Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Komissio saattaa kieltää puoliautomaattiset metsästysaseet EU:ssa

0
0

Euroopan komissiolla on suunnitelma kieltää itselatautuvien tuliaseiden kauppa ja omistaminen yksityishenkilöiltä. Komissio saattaa kieltää kaikki rynnäkkökiväärien ja konepistoolien kaltaiset tuliaseet – olivat ne sitten toimivia tai deaktivoituja eli ampumakelvottomiksi muutettuja keräilyaseita.

Julkisuudessa liikkuvien arvelujen mukaan kielto saattaa kattaa myös metsästyksessä ja urheiluammunnassa käytettävät aseet, kuten esimerkiksi automaattihaulikot. Siten Suomessa on lukuisia aseita, jotka saattavat muuttua tulevaisuudessa arvottomiksi ja laittomiksi.

Terroriteot kirittivät valmistelua

Sisäministeriön neuvotteleva virkamies Kalle Kekomäki kertoo, että toistaiseksi komission esityksestä on olemassa vain epävirallista tietoa.

Kekomäen mukaan komissio on valmistellut asedirektiivin muutosta ensi kevääksi, mutta Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hoputti viimeisessä kokouksessaan komissiota tuomaan esitys julki jo joulukuuhun mennessä.

Kiirehtimisen syynä ovat terroriteot, joita Keski-Euroopassa on koettu viime aikoina. Kekomäen mukaan komissiolla on nyt todella kiire saada esitys valmiiksi määräaikaan mennessä.

Komissio on ehtinyt tiedottamaan jo pariinkin otteeseen, että se esittelee ajatuksiaan tulevasta esityksestä julkisesti lokakuun aikana, mutta molemmilla kerroilla tilaisuutta on lykätty myöhemmäksi. Tällä hetkellä ei ole virallista tietoa siitä, milloin komissio tuo esityksen julki tai milloin se edes antaa virallista tietoa esityksestä.

Kolme pointtia - mutta tarkkuus puuttuu

Komission esityksestä on kuitenkin tihkunut joitain epävirallisia tietoja. Sisäministeriön ylitarkastaja Elina Hirttiö kertoo, että komission virkamiehet ovat kertoneet ehdotuksesta sen kolme keskeistä pääkohtaa:

  1. sarjatuliaseiden kieltäminen ja puoliautomaattiaseiden voimakas rajoittaminen,
  2. sarjatuliaseiden kaltaisten esineiden kielto ja
  3. aseiden nettikaupan rajoitukset.

Sen enempää Hirttiö kuin Kekomäkikään ei osaa tällä hetkellä sanoa, koskeeko esityksen kielto vain sotilastuliaseiden eli rynnäkkökiväärien ja konepistoolien kaltaisia aseita vai ulottuuko kielto myös esimerkiksi metsästyksessä ja urheiluammunnassa käytettäviin puoliautomaattisiin kivääreihin ja haulikoihin.

Käytännössä komission ehdotus saattaa merkitä sitä, että puoliautomaattiset tuliaseet siirtyisivät jatkossa ns. kiellettyjen tuliaseiden luokkaan ja niiden hankintaa rajoitettaisiin hyvin voimakkaasti muuhun kuin sotilas- tai poliisikäyttöön.

Uudistuksen taustalla on raportti, joka julkaistiin viime vuonna.

Asiasta kertoi maanantaina mm. Iltalehti.


Torniojoella runsaasti heikkokuntoisia ja kuolleita lohia

0
0

Pohjois-Suomen eri kalaviranomaisille on tullut yksityishenkilöiltä Tornionjokivarresta kymmenittäin ilmoituksia rannoille ajautuneista kuolleista lohista.

Kaloista on myös ladattu kuvia sosiaalisen median sivustoille, ja pari videotakin rantamatalassa pulikoivista oudosti käyttäytyvistä lohista internetistä löytyy. Ne tosin ovat kalastusharrastajien omien suljettujen ryhmien sivustoilla.

Tornionjoesta löytyi jo viime kesänä kuolleita lohia. Tutkijoiden arvion mukaan syynä saattoi olla helteet ja poikkeuksellisen lämmin vesi, joka rasitti lohia. Mitään selvää kalasairautta ei lohista löytynyt.

Tänä vuonna kalakuolemia ei voi ainakaan laittaa helteiden syyksi. Tutkijat epäilevät nyt, että taustalla voi olla lohikalojen ihokuolio UDN (ulcerative dermal necrosis). Siihen viittaavia oireita on löydetty Ruotsin puolella useiden Perämereen laskevien jokien nousulohissa.

Ruotsin eläinlääketieteen tutkimuslaitos SVA (Statens vetenärmedicinska anstalt) on Eviran mukaan diagnosoinut UDN-sairauden myös kahdessa Tornionjoen nousulohessa. Sitä on tänä vuonna löytynyt myös Kuolan lohijoilta.

Ensi kesäksi suunnitteilla laaja tutkimus

Myös Suomen puolella on kerätty lohia tutkimusnäytteiksi. Ihokuoliota on kuitenkin vaikea löytää, jos kalaan on jo laajemmin tarttunut vesihome. Ja toisaalta ihokuolion syntymekanismikin on edelleen epäselvä, tutkimustietoa ei ole siitä, aiheuttaako sairauden bakteeri tai virus vai jokin muu, mahdollisesti ympäristötekijä.

Ensi vuodeksi yritetään saada rahoitusta tutkimukseen, jossa lohia otettaisiin näytteeksi jo merialueella ennen kuin niihin tarttuu makeassa vedessä esiintyvä vesihome. Tutkimuksessa olisivat mukana Evira, Luke ja pohjoisen Ely-keskukset.

– Tarkoitus on, että Evira toteuttaisi laajemman selvityksen, missä tätä ilmiötä pyrittäisiin systemaattisesti kartoittamaan. Nyt tilanne on ollut se, että vaikka Tornionjoella on havaittu kuolleita kaloja niin sieltä on ollut hyvin vaikea saada näytteitä tutkittavaksi, Pohjois-Suomen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo.

– Merialueelta lähdettäisiin järjestelmällisesti seuraamaan nousulohia kalastajien pyydyksistä ja sitten jokialueella olisi myös henkilöitä, jotka keräisivät näytekaloja ja toimittaisivat niitä Eviran Oulun tutkimuspisteeseen tutkittavaksi.

Rotu voi pelastaa koiran sudelta: "Itäsiperianlaika ymmärtää paeta"

0
0

Susien kohdatessa metsästyskoiran, on koiran selviytyminen tilanteesta heikoilla kantimilla.

– Näitä tapahtuu Pohjoismaissa kymmeniä tapauksia, enimmäkseen kuitenkin Suomessa ja Ruotsissa, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprosessori Ilpo Kojola.

