Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Suomenlahden happitilanne parantunut, viimevuotisen suolapulssin vaikutukset laantuneet

0
0

Suomenlahden avomerialueen syvän meren happitilanne on parantunut, selviää SYKE:n tutkimusalusten Arandan ja Muikun seurantamatkojen tuloksista. Viimevuotisen suolapulssin vaikutus Itämerellä on kuitenkin laantunut.

Suomenlahden ulkomeren syvänteiden happitilanne oli kuluvana kesänä paras kymmeneen vuoteen.  Alueen parempaan happitilanteeseen vaikuttaa keskeisesti se, ettei Itämeren pääaltaasta ole virrannut vähähappista ja ravinteikasta syvävettä Suomenlahdelle.

Viime vuoden joulukuun suolapulssin vaikutukset näkyvät myös Suomenlahden suulla.

SYKE:n mukaan Suomenlahden veden happitilanteen muutos riippuu tulevista sää- ja virtausoloista.

Tanskan suunnasta virtaava suolapulssi, suolaisen ja hapekkaan veden virtaus, ei ole hapettanut koko Itämeren pääallasta. Vime vuoden suolapulssit ovat havaintojen mukaan kuitenkin toistaiseksi katkaisseet hapettoman pohja-alueen laajenemisen pääaltaan alueella.

Joulukuun 2014 suolapulssi oli Itämeren suurin sitten vuoden 2003.


Myrkytysoireita marjoista saaneet päiväkotilapset edelleen sairaalahoidossa

0
0

Jyväskylässä eilen sairaalaan myrkytysoireiden takia joutuneet kaksi poikaa ovat edelleen sairaalahoidossa. Epäilys on, että kaksi 2-vuotiasta kaverusta on päässyt päiväkodin pihassa syömään myrkyllisiä marjoja. Toisen pojan isä kertoo, että lapset kärsivät kovista vatsakivuista vielä keskiviikkoiltana.

Tapaus sattui Touhulan päiväkodin pihassa Jyskässä. Lapset pääsivät sairaalahoitoon nopeasti ja heille annettiin lääkehiiltä myrkkyjen imeytymisen estämiseksi. Lapset joutuivat jäämään osastolle, eikä myrkytyksen seurauksista ole vielä varmaa tietoa.

Touhula Varhaiskasvatuksen liiketoimintajohtaja Sirpa Turves-Mankila kertoo, että tilanne havaittiin keskiviikkona iltapäivällä, kun lapsia tultiin hakemaan päiväkodista. Iltapäivällä ulkoiluhetken alkaessa pihamaalla on ollut 25 lasta ja viisi aikuista. Touhulan päiväkodissa on 50 hoitopaikkaa täytettynä ja kahdeksan aikuista. Osa lapsista on elokuussa vielä lomalla.

Turves-Mankila kertoo, että tällä hetkellä myrkytyksen aiheuttajaksi epäillään paatsamaa, mutta täyttä varmuutta asiasta ei vielä ole. Myrkytyksen aiheuttanut kasvi pyritään varmistamaan torstaiaamupäivän aikana.

Varmuutta siitä, ovatko paatsamat istutettu pihaan vai ovatko ne kasvaneet luonnonvaraisina päiväkodin pihalla, ei vielä ole. Pensaat on kuitenkin torstaiaamuna kaivettu pois pihasta.

Päiväkotitoiminta Touhulassa jatkuu normaalisti. Päiväkoti on kiinteistössä vuokralla ja kiinteistön omistaa Jyväskylän kaupunki.

Toisen pojan isän sekä liiketoimintajohtaja Sirpa Turves-Mankilan tavoitti toimittaja Terhi Pirilä-Porvali.

Pyhäjärvestä löytyi taas kuolleita kaloja – viimeksi syynä oli imumato

0
0

Pyhäjärvessä Vesilahden ja Lempäälän lähivesissä on viime päivinä havaittu kuolleita kaloja. Kalakuolemien syystä ei toistaiseksi ole tietoa.

Pyhärvestä on löydetty muun muassa kuolleita kuhia. Kalat on toimitettu tutkittavaksi elintarviketurvallisuusvirastoon.

– Mistään massakuolemista ei ole kysymys. Tälläiset kalakuolemat eivät ole loppusyksystä mitenkään harvinaisia, kertoo kalastusbiologi Hannu Salo Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

Myös viime vuonna samoilla alueilla Pyhäjärvessä kuoli kaloja. Tuolloin syynä oli imumato -tartunta.

Saloon ja Raaseporiin on muodostunut uusi susireviiri

0
0

Salon ja Raaseporin kuntien alueelle on muodotunut uusi susien reviiri, kertoo Riistakeskus. Reviiriä hallitsevasta alfa-parista tehtiin useita havaintoja jo viime talvena.

Pari on tehnyt pentuja, sillä Riistakeskuksen mukaan alueella on nähty noin kymmenen suden lauma.

Riistanhoitoyhdistysten havaintojen perusteella reviirin rajat tarkentuvat jo osin syksyn aikana. Susireviiri voi olla kooltaan tuhat neliökilometriä.

Muokattu: 27.8.2015 klo 17:36 Muutettu tieto susireviirin koosta. Reviiri voi olla kooltaan 1 000 neliökilometriä.

