Tuohimutkan kanalassa lähellä Jyväskylän keskustaa viettää leppoisaa elämää parisenkymmentä kanaa, yksi kukko ja kaksi kukkopoikaa. Kanoilla on hyvin tilaa olla ja liikkua, sekä munia rauhassa, kertoo kanalan omistaja Päivi Korpivaara.

– Munivat kanat alkavat meillä olla jo vanhoja. Munintatahti on tällä hetkellä rauhallinen, korkeintaan yksi muna päivässä.

Kanala ei ole Korpivaaralle liiketoimintaa. Alkujaan piharakennuksessa kanalan osuuden piti olla neljäsosa, nyt rakennus on pelkästään kanalakäytössä.

– Kanalassa mopo karkaa helposti käsistä. Joka vuosi me tähän jotain rakennetaan. Kanat ovat niin kivoja, ihan kuin lemmikkejä, Korpivaara kertoo.

Tietty nokkimisjärjestys

Kanaparvessa hierarkia on tarkka. Jokainen kun tietää paikkansa, niin silloin kanala pysyy myös rauhallisena. Tuohimutkan citykanalassa ylintä valtaa käyttää Hieno-kana.

– Sillä on tullut jopa kukon kanssa hiearkiatappelu, Korpivaara naurahtaa.

Oma lukunsa ovat kanaemot, jotka varjelevat ja suojelevat tipujaan.

– Kana pitää siipensä harallaan ja tiput menevät alle. Se on juuri niin huolehtiva, kuin kanaemo vaan voi olla.

Kanoilla on omat luonteensa, esimerkiksi Sylvi on hyvä sylikana. Siitä tulee myös sen nimi. Kanojen luonteita ei kuitenkaan opi kovin äkkiä, kertoo Päivi Korpivaara.

– Tuossa kun seurailee, niin siitä se selviää. Voi siihen mennä useampia kuukausia.

Paljon riippuu myös siitä, kuinka kanaa käsittelee. Pitämällä kanaa paljon sylissä, voi se oppia helposti sylissä pidettäväksi.

Luonnondraamaa citykanalassa

Joskus luonto esittää omaa näytelmäänsä myös Tuohimutkassa, lähellä kaupungin keskustaa.

– Olin itsekin silloin pihassa. Kanahaukka tuli ja tappoi yhden kanan. Olin vajaan viiden metrin päässä, enkä heti huomannut, että se on siellä.

Korpivaara suosittelee syksyn pimeyteen keinovaloa. Moni kana kokee sulkasadon pimeyden vuoksi, lisäksi muninta vähenee päivien lyhentyessä.

Kesäkanaloiden pitäjille Korpivaaran neuvo talven varalle on yksinkertainen.

– Kanat kannattaa laittaa pataan. Turha niitä on talvella pitää huonoissa olosuhteissa, esimerkiksi leikkimökeissä. Aina pitää lämpötilan olla plussan puolella kanalassa.

Kanalan perustaminen vaatii perehtymistä kaupungin sääntöihin. Tietoa kanalanpidosta voit lukea Päivi Korpivaaran blogista.

Tuohimutkan citykanalassa vieraili Terhi Pirilä-Porvali

Uusi-Seelanti aikoo perustaa yhden maailman suurimmista merensuojelualueista eteläiselle Tyynellemerelle.

Pääministeri John Key sanoi YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa maanantaina, että Kermadecin merensuojelualue kattaisi noin 620 000 neliökilometrin alueen suunnilleen tuhat kilometriä Uuden-Seelannin rannikolta koilliseen. Alue olisi näin pinta-alaltaan hiukan Ranskaa pienempi.

Keyn mukaan alueella elää tuhansia tärkeitä eläinlajeja, kuten valaita, delfiinejä, merilintuja ja harvinaisia kilpikonnia.

– [Se] on yksi maailman maantieteellisesti ja geologisesti monipuolisimmista alueista, Key sanoi tiedotteessa uutistoimisto AFP:n mukaan.

– Siellä on maailman pisin merenalainen tulivuoriketju ja maailman toiseksi syvin, kymmeneen kilometriin ulottuva syvänmeren hauta, Key kertoi.

Suojelualueen perustamiseen tarvittavat lait pyritään säätämään lokakuuhun 2016 mennessä. Alueen suojeleminen tarkoittaa sitä, että jatkossa esimerkiksi kalastaminen ja mineraalien etsintä olisi kiellettyä.

Ympäristöjärjestöt kiittelivät Keyn ilmoitusta. Uutistoimisto Reutersin mukaan Uuden-Seelannin kalastusteollisuuden etujärjestön puheenjohtaja George Clement sanoi tiedon tulleen varoittamatta ja huomautti, että uusi suojelualue vaikuttaisi myös tärkeän vientituotteen tonnikalan pyyntiin.

Kanadalaisyhtiö Nautilus Minerals odottaa Reutersin mukaan parhaillaan lupaa etsiä mineraaleja merenpohjasta Kermadecin alueella.

– Kermadecin alue on poikkeuksellinen paikka ja hyvin paljon suojelun tarpeessa, ennen kuin suuren mittakaavan hyväksikäyttö todella alkaa, Jonathan Gardner Victorian yliopiston biotieteiden laitokselta sanoi AFP:lle.

Metsähallituslain uudistus on kestänyt vuosia ja nyt maali häämöttää. Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan ensi kuuksi hallituksen esitystä uudesta metsähallituslaista. Siinä perustetaan valtion puukauppoihin erikoistunut Metsätalous osakeyhtiö. Sillä olisi yksinoikeus puunmyyntiin valtion talousmetsistä.

Muusta valtion maa- ja vesiomaisuuden käyttelystä päättäisi liikelaitos Metsähallitus. Valtaa jäisi myös maa- ja metsätalousministeriölle, ympäristöministeriölle, valtioneuvostolle ja tietysti viime kädessä eduskunnalle. Eduskunta hyväksyisi valtion talousarviossa Metsähallituksen hallitseman maa- ja vesiomaisuuden jaon tuottovaateen pääomaan ja pääomaan, josta ei ole tuottovaatimuksia.  

Uudistus on määrä ajaa läpi eduskunnassa siten, että uusi yhtiö voisi aloittaa ensi vuoden (2016) maaliskuun alussa.

Ministeriön mukaan EU:n kilpailusäännöt vaativat valtion puukaupan olevan saman konkurssiuhan alla kuin yksityisten ja helpointa tämä on hoitaa osakeyhtiömallilla. Uuden yhtiön, työnimeltään Metsätalous Oy, aloitustase rakennetaan 80–90 miljoonan euron suuruiseksi, josta osa on mm. puun myyntituloja ja osa riihikuivaa valtion talousarviorahaa.

Sinistä biopolitiikkaa

Nykyisen hallitus ajaa "siniseksi biotaloudeksi" ristimäänsä politiikkaa. Tässä hengessä myös valtion miljoonat vesihehtaarit siirretään Metsähallituksen tuottovaateen pääomaan. Vesialueiden liiketoimista päättää liikelaitos eikä tuleva osakeyhtiö, sanoo metsäneuvos Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä. Vesien siirtäminen luontopalveluista liiketoiminnan piiriin ei rajoittaisi vesien yleiskäyttöä mutta voisi lisätä valtion tuottoja.

