Metsähallitus ei aio hakata tulevana talvena Suomussalmen Pesiöjärven saarissa.

Hakkuita käynnisteltiin viime talvena, mutta osa paikallisasukkaista ja muun muassa Kainuun luonnonsuojelupiiri nousivat vastarintaan.

Hakkuita lykättiin keväällä, kunnes jääteiden kehno kunto pysäytti suunnitelmat viime talvelta. Kainuun ELY-keskus selvitti Metsähallituksen kanssa toukokuussa liito-oravan esiintymistä saarissa ja ainakin kahdessa saarista löydettiin selvät merkit liito-oravan elinpiiristä.

Nyt Metsähallitus on päättänyt ottaa aikalisän suunnitelmissaan viitaten Ympäristöministeriössä valmistelussa olevaan luonnonsuojelulain muutokseen.

– Emme hakkaa saarissa tänä talvena. Liito-oravan osalta ohjeet ja ennen kaikkea laki on muuttumassa. Odottelemme ministeriöiden ohjetta. Tämän lisäksi keskustelemme hakkuista myös kyläyhdistyksen kanssa, kertoo Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen.

Hakkuusuunnitelmia ei kuitenkaan ole hylätty.

Yritykset ostivat mustikkaa kesällä 2015 yli kuusi miljoonaa kiloa enemmän kuin vuotta aiemmin, kertoo luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit. Yhteensä yritykset ostivat viime kesänä poimijoilta metsämarjoja lähes 16,5 miljoonaa kiloa.

Mustikkaa ostettiin ennätysmäärä: yli 7,6 miljoonaa kiloa. Edellinen ennätys vuodelta 2012 rikkoutui lähes miljoonalla kilolla. Mustikan ja siitä tehtyjen tuotteiden kysyntä on kasvanut maailmalla, joten yritykset ovat ostaneet marjaa enemmän. Kansainvälisessä marjakaupassa onkin siirrytty puolukasta ja puolukkatuotteista kohti mustikkaa ja mustikkatuotteita.

Puolestaan puolukkaa ostettiin runsaat 8,8 miljoonaa kiloa. Molempien marjojen sato oli hyvä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa niitä saatiin heikosti.

Muita marjoja ostettiin alle 200 000 kiloa, eniten niistä ostettiin lakkaa, karpaloa ja variksenmarjaa. Itä-Lapissa saatiin viime kesänä erittäin heikko lakkasato, jonka vuoksi kokonaisostot jäivät viime vuotta pienemmiksi.

Marjayritykset ovat kasvattaneet vientiään

Suomessa ostetuista metsämarjoista päätyy vientiin joko teollisuuspakasteina tai jalostettuina elintarvikkeina reilusti yli puolet. Marjatuotteiden viennin kasvu onkin viime vuosina ollut yksi harvoista aloista, jotka ovat pystyneet kasvattamaan viennin osuutta.

Marjayritysten kutsumat ulkomaiset poimijat ovat mahdollistaneet raaka-aineen talteenoton tehostumisen, ja poiminta on ulkomaisten poimijoiden tulon myötä laajentunut koko Suomeen.

Sienten sato oli viime kesänä vaatimaton. Herkkutattia yritykset ostivat noin 65 000, rouskuja 48 000, korvasientä ja kantarellia kumpaakin noin 11 000 ja muita sieniä vajaa 5 000 kiloa.

Viime kesänä ostetut marja- ja sienimäärät tarkentuvat, kun Maaseutuvirasto saa vuosittaisen MARSI-kyselyn valmiiksi keväällä 2016.

Ostomäärätiedot pohjautuvat Arktisten Aromien jäsenilleen tekemään kyselyyn. Lukuihin eivät sisälly torikaupan osuus ja poimijoiden suoramyynnit ammattikeittiöille ja kuluttajille.

Kiistalan osakaskunnan puheenjohtaja Kauno Rytkönen sanoo vesialueen osakkaiden pelkäävän kaivoksen jätevesien haitat ulottuvat Seurujoen lisäksi Loukiseen ja Ounasjokeen saakka.

– Vähän pelottaa, mitä talvea vasten tekee kun juoksutetaan lisää kaivokselta. Senhän pitäisi olla puhdasta vettä, mutta sitähän ei tiedä ja arveluttaa, montaa muuta osakaskunnan jäsentä erityisesti, arvioi Kiistalan osakaskunnan puheenjohtaja ja Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Kauno Rytkönen.

Kaivosyhtiön mukaan jäteveden lisääntymisestä ei aiheudu merkittävää haittaa. Rambollin konsulttien mukaan joen suolapitoisuus voi kasvaa ja tappaa taimenien mätimunia. Joesta voi tulla myös saunavedeksi kelpaamatonta.

