Mika Honkalinnan ensimmäisessä luontokuvassa oli korpinpoikasia, jotka hän kuvasi 13-vuotiaana mummonsa pokkarilla. Tuoreessa kirjassaan hän vertaa korppien keskinäisiä suhteita ihmisten välisiin suhteisiin.

– Korpeilla on tiivis parisuhde, joka purkautuu vasta puolison kuollessa. Yksin jääneen korpin surua on sen elämänkumppanin kuoleman jälkeen riipaisevaa katsella. Korppi on lintumaailman älykkö, jolla on monia erityistaitoja, toteaa Honkalinna.

Pohjoismaiset kristityt mielsivät korpit historiallisena aikana kolkoiksi pirun linnuiksi, joiden tapa syödä haaskoja pilasi niiden maineen. Mutta monissa kulttuureissa korppia pidettiin hedelmällisyyden, viisauden ja luomisen vertauskuvana ja usein sillä oli oppaan rooli.

– Korpilla on ollut hyvin merkittävä asema monissa myyteissä ja legendoissa, Honkalinna sanoo.

Ihmiset vainosivat Suomessa korppeja

Reilut sata vuotta sitten korpit elivät kaupungeissa sovussa ihmisten kanssa. Mutta 1900-luvun viitenä ensimmäisenä vuosikymmenenä suomalaiset tappoivat petolintuja ja samalla myös korppeja.

– Se ei ole riista- eikä laululintu, joka sulostuttaisi ihmisten elämää. Korppi on ollut hyödytön räähkälintu, joka on hävitetty kohdattaessa. Lintu rauhoitettiin poronhoitoalueiden eteläpuolella 1990-luvun alussa. Sen jälkeen pesien väliset etäisyydet ovat lyhentyneet Kymenlaaksossakin ja korppikanta on hiukan kasvanut. Ne pesivät jo taajamametsissä ja harvan kyläasutuksen keskellä. Korpit osaavat älykkäänä lajina sopeutua, Honkalinna sanoo.

Liha tai kala houkuttelevat linnut kojulle

Mika Honkalinna seuraa kuvauspiiloissa korppien touhuja, joista löytyy samanlaisia suhteita ja suhteettomuuksia kuin ihmisten keskinäisestä maailmasta. Korppi on reviirilintu eikä  pariskunta suvaitse reviirilleen muita korppeja pesimään. Pohjolan korppikotkalla on mielenkiintoinen sosiaalinen elämä.

– Talvella samalle haaskalle voi kasaantua kymmeniä lintuja, joista osa on sukulaisia ja osa vieraita. Parven pääosa koostuu nuorista yksi- ja kaksivuotiaista korpeista, joista aikuiset huolehtivat varsin pitkään. Syyskesällä vanhemmat korpit jatkavat edelliskesän poikasten ruokkimista, Honkalinna kertoo.

Korppi reagoi herkästi kameran objektiivin liikkeisiin ja koko parvi saattaa nousta hetkessä lentoon. Honkalinna on ratkaissut kavereidensa kanssa ongelman korvaamalla piilokojun seinän peililasilla.

– Korpit saattavat tulla peilin eteen ihmettelemään kuvaansa. Yksinäinen korppi käyttäytyy omissa touhuissaan arvokkaasti. Mutta isossa porukassa ne voivat selvitellä rähisten välejään ja mitata arvojärjestystään, Honkalinna toteaa.

Korpeilla on oma kieli

Korpit näyttävät joskus härnäävän muita lajeja itseään viihdyttääkseen. Ne saattavat esimerkiksi jäljitellä kotkan soidinliikkeitä.

– Korppeja seuratessa ei aika tule pitkäksi. Niiden kieli sisältää karkean ronkkumisen lisäksi monenlaista ääntelyä. Korppipariskunnan soidinaikana käyttämät äänet ovat uskomattoman hienovaraisia ja herkkiä.

Mika Honkalinnan Korppiretki-kirja on valittu Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen Vuoden luontokirja-kilpailun finaaliin.

Revontulet, yötön yö, patikointi, melonta. Esimerkiksi näihin liittyviä ohjelmapalveluja suomalaisten pitää oppia tarjoamaan, kun ilmaston muuttuminen syö talvea ja lunta. Näin kaavailevat ilmastonmuutokseen ja matkailuun perehtyneet tutkijat.

– Revontulimatkailu ei ole lumesta tai ilmasta riippuvainen. Ennen vanhaan keskiyön aurinko oli iso juttu. Sehän säilyy, sanoo Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Seija Tuulensuu.

Oulun yliopiston kulttuuriantropologian professori Hannu I. Heikkinen sanoo, että isot toimijat ottavat tietoisesti riskejä, kun ne järjestävät esimerkiksi isoja talviurheilutapahtumia alku- tai loppukaudesta. Se voi kannattaa, koska sillä saadaan pidennettyä kautta.

Pienet taas joutuvat miettimään, mitä voidaan tarjota turisteille, jos turistit ovat tulleet talvilomalle eikä lunta olekaan. Melonta- tai patikkaretki voi olla hiihtosafarin varanneelle pettymys.

– Matkailijat eivät tule Suomeen, jos he haluavat nimenomaan talviaktiviteetteja.

Muutos on ehtinyt jo näkyä – ja haitata

Ilmastonmuutoksen on toivottu tuovan matkailuvaltin Pohjois-Suomelle, jos etelässä lumet sulavat. Heikkisen mukaan asia ei kuitenkaan välttämättä mene niin, jos ihmiset vieraantuvat esimerkiksi talvilajien harrastamisesta.

Lämpimät talvet ovat jo tuottaneet matkailulle ongelmia, tutkijat muistuttavat.

Esimerkiksi Levillä peruttiin maailmancupin osakilpailu marraskuun alussa. Pienet matkanjärjestäjät joutuvat silloin tällöin siirtämään esimerkiksi safariretkiä suunniteltua pohjoisemmaksi.

Toisaalta talvet ovat aina erilaisia, eivätkä yksittäistapaukset kerro vielä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toisaalta ihmisten odotukset ovat myös muuttuneet ja esimerkiksi laskettelukausi halutaan aloittaa entistä aiemmin, Seija Tuulensuu arvelee.

Jokainen varautuu tavallaan, jos varautuu

Ilmastonmuutokseen varautuminen ei kuitenkaan vaikuta olevan mitenkään järjestelmällistä vaan pikemmin jokaisen toimijan oman suunnittelun – ja taloudellisten mahdollisuuksien – varassa.

Esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alan järjestöstä Marasta sanotaan, että varautumista varmasti tehdään. Järjestöllä ei kuitenkaan ole koottua tietoa aiheesta eikä koko elinkeinon yhteistä suunnitelmaa ole.

Leudossa Kemissä toivotaan, että lumi ei jätä

Pohjois-Lappiin ja myös sisämaahan kuten Koillismaalle ennustetaan lumisia talvia pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne on toinen Etelä-Lapissa Kemissä, jossa ilmasto on nykyäänkin suhteellisen leuto.

Kemin matkailu nojaa suureksi osin lumeen ja kylmään: matkailun kaksi isoa ovat Kemin lumilinna ja jäänmurtaja Sampo. Lämpiminä talvina vesisade ja lauha ilma ovat lyhentäneet niiden parasta aikaa.

Kemin matkailun viestinnästä vastaava Noora Barria kertoo, että jos jäätä ei ole, jäänmurtaja Sampo tarjoaa silti palveluita turisteille. Risteilylle ei päästä eikä uimaan hyiseen veteen, mutta jäänmurtajalle voi mennä tutustumaan sisätiloihin.

Kuitenkin toiveissa ja kuulemma suunnitelmissakin on, että Kemiin keksitään enemmän ympärivuotista tarjontaa. Sitä ei kuitenkaan kehitetä varsinaisesti ilmastonmuutoksen takia vaan yleisesti matkailun kehittämisen takia.

Ollaanko Kemissä varauduttu siihen, että lunta ja pakkasta olisi entistä lyhyemmän ajan?

– Me emme halua ajatella, että näin tulee olemaan, mutta totta kai tähän on täytynyt varautua. Ympärivuotisuutta ei ole lähdetty kehittämään kuitenkaan vaan ilmaston ja sääolosuhteiden takia vaan myös sen takia, että Kemillä nähdään hyvät edellytykset matkailukaupunkina.

Barria kertoo, kuinka vastikään Kemissä vieraillut ulkomaalainen tarinallistamisen asiantuntija oli ihastuksissaan räntäsateesta ja olisi toivonut ruokailua laivan kannella räntäpyryssä.

Juvan, Joroisten ja Rantasalmen suunnalta on pitkin kesää tullut yhteydenottoja Riistakeskukseen ja poliisille: alueen asukkaat ovat olleet nenätysten suden kanssa tämän tästä. Useimmiten susi on vilahtanut tien yli ja se on toistuvasti nähty turvetuotantoalueella ihmettelemässä koneitten möyrintää.

– Se on vähän uteliaan hölmönä seurannut koneitten toimia turvealueella. Sen lisäksi se on nähty useita kertoja asutusten läheisyydessä, jopa parinkymmenen metrin päässä ihmisten pihoilta, Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen kertoo.

Kaikki havainnot kertovat vain yhdestä sudesta, mutta oikeastaan ei tiedetä, liikkuuko alueella useampikin yksilö. Pentuetta tuskin kuitenkaan on, sillä silloin yleensä olisi havaintoja pennuistakin kun kyseessä on taajaan asuttu alue. Luonnonvarakeskuksen alustavan arvion mukaan missään Etelä-Savossa ei ole tiettävästi yhtään susilaumaa. Tiedot kuitenkin varmistuvat kun maahan tulee lumi, ja Riistakeskus pääsee tarkkailemaan lumeen ilmestyviä suden jälkiä.

– Juvan, Joroisten ja Rantasalmen alueelta on tullut niin paljon havaintoja sudesta, että alue on erityistarkkailussa. Pitäisin näin suurta havaintomäärää poikkeuksellisena sellaisellakin alueella, missä susia tiedetään olevan enemmän. Tavallisesti susi on arka eläin, eikä sen liikkeistä saa minkäänlaista vinkkiä, vaikka alueella eläisikin, Vartiainen sanoo.

Joillakin susireviireillä vahinkoja ei vaan satu

Alueen susi tai sudet eivät ole aiheuttaneet vielä muuta vahinkoa kuin huolta alueen asukkaissa. Kesällä poliisi arvioi tilanteen olevan sen verran turvallisuutta uhkaava, että antoi luvan suden karkottamiseen. Havaintoja on kuitenkin tullut vielä viime viikkoinakin.

– Susi vaikuttaisi olevan perustamassa reviiriä alueelle. Se tarkoittaa, että jos vielä nyt susia onkin vain yksi, se hankkii itselleen kumppanin ja lopulta sudet alkavat lisääntyä, Vartiainen arvioi.

Vartiaisen mielestä asukkailla ei ole syytä pelkoon, mutta turvallisuudesta huolehtiminen on aivan aiheellista kun alueella selvästikin liikkuu petoeläin. Se on syytä huomioida esimerkiksi kun koiria pidetään irti tai liikutaan luonnossa.

– Jos poliisi arvioi, että susi aiheuttaa uhkaa turvallisuudelle, sitä yritetään hätistellä tiehensä joitakin kertoja ennen kuin poliisi mahdollisesti myöntää luvan suden poistamiseen. Toinen vaihtoehto on, että jos susi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja, Riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan sen ampumiseen.

– Joillakin susireviireillä ei satu vahinkoja, vaikka sudet ovat elelleet alueella kauan, joten toivotaan, että niin olisi nytkin, Vartiainen sanoo.

Mammutit vaelsivat edellisen jääkauden jälkeen Suomen ruohoviheriöillä. Ilmaston lämmettyä 5–6 astetta ne hävisivät, mutta esimerkiksi ahma ja susi säilyivät. Mammutti oli hyvin sopeutunut kylmiin oloihin ja avoimeen kasvillisuuteen. Lajit, jotka eivät ole niin tarkkoja siitä mitä syövät tai millaista maastoa tarvitsevat, pärjäävät muutoksessa parhaiten.

– Lajit, jotka eivät ole niin tarkasti sopeutuneet, vaan ovat enemmänkin yleismiesjantusia. Ne voivat olosuhteiden muuttuessa vähän vaihtaa käyttäytymistään. Hyvä esimerkki on susi ja yleensäkin koiraeläimet. Ne kykenevät elämään monenlaisella ravinnolla, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman.

Saimaannorppa kokee todennäköisesti mammutin kohtalon ilmastonmuutoksen seurauksena, ellei maailman päästöjä leikata rajusti.

