoriin yksilöihin.

– Tällöin ei rikottaisi lauman dynamiikkaa ja laumat pystyisivät jatkossakin metsästämään luontaista riistaansa eli hirviä. Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että vain reilu kolmannes kaadetuista susista oli nuoria, vuoden ikäisiä, eli ensi vuonna tässä asiassa olisi tarkentamisen varaa, sanoo Sulkava.

Salametsästys suuri ongelma

Salametsästys on maamme susikannan säilymisen kannalta keskeinen ongelma. Ilman salametsästystä nykyisen kaltainen kannanhoidollinen metsästys toimisi suhteellisen hyvin susikannan koon säätelyssä.

– Mutta jos salametsästystä ei saada kuriin, niin ei pystytä ennakoimaan, mikä olisi kannanhoidollisesti oikea kaatomäärä kullekin vuodelle, kiteyttää ongelman luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava.

Sulkava arvioi Suomessa salametsästettävä vuosittain 10–20 sutta.

Susikantaa on säädeltävä

Luonnonsuojeluliiton mukaan maamme susikantaa on jatkossakin säädeltävä jollain tavalla.

– Paras tapa olisi salametsästyksen kitkeminen ja hallittu metsästys niin, että katsotaan tarkkaan paljonko kannattaa ja pitää susikantaa rajoittaa. Sitten kohdistetaan vähennys ongelmallisimpiin yksilöihin, näin saataisiin periaatteessa toimiva systeemi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava.

Limingassa nykyisin asuvan Mika Honkalinnan kirjoittama teos on saanut WWF Suomen Vuoden 2015 luontokirja -tunnustuksen.

Kirja yhdistelee valokuvia ja kirjailijan päiväkirjan muistiinpanoja. Viiden finalistin joukosta voittajakirjan valitsi WWF:n hallintoneuvoston jäsen, professori Sixten Korkman.

– Kuvien mustavalkoisuus, joka korppien kohdalla on luonteva ratkaisu, antaa kuvatuille metsämaisemille lähes maagisen tunnelman. Kirja tukee metsiemme merkityksen ymmärtämistä ja muistuttaa niissä vaeltamisen antamasta mielihyvästä, Korkman perustelee valintaansa.

Luontokuvausta yli kolme vuosikymmentä

Kymenlaaksosta kotoisin oleva Mika Honkalinna on harrastanut luontokuvaamista vuodesta 1978. Ammatikseen hän on toiminut luonnonvalokuvaaja-kirjoittajana vuodesta 1998.

Honkalinnan pääkohteena on pohjoinen havumetsäluonto, mutta hänellä on ollut erityinen kiinnostus lintuihin jo pienestä pitäen. Hän otti ensimmäiset luontokuvansa mummonsa vanhalla pokkarilla juuri korpeista.

Elämänmittainen korppisuhde

Honkalinna kertoo Korppiretken olevan kertomus ihmisten ja eläinten välisistä suhteista sekä kumppanuuden ja samuuden tuntemuksista ympäröivää luontoa kohtaan – kerrottuna kirjailijan oman elämänmittaisen korppisuhteen kautta.

– Korppiretkessä kietoutuvat yhteen muistot, havainnot korppien maailmasta, kohtalon oikut, maiseman muutos, lähiluonnon merkitys ihmiselle sekä korpin asema eri kulttuureissa kautta historian. Se on myös kertomus keski-ikäisten äijien vuosittaisesta korppiretkestä ja sen myötä kasvaneen toveri- ja yhteishengen synnyttämistä muistoista ja merkityksistä, Honkalinna kuvailee teostaan.

WWF on palkinnut Vuoden luontokirjan vuodesta 1978. WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailuun osallistui tänä vuonna yhteensä 29 teosta.

Suomessa on seurattu syksystä saakka Rurikin ja Lahja -kuikan syysmuuttoa. Molemmat ovat päätyneet talvehtimaan Mustallemerelle.

Myöhemmin matkaan lähtenyt Rurik havaittiin Moldovan edustalta maanantaina, kun Lahja oli päässyt perille viikkoja aikaisemmin.

– Vahva oletus on, että linnut viettävät Mustallamerellä useita kuukausia keskitalven yli, kunnes keväällä jossain vaiheessa lähtevät kevätmuutolle ja palaavat Suomeen, biologi Heikki Helle kertoo.

Matka venähti harhaillessa

Kuikkien muuttokäyttäytymistä ei tunneta hyvin, koska Suomessa pesivistä yksilöistä ei ole saatu tähän mennessä rengaslöytöjä. Tänä vuonna kahteen suomalaiskuikkaan asennettiin kirurgisesti satelliittilähetin, joka antaa muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista uutta tietoa.

Tutkimuksessa on seurattu kahta toisistaan poikkeavaa lintua. Rurik on nuori lintu, joka syntyi viime kesällä Mikkelissä. Lahja on puolestaan vanhempi yksilö, joka pesi viime kesänä Kangasniemellä.

Linnuilla on matkan taittaminen sujunut eri tavalla. Matka on kulkenut suurin piirtein samaa reittiä Itä-Euroopan yli, mutta nuoremmalla linnulla matka kesti huomattavan paljon kauemmin.

– Lahjan muuttomatkaan ei kulunut kuin pari päivää. Ilmeisesti vain yksi välilasku tehtiin Itämeren altaalla. Muuten muutto sujui käsittämättömän nopeasti. Lahja lähti liikenteeseen ja tiesi minne oli matkalla.

– Rurik empi. Koko muuttomatkaan Suomesta Mustallemerelle kului noin neljä viikkoa aikaa. Matkalla pysähdyttiin moneen otteeseen. Rurik oli liikkeellä todennäköisesti yksinään. Perimässä on olemassa tieto, että etelään päin pitäisi mennä talvehtimaan. Kun nuori lintu on yksinään liikenteessä, niin kyllä siinä voi olla empimistä edessä. Onko kyse aikuisen linnun ja nuoren linnun erosta, sitä voi vain arvailla tässä vaiheessa.