– Voisi olla jouhevampaa sitten, mallia tuulivoiman, kalankasvatuksen, mille nähdään tässä sinisen biotalouden mahdollisuuksia tai soranoton toteuttamiseen, sanoo metsäneuvos Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Eduskunnan on määrä marraskuun täydentävässä talousarviossa päättää kuinka paljon valtion maa- ja vesiomaisuudesta pannaan tuottovaateen pääomaan ja kuinka paljon siihen osaan pääomaa, josta tuottoja ei vaadita. Kokkosen mukaan vaaka on liiketalouden puolella.

– Tämän hetkisissä kaavailuissa, kyllä se jonkin verran olisi kallistumassa, että tänne tuottovaateen alaiseen omaisuuteen esimerkiksi, jos nämä yleiset vesialueet sinne menisivät, niin silloin tietysti se alue kasvaisi, arvioi Kokkonen.

Saamelaispykälät poistettiin koska uusi hallitus ei aja ILO-sopimusta

Ministeriössä on pyyhitty pois metsähallituslakiin aiemmin aiotut saamelaisia alkuperäiskansana koskevat erityispykälät virkamiesten mukaan siksi koska ILO-sopimuksen ratifiointi kariutui edellisessä eduskunnassa ja nykyisen hallituksen tavoitteena ei ole ILO:n ratifiointi.

– Kyllä, vastaa metsäneuvos Kokkonen kysymykseen onko saamelaispykälien pyyhkimisen syy, ettei Sipilän hallituksen tavoite ole ILO-sopimuksen ratifiointi.

Nykyisen metsähallituslain saamelaisten oikeuksia koskeva säännökset on määrä säilyttää ja perustaa Inariin, Utsjoelle ja Enontekiöllä erityisen neuvottelukunnat, joissa saamelaisten elinkeinot ja kulttuuri valtion maiden ja vesien käytössä huomioidaan.

Työllisyysvelvoite vaakalaudalla

Myös mm. Lapissa tärkeänä pidetty Metsähallituksen työllistämisvelvoite voidaan uudistuksessa poistaa. Metsähallitus on ainoa valtion liikelaitos jolla maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten mukaan on työllistämisvelvoite.

– Työllisyyden edistämisvelvollisuudesta on myös keskusteltu paljon ja lopullista poliittista päätöstä ei ole vielä tehty, että säilytetäänkö se edelleen vai eikö säilytetä, sanoo metsäneuvos Kokkonen.

Poliittisesti metsähallitusuudistus on ensisijaisesti maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, kesk., käsissä. 

Valmistelua moitittu salailusta

Suomen Luonnonsuojeluliitto on arvostellut viime aikojen valmistelua salailevaksi. Luonnonsuojeluliitto on huolissaan valtion vesialueiden siirrosta luontopalveluiden taseesta liiketoiminnan piiriin. Liiton mukaan vesiomaisuus uhkaa siirtyä kansalaisten vapaasta virkistyskäytöstä liiketoimintaan.

Maakuntien liitot ovat myös arvostelleet esitystä. Lapin Kansan haastattelussa Lapin liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markus Lohi, kesk. on pelännyt ympäristöministeriön saavan liikaa suojeluvaltaa, joka jarruttaa matkailun, energiantuotannon kaivosten ja muiden elinkeinojen etuja.   

Tämän uutisartikkelin tekoon ei saatu maa- ja metsätalousministeriöltä versiota valmisteltavan metsähallituslain uudistuksen tämän hetkisestä versiosta. Tiedot uusimmista käänteistä perustuvat ministeriön virkamiesten kanssa käytyihin puhelinkeskusteluihin ja metsäneuvos Marja Kokkosen puhelinhaastatteluun.

Maa- ja metsätalousministeriö on perunut kolme syyskuuksi sovittua kuulemistilaisuutta metsähallituslaista. Ministeriön virkamiesten mukaan lokakuun ensimmäisellä puoliskolla järjestetään yksi tai kaksi kuulemistilaisuutta pikavauhtia Helsingissä ja Rovaniemellä tai jommassakummassa kaupungissa.   

Käytännön luonnontuntemus on entistä tärkeämpää metsäalan opiskelijoille. Tietojen kartuttamiseksi Helsingin yliopiston opiskelijoita suuntasi tiistaina Juupajoelle.

Kohteena oli Hyytiälän metsäasema, jossa opiskelijoille järjestetään kenttäjaksoja. Syksyllä opintonsa aloittaneet pääsivät tutkimaan luonnon monimuotoisuutta.

– Tässä vaiheessa tunnen lähinnä peruskasveja, kuten mustikan ja puolukan, Kurikasta kotoisin oleva Jesse Mukkala kertoo.

Vaikka metsässä liikkuminen on tuttua nuorelle miehelle, kasvien nimissä on vielä oppimista.

– Kenttäjaksoilla tämäkin asia korjaantuu, Jesse Mukkala hymähtää.

Tropiikki kiinnostaa

Helsingissä asuva Jimi Merilä kertoo elävänsä metsän keskellä. Geokätköilyn ja pyöräilyn harrastajalle metsä on paikka, jossa tulee liikuttua päivittäin.

– Lähtökohtaisesti en kasvilajeja juuri tunne, mutta täällä Hyytiälässä ollessa tilanne on muuttunut, Jimi Merilä toteaa.

Jimi Merilää kiinnostavat myös trooppiset metsät ja niiden suojelu. Hänen unelmansa on päästä työskentelemään YK:n palveluksessa.

– Sademetsät ovat kuusikkoa kiinnostavampia, Jimi Merilä tunnustaa.

Tuttu maisema

Risto Kiiskinen Hyvinkäältä on niinikään metsäalan ensimmäisen vuoden opiskelija. Nuori mies opiskelee metsien ekologiaa ja käyttöä.

Vielä aamulla Kiiskinen kuunteli johdantoluentoa alan opintoihin. Myöhemmin tiistaina vuorossa oli käytännön luonnontuntemus.

– Tässä on tutustuttu lehtomaiselle kankaalle tyypillisiin kasveihin, kuten sinivuokkoon, Risto Kiiskinen kertoo.

Myös kerrossammal, metsäalveljuuri ja metsäimarre ovat päivän mittaan tulleet Risto Kiiskiselle tutuiksi. Metsässä liikkuminen on hänellekin tuttu harrastus.

– Olin viikonloppuna hirvijahdissa täällä Hyytiälän ympäristössä. Metsä on täällä ihan kaunista, Risto Kiiskinen ihastelee.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva asetus velvoittaa muovia käyttävän teollisuuden huolehtimaan kuluttajien muovipakkausten keräämisestä ja kierrättämisestä. Kotitalousmuovin kerääminen alkaa 500 keräyspisteellä ympäri maata.

– Kainuuseen on alustavien suunnitelmien mukaan tulossa 3–4 muovinkeräyspisteitä. Pisteet tulisivat Kajaaniin ja Vuokattiin kauppojen yhteyteen, kertoo toimitusjohtaja Jukka Oikarinen Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Ekokympistä.

Kainuussa otetaan puhdasta muovia jatkuvasti vastaan jokaisella lajitteluasemalla ja Majasaaren jätekeskuksessa. Aikaisemmin muovia vastaanotettiin myös ekopisteillä, mutta siitä jouduttiin luopumaan.

