Joensuulaisen vapaa-ajan kalastajien seuran puheenjohtaja Matti Pasanen oivalsi tarttua onkeen ja lähestyä turvapaikanhakijoita kalastamisen merkeissä. Onkipaikat löytyivät Pohjois-Karjalassa Liperin Vaivion väliaikaisen hätämajoituksen ja Kontiolahden Paiholan vastaanottokeskuksen tuntumasta.

– Ensimmäisen kerran kävimme kalassa Vaiviossa, joka sijaitsee aivan veden äärellä. Tuolloin ei saalista tullut, vaan lähinnä siimasotkuja, mutta ainakin mukana olleet kolmisenkymmentä alle 10-vuotiasta lasta oli innoissaan, naurahtaa Matti Pasanen Lesnan Naputtajista.

Toisella kertaa kalasteltiin Pielisjoella ja saalistakin tuli.

– Paiholassa oli mukana kalassa viitisenkymmentä nuorta miestä. Saimme tuolloin saaliiksi pikkukalojen lisäksi muun muassa kirjolohen ja säyneen, iloitsee Pasanen.

Turvapaikanhakijat ovat toistaiseksi käyneet vain ongella, joten kalastamiseen ei ole tarvittu lupia. Joensuulaisseura on saanut kalastusvälineitä Vapaa-ajan Kalastajat -seuralta.

Kalastus ei ole vierasta turvapaikanhakijoille. Matti Pasasen mukaan jotkut ovat tuoneet mukanaan jopa koukkuja ja onpa joku kertonut omistavansa lähtömaassaan myös soutuveneen. Kalastukseen liittyviä kuvia on kaivettu esiin kännyköistä.

Pohjoiskarjalainen itse kalastettu kala on myös kelvannut hyvin ruuaksi.

Nyt odotellaan vain kunnon jäitä, jotta turvapaikanhakijat pääsevät myös kokemaan monen suomalaisen lempiharrastusta, eli pilkkimistä.

Seuran nimi "Lesnan Naputtajat" viittaa Pasasen mukaan vanhaan pilkkijää kuvaavaan ilmaisuun.

Luonnossa liikkuu yhä lintuja, joiden paikka marraskuussa olisi selvästi Pohjois-Karjalaa etelämpänä. Kurkia on jäämässä talven jalkoihin, ja luontoharrastajat ovat tehneet yksittäisiä havaintoja västäräkeistä. Myöskään esimerkiksi lehtokurppa ja taivaanvuohi eivät ole tarkistaneet muuttokalenteriaan.

Joutsenten muutto on siirtynyt, koska vedet virtaavat vapaina. Myös lokkeja on paljon.

Lintumaailman pieni-suuri uutinen juuri nyt on, että pähkinänakkeleita on vaeltanut Pohjois-Karjalaan runsaasti Venäjältä.

Monet ruokkivat lintuja kotipihassaan omaksi ilokseen. Tiaiset toki hakeutuvatkin mielellään valmiille ruoalle, mutta pulma syntyy siitä, etteivät muuttolinnut älyä lähteä riittävän ajoissa liikkeelle aterian ääreltä.

– Kannattaisi säästellä paukkuja varsinaiseen talveen. Ei lintuja pitäisi ruokkia, jos maa on vielä sula, tuumailee lintuharrastaja Markku Halonen Rääkkylästä.

Taidemaalauksillaan maailmanmainetta tänä syksynä niittänyt Kuusamon Juuso-karhu on sikeästi talviunilla.

Juuso on isäntänsä Sulo Karjalaisen mukaan pötkötellyt jo yli kaksi viikkoa talvipesässään. Kuusamon suurpetokeskuksessa talviunta nukkuu kuusi karhua.

– Puolitoista viikkoa ennen nukkumaan menoa ne lopettavat syömisen ja aloittavat suoliston tyhjentämisen. Niille ei kelpaa ennen nukkumaan menoa edes hunaja, Karjalainen naurahtaa.

Ennen talviunia karhu tankkaa pitkää talviunta varten parikymmentä kiloa päivässä kalaa, lihaa, viljaa ja vitamiineja. Myös hedelmät maistuvat talviunille valmistautuvalle karhulle.

– Viitisen kuukautta ne nukkuvat, Karjalainen toteaa.

Karhut pötköttävät varsin aloillaan talvikuukaudet

Sulo Karjalaisen mukaan karhut liikkuvat talvipesässään hyvin vähän.

– Kerran vuorokaudessa ne vaihtavat asentoa. Oikovat pikkuisen itseään, että elimistö pysyy hereillä. Osin ne nukkuvat seljällään, mahallaan tai kyljellään. Ja jos emokarhulla on pesässä pentu, saattaa emo nukkua usein myös istualtaan ja pentu on sen kainalossa, Karjalainen kertoo.

Kuusamon Juuso-karhun tauluja on myyty pitkin syksyä useita. Kuusamon suurpetokeskus aikoo käyttää tauluista saadut tulot karhutarhan kunnostukseen ja karhujen ruokalaskuun.

Inarin kunnan tekemästä kahdesta kaavapäätöksestä olivat valittaneet Inarin Luonnonystävät ry. ja saamelaiskäräjät sekä neljä yksityishenkilöä.

Ensimmäinen valitus koski Ukonjärven osayleiskaavaa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, eli Ukonjärven kaavapäätös on saanut lainvoiman.

KHO jätti kokonaan tutkimatta saamelaiskäräjien valituksen, koska saamelaiskäräjät ei valittanut Inarin kunnanvaltuuston päätöksestä ensin Rovaniemen hallinto-oikeuteen.