Linnut viihtyvät yllättävän pitkään Suomessa

Biologi Heikki Helle uskoo, että jo tähän mennessä on saatu tärkeää tietoa suomalaisten kuikkien matkustamisesta. Yllättävänä pidetään tietoa, että linnut viihtyvät hyvin myöhään Suomessa. Alun perin oletettiin, että linnut muuttaisivat Suomesta syys-lokakuun vaihteessa. Lahja ja Rurik kuitenkin lähtivät matkaan vasta marraskuun lähestyessä.

– Voi olla, että tämä on tavallisempaa kuin kuvitellaan. Kuikat saattavat viihtyä hyvinkin myöhään Suomessa. En usko, että leuto talvi ja sääolosuhteet ovat vaikuttaneet lähtöön millään tavalla.

Ennen kuikkien talvehtimispaikasta pystyttiin esittämään vain oletuksia. Nyt näyttäisi siltä, että myös suomalaiset kuikat talvehtivat pääsääntöisesti Mustallamerellä.

– Tietysti äkkiseltään tuntuisi, että paljon lähempääkin Itämeren piiristä löytyisi kalaisia talvehtimisvesiä. Esimerkiksi suomalainen kaakkuri, joka on kuikan lähisukulainen, talvehtii Itämeren piirissä useasti.

Uusia satelliittikuikkia jo ensi vuonna

Ensi kesänä on tarkoitus jatkaa tutkimusta asentamalla lähetinimplantit kahteen uuteen lintuun. Havainnoille tarvitaan lisää vahvistuksia. On aina mahdollista, että Rurik ja Lahja ovat poikkeusyksilöitä ja seurannasta syntyy väärä kuva kuikkien muutosta.

Vielä riittää jännitettävää myös sen suhteen, kuinka Rurikin ja Lahjan muutto Suomeen kesällä tapahtuu.

– Nämä ovat kaksi erilaista lintua. On varma, että Lahja palaa samalle järvelle pesimään jossain vaiheessa. Tapahtuuko tämä huhtikuussa ja palataanko Suomeen vaiheittain, se jää vielä nähtäväksi.

– Rurik on suurempi kysymysmerkki, koska lintu viettää vasta ensimmäistä talveaan. Meillä ei ole käsitystä, mitä nuoret kuikat tekevät ensimmäisenä tai toisena kesänään. Ne saattavat palata Suomeen tutkailemaan tulevia pesimäpaikkoja mutta voivat yhtä hyvin myös viettää aikaa teiniporukassa jossain etelän lämmössä. Tähän saadaan toivottavasti vastauksia ensi keväänä.

Kuikkien talvehtimista ja matkaa voi seurata facebookissa Lahja & Rurik - satelliittikuikat -ryhmässä.

Lintubongarit iloitsivat tiistaina, kun marraskuun alussa ensimmäisen kerran tavattu kattohaikara havaittiin uudemman kerran Pihtiputaan Kortteisella. Nyt tehty bongaus on Keski-Suomessa ensimmäinen laatuaan talvikaudella eli joulu–helmikuussa, kertoo Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys tiedotteessaan.

Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle arvioi, että karjatiloilla on ollut sen verran sulaa maata, että lintu on löytänyt syötävää ja selvinnyt. Enimmillään Pihtiputaalla on ollut vaaksan verran lunta.

Harvinainen näky sai tiistaina liikkeelle kymmeniä lintuharrastajia ympäri Etelä-Suomea.

Bongarien iloksi Pihtiputaalla oli tistaina liikkeellä myös toinen harvinainen vieras. Putaanvirran lintutornin edustalla tavattiin jalohaikara. Kyseinen lintulaji on nähty vain kerran aikaisemmin talvella Keski-Suomessa, kymmenen vuotta sitten Jämsässä.

Eri haikaralajeja tavataan Keski-Suomessa vuosittain muutamia yksilöitä, mutta yleensä haivannot tehdään keväällä.

Heikke Helle kertoo, että talvilajien listaaminen ja niistä kisailu on piristänyt talviajan linturetkeilyä. Keski-Suomessa on tavattu talvikaudella kaikkiaan 159 lintulajia. Kattohaikara on nyt listan uusi tulokas, sitä edeltävät lisäykset olivat viime talvena havaitut valkoposkihanhi ja selkälokki.

Kymenlaaksolaisen luontokuvaaja Mika Honkalinnan teos Korppiretki on valittu Vuoden luontokirjaksi. Kirja yhdistelee sekä valokuvia että Honkalinnan päiväkirjamerkintöjä.

Maailman luonnonsäätiö WWF:n myöntämän palkinnon voittajan valitsi tänä vuonna professori Sixten Korkman.

– Kuvien mustavalkoisuus, joka korppien kohdalla on luonteva ratkaisu, antaa kuvatuille metsämaisemille lähes maagisen tunnelman. Kirja tukee metsiemme merkityksen ymmärtämistä ja muistuttaa niissä vaeltamisen antamasta mielihyvästä, perustelee Korkman valintaansa.

Mika Honkalinnan kuvien pääkohteena on pohjoinen havumetsäluonto, mutta hänellä on ollut erityinen kiinnostus lintuihin jo lapsesta saakka. Hän otti ensimmäiset luontokuvansa mummonsa vanhalla pokkarilla juuri korpeista.

Keski-Pohjanmaalla ammuttiin viime talven susijahdissa vastoin ohjeita mahdollisesti kaksi alfaurosta. Sudenhoitosuunnitelmaan perustuvassa kannanhoidollisessa metsästyksessä pyynti suositeltiin kohdistettavan haittaa tai vahinkoa aiheuttaneisiin nuoriin yksilöihin.

Keski-Pohjanmaalle myönnettiin kannanhoidollisin perustein kolme poikkeuslupaa.

Perhossa ja Lestijärvellä saaliiksi saatiin aikuiset, eli vähintään kaksivuotiaat, todennäköisesti alfaurossudet. Toinen Perhossa ammutuista susista oli alle 1-vuotias uros. Luonnonvarakeskus määritteli susien iät hammasnäytteiden perusteella yhdysvaltalaislaboratoriossa.

Koko maassa ammutuista 17 sudesta yksi oli varmuudella 5-vuotias alfanaaras. Urosten varmistaminen alfaurokseksi eli lisääntyneeksi yksilöksi vaatisi geneettisiä isyystestejä.