Metsä Groupin mukaan Miilunlahden ruoppaustyöt saadaan valmiiksi lähiviikkoina biotuotetehtaan rakennustyömaan yhteydessä. Täyttöä ja ruoppausta jatketaan myöhemmin Teräväniemessä, jossa virtausolosuhteet ovat helpommat. Teräväniemessä samentumahaittaa ei arvioida syntyvän.

Miilunlahden suojaverho on asennettu ennen ruoppaustöiden aloittamista elokuussa. Syyskuun alussa lahden edustalla havaittiin veden samentumista ja suojaverho tutkittiin välittömästi, jolloin kävi ilmi että suojaverho on liikkunut. Verho asennettiin uudestaan lokakuun alussa ja tarkastuksessa verhon on todettu olevan paikallaan ja kunnossa.

Ääneseudun vesistöä on tarkkailtu koko ruoppaustöiden ajan ja nyt ilmenneen samentumisen vuoksi tarkkailupisteiden lukumäärää lisätään samentuma-alueen laajuuden selvittämiseksi. Tarkkailunäytteet ovat olleet normaalilla tasolla lukuun ottamatta veden sameutta.

Korpien asukkina tunnettu susi on kotiutumassa myös Uudenmaan metsiin. Eteläisin varmistettu susireviiri on Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaseudulla, Raaseporin ja Salon kuntien alueilla.

Läntisellä Uudellamaalla, Fiskarsin metsissä osaksi asustavassa laumassa on nähty jopa kymmenen sutta. Nyt näyttääkin siltä, että korpien asukkina tunnettu susi sopeutuu mainiosti ruuhka-Suomen repaleisiin metsiin.

– Köyliön lauman jälkeläiset jotka ovat syntyneet tällaisessa vilejely-, mosaiikkimetsämaisemassa, niin ei heillä ole ainakaan synnyinalueen perusteella pakkoa valita jotain syrjäistä metsäaluetta, Varsinais-Suomen riistakeskuksen vt. riistapäällikkö Jörgen Hermansson sanoo.

Hermanssonin mukaan käsitys, että susi olisi vain synkkien salojen asukki on väärä, sillä susi on erittäin sopeutuvainen.

Lauma hajoaa keväällä

Läntisen Uudenmaan susipari sai suuren pentueen viime keväänä. Susipari hoitaa jälkeläisiä aina maaliskuulle jolloin niiden on lähdettävä uuden pentueen tieltä.

Hermansson pitääkin täysin mahdollilisena, että Uudellemaalle voi syntyä lähivuosina lisää susireviirejä, sillä susi on uskomaton liikkuja. Se saattaa jolkotella jopa tuhat kilometriä uuden asuinalueen toivossa.

Raasporin susireviirin rajoista ei ole tarkkaa tietoa, susireviirin koko yleensä on noin 100 000 hehtaaria. Hermansson povaa, että lumen tultua maahan tullaan läntisellä Uudellamaalla tekemään aikasempaa enemmän susihavaintoja.  

Mikäli ympäristöministeriön lakiehdotus menee läpi, jatkossa ELY-keskukset eivät ole enää velvollisia tekemään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauspäätöksiä metsänkäsittelyn yhteydessä. Tähän asti Metsäkeskus on välittänyt tiedon mahdollisista liito-oravista ELY-keskukselle, joka on käynnistänyt rajauspäätöksen teon ja tarvittaessa myös vieraillut maastossa osana päätöksen valmistelua.

Jatkossa hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan vastuu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioimisesta kasvaisi. Hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan täytyisi suunnitteluvaiheessa pyrkiä selvittämään itse, ovatko alueen liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat edelleen asuttuja.

Ympäristöministeriössä lakimuutosta perustellaan esimerkiksi säästöillä, sillä rajauspäätösten valmistelu ja tekeminen on ollut kuormittavaa. ELY-keskuksen rooli muuttuisi enemmän neuvontaa antavaan suuntaan ja tarpeen mukaan jälkikäteiseen valvontaan.

– Jatkossa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen perustuu enemmän neuvontaan hakkuunjärjestäjille ja luottamukseen sen suhteen, että lakia noudatetaan. Nykyisin metsätoimijoiden osaaminen on varmasti aivan eri tasoa liito-oravan suhteen kuin 10 vuotta sitten, kun pykälä on säädetty, toteaa ympäristöneuvos Esko Hyvärinen.

– Hakkuutoiminnassa oman osaamisen rooli korostuu, ja viranomainen tarjoaa neuvoa ja apua pyydettäessä, hän lisää.

Tähän asti liito-orava on ollut EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemista lajeista ainoa, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on rajattu erityisen viranomaismenettelyn kautta.

Lakimuutosehdotus on parhaillaan eduskunnan lausuntakierroksella.