Inarin Luonnonystävät ry:n valituksen KHO jätti tutkimatta siltä osin kuin se vaati päätösten kumoamista poronhoitoon ja saamelaiskäräjien osalta noudatettuun menettelyyn liittyvillä perusteilla, koska yhdistys ei käyttänyt näitä perusteluja valituksessaan Rovaniemen hallinto-oikeudelle.

Rahajärvellä osa kaavasta meni uusiksi

Toinen valitus koski Inarin kunnan päätöstä Rahajärven ranta-asemakaavasta. KHO kumosi kaavan osassa kaava-aluetta, koska sen mukaan kaikkia maisemallisia vaikutuksia ei voi arvioida kaavaselostuksen perusteella erityisesti Ukonjärven suuntaan.

Rahajärvenkaidan itärinne on KHO:n mukaan maisemallisesti merkittävä.

KHO:n mukaan asiaa ei ole selvitetty kaavaselostukseen sisältyvässä kaavan maisemallisten vaikutusten arvioinnissa. Myöskään kaavaselostuksen heikkolaatuiset kuvat eivät kerro mainittujen korttelialueiden maisemallisista vaikutuksista.

KHO:n mukaan siksi ei ole mahdollista arvioida, täyttääkö Rahajärven ranta-asemakaava korttelialueiden 32–51 osalta mm. maakuntakaavan sisältövaatimukset.

Muutoin KHO hylkäsi valittajien vaatimukset, eli Rahajärven kaava on saanut lainvoiman lukuunottamatta kortteleita 32-51.

Ympäristöministeriö on päättänyt tarttua niin sanottuun merimetso-ongelmaan. Ministeriö kerää työryhmäksi viranomaisia, tutkijoita, järjestöjä ja Merikarvian kunnan miettimään ratkaisuja siihen, miten haittoja pitäisi ja voidaan suitsia.

Merimetsot ovat kiistelty keskustelunaihe. Esimerkiksi Birdlife Suomen mukaan merimetso ei ole uhka kalastajien elinkeinolle eikä luonnolle.

Innokkaita lisääntymään

Merimetsot ovat tuottaneet vauhdilla uusia jälkeläisiä: ympäristöministeriön mukaan pesien määrä on kasvanut viime vuodesta noin 3 800 pesällä. Kaikkiaan Suomessa pesi tänä vuonna arviolta 24 000 merimetsoparia, ja ne ovat ovat levittäytyneet 74 luodolle.

Yle Radio Suomen Luontoillan asiantuntija, Luonnonvarakeskuksen tutkija Ari Saura kertoo, että kanta kasvaa hyvien elinolosuhteiden takia. Särkiä ja pikkuahvenia on tarjolla yllin kyllin merimetsoille nautittavaksi.

– Lähinnä maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta tullet ravinteet ovat aiheuttaneet sen, että kalakannat ovat lisääntyneet.

Saura antaisi luonnon hoitaa merimetsokantaa. Samaa mieltä on Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari, biologi Jaakko Kullberg.

– Merikotka rajoittaa erittäin voimakkaasti merimetson kolonioiden kasvua ja esiintymistä. Se onkin ihan hyvä keino, että pedot pistävät koloniat hieman liikkeeseen.

Niin ikään Luontoillan asiantuntijakaartiin kuuluva Kullberg virnuilee, että merimetsojen muutto toiseen saareen tuo joidenkin mielestä mukanaan "hirvittävä ongelman". Linnut ulostavat paljon.

– Sitten on ruman näköistä saaristossa. Se on ehkä konkreettisin argumentti, mikä kertoo tämän keskustelun tasosta, että jonkun mielestä on rumaan, kun saari on kalkin peitossa, Kullberg lisää.

Merimetso-työryhmän puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Anna-Maja Henriksson (r.). Työaikaa ryhmällä on ensi maaliskuulle asti.

Kuusamo ei halua luopua Luonnonvarakeskuksen hylkäämästä kalanviljelytoiminnasta Käylässä. Keskus on päättänyt lopettaa 11 toimipaikkaa, joista yksi on Käylän kalanviljelylaitos.

Kuusamon kaupunki on laatinut suunnitelman maa- ja metsätalousministeriölle, joka on pyytänyt lausuntoa Luonnonvarakeskuksen päätöksestä lakkauttaa toimipaikkojaan.

Käylässä on viljelty muun muassa mätiä ja pienpoikasia. Viljelyssä ovat olleet järvitaimen, eri siikamuodot ja harjus.

Kuusamon kalanviljelylaitos on tuottanut mätiä ja poikasia ensisijaisesti Kuusamosta itään laskeviin vesistöihin.

Yksityistämisestä pelastus?

Kuusamon kaupungin ratkaisu on laitoksen yksityistäminen. Kaupunki esittääkin, että Käylän laitokselle laaditaan kehittämissuunnitelma, joka johtaisi yksityistämiseen. Se toimisi edelleen yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Laitoksen tuotantoa on tarkoitus kasvattaa huomattavasti.

Kuusamon kaupunginhallitus esittää, että Luonnonvarakeskus kutsuu koolle työryhmän valmistelemaan Käylän laitoksen tulevaisuutta. Kaupungin mukaan suunnittelutyöhön voisivat osallistua lisäksi muun muassa Oulun yliopisto, vesialueiden omistajat, Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus ja alan yritykset.

Valtavat maastopalot ovat raivonneet Indonesiassa kuukausia. Metsää ja turvesoita hävittäneet palot ovat pahimpia ihmisen aiheuttamia ympäristökatastrofeja vuosiin.