Aikuisia susia ammutuista oli kuusi. Joka kolmannen kaadetun eläimen osoittautuminen aikuiseksi osoittaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan sen, miten vaikeaa nuorten yksilöiden tunnistaminen on. Eri-ikäisten susien osuus ei poikennut tilastollisesti merkittävästi aiempien vuosien 1996–2007 kannanhoidollisen saaliin ikäjakaumasta.

Kannanhoidollinen sudenmetsästys palasi osaksi hoitosuunnitelmaa kaksivuotisena kokeiluna. 

Kerimäkeläinen Jorma Mielonen huhki viime kesän ja syksyn metsässä varrellisen poimurin kanssa. Tuloksena oli yhteensä 1152 litraa marjoja. Suurin osa saaliista oli puolukkaa, mutta joukkoon mahtui myös runsaasti mustikkaa ja useampi litra hillaakin.

Mielonen ei muista elämänsä varrelta yhtä hyvää marjavuotta kuin mennyt. Parhaimmilla paikoilla hän poimi kolme ämpärillistä puolukkaa tunnissa. Punertavaan marjamereen joutui raivaamaan itselleen polun, ettei olisi tallonut marjoja.

– Niin paljon oli marjoja, että hävetti kävellä, jos ei poiminut niitä edestään. Suututti niin mahdottomasti, kun ei kohta seitsemänkymppisellä ukolla voimat riitä, vaikka kuinka yrittäisi. 100 litraa muutamana päivänä keräsin, mutta sitten oli veto pois niin, että piti ottaa torkut, ennen kuin jaksoi alkaa muihin hommiin.

Hyötyliikuntaa ja metsästysvietin toteuttamista

Mielonen sijoittautui yli 1000 marjalitrallaan 19:nneksi Maa- ja kotitalousnaisten Miljoona litraa metsämarjoja -kilpailussa. Kilpailuhenki ei kuitenkaan vienyt Mielosta metsään.

– Tasapainon säilymisen kannalta pitää välillä olla muuallakin kuin tasaisella tiellä. Luontokaan ei anna periksi lähteä kepit kädessä pitkin asfalttia kävelemään. Pitää olla jokin motiivi, minkä takia lähtee liikkumaan.

Mielonen on saanut kuulla elämänsä aikana naureskelua siitä, että aikuinen mies juoksee metsässä marjojen perässä, kun voisi metsästääkin. Marjastajan mukaan puolukat, mustikat ja hillat kuitenkin tyydyttävät täysin metsästysvietin.

– Minä olen nauranut viisastelijoille, että he ovat viikon Kainuun korvessa jänismetsällä, näkevät yhdet jäljet ja ovat kovia metsästäjiä. Minä kun löydän vieraalta paikkakunnalta päättelykyvyn ja kartan avulla hyvän marjapaikan, niin olo on kuin hirven ampuneella.

Tekniikka apuvälineenä

Mielonen ajoi kesällä marjojen perässä pitkiäkin matkoja, aina Kerimäeltä Ranualle asti. Usein auton sai kurvattua aivan marjamättäiden viereen.

– Parhaimmillaan löysin 350 litraa marjoja 50 metrin matkalla autosta.

Pitkien matkojen talsiminen painavien marjaämpärien käy urheilusta. Raskasta on myös mättäiden äärellä kyykkiminen. Selkävaivoista kärsivä Mielonen onkin hyötynyt varrellisesta poimurista. Sen oheen mies keksi ottaa mustikkametsään mukaan lehtiharavan.

– Sillä on helppo nostaa pitkät varret ylös ja sitten poimuri alle. Sitä on muutamankin himomarjastajan kanssa samalla mättäällä kilpaa käyty, ja kyllä ne ovat vain toiseksi jääneet. Marjankeruu on tekniikkalaji.

Marjametsässä kuulee montaa kieltä

Marjastus on monesti yksinäistä puuhaa. Jos mättäille saa seuraa, puhuu marjanpoimija Mielosen kokemusten perusteella yhä harvemmin suomea. Suomalaisten soiden ja salojen kesäinen kansainvälistyminen ei kuitenkaan Mielosta haittaa.

– Nostan hattua niille ukrainalaisille pojille, joiden kanssa hillasuolla kuljettiin tänä vuonna. En ollut mustasukkainen thaimaalaisillekaan, vaikka samoilla mättäillä mustikoita kerättiin. He keräsivät mättään päältä omalla tekniikallaan rupelomarjat pois. Minulla se joudutti selvittämistä, kun pitkien varsien alaoksilta sain ne hyvät, isot mustikat.

Mielonen muistuttaa, että ulkomaalaiset marjanpoimijat tulevat Suomeen omalla kustannuksellaan ja käyttävät täällä rahaa muun muassa ruokaan. Kauaskantoisempaakin hyötyä heistä voi olla.

– Esimerkiksi Kainuussa marjafirmalla oli kaksi kuukautta thaimaalaisia keräämässä marjoja. Nyt se marjafirma työllistää 40 ihmistä jalostuksessa ympäri vuoden. Minusta se on sen luokan luku, että kannattaa miettiä, ennen kuin alkaa moittia ulkomaisia marjankerääjiä.

Mennyt marraskuu oli Helsingissä Ilmatieteenlaitoksen mittaushistorian lämpimin.

Kaisaniemen mittausasemalla kuukauden keskilämpötilaksi mitattiin +5,6 °C. Tämä on 0,1 °C enemmän kuin edellinen, vuoden 2 000, ennätys.

Pitkäaikaiseen eli 30 vuoden keskiarvoon verrattuna mennyt marraskuu oli neljä astetta lämpimämpi. Marraskuun sademäärä oli Kaisaniemen mittausasemalla 70 mm, joka vastaa pitkän ajan keskiarvoa.

Myös muualla Uudellamaalla lämmintä

Ennätyslämmintä oli marraskuussa myös muualla Uudellamaalla.

Hyvinkäällä mitattiin marraskuun keskilämpötilaksi +3,8 °C, joka on uusi lämpöennätys alueella. Edellinen ennätys, +3,6 °C, on vuodelta 2 000. Marraskuun pitkän ajan keskilämpötila Hyvinkäällä on, Ilmatieteenlaitoksen tilaston mukaan, - 0,3 °C.