Samalla Kojola kertoo nähneensä videon, jossa ruotsalaisen Tommy Berglundin omistama jämtlanninpystykorva Klara joutuu kahden suden kohteeksi.

– Yksittäisiä suden ja koiran kohtaamisia on vaikea lähteä näin yhden videon perusteella arvioimaan. Vastaavaa videota ei ole vertailukohteeksi.

– Tulkintani kuitenkin on, että kamppailua ei näytä koiran suunnalta olevan. Tässäkin tilanteessa korostuu se ajatus, että onko metsästyskoiraa mitenkään mahdollista suojata susilta sulan maan aikana, kertoo Kojola.

Susireviirillä metsästämisessä on aina riski menettää koira.

– Alttiutta metsästyskoirien kimppuun käymiseen ei voida yksiselitteisesti kertoa. Keskimäärin näyttää siltä, että juuri alueelle asettuneet urossudet ikään kuin raivaavat pois kilpailijoita. Hirveä metsästävä koira on sudelle kilpailija.

Kojolan mukaan koirarotu voi vaikuttaa siihen, joutuuko koira suden uhriksi vai ei.

– Itäsiperianlaika ymmärtää paeta sutta, lisäksi se osaa jotenkin paremmin pelata suden kanssa. Ne ovat harvemmin susien uhreja kuin suomenajokoira. Se onkin tavallisesti Suomessa suden saalis. Kuten myös norjanharmaa ja jämtlanninpystykorva, jotka eivät pärjää sudelle. Suomenpystykorvalla puolestaan on voimakas taipumus vartioimiseen ja se on kova haukkumaan, joten sudella on hyvinkin helppo paikantaa se kaukaakin, summaa tutkimusprosessori Kojola.

Susiliiveistä vähän tietoa

On olemassa joitakin keinoja välttää koiran menettäminen metsästyksen yhteydessä susille, mutta niistä on vielä vähän tietoa.

– Susiliiveistä on hyvin vähän tietoa. Ei ole tietoa siitä, kuinka paljon ne haittaavat koiraa ja kuinka liivi suojaa sudelta. Metsästäjät eivät näytä käyttävän niitä kovin mielellään, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprosessori Ilpo Kojola.

GPS-pannoitettujen susien tietoja on saatu Kojolan mukaan julkisesti paikannettua online-yhteydellä niin hyvin kuin se on mahdollista.

– Se palvelu on otettu suhteellisen hyvin vastaan, mutta sen ongelma on, että koskee vain muutamaa susireviiriä. Meillä ei ole resursseja laajempaan pannoitukseen. Olisi hyvä, jos pannoitettuja reviirejä olisi enemmän. Täyttä suojaa pannat eivät anna, koska kaikkia susia ei saada millään pannoitettua.

Miten on mahdollista ampua vasalta emä? – Itärajalla tutkitaan useita metsästysrikoksia

0
0

Etelä-Karjalan hirvimiesten sihti on tänä syksynä ollut huono. Maakunnassa on tehty yhteensä neljä väärää hirvenkaatoa: kaksi Lappeenrannassa, yksi Ruokolahdella ja yksi Lemillä.

– Ainahan niitä sattuu, mutta tänä syksynä poikkeuksellisen paljon, sanoo rikoskomisario Jyrki Hänninen Kaakkois-Suomen poliisista.

Kaikissa poliisin tutkimissa tapauksissa hirvenvasalta on ammuttu emä, vaikka vasan kanssa liikkuvan naarashirven kaataminen on kielletty.

"Vahinkoa" paheksutaan

Muukon Erämiehet ry:n puheenjohtaja Heikki Suomalainen pitää tapauksia harmillisina. Omassa hirviporukassa niitä ei ole sattunut.

– Kyllä se vakava paikka silloin on. Eikä se mikään helppo ole ampujallekaan sen jälkeen. Kyllä siinä paheksutaan ihan oman seuran keskuudessa ja sitten tulee vielä tämä laki. Metsästyslaki on hyvin tarkka ja onhan meitä ohjeistettu, sanoo Suomalainen.

Vasa ja emä eivät kulje kylki kyljessä

Miten on ylipäätään mahdollista ampua vasalta emä?

– Siinä on usein syynä se, että emä kulkee erillään vasasta. Vasa saattaa tulla niin paljon perässä, että ampuja havaitsee sen vasta myöhemmin, sanoo Suomalainen.

– Se sormen koukistaminen on peruuttamaton toimenpide. Kun näillä hirviaseilla ammutaan, niin sitä ei voi ottaa takaisin, sanoo Suomalainen.

Vasan kanssa liikkuneen emohirven kaatoa tutkitaan metsästysrikoksena. Käräjäoikeus ratkaisee aikanaan, rangaistaanko ampujaa metsästyskiellolla, sakoilla vai molemmilla.

Tenon lohituristien saalis pieneni

0
0

Luonnonvarakeskuksen Luken arvion mukaan matkailijat saivat Tenojoesta tänä vuonna lohta noin 20 300 kiloa, mikä on yli 20 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014.

Tämän vuoden lohisaalis jää myös alle Tenon pitkän aikavälin keskisaaliin, joka on 24 300 kiloa.

Eniten (67 prosenttia) Tenojoella saatiin tittejä, eli alle kolme kiloa painavia pikkulohia. Keskikokoisia, 3-7 kilon lohia matkailijoiden saaliista oli 22 prosenttia ja isoja, yli 7 kilon lohia oli 11 prosenttia.

Kalastusmatkailijat saivat saaliiksi tänä kesänä vajaat 6 500 lohta. Suurin matkailijan pyytämä lohi painoi 20,5 kiloa.

Vähän enemmän matkailijoita

Tenon lohituristit ovat viime vuosina pyytäneet reilun neljänneksen Tenon kokonaissaaliista. Tenon koko lohisaalis on tänä vuonna siis vajaat 80 000 kiloa, Luke arvioi.

Tenon kalastusluvan Suomen puolelle osti tänä vuonna 7 800 kalastajaa. Kalastusvuorokausia ostettiin 33 400, mikä on yhden prosentin enemmän kuin viime vuonna.

Suurin osa Tenon lohimatkailjoista on suomalaisia. Ulkomaalaisia matkailjoita kävi Tenolla kalassa tänä vuonna reilut 200.

Oulujoen lohisiirrot jäivät alle puoleen tavoitteesta – Ohijuoksutukset yllättivät hieman

0
0

Oulujoen lohen ylisiirrot on saatu päätökseen tältä syksyltä. Oulujoella saatiin siirrettyä voimalaitospatojen yläpuolelle 41 lohta. Lohia vapautettiin Utosjoelle sekä Kutujoelle.

