Luontokartoittajat ovat kesän aikana etsineet Kouvolasta lepakoita detektoreilla. He ovat jättäneet tallennuslaitteita luontoon ja autiotalojen pihoille sekä kulkeneet maastossa havainnoimassa.

Petri Parkko kirjaa raporttiinsa suosituksia Kouvolan valmisteilla olevaa uutta osayleiskaavaa varten. Lepakkoalueiden läpi kulkevia ulkoilureittejä ei esimerkiksi kannattaisi valaista, eikä lepakoiden asuttamia autiotaloja purkaa.

Kouvolasta on tähän mennessä löytynyt pohjanlepakoita, viiksi- ja vesisiippoja sekä pikkulepakoita. Suomessa elää 13 eri lepakkolajia.

Lepakot löytyvät detektoreilla

Kartoittaja jättää passiividetektorit yön ajaksi metsään nauhoittamaan ja analysoi niiden tallenteet. Petri Parkko piilottaa yhden detektorin metsän reunaan suojaisan polun varteen. Hän arvelee, että viiksisiipat käyttävät polkua ruokailulennollaan.

– Ne saalistavat poluilla kaikuluotaamalla saalista ultraäänillä suunnilleen silmien korkeudella. Pohjanlepakot etsivät metsästä kaatuneiden puiden jättämiä latvusaukkoja, joissa ne pyydystävät hyönteisiä.

Laite nauhoittaa koko yön lepakkoliikenteen ja tallenne kertoo, mitä lepakkoja polulla on lentänyt. Pohjanlepakot kuulee 30 kilohertsin ja viiksisiipat 45 kilohertsin taajuudella.

Kädessäpidettävät lepakonpaljastimet nakuttavat, kun lepakko saalistaa niiden lähellä. 

– Kun kaikuluotaus osuu sen nappaamaan hyönteiseen, kuuluu surahdus, selittää Parkko. 

Lajit maastokarttaan

Luontokartoittaja ottaa metsään kopion alueen maastokartasta, johon hän kirjaa  havaitut lepakkolajit, havaintopaikan koordinaatit ja maastokuvauksen.

Viiksisiipat ovat usein lentäneet Parkon otsalampun valossa. Ne viihtyvät pienillä puiden reunustamilla teillä ja poluilla.

– Detektori ilmaisee viiksisiipan muutaman kymmenenkin metrin päästä. Lepakon ääni kuulostaa viiksisiipan rätinään verrattuna pingispallon pomppimiselta.

Vesisiippoja löytyy kosken rannalla olevasta autiosta rakennuksesta, jossa yksi roikkuu katosta pää alaspäin. Joen päällä pieni loukko lepakoita syöksähtelee hyönteisten perässä.

Lepakot viihtyvät heikossa valossa

Ohikiitävää lepakkoa  on vaikea nähdä hämärässä tai pimeässä. Hiiren kokoinen eläin syöksyy ohi, ja kokematon tarkkailija huomaa sen vain pienenä tummana välähdyksenä. Jos pääsee näkemään lepakon lisätiloissa, sen voi nähdä pienenä tummana möykkynä roikkumassa katosta pää alaspäin.

– Ne saalistavat heikossa katuvalaistuksessa valon houkuttelemia hyönteisiä, mutta esimerkiksi voimakkaasti valaistu teollisuusalue karkottaa lepakot, toteaa Parkko.

Lepakot talvehtivat horroksessa hiukan nollan yläpuolella olevassa lämpötilassa, josta ne välillä heräävät. Niiden lämpötila voi laskea talvella kahteen kolmeen asteeseen. Ne voivat siirtyä keskitalvella kellareista luoliin horrostamaan.

Osa muuttaa talveksi pois

Suomessa on vain vähän lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja.

 – Emme tiedä ihan tarkkaan, minkä verran niitä jää talvehtimaan, sillä lepakoita on rengastettu toistaiseksi aika vähän. Repoveden kansallispuistossa Valkealassa on aika hienoja kallionhalkeamia, joissa lepakot saattavat talvehtia. Niitä on löydetty myös  Kaakonkulmalla olevan Salpalinjan bunkkereista. Rannikolla olevat pitkät niemenkärjet ohjaavat lepakoiden muuttoa meren yli.

Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turmeleminen on kielletty luonnonsuojelulailla.Suomi on mukana Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa, joka velvoittaa suojelemaan niiden ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä.

Erä- ja luonto-opas Vesa Mäyry Seinäjoelta vetää monenlaisia luontoretkiä. Metsässä retkeillään myös syksyisin hirvikärpäsaikaan. Länsi-Suomessakin hirvikärpäsiä on ollut viime vuosina paljon, mutta Mäyryn mukaan ne eivät ole karkottaneet ihmisiä luontoretkiltä.

– Enemmän sade ja huono sää haittaavat tätä toimintaa. Ihmisten pitäisikin oppia kerrospukeutumista niin että vaatetusta voidaan lisätä ja vähentää sään mukaan.

Pukeutumisella voi torjua myös punkkeja ja ainakin jossain määrin hirvikärpäsiäkin.

Punkit, ampiaiset ja risut pahempia

Luontoretkillä vastaan tulevista ötököistä Vesa Mäyry listaa vaarallisimmiksi ampiaiset ja punkit. Hirvikärpäsiä ja hyttysiä hän ei pidä vaarallisina, pelkästään kiusallisina.

– Olen ollut monella retkellä todistamassa sitä, miten joku astuu maa-ampiaispesään. Ampiaisten vaarallisuutta ei kannata vähätellä eikä myöskään  punkkien aiheuttamaa terveysriskiä.

Mäyryn kokemuksen mukaan yksi metsässä vaaniva vaara ovat oksat ja risut. Kun kuljetaan jonossa ilman kunnon turvaväliä, voi risu pongahtaa pahimmassa tapauksessa takana tulevan silmään.

– Se voi olla paljon vakavampi tilanne kuin hirvikärpästen hyökkäys, muistuttaa Vesa Mäyry.

Kuuma sauna ja kunnon pesu

Vesa Mäyry vakuuttaa, että hirvikärpästen kanssa oppii elämään. Niiden torjuminen metsässä on vaikeaa, ne tulevat kun tulevat. Metsässä liikkumalla oppii tuntemaan ja välttämään niitä maastoja, joissa hirvikärpäsiä on erityisen paljon.

– Metsäretken jälkeen kannattaa retkivaatteet tuulettaa ulkona ja ravistella hirvikärpäset niistä irti. Jos hiuksiin on päässyt kärpäsiä, niiden karkottaminen onnistuu kuuman saunan ja pesun avulla, opastaa Mäyry.

Kannattaa tutkia hirvien liikkeitä

Yle Pohjanmaa kysyi myös yleisöltä vinkkejä hirvikärpästen torjumiseksi. Useampi kirjoittaja neuvoo tutkimaan hirvien liikkeitä. Sillä tavalla pääsee hirvikärpästen jäljille ja oppii kenties välttämään niitä.