Vantaalla, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, sivuttiin marraskuussa alueen lämpöennätystä. Ilmatieteenlaitos mittasi kuun keskilämpötilaksi +4,6 °C. Pitkän ajan marraskuun keskilämpötila lentoasemalla on +0,4 °C.

Useat clean tech -alan yritykset ovat kiinnostuneet mahdollisuudesta testata uutta teknologiaa Talvivaaran kaivosvesissä.

Yksi yhtiöistä on Oulu water alliance -yhtiö, joka on jo aiemminkin tehnyt kaivosyhtiöiden kanssa yhteistyötä.

Oululaisyhtiön toimitusjohtaja Jaakko Pellisen mukaan Talvivaarassa voisi kokeilla jätevesien haihduttamisesta ja epäpuhtauksien tiivistämistä.

– Käytännössä jätevesi tislataan ja muodostunut höyry lauhdutetaan prosessiin takaisin puhtaana vetenä. Jäljelle jääneet epäpuhtaudet puolestaan tiivistetään pois.

Menetelmä kuulostaa yksinkertaiselta, joten automaattisesti tulee mieleen, että miksi haihduttamista ja jätteen tiivistämistä ei ole jo käytetty?

– Malli on uusi kaivosvesien käsittelyssä. Olemme kokeilleet sitä kahdella kaivoksella ja kokemukset ovat hyviä. Suuressa mittakaavassa investoinnit voivat kuitenkin nousta jopa kymmeniin miljooniin euroihin, Pellinen kertoo.

Oululaisyhtiön yhtenä tavoitteena on tiivistää teollisuuden jätevesistä erityyppisiä kidemäisiä suoloja, joilla on myös taloudellista arvoa.

Terrafame tarjoaa näyteikkunan clean tech -alan yrityksille

Terrafame selvittää parin kuukauden aikana Talvivaaran sulfaatin poistoon soveltuvat vaihtoehdot, joita lähdetään kehittämään isompaan mittakaavaan.

Kaivosyhtiön hanketta vetävä projektipäällikkö Jani Kiuru uskoo Talvivaaran tarjoavan hyvän näyteikkunan yrityksille.

– Tarjoamme uskottavan testaus- ja kehitysympäristön. Jos yhtiö menestyy Talvivaaran vesien kanssa, niin yrityksellä on hyvät mahdollisuudet laajentua myös muualle.

Yhtiö tutustui tiistaina Oulun seudun yritysten tarjoamiin puhdistusratkaisuihin. Terrafamen projektipäällikkö Jani Kiurun mukaan eri vaihtoehtoja käydään nyt avoimesti mutta nopeasti läpi.

– Teknologioiden pitäisi olla jo kolmen vuoden kuluttua tehdaskäytössä. Siksi etsimmekin jo olemassa olevia menetelmiä, sillä idea-asteelta ei nousta tehdastasolle parissa vuodessa.

Terrafamen hankkeeseen voivat osallistua yritysten lisäksi myös tutkimuslaitokset ja yliopistot.

Brittiläisen Leicesterin yliopiston tutkijat ovat löytäneet ilmastonmuutoksen mahdollisen seurausilmiön, joka on kaikkia muita huolestuttavampi.

Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen saattaa vaikuttaa tuhoisasti valtamerten kasviplanktoniin, joka tuottaa merkittävän osan maapallon eliöstön tarvitsemasta hapesta.

Jos maapallon ilmasto lämpenee keskimäärin kuusi astetta, merivesien lämpötila voi nousta niin korkealle, ettei kasviplankton enää kykene tuottamaan happea. Tämä merkitsisi, ettei suuri osa maapallon eliöstöstä kykenisi selviämään hengissä.

– Tämä tarkoittaisi, ettei happikatoa olisi vain vesistöissä, vaan myös ilmassa, tutkijat kirjoittavat.

YK:n ilmastopaneeli on arvioinut, että maapallon ilmasto lämpenee tämän vuosisadan aikana keskimäärin 4,8 astetta, ellei ilmastonmuutoksen estämiseksi tehdä mitään, ja lämpeneminen jatkuisi seuraavalla vuosisadalla. Näin voimakas lämpeneminen saisi ilmastonmuutoksen todennäköisesti riiistäytymään hallinnasta, että sitä olisi hyvin vaikea pysäyttää.

Tähän mennessä ilmasto on lämmennyt hieman vajaan asteen. Pohjoisilla leveysasteilla lämpeneminen on keskimääräistä nopeampaa. Suomen ilmasto on ilmatieteen laitoksen mukaan lämmennyt jo yli kaksi astetta.

Meriin kohdistunut ilmastonmuutostutkimus on tähän mennessä keskittynyt merenpinnan nousuun ja eliölajien tuhoutumiseen.

– Tämän tutkimuksen sanoma on, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa muunkinlaista tuhoa, ja sen seuraamukset voivat olla paljon aiemmin tunnettua vakavammat, sanoo tutkimustyöhön osallistunut tutkija Sergei Petrovskii uutistoimisto AFP:lle.

– Varoitusmerkkejä ei juuri nähdä ennen katastrofin alkamista, mutta kun kriittinen raja (eli arviolta kuuden asteen lämpeneminen) on saavutettu, katastrofi voi kehittyä nopeasti, hän jatkaa.

Tutkimus on toteutettu matemaattisella mallinnuksella. Tutkimuksen tekijät myöntävät, etteivät ole ottaneet huomioon kaikkia luonnonvoimia, jotka mahdollisesti voivat vaikuttaa lopputulokseen, kuten esimerkiksi valtamerten virtausten merkitystä.

Tutkimus on julkaistu Bulletin of Mathematical Biology -tiedelehdessä.

Pohjois-Karjalassa jäävät lähes kaikki joulukuulle suunnitellut pilkkikilpailut järjestämättä, mikäli lämpötila ei laske pian huomattavasti pakkasen puolelle. Kuun puoliväliin ulottuvat sääennusteet lupaavat maakunnan pohjoisosiin, kuten Nurmekseen ja Valtimolle, vain joidenkin asteiden pakkasia.