– Kun lämpenee niin paljon, että talvinen jääpeite häviää, norpan lisääntyminen muuttuu mahdottomaksi. Se on esimerkki sopeumasta talviolosuhteisiin. Jos talviolosuhteet häviävät, niin ne ovat yhtäkkiä tyhjän päällä ihan konkreettisesti, ei ole jäätä mihin synnyttää poikasensa, Schulman sanoo.

Sanonnat uusiksi

Merkittäviä muutoksia suomalaisessa luonnossa ja lajistossa näkyy jo nyt. Pohjoisen tunturilinnut kuten riekko sekä monet perhos- ja hyönteislajit ovat levittäytyneet pohjoisemmaksi. Muuttolinnut tulevat aikaisemmin tai eivät syksyllä lähde lainkaan etelään.

– Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta ei pidä enää paikkaansa, Schulman sanoo.

Jos ihminen ei olisi istuttanut pyökkiä koristepuuksi, sen selviäminen Itämeren yli ei olisi helppoa. Nyt se leviää ilmaston lämmetessä ja Schulmanin mukaan syrjäyttää Etelä-Suomessa kuusen.

– Se on se kasvillisuustyyppi, joka tulee vallitsemaan Etelä-Suomessa tämän vuosisadan loppupuolella.

Luonnonsuojeluliitossa suomalaisen luonnon muuttumista ei katsota hyvällä. Suojelupäällikkö Virpi Sahi keksii myös oivan vertauskuvan.

– Suomessa on kaupunkeja, Turku, Tampere, Helsinki, Oulu. Ei tunnu kauhean kivalta, jos todetaan, että meille riittää Helsinki. Voidaan yhtä hyvin tuhota Turku, Tampere ja Oulu, koska meillä on se yksi kaupunki. Kaikilla kaupungeilla on omat ominaispiirteensä, ja niissä elää omat ihmisensä ja siellä on oma kulttuurinsa. Ne ovat hienoja ja säilyttämisen arvoisia kaikki, Sahi sanoo.

Yksikään laji ei ole nähnyt niin lämpimiä aikoja

Suomi on lämmennyt jo nyt reilut kaksi astetta esiteollisesta ajasta, kun maapallo keskimäärin on lämmennyt 0,8 astetta. Jos maapallo lämpenee reilut pari astetta, Suomi lämpenee paljon enemmän, 5–6 astetta.

– Kun me tiedämme miten valtava muutos ympäristössä tapahtui jääkauden loppuessa verrattuna tähän päivään, niin se antaa mittakaavaa sille, miten raju muutos 5–6 asteen keskilämpötilan muutos on, Schulman sanoo.

Jos kasvihuonekaasupäästöille ei saada Pariisin ilmastokouksessa rajoitteita, maapallo lämpenee vuosisadan loppuun mennessä lämpimämmäksi kuin se on ollut moneen miljoonaan vuoteen.

– Se tarkoittaa sitä, että yksikään laji, joka tällä hetkellä elää, ei ole elänyt sellaisessa maailmassa, mikä meillä vuosisadan lopulla on. Tämän takia on hirveän vaikea sanoa, miten käy. Ei voida katsoa menneisyydestä mallia, koska tulemme näkemään olosuhteita, joita emme pysty menneisyydestä kaivamaan esille, Schulman sanoo.

Pohjoisessa ja idässä on jo lunta, etelässä talvi vasta tekee tuloaan. Monissa kasveissa kesän väriloisto on vaihtunut ruskeuteen, harmauteen ja mustaan eivätkä kasviretket tule välttämättä ensimmäisenä mieleen. Talvi sopii kuitenkin hyvin kasviretkeilyyn, sanoo juuri julkaistun talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistusoppaan kirjoittanut Ari-Pekka Huhta.

–Talventörröttäjät pääsevät visuaalisesti parhaiten näkyviin, kun tulee hanki ja on kontrasti valkoisuuteen.  Syksyllä löytää enemmän sellaisia lajeja, joissa siemenet ovat vielä kiinni. Kevättalvella taas on otolliset olosuhteet siinä mielessä, että esimerkiksi järvenrannoilla suksilla pääsee paikkoihin, joihin syksyllä ei vielä pääse.

Talventörröttäjät-kirja johdattaa lukijan erilaisten talviasuisten kasvien havainnoimiseen. Kirjassa on kuvia kasveista kesä- ja talviolemuksessaan sekä tietoa kasvupaikoista. Aloittelijalle Huhta antaa neuvon aloittaa talvisten kasvien tunnistaminen kookkaimmista törröttäjistä. Talventörröttäjiä löytyy esimerkiksi joutomailta, rannoilta ja metsistä: kaikissa on oma lajistonsa.

–Kookkaimmat lajit oppii tuntemaan aika äkkiä. 20 - 30 lajia tunnistaa helposti yhdellä päiväkävelyllä. Ulkonäkö on se ensimmäinen, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Kun pääsee alkuun, niin sitten voi tarkemmin katsoa esimerkiksi siementen muotoja, lehtijäänteitä ja lehtiarpia.

Kasveja voi myös haistaa, sillä osassa kasveista on jäljellä kesän tuoksu.

–Asterikasvien heimossa löytyy lajeja, joilla tuoksu säilyy läpi talven. Esimerkiksi pietaryrtti tuoksuu vahvasti yrttiselle. Myös siankärsämöllä on vahva tuoksu. Kun sitä ottaa sormiinsa, hieroo ja haistaa, niin siitä saa jo vinkin lajin tunnistuksesta, kertoo Ari-Pekka Huhta.

Talvisen kasviretkeilijän varusteiksi riittävät lämpimät vaatteet ja tarvittaessa lämmin juotava. Kasvien tarkempaan tarkasteluun soveltuu suurennuslasi tai luuppi.

Talventörröttäjien kauneus on Ari-Pekka Huhdan mukaan niiden mikromaailmassa.

- Kun oppii katsomaan kasveja hieman lähempää ja miettii, minkälaisiin tarkoitusperiin törröttäjien siemenet ja siemeniä sisällään pitävät kodat sekä hedelmät ovat kehittyneet. Niistä löytyy uskomattoman loistavasti suunniteltuja sopeumia talvileviämiseen. Siinä on se kauneus.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin Lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on ensimmäistä kertaa myöntänyt luvan geenimuunnellun eläimen käyttämiselle ihmisravintona. 