– Kannattaa kysyä neuvoa hIrvimiehiltä. Ne tietävät millä alueilla ja minkälaisissa maastoissa hirvet viihtyvät ja niillä samoilla alueilla viihtyvät siis myös hirvikärpäset. (Nimimerkki Kärpäskammo)

– Aukeat paikat jossa hirvet ovat nukkuneet ovat todella ikäviä. Lisäksi korkea laet ovat paikkoja joissa kärpäsiä on paljon. Juuri kun alkaa ihailla maisemaa niin alkaa kopina kuulua. (Lampaankääpä)

Maalarin suojahaalarissa metsään

Moni on pannut merkille, että pukeutumisella voi ainakin jossain määrin vaikuttaa hirvikärpästen hyökkäykseen. Kirjoittajien kokemuksen mukaan tummat värit houkuttelevat hirvikärpäsiä enemmän kuin vaaleat. Kirkkaita ja jopa neonvärejä suositellaan. Yksi kirjoittaja varoittaa erityisesti nyppypintaisesta fleece-kankaasta. Myös hihansuiden sulkemisesta muistutetaan ja huppu pitää ehdottomasti olla.

– Valkoinen maalarin suojahaalari hupullisena. On kevyt ja tepsii , on monen vuoden kokemus. (Mummo Sipoosta)

Yksikään kirjoittaja ei vanno kemiallisten karkotteiden nimeen. Joko kokemuksia ei ole tai ne ovat huonoja. Tököttien sijaan kannattaa tarkkailla lämpötiloja.

– Katsokaa lämpömittaria, alle 8 'C lämpötilassa ei kärpänen lennä. Eli aikaisin aamulla metsään ja kun lämpömittari rupeaa lähentelemään 9-10 'C, niin kipin kapin kotia. Vaatii vain aikaisen herätyksen. Ei tarvitse miettiä myssyjä ja tököttejä. (Varma konsti)

Suomen puolella Tornionjoella on havaittu 1000–2000 kuollutta aikuista lohta viime ja tänä kesänä. Luku perustuu Lapin ELY-keskukselle tehtyihin ilmoituksiin. Kalakuolemat ovat herättäneet huolta ja arvailuja syistä Tornionjoen vesistön varrella Suomessa ja Ruotsissa. 

Kuolleista lohista on saatu näytteitä kuolinsyyn selvittämiseen huomattavan vähän. Ruotsissa Valtion eläinlääketieteen laitos SVA (Statens veterinärmedicinska anstalt) on tänä kesänä tutkinut neljä lohta. Suomen Evira on saanut yhden ainoan lohen tutkittavaksi tänä kesänä.

Viime kesänä Evira arvioi lohikuolemien aiheutuneen pyydysten ja hylkeiden aiheuttamista ihovaurioista seuranneesta sieni- tai bakteeri-infektiosta. Myös UDN-tautia epäiltiin jo viime kesänä, mutta näyttöä siitä ei saatu.

Maanantaina Ruotsin SVA vahvisti tehneensä kahdesta tänä kesänä tutkittavaksi saadusta lohesta UDN -tautiin viittaavat löydökset. SVA sai asiaan vahvistuksen myös Norjan vastaavalta eläinlääkintäviranomaiselta.

Tautia on havaittu tänä kesänä myös Venäjällä, Kuolan niemimaan Atlanttiin laskevissa lohijoissa.

Taudin syytä ei tiedetä

Eviran erikoistutkija Perttu Koski pitää Ruotsin tulosten perusteella varmana, että UDN on syynä osaan lohikuolemista.

– Todennäköisesti kyse on useammasta tekijästä, mutta UDN on varmaan siellä joukossa mukana, arvioi Koski.

UDN on lohen ihotauti, jota ilmenee merestä jokiin nousevilla aikuisilla lohilla. Nimi tulee englannista: Ulcerative Dermal Necrosis. Taudilla ei ole suomenkelistä nimeä. Taudin aiheuttajaa ei Kosken mukaan tiedetä.

– Aiheuttaja on jokseenkin täydellinen mysteeri edelleen, mutta voi välillä aiheuttaa isojakin kuolleisuuksia näissä kaloissa. Myöskään siitä ei ole varmaa tietoa miten tauti tarttuu.

Tauti on tunnistettu epidemiana jo 1800-luvulla Brittein saarilla. 1960-luvulla se oli epidemiana Irlannissa ja Iso-Britanniassa ja 60–70 lukujen taitteessa myös Itämeren puolella.

Erikoistutkija Koski pitää UDN-epidemiaa mahdollisena myös Tornionjoella.

– Kyllähän se on hyvin mahdollista ja jonkinlainen epidemia siellä jo onkin. Semmoinen havainto on, kirjallisuuden mukaan että usein tämä sitten viiden kuuden vuoden kuluttua häviää, mutta se saattaa joitain vuosia kestää tietyssä joessa.

Kosken mukaan ensi kesänä Eviran on tarkoitus valmistautua näytteenottoon kalastajien avulla Tornionjoella. Näytekalat pitää saada tutkittavaksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kuin muut infektiot tai mädäntyminen ovat turmelleet niin että UDN-diagnoosin arvioiminen on mahdotonta.

Aurinko porottaa korkealta taivaalta ja välillä viskoo vettä. Tiistai-iltapäivä ei ole ihan perinteisin ajankohta lähteä etsimään lepakoita.

– Nyt ei varmasti kuulla lepakoiden ääniä, mutta papanoita ja syömisjätteitä voi havainnoida myös valoisan aikaan, kertoo Kuopion Neulamäessä sijaitsevan vanhan asevarikon alueella lepakkoselvitystä tekevä Tiina Mäkelä Finnish Consulting Groupista.

Syömisjätteillä biologi tarkoittaa perhosten siipiä. Niitä löytyy usein rakennuksista, joissa lepakot oleskelevat.

Mäkelä on asentanut yhdessä biologi Jari Kärkkäisen kanssa varikon alueelle lepakoiden äänien kuunteluun tarkoitetun detektorin ensi yötä varten.

Ainakin kolme tutkimusta

Biologien työ jatkuu kolmen päivän havainnointijakson jälkeen toimistolla. Tarkoitus on purkaa lepakoiden ultraääniä nauhoittaneet tallenteet, ja määrittää mitä lajeja alueella viihtyy. Lisäksi havainnot mahdollisista lepakoiden päivehtimispaikoista merkitään tarkasti.

Vanhan asevarikon alueelle tehtävän lepakkoselvityksen tulokset selviävät kuukauden kuluttua. Vasta selvityksen valmistumisen jälkeen kaupunki pääsee aloittamaan rakennusten purkamisen sekä puiden kaatamisen alueella. Rakennuksissa ja kaadettavissa puissa voi olla lepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueita. Kaikki lepakkolajit ovat Suomessa rauhoitettuja.

Vanhan asevarikon alue on osa Kuopioon suunniteltua uutta Savilahden asuinaluetta. Aiemmin varikon alueella on tehty jo yksi lepakkoselvitys, jossa löydettiin vajaat sata lepakkoyksilöä. Epäilyt erittäin harvinaisen lampisiipan esiintymisestä alueella ovat saaneet kaupungin tekemään toisen tutkimuksen samalla alueella.

Kolmaskin lepakkotutkimus on tulossa, kun ensi kesänä selvitetään Savilahden asuinalueeksi suunniteltujen muiden alueiden lepakkolajisto.