Lohimäärät jäivät selvästi 100 sukukypsän lohen tavoitteesta. Tavoitteeseen ei päästy, sillä ylisiirtojen tavoitteena on siirtää vuosittain noin 100 sukukypsää lohta. Siirtojen tarkoituksena on vahvistaa Oulujokeen leimautunutta lohikantaa.

– Tarkoitus oli pyytää lohia Merikosken alakanavassa ja alakalatiessä, mutta ohijuoksutukset aiheuttivat pienen yllätyksen, kun vettä virtasi niin paljon. Kala tavallaan oikaisi ja ui ohi suunnitellusta pyynnistä, kertoo Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n toiminnanjohtaja Tapio Kangas.

Lohien ylisiirtoja tehtiin Oulujoella ensimmäisen kerran syksyllä 2014 ja nykyinen lupa on voimassa elokuun 2018 loppuun.  Tänä vuonna siirrettyjen lohien lisääntymisestä saadaan tietoa vuoden päästä tehtävistä sähkökalastuksista.

Ylisiirtokalojen lisäksi pyydettiin syksyn aikana 29 kalaa luonnonvarakeskuksen kalanviljelylaitokseen Keminmaahan tukemaan istutuskalojen mädinhankintaa.

Oulujokeen lohi nousee myöhemmin kuin muihin jokiin

Ylisiirtolohien kiinniotto alkoi heinäkuun lopulla ja päättyi lokakuun alussa Merikosken kalatien sulkeuduttua.

Ylisiirroilla pyritään myös tasoittamaan lisääntyvien lohien sukupuolijakaumaa. Tämä on erityisesti tarpeen Oulujoella, koska Merikosken kalatiestä uivista lohista vain muutama prosentti on mätiä kantavia isompia naaraskaloja.

Lohi nousee Oulujokeen muita Perämeren jokia myöhemmin loppukesän ja syksyn aikana. Syksyn viilentämissä vesissä ylisiirtojen toteuttaminen on muita jokia helpompaa, koska kaloille aiheutetaan vähemmän stressiä ja vesihometartuntojen riski on alhaisempi. Ylisiirtojen yhteydessä Evirassa tutkituissa lohissa ei ole tehty yhtään kalatautihavaintoa.

Jatkossa ylisiirrot pyritään hoitamaan Montan voimalaitoksen yhteyteen suunnitteilla olevan kalojen kiinniottolaitteen avulla. Kiinniottolaite vastaa kalatien alaosaa, ja siitä voidaan ottaa kiinni sen sisään uivia lisääntymiskokoisia lohikaloja siirrettäväksi yläpuolisille vesistöalueille mahdollisimman vähin vahingoin.

Osa Lapista sai ensilumen

0
0

Virallinen määritelmä ensilumesta on yksi sentti Ilmatieteen laitoksen mittauspisteessä. Tiistaina virallinen ensilumi tuli muun muassa Pelloon, Ranualle sekä Inarin Kaamaseen ja kirkonkylään.

Esimerkiksi Rovaniemellä satoi lunta, mutta Ilmatieteen laitoksen mittauspisteillä sitä ei kertynyt viralliseen ensilumen määritelmään vaadittavaa yhtä senttiä.

Osa Lappia sai ensilumen jo lokakuun alkupuolella. Esimerkiksi Inarin Angelissa ja Utsjoen Kevolla se tuli jo 5. lokakuuta. Myös Keski-Lapissa on ollut jo monin paikoin lunta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Lapin lumisin paikka tiistaiaamuna oli Enontekiön Karessuvanto, jossa lunta oli viisi senttiä. Koko maassa lumisin paikka Kuusamon Toranginaho, jonka mittauspisteessä lunta oli kuusi senttiä.

Etelä-Savo ykkönen sisävesikalastuksessa – Keski-Suomessa vaatimaton saalis, vaikka järviä on

0
0

Keski-Suomen järvistä pyydettiin viime vuonna kalaa 281 000 kiloa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin sisävesillä keskimäärin. Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa saalismäärät nousivat yli miljoonaan kiloon.

Keski-Suomea vähemmän kalaa pyydettiin vain Pohjanmaalla, missä suuria järvialueita on vähän.

Kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta arvioi, että Keski-Suomen saalismäärää selittää vähäinen troolaus.

– Etelä-Savon alue on kokonaisuudessaan melkein Saimaan alueella. Siellä on hyvät muikkukannat ja troolimiehiä huomattavasti enemmän kuin täällä Keski-Suomessa. Meillä on nelisenkymmentä ammattikalastajaa, mutta kalastaminen on kuitenkin aika pienimuotoista monilla, pohtii Paananen.

Muikku palautuu Päijänteelle

Päijänne, Keitele, Konnevesi, Kivijärvi ovat tärkeimmät kalavedet Keski-Suomessa. Paanasen mukaan järvien kalakannat kestäisivät kalastuksen lisäämisen, varsinkin kun muikku on palautumassa Päijänteelle.

– Vuosikausia on ollut aika huono muikkukanta, mutta siika on osittain korvannut Päijänteellä muikun menetystä. Kyllä Keski-Suomen vesillekin enemmän uskaliaita kalastusyrittäjiä mahtuisi. Se ei kyllä nuorison keskuudessa nouse suosituimpien harrastusten tai ammattien kärkeen.

Koko maan saalis kuusi miljoonaa kiloa

Koko Suomen järvistä ammattikalastajat saivat viime vuonna entistä suuremman saaliin. Kalaa järvistä nousi yhteensä kuusi miljoona kiloa kalaa – 1,3 miljoonaa kiloa enemmän kuin edellisenä tilastovuotena 2012.

Saaliin kokonaisarvo on 11,7 miljoonaa euroa eli noin miljoona euroa aiempaa enemmän. Määrällä ja arvolla mitattuna sisävesien tärkein saaliskala on edelleen muikku. Sitä pyydystettiin yhteensä 2,8 miljoonaa kiloa yhteensä 6,2 miljoonan euron arvosta. Etelä-Savossa saatiin kolmannes koko maan muikkusaaliista.

– Viimeisen 15 vuoden aikana muikkusaaliin määrä on vaihdellut 2,4−2,8 miljoonan kilon välillä, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Leena Forsman.

Muikun jälkeen arvolla mitattuna tärkeimpiä saaliskaloja ovat kuha, ahven ja siika. Kuhan merkitys on kasvamassa. Sitä kalastettiin yhteensä 0,4 miljoona kiloa yhteensä 2,6 miljoonan euron arvosta.

400 ammattikalastajaa

Suomen sisävesillä kalasti vuonna 2014 noin 400 rekisteröitynyttä ammattikalastajaa.