Lokakuun lopussa alkanut sadekausi hillitsi viimein paloja, mutta monet turvesuot kytevät yhä. Listasimme ympäristökatastrofin seurauksia ja taustatekijöitä.

1. Palot lämmittävät ilmastoa

Maastopalot moninkertaistivat Indonesian vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt. Erityisen haitallista ilmastolle on vanhojen turvesoiden palaminen, sillä ne uusiutuvat hyvin hitaasti.

Indonesian maastopalojen arvioidaan päästäneen ilmakehään kasvihuonekaasuja 1,7 miljardin hiilidioksiditonnin edestä. Indonesia ohitti tänä vuonna Japanin maailman viidenneksi suurimpana hiilidioksidipäästöjen tuottajana.

Suomella kestäisi nykyvauhdilla 28 vuotta tuottaa yhtä paljon kasvihuonekaasuja.

2. Pienhiukkaset aiheuttavat sairauksia

Ainakin puoli miljoonaa indonesialaista on kärsinyt vakavista hengitysoireista savusumun takia, ja 19 ihmistä on kuollut. Etenkin lapset kärsivät hengitystieoireista. Monet köyhät eivät saa hoitoa, eikä heillä ole varaa hengityssuojaimiin.

Pienhiukkaspitoisuudet nousivat maastopalojen lähistöllä pahimmillaan yli 2 000 hiukkaseen kuutiometrillä. Se on moninkertaisesti yli vaarallisena pidetyn rajan.

Suomessa ilmatieteen laitos mittasi yli kaksitoista kertaa pienempiä hiukkaspitoisuuksia vuonna 2006, kun Viipurin seudun metsäpalot sakeuttivat ilmaa Vironlahdella.

3. Orankien ja sarvikuonojen kotimetsät tuhoutuvat

Maastopalot ovat tuhonneet aarniometsiä ja kansallispuistojen ainutlaatuista luontoa. Uhanalaisia orankeja on yritetty pelastaa maastopalojen tieltä Borneon ja Sumatran saarilla.

Myös sukupuuton partaalla olevien Sumatran tiikerien ja sarvikuonojen kotimetsät ovat olleet uhattuina. Sumatran sarvikuonoja on jäljellä alle sata yksilöä.

Maastopalot ovat tuhonneet arviolta 20 miljoonaa hehtaaria metsää ja turvesoita. Se vastaa lähes koko Kainuun maakunnan pinta-alaa tai Uuttamaata ja Varsinais-Suomea yhteensä.

4. Metsää ja soita poltetaan metsäteollisuuden tieltä

Valtaosa maastopaloista on ihmisten tahallaan sytyttämiä. Suurten alueiden kaskeaminen on Indonesiassa kielletty, mutta valvonta on heikkoa. Kuivassa maastossa palot karkaavat helposti hallinnasta.

Noin 40 prosenttia maastopaloista on syttynyt sellupuun tai palmuöljyn tuotantoon tarkoitetuilla alueilla. Kansalaisjärjestöt ovat syyttäneet suuria metsä- ja palmuöljy-yhtiöitä siitä, että ne kaskeavat sademetsää omien istutustensa tieltä.

Maailman palmuöljystä noin 85 prosenttia tuotetaan Kaakkois-Aasiassa. Palmuöljyä käytetään elintarvikkeissa sekä biodieselin tuotantoon.

5. Maastopalot uhkaavat taas helmikuussa

Valtaosa Indonesian maastopaloista hiipui, kun sadekausi alkoi vihdoin loka- ja marraskuun vaihteissa. Metsää palaa silti yhä, ja turvesuot voivat jäädä kytemään viikoiksi.

Sateet viivästyivät tänä vuonna El Niño -sääilmiön takia. Muutaman vuoden välein vesi Tyynenmeren keskiosissa lämpenee, mikä sekoittaa ilmaston valtameren alueella.

Seuraavasta kuivasta kaudesta helmi- ja maaliskuussa ennustetaan erityisen ankaraa El Niñon takia. Silloin Indonesian metsien ja turvesoiden pelätään taas palavan.

Liperin Mattisenlahdessa tehtiin näköhavainto viiden suden laumasta viikon 45 maanantaina. Pian kyläläiset varoittelivat tosiaan susista kyläyhdistyksen Facebook-sivulla.

Riistakeskus sai tiedon havainnoista muutaman päivän viiveellä, muta on silti päässyt petojen jäljille.

– Varmistus tehtiin jälkien perusteella ja nyt on tarkentunut että siellä on liikkunut neljän suden porukka, jossa on jo syntynyt jälkeläisiä. Tällöin kyse on vakiintuneesta reviirialueesta eli on oletettavaa, että eläimet liikkuvat jatkossakin samalla alueella, Riistakeskus Pohjois-Karjalan riistapäällikkö Juha Kuittinen arvioi.

Susien reviirialueet ovat usein kantiltaan jopa 40 kilometrin kokoisia. Riistakeskuksella uskotaankin, että Mattisenlahdessa liikkuvat sudet ovat samoja eläimiä, joista Riistakeskus sai havainnon elokuun lopussa Polvijärven eteläosasta.

– Seuraamme tilannetta ja viimeistään lumien tultua jälkihavainnot varmistuu. Silloin näemme paremmin, mitä aluetta eläimet käyttävät, Kuittinen kertoo.

Mattisenlahti-Puromäki kyläyhdistyksen Facebook-sivulla kyläläinen on suositellut lasten ja kotieläinten pitämistä sisällä. Riistapäällikkö rauhoittelee kyläläisiä.