– Astiaan kertyi puolet muovia ja puolet sekajätettä. Astioita käytettiin käytännössä roskiksina, joten jouduimme siirtymään valvottuun vastaanottoon. Voi olla, että ihmiset ovat oppineet jo lajittelemaan, Oikarinen pohtii.

"Palvelutaso kestää vertailun muuhun maahan"

Kainuussa ekopisteet siirtyvät ensi vuoden alussa tuottajayhteisö Rinki Oy:n ylläpitämiksi. Oikarisen mukaan muutos ei tule juuri vaikuttamaan kainuulaisten kotitalousjätteiden kierrätykseen.

– Kainuussa palvelutaso kestää vertailun muuhun maahan. Meillä on hyvä ja toimiva verkosto. Rinki kelpuutti lähes kaikki Kainuun ekopisteet omaan verkostoonsa, koska ne on sijoitettu ja rakennettu hyvin. Muualla maassa osa voi hävitä pois, Oikarinen kertoo.

– Kyltit ja väritykset voivat muuttua, mutta kainuulaisten näkökulmasta suurta muutosta ei tapahdu. Yksittäisiä, syrjässä olevia lasipisteitä kerätään pois ennen lumen tuloa, mutta lasia kerätään edelleen asiointipaikkojen yhteydessä olevilla ekopisteillä. Se on järkevää, koska kurkkupurkin voi viedä samalla keräykseen, kun hakee kaupasta uuden, Oikarinen sanoo.

Itä-Lappiin esitetään perustettavaksi valtioneuvoston asetuksella 35 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 197 500 hehtaaria. Ympäristöministeriön asetuksella esitetään perustettavaksi seitsemän luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on 106 hehtaaria.

Alueet sijaitsevat Kemijärven, Kittilän, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella. Suurimpia suojelualueita olisivat Pomokairan luonnonsuojelualue Kittilässä ja Sodankylässä, lähes 48 000 hehtaaria ja Koitelaisen luonnonsuojelualue Sodankylässä, lähes 50 000 hehtaaria.

Metsästyskäytännöt säilyisivät suojelualueilla ennallaan, koskametsästyslain 8 §:ssä mainittujen kuntien alueilla sijaitsevilla uusilla luonnonsuojelualueilla metsästys on lähtökohtaisesti on sallittua, kertoo erikoissuunnittelija Esa Härkönen Metsähallituksesta. Härkösen mukaan myös poronhoito säilyisi alueella ennallaan, sillä luonnonsuojelusäädös ei vaikuta poronhoitoon.

Luonnonsuojelualueiden perustamista ovat valmistelleet ympäristöministeriö ja Metsähallitus. Ympäristöministeriö pyytää nyt lausuntoja valtion luonnonsuojelualueita koskevista asetusluonnoksista syyskuun loppuun mennessä.

Savukosken kunta katsoo, että nykyinen suojelu riittää

Savukosken kunnahallitus hyväksyi oman lausuntonsa ympäristöministeriölle maanantaina. Lausunnossaan se katsoo, että nykyisten suojeluohjelma-alueiden siirtäminen luonnonsuojelulain mukaiseksi tarkoittaisi suojelun tiukentamista.

Savukosken kunnanhallitus katsoo, että jo aikaisemmat päätökset ovat riittäviä. Kunnanhallitus katsoo lausunnossaan, että luonnonsuojelulain mukaisella suojelualueella on tulevaisuudessa vaikeampi toteuttaa elinkeino- ja virkistystoimintaan liittyviä hankkeita.

Kiteeläiset sienineuvojat Kalervo ja Pirjo Rinne odottivat, että tällä kertaa he pääsisivät maistamaan jättikuukusta, mutta sienet olivat ehtineet jo hieman vanhoiksi.

– Aika monia sieniä olemme maistaneet, mutta tämä oli kokematta, tuumii Kalervo Rinne.

Ulla Toropainen kertoo, että hänen poikansa löysi ensimmäisen langermannia gigantean eli jättikuukusen 4 vuotta sitten.

– Poika oli aivan innoissaan, että mikä tämä on ja samaa hämmästelin itsekin. Onneksi lähellä asuu sienituntija Kalervo, jolle heti soitin, kertoo Ullan Tilan emäntä.

Jättikuukunen tunnistettiin heti, eikä näemmä erehtymisen vaaraa ole, toteaa toimittajakin, hämmästyneenä kurpitsaa suuremmasta möntistä.

– Tämä on ehkä puolet siitä ennätyssienestä, olisikohan 5-6 kiloinen, arvioi Kalervo Rinne.

Pihvimateriaalia kilokaupalla

Tämänvuotisilla sienipäivillä Tampereella Rinne oli kuullut, että sieni on nuorena hyvä, siitä voi paistaa vaikka pihvejä.

– Ensi syksynä pitää olla ajoissa liikkeellä, jos näitä tulee.

Joka vuosi ei jättimäisen kokoisia sieniä nouse. Kupusieniin kuuluvilla lajeilla ei ole sienille ominaista jalkaa, vaan jättikuukunenkin on hyvin pallomainen.

Ehkä vanha tunkionpohja tai pitkä laidunnus saa rihmaston työntämään maasta hämmästyttäviä itiöemiä.

Esiintymispaikassa, navetan takana on myös kaksi pienempää yksilöä, joista toinen on mennyt jo tummanruskeaksi. Jättikuukunen on siis varsin harvinainen.

– Aina nämä huomiota herättävät siellä mihin nousevat. Onhan se toki outoa, että tuolla maan alla on se rihmasto, mutta itiöemiä tulee vain harvoin.

– Tuosta itiöemästä lähtee ilmoille jotain 2 miljardia itiötä, mutta silti sieni ei leviä enempää, kummastelevat sieniin perinpohjaisesti vihkiytyneet Pirjo ja Kalervo Rinne.

Jättikuukusen maun sanotaan vivahtavan sinihomejuustoon ja olevan hyvä. Ehkä ensi syksynä nousee uusia tai sitten vasta neljän vuoden kuluttua seuraavan kerran.

Eduskunnan ympäristövaliokunnan enemmistö sai keskiviikkona rautaisannoksen Kainuuta linja-automatkallaan. Matka alkoi aamupäivällä Kajaanin lentokentältä ja vei Terrafamen kaivokselle Sotkamoon. Sieltä matka jatkui Hossaan Suomussalmelle ja illaksi lentoasemalle Ouluun. Matkaa kertyy lähes 550 kilometriä.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (vihr.) toteaa, että bussipäivän suunnittelu lähti siitä, että ympäristövaliokunta pääsisi tutustumaan uudeksi kansallispuistoksi ehdolla olevaan Hossaan.

– Hallitusohjelman mukaan uusi kansallispuisto perustetaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Koska päätös Porkkalan ja Hossan välillä tehdään jo ensi vuonna, on hyvä, että valiokunnan jäsenet näkevät ja kokevat, millaisia alueita kansallispuistoehdokkaat ovat.

Osa valiokunnan jäsenistä on jo puolensa kansallispuistoasiassa valinnut, Hassi ei.

– Selkeätä yhtenäistä kantaa ei käsittääkseni ole meillä, mutta ei myöskään asiaa valmistelevassa ympäristöministeriössä, missä asiasta päätetään. Odotan mielenkiinnolla Hossaan tutustumista.