– Heistä lähes kaksi kolmasosaa kuului kalastajaryhmään, jotka saavat vähintään 30 prosenttia tuloistaan kalastuksesta. Eniten ammattikalastajia oli Lapissa, Kainuussa ja Etelä-Savossa, summaa Leena Forsman.

Sisävesien saaliista runsas neljännes koostui hoitokalastuksen yhteydessä saadusta saaliista. Särkikalat ja muut vähäarvoiset sekä pienikokoiset kalat muodostavat pääosan saaliista.

– Hoitokalastuksen saalis vuonna 2014 oli noin 1,7 miljoonaa kiloa eli noin 0,7 miljoonaa kiloa enemmän kuin vuonna 2012. Se selittää runsaat puolet kokonaissaaliin kasvusta, selvittää tutkija Riitta Savolainen Luonnovarakeskuksesta.

Kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paanasen mukaan ammattikalastuksessa on tärkeintä, että on vesialue missä kalastaa ja kalusto millä kalastaa.

– Päijänteellä valtion omistama yleisvesialue on 10,000 hehtaaria ja sinne pääsee tietty kalastajamäärä aina kalalle. Oulujärvellä ja Saimaalla on myös yleisvesialueet. Pienemmissä osakaskunnissa lupia pitää saada tosi monelta ja se ei aina onnistu kivuttomasti, tietää Paananen.

Ensi vuoden alussa valtion omistamat yleisvedet siirtyvät Metsähallituksen hallintaan. Vesialueiden kalastusjärjestelyistä ei Metsähallituksessa ole vielä tehty päätöksiä.


Huuhkajavanhus hukkui kala-altaaseen – rengastaja muistaa yhä pesän 25 vuoden takaa

0
0

Vastikään Vuoden luontokuvastaan palkittu Antti Leinonen yllättyi toden teolla, kun sai postin mukana löytöilmoituksen kauan sitten rengastamastaan linnusta. Kuollut huuhkaja oli löytynyt Taivalkosken Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kala-altaasta.

– Aluksi olin tietysti hämmästynyt, sillä en ole enää rengastanut suurin piirtein 15 vuoteen ja ihmettelin, että mistä se löytöilmoitus tulee, Leinonen kertoo.

– Kyllähän siinä mietti, että pitkä elämä sillä on ollut linnun elämäksi. Nähtävästi se on pesinyt siellä Taivalkoskella. Kyllähän siinä vähän ajatukset meni tämän huuhkajan elämän mukaan, mies pohtii.

Löytöilmoitus yli vuosikymmenen takaa rengastetusta linnusta ei ole aivan tavanomainen sattumus, vaan Leinosen mukaan ilmoituksia tulee yleensä muutaman vuoden ajan rengastuksien jälkeen.

Vaikka aikaa on vierinyt, Leinonen muistaa vielä kyseisen huuhkajan pesäpaikan Puolangalla.

– Se oli harjun rinteessä, tyypillinen huuhkajan pesäpaikka maassa.

Löydetty huuhkaja oli huomattavan iäkäs, yli 25-vuotias. Tähän mennessä vanhin Suomessa löydetty rengastettu huuhkaja on ollut 26 vuoden ja 7 kuukauden ikäinen.

Eläinten ulosteita ei päädy entiseen tapaan maalle – voi merkitä suuria ongelmia

0
0

Metsästyksen ja ihmisen aiheuttaman saastumisen seurauksena tapahtunut suurten eläinten väheneminen on pienentänyt myös niiden ulosteiden määrää, mikä on pulmallista maapalloon hedelmällisyyden kannalta, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.

Arvostetussa yhdysvaltalaisessa tiedelehdessä Pnasissa julkaistun tutkimuksen mukaan suurten nisäkkäiden ja merieläinten määrän lisääminen voisi jopa vähentää ilmaston lämpenemisen aiheuttamia ongelmia.

Vermontin yliopiston biologi Joe Roman muistuttaa, että maailmassa oli ennen kymmenen kertaa nykyistä enemmän valaita, kaksikymmentä kertaa enemmän lohen kaltaisia kaloja, jotka nousivat kutemaan makeaan veteen, sekä kaksi kertaa enemmän merilintuja. 

Lisäksi jättiläislaiskiaisten, mastodonttien ja mammuttien aikaan suuria kasvissyöjiä oli kymmenen kertaa enemmän kuin nykyisin.

Ekosysteemi vaarassa

Eläinten katoaminen on merkinnyt muun muassa sitä, että maan ravintoketju on kärsinyt, kun merilinnut ja vaeltavat kalat eivät enää tuo eläinperäistä jätettä syvälle sisämaahan. Ketjun murtuminen voi heikentää koko ekosysteemiä.

Tutkijoiden mukaan eläinten kyky kierrättää ravinteita on pudonnut noin kahdeksaan prosenttiin tasosta, jolla se oli ennen kuin noin 150 megafaunaan luettua suurta eläinlajia kuoli sukupuuttoon viime jääkauden lopulla.

Valtamerien nisäkkäiden metsästys taas on vähentänyt noin 75 prosenttia näiden eläinten meren syvyyksistä nostaman fosforin määrää.

– Aiemmin ei  ymmärretty eläinten keskeistä rooliin ravinteiden liikuttelussa, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Christopher Doughty Oxfordin yliopistosta.

Nyt tutkijat sanovat, että eläimet ja niiden ulosteet hedelmöittävät paikkoja, joilla elämä ei muutoin viihtyisi.

Tutkimuksen mukaan eläinten aikaansaama lannoitus on vähentynyt peräti kuuteen prosenttiin parhaista ajoista.

Heidän laskelmiensa mukaan muun muassa valaat ja muut merinisäkkäät siirsivät ennen kaupallisen valaanmetsästyksen alkamista noin 340 miljoonaa kiloa fosforia pinnalle syvältä merestä. Nyt määrä on enää alle neljännes entisestä.

Merilinnut ja valleuskalat taas siirsivät vuosittain noin 135 miljoonaa kiloa fosforia maalle. Määrä on tutkijoiden mukaan enää alle neljä prosenttia entisestä.

Tunnettujen fosforivarantojen on arvioitu loppuvan 50 vuodessa, mikä voi tuottaa suuria ongelmia maataloudelle.

"Niistä tulee rotanpesiä"– lehtikasat eivät kuulu yhteisille maille

0
0

Vain mielikuvitus on rajana, kun ihmiset "laajentavat" tiluksiaan rakentamalla tai varastoimalla tavaraa oman tontin ulkopuolelle.

Kuopiossa kaupungin mailta on löytynyt komposteja, halkokasoja, leikkimökkejä, grillipaikkoja ja jopa aidattuja oleskelualueita. Syksyisin tavallisin rikkomus on lehtien ja muun puutarhajätteen kasaaminen oman tontin ulkopuolelle.