Nyt tehtävässä selvityksessä käydään läpi nimenomaan harvennettavat metsäalueet sekä purettavat rakennukset. Tutkimuksen tarkkoja kustannuksia ei kerrota, mutta Kuopion kaupungin metsänhoitajan Seppo Jauhiaisen mukaan kyse on tuhansista euroista. Ensi kesänä tehtävät laajat lepakkoselvitykset maksavat huomattavasti enemmän.

Savilahden alueen osayleiskaava on hyväksytty valtuustossa, mutta kaavasta on tehty kaksi valitusta, jotka käsitellään hallinto-oikeudessa. Valvova viranomainen on antanut jo luvan kaataa puustoa ja purkaa alueen rakennuksia. Rakentamisen on määrä alkaa vuonna 2017.

– Toisen lepakkokartoituksen tekeminen on varmistava toimenpide. Ettei vain tapahtuisi mitään sellaista mitä ei saisi tapahtua, sanoo Jauhiainen.

Selvitysten syynä erittäin harvinainen lampisiippa

Lampisiippaa on tavattu Suomessa varmuudella vain kahdesti aiemmin. Kuopion Savilahden rannalla tehtiin mahdollinen havainto lampisiipasta aiemmin kesällä. Nyt etsitään lisätodisteita erittäin harvinaisen lajin esiintymisestä Kuopiossa.

– Odotamme tuloksia mielenkiinnolla, Mäkelä sanoo.

Jos lampisiippahavainto varmistuu oikeaksi, sillä saattaa olla vaikutuksia Savilahden asuinalueen rakentamiseen. Jauhiainen kuitenkin muistuttaa, että lepakot lentävät suurella alueella ja Neulamäen rinne on tarkoitus säilyttää koskemattomana.

– Selvityksen jälkeen keskustelemme valvovan viranomaisen eli ELY-keskuksen kanssa tilanteesta, Jauhiainen lupaa.

– Saunalla on iso merkitys Keski-Suomen teollisuudelle, matkailulle ja työllisyydelle, kertoo Keski-Suomen kauppakamarin toimitusjohtaja Uljas Valkeinen.

Saunamatkailun mahdollisuuksia esiteltiin tiistaina Jyväskylän satamassa, joka odottaa vielä vetovoimaista sataman päärakennusta. Saunajulistuksen löylykauhalla sihauttanut Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto uskoo, että sauna tulee olemaan mukana myös sataman kehittämisessä.

– Tietysti pitäisi löytää sellainen kokonaisuus, jolla tähän kannattaisi investoida vähän isompikin rakennus. Pelkällä saunalla ei vielä päästä eteenpäin. Mitä tahansa sataman kärkeen rakentuu, niin kyllä siellä jonkinlainen sauna on, mielellään tietysti yleinen, pohtii Koivisto.

Alvarin Kultturisauna Harjulle?

Keskisuomalaiset saunaelämykset kootaan yhteen verkkosivuille ja muihin sähköisiin kanaviin. Asiakkaille on luvassa helppo sähköinen varausjärjestelmä saunojen varaamiseen. Uutta on myös tapahtumayhteistyö, kuten vierailut sauna- ja kiuasrakentajien tehtaille.

Villeimmissä ideoissa visioidaan, että Alvar Aallon Jyväskylään Neron portaiden yläpäähän Harjulle suunnittelemalle saunalle löytyisi rakentaja. Aalto nimesi italialaista kylpylää muistuttavan suunnitelmansa Kulttuurisaunaksi.

– Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun itse kuulin tästä. Alkaa olla sarjassa hullu idea, mutta joskushan ne ovat ihan hyviä, kommentoi kaupunginjohtaja Koivisto Alvar Aallon 1920-luvun suunnitelmaa.

Saunojen laatua kehitetään jatkossa Sauna from Finland -laatukriteerien mukaisesti. Kyseessä on vähän niin kuin saunan Michelin tähdet.

Saunan käsikirja julki

– Syyskuun 18 päivä julkaistaan saunan käsikirja, jossa kerrotaan koko maailmalle mitä aitoon suomalaiseen saunaelämykseen esimerkiksi matkailuyrityksen näkökulmasta pitäisi kuulua, kertoo toiminnanjohtaja Carita Harju Sauna From Finlandista.

Ensimmäiset Autenthic Sauna Experience –merkit tullaan jakamaan Suomessa  syksyn aikana.

Sauna from Finlandissa on nyt 80 yritystä ympäri Suomen. Tavoitteena on saada sata täyteen vielä tänä vuonna.

– Voisin vielä korostaa, että tämä laatumerkki on tarkoitettu yrityksille, saunayrityksille, hotelleille ja matkailukohteille. Ei me kotisaunoja tulla arvioimaan. Kaikilla on varmasti maailman paras sauna, tähdentää Carita Harju.

Mainostoimistoalan konkari Kati Rauhaniemi pitää saunan käsikirjaa hyvänä ja korostaa, että saunassa on suuren brändäyksen ja tarinan kerronnan paikka.

Rauhaniemi itse tykkää ihan perinteisestä vanhasta puusaunasta järven rannalla - sellaisista, joita tehtiin 50-luvulla.

– Mielellään niin, että lattia olisi osaksi maahan asti auki, jotta ilma pääsee ihan kunnolla kiertämään, kuvailee Rauhaniemi.

Saunasta on jo moneksi

Keski-Suomi perustelee saunamaakunnaksi julistautumista useilla seikoilla. Muuramesta löytyy maailman suurin kiukaiden ja saunatuotteiden valmistaja Harvia. Karstulalainen Honkarakenne valmistaa saunoja ja hirsimökkejä kotimarkkinoille ja vientiin.

Saunojen sisustukseen keskittyneitä yrityksiä ovat muun muassa  jyväskyläläinen Sun Sauna, laukaalainen Saunasydän ja kelosavusaunoja valmistava Huliswood.

Matkailuyrityksistä Lomakeskus Revontuli, Varjolan tila ja HimosLomat satsaavat saunoihin. Myös saunalautta-yrittäjien määrä on ollut kasvussa Keski-Suomessa. Löytyypä Jyväskylän Pyöräilyseuralta polkupyörän perään kiinnitettävä yhden miehen sauna. Karstulalaisen Finn-Savotan telttasaunoja valmistettiin ensin ulkomailla rauhanturvaustehtävissä toimiville suomalaisille. Nyt ne kelpaavat monille luonnossa liikkujille.

Riihivuoren laskettelukeskuksen myyntipäällikkö Jussi Rekonen päätti ostaa  telttasaunan Kannonkosken mökille lapsenlapsien ja itsensä iloksi.

– Kokemusta minulla on telttasaunasta jo parinkymmenen vuoden takaa ja sehän on maailman parhaita paikkoja ihmisen olla. Tämä on monen vuoden haave ja nyt se natsasi, iloitsee Rekonen.

– Tämmönen telttasauna pitäisi olla tässä sataman nurmikentällä kesäisin, pieni kahvila ja nonstop saunomista kohtuuhintaan.

Toinen sauna joka Rekosta Jyväskylän satamassa kiinnosti oli mönkijän perään rakennettu saunavaunu.

– Tuonhan voi ajaa keskelle laskettelurinnettä ja alkaa saunoa, visioi Rekonen.