– Tuolta alueelta ei ole kotieläinvahinkoja tullut. Sudet eivät ole ainakaan toistaiseksi pihamailla käyneet tai esimerkiksi koirien kimppuun käyneet. Siinä mielessä tilanne on ihan normaali, riistapäällikkö Kuittinen sanoo.

Aiempina vuosina havaintoja on tehty muun muassa Keuruun, Virtain ja Ähtärin alueella liikkuneesta kokonaisesta susilaumasta. Nyt havainnot laumasta ovat loppuneet.

– Laumasta ei ole havaintoja ollut vuoteen ja havainnot vähenivät jo edellisenä talvena. Viimeisimmässä kanta-arviossa laumaa ei enää ollut, sanoo vs. riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskus Keski-Suomesta.

Riistapäällikkö Mikael Luoma Suomen riistakeskuksesta arvioi, että ennen lumentuloa on kuitenkin mahdotonta tietää varmaksi, onko lauma hävinnyt.

–Täytyy muistaa, että lumettomana aikana susilaumasta on vaikea saada havaintoja. Meillä ei ole tietoa, että laumaan olisi kohdistunut laitonta tappamista. Susilaumoja saattaa ihan luontaisestikin hävitä. Voi olla, että pesintä on jostakin syystä epäonnistunut ja laumaan ei ole tullut pentuja . Mahdollisissa rikostapauksissa poliisi on se toimivaltainen viranomainen, lisää Luoma.

Keski-Suomen maakunnan raja-alueilla susilaumoja on havaittu muun muassa Suomenselällä ja Soinin seudulla.

– Pohjois-Hämeen puolella on kaksi laumaa ja Juupajoelta  ja Kuhmoisista löytyvät laumat, joten kyllä niitä susia on, luettelee Kursula.

Yksittäisiä susia Pohjanmaan useista laumoista liikkuu Keski-Suomessa Kinnulan, Kivijärven ja Kyyjärven alueilla. Myös Pihtiputaan Elämäjärvellä liikkuu yksilöitä pohjoisen laumasta.

Maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus kertovat tänään susikannan hoidosta tarkemmin tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

Kemi-Sompion paliskunnalla on lupa kolmelle sudelle, Ivalon ja Pohjois-Sallan paliskunnilla on kummallakin lupa kahdelle sudelle ja Sallan paliskunnalla yhdelle sudelle.

Ivalon paliskunta sai luvan tiistaina, muut paliskunnat viime viikolla. Luvat on myönnetty, koska sudet ovat tappaneet poroja.

– Sudet ovat tehneet vahinkoja poroille pitkin syksyä, mutta nyt susia voidaan pyytää, kun on tullut lunta ja avuksi voidaan ottaa moottorikelkat, Lapin riistakeskuksen riistasuunnittelija Urpo Kainulainen sanoo.

Poikkeusluvat ovat voimassa kolme viikkoa. Poromiehet saavat käyttää pyynnissä helikoptereita, moottorikelkkoja, mönkijöitä ja keinovaloa.

Riistakeskuksen mukaan viime talvena Lapissa saatiin saaliksi kymmenkunta sutta vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla.

Toisin kuin muualla maassa, poronhoitoalueella ei metsästetä susia kannanhoidollisella metsästyksellä vaan vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla.

Thaimaa on luopunut vaatimasta Indonesialta korvausta Thaimaasta löytyneiden salakuljetettujen orankien ylläpidosta ja taipunut päästämään eläimet takaisin kotimaahansa. Indonesian asevoimien kuljetuskone kävi torstaiyönä noutamassa orangit sotilaslentokentältä Bangkokista.

14 palautetusta orangista 12 salakuljetettiin poikasina Thaimaahan. Tienpielestä Phuketista seitsemän vuotta sitten löytyneet kymmenen eläintä ja kaksi muualta pelastettua ovat odottaneet kotiinpääsyä Ratchaburin villieläinkeskuksessa. Odottelun aikana on syntynyt kaksi poikasta. 

Varsinaista kotiseutua olisivat Borneon ja Sumatran sademetsät. Sieltä orankeja otetaan salaa kiinni ja salakuljetetaan lemmikkielämiksi tai  yksityisiin eläintarhoihin eri puolille Kaakkois-Aasiaa.

Vankeudessa varttuneilla orangeilla ei ole taitoja selvitä vapaita, joten uusi koti on villieläinkeskuksessa Borneossa kahden tuhannen lajitoverin joukossa.

Oranki on lempeä mutta suuttuessaan vahva

Oranki, jonka malajinkielinen nimi orangutan tarkoittaa "metsän ihmistä", on maailman suurin puussa elävä kädellinen – täysikasvuisena puolitoistametrinen –  ja luonteeltaan varsin lempeä.

Aikuisella urosorangilla on kuitenkin kuuden ihmisen voimat. Vankeuteen pakotettuna oranki voi ahdistua jopa niin, että repii ihmiseltä sormen irti, kuten teki yksi Thaimaassa pelastetuista eläimistä.

Laji on äärimmäisen uhanalainen, sillä ihminen on sekä tuhonnut että pirstonut sen elinalueita laajentaessaan maanviljelystä ja metsänhakkuita. Orankeja metsästetään myös ruoaksi ja perinnelääkkeiden ainesosiksi. Jäljellä arvioidaan olevan enää 6 600 yksilöä, kertoo luontojärjestö WWF.

