Venäjä on määrätty maksamaan korvausta vuonna 2013 tapahtuneesta ympäristöjärjestö Greenpeacen laivan ja sen miehistön pidättämisestä.

Korvauksesta päätti Haagissa toimiva pysyvä välitystuomioistuin.

Tuomioistuimen tiedotteen mukaan Venäjän on maksettava korvausta Hollannille Arctic Sunrise -laivan kärsimistä materiaalisista vahingoista sekä sen miehistölle. Korvaus on maksettava korkoineen.

Korvaus maksetaan Hollannin valtiolle, koska alus on rekisteröity sinne.

Ympäristöjärjestö Greenpeace protestoi syyskuussa 2013 Venäjän Petšoranmerellä tapahtuvaa öljynpumppausta vastaan. Järjestön aktivistit kiipesivät yhdelle porauslautalle.

Venäjä otti kiinni laivalla olleet 30 järjestön aktivistia. Heidän joukossaan oli myös suomalainen Sini Saarela. Aktivistit olivat kuukausia tutkintavankilassa ja pääsivät vapaiksi vasta joulun aikaan.

Venäjä syytti aktivisteja merirosvouksesta ja huliganismista. Venäjän duuman hyväksymän armahduslain perusteella kukaan ei lopulta saanut tuomiota.

Ministeri kehuu päätöstä

Hollannin ulkoministeri Bert Koenders on tyytyväinen välitystuomioistuimen ratkaisuun.

Päätös on tae sille, ettei ”kansainvälisillä vesillä purjehtivaan laivaan voi noin vain nousta ja vangita miehistöä”, hän toteaa.

– Ei vaikka he käyttäisivätkin oikeuttaan mielenosoitukseen, hän jatkaa.

Hollannin ulkoministeri Bert Koenders on tyytyväinen välitystuomioistuimen ratkaisuun.

– Mielipiteenvapaus ja oikeus osoittaa mieltä ovat suuriarvoisia asioita Hollannille ja me puolustamme niitä, Koender tähdensi.

Myös ympäristöjärjestö Greenpeace kehui oikeuden ratkaisua.

Hollannin ulkoministeri Bert Koenders on tyytyväinen välitystuomioistuimen ratkaisuun.

- Toivomme, että tämä toimii pelotteena muille maille, jotka samalla aggressiivisella tavalla pyrkivät tukahduttamaan toisinajattelun, sanoi yhdistyksen lakimies Daniel Simons tiedotteessa.

Kioton ilmastosopimuksesta on paljastunut vakava porsaanreikä. Tukholman ympäristöinstituutin (SEI) tutkimuksen mukaan ilmastosopimuksessa olevan puutteen takia maapallon ilmastoon on päästetty 600 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ylimääräisinä päästöinä.

Ylimääräisten päästöoikeuksien myynnistä on myös muodostunut rahastusautomaatti häikäilemättömille yrityksille.

Kioton kansainvälisessä ilmastosopimuksessa on haluttu palkita niitä maita, jotka onnistuvat tavalla tai toisella tuhoamaan teollisuudessa syntyviä kasvihuonekaasuja ennen kuin ne pääsevät ilmakehään.

Nämä maat ovat saaneet itselleen laskennallisia päästöoikeuksia, joita ne ovat voineet myydä sellaisille maille, jotka tuottavat enemmän ilmastopäästöjä kuin niille on annettu päästöoikeuksia.

Tällä mekanismilla on erehdyksessä syntynyt virheellinen kannustin eräiden maiden teollisuusyrityksille tuottaa kasvihuonekaasuja ainoastaan tuhoamista varten. Yritykset ovat myyneet tällä tavalla saamiaan päästökiintiöitä ja rahastaneet niillä.

SEI:n laskelmien mukaan ilmakehään on näiden väärinkäytöstän myötä päässyt 600 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Määrä on enemmän kuin esimerkiksi Britannia aiheuttaa yhdessä vuodessa.

Venäjä ja Ukraina pahimmat

SEI syyttää väärinkäytöksistä erityisesti ukrainalaisia ja venäläisiä yrityksiä.

Raportin kirjaittamiseen osallistunut Lambert Schneider kertoo uutistoimisto AFP:lle, että esimerkiksi Venäjällä toimii neljä kemiantehdasta, jotka ovat aiheuttaneet vuodesta 2011 lähtien 28 - 33 miljoonaa "ylimääräistä" päästöoikeusyksikköä. Yksi yksikkö vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia.

Saksalainen sanomalehti Die Welt kertoo Venäjällä Permin lähellä olevasta tehtaasta, joka on enemmän kuin kaksinkertaistanut kaasuntuotannon vain polttaakseen tuotteensa. Halopolymer-niminen tehdas on lehden mukaan ansainnut tällä tavoin noin 150 miljoonaa euroa.

Virhe voi toistua

Maailman maat ovat valmistautumassa Pariisissa joulun alla pidettävään ilmastohuippukokoukseen, jossa on määrä saada aikaan uusi kattava ilmastosopimus, jotta paheneva ilmastonmuutos voitaisiin pysäyttää.

Tutkijoiden mukaan on suuri mahdollisuus, ettei virhettä korjata.

Monet maat eivät ole halukkaita siihen, että niiden myymien päästöoikeuksien määrät tutkittaisiin. Monet maat eivät myöskään ole tekemässä kovinkaan kunnianhimoisia vähennyksiä nykysiin päästöihinsä.

Tutkimus on julkaistu Nature Climate Change -tiedelehdessä.

Tiistaina myyntiin tulevat luvat Sallaan, Savukoskelle, Pelkosenniemelle, Sodankylään ja Kemijärvelle.