Ensin käydään kuitenkin Terrafamen kaivoksella

Kajaanin lentokentältä bussi kulkee ensin Sotkamoon Terrafamen kaivokselle, joka on ollut Hassin hampaissa jo vuosia sitten.

– Arvostelin Talvivaaraa jo silloin, kun siellä yritettiin jälkikäteen saada uraanin talteenottolupaa, vaikka siitä ei puhuttu mitään alkuperäisessä lupahakemuksessa. Nyt käydään tutustumassa nykyiseen tilanteeseen ja kuulemassa nykyjohtoa.

Se ei vaikuta Hassin kantoihin mitenkään, että kaivosta pyörittää valtion Terrafame.

– Kestävä kaivostoiminta on joka tapauksessa sellaista, että vaikutukset pysyvät sellaisina, että ne pystytään myös siivoamaan. Että jää kaikille hyvä mieli, eikä vain olo, että joku kävi, otti rahat ja jätti sotkut meille.

Jo koekäytössä oleva purkuputki kaivokselta Nuasjärveen ei sinällään juuri Hassia liikauta, hän katsoo sen taakse.

– Olennaista on vesitaseen hallinta, eli että sademäärien vaihtelu ei vaikuttaisi niin kuin se on Sotkamossa tehnyt. Talvivaarassa laskelmia ei tehty alunperin kunnolla, ja nyt ollaan sitten kirjailmellisesti liemessä.

Linja-autossa on tunnelmaa

Bussissa matkustaa yli puolet ympäristövaliokunnan 17 jäsenestä. Hassia ei mietitytä etukäteen se, että kahden ison tutustumiskohteen lisäksi kilometrejä kertyy paljon.

– Totta kai aikaa menee, mutta kansanedustajan työssä istumiseen on tottunut. Vaikka aikataulu on tiukka, aikaa jää varmasti myös pysähtymiseen.

Paikallisia esittelijöitä on mukana vähintäänkin riittävästi. Heti Kajaanissa kansanedustajat saivat seurakseen niin Kainuun liiton kuin Terrafamenkin edustajia, joten matkalla kaivokselle päästään perehtymään jo itse asiaan.

Kimmo Saarinen vastaa Kansallisen allergiaohjelman 2008–2018 väestöviestinnästä. Tavoitteena on ymmärtää, miksi emme enää siedä luontoa ja kääntää yliherkistymisen suunta toisinpäin.

– Ihminen on syntynyt luonnosta ja elää luonnosta. Emme pärjää hetkeäkään ilman vettä, ilmaa ja ruokaa, mutta silti olemme yliherkkä kansa. Allergioiden eli yliherkkyyksien yleistyminen ajoittuu viimeisen 50–60 vuoden ajalle eli sotien jälkeen. Luonnon mittapuussa se on tavattoman lyhyt aika. Biologin näkökulmasta allergia on räjähdysmäisen nopeasti yleistynyt ilmiö, kuvaa Saarinen.

Suomessa on muutaman vuoden takaisen laskennan mukaan noin kaksi miljoonaa allergista – ei ihan joka toinen, mutta melkein.

– Allergiat kulkevat ihmisten matkassa yleensä läpi koko elämän eli kyse on kroonisesta ongelmasta ja vähäisistäkin vaivoista tai varsin mitättömistä oireista kertyy pitkien aikojen kuluessa mittavia taloudellisia vaikutuksia. Siksi olisi hyvä keksiä lääkkeitä miten voisimme jatkossa kasvattaa lapsista ja nuorista vähemmän herkkiä, pohtii Saarinen.

Henkeä uhkaavat allergiat harvinaisia

Allergia, joka haittaa elämää on hyvin subjektiivinen käsite. Sen minkä joku haistaa voimakkaasti niin toisella ei tunnu juuri missään.

– Allergiassa on myös valitettavasti henkeä uhkaavia, hyvin voimakkaita yleisoireita. Onneksi ne ovat tavattoman harvinaisia. Hyvin pieni osa ihmisistä joutuu välttämään tiettyjä ruoka-aineita sen takia ettei henki menisi. Kahdesta miljoonasta 1,99 miljoonaa on varsin lieväoireisia ja nykylääkkeillä oireet pysyvät hyvin hallinnassa, summaa Saarinen.

Allergiaongelman täydellinen ratkaiseminen säästäisi Saarisen mukaan vuodessa puolitoista miljardia euroa. Ratkaisua ei ole löydetty, mutta yliherkistymisen syitä on jo selvitetty.

– 2000-luvun aikana on kertynyt yhä enemmän näyttöä siitä, että allergioiden taustalla eivät ole uudet riskitekijät, kuten ilmansaasteet, kemikaalit, ruuan lisäaineet ja myrkyt. Toki nekin aiheuttavat ongelmia, mutta kyllä allergian taustalla näyttäytyy ehkä sittenkin luonnoton elämäntapa ja elinympäristö. Ihmisen irtautuminen luonnollisesta elinympäristöstä on romahduttanut meidän suojatekijät, kertoo Saarinen.

Immuunijärjestelmässä vanha versio

– Perinnöksi saatu luontainen immuniteetti pitää meidät hengissä, mutta suomalaisten elinympäristö ja sen altisteet ovat muuttuneet tavattomasti. Meidän immuunijärjestelmää ei ole resetoitu vielä 2000-luvulle ja se on aika ihmeissään, että miten näin puhtoisessa ympäristössä toimia tarkoituksenmukaisesti. Niinpä se äkkiä reagoi eläinten hilseeseen, siitepölyyn tai johonkin muuhun vaarattomaan aineeseen.

Vielä1900-luvun alkupuoliskolla sotia edeltävänä aikana ihmiset elivät maasta. Maanviljelijöiden arkirutiinit pyörivät säätilan ja vuodenaikojen mukaan. Saarisen mukaan nykyään vain pienelle väestönosalle luonto, maa, metsät ovat arkipäivää.

– Näyttää siltä, että luonnottomuus, ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin ja hyvinvointi neljän seinän sisällä, kauppakeskuksissa ja autoissa altistaa allergioiden lisäksi muillekin immuunijärjestelmän toimintahäiriöille. Niiden lista on tavattoman pitkä: keliakia, diabetes, alzheimerin tauti, masennus, liikalihavuus ja monet syöpätyyppit muun muassa.

Sietokykyä myös korvien väliin

Parhaiten allergioita ennaltaehkäistään vahvistamalla vastustuskykyä. Saarisen mukaan välttäminen ja koteloituminen irti kaikesta ei paranna mitään, vaan johtaa rajoitetumpaan arkeen.

– Sietokykyä voi vahvistaa fyysisesti, mutta sitä pitäisi vahvistaa erityisesti myös korvien välissä. Meistä on tullut aivan sietämättömiä eli tarvitsemme fyysistä ja psyykkistä sietokykyä.

– Sinun pitäisi aloittaa päivä aamulypsyllä. Navetta on aivan loistava ympäristö allergioiden ennaltaehkäisyssä. No, tänä päivänä ohje ei ole kauhean käyttökelpoinen keskiverrolle kerrostalossa asuvalle kaupunkilaiselle, myöntää Saarinen ja kehottaa navetan sijaan menemään sinne missä vihreää, elävää ja monimuotoista luontoa on.