Nurmeksessa pitäisi pilkkiä kilpaa joulukuun 13. päivä, mutta nyt joudutaan kisa ensikertaa perumaan.

– Minun muistaakseni ei meidän seuran ole vielä koskaan aiemmin tarvinnut kisoja perua. Joskus olemme päässeet pitämään pilkkikilpailuja jo marraskuussa, kertoo Nurmeksen kalamiesten kilpailutoiminnasta vastaava Kari Turunen.

Nurmeslaiset ovat pitäneet kisojaan Lingonjärvellä, joka on perinteisesti ollut hyvä jäätymään riittävän vahvaksi.

– Uusi päivämäärä sovitaan sitten, kun jäätä alkaa muodostua, sanoo Turunen.

Pohjois-Karjalan Vapaa-ajankalastajapiirin yhdistykset ovat joulukuulle sopineet perinteiset kymmenisen kisaa, joista ensimmäinen oli tarkoitus käydä 5.12. Kisan piti järjestää tohmajärveläinen Tikkalan Kalakerho. Vuonna 2010 perustettu yhdistys ei ole vielä koko olemassa olonsa aikana päässyt järjestämään kisoja jäiden puutteen vuoksi.

Synnyttääkö lyhentynyt kausi uusimuotoisia kisoja?

Kunnon kalamies ei hevillä anna periksi. Joe ei ole jäitä, mennään rannalle tai laiturille. Muun muassa Pohjois-Karjalassa on jo järjestetty sulan veden laituripilkkejä.

– Tosi pilkkimieshän käy laituripilkillä pitämässä hommaan tuntumaa. Ei pilkkimisessä tarvitse välttämättä kairata jäätä ja juosta ympäri järveä, naurahtaa Kari Turunen.

Pilkkikauden lyheneminen piinaa myös loppukaudesta, sillä jäiden nopea sulaminen on aiheuttanut edellisvuosina myös kevätkauden pilkkikisojen peruuntumista.

Kuolan joista Luoteis-Venäjältä on löytynyt sairaita siikoja. Venäläisten kalastajien kuvat huonokuntoisista siioista alkoivat leviämään viime viikolla sosiaalisessa mediassa.

Venäläisen vesiekosysteemien laboration johtaja Nikolai Kashulin kommentoi venäläiselle Bloger51 -sivustolle, että kuvien perusteella on vaikea arvioida, mistä on kyse. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan seudun sairaat lohet ovat voineet tartuttaa sairauden myös siikoihin. Osa epäilee, että siiat ovat syöneet sairaiden lohien mätiä. Syynä voivat asiantuntijoiden mukaan kuitenkin olla myös esimerkiksi kemialliset päästöt.

Kuolan niemimaan joista löydettiin tänä syksynä huomattava määrä kuolleita lohia. Lohen kalastus keskeytettiinkin seudulla kesken kalastuskauden. Lohikuolemien syyksi epäillään UDN-sairautta, joka on haavaumia aiheuttava ihokuolio. UDN eli Ulcerative dermal necrosis tarttuu lähinnä aikuisiin lohiin ja meritaimeniin, kun ne nousevat kutujokiin makeaan veteen.

Kiistelyyn Kemijoen kalakorvauksista ja kalateiden rakentamisesta aletaan hakea sopua laajalla rintamalla.

Maa- ja metsätalousministeriö harkitsee perustettavaksi tätä tarkoitusta varten yhteistyöryhmän, johon kutsuttaisiin haitankärsijät, vesivoimayhtiöt ja viranomaiset.

Käytännössä ministeriön tarkoituksena on suitsia lappilaiset sopimaan asioista neuvotellen eikä oikeusteitse.

– Näitä asioita kannattaa katsoa vähän yhdessä, että ei soudeta ainakaan eri suuntiin, toteaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Tiilikainen myöntää, että nykyiset velvoitteet eivät ole välttämättä riittäviä.

Vapaaehtoisesti eikä pakolla

Vesivoimayhtiö haluaisi edetä vaelluskalojen palauttamisessa yhteistyössä vapaaehtoiselta pohjalta. Kemijoki Oy:ssä perustellaan, että näin päästäisiin nopeasti vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Jokiyhtiön huolena on, että oikeusteitse ajaudutaan vuosikausien riitelyyn, joka pysäyttää jo alkaneen yhteistyön. Se pelkää, että lopputuloksena velvoitteet ja kustannukset voisivat kasvaa nykyisestä merkittävästi.

"Asenteissa on tapahtunut muutosta"

Jokivartisia patistetaan neuvottelupöytään, mutta katkera taistelu kalakorvauksista on vielä tuoreessa muistissa. Vaikka luottamus jokiyhtiöön on kohentunut, eivät haavat ole vielä umpeutuneet.

– Ainahan me ollaan valmiita neuvottelupöytään, ei siitä ole kysymys. Mutta nämä nykyiset velvoitteetkaan ei ole tulleet vapaaehtoisesti neuvottelemalla, kalastusalueen puheenjohtaja Matti Kurkela muistuttaa.

– Toki voimayhtiön asenteissa on viime vuosina tapahtunut valtava muutos, että kiitos siitä.

Kiina lupaa vähentää energiateollisuutensa aiheuttamien ilmansaasteiden määrää 60 prosentilla viiden vuoden kuluessa. Kiinan hallituksen tekemästä päätöksestä kertovat maan viralliset tiedotusvälineet.

Vähennystavoite koskee ilmanlaatua heikentäviä saasteita, jotka ovat yksi Kiinan kaupunkiväestön suurimmista tyytymättömyyden aiheista. Tälläkin viikolla esimerkiksi pääkaupungissa Pekingissä ilman laatu on ollut erittäin huono.

Ilmansaasteiden pitoisuudet ovat ylittäneet ohjearvot noin 25-kertaisesti. Pekingissä on suljettu tehtaita, estetty autoliikennettä ja kehotettu ihmisiä pysymään sisätiloissa.