Maailman suurin savusauna

Savusaunakulttuuri elää Keski-Suomessa vahvana. Useissa kylissä toimii savusaunayhdistyksiä. Maailman suurin 150 kylpijän savusauna löytyy Laukaasta, Tupaswillan tilalta.

30 vuotta Muuramessa toiminut, presidentti Mauno Koiviston vihkimä Muuramen Saunakylä, jatkaa toimintaansa Jämsässä. Noin 30 historiallisen savusaunan muuttotyöt Päijänteen rantaan Jämsään aloitetaan vielä tänä vuonna. Vaajakosken Haapaniemestä löytyy myös perintöhistoriallisesti merkittävä matkailukohde, Savutuvan Apaja, rantasaunoineen.

Heikki Tukiainen yhdistää matkailutilallaan saunan ja hiljaisuuden. Uuraisilla voi kokea monituntisen saunaretriitin, johon kuuluvat luontovaellus, eväät, soutu, nuotio, teltta- ja rantasauna, uinti ja ruokailu. Ja kaikki tämä kiireettömästi mahdollisimman hiljaa kaikesta hektisestä irroten – ilman kelloja ja ilman kännykameroita. Jokainen kävijä saa värikuvakirjasen muistoksi mukaan.

– Retriitissä otetaan kaikki aistit käyttöön ja se on mahdollista vain silloin kun itse hiljenee ja muu ympäristö hiljenee, kuvailee Tukiainen.

Perämerellä on alkanut itämerennorpan luvanvarainen pyynti. Suomen riistakeskeskus on myöntänyt tulevalle metsästyskaudelle Perämeren -Merenkurkun alueelle 100 pyyntilupaa.

Metsästäjä Jouni Heinikoski on tyytyväinen pyynnin alkamiseen, mutta pyyntimäärään hän on pettynyt. Hänen mukaansa pyyntilupamäärä ei taita edes kannan vuosittaista kasvua.

– 300 - 400 pyyntilupaakaan ei olisi kantaa vaarantanut, Heinikoski sanoo.

Tämän vuoden lentolaskentatietojen perusteella Perämeren jäillä laskentakanta oli noin 17 400 itämerennorppaa. Kanta-arvion yläraja on todennäköisesti yli 20 000 yksilöä.

Kevyempi lupamenettely

Metsästyksellä pyritään ehkäisemään hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ammattikalastukselle.

Itämerennorpan metsästys on tänä vuonna pyyntiluvanvaraista, kun se ennen on ollut mahdollista vain vahinkoperusteisin poikkeusluvin.

– Aikaisemmin lupamenettely on ollut raskas ja turhauttava. Hyvä, että siihen tuli nyt muutos, Heinikoski toteaa.

Itämerennorppaa saa metsästää pyyntiluvilla syksyllä 1. syyskuuta – 15. lokakuuta sekä keväällä 16. huhtikuuta – 31.toukokuuta.

Maanantaina kaatui naaraskarhu Inarissa Vätsärin erämaa-alueella. Tiistaina Kaadettin uroskarhu Kuusamossa.

Yhteensä karhuja on kaadettu kiintiömetsästyksessä 15, joista Lapissa viisi.

Karhukiintiötä on jäljellä koko poronhoitoalueella yhä 37 karhua.

Työhuoneen oven päällä roikkuu kanadalainen mustakarhun nahka, kaapin päältä katselee joukko pieniä metsän eläimiä, ylinnä metso. Seiniltä löytyy kaloja, pienimmät puolimetrisiä, pisimmät reilusti toisella metrillä. Haukia, lohia, siikoja. Eläimiä on kymmeniä, sivuhuoneesta löytyy vielä lisää.

Olemme kajaanilaisen Risto Miininin työhuoneella. Viime vuonna eläkkeelle jäänyt Miinin täyttää eläimiä harrastuksekseen.

– Yli 50 vuotta olen tehnyt lintujen ja nisäkkäiden täyttöhommia ja melkein 30 vuotta olen täyttänyt myös kaloja.

Harrastus tarttui kiinni jo pikkupoikana isältä, sillä Eino-isä täytti eläimiä yli 70 vuotta.

– Siitä se kipinä tuli, kun hänen hommaa katselin. Ensimmäisen oravan, voisiko sanoa, pilasin 10-vuotiaana, nylkyhomma ei oikein onnistunut. Silti palaute isältä oli positiivinen, joten siitä sitten jatkoin.

Työhuoneen pöydällä odottaa käsittelyä muutama tunti sitten pakkasesta otettu hilleri, sivuhuoneessa kuivaa kalojen aihioita. Miinin tekee täyttöjä tilauksesta, mutta harrastuksena.

– Tuollainen 13 kilon hauki tai paljon pienempikin, kuudesta kilosta ylöspäin, on monelle ainutkertainen saalis. Kännykkäkameralla otettuun kuvaan verrattuna täytetty kala on muistona toista luokkaa. Ero on valtava.

Kalan maalaus on taitolaji

Täytetyn näköisiä, lasikuidusta valmistettuja kaloja saa hankittua rahalla, vaikka kalalla ei olisi käynytkään. Markkinoilta saa valmiita päitä, eviä ja nahkaa. Risto Miininin käyttämä täyttömenetelmä on työläs, mutta aito.

– Kun joku tuo täytettäväksi kalan, hän saa saman kalan takaisin, siinä on aidot evät ja aito pää. Se on kaikin puolin alkuperäinen. Mitään feikkiosia en käytä, niin kuin en käytä muissakaan täyttötöissäni, napauttaa Miinin.

Täytetty kala on kiiltävä ja elävän näköinen otus.

– Kalat pitää tehdä hyvin varovasti, mielellään märän lasilevyn päällä, etteivät suomut irtoa. Kun nahka on hyvin puhdistettu, sitä pidetään liuoksessa muutamasta päivästä viikkoon, riippuu vähän ulkoilman lämpötilasta.

Miinin käyttää täyttämiseen lastuvillaa. 

– Se on työläs menetelmä, mutta se on juuri täytettävän eläimen mittojen mukaan tehty. Ne kestävät käytännössä satoja vuosia, koska niitä ei rikota mekaanisesti.

Täytön ja nahkan annetaan kuivua muutamia viikkoja, aika riippuu lämpötilasta ja kalasta. Miininin mukaan lohet ovat hitaimpia ja vaikeimpia.

– Kala maalataan sen jälkeen, kun se on todella kuiva, fiksattu ja pinnaltaan hyvä. Koko pinta maalataan, mielellään sen värivalokuvan perusteella, jonka saamamies on ottanut.

Miininillä kaloja varten kymmeniä värejä, joita hän vielä yhdistelee. Valmiin kalan pinta on hämmästyttävän aidon näköinen.

– Suomen eläintentäyttäjien yhdistyksen perustaja Erik Granqvist totesi, että kaikki eläintentäyttäjät ovat taiteilijoita, mutta kaikki taiteilijat eivät ole eläintentäyttäjiä. Taito kehittyy kokemuksen kautta, se on sama työssä kuin työssä.

Kaikkea tarjottavaa ei täytetä, eikä kaikkea saa täyttää

Ihan kaikkea ei täytetä. Esimerkiksi rauhoitetut linnut löytävät täyttäjän aivan muualta, sanoo Miinin. 