– Pihalle, lähimetsään, suolle, sieniretkelle, sormet multaan. Jokaisella ihmisellä pitää olla kynsien alla muutama hippunen multaa, koska multa kuhisee bakteereja, alkueläimiä, loisia, viruksia, pieniä änkyrimatoja. Ne pitävät meidän immuunijärjestelmän timmissä iskussa, neuvoo Saarinen.

Allergiaa voi jokapäiväisen ulkoilun lisäksi ennaltaehkäistä hankkimalla minkä tahansa kotieläimen.

– Entisaikaan allergian puhjetessa eläin sai lähtötuomion kotoa. Tänä päivänä eläimestä ei niin herkästi luovuta ja se onkin parempi kuin ei mitään. Eläimen myötä hygieniataso väistämättä laskee kotona. Elukoiden jaloissa kulkeutuu kaikkea pientä kivaa mitä meidän silmät eivät tavoita, mutta jonka meidän immuunijärjestelmä kyllä löytää. Sen takia eläinten merkitys allergiaa suojaavana tekijänä ymmärretään tänä päivänä paremmin, lausuu Saarinen.

Kimmo Saarista haastatteli Matleena Yliniemi

Käärmeen puremista aiheutuu huomattavasti enemmän sairauksia ja vammoja kuin viralliset terveysraportit antavat ymmärtää, väittävät asiantuntijat. Myrkkytutkijoiden mukaan myrkkyjen vasta-ainevarannot ovatkin vaarallisen vähissä, kertoo uutistoimisto Reuters.

Asiantuntijat perustavat arvionsa siihen, että WHO arvioi esimerkiksi Intiassa käärmeen puremaan kuolevan vuosittain noin 10 000 ihmistä, mutta uusien tutkimustulosten valossa näyttää kuitenkin siltä, että määrä saattaa olla yli nelinkertainen tähän verrattuna. Tutkimuksen mukaan pelkästään Intiassa käärmeenpureman vuoksi surmansa saisikin vuosittain noin 46 000 ihmistä 10 000:n sijaan.

Myrkkytutkijat huomauttavatkin Iso-Britanniassa järjestetyn konferenssin yhteydessä julkaisemassaan yhteisessä lausunnossaan, että käärmeen puremat tappavat vuosittain enemmän ihmisiä kuin kaikki muut heikosti hoidetut trooppiset taudit yhteensä.

Vasta-ainevarastojen riittämättömyyden lisäksi asiantuntijat näkivät ongelmana myös sen, että vasta-aineiden antamiseen perehtyneestä henkilökunnasta on usein pulaa silloinkin, kun vasta-aineita olisi saatavilla.

Myyräkanta runsastuu Lapissa aina noin 4 - 5 vuoden välein. Viimeksi myyrähuippua elettiin vuonna 2011. Erona neljän vuoden takaiseen on, että peltomyyrää on selvästi vähemmän, mutta lapinmyyrää taas enemmän.

– Lapinmyyrää on ollut aika paljon. Kaikkialta, ympäri Lappia ihmiset ovat soitelleet ja ihmetelleet, että mitä ovat nämä mustat pötkyt, jotka juoksevat pihoilla ja tekevät jälkiä, Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen sanoo.

Muita runsaasti esiintyviä lajeja ovat metsämyyrä, punamyyrä ja harmaakuvemyyrä.

– Koko metsä-Lappi on huipussaan, ja Käsivarsi. Ainoa, jossa olen kuullut kannan kääntyneen jo alaspäin, on Utsjoella Kaldoaivi ja Paistunturialueet. Siellä alkoi kesän myötä mennä alaspäin. Mutta käytännössä voi sanoa, että Lapissa on kova myyrähuippu.

Hiiren- tai rotanloukku käy myyrien hävittämiseen

Sopuleita on nyt vähemmän kuin vuonna 2011.

– Metsäsopuleita oli neljä vuotta sitten huomattavasti enemmän. Tunturisopuleita on selvästi vähemmän kuin neljä vuotta sitten. Silloin niitä oli koko Pohjois-Lappi täynnä, mutta nyt ei ole kuin Käsivarressa, ihan yksittäishavaintoja tuolla muualla.

Ihmisnäkökulmasta myyrät ovat jonkinasteinen riesa. Tänä vuonna lapinmyyrä on Henttosen mukaan se todennäköisin vieras pihoilla ja puutarhoissa.

– Se, joka yleensä tuhojaan pihoissa ja pottumailla tekee, on lapinmyyrä.

Lapinmyyrä ja peltomyyrä pitävät myös taimikoiden kaluamisesta. Metsämyyrä ja harmaakuvemyyrä taas jäkertävät latvaosia. Sisätiloihin hakeutuvat metsämyyrä on myös myyräkuumeen levittäjä.

Rotanmyrkkyä ei saa käyttää

Myyrien hävittämiseen sallittu keino on nyt hiiren- tai rotanloukun käyttäminen. Lapimyyrä saattaa tarvita kiinni jäädäkseen juuri rotanloukun tai kaksi hiirenloukkua heinätunnelinsa varrelle.  Ämpäriansa on laiton eikä rotanmyrkkyä pidä käyttää, Heikki Henttonen muistuttaa

– Painotan sitä, että rotanmyrkkyä ei pidä luontoon levittää. Ne ovat jämäkämpiä aineita ja niistä tulee sekundäärivaikutuksia toisille eläimille.

Henttosen mukaan aiemmin metsissä käytettiin myös erityistä myyrämyrkkyä, mutta sitä ei ole enää markkinoilla.

Myyrien runsaudesta hyötyvät petoeläimet ja linnut, sillä ravintoa on nyt runsaasti. Ja kun myyriä on paljon, petojen saaliiksi eivät välttämättä päädykään pienriista ja metsäkanalinnut.

– Nyt on hyvä riekkosyksy, kun on hyvä myyrävuosi.

Myyrähuippu laantuu viimeistään seuraavaan alkukesään mennessä, Heikki Henttonen sanoo.

– Yleensä tällaisen huipun jälkeen myyräkanta talven myötä laskee. Joskus se menee pikku hiljaa, että lumen sulettuakin on vielä rippeitä jäljellä. Mutta tässäkin suhteessa jokainen huippu on erilainen.

Esimerkiksi vuoden 2011 kesällä huippuunsa noussut myyräkanta pieneni huomattavasti jo saman vuoden marras-joulukuussa.

10 joutsenta on kadonnut Kiteen Suorlahden ja Suoparsaaren alueelta. Alueen asukkaat epäilevät, että kansallislinnut on ammuttu.

Kaksi viikkoa sitten ranta-asukkaat kuulivat laukauksia ja kahden ihmisen nähtiin vetävän joutsenia veneeseen.

Kesälahtelaiselle lintuharrastajalle Kimmo Martiskaiselle ilmoitettiin seuraavana päivänä yhdestä haavoittuneesta joutsenesta, jota hän lähti etsimään. Paikassa, josta Martiskainen löysi joutsenen, oli vedessä paljon käsisulkia. Haavoittuneella linnulla käsisulat olivat kuitenkin tallessa.

– Tietysti se voi olla sulkasatoa, mutta kaikki viittaa siihen, että joutsenia on ammuttu, Martiskainen arvioi.

Haavakko ehti kuolla ennen hoitopaikkaan pääsemistä. Martiskainen lähetti lintuemon tutkittavaksi Eviralle.