Se voi kuulostaa harmittomalta, mutta ei ole, teroittaa valvoja Jukka Laukkanen Kuopion kaupungilta.

– (Puutarhajätteistä) tulee pahimmillaan rotanpesiä ja siemenroskakasoja, joista rupeaa ilmestymään muutakin. Sitä kautta ne jättiputket ja -palsamitkin ovat levinneet metsiin ja puistoihin.

Lehtien kerääminen tontilta ja tonttiin rajautuvalta katualueelta kuuluu kiinteistön vastuulle. Tämä on Laukkasen mukaan asia, jota kaikki asukkaat eivät tiedä. Jos lehtiä ja puutarhajätettä ei ole mahdollista kompostoida omalle maalle, niitä otetaan vastaan jäteasemalla.

"Toki on vaikeampiakin tapauksia"

Luvaton alueen valtaaminen on lainvastaista. Kuopiossa kaupunki ryhtyi huhtikuussa jakelemaan huomautuksia maanvaltaajille.

Valvoja Laukkasen mukaan huomautuksia on jaettu muutamia kymmeniä ja suurimmassa osassa tapauksista asiat on sittemmin saatu mallilleen. Esimerkiksi uhkasakkoja ei olla näillä näkymin ottamassa käyttöön.

– Toki on vaikeampiakin tapauksia, kun ei tiedetä, kenelle tavarat kuuluvat ja milloin ne ovat ilmestyneet. Ja joskus sattuu sieluun, kun pihaa on pidetty suurempana kuin se onkaan, Laukkanen naurahtaa.

Kittilän kultakaivokselta ilmaan jo kaksi pölypilveä vuoden sisään

0
0

Kittilän kultakaivoksella viime talven kuivat pakkaskaudet ovat aiheuttaneet jo kaksi kertaa rikastushiekan leviämisen ympäristöön. Ensin raskasmetallia sisältänyt pölypilvi lähti liikkeelle vuosi sitten lokakuussa, kun altaan pinta pääsi kuivumaan liikaa. Pienhiukkasia ei kaivosyhtiö Agnico Eagle Finlandin mukaan pilvessä ollut, eikä se levinnyt asutukseen.

Korjaustoimenpiteitä ryhdyttiin tekemään, mutta tilanne toistui pienemmässä mittakaavassa helmikuussa, kertoo Lapin Ely-keskuksen ympäristösuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen.

– Ilmoituksessakin kuvataan hyvin, että siellä on ollut muutaman päivän kuiva pakkasjakso ja silloin on päässyt kuivahtamaan rikastushiekan pinta purkupaikan läheisyydessä. Ja kun on ollut kova tuuli, niin silloin rikastushiekan pintakerrosta on lentänyt lyhyen matkaa tuulen.

Kastelua ja tuuliaitoja

Sade kuitenkin kasteli alueen ja likaantuneen alueen arvioitiin olevan noin seitsemän hehtaaria. Vaikutuksia kaivosalueen rajojen ulkopuolelle ei tuolloin arvioitu olevan, Luokkanen sanoo.

Agnico Eagle oli jo lokakuun tapauksen jälkeen lähtenyt parantamaan rikastushiekka-altaiden kastelua.

– Yhtiöhän on tehnyt toimenpiteitä, miten pölyämistä voitaisiin vähentää. Talvella he rakensivat niin sanottuja tuuliaitoja, louhepenkereitä ja kasteluputkistoja sinne rikastushiekka-allasalueille, Eira Luokkanen kertoo.

Laitteet olivat testikäytössä, kun Lapin Ely-keskus kävi tarkistamassa tilanteen toukokuun lopussa.

Pölyongelmaa muillakin kaivoksilla

Eira Luokkasen mukaan tilannetta seurataan vähintään vuosittain. Uusia ilmoituksia rikastehiekka-altailta karanneista pölypilvistä ei ole yhtiöltä tai ulkopuolisilta tullut.

– Nyt kastelujärjestelmät ovat toiminnassa ja toivotaan, että siitä on apua ensi talvelle. Jos niistä ei ole apua, niin yhtiö joutuu tekemään lisäselvityksiä ja etsimään lisäratkaisuja pitääkseen ongelman hallinnassa. Erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja Suomessa on monella alueella mietitty ja mietitään edelleen, Eira Luokkanen sanoo.

Kittilän kultakaivoksella havaittiin myös patovuoto tänä syksynä. Pölyongelmia oli vuosi sitten lokakuussa myös Pohjois-Pohjanmaalla Nivalan Hituran kaivoksessa ja Raahen Laivakankaan kaivoksella.

Homo sapiens on jatkuvasti corvuksen tarkkailun alla

0
0

Varikset (lintusuku Corvus, varis Corvus corone) kuuluvat luontoomme yhtä vahvasti kuin tummat toppatakit talvivaatetukseen. Variksen kekseliäisyys, luovuus ja yhteinen elinympäristö ihmisen kanssa saa monet muistelemaan varisjuttuja. Yhden talviruokintapaikalla varis sai keinumalla ruoat nokkaansa, toinen taas todistaa varisten yhteishenkeä, kun sairastunut yksilö tarvitsee siipihoitoa.

Varis on tuttu tapaus myös opettaja Panu Villaselle Hämeenlinnasta.

– Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on pohtinut kiinnostavia, kulttuuria selittäviä ajatuksia, joista monia pidän käyttökelpoisina. Dawkinsin teoriassa memetiikka ja meemi liittyvät kykyyn kopioitua ja sen seurauksena muuntua tarpeen vaatiessa, kopioituakseen taas herkemmin uudelleen. Linnuillakin on oma memetiikka-maailmansa, kertoo Villanen.

Tuon minä tunnen!

Yksi varissukupolvissa siirtyvä taito voisi olla tikun käyttö. Variksesta polvi paranee.

– Varikset seuraavat tarkasti esimerkiksi ihmisten käyttäytymistä ja toimintaa. Varikset ovat luovia ongelmanratkaisijoita, jotka ihmettelyn lisäksi pystyvät omaksumaan ja matkimaan ja sitä kautta siirtämään uusia kulttuurisia tapoja eteenpäin, selittää Panu Villanen.

– Varis pystyy jopa tunnistamaan kasvoja! Eräässä kokeessa variksen eteen laitettiin kaksi putkiloa, joissa toisessa oli hiekkaa ja toisessa vettä. Variksen piti ratkaista, kuinka aineet toimivat eri tavalla ja miten saada herkkupala nokkaan. Herkkupalan saaminen vaati kahdeksan erilaista työvaihetta ja tämä kertoo variksen huikeasta päättelykyvystä, iloitsee Panu.