– Esimerkiksi harvinaiset lapinpöllö tai viirupöllö menee yleensä yliopistollisiin museoihin täytettäväksi, mitattavaksi ja punnittavaksi. Sellaisia todella harvinaisuuksia ei ole minulle tullut ja siinä myös lakipykälät tulevat vastaan. Jos minä täytän jonkun rauhoitetun eläimen, niin sille pitää olla lupa, se on ehdoton asia.

Kaikenlaista on kuitenkin tullut vastaan vuosien saatossa.

– Kaloista ehkä isot karpit ovat aika erikoisia näillä meidän korkeuksilla, ne tulevat minulle etelästä. Jokunen käärme on tullut tehtyä, nekin ovat aika harvinaisia, Risto Miinin kertoo.

Joillakin ihmisillä suhde lemmikkiin on hirmuisen läheinen. Joskus Miininiltä on kysytty lemmikkikissan täyttämistä.

– Sanoisin, että yksikään toppari ei siihen työhön ryhdy. Kissasta tulee kyllä kissa, mutta sellainen ihminen, joka ei ole seurannut lemmikkiä vuosikausia, ei voi tietää kaikkea. Miten se käyttäytyy ja miltä se missäkin tilanteessa näyttää. Siinä vaikuttavat niin pienet vivahteet lemmikin kasvoilla, käyttäytymisessä ja olemuksessa. Se on sellainen työ, että itse en siihen ryhdy.

Risto Miinin esittelee täyttämäänsä ahventa Yle Kainuun Facebook-sivulta löytyvässä videossa.

Rovaniemeläinen Anne Tölli löysi harvinaisen sienen Rovaniemen Vaattunkikönkäältä viime sunnuntaina. Hän oli Lapin Marttojen järjestämällä sieniretkellä.

– Sieniä ei ollut kovin paljoa. Tämä sieni oli joen rannalla metsässä, hieman piilossa, pajun oksia oli päällä. Ajattelin ensin, että kyseessä on rousku, Tölli kertoo.

Kun retkeilijät vertailivat sienisaaliitaan makkaranpaistopaikalla, Töllin löytö herätti ihmetystä. Kukaan muu seurueessa ei ollut nähnyt vastaavaa aiemmin.

– Paljastui, että kyseessä on erittäin harvinainen, uhanalainen sieni, sanoo sieniretkeä vetänyt Anna-Liisa Tikkanen Lapin Martoista.

Sieniasiantuntija Tapio Kekki Rovaniemeltä vahvistaa, että kyseessä on harvinainen sieni.

– Keisarimalikalla on Suomessa vähän yli kymmenen löytöpaikkaa, joista osa on tuhoutunut. Sientä löytyy rehevistä kuusikoista esimerkiksi Espoosta ja Kolilta. Rovaniemen löytö on todennäköisesti pohjoisimpia.

Kuvattu aiemminkin Vaattunkikönkäällä

Kekin mukaan keisarimalikka kuvattiin pari vuotta sitten Rovaniemen Vaattunkikönkäällä, mutta silloin sienestä ei saatu varmistettua näytettä.

– Keisarimalikka on iso ja roteva sieni, jonka jalassa on kaksi rengasta. Heltat ovat vaaleita.

Sieniasiantuntija ei ole itse koskaan löytänyt sientä luonnosta.

– Olen nähnyt sen kerran näin sienikongressin näyttelyssä Norjassa.

Lapin Marttojen kautta sieni lähetettiin lentokoneella tarkemmin tutkittavaksi Kasvimuseoon Helsinkiin.

– Kilpailu on muuten entisen kaltainen, mutta marjalaji vaihtuu puolukasta mustikaksi. Syynä on myöhäinen marjojen kypsyminen. Puolukka ei kypsynyt marjanpoiminnan MM-kisoihin. Eikä sitä kannata poimia raakana, osa marjastajista haluaa ottaa ne marjat itselleen kisan jälkeen. Silloin on parempi, etä kisa järjestetään mustikalla.

Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio sanoo, että mustikkasato ei ole ollut Suomussalmellakaan paras mahdollinen. Järjestäjät ovat kuitenkin onnistuneet löytämään paikkoja, joissa vielä on mustikkaa.

– On mielenkiintoista nähdä kuinka saaliit muuttuvat eri marjalajien kesken, että saavatko kilpailijat kerättyä yhtä suuria saaliita mustikasta kuin aikaisempina vuosina puolukasta. Uskosin, että saaliit tipuvat pikkusen aikaisemmista puolukkasaaliista.

Suomussalmella kisajärjestäjät saavat vielä jännittää, etteivät paikalliset marjastajat löydä kisaan tarkoitettua marjapaikkaa ennen lauantaita.

– Tässä saadaan olla sen paikan suhteen kieli keskellä suuta vielä muutaman päivän ajan. Jos paikka säilyy, niin varmasti kilpailijat saavat hyvin marjaa talteen. Olemme varanneet suurin piirtein saman kokoisen alueen kuin aikaisempina vuosina eli noin sadan hehtaarin kokoisen alueen.

– Arvioisin kilpailijoiden saavan kasaan marjaa noin 300 kiloa tunnin aikana eli se noin kolme kiloa per osallistuja, kun osallistujia on tälä hetkellä 113. Mutta tämä arvio voi mennä ihan pieleenkin, ennustaa Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) ja maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kertoivat biotalous- ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen etenemisestä tiedotustilaisuudessa tiistai-iltapäivänä.

Hallitus on aiemmin kertonut tavoitteekseen tehdä Suomesta biotalouden, kiertotalouden ja puhtaiden ratkaisujen edelläkävijä vuoteen 2025 mennessä. Tänään saatiin osviittaa siitä miten tämä tulee tapahtumaan.

Biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin on varattu yhteensä 300 miljoonaa euroa. Kärkihankkeet toteutetaan vaiheittain kolmen vuoden aikana.

Kärkihanke 1. Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti (100 miljoonaa euroa)

Pyrkimys on nostaa uusiutuvan energian osuus 2020-luvulla yli 50 prosenttiin energian loppukulutuksesta, puolittaa tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin ja lisätä energiaomavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen mm. turpeen.

– Tavoitteena on varmistaa, että energiajärjestelmä on toimitusvarma, kilpailukykyinen ja kestävä, toteaa Rehn.

Tämä toteutuisi bioenergian ja muun päästöttömän uusiutuvan energian tarjonnan lisäämisellä. Suurimmat mahdollisuudet nähdään olevan nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannon ja teknologian kasvattamisessa.

Panostuksia uusiin investointeihin kannustavaan energiatukeen lisätään. Lainsäädännön muutoksilla edistetään uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden käyttöä.

Tänä syksynä käynnistetään vuoteen 2030 tähtäävän energia- ja ilmastostrategian valmistelu. Valmis strategia on tarkoitus esitellä selontekona eduskunnalle joulukuussa 2016.

Kärkihanke 2. Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä (50 miljoonaa euroa)

Biojalostamoiden raaka-aineen saanti halutaan varmistaa. Yrittäjämäistä metsätaloutta edistetään toimilla, jotka nostavat metsätilan keskikokoa ja vauhdittavat metsätilojen sukupolven vaihdoksia. Sukupolvenvaihdosten vauhdittamisen keinot olisi tarkoitus olla käytössä vuoden 2017 alussa.