Kyseessä on Atlantissa elävä lohi, jonka DNA:han on lisätty yksi geeni tyynenmerenlohesta. Se kasvaa kaksi kertaa nopeammin ja kuluttaa vähemmän ravintoa kuin Atlantin lohi. GM-lohen sanotaan kuitenkin olevan yhtä ravinteikas kuin luonnonlohi.

FDA:n mukaan geenimuunneltu lohta on yhtä turvallista syödä kuin villiä serkkuaan.

AquaBounty Technologies -yhtiö käynnisti 20 vuotta sitten lupamenettelyn lohelleen, jonka se on nimennyt haki AquAdvantageksi. Yhtiön tarkoituksena on käynnistää lohenviljely sisämaassa olevilla laitoksilla Kanadassa ja Panamassa.

Arvostelijat pelkäävät kalojen karkaavan mereen

Geenimuunneltu lohi on saanut arvostelijoilta Frankenstein-hirviöltä lainatun kutsumanimen "frankenfish".

Heidän huolensa on, että kalat pääsevät karkaaminen kasvatuslaitoksista. Jos geneettisesti muunneltu lohi selviää mereen, on pelkona, että se syrjäyttää luonnonvaraista kantaa. AquaBountyn mukaan tämä estetään kasvattamalla ainoastaan steriilejä naaraskaloja.

Friends of the Earth -järjestön mielestä FDA:n lupa on annettu liian kevein perustein. Järjestön mukaan ihmiset eivät halua syödä geenimuunneltua lohta eivätkä elintarvikeliikkeet huoli sitä myyntiin. Joukko tunnettuja yhdysvaltalaisia elintarvikeketjuja on jo ilmoittanut, etteivät aio myydä lohta. 

Kaloihin ei vaadita GM-merkintää

Yhdysvaltain lainsäädäntö ei nykyisin edellytä geenimuunneltuja organismeja sisältävien tuotteiden merkitsemistä, joten luultavaa on, etteivät kuluttajat tule tietämään, ostavatko he tavallista lohta vai geenimuunneltua lohta.

Geenimuunnellulla lohella on myös puolestapuhujansa. Sen tuotannon on esimerkiksi sanottu resurssitehokkaampaa kuin muu lohentuotanto. Indianapolisissa sijaitsevan Purduen yliopiston genetiikan professorin William Muirin mukaan hyötyjiä ovat sekä kuluttajat että ympäristö.

AquaBountyn mukaan GM-lohi tullee myyntiin parin vuoden kuluttua.

Tunnelma Rovaniemen maamerkillä, Kemijoen ylittävällä Jätkänkynttilällä on jo hyvin talvinen. Kuvanottohetkellä oli neljä astetta pakkasta.

Samaan aikaan linnuntietä 435 kilometriä etelämpänä, Seinäjoella mittari näytti yhden asteen plussaa. Lakeuden puisto oli vailla lumipeitettä. Lakeuden Ristillä taivaalla melkein pilkisti aurinko. Harmaus enteilee kuitenkin jo vahvasti talven tuloa.

Lintsi eli Linnanmäen huvipuisto tänään kello 12. Puiston maailmanpyörä sijaitsee eteläpohjalaisilta lakeuksilta 313 kilometriä linnuntietä etelään. Napapiirille on 700 kilometriä. Maahan pudonneet lehdet muistuttavat, että syksystä on vain vähän aikaa. Valoa on enemmän kuin pohjoisessa, mutta harmautta riittää. Lämpöä +3.

Viikonloppuna maisema voi vaihtua hyvinkin talviseksi. Lunta tai räntää ennustetaan. Maan keskiosassa luvassa on paikoin runsaitakin sateita. Pohjoisessa pakastuu. Jouluaattoon on 33 päivää.

Silmälläpidettävät-näytelmä on ajan hermolla. Se sijoittuu tähän päivään sosiaalisine medioineen, markkinointi-ihmisineen ja brändäyshaluisine virkamiehineen.

Hämeenlinnan Teatterissa kantaesityksensä saavassa näytelmässä kaikki lähtee liikkeelle sääksestä.

Mirja-sääksi on rakentanut pesänsä Hämeenlinnaan, siis Hauholle. Paikastakin käydään kissanhännänvetoa. Tästä kaikesta alkaakin kehkeytyä melkoinen markkinointitempaus.

Kantaesityksensä lauantaina saavan näytelmän käsikirjoittaja Pentti Järvinen miettii ja sanoo sitten, ettei ole erityisesti tahtonut sanoa komediallaan mitään. Järvinen kuitenkin jatkaa ajatustaan kotvan kuluttua.

– Sen kysymyksen haluan herättää, voiko luontoon enää luottaa? Tässä näytelmässä poliitikot ja konsultit yrittävät saada Mirjan käyttäytymään niin kuin sen pitäisi heidän mielestään käyttäytyä. Mirjahan tekee niin kuin luontokin tekee: mitä lystää. Sillä tavalla komedian ajatuksena on, voiko luontoon enää luottaa.

Vetääkö Mirja pidemmän korren?

Ohjaaja Jukka Keinonen tiivistää, että näytelmässä on kyse ihmisen ja luonnon suhteesta.

– Kuinka ihminen pyrkii välillä hyvässä, välillä pahassa tarkoituksessa hyväksikäyttämään luontoa pärjätäkseen tässä kylmässä ja yhä lämpenevässä maassa.

– Kyllä se kertoo myös ihmisen kekseliäisyydestä ja myös tämän näkymättömän päähenkilön eli Mirjan kekseliäisyydestä. Mirja taitaa aina välillä vetää pidemmän korren. Tässä on vähän tällaista kilpajuoksua, mutta myös pyrkimystä harmoniaan ja siihen, kuinka me voisimme pärjätä paremmin.

Vaikka kyse on komediasta, näytelmä on myös kannanotto sääksen puolesta, myöntää Keinonen.

– Meille on käsiohjelmaan laitettu tietopaketti sääksen suojelusta ja siitä, kuinka tämän harvinaisen lajin säilyminen on aika paljon ihmisen toimien varassa. Sitä kautta se laajenee isommaksikin puheenvuoroksi.

Sääksiasiantuntija sai haltioitumaan

Näytelmän työryhmää kävi evästämässä myös professori, lintutieteilijä Pertti Saurola. Silmälläpidettävissä sääksiasiantuntija Jussi Hämäläisen rooliin sukeltaa Lasse Sandberg. Hän kertoo hyödyntävänsä Saurolan esitelmöintiä omassa roolityössään.