Lintujen älykkyydestä antaa esimerkin corvus-lintusukuun kuuluva korppi, joka suorittaa huikean ongelmanratkaisutehtävän BBC:n videolla.

Oksentava ruokapöytä

Kun ihmiset kiiruhtavat aamulla päivän menoihinsa, ottavat varikset tarkkailupaikat katoilta ja katulamppujen päältä. Alkaa ankara seuranta. Kuka käy säännöllisesti roskiksella? Mitä sinne roskikseen päätyy? Tapahtuuko sitä säännöllisesti? Jääkö roskiksen kansi auki? Onko tämän ihmisen toiminta säännöllistä? Entä kuka tulee keskellä yötä kotiin ja oksentaa kadulle?

– Luovuus on suurin tekijä siinä, että varista pidetään älykkäänä lintuna. Varis pärjää hienosti siksi, että se seuraa ihmistä säännöllisesti eikä sillä ole mihinkään kiire.

– Varikset imevät tietoa ja ovat toiminnallisia lintumaailman duunareita. Kun oppiminen, saadun tiedon harjoittaminen ja ennen kaikkea soveltaminen on mahdollista, se pärjää. Ihmiset ja varikset elävät lähellä toisiaan, ja varis on oppinut ihmistä seuraamalla saamaan uutta tietoa. Varikset ovat oppineet muun muassa sen, minne ravintoa varastoidaan ja miten sitä helpoimmin saa, sanoo Panu Villanen.

Valitse minut! Valitse minut!

Varis seuraa ihmistä, mutta kyllä varisten touhujen seurailusta on hupia ihmisillekin. Varisten äänekäs raakunta on helppo tulkita hauskasti, jopa inhimillisesti. Erilaisilla äänillä on oma merkityksensä varisten äänimaailmassa.

– Voimakkaasta raakunnasta voi toki päätellä sen, että lintujen keskinäinen viestiminen on vahvaa. Jos oikein kovasti porukalla raakutaan, on ehkä havaittu vaarallinen petolintu. Viestiminen on osa selviämistä.

– Saattaahan siinä olla leikkiäkin, mutta usein siinä viestitään omista taidoista. "Katso, millaisia temppuja osaan, minusta tulisi sinulle hyvä puoliso!", nauraa Panu Villanen.

Tutkimus: Leijonien määrä uhkaa vähentyä jyrkästi lähes kaikkialla Afrikassa

0
0

Tuoreen tutkimuksen mukaan Länsi-, Keski- ja Itä-Afrikassa elävien leijonien määrä uhkaa vähentyä 50 prosenttia seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tutkimus julkaistaan PNAS-tiedelehdessä ja siitä kertoi uutistoimisto AFP.

Tutkijoiden mukaan leijonien määrä lisääntynee vain Etelä-Afrikan, Botswanan, Namibian ja Zimbabwen intensiivisesti hoidetuissa kannoissa.

Afrikassa elää nykyään arviolta 20 000 leijonaa. Tutkijat arvioivat, että 1900-luvun puolivälissä niitä oli vielä noin kymmenen kertaa enemmän, 200 000.

Läntisessä Afrikassa leijonien tilanne on kaikkein kriittisin. Tutkimuksen mukaan alueella elää enää kaksi suurta leijonapopulaatiota, toinen Kamerunissa ja toinen Beninin, Burkina Fason ja Nigerin rajoilla. Sen perusteella, miten kannat ovat pienentyneet vuodesta 1990 lähtien, leijonien määrän ennustetaan vähenevän puoleen nykyisestä 20 vuoden sisällä.

Länsi-Afrikassa leijona on jo julistettu äärimmäisen uhanalaiseksi. Tutkijat sanovat, että leijona pitäisi julistaa erittäin uhanalaiseksi myös keskisessä ja itäisessä Afrikassa, missä se on tällä hetkellä luokiteltu vaarantuneeksi.

Leijonien väheneminen johtuu pääosin ihmisestä: maanviljelyksen leviämisestä ja salametsästyksestä. Tutkijoiden mukaan kissapetojen tehokkaaseen suojeluun tarvitaan ennen muuta rahaa.

– Tuore tutkimus osoitti, että leijonien kunnollinen suojelu maksaa noin 2 000 dollaria neliökilometriä kohden vuodessa, PNASisssa julkaistavan tutkimuksen tekijöihin kuuluva Philipp Henschel kertoi AFP:lle.

Karhunpyynti poronhoitoalueella lopullaan – enää neljä voi kaataa kiintiöstä

0
0

Karhukiintiö sallii vielä neljän karhun kaatamisen läntisellä poronhoitoalueella. Itäisen alueen kiintiökarhut on jo kaadettu tältä vuodelta.

Kiintiömetsästys jatkuu kuun loppuun lauantaihin saakka, ellei kiintiö täyty ennen sitä.

Poronhoitoalueella on saanut kaataa syksyn karhunjahdissa yhteensä 52 karhua, joista 15 läntisellä ja 37 itäisellä poronhoitoalueella.

Karhun kiintiömetsästys poronhoitoalueella alkoi 20. elokuuta.


Kallioperä yllätti – kalatien valmistuminen myöhästyy hieman Korkeakoskella

0
0

Kotkan Korkeakoskelle rakennettava kalatie valmistuu näillä näkymin ensi vuoden alkupuolella. Alunperin valmista piti olla kuluvan vuoden marraskuussa.

Kalastusbiologi Kauko Poikola Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta sanoo, että työt ovat edelleen hyvässä vauhdissa. Rakennuspaikka on kuitenkin osoittautunut odotettua hankalammaksi epävakaan kallioperän vuoksi. Tämän vuoksi kalatien perustusten tekeminen on kestänyt odotettua kauemmin. Poikola arvioi viivästyksen nostavan urakan kustannuksia 200 000 eurolla. Hankkeen kustannusarvio on kaikkiaan noin 1,4 miljoonaa euroa.

Korkeakosken vesivoimalan yhteyteen rakennetaan kalatie, jotta uhanalaiset vaelluskalat, kuten merilohi ja taimen pääsevät nousemaan Kymijokeen luontaisille lisääntymisalueilleen. Kalatien pituus tulee olemaan runsaat 200 metriä ja nousukorkeutta on 13 metriä. Valmistuessaan Korkeakoskesta tulee yksi maan suurimmista kalateistä.

Korkeakosken lisäksi keskustelua on käyty kalaportaiden rakentamiseksi myös Ahvenkoskelle. Kauko Poikolan mukaan ELY-keskus tulee jossakin vaiheessa tekemään aluehallintovirastolle hakemuksen, että Ahvenkosken voimalan kalatalousmaksu muutettaisiin kalatievelvoitteeksi. Ahvenkosken voimalan omistaa Helsingin Energia.