Torstaina aletaan myydä Rovaniemen seudun ja Länsi-Lapin lupia. Tuolloin myyntiin tulevat Keminmaan, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pellon, Rovaniemen, Ranuan, Simon, Tervolan, Ylitornion ja Posion luvat.

Ylä-Lapin eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen riekko- ja metsoluvat puolestaan ovat kaupan ensi perjantaista lähtien.

Metsäkanalintulupia on myynnissä suunnilleen saman verran kuin viime vuonna.

Lupia voi ostaa Metsähallitukselta joko soittamalla tai verkkokaupasta kello 8 lähtien.

Metsätalous, erä- ja kalastusalueet ovat pääsemässä aiempaa paremmin valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden joukkoon.

Nykyistä, 25 vuotta sitten luotua maisema-alueverkostoa ja niitä koskevia tietoja, on päivitetty ympäristöministeriön johdolla siten, että jalkatyö on tehty ELY-keskuksissa.

– Vanha selvitys maisema-alueista perustuu keskeisesti viljelymaan ja talonpoikaisen rakennuskannan ympärille, mutta me on laajennettu kulttuurimaiseman tarkastelutapaa siten, että se koskee myös muita ihmisen toiminnan muokkaamia maisemia, luonnehtii ympäristöneuvos Tapio Heikkilä ympäristöministeriöstä.

Jotain jää pois, uutta tulee tilalle

Näkökulman laajentaminen näkyy erityisesti Lapissa, jossa arvokkaiden maisema-alueiden joukkoon on ehdolla uusia metsätalous, erä- ja kalastusalueita mutta myös saamelaiskulttuurin kannalta tärkeitä maisemia.

Heikkilän mukaan erityisesti saamelaiskulttuurin näkökulma jäi vajaaksi edellisellä kerralla, joten sitä on ollutkin syytä täydentää.

– Joitakin alueita on putoamassa pois listauksesta, mutta uusia on tulossa tilalle noin neljäkymmentä.

Arvokkaita maisema-alueita on inventoitu viiden vuoden ajan ja seuraavana vuorossa on kansalaisten kuuleminen, miten työssä on onnistuttu.

Tällä hetkellä valtakunnallisia arvokohteita on lähes 160. Heikkilän mukaan arvokkaaksi maisema-alueeksi nimeäminen on kunnianosoitus, josta on syytä olla ylpeä.

– Tunnustuksella osoitetaan, että maisemaa arvostetaan ja samalla autetaan myös ihmisiä oivaltamaan, että oma kotiympäristö on arvokas ja siitä täytyy pitää huolta. Monestihan käy niin, että ihmiset sokeutuvat omalle elinympäristölleen, huomauttaa Heikkilä.

Varsinais-Suomen ely-keskus puolustautuu syytöksiltä, että suomalaiset virkamiehet estäisivät merimetsojen metsästyksen.

Europarlamentaarikko Nils Torvalds (r.) kertoi viime viikolla varmistaneensa EU:n komissiosta, että EU:n direktiivit eivät estä merimetsojen harventamista vaan päätöksiä voitaisiin tehdä Suomen omissa ely-keskuksissa.

Varsinais-Suomen ely-keskuksen luonnnonsuojeluyksikön suunnittelija Ville Vasko sanoo, että europarlamentaarikko levittää väärää tietoa. Vaskon mukaan EU:n säädökset ovat sellaisia, että Suomi ei voi tehdä itsenäisesti päätöksiä merimetsojen vähentämisestä.

– Viranomainen ei ole tulkinnut lintudirektiiviä väärin. Asia on todellakin niin, että merimetson metsästys ei ole valtioiden itsensä ratkaistavissa, vaan merimetso kuuluu rauhoitettuihin lajeihin, Vasko sanoo.

Vasko kiistää Torvaldsin väitteen, että esimerkiksi Ruotsi rajoittaisi merimetsokantaa toisilla perusteilla kuin Suomi.

"Virkamies ei voi sooloilla"

Vaskon mukaan europarlamentaarikko Torvalds on todennäköisesti käsittänyt väärin lintudirektiivin liitteiden tulkinnan. Merimetso ei kuulu direktiivin ykkösliitteeseen, jossa Vaskon mukaan luetellaan lajit, joille on perustettava suojelualue.

– Merimetso ei kuulu kakkosliitteeseen, jossa mainitaan lajit, joita voi harkinnan mukaan metsästää. Se on tässä metsästyskysymyksessä oleellinen asia, Vasko sanoo.

Europarlamentaarikko Nils Torvaldsin mukaan ely-keskukset eivät halua tehdä vaikeita päätöksiä merimetsokannan harventamisesta vaan sysäävät vastuun EU:n harteille. Ville Vasko kiistää vastuun pakoilun ja sanoo, että ainoa tapa vaikuttaa merimetson metsästykseen on saada EU muuttamaan lintudirektiiviä.

– Viranomaisen on toimittava lakien mukaan. Ely-keskus tai yksittäinen virkamies ei voi sooloilla, Vasko sanoo.

Lintukanta kasvussa

Merimetsokanta on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Tänä kesänä Suomessa laskettiin noin 24 000 merimetson pesää.

Suurimmat merimetsoyhdyskunnat ovat Merikarvian, Luvian ja Uudenkaupungin edustalla Selkämerellä. Alueen mökkiläiset ja kalastajat ovat vuosien ajan valittaneet merimetsojen aiheuttamista haitoista.

Kesällä paljastui suuren merimetsoyhdyskunnan munien tuhoaminen Luvialla. Poliisi ei ole vielä saanut linnustonsuojelualueella tapahtuneen rikoksen tekijöitä kiinni.

Tornionjoesta on löytynyt tänä kesänä lähes tuhat kuollutta lohta. Kalastuksenvalvoja Pekka Pyykösen mukaan kuolleita kaloja on suhteessa sama määrä kuin viime kesänä.