Lohenkalastukseen tulossa rajoituksia Tenojoella

0
0

Suomen ja Norjan edustajat tapasivat Helsingissä torstaina. Maat pyrkivät löytämään yhteisymmärryksen uudesta sopimuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan neuvottelut ovat ratkaisuvaiheessa. Norja on aiemmin ilmoittanut harkitsevansa, että se irtisanoo nykyisen sopimuksen, jos neuvotteluissa ei päästä sopimukseen tämän vuoden aikana.

Ministeriön mukaan Suomi ja Norja ovat yhtä mieltä siitä, että Tenojoen lohikantojen elpyminen vaatii nykyistä tiukempia kalastusrajoituksia. Tavoitteena on, että kalastuspainetta vähennetään kolmanneksella nykytilanteeseen verrattuna, mikä on myös suomalais-norjalaisen tutkijaryhmän suositus.

– Uuden sopimuksen tulee perustua Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestön NASCOn suosituksiin lohikantojen kestävästä hoidosta ja käytöstä. Lohikantojen hoidon tulee olla joustavaa, varovaisuusperiaatteen mukaista ja perustua parhaimpaa käytettävissä olevaan tietoon lohikantojen tilasta. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin lohikantoihin, jotka ovat heikossa tilassa, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) erityisavustaja Jukka-Pekka Kataja sanoo tiedotteessa.

Jatkossa neuvotteluissa keskitytään siihen, minkälaisia kalastuksen säätelytoimia tarvitaan. Etenkin matkailukalastuksen säätelyssä riittää neuvoteltavaa maiden välillä.

Sopimuksella on kiire, sillä se on saatava valmiiksi tänä vuonna, jotta se tulisi voimaan vuoden 2017 alussa Suomessa ja Norjassa.

Ministeriön mukaan neuvotteluissa tarkastellaan kaikkea kalastusta ja nykyistä tiukempia kalastusrajoituksia on odotettavissa kaikkeen Tenojoella harjoitettavaan kalastukseen.

Myrkytyksen saaneet pikkupojat selvisivät - päiväkotien pihat tutkitaan

0
0

Myrkyllisiä marjoja syöneet parivuotiaat pojat voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Toisen pojan isä kertoo, että lapset kärsivät voimakkaista vatsakivuista keskiviikkoiltana. Pojilla on vielä ripulia, mutta molemmat pojat pääsevät tänään sairaalasta kotiin.

Isän mukaan touhukkaat pojat ovat sairaalahoidossa ja tarkkaulussa tsempanneet toisiaan muun muassa verikokeiden otossa.

Päiväkodin pihalta löytynyt pensas on todettu korpipaatsamaksi, joka on levinnyt päiväkodin pihalle itsestään eli sitä ei ole istutettu.

Tapaus sattui Jyskässä sijaitsevassa Touhulan päiväkodissa. Päiväkoti on yksityinen ja se perustettiin Jyskään vuosi sitten Jyväskylän kaupungin kiinteistön alueelle. Kun toiminta käynnistyi tiloissa vuosi sitten, ei paatsamia huomattu pihapiirissä.

– Aina kun uusi toiminta käynnistyy päiväkodissa, tutkimme tarkkaan päiväkodin tilat sisältä sekä pihalta. Tilat tutkittiin sekä meidän toimesta ja tietenkin myös terveystarkastaja on käynyt paikalla, kertoo Touhula-ketjun toimitusjohtaja Jari Mäki-Runsas.

Tapauksen sattuessa paikalla oli viisi päiväkodin henkilökuntaan kuuluvaa sekä 25 lasta.

Päiväkotien pihat käydään läpi vuosittain

Jyväskylässä on noin 70 kaupungin omaa päiväkotia ja lisäksi nelisenkymmentä yksityistä päiväkotia. Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Hannele Väkiparta sanoo, että kaupungin päiväkotien pihat suunnittelee ammattilainen ja ne käydään vuosittain läpi.

Kaupunki valvoo myös Touhulan päiväkodin toimintaa, vaikka kyseessä on yksityinen päiväkoti. Niin yksityiset kuin kaupunginkin päiväkodit ovat kaupungin valvonnan alaisia.

Väkiparta kertoo, että Jyväskylän kaupungin sivistyksen toimialajohtaja Eino Leisimo on esittänyt pyynnön, että kaupungin kaikkien päiväkotien pihat käytäisiin läpi vastaavanlaisten tapausten välttämiseksi.

– Siinä on varmasti iso työ, mutta työ priorisoidaan ja tehdään hyvin nopeasti, Väkiparta kertoo.

Ikävästä tapahtumasta huolimatta vanhemmat voivat turvallisin mielin jättää lapsensa hoitoon.

– Tämä on todella harmillinen tapaus eikä tällaista saisi tapahtua, se on fakta. Lapset voi edelleen kyllä jättää päiväkotiin turvallisin mielin, Väkiparta toteaa.

Jari Mäki-Runsasta , Hannele Väkipartaa ja isää haastatteli  Marja Roiha.

Idylliltä näyttävä omenatarha on viljelijälle raakaa työtä – "jos raekuuro tulee, sato menee"

0
0

Punaposkisena hehkuva omenatarha näyttää idylliltä, mutta viljelijällä ei ole varaa pilvilinnoihin.