Myös kuolinpesien on tarkoitus siirtyä ”paremman päätöksenteon piiriin”; purkamalla kuolinpesäomistusta päätöksenteko puukauppojen ja metsänhoidon osalta olisi sujuvampaa.

Puun tarjontaa vahvistetaan myös metsätietojärjestelmää ja sähköisiä palveluita kehittämällä. Tarkoitus on saada metsävaratieto tuoreempana metsäalan toimijoiden käyttöön.

Puurakentamista edistetään säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla.

Muutenkin tullaan panostamaan korkeamman jalostusasteen puutuotteisiin.

Lisäksi on luvassa muun muassa metsäteollisuuden investointien ja mekaanisen metsäteollisuuden edistämistä sekä biotalouden tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia.

Kärkihanke 3. Kiertotalouden läpimurto, vesistöt kuntoon (40 miljoonaa euroa)

Itämeren ekologista tilaa edistetään. Tämän aikaansaamiseksi vähennetään vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden määrää sekä parannetaan yhdyskuntajätevesien ravinteiden hyötykäyttöä sekä maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta.

Suomen biotalouden tuotos on viimeisessä 10 vuodessa kasvanut yli 10 miljardilla eurolla ja kasvusuunta on jatkumassa. Tarkoitus on tehdä Suomesta edelläkävijä: viidessä vuodessa Suomi voisi nousta maailman johtavaksi maaksi biojätteen hyödyntämisessä. 

Kierrätystä edistetään myös uudistamalla sääntelyä, esimerkiksi jätteiden käyttöä maarakentamisessa helpotetaan.

Erilaisilla kokeiluhankkeilla lisätään materiaalien ja ravinteiden kierrätystä ja niihin liittyvää liiketoimintaa.

Hallitus myös käynnistää pilaantuneiden maa-aineiden kunnostus- ja kokeiluohjelman. Pilaantuneitten maitten kunnostusprojekti voisi tuottaa vientikelpoisiakin ratkaisuja.

Kärkihanke 4. Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun (100 miljoonaa euroa)

– Ruokatuotteiden viennin kehittäminen on haaste. Venäjän tilanne vaikuttaa paljon, ja nyt on löydyttävä muita vientikohteita muualta. Ja myöskin tulee selvittää, miltä osin voisi korvata tuontia kotimaisella tuotannolla, toteaa Tiilikainen.

Valtion lisärahoitus Maatilatalouden kehittämisrahastoon toimii siemenrahana, joka varmistaa maatalousyrittäjien investointipäätökset.

– Maatalousinvestoinnit ovat viime vuosina jääneet jälkeen yleisestä investointikehityksestä, kertoo Tiilikainen.

Luvassa on myös lupajärjestelmien kevennystä ja normien tarpeellisuuden tarkastelua.

Alkutuotantoon tehtävien investointien lasketaan tuottavan moninkertaiset kerrannaisvaikutukset jalostuksessa, kaupassa ja palveluissa.

– Panostusta tulee myös kalatalouteen, sinisen biotalouden voimistamiseen, lupaa Tiilikainen.

Vesi- ja kalavarojen kotimaisessa käytössä ja viennissä on tavoiteohjelman mukaan paljon potentiaalia. Vesivientiohjelma sekä sinisen biotalouden kokeiluhankkeet toteutetaan vuoden 2018 loppuun mennessä.

Kärkihanke 5. Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin (10 miljoonaa euroa)

Suomeen perustetaan uusi kansallispuisto vuonna 2017. Tämä juhlistaa osaltaan maamme satavuotisjuhlaa.

Vaeltavia ja uhanalaisia kalakantoja elvytetään erikseen valittavissa pilottikohteissa kalatiestrategian toimeenpanolla.

– Poistetaan kalojen vaellusesteitä, kuvaa Tiilikainen konkreettisia tekoja.

Luontoa suojelevilla toimenpiteillä parannetaan kestävän matkailun edellytyksiä sekä tuetaan luonnon monimuotoisuuden ja Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista.

Merikotkapari on ensimmäistä kertaa pesinyt Oulujärvellä Kainuussa. Pesintää osattiin jo odottaa, sillä viimeisten 10 vuoden aikana aikuisia merikotkia on nähty pesimäaikaan vesistön tuntumassa.

– Tästä olemme päätelleet, että jossain vaiheessa merikotkat pesivät alueella. Oulujärven pesintä on seurausta siitä, että länsirannikolla suojelutoimet ovat onnistuneet ja lintujen määrän kasvaessa ne ovat siirtyneet sisämaahan päin, biologi Vesa Hyyryläinen kertoo.

Oulujärvellä merikotkilla on kaksi poikasta, jotka ovat jo isoja ja lentokykyisiä. Merikotkat ovat pesineet Kainuussa myös esimerkiksi Suomussalmella.

Mielenkiintoinen seikka tänä vuonna on se, että Kainuussa merikotkien poikasia on enemmän kuin maakotkan poikasia. Merikotkien pesiä on varmuudella löydetty neljä, ja niissä on kuusi poikasta. Maakotkilla puolestaan poikasia on varmuudella viisi. Sääolosuhteet ovat vaikuttaneet Kainuussa maakotkien pesintään.

Koko Suomessa maakotkilla on laskettu olevan 190 poikasta, merikotkilla puolestaan muutama sata.

Koiranäyttelyssä ylväät ja hyväkäytöksiset koirat astelevat tuomarien arvioivien katseiden alla. Koiran salonkikelpoinen tepsuttelu lajikumppaneita kuhisevassa näyttelytilassa on kuitenkin joissakin tapauksissa pakotettua. Jotkut esittelijät nimittäin nostavat koiran kurkun ympärille tiukasti köytettyä pantaa niin, että koiran hengitys saattaa hetkellisesti vaikeutua.

Koiralla ei tässä tapauksessa ole muuta vaihtoehtoa, kuin seurata kiltisti perässä.

– Koiran saa kulkemaan helpommin mukana kireällä hihnalla, kuin jos koira opetettaisiin juoksemaan tietyllä tavalla tietyssä asennossa, kertoo koirankoulutusohjaaja Sari Immonen.

Kuristamisen estämiseen on koiranäyttelyissä kuitenkin jo kahden vuoden ajan kiinnitetty erityisesti huomiota. Koiran hihnan kiskominen on kielletty vuonna 2013 tuomarien kattojärjestön antamissa pävitetyissä säännöissä. Koiran pitää antaa kulkea vapaasti ja jos näin ei tapahdu, tuomari pyytää esittelijää tekemään esittelynsä uudelleen.

– Liialliseen kiskomiseen törmää edelleen, mutta se on hyvin rotukohtaista. Esimerkiksi joillakin terrieri- ja spanieliroduilla se on ollut yleisempää, mutta kiskomista esiintyy myös isommilla roduilla, kertoo Satu Ylä-Mononen Ulkomuototuomarit ry:stä.

Näyttely on koiralle aina stressaava tilanne

Koiranäyttely on koiralle aina iso stressin aihe. Sosiaalisinkin koira ahdistuu, kun se tuodaan tilaan, jossa on paljon vieraita koiria. Myös esittelijän pinna saattaa jännityksen ja paineiden alla olla tavallista kireämmällä ja koira aistii sen. Näissä olosuhteissa koiralta vaaditaan lisäksi äärimmäisen hyvää käytöstä.