Joutsenperheet hajonneet

Ranta-asukkaat ovat seuranneet joutsenia joka vuosi tarkkaan. Linnuilla on ollut pesät molemmin puolin Kiteen Mujesalmea. Tarkasti joutsenpesueita seuranneet ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat järkyttyneitä mahdollisista salakaadoista.

Yhdeksästä poikasesta järvellä on ampumisten jälkeen nähty vain kolme.

– Mökkiläiset suurin piirtein vääntävät itkua, lintuharrastaja Kimmo Martiskainen toteaa.

Tutkitaan luonnonsuojelurikoksena

Itä-Suomen poliisista kerrotaan, että tapausta tutkitaan luonnonsuojelurikoksena. Poliisin mukaan laukausten jälkeen nähtiin kahden ihmisen nostavan kahta aikuista joutsenta veneeseen 16.9.2015 kello 20.03.

Epäillyillä oli vaalea vene, jossa oli tumma perämoottori.

Poliisi pyytää ilmoittamaan mahdollisista havainnoista lähimmälle poliisiasemalle tai numeroon 0295 456 121.

Tapauksesta uutisoi aiemmin Koti-Karjala.

Kainuussa tämän vuoden kasvukausi oli monen viljelijän kannalta erittäin haasteellinen jo keväästä lähtien. Kylvöolot olivat vaikeat ja kylvöt ajoittuivatkin pitkälle ajalle mikä puolestaan näkyy puintiajan jatkumisena.

ProAgria Kainuun kasvinviljelyn erityisasiantuntija Matti Partanen toteaa, että viljelykasvien sato vaihtelee tilakohtaisesti suuresti. Myös lohkokohtaisesti vaihtelua on runsaasti, mutta kaiken kaikkiaan kesä oli yksi huonoimmista satokesistä 20–30 vuoteen.

– Sato riippuu hyvin pitkälti siitä, millainen vesitalous pellossa on ollut. Karkeilla kivimailla, joiden läpäisykyky on parempi, vesiongelma ei ole ollut niin paha. Eikä myöskään hyvin ojitetuilla mailla. Mutta kyllähän varmaan jokainen on nähnyt teiden varsilla, että pelloilla on ollut suuria veden vaivaamia alueita pitkin kesää.

– Kevätviljoista jopa 10 prosenttia on jäänyt puimatta, koska puintikustannukset ovat suuremmat kuin viljasta saatavat tulot.

Valtakunnallisesti syyskuun vaihtelevat säät ovat keskeyttäneet puinteja lähes koko maassa, ja kevätviljojen puinnit ovat edelleen pahasti kesken. Sadosta jää väistämättä korjaamatta 5–10 prosenttia.

Viljelijöille huono kesä tietää tappiota, mutta Partasen mukaan euromääräisesti sitä on vielä vaikea arvioida. Esimerkiksi rehuviljaa myyviltä jäi huomattava määrä myyntituloja saamatta ja viljan kuivaamiskustannukset ovat tänä vuonna korkeahkot.

– Mutta viljelijät ovat hyvin optimistista väkeä, suurin toivein odotetaan seuraava kasvukautta, Partanen toteaa.

Hän muistuttaa, että viljelijöiden on syytä kiinnittää huomiota pellon pintamuotoon vesiongelman estämiseksi. ProAgria Keskusten Liiton mukaan koko Suomessa puhutaan varovaisesti arvioiden 36 miljoonan euron myyntitulojen menetyksestä.

Paras sato nurmikasveilla

Vetinen ja kolea kesä on siis vaikuttanut viljelykasvien satoon, ja kun aurinkoisista päivistä ei ole päästy nauttimaan, on myös veden haihtuminen ollut harvinaisen vähäistä. Kainuussa eniten kesästä kärsivät pidemmän kasvukauden vaatimat kasvilajit sekä härkäpapu.

Joidenkin viljelykasvien sato kuitenkin onnistui maakunnassa huonosta kesästä huolimatta. Partanen uskoo, että nurmikasvien sadot onnistuivat parhaiten.

Ensimmäinen säilörehun sato oli useimmilla tiloilla lähes normaali, mutta toinen sato jäi heikommaksi kuin tavallisesti.

– Ehkä päästiin 80–90 prosenttiin koko kesän sadossa säilörehun osalta. Toisaalta niillä mailla missä vesitalous oli kunnossa tai maalaji sopiva, aikaisin kylvetyt ohrat menestyivät monin paikoin ihan normaalisti, mutta tilojen välillä oli suuria vaihteluja, Matti Partanen kertoo.

Valtakunnallisesti kuluneena kasvukautena parhaiten menestyivät syysviljat ja aikaisin kylvetyt kevätviljat sekä nurmet. Kesän sateista ja viileydestä kärsivät eniten ohra, härkäpapu ja rypsi.

Kukkasipulien istutuksella ei ole vielä kiire, mistä on kiittäminen lämmintä syksyä. Oulun korkeudella sipulit saa multaan jo nyt, mutta Etelä-Suomessa riittää, kun istutuspuuhat hoitaa lokakuun aikana, puutarhatoimittaja Sonja Lumme neuvoo Ylen aamu-tv:ssä.

Kuinka saan pakkauksissa kuvattua puutarhan loistoa?

Hanki kukkasipuleita enemmän kuin yksi pussillinen. Alennusmyynneistä voi saada kunnon satsin. Runsailla istutuksilla onnistut paremmin, koska jokaisesta sipulista ei välttämättä nousekaan kukkaa keväällä.

Kuinka valitsen kukkasipulin, joka menestyy?

Sipulin pitää olla kiinteä ja vailla kolhuja tai viiltoja. Pienet pintavirheet eivät haittaa. Itäneitä sipuleja kannattaa välttää. Jos sipulista kuitenkin pilkottaa vihreää, varo istuttaessa vahingoittamasta itua.

Voinko hamstrata alennusmyynnistä sipulit seuraavaksikin vuodeksi?

Et. Kukkasipuli on tuoretuote, eikä se siksi kestä. Kotona sipulit tulee säilyttää viileässä, pimeässä, kuivassa tilassa, jotta ne eivät viriä ennenaikaisesti kasvuun.

Miten valitsen sipulikukille sopivan maan ja paikan?

Sipulikukat viihtyvät kuohkeassa puutarhamaassa. Savimaasta ne eivät välttämättä jaksa puskea esille. Tuolloin maata voi parantaa turpeella ja hiekalla. Aurinkoiseksi ja lämpimäksi tietämäsi kohta pihasta on paras.

Millä tavalla edistän sipulikukkien kasvua?

Lannoitetta ei syksyn istutusvaiheessa tarvita, sillä sipuli on omavarainen kukan tekemiseksi. Keväällä kukinnan alettua sipulin ympärystä on syytä lannoittaa. Sitten pidetään peukkuja, että ravinteita kerääntyy sipuliin ja kukkia saadaan myös seuraavana vuonna.

Sipulikukkien lehtiin ei pidä koskea. Siksi suositellaan usein, että kukkasipulit istutetaan perennapenkkiin, jotta lehdet saavat kuihtua rauhassa. Toki pieniä sipuleita, kuten narsisseja, voi istuttaa puiden ja pensaiden alle ja päästää leviämään pitkin pihaa.

Entä jos kukkapenkkini onkin ruukku?