– Jos raekuuro tulee kesällä kukintavaiheessa, koko sato menee, kuvailee omenaa Kärkölässä viljelevä Matti Uotila.

Luonnonvoimien tempaukset ovat Uotilan omenaviljelmälle pahin mahdollinen uhka. Päänvaiva numero kaksi on rupisuus, jota Uotila sai kytätä koko sateisen alkukesän, sillä omenaan rupia tulee lehtien liimautuessa sateella hedelmään.

Mutta mitä viljelijä tekee, jos armoton raekuuro osuu kohdalle?

– Kai se olisi lähdettävä etelään pariksi viikoksi, että ei tarvitsisi katsella tuhoa.

Uotilan 10 000 hehtaarin ja reilun 10 000 omenapuun viljelmällä on toistaiseksi tilan reilun 20 vuoden taipaleen aikana vältytty totaalisilta katastrofeilta. Tänä syksynä luvassa on kohtalainen sato.

Kova, mutta palkitseva savotta

Käsin poimittavat ruokaomenat työllistävät Uotilan ja tämän vaimon Marika Lehtisen lisäksi tilan vanhemman sukupolven sekä sesongin ajaksi kaksi ukrainalaista ja yhden valkovenäläisen työntekijän.

Uotilalla on omenan ja vadelman lisäksi viljapeltoa viljeltävänään. Kaikista kimurantein on omena.

– Omena vaatii aikaa, lajikkeet ja viljelymenetelmät vaihtuvat. Se vaatii jatkuvaa sopeutumista.

Toisinaan viljelijän mielessä käy omenasta luopuminen kokonaan.

– Välillä arveluttaa, mutta loppujen lopuksi sitä on kyllä ylpeä, kun on saanut näyttävää omenaa kasvatettua.

Työkimalaisia ostettiin apuun

Viimeiset kaksi alkukesää ovat Uotilan tilalla olleet kylmiä, jolloin pölytys ei ole onnistunut viljelijän toivomaan tapaan. Tänä kesänä apuun ostettiin työkimalaisia.

– Otimme oppia viime vuodesta, jolloin pölytys ei oikein onnistunut. Tänä vuonna koitettiin saada pölytys yläkanttiin, Uotila sanoo.

Hyvä uutinen viljelijälle on myös pihlajanmarjakoin poissaolo. Kotipihoissa koi on tänä kesänä siirtynyt omenan riesaksi pihlajan huonon satovuoden seurauksena.

– Meillä kotipihassa kahden kilometrin päässä kaikki omenat ovat täynnä reikää, mutta täällä ollaan onneksi niiltä vältytty. Vieressä harjulla pihlajat ovat kukkineet, joten syötävää taisi riittää sen verran, että tänne ei tarvinnut hyökätä, Uotila arvelee.

– Onnenkantamoinen, Uotila summaa.

Tässä se nyt on: uhanalaisen Saimaan järvilohen ensimmäinen villipoikanen vuosikymmeniin

0
0

Äärimmäisen uhanalaiselle Saimaan järvilohelle on kunnostettu lisääntymisalueita Pohjois-Karjalassa. Ala-Koitajokeen on lennätetty helikopterilla kutusoraa, jonka naaras- ja koiraslohet ottivat omakseen viime syksynä.

Kutupesistä on nyt kehittynyt ensimmäisiä villipoikasia vuosikymmeniin. Saimaan järvilohi on lisääntynyt luontaisesti Ala-Koitajoessa viimeksi ennen voimalaitosrakentamista. Kanta on ollut laitoskasvatuksen ja istutusten varassa.

Luonnovarakeskus on tehnyt "luomupoikasista" havaintoja mm. Kuusamonkoskessa. Huhti-toukokuussa kuoriutuneet poikaset elävät kunnostetussa koskessa noin 2-vuotiaiksi, jonka jälkeen ne lähtevät vaellukselle.

Korkein hallinto-oikeus päätti tammikuussa 2013, että Voimayhtiö Vattenfallin on lisättävä merkittävästi vedenjuoksutusta Ala-Koitajoen vanhaan uomaan Saimaan järvilohen poikastuotannon edistämiseksi.


Pohjois-Norjassa myrkytetään jälleen lohijokia loisen häätämiseksi

0
0

Atlantin villilohelle tappava Gyrodactalus salaris -niminen lohiloinen on aiheuttanut laajaa tuhoa Norjan lohijoissa 1970-luvulta lähtien. Norjan yleisradioyhtiön NRK:n mukaan loinen on tappanut lohen 48 joesta. Pohjoisin niistä on Skibotnjoki, joka laskee Suomen Käsivarren kohdalta Lyngevuonoon Atlantin valtamereen.  

Kalankasvatuksen tuliaisloinen

Suomen elintarvikeviraston Eviran mukaan loinen tuli Norjaan 1970-luvulla ilmeisesti Ruotsista hankittujen ja Itämereen laskevista joista peräisin olevien lohenpoikasten mukana. Poikasia hankki kassilohiteollisuus ja muu kalanviljely.

Norjan jokien Atlantin lohille loinen on tappava, mutta Itämeren lohi on loiselle vastustuskykyinen.