Juuri nyt orankeja uhkaavat Indonesian laajat metsäpalot, joiden takia eläimet joutuvat pakenemaan ihmisten ilmoille. Aiemmin tällä viikolla eläinsuojelijat palauttivat Länsi-Kalimantanin maakunnassa luontoon orangiemon ja poikasen, joiden kimppuun kyläläiset olivat käyneet, koska pitivät niitä tuhoeläiminä.

Etelä-Lapissa on saatu nauttia poikkeuksellisen lämpimästä syyssäästä. Esimerkiksi Kemi-Tornio alueella kuluvan kuun keskilämpötila on ollut lähes neljä astetta tavanomaista korkeampi.

Pelto- ja puutarhakasvit hyötyvät muutaman asteen plussan puolella pysyvästä lämpötilasta, sillä kasvit karaistuvat ja ovat valmiimpia talventuloon.

– Mitä karaistuneempia kasvit ovat, sitä paremmin ne kestävät, luonnehtii tutkija Antti Hannukkala Luonnonvarakeskuksesta.

Vesi ei haihdu pelloilta

Lämpöasteista on kuitenkin myös haittaa. ProAgrian mukaan pellot ovat veden kyllästämiä ja ojat ovat täynnä vettä. Kun lämmintä on vain muutama aste, vesi ei haihdu maasta vaan jää seisomaan pelloille.

– Pelloille olisi tärkeää saada ensin suojaava lumipeite, jotta vesi ei jäisi seisomaan niille ja aiheuttaisi nurmille jääpoltetuhoja, kertoo tutkija Antti Hannukkala.

– Myös vuorottainen sulaminen ja jäätyminen rasittaa nurmia irrottamalla niitä maasta varsinkin tämän kesän kylvöksillä, sanoo suunnitteluagronomi Ari Alamikkotervo ProAgriasta.

Myös pelloilla työskentely on tällä hetkellä vaikeaa.

– Vettä läpäisevillä mailla voidaan vielä pystyä kyntämään, mutta muilla mailla se on hankalaa. Lietesäiliöt pitäisi saada talvea vasten tyhjiksi, mutta märät pellot estävät sen, toteaa Alamikkotervo.

Lämmin ei auta jos ei ole valoa

Lämpimästä säästä ei ole pohjoisen kasveille hyötyä enää siinä vaiheessa, kun valoa ei ole riittävästi.

– Kun kasvit eivät saa riittävästi valoa, loppuu yhteyttäminen ja vararavinnon käyttäminen, toteaa Hannukkala.

Metsä - Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut  -kirjaan on koottu kaikille sopivia vinkkejä siitä, miten ihminen voisi hyödyntää metsää, että elämä metsässä olisi mukavaa muillekin, kuin ihmisille.

Kirjassa piirtyy esiin ihmisen kuva; mihin kaikkeen metsässä vaikutamme, ja miten.

Kirjan kantavana ajatuksena on Luonnonvarakeskuksen vanhemman tutkijan Kauko Salon toive:

– Metsä on aarreaitta. Opi käyttämään sitä.

Metsätietokirjan tekijöinä on 97 metsä- ja ympäristöalan tutkijaa, opettajaa ja asiantuntijaa kokoaa tuoreimman tutkimustiedon metsän ekosysteemipalveluista noin 70 artikkeliin.

– Rima asetettiin korkealle. Tavoitteena on ollut kirja, joka palvelee mahdollisimman selkeästi kaikkia tahoja. Koululaiset, opiskelijat, metsäalan ammattilaiset, yrittäjät, virkamiehet ja tavalliset suomalaiset mökkiläiset ja metsässä kulkijat ovat kirjan kohderyhmää, kertoo Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo.

Metsästystä bittiavaruudesta

Kirjaa on koottu virallisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta, mutta sen sisältö ja muoto on hautunut tutkija Kauko Salon mielessä jo vuosikymmenet.

– Olen kaipaillut tällaisen teoksen perään jo 80-luvulta lähtien, jolloin aloin opettaa opiskelijoita silloisessa Joensuun yliopistossa. Kalvosulkeisten varaan rakennetut oppitunnit olivat turhan työläitä koostaa, ja tällainen selkeä teos olisi varmasti helpottanut myös opiskelijoiden pääsyä syvempään aihepiiriin, Salo toteaa.

Joensuulaisilla professoreilla, opettajilla ja entisen Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoilla on teoksessa erittäin suuri rooli. Yli puolet kirjoittajista on Joensuusta.

– Sellainenkin vaihe kirjan koostamisessa oli, että lähes kolmasosa kirjoitetusta materiaalista katosi bittiavaruuteen. Tietokoneohjelmia yhdisteltiin Luonnonvarakeskuksen syntyessä. Onneksi kaikki tekstit saatiin lopulta metsästettyä takaisin, tutkija Salo kertoo.

Vuoden 2015 alussa Metsätutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, ja maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus yhdistyivät Luonnonvarakeskukseksi.

Suomalaisilla on yhä metsä sielussaan

Suomalainen ihminen ei ole vielä vieraantunut luonnosta, vaan on yhä metsäläinen, jolla on tavalla tai toisella metsä sielussaan. Tätä mieltä on suomalaisten luontosuhdetta työssään aitiopaikalta seuraava tutkija Kauko Salo.

Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Salo on työstänyt jo usean vuoden ajan satoennusteita, joita marjastajat ja sienestäjät ovat tottuneet odottamaan sulan maan aikaan. Ennusteet eivät ole hihasta ravisteltuja, vaan pohjautuvat tutkimustietoon.