– Lohia on löytynyt pitkin jokivartta, mutta eniten havaintoja on tehty joen alajuoksulta. Ihan muutama havainto on Muonionjoelta, Pyykönen summaa.

Lähes kaikissa kuolleissa lohissa on ollut joku fyysinen ihovaurio, joka voi aiheutua muun muassa rysä- ja verkkokalastuksesta tai hylkeen raapaisusta. Vaurioitunut ihon pinta on tulehtunut ja osassa kasvanut vesihometta.

– Kaloissa on ollut vauriot jo niiden noustessa jokeen, Pyykönen toteaa.

Lohia ei ole tullut tutkittavaksi

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ei ole tänä kesänä saanut tutkittavakseen kuin yhden kalan.

– Ehkä kalastajat ovat säikähtäneet sitä, että näytteitä on pyydetty elävänä tai mahdollisimman tuoreena, eivätkä sitten ole alkaneet lähettämään kaloja lainkaan. Tutkimuksia tehdään nyt saatujen havaintojen perusteella, erikoistutkija Perttu Koski sanoo.

Viime vuonna kalakuolemia aiheutti helteet ja liian nopeasti lämmennyt vesi, mutta nyt veden lämpötila ei voi olla syynä kuolemiin.

– Veden lämpötilan suhteen olosuhteet ovat olleet tänä kesänä ideaalit, Koski toteaa.

Ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen vähentäminen voi olla Euroopan unionille sen nykyistä ilmastopolitiikkaa edullisempaa, käy ilmi Teknologian tutkimuskeskus VTT:n selvityksestä.

– Energiatehokkuus parantaa kilpailukykyä, muistuttaa tutkija Tomi J. Lindroos VTT:stä.

Lisäksi esimerkiksi ilmansaasteiden vähentäminen tietäisi entistä pienempiä terveydenhoitokuluja ja nykyistä vähemmän sairauspoissaoloja. 

Tärkeimpien seikkojen joukkoon Lindroos nostaa myös fossiilisten polttoaineiden tuonnin vähentämisen. Nykyisin EU-maat ovat kovin riippuvaisia tuontienergiasta.

Selvityksen mukaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan lisäkustannukset ovat EU:n tasolla pienet: arvioiden mukaan kustannukset ovat korkeintaan 0,5 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta vuonna 2030.

EU:n ilmastopolitiikassa keskeistä on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, uusiutuvan energian lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen. Tavoitteisiin on tarkoitus päästä vuoteen 2030 mennessä.

Selvityksen mukaan ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävä työ pienentäisi Suomen bruttokansantuotetta 0,2–0,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Merkitystä on kansallisen päästövähennystavoitteen tasolla. Siitä ei ole vielä sovittu, sillä joulukuussa kokoonnutaan Pariisissa YK:n ilmastokokoukseen. Neuvottelujen tuloksesta riippuen on mahdollista, että EU kiristää vielä omia tavoitteitaan. Suomi tekee päätöksen omasta tavoitetasostaan myöhemmin, kun EU:n tavoite on tiedossa.

Euroopan komission esityksen mukaan EU:n on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.

VTT teki selvityksessään yhteenvedon jo julkaistuista EU-komission ja jäsenmaiden vaikutusarvioista.

Kesäaikaan katujen varsilla kasvavista lehmuksista valuu kaduille ja autojen katoille makeaa nestettä, jonka alkuperä on vähintäänkin puistattava.

– Lehmuksissa majailee lehmuskirva, joka ulostaa makeaa, sokeripitoista nestettä. Nestettä kutsutaan mesikasteeksi, kertoo rakennusviraston kasviasiantuntija Satu Tegel.

Mesikasteen määrä vaihtelee vuodesta toiseen, ja tänä vuonna sitä on ollut Helsingissä runsaasti. Myös lehmusten määrä pääkaupungissa on varsin reipas: Helsingin kadunvarsipuista, joita on noin 30 000, jopa yli puolet on lehmuksia.

Tegelin mukaan Helsingissä on pitkät perinteet lehmuksen käyttämiseen tienvarsipuuna. Kaupungin vanhimmat lehmukset ovat 1700- ja 1800-lukujen taitteesta.

Vartioharjussa tutkitaan turkinpähkinää

Tahmean mesikasteen vähentämiseksi ei ole olemassa mitään keinoa. Helsinki kuitenkin tutkii mahdollisuuksia käyttää erilaisia puita tienvarsilla. Tätä tarkoitusta varten on vuonna 2012 perustettu katupuuarboretum, joka sijaitsee Vartioharjussa.

– Tänne on istutettu 12 erilaista potentiaalista kadunvarsipuulajia. Lähes kaikki ovat sellaisia, joita ei ole koskaan ennen Helsinkiin istutettu, Tegel kertoo.

Alueella tutkitaan, miten puut lähtevät kasvamaan, miten ne selviät talvesta, leikkauksista, tiesuolasta ja niin edelleen. Kolme vuotta on lyhyt aika kauas tulevaisuuteen kurkottavien johtopäätösten tekemiseen, mutta jotain havaintoja Tegel uskaltaa jo sanoa.

- Lehmusta muistuttava turkinpähkinä näyttäisi viihtyvän täällä kohtalaisen hyvin. Taustaltaan se ei ole ollenkaan lehmuksen kaltainen, mutta kasvutavaltaan ja hahmoltaan se on hyvin saman näköinen. Esimerkiksi Ruotsissa turkinpähkinä hyvin yleinen kadunvarsipuu.

Turkinpähkinässä ei esiinny samankaltaista kirvaongelmaa kuin lehmuksessa.