Tieto maanomistajien saataville

Esko Hyvärisen mukaan lakimuutos ei välttämättä paranna liito-oravien suojelua, mutta ei myöskään huononna. Jatkossa pyritään siihen, että samat tiedot olisivat aiempaa paremmin sekä viranomaisten, maanomistajien että hakkuun tekijöiden saatavilla.

– Samaan aikaan, kun puretaan lakisääteinen rajausmenettely, panostetaan enemmän neuvontaan, havaintotiedon laatuun ja saatavuuteen. Se edistää maanomistajien mahdollisuuksia miettiä paremmin jo ennakkoon, miten metsässä toimitaan. Siten liito-oravan läsnäolo ei tule yllätyksenä, kun suunnitelmia on jo tehty.

Hyvärisen mukaan tähän asti prosessissa on edetty suoraviivaisemmin, koska tieto liito-oravan läsnäolosta on tullut usein vasta suunnitelmien valmistuttua.

– Eri kohteissa voidaan miettiä enemmän, mitkä ovat liito-oravakohteille sopivia hakkuutapoja. Suunnittelulla voidaan löytää liito-oravametsiin myös sellaisia metsänkäsittelymuotoja, jotka eivät vaaranna lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymistä, Hyvärinen jatkaa.

Hyvärinen uskoo, että suurilla metsätalousalan toimijoilla on asiantuntijuutta liito-oravan huomioimiseen, mutta myöntää, että monet pienemmät tarvitsevat varmasti neuvontaa.

Lain toteutuminen aiheuttaa huolta

Ympäristöministeriön mukaan nykyinen malli ei ole senkään vuoksi toimiva, että viranomaisten rajauspäätökset ovat suojelleet vain pientä osaa liito-oravista.

Se onkin miltei ainoa asia, mistä ympäristöministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat samoilla linjoilla. Liiton puheenjohtaja Risto Sulkavan mukaan uusi malli on toivottoman huono.

– Rajauskäytäntö on edes jollain lailla todentanut sen, että EU:n asettamia ja luonnonsuojelulaissa määriteltyjä turvaamistoimia ylipäätään tehdään ja että ne ovat maanomistajan oikeusturvan kannalta jotenkin toimivia, hän toteaa.

– Nyt on iso riski että käy niin, ettei toimivaa mallia tule ollenkaan ja käytännössä liito-oravat jäävät huomioimatta. Meidän näkemys on, että fiksuinta olisi jatkaa rajausmenettelyä ja tehdä siitä lainmukainen ja parempi.

Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisi syyskuussa oman ohjeensa metsänkäsittelyn hoitamiseksi siten, ettei liito-oravakanta vaarantuisi. Ohje selittää käytännönläheisesti, kuinka liito-oravan pesäpaikoilla toimitaan.

– Jos on paikkatieto liito-oravan pesäkolosta, jätetään nykyisen kaltainen minirajaus ympärille kokonaan käsittelemättä ja sen ympärille elinympäristö. Metsää saa käyttää, mutta ei hakata avoimeksi kerralla, eli jatkuvan kasvatuksen menetelmiä tai vastaavia hyödyntäen tehdään metsänhoitoa. Niin ei tule tappiota kenellekään ja homma hoituu hienosti.

Tiedonkulun parantamista Sulkava pitäisi hyvänä asiana.

Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön vetämässä projektissa Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on onnistuttu kasvattamaan laboratorio-olosuhteissa uhanalaisen sammalen itiöistä elinkelpoisia taimia. Tätä menetelmää kutsutaan etäsuojeluksi.

Isonuijasammal on koko Euroopan mittakaavassa uhanalainen ja harvinaistunut laji. Etäsuojelu kohdistuukin etenkin kaikkein uhanalaisimpien lajien suojeluun. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä.

– Etäsuojelussa yritetään esimerkiksi kasvitieteellisissä puutarhoissa tai erilaisissa geenipankeissa, kuten siemenpankissa, tallettaa lajeja ja sitten tarpeen mukaan palauttaa niitä takaisin luontoon alkuperäisille kasvupaikoille.

Suomalaisilta onnistui se, mikä briteiltä ei

Kasvien etäsuojelu on vielä harvinaista. Esimerkiksi sammaleen etäsuojelua on kokeiltu Suomen lisäksi Isossa-Britanniassa, mutta siellä tutkijat eivät ole vielä onnistuneet kasvattamaan sammalen itiöitä laboratoriossa. Sen sijaan Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo onnistui kasvattamaan uhanalaisen isonuijasammalen itiöitä. Isonuijasammal näyttää kotiutuneen Hattulan Peurasuolle, kertoo Sanna Laaka-Lindberg.

– Näyttää oikein mukavalta. Kuukausi sitten istutettiin etäsuojeluolosuhteissa kasvatetut sammalet tänne maastoon ja ne näyttävät voivan juuri niin hyvin kuin toivottiinkin. Kaikki näyttää talven tuloa varten sopivalta.