Tutkimuspohjaisia ovat myös satokauden päätteeksi tehdyt arviot siitä, paljonko satoa lopulta hyödynnettiin, ja ketkä marjoja ja sieniä mitenkin paljon saivat talteen.

– Tämä vuosi on ollut kertakaikkinen ennätysvuosi alkukesän sateista huolimatta. Hyvä se oli myös ulkomaalaisille poimijoille, jotka poimivat arvioni mukaan noin 12,5 miljoonaa kiloa mustikkaa ja puolukkaa. Määrä on 20 prosenttia koko talteen otetusta sadosta, ja tähänastinen ennätys, Kauko Salo kertoo.

Poronhoitoalueen alueellinen kiintiö oli yhteensä 52 karhua, joista 15 läntisellä poronhoitoalueella ja 37 itäisellä poronhoitoalueella. Läntisen alueen kiintiöstä jäi kaatamatta kolme karhua.

Sen sijaan itäisellä poronhoitoalueella kiintiö täyttyi jo syyskuun lopussa. Kiintiö ylittyi yhdellä karhulla, mutta se luetaan kiintiöön kuuluvaksi. Jahdin loppuvaiheessa kaadettiin tunnin aikana neljä karhua.

Karhunmetsästys on osa karhukannan hoitosuunnitelmaa, ja sen tarkoituksena on vähentää karhujen aiheuttamia vahinkoja erityisesti poronhoitoalueella.

Vuonna 2014 karhun aiheuttamia porovahinkoja korvattiin noin miljoonalla eurolla. Suomen karhukanta on tiheä ja täyttää suotuisan suojelutason kriteerit.

Karhukanta on kehittynyt hoitosuunnitelman mukaisesti, ja nykyään karhuja esiintyy tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa. Kannanhoidollinen metsästys on mahdollista koko Suomen alueella silloin, kun edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle täyttyvät. Karhukannan hoitosuunnitelma on tarkoitus päivittää vuoden 2016 aikana.

Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä ja merien lämpeneminen heikentävät tämän vuosisadan aikana rajusti haiden kykyä saalistaa, sanovat australialaisen Adelaiden yliopiston tutkijat.

Heidän kokeidensa mukaan happamoituva ja lämpenevä vesi lisää haiden energiantarvetta, hidastaa ruoansulatuksen tehokkuutta ja vie kyvyn paikallistaa saaliin hajuaistin avulla. Näistä syistä haiden kasvuvauhti hidastuu selvästi, tutkijat sanovat.

– Lämpimässä vedessä hait ovat aiempaa nälkäisempiä, mutta eivät pysty löytämään syötävää, summaa tutkimusta johtanut professori Ivan Nagelkerken.

Tutkimuksia tehtiin Etelä-Australian matalahkoissa rannikkovesissä elävillä australiansarvihailla. Ne hankkivat ruokansa pääasiassa merenpohjasta nuuhkimalla. Ilmastonmuutoksen etenemistä jäljittelevissä olosuhteissa koetankin hait käyttivät ruoan etsimiseen yhä enemmän aikaa tai jopa lopettivat etsinnän kokonaan.

Kun hai menettää tähän saakka kiistattoman paikkansa merten ravintoketjun huipulla, vaikutukset säteilevät laajalti koko meriluontoon, Nagelkerken varoittaa.

Myös liikakalastus syö haikantoja

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on aiemmin tutkittu lähinnä pienillä kaloilla. Pitkäaikaisia tutkimuksia suurten ja pitkäikäisten petokalojen käytöksen ja fysiologian muutoksista on vähän.

Scientific Reports -lehdessä julkaistua tutkimusta kommentoineen meriekologian professorin Sean Connellin mukaan tulokset antavat vahvaa tukea haiden pyyntirajoituksille.

– Kolmannes hai- ja rauskukannoista on jo vaarantunut ylikalastuksen vuoksi. Ilmastonmuutos lisää sukupuuttokuolemien vauhtia, Connell sanoo Adelaiden yliopiston verkkosivulla.

Kainuuseen toivotaan runsaasti susien kaatolupia tälle talvelle. Uhanalaisen suden kannanhoidollista metsästystä kokeillaan Suomessa toista vuotta, ja metsästysaika on 15.1.–15.2.2016.

– Pettymys on kova, jos lupia ei tule reilusti, sanoo Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen.

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa suden metsästyskiintiöksi 39 sutta, koko maahan. Kuhmossa käytettäisiin mielellään niistä suuri osa. Siellä metsästäjät nimittäin haluttaisivat pois kokonaisia laumoja.

– Arvioimme, että Kuhmossa on kahdeksan laumaa, mukaan luettuna rajalaumat, jotka liikkuvat välillä Venäjän puolelle. Visiomme on, että Kuhmossa olisi korkeintaan kaksi laumaa, sanoo Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen.

Arvio on isompi kuin Luonnonvarakeskuksen, joka arvioi, että koko Kainuussa on 4–10 laumaa.

Lopullista pyyntilupien määrää ei voi vielä tietää. Riistakeskus arvioi tapauskohtaisesti, mitkä pyyntiluvat myönnetään. Kriteerinä luvan myöntämiselle on esimerkiksi se, että susilauma on elinvoimainen, vakiintunut ja pentueellinen. Tällaisia laumoja on Kainuussa monta.

Metsästys kohdistetaan häiritseviin yksilöihin

Kuhmossa susien koetaan haittaavan niin metsästystä kuin arkielämääkin. Metsästäjät pelkäävät koiriensa puolesta, ja susien liikkumista ihmisten pihoilla pelätään.