Lajien kirjo on oltava laaja

Kun Helsinkiin suunnitellaan ja rakennetaan uusia alueita, myös puu- ja kasviasiat harkitaan perusteellisesti. Esimerkiksi Jätkäsaaren kohdalla on puhuttu myös muista lajeista kuin perinteisestä lehmuksesta.

Tegelin mukaan on olennaisen tärkeää, että kaupungissa on monipuolisesti mahdollisimman erilaisia lajeja.

– Sille on ihan tieteelliset perusteet. Mitä laajempi kasvivalikoima ja mitä kaukaisempia sukulaisia kasvilajit ovat keskenään, sitä paremmin ne kestävät tuholaisten ja kasvitautien iskuja. Laajempi kasvivalikoima on tarpeen myös ilmastonmuutokseen varatumista varten.

Mikä vika havupuissa on?

Havupuita katujen varsilla näkyy harvoin. Tämä on Satu Tegelin mukaan aihe, josta kysytään paljon: mikä vika havupuissa on, kun ne eivät kaupungin kaduille kelpaa? Syitä on useita.

– Havupuiden kasvutapaan liittyy yleensä se, että oksia on ihan rungon alaosiin asti. Tämä on ongelmallista näkyvyyden kannalta. Lakikin jo määrää, kuinka korkealle runkojen on oltava oksattomia. Mäntykin on oksainen alas asti lähes 40-vuotiaaksi.

Havupuut kestävät myös huonosti tiesuolaa ja vievät paljon tilaa kapeilla teillä.

Korjattu 26.8. klo 6.00. Jutun alkuperäinen pääkuva vaihdettu.

Kemijoella on tartuttu tänä syksynä uudella innolla nahkiaisenpyyntiin. Alisella Kemijoella on otettu käyttöön uusia pyyntipaikkoja ja uudenmallisia nahkiaismertoja, joista on saatu hyviä kokemuksia Oulujoelta.

– Vuosi sitten aloimme miettiä tosissaan, että mitä pitäisi, jotta saalismäärä saataisiin nousemaan. Sen jälkeen kartoitimme uusia pyyntipaikkoja ja -välineitä, sanoo Keminmaan nahkiaisenpyytäjien puheenjohtaja Jouko Rantamaula.

Asioiden pohtiminen on tuottanut tulosta, sillä tällä hetkellä Isohaaran voimalaitoksen kupeessa on 6-7 uutta nahkiaismertaa ja niitä saadaan lisää kauden edetessä.

Nahkiaisperinteen kuihtuminen huolettaa

Eniten huomiota herättänee kuitenkin pyyntilautta, jonka nahkiaisenpyytäjät ovat ideoineet ja se saataneen veteen lähiaikoina.

– Me odotamme, että lautasta olisi hyötyä, kun sitä voidaan liikutella pitkin jokea ja hakea näin pyyntipaikkoja.

– Kyllä me siihen uskotaan, ei me muuten oltaisi  lähdetty mukaan, tähdentää Rantamaula.

Pyytäjien pelkona on ollut, että jos kaikki jatkuu entisellään, Kemijoen nahkiaisperinne kuihtuu vähitellen kokonaan. Kun saalista ei saada myyntiin kaikkoavat asiakkaat, sitten hiipuu nahkiaisen syöntiperinne eikä pian ole enää pyyntiin lähtijöitäkään.

"Velkaa enemmän kuin joulupukilla"

– Velkaahan meillä on enemmän kuin joulupukilla, sillä rästissä on kolmen vuoden ylisiirtovelvoite. Jos kausi jatkuu tämmöisenä, me saadaan kuitenkin täyteen tämän vuoden ylisiirtotavoite ja ehkä jotain paistettavaakin, sanoo Rantamaula.

Nahkiaisenpyynti alkoi runsas viikko sitten ja tällä hetkellä voimayhtiöiden kanssa sovitusta sadantuhannen nahkiaisen ylisiirtovelvoitteesta on pyydetty viidennes. Työnjohtaja Erkki Vittaniemi uskoo, että paistettavaa riittää myyntiin asti parin viikon sisään, jos kausi jatkuu yhtä hyvänä.

Perinteisesti pyytäjät ovat selittäneet saalismäärää luonnon olosuhteilla kuten veden lämpötilalla tai jokiveden korkeudella, mutta tällä kertaa nämä puheet on jätetty vähemmälle.

– Nyt olisi ollut hyviä syitä tukku varastossa, mutta onhan yöt olleet pimeitä ja sumuisia, joten olosuhteet on olleet hyvät nahkiaisennousulle, sanoo Rantamaula.

Marko Junttila kuvaa päivittäin kotikaupungissaan Rovaniemellä. Hän seuraa kaupungin linnustoa, eläimiä ja luonnon muutoksia. Myös kaupungin tapahtumia kuten keskustan poroajoja ja Jutajaisia hän on kuvannut jo vuosia.

Junttila on koonnut kuvistaan Rovaniemi-kuvateoksen ja vuoden 2016 kalenterin. 

Rovaniemen pääkirjastossa esillä oleva Metsäjänis kävelyllä -potretti on myös mukana Suomen Luontolehden kilpailussa, jossa haettiin eläinten ja kasvien muotokuvia. Kuva on päässyt 21 parhaan joukkoon.

– Jänis nousi seisomaan, kun sitä alkoi kiinnostaa, että kuka sieltä tulee. Ihan kuin jänis olisi kotimatkallaan, Marko kertoo kuvaustilanteesta Viirinkankaalla.

Paukkupakkasella parhaat kuvat

Mies tykkää talvesta ja viihtyy, kun pakkanen paukkuu ja valoa on vähän. Elokuun lopun hellepäivistä hän ei ole välittänyt vaan odottaa jo syksyä ja talvea.