Sanna Laaka-Lindberg kertoo, että Peurasuon isonuijasammeleen taimia käydään katsomassa keväällä, jolloin on tarkoitus istuttaa samalle suolle vielä lisää samaa sammallajia.

– Näin haluamme selvittää, onko syksy vai kevät parempi istutusaika, ja tietysti myös sen, onko itiöiden alkuperällä väliä. Osa itiöistä on nimittäin kerätty Sodankylästä ja osa Hattulasta.

Isonuijasammaleen lisäksi Luonnontieteellisen keskusmuseon etäsuojelussa kasvatetaan nuokkulapiosammaleen ja maksasammaleen itiöitä.

– Suomessa tunnetaan vain kolme nuokkulapiosammaleen esiintymää. Toiveissa on, että sitä päästään istuttamaan takaisin luontoon jo ensi keväänä, kertoo Sanna Laaka-Lindberg.

Osa ELY-keskuksista vastustaa etäsuojelua

Etäsuojelun keinoin yritetään Suomessa edistää lajien suojelua. Tästä huolimatta kaikki ELY-keskukset eivät katso etäsuojelua suopein silmin.

– Hämeen ELY-keskus antoi meille luvan istuttaa isonuijasammalta Peurasuolle, koska suo kuuluu Natura-alueeseen ja sammal on harvinainen.

Sen sijaan muualla ELY-keskukset eivät ole antaneet lupaa istutuksiin, koska pitävät etäkasvatettujen lajien istutuksia vaarallisina. Nämä ELYt uskovat, että uusi tai palautettu laji voi käyttäytyä vieraslajien tapaan haitallisesti ja lähteä leviämään luonnossa hallitsemattomasti.

– Emme saaneet edes lupaa kerätä lähtömateriaalia etäsuojelua varten, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg. ELY:t eivät myöskään antaneet lupaa istuttaa muualta kerättyjen itiöiden jälkeläisiä niiden alueille.

Päivitetty 30.10.2015 klo 10.04: Tarkennettu, että sammalen kasvatustyö on tehty Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kertoi asiasta ensin Twitterissä. Pokan mukaan tehostettu seuranta tarkoittaa sitä, että ministeriö pidetään aiempaa paremmin ajan tasalla Kittilän kaivoksen tapahtumista.

– Emme ole perustamassa mitään Talvivaara-ryhmiä, vaan olemme sopineet Lapin ely-keskuksen kanssa, että he pitävät meidät päivittäin ajan tasalla tilanteesta, että me tiedämme mitä tapahtuu muutenkin kuin Lapin Radion kautta, Pokka selventää.

Pokan mukaan ympäristöministeriö toivoo, että kaivosyhtiö hoitaa vuotavan altaan kuntoon.

Kansliapäällikkö pohtii Twitterissä myös, käytetäänkö käytetäänkö kaivospatojen pohjissa oikeaa materiaalia.

– Emme vielä tiedä, miten Kittilän kaivoksen altaan reiät ovat päässeet syntymään. Haluamme enemmän tietoa asiasta, jotta tiedämme, onko asiasta syytä olla enemmän huolissaan vai onko joku inhimillinen virhe syynä. Yhtiöhän selvittää vuodon syytä, Pokka tarkentaa.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin Lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Uuden tehtaan projektipäällikkö Timo Merikallio Metsä Fibreltä  kertoo, että näytteenotolla halutaan varmistaa, että liikkeelle ei pääse haitallisia aineita:

– Kun tuo on vanha teollisuusalue, niin ennen ruoppausta kaikki alueet on tarkastettu ja niin sanotut mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet on poistettu sieltä ennen ruoppausta.

Merikallion mukaan vesistöön ei käytännössä voi päästä mitään epäedullista.

– Tietysti kaikki on aina teoriassa mahdollista, mutta käytännössä ei ole. Ja seurantaa nimenomaan tehdään, että nähtäisiin jos jotakin olisi, mutta mitään tämmöistä ei ole näkynyt.

Merikallio rauhoittelee, että pitkäaikaista haittaa samentumasta ei vesistölle tule.

– Ruoppaus loppuu lähiviikkojen aikana ja sen jälkeen samentumakin häviää hyvin nopeasti eli se kestää sen minkä virtaama kulkee Äänekoskelta Kapeenkoskelle eli ehkä muutamia päiviä ehkä.

Lapin ely-keskuksen mukaan jätealtaan vedenpinta laskee eikä altaalla ei ole akuuttia patosortumavaaraa.

Yhtiö Agnico-Eagle Finland tarkkailee tilannetta ympäri vuorokauden.

Lapin ely-keskus teki perjantain tarkastuksen Kittilän kaivoksella ja antoi luvan juuri valmistuneen vesivarastoaltaan käyttämiseen.