Hallituksen päätös ei suoranaisesti liity ilmastonmuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Uutistoimisto Xinhuan mukaan vanhentuneiden hiilivoimaloiden sulkeminen vähentää kuitenkin myös kasvihuonekaasujen päästöjä noin 180 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kiina on voimakkaasti lisännyt päästöttömän energiantuotantolaitosten rakentamista. Se ei kuitenkaan ole halunnut tinkiä talouskasvusta, vaan myös ilmastopäästöjä aiheuttavaa hiilienergiaa on käytetty entistä enemmän.

Kiina on asettanut tavoitteekseen, että sen kasvihuonekaasupäästöt alkavat laskea viimeistään vuonna 2030. Tavoitteena on myös, että talouden "hiili-intensiteetti" laskee 60 - 65 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tämä tarkoittaa, että teollisuuden tuotteiden valmistaminen tuotettua yksikköä kohti aiheuttaa näin paljon vähemmän ilmastopäästöjä.

Kiinan tiedotusvälineet eivät kerro, millä keinoin hallitus aikoo toteuttaa kunnianhimoisen tavoitteensa.

Ympäristöjärjestö Greenpeace kertoo, että hiilenkulutus Kiinassa on jo kääntynyt laskuun.

Vuodenvaihteessa kuhan alamitta nousee 42 senttiin, mutta alamitan nostoa vastustaneille ammattikalastajille sallitaan pienemmät, 40-senttiset kalat. Kuhan nykyinen alamitta on esimerkiksi Vanajavedellä 37 senttiä, mutta joissakin järvissä se on jopa 45 senttiä.

Kalastusasetuksen muutos pudottaa vuodenvaihteessa korkeimmat alamitat 42 senttiin. Eikä tässä vielä kaikki: Ely-keskuksilla on mahdollisuus nostaa tai laskea alamittaa järvikohtaisesti 20 prosentilla. Näin kuhan alamitta voi vaihdella 34 ja 50 sentin välillä.

Johtava kalatalousasiantuntija Jorma Kirjavainen Järvi-Suomen kalatalouspalvelusta myöntää, että järvittäin vaihtelevat alamitat aiheuttavat hankaluuksia.

– Aina, kun alamittoja muutetaan, se aiheuttaa keskustelua. Kieltämättä on ongelmallista viestinnässä, miten Matti Meikäläinen tai Kaija Kalastaja ymmärtää, mistä minkäkin kokoista kuhaa saa ottaa saaliiksi. Ongelmia tulee, kun alamittoja on erilaisia eri puolilla Suomea.

Kirjavuutta kalatiskeillä

Kalastajille sallittu alempi alamitta voi herättää ihmettelyä kalatiskeillä, kun myynnissä on virallista 42 sentin alamittaa pienempiä kaloja. Aiemmin viranomaiset joutuivat jo puuttumaan tuontiin Virosta, kun sieltä tarjottiin jopa 30-senttistä valkovenäläistä kuhaa, kertoo Kirjavainen.

– Kuhan alamitan nostossa on pitkälti seurattu Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mielipiteitä ja tutkimustuloksia. Heidän mielestään on järkevää nostaa kuhan nykyistä alamittaa jonkin verran.

Alamittaa ei haluta nostaa niin paljon, että ammattikalastajien saalis vähenisi merkittävästi, sanoo Kirjavainen.

– He ovat hankkineet nykyiseen sääntelyyn aika mittavia verkkoja, joten olisi aika kohtuutonta nostaa alamittaa kovin paljon.

Kirjavainen katsoo, että alamittaa voidaan muutaman vuoden kuluttua muuttaa, jos nyt tehdyt päätökset osoittautuvat huonoiksi.

Tavoitteena vahvistaa kuhakantaa

Kuhan alamitan nostolla pyritään parantamaan lajin lisääntymistä, koska kuha tulee sukukypsäksi varsin kookkaana.

– Alamitan noston toivotaan parantavan tulevia vuosiluokkia varsinkin niissä järvissä, joissa kuhan lisääntyminen on ollut heikompaa. Kuha kyllä kasvaa muutamassa vuodessa 37 sentistä 42 senttiin ja ylikin, jos sillä on riittävästi ravintoa.

Hämäläinen Vanajavesi on hyvä kuhavesi, jossa 37 senttiä on ollut toimiva alamitta jo vuosia.

– Siellä kuhakanta on pysynyt elinvoimaisena, vaikka ammatti- ja vapaa-ajan kalastus on ollut voimakasta. Kuhasaalis on ollut jopa kaksi kiloa hehtaarilta.

Vanajavedellä kuhalla ei ole ollut lisääntymisvaikeuksia, sillä järvessä on paljon särkikalaa, kuoretta ja muuta kalaa ravinnoksi. Vanajaan on aina jäänyt kookkaita kaloja ja runsaita vuosiluokkia on syntynyt. Sama ei kuitenkaan toimi kaikissa järvissä, ja järvikohtaisia alamittoja joudutaan säätämään jatkossakin, arvelee kalatalousasiantuntija Jorma Kirjavainen.

– Joissakin järvissä ja merialueilla kuhakannat ovat olleet heikompia, eivätkä kalat kasva yhtä hyvin kuin Hämeen ja Pirkanmaan järvissä.

Sinttejä ja senttejä - kalamiehet kuohuksissaan

Kirjavainen pitää varmana, etteivät kaikki tahot ole koskaan tyytyväisiä kalojen alamittoihin. Vastaavaa alamittakeskustelua käydään taimenestakin.

– Tietyt tahot haluavat korkeampia alamittoja ja toiset taas alempia. Me joudumme pyytämään Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden lausuntoja, kun järvikohtaisia alamitan muutoshakemuksia tulee.

– Toivottavasti näistä ei tule pitkiä oikeusprosesseja, vaan pystymme perustelemaan päätökset riittävän hyvin kestävällä kalastuksella ja kalakannan hoidolla, sanoo johtava kalatalousasiantuntija Jorma Kirjavainen Järvi-Suomen kalatalouspalvelusta.

Vilkkaana käyvä alamittakeskustelu osoittaa, että kuha on arvokala. Sillä on hyvät markkinat ja se on myös suosittu vapaa-ajankalastuksen kohde.