– Onneksi tulee ruska ja eläimet lähtevät liikkeelle. Silloin tekemistä kyllä riittää ja jaksaa odottaa talvea, Marko Junttila sanoo.

Marko Junttilan jakaa kuviaan lähes päivittäin myös Facebookissa. Tuorein kuvasarja on sudenkorennoista.

Rovaniemi kuvateosta pääsee selaamaan osoitteesta  http://blur.by/1AMp6BU

Kulotuksen tavoitteena on saada entinen talousmetsä muuttumaan luonnontilaiseksi.

– Ykstotinen männikkö saadaan muutettu sekametsäksi. Lisäksi useat kasvi- ja eläinlajit hyötyvät palaneesta puusta, kertoo suojelubiologi Anneli Suikki.

Suuren metsäalueen polttaminen vaatii huolellista valmistautumista.

– Polttoalueen ympärille kaivettiin palokäytävä, josta kuorittiin pois pintamaa. Lisäksi käytävä ja lähimetsä kasteltiin, jotta palo ei pääse karkaamaan. Monessa kohti palo eteni pintapalona eli varvikkoa paloi, mutta puut säästyivät, Suikki kertoo.

Anneli Suikkia haastatteli Matleena Ylikoski.

Naapurille omenaa tulee riesaksi asti, mutta omassa puussa ei kypsy omenan omenaa. Kuulostaako tutulta?

Kotipihojen omenasadosta on tulossa vaihteleva koko maassa. Syynä on alkukesän tuulisuus ja kylmyys, joka on pilannut paikoin omenapuiden ja pölyttäjien yhteispelin.

– Kukintavaiheessa oli kylmää ja tuulista, pölyttäjät eivät välttämättä liikkuneet tuulisilla paikoilla. Lisäksi tuulen vuoksi joissakin puissa terälehdet tippuivat aikaisin pois, joten pölytysaika ei ollut kovin pitkä, kertoo Pro Agrian puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija Marja Kallela.

– Sato on vaihtelevaa ainakin Etelä-Karjalasta Hämeeseen, tuulistakin on ollut joka puolella maata. Suojaisilla paikoilla omenaa tulee, sillä pölyttäjät ovat voineet olla kukinnoissa tarvittavan pitkän ajan, Kallela lisää.

Sato kypsymässä käsiin

Omenanviljelijöille kesä on kaikkiaan ollut säiden vuoksi kimurantti.

– Satoa on ollut todella vaikea ennustaa. Ensin oltiin myöhässä ja tuli liiankin paljon vettä, elokuussa tuli helleaalto ja kauhea kiri päälle, kuvailee Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Hannu Salo.

Lämpimät säät saavat omenan kypsymään nopeammin, joten viljelijöillä alkaa Salon mukaan olla jo kiire poimia ja jäähdyttää, ennen kuin omenat ehtivät kypsyä myyntikelvottomiksi.

Salon mukaan lämmin jakso tietää päänvaivaa ja lisätyötä viljelijöille.

– Tiloilla kylmäkoneet pyörivät täysillä. Jos myyntiin menevää omenaa ei ehditä jäähdyttää nopeasti, sen säilyvyys huononee.

Salon mukaan ongelmia tulee, mikäli lämmin sää vielä jatkuu pitkään. Kesäomenalajikkeet ovat jo kypsiä ja syyslajikkeista varhaisimmat ovat nekin tuloillaan.

– Maikkia ja Pirjaa kerätään jo, eikä mene aikaakaan, kun aikaisia syyslajikkeita alkaa tulla myyntiin. Valkeasta kuulaasta ensimmäiset ovat jo kypsiä ja markkinoilla.

Liitto: viljelijöitä ei huoleta pölyttäjien määrä

Pölyttäjien vähäisyydestä tai jopa mehiläisten kadosta ei ole kantautunut omenatarhoilta huolta Hedelmän ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Hannu Salon korviin.

– Viljelijöiltä saadun palautteen mukaan kukaan ei ole raportoinut, että pölyttäjien kanssa olisi ollut ongelmia. Viljelijät ovat joillain seuduilla sanoneet nähneensä runsaastikin pölyttäjiä.

– Ihan normaalia satoa tällä hetkellä odotetaan ja aika hyvältä näyttää, Salo tiivistää.

Suomessa laiduntaa noin 10 000 Skotlannin ylämaankarjan nautaa. Näistä 16 asuu Ruuhijärvellä Upi Vartiaisen perinnetilalla. Vartiainen on kasvattanut ylämaankarjaa harrastuksenaan kymmenen vuoden ajan. Videolla hän kertoo, mikä rodussa hurmaa – ulkonäön lisäksi.

Uusimmissa tutkimuksissa on todettu, että pohjoisen oloissa kasvanut lanttu, nauris ja moni muu juureskasvi on maukkaampi kuin lämpimämmissä oloissa kasvanut juures, kertoo Tromssan ilmastolaboratorion tutkimusjohtaja Laura Jaakola.

Tutkimusten mukaan erityisesti lämpötilalla on iso vaikutus kasvien laatuun. Näyttää selkeästi siltä, että ei niinkään runsas valo vaan alhainen lämpötila lisää sokeriyhdisteiden ja C-vitamiinin määrää. Sokeriyhdisteet vaikuttavat makuun.

– Tämän takia esimerkiksi pohjoisen viileämmässä lämpötilassa kasvatetut lantun ja nauriin tyyppiset juurekset ovat selkeästi maukkaampia kuin etelämpänä kasvatetut.

Lantun ja nauriin maku kärsii ilmastonmuutoksesta

Ennustusteiden mukaan maapallon keskilämpötila tulee nousemaan muuta maailmaa enemmän arktisilla alueilla.