– Todellakin. Hän piti meille aika pitkän luennon, jota tuli kuunneltua ihan haltioituneena. Siitä sai aika hyvän kuvan kuinka tärkeätä työtä lintututkimuksen ja -suojelun eteen tehdään.

– Luennosta otettiin mukaan paljon huikeita yksityiskohtia. Se ei ole ihan vaaratontakaan periaatteessa. Linnun hyökkäys kun tulee, siinä pitää olla suojattuna, sanoo Sandberg lintujen parissa työskentelevän tutkijan arjesta.

Silmälläpidettävät ensi-illassa Hämeenlinnan Teatterissa 21.11.2015.

Hovioikeuteen valittaneet metsästäjät vaativat tuomioidensa kumoamista, koska kaadetut eläimet olivat koirasusia. Heidän mielestään niiden poistaminen luonnosta ei ollut rangaistavaa.

Hovioikeus jatkoi päätöksessään käräjäoikeuden linjalla: eläimet olivat rikoslain tarkoittamia susia, joiden metsästämiseen olisi tarvittu viranomaisen lupa. 

Hovioikeus perusteli päätöstään DNA-tutkimuksella, jonka mukaan tapetut eläimet eivät olennaisin tavoin poikenneet perimältään Suomessa elävästä susikannasta. Suojelu- ja rangaistussäännökset  eivät hovioikeuden mukaan koske ainoastaan täysin rotupuhdasta sutta.

Metsästäjät jäivät kiinni tammikuussa 2013 kolmen suden ampumisesta Perhossa.  Marraskuussa 2014 alkaneessa oikeudenkäynnissä kiisteltiin siitä, olivatko ammutut eläimet susia vai koirasusia. 

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi 15.01.2015 jahtiin osallistuneet miehet törkeästä metsästysrikoksesta vuoden ja kahden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin susien salakaadosta. Heidät tuomittiin metsästyskieltoon 15.1.2019 saakka. Heidän aseensa määrättiin valtiolle.

Alun perin syytettynä oli 15 miestä, mutta kolmen syytteet hylättiin.

Tähän mennessä suurin terveiden Tasmanian tuholaisten ryhmä on palautettu luontoon osana suunnitelmaa pelastaa laji sukupuutolta. Laji elää suuressa osassa Australian eteläpuolella sijaitsevaa ja siihen kuuluvaa Tasmanian saarta.

Pussiahmaa eli Tasmanian tuholaista uhkaa lajin eläimistä toiseen tarttuva kasvaintauti (Devil Facial Tumour Disease), joka muodostaa niiden kasvoihin ja suun ympärille kasvaimia, jotka hankaloittavat ruokailua.

Eläinten lukumäärä on pudonnut noin 10 000:een, kun niitä vielä vuonna 1996 arvioitiin olevan noin 250 000. Laji luokitellaan nykyään vaarantuneeksi. Eläinten lukumäärä on pudonnut jopa 60 prosenttia 10:n viime vuoden aikana.

Sairauteen ei tunneta parannuskeinoa

Sairautta esiintyy lähes koko lajin esiintymisalueella, eikä siihen tunneta tällä hetkellä parannuskeinoa.

– Kyse on syövän tarttuvasta muodosta. Sellaisia tunnetaan vain muutama koko maailmassa. Sairaus tarttuu kosketuksen kautta ja leviää helposti esimerkiksi eläimen tyypillisten ruokailutapojen vuoksi sekä parittelun aikana, pussiahmojen Devil Ark -nimisen suojeluohjelman toiminnoista vastaava johtaja Mike Drinkwater kertoi uutistoimisto Reutersille.

Nyt luontoon vapautettu 22 terveen eläimen ryhmä lennätettiin Tasmaniaan Australian Sydneyn kaupungin lähistöllä sijaitsevasta kasvatuskeskuksesta.

– Sairaus on tuhonnut lajin monilla alueilla lähes täysin. Se on hyvin ikävä tauti. Kolmen kuukauden päästä tartunnasta oireet ovat näkyviä, ja puolen vuoden päästä sairastuneet eläimet ovat kuolleet, Drinkwater sanoi.

Terveet eläimet eristetään aidalla sairaista

Nyt tehdystä siirrosta vastannut Devil Ark on osa Australian kansallista suojeluohjelmaa, jonka tarkoituksena on pelastaa laji sukupuutolta. Ohjelmassa on 180 eläintä, eli se on lajin suurin terve populaatio Australiassa.

Luontoon vapautettuja terveitä eläimiä suojellaan sairastumiselta muun muassa aitauksilla ja muilla keinoilla.

Aiemmin tänä vuonna Tasmanian pohjoisosiin vapautettiin 20 eläintä.

Tasmanian tuholainen on maailman suurin lihaa syövä pussieläin. Se voi kasvaa lähes 80 sentin pituiseksi ja painaa noin 12 kiloa. Se sai lempinimensä Australiaan saapuneilta eurooppalaisilta siirtolaisilta hurjien hampaidensa ja ruokailutapojensa vuoksi.

Suurista sieraimista virtaa lämmintä ilmaa. Pehmeä turpa hipaisee kämmenselkää ja pitkät korvat kääntyvät kysyvästi eteenpäin. Sen enempää lempeä jättiläinen ei kuitenkaan katso tarpeelliseksi hämmästellä karsinaan saapuneita vieraita, vaan laskee päänsä takaisin heinäkasan puoleen.

Jo säyseän käytöksen perusteella on helppo uskoa, että Ale Coq, tuttavien kesken Allu, on yksi ylöjärveläisen Jutan Tallin suosituimmista opetushevosista. Vuosien varrella sen selkään ovat nousseet niin vasta-alkajat kuin kokeneemmat konkariratsastajatkin. Virosta Suomeen tuotu 15-vuotias puoliverinen ruuna on tehnyt opetushevosen töitä yli kymmenen vuoden ajan.

Tallin nettisivuilla ruunaa kuvaillaan ”letkeäliikkeiseksi lallukaksi”.

– Tuntihevosilta toivotaan, että ne eivät hötkyilisi turhia, vaan antaisivat ihmiselle aikaa opetella, miten hevosen selässä ollaan. Allu on esimerkki erinomaisesta tuntihevosesta, kertoo tallityöntekijä Ksenja Hämäläinen.

Arkiaamuisin ratsastuskoulun hevosasukit viedään tarhaan ulkoilemaan. Työnteon aika on iltapäivällä, kun ratsastustunnit alkavat. Viikonloppuisin tunnit alkavat jo aamulla.