Pumppaus kestää jopa neljä viikkoa

Agnico-Eagle Finlandin toimitusjohtajan Ingmar Hagan mukaan tilanne on hallinnassa.

– Pumppaamme jätealtaasta vettä pois, jotta pääsisimme korjaamaan vuotokohdat turvallisesti. Meidän on alennettava jätealtaan vedenpintaa noin neljä metriä, jotta tämä on mahdollista, Haga sanoo.

Kovin nopeasti jätealtaan veden pinnan alentaminen ei käy, sillä Haga arvioi siihen menevän jopa noin neljä viikkoa.

Ympäristöministeriö on ottanut Kittilän kaivosvuodon tehostettuun seurantaan.

Kittilän kultakaivoksen jätealtaan pohjaan huomattiin vuotavan syyskuussa. Yhtiö yritti tukkia vuotoa kippaamalla altaaseen moreenia, mutta vuotoa ei saatu tyrehtymään.

Kansallispuistossa patikoiminen on ilmaista, mutta jatkossa myös niiden luontokokemuksista haluttaisiin rahastaa. Yhtenä esimerkkinä on Tiilikkajärven kansallispuisto Rautavaaralla, jossa alueen yritysten toivotaan kehittävän uusia, terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluja.

– Tuotteistamista on tehty jo aiemminkin, mutta nyt etsitään kansallispuistoille omatyylisiä tuotteita ja luodaan yrityksille verkostoja, selittää Savonia-ammattikorkeakoulun projektisuunnittelija Tiina Kuosmanen.

Savonia-AMK on mukana metsähallituksen hallinnoimassa hankkeessa, jossa Tiilikkajärven ja Etelä-Konneveden kansallispuistojen yhteyteen pyritään osin EU-rahoilla kehittämään ainakin viisi aitoa ja paikallista matkailutuotetta.

– Huomioon pitäisi ottaa esimerkiksi vuodenajat, jotta tänne saataisiin talvituotteita, sillä kansallispuistothan ovat avoinna ympäri vuoden, Kuosmanen vinkkaa.

Metsäkartanolla on jo visio

Hankkeessa on mukana jo rautavaaralainen Metsäkartano, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Tiilikkajärven kansallispuistosta. Metsäkartanon tavoitteena on saada puistoon kansainvälisiä matkailijoita esimerkiksi Keski-Euroopasta.

– Haluamme saada kansallispuistoon lisää kävijöitä ja sitä kautta toki myös meille, sanoo Metsäkartanon myynti- ja markkinointivastaava Tuula Laakkonen.

– Ryhmät tulisivat puistoon oppaan kanssa ja majoittuisivat meille Metsäkartanoon, jossa olisi ruoka ja muita aktiviteetteja. Koko paketti maksaisi satoja euroja henkilöltä.

Hyvinvointivaikutus pari sataa euroa

Metsähallituksen selvityksen mukaan kansallispuistossa kävijä kokee saavansa puistosta itselleen hyvinvointia keskimäärin 208 euron verran. Eniten käynnistä uskovat hyötyvänsä naiset, jotka ovat muita useammin kertoneet hyvinvointinsa parantuneen kansallispuistovierailulla.

Hankkeen puuhanaiset kuitenkin uskovat, että jos suomalaisten pitäisi oikeasti maksaa luonnossa liikkumisesta esimerkiksi oppaalle, syntyisi kauppoja ehkä harvemmin.

– Suomalaiset tykkäävät mennä luontoon rauhoittumaan ja voimaantumaan, eikä sitä nähdä sellaisena, että siitä voitaisiin jotain maksaa, tulkitsee Tuula Laakkonen.

Tiina Kuosmasen mukaan luonto on suomalaisille tuttu liikkumisympäristö, kun taas ulkomaalaisille kyseessä on paljon vieraampi kokemus.

– Ulkomaalaiset on helpompi saada maksamaan kansallispuistotuotteista kuin suomalaiset, hän hymyilee.

– Mutta jos tuote on tarpeeksi hyvä, niin kyllä suomalainenkin on valmis siihen euron laittamaan.

Kaunis syksy korvasi monen mielestä sateisen ja kolean kesän. Eri puolilla Pirkanmaata onkin tallennettu kameroihin varsin kauniita syksykuvia.

Olemme koonneet katsojien sääkuvista gallerian, jossa pääset nauttimaan vielä kerran syksyn tunnelmasta.

Syksyn haikeus tulee esiin hyvin kuvassa, jossa suuri kurkiaura lentää sinisellä taivaalla kohti etelää. Toisaalta taas keltaisiksi värjääntyneet lehdet tuovat mieleen auringon, josta ei tänä kesänä kuitenkaan paljon nauttia.

Kaupungin valot tuovat kuitenkin pimeään vuodenaikaan uuden sävyn, kun Tammerkoski sai koristukseksi valotaideteokset.