Tromssan lääninhallinnon nettisivuilla kerrotaan, että rotenonmyrkytys tehdään Skibotnjoessa ja seitsemässä muussa alueen joessa ja niiden sivupuroissa.

Esihistoriallinen myrkkypyydys

Eviran erikoistutkijan Perttu Kosken mukaan rotenon on kasviperäinen, trooppisten ja subtrooppisten hernekasvien juurista peräisin oleva myrkky. Sitä on käytetty Etelä-Amerikassa ja Itä-Aasiassa todennäköisesti esihistoriallisista ajoista kalojen pyydystämiseen.

Kosken mukaan Suomessa myrkkyä on käytetty tuholaistorjunnassa kasvinviljelyssä ja saalistajakalojen hävittämiseen luonnonravintolammikoista vuosikymmeniä. Myrkky soveltuu vain pienten jokien käsittelyyn, kerrotaan Eviran nettisivuilla. 

Eviran erikoistutkija Perttu Koski kertoo sähköpostivastauksessaan, että rotenon on myrkyllinen monille muillekin vesieliöille, mutta ei kovin myrkyllinen nisäkkäille. Myrkky hajoaa kohtalaisen nopeasti harmittomaan muotoon käytön jälkeen.

Loinen riski myös Tenolle ja Näätämölle

Gyrodactalus salaris on uhka myös Suomen ja Norjan yhteisille lohijoille Tenolle ja Näätämölle.  Niissä kalastavien on desinfioitava kalastusvälineensä ja -varusteensa tai kuumennettava ne saunassa tai kuivauskaapissa riittävän kauan, jotta loinen tuhoutuu varusteista. Eviran nettisivujen mukaan välineiden kuumennus 42,5 asteen lämpötilassa vähintään 20 minuutin ajan on yhtä tehokasta kuin desinfiointi.

Susilauma tappoi lampaita Salon Kiskossa

0
0

Kolmetoista surmattua lammasta on löytynyt Salosta, Kiskon Kirkkojärven rannalta. Osa lampaista oli raadeltu kuoliaaksi.

Lammassurman takana on ilmeisesti Salon ja Raaseporin alueella liikkuva susilauma.

Riistakeskus kertoi keskiviikkona, että Salon ja Raaseporin alueelle on muodostunut uusi susien reviiri. Reviiriä hallitsevasta alfa-parista tehtiin useita havaintoja jo viime talvena.

Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermansson sanoo, että uhka susilauman hyökkäyksiin on myös jatkossa olemassa. Hermansson kehottaakin ihmisiä ottamaan alueella olevat lampaat sisätiloihin yön ajaksi.

Hermansson kehottaa myös lampaankasvattajia käymään entistä tiiviimmiin katsastamassa katrastaan. Hänen mukaansa ihmisten ei kuitenkaan susia kannattaa pelätä.

Salon ja Raaseporin alueella viime talvena nähty susipari on tehnyt pentuja, sillä Riistakeskuksen mukaan alueella on nähty noin kymmenen suden lauma.

Riistanhoitoyhdistysten havaintojen perusteella reviirin rajat tarkentuvat jo osin syksyn aikana. Susireviiri voi olla kooltaan tuhat neliökilometriä.

Lintujen syysmuutto on jo täydessä vauhdissa

0
0

Lintujen syysmuutto on jo täydessä käynnissä.

– Käytännössä kaikki vanhat kahlaajat on jo siiryneet Suomen eteläpuolelle, sanoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja ja tiedottaja Jorma Hellsten.

– Nuoria kahlaajia löytyy vielä silloin tällöin, mutta nekin ovat jo vähenemään päin.

Hellsten kertoo, että myös tervapääskyt alkavat olla tältä kesältä harvinaisuuksia. Pääskyjen muutto muutenkin on jo täydessä käynnissä. Samoin esimerkiksi käkiä ja tiiroja näkee enää harvoin.

– Myös hyönteissyöjät ovat lähteneet tai lähtemässä muuttomatkalle. Se tarkoittaa sitä, että myös petolinnut muuttavat. Esimerkiksi varpushaukkoja on nyt muuttamassa tosi paljon, Hellsten sanoo.

Turun lintutieteellisen yhdistyksen tiedottaja Jorma Hellsten arvioi, että lintujen muutto on tavanomaisessa aikataulussa.

Hiitolanjoen lohikalojen tilanne surkea – lohenpoikasista ei vilaustakaan voimaloiden alapuolella

0
0

Rautjärvellä Hiitolanjoen lohikalojen tilanne on huono. Kaakkois-Suomen ely -keskus ei tämän kesän selvityksissään havainnut voimaloiden alapuolella lainkaan lohenpoikasia.

Tämä on ensimmäinen kesä kuluvalla vuosituhannella, kun lohenpoikasia ei nähty. Ely-keskuksen mukaan syynä voi olla se, että viime vuonna nousulohia oli vähän.

Toisaalta myös Hiitolanjoen lyhytaikaissäännöstely voi vaikuttaa tilanteeseen.

Säännöstelyn takia Kangaskosken alapuolinen vedenpinta vaihtelee vuorokauden aikana merkittävästi. Tällöin virtausolot muuttuvat ja lohenpoikaset joutuvat hakemaan uusia suojapaikkoja, jolloin ne altistuvat niitä saalistaville pedoille.