–  Päivästä riippuen Allu osallistuu kahdelle tai kolmelle ratsastustunnille. Aloittelijoiden tunnit ovat hevoselle kevyempiä kuin raskaammat valmennukset. Tunneilla tehdään niin koulu- kuin esteratsastusharjoituksia, riippuen siitä minkä tasoinen ryhmä on kyseessä, Hämäläinen kertoo.

– Sunnuntaisin hevoset viettävät vapaata, ellei ohjelmassa ole valmennuksia tai muuta erityistä ohjelmaa.

Jutan tallilla ratsastustunnit pyörivät ympäri vuoden, mutta kesäaikaan hevoset pääsevät työnteon lomassa laitumelle. Varsinaista lomaa ratsastustunneista tallin hevosilla on joulun ja juhannuksen tienoolla.

– Tuntihevosen työ on melko raskasta, joten perusravinnon eli heinän lisäksi Allu saa nappulamallista teollista väkirehua päivittäin parin litran verran. Hevoset ruokitaan kolme kertaa päivässä, Hämäläinen sanoo.

Hevoshierojia ja kiropraktikkoja

Suomen Ratsastajainliiton tallipäällikkö Kielo Kestinmäki vierailee työtehtäviensä puolesta lukuisilla ratsastustalleilla.

– Täytyy sanoa, että ratsastuskoulujen opetushevoset voivat mielestäni keskivertoa paremmin. Niiden saamasta ravinnosta ja liikunnasta vastaavat ammatti-ihmiset. Kengitykset ja madotukset hoidetaan säännöllisesti. Lisäksi hevosten ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kiinnitetään huomioita. Yksityishevosten puolella nämä asiat eivät aina ole niin suunnitelmallisia, Kestinmäki kertoo.

Hänen mukaansa ratsastuskouluissa perushoidon rinnalla hevosten hyvinvointia vaalitaan myös erilaisin lisähoidoin, jos tarvetta on. Talleilla vierailee esimerkiksi hevoshierojia ja kiropraktikkoja.

– Hevosista pidetään hyvää huolta, koska ne ovat talliyrittäjille tärkeitä. Törmään työssäni todella harvoin huonoon eläintenpitoon.

Kestinmäen mukaan suurimmat kulut talliyrittäjille koituvat investoinneista, kuten ratsastushallien eli maneesien rakentamisesta. Suomen sääolosuhteissa maneesi onkin lähes jokaisen ratsastuskouluyrittäjän toiveissa. Myös teknisillä ratkaisuilla, kuten ruokinta-automaateilla ja koneellisella lannankäsittelyllä voitaisiin helpottaa monen tallin arkista aherrusta. 

Vaikka opetushevosen hyvinvointia voidaankin edistää modernilla tekniikalla tai hierojan hellinnällä, ovat tutut ja turvalliset rutiinit Hämäläisen mielestä parasta hemmottelua hevoselle.

– Lisäksi hevosten sydäntä lähellä ovat ruoka ja kaverit. Allu jakaa karsinansa kahden muun hevosen kanssa, eli niillä on oma pieni lauma. Myös tarhassa ja tunneilla tutut toverit ovat aina ympärillä, Hämäläinen kertoo.

Hänen mukaansa jokainen hevonen on omanlaisensa persoona, ja myös Allulla on omat erikoisuutensa. Ratsastuskoulun luottoruuna on nimittäin intohimoinen auringonottaja.

– Välillä kesäisin sitä ei meinaa saada houkuteltua tarhasta sisälle, koska se jäisi mieluummin aurinkoon torkkumaan.

Eläinlääkärin käynnit ja rokotuspistokset hevosherra sen sijaan jättäisi mieluusti väliin.

– Onneksi eläinlääkäriä ei Allun arjessa kovin paljon tarvita. Rokotus tehdään kerran vuodessa, kertoo Hämäläinen.

Ensi vuoden aikana rakennettava Hämeenlinnan uusi lintutorni sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, mutta tarpeeksi kaukana keskustasta, jotta sille saatiin maaseudun kehittämisrahaa. Lintutorni tulee maksamaan noin 17 000 euroa, josta 70 prosenttia on kehittämisrahaa. Loput rahoittaa Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys. Yhdistyksen panoksesta kolme-neljäsosaa voi olla talkootyötä, kertoo Kairamo.

Lintutornia rakentamaan palkataan pari kirvesmiestä ja konevoimaa tarvitaan perustusten tekemiseen ja tornin rakennustarvikkeiden kuljettamiseen. Torniin tulee kaksi tasannetta. Niistä korkeampi tulee 7,5 metrin korkeudelle. Parinkymmenen neliön tasanteille mahtuu yhtä aikaa isompikin joukko lintujen tarkkailijoita.

– Toivotaan kunnon talvea ja maahan routaa, jotta tarvikkeet saadaan helpommin paikalle. Rakentamisen pitäisi alkaa helmi-maaliskuussa, ennakoi Juhani Kairamo.

Elämyskohde lapsiryhmillekin

Kairamo kuvailee Katumajärven rannalla sijaitsevaa paikkaa monimuotoiseksi kohteeksi, jonka lähellä on myös perinnemaisemaa. Uuden lintupaikan saaminen on tärkeä etappi maakunnan lintuyhdistykselle.

– Se on myös elämyskohde. Paikka on helposti saavutettavissa ja siksi se sopii myös koulujen ja päiväkotien vierailukohteeksi. Paikka on helmi melkein keskellä kaupunkia.

Katumajärven rantamaisemien lintulajistoon kuuluu muun muassa kaulushaikara, luhtakana, nokikana ja silkkiuikku.

– Siellä voi havaita tyypillisiä laululintuja, kerttuja ja kerttusia. Periaatteessa paikka on lintumiesten keskuudessa tiedetty, mutta havainnoimassa siellä on käyty melko vähän.

Katumajärven rannalle tulevan lintutornin edustalta löytyy kaislikkoa. Rantalehdon lisäksi alueella on hakamaasaarekkeita. Torni rakennetaan kuuden hehtaarin laajuiselle luonnonsuojelualueelle, joka on rauhoitettu Honkalan suvun maille heidän aloitteestaan.

Talkootyötä perinnemaisemassa

Lauantaina Honkalanrantaan kokoontui reilut kolmekymmentä talkoolaista keräämään ja polttamaan aiemmin raivattua risukkoa tornille rakennettavien pitkospuiden ja itse tornin tieltä. Samalla avartui nyös alueen lammaslaitumen perinnemaisema.