– Mikäli koiraa ei ole opetettu tai sen olo on epämukavaa, se joko murisee ja käskee ihmistä menemään pois tai sitten se alistuu. Koiran luonteesta ja temperamentista riippuu, mitä se tekee, Immonen kertoo.

Jopa aikuisen koiran voi opettaa näyttelykelpoiseksi, mutta kouluttaminen vaatii omistajalta vaivannäköä.

– Tärkeintä on, että koira oppii siihen, että sitä tutkitaan. Toistojen ja klassisen ehdollistamisen kautta asiat jäävät koiran mieleen. Koiran voi aina opettaa uudelleen, vaikka vanha oppimishistoria voi vaikeuttaa oppimista tietyissä tapauksissa, Sari Immonen muistuttaa.

Kokkolan suurteollisuuden päästöt ovat vähentyneet huomattavasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Samaan aikaan tehdasalueen tuotanto on kasvanut reippaasti ja alueelle on tullut uusia tehtaitakin.

– Tässä vaiheessa ei katsota enää 70-luvulle, jolloin oli erittäin suuret päästöt, mutta tässä lähihistoriassakin on tehty merkittäviä edistysaskelia ja vaikutustarkkailujemme perusteella vaikutusalue on pienentynyt merkittävästi. Toki se kuormittaa edelleen ympäristöä, mutta siellä on edistytty hyvin. Etenkin kun verrataan päästöjä tuotantomääriin, niin tuotetaan enemmän, mutta vähemmillä päästöillä, sanoo ympäristösuunnittelija Risto Koljonen.

Esimerkiksi arseenia tehtaiden, lähinnä Bolidenin, piipuista tuprusi vuonna 1995 vielä 1400 kiloa, vuonna 2013 arseenipäästö jäi vajaaseen viiteen kiloon.

Samaan aikaan alueen elohopeapäästö on tippunut 78 kilosta noin neljään kiloon.

Lyijypäästöt kasvoivat vielä vuoden 95 177 kilosta vuosituhannen vaihteen 310 kiloon, kun vuoden 2013 lyijypäästö jäi 11 kiloon.

– Tietysti ympäristölupaehdot ohjaavat kehitystä, mutta myös tehtaiden ympäristötietoisuus on parantunut ja ne hallitsevat prosessinsa paremmin etenkin häiriötilanteissa. Suurin osa päästöistä tulee häiriötilanteiden yhteydessä hallitsemattomissa tilanteissa. Myös laitosten ympäristölaatujärjestelmät ovat edistäneet kehitystä, luettelee Koljonen.

Koljosen mukaan teollisuuslaitokset pysyvät hyvin ympäristölupien määrittelemissä päästörajoissa,

Rikkidioksidin määrä on laskenut vuoden 95 1300 tonnin tasosta vajaaseen 1100 tonniin. Typenoksidien päästöt ovat pysyneet Kokkolassa 850 tonnin tasolla, suurin osa typenoksideista tulee autojen pakoputkista ja kaupungin voimalaitoksista.

Perhonjoki teollisuutta ja kaupunkia suurempi vesistökuormittaja

Suurteollisuusalueen vesistöpäästöt ovat myös pienentyneet 1990-luvulta. Vesistötarkkailua tekevän Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n mukaan tämä näkyy selvästi meriveden laadun ja likaisimpien pohjasedimenttien parantumisena. 2000-luvulla kuormituksessa ei ole tapahtunut enää merkittäviä muutoksia.

– Suurteollisuusalue on edelleenkin iso toimija ja kuormittaja, mutta suhteessa siihen, mitä se on ollut 70- ja 90-luvuilla, kuormitus on todella dramaattisesti pienentynyt. Jos sitä vertaa Perhonjokeen, niin Perhonjoki on isompi kuormittaja kuin teollisuus, Kokkolan vesi ja satama yhteensä, selvittää toiminnanjohtaja Eeva-Kaarina Aaltonen.

Jätevesikuormituksen vähenemisen myötä Perhonjoen ravinne- ja humuskuormituksen vaikutukset näkyvät merialueella aikaisempaa selvemmin.

Yleiseurooppalaisen vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Kemiallisessa tilassa tavoite on jo saavutettu, mutta merialueen ekologinen tila on tyydyttävä.

Kokkolan merialueen tilaa on tarkkailtu 1970-luvulta alkaen. Mukana yhteistarkkailussa on teollisuuslaitosten lisäksi satama ja Kokkolan jätevedenpuhdistamo.

Teollisuudella tiivistä yhteistyötä

Alueen teollisuuslaitokset tekevät tiivistä yhteistyötä ympäristöasioissa. 

– Meillä on täällä hyvin tiivis porukka, jossa jaamme tietoa ja seuraamme lainsäädäntöä ja huolehdimme siitä, alueen yritykset tietävät, missä ympäristövaatimuksissa mennään. Ainakin tässä laajuudessa yhteistyömme on Suomessa ainutlaatuista, meitä on 15–20 ihmistä, jotka keskustelevat asioista säännöllisesti, kertoo KIP Servicen ympäristöpäällikkö Virve Heikkinen.

Tehokkuutta lisää Skandinavian suurimman epäorgaanisen kemian keskittymän tiivis vuorovaikutus tuotannossa eli yritykset hyödyntävät toistensa sivutuotteita. Raaka-aineet kannattaa myös hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti eikä päästää niitä savuna ilmaan.

– Se ei pelkästään riitä, että laitetaan piipun nokkaan mahdollisimman tehokas filtteri.  Ympäristöasiat leikkaavat läpi tuotantoprosessin, jos lähdetään yhdestä päästä kiinnittämään huomiota päästöihin, niin se vaikuttaa tietenkin koko prosessiin, kertoo Heikkinen.

Järvien pintavedet ovat lämpötilansa puolesta yhä uimakelpoisia. Kautta koko Suomen ovat pintavedet jopa 3 astetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeammalla tasolla. Pohjois-Karjalassa Pyhäselkä ja Pielinen ovat parisen astetta normaalia lämpimämpiä.

Pielisen lämpötila Nurmeksessa oli keskiviikkona (2.9.) 16,5 astetta. Se on 1,8 astetta pitkän aikavälin (1944 – 2014) keskiarvoa korkeampi.

Pyhäselän mittauspisteellä Joensuussa lämpömittari näytti 16,9 astetta, joka on 2,2 astetta keskiarvolämpötilaa korkeampi.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) johtavan hydrologin Esko Kuusiston kokoamien tietojen mukaan on Pielisen lämpötila nyt (syyskuun 2.päivänä) vasta sijalla 8 pitkän aikavälin mittauksissa. Pyhäselän lämpötila on sijalla 7.

Pielisen kolme lämpimintä syyskuun 2. päivän tulosta: 18,0 (1996), 17,7 (2011) ja 17,5 (2006).

Pyhäselän kolme lämpimintä mittausvuotta (lämpötila 2.9.): 18,5 (1996), 17,9 (2002) ja 17,9 (2006).