Myöhäissyksyllä ja talvella vedenpinnan vaihtelu voi jättää lohien kutusoraikot kuiville, jolloin mäti tuhoutuu.

Taimenten tilanne paranemassa

Hiitolanjoen voimaloiden yläpuolella taimenkannat ovat alkaneet toipua viiden vuoden takaisesta, pitkän hellejakson aiheuttamasta tuhosta. Vuonna 2010 pitkä hellejakso lämmitti latvajokien vedet niin, että taimenkannat tuhoutuivat lähes täysin.

Myös Hiitolanjoen pääuoman lohikantaa lämmin vesi verotti rajusti.

Tänä kesänä voimaloiden yläpuolelta löytyi useita tänä keväänä syntyneitä taimenen poikasia. Myös Torsanjokeen vesistön omalla taimenkannalla tehdyt poikasistutukset olivat onnistuneet. Taimenet olivat selvinneet talven yli elossa.

Ely-keskus kuitenkin huomauttaa, että taimenten tilanne on Hiitolanjoella edelleen kriittinen.

Kaakkois-Suomen ely -keskus selvitti Hiitolanjoen ja muiden rajajokien kalastojen tilaa sähkökalastuksin tänä kesänä.

Luonnosta tulee isäntä, kun ihminen lähtee

0
0

Aurinko paistaa pihlajan lehvien lomasta nokkosten ja syreenintaimien valtaamalle pihamaalle. Keltainen vanha torppa seisoo tumman metsän kainalossa. Ajan ränsistyttämään tupaan vie paksun sammaleen peittämä porraskivi.

Pieni punainen navetta kenottaa kallellaan. Siitä on jo vuosikymmeniä, kun karjasuojasta viimeksi kuului lehmän ammumista. Vanhan torpan viimeinen asukas muutti kaupunkiin jo kuusikymmentäluvulla ja loppilainen Yli-Myllyn pientila toimi kesäasuntona, kunnes Luonnonperintösäätiö osti sen hallintaansa ja haki rauhoituksen maapalalle.

– Tämä on vain kuusi hehtaaria ja tästäkin on osa kulttuurimaisemaa eli vanhaa pihaa. Metsä ei ole kovin iso, siellä on kiva käyskennellä hetken aikaa, ja ehkä jossain kohtaa voi kuvitella, että olisi suuri metsä, mutta eihän tämä ole, hymyilee loppilainen Marika Tudeer. Hän tekee talkoolaisena metsänvartijan töitä Yli-Myllyllä.

Luonnonperintösäätiö säilyttää luonnonvaraista metsää

Lopen Yli-Mylly on yksi Luonnonperintösäätiön 50 kohteesta Suomessa. Säätiön tavoite on Suomen luonnonsuojelun edistäminen ja luonnonalueiden säilyttäminen. Käytännössä säätiö hankkii hallintaansa metsiä ja hakee niille pysyvän rauhoituksen. Toiminta perustuu suurimmaksi osaksi lahjoituksiin, joita saadaan sekä yksityisiltä että yrityksiltä.

Luonnonperintösäätiön apuna toimii Ikimetsän ystävät ry, joka  järjestää talkoita ja retkiä säätiön suojelualueilla.

– Viime kesänä meillä oli kansainvälinen työleiri, missä oli 14 nuorta aikuista ympäri Eurooppaa ja Aasiaa ja me täällä raivattiin tätä pihapiiriä, kertoo Ikimetsän ystävien aktiiivi Marika Tudeer.

Tehokkaimpia talkoolaisia ovat lampaat, jotka ovat hoitaneet parhaiten muun muassa jättipalsamin hävittämisen. Lampaat popsivat vieraslajia mieluusti poskeensa.

"Kaikkien iloksi tarkoitettu"

Luonnonperintösäätiön kohteet on tarkoitettu kaikelle kansalle. Jokamiehenoikeuksista suojelualueilla on sallittu marjojen ja ruokasienten poimiminen. Sen sijaan kasveja ei saa kerätä eikä häiritä alueen eläimiä, vahingoittaa maaperää, leiriytyä ja ajaa moottoriajoneuvolla.

– Kyllä toki täällä saa käydä. Kyllä tämä on kaikkien iloksi tarkoitettu, sanoo Marika Tudeer ja kannustaa väkeä tutustumaan Luonnonperintösäätiön muihinkin kohteisiin.

20-vuotias Luonnonperintösäätiö juhlii metsässä

Lauantaina 29. elokuuta Lopen Yli-Myllyllä vietetään Suomen luonnon päivää ja valtakunnallisen Luonnonperintösäätiön 20-vuotisjuhlia. Juhlaa vietetään metsässä tarpoen ja vanhan torpan tiluksiin tutustuen.

Vuosittain vietettävän Suomen luonnon päivän aikana halutaan muistuttaa väkeä pohjoisen luontomme tervehdyttävästä vaikutuksesta ja saada joukot liikkeelle luontoon. Marika Tudeerille ja muille Ikimetsän ystäville erityisesti vanhat metsät ovat sydämen asia.