Kauhukertomusta mallataan harjoituksessa: Tappava afrikkalainen sikarutto löytyy Pohjois-Karjalasta kuolleista villisioista

0
0

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran johtama valmiusharjoitus ei ole tuulesta temmattu. Virosta löytyi muutama viikko sitten neljäkymmentä kuollutta villisikaa, joissa oli afrikkalainen sikarutto. Tautia on Baltian maiden lisäksi myös muun muassa Venäjällä eli Suomeen virus voi tulla milloin hyvänsä.

Tauti on pirullinen. Se iskee kaikenikäisiin sikaeläimiin, sitä on vaikea hävittää, ja itse virus on kestävä, se säilyy tartuntakykyisenä kuukausia muun muassa sian eritteissä, jopa syljessä.

Karsein tapa leviämiseen saattaisikin olla esimerkiksi Virossa saastuneella alueella käynyt suomalainen sikatilallinen, joka kuljettaa viruksen maahan varusteissaan.

– Se juuri se riski onkin, että ihmisen vaatteet, kengät, ajoneuvot, välineet tai vaikka metsästyskoira kuljettaa virusta, jos on käyty alueella, jossa tautia esiintyy. Siinä on oltava todella huolellinen vaatteiden vaihtamisessa ja auton puhdistamisessa. Olisi syytä pestä auto, ei vain päältä, vaan alta ja lisäksi vaihtaa jalkatilan matot, kuvailee Itä-Suomen läänineläinlääkäri Paula Junnilainen.

Tuottajalle täysi katastrofi

Afrikkalaisen sikaruton ehdottaman tärkeisiin ennaltaehkäiseviin toimiin kuuluu se, ettei sioille anneta edes makupalaksi muuta kuin niille tarkoitettua ruokaa. Virus kun ei häviä edes pakastetusta lihasta.

Virus ei tartu ihmiseen, mutta sikatilalliselle afrikkalainen sikarutto olisi täysi katastrofi.

– Kaikki sikaeläimet lopetetaan viipymättä ja hävitetään niin, ettei tartunta pääse leviämään. Tämän jälkeen tulee pesu ja desinfiointi, saneeraus tilalla ja vielä tyhjillään pitoaika. Eli tilalle tulee tuotantokatkos, sanoo läänineläinlääkäri Paula Junnilainen.

Eläinlääkintähuollon viranomaisten afrikkalaisen sikaruton maahantuloon liittyvään harjoitukseen osallistuu kolmisenkymmentä ihmistä. Harjoitus tehdään virtuaalisesti. Osa osallistujista on Eviran tiloissa Helsingissä ja osa Aluehallintoviraston suojissa Joensuussa.

Jätepato uhkaa murtua Kittilän kultakaivoksella

0
0

Syyskuun puolivälissä Kittilän kultakaivoksen jätealtaassa havaittiin outo vuoto. Asiaa tutkimaan lähetetty sukeltaja löysi 14 metrin syvyydestä jätealtaan NP3 pohjan suojamatosta viisi peukalonpään kokoista reikää. Syytä reikiin ei yhtiön mukaan ole kyetty selvittämään.

Altaan vesimäärä on Lapin ELY-keskuksen mukaan kasvanut enemmän kuin kaivosyhtiö on etukäteen laskeskellut. Valtavan vedenpaineen seurauksena viidestä pienestä reiästä purkautui jätevettä läheiseen ojaan 340 kuutiometriä tunnissa. Ojasta vesi päätyi pintavalutuskenttänä toimivan suon läpi suoduttuaan läheiseen Seurujokeen.

Toinen vuoto johti kiireelliseen poikkeusjuoksutukseen

Kaivosyhtiö Agnico Eagle ilmoitti ensimmäisestä vuodosta 14.9. valvontaviranomaisille Lapin ja Kainuun ELY-keskuksille.  Yhtiö ryhtyi tukkimaan vuotoa ajamalla reikien päälle kymmeniä tuhansia kuutioita moreenia. Vuoto jatkuu yhä mutta on vähentynyt 230 kuutioon tunnissa.

Toinen vuoto paljastui viime keskiviikkona (21.10.) kahdeksan metrin syvyydestä. Sukeltaja totesi alueen, jolla tuntui vuodon aiheuttamaa imua.  Vuodosta hermostunut kaivosyhtiö haki ja sai kiireesti Lapin ELY-keskukselta luvan pumpata ympäristölupaan verrattuna kolminkertainen määrä jätevettä Suon läpi läheiseen Seurujokeen.

Tiedot ilmenevät Lapin ELY-keskuksen viime perjantaina (23.10.) tekemästä poikkeuspäätöksestä, jolla kaivosyhtiön luvattiin päästää kolminkertainen määrä jätevesiä Seurujokeen.

Kaivosyhtiön mukaan jätevesien suurempi purku läheiseen Seurujokeen ei aiheuta merkittäviä haittoja. Konsulttiyhtiö Rambollin mukaan syyskuussa havaittu vuoto nosti joen suolapitoisuutta ja ehkä tappoi taimenten mätimunia. 

Vuotoa mitataan tunti tunnilta

Juoksutus on välttämätön. Kaivosyhtiö Agnico Eagle oli pakotettu hakemaan juoksutukseen ympäristönsuojelulain 123 §:n mukaista poikkeuslupaa onnettomuusvaaran vuoksi. Poikkeushakemus tehtiin, kun sukeltaja löysi toisen vuodon viime viikon keskiviikkona. 

Jätealtaan liian suuren vesimäärän aiheuttamaa riskiä kuvaa se, että vuodon määrää ja veden kirkkautta seurataan tunnin välein. Joku käy myös pimeällä yöllä tarkistamassa taskulampulla onko vuotovesi yhä kirkasta.

Veden sameutuminen kertoisi piping-ilmiönä tunnetusta ongelmasta. Pipingissä veden paine alkaa syödä vuotokanavan seinämiä eli vesi kuljettaa maa-aineksia ja lopulta pato murtuu.

Vuoto ojaan on pysynyt kirkkaana. Kaivosyhtiö seuraa tilannetta herkeämättä ja ponnistelee vesitaseen eli kaivosalueelle kertyvien vesien määrän saamiseksi hallittavissa olevalle tasolle.