Lähetä sääkuva

Alueellisissa tv-uutisissa käytetään katsojien lähettämiä sääaiheisia kuvia. Sääkuvista ei makseta korvausta. Lähetä kuva osoitteeseen: tampere@yle.fi.

Millaisen kuvan voimme julkaista?

Kuvan lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijän- ja muut oikeudet lähettämäänsä materiaaliin. Samalla lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa materiaali Yle Uutisille.

Jos kuvaa käytetään uutistarkoituksessa, ei julkisella paikalla kuvaamiseen tarvita lupaa. Tässä tapauksessa ei myöskään tarvita julkistamislupaa kuvassa esiintyviltä henkilöiltä.

Muissa tapauksissa, kuten sääkuvissa, lähettäjällä tulee olla suostumus kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä siihen, että Yle voi hyödyntää ja käsitellä materiaalia parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelemmekin, että sääaiheisissa kuvissa ei esiintyisi tunnistettavia ihmisiä.

Yksi suosituimmista, ellei suosituin Instagram-kuvaaja Suomessa on Konsta Punkka. Valokuvaaja nousi koko maailman tietoisuuteen sosiaalisen median kautta.

Punkalla on nykyisin jo lähes puoli miljoonaa Instagram-seuraajaa. Yksi valokuva voi saada kymmeniä tuhansia tykkäyksiä.

Konsta Punkka tunnetaan persoonallisesta kuvaustyylistään. Häntä on kutsuttu "oravakuiskaajaksi" suosittujen oravavalokuviensa takia. Lisäksi Punkka valokuvaa myös muita eläimiä, luontoa ja maisemia eri puolilla maailmaa.

Punkan ansiotulot olivat viime vuonna 54 800 ja pääomatulot 4050 euroa.

Yksi suosituista Instagramissa valokuvia jakavista on myös Jussi Ulkuniemi. Oulusta kotoisin oleva valokuvaaja tienasi 14 200 euroa.

Jussi Ulkuniemellä on Instagramissa runsas 200 000 seuraajaa. Hän ottaa muun muassa henkilö- ja miljöövalokuvia.

Kauniaisissa asuvalla diplomi-insinööri, Petteri Tarkkosella on 140 000 seuraajaa Twitterissä. It-alalla työskennellyt Tarkkonen twiittaa englanniksi muun muassa aforismeja. 

Verotettavia tuloja hänellä oli viime vuonna yhteensä 67 300 euroa.  

Myös nurmijärveläisellä taiteilija ja yrittäjä Kenneth Moreliuksella on yli satatuhatta Twitter-seurajaa. Hänen ansiotulonsa olivat 34 500 ja pääomatulonsa 25 000 euroa.

"Twitter-kuningattareksi" kutsuttu Pauliina Mäkelä tienasi yhteensä 23 000 euroa. Lempääläinen Mäkelä on sosiaalisen median aktiivinen käyttäjä, kouluttaja ja konsultti.

Luonnontuotteiden, kuten marjojen ja sienien, poimisen ja säilömisen taito ei enää siirry verenperintönä Pohjois-Karjalassa.

Joensuun seudulla ja Keski-Karjalassa on käynnistetty marttavetoinen hanke, jonka avulla yritetään siirtää keräämiseen liittyvää osaamista sukupolvelta toiselle. Kohderyhmänä ovat myös mm. maahanmuuttajat. Luonnosta turvaa -hanke tähtää myös kotitarveviljelyn lisäämiseen ja kouluttaa luonnontuotteiden avulla osaltaan poikkeusoloissa selviytymiseen.

– Minulle on kunnia-asia, että luonnosta voi poimia syötävää ilmaiseksi ja hyödyntää tuntemiaan yrttejä ja sieniä, kertoo Päivi Jokinen, joka on Luonnosta turvaa -hankkeessa Pro Agria Pohjois-Karjalasta.

Mukana kolme maaseututoimijaa

Maaseudun Sivistysliiton Kaisa Kervinen kertoo, että varhaisikeski-ikäisille omat vanhemmat ovat poimineet ja poimivat marjat valmiiksi, mutta nuoret aikuiset puuttuvat ketjusta. Maaseudun Sivistysliitto haluaa olla mukana tuomassa hankkeeseen yhteisöllisyyttä ja taidetta.

– Voimme rakentaa vaikkapa syötäviä ympäristötaideteoksia. Mukaan toivotaan päivä- ja hoivakoteja. Yhteisviljelmät madaltavat kynnystä lähteä kasvattamaan ruokaa itse, kannustaa Kervinen.

Vaikka kuvitelma voi olla, että keräily- ja säilömisperinne siirtyy sukupolvelta toiselle, totuus on toinen.