– Minulle se on itsestäänselvyys, että luonnolla on oma itseisarvonsa, ja rakastan sitä sen itsensä takia. Joskus, kun vaikka sieniretkellä löytää jonkin mahdollisimman alkuperäisen metsän, toivoo vain, että voi kun tämä saisi jäädä. Usein, kun seuraavana vuonna menee sinne, paikalla on hakkuuaukko. Minusta on hirveää, että suurin osa Suomen metsistä on tuhottu ja vanhoja metsiä ei oikeasti ole, pohtii Marika Tudeer.

Kummelissa kasvaa kalkkihiippasammalta – lähes sata Päijänteen saarta kierrettiin kesässä

0
0

Päijänteen saarista on saatu paljon uutta tietoa tänä kesänä tehdyssä saari-inventoinnissa. Kolme eri alan tutkijaa liikkui järvipelastajien paatilla pitkin Keski-Suomen puoleista Päijännettä kesän aikana.

Puolentoista kuukauden aikana kartoitettiin lähes sata saarta Korpilahden, Kärkisten ja Kuhmoisten seudulta. Vastaavaa saari-inventointia on tehty pilottihankkeessa vuosina 2007 ja 2008 Jyväskylän ja Jämsän alueella.

Yhdessä saaressa saattoi vierähtää kokonainen työpäivä

Kiinnostuksen kohteina tutkijoilla ovat perinnemaisemat ja kasvillisuus, arkeologiset kohteet sekä rakennusperinne. Inventoinnista saatavia tietoja käytetään hyväksi esimerkiksi maakuntakaavan päivityksen taustatietoina ja lisäksi maanomistajat voivat käyttää kerättyjä tietoja maankäytössä.

– Erityisesti vanhempiin kiinteistöihin, jotka ovat hyvin säilyneet ja niihin liittyy paikallishistorian tai jopa maakunnallisen historian kannalta merkittävää tietoa ja arvoa, niihin kohteisiin voi hakea korjaukseen ja kunnossapitoon avustuksia Keski-Suomen museolta ja Ely-keskukselta ja jopa museovirastolta, rakennustutkija Sini Saarilahti Keski-Suomen museosta kertoo.

Yhdessä saaressa tutkijoilta saattoi kesän tutkimuspäivinä vierähtää parhaimmillaan koko työpäivä, toinen saari saatettiin katsastaa lävitse jopa 10 minuutissa.

– Saaret ovat erikokoisia ja niissä on eri asioita, joista kukin tutkija on kiinnostunut. Tietyllä tavalla saarista tutkittavat asiat linkittyvät toisiinsa pitkässä juoksussa, kertoo rakennustutkija Saarilahti.

Koiranputket ja horsmat peittävät perinnemaisemaa

Luontokartoittaja, biologi Timo Kypärä Keski-Suomen Ely-keskuksesta on kesän aikana kerännyt saarista tietoja uhanalaisista kasvilajistoista. Luhangasta ja Kuhmoisista löytyi kesän tutkimusmatkoilla harvinaisia putkilokasvilajistoja.

Keski-Suomessa uudeksi lajiksi on jo varmistunut kummelissa kasvava kalkkihiippasammal. Saarissa tuli vastaan myös jalopuumetsiköitä.

– Laadukkaita perinnebiotooppeja ei valitettavasti enää löydy, sillä maanviljelykulttuuri on loppunut saarista jo vuosikymmeniä sitten ja sitä myötä maisemat ovat kasvaneet umpeen, Kypärä kertoo.

Perinnemaisemien tilaa voisi Kypärän mukaan parantaa laiduntamalla ja niittämällä, jotta vanha lajisto koiranputkien ja horsmien alla pääsisi elpymään.

Esihistoriallisen ihminen on vain piipahtanut saarissa

Myös arkeologille Päijänteen saarista on tullut paljon uutta tietoa. Päijänteen saarista on löytynyt kesän aikana viljelyröykkiöitä, tervahautoja, vanhojen rakennusten jäännöksiä ja mahdollisesti kaksi esihistoriallista kohdetta. Kaikki löydöt ovat uusia, koska saaria ei ole aikaisemmin inventoitu. Vanhimmat löydöt ovat mahdollisesti rautakaudelta.

Verrattaessa mantereelta tehtyihin löytöihin, saarista selviää, ettei niissä ole juurikaan merkkejä esihistoriallisen ihmisen toiminnasta.

– Ilmeisesti saaria ei ole käytetty mihinkään pidempiaikaiseen asutukseen, niissä on käyty vain lyhytaikaisesti oleskelemassa, kertoo arkeologi Merja Muilu.

1900-luvun alussa aikaa vietettiin hulppeissa huviloissa

Inventointi toi tietoa myös mökkeilyn historiasta: mökkirakentaminen lisääntyi saarimaisemissa räjähdysmäisesti 1960- ja 1970-luvulla.

– Sen jälkeen monia saaria erityisesti Kuhmoisissa on kaavoitettu ja rannoilla on useita erilaisia hirsirakennuksia, toinen toistaan komeampia, vierivieressä. Sen huomaa, miten eri tavalla on rakennettu 1970-luvulta lähtien kuin esimerkiksi sitä ennen, kertoo rakennustutkija Saarilahti.

1900-luvun alussa Päijänteen saarissa alkoi Keski-Suomen alueella vähitellen lisääntyä varakkaiden kaupunkilaisten huvilarakentaminen. Maatiloja saarissa sen sijaan on ollut jo 1700- ja 1800-luvulta saakka. Maanviljely ja eläintenpito loppuivat 1960-luvulle tultaessa ja asukkaat muuttivat kaupunkiin. Nykyään entiset maatilat ovat vapaa-ajanviettopaikkoja.