Satoja etelänmustavalaiden poikasia on löytynyt viime vuosikymmenen aikana kuolleina Argentiinan rannikolta. Uuden tutkimuksen mukaan lokit voivat olla osasyyllisiä valaskuolemiin, kertoo LiveScience.

Lokkien on 1970-luvulta lähtien havaittu kiusaavan valaita Valdésin niemimaan vesillä Argentiinassa. Selkälokkia muistuttavien etelänselkälokkien huomattiin tuolloin nokkivan alueelle synnyttämään tulleiden naarasvalaiden nahkaa ja rasvakudosta.

Utahin yliopiston tutkijan Victoria Rowntreen mukaan lokkien ja valaiden suhde alkoi, kun lokit ryhtyivät liitämään valaiden yllä, kun ne hyppivät meressä tai tulivat pintaan haukkaamaan ilmaa. Tuolloin niistä irtosi kappaleita kuollutta nahkaa, jotka maistuivat hyvin lokeille.

Myöhemmin lokit oppivat laskeutumaan valaiden päälle ja nokkimaan niiden nahkaa. Nokkimalla lokit saivat valaiden selkänahkaan reiän, joka kasvoi uusien hyökkäysten myötä.

Seuraava muutos tapahtui 1990-luvulla, kun naarasvalaat oppivat pitämään selkänsä pinnan alla, kun ne kävivät hengittämässä. Poikaset eivät tätä taitoa oppineet, joten niistä tuli lokkien uusi kohde.

Vielä 1980-luvulla alle kolmikuisilla poikasilla oli selässään keskimäärin vain kaksi pientä vammaa, mutta vuosituhannen vaihteeseen mennessä niitä oli jo keskimäärin 20. Eräällä poikasella peräti 20 prosenttia selästä oli vammojen peitossa.

Tutkimusten mukaan myös lokkien hyökkäykset ovat lisääntyneet rajusti viimeisen 30 vuoden aikana. Emovalailla ja poikasilla saattaa kulua jopa viidennes päivän valoisasta ajasta lokkien hyökkäysten torjumiseen.

Vuosina 2003 - 2014 Valdésin niemimaan vesillä todettiin ainakin 626 poikaskuolemaa.

Tutkijat kuitenkaan ole täysin vakuuttuneita yhteydestä lokkien hyökkäysten ja poikaskuolemien välillä, koska vuotuisten kuolemien määrä on vaihdellut huomattavasti. Vaikka vammoja on joinain vuosina ollut enemmän, ei se aina ole aina tarkoittanut enempiä kuolemia.

Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että lisääntyneet hyökkäykset ovat jättäneet valaille entistä vähemmän aikaa huolenopidolle ja leikille. Lisäksi jatkuva uhka altistaa poikaset muille ongelmille, kuten nestehukalle, parasiittien aiheuttamille tulehduksille ja jopa nälälle.

Pissiikö kissasi laatikon ulkopuolelle? Hajottaako koirasi huonekalusi kun olet poissa kotoa? Muun muassa näistä syistä suomalaislemmikeille on määrätty mielialalääkkeitä.

– Lemmikkieläimistä on tullut karvaisia perheenjäseniä. Niitä myös hoidetaan samoin kuin ihmisiä, toteaa eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta.

Suomessa kissat ja koirat – USA:ssa jopa hevoset

Suomessa arviolta tuhat lemmikkiä saa tällä hetkellä masennuslääkkeitä. Vainion mukaan määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan koko Euroopassa.

– USA on suunnannäyttäjä tässäkin suhteessa. Siellä lääkkeiden käyttö on paljon yleisempää. Jopa hevosille on määrätty mielialalääkkeitä, Vainio kertoo.

Suomessa masennuslääkkeitä ei ole tiettävästi vielä hevosille määrätty. Yleisimmin niitä kirjoitetaan kissoille ja koirille.

Lääkkeet ovat samaa fluoksetiinia, jota määrätään ihmisten masennuslääkkeeksi. Lemmikkieläinten kohdalla diagnoosina ei tosin ole masennus vaan käytöshäiriöt.

– Se tarkoittaa nimenomaan ihmiselle häiritsevää käytöstä. Koira vaikka haukkuu kaikille vastaantulijoille. Eläimelle itselleen se ei välttämättä ole häiritsevää, Vainio kuvaa.

Masentunut eläin on syytä viedä eläinlääkärin luo

Eläinten varsinaisia masennusdiagnooseja Vainio tietää tehdyn muutamia. Monesti puhdittoman, haluttoman tai muuten masentuneesti käyttäytyvän eläimen käytökseen löytyy fyysinen syy, joka selviää eläinlääkärin tutkimuksessa.

– Syynä voivat olla vaikka nivelet, jotka kipeytyvät hiljalleen ja omistajan huomaamatta. Tämä saattaa johtaa koiran yleiseen haluttomuuteen liikkua.

Masennus- eli mielialalääkkeitä kirjoitetaan koirille useimmin eroahdistukseen. Sitä esiintyy silloin kun koira jää yksin kotiin. Ahdistus ilmenee kodin huonekalujen ja irtaimiston hajottamisena.

Kissalla syynä on yleensä pissiminen väärään paikkaan.

– Kun kissat stressaantuvat, ne alkavat pissata muualle kuin sinne hiekkalaatikkoon. Myös tämän ikävän tavan pois kitkemiseksi kissoille on annettu fluoksetiinia, Vainio kertoo.

Lääkkeiden lisäksi koirat tarvitsevat terapiaa

Vainion mukaan tutkimuksissa on osoitettu, että masennuslääkkeet tehoavat koirien eroahdistukseen, sillon kun mukana on myös terapia.  Pelkkä lääkehoito ei riitä.

– Kun ihmisille määrätään samoja lääkkeitä, sanotaan, että pitäisi mennä psykologille tai psykiatrille keskustelemaan. Koirillakin pitäisi olla terapia liitettynä lääkehoitoon.

Tällä hetkellä ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, kuinka yleistä mielialalääkkeiden määrääminen lemmikkieläimille Suomessa on. Parhaillaan Vainio on aloittamassa tutkimushanketta yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

– Toivon, että käyttöaiheet ja -annokset ja -hoitotavat perustuisivat jatkossa tieteelliseen tutkimukseen. Tällä hetkellä tiedämme näistä asioista kauhean vähän. Tietysti toivon myös, ettei lääkkeitä tarvitsisi tämänkään takia määrätä, vaan lemmikeistä pidettäisiin mahdollisimman hyvää huolta.

Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla Vetelin ja Vimpelin kuntien alueella on iso tekojärvi, joka on lähes tuhannen hehtaarin kokoinen. Järven ympärysmitta on 25 kilometriä. Syvimmillään järvi on 25 metriä ja siellä on hyvät virkistyskäyttömahdollisuudet.

Martti Pihlajamaa oli nuori poika, kun allasta ryhdyttiin tekemään.

– Olin 9-vuotias ja muistan hyvin, kun vesipiirin suunnittelijat ja hankkeen vetäjät tulivat meille ja ryhtyivät neuvottelemaan maiden luovutuksesta. Isä ja äiti luovuttivat yli 30 hehtaaria metsää ja osittain suopohjaa järven rakentamiseksi.

Järvi rakennettiin helppoon paikkaa ehkäisemään Perhonjoen alajuoksun tulvia.

– Tämä oli otollinen kohde, koska täällä oli joenuoma ja ja reunoilla korkealla olevat kalliot. Varsinaista patoaitaa ei tarvinnut rakentaa pitkästi, kertoo Martti Pihlajamaa.

– Järveen laskee myös Perhonjoesta kanava, jolla tuodaan järveen vettä Perhon rajalta, lisää Tapio Patana.

Parakkikylä työmiehille

Rakennusvaihe kesti 3 - 4 vuotta ja paikalla on ollut paljon miehiä töissä. Tapio Patana oli myös aikoinaan mukana.

– Olin mukana siinä vaiheessa kun rakennettiin tunnelia, jossa on nykyään voimalaitos.

Tapio Patana muistelee, että alueella oli oma kylä työmiehille.

– Lähellä oli pieni parakkikylä eli siellä oli ruokala, asuinparakit, sauna ja myös kioski.

Rakennusvaihe työllisti kyläläisiä, mutta myös kauempaa tulleita.

– Koneurakoitsijoita tuli ainakin Kannuksesta ja Kalajoelta, muistelee Martti Pihlajamaa

Kalaisa järvi

Yli 50 vuotta sitten rakennettu järvi näyttää luonnolliselta patoa lukuunottamatta. Vesikään ei näytä humuspitoiselta eli nevaiselta ja tummalta. Jonkin verran turvelauttoja vedessä on. Nyt järveä hyödyntävät esimerkiksi kalastajat.

– Tosi kalaisa järvi. Täältä nouseen isoja haukia ja tänne on istutettu myös muita kaloja, sanoo Tapio Patana.

– Virkistyskalastajat kertovat, että täällä käy kesän aikana 150 venekuntaa täällä uistelemassa, jatkaa Martti Pihlajamaa.

Järvi on syvimmillään 25 metriä. Pinnan alla ei ole enää tukkeja, mutta turvelattoja on.

– Pohjassa saattaa olla vielä kantoja, mutta tuskin tukkeja. Vuosien saatossa turvelauttoja on noussut ja niitä on kiinnitetty saariksi, sanoo Tapio Patana.

Tekojärvessä tekosaari?

– Kyllä näin on, naurahtaa Martti Pihlajamaa.

Yksi iso hirventaljojen ostaja Lapissa on Kemin Nahkatarvike Oy. Vuosittain se muokkaa ja jalostaa valtaosan Lapin hirventaljoista, 3 000 - 4 000 vuotaa. Osa muokataan karvanahaksi ja osa menee puhtaaksi nahaksi kenkä- ja vaateteollisuudelle.

Kemin Nahkatarvike sopii hankinnoista riistanhoitoyhdistysten kanssa jo ennen jahtikautta ja toimittaa niille suolan, joka pitää taljan tuoreena.

– Sitten kierrämme ja keräämme taljat sovituista paikoista ja samalla ne maksamme, kertoo yhtiöstä Seppo Eskelinen. Nykyään taljat toimitetaan alueellisesti yhteen keräilypisteeseen. Kemijärvellä kuormaan lastattiin parisataa taljaa.

Hyvälaatuisia hirventaljoja

Kemin Nahkatarvike edellyttää, että taljat ovat hyviä, oikein ja huolellisesti nyljettyjä.

– Niissä ei saa olla ylimääräisiä reikiä. Hyvälaatuisia ovat olleetkin. Kyllä täällä nylkeä osataan.

Nahkatarvikkeen päätuote on kuitenkin porontalja. Niitä yhtiö käsittelee vuodessa noin 20 000 kappaletta. Myös lampaanvuotia ja pienriistan nahkoja muokataan melkoinen määrä.

Pintamaan säilyttäminen luonnonmukaisessa viljelyksessä olisi elintärkeä lisääntyvälle väestölle, jotta ravintoa riittäisi vuonna 2050 jopa yli 9 miljardille ihmiselle. Arvion mukaan ruuan tuotannon pitäisi kasvaa siihen mennessä 50 prosenttia väestön ravitsemiseksi.

– Maaperää on menetty nopeasti, mikä on yksi suurimmista uhkista maanviljelylle, varoittaa Sheffieldin yliopiston professori Duncan Cameron raportissaan, joka julkistettiin Pariisin ilmastokokouksessa.

Tutkimuksen mukaan kestää jopa noin 500 vuotta ennen kuin saastunut tai eroosion tuhoama maan pinta noin 2,5 sentin syvyydeltä saadaan jälleen vastamaan täydellisesti maatalouden tarpeita.

Hän suosittelee sitoutumista kestävään maatalouteen, jossa rotaation kautta orgaaninen aines palautetaan maaperään ja typpilannoitteiden käyttöä vähennetään radikaalisti.

– Kun olemme lisänneet maaperän hävittämistä, samalla luonnollisten mineraalien katoaminen kasvaa, jatkaa professori Cameron.

Raportin mukaan tehokkaimmat viljelytilat, jotka käyttävät eniten lannoitteita, kuluttavat vuosittain jopa viisi prosenttia maailman kaasun tuotannosta ja kaksi prosenttia maailman energiavaroista.