Kun laitetaan ruukkuun kukkasipuleita, ne kannattaa latoa tiheästi ja kerroksittain: isommat sipulit pohjalle ja pienempiä, kuten krookuksia, pintaan.

Ruukkukasvatuksessakin sipulit tarvitsevat kylmän kauden, vähintään 8–12 viiikkoa kylmässä. Turha siis alkaa kastella heti istutuksen jälkeen - eivät nouse. Talvivaiheen jälkeen ruukun voikin siirtää parvekkeelle.

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys suivaantui maanantaina, kun kävi ilmi, että harvinaisen harjasorakkaan esiintymisalueella on tehty jo viikon ajan harvennushakkuita. Laji on alueellisesti uhanalainen ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä.

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Heikkonen sanoo Yle Hämeelle, että hakkuut ovat lajille iso riski.

– Hakkuu heikentää harvinaisen käävän elinolosuhteita, se kun vaatii kosteutta. Lehtipuuston laaja poistaminen vaikuttaa valoisuuteen ja kosteuteen, eli on riski, säilyykö tämä laji siellä enää.

Puut ovat vielä paikallaan. Vahinkoa voi korjata vain jättämällä harjasorakasta sisältäviä puukasoja maastoon, sanoo Heikkonen yhdistyksen lähettämässä tiedotteessa.

– Raidalla kasvanut harjasorakas oli Riihimäen ainoa esiintymä. Se olisi pitänyt metsähakkuissa suojella jo metsälain perusteella. Lisäksi alue on kaupungin luontoselvityksissä määritelty Lumos- eli luonnon monimuotoisuuskohteeksi, jolla on myös virkistyskäyttöarvoa.

Suojelusta kuntalaisaloite vetämässä

Luonnonsuojeluyhdistys on pyrkinyt suojelemaan harjasorakasta jo aiemmin. Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys teki toukokuussa Riihimäen kaupungille esityksen luonnonsuojelualueen perustamisesta kyseiselle Kokon alueelle (Uuden Karhintien, Sivakkatien ja Mäystintien rajaamalle alueelle).

Aluetta kartoittanut Martti Rajamäki on löytänyt alueelta yli 30 kääpälajia, joista arvokkain on harjasorakas. Alueella on myös savukääpää, pörrökääpää, tikankääpää, orkakääpää ja vaahterankääpää.

Lisäksi alueella sijaitsee sammakoiden kutulampi, jossa oli keväällä runsaasti sammakonkutua. Sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja.

Riihimäen kaupunki oli ilmoittanut havainnot ja aloitteen Hämeen ely-keskukselle, mutta suojelualue-esitys ei ollut vielä edennyt Riihimäen ympäristölautakuntaan.

– Luonnonsuojeluyhdistys paheksuu kaupungin hitautta. Suojeluesitys olisi pitänyt käsitellä viheralueohjelmaan liittyen. Lisäksi kaupungin olisi pitänyt informoida alueen maanomistajaa. Kävi ilmi, että alue on vielä Paloheimon omistuksessa, mutta kaupunki on ostamassa sitä virkistysalueeksi, sanoo Heikkonen tiedotteessa.

Säästettävät puupinot merkitään

Yhdistyksen tiedotteenm ukaan Riihimäen ympäristöjohtaja Elina Mäenpää sai hakkuista tiedon maanantaina luonnonsuojeluyhdistykseltä. Mäenpää sai myös samana päivänä Hämeen ely-keskukselta kannan suojelualueen perustamisesitykseen. Hämeen ely-keskuksen mukaan alue ei täyttäisi luonnonsuojelualueen kriteereitä, mutta soveltuu virkistysalueeksi ja opetuskohteeksi.

Luonnonsuojeluyhdistyksen edustaja, Paloheimon metsätöiden vastuuhenkilö ja Riihimäen kaupungin edustajat käyvät perjantaina merkitsemässä säästettävät puupinot. Samalla selvitetään, voitaisiinko hakkuujälkiä korjata luonto- ja virkistysarvoja säilyttäen.

Ympäristöministeriön ohjeen mukaan harjasorakkaan kasvupaikalla ja sen läheisyydessä haavat ja raidat tulisi jättää metsään. Myös maapuut tulisi jättää paikoilleen. Kostean pienilmaston turvaamiseksi kasvupaikan ympäristö tulisi säilyttää jatkuvasti peitteisenä eikä ojituksia tai muita kuivattavia toimenpiteitä tulisi tehdä.

Pitkään kiistanalaisena ollut Taipalsaaren Sarviniemen alue on siirtynyt Metsähallituksen omistukseen. Etelä-Saimaa lehden mukaan kauppa tuli viralliseksi eilen keskiviikkona.

Sarviniemen kaksi maanomistajaa möivät 83 hehtaarin alueen lopulta 3,3 miljoonalla eurolla. Vielä kesän alussa omistajien mukaan venäläistaho olisi ollut maksamassa alueesta jopa kolminkertaisen hinnan.

Tämän jälkeen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) määräsi alueen pakkolunastettavaksi. Sarviniemen alue sijaitsee aivan puolustusvoimien ampuma-alueen vieressä.

Maanomistajat suostuivat kuitenkin lopulta kauppaan metsähallituksen kanssa.

Alueella liikkumista ei rajoiteta

Vaikka alue on metsähalituksen omistuksessa, se tulee puolustusvoimien käyttötarkoitukseen.

– Alue tulee olemaan ampuma-alueen suoja-alueena sekä puolustusvoimien harjoitusalueena, sanoo maakauppapäällikkö Perttu Finne Metsähallituksesta.

Finnen mukaan alueen käyttötarkoitusta ei olla silti rajoittamassa, joten alueella voi edelleen liikkua vapaasti.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpimämpää on ollut Sodankylässä vain vuonna 1934. Syyskuun keskilämpötila koko Lapissa oli nyt 9,1 astetta. Vuonna 1934 se oli 9,7 astetta.

Muista Lapin havaintopisteistä Ivalossa kuun keskilämpötila oli 9,4 astetta, mikä on 3,2 astetta pitkän ajan keskiarvoa enemmän.

Rovaniemellä kuun keskilämpötila oli 10 astetta, kun pitkän ajan keskilämpötila on 7,1 astetta.

Lämpimin päivä Rovaniemellä oli 11. syyskuuta, jolloin lämpömittari kohosi 19, 6 asteeseen.

Ilmatieteen laitoksen mukaan samantyyppinen, poikkeuksellisen lämmin syyskuu oli Lapissa myös kaksi vuotta sitten vuonna 2013.

Syyskuun alin lämpötila, -3 astetta, mitattiin Kemijärven lentokentällä ja Sallan Naruskassa 29. päivänä.

Rauman Maanpäännokan asukkaat ovat pettyneitä kaupunginvaltuuston maanantaina hyväksymään kaavaan.

Asukkaat ovat huolissaan muun muassa Maanpäännokan virkistysarvojen romuttumisesta. Kaava mahdollistaa teollisuuden rakentamista virkistysalueen tuntumaan.

Kaavaa aktiivisesti vastustaneen raumalaisen Jenny Vuorelan mukaan on mahdollista, että asukkaat valittavat vielä päätöksestä hallinto-oikeuteen.

– Jatkotoimenpiteitä täytyy nyt miettiä. Keskustelut ovat naapuruston kanssa vielä kesken, mutta jollain tavalla asiaan vielä puututaan, Vuorela sanoo.