– Muutaman asteen nousu vuotuisessa keskilämpötilassa todennäköisesti aiheuttaa isoja muutoksia arktisiin ekosysteemeihin, arvioi Jaakola.

Pohjoisessa viihtyvät lanttu ja nauris eivät hyödy ilmastonmuutoksesta.

Jotkin muut viljelykasvit voivat hyötyä, kun kasvukausi pitenee.

Esimerkiksi Pohjois-Norjassa sijaitsevan Tromssan korkeudella voidaan jatkossa todennäköisesti tuottaa enemmän erityyppisiä viljelykasveja.

–  Sekä viljeltyjen kasvien että luonnonkasvien kohdalla on todennäköistä, että jotkut lajit kärsivät ja toiset hyötyvät. Ympäristö voi muuttua aika erinäköiseksi kuin se on tänään, sanoo Jaakola.

Maisemat tulevat arktisilla alueilla muuttumaan ilmastonmuutoksen myötä paljonkin, kun kasvukausi pitenee. Puut kasvavat pidemmiksi, ja ne levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi ja ylemmäksi. Myös maanviljelys saattaa hyötyä. Mutta epävarmuustekijöitä on paljon, kuten se, jos Golfvirta ehtyy ilmaston lämpenemisen vuoksi. Se voisi tuoda Pohjoismaihin Pohjois-Venäjän, Alaskan ja Kanadan Nunavutin ankarat ja karut olosuhteet. 

– Vuorovaikutussuhteet luonnossa ovat monimutkaisia. Tiedetään kovin vähän varmasti siitä, mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta ilmastonmuutoksen myötä on mahdollista, että esimerkiksi tunturimittarit, jotka ovat lisääntyneet täällä voimakkaasti viime vuosina, tai muut tuholaiset, syövät puiden lehdet laajasti. Se taas vaikuttaa monin eri tavoin ekosysteemiin. Muutoksen koko kuvan ennustaminen on todella vaikeaa, pohtii Jaakola.

Maailman pohjoisimman yliopiston fytotronit kertoivat asiasta

Oululaislähtöinen biologian tohtori Jaakola työskentelee Tromssassa jo neljättä vuotta Tromssan yliopiston ja Norjan biotaloustutkimuslaitoksen yhteisen ilmastolaboratorion tutkimusjohtajana. Hänet tunnetaan Suomessa ennen kaikkea marjatutkijana mutta Norjassa enemmänkin ilmastonmuutostutkijana.

Tromssan ilmastolaboratoriossa on maailman pohjoisimmat fytotronit eli kontrolloidut kasvatuskammiot ja isot päivänvalohuoneet, joissa voidaan tutkia ympäristötekijöiden kuten valon määrän, valon laadun, lämpötilan, kosteuden ja ilman hiilipitoisuuden vaikutusta ruoka- ja rehukasvien sekä luonnonkasvien laatuun. Pohjoisen lantun ja nauriin hyvän maun salaisuus aukeni nimenomaan näiden fytotronien avulla.

Ruokaturvallisuus on iso kysymys maailmanlaajuisesti. Sen voi tiivistää siihen, että miten ihmiskunnalle kyetään tuottamaan riittävästi hyvälaatuista ruokaa. Tämä asia koetaan maailman pohjoisimmassa yliopiston ilmastolaboratoriossa yhä tärkeämmäksi asiaksi myös arktisilla alueilla.

– Täällä testataan uusia lajeja ja tutkitaan, miten ympäristöolosuhteet vaikuttavat viljeltyjen tai luonnonkasvien laatutekijöihin, toteaa Jaakola.

Vilkkaalla retkeilyreitin osalla Saariselällä on aloitettu kestävöintityöt.

Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevalle suositulle osuudelle halutaan kulutusta kestävä pinta, joka on kuljettavissa myös lenkkareilla.

Työmaa kattaa reitin Kuutamoladun risteyksestä Rumakurun kautta Luulammelle saakka. Töiden takia maa-ainesta varastoidaan Kuutamoladun varrelle, ja maa-aines kuljetetaan Hirvaspirtin tien kautta.

Työt aloitetaan kaivinkonetöinä. Erämaan rauhassa retkeilevien on syytä varautua myös kuorma-autoliikenteeseen Kuutamoladun reitillä ja myöhemmin syksyllä myös Rumakurun-Luulammen reitilläkin.

Metsähallitus suosittelee lisäksi harkitsemaan vaihtoehtoisia reittejä.

Reitillä tehdään kestävöintitöitä koko sulanmaan ajan. Urakoitsija hyödyntää Metsähallituksen mukaan valoisan ajan ja aloittaa työt aikaisin aamulla.

Nyt tehtävät työt ovat osa Metsähallituksen luontopalvelujen ja Urho Kekkosen kansallispuiston Saariselän alueen reittien kehittämishanketta. Kestävöinnin ohella alueella uusitaan luontopolkuja ja maasto-opasteita sekä toteutetaan uusia sisältöjä jo olemassa oleville reiteille.

Miltei 400 merimetson pesää tuhoutui Luvialla kesä-heinäkuun vaihteessa. Tuhoja on epäilty ihmisen aiheuttamaksi ja poliisi on tutkinut tapausta luonnonsuojelurikoksena. Sabotaasiin syyllistynyttä odottaisi jopa 90 000 euron sakot.

Nyt poliisille on herännyt epäilys siitä, onko kyseessä ollut sittenkään ihminen.

Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Erik Salonsaari pitää mahdollisena, että asialla olisi ollut suurpeto.

– Tutkinta on antanut viitteitä siitä, että tuhot saattavat olla suurpedon, kuten karhun, aiheuttamia.

Suurpetoihin kuuluvat myös ahma ja susi. Salonsaari muistuttaa, ettei ihmisen osallisuutta tapaukseen voida vieläkään poissulkea.