– Rakennustutkijalle tulokset kertovat, että saaret ovat olleet hyvin suosittuja vapaa-ajanviettoympäristöjä, erityisesti sotien jälkeisenä aikana. Hankkeessa on tutkittu ennen 60-lukua rakennettuja pihapiirejä, ne ovat lähes poikkeuksetta hyvässä kunnossa. Niistä näkee, että niissä käydään paljon ja vietetään aikaa, Saarilahti kertoo.

Arkeologi Merja Muilua, rakennustutkija Sini Saarilahtea ja luontokartoittaja Timo Kypärää haastatteli Päijänteen saarissa toimittaja Tenho Tornberg.

Pohjanpystykorva – se tuntemattomampi metsästyskaveri

0
0

Ei ehkä uskoisi, että pohjanpystykorvia pidetään vähän haukkuvina – sen verran hanakasti Vili ja Taku elämöivät toimittajan mikrofonille tuulisuojineen.

– Ne eivät oikein ymmärrä tätä tilannetta, koirien isäntä Pentti Veikkolainen naureskelee.

Veikkolaisella on pitkä kokemus ajokoirista, mutta pohjanpystykorvat tulivat mukaan sattumalta.

– Kalajoella näyttelyssä katselin tällaisia ja ajattelin, että tuollaista koiraa minä vielä kokeilen. Netistä katsoin, että Muhoksella olisi penikoita. Kasvattajat kertoivat puhelimessa, että yhdellä on pilkku päässä ja minä otin sen ihan näkemättä.

Lajin suosio nousussa

Nyt Vili on ollut Veikkolaisen kaverina 11 vuotta, Taku puolestaan on vasta viiden kuukauden ikäinen pentu. Veikkolainen kertoo lajin olleen "suomalaisten völjyssä iät ja ajat", mutta vasta 1970-luvulla se rekisteröitiin viralliseksi roduksi. Lajin suosio on kasvanut viime vuosina – Vilin syntyessä pohjanpystykorvia oli Suomessa alle 200, viime vuonna jo lähes 400.

– Sillä on aika lailla samanlainen luonne kuin suomenpystykorvalla. Olen kulkenut molempien kanssa metsässä ja ne ovat liikkuvia koiria kumpikin, toimivat hyvin metsässä. Kun sattuu hyviä koiria niin huippuja ovat molemmat.

Pikkuinen Takukin on jo päässyt tutkimaan metsiä, mutta sen luonteenlaadusta ei ole vielä tietoa.

– Se on arvoitus vielä. Koirasta ei ikinä tiedä, ennen kuin sen kanssa on käynyt vanhempana metsässä. On tämäkin käynyt kymmenkunta kertaa, niin että maasto tulee tutuksi ja se oppii kulkemaan risujen yli.


Omenapuu osaa itse päättää paljonko oksillaan kannattalee

0
0

Leivonmäellä Tommolan tilalla kasvaa lähes kaikkea: mansikkaa, pensasmarjaa ja hedelmäpuita. Luumujen ja omenien poimiminen aloitettiin muutamaa viikkoa myöhässä viime vuoteen verrattuna. Elokuun hellejaksoa seurannut sade on tilalla tervetullut.

– Pitkään oli kuivaa ja kasvustoista näkee, että ne ovat alkaneet jo kuivuudesta kärsimään, toteaa puutarhuri Simo Tommola puutarhansa keskellä.

Tommolan tilan omenapuut ovat 10–15-vuotiaita ja lajikkeita löytyy yli 30. Muutamien lajikkeiden pölytys meni alkukesästä pieleen kylmän sään ja tuulisten päivien takia.

Omenattoman puun vieressä voi seistä olla toinen puu, joka on pullollaan omenia. Se, kuinka puunkukinta ajoittuu säiden suhteen, voi olla aivan päivästä kiinni. Syynä heikkoon omenasatoon voi olla epäonnistunut pölytys tai omenapuun oma päätös.

– Jos on tulossa liikaa satoa, omenapuu päättää itse karistaa osan pois. Se on terve juttu, jos omenapuu itse säätelee satoaan. Jäljelle jäävät omenat voivat kasvaa isommiksi, Tommola kertoo.

Viimeiset omenat hallalta turvaan

Kotipuutarhurien ei kannata Tommolan mielestä olla huolissaan heikosta omenasadosta tai liian pienistä omenoista.

– Kasvukautta on vielä jäljellä. Myöhäisimmät talvilajikkeet eivät välttämättä ehdi kypsymään, mutta ennen kuin kovimmat hallat tulevat, omenat kannattaa poimia ajoissa pois ja laittaa aittaan mataliin kerroksiin laatikoihin. Ne kypsyvät sitten omiaan aikojaan siellä, Tommola vinkkaa.

Tänä kesänä on esiintynyt pihlajanmarjakoita.

– Se on perhostoukka, joka kaivautuu omenan raakileen sisälle. Sen löytää haukkaamalla: jos omenassa on käytäviä, on omenassa ollut toukka, Tommola toteaa.