Kylmimmät vuodet Pielisellä ovat pintavesien osalta olleet syyskuun alussa: 10,8 (1987), 11,5 (1986) ja 12,1 (1984). Pyhäselällä on pintavesi ollut poikkeuksellisen viileää samaan aikaan vuodesta: 10,6 (1987), 10,8 (1986) ja 11,2 (1983).

– Pielisellä tämän vuoden lukemaa korkeampia ei ollut yhtään jaksolla 1968–1995, kaikki ovat siis olleet sen jälkeen. Pyhäselällä oli vuonna 1963 lukema 17,4, sen jälkeen seuraava tätä vuotta lämpimämpi oli 1996, eli samoin kuin Pielisellä, kertoo hydrologi Esko Kuusisto.

– Ilmaston lämpenemisen trendi näkyy siis molempien järvien pintavesissä, lisää Kuusisto.

Suomen ympäristökeskuksen mittauspisteiden mukaan korkein pitkän aikavälin poikkeama on tällä hetkellä Närpiön Hinjärvessä, jossa veden lämpötila on peräti 3 astetta keskiarvoa korkeampi. Ainoastaan Tornionjoen Kukkolankoskessa vesi on hieman normaalia viileämpää (0,2 astetta).

Lapin kultainen geopark eli Golden Geopark of Lapland hakee virallista geopark-jäsenyyttä.

– Geopark-statuksen saaminen auttaisi muun muassa alueen markkinoinnissa luontomatkailukohteena. Se toisi lisää luonnosta ja kultahistoriasta kiinnostuneita turisteja alueelle, projektipäällikkö Venla Karkola sanoo.

Jäsenyydestä päättävät Rokualla parhaillaan koolla olevat geoparkien edustajat eri puolilta maailmaa. Muita hakijoita Suomesta ei tällä hetkellä ole. Se, pääseekö Lapin kultainen geopark puistoverkostoon, julkistetaan ensi lauantaina.

Suomen ainoa geopark on tällä hetkellä Rokualla.

Moni kotipuutarhuri saa tänä syksynä kärrätä ison osan omenasadosta suoraan kompostiin. Omenoiden laatu on kehno, siitä pitivät huolen kalsea ja tuulinen kevät sekä kostea kesä.

– Omenoissa on nyt tavallista enemmän rupea ja pihlajamarjakoin toukkien kaivamia onkaloita, kertoo ProAgria Etelä-Suomen hedelmäasiantuntija Marja Kallela.

Rupisuuteen vaikuttaa sateinen sää, sillä omenarupi on sienitauti, joka riehaantuu kosteudesta. Myös omenoiden muumiotautia esiintyy tänä syksynä runsaasti niissä pihoissa ja lajikkeissa, joissa sitä normaalistikin on.

Pihlajamarjakoin toukat etsiytyvät omenoihin, koska pihlajanmarjoja on tänä vuonna vähän. Omena on pihlajanmarjakoiln toukille toissijainen isäntäkasvi.

Ammattiviljelmillä sato tavanomainen

Ammattiviljelmillä syksyn omenasato on tavallinen, arvioi Kallela. Esimerkiksi pihlajanmarjakoin toukkien invaasio pystytään estämään ruiskutuksilla.

Kallela kuitenkin lohduttaa myös kotipuurahureita: ruven ja toukkien takia koko sato ei kuitenkaan ole aivan syömäkelvoton.

– Rupi ei juurikaan vaikuta syömiseen, sen voi napsaista omenan pinnalta pois. Ja toukkien vioittamat omenat kelpaavat kyllä esimerkiksi mehustamiseen

Sadon määrä vaihtelee paljon riippuen pölytyksen onnistumisesta. Kevään voimakkaat tuulet ja koleus vaikeuttivat pölyttäjien lentämistä. 

Turun yliopiston eläinmuseon johtaja Ilari Sääksjärvi esitteli aamu-tv:ssä upeita kuvia kauniista ja värikkäistä hyönteisistä eri puolilta maailmaa. Sääksjärven johtamassa Turun yliopiston eläinmuseossa on kahdet kerroskuvauslaitteet, joilla luonnon ihmeitä saadaan tallennettua jälkipolvillekin.

Mukana on kuvia niin vanhoista näytteistä, kuten Turun palosta 188 vuoden takaa selvinnyt kärsäkäs, joka oli kreivi Mannerheimin – marsalkka Mannerheimin isoisän – hyönteiskokoelmasta; sekä uusista löydöistä, kuten muutama vuosi sitten Suomesta paljastuneesta hietikkomataraluteesta.

Eläinmuseo rakentaa osaltaan yhtenäistä ja monipuolista lajitietokantaa verkkoon. Suomen lajitietokeskusta rahoittaa Suomen Akatemia.

Yhtä kylmää oli Pudasjärven Ojakylässä. Lähes samaan eli -2,4 asteeseen yllettiin Taivalkosken asemalla.

Yöpakkasta oli usealla muullakin paikkakunnalla Lapissa. Esimerkiksi Ranuan lentokentällä Ilmatieteen laitos mittasi -2,3 astetta, Ylitornion Meltosjärvellä -2,2 astetta, Savukosken kirkonkylällä -1,2 astetta ja Sodankylän Vuotsossa -1,0 astetta.

Meteorologi Juha Tuomaala sanoo, että lämpötila kävi pakkasella yleisesti Keski- ja Itä-Lapissa.

–Tyypillisesti yön minimilämpötilat ovat vielä tähän aikaan plussan puolella, mutta eivät yöpakkaset kuitenkaan ole tähän aikaan vuodesta erityisen harvinaisia, Tuomaala toteaa.

Marjojen vastaanotto on iso bisnes. 4H vastaanotti marjoja edellisen kerran eli vuonna 2013 Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta yhteensä puoli miljoonaa kiloa.

Aluejohtaja Riitta Huhtala 4H:n Pohjanmaa-Keski-Suomi-alueelta laskee, että ahkerimmat poimijat voivat tienata kaudessa useita tuhansia euroja verotonta tuloa. Ämpärille voi kertyä hintaa 6-9 euroa. Vaihtelu johtuu marjan painoeroista.

Marjan hinta on aluksi euron kilolta, mutta marjatilanne saattaa nostaakin sitä. Parhaimmillaan kilohinta on ollut 1,70 euroa.

Paikoin kypsää

4H ostaa marjaa 11 kunnassa Keski-Pohjanmaalla ja 12 kunnassa Etelä-Pohjanmaalla. Tällä hetkellä marjojen kypsyysaste vaihtelee suuresti.

– Rannikolla Kokkolan edustalla puolukka näyttäisi olevan kypsää, mutta niin myös aurinkoisilla paikoilla muuallakin. Näytteet ja yhteyttä ottaneet poimijat kertovat, että puolukka on nyt kypsempää Keski-Pohjanmaalla kuin Etelä-Pohjanmaalla.

Poimijoita on ohjeistettu, että ämpäriin voi ottaa hiukan vaaleanpunaista marjaa, mutta sangon päävärin on oltava ennemminkin punainen.

4H välittää puolukkaa pohjoissuomalaiselle yritykselle Polaricalle ainoastaan pohjalaiskunnista. Yhteistyötä on tehty jo usean vuoden ajan. Viime vuonna Polarica ei ostanut 4H:n kautta marjoja, sillä varastot olivat täynnä jo edelliseltä vuodelta.