Ihminen, karhu vai myrsky?

Pesien tuhoutumisen tarkkaa ajankohtaa on vaikea selvittää. Birdlife-järjestön tarkkailija Antti J. Lind suoritti luodolla laskennan 20.6.. Seuraavan kerran Lindin puhelin soi 6.7. Kaikki luodon 394 merimetson pesää löytyivät tuhoutuneena.

Luvialaisen silminnäkijän mukaan alueella myrskysi kyseisellä aikavälillä. Silminnäkijä kertoo isojen aaltojen pyyhkineen merimetsoluodon yli.

Juhannuksen ja tuhojen löytymisen välillä kovimmat tuulet koettiin perjantaina 3.7. Silloin puuskissa mitattiin Rauman Kylmäpihlajalla jopa 15,8 metriä sekunnissa eteläistä tuulta.

Lind ei pidä myrksyä mahdollisena tuhojen aiheuttajana.

– Luoto on jopa kolme metriä korkea kallio. Aallot eivät sinne yllä, Lind toteaa.

Söisikö karhu kaikki munat?

Antti J. Lind pitää myös karhua epätodennäköisenä syyllisenä. 

– Alueelta ei löytynyt mitään. Ei munankuoria, eikä kuolleita poikasia. En tiedä, söisikö karhu kaikki munat, Lind toteaa.

Suurpetoihin kuuluvat myös ahma ja susi.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran teettämän raportin mukaan kiertotaloudella ja luonnonvarojen ravinnekierrolla olisi mahdollista saavuttaa noin 3 miljardin euron vuosittainen lisä Suomen bruttokansantuotteeseen.

Kiertotaloudessa luonnonvaroja, kuten esimerkiksi fosforia, ei kerätä suoraan maaperästä, vaan jo kertaalleen käytettyjä luonnonvaroja uusiokäytetään. Sitra arvioi, että esimerkiksi tuontifosforin korvaaminen kierrätysravinteilla loisi EU:n alueelle 66 000 työpaikkaa.

Arvonlisäyksestä 2,5 miljardia muodostuisi raportin mukaan ottamalla kiertotalous käyttöön ja noin puoli miljardia muodostuisi ympäristön ravinnekierton parantamisella. Ravinnekierron tehostamisen vähentäisivät Sitran mukaan terveys- ja ympäristöongelmia, kuten vesistöjen rehevöitymistä.

– Kiertotalouteen siirtymiseksi tarvitaan konkreettisia toimia. Kierrätykseen tulisi kehottaa verokannustein ja sääntely laittaa kuntoon lakiuudistuksin, Sitran Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -alueen johtaja Mari Pantsar kertoo.

Sitran selvitys keskittyy fosforin ja typen kierron analysointiin. Raportin mukaan ravinnekierron kokonaisvaikutuksia talouteen on aiemmin selvitetty hyvin vähän. Selvityksen mukaan niin sanotuista "neitseellisistä" luonnonvaroista peräisin olevien ravinteiden korvaaminen ravinnekierrolla kasvattaisi suomalaisten yritysten liiketoimintaa, Suomen raaka-aine- ja proteiiniomavaraisuutta sekä vaihtotasetta.

Esimerkiksi tuontisoijan korvaaminen kotimaisen härkäpavun viljelyllä kasvattaisi raportin mukaan Suomen vaihtotasetta noin 50 miljoonalla eurolla.

Mukana Sitran ehdotuksessa ovat myös Baltic Sea Action Group ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto.
 

Muokattu 27.8. klo 7.07 ja 10.45: Luku 66 000 viittaa EU-alueeseen, ei Suomeen. Korjattu myös Sitran tiedotteessa ollut virheellinen muotoilu "valtion viiden miljardin lainantarpeesta kolmisen miljardia" bruttokansantuotteen kolmen miljardin lisäksi.

Omenanrouskuttajien kannattaa tänä vuonna ehkä pistää omput posken sijaan mehustumaan, sillä omenapuiden riesalla, pihlajanmarjakoilla on hyvä vuosi.

– Pihlajanmarjakoin vioittamia omenia näkyy paljon kotipihoissa, sanoo Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Hannu Salo.

Pihlajanmarjakoit ovat siirtyneet tänä vuonna pihlajien huonon marjasadon vuoksi omeniin, huomauttaa Salon ohella myös Pro Agrian puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija Marja Kallela.

Hannu Salon mukaan toukka nakertaa omenaan lähinnä kosmeettisen haitan.

– Se tekee omenaan pienenpieniä ruskeita käytäviä, mutta ei se omenaa huononna. Vaurio jää pienemmäksi kuin esimerkiksi hedelmäkääriäisellä, joka tekee isomman reiän ja purukasan reiän kohdalle.

Pro Agrian Kallela on jyrkempi toukan vioittaman omenan syömäkelpoisuuden suhteen.

– Käytännössä omenan syöminen on vähän inhottavaa, kun siinä on madonreikiä. Mehua saa kyllä tehtyä hyvin, sanoo Marja Kallela Pro Agriasta.

Helpottaa ensi syksynä

Kotipihan omenapuiden suojeleminen pihlajanmarjakoiltakoilta on hankalaa.

– Viljelijät pitävät puut harvana välttääkseen koita. Jos ruiskutuksen osaa tehdä oikeaan aikaan, sillä voi torjua. Ruiskutus on kuitenkin niin tarkkaa puuhaa, että en ole sitä omassakaan pihassa tehnyt, Hannu Salo Hedelmän- ja marjanviljelijäinliitosta sanoo.

Koi munii tavallisesti pihlajanmarjoihin. Jos pihlajalla on huono sato, se siirtyy munimaan omenanraakileiden päälle.