Tommolan tilalla Leivonmäellä vieraili toimittaja Riikka Pennanen.

Kerää hylsysi – tiedekeskus haluaa ne

0
0

Tiedekeskus Pilke kannustaa metsästäjiä ja muita metsässä liikkuvia keräämään hylsyt pois luonnosta.

Hylsyjä ei tänä syksynä tarvitse kuitenkaan heittää roskiin, vaan ne voi viedä rovaniemeläiseen tiedekeskus Pilkkeeseen. Hylsyistä kehitetään metsästysteemaista kohdetta, ja samalla edistetään roskatonta retkeilyä.

Hylsyjen viejät saavat maksuttoman sisäänpääsyn Tiedekeskus Pilkkeeseen. Hylsyjä otetaan vastaan kuluvan vuoden loppuun saakka.

”Sitkeimmät sissit lentävät sateessakin”, lepakkoa soppi katsoa vaan ei koskea

0
0

Lepakoiden tarkkailuun sopii esimerkiksi aukio metsän keskellä. Hämärtyvää taivasta vasten voi nähdä välähdyksiä nopeasti lentävistä eläimistä. Kaupunkiympäristössä lepakot viihtyvät useimmiten omakotitalojen liepeillä, jossa on puita ja pensaita.  Ne kotiutuvat kerrostaloympäristöönkin sopivan puistomaisissa oloissa, jos vaan on koloja päiväunia varten.

– Lepakkoretkelle voi ottaa mukaan vaikka taskulampun, jonka valossa voi lepakoita katsella. Meidän lepakot kuuluvat pienikokoisiin mikrolepakoihin, jotka suunnistavat ja varsinkin saalistavat kaikuluotauksella. Meillä yleisimmät ovat pohjanlepakko ja vesisiippa, kertoo lepakkoretkiäkin vetävä rantasalmeilainen luontoyrittäjä Elina Enho.

Lepakot ovat hyönteissyöjiä. Silti ne voivat olla aktiivisia myös sadesäällä.

– Osa lepakoista saattaa lentää ihan kovallakin sateella, jos ne löytävät sopivan suojaisen paikan, jossa hyönteisiä lentää, talon räystäiden alla tai tiheässä metsässä. Kyllä siellä sitkeimmät sissit varmasti saalista yrittävät saada, kertoo Elina Enho.

Huomaamaton, hyödyllinen ja rauhoitettu

Lepakot ovat muuten melko huomamaattomia. Ne voivat käyttää ihmisasumuksia lepopaikkoina ja ehkä talvehtimiseenkin. Papanoita voi mökillä tai omakotitaloissa havaita. Haittaa lepakoista ei ole.

– Lepakot ovat tärkeitä eläimiä. Ne pyydystävät paljon tuhohyönteisiä, varsinkin yökkösiä ja juuriperhosia, mikä on maanviljelykselle hyödyksi. Kaikki lepakot ovat Suomessa rauhoitettuja. Niitä ei saa tappaa eikä häiritä, Elina Enho neuvoo.

Lepakot eivät ole suoranaisesti vaarallisia, mutta paljain käsin niihin ei pidä koskea.

– Lepakot ovat pieniä ja hauraita eläimiä ja rauhoitettuja. Yleensä ne saa häädetyksi hätistelemällä. Jos on pakko nostella, niin sitten pyyhkeen sisällä tai hansikkaat kädessä. Lepakoissa on täitä, niin kuin muissakin elämissä. Hädissään lepakko voi yrittää purra ja jotkin voivat kantaa vesikauhua. Se on hyvä syy olla niihin koskematta, Elina Enho varoittaa.

Ilveksen metsästyksen poikkeusluvat haettavissa – Keski-Suomen kannan kasvu hidastunut

0
0

Ilveksen kannan hoidollinen metsästys alkaa joulukuun alussa ja metsästyslupaa on haettava Suomen riistakeskuksesta syyskuun 25. päivään mennessä.

Samoille alueille ei myönnetä päällekkäisiä lupia. Suomen riistakeskus suosittaa ennen hakemuksen jättämistä olemaan yhteydessä aluetoimistoon, josta voidaan kertoa senhetkinen hakemustilanne.

Ilvesten poikkeuslupia haetaan ensisijaisesti sähköisesti osoitteessa luvat.riista.fi. Tunnistaminen tehdään Oma riista -tunnuksilla tai pankkitunnuksilla. Sähköisessä palvelussa luvanhakija saa käyttöönsä oman sivun, jossa voi hakemuksen jättämisen lisäksi pitää arkistoa haetuista luvista sekä niihin annetuista päätöksistä. Palvelulla halutaan helpottaa ja nopeuttaa lupahakuja.

Sähköisen asioinnin rinnalla on edelleen mahdollista jättää hakemus sähköpostitse tai kirjepostitse Suomen riistakeskuksen lupahallintokirjaamoon.

Poikkeuslupapäätökset pyritään tekemään 23. lokakuuta mennessä, jotta ne ovat lainvoimaisia ennen ilvesjahdin alkua. Ilveksen metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella alkaa 1. joulukuuta ja päättyy 29. helmikuuta.

Kuvagalleria: Tarmo tahtoo sorsastamaan ja mehiläinen kaipaa laskeutumislupaa

0
0

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan. Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live