– Toiminta Honkalan tilalla on aika lailla lopeteltu ja kaikki lapset ovat muuttaneet maailmalle. Luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla alueella ei ollut juuri käyttöä, joten katsoimme hyväksi jättää alue luonnontilaan tai laidunmaisemaksi, kertoo Sampo Honkala.

Sampo Honkala myöntää, että luonnonsuojeluaate juontaa juurensa jo lapsuuden ja nuoruuden ajoilta.

– Silloin, kun olin itse nuori, suojelualueella olevaa suosaareketta vielä viljeltiin. Isä joutui ajamaan sinne koneella hyvin märän alueen kautta ja melkein joka kesä sitä traktoria jouduttiin sieltä hinaamaan pois. Niinpä hän lopetti sen viljelyn ja alue on ollut käyttämättömänä.

Lampaat hoitavat maisemaa

Pekka Honkala uskoo, että lähellä kaupunkia ja asutusta oleva alue tulee olemaan monikäyttöinen.

– Käyttäjiä tulee varmasti tästä läheltä ja lintuharrastajia myös kauempaa. Katumajärvi on mielenkiintoinen lintujärvi, vaikkei sitä aikaisemmin sellaisena ole pidetty.

Pekka Honkala ei toistaiseksi ole erityisemmin lintuja harrastanut, mutta arvelee siitä syntyvän uuden harrastuksen.

– Vielä enemmän minua kiinnostaa luonnonsuojelupuoli ja perinnemaisema. Tänne suunnitellaan myös luontopolkua ja omalla vastuullani on lampaiden laiduntamisen aloittelu. Lammastalous jatkuu varmastikin täällä vuosia. Lampaiden suurin merkitys on maiseman parantaminen ja ennallistaminen.

Jo tänä kesänä alueella oli muutamia lampaita loppukesästä alkaen. Ensi vuonna lampaat huolehtivat perinnemaisemasta jo alkukesästä lähtien.

Hämeenlinnan kaupungin alueella muita lintutorneja on Hattelmalanjärvellä ja Kalvolan Pirttikoskella. Myös Janakkalan Toivanjoella on lintutorni.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä katkennut junaliikenne Tampereelta Jyväskylään Jämsän kautta on edelleen poikki.

Liikenneviraston Rataliikennekeskuksen sunnuntaiaamun arvion mukaan vian korjaus voi kestää jopa alkuviikkoon.

Myös yhteys Tampereelta Oriveden kautta Haapamäelle on poikki. Junat korvataan linja-autoilla ainakin tänään sunnuntaina, mutta mahdollisesti vielä pidempään. Junaliikenne Jyväskylän ja Haapamäen välillä toimii jälleen normaalisti.

Ongelmat johtuvat lumikuorman alla kaatuiden puiden aihuettamista sähköverkon vioista, jotka heijastuvat myös liikenteenohjausjärjestelmään.

Sunnuntaisten arvioiden mukaan ihan kaikkia sähköverkon vika-alueita ei ole vielä edes pystytty kartoittamaan, joten vikojen korjaamisesta ei pystytä antamaan tarkkaa aikataulua.

Sunnuntaiiltapäivänä ja illalla useat junavuorot olivat myöhässä pahimmillaan kahden tunnin verran. IC 173 Helsinki-Seinäjoki on peruttu. S 62 on peruttu Parkanon ja Helsingin väliltä ja matkustajat ohjattu seuraavaan junaan IC 254.

VR kertoo ongelmista nettisivuillaan.

Viisi miestä suuntaa järvelle kahdella erikoisella veneellä. Veneet ovat vanhoja armeijan syöksyveneitä, jotka on muokattu miesten käyttöön.

Miehetkään eivät ole nuoria. Viisikon nuorin on hieman alle 60-vuotias, vanhin lähestyy 80 vuoden ikää.

He kutsuvat itseään huru-ukoiksi.

Miehet lähtevät vesille, vaikka paksu sumu rajoittaa näkyvyyden muutamaan metriin. He ovat lähdössä kalastamaan, tarkoituksenaan pyytää nuotalla lahnoja, särkiä ja salakoita.

Roskakalaa siis.

Huru-ukot ovat vastanneet Lahden ja Nastolan rajalla sijaitsevan Kymijärven hoitokalastuksesta 1990-luvun puolivälin tietämiltä asti. Pahoin rehevöityneen ja happikadosta kärsivän järven tila on tuona aikana kohentunut selvästi.

– Tämä on huru-ukkoporukallemme harastus. Toiset golfaavat, toiset menevät kapakkaa kaljalle. Tämä on meidän harrastuksemme, sanoo porukan nokkamies ja nuottamestari, Nastolan kalastusalueen hallituksen puheenjohtajana toimiva Paavo Pohjankoski.

Hyväntekeväisyyttä ihmisille ja luonnolle

Pohjankoski on joukon vanhin. Ikää on mittarissa pian kunnioitettavat 78 vuotta.

Kahden vuosikymmenen aikana nuottaveneissä on keikkunut kolmisenkymmentä miestä. Yksi toisensa jälkeen miehiä on jäänyt pois ringistä, kun ikää on tullut.

Nyt mukana on säännöllisesti alle kymmenen miestä.

Työ on vapaaehtoista. Satojen metrien nuotan hilaaminen veneeseen on kovaa työtä, vaikka apuna onkin koneita. Veden vastus ja tonneihin kohoavan saaliin nostaminen veneeseen vaatii kovaa kuntoa.

Reissuja kertyy joka syksy kymmeniä. Hoitokalastus keskittyy syksyyn, jolloin vesi ja ilma ovat kylmiä.

Paras palkinto on se, mitä työllä saadaan aikaan.

– Järvien hoito on ykkösasia, totta kai. Nyt kotiin menennessä on erittäin hyvä mieli, kun on saanut kunnon saaliin. Parempi kuin muutama päivä sitten, kun kalaa tuli vain muutama sata kiloa, Pohjankoski tuumii.

Kekseliäisyyttä pakon sanelemana

Miehet liikkuvat veneissä ketterästi kuin pikkupojat. Ikääntyminen on tuonut kuitenkin omat riesansa.

On siis ollut pakko ottaa tekniikkaa avuksi.