Seurujoen suolapitoisuus noussee haitaksi lohikaloille ja saunojille   

Yhtiön mukaan jätealtaan NP3 vuodossa ja jätevesien lisäjuoksutuksessa Seurujokeen päässee nykyistä enemmän magnesiumia, natriumia, sulfaattia ja typpeä.  Joki voi muuttua poikkeuksellisen suolaiseksi. Suolaisuus voi haitata lohikalojen poikastuotantoa ja tehdä joesta saunavedeksi kelpaamatonta ainakin ajoittain. Seurujoki kuuluu Ounasjoen vesistöön, joka laskee Kemijoen kautta Itämereen.

Yhtiön viranomaisille antaman ilmoituksen mukaan jätevesien haitallisten aineiden arseenin, antimonin, nikkelin ja syanidin pitoisuudet ovat olleet ympäristöluvan raja-arvoja alhaisemmat. Tähän asti ne ovat yhtiön mukaan olleet enintään kolmasosa ja yleensä alle neljäsosa raja-arvoista. Näiden myrkyllisempien aineiden päästöjen arvellaan kasvavan lisäjuoksutusten takia, mutta pysyvän silti tähänastisen päästöhistorian valossa luparajojen alla.

Syanidialtaaseen ei sallita enempää vettä

Yhtiö esitti yhtenä vaihtoehtona osan liikaveden pumppaamista toiseen jätealtaaseen CIL2. Patoturvallisuudesta vastaavan Kainuun ELY:n mukaan liikoja vesiä ei saa kuitenkaan varastoida jätealtaaseen CIL2, jonka pohjaan kerrostuu kultakaivoksen syanidipitoista rikastusjätettä. Altaassa olisi tilaa, mutta viranomaisen mukaan nyt ongelmana olevien liikavesien johtaminen lisää riskiä altaan tulvimisesta yli äyräidensä syyssateilla ja keväällä lumien sulaessa.

Lapin ELY-keskuksen perjantaisesta (23.10.2015) tekemästä poikkeuspäätöksestä ilmenee, että syanidijätettä kertyy jätealtaan CIL2 pohjalle Kittilän kultakaivoksella.

Vesien määrää kasvattanut suunniteltua suurempi louhinta

Talvivaaran kaivoksen jätetulva ympäristön vesistöön johtui osaltaan siitä, että kaivosyhtiö ei kyennyt hallitsemaan vesitasetta. Vesiä siis tuli ja tulvi enemmän kaivoksen jätealtaisiin kuin oli ennakkoon laskettu ja osa vesistä pääsi käsistä.

Lapin ELY-keskuksen johtaja Timo Jokelainen sanoo, että Kittilän kultakaivoksella ja Talvivaaralla on yhteinen ongelma eli vesien määrä ylittää arvioidun. Kaivosalueelle on otettu enemmän vettä kuin lupien mukaan on sallittu päästää ympäristöön. Vesitase siis mättää.

– Missään nimessä en toivoisi, että tässä samanlaiseen tilanteeseen jouduttaisiin kuin Talvivaarassa, sinänsä yhtäläisyyksiä on vesitaseongelman kanssa olemassa, että molemmissa kaivoksissa näyttää siltä, että vesitase ei vastaa mitä aiemmin ennakoitiin, sanoo johtaja Timo Jokelainen Lapin ELY:stä.

Kittilän kultakaivosyhtiön Agnico Eaglen Suomen toimitusjohtaja Ingmar Haga selittää kaivokselle syntynyttä vesitaseongelmaa sillä, että louhinta ja vedenkäyttö ovat olleet vähän suunniteltua suurempaa. Vettä on voinut tulla myös luonnosta enemmän. Luonnollisia lisävesiä voivat olla sateet ja kevään sulamisvedet.

– Me ollaan tietysti siihen alustavaan suunnitelmaan nähden tuotettu vähän enemmän malmia ja sen takia prosessiin on tullut vähän enemmän vettä, että se on nyt vuosien aikana lisännyt ja lisännyt, sanoo toimitusjohtaja Ingmar Haga.

Taas kaatui kaksi karhua pohjoisessa

0
0

Karhunmetsästys loppuu joka tapauksessa viimeistään lauantaina, vaikka karhunmetsästyskiintiötä ei saataisikaan täyteen, sillä metsästyskausi kestää lokakuun loppuun asti.

Itäisen alueen kiintiökarhut on jo kaadettu tältä vuodelta.

Tutkimus: Pedon nappaama kala kutsuu apua

0
0

Pedon pyydystämä kala kutsuu apua – joskaan ei ääneen, vaan vapauttamalla ihostaan kemikaaleja, sanovat tutkijat.

Kala ei kutsu paikalle lajitovereitaan, vaan muita petoja, jotta syntyisi kaaos ja sen turvin kala ehkä pääsisi pakoon, australialaisen James Cookin yliopiston tutkija Mark McCormick kertoo. 

Jo aiemmin tiedettiin, että haavoittuneen kalan ihosta irtoaa kemikaaleja. Ne on päätelty varoitukseksi lajitovereille, jotta nämä ymmärtävät lähteä karkuun, mutta uudessa tutkimuksessa selvisi, että ne ovat myös itsepuolustusta.

– Ei vie kuin minuutteja kemikaalisesta hätähuudosta, kun paikalle rientää pieniä petokaloja. Niille se tarkoittaa päivälliskutsua. Ne alkavat jahdata alkuperäistä saalistajaa napatakseen siltä ruoan suusta, McCormick selittää.

Ovelaa ja tehokasta

Tutkijat havaitsivat keinon varsin tehokkaaksi: noin 40 prosentissa tapauksista saalistaja menettää otteensa ja saalis ui tiehensä.

Niinpä kemikaalista hätähuutoa voikin verrata linnun kirkaisuun tai nisäkkään parkaisuun, sanovat McCormick ja hänen ruotsalainen kollegansa Oona Lönnstedt.

– Tuloksemme osoittavat, että koralliriuttojen kalat ovat kehittäneet koko joukon ovelia selviytymiskeinoja, jotka ne voivat ottaa käyttöön tilanteen vaatiessa, sanoo tutkimusta johtanut Lönnstedt.

Korallien tuhoutuminen voi sotkea systeemin

Tutkittavina oli koralliriuttojen pieniä neitokaloja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia kuin isommilla ja kaupallisesti tärkeämmillä kaloilla, koralliahvenilla ja napsijoilla.

Seuraavaksi  tutkijat haluaisivat selvittää, miten koralliriuttojen vaurioituminen vaikuttaa kalojen kemiallisiin hätähuutoihin.

– Joissakin tapauksissa kemialliset viestit hämärtyvät aika lailla, kun riutat rapautuvat. Niinpä peto- ja saaliskalojen välille kehittynyt suhde muuttuu, McCormick sanoo.

Neitokalatutkimus on luettavissa  Proceedings of the Royal Society B -lehdestä. Haastattelut on julkaistu James Cookin yliopiston verkkosivulla.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live