– Pihlaja on vähän kuin omenapuu, hyvän marjasadon jälkeen puu lepää seuraavan vuoden. Ensi vuonna on todennäköisesti hyvä pihlajanmarjavuosi, jolloin pihlajanmarjakoi löytää munintapaikan pihlajista. Luulenpa, että ensi vuonna koista ei ole ongelmaa omenapuille.

Kesä 2015 tullaan luultavasti muistamaan ainakin siitä, että yli puolet kesästä oli sateista ja kylmää. Keli ei ilahduttanut ihmisiä, mutta ei se ollut mieleen pölyttäjille eikä hedelmäpuillekaan. Omenarupi keleistä sen sijaan oikein villiintyi.

– Kylmä ja sateinen sää on omenaruven leviämiselle otollista aikaa. Kun sitten vielä kävi niin, että viimevuotinen runsas pihlajanmarjasato tyssäsi tämän kesän pihlajanmarjan tuoton, saivat vähätkin omenat riesakseen pihlajanmarjakoin, kertoo Lempisten Luomuomenan tarhuri Reetta Lempinen.

Pihlajanmarjakoi on hyvin vaatimattoman näköinen, ruskeanharmaa pieni perhonen. Sen toukka löytää tiensä omenoihin niinä vuosina, kun pihlajan marjasato on huono.

– Kyseinen laji talvehtii maassa toukkana ja kuoriutuu heinä-elokuun taitteessa. Sen jälkeen se siirtyy munimaan pihlajanmarjoihin, mutta ellei niitä ole, se valitsee mielellään omenan, jos niitä kasvaa lähettyvillä, Reetta Lempinen kertoo.

Sadonkeruun aikoihin pihlajanmarjakoin toukka tulee ulos omenasta - tai marjoista, jos niitä on ollut saatavilla - ja painuu jälleen maahan talvehtimista odottelemaan.

– Koska pihlajanmarjattomat vuodet ovat aina odotettavissa tietyin väliajoin, laitoimme jo ennalta tarjolle kasvamaan makeapihlajaa, joihin koit oli tarkoitus houkutella. Nyt ei tepsinyt sekään konsti, sillä alkukesän säät sotkivat pölytyksen, eikä varatarjoilukaan tuottanut satoa, Reetta Lempinen kertoo.

 – Säiden takia kukinta oli viikolla myöhässä. Meillä on kyllä mehiläispesiä tässä tarhan tuntumassa, mutta sateisen ja tuulisen sään takia mehiläiset eivät päässeet hoitamaan hommiaan niin että pölytys olisi onnistunut.

Poikkeuskesä karsii jyvät akanoista

Lempisten omenatarhalla on reilut 200 eri omenalajiketta ja lisäksi useita kymmeniä lajeja päärynää ja luumua. Kesä on ollut oivaa aikaa havainnoida, mitkä lajikkeet ovat herkkiä omenaruvelle, ja mitkä näyttäisivät pärjäävän pihlajanmarjakoita vastaan.

– Kaikista omenalajeista vain yksi on sellainen, jossa ei ole ollenkaan pihlajanmarjakoi- tai rupivioituksia. Jonkin verran enemmän on sitten niitä lajeja, joissa ei ole rupea, mutta koita nekään eivät ole pystyneet torjumaan, tarhuri Lempinen kertoo.

Vioittuneista hedelmistäkin saa aivan oivaa mehua, mutta syömäompuiksi niistä ei ole.

– Tällaista erilaisten syklien kanssa elämistä tämä luomutarhaaminen on. Tänävuonna sadon kanssa kävi näin, toivottavasti ensi vuonna säät ovat suotuisammat - niin kesälomalaisille, kuin omenatarhureillekin, Reetta Lempinen toteaa puurivejään katsellen.

Puutarhuri Ari Vainionpää nostaa kaksi nippua porkkanoita vierekkäisistä penkeistä. Toiset ovat siroja ja hailakan oransseja, toiset pulleita, tumman oransseja – ja osittain violetteja. Kesäkuussa aloitettu porkkanoiden pikakasvatuskokeilu on tällä erää epäonnistunut.

– En minä näitä ainakaan söisi, Vainionpää naurahtaa.

Ajatus sai alkunsa, kun puutarhurin ulkomailla asuva tuttava haikaili saavansa oman maan porkkanoita jo heinäkuisen Pietarsaaren visiittinsä aikana. Vainionpää aloitti esikasvatuksen huhtikuussa ja kesäkuun toisella viikolla taimet istutettiin maahan. Siihen asti kaikki oli sujunut hyvin.

– Luultavasti maa oli liian märkä esikasvatetulle porkkanalle. Märän ja kylmän alkukesän takia porkkanat eivät päässeet kasvuvauhtiin ja kärjet märäntyivät.

Ensi vuonna uusi yritys

Sirot, terveet porkkanat ovat samaa lajiketta, mutta ne istutettiin siemenkylvönä kesäkuun alussa. Puutarhuri kertoo siemenen itävän vasta oikeassa lämpötilassa, joten kun maa lämpeni tarpeeksi, se oli jo riittävän kuivaa. Porkkanat ovat silti tavanomaista pienempiä.

Tuttavan tiluksilla pikaporkkanakokeilu kuitenkin onnistui.

– Siellä tehtiin taimilavat ja käytettiin oikein kuohkeaa säkkimultaa. Se osoittaa, että tämä on mahdollista. Ensi vuonna aloitan esikasvatuksen vielä aikaisemmin ja teen samanlaisen kasvualustan.

Onko puutarhuri murheissaan ensimmäisen kokeilun epäonnistumisesta?

– Ei kun nyt pitää alkaa ihan oikeasti näyttää, että kyllä tämä vielä onnistuu. Tästä se kokeilu vasta lähtee!