Koska hoitokalastukseen varatut rahat menevät veneiden polttoaineisiin, ei apuvälineitä ole voinut hankkia kaupoista. Onneksi porukan nokkamiehessä on keksijänvikaa.

Veneisiin on askarreltu vanerista katos ja pieni hytti sään suojaksi, nuottanarut kelautuvat kerälle polttomoottorin avulla ja saalis kauhotaan nuotasta haavilla, jota liikutellaan kaukoohjattavan vinssin avulla.

– Kun ei enää muuten jaksa, on pakko ottaa tekniikka avuksi. Aika monta vuotta on nyt menty näillä vehkeillä, ja ne ovat toimineet hyvin, Pohjankoski kertoo vaatimattomana.

Ihminen pilaa, toinen koittaa korjata

Nuotta hilautuu sumuisella järvellä hiljalleen kohti venettä. Saaliin suuruus alkaa paljastua.

Särkeä, lahnaa ja salakkaa on nopean arvion mukaan viitisen tonnia. Kalamiesten suut ovat hymyssä.

Aina hymyyn ei ole ollut syytä. Järven huono kunto takavuosina sai kalastajan surulliseksi.

– Kymijärvi oli todella huonossa kunnossa ja heikossa hapessa, kun hommaa aloittelimme. Viime vuosina tilanne on korjaantunut huomattavasti. Tavoitteena on, että järvestä tulisi kohtalaisen hyvä. Hyvälaatuiseen tuskin päästään, nuottamestari toteaa apeana.

– Vesijärvi tuossa vieressä on malliesimerkki siitä, mitä ihminen saa aikaan. Järvi pilattiin lähes täysin, ja nyt sitä kunnostetaan isolla rahalla, hän jatkaa.

"Toivossa on hyvä elää"

Hoitokalastus jakaa asiantuntijoidenkin mielipiteet siitä, onko se hyödyksi vai haitaksi. Kymijärvellä teho on kiistaton.

Merkkinä siitä on melko hyvä kuhakanta. Silti järveä hoitavien konkarikalastajien korviin kantautuu moitteita.

– Naapurijärvellä mökkiläiset syyttelivät, että nuottamiehet vievät muikut järvestä, vaikka emme siellä edes nuotanneet. Sellainen saa välillä mieleen ajatuksen, jos lopettaisi koko touhun, Pohjankoski huokaa.

Huru-ukot korjaavat Kymijärveä särki kerrallaan. Työtä tehdään niin kauan, kuin voimia riittää. Oman työnsä tuloksellisuuteen hoitokalastajat suhtautuvat varsin realistisesti.

– Toivon, että järvi saadaan kuntoon. Vakaata uskomusta ei ole, mutta toivoa on. Toivossa on hyvä elää, nuottamestri Pohjankoski sanoo.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei näe tarvetta verkkokalastuskiellon tiukentamiselle saimaannorpan suojelemiseksi. Ministerin mukaan nykyinen kalastuskielto sekä erilaiset rajoitussopimukset ovat tehonneet, ja norppakanta on vahvistumassa.

– Pitää tietysti toivoa, että talvi olisi lisääntymisen kannalta onnistunut. Saimaannorppa on ainutlaatuinen laji ja sen tulevaisuudesta pitää huolehtia, mutta välitöntä tarvetta tiukennuksille ei ole, toteaa Tiilikainen.

Kalastusrajoituksista päätetään ministeriössä lähiaikoina. Norpan suojelijat ovat vaatineet verkkokalastuskiellon pidentämistä Saimaalla heinäkuun loppuun saakka, kun nykyään kielto päättyy kesäkuun lopussa. Saimaannorpan elinalueilla on runsaasti vapaa-ajan asuntoja, ja kuutit ovat vaarassa tukehtua kalaverkkoihin kesällä.

Paliskunnilla on vielä poikkeuslupa kolmen suden metsästykseen. Ivalon, Kemi-Sompion ja Pohjois-Sallan paliskunnilla on jokaisella yksi kaatolupa jäljellä. Pohjois-Sallan lupa on voimassa 29. marraskuuta asti, Ivalon paliskunnan 30. marraskuuta asti ja Kemi-Sompion 10. joulukuuta asti tai kunnes luvan mukaiset sudet on saatu saaliiksi.

Sallan paliskunta sai myös poikkeusluvan yhden suden pyytämiseen, mutta hukkaa ei saatu saaliiksi. Sallan palsikunnan lupa umpeutui sunnuntaina.

Suomen Riistakeskus myönsi vahinkoperusteiset poikkeusluvat paliskunnille, koska sudet ovat tappaneet poroja. Riistakeskuksen riistasuunnittelija Urpo Kainulainen sanoo, että sudet ovat tehneet eniten vahinkoja Kemin-Sompion alueella, missä suden tappamia poroja on  löydetty 44. Kainulaisen mukaan Lapin paliskunnan alueella susi tappoi tai vahingoitti kuolettavasti 11 poroa yhdessä yössä 15. marraskuuta.

Viikonvaihteen runsas lumisade aiheuttaa edelleen haasteita Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Hämeessä. 

Esimerkiksi sähköyhtiö Elenialle tilanne on ilmeisesti ollut pahin ainakin 15 vuoteen. Sivummalla korjaukset voivat jatkua vielä päiviä. Oksiin jäätynyt lumi on taivuttanut sähkölinjoille suuret määrät puita. Sään ennustetaan lämpenevän vasta viikon puolimaista alkaen.

Yle seuraa tiiviisti sähkökatkoja ja niiden aiheuttamia ongelmia. Operaatio sähkökatkot kestää niin kauan kuin tilanne on kriittinen ja vaatii jatkuvaa seurantaa.

Äärimmäisen uhanalaisten zairenleveähuulisarvikuonojen määrä on kutistunut vain kolmeen, kun Yhdysvalloissa San Diegon eläintarhassa elänyt yksilö jouduttiin lopettamaan viikonloppuna. 41-vuotiaan Nola-sarvikuonon tila heikkeni sille tehdyn leikkauksen jälkeen.

Nola eli San Diegossa vuodesta 1989 saakka.

Nolan kuoleman jälkeen zairenleveähuulisarvikuonoja (Ceratotherium simum cottoni) elää enää Kenian Ol Pejetan suojelualueella. Äärimmäisen uhanalaista kolmikkoa vahditaan erittäin tarkasti.

Sarvia himoitsevat salametsästäjät tappoivat viimeisen luonnossa eläneen zairenleveähuulisarvikuonon vuonna 2008.