Häiriötä aiheuttavat sudet otetaan huomioon lupia myönnettäessä. Riistakeskus ohjeistaa, että metsästys kohdistettaisiin mahdollisuuksien mukaan yksilöihin, joista on haittaa ihmiselle.

Kuhmolainen metsästäjä Timo Klemetti toivoo, että susilupien määrä nousisi ilveksen- ja karhunpyyntilupien tapaan.

– Eivät ongelmat muutu miksikään, jos saadaan lupia vain ykköskappaleille. Lupia pitäisi keskittää, hän sanoo.

Tänä vuonna Suomessa kaadettiin 17 sutta. Kiintiö oli 29 sutta ja lupia myönnettiin 24.

Kyrkösjärven luontopolulle ilmestyi viime keväänä massiiviset esteet, jotta käyttäjät eivät pääsisi enää kulkemaan erään maanomistajan mailla. Syynä reaktioon oli se, että kaupunki oli leventänyt reittiä ja raivannut pajukkoa, eikä kaupungilla ja maanomistajalla ollut käytöstä kirjallista sopimusta.

Neuvottelut maanomistajan ja Seinäjoen kaupungin kanssa ovat tällä hetkellä täysin jumissa. Maanomistaja vaatii korvaussummaa, johon kaupunki ei ole suostumassa.

– Näkemyserot ovat isot. Maanomistajan vaatimus on noin 10 000 euron luokkaa ja kaupunki harkitsi epävirallisesti suostuvansa noin tuhannen euron korvaukseen, valaisee Ilmajoen vapaa-aikatoimenjohtaja Matti Antila.

Kiista-alue sijaitsee Ilmajoen kunnan puolella, mutta korvausvaatimukset kohdistuvat Seinäjoen kaupunkiin, koska se on vastannut kunnossapidosta. Antilan mukaan Ilmajoen kunta ei ole tarjonnut korvauksia, koska se ei katso aiheuttaneensa kyseistä haittaa, eikä siltä myöskään ole korvauksia vaadittu.

Uutta reittiä kartoitetaan

Ilmajoella Kyrkösjärven luontopolun eteläiseen osaan suunnitellaan nyt vaihtoehtoista reittiä.

Ilmajoen vapaa-aikatoimenjohtaja Matti Antila sanoo, että uutta reittiä pitäisi rakentaa noin kilometri, eikä vaihtoehtoja reitille ole kovinkaan monta muun muassa Kyrkösjärven täyttökanavan yli kulkevan sillan takia.

Uudelle reitille ei ole vielä varattu minkäänlaista budjettia. Antila sanoo tutkivansa reittiä maastossa lähiaikoina ja ottavansa yhteyttä maanomistajiin, mikäli reitti vaikuttaa sopivalta.

Kyse vain noin 50 metristä

Matti Antila suosittelee välttämään nykyistä reittiä barrikadien takia ja vinkkaa lenkkeilijöitä käyttämään esimerkiksi Ahonkylän-Joupiskan välistä elämysliikuntareittiä.

– Tilanne on siinä mielessä vekkuli, että maanomistaja niitä barrikadeja edelleen rakentaa ja todennäköisesti jotkut käyttäjät niitä purkavat, ja maanomistaja rakentaa taas uutta. Sanotaan näin, että se ei ole mikään miellyttävä eikä hyvä asia, toteaa Antila.

Uutta reittiä ei saataisi todennäköisesti valmiiksi vielä ensi kesään mennessä.

– Jos vain jollakin konstilla päästäisiin sopuun nykyisten maanomistajien kanssa, niin se olisi kaikkein ihanteellisin tilanne. Ongelmakohta reitistä on kuitenkin vain sen noin 50 metriä, eli sopimus pitäisi löytyä, vaikka se vaikealta näyttääkin, Antila kuittaa.

Kaivuutyöt Lappeenrannan Mustajoen yläjuoksulla uhkaavat arvokkaan luonnonvaraisen taimenen kutupaikkoja. Kaivuut ovat samentaneet joen vettä.

– Siellä on kaivettu tuommoinen 700 metriä jokiuomaa. Kaivuu on tehty taimenen kudun kannalta mahdollisimman huonoon aikaan. Taimen on juuri kutenut Mustajoella ja tämä samentuma uhkaa mätimunien selviytymistä talven aikana, Kaakkois-Suomen ely -keskuksen vesistösuunnittelija Markus Tapaninen sanoo.

Mustajoki on viimeisiä Kaakkois-Suomen jokia, jossa on elinvoimainen ja alkuperäinen taimenkanta. Jokiuomaan on myös ennallistettu taimenen kutupaikkoja osittain EU-rahalla. 

Nyt taimenen kutu saattaa olla vaarassa.

– Ensi kesänä sitten nähdään, että miten Mustajoessa on taimenen poikasta, Markus Tapaninen sanoo.

Kaivuista olisi pitänyt ilmoittaa

Ely-keskuksen mukaan jokiuoman kaivuusta olisi lain mukaan pitänyt ilmoittaa viranomaisille, jotka olisivat voineet puuttua suunnitelmiin.

– Ilmoitusvelvollisuus näillä toimijoilla on. Olisimme varmaan kieltäneet nämä kaivuut. Mahdollisesti kaivuut olisi päässyt tekemään myöhemmin jollain toisella laajuudella, vesistösuunnittelija Markus Tapaninen sanoo.

Tapanisen mukaan kaivuiden tekijöille voi tulla korvausvelvollisuus, jos kaivuiden todetaan aiheuttaneen taimentuhoja.