– Myös Pohjois-Karjalassa asutaan taajamissa, eikä metsään välttämättä uskalleta, ellei ole asiantuntevaa opasta tai tietoa mihin mennä. Etenkin sienten poimimiseen kaivataan apua ja asiantuntijuutta, sanoo Pohjois-Karjalan Marttojen Maarit Sallinen-Uusoksa.

Sienibuumi jatkuu

Marjat tunnistetaan, mutta metsissä olisi myös yrttejä ja sieniä syötäväksi. Hanke tähtää luonnonantimien käytön lisäämiseen jopa kriisitilanteiden ruokavarantojen täydentäjänä. Päivi Jokinen kannustaa etenkin monipuoliseen sienten käyttöön.

– Suurin osa ihmisistä vain suolaa rouskuja ja säilöminen on siinä. Kuivaaminen on loistava tapaa säilöä sieniä energia- ja tilatehokkaasti. Kuivatut sienet ovat helppokäyttöisiä, kehuu Jokinen.

Päivi Jokinen suosii itse varsinkin mustatorvisientä ja suppilovahveroa, joita voi käyttää kuivattuna sellaisenaan.

– Suppilovahveron maku paranee vielä kuivattaessa. Joskus iskee paniikki, kun kuivattuja suppilovahveroita ei löydy, niitä pitää aina olla, hän nauraa.

Tilattavissa metsäretki tai viljelylaatikko

Yhdistykset, kyläyhteisöt, työttömät ja hoivakodit voivat tilata Luonnosta turvaa -hankkeen kautta itselleen sopivia kursseja. Niillä opetellaan mm. pienviljelyä, luonnonkasvien ja sienten tunnistamista, keräilyä sekä säilömistä. Yhdessä hoidettavan viljelylaatikon voi saada vaikkapa kyläkoululle tai seurojentalolle. Opetusmateriaalia on tulossa myös verkkoon.

Pohjois-Karjalan Martat, Pro Agria ja Maaseudun sivistysliitto ovat saaneet Luonnosta turvaa -hankkeelle Leader-rahoituksen kolmeksi vuodeksi.

Susi voi hyvin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kanta kestää Suomen Riistakeskuksen mukaan metsästystä myös ensi talvena.

– Meillä on hyvin paljon pentueita ja susikanta on huomattavasti runsastunut edellisestä vuodesta. Viralliset luonnonvarakeskuksen pentuekartat saadaan muutaman päivän kuluttua, sanoo Suomen Riistakeskuksen Keijo Kapiainen.

– Vaikka meillä oli viime talvena kannanhoidollisia lupia ja niillä luvilla ammuttiin 17 sutta ympäri Suomen, niin tiedossa oli, että susikanta lisääntyisi 30–40 prosenttia.

Susikannan säätely on Kapiaisen mukaan poliittinen päätös. Kannanhoidollinen metsästys jatkuu myös tulevana talvena.

– Uskallan myös veikata, että se tullaan tekemään suuremmilla lupamäärillä. Kannanhoitosuunnitelmassa meille on määritelty tavoitteita ja kunhan meillä on pentuekartat käytössä, niin nähdään kuinka niiden tavoitteiden rajoissa liikutaan.

– Kanta on tällä hetkellä sen verran suuri, että kannanhoidolliset poikkeusluvat tulisi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tänäkin talvena sallia, ja niin olen ymmärtänytkin, että kyseistä asetusta valmistellaan, summaa Suomen Riistakeskuksen Keijo Kapiainen.

Porin Yyterin ainutlaatuisten hiekkadyynien pelastamiseksi ryhdyttiin pari vuotta sitten tositoimiin. Kokeilun aikana pystytettiin matalia tuuliaitoja ja istutettiin kasvillisuutta dyynien juureen.

– Istutuskokeiluista saatiin pelkästään hyviä kokemuksia, mutta tuuliaitakokeilu onnistui vain puolittain, sanoo luonnonsuojeluvalvoja Kimmo Nuotio Porin ympäristövirastosta.

Rantavehnä osoittautui sitkeäksi kasviksi, kun sille antoi mahdollisuuden. Se sitoi hiekkaa hyvin ympärilleen.

– Tosin niitä istutettiin liian harvaan. Olisi tarvinnut istuttaa tiheämpään, niin tuloksetkin olisivat olleet vielä parempia.

Dyynit syntyvät rantavehnän ympärille Yyterissä. Dyynit eivät katso Nuotion mukaan sitä, että onko se kasvi siihen luontaisesti tullut vai ihmisen istuttama.

Tuuliaitakokeilu sen sijaan osittain toimi ja osittain ei. Kokeilussa kohdattiin yllättävä ongelma.

– Yleisesti oletetaan, että Yyterin tuulet ovat lounaan- ja lännenpuoleisia, mutta lumettomina talvina idänpuoleiset tuulet ovat erittäin voimakkaita. Silloin saattaa käydä niin, että osa aitojen kesällä keräämästä hiekasta lähtee talvella pois taivaan tuuliin.