Kiteellä Suoparsaaren sillan kupeessa asuva Osmo Immonen ei ole pariin viikkoon saanut nukuttua kunnolla ja ruokahalukin on ollut heikko, kun toisesta tutusta joutsenperheestä on jäljellä vain yksi Mujesalmessa uiva poikanen.

– Sama pari on tässä pesinyt ainakin kymmenen vuotta. Ne ovat olleet kuin kavereita. Tänä kesänä niillä oli viisi poikasta, kertoo Immonen.

Osmo Immonen ja hänen vaimonsa Eeva ovat pitäneet tarkkaa sää- ja luontohavaintopäiväkirjaa vuosikausia. Sieltä löytyvät merkinnät laulujoutsenista vuosien ajalta, on poikasmäärät ja muut havainnot.

Joutsenet olivat olleet päivittäin näkyvillä, salmen toisessa päässä pesi toinen pari, salmen toisessa toinen. Laulujoutsenten tarkkailu on ollut tärkeimpiä harrastuksia Immosille, jotka ovat siirtyneet lähes kokonaan asumaan veden ääressä olevalle mökilleen.

– Kuulin syyskuun 16. päivä iltamyöhällä kolme laukausta. Juuri vähän ennen sitä oli salmen läpi mennyt moottorivene. Siksi nousin sisältä, otin kiikarit ja juoksin tähän paikalle. Näin tästä sillalta kiikaroidessa, miten veneeseen nostettiin kahta joutsenta, kertaa Osmo Immonen kyynelsilmin.

Immonen epäilee, että kolmas laukaus oli surmannut poikasen, joka oli ehditty jo nostaa veneeseen.

– Suutuin, huusin veneen suuntaan, että joutsenia ei saa ampua, soitan poliisin, kertoo Osmo Immonen.

Joutsenista jäivät vain irronneet sulat

Kun Immonen poistui muutaman kymmenen metrin päähän kotiinsa puhelinta hakemaan, vene ja ampujat olivat kadonneet näkyvistä. Myöhemmin ranta-asukkaat olivat kuulleet moottoriveneen menevän Puhokseen suuntaan, jossa järvi haarautuu useammaksi lahdeksi.

Osmo Immonen teki rikosilmoituksen, jota poliisi nyt tutkii.

– Sinä yönä en varmaan nukkunut kuin tunnin, kertaa Immonen.

Seuraavana aamuna kuuden aikaan Immonen souti paikalle, jossa näki joutsenia nostettavan veneeseen. Sieltä löytyi höyheniä ja sulkia, jotka hän otti talteen.

Sen jälkeen ilmeni vielä pahempaa: salmen kahden joutsenperheen 13:sta yksilöstä ei ole näkynyt uimassa kuin kolme poikasta. Yksi aikuinen joutsen löydettiin haavakkona, mutta sekin kuoli matkalla hoitoon.

Lisäksi Immonen kertoo kuulleensa metsästäjän nähneen nuoren joutsenen liikkuvan metsässä.

– Se ei ole joutsenen paikka, ei siellä ole ravintoa. Sekin on varmaan menehtynyt.

Hämärä laskeutui kotirantaan ja mieleen

Osmo Immonen pelkää, että Mujesalmen kahden puolen Suorlahden ja Suoparsaaren rannoilla pesineiden laulujoutsenten ja niiden jälkeläisten kohtalona oli kuolla salametsästäjien luoteihin ja loput kuolevat surmatyön seurauksiin.

– Osaavatko nämä poikaset lähteä muuttamaan, vaikka vanhemmat niille jotain lentoharjoituksia toki pitivät jo. Kuinka niiden käy, miettii Osmo Immonen synkkänä.

Eeva Immonen on ottanut joutsenten katoamisen niin raskaasti, että pohtii poismuuttoa. Pahuus tuntuu käsittämättömältä Immosista, jotka epäilevät, että hämärässä kuulunut tulitus muutamaa päivää ennen Osmon todistamaa ammuskelua oli tappanut loput kadonneet joutsenet.

– Ei näin pahoja ihmisiä voi olla monia. Toivottavasti tappajat saadaan kiinni, toivoo Osmo Immonen.

Eura menettää HKScanin broilerintuotantolaitoksen Raumalle. Suurinvestointi tehdään Lakarin teollisuusalueelle.

Rauma voitti kisan Euran kanssa muun muassa siksi, että Eurassa on ollut vakavia ongelmia jäteveden käsittelyn kanssa. Euran seudun jätevedenpuhdistus on takkuillut vuosien ajan. Eurajoki on saastunut useita kertoja pahasti ja joutunut käyttökieltoon.

– Jätevedenpuhdistus on varmasti yksi suurimmista riskeistä. Siksi toimme ajoissa julkisuuteen, että etsimme vaihtoehtoja muualta, jos asiat eivät stabiloidu nykyisellä paikkakunnalla, HKScanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen sanoo.

HKScanin ratkaisuun vaikuttivat myös useat muut seikat. Uusi broileritehdas työllistää valmistuttuaan noin 300 henkilöä eli selvästi nykyistä vähemmän ihmisiä. Tuotantolaitoksesta kisasivat loppusuoralla Eura, Forssa, Rauma ja Säkylä.

Eura pettyi

Euran kunnanhallituksen puheenjohtaja Harri Lehtonen (sd.) pitää HKScanin päätöstä valitettavana.

– Euran verotulot pienenevät. Täytyy tietysti sanoa, että kuulumme Rauman seutukuntaan. Mutta moni varmasti miettii nyt työmatkakustannuksia, Lehtonen pohtii.

Rauma voitti kisan

Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski kertoo, että Rauma teki määrätietoisesti työtä tuotantolaitoksen saamiseksi Lakarin alueelle.

– Yksi ihminen on ollut täysipäiväisesti yhteyshenkilönä HKScanin suuntaan. Lisäksi mukana on ollut erityisasiantuntijoita, yhteensä toistakymmentä virkamiestä, Koski sanoo.

Kaupunki investoi itsekin

Koski katsoo, ettei Rauma kaapannut tuotantolaitosta Euralta. Hän sanoo, että Rauma kirjoitti tarjoukseensa, että se on voimassa vain, jos HKScan päättää jättää Euran. Rauma on valmis myös isoihin investointeihin.

– HK:n vedentarve on niin suuri, että meidän on vedettävä Lakariin omat vesi- ja viemäriputket. Investointi maksaa kaupungille kuusi miljoonaa euroa, Koski kertoo kustannuksista.

Koski sanoo, että HKScan voi myöhemmin laajentaa toimintaansa Raumalla.

Aurinkovoimalle myötätuulta

Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski arvioi, että HKScanin investointi vilkastuttaa Rauman elinkeinoelämää huomattavasti. Nyt lähdetään viemään eteenpäin myös Lakariin tulevaa uudenlaista aurinkovoimalaa, josta on tehty jo aiesopimus.

Rauma suunnittelee jo toisen vastaavanlaisen aurinkovoimalan rakentamista, koska HKScan pohtii siirtymistä käyttämään aurinkovoimaa tuotantolaitoksellaan ainakin osan vuotta. Broilerintuotantolaitoksen energiantarve on yhden laajan aurinkovoimalan tuotannon verran sähkö.