Vanha käytäntö

Ojankaivuun on tehnyt Mustajoen yläjuoksulla toimiva paikallisten maanomistajien Mustaojan ja muiden ojien kunnossapitotoimikunta. Toimikunnan puheenjohtajan Jouni Mikonsaaren mukaan ojaa on kaivettu noin 500 metriä. Ojankaivuussa on toimittu samalla tavoin kuin aikaisemminkin.

– Näin ollaan muutaman vuoden välein tehty siellä missä tarvetta on ollut, Mikonsaari sanoo. 

Tällä kertaa ojaa kaivettiin, koska maanomistajan maille oli tullut vettä.

Mikonsaaren mukaan ely-keskus ei ole ollut nyt eikä aikaisemmin yhteydessä maanomistajiin kaivuiden rajoittamiseksi.

– Meihin ei olla oltu yhteydessä siitä, että miten pitäisi toimia, Mikonsaari sanoo.

Poromiehet metsästävät parhaillaan susia poikkeusluvilla neljässä paliskunnassa Lapissa. Kemi-Sompion paliskunnalla on vielä lupa kahdelle sudelle, Ivalon paliskunnalla kahdelle, Pohjois-Sallan paliskunnalla yhdelle ja Sallan paliskunnalla yhdelle sudelle.

Suomen Riistakeskus myynsi vahinkoperusteiset poikkeusluvat paliskunnille, koska sudet ovat tappaneet poroja. Poikkeusluvat ovat voimassa kolme viikkoa. Poromiehet saavat käyttää metsästyksessa apuna helikoptereita, moottorikelkkoja, mönkijöitä ja keinovaloa.

Lapissa metsästettiin noin kymmenen sutta vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla, kerrotaan Suomen Riistakeskuksesta.

Tammela Minerals on maksanut valtausoikeuksistaan kymmeniä tuhansia euroja korvauksia maanomistajille. Kanadalaisen Nortec Mineralsin tytäryhtiön korvaussumma maanomistajille on 20 euroa hehtaarilta.

Tammela Mineralsilla on Tammelassa, Jokioisilla ja Somerolla valtausoikeus yli tuhannen hehtaarin alueilla. Yhtiö ei todennäköisesti ole vielä aloittanut valtausalueillaan käytännön tutkimuksia. Tukes myönsi Tammela Mineralsille valtausoikeudet viime vuoden alkupuolella.

Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalo sanoo, että malminetsintä on pitkäjänteistä työtä ja vie vuosia aikaa.

– Ensialkuun malminetsintä käsittää kallioperäkartoitusta, jota tekee geologi. Tämän jälkeen siirrytään ehkä geofysikaalisiin mittauksiin. Näiden vaiheiden jälkeen yhtiöt yleensä etenevät esimerkiksi maaperänäytteenottoon, ehkä kallioperänäyteenottoon. Tästä sitten vuosien saatosssa edetään kallioperäkairauksiin.

Malminetsintä voi kestää viisitoista vuotta

Vanhan kaivoslain mukaan valtaus voitiin myöntää alkuvaiheessa viideksi vuodeksi. Uuden, voimassa olevan kaivoslain mukaan jatkoaikaa näille tutkimuksille voidaan myöntää kolmen vuoden sykleissä ja kaiken kaikkiaan malminetsintävaihe voi kestää viisitoista vuotta.

– Jos potentiaalia on ja tutkimustulokset ovat sen kaltaisia, niin kyllä siihen se viisitoista vuotta käytetään. Yleensä puhutaan hyvin pitkäjänteisestä työstä, sanoo ylitarkastaja Ilkka Keskitalo.

– Malminetsintätutkimuksia ei voi aloittaa ennen kuin yhtiöllä on lainvoimainen malminetsintä- tai valtausoikeus. Siinä edellytetään, että maanomistajakorvaukset maksetaan tietyssä ajassa ja tämän jälkeen alkuvaiheen malminetsintätutkimukset voidaan aloittaa. 

Keskitalon mukaan malmia etsivät yhtiöt eivät lähde kairaamaan hötkyillen, sillä tiukassa taloudellisessa tilanteessa on mietittävä tarkkaan, missä reikä maaperään kairataan.

– Reiän kairaaminen maksaa analyysien kanssa ehkä 200 euroa metri. Siitä voi miettiä, kuinka kallista puuhaa se on.

Jatkoaika edellyttää "tehokasta malminetsintää"

Jatkoajan saaminen ei kuitenkaan käy sormia napsauttamalla. Ylitarkastaja Ilkka Keskitalo kertoo, että kaivoslain mukaan uuden kolmen vuoden jatkoajan saaminen edellyttää tehokasta malminetsintää.

– Jatkoaikalupavaiheessa yhtiön täytyy aina esittää luotettava selvitys, mitä valtauksella on tehty. Pitää osoittaa, että sinne on panostettu, investoitu ja siellä on etsitty, jotta mahdollisuus jatkoaikahakemukselle on vielä voimassa.

Oletettavaa on, että jotain Tammelan valtauksella tapahtuu tulevaisuudessa, koska maanomistajakorvaukset on maksettu.

– Kyllä yhtiöt sitten luopuvat, jos ei ole intressiä tutkimuksia jatkaa. Maanomistajakorvaukset ovat kuitenkin iso menoerä yhtiölle, joten kyllä alueesta luovutaan, jos tutkimuksia ei aiota jatkaa, pohtii Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalo.

Maaomistajakorvaukset ovat alussa 20 euroa hehtaarilta, mutta nousevat sitten portaittain.