Hoitosuunnitelma tulossa

Tämän talven aikana Porin kaupungin ympäristövirasto teettää dyynien pitkän aikavälin kunnostussuunnitelman. Siinä kerätään yhteen kaikki se kokemus, mitä dyynien ja hiekan liikkumisesta on. Myös nyt päättyneestä kunnostuskokeilusta saatua tietoa hyödynnetään.

– Sen tarkoituksena on saada pysäytettyä tämä ikävä kehitys.

Kunnostusta on tänä vuonna tehty pienemmässä mittakaavassa, mutta Kimmo Nuotio uskoo, että ensi vuonna tahti tiivistyy valmistuvan hoitosuunnitelman mukaiseksi.

Selkämeren kansallispuisto laajenee Raumalla. Kaupunginvaltuusto päätti eilen liittää osan kaupungin omistamasta saaristoalueesta kansallispuistoon. Laajennus parantaa erityisesti merenalaisten ekosysteemien edustavuutta puistossa.

Laajennuksen suuruus on 2 500 hehtaaria. Suuri osa alueesta on aavan meren matalikon vesialuetta kalliosaarineen ja -luotoineen.

Kansallispuistoon liitetään muun muassa Kylmäpihlajan saari ja Kuuskajaskarin rakentamattomat osat. Rauma aikoo lisäksi perustaa kansallispuiston naapuriin laajan luonnonsuojelu- ja retkeilyalueen.

Rauma on ensimmäinen kaupunki, joka on luovuttanut maitaan kansallispuistoalueeksi. Aiemmin liitetyt alueet ovat valtion omistamia.

Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto on Suomen ensimmäinen virallinen merikansallispuisto. Se sijaitsee Suomen länsirannikolla Kustavin, Uudenkaupungin, Pyhärannan, Rauman, Eurajoen, Luvian, Porin ja Merikarvian kunnissa.

Lapin Ely-keskus määrää yhtiön hankkimaan ja määräaikaisesti rauhoittamaan 20 vuodeksi korvaava 1-2 hehtaarin suuruinen alue boreaalista luonnonmetsää Natura-alueiden läheisyydestä.

Tällä yhtiö Ely-keskuksen mukaan korvaa menetettyjä luontoarvoja.

Yhtiö etsi malmia Romppaiden ja Mustiaapa-Kaattasjärven Natura 2000 -alueella vuosina 2010-2011 ja tuhosi neidonkengän ja tikankontin kasvupaikkaa.

Ely-keskus arvioi vahinkojen merkittävyyttä maastokäynnillä ja asiantuntijaselvitysten sekä lausuntojen avulla.

Yhtiö on jo aiemmin ennallistanut näytteenottopaikat.

Ely-keskuksen päätös perustuu useisiin lakeihin, kuten luonnonsuojelulakiin. Lapissa annettiin nyt ensimmäinen päätös luontovahingon korjaamisesta.

Jään sulaminen Etelämantereen länsiosassa voi nostaa merenpintaa jopa kolme metriä, kertoo uusi tutkimus.

Saksalaisen Potsdam-Institut-ilmastotutkimuskeskuksen tutkimus on jatkoa Nasan viimevuotiselle tutkimustulokselle, jonka mukaan Antarktiksen jäätikön sulaminen on peruuttamatonta ja voi nostaa merenpintaa 1,2 metrillä.

Saksalaisen tutkimuskeskuksen mukaan aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty jään sulamisen lyhyen tähtäimen vaikutuksia, kun taas uusi tutkimus katsoo pidemmälle tulevaisuuteen.

Tutkijat mallinsivat Etelämantereen länsiosan jäätikön sulamista 60 vuoden päähän. Laskelmissa lähdettiin siitä, että nykyinen sulamistahti jatkuisi. Heidän mukaansa tämänhetkisen sulamisvauhdin jatkuminen ajaisi läntisen jäätikön yli kriittisestä pisteestä, jonka jälkeen tapahtuisi "täydellinen, pitkäkestoinen hajoaminen" seuraavien satojen tai tuhansien vuosien aikana.

Tutkijoiden mukaan Etelämantereen länsiosassa sijaitsevan Amundseninmeren jäätikköalueen sulaminen vaikuttaa olennaisesti koko läntiseen jäätikköön. Heidän mukaansa on "mitä todennäköisintä", että Amundseninmeren jäätikön vakaus on jo mennyttä.

Jos näin on, "kolmen metrin merenpinnan nousu seuraavien satojen tai tuhansien vuosien aikana voi olla vääjäämätöntä", tutkimuksessa kirjoitetaan.

Valtaosa Etelämantereen jäämassasta sijaitsee mantereen itäpuolella. Tutkimus on julkaistu PNAS-tiedelehdessä.